Saturday, October 29, 2011

KALJUPÄISIÄ UUTISHAVAINTOJA OSA XXII

1. On tota porukkaa, meinaan

Törmäsin tossa uutiseen, että maapallollamme on ensi maanantaina seitsemän miljardia ihmistä. On siinä melkonen määrä porukkaa. Sehän ei ole millään muotoa hyvä asia se. Kun porukkaa tulee tolkuttomasti, niin tarvitaan lisää ruokaa, raaka-ainevaroja ja yleensä kaikkea muutakin, ja sittenhän, ne raaka-ainevarat varsinkin, piru vie, tuppaavat loppumaan.

Kun kakkua on vähemmän kuin syöjiä, niin siitähän seuraa nälkää, kurjuutta ja kaaosta. Ja kun kumminkin jokainen haluaa velliä lautaselleen, niin sitähän hankitaan sitten vaikka väkisin, ja siitähän seuraa sotia, joitten seurauksena tietysti tulee lisää nälkää, kurjuutta ja kaaosta.

Kyllä mun mielestä tarvittais semmonen poliittinen ryhmittymä, joka toimis tätä väestön järjetöntä kasvua vastaan, ja samalla toimis tommosten ympäristöasioitten puolesta muutenkin. Semmonen pitäis olla joka maassa. Se olis hirvittävän tärkeä liike. Kun onhan se selvää, että jos tolkutonta väestönkasvua ei saada kuriin, niin esmes ajatus Suomesta vihreän ajattelun suurvaltana on vain marginaalista piipertelyä. Luulisin, että tällaisen poliittisen liikkeen nimeksi tulisi antaa Vihreä Liike.

Vaan hetkonen. Semmonenhan meillä jo on. Kai ne tekee asian eteen jotakin. Kattelin eilen Vihreän Langan nettisivuja. Noo, jotkut Krista Kosonen ja Katja Ståhl näyttivät kertovan, kenetkä ne haluavat presidentiksi. Ton Haaviston takanahan noi näyttävät olevan. Sit siellä oltiin näemmä pahalla päällä, kun VR ei kannusta pyörän kuljettamiseen. Näyttipä siellä olevan tarjolla ekorasvaa jenkkakahvoille ja kehotettiin hippejä luovuttamaan verta. Ritva Viljasen huolestuminen rasistisesta rikollisuudesta oli muistettu ja sentään jotain väestönkasvustakin, sillä lehti kertoo stadilaisia olevan tulevaisuudessa yli kuusisataatuhatta.

Vihreän liiton sivuillakin näköjään onniteltiin sydämellisesti arabikevään palkittuja ja vaadittiin inhimillisyyttä pakolaispolitiikkaan. Vaan ei tästä väestömäärän kasvusta niin huolissaan tunnuta olevan.

Olisko sitten näin, että kun nämä meidän kaupunkivihreät ovat kaikenlaista rajoittamista vastaan, niin ne tuumivat, että kyllä Afrikassakin tulee saada lisääntyä ihan niin paljon kuin huvittaa, vaikka siinä nälkään sitten kuollaankin? Ja ainahan me voidaan ottaa ylijäämät tänne länsimaista elintasoa elämään. Pumpataan sitten lisää öljyä ja louhitaan hiiltä.

Jos afrikkalaisilta vaadittais järkevää väestöpolitiikkaa, niin sehän olis rajoittamista, ja eihän se semmonen käy. Eihän sitä ihmisiä rajoittaa saa. Pois lukien lakia noudattavat tavalliset suomalaiset ihmiset. Niitä saa, ja pitääkin rajoittaa.

Vaan kaipa tämä nykyvihreys on jonkunlaista mukavien kicksien etsimistä. Mene ja tiedä, kun tää maailmanparantamisen syvin olemus ei tämmöselle tyhmemmälle aina täysin hahmotu.

2. Erään poliittisen nobodyn ajatuksia hetkeä ennen Suurta Mahdollisuutta

Mälsää…

Ne kattelee vaan noita muita. Miks ne ei kattele mua? Miks ne ei haastattele mua? Mä haluisin olla niin kuin tapetilla. Olla kansanedustaja ja kaikkee. Enkö mä muka tunne yhtä vahvasti kuin vihreitten kansanedustajat? Oonhan mä jo osoittanut, että mä tunnen vahvasti. Mä niinku välitän.

Miks mulle ei vois tulla jotain onnenpotkua? Niin kuin sille Annillekin. Kun se rustas niitä runojaan ja sitten se bändi teki niistä biisejä ja sit se pääsi kansanedustajaksi ja ministeriksikin ja ihan kaikkee ihan vaan sen takia kun se rustas niitä runoja ja se bändi teki niistä biisejä. Ne kaikki jotka äänesti sitä ajatteli, että se on tosi fiksu, kun se rustas niitä runoja ja se bändi teki niistä biisejä.

Miks Jyväskylän bändit ei ole kysyneet multa sanoituksia?

No tuolla ne puhuu. Niitä kuunnellaan. Niitä haastatellaan. Eikö mulla muka ole oikeus tulla kuulluksi? Eikö mulla ole muka oikeus tulla haastatelluksi? Kun mä haluun. Eiks se perkele riitä että mä haluun?

Miks mulle ei vois tulla sitä onnenpotkua? Eihän musta ole edes kirjoitettu niitä vihakirjoituksia. Miten mä muka voin olla vakavasti otettava vihreä poliitikko, jos musta ei ole kirjoitettu edes niinqu YHTÄÄN vihakirjoitusta?

Siinä ne nyt kihertää. Niin kuin toi Pekkarinenkin, joka… hei… mitä se sanoi? Sanoiks se sen? Hei, se sanoi sen. Uskaltaisinko mä? Tässähän olis sauma. Uskaltaisinko? Uskaltaisinko? Piru vie, kyllä mä uskallan…

RYNTÄÄT! SE SANOI RYNTÄÄT! PEKKARINEN SANOI RYNTÄÄT! MINÄ PALJASTIN SOVINISTIN! MINÄ OTIN ROSVON KIINNI! MINÄ! MINÄ! MINÄ! TÄÄLLÄ! KATTOKAA TÄNNE! MINÄ OON TÄÄLLÄ!


3. Huippuresurssit huippukäyttöön


Sehän nyt on selvää, että on olemassa onnettomia asioita, jotka järkyttävät normaalilla empatiakyvyllä varustettua ihmistä. Mulla esmes pääsee itku ilman muuta, jos minä näen kissanpennun jäävän jyrän alle. Ja vedet tursuu silmistä myös silloin, jos näen jonkun psykopaatin tunkevan koiranpennun hakesilppuriin. Ja saattaa olla, että sitä psykopaattia tulis pudotettua niin turpaan että se sen ikänsä muistais.

Mut näähän on tietysti pikkupähkinöitä vielä järkyttävämpien tragedioitten rinnalla. Ja semmosiahan ovat ne tapaukset, että tiedostava ja oikeaoppinen kansanedustaja, niin kuin tämä Kimmo Kiljunen äänestetään pois eduskunnasta. Jääkö heppu sitten tyhjän päälle?

Tuskinpa Kimmo tyhjän päälle jäisi, sillä kyllähän yksityinen sektori varmaankin suorastaan tappelisi miehen osaamisesta. Siksi näenkin huomattavan miehekkäänä tekona Kiljuselta, että hän päätti kumminkin palvella maatamme ja varsinkin muita maita ottaessaan vastaan alueellisiin rauhanvälitystehtäviin erikoistuvan ulkoministerin erityisedustajan tehtävän. Heppuhan hoitaa vaikeat tehtävät heti ja mahdottomat viikossa. Ainakin luvassa on lisää huippuluokan lausuntoja.

Ja hei jätkät. Älkää irvailko suojatyöpaikasta. Minä kuulin kyllä.

Saturday, October 22, 2011

LISÄÄ RAKKAUTTA VIRANOMAISPÄÄTÖKSELLÄ

Eli fanittamisen ihanuudesta, syvästä tunteesta ja suuresta katkeruudesta

Meikäläisellä tulee täällä Huitsinnevadan perukoilla harrastettua sottailua maailman menosta. Sottailunihan ei sinänsä ole esim. toimittajien tai päivystävien dosenttien mielestä varsinainen synti, kunhan vaan sottailen keskenäni, mutta synniksihän se muuttuu siinä vaiheessa, kun julkaisen sottailuni tässä huippusuositussa blogissani (valehtelematta ainakin 12 vakiolukijaa, tai no, ehkä 11, Ylvaa ei lasketa, Ylva on blogin sensori).

On tietysti ymmärrettävää, että ammattitoimittajien ja päivystävien dosenttien mielestä on huomattavan epiä, että joku tavallinen jätkä voi puhua mälkyttää julkisesti yhteiskunnallisista asioista ja kieltämättä he ovat tavallaan ihan oikeassa, sillä onhan heillä yliopistokoulutuksen tuoma laajempi näkökanta asioihin ja tämän näkökannan ansiosta he pystyvät pureviin ja syväluotaaviin analyyseihin ts. kirjoittavat just sen saman minkä kaikki muutkin ammattitoimittajat ja päivystävät dosentit kirjoittavat.

Koska todellisuudessa tällä kohdalla olevaa reikää ei olla vielä saatu paikattua (Luoja tietäköön, että halu ja yritys on kyllä kova), niin jatkan sottailua, ja sottailua on aikaansaanut viime aikoina tuo Lieksan tilanne. Siellä kun paikallisväestö on suhtautunut varsin nuivasti väen vängällä paikkakunnalle raijattuihin somaleihin ja nuiva suhtautuminen on luonnollisesti aikaansaanut kaikenlaista paheksuntaa tiedostavissa piireissä. Suoranaista yllättymistäkin. Kuin ne sillai kehtaa? Kun ideahan itsessään on kovasti edistyksellinen ja suorastaan vaatii julkista ylistystä.

Tästä lieksalaisten ällistyttävästä ja täysin puskista tulleesta rasistisesta reaktiosta äimistyneet ja syvästi järkyttyneet piirit muistuttavat minusta kovasti 13-vuotiasta teinityttöä joka fanittaa Justin Bieberiä koko teinitytön syvällä rakkaudella ja saa itkupotkuraivarin, kun seitsemän vuotta vanhempi isoveikka suhtautuu tytön fanittamiseen hiukka huvittuneesti.

Välttämättä tyttö ei ehkä ole ihan täysillä edes innostunut J.B:n musiikista, mutta fanittaminen on itsessään ihanaa ja tyttö rakastaa rakastamista niin täysillä kuin nuori ihminen vaan voi. Ja asiaan vaikuttaa tietysti se, kun Lissu ja Mirkkukin fanittaa.

Sinänsä toi pimu on kyllä huomattavasti suvaitsevampi kuin monikultturismia fanittavat edistykselliset piirit, sillä hän antaa kyllä isoveikkansa puolestaan ihan rauhassa tykätä vaikka Carlos Santanasta tai Ry Cooderista eikä se häntä niin häiritse, kunhan isoveikka ei vaan heitä ilkeää läppää oman fanituksensa kohteesta. Lieksaan liittyvässä edistyksellisessä närkästyksessä ei tämä riitä, vaan kun idea itsessään on niin ihqua, ja fanittaminen on ihanaa, niin jos minä fanitan, niin silloin täytyy fanittaa sinunkin.

Varsinainen asian sietäminen ei tietenkään riitä, vaan valistuksellisin keinoin suomalaiset, ja ennen kaikkea suomalaiset miehet tulee kouluttaa siihen malliin, että Akuliina Saarikoskikin hyväksyisi heidät poikaystäväkseen. Ja kun valistus ei tuota tulosta, niin sitten tietysti vaaditaan rakkautta ideaan väkipakolla.

Mikä ei tietenkään onnistu. Edistykselliset piirit tietty ihmettelevät, että miksi ihmeessä tavalliset persjalkaiset taarikat eivät voi fanittaa niin kuin pitäisi. Täältä huitsinnevadalaisesta näkökulmasta katsoen siihen on tiettyjä syitä.

Me suomalaisethan, sen lisäksi että olemme persjalkaisia taarikoita, olemme melko lailla nurkkakuntaista, epäluuloista ja kyräilevää väkeä. Minä en itse asiassa pidä sitä edes millään muotoa pahana, sillä sellaiset ihmiset eivät kauhean suuressa määrin innostu kaikista hömpötyksistä niin kuin vaikka Lapuan liikkeestä, taistolaisuudesta, voodoosta tai monikulttuurikiimasta. Mielipiteelläni ei sinänsä ole juurikaan merkitystä, eikä liene tarpeellista miettiä, onko jossain suuressa kosmisessa katsantokannassa suomalaisten nurkkakuntaisuus hyvä vai paha. Pääidea on, että suomalaiset vaan tuppaavat olla semmoisia. Niin lieksalaiset kuin vaikkapa ylämaalaiset, saarijärveläiset, sotkamolaiset kuin muoniolaisetkin.

Nyt kun sinne Pielisen takana sijaitsevaan kyräilevien persjalkojen asuttamaan kaupunkipahaseen kuskataan persjalkojen mielipidettä kysymättä parisataa somalia ja luodaan keinotekoisesti etninen vähemmistö, joka ei muistuta paikallisia niin ulkonäöltään kieleltään ja tavoiltaan, niin onhan se jo alun perin selvää, että ei siitä ilman kärhämiä selvitä.

Sitten kun persjaloille vielä kerrotaan, että ei riitä, että hyväksytte tämän systeemin vaan teidän täytyy olla asiasta innoissanne ja vielä mieluummin julkisesti, ja ai niin, jos jotain kärhämää syntyy niin muistakaa, että vika on teissä, teidän tavoissanne ja asenteissanne, koska teille siirretty etnisesti oikeaoppinen vähemmistö on meidän toimestamme vapautettu kaikesta vastuusta ja syyllisyydestä. Te olette vastuussa, te, piru vie te!

Ja kun lieksalaiset ovat kumminkin eläneet selkosillaan omilla tavoillaan ja asenteillaan, joilla on loppujen lopuksi iät ajat suhteellisen hyvin pärjätty, niin eihän se ihme ole, jos ei asennekasvatus perille mene. Varsinkin kun etnisesti oikeaoppiset vähemmistöt eivät välttämättä aina mitään kullanmuruja ole, vaikka kollektiivisesti syyttömäksi sertifikoituja ehkä ovatkin. Eikä asiaa auta maakunnan ykköslehdessä julkaistut pikku-uutiset esim. tähän tyyliin:



Kiitokset aikaisempaan juttuun kommentoineelle Anonyymille kuvasta. Lieköhän maakunnan ykköslehden latoja muuten salaa nuiva?

Valistuksessa sitten tietysti otetaan käyttöön raskaat aseet ja järjestetään seminaari, jossa kuullaan alustuspuheita ja paneelikeskustelua ja päälle etnistä musiikkia. Keinohan on sinänsä vallan mainio, sillä kun Lieksassa ei ole mitään mestaruussarjajoukketta, ja Joensuuhun on aika pitkä matka, niin Lieksassahan tunnetusti tavalliset Toropaiset hyppäävät alinomaa kaikissa seminaareissa. Varsinkin semmosissa seminaareissa, joissa keskustellaan siitä, miten paskaa porukkaa lieksalaiset Toropaiset ovat.

Eli eihän seminaariin tule kuin asialle vannoutuneita fanittajia, jotka fanittavat asiaa ilman seminaariakin, koska fanittaminen on itsessään ihanaa ja tuo ihmiselle niin ihanan lämpimiä paremmuuden tunteita. Siinä sitten kuunnellaan, kun esiviisaat rupattelee mukavia ja sen päälle kuunnellaan jännää etnistä musiikkia, joka soittajien kiistattomasta taitavuudesta huolimatta kuulostaa länsimaiseen korvaan epävireiseltä ja sen jälkeen ihastellaan että kuinka loistavaa musiikkia tämä olikin, miks ihmeessä meillä ei tehdä tämmöstä, miks meillä on vaan Popedaa ja Lauri Tähkää.

Ja tilaisuudessa soittaneelle – varmasti ihan tolkun kaverille – saattaa jäädä ontto tunne, ja hän voi tuumia, että tykkäsiköhän se oikeasti minun musiikistani, ja pitääkö hän minusta ihmisenä siksi, että olen hänen mielestään hyvä tyyppi. Vai pitääkö hän minusta vain siksi, että minusta täytyy pitää? Kun minä olen muotia. Vaan entäs, jos minä en vuoden päästä olekaan muotia? Entäs, jos fanittaja keksii jotain muuta. Muodin virtaukset kun ovat niin oikullisia.

Fanittaja ei tämmösiä mieti, vaan hän tuumii, että nyt ollaan tehty jotain tärkeää ja ollaan niinqu jotenkin enemmän kuin muut. Kyllä nyt uni maittaa.

Mutta persjalkainen lieksalainen ei vaan suostu fanittamaan. Sitten täytyy lyödä varmaan joitain faktoja kehiin. Ensimmäisenä voisi varmaan muistuttaa tulevasta työvoimapulasta jota me ollaankin kärsitty jo 1 v 9 kk ja rapiat ja tämähän tietysti uppoaa 15,1%:n työttömyysasteesta kärsivään kaupunkiin kuin puusta tehty veitsi kivijalkaan, joten jotain muuta kannattaa ehkä yrittää.

Niin no, voisihan sitä tietysti muistuttaa persjalkaisia, että kaupunkihan saa tämän monimuotoistumisen myötä valtiolta hyvät rahat. Saattaa hyvinkin olla niin, että ankarasti fanittava ikiteini ei itse välttämättä hahmota, mistä se valtion verokertymä oikein tulee, mutta tavallinen persjalkainen tietää, että veroeuron siirtäminen momentilta toiselle on samaa kuin siirtäisi meisselin puntista toiseen. Meisseleitä on edelleenkin vain yksi, eikä sen koko kasvanut.

Tai ehkä lieksalainen Toropainen vertaa asiaa niihin kahteen ekonomiin, joista ensimmäinen syö annoksen koiranpaskaa kun toinen maksaa siitä 5000 euroa, ja hetken päästä ensimmäisestä syöntisessiosta maksanut tekee samoin kun toinen maksaa 5000 euroa. Jälkikäteen heput tuumivat, että olikohan tässä mitään järkeä, kun eihän me itse asiassa tienattu mitään ja kummallakin on suu täynnä paskaa. Mutta ekonomit lohduttautuvat, että tehtiinhän me sentään kymppitonnin liikevaihto.

Saattaapa joku lieksalainen koiranleuka todeta, että koko monimuotoistumissessiosta ei kehity muuta kuin huomattava määrä fissioitunutta moraalisäteilyä, ja jos sen pystyisi vangitsemaan reaktoriin, jossa se pyörittäisi turbiineita ja jauhaisi sähköä, jota voitaisiin myydä hyvällä hinnalla vaikkapa Keski-Eurooppaan, niin tilanne olisi ehkä toinen.

Ja sittenhän ei fanittajille jää oikeastaan muuta vaihtoehtoa kuin rikosilmoitukset kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Kun fanittaminen on itsessään niin ihanaa, niin muittenkin pitää fanittaa. Vaikka väkipakolla. Vaikka asiasta ei olisi varsinaisesti mitään hyötyä kenellekään. Mutta se tunne. Se ihana tunne. Ja kun sitä on tarjolla jatkossakin lisää. Kun jotain seuraavaa pikkupaikkakuntaa väen vängällä monimuotoistetaan, on luvassa taas ihania oikeaoppisen vihan tytinöitä. Ja tarvitseehan fanittaja mm. myös minua ja kaltaisiani. Mistäs sitä muuten sitten niitä ihania vihan tytinöitä saisi? Ja tarvitseehan kunnon uskonto saatanansa.

*

Niin muuten, eilen, perjantaina 21. lokakuuta 2011 eduskunta betonoi perustuslaissa Suomen muuttamisen valtiosta maakunnaksi. 118 puolesta, 40 vastaan, 1 tyhjää ja 40 ei viitsinyt edes vaivautua paikalle. Median näkemyksen mukaan äänestyksen pääasia oli presidentinvallan pienentäminen. Niin no, kaipa se pitkässä juoksussa sitten melko reippaasti pienentyykin. Sen, mitä eivät Bobrikov ja Stalin saaneet tehtyä, sen omat nilkkimme sitten menivät ja tekivät.

Sotilaspasseja voi palauttaa sotilasläänien aluetoimistoihin.

Monday, October 17, 2011

VILPITÖNTÄ ALKOHOLIVALISTUSTA

Niin kuin valistunut lukija tietää, niin viinahan se on sen kaiken pahan alku ja juuri. Sitä ei pitäis liikaa törpötellä, tai muuten törpöttelijä saattaa tehdä turmiolantommit. Tämmönen tavallinen suomalainen mieshän ei sitä itse oikein tajua, mutta onneksi meillä on apuna valistunut lehdistö, tällä kertaa Iltalehti, joka varoittaa meitä perussuomalaisten kautta tulevasta alkoholismin ja yleisen turmion vaaroista.

Iltalehtihän muistuttaa pääkirjoituksessaan, että perussuomalaisten presidenttiehdokas Timo Soini päästi sammakon suustaan, ja totesi, että ei kopsu viinaa silloin tällöin turmioksi ole. Soinihan on eräänlainen roolimalli, joten on selvää, että viinankulutus kasvaa välittömästi kun mies tuollaista lausuu.

Onneksi Iltalehti iskee vastaan ja muistuttaa, että Soinin ajama työväenpuolue ilman sosialismia on tässäkin törpöttelevässä tapauksessa palvelemassa väärää herraa, ja ihan oikeassahan Iltalehti on, koska se muistuttaa työväenliikkeen raittiustaustasta niin kuin ilman muuta pitääkin. Onhan meinaan selvää, että perinteisen vasemmistolaisen työväenliikkeen pitkälti aikaansaaman kieltolain aikana alkoholijuomien litramääräinen kulutus oli selkeästi pienempää kuin nykyisin, jos kohta se kulutus silloin koostui 96 %:sta Varsovan Laulusta, mutta Hotelli Yrjöperskeleen respassa ei pikkuasioihin takerruta.

Joka tapauksessa Iltalehti selvästi yrittää pitää huolta Suomen kansasta, ja varoittaa sitä Timo Soinin härskisti glorifioiman alkoholin aiheuttamista vaaroista. Näin minä hyvänä hallintoalamaisena ainakin pyrin ajattelemaan. Tiedänhän minä, että on ikäviä ja negatiivisia ihmisiä, jotka tuumivat, että nyt meni Iltalehti persuvastaisuudessaan epätoivon ja tekopyhyyden puolelle. Varsinkin, kun lehdistössä tuon tutkivan journalismin ja litkivän journalismin välinen ero on tunnetusti ollut aina veteen piirretty viiva.

Vaan piru vie, vaikka kuinka yritän olla hyvä hallintoalamainen, niin eikös se epätietoisuuden perkele, nimeltään Ottiatuota ala taas takoa takaraivoa. Enhän minä sinänsä epäile, etteikö Iltalehti olisi ihan oikealla ja täysin epäpoliittisella raittiusasialla, mutta mielessä kaihertaa se kysymys, jos demareitten presidenttiehdokas Paavo Lipponen olisi heittänyt saman kopsulausunnon.

Jotenkin se Ottiatuota heittää myrkkyään aivoihini ja saa ajattelemaan, että kyllä siitäkin varmaan olisi kirjoitettu, mutta ei pääkirjoituksessa, vaan Iltalehden viikonloppunumerossa otsikolla Tuleva presidenttipariskunta: Lipposet ovat ihania viisaita järki-ihmisiä ja asianomainen juttu olis voinut mennä asianomaiselta osaltaan vaikka näin:

… taisteltuaan koko viikon aidon ja vastuullisen sananvapauden, todellisen kansanvallan ja rajoittamattomien ihmisoikeuksien puolesta myös Paavolla on oikeus hetki rentoutua. Ankarien löylyjen jälkeen hän siirtyy takkahuoneen sohvalle, laittaa voimakkaan kätensä ihastuttavan vaimonsa olkapäille ja ehkä vähän alemmaksikin ja ottaa hörpyn kylmää saunaolutta. Saunaoluen jälkeen hän saattaa ottaa, niin kuin haastattelussa sanoikin, vielä yhden kopsun.

Tässä on kyseessä Ansaittu Jano. Vihakirjoittajat väittävät, että Paavo on kansasta etääntynyt elitisti, mutta tämän perheidyllin nähtyään tietää paremmin. Todelliset maisterisjätkät löytyvät aivan muualta kuin perussuomalaisista. Paavo tekee työnsä, vaativan sellaisen, ja ottaa päälle kopsun, eikä edes pahemmin irvistele…

Jotenkin näin minä luulisin Iltalehden kirjoittavan. Hiukkasen minulla käy sääliksi Timo Soinia. Hänhän kun on yrittänyt suht mallikkaasti olla hyvää pataa lehdistön kanssa. Menihän hän ihan vapaaehtoisesti tohon panssarimiinaankin, jonka seurauksena Suomessa muutama päivä päiviteltiin, että haluaakohan se Halla-aho ihan oikeasti jyrätä Jorkoksen alatoopiksi telaketjun alla, samaan aikaan kun eduskunnassa väännettiin semmosesta pikkuasiasta kuin perustuslain muuttamisesta.

Vaan ei auttanut. Vaikka kuinka mukavasti Timo yrittäis olla, niin Moraa tulee selkään joka tapauksessa. Timo kun edustaa toiseutta. Sellaista väärää toiseutta. Ei semmosta ihqua muualta tulevaa toiseutta, jota lehdistö fanittaa pöksyt märkänä sukupuolesta riippumatta. Timon edustama toiseus tulee Hangon ja Nuorgamin välistä, ja se sisältää uhan, ettei se enää olekaan toiseutta, vaan enemmistöä.

Ja sitähän vastaan tulee taistella kaikin mahdollisin keinoin. Hotelli Yrjöperskeleen respassa ymmärretään, että toimittajakunta on tässä asiassa meitä oppineempaa, kokeneempaa ja fiksumpaa, joten me heitämme ennakkoluulomme nurkkaan ja pyrimme omalta osaltamme auttamaan. Ensiksi tuli mieleen, että pistämme kaikkien kavereitten kesken hatun kiertämään, ja ostamme toimittajille viinaa, että kielenkärjet oikein aukeaisivat. Toimittajallehan viina ei ole mikään ongelma. Meille muille vain.

Mutta sitten hoksasimme, että eiköhän toimittajilla sitä viinaa ole ihan omasta takaa, joten ajattelimme, että mitäs jos antaisimme muutamia valmiita ideoita. Ihmettelimme mm. sitä, että missä seuraavanlainen pääkirjoitus oikein viipyy:

KUINKA SUURI VASTUU TIMO SOINILLA ON KASVAVASTA JALKAPALLOHULIGANISMISTA?

FC Lahden ja FC Hämeenlinnan välisessä ottelussa tapahtunut jalkapallohuliganismi, johon meillä Suomessa ei olla totuttu, antaa aihetta laajempaan pohdiskeluun. Kentälle pyrkineitä jalkapallofaneja joutui estämään ja pidättämäänkin parikymmentä poliisia. Jalkapallohuliganismi on ilmiö, mikä ei liity sinänsä urheiluun, vaan se antaa mahdollisuuden heijastaa omia väkivaltaisia ja rasistisia ambitioita sinänsä täysin viattomaan urheilulajiin ja samalla liata koko lajin maineen.

Tällainen ilmiö ei synny itsestään, eikä siihen voi syyllisenä pitää tavallisia suomalaisia jalkapallofaneja, jotka uskollisesti kannattavat suosikkijoukkuettaan ja samalla antavat arvon vastustajalle. Urheilu parhaimmillaan ei erota, vaan yhdistää, ja tämähän on suomalaisessa joukkueurheilussa ollut ihastuttava piirre tähän mennessä.

Ei voi olla sattumaa, että jalkapallohuliganismi ja perussuomalaisten nousu on tapahtunut samaan aikaan. Tulee muistaa, että perussuomalaisten johtaja ja presidenttiehdokas Timo Soini on fanaattinen englantilaisen Millwall-jalkapallojoukkueen kannattaja. Joukkueen, joka on kuuluisa väkivaltaisista faneistaan. Faneista, joille tärkeämpää on väkivalta, ei jalkapallo. Tulee muistaa myös se, että Soini ei pidä ollenkaan pahana suomalaista humalahakuista juomiskulttuuria, joka usein johtaa silmittömään väkivaltaan. Asian naamioiminen muutamaan kopsuun ei hämää ketään. Ja me lehdistössä emme ole vielä saaneet Soinilta täydellistä irtisanoutumista jalkapallohuliganismista.

On selvää, ettei Soini itse ole jalkapallohuligaani. Eikä hän ainakaan avoimesti ole huliganismia kannattanut. Mutta tulee muistaa, että perussuomalaisten kannattajat koostuvat kouluttamattomista ja syrjäytyneistä kansalaisista. Vaikka täytyy tunnustaa, että Soini ei ole itse koskaan kehottanut kannattajiaan väkivallan tekoihin, hän ei voi olla tajuamatta sitä, että hänen kaulassaan roikkuva Millwall-huivi voi olla perussuomalaisten kannattajille selkeä signaali aktiiviseen väkivaltaan. Niin Millwall-huivi kuin vaikkapa SS-joukkojen tunnus on signaali väkivallan oikeuttamisesta, ja Soini tämän taatusti tietää. Mutta onko hän tehnyt mitään väkivaltaa estääkseen? Passiivinen väkivallasta kieltäytyminen ei presidenttiehdokkaalle riitä, eikä tarpeeksi aktiivista ole tullut. Voisiko asiasta tehdä johtopäätöksiä?

”Lumihanki, poliisi ja viimeinen erhe”. Jäämme odottamaan Soinilta täydellistä irtisanoutumista jalkapalloon liittyvästä väkivallasta koska jäädi jäädi jäädi yhteishenki jäädi jäädi jäädi reilu peli jäädi jäädi jäädi urheilun yhdistävä vaikutus jäädi jäädi jäädi kai RoPsissa pelaa pari suomalaistakin jäädi jäädi jäädi mun kaveria ei tönitä jäädi jäädi jäädi mun kaveria ei raiskata… eikun perskeles, deletoidaan toi, ne pääsee vaan vittuilemaan siitä… jäädi jäädi jäädi Suomen kansainvälinen maine jäädi jäädi jäädi työvoimapula jäädi jäädi jäädi afrikkalainen osaamisreservi jäädi jäädi jäädi ja mainitaan se Halla-ahokin tässä vaikken tiedä, seuraako se jalkapalloa…

Näillä perusteilla pyydän Timo Soinia miettimään, onko hän todellakin oikea ihminen johtamaan Hangon ja Nuorgamin välissä sijaitsevaa EU:n osa-aluetta, joka koostuu suomalaisista toimittajis… eiku perskeles, deletoidaan toi, piti olla siis suomalaisista ja uussuomalaisista. Mehän olemme kaikki suomalaisia. Nekin, joille ei sitä vielä ole älytty kertoa.


Ton nyt voi luovuttaa vapaasti paskalehtien, mm. Helsingin Sanomien käyttöön. Jos käyttävät, en pyydä rahaa ittelleni, mutta heittäkää vaikka muutama ropo sotainvalideille. Ja annetaan nyt lisää juttuvinkkejä, kun kerran aloitettiin. Perussuomalaisten kansanedustajasta Olli Immosestahan saisi helposti lööpin:

Ilta-Ryönän toimittaja Varma-Impi Löyrälä-Hchrybdylläh yhyttää perussuomalaisten kansanedustajan Olli Immosen eduskunnan kahviossa:

V-I L-Hchr: Kansanedustaja Immonen, te olette tehneet esityksen, että vähemmistövaltuutetun määrärahat tulisi puolittaa.

O.I: Joo, pitää paikkansa.

V-I L-Hchr: Oletteko myös tietoinen siitä, että Kiuruvedellä on rasismi roihahtanut liekkeihin? Maahanmuuttajan pitämää pizzeriaa kohtaan on tehty jatkuvaa ilkivaltaa. Näin kirjoitti Iisalmen Sanomat, sinänsä pahemmin tarkentamatta, mutta onhan se ilman muuta näin, kun sen koulutettu toimittaja kirjoitti. Ei ole millään tavoin todistettu, etteikö vaatimuksenne olisi omalta osaltaan aikaansaanut tämän rasistisen toiminnan. Vieläkö väitätte, että vähemmistövaltuutun määrärahoja tulisi pienentää?

O.I: No totta munassa väitän. En minä ensinnäkään ole käskenyt kenenkään tehdä ilkivaltaa minnekään. Ja siks toiseks, vähemmistövaltuutetun toimisto ottaa vastaan syrjintäsoittoja arkisin vain klo 10 – 12, enkä ole kuullut kenenkään maahanmuuttajan valittavan, että ei linjojen läpi pääse, vaikka aikaa on vain kaksi virastotuntia päivässä. Niin että ei siellä vissiin hirveät ruuhkat taida olla. Jos linjoille joutuis jonottamaan enemmän kuin kolme sekuntia, niin Ilta-Ryönä olis siitä ihan varmaan jo uutisoinut.

V-I L-Hchr: Kiitos, tää riittääkin.

12 tuntia myöhemmin…




Ja tietysti jotain jäynää voisi keksiä sille ittelleen pääperkeleelle. Voiskos se mennä vaikka näin?

Puhelin: brdlbrdlbrdl nokia tune tai joku vapaavalintainen soittoääni.

Jussi Halla-aho: Jussi Halla-aho puhelimessa.

Ilmar Kivenkääntelemä: Täällä Ilta-Ryönän toimittaja Ilmar Kivenkääntelemä päivää.

Jussi Halla-aho: Päivää vaan.

Ilmar Kivenkääntelemä: Haluaisin sinulta haastattelun, jossa tunnustat yhteytesi Anders Behring Breivikiin.

Jussi Halla-aho: En voi antaa sellaista haastattelua, sillä minulla ei ole mitään yhteyttä mainittuun heppuun.

Ilmar Kivenkääntelemä: Jos et suostu tunnustamaan yhteyksiäsi Norjan joukkomurhaajaan, me pistämme lehtemme juoruosioon väitteen, että sinulla on avioton lapsi Lappeenrannassa. Suuri osa ihmisistä lukee vain lööpit ja otsikot, ja jos me siitä vähän sakkoja saammekin, niin kyllä meillä perse sen kestää.

Jussi Halla-aho: Kuules häiskä, minulla ei ole aviottomia lapsia niin Lappeenrannassa, Turengissa, Vaasassa kuin helvetti soikoon vaikka Borneossakaan. Niin että älä jätkä yritä. Eiköhän tää ollu tässä.

Ilmar Kivenkääntelemä: Kiitti, tää riittääkin.

Jussi Halla-aho: Tiäräks, Hilla. Mää ole taistellu monil poliittisil tantereil, mut en mää tommotti nilviäissi viäl tavannu ole.

12 tuntia myöhemmin…





Luonnollisesti apua tarvitaan myös korkeammalta taholta, eli Tasavallan Ensimmäinen Toveri Tarja Halonen voisi palkita jutut tehneet toimittajat Suomen valkoisen ruusun vähänköehkäkorkeen luokan kultaisella ja hennatatuoidulla bambuämpärillä lisättynä ristikkäisillä punkkupulloilla ja biodynaamisesta parsasta väkerretyllä sädekehällä perusteella järkähtämätön taistelu sen asian puolesta, että suomalaiset saavat nauttia puolueettomasta ja objektiivisesta tiedonvälityksestä.

Vaan mennäänpäs presidentinlinnan korkeuksista takaisin tänne Huitsinnevadaan. Mitä tosta Ilta-Sanomien pääkirjoituksesta jäi käteen tämmöselle tavalliselle häiskälle? No varmaan se, että piruako se jollekin helsinkiläiselle toimittajanplantulle kuuluu, otanko minä vapaalla ryypyn vai enkö ota vai jätänkö ottamatta. Jos heppu tulee sitä kynnykselleni selittämään ja opettamaan, niin osaan minä sitä virpoa turpaan vaikka selvinpäinkin.

Jaa, mokasin…

12 tuntia myöhemmin…



Yep. Vuorotyöläisellä on perjantai silloin, kun on vapaata. Ja mulla on pari vapaata nyt. Taidanpa lähteä saunaan. Otan ehkä muutaman huurteisen oluen. Eikä ole takuita, etten ottais saunan päälle pari kopsuakin. Ei se minun kohdalla niin paljon haittaa. Minä joudun helvettiin muutenkin. Minä kun oon tämmönen vihakirjoittaja.

Saturday, October 15, 2011

KALJUPÄISIÄ UUTISHAVAINTOJA OSA XXI

1. Säästämistä poliisissa & keskittymistä olennaiseen

Hotelli Yrjöperskeleen respassa on viimeisten kuukausien aikana pantu merkille, että poliisilta alkavat loppua perunat laarista, ts. määrärahat ovat vähissä ja vähenevät ensi vuonna entisestään. Esimerkiksi Helsingin poliisissa ovat määrärahat tipahtaneet edellisestä vuodesta 2,5 miljoonaa euroa ja liikkuvasta poliisista 850.000 euroa. Helsingissä poliisien määrä on pudonnut kuudellakymmenellä ja suunnitteilla on lomauttaa koko poliisikunta.

Poliisihan on äärimmäisen tärkeä tekijä kansalaisten turvallisuuden varjelemisessa ja toimivalla poliisilla varmistetaan mm. se, etteivät ihmiset ota oikeutta omiin käsiinsä. Sellaista tilaahan kutsuttaisiin anarkiaksi, eikä siinä tilassa ole kellään mukavaa. Onneksi meillä on vastuuntuntoinen sixpack-hallitus, joka on pistänyt asiassa tuulemaan, eli toisin sanoen se vähentää poliisin määrärahoja ensi vuonna vielä kymmenen miljoonaa euroa lisää.

Koska respan henkilökunta koostuu suhteellisen sivistymättömästä väestä, herää kupoliin herkästi ajatus, että kymmenen miljoonaa ei ole valtion rahoissa vielä kovin suuri summa, ja sen olisi voinut raapaista esmes kehitysapumäärärahoista. Jos sen kymppimiljoonan olis siitä nipistänyt, olis kehitysapuun saanut vielä törsättyä 1991 miljoonaa euroa ja se on kumminkin melkoinen läjä kyhnyä vielä se. Varsinkin, kun kehitysmäärärahoja nostetaan ensi vuodelle 127:llä miljoonalla eurolla.

Lisäksi mieleen juolahtaa, että ovatkohan mm. monikulttuurisuusasiantuntijat, maahanmuuttokoordinaattorit, tulkkipalvelukoordinaattorit, asioimistulkit, kulttuuriluotsit, vertaisosaajat, erityisryhmän linjavastaavat, päivähoidon maahanmuuttajakoordinaattorit, sopeuttamistyöntekijät, kotoutussihteerit, monikulttuurisen varhaiskasvatuksen suunnittelijat, immelmannit, härvelit ja muut pitkät sanat ihan oikeasti kenttätehtävissä työskenteleviä poliiseja välttämättömämpiä, mutta kaipa se Jumalakin tietää, missä sitä rahaa eniten tarvitaan.

Tässä tilanteessa tietysti tyhmempi luulisi, että poliisille mahdollistettaisiin tässä ankarassa resurssipulassa nimenomaan keskittyminen poliisin perustehtäviin, mutta unihan tässä tuli taas nähtyä. Sehän ei ole uutinen, että poliisi joutuu tönkimään kaikenlaisia blogeja ja keskustelupalstoja löytääkseen niitä mahdollisia vihakirjoituksia. Tuoreimpana ns. tyhjän paskan hiertämisenä poliisia vaivaa uusi aselaki ja ennenkaikkea sen soveltaminen. Lähestytään asiaa esimerkin kautta ja otetaan esimerkkihenkilöksi kaverini Pentti Pätinen.

Pentti on 48-vuotias heppu, lainkuuliainen ja maltillinen perheellinen mies, joka on harrastanut metsästämistä ja ampumista yli kolmekymmentä vuotta. Pentillä on luvat puoliautomaattihaulikolle, metsästysluodikolle, hirvikiväärille sekä revolverille. Nyt Pentti on päättänyt lisätä arsenaaliinsa pienoisrevolverin. Miehen moitteettoman maineen tuntien ja ottaen huomioon, että haettava ase on hänen arsenaaliinsa nähden kaikkien lievintä kaliiberia, Pentti luulee, että asia menee heittämällä läpi.

Vaan ei mene homma niin kuin Strömsössä. Pentin täytyykin hakea poliisin hyväksymältä asekouluttajalta todistus, että Pentti harrastaa ampumista. Vaikka lupaa käsittelevä valtesmannikin aivan hyvin tietää, että Pentti sitä on harrastanut jo iät ja ajat. Kun Pentti on sitten tämän todistuksen saanut, Pentin pitää varata aika poliisiasemalle, jossa hänet istutetaan tietokoneen ääreen vastailemaan ihan vaan muutamaan (267 kappaletta) kysymykseen, jossa otetaan selvää, että kiristääkö Pentillä vanne päätä.

Mikäli näitten kysymysten tuloksena saadaan selville, että Pentti on edelleenkin Pentti, eikä esim. reinkarnoitunut Hannibal Lecter, ei Pentti vielä saa ostolupaa, vaan hänet otetaan sitten vielä henkilökohtaiseen kuulusteluun. Kuulustelun suorittaa vanh. konst. Lärvänder, joka sattumoisin on jäsenenä samassa metsästysseurassa kuin Pentti.

Penttiä vituttaa, sillä hän ei oikein sulata sitä, että lainkuuliaista kansalaista epäillään joko psykopaatiksi, rikolliseksi, yleislatvalahoksi tai näitten yhdistelmäksi. Vanh. konst. Lärvänderiä vituttaa se, että hän joutuu kuulustelemaan Penttiä, vaikka tietää, ettei tämä ole psykopaatti, rikollinen tai yleislatvalaho. Lisäksi hän tuntee itsensä naurettavaksi ottaessaan selvää, että mahtaako Pentti suunnitella joukkomurhia tällä mahdollisella pienoisrevolverilla. Siis se sama Pentti, jolla olis ollut jo valmiiksi arsenaalia ampua puoli Huitsinnevadaa, jos olis halunnut. Ja yleensäkin Lärvänderillä olis virka-aikanaan ihan tähdellistäkin tekemistä.

Eli koko ruljanssissa haaskataan viranomaisvoimia täyteen jonninjoutoon, koska alunperinkin oli selvää, että Pentti ei oikein profiloidu syrjäytyneeksi kouluampujakokelaaksi. Ja ruljanssin päätyttyä sitten käy vielä helposti niin, että valtesmanni ei myönnä Pentille ostolupaa. Valtesmanni tietää kyllä, että ei päätökselle ole perusteita, mutta toteaa, että linja nyt vaan tällä hetkellä on tämmönen. Metsästystä ja ampumista harrastavat tietävät kyllä, että kyseessä ei ole edes vitsi.

Luulen muuten, että toi asekiima ei ole vielä saavuttanut huippuaan. Uskon, että nykyinen sixpack saattaa vielä yrittää täydellistä aseriisuntaa. Mikä tietysti johtaa suurimman osan kohdalla ns. huitsinnevadalaiseen ratkaisuun. Ja sehän tietysti työllistää poliisia, kun sillä onkin yllättäen etsittävänään muutama sata tuhatta asekätköä.

Poliisin säästötoimet ovat tietysti vielä suolarahoja verrattuna puolustusvoimiin. Se asia jurppii niin paljon, ettei siitä oikein järkevää kirjoitusta saa aikaiseksi. Toteanpa nyt kumminkin, että sotavaltion tulee säästää neljän seuraavan vuoden aikana 800 miljoonaa euroa. Kun samaan aikaan valtionvarainministeri Urpilainen meni ja osti demareille ns. poliittista uskottavuutta yhtälailla 800 miljoonalla eurolla.

2. Kunnon häiskä

Välillä on mukavaa jakaa kiitosta ja kehua. Kiitoksen ja kehun on tällä kertaa ansainnut perussuomalaisten kansanedustaja Olli Immonen, joka on niin median kuin ns. vanhan imperiumin mielestä syyllistynyt perisyntiin tehdessään just sitä, mitä hänen äänestäjänsä halusivatkin hänen tekevän.

Normaalitapauksessahan uusi kansanedustaja saa tarkan evästyksen siitä, kuinka hänen tulee toimia. Yksi tärkeimmistä ohjeista on se, ettei saa keikuttaa venettä, eli kansanedustajan tulee muuttaa poliittinen linjansa nännistis-lellistiseksi punaviherdemariudeksi, oli hänen linjansa ollut vaalikamppailun aikana mikä tahansa. Näin hänen tulee tekemän, sillä muutenhan joku saattaisi ajatella, että aikaisemmat kansanedustajat ovat tehneet jotain perseelleen, eikä niin saa sentään ajatella. Eduskunnasta pudonneilla on muutenkin rankkaa, kun heille pitää etsiä suojatyövirkoja. Ei siihen päälle enää kuittailla tarvitte.

Lisäksi uutta kansanedustajaa evästetään siinä, että hän ei ole vastuussa äänestäjille, vaan medialle. Äänestäjät ovat vain eräänlainen leimasin, jolla median koura lämpsii leimoja. Uuden kansanedustajan tulee vastata median esittämiin kysymyksiin mediaa miellyttävällä tavalla, ja jos uusi kansanedustaja ei ole aivan varma siitä, mikä miellyttää mediaa juuri sillä hetkellä, hänen tulee puhua varttitunti urquhartia, josta ulkopuolinen ei saa muuta selvää kuin epäselvän, jonka senkin voi seuraavana päivänä kääntää päälaelleen. Tätä nimitetään poliittiseksi taidoksi.

Olli Immoselle ei näitä ohjeistuksia ole jostain syystä annettu, tai sitten hän ei niistä kertakaikkiaan välitä, ja hyvä niin. Heppuhan on nostanut eduskunnassa esille ulkomaalaisten tekemät raiskaukset ja nyt sitten myös tuoreeltaan vaatinut vähemmistövaltuutetun määrärahojen puolittamista. Hatunnostoa tästä. Minä en vieläkään tiedä, mitä oikein on vihapuhe tai vihakirjoitus, mutta nykyinen Biaudetin emännöimä vähemmistövaltuutetun virka on kyllä meikäläisen näkemyksen mukaan tyylipuhdas vihavirka, ja kaikenlaista vihaahan tulee vähentää, eikös niin?

Vaan kyinen pelto on Ollilla kynnettävänä. Kunnianarvoisa oikeusministerimme Anna-Maja Henriksson kun taas näkee, että nykyiset vähemmistö-, lapsi- ja tasa-arvovaltuutetut sekä aluehallintokeskusten vastaavat palvelut eivät riitä, vaan tarvitaan vielä erillinen syrjintävaltuutettu. Oikeusministeri tuumii, että Suomeen on saatava viranomainen, jonka puoleen ihmiset voivat kääntyä kokiessaan syrjintää, ja nähtävästi tässä tuo sana kokeminen on olennaisen tärkeää. Todennäköisesti tuleva syrjintävaltuutetun virasto tulee palkkaamaan useita erityisasiantuntijoita, jotka kartoittavat vielä löytymättömiä syrjinnän muotoja perusohjeistuksenaan se, että syrjintää ei varsinaisesti tarvitse näyttää tapahtuneeksi, sillä jos henkilö jostain mistä hyvänsä syystä kokee tulleensa syrjityksi, on asiaan liittyvä tunnetila jo itsessään riittävä ja johtaa viranomaistoimenpiteisiin.

Ehkäpä joku rastapäinen anarkistiwannabe-partisaani voi jatkossa mennä syrjintävaltuutetun luokse toteamaan, että hän kokee tulleensä syrjityksi, koska häntä ei oteta millään muotoa vakavasti ja häntä pidetään pellenä, vaikka onhan hän sentään räkäissyt poliisia päin ja heittänyt kivenkin ikkunaan. Kyllä siitä nyt pitäis jonkin sorttista partisaanirispektiä saada, ja jos ei saada, niin syrjintäähän se. Ehkä syrjintävaltuutettu vaati poliisia suorittamaan tuttipulloterroristille helläkätisen kevytpidätyksen, sen jälkeen syyttäjäviranomaisia kevytoikeudenkäynnin (vapauttavan sellaisen tietysti) jolloin kullanmurumme voisi sanoa kärsineensä ainakin kevytvainoa ja hänestä voisi tulla kevytguevara.

Tietysti aikaisemmin mainittu Pentti Pätinen voisi mennä syrjintävaltuutetun luo ja kysyä, että minkä ihmeen takia lainkuuliaista aikamiestä kyykytetään poliisissa, mutta tässä tapauksessa ainoa toimenpide olis vissiinkin vartijan kutsuminen paikalle ja Pentin poistaminen paikalta.

Pahemmin keksimättäkin ja ilman erityisasiantuntijoita olisi näillä viranomaisilla ehkä ihan oikeakin ongelma, johon puuttua, eli koulu- ja työpaikkakiusaaminen. Vaan sehän kohdistuu pääosin tavallisiin suomalaisiin, joten ehkä se ei ole tarpeeksi eksoottista.

Vaan joka tapauksessa Hotelli Yrjöperskeleen respan henkilökunta nostaa Olli Immoselle lätsää. Kaltaisiasi häiskiä tarvitaan.

Ne on kunnon häiskiä,
jotka mäiskiä
osaa pönttöjä.