HENKILÖKOHTAINEN PUOLUSTUSTILA JA PILKKARIKOS

Niin hotellin respassa kuin monessa muussakin paikassa on törmätty sosialideodoraattisen kansanedustajan Tuula Väätäisen eduskuntakysymykseen, jossa hän oli kovasti huolissaan siitä, että ikiomaa jihadiaan Syyriaan sotimaan lähteneet mahdolliset suomalaiset eivät kuulu sotilastapaturmalain piiriin. Tarina ei kerro sitä, olikohan Väätäinen lukenut mainion blogikollegani Jaska Brownin kieli tukevasti poskessa kirjoittaman fiktiivisen tarinan siitä, kuinka veteraanijärjestöt laajensivat toiminta-alueitaan varsin luovasti.

Väätäisen avautumisesta on irvailtu vähän siellä sun täällä, joten hotellin respassa ei viitsitä irvailla, vaan pyritään katsomaan asiaa vaihteeksi edistyksellis-suvaitsevaisesta näkövinkkelistä. Kansallismieliset tahot ovat kommentoineet, että tässä tapauksessa mokutus on viety äärimmäiseen lakipisteeseensä, parodiahorisontti on ylitetty ennätyslukemin rimaa hipomatta ja yleensäkään tästä on vaikea pistää enää paremmaksi.

Kun asiaa katsoo edistyksellis-suvaitsevaisesta näkökulmasta näyttää asia aivan toisenlaiselta. Edistyksellinen ja suvaitseva Suomi on vasta aivan alkuvaiheissaan ja asiat etenevät niin tuskastuttavan hitaasti, että epätoivon kylmät kynnet alkavat raapia muutenkin kovasti herkkää ja loukkaantumiselle altista suvaitsevaista sielua.

Nimittäin nimittäin. Kun kansallismieliset, ne paskat, toteavat, että mikäli esim. arabimaista tänne tullut heppu hakee Suomesta turvapaikkaa päästäkseen pois sodan kauhusta ja melskeestä ja sen jälkeen lähtee itse vapaaehtoisesti sodan kauhuun ja melskeeseen, on aiheellista kysyä, tarvitseeko heppu turvapaikkaa Suomesta ollenkaan.

Ja näitä kysymyksiä voidaan tosiaankin esittää. Ehkäpä perustellusti. Niitä ei ole vielä kielletty. Tähänhän on saatava lainsäädännöllinen muutos. Ja muutoksen tulee koskea turvapaikkaa itseään. Turvapaikka on vanhentunut ja rakenteellista rasismia sisältävä termi ja käytäntö, sillä turvapaikanhakuprosessissa päätös voi olla kielteinen. No, eihän se sinänsä yhtä kaikki mitään vaikuta käytännössä, mutta jättää ainakin teoreettisen karkoitusmahdollisuuden, jollaista sivistysvaltiossa ei tietenkään saa olla. Onhan sana karkoitus jo itsessään suorastaan kaksoisplusepähyvä.

Tilalle niin termiksi kuin käytännöksi tulisi ottaa oleskelukansalaisuus. Oleskelukansalaisuus sisältää kaikki Suomen kansalaisuuden edut, mutta ei välttämättä velvollisuuksia. Velvollisuudet voi määritellä sen mukaan, mitä oleskelukansalaisen lähtömaan lait ja tavat sanovat tai sitten myös ihan sen mukaan, mistä oleskelukansalainen itse sattuu tykkäämään. Suomalaisen viranomaisen tulee luonnollisesti kunnioittaa oleskelukansalaisen lähtömaan tapoja ja lakeja ja tätä myötähän saadaan luonnollisesti palkattua lisää virastotyöhenkilöstöä viranomaisen tapasopeuttajan ammattinimikkeellä.

Oleskelukansalaisuus tulisi saada jo sillä perusteella, että on saapunut Suomeen, ja haluaa jäädä tänne asumaan. Jatkossa tulee tietysti selvittää se, voisiko oleskelukansalaisuutta hakea suoraan esim. Suomen suurlähetystöstä Addis Abebasta. Oleskelukansalaisuutta ei sinänsä tulisi myöntää suoraan kaikille hakijoille, sillä mikäli henkilö saapuu Suomeen sanokaamme Saksasta tai Irlannista ja jos hänellä on valmiina työpaikka ja firman hankkima asunto, ei hän luonnollisesti tarvitse oleskelukansalaisuuden kaltaista tukimuotoa. Eihän valtion varoja tule käyttää näin laman keskellä vastuuttomasti, ja kyseinen henkilö pärjää kyllä omin nokkinensa.

Oleskelukansalaisuus on itsessään vasta aloitus. Maassamme on edelleenkin rakenteellisen rasismin yksi halveksittavimmista muodoista, ja sitä kutsutaan maanpuolustukseksi. Ajatus maanpuolustuksesta pohjautuu pelkästään juoksuhautoihin ja Raatteen tielle jämähtäneeseen impivaaralaiskansalliseen ajatteluun siitä, että maanpuolustus Hangon ja Nuorgamin välillä on aina ja iänkaikkisesti vain sitä, että joku valtio, esimerkiksi Venäjä, Venäjä tai Venäjä hyökkää Suomen kimppuun, jolloin valtio kerää jätkät kotoaan kurkkusalaatteihin ja sitten aletaan ampumaan vastaan.

Tämänlainen käsitys maanpuolustuksesta jättää täysin huomioimatta niin individualistisen kuin monikulttuurisen näkökulman. Ei Suomen somalivähemmistö ole millään muotoa vastuullinen siitä, jos Suomi ja Venäjä päätyvät niin pahoihin ränäväleihin, että asia ei selviä ilman ottaanlyöntikilpailua. Näin ollen ei somaliväestön edustajaa voi myöskään vaatia kyttäämään pusikossa kertasingon kanssa venäläistä ryntövaunua jossain Virojoella.

Sen sijaan uussuomalaisella voi olla omasta näkökulmastaan täysi oikeus ja velvollisuus osallistua taisteluihin jossain muualla, esim. Syyriassa ja Somaliassa. Vallitseva maanpuolustukseen liittyvä lainsäädäntömme ei noteeraa näitä oikeutettuja puolustusvaatimuksia millään tavalla. Meillä on vain laki puolustustilasta, eikä siinä oteta millään tavoin huomioon uussuomalaisia turvallisuuspoliittisia näkökulmia. Sinänsä termi ”puolustustila” on kylläkin sanoilla kikkailua. Miten se on lievempi kuin ”sotatila”?

Yhtä kaikki. Tämä ongelma ja rakenteellisen rasismin inhottava ilmentymä on helposti ratkaistavissa päättäväisillä lainsäädännöllisillä toimenpiteillä. Uussuomalaisen henkilön tulee jatkossa olla oikeutettu hakea nopeutetulla virkamiesmenettelyllä itsensä julistamiseen henkilökohtaiseen puolustustilaan. Henkilökohtaiseen puolustustilaan julistamista tulee voida hakea lähimmässä sotilaspiirin esikunnassa ja sen käsittelyn tulee ohittaa muut sillä hetkellä käsiteltävät asiat.

Henkilökohtaisessa puolustustilassa uussuomalainen henkilö määrittelee puolustusvastuunsa ja -velvollisuutensa henkilökohtaisesti, mutta koska hän on puolustustilalain alaisessa tilassa, tulee lähimmän varmuusvarikon varustaa hänet normaalilla reserviläisvarustuksella, eli varastojen uumenista tulee kaivaa hänelle ainakin:

- maastopuku

- kaksi alusvaatekertaa

- kaksi peltipaitaa

- jalkarätit ja syylingit

- sadeasusteet

- kypärä

- saappaat

- reppu

- kenttälapio

- pakki ja kenttäpullo

- kaasunaamari laukkuineen

- leipälaukku

- puukko

- kirves

- taisteluvyö

- henkilökohtainen ase, tässä tapauksessa sopivin olisi ehkä Harppi-Saksasta ostettu Kalashnikov-kopio

- aseen puhdistusvälineet & öljy

- kuusi irtolipasta

- kymmenen tuliannosta patruunoita

- viisi käsikranaattia

- kolme kertasinkoa

- kaksi tellua

- sissimuonaa ja muonatupakat

- ensiapupakkaus

- muutama morfiiniampulli joko haavoittumisen aiheuttamaan kipuun tai sitten myytäväksi

Lisäksi – koska tulevan henkilökohtaisen puolustustilan pituudesta ei ole varmaa tietoa, ja on epäselvää pystyykö asiaa hoitava komppavääpeli toimittamaan rahalähetyksiä taistelualueelle – on henkilökohtaiseen puolustustilaan asetetulle uussuomalaiselle maksettava vuoden päivärahat kerralla etukäteen. Sotilaspiirille kuuluu myös uusjermun kuljettaminen mahdollisimman lähelle taistelualuetta. Mikäli uussuomalainen sattuu kaatumaan taistelussa, tulee hänen kotikuntansa haudata ruumis paikalliselle sankarihautausmaalle, mikäli ruumis saadaan takaisin Suomeen ja lisäksi kunnan tulee kustantaa kuolinilmoitus uussuomalaisen paikallislehteen ja Helsingin Sanomiin ja hoitaa lesken… korjaan, leskieneläkkeet.

Tällä tavoin saatetaan uussuomalainen maanpuolustus ajan vaatimuksien tasalle ja poistetaan yksi räikeimmistä rakenteellisen rasismin muodoista.

Kansanedustaja Väätäisen ehdotusta on ruodittu monella kulmalla ja keskustelussa on kieli mojahtanut melko tukevasti poskeen. Näin tietysti normaalitapauksessa tehtäisiin hotellin respassakin, mutta kun nyt asiaa tarkastellaan edistyksellis-suvaitsevaisesta näkökulmasta, on tämmöinen vitsinvääntäminen suorastaan vastenmielistä, sillä sillähän pyritään aiheuttamaan ankara henkinen pipi ihmiselle, joka halusi vain hyvää. Ja tällaisia tapauksia on ollut ennenkin.

Edistyksellis-suvaitsevaisesta näkökulmasta ajatellen tässäkin tarvitaan päättäväistä lainsäädäntötyötä. Ehdotukset kansanryhmää kiihottamista vastaan koskevan lain lieventämisestä tulee dumpata silkkana horinmummona ja lakia tulee ehdottomasti laajentaa ja tiukentaa. Näin estettäisiin hyvää tarkoittaville ihmisille aikaansaatu henkinen pipi.

Laki voisi mennä osaltaan vaikka näin:

”Jokaiselle Suomen kansalaisella tulee olla oikeus etsiä ja löytää aina uusia epäkohtia vähemmistöjemme kohtelusta ja esittää niihin haluamiaan ratkaisumalleja. Vaikka epäkohdat olisivatkin hieman keksittyjä ja ratkaisumallit ehkä mahdottomia toteuttaa, on näitä epäkohtia, niihin esitettyjä ratkaisumalleja ja ratkaisumalleja esittäneitä henkilöitä kohdeltava kunnioittavasti, ja asiasta käytävä keskustelu tulee olla yleissävyltään positiivinen ja kannustava näitä henkilöitä kohtaan.

Mikäli em. epäkohtaan, ratkaisumalliin ja sen esittäneeseen henkilöön suhtaudutaan kielteisesti, pilkallisesti tai huumorilla, tulee tällaisen epäasiallisen lausunnon esittänyttä henkilöä rangaista kansanryhmää vastaan kiihottamiseen olennaisesti liittyvästä pilkkarikoksesta sakkoihin tai enintään vuoden ehdolliseen vankeuteen.

Mikäli epäasiallinen lausunto on tapahtunut asiaan liittyviä faktoja sillä tavalla käyttäen, ettei hyväntahtoisen lausunnon antaneella henkilöllä ole mahdollisuutta puolustaa itseään faktoihin pohjautuen, ja hän voi puolustautua vain tunnereaktiolla ja iskulauseilla, on epäasiallisen lausunnon antanutta henkilöä rangaistava kansanryhmää vastaan kiihottamiseen olennaisesti liittyvästä pilkkarikoksesta raskauttavien asianhaaarojen vallitessa, jolloin rangaistuksena on sakko tai enintään vuosi ehdotonta vankeutta.

Mikäli äsken mainitun rikoksen kohteena on kansanedustaja tai muu ammattipoliitikko, virkamies tai toimittaja, on epäasiallisen lausunnon antanutta henkilöä rangaistava kansanryhmää vastaan kiihottamiseen olennaisesti liittyvästä pilkkarikoksesta erittäin raskauttavien asianhaarojen vallitessa, jolloin rangaistuksen tulee olla yhdestä neljään vuotta ehdotonta vankeutta.

Vaikka lakiehdotus on sinänsä kova, niin edistyksellises-suvaitsevaisesta näkökulmasta se on välttämätön, sillä siten estetään viranomaisiin, poliitikkoihin ja toimittajiin kohdistuva kansalaisten sanallinen mielivalta. Jota on nykyisin valitettavan helppo harjoittaa, sillä viranomaisilla, poliitikoilla ja toimittajilla ei itse asiassa ole tarjota kuin tunnereaktioita ja iskulauseita.

On virkistävää välillä pyrkiä käymään vastapuolen aivokopassa. Ainakin siinä pystyy tajuamaan, että mokuttaminen ei ole saavuttanut lakipistettään, vaan se on vasta alussa. Mahdollisuudet ovat rajattomat. Tietysti tämänkaltainen ajatusleikki muistuttaa ouija-laudalla pelaamista. Kun katsot kuiluun tarpeeksi syvälle, kuilu alkaa katsoa vastaan. Itse pidin itseni kiinni todellisuudessa natustamalla koko kirjoituksen ajan Atrian Uunilenkkiä.