YMMÄRRYSHARJOITUS MAANPETOKSESTA

Viime aikoina mielessäni on usein pyörinyt ajatus siitä, että mitä on maanpetos suhteessa siihen, miten poliittinen eliittimme on sanokaamme viimeisen viidentoista vuoden ajan toiminut. Tällaisen tavallisen häiskän mielestä kyseinen toiminta kattaa melko kirjaimellisesti kyseiset rikoslain pykälät. Luonnollisesti – jo ennen kuin asiaa enemmän tuumailen – saattaisi kesken tuumailuani tietysti paikalle saapua ainakin virallisesti minua huomattavasti fiksumpi oikeusoppinut joka toteaisi hyvin perustellusti että hyppää jätkä jortaniin ajatuksiesi kanssa ja kohteliaana ja toisten ihmisen mielipiteet huomioon ottavana miehenä minä luonnollisesti sen tekisin.

Mutta jorpakosta noustuani saattaisin kumminkin todeta että ehkä oikeusoppineen ei kannata lällättää niin antaumuksellisesti. Onhan kumminkin niin, että oikeuslaitoskaan ei ole koskaan täysin puolueeton, vaan se heijastaa vallitsevaa poliittista todellisuutta ja niitä arvoja, jotka poliittisesti mielletään kyseisenä hetkenä oikeiksi tai ainakin vallitsevan ideologian mukaiseksi. Kyse on siis poliittisista arvoista, ei moraalisista arvoista sillä niillä ja politiikalla ei ole mitään tekemistä keskenään. Ja onhan niin, että vallitseva poliittinen todellisuus voi muuttua ja silloin oikeuslaitoskin joutuu päivittämään itsensä sen mukaiseksi. Niin on tapahtunut historiamme aikana ennenkin.

Jos ajatellaan vuotta 1918, voidaan todeta että silloin tapahtui suuri muutos ja häthätää pystyyn perustetut kenttäoikeudet toimivat uuden todellisuuden mukaan ja jakoivat tylyjä nappituomioita. Joku voi todeta, että nehän olivat laittomia tuomioistuimia ja laittomia tuomioita mutta vaikka ne jälkeenpäin todettaisiin kuinka laittomiksi niin yhtä kaikki ne olivat voittajan tuomioistuimia, eikä yksikään silloin ammuttu herää enää henkiin. Yhtä lailla samanlainen takinkäännös tapahtui jatkosodan jälkeen jolloin muuttuneet poliittiset realiteetit pakottivat myös oikeuslaitoksen päivittämään itsensä, samoin kuin joutui tekemään eduskunta, joka sääti taannehtivan poikkeuslain jonka perusteella tuomittiin vankeuteen ne ihmiset joiden tiedettiin toimineen kaikin voimin Suomen ja suomalaisten puolesta. Härskiä, epäoikeudenmukaista mutta vallitsevien poliittisten realiteettien mukaista.

Mikä on yhteistä poliittisen eliitin edustajille aikakaudesta riippumatta on se, että se kuvittelee elävänsä ajassa jolloin historia on päättynyt ja eletään poliittisen kehityksen päätepisteessä. Se ei ymmärrä sitä, että historia ei ole vielä koskaan päättynyt ja sen myötä niin ajat kuin järjestelmät muuttuvat. Jos niin tapahtuu Euroopassa ja sitä myötä myös Suomessa, ei täällä tarvittaisi edes taannehtivaa poikkeuslakia sillä rikoslain kohdat maanpetoksen kohdalla riittäisivät kyllä aivan hyvin. Se on taas eri asia, riittäisikö silloisen vallitsevan poliittisen totuuden kohdalla lain mahdollistamat tuomiot vai haluttaisiinko niihin lisäystä. Ankaraakin sellaista. Sitä en tässä mieti, enkä tuomioita jaa.

Mutta tarkastelen hieman näitä lakipykäliä. Apuna wikipedia. Erityisesti minua kiinnostaa kohta törkeä maanpetos:

Törkeä maanpetos on maanpetoksen törkeä tekomuoto, josta tuomitaan vankeutta vähintään neljä vuotta ja enintään elinkautinen vankeusrangaistus. Maanpetoksen tekee törkeäksi se, että siinä

1. aiheutetaan vaara valtakunnan tai sen osan joutumisesta vieraan vallan alaiseksi taikka

2. muutoin aiheutetaan Suomelle erityisen suurta vahinkoa

ja rikos on kokonaisuutena arvostellen törkeä.

Tarkastellaanpa näitä kohtia hieman ja mietitään kuinka poliittinen eliittimme on toiminut. Sehän ei ole pelkästään aiheuttanut vaaraa, vaan se on tosiasiassa oma-aloitteisesti saanut aikaan tilanteen, että Suomi kokonaisuudessaan on joutunut vieraan vallan alaiseksi. Perustuslaissammehan on valtiosäännön aluksi seuraava lause:

Valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta.

Tämähän ei pidä enää paikkaansa, sillä Suomi on epäitsenäinen osa ylikansallista liittovaltiota jossa valta on demokraattisen prosessin ulkopuolelta valituilla komissaareilla. Suomen asemaa voi aivan hyvin verrata Eestin Sosialistisen Neuvostotasavallan asemaan Neuvostoliitossa. Poliittinen eliittimme on aiheuttanut maan itsenäisyyden menetyksen, edistänyt sitä kaikin voimin ja syyllistynyt siinä samassa törkeään maanpetokseen jota koskeva lakipykälä on edelleenkin voimassa.

Luonnollisesti vallitsevaa poliittista todellisuutta edustava oikeusoppinut voi todeta, että itsenäisyydestä luopuminen on tapahtunut eduskunnassa demokraattisen prosessin mukaan ja Suomihan on aikanaan pitänyt kansanäänestyksen Euroopan Unioniin liittymisestä.

Jos poliittiset realiteetit muuttuvat, niin silloin joku toinen oikeusoppinut puolestaan voi todeta, että Suomi ei äänestänyt vuonna 1994 itsenäisyytensä menettämisestä vaan siitä, että se liittyy itsenäisenä valtiona itsenäisten valtioitten liittoutumaan. Ja toteaa, että sen jälkeinen poliittisen eliitin toiminta kattaa kevyesti maanpetoksen tunnusmerkit. Ja sama oikeusoppinut varmaankin tuumaisi, että silloin kun Suomen perustuslakia ja valtiosääntöä ollaan määritelty, ei olla edes ajateltu sitä vaihtoehtoa, että maan poliittinen eliitti luopuisi vapaaehtoisesti maan itsenäisyydestä. Asiasta olisi pitänyt järjestää sitova kansanäänestys, jossa oltaisiin kysytty suoraan:

a) Haluan, että Suomi pysyy itsenäisenä valtiona

tai

b) Haluan, että Suomi luopuu itsenäisyydestään ja liittyy maakunnan asemalla Euroopan Liittovaltioon. 

Laitetaanpa tähän väliin tyylipuhdas maanpetturin linjapuhe. Kyseessä on Alexander Stubb vuonna 2008:

Hieman otteita linjapuheesta:

- Valitettavasti kansainvälinen järjestelmä perustuu edelleen valtioihin, eli kansallisvaltioihin.

- Olen todellinen Euroopan federalisti, yksi harvoista vielä olemassa olevista ja haluaisin nähdä EU:n muuttuvan supervallaksi.

- Korkotasoamme ei enää määritellä kotimaassa, se tehdään Frankfurtissa, ja ne onnettomat 12 maata jotka eivät edelleenkään ole eurossa, ne asettavat omat korkonsa sormen napautuksen nopeudella kun EKP tekee omat korkopäätöksensä, halusivatpa he sitä tai eivät.

- Joillakin mailla on edelleen pakkomielle jota kutsun ”kansallisvaltionostalgiaksi”. He uskovat, että valtio on järjestelmän ydin, ja jossain määrin, meillä tietenkin on 27 pelaajaa. Mutta kansallisvaltio, minun mielestäni se ei ole enää EU:ssa keskeisessä asemassa.

- Minulla ei ole yksinkertaista ratkaisua, mutta me Euroopan valtiot, mukaan luettuna Euroopan ulkoministerit, meidän täytyy ymmärtää että vaihtoehtoja Euroopan yhdentymiselle ei ole, ei ainoatakaan vaihtoehtoa jota ei voisi harkita vakavasti.

Stubb ei ole valitettavasti ainoa. Hänen kaltaisiaan on paljon. Ja kyseinen häiskä pääsi jopa maan/maakunnan pääministeriksi. He eivät ehkä toimi, tai tajua toimivansa tietoisesti kansaansa vastaan, mutta he toimivat tietoisesti oman poliittisen uransa sekä omaksumansa ideologian puolesta, sillä he eivät poliittisina broilereina muuta toimintaa ymmärrä. Mutta  ymmärtämättömyys, ahneus ja typeryys ei ole selitys eikä varsinkaan puolustus heidän rikoksilleen. Jos palataan rikoslain maanpetturuuspykälään ”aiheutetaan vaara valtakunnan tai sen osan joutumisesta vieraan vallan alaiseksi” niin Stubbia ja hänen kaltaisia urapoliitikkoja voisi verrata vaikkapa neuvostolatvialaiseen Arvīds Pelšeen joka toimi myös suuremman, ylikansallisen organisaation johtavana jäsenenä asettaen sen organisaation oman maansa ja kansansa edelle.

Edelleen muistutus. Suomen laissa on edelleenkin olemassa maanpetosta koskeva kohta:

Aiheutetaan vaara valtakunnan tai sen osan joutumisesta vieraan vallan alaiseksi.

Ei edes osa, vaan koko Suomi on joutunut vieraan vallan alaiseksi. Pääosa eduskunnastamme on tämän lain mukaan syyllistynyt maanpetokseen ja heitä tulisi luonnollisesti vallitsevien lakien mukaan rangaista.

Mennään sitten lain kohtaan kaksi, eli:

”Muutoin aiheutetaan Suomelle erityisen suurta vahinkoa.”

Suomalaisen poliittisen eliitin maahanmuuttopolitiikka ts. kehitysmaalaisen maahanmuuton nostaminen itseisarvoksi on viimeisten kahdenkymmenenviiden vuoden aikana aiheuttanut suomalaisten ihmisten murhia ja tappoja, heihin kohdistuneita ryöstöjä, pahoinpitelyitä sekä raiskauksia ja sen lisäksi tämä maahanmuuttopolitiikka on aiheuttanut Suomelle erittäin suurta taloudellista vahinkoa jonka maksajana toimivat seuraavat sukupolvet. Eliitillä on ollut neljännesvuosisata aikaa oppia tämä fakta, se on sen aivan varmasti oppinut mutta toimii edelleenkin siten että Suomelle aiheutetaan aivan tarkoituksellisesti sekä inhimillistä että taloudellista erityisen suurta vahinkoa.

Nykyisen vallitsevan poliittisen todellisuuden mukaan toimiva lakimies voi toki todeta, että nämähän ovat vain Suomen sisäisiä väkivallantekoja ja jokainen tänne tullut turvapaikanhakija on jo yhtä lailla suomalainen kuin me muutkin, joten kyse on vain suomalaisten sisäisestä ongelmasta. Mutta mikäli poliittinen todellisuus muuttuu ja oikeuslaitos päivittää toimintansa sen mukaiseksi, se toteaa, että kaikki haittamaahanmuuttajien suomalaisiin kohdistamat sekä väkivallanteot että niitten suomalaisiin aiheuttama kestämätön ja täysin turha taloudellinen rasitus oltaisiin voitu estää aikanaan poliittisella päätöksellä. Jota ei tehty. Ja koska sitä ei tehty, ovat siitä päätöksen tekemättömyydestä vastuussa olevat ihmiset syyllistyneet törkeään maanpetokseen. He ovat aiheuttaneet Suomelle erityisen suurta vahinkoa.

Olen blogissa usein miettinyt sitä, miksi poliittinen eliitti itsepintaisesti pitää kiinni siitä suunnasta joka on maallemme ja kansalaisillemme tuhoisa. Olen mieltänyt yhdeksi syyksi sen, että se itsekin ymmärtää saaneensa aikaiseksi hirviön, mutta kieltäytyy menettämästä kasvojaan, pelkää asemansa puolesta ja jatkaa siksi valitsemallaan linjalla. Väitän olevani tässä oikeassa. Mutta ehkä on toinenkin syy. Ehkä fiksuimmat poliittisen eliitin edustajat tajuavat, että Suomen lainsäädännössä on olemassa edelleenkin maanpetosta koskevat kohdat. Ja he ymmärtävät, että heidän toimensa täyttävät ne.

Mitä siis urapoliitikko tämän hoksattuaan tekee? No, luonnollisesti hän tukee Euroopan liittovaltiokehitystä. Että se menisi niin pitkälle, että suomalaiset lait lakkaisivat kokonaan olemasta. Että jäljellä olisivat vain Liittovaltion lait. Joitten mukaan he eivät enää olisikaan maanpettureita, vaan uskollisia liittovaltion patriootteja. Että he selviäisivät rikoksestaan kuin koira veräjästä.

Mokomat paskat.

Mutta heidän tulee muistaa, että poliittiset realiteetit saattavat muuttua. Niin ne ovat muuttuneet ennenkin. Historia ei ole loppunut. Ja tarvittava lakikin on jo olemassa. Ei tarvita muuta kuin alkaa noudattaa sitä.