Yrjöperskeles-blog

ERÄÄNLAINEN TALVITARINA

2012-01-25T14:54:00.000-08:00

Elettiin vuotta 2018. Tammikuun 26. päivä oli vaihtumassa seuraavaan. Yksinäinen korppi nakotti männynlatvassa omilla tiluksillaan ja ihmetteli. Nythän oli keskiyö, eikä se ymmärtänyt, miksi yleensä yöaikaan tyhjänä oleva Örnätjärven Erämiesten metsästysmaja oli täyttynyt kymmenistä miehistä. Se pähkäili asiaa vähän aikaa ja tuumasi sitten, että asia ei liity siihen. Lensipähän kuitenkin parisataa metriä sivummalle. Kaiken varalta. Rääkäisi vielä mennessään kuin todetakseen, että kyllähän nää on mun maita, ettäs sen tiedätte.

Metsästysmajalle kokoontuneet miehet eivät olleet tulleet paikalle korpin takia. He kuuluivat Huitsinnevadan Suojelukaartiin. Suojelukaartin nimi oli tullut käyttöön jotenkin automaattisesti kaikkialla Suomessa. Sillä osoitettiin, että mennyt oli mennyttä. Paikalla oli sekä suojeluskuntalaisten ja punakaartilaisten jälkeläisiä, mutta nyt oltiin yhteisellä asialla. Suojelukaartissa oli jo kymmeniä tuhansia jäseniä.

Suojelukaarteja alettiin perustamaan kaikessa hiljaisuudessa vuoden 2014 jälkeen. Silloin eduskunta päätti kieltää niin perussuomalaisten kuin muutamien pienpuolueitten toiminnan ja puolueitten aktiivijäsenille annettiin pitkät vankeustuomiot kiihottamisesta kansanryhmää kohtaan. Samalla Suomi muutettiin osaksi Euroopan Liittovaltiota, maakunta-asemalla. Osana liittovaltiota Suomi joutui nopeasti ottamaan vastaan yli 300.000 maahanmuuttajaa, jotka tulivat Afrikasta ja Lähi-Idästä.

Kehitys niin Suomessa kuin muuallakin Euroopassa oli ollut samanlainen. Maahanmuuttajat eristäytyivät omille alueilleen, jossa viranomaisilla ei ollut minkäänlaista valtaa. Näin ollen näille alueille myönnettiin vuonna 2017, niin Suomessa kuin muuallakin Euroopassa erillishallintoalueen asema, johon yhteiskunnalla ei ollut varsinaisesti muuta osuutta kuin elatusvelvollisuus. Alueille muodostettiin oma ns. paikallissharia-lakiin perustuva hallinto, joka käytännössä tarkoitti alueilla vaikuttavan vahvimman rikollisryhmän näkemystä siitä, kuinka asioita hoidettiin. Valtio hoiti alueelle sähkön, veden ja sosiaalirahan. Kantaväestö muutti alueilta pois, ja tällä kertaa kantaväestöä sijoitettiin vastaanottokeskuksiin.

Näin oli käynyt Suomessakin. Suurimman taakan kantoivat Helsinki, Vantaa, Espoo, Tampere, Turku, Kuopio, Jyväskylä ja Oulu, mutta oman osansa oli joutunut kantamaan myös Huitsinnevadan lähin suurempi kaupunki Hömpstad. Hömpstadissa olivat Näljäkkälän ja Hembygdin asuinalueet muuttuneet erillishallintoalueiksi. Asiaa pahensi se, että näitten alueitten takana oli suomalaisten asuttama Huvilanmäen omakotitaloalue, joka oli motissa erillishallintoalueitten eristämänä. Kaikki tiet menivät sinne erillishallintoalueitten läpi, samoin kuin sähkö ja kunnallistekniikka. Näljäkkälää ja Hembygdiä hallitsevat tahot vaativat, että Huvilanmäen asukkaitten tulee alistua paikallissharia-lakiin tai muuttaa pois. Vaatimustaan painottaakseen he olivat katkaisseet Huvilanmäeltä sähkön ja veden.

Näin oli käynyt muissakin suomalaisissa kaupungeissa. Virallinen media ei kertonut asioista mitään, varsinkin mottiin jääneitten suomalaisalueitten ihmisiin kohdistuva terrori oli tabu. Mutta internet toimi edelleenkin. Asia oli tiedossa. Siksi nämäkin miehet olivat kerääntyneet Örnätjärven Erämiesten majalle. Heitä oli kaikista yhteiskuntaluokista. Nuoria ja vanhempia. Maistereita ja maanviljelijöitä. Postinkantajia ja yrittäjiä. Oikeistolaisia ja vasemmistolaisia. Lisänä oli myös kaksi Huitsinnevadassa jo pitkään asunutta venäläistä, Aleksandr Kaverinov ja Juri Blinov, jotka olivat jo aikaa sitten todenneet, että ei se tsuhna loppujen lopuksi yhtään hassumpi kaveri ole. Muonituspuolta miehille piti yllä pitkään Huitsinnevadassa asunut turkkilainen Mehmet, joka tuumi aina kun kysyttiin, että ihmisiks pitää elää, pärkkele, ja jos se ei muuten mene perille, niin sitten kättä pidemmällä.

Miesten asearsenaali oli varsin vakuuttava. Suomessa, tai Suomen maakunnassa vuonna 2015 ajettiin läpi Lex Sauri, jonka perusteella kaikki yksityiset aseet takavarikoitiin. Laki, ja varsinkin sen toteutus meni täysin reisille, sillä vain kymmenen prosenttia aseista päätyi viranomaisten haltuun. Ja koska aseita luvattomasti hallussa pitävät miehet totesivat, että tässähän ollaan jo muutenkin rikollisia, ei rankemman aseistuksen hankinta tuottanut minkäänlaista moraalista ongelmaa. Venäläiset asiaan erikoistuneet liikemiehet olivat huomanneet markkinaraon, ja metsästysmajalle kokoontuneilla miehillä arsenaali koostui pääosin Kalashnikoveista ja Saigan puoliautomaattikivääreistä.

Yksi miehistä totesi, että jätkät, tänään on sata vuotta siitä, kun Suomen sisällissota alkoi. Muut totesivat että hemmetti, niinpäs muuten on, mutta asia ei aiheuttanut sen suurempaa keskustelua. Kaikki keskittyivät katsomaan plutoonanpäällikkö Kokkosta, joka odotti puhelua.

Lopulta puhelu tuli. Kokkonen kuunteli, vastaili välillä ja lopulta kuittasi puhelun päättyneeksi. Hän sytytti savukkeen ja veti parit henkisauhut alaspäin katsellen. Metsästysmaja oli hiirenhiljainen. Lopulta Kokkonen nosti katseensa ja alkoi puhua:

- Miehet. Niin Hömpstadin kuin naapurikuntien poliisit ovat tällä hetkellä suorittamassa nopeusvalvontaa jossain perimmäisillä metsäteillä. Ja ne jatkavat nopeusvalvontaa aina seuraavaan iltapäivään. Myös viranomaisverkko on sattuneesta syystä pois käytöstä ja puhelut poliisiasemille ohjautuvat vastaajiin. Pinnanmaan jääkäripataljoona on ilmoittanut, että heidän tehtävänsä on panna hanttiin, mikäli joku pyrkii Suomen rajojen yli tankkien ja lentokoneiden tukemana. Se, mitä tapahtuu maan sisällä, kuuluu sisäministeriölle, ja mikäli sisäministeriö ei sitä hoida, se ei ole puolustusvoimien ongelma. Sama linja on muillakin puolustusvoimien joukko-osastoilla. Mitä tulee sisäministeriöön, sen alainen rajavartiosto on koko henkilökuntansa voimin jotoksella. He harjoittelevat rajan yli eksyneitten lehmien kiinniottoa ja palautusta.

- Te kaikki tiedätte mitä tämä tarkoittaa. Operaatio Gerda toteutetaan tänään aamulla kello viisi koko maassa. Tiedustelun mukaan erillishallintoalueilla on juhlittu taas sen verran ankarasti, että siellä eivät heput siihen aikaan kovin sotaisia ole. Olemme operaatiossa mukana osana Huitsinnevadan suojelukaartia. Operaatioon osallistuu meidän lisäksemme Hömpstadin suojelukaarti sekä naapurikuntiemme Lälläveden, Ala-Tölöviön, Ylä-Tölöviön ja Äkkölämäkölän suojelukaartit.

- Te tiedätte tehtävänne ja mitä se vaatii. Suurempia puheita tässä on siis turha pitää. Siirrytään ajoneuvoihin ja antaa hyssyttää.

Miehet alkoivat siirtyä ajoneuvoihin ja laittoivat samalla hihoihinsa juuri jaetut siniset nauhat. Minkäänlaista uhoamista ei kuulunut. Ei huutoa. Ei iskulauseita. Ryhmänjohtajat antoivat vielä autoihin siirryttäessä muutamia varmistavia määräyksiä. Määräykset annettiin jännittyneellä, mutta päättäväisellä äänellä. Metsästysmajan piha alkoi täyttyä kovassa pakkasessa käynnistyvien autojen pakokaasuista.

LYHYESTI 230112

2012-01-23T07:00:00.000-08:00

Kävivät sitten niitä presidentinvaaleja. Tosin melkoinen osa tiedostavista ja edistyksellisistä piireistä näytti käyneen uudestaan vuoden 2011 eduskuntavaaleja, ja antaumuksella kävivätkin. Kranaattia tuli tonttiin minkä ennätti, ja menestys oli mainio, sillä nyt saatiin aikaan vastajytky, jonka seurauksena persuilla ei ole eduskunnassa enää kuin…

Hetkinen?

Niin, piru vie, persuillahan on eduskunnassa edelleenkin se 39 kansanedustajaa. Ja kunnallisvaaleihin on aikaa vielä hurumykke. Ja se kaupunkivihreä presidenttikin jää valitsematta.

Oman näkemykseni mukaan ns. suvaitsevaisto tuhlasi näissä vaaleissa suuren määrän käyttökelpoista ryönää. Ja pikkuhiljaa ryönä alkaa olla käytetty. Sen jälkeen ehkä aletaan puhumaan asiakysymyksistäkin. Kun tähän mennessähän se keskustelu on ollut tyyliin koska persu X on Herrasta Perkeleestä, ei hänen mielipiteistään saa keskustella, koska persu Y on nauttinut julkisesti alkoholia, hänen mielipiteistään ei saa keskustella, koska persu Z on puhunut rumia vuonna Koivisto, hänen mielipiteistään ei saa keskustella eikä Timo Soinikaan diggaa abortista.

Niin, sehän on se kakkoskierros vielä käymättä. Itse äänestän Niinistöä. En heppua varsinaisesti fanita, mutta Haavisto on ollut aktiivisesti rapauttamassa maanpuolustusta, enkä ole ollut ihan varma, että onko hän käynyt kampanjaa Suomen presidentiksi vaiko jonkun kansainvälisen rauhan- ja nönnönnööjärjestön puheenjohtajaksi.

Ja vaikka jostain suunnasta on nyt määrätty, että kansalaisten täytyy aktiivisesti osallistua valtaisaan homohypetykseen, ja kakkonen on nyt niin ykkönen, niin minä silti katselen maan äitinä mieluummin Jenniä kuin jotain ecuadorilaista häiskää.

KALJUPÄISIÄ UUTISHAVAINTOJA OSA XXV

2012-01-20T00:26:00.000-08:00

1. Poliisi kerjuulla

Tämä uutinenhan tuli jo viime kuussa, mutta törmäsin siihen vasta nyt. Sen mukaan poliisiylijohtaja Mikko Paatero peräänkuuluttaa vapaaehtoista kansalaiskeräystä Suomen poliisin taloustilanteen parantamiseksi. Esimerkkinä hän pitää sitä 1960-luvulla pidettyä Niilo Tarvajärven organisoimaa keräystä, jolla hankittiin silloin poliisille uusia autoja. Kirjoitin jo viime vuoden puolella siitä, että poliisilta viedään määrärahoja, mutta silloin Paatero vielä vaati rahoja valtiolta. Kun ei auttanut, niin nyt pyydetään apua kansalaisilta.

Kiistatta poliisi tartteis uusia kärryjä, sillä käsitykseni mukaan poliisilla on nykyisin se tilanne, että mikäli koppiautossa on mittarissa 400.000 kilometriä, se on nippanappa sisäänajettu.

Vaan onhan tää pirun noloa kun poliisi joutuu oikeasti kerjäämään, että se voisi tehdä tehtävänsä. Tehtävällä tarkoitan ihmisten turvallisuuden ylläpitämistä, ei sen kyttäämistä, onko Jussi Halla-aho puhunut rumia vuonna 2006.

Tämänhän ymmärtäisi, jos valtio olisi totaalisen persaukinen. Että rahaa ei kerta kaikkiaan olisi. Mutta kun äkkiseltään katselen valtion budjettia vuodelle 2012, niin ehkä sieltä saattaisi jokunen ropo löytyä poliisillekin. Katsotaan nyt vaikka noita:

ULKOASIAINMINISTERIÖ

- Kehitysapu 897 284 000 €

(Tuossa esityksessä, myöhemmin yht. 1 124 000 000 €)

SISÄASIAINMINISTERIÖ

- EU:n osuus yhteisvastuun ja maahanmuuttovirtojen hallintaan 14 990 000 €
- Pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden vastaanotto 63 627 000 €

PUOLUSTUSMINISTERIÖ

- Sotilaallinen kriisinhallinta 66 656 000 €

OPETUS- JA KULTTUURIMINISTERIÖ

- Kansainvälisen liikkuvuuden ja yhteistyön keskuksen CIMOn toimintamenot 8 735 000 €

Selvitysosa: Kansainvälisen liikkuvuuden ja yhteistyön keskus CIMO on asiantuntija- ja palveluvirasto, jonka tehtävänä on edistää suomalaisen yhteiskunnan kansainvälistymistä koulutuksen, työelämän, kulttuurin ja kansalaistoiminnan alueilla sekä nuorison keskuudessa erilaisten liikkuvuus- ja yhteistyöinstrumenttien sekä tiedon avulla.

Toiminnan tavoitteena on aidosti kansainvälinen ja avarakatseinen yhteiskunta, jonka jäsenet osaavat ja haluavat toimia monikulttuurisessa yhteisössä ja näkevät erilaisuuden rikkautena.

TYÖ- JA ELINKEINOMINISTERIÖ

- Maahanmuuttajien kotouttamisesta koituvien kustannusten korvaaminen kunnille 112 348 000 €

Tuostahan kertyy yhteenlaskettuna pikkusta vajaata 1,4 miljardia euroa. Paateron mukaan poliisi tartteis ehdottomasti 45 miljoonaa. No, jos tosta isommasta summasta nipsaistais pois tommoset kolme prosenttia, niin sillähän sen kattais. Vaan sixpack-hallituksella lienee erilaiset prioriteetit.

Sixpack-hallitushan vähentää kuluvana vuonna poliisin määrärahoja vielä sen kymmenen miljoonaa lisää, ja kun samaan aikaan annetaan 8,7 miljoonaa järjestölle, jonka toiminnan tavoitteena on aidosti kansainvälinen ja avarakatseinen yhteiskunta, jonka jäsenet osaavat ja haluavat toimia monikulttuurisessa yhteisössä ja näkevät erilaisuuden rikkautena, niin tota vois jo pitää vittuiluna.

Vaan melkoinen kettuhan se on tuo Paaterokin. Samaan hengenvetoon mies nimittäin tyrmää myös väitteet, joiden mukaan poliisi voisi säästää hallinnostaan. Hänen mukaansa vähennyksiä tehdään koko ajan, mutta hallinnon liika supistaminen kaataisi työt vain poliisien niskaan.

Poliisihallinto on julkishallintoa ja julkishallinnossa on tyhjänpäiväistä jonninjoutoa vaikka kuinka. Paateron linja on sama kuin yleensäkin julkishallinnossa eli leikataan sieltä, mitä varten julkishallinto on yleensäkin kehitetty ja taataan pikkupomojen ja projektisuunnittelijoiden työpaikat hamaan tulevaisuuteen.

Vaan Paaterohan ei olekaan poliisi vaan byrokraatti.

2. Rynkyt sulattoon

Harvoin Suomen puolustusvoimilla on ollut sellaista ongelmaa, että sillä on liikaa aseita. Nyt sillä sitten on se ongelma, tosin ongelma on hieman keinotekoisesti luotu, sillä se on selvää jatkumoa Suomen puolustuksen alasajamiseen.

Eli nythän sotavaltiolla on satatuhatta rynnäkkökivääriä liikaa. Kun sitä pienennetään sitä reserviä. Näitä kiinalaisia ja harppisaksalaisia rynkkyjä. Toimivia pelejä, jotka on pidetty varastorasvassa. ja jotka säilyvät siellä. Armeijan rasvassa säilyy sielukin. Vaan todennäköisintä on, että sulattoon menevät.

Meillähän ei reservin tarvetta arvioida nykyisin sen mukaan, mitä edesottamuksia itänaapurilla on, vaan sen mukaan kuinka paljon poliitikkomme suostuvat puolustusvoimille varoja antamaan. Poliitikoille on yhteistä se taipumus, että he luottavat ideologiaan ja tuuriin, mutta puolustusvoimilla on tähän mennessä ollut tapana ennakoida kaiken varalta, jos se paha päivä tulee.

Miksei puolustusvoimat voisi ennakoida nytkin? Saattaahan tulevaisuudessa tulla (jos ei muuten, niin vahingossa) fiksumpiakin hallituksia. Kun eihän se niitten rynkkyjen säilytys armeijan budjettia kaada. Eivätkä ne mitenkään mahdottomasti tilaa vie. Ja eihän niitä ole kukaan edes käskenyt hävittämään.

Meillähän on kaikenlaista strategia, jotka sottailevat kuinka tämmösellä modernisoidulla armeijan kevytversiolla kyllä pärjätään. Eihän siinä, tiedä vaikka olisivat oikeassa. Itse olen kyllä sen verran pessimisti, että jos itänaapurin kanssa alkaa ottaanlyöntikilpailu, niin itänaapurille se on sotilaallinen operaatio ja meille taas epätoivoista henkiinjäämistaistelua vahvempaa vastaan.

Jolloin me vanhat läskimahatkin kutsutaan viivyttämään vihollista, että ne hienot valmiusprikaatit voisivat sitten panna sille hanttiin. Ja meillehän annetaan se vanha maastopuku ja evästys, että yhdenkin jos ehditte ampua, ennen kuin itse kuukahdatte, niin sekin on jo kotiopäin.

Siinä tilanteessa se kiinalainen rynkky olis paljon parempi kuin oma haulikko.

3. Jatkuvasti uudelleen käytävät vaalit

Sehän nyt ei ole minkään valtakunnan uutinen, että persuja lyödään kuin vierasta sikaa niin median kuin tiedostavien oppineitten taholta. Suurin piirtein joka päivä löytyy joku causti, ja jos niistä kaikista kirjoittelis kaljupäisiä uutishavaintoja, niin eihän tässä kerkeis töissäkään käydä.

Tuoreimpiahan olivat esmes se, kun joku toimittaja, jolla on joku ruotsinkielinen nimi ja jota kukaan ei enää ensi viikolla muista on julkaissut kirjan, jossa hän nimittelee perin originaalisti ja kekseliäästi Jussi Niinistöä rasistiksi. Tai tää uusin hirveys, kun on epäilys, että Jussi Halla-aho on puhunut / on saattanut puhua / ei ole ehkä puhunut / canada rumia, kun on soittanut heavybändissä vuonna Koivisto. Niin kuin sillä sinänsä olis enää paskankaan merkitystä. Tietysti jos samalla intensiteetillä töngittäis Paavo Arhinmäkeä, niin hepun wanna be-partisaanihommat olisivat lööpeissä joka toinen päivä.

Eli poski solisee ja leuka laulaa. Mutta minulla on päällimmäisenä mielessäni kysymys, että minkä ihmeen takia ne näkevät tuon vaivan? Kun toi vaahtoaminenhan menee aivan hukkaan. Eduskuntavaalit pidettiin, ja persut ovat tukevasti eduskunnassa vaikka kuinka nillittäis. Seuraavat eduskuntavaalit ovat vielä horisontin takana, kunnallisvaaleihinkin on vielä aikaa ja nää pressanvaalit menee miten menee, haukuttiin persuja eli ei.

Mitä hyötyä tuosta on? Kun ihmisten poliittinen muisti on kumminkin muistaakseni se kolme kuukautta.

Itse olen päätynyt siihen ratkaisuun, että viime huhtikuussa niin median kuin tiedostavien oppineittenkin päähän tuli jonkunlainen veritulppa, ja ne ressukat luulevat jotenkin käyvänsä edelleenkin viime vaalien vaalikamppailua. Sillä asenteella, että kun päivällä ja illalla oikein meuhkaa ja ottaa päälle kunnon tirsat, niin aamulla vaalien tulos onkin peruttu.

Ja kun oikein tuumailen, niin tämähän on helvatun hyvä juttu. Meinaan, viimeistään vuoteen 2014 mennessä nää jatkuvasti huudetut iskulauseet ovat jauhaneet itsensä loppuun. Ja siihen mennessä on kaapista varmasti kaivettu esille kaikki viimeisetkin luurangot.

Ja sen jälkeen ei olekaan enää jäljellä kuin riiteleminen itse asiasta. Homma on vahvassa nousussa.

4. Huonoja uutisia

Ikäväkseni huomasin, että maan mainio bloggaaja Poropoliisi on heittänyt hanskat tiskiin ja samalla poistanut bloginsa kokonaan. Suuri tappio, sillä minusta Poropoliisi on ollut blogistanin parhaita. Voimia eloon Poropoliisille ja menestystä kaikissa toimissasi.

5. Jotain ihan muuta 5½

Tämän on tehnyt moni muukin, joten miksi en sitten minäkin. Meinaan, mainion Jaska Brownin blogin kommenttiosiossa mainio Kumitonttu opetti minulle, millä hakusanoilla on tähänkin blogiin päädytty. Jos ihminen googlettaa, hänhän on tietysti tietoa vailla, joten yritänpä omalta osaltani auttaa. Tässä näitä hakusanoja:

mistä voi ostaa elävän karhun

Noin äkkiseltään suosittelisin kyllä hamsteria, se on helpompi hoitaa ja syö vähemmän, mutta jos moinen kauppa-akti on ihan pakko tehdä, kehotan kääntymään venäläisten puoleen. Ne ovat kauppamiehiä ne. Ostajalle saattais olla tärkeää tietää, toimitetaanko karhu häkissä vai vapaana. Jos se toimitetaan vapaana, kannattaa ostajan ehkä hankkia valmiiksi vaikkapa Sakon 9,3 x 62-kaliiberinen kivääri. Testamentin tekeminen ei sekään ole välttämättä kovin typerää. Testamenttaa se karhu valtiolle. Laita saatesanoiksi että ”Yle-vero”.

"ihan pikku palanen vain"

Jos tässä on kyse siitä, että rakastava äiti syöttää lapselle Pilttiä tai jotain vastaavaa, niin asia lienee ihan ok. Jos kyse on uskonnollisiin pyhiin nahankappaleisiin liittyvä toteamus, niin kehottaisin, että muksu kasvaa vähän vanhemmaksi ja päättää itse omista nahankappaleistaan.

abdullah remmiä

Voi hyvinkin olla mahdollista, että Abdullahin näkemys siitä, kuinka vaimoa kohdellaan eroaa omastani varsin radikaalisti.

lalla bouchra lalami

Tää on helppo. Kyseessähän on semmonen pellavapäinen perussvenssoni niin kuin myös Emad Aboras, Slavko Milosevic, Azad Abdelkarim, Galak Osman, Oday Jasem Almohamadawi, Saleh Hadri ja Abdi Abdullahi Hussein. Lalla tosin eroaa noista muista siinä, että hän on nainen. Nää on kaikki rakenteellisen rasismin uhreja, joita Ruotsin poliisi etsii ihan vaan sen pikkuseikan takia, että ne ovat suorittaneet terä- tai tuliaseella suoritetun aikuisiän jälkiabortin, jota rasistisessa Suomessa vielä murhaksi kutsutaan. Jottei vastaustani pidetä asenteellisena, niin muistutan että monikulttuurisuus on rikkaus.

väiski vemmelsääri

Täysin ylimainostettu. Olen törmännyt tyyppiin metsällä eräitäkin kertoja ja aina se juoksee karkuun, eikä edes yritä minkäänlaista jäynää, vaikka sitä niissä piirretyissä niin fiksuksi väitetäänkin. Ja tottelee lyijyä ihan kevyesti.

hannu hanhi

Tämä blogi ei käsittele ruotsalaista jääkiekkoa.

jätkänkynttilä

Mainio tunnelman luoja. Aiheuttaa ilmastonmuutoksen, koska sitä poltetaan ihan huvikseen, eikä se toimi tuulella tai auringolla, vaan vaatii palavaa puuta.

polle koninkaulus

Hevosharrastus on sinänsä ok, ja voihan aikansa paljon typerämpäänkin käyttää, mutta mulle hevosen luontainen olotila on metvursti.

repe sorsa

No ei nyt sentään Riki Sorsa.

youtube ämmämäinen mies

Koska en ole youtubeen ladannut mitään, niin kiistän kategorisesti kaiken.

suomen vaakuna

Vielä olemassa. Toivottavasti jatkossakin.

ympärileikkaus asha

En halua kuulla yksityiskohtia.

petteri punakuono

Vaatii pitkän valmistumisajan ja Petteriä kannattaa käyttää pannulla, teki hänestä minkälaista ruokaa hyvänsä. Petteristä tehty käristys on taas helppo ja erittäin maukas eväs. Lisää liemeen olutta. Rykimäpetterin liha on kitkerää, ei kannata käyttää.

itsenäisyyspäivä 2011

Toivottavasti vietetään myös vuonna 2012.

aku ankka

Duunari. Työn sankari. Aito proletaari. Työskentelee Ankkalinnassa Kattivaaran margariinitehtaassa ja välillä kitsaan setänsä hommissa Niska-Liman aavikolla. Tienaa huonosti, mutta elättää silti kolme sukulaistensa hylkäämää mukulaa. Miinuksena voi sanoa, että imppaa heliumia, mutta se on ehkä Ankkalinnassa halvempaa kuin kalja. Yksinhuoltajalla kun on toi raha melko lailla kortilla. On vongannut Iineksen henkilökohtaista herkkua vuosikymmeniä, eikä vieläkään ole saanut. Etsis ihmeessä ittelleen toisen naisen.

viittomat laivassa

Ihan käyttökelpoisia esim. kuurojen kesäristeilyllä. Liian perusteellisesti suoritettuna voi johtaa tutustumiseen laivan putkatiloihin.

voiko psykologi tehdä diagnoosin

Joo voi, jos kyseessä on Jaana Haapasalo, joka pystyy tekemään potilasta näkemättä etädiagnooseja jopa kolmellesadalle tuhannelle ihmiselle kerralla.

kapteeni kanta-häme

Vois toimia paremmin kuin tämä Kapteeni Amerikka. Suomalaiselle supersankarille on selvästi tarvetta, kun Peräsmieskin on jo eläkkeellä.

nokkahuilu piereskely

Yhdistelmä, joka antaa mahdollisuuden hienoon audiovisuaaliseen performanssiin. Katto vaikka itte tuosta:

Kulturoin itse tuon mainion teoksen vuonna 2008 näin:

Audiovisuaalisessa performanssissaan ”O Tannebaum, O Wunderbaum: Eine Kleine Weihnactmusik fur Saublöder Arsch” taiteilija palaa perimmäisten kysymysten ääreen. Sähköisessä ja efektoidussa maailmassamme on taiteilija tekniikasta huolimatta riippuvainen omasta kehostaan ja mielestään, eikä hänen tulisi sitä koskaan unohtaa. Mieli ja keho tekevät taiteen, eivätkä apuvälineet, ja loppulaskussa ihminen on kehonsa kanssa aina yksin.

Taiteilija ottaa teoksessaan myös selkeästi kantaa seksuaalisen vapauden puolesta. Taiteilijan anukseen fallossymbolina tunkeutuva nokkahuilu viestii selvästi heteroseksuaalisille ”exit only”-miehille, että se, mitä ihmisen ruumiinaukkoon työntyy ja kenenkä toimesta, on ihmisen oma valinta, eikä siihen tule kenenkään puuttua.

Taiteilija yhdistää työssään kahta erilaista sävelasteikkoa loistavasti. ”O Tannebaum”-kappaleen länsimainen sävelasteikko yhdistyy sulavasti ihmisen oman kehon kaasutoimintojen tuottamaksi sävelkorkeuksiksi ja saa aikaan atonaalisen sävelkokonaisuuden, joka ei voi olla miellyttämättä kuuntelijan sävelkorvaa.
Taiteilija myös toimii työssään monikulttuurisuuden puolesta. Länsimainen kulttuuri tuottaa länsimaista musiikkia, muut kulttuurit toisiin sävelasteikoihin perustuvaa musiikkia, mutta me kaikki pieremme samalla tavalla. Taiteilija yhdistää nämä asiat performanssissaan ihastuttavalla tavalla.

Taiteilija ymmärtää myös visuaalisen vaikutelman tehon. Kaksi persposkea ja niitten välissä oleva nokkahuilu muistuttaa sikari suussa olevaa Alfred Hitchcockia ja saa kuulijan odottamaan teoksen finaalia väräjävällä tunteella.

Lopussa pystyyn ostettu keskisormi symboloi jälleen yhteyttä ihmisen ja instrumentin välillä: sormi on puikula, nokkahuilu on puikula. Taide yhdistää ihmisen itseensä ja ympäröivään maailmaan. Tämän teoksen katseltuaan ja kuunneltuaan kuulija ymmärtää, että mikään ei ole enää ”perseestä”. Edessämme on vain lukemattomia vaihtoehtoja kokea maailmaa, joka meitä ympäröi. Taiteilija riisuu itsensä fyysisesti ja henkisesti kuulijaa palvellakseen.

ANTERO LÄRVÄNEN JA MUUMIOT MUSEON VINTILLÄ

2012-01-16T00:56:00.000-08:00

- Hyvät kuulijat, täällä Antero Lärvänen Huitsinnevadan paikallisradion ja Huitsinnevadan Paikallisdemokraatin yhteislähetyksessä. Aiheenamme on tällä kertaa Guggenheim-museo, ja haastateltavana on vanha tuttavamme selitteläätiön ja sovelletun yhteiskunta- ja luokkanillittämisen tohtori ynnä PhD of some political science and shit, yo!, rva Lennipirkitta Löröttät-Sixteen, Rakkauden Ministeriön uudelleenmäärittelemisen- ja kärsäntunkemisosaston johtaja. Hän on konsultoinut Helsingin kaupunginvaltuuston edistyksellisiä ja tiedostavia tahoja oikeaoppisesta suhtautumisesta museohankkeeseen vaikuttaakseen positiiviseen lopputulokseen. Rva Löröttät-Sixteen, kiitoksia, että olette jälleen suostunut haastatteluun.

- Hei, Antero. Ilo on kokonaan minun puolellani.

- Rva Löröttät-Sixteen, nyt kun tarkastellaan tuota Guggenheim-hanketta, saadaan kyllä helposti sellainen käsitys, että kyseessä on kiireellä pystyyn pistettävä muutaman sadan miljoonan peltihalli, josta ei ole hyötyä niin taloudellisessa kuin taiteellisessakaan mielessä. Kuitenkin Rakkauden Ministeriö on voimakkaasti kannustanut Helsinkiä hyväksymään hankkeen. Voisitteko hieman selvittää, miksi Rakkauden Ministeriö on niin vahvasti hankkeen takana?

- Totta kai, Antero. Tärkeintä on heti alkuun ymmärtää, että tällä hankkeella ei ole sinänsä mitään tekemistä niin talouden kuin taiteenkaan kanssa, vaan hankkeen itsetarkoituksena on se, että saadaan aikaiseksi hyvin kallis, näkyvä ja kuuluva projekti, joka kuluttaa nyt ja jatkossakin valtavan summan verorahoja.

- Rva Löröttät-Sixteen, nyt täytyy tunnustaa, että tipahdin hieman kärryiltä.

- En ihmettele sitä alkuunkaan, sillä käsitykseni mukaan sinua ei ole koulutettu Tampereen Yliopistossa, eli olet niin sanottu viraapelitoimittaja.

- Joo, maanrakennuspuolen mesuhan minä, noin alun perin. Mutta mistä sitten oikeastaan on kysymys?

- Kysymyshän on puhtaasti äärioikeiston vastaisesta toiminnasta. RM:n uudelleenmäärittely- ja kärsäntunkemisosaston tutkimuksissa on jo aikaa sitten havaittu, että juuri tämänkaltaisia hankkeita äärioikeisto vastustaa. Ja se, mitä äärioikeisto vastustaa, sitä sivistynyt yhteiskunta tietenkin kaikin voimin pyrkii toteuttamaan. Koko Guggenheim-hankkeen pohjaidea on siis luoda monumentti, jolla osoitetaan että meillä on sekä kyky että halu törsätä satoja miljoonia ihan vain sen takia että meillä on kyky ja halu törsätä satoja miljoonia ja tämä on kyllä äärioikeistolle selvä ja lamauttava viesti. Ja voi että se tuntuukin hyvältä, ego oikein kehrää. Kansakunta näyttää millä se mällää, natseille huudamme lällänlällää.

- Mutta kun ottaa huomioon, että varsinaista äärioikeistoa meillä on suurinpiirtein yhtä vähän kuin delfiinejä Kyröjoessa, niin eikös pienempikin monumentti olisi riittänyt?

- Voi Antero, äärioikeiston määrähän on vain määrittelykysymys. Eikä tärkeää ole edes osoittaa, paljonko äärioikeistoa on ja missä se majailee. Tärkeintä on osoittaa se, kenellä on valtuudet määritellä äärioikeistolaisuus.

- Ahaa, alan ymmärtää. Tunnen osastonne menettelytapoja jo sen verran, että jotain oheistoimintaakin asian tiimoilta lienee luvassa?

- Illman muuta, Antero. Niin tässä Guggenheim-hankkeessa kuin esimerkiksi edistyksellisessä väestöpohjan muutosprojektissa on äärioikeisto jatkuvasti ilmoittanut, että nämä hankkeet ovat terveen järjen vastaisia. Samoin on käytetty termejä maalaisjärki ja lautamiesjärki. Nämähän ovat epämääräisiä termejä, joita on kuitenkin ikävästi ja – piru vie – osuvastikin käytetty edistyksellisiä tahoja vastaan, ja epämääräisten termien keksimiseen ja käyttämiseen meillä on kuitenkin yksinoikeus.

- Näin ollen RM:stä on tulossa ohjeistus, että termien ”terve järki”, ”maalaisjärki” ja ”lautamiesjärki” käyttäminen kaikkialla julkishallinnossa lopetetaan ja korvataan termeillä ”tiedostava järki”, ”suvaitsevainen järki” ja ”edistyksellinen järki”. Koska näissä termeissä on pieniä vivahde-eroja, on osastollemme palkattu kahdeksan projektisuunnittelijaa, jotka laativat 300-sivuisen ohjeistuksen siitä, missä tilanteissa mitäkin termiä on soveliainta käyttää.

- Muistuttaisin, että Rakkauden Ministeriön toiminta pohjautuu voimakkaaseen teoreettiseen osaamiseen. Niin meillä kuin muillakin edistyksellisillä tahoilla ymmärretään, että asioitten jäykkä mittaaminen ja arvottaminen metreissä, kiloissa, litroissa, wateissa, volteissa ja varsinkaan euroissa ei ole tapa, jolla sivistynyttä yhteiskuntaa pidetään yllä. Tärkeintä ovat kuitenkin ajatukset, visiot, mielentilat, tunteet ja kokeminen.

- Eli onko koko hankkeen pohjaidea siis tylysti ilmoittaa, että maassamme kaapin paikan näyttää edelleenkin tahot, joihin ei haalareitten haju ole tarttunut?

- Voi Antero, enpä olisi itsekään osannut tuota kauniimmin sanoa.

- Rva Löröttät-Sixteen, kiitos haastattelusta. Hyvät kuulijat, täällä Antero Lärvänen, Guggenhelsinki. Jaha, äänimiehet. Se oli sit taas siinä. Työn orjat sorron yöhön jääkää. Rojut Transittiin, tupakit huuleen, ykköstä läpeen ja keula kohti Lällävettä.

OPETUSTA RASISMIKORTIN HYVÄKSYMISESTÄ

2012-01-07T00:37:00.000-08:00

Mainion Vasarahammerin blogin kautta törmäsin tietoon, että Pelastakaa Lapset ry on kehitellyt ohjekirjan lasten ja nuorten kanssa työskenteleville aiheena tietenkin rasismin vastustaminen. Kirja on osa NoRa eli No Rascism-hanketta, sen on rahoittanut opetus- ja kulttuuriministeriö ja tekijänä on luonnollisesti kaksi projektisuunnittelijaa. Miten me oikein pärjättiin, ennen kuin meillä oli projektisuunnittelijoita?

Opaskirjahan on noin yleensä ottaen sitä tuttua epistolaa, mihin on törmätty ennenkin. Itse asiassa se on varsinainen mokutuksen Greatest Hits, jonka ulkoa opeteltuaan voi rauhassa hakea töihin vaikka Helsingin Sanomiin, Yleen tai vähemmistövaltuutetun toimistoon, ja eiköpä tosta hieman sidetekstiä lisäämällä väsää hyväksytyn väitöskirjankin. Se tosin käsittelee pääosin verkossa tapahtuvaa rasismia tai ainakin rasismiksi koettuja asioita. Minä en sinänsä niihin pahemmin puutu, sillä en tee työtä verkossa, vaan naamakkain. Verkosta etsimänsä ja löytämänsä rasismin toinen näistä projektisuunnittelijoista onkin määritellyt kiitettävän tarkasti eli:

Se on enemmänkin...sanotaan että se rasismi... niin tota...se miten se ilmenee verkossa, on enemmän niinkun...no niitä yhteisöjä tai sitten käydään kommentoimassa profiilia, kuvia ja sit ihan arkipäivän vitsejä, heittoja, omia kokemuksia tuodaan esille. Niin se on sitä, mitä ne näkee sieltä ja kohtaa ihan varmasti.

Vaan näin naamakkain työskentelevänä silmääni pisti yksi ohje, jossa minuakin varmaankin opetetaan tekemään töitäni, eli kuinka suhtautua rasismikorttiin ja opetus menee näin:

Jotkut nuorten kanssa työskentelevät ovat kokeneet ongelmalliseksi niin sanotun rasismikortin: nuoret syyttävät esimerkiksi jostain kielletystä puuhasta huomauttanutta työntekijää rasistiksi. Miten ammattilaisen tulee reagoida tällaiseen tilanteeseen? Nuori saattaa jopa käyttää rasistiksi leimaamista joissakin tilanteissa hyväkseen tarkoituksella. Syytös voi tuntua aikuisesta pahalta, ja siitä on erittäin tärkeää keskustella nuoren kanssa, sillä vaikka tilanteella ei olisikaan mitään tekemistä rasismin kanssa, nuori on saattanut kokea rasismia aikaisemmin ja siten herkistyä epäoikeudenmukaisilta vaikuttaville tilanteille. Nuori saattaa myös haluta haastaa ja testata aikuista. Syytöstä ei voi kiistää käsittelemättä asiaa.

Nuoren on tärkeää ymmärtää, että ammattilainen arvostelee ainoastaan hänen tekoaan, ei häntä ihmisenä. Nuorisotoiminnan pelisääntöjen tulee perustua yhdenvertaiseen kohteluun. Lisäksi toiminnan perusteluita tulee voida avata, kuten miksi joku teko on kielletty. Rasistisyytökseen voi reagoida myös keskustelemalla nuoren kanssa siitä, mitä rasismi tarkoittaa. Toisaalta, entä jos nuori onkin oikeassa siinä, että aikuinen on toiminut rasistisesti? Aikuinen voi myös reflektoida omaa käytöstään: “En halua olla rasisti, mutta oliko tekoni mielestäsi epäoikeudenmukainen?”

Niin. Miten ammattilaisen tulee reagoida tällaiseen tilanteeseen? Ensimmäiseksi suosittelen, ettei ainakaan kannata kysyä neuvoa miltään projektisuunnittelijalta. Sitten voisi kai miettiä, mitä ovat ne ”kielletyt puuhat”, joista ”huomautetaan”. Alallahan valtuudet puuttua asioihin pienenevät koko ajan, mutta näiksi kielletyiksi puuhiksi luetaan sellainen toiminta, joilla nuori vaarantaa kasvunsa ja kehityksensä ja oman ja muitten turvallisuuden. Plus lisäksi törkeä käytös. Eikä näistä huomauteta, vaan nämä estetään.

Projektisuunnittelijat neuvovat minua työssäni, ja opettavat, että lisäksi toiminnan perusteluita tulee voida avata, kuten miksi joku teko on kielletty, ja unohtavat, että säännöt ovat jo sijoituksen alussa nuorelle ehkäpä kerrottu ja perusteltu. Se kun on yleinen käytäntö. Kertoo sinänsä, että kokemus osastotyöstä taitaa olla nollan ja olemattoman välimailla.

Projektisuunnittelijat neuvovat, sinänsä ihan asiallisesti, että nuoren on tärkeää ymmärtää, että ammattilainen arvostelee ainoastaan hänen tekoaan, ei häntä ihmisenä. No jep, näinhän on. Minun tapani on vain aina ollut todeta tohon rasismikorttiin, että korttisi on katsottu ja bluffi havaittu. Samat säännöt kun koskevat kaikkia muitakin, täysin riippumatta orvaskeden väristä.

Ja yllättäen tämä toimii. Väärin sammutettu, varmaankin, mutta tiukemmalla tyylillä kuin mitä projektisuunnittelijat haluavat, nuori hoksaa hyvin nopeasti sen, että hänen kohtelunsa riippuu täysin hänen käytöksestään eikä ihonsa väristä.

Vaan mietitäänpä, jos ruvetaan toimimaan niin kuin projektisuunnittelijat haluavat. Eli toisaalta, entä jos nuori onkin oikeassa siinä, että aikuinen on toiminut rasistisesti? Aikuinen voi myös reflektoida omaa käytöstään: “En halua olla rasisti, mutta oliko tekoni mielestäsi epäoikeudenmukainen?”

Tällöin ollaan tilanteessa, jossa osastolla on sanokaamme kuusi nuorta, joille annetaan heidän elämäänsä liittyviä just samanlaisia määräyksiä. Viiden kohdalla asia on ihan ok, mutta kuudes kun ei ole kantakirjasuomalainen, niin hänen kanssaan sitten sinänsä ihan selkeä ja täysijärkinen määräys pitää pilkkoa palasiksi ja kaivella, että voisikos tossa määräyksessä olla jotain rasismia, kun se esitettiinkin vaikkapa ihonväriltään erilaiselle? Eli muita nuoria voi rajoittaa, mutta yhdeltä pitää kysyä lupa, että voitaiskos me? Kun projektisuunnittelijat julistavat, että nuorisotoiminnan pelisääntöjen tulee perustua yhdenvertaiseen kohteluun, niin hiukkasen ristiriidassa tuo opetus tuon yhdenvertaisuuden kanssa on. Tolla linjalla joka tapauksessa lopputulos on, että yksi nuorista pyörittää osastoa ihan miten haluaa.

Minä saan sellaisen kuvan, että projektisuunnittelijat pitävät näitä maahanmuuttajataustaisia nuoria jotenkin äärimmäisen hauraana ja jopa yksinkertaisena. Eivät ne sellaisia ole. Eivät ne mene säännöistä ja rajoittamisesta sen enempää rikki kuin suomalaisetkaan, ja koska he ovat oppineet (suomalaisten toimesta), että rasismikortin nostamisesta saattaa olla hyötyä, niin totta ihmeessä he sen tekevät. Eivät he ole hölmöjä jos yrittävät. Minä olen hölmö, jos se menee läpi. Jännää sinänsä, että eivät he ole minulle kohtaamastaan rasismista edes valittaneet. Vaan projektisuunnittelijoillahan on siihenkin selitys, eli he ovat turtuneet:

Lapsen turtuminen epäoikeudenmukaiseen tilanteeseen ja kykenemättömyys kertoa kokemuksistaan jättää valitettavan usein rasismin kokemukset pimentoon. Tämä puolestaan johtaa rasismin ilmenemisen ja sen kokemisen loukkaavuuden vähättelyyn, jossa uhrien kokemukset sivuutetaan tai torjutaan. Noidankehä on valmis: jos rasismi jää huomaamatta tai sitä vähätellään ja kyseenalaistetaan, eivät rasismin kokemukset tule esiin. Näin ollen rasismin kohteet eivät saa oikeutta kokemaansa vääryyteen.

(boldaus oma)

Niin. Jos rasismi jääkin nuorelta huomaamatta, siihen tarvitaan varmaankin ammattiapua mm. asianmukaisilta projektisuunnittelijoilta. Sillähän turvataan myös projektisuunnittelijoiden työpaikat, heillähän onkin mm. tiedä vaikka minun varalleni mainiota koulutusta tarjolla:

Moninaisuus, oivallus ja dialogi (MOD)

mod eli Moninaisuus, oivallus ja dialogi -koulutusohjelma on kehitetty erilaisuutta ja identiteettiä koskevien ristiriitojen selvittämiseen. Se tähtää yhdenvertaisuuteen ja harjaantumiseen yhteisöllisessä monimuotoisuudessa. Kasvattajille suunnattu koulutus pyrkii tuomaan näkyviin sisäistetyt asenteet ja iskostuneet ennakkoluulot, jotka synnyttävät tai vahvistavat syrjiviä toimintamalleja. Syrjintä voi kohdistua esimerkiksi sukupuoleen, etnisyyteen, ihonväriin, seksuaaliseen suuntautumiseen tai vammaisuuteen.

Kaksipäiväisessä koulutuksessa pysähdytään tarkastelemaan omaa itseä ja omia ajatuksia erilaisuudesta sekä työstämään aktiivisesti omia ennakkoluuloja. Kurssi perustuu erilaisiin vuorovaikutustehtäviin, keskusteluihin, aivoriihiin ja rooliharjoituksiin. Koulutusohjelma tarjoaa tietoa, työmateriaalia ja pedagogisia menetelmiä ihmisten erilaisuuteen liittyvien kysymysten käsittelyyn.

Vuorovaikutustehtävät, keskustelut ja aivoriihet ovat kovasti tuttua tuubaa, mutta nää rooliharjoituksethan ovat tämän alan varsinainen spesiaali, eli kaksi kantakirjasuomalaista istuu naamat vastakkain ja toinen on olevinaan vaikkapa joku somalipoika ja sitten kimpassa ruvetaan käymään läpi ennakkoluuloja ja varmaankin touhu vielä videokuvataan ja sitten jälkeenpäin kattellaan filmiä ja analysoidaan sitä minkä ennätetään, vaikka filmillä ei tosiasiassa ole muuta kuin kaksi kantakirjasuomalaista jotka näyttelevät pirun huonoa amatööriteatteria. Ja yleensäkään minä en siedä sitä, että joku täysin ulkopuolinen tulee täysin pokkana selittämään minulle, mitä minun päänupissani ihan oikeasti tapahtuu, kun minä tollo en ole sitä tajunnut itse.

Sinänsä projektisuunnittelijoitten opetushalu on suorastaan hellyttävää, kun he toteavat että nuori saattaa myös haluta haastaa ja testata aikuista. No shit, Sherlock? Olipa hienoa, kun sanoitte. Olisinkohan omin neuvoin oppinut tuota ollenkaan?

Tietysti on selvää, että kun on sekä intoa että opetushalua, niin ihminen varmaankin kehittää lievähkön putkinäön. Näitten projektisuunnittelijoitten työ ja epäilemättä intohimo on etsiä ja tuhota vampyyreita. Kasvatuslaitoksen tehtäväkenttään kuuluu paljon muuta kuin vampyyrinmetsästys, mutta on selvää, että projektisuunnittelijoiden mielestä kasvatuslaitokset ilman muuta ottavat vampyyrinmetsästyksen ykköstehtäväkseen, eivätkä voi käsittää, jos tämä aiheuttaa mutinaa.

Yksi kohta vielä mietityttää:

Organisaatiossa tulee luoda rasisminvastaiset linjaukset (esim. yhdenvertaisuussuunnitelma), jotka vaativat koko yhteisön sitouttamista ja kouluttamista. Ohjaajilla tulee olla yhteinen strategia yhdenvertaisuuden edistämiseen ja rasismin ehkäisemiseen sekä yhteiset rasisminvastaiset toimintasäännöt puuttumiseen.

Sellainen yhdenvertaisuus, jota projektisuunnittelijat ajavat takaa, ei ole yhdenvertaisuutta vaan tätä positiivista erityiskohtelua. Sitä on kyllä olemassa, mutta ei sitä vielä mihinkään lakiin ole kirjattu. Eli kysehän on silloin vain poliittisesta ideologiasta. Voiko minkään työpaikan mitään työntekijää vaatia sitoutumaan johonkin poliittiseen ideologiaan?

Varsinkin, niin kuin Vasarahammerkin totesi, tämän oppikirjan lähdemateriaalina on käytetty esim. Päivi Honkatukiaa, Anna Rastasta, Vesa Puurosta ja Jouko Jokisaloa (kunnostautunut Stasin vakoojana).

Tietysti löytyy ihmisiä, jotka tuumivat minusta itsestäni että onpa järkyttävä tyyppi, jota ei pitäisi tuohon työhön laskea ollenkaan. Vaan en minä siitä niin välitä. Kun noitten nuorten itsensä kanssa tulee ihan mukavasti juttuun. Niitten etnisesti erilaistenkin. Ne kun eivät taida osata uhriutua oikeaoppisella tavalla.

JOS KEKSIS TIEDOSTAVAN IDEAN

2012-01-02T06:29:00.000-08:00

Voi juku, mähän voisin ruveta sellaiseksi tiedostavaksi ja edistykselliseksi ihmiseksi. Silloin mä voisin tehdä kaikkia sellasia ihquja tiedostavia ja edistyksellisiä juttuja. Mä voisin vaikka tehdä semmosen valistavan lastenanimaation.

Siinä olis ensiks semmonen viisas kissa, joka ymmärtäis ja selittäis kaikkia monikulttuurisia tapoja ja juttuja. Sit siinä olis semmonen tyhmä papukaija, joka ei haluais ymmärtää semmosia monikulttuurisia tapoja ja juttuja. Sit se tyhmä papukaija sähläisi ja hölmöilis ja sit kaikki tajuais, että jos ei halua ymmärtää semmosia monikulttuurisia juttuja niin silloin on tyhmä ja sähläilee ja hölmöilee kaikenlaista.

Sit siinä olis semmonen varhaisteini poika, jonka pitäis mennä ympärileikattavaksi, mutta sitä pelottais, kun se arvelee, että se sattuu. Sit sen pojan yksinhuoltajaäiti selittäis, että ei se satu, kun se tehdään nukutuksessa ja eihän siinä ole kyse kuin yhdestä nahanlerpakkeesta.

Sit se äiti olis saanu pojan puhuttua siihen ympärileikkaukseenm kun sen jälkeen saa kinuskinamimellejäkin ja kuvassa näkyy, että äiti ja poika on kävelemässä sairaalaan päin. Mutta sitten se äiti jostain syystä rupeiskin hannaamaan, vaikka poika itte hoksais, että se on hirmu tärkeää se nahanlerpakkeen leikkaaminen. Mut se homma jäis vähän niinkun vaiheeseen, niin että sitä leikkausta ei tehtäis, ja sitä poikaa kovasti nolottais, kun sillä on vielä se nahanlerpake tallella.

No sit se menis tapaamaan niinku kavereitaan. Tää tapahtuis tää juttu jossain läntisessä Euroopassa, mutta ne kaikki sen kaverit olis jotain ihan muita kuin länsieurooppalaisia, ja ei tää kaverikaan olis länsieurooppalainen. Tai no, voishan siihen yhden länsieurooppalaisen laittaa, mutta se olis semmonen omituinen polkkatukkablondi, jonka puheesta ei saisi mitään selvää. Vähän niinkun se Kenny siinä South Parkissa. Ei kukaan kumminkaan hoksaa, että mä otin sen idean sieltä.

No sit ne sulassa sovussa olevat monikulttuuriset kaverit juttelis keskenään ihan asiallisesti siitä miten tärkeetä se on se pikkumeisselin päässä olevan nahanlärpäkkeen poistaminen. Pojat puhuis siinä pippeleistään eikä niitä yhtään nolottais ja tytöt ei tirskuis ja kikattais. Sit siihen tulis semmonen isompi musta poika ja sekin sanois että se on tärkeetä, kun muuten ei tule oikein niinku oikeesti aikuiseksi ja häneltä se vietiin korttelin ensimmäisenä. Ja kaikilla olis naama ihan peruslukemilla, niin kuin juteltais vaikka heinäseipään tekemisestä.

No sit siinä olis semmonen väliepisodi. Kun semmoset kiinalaiset siskokset olis perheineen hävinneet. Mut sit kävis ilmi, että ei ne ollutkaan hävinneet, kun ne oli vaan viettämässä kiinalaista uutta vuotta ja ne on silloin kakskytviis päivää poissa koulusta. Ja siihen vaan sit todettais että, okke, tää oli tämmönen juttu tää.

No sit se kiva monikulttuurinen jengi olis taas kasassa ja ne olis tällä kertaa semmosella soittokämpillä missä niillä olis rummut ja pelit ja rensselit ja styrkkarit, mutta ei ne mitään soittelis, kun ne vaan edelleenkin rupattelis kaikki naama peruslukemilla siitä, miten tärkeetä on poistaa se nahanhärpäke sieltä pikkuveitikan kärjestä. Ja ne olis tehny siitä pojasta semmosen supermiesjulisteen, kun ne oli luullu, että sillä olis se lärpäke leikattu ja poikaa vaan nolottais vielä enemmän, kun sillä on se lärpäke vielä tallella.

No sit siinä olis tietty semmonen onnellinen loppu, että siltä pojalta leikattais se lärpäke pois, ja se olis tyytyväinen, vaikka vähän pippeliin sattuu ja sitten sitä tulis kattomaan siitä kaveriporukasta sen kaveri, semmonen tyttö kun Asha. Se on fiksu tyttö se Asha, semmonen Vaahteramäen Emilia, fiksumpi vaan. Se keksis ja kehittelis kaikkea, eikä sen isä olis yhtään moksiskaan, vaikka se liikkuu ihan vieraitten poikien kanssa. Ja sit siihen lopuksi vois se kissa puhua vielä vähän viisaita.

Ja sit mulla olis hirmu hyvä mieli, kun mä olisin kehittäny monikulttuurista semmosen ikioman kivan kevytversion, ja sit mä ajattelisin, että tää mun kevytversio on se oikee versio ja kaikki jotka kattois sen mun animaation ajattelis kanssa että tää mun versio on se oikee versio. Ja sit Yle ostais mun ohjelman, ja näyttäis sitä aamulla ja lapset kattois sitä ja vanhemmat kattois sitä lasten kanssa ja ne sit selittäis niille lapsille, että tää on tärkeetä tää juttu ja kaikki olis niin ihanan…

…ei jumalauta. Ei tästä tule mitään. Eihän tollanen voi mennä missään läpi. Eihän tollasta tuubaa ole edes Ykä-blogissa ja siellä on kyllä niin totaalista tuubaa ettei toista tolkkua. Ei musta taida tulla tiedostavaa ihmistä. Jos lähtis vaikka pilkille?

Samaan aikaan muualla:

Ympärileikkaus lastenohjelmassa: Yle hyllytti kohujakson

Lauantaiaamuna Ylen kakkoskanavalla esitetyssä jaksossa kerrottiin pojasta, joka jännitti tulevaa ympärileikkausta. Valkoihoinen, mahdollisesti juutalainen poika keskustelee äitinsä kanssa ennen ympärileikkausta.

POIKA: Minulla on paha aavistus.

ÄITI: Ei se mitään pahaa ole. Et ole ensimmäinen ympärileikattava.

POIKA: Mutta kun ajattelen, että ihoani leikataan...

ÄITI: Ihan pikku palanen vain, etkä edes huomaa sitä. Sinä olet nukutuksessa. Olet unten mailla, etkä tunne yhtään mitään.

Myöhemmin poika kertoo kavereille leikkauksesta.

LAPSET: Hei, älä ole vaatimaton! Aplodit sankarillemme!

Palautevyöry

Iltalehteen yhteyttä ottaneet lukijat hämmästelevät aiheen käsittelyä suomalaisessa tv-ohjelmassa.

- Ei kovin soveliasta pienille lapsille, kuinkahan moni vanhempi on saanut lapsilta kiusallisia kysymyksiä, yksi toimitukseen yhteyttä ottaneista lukijoista kummasteli.

- Itsekin katsoin tuon jakson ja meillä ei todellakaan lapset katso enää tuota ohjelmaa. Eikä kyllä muutakaan Ylen lähettämää lastenohjelmaa ilman minun valvontaa. Melkoista sitä lapsille näytetään. Ei taida kuulua suomalaiseen kulttuuriin ympärileikkaus, eikä varsinkaan se, että siitä pikkulapsille informoidaan oikein lastenohjelman muodossa.

Sarjan jakso on herättänyt kiivasta keskustelua myös Vauva-lehden keskustelupalstalla.

- Aivan törkeää lasten ajattelun johdattelua. Olisikin neutraaliin asiaan näkökulman tuomista, mutta ympärileikkaus ei ole normaalin pojan terveyden edistämiseksi ja tässä tungettiin huvileikkausta hyvin puhtaasti puoltavaa ajattelua.

- Yleltä kyllä moka, kun tällaista lähettää.

Osa jakson katsoneista tulkitsee Ylen kannustavan lasten silpomiseen.

Yle: Vedämme jakson pois

Ylen lasten- ja nuortenohjelmien päällikkö Teija Rantala kertoo, että kyseisestä ympärileikkausjaksosta oli tullut sunnuntai-iltaan mennessä 15 palautetta. Hänen mukaansa Yle ei missään nimessä kannusta silpomaan vaan ymmärtämään muiden kulttuurien tapoja.

- Sarja on lämminhenkinen, lasten ystävyyttä korostava. Ajatuksena on, että päähenkilöt, lapset, tulevat eri kulttuureista, ja vaikka heidän tapansa ovat erilaisia, niin lapset voivat olla ystäviä. Toisten kulttuurien tapoja ei tarvitse kavahtaa, Rantala sanoo.

- Tarkoituksena on tuoda esiin, että lapsetkin voivat törmätä tapoihin ja uskomuksiin, jotka ovat heille vieraita. Ylen tehtävä on kannustaa monikulttuurisuuden ymmärtämiseen.

Negatiivisen palautteen seurauksena Ylessä päätettiin sunnuntaina ottaa jakso pois jakelusta, jolloin sitä ei näe enää esimerkiksi Yle areenassa, missä muut ohjelman jaksot ovat edelleen nähtävissä.

Heti sarjan ensimmäisen jakson jälkeen palautetta tuli myös jonkin verran, jolloin Ylessä päädyttiin siihen, että sarja on ennemmin koululaisten kuin aivan pienten lasten ohjelma. Sarjasta on lähetetty Suomessa 31 jaksoa

***

LISÄYS SAMANA ILTANA:

Tää kuviteltu monikulttuurisuuden kevytversio on tietysti ihqua, mutta se varsinainen ei välttämättä ole. Laitanpa mainion Rähmiksen blogin kautta listan Ruotsissa tällä hetkellä etsityistä murhamiehistä:

Emad Aboras, 32
Lalla Bouchra Lalami, 50
Slavko Milosevic, 34
Vladan Nikcevic, 34
Vugar Aliyev, 40
Viktor Rousomberg, 36
Azad Abdelkarim, 48
Galak Osman, 32
Oday Jasem Almohamadawi, 29
Agid Atroshi, 55
Sergei Albiev, 27
Saleh Hadri, 44
You Lin, 48
Cuong Nguyen, 43
Hashim Homadi, 57
Ahmed Maataoui, 41
Abdi Abdullahi Hussein, 53
Bijelic Rodoljub, ikä tuntematon

***

Lisäys seuraavana päivänä: Keskiäkäisellä on ihan mielenkiintoinen palkintoäänestys menossa. Käykää osallistumassa tossa ja tossa.

ANTERO LÄRVÄNEN JA AIVOHÄMMENNYKSEN OIREET

2011-12-29T02:23:00.000-08:00

- Hyvää päivää, hyvät kuulijat. Täällä Antero Lärvänen Huitsinnevadan paikallisradion ja Huitsinnevadan Paikallisdemokraatin yhteislähetyksessä. Haastateltavana on tällä kertaa Hömpstadin ehkävähänköopistollisen keskussairaalan ylempi aivoräätäli Veikko Vopakki ja haastattelun aiheena on HöEVOKS:n tekemä tuore lisäysehdotus viralliseen tautiluokitukseen. Aivoräätäli Vopakki, voisitteko kertoa hieman tarkemmin näistä lisäysehdotuksista?

- Morjens, Antero ja hyvää uutta vuotta kuulijoille. Kyseinen lisäysehdotus liittyy tautiluokituksen kohtaan F 40 eli pelko-oireiset ahdistuneisuushäiriöt, johon aiomme lisätä kohdan F 40½ eli valtaperäiset sekavuusoireiset ahdistuneisuushäiriöt.

- Tarkoittaako ”valtaperäiset” tässä tapauksessa siis sitä, että näitä kyseisiä ahdistuneisuushäiriöitä esiintyy nimenomaan sillä osalla väestöä, joka on vallankäytön kanssa tekemisissä?

- Nimenomaan sitä se tarkoittaa. Syytä siihen, miksi häiriö keskittyy nimenomaan näihin ihmisryhmiin ei olla pystytty selvittämään, mutta asiasta tehdään jatkuvaa tutkimustyötä.

- Mitä nämä uudet ahdistuneisuushäiriötilat sitten ovat?

- Ensimmäinen todettu ahdistuneisuushäiriötila on biaudet. Tähän tilaan sairastuneella on aggressivisuuden tasolle ulottuva pakkomielle sitoutua johonkin muuhun viiteryhmään kuin siihen viiteryhmään, joka muistuttaa ulkonäöltään häntä itseään. Hän näkee tilansa luonnollisena, eikä hyväksy, että ihmiset sitoutuisivat omaan viiteryhmäänsä. Hän näkee omaan viiteryhmäänsä sitoutumisen tuomittavana toimintana, ja vaatii ihmisiä irtautumaan omasta viiteryhmästään ja tuomitsemaan sen olemassaolon. Kyseessä voi olla jonkinlainen itsensä kieltäminen, sillä henkilön mielestä häneen itseensä nähden huomattavan erinäköiset ihmiset taas voivat, ja heitä tulisi kannustaakin sitoutua mahdollisimman voimakkaasti omaan viiteryhmäänsä. Kyseessä voi olla myös jonkunlainen valkoiseen ihonväriin kohdistuva pelkotila, eikä ole varmaa, uskaltaako biaudetista kärsivä ihminen katsoa itseään peiliin.

- Jos potilaan ongelmana on biaudet, hänellä on vaikeuksia erottaa toisistaan vihan ja rakkauden tunteita, ja pahimmassa tapauksessa ne kääntyvät hänen mielessään täysin päälaelleen, eli hän puheillaan ja käyttäytymisellään julistaa ulospäin voimakkaita vihan ja aggression tunteita, ja mieltää itse toimintansa rakkauden osoitukseksi. Jostain syystä tämä aggressiivinen käytös korostuu liikenteessä, nimenomaan liikennevaloissa, ja varsinkin ihmisten päälaen peittämättömät pyöreät muodot aiheuttavat voimakkaita aggressiotiloja.

- Koska korostunut aggressiivisuus liittyy nimenomaan tiettyihin päälaen muotoihin, on mahdollista, että tämä ahdistusoire johtuu aivojen näkökeskuksen häiriötilasta – tähän viittaa myös valkoiseen ihonväriin kohdistuva fobia – mutta tähän emme saa varmuutta, ennen kuin koehenkilöille kananmunilla ja pingispalloilla tehdyt testit ovat valmistuneet. Joka tapauksessa en suosittelisi tästä ahdistusoireesta kärsiville henkilöille autoilua.

- Voiko tätä tilaa verrata siihen, että mr. Hyde kuvittelee olevansa tohtori Jekyll silloin kun hän on mr. Hyde?

- Kyllä näinkin voi sanoa. Oikeastaan tutkimusaineistomme perusteella voisi tehdä lievän tarkennuksen, eli yleensä ms. ylioppilas Hyde kuvittelee olevansa tohtori Jekyll silloin kun hän on mr. Hyde. Mutta mennäänkö eteenpäin?

- Kiitos, Veikko. Jatketaan vaan. Tämä käy kieltämättä mielenkiintoiseksi. Kaikenlaista vaivaa sitä ihmisten kiusaksi ilmaantuu. Niin kuin ei entiset olisi riittäneet.

- Seuraava häiriötila on halonen. Halosesta kärsivän henkilön oireet muistuttavat pitkälti biaudet-oireita, mutta halosen ominaispiirteenä on tietty aikakäsityksen katoaminen. Tavallaan halosesta kärsivällä henkilöllä on menossa jatkuva ”groundhog day”, eli hän elää aina saman päivän uudestaan ja uudestaan, mutta hän ei itse käsitä tilaansa, vaan mieltää sen normaalina ja mieltää häntä ympäröivän maailman jotenkin vääristyneenä, epätodellisena ja liian nopeasti liikkuvana. Potilas tavallaan katselee ympäröivää maailma kuin nopeutettua elokuvaa, mutta elää mielestään itse normaalitilassa ja ympäröivässä maailmassa on hänen mielestään vikaa, koska se ei asetu hänen aikakäsitykseensä ja hän nimittelee normaalia aikajanaa eläviä ihmisiä erilaisilla halveksuvilla termeillä kuten rasisti tai äärioikeistolainen, vaikka nämä termit eivät varsinaisesti aikakäsityksen häiriöihin liitykään. Mutta hänhän ei itse sitä huomaa.

- On huomattavaa, että halosesta kärsivä ihminen ei elä uudestaan ja uudestaan nykypäivää, vaan jotain päivää melko tarkalleen vuonna 1972. Tämän jälkeistä maailmaa ei ole hänelle olemassa, joten hän esimerkiksi uskoo, että DDR on vielä olemassa ja Vietnamin sotaa käydään edelleen.

- Voiko kyseessä olla siis jonkinlainen dementia?

- No kyllä ja ei, sillä hän ei sinänsä unohda ihmisiä, vaan kokonaisia historiallisia tapahtumajaksoja, eikä hänen lähimuistissaan ole varsinaisesti mitään vikaa, eikä hänen tarvitse välttämättä olla toisten holhottavana. Mutta pisimmälleen edenneenä voi halonen kehittyä tuomiojaksi, jolloin lisäoireena henkilölle tulee pakonomainen tarve haastaa riitaa itseään isompien henkilöitten kanssa ja väittää, että kaikki hänen viiteryhmäänsä kuuluvat henkilöt haluavat myös osallistua riidan haastamiseen.

- Eli pisimmilleen kehittyneenä halonen voi aiheuttaa vaaraa myös muille ihmisille. Oletteko tutkineet vielä muita ahdistuneisuushäiriötiloja?

- Kyllä. Seuraava häiriötila on katainen. Kataisessa on tiettyjä samoja oireita kuin biaudetissa, mutta huomattavasti lievempinä. Aikakäsitys ei kataisesta kärsivällä ihmisellä häiriinny, toisin kuin halosessa, mutta kataisesta kärsivä ihminen menettää kokonaan hahmotuskykynsä lukuihin. Hänelle esim. luvut 1, 1.8, 14 ja 40 eivät eroa mitenkään toisistaan ja tämä tietysti aiheuttaa ongelmia jokapäiväisestä elämästä selviytymisessä. Mikäli kataisesta kärsivällä henkilöllä on henkilökohtainen avustaja, hän voi elää täysipainoista elämää, mutta mikäli hän joutuu esim. työkseen käsittelemään lukuja, varsinkin suuria lukuja, voi tämä aiheuttaa suuria ongelmia niin hänelle itselleen kuin varsinkin muille. Tulee huomata, että tästäkään häiriötilasta kärsivä ei itse tiedosta tilaansa.

- Eli ette siis suosittelisi kataisesta kärsivälle henkilölle pikavippipalveluita.

- Niin no, minähän olen valan tehnyt aivoräätäli ja minun tulisi keskittyä pelkästään potilaan etuun, mutta tässä tapauksessa en panisi pikavippipalveluita pahakseni. Pikavipeillä kataisesta kärsivä potilas sössii lähinnä oman elämänsä, mutta julkisia pikavippejä myöntävä kataishäiriöinen sössii helposti paljon enemmän. Katsos, Antero, kun noitten oireitten lisäksi kataisesta kärsivä ihminen myös kärsii pakkomielteestä, että hänen tulee luopua identiteetistään ja sulautua osaksi jotain suurempaa. Varsinkin valtiollisissa johtotehtävissä tällainen voisi johtaa suoranaiseen maanpetokselliseen toimintaan, vaikka kyse on pelkästään ahdistuneisuushäiriötilasta.

- Niin, kyllähän yleinen etu menee joskus yksityisen edun ohi. Olisihan se aika hurjaa, jos meillä olisi kataisesta kärsivä henkilö vaikkapa pääministerinä. Mutta onko tautiluokitukseen tulossa vielä muita lisäyksiä?

- Itse asiassa useitakin, mutta suurin osa on vielä tutkimusasteella. Mutta yksi meillä on jo saatettu valmiiksi, eli häiriötila, jota kutsutaan nimellä vanhanen. Ja nimenomaan vanhashäiriötilan löytyminen on meillä läpimurto, joka saattaa auttaa näitten kaikkien häiriötilojen, no, jos nyt ei parantamiseen, niin ainakin oireitten lieventämiseen.

- Mikä vanhasesta tekee niin erikoislaatuisen?

- Se, että me tiedämme tämän häiriön syystä ja rakenteesta enemmän kuin muista. Vanhanen esintyy ihmisillä, jotka ovat olleet koko ikänsä ns. vilttiketjua, ja ovat pärjänneet elämässään seurailemalla muita. Heitä voisi verrata niihin koulukiusaajan porukoissa mukana kulkeviin ihmisiin, jotka eivät välttämättä pidä kiusaajasta, mutta ovat mieluummin kiusaajan peesaajana kuin itse kiusattavana.

- Mikäli he voisivat elää koko elämänsä tällä lailla, heillä ei todennäköisesti olisi mitään ongelmaa elämässään, mutta vanhanen puhkeaa, kun tällainen henkilö joutuu odottamatta johtotehtäviin, jotka vaativat enemmän, kuin mihin heidän kykynsä riittävät. Tällöin heillä puhkeaa, ehkä jonkinlaisen henkisen lyhytsulun vuoksi supermiesharha, eli he ovat hetken aikaa mielestään yhdistelmä Urho Kekkosta, John Holmesia ja Nätti-Jussia.

- Harha kestää vain muutamia kuukausia, maksimissaan ehkä vuoden pari, mutta yleensä ehtii vaikuttaa niin, että henkilö on ryssinyt elämänsä, ja siinä sivussa muittenkin elämän pahemman kerran. Mutta olemme havainneet vanhasesta kärsivillä henkilöillä aivojen oman puolustusmekanismin. Henkilö kehittää ennen pitkää itselleen voimakkaita psykosomaattisia kiputiloja, joihin vedoten hän pystyy väistymään tehtävistä, joihin häntä ei olisi alun perinkään pitänyt laittaa. Näin hän pystyy pikku hiljaa ns. siirtymään takavasemmalle, ja hänellä on mahdollisuus palata elämään aivan normaalia ja täysipainoista elämää. Tästä emme vielä ole sinänsä aivan varmoja, sillä monivuotinen seurantatutkimus on kesken. Mutta toivoa on.

- Onko näissä ahdistuneisuushäiriötiloissa mitään yhteistä piirrettä?

- Itse asiassa on. Kaikissa häiriötiloissa esiintyy poikkeuksetta harha, että kärjellään seisova pyramidi pysyy pystyssä, vaikka se rakennettaisiin kilometrin korkuiseksi. Ja harha jatkuu siten, että vaikka pyramidi kaatuisikin, sen rakentamista tulee silti jatkaa, sillä tärkeintä ei ole itse pyramidi, vaan idea pyramidista. Tähän harhaan emme ole pystyneet juuri pureutumaan, sillä se on hämmästyttävän sitkeä, ja sen pienikin kyseenalaistaminen aiheuttaa potilaassa välittömiä tuska- ja aggressiotiloja.

- Kuulostaa hurjalta, suorastaan scifiltä, mutta kun tieto tulee HöEVOKSin ylemmältä aivoräätäliltä, niin pakkohan se on uskoa. Mutta onko näihin häiriötiloihin sairastuneilla minkäänlaista mahdollisuutta parantua?

- Täydellisestä parantumisesta ei voida vielä tässä vaiheessa puhua, mutta oireita – ja muihin ihmisiin kohdistuvaa vaaraa – voidaan lievittää, jos nämä ihmiset vapautetaan valta-asemastaan. Jostain syystä valta-asema pahentaa oireita, tosin emme ole vielä varmoja, aiheutuuko ahdistuneisuushäiriö valta-asemasta, vai saako häiriötila itsessään ihmisen tavoittelemaan valta-asemaa. Mutta niin kuin aikaisemmin sanoin, mikäli ihminen siirtyy suosiolla valta-asemastaan ns. takavasemmalle, on nimenomaan vanhashäiriöstä paranemiselle erittäin hyvä ennuste.

- Entä muut luokkaan F 40½ kuuluvat ahdistuneisuushäiriöt?

- Valitettavasti on todettava, että jos potilaan diagnoosina on biaudet, ei hänellä tämänhetkisen tietämyksemme mukaan ole toivoa. Rakkaudeksi käännetty viha on niin olennainen osa potilaan minäkuvaa, että sen horjuttaminen voisi aikaansaada täydellisen luhistumisen.

- Parantumiseen halosesta ja kataisesta on pientä toivoa. Tietyt toimintaterapeuttiset menetelmät, kuten halonhakkuu ja ojankaivaminen ovat avuksi, sillä niitten kautta potilaalla on mahdollisuus oppia hahmottamaan, että asiat ovat konkreettisesti olemassa, eivätkä ne ole pelkkiä ideoita.

- Tämän jälkeen on halosesta kärsiville suunniteltu tv-terapiaa, eli pikkuhiljaa ruvetaan näyttämään heille vuoden 1972 jälkeisiä uutislähetyksiä, aluksi muutama minuutti kerrallaan. Mikäli halonen on edennyt tuomiojan asteelle, ollaan silloin toivottomassa tilassa. Kataisesta kärsiville ihmisille voidaan lukuja opettaa tietysti normaaleilla hahmottamishäiriön hoitokeinoilla, mutta että pystyisimme puuttumaan kataiseen kuuluvaan suurempaan sulautumispakkomielteeseen, tarvitsemme vielä lisää tietoa ns. inhimillisestä hive mind-ajattelusta.

- Painottaisin, että työssämme on tällä hetkellä tärkeimpänä osa-alueena ennaltaehkäisy. Pyrimme kaikin keinoin selvittämään näitten häiriötilojen puhkeamiseen liittyvät syyt, jotta voisimme auttaa ihmisiä jo häiriötilan varhaisvaiheessa. Lisäksi haluamme selvittää, voivatko nämä häiriötilat tarttua joko kosketus- tai pisaratartuntana. Meillä on vielä pitkä matka kuljettavanamme, mutta olemme sitkeitä, koska kyseessä on vakavasta kansanterveydellisestä ongelmasta.

- Ylempi aivoräätäli Veikko Vopakki, kiitos haastattelusta ja oikein hyvää uutta vuotta. Täällä Antero Lärvänen, Huitsinnevadan paikallisradio, Hömpstad. Toivotan kuulijoille oikein hyvää ja rauhallista uutta vuotta, ja hetk... mittee... ahaa, myös lähetyksen linkkiasemana toimivan Hotelli Yrjöperskeleen respan henkilökunta toivottaa onnen ja menestyksen täyttämää uutta vuotta. No niin, äänimiehet, that´s a wrap. Eiköhän lähdetä hakemaan pitkäripaisesta sopiva määrä asiaankuuluvia ilotulitteita ja sitten lähdetä saunomaan Lällävedelle?

- Eikös niitä yksin tein vois hakea kerralla sopimattoman määrän?

- No jumalauta. Kyllä pienessäkin maassa saa olla suuret volyymit.

MUUALTA POIMITTUA

2011-12-27T14:01:00.000-08:00

Eli erään valtesmannin eräs päätös

Tällä kertaa en kirjoita itse juuri mitään, vaan laitan esimerkin siitä, kuinka suomalaiselta mieheltä on viranomaisten toimesta viety hänen lailliset aseensa pois ja millä perusteilla. Kyse on Ase-lehden tuoreimmasta numerosta, nettiversiota siitä ei ole tarjolla, joten juttu on parina kuvaskannauksena. Mukavaa, jos jaksatte lukea, ja tehkää omat johtopäätöksenne.

Itse tekisin muutamia johtopäätöksiä:

1. Jos harrastaa ampumista tai metsästystä tai molempia, ei siitä kannata edes puhua kuin ihmisille, jotka harrastavat ampumista, metsästystä tai molempia.

2. Oikeus diagnosoida korvien välissä olevaa latvalahoa on näemmä jaettu muillekin kuin lääkäreille, ja poliisi ottaa vastaan näitä diagnooseja oikein mielellään ja toimii niitten mukaan.

3. Poliisi voisi ihan rehellisesti ilmoittaa, että meitä ei enää vallitsevan asiantilan vuoksi kiinnosta, eikä edes voi kiinnostaa (Ykä: ymmärrän tämän tavallaan täysin poliisin puolelta) järjen käyttö, vaan meidän on niin kertakaikkisen pakko pestä oikeustoimiset pyllymme niin puhtaaksi, että niitten päältä voisi vaikka syödä. Siksi meidän on pakko ylireagoida. Sori, emme mahda mitään, leipäähän ne meidänkin perheemme syövät.

4. Jos työpaikalla on joku nainen, joka haluaisi työpaikkakiusata jotakin miestä, mutta jolla ei riitä supliikki, järki ja kantti, niin tässähän on mainio keino. Ei muuta kuin ilmiantonappia painamaan, ja joku toinen hoitaa kiusaamisen puolestasi.

Ei mulla oikeastaan tällä kertaa muuta. Hyviä välipäiviä kaikille.

HYVÄÄ JOULUA 2011

2011-12-23T03:40:00.001-08:00

Hotelli Yrjöperskeleen respan henkilökunta toivottaa kaikille hyvää ja rauhallista joulua.

ODOTETTAVISSA RAKENTEELLISTA RASISMIA

2011-12-21T05:39:00.000-08:00

Yksityisellä sektorilla eräässä yrityksessä eräässä kaupungissa työskentelevä vanha kaverini Herra K kertoi minulle, että hänen firmaansa, niin kuin monta muutakin firmaa on lähestytty seuraavanlaisella sähköpostilla:

***

Hyvä työnantaja,

Yhdenvertaisuuden periaate, niin työelämässä kuin muillakin yhteiskunnan aloilla, kuuluu jokaisen ihmisen perusoikeuksiin. Olemassa olevan tutkimustiedon perusteella syrjintää eri perustein kuitenkin tapahtuu niin Suomen kun muidenkin maiden työmarkkinoilla.

Suomalaisessa työelämässä esiintyvän syrjinnän seurannan kehittämiseksi ja työhönotossa esiintyvän syrjinnän määrän arvioimiseksi Helsingin yliopiston Sosiaalitieteiden laitos toteuttaa parhaillaan Syrjintä työelämässä ja syrjinnän mittaaminen rekrytointitilanteissa -tutkimusta, johon Te olette tietämättänne osallistunut syksyn 2011 aikana. Tutkimuksen tavoitteena on tutkia rekrytoinnissa tapahtuvaa syrjintää etnisen alkuperän sekä sukupuolen perusteella ravintola-, rakennus- ja kaupan aloilla Suomessa. Tutkimuksen rahoittavat työ- ja elinkeinoministeriö, sisäasiainministeriö sekä Euroopan unionin Progress -ohjelma. Tutkimuksen johtajana toimii professori Karmela Liebkind ja tutkijoina Liisa Larja, Johanna Warius ja Liselott Sundbäck
Helsingin yliopistosta.

Tutkimuksessa käytettiin Kansainvälisen työjärjestön ILO:n kokeellista kenttätutkimusta, ns. situation testing -menetelmää. Kyseessä on tilannetesti, jossa kaksi koulutukseltaan ja työkokemukseltaan mahdollisimman samankaltaista, mutta etniseltä alkuperältään tai sukupuoleltaan eroavaa, kuvitteellista hakijaa hakee samaa työpaikkaa. Vertailemalla haamuhakijoiden keskimääräistä menestystä hakutilanteessa suuressa määrässä työpaikkoja, tuotetaan tietoa etnisyyteen ja sukupuoleen perustuvan syrjinnän yleisyydestä rekrytoinnissa. Tutkimuksessamme käytettiin menetelmän kahta ensimmäistä askelta (ns. haamuhakijoiden
puhelinyhteydenotot sekä varsinaisten työhakemusten lähettäminen). Viimeistä askelta, työhaastatteluun menemistä, ei tässä tutkimuksessa toteutettu, vaan haastattelukutsuista kieltäydyttiin työnantajille ja muille työnhakijoille koituvan vaivan minimoimiseksi. Menetelmää ei ole aikaisemmin käytetty Suomessa rekrytointisyrjinnän tutkimiseksi, mutta sen avulla on jo vuodesta 1993 asti tutkittu syrjintää muun muassa Ruotsissa, Belgiassa, Ranskassa, Espanjassa, Saksassa sekä Yhdysvalloissa.

Painotamme, että hankkeen päämääränä ei ole yksittäisten mahdollisten syrjintätapausten tutkiminen, vaan yleisen tiedon tuottaminen työhönottotilanteissa mahdollisesti tapahtuvasta syrjinnästä suuren aineiston perusteella. Tutkimushankkeessa haettiin yhteensä yli 1200 avoinna
ollutta työpaikkaa. Valikoitumisenne tutkimukseen perustui sattumaan ja kaikki tiedot, joista Teidät tai yrityksenne/organisaationne on mahdollista tunnistaa, on poistettu aineistosta. Täten Teitä ei esimerkiksi voida tunnistaa hankkeen raportista.

Pahoittelemme tutkimusmenetelmän mahdollisesti aiheuttamaa vaivaa yrityksellenne/organisaatiollenne. Tutkimuksen raportti on luettavissa työ- ja elinkeinoministeriön kotisivuilla (www.tem.fi) huhtikuusta 2012 lähtien. Mikäli Teillä on kysymyksiä liittyen hankkeeseen tai sen toteuttamistapaan, otattehan yhteyttä.

Kunnioittaen,

Liisa Larja

Projektikoordinaattori

Sosiaalitieteiden laitos
Unioninkatu 37 (PL 54)
00014 Helsingin yliopisto

***

Eli huhtikuussa 2012 on sitten luvassa hätkähdyttävää tutkimusaineistoa suomalaisen yksityisen sektorin rakenteellisesta rasismista, ja tämähän saa tietysti aikaan kaikenlaista avautumista ja julistamista.

Tutkimuksen pääideahan on tietysti saada aikaan sellaisia tutkimustuloksia, että jatkotutkimukset nähdään välttämättöminä, ja täten taataan projektikoordinattoreille jatkossakin siistiä sisätyötä. Mitäänhän se ei varsinaisesti muuta, sillä yksityisellä sektorilla on jatkossakin oikeus palkata töihin ketä lystää.

Tietysti jokunen tiedostava kansanedustaja saattaa tutkimuksesta kuultuaan vaatia, että ns. positiivinen erityiskohtelu ulotetaan lainsäädännöllisin keinoin koskemaan myös yksityistä sektoria. Sen verran optimisti olen, että uskon suurimman osan kansanedustajista kuitenkin tajuavan että yksityinen sektori tekee ne pelimerkit joita julkinen sektori käyttää, ja mikäli yksityinen sektori muutetaan jonkunlaiseksi sosiaalitoimiston maahanmuutto-osaston jatkeeksi, se ei enää välttämättä tahkoakaan niitä pelimerkkejä.

Suomessahan säästetään tällä hetkellä paljon kaikesta jonninjoutavasta niin kuin vaikka vanhustenhuollosta, puolustusvoimista ja poliisista. On kuitenkin ilahduttavaa nähdä, että näille kaikkein tarpeellisimmille toimialoille niin kuin rasismin tutkimukseen vielä riittää rahoitusta.

SELITTELÄÄTIÖTÄ TAI HILJAISUUTTA ODOTELLESSA

2011-12-14T07:52:00.000-08:00

Tuolla Belgiassa päin eräs marokkolaismies päätti sitten pilata joulutunnelman kerralla ja teki sen varsin onnistuneesti. Tuloksena kuusi kuollutta ja toistasataa haavoittunutta. Huomattavan nopeasti on mediassa ilmoitettu, että kyseessä ei ollut terroriteko. Kyseessä oli yksittäinen mies, joka oli taparikollinen. Saattaahan se pitää paikkansa, en minä sitä epäile. Sitä vaan hieman ihmettelen, että pitäiskös tässä tuntea olonsa nyt jotenkin turvallisemmaksi? Kun tyyppi meni ja joukkolahtasi ventovieraita ihan muuten vaan eikä profeetan parran kautta.

Kyseessä oli siis tavallinen rikollinen, sanovat. Sattuneesta syystä tunnen joitakin han-suomalaisia tavallisia rikollisia, enkä usko heidän juurikaan eroavan han-flaami- ja han-vallonikollegoistaan. Ja heidän toimintatapoihinsa ei kuulu ventovieraitten ihmisten julkinen joukkolahtaaminen. Ei siksi, että he olisivat erityisen empaattisia, vaan siksi, että se tekee pahaa bisneksille. Kun siinä tapauksessa normaalisti melko kynnetön poliisi vetää kerrankin housut jalkaansa ja ottaa mukaansa aseita minkä vaan vyölle mahtuu.

Eli ei minusta kyseessä ole ihan tavallinen rikollinen. Vaan nähtävästi meidän tulee olla kovasti onnellisia, ettei kyseessä ole mikään ääri-islamilainen terrorismi. Kyseessä on vaan ihan tavallinen maallistunut muslimi, jolla on oma, ehkä meidän tyylistä hieman eroava tapansa selvittää asioitaan. Niin kuin tällä Sellossa ihmisiä tappaneella albaanihäiskälläkin. Ymmärretään juu. Ei nää todellakaan ole mitään ääri-islamisteja. Mikä on, kun ei vaan vieläkään tunnu yhtään turvallisemmalta.

Jään odottamaan, että televisioon ja muuhun mediaan hankitaan viljalti selitteläätiön ja soveltavan spedestetiikan ammattilaisia, jotka selittelöivät, että sehän teki se Breivik silloin heinäkuussa ensin sitä ja sitten tätä ja sillä perusteella nuo Belgiassa tapetut muuttuvat jotenkin kevytkuolleiksi ja haavoittuneillakin tekee vähemmän kipeetä ja koko episodi kannattaa ottaa muutenkin lähinnä hyvänä vitsinä.

Ja selittelöidään myös se, että onhan se ilmiselvää, että tapaus Breivikin kohdalla piti ilman muuta selvittää kaikki miehen todelliset (löytyikö niitä?) ja ennen kaikkea kuvitellut yhteydet, mutta tässä tapauksessa sitä päinvastoin ei tule tehdä, koska kyseessä on kaksi ihan eri asiaa ja päähuoli on se, ettei tämä vaan aiheuta muslimeihin kohdistuvia vihakirjoituksia. Niin ja ne yksityisaseet tulee ilman muuta kaikki takavarikoida.

Toinen vaihtoehto on tietysti se, että asiasta pidetään mediaturvat kiinni kerta kaikkiaan. Sitä osoittaa vaikkapa se, että iltapäivälehtiemme etusivujen ykkösuutiset olivat ne, että Timo Soinin avustaja kuuluu Opus Deihin ja se, että poliisi tutkii jonkun julkkisten hirvijahdin.

Jotenkin sattuvaa on se, että Suomen islamilainen neuvosto on tänään tuuletellut kansanedustaja James Hirvisaaren hovioikeudessa saamaa tuomiota. Imaami Anas Hajjar syytti Hirvisaarta pelottavien, mutta väärien uhkakuvien luomisesta. Ja eihän siinä mitään, asiaahan se. Ei sellaisia uhkakuvia saa luoda. Mutta jos mies luo pelottavia uhkakuvia jotka oikeasti toteutuvat, niin tarvitseeko häntä silloin rangaista?

HYVÄÄ ITSENÄISYYSPÄIVÄÄ 2011

2011-12-06T02:54:00.001-08:00

Suomi-neitomme viettää jälleen vuosipäivää. Lahjathan hän ehti saada valtaapitäviltä jo etukäteen, eli itsenäisyyden päivittämisen maakuntatasolle ja maanpuolustuksen rapauttamisen. Johan siinä yhdelle vuodelle lahjoja onkin. Niin että eihän tää oikein hyvältä näytä ja mieliala tuppaa olemaan välillä aika ankea.

Siitä huolimatta Hotelli Yrjöperskeleen respan henkilökunta uskaltautuu toivottamaan hyvää, rauhallista ja perinteistä itsenäisyyspäivää. Ja ollaan porukalla jatkossakin jääräpäisen, ettei suorastaan rienaavan isänmaallisia.

*

Lisäys pari tuntia myöhemmin:

Maamme valtalehti eli Helsingin Sanomat onnitteli myös Suomi-neitoa omasta puolestaan. Esionnittelijana toimi toimittaja Virpi Salmi. Salmen vuodatushan on sinänsä sitä tavallista, jota pitää julkaista, koska sitä pitää julkaista, sillä muuten sitä ei tulisi julkaistua, mutta täytyy onnitella Salmea siitä, että hän ihan oikeasti keksi jotain uutta, eli:

Kiitos, sotaveteraanit, että saamme rauhassa sotkea suomen kieleen englannin sanoja venäjän sanojen sijaan.

Minunkin mielestäni Suomen itsenäisyys on muutakin kuin käydyt sodat. Samoin ajattelee hyvin moni muukin, vaikka Salmi ei sitä varmaan uskokaan. Mutta pistää miettimään, että näinköhän me oltais noin vähällä neuvostomiehityksestä selvitty? Että kieli vähän rikastuu, ei muuta.

Sinänsä Salmen avautuminen on elävä todiste suomalaisesta menestystarinasta historian kulussa. Suomalaisethan ovat pieni kansansirpale, joka elää hornanperseen leveysasteilla maassa jossa on heikonlaisesti raaka-ainevaroja.

Mutta tuo kansansirpale on työtä tekemällä saanut aikaiseksi niinkin hyvinvoivan yhteiskunnan, että sillä on varaa elättää virpisalmia, joitten ainut lisä suomalaisuuteen on se, että he halveksivat heitä elättäviä ihmisiä ja saavat siitä vielä palkkaa.

Eli tämä kansansirpale on noussut köyhyydestä kovalla työllä hyvinvointiin ja siitä sen seuraavalle tasolle eli maksettuun pahoinvointiin.

Itse pienenä ja älyltäni rajoittuneena ihmisenä mietin, että tuliko tässä jossain vaiheessa luotua hirviö, vai onko tämä asioitten luonnollista kehityskulkua. Vaan pirustako minä siihen vastauksen tiedän, kun olen vain tämmönen Ykä. Lastu laineilla, en muuta.

KALJUPÄISIÄ UUTISHAVAINTOJA OSA XXIV

2011-12-04T01:25:00.000-08:00

ELI TARKEMMIN SANOEN KALJUPÄISIÄ KANSANUUTISHAVAINTOJA ts. LISÄÄ VASEMMISTOLAISUUDEN PÄIVITYSTÄ

Meikäläinenhän silloin aikanaan äänesti vasemmistopuolueita, mutta jo aikaa sitten hyppäsi niitten syvästä, laajasta ja leveästä sylistä sameammille vesille, monen muun saman tyyppisen hepun lailla, ja sekös vasemmistopuolueita jurppii. Tai no, onhan se tunnustettava, että eiväthän vasemmistopuolueet varsinaisesti minua kaipaa, mutta vaaleissa annettavaa ääntäni kylläkin.

Tottumuksen voimasta tulee oma vasemmistolaisuuden aste aina aika ajoin päivitettyä, ja tässähän minua auttaa aina valpas Roopen mediaseuranta. Tarkastellaanpa, mitä Kansan Uutisilla olisi minulle tällä kertaa tarjolla. Pääkirjoituksethan ovat oiva tapa seurata lehden tuuliviirin heilahteluja.

1. Hetken aikaa se vaikutti hyvältä

Toinen päivä joulukuuta julkaistu pääkirjoitus on otsikoitu Rasismiin ei ole pakko alistua. Kirjoitus alkaa siteerauksella Wikipediasta:

”Rasismi eli rotusyrjintä tai rotusorto on aate tai toiminta, jossa ihmisten rotuluonteen ja siihen liittyvien fyysisten sekä henkisten piirteiden erilaisuudella perustellaan eriarvoista kohtelua eli syrjintää. Rasismiksi voidaan kutsua myös toimintatapoja ja yhteiskunnallisia rakenteita, jotka johtavat näihin seikkoihin perustuvaan eriarvoisuuteen.”

Ymmärtäisin, että Kansan Uutiset suhtautuu kovin negatiivisesti rasismiin, ja sehän kuulostaa äkkiseltään hyvältä. Samoilla linjoillahan olen minäkin. Minusta on esimerkiksi kovasti rasistista ja muutenkin vistoa toimintaa semmonen, että maassamme ihmisten rotuluonteen ja siihen liittyvien fyysisten sekä henkisten piirteiden erilaisuudella voidaan kiilata tavallisten perunanenien ohi kaupunkien asuntojonossa. Vaikka nämä perunanenät elättävät tätä erilaisuutta.

On myös melko tympeää, että tätä erilaisuutta pitää hankkia maahamme vain nimenomaan sen perusteella, että sillä sillä on ihmisen rotuluonteen ja siihen liittyvien fyysisten ja henkisten piirteitten erilaisuutta. Sekin on pirun tympeää, että tätä erilaisuutta varten kehitellään näille erilaisille suojatyöpaikkoja, joissa keskitytään korjaamaan erilaisuuden itsensä aiheuttamia ongelmia ja näitä sitten esitellään mediassa perunanenille menestystarinoina, joista perunanenien olis syytä ottaa oppia.

Varsin rasistista on minusta myös se, että kun erilaisuus on erinomaisen hyvin edustettuna väkivalta- ja seksuaalirikoksissa, löytyy leegio asiantuntijoita, jotka tilastomatematiikalla selittävät tehdyt rikokset tekemättömiksi tai ainakin merkityksettömiksi. Eikö turpaan saaminen enää teekään kipeää?

Tietysti jurppii sekin, että erilaisuuden hyväksymis-, ihquttamis- ja lisäähankkimisteollisuutta varten on kehitetty suuri koneisto, josta neljäsosa avittaa erilaisuutta, että se saa pysyä erilaisena, neljäsosa kirjoittaa tutkimuksia siitä, kuinka tyhmää kantaväestö on, kun se ei ymmärrä erilaisuuden tuomaa voimavaraa, neljäsosa keksii niin erilaisuudelle kuin rasismillekin koko aika uusia termejä ja neljäsosa selittää julkisuudessa että tää systeemi on ihan välttämätön, muuten joudutaan joukolla helvettiin. Ja nämä neljä neljäsosaahan elättää ne samat perunanenät, jotka elättävät myös sen erilaisuuden. Maassa, jossa kymmeniä tuhansia nuoria on pikkuhiljaa syrjäytymässä yhteiskunnasta kokonaan. Niitä perunanenäisiä sellaisia.

Minusta tuo oli hyvä aloitus, ja ajattelin, että onkohan vasemmisto taas alkanut ehkä ajatella äänestäjiään, mutta ilo meni sitten saman tien ohi, kun hoksasin, että tuon alkukappaleen vasemmalla puolella meikäläistä toljottaa Vesa Puurosen naama. Eli tässähän tarkoitetaan jotain tuiki päinvastaista, joka ei minulle sinänsä ole vielä valjennut, mutta Kansan Uutiset näyttää luottavan edelleenkin siihen, että Vesa Puuronen selittää minulle, kuinka minun tulee rasismista ajatella ja epäilemättä hävetä vanhoja, ei-selitettyjä ajatuksiani. Lehti näyttää olevan vanhoilla linjoillaan.

Vaan tämän jälkeen näyttää taas hetken hyvältä, sillä pääkirjoituksessa siteerataan Kjell Westöä seuraavaan tapaan:

”Vartuin aikana, jolloin julkisessa keskustelussa edellytettiin toisten ihmisten mielipiteiden kunnioittamista – silloinkin, kun tuon toisen mielipiteet erosivat jyrkästi omistani.”

Ja toden totta, meidän rasisteiksi tutkittujen mielipiteet voidaan nykyisin nollata ja mielipiteen ilmaisija voidaan itse julistaa kyseenalaiseksi sen vuoksi, että hän sattuu kyseenalaistajan mielestä olemaan rasistiksi tutkittu, rasistiksi julistettu, amis, juoppo, työkyvyttömyyseläkeläinen, lähiöspede, syrjäytynyt, mielenterveysongelmainen, kuudellatoista eri tavalla tulkittu äärioikeistolainen, peltopelle tai yleensä muuten naurettava henkilö, jonka mielipidettä ei tarvitse ottaa vakavasti. Mikä tapa tietysti on helpointa, sillä näin vältytään perustelemasta, mikä niissä mielipiteissä niin jurppii. Totuushan tekee aina eniten kipeää.

Odottelin hetken, että Kansan Uutiset puuttuu pääkirjoituksessaan tähän, vaan eipä siitä sen valmiimpaa sitten tullutkaan. Taisi sittenkin olla kyseessä se, että joku toimittaja tai poliitikko on lopettanut blogikirjoittamisen, kun on saanut liian purevaa kommenttia. Onhan se nyt ihan /c:stä, että haalariväelle joutuu perustelemaan mielipiteensä. Onhan ne iskulauseet riittäneet ennenkin.

Tämän jälkeen ei pääkirjoitus enää edes lupaile, vaan keskittyy kehittelemään Vesa Puuroselle lisää työtehtäviä. Tässä kun esitellään persujen sisältä löytyvä kaupunkilais- ja maalaisrasistinen siipi. Täähän nyt on pelkkä intro, sillä jopa meikäläisen kaltainen entinen lähiö- ja nykyinen pöpelikköspede ymmärtää, että mikäli asiaa ruvetaan tutkimaan, niin löytyyhän noita siipiä enemmänkin, ainakin nuo:

- kantastadilaisrasistinen siipi
- itähelsinkiläisrasistinen siipi
- Helsingin sudeettisavolaisrasistinen siipi
- kasvukeskusten rasistinen siipi
- taantuvien alueitten rasistinen siipi
- syrjäseutujen traktorimiesten rasistinen siipi
- syrjäseutujen peltihallimiesten rasistinen siipi
- syrjäseutujen palvelualojen rasistinen siipi
- amerikan- ja australiansuomalaisten rasistinen siipi

Ja kun tähän lisätään jokaiseen siipeen vielä sen piilorasistinen versio ynnä ristiintaulukoidut erot näitten siipien rasistisesta nettikäyttäytymisestä, ja jokaisesta tehdään ainakin parin sadan sivun tutkimus, niin siinähän sitä on Puuroselle hommaa aina eläkkeelle asti. Niin no, toisaalta urakka saattaa olla valmis parissakin vuodessa, sillä näissä tutkimusalueissa tieteelliseksi näytöksi riittää tutkijan stetsontuntuma, ja äkkiäkös sitä koulutettu aikamies näppikseltä suoltaa tuubaa tulemaan.

Tämä pääkirjoitus loppuu seuraavasti:

Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soinikin piti viikko sitten presidenttikampanjaansa esitellessään hyvänä, että rasismista keskustellaan. Hän sanoi oman tilinsä olevan siltä osin puhdas.

Toivottavasti asiaa ei jätetä Soinin oman ilmoituksen varaan. Vesa Puuronen huomauttaa, että Soinin tavassa määritellä rasismi on paljon puutteita tämän omaksi eduksi.

Sehän on alun perin selvää, että niin Puuronen kuin Kansan Uutiset haluavat tavallisen rahvaan osalta jättää asioitten määrittelyn ja yleisen ajattelemisen ns. asiantuntijoille, mutta nyt tätä ruvetaan edellyttämään puoluejohtajiltakin. Siinä mielessä tämä muistuttaa vanhaa SKP-tyyliä, että kanttia ja pokkaa riittää kyllä. Mutta tämän pääkirjoituksen perusteella voin todeta, että tuuliviirin kukko näyttää ruostuneen paikoilleen, eikä minun ääneni tota porukkaa kiinnosta. Mutta katotaan nyt ihmeessä vielä toinen pääkirjoitus, ettei sentään hätiköidä.

2. Kaksi valtiota, kaksi uhkakuvaa

Viidestoista marraskuuta julkaistussa pääkirjoituksessa Kansan Uutiset käsittelee jalkaväkimiinakieltoa. Lehti tekee selväksi saman tien, että tämä jalkaväkimiinakielto on älden ihquu, ja onhan kumma, kun sitä ei ole aikaisemmin saatu aikaiseksi.

Kirjoituksessa hyökätään sitten rypäleaseita vastaan ja ollaan kovasti negatiivisella kannalla siihen, että Suomi niitä hankkisi. Täähän on tietysti ihan pirun loogista, siilä kun Suomi kerran hankki isolla rahalla näitä raskaita raketinheittimiä, niin sitten niihin ei ole saatavilla kuin harjoitusraketteja. Ehkäpä Kansan Uutiset sitten seuraavaksi esittää seuraavaksi suomalaiseksi panssarintorjuntajärjestelmäksi tätä.

Oikeastaan tässä vaiheessa voin lopettaa varsinaisen vasemmistolaisuuden päivittämiseni, ja keskittyä vertailemaan 1980-luvulla ilmestynyttä Kansan Uutisten viikkolehteä ja tätä nykyistä verkkoversiota. Siinä viikkolehdessä oli aika paljon pirunkuriakin ja suoranaista koiranleukailua. Nykyinen versio taas on edistyksellisessä haudanvakavuudessaan itsessään oikea koiranleukamagneetti.

Ajatellaan nyt vaikka tätä miinapääkirjoitusta. Siinähän lehti julistaa näin: Ennen Suomea maamiinat kieltävän sopimuksen ehti hyväksyä 158 maata. Juuri ennen Suomea ehtivät saarivaltio Tuvalu ja juuri itsenäistynyt Etelä-Sudan. Olisivat nyt hitto soikoon vaan kirjoittaneet, että jo 158 maata mukana ja olleet ihan hiljaa siitä Tuvalusta. Minähän en itse ole koiranleuka, vaan semmonen varsin tylsä tyyppi, mutta joku koiranleuka saattaisi tuumia että piru vie, kun kerran Tuvalukin uskaltaa, niin tottahan meidänkin pitää, ja rupeaisi sen jälkeen vertailemaan Suomen ja Tuvalun puolustuksellista tilannetta.

Suomen kohdallahan on tilanne melko pian kartoitettu, sillä meillä on toista tuhatta kilometriä maarajaa sellaisen naapurin kanssa, joka on aika ajoin tulossa koputtamatta kylään, ja joka nykyisinkin tuppaa harrastamaan automatkailua naapurimaissa, ja matkailuajoneuvona ei ole Volga.

Tuvalun tilanne on taas hieman vieraampi, koska maa on Suomesta katsottuna ns. hornan perseessä. Tietysti tilanne on sama toisinpäin Tuvalusta katsottuna.

Tuvaluhan on Tyynellä valtamerellä sijaitseva 129:stä saaresta koostuva saarivaltio. Koska kyseessä on saarivaltio, ei sillä luonnollisesti ole maarajoja minkään valtion kanssa. Näin ollen maahyökkäyksen vaaraa ei ole.

Merinaapureita Tuvalulla on muutama, mm. Kiribati, Salomonsaaret, Fidzi ja Samoa. Ainakaan omaan tietooni ei ole tullut, että Tuvalulla olisi niin pahat ränävälit naapureittensa kanssa, että kyseessä olisi välitön maihinnousun vaara.

Eikä naapureilla ole edes puolustusvoimia. No, Fidzillä löytyy jonkunlainen armeija, mutta kun sen laivasto koostuu yhdeksästä partioveneestä, ja Tuvaluun on matkaa jotain tuhannen kilometriä, niin aika epätodennäköisenä pidän sitä, että fidziläisillä olis kovin suuria valloitushaluja. Varsinkin kun valloitettavaa maata Tuvalusta löytyy kokonaista 26 neliökilometriä.

Entäs Tuvalun oma puolustus? Kuinka paljon jalkaväkimiinoista luopuminen haittaa Tuvalun puolustusta? Laitetaan googleen hakusanaksi Tuvalu ja military, ja katsotaan mitä löytyy.

Tuvalu has no regular military forces, and spends no money on the military.

Eli jalkaväkimiinoista luopuminen ei selvästikään heikennä Tuvalun maanpuolustuksen tilannetta millään tavalla, joten maa voi ihan rauhassa liittyä Ottawan sopimukseen. Vaan kun Tuvalukin kerran uskalsi, niin miksemme mekin.

No joo, eiköhän tota vasemmistolaisuutta tullut taas tällä kertaa päiviteltyä. Pitää kattoa taas tuonnempana. Ja nyt takaisin sameille vesille.

PIENI NÄYTE AJAN HENGESTÄ

2011-12-01T00:44:00.000-08:00

Vanha tuttavani Herra X tuolta kaakompaa titasi minulle lehtileikkeen (kiitos X, kavereiden kesken Äks) paikallisesta valtalehdestä evästettynä kysymyksellä että huomaatko, kuinka piru piilee yksityiskohdissa. Ja huomasinhan minä.

Kyse ei sinänsä ole mistään maailmaa kaatavasta uutisesta, onpahan vain erään Arto Fröjdin julkaisema ennakkokirjoitus eräästä tulevasta radio-ohjelmasta. Ohjelman nimi on Sabotaasia ja sodanvastustajia ja kirjoitus on otsikoitu Tamperelainen vastarintanuori muistelee. Siinä käsitellään hepun nimeltä Sakari Selin muistoja jatkosodan ajalta. Heppu päätti sosdem-nuorena ruveta vastustamaan käytyä jatkosotaa ja yhteistyötä Natsi-Saksan kanssa.

Jutun mukaan ohjelmassa mies muistelee, että hän ja toverinsa olivat räjäyttäneet muuntajia Tampereella ja olivatpa yrittäneet räjäyttää saksalaisia sotilaita kuljettaneita juniakin. Kun tässä sanotaan, että yrittäneet, jää johtopäätökseksi että yritykset eivät olleet onnistuneet.

Noin henk.koht. tuumin, että mies on maanpetturi, ja esmes huomattavasti kuuluisampi vasemmistolainen Aarne Saarinen valitsi täysin toisen tien ja taisteli Ässärykmentissä aateveljiään vastaan ja kotiutui useilla kunniamerkeillä palkittuna kersanttina.

Mutta en sinänsä viitsi jänkätä siitä, kuka on maanpetturi.

Enkä sano sitäkään, etteikö tällaisia ohjelmia voisi julkaista. Tokihan niitä voi. Tuokin on osa Suomen historiaa, joten mitä sitä suotta peittelemään.

Mutta se, mikä heikäläistä pistää silmään nimenomaan tässä Arto Fröjdin kirjoittamassa jutussa on loppukaneetti:

Sakari Selin itse on yhä sitä mieltä, että hänen tekonsa eivät olleet maanpetos, vaan oikeita isänmaallisia tekoja.

Oikeusvaltiossa pitää olla mahdollista ajatella näinkin.

Kun ottaa huomioon, että kyseessä on heppu, joka teki oikeita terroritekoja ja yritti tappaa ihmisiä (liekö toteuttaminen jäänyt onnistumatta osaamattomuuden ja toheloinnin takia), ja oikeusvaltiossa myös hänellä pitää olla oikeus ajatella teoistaan, että ne olivat ihan ok, ja ihan julkisesti, niin hieman ihmetyttää se, että mm. Hommaforumille kirjoittajat, kansallismielinen blogirintama ja muut hirviöt eivät nauti tätä oikeutta. Vaikka ne eivät ole räjäyttäneet ketään eikä mitään eikä edes astaloitten kanssa hilluneet. Kunpahan ovat suutaan louskuttaneet. Ja silti ne pitäisi saada seipään nokkaan.

Jos jostain Voiman Pimeälle Puolelle siirtyneestä bloggaajasta tehtäisiin vastaavanlainen radio-ohjelma, siitä tehtävä ennakkokirjoitus menisi jotenkin näin:

Yleisradion ohjelmasarjassa ”Suomalaisen rasismin karut kasvot” on tällä kertaa haastateltavana kansallismieliseksi itseään kutsuva blogikirjoittaja Lärvänt Rytt. Kirjoittaja on blogissaan vuosia lietsonut ksenofobiaa sekä epäluuloa yhteiskuntaa ylläpitäviä rakenteita kohtaan.

On myönnettävä, että Rytt ei ole eläissään osallistunut minkäänlaiseen väkivaltaan, eikä hän blogissaan kehota siihen muitakaan. Hänen kirjoituksensa ovat näennäisen perusteltuja, ja juuri tämä muodostaa suuren uhkatekijän. Kansallismielinen (lue: äärioikeistolainen) aines sisältää huomattavan määrän epävakaista ja impulsiivista ainesta, joka voi hänen kirjoituksistaan löytää perusteen toteuttaa hautomaansa väkivaltaa. Ja on täysin mahdollista, että juuri tätä Rytt haluaa.

Se, että kirjoittaja Rytt vetäytyy tästä vastuusta on vastenmielistä, ja Yleisradion olisi hyvä miettiä, onko tällaisen ohjelmasarjan julkaiseminen perusteltua.

Oikeusvaltiossa sananvapauteen kuuluu aina myös vastuu sanoistaan.

Toi Arto Fröjdin kirjoitushan on siis ihan pikkujuttu vain. Ei se maailman akselia minnekään kallista. Kuvaapa kumminkin pieneltä osaltaan hyvin ajan henkeä. Se, että onko sinulla oikeus, vai kannatko vastuun riippuu aika pitkälle ideologisesta taustastasi. Toisen ideologian kannattajilla on enemmän oikeuksia sanoa kuin toisen.

Oikeus yksillä, vastuu toisilla, mutta joulukuu kaikilla. Antoisaa joulukuuta tämän vihablogin lukijoille. Älkää räjäytelkö muuntajia. Ja olkaa muutenkin ihmisiksi.

TUPLAPEUKKUJA JA HOMOHYPETYSTÄ

2011-11-19T03:15:00.000-08:00

Hotelli Yrjöperskeleen respassa on pantu merkille, että maatamme on jälleen koetellut huomattava causti, joka pistää alaleuan väpättämään, jalat vapisemaan ja joka tunkeutuu uniinkin saaden hyvän hallintoalamaisen heräämään pissit housussa hiestä märkänä kauhunpuistatuksiin.

Kysehän on siitä, että pari perussuomalaista kansanedustajaa meinaa jättää tulematta presidentinlinnan itsenäisyyspäivän bailuihin sen takia, kun siellä homot tanssahtelee.

No, kiistämättä tätä voi sinänsä pitää suvaitsemattomuutena, etteipä jopa epäkohteliaisuutena. Vaan meillä respassa kun ollaan tämmöisiä tyhjänkyselijöitä, niin tulee mieleen jokunen seikka.

Eli pari kansanedustajaa ei tule linnan juhlille, kun ne ei tykkää homoista, ja suvaitsevaisteollinen kompleksimme vetää siitä pellollisen herneitä nenään ja huutaa skandaalia.

Samaan aikaan jossain Iranissa hirtetään homoja, ja suvaitsevaisteollinen kompleksimme ei kommentoi sitä mitenkään. Ja jos niiltä asiaa kysyy, niin ne toteavat joko että ei nyt kerkeä kommentoida, kun pitää lähteä kioskille tupakin ostoon, tai sitten toteavat vanhan tutun kommentin että saatanan rasisti ja heiluttelevat yhtä aikaa SETAn ja HAMASin lippuja.

Ei siinä mitään jos hirtetään, mutta kun ei tulla samoihin bailuihin. Pitäähän se joku roti olla tässä maailmassa sentään.

Täällä respassa ollaan sinänsä hyvin suvaitsevaisia ihmisten seksuaalista elämää kohtaan. Se, mitä ihmiset tekee makuuhuoneissaan on täällä suhteellisen yhdentekevää. Mutta tämä jatkuva homohypetys kiistatta alkaa pikkuhiljaa tympiä. Kun ei enää riitä, että hyväksyy, ja antaa ihmisten olla ja pitää huolen omista asioistaan, vaan pitäisi aktiivisesti julistaa, että täähän on tosi nasta juttu tää.

Ja esimerkkiä antaa kunnioitettu, ja onneksi pian entinen tasavallan presidenttimme, nyt kun näistä linnan juhlista kerran puhutaan.

Rajoittuneen muistini mukaan tässä maassa ei ole linnan juhlien kättelyjonossa saanut presidentiltä tuplapeukkuja kuin yksi ainoa ihminen.

Kuka se mahtais olla? Olisko kyseessä joku Mannerheim-ristin ritari? Vai oliskos joku menestyksekäs olympiaurheilija? Vai ehkä joku pirun hyvä lastenlääkäri? Tai joku fysiikan tutkija ehkä? Tai ehkäpä joku heppu, joka on ideallaan ja sitkeydellään perustanut firman, joka elättää satoja suomalaisia?

No ei.

Tuplapeukut sai heppu nimeltään Jani Toivola.

Tyhmempi, niin kuin esmes minä saattoi tuumia viimeisten linnanjuhlien aikaan, että kuka vitun Jani Toivola. Eihän siinä auta muu, kuin ottaa Google käyttöön.

No, Toivolahan on nykyisin kansanedustaja, jonka valinnasta vihreätkään eivät välttämättä ole kovin innoissaan (vaikkeivat sitä tunnustakaan), sillä heppuhan pudotti saman puolueen Jyrki Kasvin, josta olis saattanut olla vihreille pitkässä juoksussa huomattavasti enemmän hyötyä, mutta nyt on kyse miehen saavutuksista ennen kansanedustajaksi valitsemista. Jotain erikoistahan hepun on täytynyt tehdä, kun kaveri saa tuplapeukkuja aina presidenttiä myöten.

Ja löytyyhän niitä meriittejä. Heppu on näyttelijä, tanssija ja juontaja. Joita Suomessa ei ole kuin muutama. Korkeintaan kolmetoista tusinassa.

Vaan kun kaveri sattuu samalla olemaan homoseksuaali ja vielä puoliksi kenialainen. Oliko hepun meriitti vain siinä, että hän on puoliksi kenialainen ja kokonaan homoseksuaali ja julkinen sellainen? Tämäkö sen Tarjankin sai peukkuja nostelemaan? Tämäkö oli se erityisansio?

Ne homoseksuaalit mitä itse tunnen, eivät muuten ole Toivolan kaltaisia ammatti- ja tapaloukkaantujia. Ne nyt vaan haluavat elää elämäänsä niin kuin muutkin eivätkä halua nostaa homouttaan kovin tapetille. Seksuaalisuushan on kumminkin vain yksi elämän osa-alueista, ja niitä osa-alueita on paljon muitakin. Ennen kaikkea heillä ei ole vihaa ketään kohtaan. Pinnat siitä heille.

Sen sijaan ne lesbot, joita tunnen, lähes poikkeuksetta tuntevat aivan järjetöntä ja perustelematonta miesvihaa. Olenhan minä keskusteluyhteyteenkin heidän kanssaan päässyt, mutta eivät he sitä miesvihaa ole mulle osanneet perustella. Se vaan on. Onhan heistä joku minultakin kysynyt, että miksi minä heitä lesboja niin vihaan. Ja kun minä olen kysynyt, että kuinka minä olen sen vihani osoittanut, ei vastausta ole koskaan tullut. Muuta kuin se, että no kun musta tuntuu siltä.

Vielä kerran toisto:

Suomessa pari persukansanedustajaa ei tule linnan juhliin, kun ne ei tykkää että homot tanssahtelee. Painokoneet seis. Etusivu uusiksi. Skandaali.

Iranissa hirtetään homoja. SFW. Ei aiheuta toimenpiteitä. Nehän on joitain vitun iranilaisia homoja vaan. Ei niistä saa kotimaisia suvaitsevaisuuspisteitä.

PEKKA JA SOPIMUS

2011-11-17T02:50:00.000-08:00

Piakkoinhan sitten eduskuntamme jatkaa maanpuolustukseemme kohdistuvaa hyväksi havaittua yleisafrikkalaista linjaa ja liittää Suomen jalkaväkimiinat kieltävään Ottawan sopimukseen eli tarkemmin sanoen muuttaa sopimuksen sanasta lihaksi, tai tässä tapauksessa oikeastaan lihan puutteeksi. En rupea itse asian älyttömyydestä hirvittävästi toistamaan, sillä sitä on toistettu ja rautalangasta & ratakiskosta ansiokkaasti väännetty niin monella taholla. Muistutanpa nyt kumminkin muutaman lauseen Puolustusministeriön jalkaväkimiinaselvitystyöryhmän väliraportista:

Maavoimillamme ei ole tällä hetkellä miina-aseen ohella muita määrällisesti riittäviä asejärjestelmiä, joilla mekanisoidun hyökkääjän liike voitaisiin yhtä tehokkaasti hidastaa ja pysäyttää. Miina-asejärjestelmä on osa alueellisen puolustusjärjestelmämme tulen kokonaiskäyttöä. Miina-asejärjestelmän teho perustuu eri tyyppisten miinojen yhteiskäyttöön, jossa jalkaväkimiinat täydentävät muiden miinojen vaikutusta. Jalkaväkimiinat ovat kustannustehokkaita ja soveltuvat hyvin asevelvollisuusarmeijan käyttöön.

Suomessa jalkaväkimiinoilla on merkitystä erityisesti laajamittaisen hyökkäyksen torjunnassa. Jalkaväkimiinat ovat oleellinen osa alueellisten joukkojen sotavarustusta ja torjuntakykyä.

Pääesikunnan tutkimusten mukaan luopuminen jalkaväkimiinoista merkitsee operatiivisella tasolla vihollisen etenemisnopeuden kasvua jopa 2-3 kertaiseksi ja omien tappioiden lisääntymistä. Jalkaväkimiinojen aiheuttamaa psykologista pelotevaikutusta, ns. miinakauhua, ei voida korvata millään muulla järjestelmällä.

Tietysti voihan tosta esittää tiedostavan mielipiteen ja todeta, että jalkaväkimiinat ovat vanhentuneita aseita ja muutenkin mm. Vihreän Langan toimituksessa ymmärretään tosta sodankäynnistä huomattavasti enemmän kuin vaikkapa puolustusvoimissa. Saahan sitä toki niin sanoa. Vapaa maahan tämä. Voin minäkin mennä siltainsinöörille selittämään, kuinka silta tehdään, vaikka ymmärrän sillanrakennuksesta just yhtä paljon kuin kottarainen Koraanista.

Vaan en käsittele asiaa nyt yleensä, vaan erikseen. Meinaten, kyse on tästä Pekka Haavistosta, joka tuntuu olevan kovasti mielissään Ottawan sopimuksesta ja Suomen jalkaväkimiinojen tuhoamisesta. Haavistohan on siis tämä heppu, joka pyrkii Vihreiden riveistä tasavallan presidentiksi. Siis Suomen tasavallan. Tiedättehän, tämän maalämpäreen joka sijaitsee akselilla Hanko – Nuorgam ynnä Vaasa – Ilomantsi. Ja jossa asuu pääosin semmosia perunanenäisiä tympeämielisiä ihmisiä.

Jos hakee Suomen tasavallan presidentin hommia, pitäisi tietysti olla edes jollain tavoin kiinnostunut suomalaisten hyvinvoinnista. Eikös se presidentti sano pestinsä aloittaessaan että minä --, jonka Suomen kansa on valinnut Suomen tasavallan presidentiksi, vakuutan, että minä presidentintoimessani vilpittömästi ja uskollisesti noudatan tasavallan valtiosääntöä ja lakeja sekä kaikin voimin edistän Suomen kansan menestystä.

Ainakaan blogikirjoituksensa perusteella Haavisto ajattelee tätä miina-asiaa ihan jostain muusta vinkkelistä kuin suomalaisesta. Hän toteaa seuraavaa: Sopimuksella on jo nyt ollut myönteinen vaikutus. 1990-luvulla jalkaväkimiinoilla oli vuosittain lähes 25 000 uhria. Määrä on pienentynyt neljään tuhanteen.

Minä ajattelen asiaa suomalaisesta vinkkelistä, joten lasketaanpa luvusta ensiksi pois suomalaisten jalkaväkimiinojen Suomessa tappamat ihmiset, jolloin jäljelle jää, hetkinen, joo, 1990-luvulla vuosittain 25.000 uhria ja nyttemmin neljä tuhatta.

Lasketaan sitten ulkomaat. 1990-luvulla jalkaväkimiinojen aiheuttamasta 25.000 vuosittaisesta kuolemasta oli suomalaiset varastossa säilytettävät jalkaväkimiinat vastuussa melko sietämättömän määrän eli nolla (0) kertaa. Nykyisistä neljästä tuhannesta vuosittaisesta kuolemasta ovat suomalaiset varastossa säilytettävät jalkaväkimiinat vastuussa sentään hiukka vähemmän eli nolla (0) kertaa. Ottawan sopimuksen vaikutus sinänsä on tuntuva, sillä esim. vuonna 2018, kun Suomella ei ainakaan teoriassa ole enää jalkaväkimiinoja, päästään niinkin hienoon tilanteeseen, että suomalaiset jalkaväkimiinat tappavat maailmassa nolla (0) ihmistä.

Tämähän on sinänsä niin huikea saavutus, että sen vuoksi kannattaa totta kai heikentää olennaisesti Suomen puolustuskykyä. Ainakin Pekka Haavisto, presidenttiehdokas, näyttää olevan sitä mieltä. Minä en tosin itse ole ihan varma siitä, kuinka tämä palvelee suomalaisten etua, jota Suomen presidentin tulisi ajaa, mutta minulla ei olekaan asioista yhtä laajaa näkemystä kuin Pekka Haavistolla.

Haavisto jatkaa kirjoituksessaan Ottawan sopimuksen kiistattomia etuja ja vaikutusta Suomeen tuumimalla jos Suomi haluaisi tulevaisuudessa jatkaa jalkaväkimiinojen käyttöä, se joutuisi valmistamaan ne itse. Rajoittuneen käsityskykyni mukaan Suomi on tähänkin mennessä valmistanut jalkaväkimiinansa itse, mutta ehkäpä siitä on turha jaaritella, meinaan, piru piilee yksityiskohdissa.

Haavisto mainostaa myös, että kyllähän tässä ollaan hankkimassa jalkaväkimiinoja korvaavaa välineistöä, esmes viuhkapanoksia ja pimeänäkölaitteita. Minä kun olen vanha tykistön mies, niin voisin olettaa, että mahdollisessa rähinätilanteessa naapurin tulenjohtomiehet ovat naama hymyntirrillä. Meinaten, kun toi viuhkapanos joudutaan laukaisemaan tähysmiinana, mikä tietysti tarkoittaa sitä, että miinan laukaisijalla täytyy olla siihen näköyhteys, ja suomalaisessa melko mäkisessä maastossa näköyhteys tuppaa rajoittumaan muutamaan lähimpään mäkeen. Siinä on sitten tulenjohtajien mukavan helppoa lähetellä lukemia tuliportaaseen ja putkiahan naapurilla riittää.

Haavisto esiintyy vihreitten sotilasasiantuntijana, mutta ehkäpä tätä ei ole hänelle kerrottu. Tai ehkä hän tuumii että paskanko väliä, eihän hänen tartte sitä miinaa laukaista ja sen jälkeen odotella patteriston kokoista määrää kyisiä terveisiä.

Pimeänäkölaitteitten hankinnan minä kyllä ymmärrän itsekin, mutta en ole varma, miten ne korvaavat jalkaväkimiinat. Ehkäpä jos niillä kattelee vastapuolen jalkaterää tarpeeksi tuimasti, niin siihen palaa reikä. Tää on tää nykyajan optiikka niin kehittynyttä.

Haavisto muistuttaa tämän miina-asian tiimoilta innoissaan että kansalaismielipiteellä on vaikutusta kansainvälisessä politiikassa. Minulla on tosin itselläni sellainen käsitys, että tässä tapauksessa ulkomaisten järjestöjen mielipiteellä on ollut vaikutus yhden yksittäisen kansakunnan puolustuspolitiikkaan, jonka ei ulkomaisille järjestöille tulisi kuulua paskan vertaa ja vakavasti otettava presidentti ei välttämättä olisi asiasta kovin mielissään.

Mutta en ole varma, haluako Haavisto vakavasti otettavaksi presidentiksi. En tiedä, hakeeko hän presidentiksi ollenkaan, vai luuleeko ehkä, että tässä on menossa jonkun kansainvälisen järjestön työpaikkahaastattelu. Ottawan sopimusta tarvitsee Pekka Haavisto. Suomalaiset sitä eivät tarvitse.

Tai ehkä hän vaan on niin optimisti, että uskoo tosissaan, että jos näillä selkosilla vielä käydään kansojenvälinen ottaanlyöntikilpailu, niin se käydään nätisti ja sääntöjen mukaan. Ehkä jopa etälamauttimilla.

Vaan eihän häntä presidentiksi sentään valita. On maailmassa vielä jotain oikeuttakin. Tosin onhan meillä ollut kovasti jalkaväkimiinavastainen presidentti vallassa kohta kaksi kautta. Mutta Tarjasta nyt ei enää tässä palveluksen vaiheessa viitti sanoa muuta kuin siteerata Valentin Konosen valmentajaa, kun Vallu pisti mm-kisoissa tossua räväkästi toisen eteen ja oli menossa kohti 50 kilometrin kävelyn maailmanmestaruutta. Eli hän ei ota enää vastaan ulkopuolista informaatiota.

Niin, muuten, kun nämä tiedostavat ja edistykselliset tahot niin mielellään muuttavat sanoja ja kuvittelevat muuttavansa sillä asian merkitystä, niin eiköhän puolustusvoimien tulisi seurata perässä. Ehdotan, että jalkaväkimiinat säilytetään, ja niitten uudeksi tyyppinimeksi tulee henkilökohtaisesti käynnistettävä nopeavaikutteinen jalkapohjan lämpöhoito- ja ihonkuorintalaite.

ANTERO LÄRVÄNEN JA ERIKOISASIANTUNTIJA

2011-11-14T23:18:00.000-08:00

- Täällä Antero Lärvänen Huitsinnevadan Paikallisdemokraatin ja Huitsinnevadan paikallisradion yhteislähetyksessä. Olemme Helsingissä, tarkemmin sanoen Rakkauden Ministeriössä ja lähetyksemme koskee Helsingin kaupungin tuoretta esitystä siitä, että kohta valittavan pelastuskomentajan eli entisen palopäällikön viran pätevyysvaatimuksista poistettaisiin kokonaan pelastusalan päällystötutkintovaatimus, mutta ylempi korkeakoulututkinto säilytettäisiin.

- Kaupungin ideaa työstäneen työryhmän erikoisasiantuntijana on ollut Rakkauden Ministeriöstä lainassa ollut selitteläätiön ja sovelletun yhteiskunta- ja luokkanillittämisen tohtori ynnä PhD of some political science and shit, yo, rva Lennipirkitta Löröttät-Sixteen, joka päätoimessaan toimii RM:ön uudelleenmäärittelemisen- ja kärsäntunkemisosaston johtajana. Osastohan on erikoistunut nimenomaan tällaisten edistyksellisten, joskaan ei aina kovin toimivien organisaatiomuutosprojektien suunnitteluun. Hän aikoo nyt valottaa meille tämän esityksen taustoja. Erikoisasiantuntija Löröttät-Sixteen, kiitos että olette suostunut tähän haastatteluun.

- Suostuin mielelläni, koska haluan selvittää tämän uuden toimintamallin ehdottomia etuja, ja olen samalla kiitollinen, että Helsingin kaupunki halusi käyttää asiantuntemustani.

- Erikoisasiantuntija Löröttät-Sixteen, tämän uuden esityksen mukaan pelastuskomentajan tehtävään voitaisiin jatkossa nimittää vaikkapa sovelletun spedestetiikan maisteri, jolla ei ole pienintäkään kokemusta palo- ja pelastustyöstä. Mitä ovat tämän uuden toimintamallin ehdottomat edut, joista äsken mainitsitte?

- Edut ovat kiistattomat, sillä sopivan yhteiskuntatieteellisen koulutuksen saanut esimies voi paljon paremmin suhteuttaa pelastuslaitoksen asemaa, olemusta ja tulevaisuuden suuntaviivoja suhteessa sitä ympäröivään kehittyvään yhteiskuntaan ja käyttää hyväkseen tästä syntyviä synergiaetuja. Palo- ja pelastustyöhän on alana ollut aivan turhan eristäytynyt ja tietyllä tavalla jopa militaristishenkinen ja sehän johtuu siitä, että alalla on ollut vain kapea-alaista, pelkästään tiettyyn tehtävään keskittynyttä osaamista.

- Mutta eikös palo- ja pelastustyön ideana ja perustehtävänä ole aina ollut nimenomaan palo- ja pelastustyö?

- Juuri tällaisen ajattelun vuoksi tarvitsee palo- ja pelastusala tuoreita näkemyksiä. Perustehtäviähän voi aina muuttaa. Ja jos jonkun alan perustehtävä on mielletty samanlaiseksi jo kymmeniä vuosia ilman muutoksia, niin onhan selvää, että ala on silloin selvässä pysähtyneisyyden tilassa. Jos ala ei itse ymmärrä, että sen tarvitsee jatkuvasti kehittyä vastatakseen kehittyvän yhteiskunnan tarpeisiin, silloin sille täytyy näyttää vaadittavat kehitystarpeet alan ulkopuolisen, laajempaa yhteiskunnallista näkemystä omaavaan asiantuntijan toimesta. Eihän Fordinkaan tehtaat tee enää Hoppaa, vaikka se toimisi periaatteessa nykyisinkin vallan hyvin.

- Minkälaisia uusia perustehtäviä olette palo- ja pelastustoiminnalle ajatellut?

- Tietenkään emme tingi varsinaisesta palo- ja pelastustyöstä, mutta näkisimme, että alan on tunnistettava kasvavassa määrin vastuunsa esimerkiksi tasa-arvon ja suvaitsevaisuuden puolesta tehtävässä valistustyössä.

- Eräs ystäväni toimii sosiaalialalla, tarkemmin sanoen lastensuojelussa. Hänen kertomansa mukaan siellä on ollut jo pitkään käytäntö, että alan johtohenkilökunnalla ei tarvitse olla välttämättä päivääkään kokemusta varsinaisesta osastotyöstä. Hänen mukaansa tämä on saanut aikaiseksi tilanteen, jossa johto- ja suunnittelutaso ei osaa kohdata päivittäisessä työssä esiintulevia ongelmia, vaan vaatii tehtävien suorittamista puhtaasti ylemmistä virastoista annettavien ohjeistusten mukaisesti, vaikka se yleensä vain vaikeuttaa työtä. Näin ollen hänen mukaansa alalla on tavallaan kaksi eri todellisuutta, jotka eivät kohtaa toisiaan, ja joista toinen, se alistumaan joutuva, pohjautuu jokapäiväiseen käytännön realismiin ja se toinen, määräyksiä antava, taas pohjautuu humanistisiin unelmiin. Ettekö näe, että tällainen tilanne voisi olla uhkana myös palo- ja pelastusalalla?

- Hienoa, että otit puheeksi edellämainitun alan, sillä sen kehitystä me olemme täällä uudelleenmäärittelemisen ja kärsäntunkemisen osastolla tarkkaan seuranneet ja usein antaneet konsultoivaa apua. Tuon alan ihmiset, varsinkin pitkään alalla olleet ovat valitettavasti kaavoihinsa kangistuneita, ja he eivät hahmota alan kehitystarpeita. Ja eihän heillä tietenkään ole siihen teoreettista valmiuttakaan. Siksi tarvitaan tarpeellisen koulutuksen omaavaa johto- ja kehittämishenkilökuntaa, jotka osaavat kyllä löytää kehitettävät osa-alueet ja toimintametodit ja pystyvät pitämään yllä jatkuvia kehittämisprojekteja.

- Niin, tuo ystäväni mainitsikin näistä kehittämisprojekteista. Hän kertoi, että ennen kuin entistä projektia on edes saatu loppuun, tulee päälle kovalla tohinalla uusi projekti ja entinen ikään kuin hautautuu ja unohtuu. Hänen näkemyksensä mukaan kyseessä ei ole alan vaatimukset, vaan lähinnä työvoimapoliittiset lähtökohdat, joilla voidaan työllistää maistereita, joita valmistuu tarpeeseen nähden liikaa.

- Jatkuvissa ja muuttuvissa kehittämisprojekteissa ei kyse ole mistään työvoimapolitiikasta, vaan alan yleisen viretilan ylläpitämisestä. Voisinko muuten saada tuon henkilön yhteystiedot? Rakkauden Ministeriö saattaisi haluta keskustella hänen kanssaan.

- No illman muuta. Hänen nimensä on Iivana Nyhtänköljä, ja hänet löytää osoitteesta Apatitskaja Ulitsa 128, 184000 Kovdor. Vaan palataksemme haastattelun aiheeseen, onko muille aloille tulossa tämänkaltaisia esityksiä? Miten esimerkiksi puolustusvoimat?

- Itse asiassa tämä on puolustusvoimien suhteen työn alla, ja uutta menettelytapaa tullaan kokeilemaan ensimmäisenä Karjalan Prikaatissa, jossa normaalin virkakierron myötä sekä prikaatin komentajan että Kymen Jääkäripataljoonan, Itä-Suomen Viestipataljoonan ja Karjalan Tykistörykmentin komentajien virat laitetaan yleiseen hakuun. Pääsyvaatimuksiin ei enää kuulu varusmiespalvelu eikä muukaan sotilaallinen koulutus, vaan ylempi korkeakoulututkinto.

- Mitenkähän joukko-osastossa palvelevat upseerit mahtavat suhtautua tähän ideaan?

- En ymmärrä, miksi heidän tulisi suhtautua asiaan negatiivisesti. Tällä tavoinhan puolustusvoimatkin murtavat ammatillista eristyneisyyttään. Ja kyllähän heilläkin on mahdollisuus hakea noita virkoja, vastaahan upseerin tutkinto ylempää korkeakoulututkimusta. Tosin sehän edustaa varsin kapea-alaista ja erikoistunutta osaamisen aluetta, jolloin laajemman yhteiskuntatieteellisen koulutuksen saaneet ovat kyllä hakuprosessissa askeleen edellä. Mutta ehkä puolustusvoimienkin olisi aika tuulettaa johtamisjärjestelmäänsä jyrkästä hierarkiasta neuvottelevampaan ja pohtivampaan suuntaan.

- Niin, hyvähän se on tuuletella välillä ja mukavaahan se, että tuo kokeilu aloitetaan juuri puolustusvoimien ykkösnyrkistä. Vaan mitenkäs uusilla siviilikomentajilla hoidettaisiin tuo virkapukupuoli? Poliisiylijohtaja Mikko Paaterokin pitää poliisiunivormua päällä, vaikkei varsinaisesti ole poliisi. Tulisiko arvomerkitkin määritellä uudelleen? Voisiko siviilimajurista siviilieverstiin käyttää kultaisia käpyjä? Siviilikenraalikunnassa olisi sitten isommat kävyt tammenlehvillä ja kauluslaattaa kiertäisi teksti ”metsän poika tahdon olla, sankar jylhän kuusiston”.

- Voi mutta tuohan on aivan ihastuttava idea. Käpy on kaunis, heraldisesti toimiva ja muistuttaa ympäristöarvoista. Kuinka te noin hienon idean keksittekin?

- Eikö erikoisasiantuntija ole kuullut käpykaartista?

- Nyt äkkiseltään en kyllä muista… voisiko kyseessä olla joku ympäristönsuojelullisiin tehtäviin keskittynyt joukko-osasto?

- Juu, semmonenhan se. Mutta haastattelun perusteella pystyn kyllä ymmärtämään, että laaja-alainen yhteiskunnallinen näkemys, joka teilläkin koulutuksenne ansiosta on, mahdollistaa yleiserityisosaamisen monilla yhteiskunnan osa-alueilla. Osastonne konsultoi sekä palo- ja pelastusalaa, sosiaalialaa sekä puolustusvoimia. Voisinko vielä kysyä, minkälaisia olivat omat päättötyönne opiskeluaikananne?

- Kirjoitin tohtorinväitöskirjani aiheesta ”Sukupuolisten stereotypioiden ja ennakkoasenteiden haitallinen vaikutus yliopistollisten apurahojen saamisessa” sekä PhD:n aiheesta ”When shit happens, how can I prove, that it was not shit at all”.

- Erikoisasiantuntija Lennipirkitta Löröttät-Sixteen, kiitokset haastattelusta. Täällä Antero Lärvänen, Huitsinnevadan paikallisradio. That´s a wrap. Äänimiehet: asenne- ja orientaatiotarkastus. Hän jumalauta viulullaan…

Äänimiehet: …löi päähän toista soittajaa. Ja sitten selkeesti kapakkaan.

- Joo, onhan tässä taas kertaalleen jo jokellettukin. Lähettiin.

JOTAIN IHAN MUUTA V

2011-11-10T04:21:00.000-08:00

Koska Hotelli Yrjöperskeleen respassa on tällä hetkellä varsin mukava jazz-tunnelma, jätän yhteiskunnalliset aiheet tällä kertaa rauhaan ja käsittelen jotain ihan muuta, eli tarkemmin sanottuna musiikkikappaleitten sanoituksia. Sanoittaminenhan on vaativa taito, ainakin ammattisanoittajalla täytyy olla erinomainen pokka, kun hän kertoo medialle sanoituksistaan.

Itsellenihän musiikkisanoitusten huippuaika oli silloin 1970-luvun alussa, jolloin englanninkieliset sanoitukset kuulostivat vallan upeilta ja suorastaan mystisiltä. Tämä johtuu pitkälti siitä, etten silloin nyrkillätapettavana vielä osannut sanaakaan englantia. Esimerkiksi Led Zeppelin-yhtyeen klassikon Whole Lotta Loven kertosäe you wanna whole lotta love kuulosti nöösipojan korvaan että ö hölö hölölö lö, ja sehän kuulosti vallan jännältä se.

No sittemminhän tuli tehtyä kaikenlaista typerää, niin kuin opeteltua se englannin kieli ja sen myötä selvisi, että samaa tuubaahan ne laulaa kuin suomalaisetkin ja taika karisi melko tarkkaan. Jäljelle jäi vain tahattomat väärinkuulemiset, joitten seurauksena esmes Whitesnake-yhtyeen ehkä kuuluisin kappale ei kuulu minulle että Don´t Break My Heart Again, vaan Don´t Shake My Fart Again ja Judas Priest-yhtyeen hittikappale kääntyy päässäni (johtuen siitä, että samaan aikaan kun sen ensimmäisen kerran kuulin sivukorvalla väänsin kattolampun piuhoja sokeripalaan) aina muotoon:

I´m your turbo lover
Tell me there´s no other
I´m your turbo lover
Better buy some löpö

Joka tietysti ahkerasti kiertävälle bändille sinänsä sopiikin. Kyllähän se keikkabussi nielee löpöä eräitäkin litroja.

Niitähän on sitten paljon sellaisia tekstinvääntäjiä, jotka kovasti pyrkivät teksteillään yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. Minä en näistä juurikaan perusta. Se johtuu varmaan siitä, että sain tähän varsin hyvän suojarokotuksen silloin 1970 – 1980-lukujen vaihteessa, jolloin yhtä-äkkiä oltiin tämän punkin ja uuden aallon myötä niin pirun yhteiskunnallisia ja kärsittiin muutenkin kaunista angstia. Sen ajan perussanoitus siinä genressä meni hotellin respan kommenteilla varustettuna suurinpiirtein näin:

- Zwiddu kun ahdistaa ja yhteiskuntakin sortaa eikä oo työtäkään!

- Mikäs sua niin ahdistaa, kun isäukkos elättää sinut, eikä 16-vuotiaan lukiolaisen välttämättä vielä leipätyössä tartte käydäkkään?

- Zwiddu niin mutkun poliisi pamputtaa!

- Älä ny nulikka valehtele. Ei sun äijäs laske sua niin myöhään ulos, että poliisi vielä alkais pamputtaa.

- Niin mut me vaaditaan nuorisotiloja!

- No mitä te niillä sitten itte asiassa tekisitte?

- Öö… öö… prrkele… ai… ai… zwiddu me vaaditaan nuorisotiloja!

Ja niin poispäin. Jotenkin muualta opitulta vaikutti jo silloin toi yhtä-äkkiä keksitty mieletön angsti. Liekö Suosikki-lehdellä ollut osuutensa asiassa? Vaan tässä vaiheessa täytyy nöyrästi pyytää anteeksi eräässä aikaisemmassa jutussani loukkaamiltani rockabillymiehiltä (en loukannu tahallani). Onhan se meinaan niin, että siihen aikaan rockabillymiesten hokema rockabilly rules ok! ei ole yhteiskunnalliselta painoarvoltaan yhtään vähäisempi kuin vaikkapa sisko tahtoisin mennä, mutta moottorisaha on jäässä, tai jotain sinnepäin, mitä silloin niin kovasti hoettiin.

Vaan mitkä sitten ovat omasta mielestäni hyviä musiikkikappaleen sanoituksia? Laitetaanpa TOP 5.

Numerolla 5 on laulu- ja soitinyhtye Hurriganesin kappale Get On. Parhaiten kai sanoitusta kuvaa se, että eräs kaverini (terveiset Herra Y:lle Hömpstadiin), joka hankkii leipänsä kaupallisella alalla, soitti aikanaan tämän kappaleen angloamerikkalaiseen kieliryhmään kuuluvalle kollegalleen, joka totesi, että onpa jätkillä ihan mieletön draivi, mutta millä ihmeen kielellä ne tään laulaa.

Eli Remun rock-esperantoa ymmärretään tahi ollaan ymmärtämättä monilla kielillä ja se silti pelittää. Siitä sija viisi. Jos tämän blogin lukijoissa sattuu olemaan joku ihminen, joka ei tätä kappaletta ole kuullut (epäilen kyllä vahvasti), niin sehän löytyy tuosta.

Sijalle 4 sijoittaisin listallani Martti ”Huuhaa” Innasen kappaleen Borneolaisen Passipoliisin Parempi Huuhaa-laulu. Sanoitus on erittäin toimiva, eikä se jätä mitään kyseenalaiseksi. Sattumoisin tästä voi vielä saada jotain yhteiskunnallista näkemystäkin aikaiseksi (vaikka se ei Innasen tarkoitus varmaankaan ollut) sillä jos kyseisen kappaleen laulaisi joku naispuoleinen solisti (Maija Vilkkumaa tuntuisi vallan osuvalta tähän), niin eikös tuo kuulostaisi Eva Biaudetin tuoreimmalta rasisminvastaiselta avautumiselta? Olkaa hyvät, ja kuunnelkaa kappale tuosta.

Sijalle kolme pääsee tällä puhtaasti henkilökohtaisella listallani hollantilainen progressiivinen jodlaus/älämölö- ja soitinyhtye Focus kappaleellaan Hocus Pocus. Sanoitus sopii erinomaisesti kappaleen tunnelmaan ja se on mukavan vokaalivoittoinen ja soljuva. Täytyy myöntää, että yhtyeen laulu/jodlaus/älämölösolisti, kosketinsoittaja ja huilisti Thijs van Leer on myös ollut (tosin varmaan hänkin tahtomattaan) jonkunlainen yhteiskunnallinen oraakkeli jo 1970-luvun alussa. Meinaten, jos mieheltä ajelee poskiparran pois, leikkaa tukan lyhkäseksi ja siistille jakaukselle ja pistää päälle kokopuvun ja kravatin & ohutsankaiset silmälasit, niin eikös se Kataisen Jyrki siinä selosta pähkinänkuoressa tyhmemmälle väestönosalle Euroopan velkahimmelin kiistattomia etuja. Kappaleen voi hulvattomana liveversiona kuunnella tuosta. Se on lisäksi ihan pirun hyvä biisi muutenkin. Kyllä jätkät osaa.

Sijalle kaksi pääsee laulu- ja soitinyhtye Sleepy Sleepers kappaleellaan Kesämopo. Kappaleen sanoituksessa ei ole minkäänlaista yhteiskunnallista aspektia, vaan se on yksinkertaisesti erinomainen sanoitus, joka noudattaa draaman kaarta, sillä se alkaa aurinkoisesta optimistisesta alusta, sitten siihen tulee yllättävä dramaattinen käännös ja kappale päätyy ahdinkoon ja epätoivoon. Laitetaanpa tämä loistava sanoitus ihan luettavaksi, on se sen ansainnut:

SLEEPY SLEEPERS: KESÄMOPO LYRICS

Oli kesä oli mopo
Oli kesämopo mopo mopo
Oli kesämopo mopo mopo
Oli kesämopo vaaleenpunainen

Oli mopo oli kesä
Oli mopokesä kesä kesä
Oli mopokesä kesä kesä
Oli mopokesä auringonpaisteinen

Oli pipo oli mopo
Oli mopopipo pipo pipo
Oli mopopipo pipo pipo
Oli mopopipo villakankainen

Oli kesä oli mopo
Tuli ylämäki kesä mopo
Ylä ylämäki mopo hyyty mopo hyyty
Ylä ylämäkeen moottori laukesi

Oli mäki tuli hiki
Tuli mopohiki mäki mopo
Tuli mopohiki mäki mopo
Tuli mäkihiki pinnani kuumeni

Lähentelee täydellisyyttä. Ja kappaleenhan voi kuunnella tuosta.

Ja sijalle yksi sijoitan laulu- ja soitinyhtye Hullujussin sanoituksen Viimeinen Rock Bulvaniassa. Tämä on täydellinen rock-sanoitus. Kappaleen sanoitusta ei näytä löytävän googlaamalla millään, joten otin asiakseni laittaa ne luettavaksi ihan omin neuvoin. On se minun mielestäni ihan yhtä lailla kulttuuriteko kuin se, että joku kuskaa kottikärryssä kaksimetristä toosaa pitkin Helsinkiä.

HULLUJUSSI: VIIMEINEN ROCK BULVANIASSA LYRICS

Hulitihuliti hulititi hulitiyäaihjajhaa jo
A hulitihuliti hulititi hulitiyäahjajaa jo
A hulitihuliti hulititi hulitiyäahjajaa jo

A hulitihuliti hulititi hulitiyäahjajaa jo

Öhömhön
Öhömhöm
Öhömhöm
Öhömhöm
Öhömhöm
Höhöm
Öhömhöm

Hulihuliti hulitititi hulitihuli hulihuliaijhajaa jo
Ääjjähulitihuliti huliti hulitiyäaitahaa jo
Ääjjähulitihuliti huliti hulitiyäaitahaa jo

Öym
Ähämhöym
Ähämhöym
Äm´njöym
Ähämhäm
Ähämhäm
Ähämhän

A buli buu
A bulu buu
A buli bluu
Khih khäh

A boli boulb
Khih khäh
Al´yule

Hui hai hyä
HUI HAI HYÄ!
A hui hai hyä
HUI HAI HYÄ!
A hui hai hyä
HUI HAI HYÄ!
A hui hai hyä
HUI HAI HYÄ!

A hii hai hyä
Hy
HY!
A hui hai hyä
HUI HAI HYÄ!

Rauhallisesta hysteeriseen etenevää naurua…
Lisää hulitihulitia…
Yleistä älämölöä…
Sireeni ja muuta räimettä…

Täydellisyyttä kannattaa tavoitella, miksei myös sanoituksissa. Tossa oli kaikki, mitä kappale tarvitsee. Ja kuunnellahan sen voi tuosta. Saattaa olla, että tekstiksi saattamisessa oli virheitä, mutta otan korjausehdotukset suosiolla vastaan. Vaan palataan vielä hieman taaksepäin, eli siihen 1970 – 1980-luvun vaihteessa musiikkipuolella esitettyyn angstiin, jota nämä nulikat silloin harrastivat, ja eiköpä näillä nykyisilla Suomi-räppäreillä ole ihan yhtälailla uniikki paha olo niin kuin kaikilla muillakin uniikkia pahaa oloa kärsivillä.

Kyllä se meinaan on niin, että jos ruvetaan angstia kehittelemään ja itsesäälissä kunnolla rypemään, niin se on kumminkin aikamiesten hommaa se. Silloin kun minä olin nuori, soitti jätkät pellemiljoonaa ja manailivat että meillä menee elämä perseelleen, mutta keski-ikäiset hemmot laulelivat silloin vakuuttavasti, että meillä se jo ehti mennä perseelleen.

Oli Reijo Kalliota ja Mattia & Teppoa ja muuta valittajaa ja hommahan pelitti ihan kybällä. Tehtiin selväksi että et voi tulla rajan taa, ja sit oli viikonloppuisä ja sitten viikonloppumuki, viikonloppusaunakiulu, viikonloppumopo ja viikonloppukanootti, sit oltiin yksinäisiä ja haihtunut on kuin paska huuleen vai oliko se tuhka tuuleen ja lopuksi hautas löysin ja kukkaset nauraneet ei.

Niin että jos itsesäälin henkseleitä meinataan kunnolla paukutella, niin kyllä siihen aikamiestä tarvitaan. Pistä lapsi asialle, itke itse perässä.

Kaikissa musiikkityyleissä on oma unsung hero, niin kuin vaikka raskaassa rokissa Frank Marino ja progessa Renaissance. Itsesääli-iskelmän unsung hero, ja kiistaton mestari oli Rami Ranta, joka kehitti tyylin äärimmäiseen huippuunsa, ja sen jälkeen ei ollut enää kuin alamäkeä. Oliko mies liian täydellinen tyylissään, mene ja tiedä, sillä hän ei saanut kaupallista menestystä ja kappalekin unohtui vuosikymmeniksi. Onneksi joku teki hiljattain kulttuuriteon ja latasi sen youtubeen. Olkaapa hyvät: Rami Ranta ja kappale Itkuliina.

Tätä ei voi enää ylittää, ja tähän on hyvä lopettaa tällä kertaa. Huliti huliti. Mopohiki. Mäki. Mopo. Muistakaa vaihtaa talvirenkaat. Ja tohelointia työpaikan pikkujouluissa ei tarvitse jälkeenpäin hävetä, jos sinne jättää alunperinkin menemättä.

KALJUPÄISIÄ UUTISHAVAINTOJA OSA XXIII

2011-11-03T01:14:00.000-07:00

eli vaihteeksi tukea vastapuolellekin

1. Kun Stubbi sano ruman sanan niin kuin se on

Tämän mediamme pyrkimys saada aikaan kaikenlaisia causteja ja avohärdellejä asioista, jotka eivät anna avohärdelliin aihetta tunnetaan hyvin. Tunnetaan myös se, että kynnys näihin causteihin laskee koko ajan. Uutena piirteenä näyttää olevan, että causteja kehitellään nyt myös näistä oikeaoppisistakin henkilöistä. Tuoreena esimerkkinä on Eurooppa- ja ulkomaankauppaministeri Alexander Stubb, joka on - juutas - aikaansaanut rumasana- ja ruumiinkielicaustin.

Pohjoismaiden neuvoston kokouksessa nimittäin kävi ilmi, että Stubbin ruumiinkieli oli jotenkin halveeraava. Sitä ei tosin selitetty, että mikä siinä sitten halveeraavaa oli. Näyttikö mies kansainvälistä käsimerkkiä, nojasiko leukaansa kouraansa, raapiko muniaan vai oliko puvun ryhtinappi vain jotenkin vikavinkkelissä?

Olipa Stubb vielä sanonut että paska, ja nyt käydään vielä kissanhännänvetoa, ettei Stubb olis jopa sanonut kirkkovenettä. Etusivu uusiks. Ihanpa vielä todettiin, että Stubbin möläys hämmästytti.

Toivon hartaasti, että esim. persut eivät rupea esittämään tämän asian tiimoilta minkäänlaisia anteeksipyyntö- tai tehtävistä vetäytymisvaatimuksia. Ei niitä esitä Huitsinnevadakaan. Minä ainakin aikamiehenä kestän, jos poliitikko silloin tällöin kirota pärskäyttää. En minä siitä järkyty, enkä miestä tekopyhää närkästystä teeskennellen hirteen halua, vaikka suurinpiirtein kaikesta sällin kanssa eri mieltä olenkin.

Ja siks toiseks, mikäli Stubb totesi oikeasti, että olipa paska kokous, niin asian informatiivinen arvohan on huomattavasti suurempi ja selkeämpi kuin silloin, jos mies puhuisi korrektia poliittista munkkilatinaa tyyliin jaa, että missäkö ravintolavaunu, ka, junan ravintolavaunu on etupeässä takapeässä silloin kun se sattuu siinä peässä olemmaan, mutta se suattaa hyvinniin olla toesinniinpäen, ellei sitten ole silleen, miten alun perin sottailin. Kerrotko muuten, missä päen tässä junassa on ravintolavaunu?

Lukija varmaankin tietää entuudestaan, että minä en Alexader Stubbia arvosta mistään vinkkelistä. Mutta tästä asiasta myönnän hänelle täyden rehabilitoinnin. Sinänsä toivon, että mediamme harrastaa näitä jonninjoutocausteja jatkossakin myös Kokoomuksen suuntaan. Meinaan, silloinhan Kokoomuksen järkisiipi (kyllä sellaisen täytyy olla vielä jossain muodossa olemassa) saattaa alkaa funtsimaan, että onkohan siinä lopultakaan mitään järkeä, että puolueemme kieli on koko ajan median ahterissa? Ja kuka sen sinne alunperinkään työnsi? Ja minkä ihmeen takia?

2. Väpe jyrää, vaikkei tunne hipstereitä

Tästä asiasta nyt sinänsä ei kai niin suurta caustia kehitellä, mutta niin vain ylitti Ilta-Sanomien uutiskynnyksen niinkin merkittävä asia, että kepun presidenttiehdokas Paavo Väyrynen ei tiennyt, mitä hipsterit ovat.

Presidentin hommiin kuuluu monenlaisia asioita, enkä ole aivan varma, että onko niissä tärkeintä tietää, mitä hipsterit ovat. En ole itse asiassa varma siitäkään, että kärsiikö ihminen jotenkin elämässään, jos hän menee kehdosta hautaan, eikä missään vaiheessa tiedä, että hipstereitä on olemassa. Onko kansalaiselle olennainen tieto, tunteeko Väyrynen hipstereitä vaiko ehkä ei? Vaikuttaako se kansalaisten äänestyspäätöksiin? Ja mihin suuntaan?

Ja sinänsä, voiko hipstereitä tietää tai tuntea kukaan? Kun käsitykseni mukaan (enpähän minäkään tosin kovin trenditietoinen ole) hipsterithän nimenomaan kiistävät olevansa hipstereitä. Eli yhtälailla tietysti Väyrysestä voisi uutisoida että Väyrynen ei nähnyt pilkkivää ufomiestä Kallavedellä tammikuussa 1988.

Minä en mitä varmimmin äänestä Väyrystä, mutta täytyy sanoa silti, että on se äijä. Jos poliittinen selviytyminen lasketaan taidemuodoksi, niin jätkä on Leonardo da Vinci. Hepulle on varattu muumion käärinliinat jo parikymmentä vuotta sitten, mutta siinä kävikin niin, että käärinliinojen vartijat muumioidaan yksi toisensa perään ja Väpe senkun porskuttaa.

Hyvä esimerkki oli tää presidenttiehdokkuus. Väpe lorotteli kepun housunpunteille naama hymyntirrissä, kepua vitutti ihan armottomasti, mutta niin vaan puolue totesi että olihan nää märät jo valmiiksi, niin että kuse rauhassa vaan.

Ei Väpe mahda tarvita hipstereitä. Vaikka se Ilta-Sanomien mielestä jotenkin oleellista oliskin.

Ilmestyskirja oli käynyt toteen. Gogin ja Magogin kauhea sota oli käyty. Pöly alkoi laskeutua. Raunioitten alta ryömi lyhyehkö, pikkusen kierosilmäinen mies. Hän putsasi nollavahvuiset silmälasinsa, pyyhki pölyt pikkutakistaan, suoristi kravattinsa, ja totesi että jaha, lähetääs taas...

3. Armoa vasureille

Tuorein supercaustihan tuli siitä aiheesta, että perussuomalaisen kansanedustajan avustaja oli hakenut aikanaan äärioikeistolaisen liikkeen jäsenyyttä. Ja tottahan siitä supercausti on aikaan saatava, sillä tempaus oli sinänsä tyhmä, joskaan sillä ei ole merkitystä, vaan sillä, että kyseessä oli persu, ja persuthan ovat Herrasta Perkeleestä muutenkin, ja sitten kun ne tekivät sen Jytkynkin ja rintaakin pisti ja vitutti.

Samanlainen caustihan olis sinänsä tarjolla Vasemmistoliitolle, sillä puolueen listoilla esiintynyt heppu oli hakenut saman pumpun jäsenyyttä. Vaan eipä tosta sellaista caustia ole tullut.

Ja miksi pitäis tullakaan? Huitsinnevada ei ainakaan vaadi asian tiimoilta Vasemmistoliiton anteeksipyyntöä ja täydellistä irtisanoutumista äärioikeistolaisista ajatuksista. Minä saatan ihan pokkana väittää, että äärioikeisto ei uhkaa Vasemmistoliiton suunnasta.

Ja uskon vielä ton hepun selitykseen, että hakemus tuli lähetettyä kännissä ja se tuntui silloin ihan hyvältä läpältä. Tavalliset ihmiset (mukaan lukien toimittajat, joille litkivä journalismi ei liene vierasta), tietävät kyllä, että kun viinan kanssa läträä, törmää usein ilmiöön silloin se tuntui hyvältä idealta.

Eli tarjoan vasureillekin täydellisen rehabilitoinnin. Eikös sitä niissä piireissä ole aina silloin tällöin harrastettu muutenkin, niin että protokolla lienee hallussa.

Sinänsä saattaisin kysyä, että eikös Vasemmistoliitto voisi irtisanoutua siitä toisesta aatteesta, joka on myös saanut aikaan rutkasti raatoja ja kurjuutta, mutta sehän olis taas sitä pahan hengen pullosta päästämistä, kapeakatseisuutta, vihapuhetta ja se saattais saada ihmisille aikaan näitä, mitä nää oli, vihakokemuksia.

4. Yleensä ja erikseen (Teuvo, anna palaa)

Oman vähäisen ymmärrykseni mukaan tilanne menee aina vaan enemmän siihen suuntaan, että media päättää täysin sen, mitä saa sanoa, miten sen saa sanoa ja kuka sen saa sanoa. Keltainen neste uhmaa painovoimaa aina vaan entistä enemmän ja voittamattomuuden tunne saa aikaan euforian.

Puolueitten kannattais miettiä ensiksi keskenään ja miksei sitten vaikka viisaat päät yhdessä, että ketä se tilanne palvelee, että poliitikot ovat puolueesta riippumatta median edessä pelosta jännäkakkaa pidätteleviä poliittisia lausuntonukkeja?

Juuri sen vuoksi eduskunta tarvitsee (taas vähäiseen ymmärrykseen perustuva henkilökohtainen mielipide) Teuvo Hakkaraista. Mulle saatetaan mutista tästä, että Teuvohan töppää meidänkin asiat, ja niinhän se töppääkin, niin pitkään, kun median annetaan määritellä, miten töpätään.

Kun on kumminkin hyvä, että eduskunnassa on edes yksi (1) tyyppi, joka ei osaa poliittista liturgiaa, vaan puhuu niin kuin ihmiset puhuvat Esson baarissa, verkonlaskussa, kahvitulilla, rasvamontussa, talkoissa ja ettei piru vie vaan Tupperware-kutsuillakin. Ei kaikki niin puhu, ei niin. Mutta moni puhuu.

Sitä on tietysti vaikea uskoa niissä piireissä, joissa hiki ei haise, hernesoppa ei pieretä, rikollisuus parantuu puhumalla ja haalarit (ne, joita pidetään muulloinkin kuin vappuna) eivät rasvaannu.

Persut ainakin saisivat hoksata (ja miksei muutkin puolueet, kyllä siellä järki-ihmisiä löytyy), että kun media kehittää seuraavan elämää suuremman caustin, ne saattaisivat todeta, että kuulkaas toimittajat. Itse asiassa me olemme eduskuntapuolue, ja varsin suurikin sellainen. Sen, jatkammeko seuraavien vaalien jälkeen, päättävät äänestäjät, ette te. Niin että pidätelkää ny vähän sitä intopissiä. Siedätyshoitoa, hyvät toimittajat, siedätyshoitoa. Ja Alexander saa meidän puolesta noitua, jos sitä huvittaa. Väännetään sitten kättä asiasta eikä yhdestä kirosanasta. Eikä mekään tiedetty hipstereistä mitään, ennen kuin luettiin se teidän tekemä juttu. Ja se vasurityyppi saa rauhassa töpeksiä hakemuksia humalapäissään. Se on kumminkin seuraavana päivänä taas selvinpäin. Mutta te ootte huomennakin ihan yhtä törppöjä kuin tänään.

KALJUPÄISIÄ UUTISHAVAINTOJA OSA XXII

2011-10-29T02:56:00.001-07:00

1. On tota porukkaa, meinaan

Törmäsin tossa uutiseen, että maapallollamme on ensi maanantaina seitsemän miljardia ihmistä. On siinä melkonen määrä porukkaa. Sehän ei ole millään muotoa hyvä asia se. Kun porukkaa tulee tolkuttomasti, niin tarvitaan lisää ruokaa, raaka-ainevaroja ja yleensä kaikkea muutakin, ja sittenhän, ne raaka-ainevarat varsinkin, piru vie, tuppaavat loppumaan.

Kun kakkua on vähemmän kuin syöjiä, niin siitähän seuraa nälkää, kurjuutta ja kaaosta. Ja kun kumminkin jokainen haluaa velliä lautaselleen, niin sitähän hankitaan sitten vaikka väkisin, ja siitähän seuraa sotia, joitten seurauksena tietysti tulee lisää nälkää, kurjuutta ja kaaosta.

Kyllä mun mielestä tarvittais semmonen poliittinen ryhmittymä, joka toimis tätä väestön järjetöntä kasvua vastaan, ja samalla toimis tommosten ympäristöasioitten puolesta muutenkin. Semmonen pitäis olla joka maassa. Se olis hirvittävän tärkeä liike. Kun onhan se selvää, että jos tolkutonta väestönkasvua ei saada kuriin, niin esmes ajatus Suomesta vihreän ajattelun suurvaltana on vain marginaalista piipertelyä. Luulisin, että tällaisen poliittisen liikkeen nimeksi tulisi antaa Vihreä Liike.

Vaan hetkonen. Semmonenhan meillä jo on. Kai ne tekee asian eteen jotakin. Kattelin eilen Vihreän Langan nettisivuja. Noo, jotkut Krista Kosonen ja Katja Ståhl näyttivät kertovan, kenetkä ne haluavat presidentiksi. Ton Haaviston takanahan noi näyttävät olevan. Sit siellä oltiin näemmä pahalla päällä, kun VR ei kannusta pyörän kuljettamiseen. Näyttipä siellä olevan tarjolla ekorasvaa jenkkakahvoille ja kehotettiin hippejä luovuttamaan verta. Ritva Viljasen huolestuminen rasistisesta rikollisuudesta oli muistettu ja sentään jotain väestönkasvustakin, sillä lehti kertoo stadilaisia olevan tulevaisuudessa yli kuusisataatuhatta.

Vihreän liiton sivuillakin näköjään onniteltiin sydämellisesti arabikevään palkittuja ja vaadittiin inhimillisyyttä pakolaispolitiikkaan. Vaan ei tästä väestömäärän kasvusta niin huolissaan tunnuta olevan.

Olisko sitten näin, että kun nämä meidän kaupunkivihreät ovat kaikenlaista rajoittamista vastaan, niin ne tuumivat, että kyllä Afrikassakin tulee saada lisääntyä ihan niin paljon kuin huvittaa, vaikka siinä nälkään sitten kuollaankin? Ja ainahan me voidaan ottaa ylijäämät tänne länsimaista elintasoa elämään. Pumpataan sitten lisää öljyä ja louhitaan hiiltä.

Jos afrikkalaisilta vaadittais järkevää väestöpolitiikkaa, niin sehän olis rajoittamista, ja eihän se semmonen käy. Eihän sitä ihmisiä rajoittaa saa. Pois lukien lakia noudattavat tavalliset suomalaiset ihmiset. Niitä saa, ja pitääkin rajoittaa.

Vaan kaipa tämä nykyvihreys on jonkunlaista mukavien kicksien etsimistä. Mene ja tiedä, kun tää maailmanparantamisen syvin olemus ei tämmöselle tyhmemmälle aina täysin hahmotu.

2. Erään poliittisen nobodyn ajatuksia hetkeä ennen Suurta Mahdollisuutta

Mälsää…

Ne kattelee vaan noita muita. Miks ne ei kattele mua? Miks ne ei haastattele mua? Mä haluisin olla niin kuin tapetilla. Olla kansanedustaja ja kaikkee. Enkö mä muka tunne yhtä vahvasti kuin vihreitten kansanedustajat? Oonhan mä jo osoittanut, että mä tunnen vahvasti. Mä niinku välitän.

Miks mulle ei vois tulla jotain onnenpotkua? Niin kuin sille Annillekin. Kun se rustas niitä runojaan ja sitten se bändi teki niistä biisejä ja sit se pääsi kansanedustajaksi ja ministeriksikin ja ihan kaikkee ihan vaan sen takia kun se rustas niitä runoja ja se bändi teki niistä biisejä. Ne kaikki jotka äänesti sitä ajatteli, että se on tosi fiksu, kun se rustas niitä runoja ja se bändi teki niistä biisejä.

Miks Jyväskylän bändit ei ole kysyneet multa sanoituksia?

No tuolla ne puhuu. Niitä kuunnellaan. Niitä haastatellaan. Eikö mulla muka ole oikeus tulla kuulluksi? Eikö mulla ole muka oikeus tulla haastatelluksi? Kun mä haluun. Eiks se perkele riitä että mä haluun?

Miks mulle ei vois tulla sitä onnenpotkua? Eihän musta ole edes kirjoitettu niitä vihakirjoituksia. Miten mä muka voin olla vakavasti otettava vihreä poliitikko, jos musta ei ole kirjoitettu edes niinqu YHTÄÄN vihakirjoitusta?

Siinä ne nyt kihertää. Niin kuin toi Pekkarinenkin, joka… hei… mitä se sanoi? Sanoiks se sen? Hei, se sanoi sen. Uskaltaisinko mä? Tässähän olis sauma. Uskaltaisinko? Uskaltaisinko? Piru vie, kyllä mä uskallan…

RYNTÄÄT! SE SANOI RYNTÄÄT! PEKKARINEN SANOI RYNTÄÄT! MINÄ PALJASTIN SOVINISTIN! MINÄ OTIN ROSVON KIINNI! MINÄ! MINÄ! MINÄ! TÄÄLLÄ! KATTOKAA TÄNNE! MINÄ OON TÄÄLLÄ!

3. Huippuresurssit huippukäyttöön

Sehän nyt on selvää, että on olemassa onnettomia asioita, jotka järkyttävät normaalilla empatiakyvyllä varustettua ihmistä. Mulla esmes pääsee itku ilman muuta, jos minä näen kissanpennun jäävän jyrän alle. Ja vedet tursuu silmistä myös silloin, jos näen jonkun psykopaatin tunkevan koiranpennun hakesilppuriin. Ja saattaa olla, että sitä psykopaattia tulis pudotettua niin turpaan että se sen ikänsä muistais.

Mut näähän on tietysti pikkupähkinöitä vielä järkyttävämpien tragedioitten rinnalla. Ja semmosiahan ovat ne tapaukset, että tiedostava ja oikeaoppinen kansanedustaja, niin kuin tämä Kimmo Kiljunen äänestetään pois eduskunnasta. Jääkö heppu sitten tyhjän päälle?

Tuskinpa Kimmo tyhjän päälle jäisi, sillä kyllähän yksityinen sektori varmaankin suorastaan tappelisi miehen osaamisesta. Siksi näenkin huomattavan miehekkäänä tekona Kiljuselta, että hän päätti kumminkin palvella maatamme ja varsinkin muita maita ottaessaan vastaan alueellisiin rauhanvälitystehtäviin erikoistuvan ulkoministerin erityisedustajan tehtävän. Heppuhan hoitaa vaikeat tehtävät heti ja mahdottomat viikossa. Ainakin luvassa on lisää huippuluokan lausuntoja.

Ja hei jätkät. Älkää irvailko suojatyöpaikasta. Minä kuulin kyllä.

LISÄÄ RAKKAUTTA VIRANOMAISPÄÄTÖKSELLÄ

2011-10-22T00:26:00.000-07:00

Eli fanittamisen ihanuudesta, syvästä tunteesta ja suuresta katkeruudesta

Meikäläisellä tulee täällä Huitsinnevadan perukoilla harrastettua sottailua maailman menosta. Sottailunihan ei sinänsä ole esim. toimittajien tai päivystävien dosenttien mielestä varsinainen synti, kunhan vaan sottailen keskenäni, mutta synniksihän se muuttuu siinä vaiheessa, kun julkaisen sottailuni tässä huippusuositussa blogissani (valehtelematta ainakin 12 vakiolukijaa, tai no, ehkä 11, Ylvaa ei lasketa, Ylva on blogin sensori).

On tietysti ymmärrettävää, että ammattitoimittajien ja päivystävien dosenttien mielestä on huomattavan epiä, että joku tavallinen jätkä voi puhua mälkyttää julkisesti yhteiskunnallisista asioista ja kieltämättä he ovat tavallaan ihan oikeassa, sillä onhan heillä yliopistokoulutuksen tuoma laajempi näkökanta asioihin ja tämän näkökannan ansiosta he pystyvät pureviin ja syväluotaaviin analyyseihin ts. kirjoittavat just sen saman minkä kaikki muutkin ammattitoimittajat ja päivystävät dosentit kirjoittavat.

Koska todellisuudessa tällä kohdalla olevaa reikää ei olla vielä saatu paikattua (Luoja tietäköön, että halu ja yritys on kyllä kova), niin jatkan sottailua, ja sottailua on aikaansaanut viime aikoina tuo Lieksan tilanne. Siellä kun paikallisväestö on suhtautunut varsin nuivasti väen vängällä paikkakunnalle raijattuihin somaleihin ja nuiva suhtautuminen on luonnollisesti aikaansaanut kaikenlaista paheksuntaa tiedostavissa piireissä. Suoranaista yllättymistäkin. Kuin ne sillai kehtaa? Kun ideahan itsessään on kovasti edistyksellinen ja suorastaan vaatii julkista ylistystä.

Tästä lieksalaisten ällistyttävästä ja täysin puskista tulleesta rasistisesta reaktiosta äimistyneet ja syvästi järkyttyneet piirit muistuttavat minusta kovasti 13-vuotiasta teinityttöä joka fanittaa Justin Bieberiä koko teinitytön syvällä rakkaudella ja saa itkupotkuraivarin, kun seitsemän vuotta vanhempi isoveikka suhtautuu tytön fanittamiseen hiukka huvittuneesti.

Välttämättä tyttö ei ehkä ole ihan täysillä edes innostunut J.B:n musiikista, mutta fanittaminen on itsessään ihanaa ja tyttö rakastaa rakastamista niin täysillä kuin nuori ihminen vaan voi. Ja asiaan vaikuttaa tietysti se, kun Lissu ja Mirkkukin fanittaa.

Sinänsä toi pimu on kyllä huomattavasti suvaitsevampi kuin monikultturismia fanittavat edistykselliset piirit, sillä hän antaa kyllä isoveikkansa puolestaan ihan rauhassa tykätä vaikka Carlos Santanasta tai Ry Cooderista eikä se häntä niin häiritse, kunhan isoveikka ei vaan heitä ilkeää läppää oman fanituksensa kohteesta. Lieksaan liittyvässä edistyksellisessä närkästyksessä ei tämä riitä, vaan kun idea itsessään on niin ihqua, ja fanittaminen on ihanaa, niin jos minä fanitan, niin silloin täytyy fanittaa sinunkin.

Varsinainen asian sietäminen ei tietenkään riitä, vaan valistuksellisin keinoin suomalaiset, ja ennen kaikkea suomalaiset miehet tulee kouluttaa siihen malliin, että Akuliina Saarikoskikin hyväksyisi heidät poikaystäväkseen. Ja kun valistus ei tuota tulosta, niin sitten tietysti vaaditaan rakkautta ideaan väkipakolla.

Mikä ei tietenkään onnistu. Edistykselliset piirit tietty ihmettelevät, että miksi ihmeessä tavalliset persjalkaiset taarikat eivät voi fanittaa niin kuin pitäisi. Täältä huitsinnevadalaisesta näkökulmasta katsoen siihen on tiettyjä syitä.

Me suomalaisethan, sen lisäksi että olemme persjalkaisia taarikoita, olemme melko lailla nurkkakuntaista, epäluuloista ja kyräilevää väkeä. Minä en itse asiassa pidä sitä edes millään muotoa pahana, sillä sellaiset ihmiset eivät kauhean suuressa määrin innostu kaikista hömpötyksistä niin kuin vaikka Lapuan liikkeestä, taistolaisuudesta, voodoosta tai monikulttuurikiimasta. Mielipiteelläni ei sinänsä ole juurikaan merkitystä, eikä liene tarpeellista miettiä, onko jossain suuressa kosmisessa katsantokannassa suomalaisten nurkkakuntaisuus hyvä vai paha. Pääidea on, että suomalaiset vaan tuppaavat olla semmoisia. Niin lieksalaiset kuin vaikkapa ylämaalaiset, saarijärveläiset, sotkamolaiset kuin muoniolaisetkin.

Nyt kun sinne Pielisen takana sijaitsevaan kyräilevien persjalkojen asuttamaan kaupunkipahaseen kuskataan persjalkojen mielipidettä kysymättä parisataa somalia ja luodaan keinotekoisesti etninen vähemmistö, joka ei muistuta paikallisia niin ulkonäöltään kieleltään ja tavoiltaan, niin onhan se jo alun perin selvää, että ei siitä ilman kärhämiä selvitä.

Sitten kun persjaloille vielä kerrotaan, että ei riitä, että hyväksytte tämän systeemin vaan teidän täytyy olla asiasta innoissanne ja vielä mieluummin julkisesti, ja ai niin, jos jotain kärhämää syntyy niin muistakaa, että vika on teissä, teidän tavoissanne ja asenteissanne, koska teille siirretty etnisesti oikeaoppinen vähemmistö on meidän toimestamme vapautettu kaikesta vastuusta ja syyllisyydestä. Te olette vastuussa, te, piru vie te!

Ja kun lieksalaiset ovat kumminkin eläneet selkosillaan omilla tavoillaan ja asenteillaan, joilla on loppujen lopuksi iät ajat suhteellisen hyvin pärjätty, niin eihän se ihme ole, jos ei asennekasvatus perille mene. Varsinkin kun etnisesti oikeaoppiset vähemmistöt eivät välttämättä aina mitään kullanmuruja ole, vaikka kollektiivisesti syyttömäksi sertifikoituja ehkä ovatkin. Eikä asiaa auta maakunnan ykköslehdessä julkaistut pikku-uutiset esim. tähän tyyliin:

Kiitokset aikaisempaan juttuun kommentoineelle Anonyymille kuvasta. Lieköhän maakunnan ykköslehden latoja muuten salaa nuiva?

Valistuksessa sitten tietysti otetaan käyttöön raskaat aseet ja järjestetään seminaari, jossa kuullaan alustuspuheita ja paneelikeskustelua ja päälle etnistä musiikkia. Keinohan on sinänsä vallan mainio, sillä kun Lieksassa ei ole mitään mestaruussarjajoukketta, ja Joensuuhun on aika pitkä matka, niin Lieksassahan tunnetusti tavalliset Toropaiset hyppäävät alinomaa kaikissa seminaareissa. Varsinkin semmosissa seminaareissa, joissa keskustellaan siitä, miten paskaa porukkaa lieksalaiset Toropaiset ovat.

Eli eihän seminaariin tule kuin asialle vannoutuneita fanittajia, jotka fanittavat asiaa ilman seminaariakin, koska fanittaminen on itsessään ihanaa ja tuo ihmiselle niin ihanan lämpimiä paremmuuden tunteita. Siinä sitten kuunnellaan, kun esiviisaat rupattelee mukavia ja sen päälle kuunnellaan jännää etnistä musiikkia, joka soittajien kiistattomasta taitavuudesta huolimatta kuulostaa länsimaiseen korvaan epävireiseltä ja sen jälkeen ihastellaan että kuinka loistavaa musiikkia tämä olikin, miks ihmeessä meillä ei tehdä tämmöstä, miks meillä on vaan Popedaa ja Lauri Tähkää.

Ja tilaisuudessa soittaneelle – varmasti ihan tolkun kaverille – saattaa jäädä ontto tunne, ja hän voi tuumia, että tykkäsiköhän se oikeasti minun musiikistani, ja pitääkö hän minusta ihmisenä siksi, että olen hänen mielestään hyvä tyyppi. Vai pitääkö hän minusta vain siksi, että minusta täytyy pitää? Kun minä olen muotia. Vaan entäs, jos minä en vuoden päästä olekaan muotia? Entäs, jos fanittaja keksii jotain muuta. Muodin virtaukset kun ovat niin oikullisia.

Fanittaja ei tämmösiä mieti, vaan hän tuumii, että nyt ollaan tehty jotain tärkeää ja ollaan niinqu jotenkin enemmän kuin muut. Kyllä nyt uni maittaa.

Mutta persjalkainen lieksalainen ei vaan suostu fanittamaan. Sitten täytyy lyödä varmaan joitain faktoja kehiin. Ensimmäisenä voisi varmaan muistuttaa tulevasta työvoimapulasta jota me ollaankin kärsitty jo 1 v 9 kk ja rapiat ja tämähän tietysti uppoaa 15,1%:n työttömyysasteesta kärsivään kaupunkiin kuin puusta tehty veitsi kivijalkaan, joten jotain muuta kannattaa ehkä yrittää.

Niin no, voisihan sitä tietysti muistuttaa persjalkaisia, että kaupunkihan saa tämän monimuotoistumisen myötä valtiolta hyvät rahat. Saattaa hyvinkin olla niin, että ankarasti fanittava ikiteini ei itse välttämättä hahmota, mistä se valtion verokertymä oikein tulee, mutta tavallinen persjalkainen tietää, että veroeuron siirtäminen momentilta toiselle on samaa kuin siirtäisi meisselin puntista toiseen. Meisseleitä on edelleenkin vain yksi, eikä sen koko kasvanut.

Tai ehkä lieksalainen Toropainen vertaa asiaa niihin kahteen ekonomiin, joista ensimmäinen syö annoksen koiranpaskaa kun toinen maksaa siitä 5000 euroa, ja hetken päästä ensimmäisestä syöntisessiosta maksanut tekee samoin kun toinen maksaa 5000 euroa. Jälkikäteen heput tuumivat, että olikohan tässä mitään järkeä, kun eihän me itse asiassa tienattu mitään ja kummallakin on suu täynnä paskaa. Mutta ekonomit lohduttautuvat, että tehtiinhän me sentään kymppitonnin liikevaihto.

Saattaapa joku lieksalainen koiranleuka todeta, että koko monimuotoistumissessiosta ei kehity muuta kuin huomattava määrä fissioitunutta moraalisäteilyä, ja jos sen pystyisi vangitsemaan reaktoriin, jossa se pyörittäisi turbiineita ja jauhaisi sähköä, jota voitaisiin myydä hyvällä hinnalla vaikkapa Keski-Eurooppaan, niin tilanne olisi ehkä toinen.

Ja sittenhän ei fanittajille jää oikeastaan muuta vaihtoehtoa kuin rikosilmoitukset kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Kun fanittaminen on itsessään niin ihanaa, niin muittenkin pitää fanittaa. Vaikka väkipakolla. Vaikka asiasta ei olisi varsinaisesti mitään hyötyä kenellekään. Mutta se tunne. Se ihana tunne. Ja kun sitä on tarjolla jatkossakin lisää. Kun jotain seuraavaa pikkupaikkakuntaa väen vängällä monimuotoistetaan, on luvassa taas ihania oikeaoppisen vihan tytinöitä. Ja tarvitseehan fanittaja mm. myös minua ja kaltaisiani. Mistäs sitä muuten sitten niitä ihania vihan tytinöitä saisi? Ja tarvitseehan kunnon uskonto saatanansa.

*

Niin muuten, eilen, perjantaina 21. lokakuuta 2011 eduskunta betonoi perustuslaissa Suomen muuttamisen valtiosta maakunnaksi. 118 puolesta, 40 vastaan, 1 tyhjää ja 40 ei viitsinyt edes vaivautua paikalle. Median näkemyksen mukaan äänestyksen pääasia oli presidentinvallan pienentäminen. Niin no, kaipa se pitkässä juoksussa sitten melko reippaasti pienentyykin. Sen, mitä eivät Bobrikov ja Stalin saaneet tehtyä, sen omat nilkkimme sitten menivät ja tekivät.

Sotilaspasseja voi palauttaa sotilasläänien aluetoimistoihin.

VILPITÖNTÄ ALKOHOLIVALISTUSTA

2011-10-17T07:04:00.000-07:00

Niin kuin valistunut lukija tietää, niin viinahan se on sen kaiken pahan alku ja juuri. Sitä ei pitäis liikaa törpötellä, tai muuten törpöttelijä saattaa tehdä turmiolantommit. Tämmönen tavallinen suomalainen mieshän ei sitä itse oikein tajua, mutta onneksi meillä on apuna valistunut lehdistö, tällä kertaa Iltalehti, joka varoittaa meitä perussuomalaisten kautta tulevasta alkoholismin ja yleisen turmion vaaroista.

Iltalehtihän muistuttaa pääkirjoituksessaan, että perussuomalaisten presidenttiehdokas Timo Soini päästi sammakon suustaan, ja totesi, että ei kopsu viinaa silloin tällöin turmioksi ole. Soinihan on eräänlainen roolimalli, joten on selvää, että viinankulutus kasvaa välittömästi kun mies tuollaista lausuu.

Onneksi Iltalehti iskee vastaan ja muistuttaa, että Soinin ajama työväenpuolue ilman sosialismia on tässäkin törpöttelevässä tapauksessa palvelemassa väärää herraa, ja ihan oikeassahan Iltalehti on, koska se muistuttaa työväenliikkeen raittiustaustasta niin kuin ilman muuta pitääkin. Onhan meinaan selvää, että perinteisen vasemmistolaisen työväenliikkeen pitkälti aikaansaaman kieltolain aikana alkoholijuomien litramääräinen kulutus oli selkeästi pienempää kuin nykyisin, jos kohta se kulutus silloin koostui 96 %:sta Varsovan Laulusta, mutta Hotelli Yrjöperskeleen respassa ei pikkuasioihin takerruta.

Joka tapauksessa Iltalehti selvästi yrittää pitää huolta Suomen kansasta, ja varoittaa sitä Timo Soinin härskisti glorifioiman alkoholin aiheuttamista vaaroista. Näin minä hyvänä hallintoalamaisena ainakin pyrin ajattelemaan. Tiedänhän minä, että on ikäviä ja negatiivisia ihmisiä, jotka tuumivat, että nyt meni Iltalehti persuvastaisuudessaan epätoivon ja tekopyhyyden puolelle. Varsinkin, kun lehdistössä tuon tutkivan journalismin ja litkivän journalismin välinen ero on tunnetusti ollut aina veteen piirretty viiva.

Vaan piru vie, vaikka kuinka yritän olla hyvä hallintoalamainen, niin eikös se epätietoisuuden perkele, nimeltään Ottiatuota ala taas takoa takaraivoa. Enhän minä sinänsä epäile, etteikö Iltalehti olisi ihan oikealla ja täysin epäpoliittisella raittiusasialla, mutta mielessä kaihertaa se kysymys, jos demareitten presidenttiehdokas Paavo Lipponen olisi heittänyt saman kopsulausunnon.

Jotenkin se Ottiatuota heittää myrkkyään aivoihini ja saa ajattelemaan, että kyllä siitäkin varmaan olisi kirjoitettu, mutta ei pääkirjoituksessa, vaan Iltalehden viikonloppunumerossa otsikolla Tuleva presidenttipariskunta: Lipposet ovat ihania viisaita järki-ihmisiä ja asianomainen juttu olis voinut mennä asianomaiselta osaltaan vaikka näin:

… taisteltuaan koko viikon aidon ja vastuullisen sananvapauden, todellisen kansanvallan ja rajoittamattomien ihmisoikeuksien puolesta myös Paavolla on oikeus hetki rentoutua. Ankarien löylyjen jälkeen hän siirtyy takkahuoneen sohvalle, laittaa voimakkaan kätensä ihastuttavan vaimonsa olkapäille ja ehkä vähän alemmaksikin ja ottaa hörpyn kylmää saunaolutta. Saunaoluen jälkeen hän saattaa ottaa, niin kuin haastattelussa sanoikin, vielä yhden kopsun.

Tässä on kyseessä Ansaittu Jano. Vihakirjoittajat väittävät, että Paavo on kansasta etääntynyt elitisti, mutta tämän perheidyllin nähtyään tietää paremmin. Todelliset maisterisjätkät löytyvät aivan muualta kuin perussuomalaisista. Paavo tekee työnsä, vaativan sellaisen, ja ottaa päälle kopsun, eikä edes pahemmin irvistele…

Jotenkin näin minä luulisin Iltalehden kirjoittavan. Hiukkasen minulla käy sääliksi Timo Soinia. Hänhän kun on yrittänyt suht mallikkaasti olla hyvää pataa lehdistön kanssa. Menihän hän ihan vapaaehtoisesti tohon panssarimiinaankin, jonka seurauksena Suomessa muutama päivä päiviteltiin, että haluaakohan se Halla-aho ihan oikeasti jyrätä Jorkoksen alatoopiksi telaketjun alla, samaan aikaan kun eduskunnassa väännettiin semmosesta pikkuasiasta kuin perustuslain muuttamisesta.

Vaan ei auttanut. Vaikka kuinka mukavasti Timo yrittäis olla, niin Moraa tulee selkään joka tapauksessa. Timo kun edustaa toiseutta. Sellaista väärää toiseutta. Ei semmosta ihqua muualta tulevaa toiseutta, jota lehdistö fanittaa pöksyt märkänä sukupuolesta riippumatta. Timon edustama toiseus tulee Hangon ja Nuorgamin välistä, ja se sisältää uhan, ettei se enää olekaan toiseutta, vaan enemmistöä.

Ja sitähän vastaan tulee taistella kaikin mahdollisin keinoin. Hotelli Yrjöperskeleen respassa ymmärretään, että toimittajakunta on tässä asiassa meitä oppineempaa, kokeneempaa ja fiksumpaa, joten me heitämme ennakkoluulomme nurkkaan ja pyrimme omalta osaltamme auttamaan. Ensiksi tuli mieleen, että pistämme kaikkien kavereitten kesken hatun kiertämään, ja ostamme toimittajille viinaa, että kielenkärjet oikein aukeaisivat. Toimittajallehan viina ei ole mikään ongelma. Meille muille vain.

Mutta sitten hoksasimme, että eiköhän toimittajilla sitä viinaa ole ihan omasta takaa, joten ajattelimme, että mitäs jos antaisimme muutamia valmiita ideoita. Ihmettelimme mm. sitä, että missä seuraavanlainen pääkirjoitus oikein viipyy:

KUINKA SUURI VASTUU TIMO SOINILLA ON KASVAVASTA JALKAPALLOHULIGANISMISTA?

FC Lahden ja FC Hämeenlinnan välisessä ottelussa tapahtunut jalkapallohuliganismi, johon meillä Suomessa ei olla totuttu, antaa aihetta laajempaan pohdiskeluun. Kentälle pyrkineitä jalkapallofaneja joutui estämään ja pidättämäänkin parikymmentä poliisia. Jalkapallohuliganismi on ilmiö, mikä ei liity sinänsä urheiluun, vaan se antaa mahdollisuuden heijastaa omia väkivaltaisia ja rasistisia ambitioita sinänsä täysin viattomaan urheilulajiin ja samalla liata koko lajin maineen.

Tällainen ilmiö ei synny itsestään, eikä siihen voi syyllisenä pitää tavallisia suomalaisia jalkapallofaneja, jotka uskollisesti kannattavat suosikkijoukkuettaan ja samalla antavat arvon vastustajalle. Urheilu parhaimmillaan ei erota, vaan yhdistää, ja tämähän on suomalaisessa joukkueurheilussa ollut ihastuttava piirre tähän mennessä.

Ei voi olla sattumaa, että jalkapallohuliganismi ja perussuomalaisten nousu on tapahtunut samaan aikaan. Tulee muistaa, että perussuomalaisten johtaja ja presidenttiehdokas Timo Soini on fanaattinen englantilaisen Millwall-jalkapallojoukkueen kannattaja. Joukkueen, joka on kuuluisa väkivaltaisista faneistaan. Faneista, joille tärkeämpää on väkivalta, ei jalkapallo. Tulee muistaa myös se, että Soini ei pidä ollenkaan pahana suomalaista humalahakuista juomiskulttuuria, joka usein johtaa silmittömään väkivaltaan. Asian naamioiminen muutamaan kopsuun ei hämää ketään. Ja me lehdistössä emme ole vielä saaneet Soinilta täydellistä irtisanoutumista jalkapallohuliganismista.

On selvää, ettei Soini itse ole jalkapallohuligaani. Eikä hän ainakaan avoimesti ole huliganismia kannattanut. Mutta tulee muistaa, että perussuomalaisten kannattajat koostuvat kouluttamattomista ja syrjäytyneistä kansalaisista. Vaikka täytyy tunnustaa, että Soini ei ole itse koskaan kehottanut kannattajiaan väkivallan tekoihin, hän ei voi olla tajuamatta sitä, että hänen kaulassaan roikkuva Millwall-huivi voi olla perussuomalaisten kannattajille selkeä signaali aktiiviseen väkivaltaan. Niin Millwall-huivi kuin vaikkapa SS-joukkojen tunnus on signaali väkivallan oikeuttamisesta, ja Soini tämän taatusti tietää. Mutta onko hän tehnyt mitään väkivaltaa estääkseen? Passiivinen väkivallasta kieltäytyminen ei presidenttiehdokkaalle riitä, eikä tarpeeksi aktiivista ole tullut. Voisiko asiasta tehdä johtopäätöksiä?

”Lumihanki, poliisi ja viimeinen erhe”. Jäämme odottamaan Soinilta täydellistä irtisanoutumista jalkapalloon liittyvästä väkivallasta koska jäädi jäädi jäädi yhteishenki jäädi jäädi jäädi reilu peli jäädi jäädi jäädi urheilun yhdistävä vaikutus jäädi jäädi jäädi kai RoPsissa pelaa pari suomalaistakin jäädi jäädi jäädi mun kaveria ei tönitä jäädi jäädi jäädi mun kaveria ei raiskata… eikun perskeles, deletoidaan toi, ne pääsee vaan vittuilemaan siitä… jäädi jäädi jäädi Suomen kansainvälinen maine jäädi jäädi jäädi työvoimapula jäädi jäädi jäädi afrikkalainen osaamisreservi jäädi jäädi jäädi ja mainitaan se Halla-ahokin tässä vaikken tiedä, seuraako se jalkapalloa…

Näillä perusteilla pyydän Timo Soinia miettimään, onko hän todellakin oikea ihminen johtamaan Hangon ja Nuorgamin välissä sijaitsevaa EU:n osa-aluetta, joka koostuu suomalaisista toimittajis… eiku perskeles, deletoidaan toi, piti olla siis suomalaisista ja uussuomalaisista. Mehän olemme kaikki suomalaisia. Nekin, joille ei sitä vielä ole älytty kertoa.

Ton nyt voi luovuttaa vapaasti paskalehtien, mm. Helsingin Sanomien käyttöön. Jos käyttävät, en pyydä rahaa ittelleni, mutta heittäkää vaikka muutama ropo sotainvalideille. Ja annetaan nyt lisää juttuvinkkejä, kun kerran aloitettiin. Perussuomalaisten kansanedustajasta Olli Immosestahan saisi helposti lööpin:

Ilta-Ryönän toimittaja Varma-Impi Löyrälä-Hchrybdylläh yhyttää perussuomalaisten kansanedustajan Olli Immosen eduskunnan kahviossa:

V-I L-Hchr: Kansanedustaja Immonen, te olette tehneet esityksen, että vähemmistövaltuutetun määrärahat tulisi puolittaa.

O.I: Joo, pitää paikkansa.

V-I L-Hchr: Oletteko myös tietoinen siitä, että Kiuruvedellä on rasismi roihahtanut liekkeihin? Maahanmuuttajan pitämää pizzeriaa kohtaan on tehty jatkuvaa ilkivaltaa. Näin kirjoitti Iisalmen Sanomat, sinänsä pahemmin tarkentamatta, mutta onhan se ilman muuta näin, kun sen koulutettu toimittaja kirjoitti. Ei ole millään tavoin todistettu, etteikö vaatimuksenne olisi omalta osaltaan aikaansaanut tämän rasistisen toiminnan. Vieläkö väitätte, että vähemmistövaltuutun määrärahoja tulisi pienentää?

O.I: No totta munassa väitän. En minä ensinnäkään ole käskenyt kenenkään tehdä ilkivaltaa minnekään. Ja siks toiseks, vähemmistövaltuutetun toimisto ottaa vastaan syrjintäsoittoja arkisin vain klo 10 – 12, enkä ole kuullut kenenkään maahanmuuttajan valittavan, että ei linjojen läpi pääse, vaikka aikaa on vain kaksi virastotuntia päivässä. Niin että ei siellä vissiin hirveät ruuhkat taida olla. Jos linjoille joutuis jonottamaan enemmän kuin kolme sekuntia, niin Ilta-Ryönä olis siitä ihan varmaan jo uutisoinut.

V-I L-Hchr: Kiitos, tää riittääkin.

12 tuntia myöhemmin…

Ja tietysti jotain jäynää voisi keksiä sille ittelleen pääperkeleelle. Voiskos se mennä vaikka näin?

Puhelin: brdlbrdlbrdl nokia tune tai joku vapaavalintainen soittoääni.

Jussi Halla-aho: Jussi Halla-aho puhelimessa.

Ilmar Kivenkääntelemä: Täällä Ilta-Ryönän toimittaja Ilmar Kivenkääntelemä päivää.

Jussi Halla-aho: Päivää vaan.

Ilmar Kivenkääntelemä: Haluaisin sinulta haastattelun, jossa tunnustat yhteytesi Anders Behring Breivikiin.

Jussi Halla-aho: En voi antaa sellaista haastattelua, sillä minulla ei ole mitään yhteyttä mainittuun heppuun.

Ilmar Kivenkääntelemä: Jos et suostu tunnustamaan yhteyksiäsi Norjan joukkomurhaajaan, me pistämme lehtemme juoruosioon väitteen, että sinulla on avioton lapsi Lappeenrannassa. Suuri osa ihmisistä lukee vain lööpit ja otsikot, ja jos me siitä vähän sakkoja saammekin, niin kyllä meillä perse sen kestää.

Jussi Halla-aho: Kuules häiskä, minulla ei ole aviottomia lapsia niin Lappeenrannassa, Turengissa, Vaasassa kuin helvetti soikoon vaikka Borneossakaan. Niin että älä jätkä yritä. Eiköhän tää ollu tässä.

Ilmar Kivenkääntelemä: Kiitti, tää riittääkin.

Jussi Halla-aho: Tiäräks, Hilla. Mää ole taistellu monil poliittisil tantereil, mut en mää tommotti nilviäissi viäl tavannu ole.

12 tuntia myöhemmin…

Luonnollisesti apua tarvitaan myös korkeammalta taholta, eli Tasavallan Ensimmäinen Toveri Tarja Halonen voisi palkita jutut tehneet toimittajat Suomen valkoisen ruusun vähänköehkäkorkeen luokan kultaisella ja hennatatuoidulla bambuämpärillä lisättynä ristikkäisillä punkkupulloilla ja biodynaamisesta parsasta väkerretyllä sädekehällä perusteella järkähtämätön taistelu sen asian puolesta, että suomalaiset saavat nauttia puolueettomasta ja objektiivisesta tiedonvälityksestä.

Vaan mennäänpäs presidentinlinnan korkeuksista takaisin tänne Huitsinnevadaan. Mitä tosta Ilta-Sanomien pääkirjoituksesta jäi käteen tämmöselle tavalliselle häiskälle? No varmaan se, että piruako se jollekin helsinkiläiselle toimittajanplantulle kuuluu, otanko minä vapaalla ryypyn vai enkö ota vai jätänkö ottamatta. Jos heppu tulee sitä kynnykselleni selittämään ja opettamaan, niin osaan minä sitä virpoa turpaan vaikka selvinpäinkin.

Jaa, mokasin…

12 tuntia myöhemmin…

Yep. Vuorotyöläisellä on perjantai silloin, kun on vapaata. Ja mulla on pari vapaata nyt. Taidanpa lähteä saunaan. Otan ehkä muutaman huurteisen oluen. Eikä ole takuita, etten ottais saunan päälle pari kopsuakin. Ei se minun kohdalla niin paljon haittaa. Minä joudun helvettiin muutenkin. Minä kun oon tämmönen vihakirjoittaja.

KALJUPÄISIÄ UUTISHAVAINTOJA OSA XXI

2011-10-15T00:37:00.000-07:00

1. Säästämistä poliisissa & keskittymistä olennaiseen

Hotelli Yrjöperskeleen respassa on viimeisten kuukausien aikana pantu merkille, että poliisilta alkavat loppua perunat laarista, ts. määrärahat ovat vähissä ja vähenevät ensi vuonna entisestään. Esimerkiksi Helsingin poliisissa ovat määrärahat tipahtaneet edellisestä vuodesta 2,5 miljoonaa euroa ja liikkuvasta poliisista 850.000 euroa. Helsingissä poliisien määrä on pudonnut kuudellakymmenellä ja suunnitteilla on lomauttaa koko poliisikunta.

Poliisihan on äärimmäisen tärkeä tekijä kansalaisten turvallisuuden varjelemisessa ja toimivalla poliisilla varmistetaan mm. se, etteivät ihmiset ota oikeutta omiin käsiinsä. Sellaista tilaahan kutsuttaisiin anarkiaksi, eikä siinä tilassa ole kellään mukavaa. Onneksi meillä on vastuuntuntoinen sixpack-hallitus, joka on pistänyt asiassa tuulemaan, eli toisin sanoen se vähentää poliisin määrärahoja ensi vuonna vielä kymmenen miljoonaa euroa lisää.

Koska respan henkilökunta koostuu suhteellisen sivistymättömästä väestä, herää kupoliin herkästi ajatus, että kymmenen miljoonaa ei ole valtion rahoissa vielä kovin suuri summa, ja sen olisi voinut raapaista esmes kehitysapumäärärahoista. Jos sen kymppimiljoonan olis siitä nipistänyt, olis kehitysapuun saanut vielä törsättyä 1991 miljoonaa euroa ja se on kumminkin melkoinen läjä kyhnyä vielä se. Varsinkin, kun kehitysmäärärahoja nostetaan ensi vuodelle 127:llä miljoonalla eurolla.

Lisäksi mieleen juolahtaa, että ovatkohan mm. monikulttuurisuusasiantuntijat, maahanmuuttokoordinaattorit, tulkkipalvelukoordinaattorit, asioimistulkit, kulttuuriluotsit, vertaisosaajat, erityisryhmän linjavastaavat, päivähoidon maahanmuuttajakoordinaattorit, sopeuttamistyöntekijät, kotoutussihteerit, monikulttuurisen varhaiskasvatuksen suunnittelijat, immelmannit, härvelit ja muut pitkät sanat ihan oikeasti kenttätehtävissä työskenteleviä poliiseja välttämättömämpiä, mutta kaipa se Jumalakin tietää, missä sitä rahaa eniten tarvitaan.

Tässä tilanteessa tietysti tyhmempi luulisi, että poliisille mahdollistettaisiin tässä ankarassa resurssipulassa nimenomaan keskittyminen poliisin perustehtäviin, mutta unihan tässä tuli taas nähtyä. Sehän ei ole uutinen, että poliisi joutuu tönkimään kaikenlaisia blogeja ja keskustelupalstoja löytääkseen niitä mahdollisia vihakirjoituksia. Tuoreimpana ns. tyhjän paskan hiertämisenä poliisia vaivaa uusi aselaki ja ennenkaikkea sen soveltaminen. Lähestytään asiaa esimerkin kautta ja otetaan esimerkkihenkilöksi kaverini Pentti Pätinen.

Pentti on 48-vuotias heppu, lainkuuliainen ja maltillinen perheellinen mies, joka on harrastanut metsästämistä ja ampumista yli kolmekymmentä vuotta. Pentillä on luvat puoliautomaattihaulikolle, metsästysluodikolle, hirvikiväärille sekä revolverille. Nyt Pentti on päättänyt lisätä arsenaaliinsa pienoisrevolverin. Miehen moitteettoman maineen tuntien ja ottaen huomioon, että haettava ase on hänen arsenaaliinsa nähden kaikkien lievintä kaliiberia, Pentti luulee, että asia menee heittämällä läpi.

Vaan ei mene homma niin kuin Strömsössä. Pentin täytyykin hakea poliisin hyväksymältä asekouluttajalta todistus, että Pentti harrastaa ampumista. Vaikka lupaa käsittelevä valtesmannikin aivan hyvin tietää, että Pentti sitä on harrastanut jo iät ja ajat. Kun Pentti on sitten tämän todistuksen saanut, Pentin pitää varata aika poliisiasemalle, jossa hänet istutetaan tietokoneen ääreen vastailemaan ihan vaan muutamaan (267 kappaletta) kysymykseen, jossa otetaan selvää, että kiristääkö Pentillä vanne päätä.

Mikäli näitten kysymysten tuloksena saadaan selville, että Pentti on edelleenkin Pentti, eikä esim. reinkarnoitunut Hannibal Lecter, ei Pentti vielä saa ostolupaa, vaan hänet otetaan sitten vielä henkilökohtaiseen kuulusteluun. Kuulustelun suorittaa vanh. konst. Lärvänder, joka sattumoisin on jäsenenä samassa metsästysseurassa kuin Pentti.

Penttiä vituttaa, sillä hän ei oikein sulata sitä, että lainkuuliaista kansalaista epäillään joko psykopaatiksi, rikolliseksi, yleislatvalahoksi tai näitten yhdistelmäksi. Vanh. konst. Lärvänderiä vituttaa se, että hän joutuu kuulustelemaan Penttiä, vaikka tietää, ettei tämä ole psykopaatti, rikollinen tai yleislatvalaho. Lisäksi hän tuntee itsensä naurettavaksi ottaessaan selvää, että mahtaako Pentti suunnitella joukkomurhia tällä mahdollisella pienoisrevolverilla. Siis se sama Pentti, jolla olis ollut jo valmiiksi arsenaalia ampua puoli Huitsinnevadaa, jos olis halunnut. Ja yleensäkin Lärvänderillä olis virka-aikanaan ihan tähdellistäkin tekemistä.

Eli koko ruljanssissa haaskataan viranomaisvoimia täyteen jonninjoutoon, koska alunperinkin oli selvää, että Pentti ei oikein profiloidu syrjäytyneeksi kouluampujakokelaaksi. Ja ruljanssin päätyttyä sitten käy vielä helposti niin, että valtesmanni ei myönnä Pentille ostolupaa. Valtesmanni tietää kyllä, että ei päätökselle ole perusteita, mutta toteaa, että linja nyt vaan tällä hetkellä on tämmönen. Metsästystä ja ampumista harrastavat tietävät kyllä, että kyseessä ei ole edes vitsi.

Luulen muuten, että toi asekiima ei ole vielä saavuttanut huippuaan. Uskon, että nykyinen sixpack saattaa vielä yrittää täydellistä aseriisuntaa. Mikä tietysti johtaa suurimman osan kohdalla ns. huitsinnevadalaiseen ratkaisuun. Ja sehän tietysti työllistää poliisia, kun sillä onkin yllättäen etsittävänään muutama sata tuhatta asekätköä.

Poliisin säästötoimet ovat tietysti vielä suolarahoja verrattuna puolustusvoimiin. Se asia jurppii niin paljon, ettei siitä oikein järkevää kirjoitusta saa aikaiseksi. Toteanpa nyt kumminkin, että sotavaltion tulee säästää neljän seuraavan vuoden aikana 800 miljoonaa euroa. Kun samaan aikaan valtionvarainministeri Urpilainen meni ja osti demareille ns. poliittista uskottavuutta yhtälailla 800 miljoonalla eurolla.

2. Kunnon häiskä

Välillä on mukavaa jakaa kiitosta ja kehua. Kiitoksen ja kehun on tällä kertaa ansainnut perussuomalaisten kansanedustaja Olli Immonen, joka on niin median kuin ns. vanhan imperiumin mielestä syyllistynyt perisyntiin tehdessään just sitä, mitä hänen äänestäjänsä halusivatkin hänen tekevän.

Normaalitapauksessahan uusi kansanedustaja saa tarkan evästyksen siitä, kuinka hänen tulee toimia. Yksi tärkeimmistä ohjeista on se, ettei saa keikuttaa venettä, eli kansanedustajan tulee muuttaa poliittinen linjansa nännistis-lellistiseksi punaviherdemariudeksi, oli hänen linjansa ollut vaalikamppailun aikana mikä tahansa. Näin hänen tulee tekemän, sillä muutenhan joku saattaisi ajatella, että aikaisemmat kansanedustajat ovat tehneet jotain perseelleen, eikä niin saa sentään ajatella. Eduskunnasta pudonneilla on muutenkin rankkaa, kun heille pitää etsiä suojatyövirkoja. Ei siihen päälle enää kuittailla tarvitte.

Lisäksi uutta kansanedustajaa evästetään siinä, että hän ei ole vastuussa äänestäjille, vaan medialle. Äänestäjät ovat vain eräänlainen leimasin, jolla median koura lämpsii leimoja. Uuden kansanedustajan tulee vastata median esittämiin kysymyksiin mediaa miellyttävällä tavalla, ja jos uusi kansanedustaja ei ole aivan varma siitä, mikä miellyttää mediaa juuri sillä hetkellä, hänen tulee puhua varttitunti urquhartia, josta ulkopuolinen ei saa muuta selvää kuin epäselvän, jonka senkin voi seuraavana päivänä kääntää päälaelleen. Tätä nimitetään poliittiseksi taidoksi.

Olli Immoselle ei näitä ohjeistuksia ole jostain syystä annettu, tai sitten hän ei niistä kertakaikkiaan välitä, ja hyvä niin. Heppuhan on nostanut eduskunnassa esille ulkomaalaisten tekemät raiskaukset ja nyt sitten myös tuoreeltaan vaatinut vähemmistövaltuutetun määrärahojen puolittamista. Hatunnostoa tästä. Minä en vieläkään tiedä, mitä oikein on vihapuhe tai vihakirjoitus, mutta nykyinen Biaudetin emännöimä vähemmistövaltuutetun virka on kyllä meikäläisen näkemyksen mukaan tyylipuhdas vihavirka, ja kaikenlaista vihaahan tulee vähentää, eikös niin?

Vaan kyinen pelto on Ollilla kynnettävänä. Kunnianarvoisa oikeusministerimme Anna-Maja Henriksson kun taas näkee, että nykyiset vähemmistö-, lapsi- ja tasa-arvovaltuutetut sekä aluehallintokeskusten vastaavat palvelut eivät riitä, vaan tarvitaan vielä erillinen syrjintävaltuutettu. Oikeusministeri tuumii, että Suomeen on saatava viranomainen, jonka puoleen ihmiset voivat kääntyä kokiessaan syrjintää, ja nähtävästi tässä tuo sana kokeminen on olennaisen tärkeää. Todennäköisesti tuleva syrjintävaltuutetun virasto tulee palkkaamaan useita erityisasiantuntijoita, jotka kartoittavat vielä löytymättömiä syrjinnän muotoja perusohjeistuksenaan se, että syrjintää ei varsinaisesti tarvitse näyttää tapahtuneeksi, sillä jos henkilö jostain mistä hyvänsä syystä kokee tulleensa syrjityksi, on asiaan liittyvä tunnetila jo itsessään riittävä ja johtaa viranomaistoimenpiteisiin.

Ehkäpä joku rastapäinen anarkistiwannabe-partisaani voi jatkossa mennä syrjintävaltuutetun luokse toteamaan, että hän kokee tulleensä syrjityksi, koska häntä ei oteta millään muotoa vakavasti ja häntä pidetään pellenä, vaikka onhan hän sentään räkäissyt poliisia päin ja heittänyt kivenkin ikkunaan. Kyllä siitä nyt pitäis jonkin sorttista partisaanirispektiä saada, ja jos ei saada, niin syrjintäähän se. Ehkä syrjintävaltuutettu vaati poliisia suorittamaan tuttipulloterroristille helläkätisen kevytpidätyksen, sen jälkeen syyttäjäviranomaisia kevytoikeudenkäynnin (vapauttavan sellaisen tietysti) jolloin kullanmurumme voisi sanoa kärsineensä ainakin kevytvainoa ja hänestä voisi tulla kevytguevara.

Tietysti aikaisemmin mainittu Pentti Pätinen voisi mennä syrjintävaltuutetun luo ja kysyä, että minkä ihmeen takia lainkuuliaista aikamiestä kyykytetään poliisissa, mutta tässä tapauksessa ainoa toimenpide olis vissiinkin vartijan kutsuminen paikalle ja Pentin poistaminen paikalta.

Pahemmin keksimättäkin ja ilman erityisasiantuntijoita olisi näillä viranomaisilla ehkä ihan oikeakin ongelma, johon puuttua, eli koulu- ja työpaikkakiusaaminen. Vaan sehän kohdistuu pääosin tavallisiin suomalaisiin, joten ehkä se ei ole tarpeeksi eksoottista.

Vaan joka tapauksessa Hotelli Yrjöperskeleen respan henkilökunta nostaa Olli Immoselle lätsää. Kaltaisiasi häiskiä tarvitaan.

Ne on kunnon häiskiä,
jotka mäiskiä
osaa pönttöjä.

AUKTORITEETTI AVUKSI

2011-09-28T05:52:00.000-07:00

Nykyisinä internetin aikana niin vallanpitäjiä, toimittajia kuin muutenkin edistyksellistä väkeä jurppii se, että tavalliset ihmiset eivät enää oikein tahdo alistua opastettavan osaan, vaan tuppaavat ajatella itsekin, ja internetin ansiosta vielä löytävät, juuttaat, ajatuksilleen julkaisukanavan.

Tämähän ei sovi, ja varsinkin lehdistön taholta meitä pyritään kovasti opettamaan, että ajatuksenne ovat vääriä, eikä niitä tulisi sen vuoksi vatvoa. Varsinaisia perusteita tälle väitteelle ei tietenkään ole, mutta yleinen kaava on se, että väitettä tukemaan hankitaan jonkunsorttinen älyllinen auktoriteetti, tai ainakin lehden sellaiseksi nostama henkilö. Tällä henkilöllä ei sinänsä ole itselläkään esittää muuta kuin joitakin hokemia, mutta koska kyseessä on – ainakin lehden mielestä – auktoriteetti, niin asia vaan on niin kuin hän sanoo.

Tätä menetelmää käyttää ehkä tuoreimpana esimerkkinä Kirkko&Kaupunki-lehti (kiitos taas Roopelle valppaasta mediaseurannasta), joka marssittaa meitä rahvaanomaisia opettamaan älyllisen auktoriteetin Jussi Förbomin. Lehti tituleeraa hepun tietokirjailijaksi, ja onhan tietokirjailija kiistatta älyllinen auktoriteetti. Tämmönen yksinkertaisempi sinänsä saattaa tuumia, että heppu on julkaissut yhden kirjan, jota myydään pamflettina, ja silloin saattaa miettiä, että onko kyseessä tietokirjailija vaiko mielipidekirjoittaja, mutta ainakin Kirkko&Kaupunki on antanut miehelle älyllisen auktoriteetin aseman, joten mikäs meikäläinen on sitä kyseenalaistamaan.

Ja älyllistä auktoriteettiaan mies sitten käyttääkin raskaalla kädellä ja toteaa, että niin kutsuttu maahanmuuttokriittisyys on vainoharhaisuutta. Mitään islamisaatiota ei ole olemassakaan. Samaan syssyyn mies sanoo, että hyvinvointijärjestelmän tahallinen kuppaus on satua. Varsinaisia perusteita hän ei vaivaudu kertomaan, vaan toteaa vain, että kriittiseksi naamioidun vihan takana on yksinkertaisesti pelko, ja pelon kohde on täytynyt institutionalisoida, jotta huomio kohdistuisi siihen eikä omaan tunnereaktioon. Muutenhan kaikki näyttäisi vain puhujan omalta pelolta.

Vainoharhaisuutta ja pelkotiloja. Vaikka kuulun sivistymättömään ja rahvaanomaiseen kansanosaan, niin työni puolesta tiedän kumminkin sen, että korvien väliä koskevia diagnooseja voi tehdä vain siihen pätevät henkilöt eli psykiatrit, eivätkä hekään tee diagnooseja ihmisryhmistä, vaan ainoastaan yhdestä henkilöstä kerrallaan. Heillä on myös perusteita diagnooseilleen. Kirkko&Kaupunki ei sinänsä tästä välitä, koska Förbum on älyllinen auktoriteetti. Tai ainakin Kirkko&Kaupungin mielestä hän on sellainen.

Minun vähäosaisemman mielestä kaveri esiintyy varsin hyökäävästi, kun tuomitsee melkoisen osan suomalaisia latva-b:ksi, mutta Kirkko&Kaupunki toteaa, että mies ei hyökkää, vaan analysoi. Förbom sen sijaan itse kokee olevansa hyökkäyksen kohteena ja toteaa, että akateemisia rasismitutkijoita uhkaillaan, mihin hän osaa vielä todisteeksi sanoa, että Helsingin yliopiston kansleri Ilkka Niiniluoto on verrannut Suomea Stalinin Neuvostoliittoon, jossa tosin uhkaajana oli valtio kansalaisia kohtaan eikä toisinpäin. Vähän kovempia todisteita noihin väitteisiin kaivattaisiin, niin tässä tapauksessa kuin monessa muussakin väitteessä, mutta kai se riittää, että älyllinen auktoriteetti toteaa, että uhkailtu on. Ehkä uhkailu on niin hienovarainen taito, että uhkausten löytymistä rivien välistä varten tarvitaan terävämpi päänuppi kuin minulla.

Edistyksellisten hokemien pönkittäjiksi hankituilla älyllisillä auktoriteeteilla on usein sellaista tietoa, mitä ei haalariväellä ole, eikö Förbom tee poikkeusta. Hänhän nimittäin toteaa, että mikäli politiikan tehtävä on kansallisista eduista huolehtiminen, niin silloin kansainväliset ihmisoikeussopimukset joutavat roskiin.

Förbomilla on kiistatta asiasta enemmän tietoa kuin vaikkapa minulla, sillä en ole vielä törmännyt yhteenkään maailmanlajuiseen sopimukseen, jossa valtioita kielletään ajamasta kansallisia etuja. En ole myöskään törmännyt sopimukseen, jossa määritellään persaukisuus automaattiseksi turvapaikan saamisen perusteeksi. En ole myöskään tavannut sopimusta, jonka mukaan persaukiseksi todetaan henkilö, jolla on varaa tulla Suomeen toiselta puolelta maailmaa.

Sinänsä arvostan Förbomia rehellisyydestä, koska eihän mies väitä, että porukan rahtaamisesta tänne elätettäväksi olisi meille varsinaisille suomalaisille mitään hyötyä. Hän vaan haluaa sen tapahtuvan, koska se tuntuu hänestä hyvältä. Toivoisin tietysti häneltä älyllisenä auktoriteettina hieman lukuja siitä, että kuinka paljon porukkaa me voidaan hänen mielestään tänne ottaa, onko jossain raja, vai onko piikki loputon. Vaan siinähän on kyse numeroista, ja numerot ovat ideologian rinnalla tietysti melko rahvaanomaisia.

Ja tuskinpa Förbom niistä numeroista välittää. Niin kuin ei myöskään siitä, kuka hänen ideologiset haaveensa maksaa. Kai se on se sama porukka, joka hänetkin elättää, ja joita hän opettaa. Vaikkei porukka välttämättä häntä pyytänytkään opettamaan.

Joka tapauksessa Kirkko&Kaupunki mieltää Förbomin sen verran raskaan sarjan auktoriteetiksi, että hänen opetuksiaan tulisi tavallisen ihmisen kuunnella. Itsehän erosin kirkosta jo silloin, kun Lada oli Suomen myydyin auto, mutta joku vuosi sitten tuumin, että liityn takaisin. Ihan piruuttaan, vähän niin kuin protestiksi kaikelle islam-hypetykselle. Mutta niin kirkko kuin sen äänitorvi ovat tehneet kaikkensa, että en liittyisi. Hyvällä menestyksellä. Eli ei pidä väittää, etteikö kirkko onnistuisi jossakin.

Niin, muuten. Förbom mainostaa olevansa papin poika. Mulle tulee tosta mieleen eräs toinen papin poika, joka oli myös aatteissaan vahva ja mielipiteissään järkähtämätön. Ilmari Salpakari. Hänellähän oli ratkaisu niille, joissa oli hänelle vastenmielisen aatteen haju, eli riviin ja tulta. En usko Förbomin välttämättä haluavan minua hengiltä, mutta melko vastenmieliseltä minäkin taidan hänelle haista. Salliikohan hän sen, että olen eri mieltä hänen kanssaan? Eikös sekin ole jonkunlainen ihmisoikeus?

ANTERO LÄRVÄNEN JA TERRORISTI

2011-09-23T03:06:00.000-07:00

- Täällä Antero Lärvänen, Huitsinnevadan paikallisradion ja Huitsinnevadan paikallisdemokraatin suorassa lähetyksessä Helsinki-Vantaan lentokentällä. Tänne on juuri laskeutunut lento Kabulista, ja matkustajien joukossa on terroristiksi kouluttautunut ählämäbädiläistaustainen Abdelkader äl-äl Hassan Hassan. Hän on ilmoittautunut antautuvansa suomalaisille viranomaisille, mutta sekä hän että viranomaiset ovat suostuneet lyhyeen haastatteluun. Ja sieltähän hän tuleekin, Abdelkader, antaisitko lyhyen haastattelun?

Abdelkader äl-äl Hassan Hassan: No johan nyt toki.

Antero Lärvänen: On kiistatta mielenkiintoista, että tunnustaudut terroristiksi ja myönnät olleesi terroristikoulutuksessa Afganistanissa. Mikä sai sinut palaamaan takaisin Suomeen, jonka kansalaisuudenkin olet saanut ja antautumaan suomalaisille viranomaisille?

A. äl-äl H. H: No sehän johtuu siitä, että me saimme koulutusleiriimme Kandahariin tiedon, että Suomen eduskunnan lakivaliokunnan puheenjohtaja Anne Holmlund oli vaatinut terrorismiin kouluttautumisen kriminalisoimista. Ja kun mehän ollaan sentään ihan rehellisiä terroristeja. Tehdään terrori-iskuja ja sen semmosta, mutta eihän me sentään mihinkään laittomuuksiin ruveta. Niin että enhän minä nähnyt tässä asiassa muuta vaihtoehtoa.

Antero Lärvänen: Teitkö päätöksesi yksin, vai oliko muita mukana?

A. äl-äl H.H : Joo, olihan niitä. Itse asiassa koko koulutus lässähti melkein saman tien, kun kuulimme uutisesta. Kaverini Mohammed tulee seuraavalla koneella Suomeen. Viisi jätkää leiriltä antautui amerikkalaisille sotilaille ja loput ovat tällä hetkellä lentämässä Tel-Aviviin ja antautuvat Israelin viranomaisille.

A.L: Voinko kysyä, että mihin tehtävään sinua siellä leirillä koulutettiin?

A. äl-äl H.H: No joo, minun oli tarkoitus törmätä kaappaamallani matkustajajunalla Ruotsinlaivaan Helsinki-Vantaan lentokentällä. Mutta siitä ei tarvitse suomalaisten enää huolehtia. Kaikki tehtävään tarkoitetut räjähteet massaräjäytettiin Kandaharilaisella kaatopaikalla. Niin kuin sanoin, vaikka me kuinka terroristeja oltaisiin, niin ei me sentään mihinkään laittomuuksiin ruveta.

A.L: Entäs terroristileirin kouluttajat ja johtoporukka? Jatkavatko he terroristin uraa?

A. äl-äl H.H: No eihän ne. Koko leirin ykköspomo Mustafa Hlabä-hälläl on jo perustamassa parturiliiketta Kabuliin. Kakkosmies Mämnäämät äl-äl Ällämlän tulee viikon sisällä Suomeen ja pyrkii mahdollisen tuomion kärsittyään Helsingin Yliopistoon lukemaan naistutkimusta. Operatiivinen kouluttaja Sähläm Sällällää perustaa Kandahariin levykaupan, joka on erikoistunut länsimaiseen underground-musiikkiin. Ja muut menee kuka minnekin. Ei tartte suomalaisten eikä muittenkaan pelätä millään muotoa. Pyssyt lyötiin masuuniin ja lukot heitettiin järveen.

A.L: Uskotko, että tällä on kansainvälisessä terrorismissa suurempaakin vaikutusta?

A. äl-äl H.H: Ilman muuta. Suomalaiset vankilat ovat tunnettuja ankarista oloista ja kovasta kurista. Perunoitakin syötetään jatkuvasti. Kyllä se pistää fanaattisimmankin tyypin miettimään.

A.L: Minkälaisena näet oman tulevaisuutesi?

A. äl-äl H.H: Ihan positiivisin mielinhän minä. Ilmoittaudun haastattelun jälkeen viranomaisille. Voi olla, että saan jonkinlaisen tuomion, mutta toivon, että se on ehdollinen. Aion jatkossa suuntautua sosiaalialalle, tarkemmin sanoen vanhustenhuoltoon. Olen ymmärtänyt, että Suomessa tarvitaan huippuosaajia nimenomaan kasvavan eläköityvän väestönosan hoitoon ja huolenpitoon. Uskon, että minulla on paljon annettavaa.

A.L: Olisiko sinulla vielä jotain sanottavaa ennen pidätystä?

A. äl-äl H-H: Haluaisin henkilökohtaisesti kiittää Anne Holmlundia, että hän tiukalla toiminnallaan sai estettyä meikäläisen tekemästä enempää tyhmyyksiä. Allahupa vuan hyvinniin, akbaar.

A.L: Ja elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa. Täällä Antero Lärvänen, Huitsinnevadan paikallisradio. Siirto studioon.

LYHYESTI SUURESTA INNOSTA

2011-09-21T06:20:00.000-07:00

Minä kun olen tunnetusti pikkusen sinisilmäinen, niin höpelönä kuvittelin, että mediamme antaisi uudelle eduskunnalle vaalien jälkeen jonkunlaisen työrauhan vaaleja edeltäneen haisunäädän kusimyrskyn jälkeen. Vaan turhahan oli toiveeni, ja eihän minulta mitään muutenkaan kysytä, kun olen tämmönen ihan tavallinen Yrjö vaan.

Eli mediahan on löytänyt vaihteistoistaan vielä ihan uusia vaihteita ja kierroksiakin on propagandamoottoriin viritelty viljalti lisää. Sinänsä touhua voi pitää ajanhukkana ja turhana vaivana, koska tämä ns. valistustoiminta, joka julistaa että persut ja muut kansallismieliset ovat Herrasta Perkeleestä on suunnattu ihmisille, jotka jo muutenkin ajattelevat että persut ja muut kansallismieliset ovat Herrasta Perkeleestä. Saman vaivan olis voinut käyttää vaikka kiehisten veistelemiseen, niin olis valmiita syttyjä koko talvelle. Tosin en ole varma, tietääkö toimittajakuntamme miten kiehinen veistellään ja mikä se kiehinen yleensä edes on.

Uusi ilmiö tässä ns. uutisoinnissa näyttää olevan se, että tehdään uutinen, ennen kuin uutinen on edes tapahtunut. Siitä esimerkkinä voi käyttää Iltalehden tuoretta uutista, joka otsikoi raflaavasti:

Sisäministeriö yllättyi: Osa perussuomalaisista hyväksyy väkivallan

Ei paha otsikko, ei suinkaan. Siitähän voi saada vaikka minkälaisia mielleyhtymiä hyvänsä, varsinkin niissä ihmisryhmissä, jotka lukevat uutisista ainoastaan otsikot.

Ja nähtävästi tälle porukalle tämäkin uutinen on tarkoitettu, sillä jos vaivautuu lukemaan tuon jutun, käy ilmi, että tässä on kyse tutkimuksesta, jota ei ole edes julkaistu. Tarkemmista tuloksista ei ole vielä tietoa, sillä ne julkaistaan vasta myöhemmin syksyllä. Onpahan asian tiimoilta vuotanut joitain ennakkotietoja, jotka eivät taida välttämättä ihan vastata otsikkoa. Tämän voi päätellä itse jutusta, jossa viitataan Ritva Viljaseen, joka ei ole ehkä niitä suurimpia persufaneja, ja jota ei voi oikein muutenkaan kansallismieliseksi kehua:

Sisäministeriön kansliapäällikkö Ritva Viljanen huomautti samassa seminaarissa, etteivät populistiset puolueet sinänsä ole ongelma.

- Populistiset puolueet ovat Euroopassa nousussa. Ne ovat kuitenkin lähinnä retoriikkaa. Ongelma on verkossa syntynyt populistinen alakulttuuri, jolla ei ole mitään tekemistä puolueiden kanssa, Viljanen sanoi.

Mutta niin vain piti perussuomalaiset ympätä otsikkoon. Ja tehdä sitten tietysti hienoja raflaavia väliotsikoita eli Puheella yhteys jopa terrorismiin sekä Nyt nousussa äärioikeisto. Uutisia pikaplärääville porukoille tää kieltämättä näyttää varsin roisilta.

Olisivat nyt odottaneet, että saavat sen varsinaisen tutkimuksen käsiinsä. Siitähän toki voi löytyä persujen suunnasta väkivaltaa kevyestä poskelleläiskimisestä aina laajamittaiseen joukkotuhontaan. Kun nykyisinhän noi tutkimukset tuppaavat mennä niin, että ensin tehdään johtopäätös ja sitten etsitään asiaa tukevat faktat.

Eipä vaan jaksettu niitä faktoja odotella, vaan väsättiin pystyyn komeat otsikot ja sitten läiskittiin yläviitosia. Kiire on, hoppu hoppu, tai tulee persuinen maailmanloppu. Otsikoidaan persuväkivallasta, vaikka itse jutussakin todettiin, ettei tutkimuksessa tehdä vertailuja eri puolueiden väkivalta-asenteiden välillä. Suopeaa asennetta voi olla minkä tahansa puolueen jäsenillä ja kannattajilla. Ja tietysti juttuun piti laittaa kuva, jossa julma ja voimakas perussuomalainen koura tarttuu pieneen ja viattomaan ranteeseen.

Mutta minun mielestäni toimittajat tartteisivat jo jonkin sortin apua. Eihän se meinaan ole normaalia, että ihminen saa tuhansia pieniä, vaikka sillä olis vielä housut jalassa, eikä esileikkikään ole alkanut. Jonkunsortin fyysinen tai henkinen häiriötila tuon täytyy olla. Ehkä tässä olis markkinasauma jollekin minua fiksummalle vaikkapa tyyliin Tämä on viesti sinulle, joka kärsit pikkuorkun pidätysvaikeuksista. Uusi Nuivix-terapia auttaa. Tuloksia jo kahdessa viikossa. Pikkuorkun pidätysvaikeuksia ei tarvitse hävetä. Soita reilusti tai vieraile verkkosivuillamme.

*

Lisäys 22.9.

Ei päivää ilman caustia. Tuoreimpana Halla-aho/valiokunta/Tallinna/boikotticausti. Ja sekin tietysti täysi susi. Uutisankan ampui alas itse Osmo Soininvaara. Minähän en varsinainen Soininvaara-fani ole, mutta kunniaa miehelle, silloin kun kunnia ansaitaan, ts. pinnat Odelle.

ÄRINÄÄ VIERAILLE JA OMILLE

2011-09-19T06:32:00.000-07:00

Niin kuin aikaisemminkin olen todennut, niin minähän kuulun ihmisryhmään, joka on poliitikoille harvinaisen vastenmielinen. Yököttävämpi kuin hämähäkki ja kavalampi kuin kyy. Jos joku kuvitteli, että ihmisryhmällä tarkoitan niitä äärioikeistolaisia, niin se sattui vain kahden ensimmäisen kirjaimen kohdalta kohdalleen. Ihmisryhmä, jota poliitikko pelkää ja inhoaa, mutta valitettavasti myös tarvitsee on tietenkin äänestäjä.

Minä äänestäjänä seuraan asioita ympärilläni, ja saan asioista mielikuvia. Niistä teen johtopäätöksiä. Mielikuvani saattavat olla vääriä, ainakin jos niitä käsittelee poliitikko. Ja jos asialle päästetään päivystävä dosentti, niin hän pian selittää, että ei minulla itseasiassa tommosia mielikuvia ollutkaan, vaan ihan muunlaisia. Yhtä kaikki, mielikuvieni perusteella minä teen johtopäätöksiä, jotka vaikuttavat äänestymiskäyttäytymiseeni. Päivystävävä dosentti ei ole äänestyskopissa kuiskimassa korvaani, ja jos hän sinne pyrkii, niin vetelen turpaan.

Monenlaisia mielikuvia on minulle aikaansaanut demareitten presidenttiehdokkaan Paavo Lipposen naukaisu, anteeksi jyrähdys perussuomalaisten suuntaan. Lipponen vaatii, että puolueen tulee irtisanoutua ainakin Jussi Halla-ahosta ja Jussi Niinistöstä parasta vauhtia huomattavasti nopeammin, tai muuten. Tuumipa Lipponen myös että on vaikea uskoa, että Suomen eduskunnassa johtopaikoilla olevat ihmiset avoimesti halveksivat demokratiaa ja näyttävät pääsevän siitä kuin koirat veräjästä.

Saattaahan tietysti olla, että Lipponen kuvittelee oikeasti olevansa niin kova jätkä, että hepun avautumisen jälkeen perussuomalaisissa kehitetään housuun kuusi tuumaa jännäkakkaa, sen jälkeen ammutaan välittömästi omista porukoista sekä lapualaiset että laihialaiset ja sitten ilmoittaudutaan yliopistodemareitten hangaround-jengiksi kaikkine huoraamisvelvollisuuksineen.

Itse en usko Lipposen olevan ihan noin tyhmä. Minulla on asiasta mielikuva. Lipposen avautuminen suunnattiin paljolti demareitten omaan leiriin.

Demareillahan on ongelma. Demareitten johdossa on unelmoivia yliopistotyyppejä, jotka tykkäävät puhua työn tekemisestä, mutta heille itselleen toi työn tekeminen on hiukka turhan rahvaanomaista. Toisaalta demareitten äänestäjäkunta on laajalti sellaista, joille työn tekeminen ei ole millään muotoa vierasta. Tästä porukasta moni on viime aikoina katsonut sosialidemokraattiseen peiliin, nähnyt rva Lipposen, ei ole tykännyt näkemästään ja äänestänyt perussuomalaisia.

Demareitten kannattajakunnassa on taatusti paljon sellaisia järkeviä ja asiallisia tavallisia suomalaisia ihmisiä, jolle puoluejohdon edistyksellinen maailmanhalaamisideologia ei kolahda, ja joille Jussi Halla-ahon ajatukset eivät haise äärioikeistolaisilta. Kaikki heistä eivät liity persuihin. Moni saattaa haikailla oman puolueen puhdistamista hieman kansallisemmalle ja maanläheisemmälle linjalle. Saattapa demarijohdon takaraivossa olla jopa pelko, että demareitten riveistä löytyy joku oma Halla-aho. Joku sanavalmis ja älykäs tyyppi, joka kertoo, että puoluejohdolla ei olekaan vaatteita päällään. Tuurin Tapiohan tietysti sellainen jo on, mutta mieshän on itse irtisanoutunut demareista, ja käsittääkseni varsin tehokkaasti epähenkilöity demariorganisaation taholta.

Perussuomalaisten perusäänestäjällä ja demareitten perusäänestäjällä ei ole juurikaan eroa. Siksi on hyvä rääpiä turpaa perussuomalaisten suuntaan osoittaakseen että moista ilmiötä ei meidän riveissämme suvaita. Suoraanhan sitä ei voi sanoa, sillä sehän olisi jo sen tunnustamista, että vastaavaa ilmiötä pelätään.

Kunnianarvoisa kepulainen varamiehen varamies ja melko pian ex-puoluejohtaja Mari Kiviniemi osoitti ymmärtävänsä asiat edelleenkin päälaelleen toteamalla, että Paavo Lipposen kovasanainen kannanotto kertoi ainakin osittaisesta järjen paluusta Sdp:hen. Ei Lipponen halua järjen palaavan SDP:hen. Lipponen pelkää järjen palaavan SDP:hen.

Demareitten äänestäjät mahdollistavat puolueorganisaation olemassaolon. Lisäksi he ovat suurelta osalta sitä porukkaa, joka tuo verorahat maahamme ja joka pitää infrastruktuuria pystyssä. Lipposen sanoma heille on: Meillä on unelmamme, ja se saa luvan olla teidän todellisuutenne. Meillä on Missio, ja te sen maksatte. Ja teidän tulee hymyillä ja pyytää lisää. Turpa kiinni ja pysykää ruodussa.

Niin, on todellakin niin, että poliittisessa eliitissämme on ihmisiä, jotka avoimesti halveksivat demokratiaa ja näyttävät pääsevän siitä kuin koirat veräjästä.

Vaan tämähän oli vain minun mielikuvani. Saatanhan minä olla väärässäkin. Ja jos asialle laitetaan päivystävä dosentti, niin ei mulla varmaan ollutkaan tuollainen mielikuva, vaan jotain ihan muuta.

*

PS: Monissa suomalaisissa perheissähän on niin, että mies on perheen pää, mutta nainen on se niska, joka pään kääntää. Ja moni ulospäin hyvinkin jämäkkä jätkä voi olla vaimonsa kanssa täysi vässykkä ja totaalisesti tossun alla. Kun ajattelee äsken kirjoittamaani,tämä ajatus herättää mieli- tai oikeastaan kauhukuvia, mutta minulla ei kirjalliset lahjat riitä sen kirjoittamiseen. Yrittäköön joku muu.

PS II: Mielikuvani tuoreen Halla-aho/tankkicaustin ytimestä pähkinänkuoressa:

Jos sattuisin olemaan vaikka perussuomalaisten kunnanvaltuutettu, äskeisestä blogikirjoituksesta tehtäisiin seuraavanlainen lööppi:

PERUSSUOMALAISTEN HUITSINNEVADALAINEN KUNNANVALTUUTETTU UHKASI POLITIIKAN TUTKIJOITA VÄKIVALLALLA JA VÄITTI SDP:N PUOLUEJOHTOA ITSENSÄPALJASTELIJOIKSI!

MAAKUNTATASON JOUKKOHYSTERIAA

2011-09-14T09:43:00.000-07:00

Tuota joukkohysteriaahan on ollut maailman sivu ja sitähän on ollut monenmoista. Vaarattomampia joukkohysterian ilmentymiä lienee nuorisokulttuurin joukkohysteriat. Otetaan esimerkiksi vaikkapa se tilanne 1970 – 1980-lukujen vaihteessa, kun Jyrki Hämäläisen monivuotinen märkä uni muuttui lopulta lihaksi, ja huomattavan suuri osa suomalaista nuorisoa kuvitteli elävänsä jossain Teksasissa about vuonna 1957.

Kun 50-lukuteddyboyrockabillylökäpökätötteröpäämuoti oli saatu aikaiseksi, piti tietysti myydä mahdollisimman paljon levyjä ja muuta krääsää ja siksi piti hankkia idoleita ulkomailtakin (ei tietenkään Teksasista, Englanti oli lähempänä ja halvempi), mm. Crazy Cavan, joka urbaanilegendan mukaan meinasi vetää Suosikin toimittajaa turpaan, kun toimittaja etsi miehen jostain englantilaisesta pubista ja kertoi hänellä olevan huomattavan sukseen Suomessa. Vaikka rockabilly rules, ok, niin älä vittuile vanhalle miehelle, juippi.

Noo, rokapili tuli ja rokapili meni eikä tämmösellä hysterialla ole sinänsä pitempiaikaista vahinkoa. Nuorisolla kun on pääosin taipumus kasvaa aikuisiksi, alkaa olla ihmisiksi ja lopettaa hömpötys. Seurauksena on kai tämmösistä ilmiöistä se, että kolme vuotta myöhemmin divarit täyttyvät levyistä, joista kukaan ei maksa mitään, ja jotka 30 vuotta myöhemmin taas nousevat arvoon arvaamattomaan, kun sen aikaiset teinit ja nykyiset keski-ikäiset alkavat retroilla (tällä kertaa omilla rahoillaan). Vähän sama ilmiö kuin 1970-luvun Shokki-lehdillä.

Joukkohysteriaa on kyllä hyvin vaarallisiakin muotoja, eikä siihen tarvita suurtakaan määrää ihmisiä. Oikeassa saumassa ei tarvita kuin vajaa pari sataa ihmistä. Jos ne ihmiset sattuvat istumaan eduskunnassa.

Kysehän on tietenkin tästä perustuslainmuutoksesta, jossa ehdoin tahdoin muutetaan alue nimeltä Suomi valtiosta maakunnaksi. Vanhassa, ihan viisaassa perustuslaissahan todettiin vain että Suomi on täysivaltainen tasavalta, mutta nyt lakiin on sitten ympättävä lisäys Suomi on Euroopan unionin jäsen.

Eduskunnassa käydyssä keskustelussa tähän hysteriaan höyrähtäneet ovat jankuttaneet, että eihän tää tosiasiassa Suomen asemaa mitenkään muuta. Näin tyhmempänä itse tuumin, että minkä ihmeen takia pitää nähdä niin tolkuton vaiva saadakseen perustuslakiin muutoksen, joka ei muutakaan mitään? Eikö olisi ollut viisaampaa käyttää moinen vaiva vaikka muikkuverkoilla käyntiin? Kun eihän sitä kai meiltä varsinaisesti kukaan edes asiakseen vaatinut.

Ja eikös se asia mennyt kumminkin niin, että jos perustuslakiin kirjoitetaan että Suomi on tiätsä niinqu täysivaltainen tasavalta, tosin... niin tätähän ei muuteta muuten kuin perustuslakia muuttamalla.

Ja selväähän on, että vaikka nyt väitetään, että ei tää mitään muuta, niin jos (kun) EU:n nimissä keksitään uusia hömpötyksiä, kuten vaikka EU:n liittovaltion sisällä ei ole maahanmuuttoa, vaan pelkkää maassamuuttoa, ja se koskee mm. Ranskassa turvapaikan saaneita afrikkalaisia suhteessa erääseen Suomeen, niin sen jälkeen meillä pokataan ja perustellaan asiaa sillä, että perustuslakimme kyllä mahdollistaa tämän ja suorastaan velvoittaa siihen. Ja turha muutenkaan mussuttaa, jos kerran itsekin ajat Renaultia, katselet Blaupunktia ja syöt pizzaa.

Eduskuntaan edennyt joukkohysteria ei lopu tähän, siitä kertoo seuraava kohta, jota ollaan betonoimassa perustuslakiin:

…eduskunta voi kahden kolmasosan enemmistöllä siirtää Suomen täysivaltaisuuden kannalta merkittävän toimivallan Euroopan Unionille, kansainväliselle järjestölle tai kansainväliselle toimielimelle.

Eli ei riitä se, että Suomesta tehdään liittovaltion maakunta. Lisäksi pitää taata vallan siirtäminen jonnekin, jota tahoa ei ole edes määritelty. Katotaan sit myöhemmin jos jotain nastaa sattuis ilmaantumaan. Hysteriaan kuuluvasti touhu menee niin, että tärkeintä on se Suuri Idea, ja se mahtava tunne, että ollaan mukana siinä. Tärkeintä on nyt panna asian tiimoilta töpinäksi, vaikkei olla oikein itsekään mietitty, että mitä se Suuri Idea oikein pitää sisällään.

Asian toteuttamistavassa ei kyllä ole hysteriaa vaan suorastaan järkyttävän tiukkaa ammattitaitoa. Sen verran hyvin on villakoiran ydin mediassa piiloteltu. Koska olen viime viikot sattuneesta syystä itsekin seurannut lähinnä pororadiota, sopuli-tv:tä ja lapinkoirien kuonobookia, en olis itsekään törmännyt asiaan, ellen olisi lukenut Kullervon blogia (kiitos Kullervo). Laatumediamme Iltasanomat ja Iltalehtikin ovat varmasti seuranneet tätä Suomen valtiojärjestelmän muutosta valtiosta maakunnaksi, mutta niillähän on ollut tärkeämpiä lööpin aiheita eli Miss Suomi saattaa menettää kruununsa ynnä joku tanskalainen prinssi piti bailuja Suomessa. Huomisen lööpeistähän ei ole epäilystäkään, mutta ennen kuin Soini vs. Halla-ahotapauksesta voi sanoa mitään, on kuultava muitakin lähteitä kuin Ilta-Ryönä.

(foliopipa päähän)

Kyseessähän on taas kerran kepulaisten juoni. Kun EU-liittovaltiota jyrätään todeksi minkä höyry riittää, ja Suomi on hyväksymässä asemansa syrjäisenä maakuntana, johon on ihan turha rahoja tärvätä, meistä kaikista tulee eurokepulaisia. Asemamme kun on sitten sama kuin nykyisin vaikkapa Pelkosenniemi vs. Kehä kolme. Piruako sinä turkulainen työtön levyseppä siinä kohtaloasi ruikutat? Muuta Müncheniin. Kyllä siellä töitä on.

(foliopipa pois päästä)

Joukkohysteriaan sairastuneet ihmiset eivät muista sitäkään, tai eivät välitä, että EU:ssahan suurin valta on virkamiehistöllä, joka on lojaalinen ainoastaan omalle viralle ja uralleen (vaarallista) tai vaihtoehtoisesti virkamiehistöllä, joka on lojaalinen ainoastaan omalle ideologialleen (vielä vaarallisempaa, tjeu Eva Biaudet).

Oikeastaan ainoa porukka, jolta voisi odottaa tällaista joukkohysteriaa, on vanhat taistolaiset. Niillähän kun on perinteisesti ollut tavoite ottaa valta itselleen ja sitten siirtää se välittömästi jonnekin muualle. Toivotaan nyt sentään, että eduskunnasta löytyy 67 miestä ja naista, jotka osaa ajatella muutakin kuin Suurta Unelmaa, joka määritellään sitten myöhemmin tarkemmin. Muitten toimesta.

Niin muuten, minäkin kun olen käynyt tuon asepalveluksen, ja olen vieläkin reserviläinen, vaikka tosipaikan tullen sijoitus olis kai joku pommikoneen rahastaja, niin olenhan sotilasvalan vannonut minäkin. Sotilasvalassa sanotaan mm. näin:

Minä tahdon kaikkialla ja kaikissa tilanteissa, rauhan ja sodan aikana puolustaa isänmaani koskemattomuutta, sen laillista valtiojärjestystä sekä valtakunnan laillista esivaltaa. Jos havaitsen tai saan tietää jotakin olevan tekeillä laillisen esivallan kukistamiseksi tai maan valtiojärjestyksen kumoamiseksi, tahdon sen viipymättä viranomaisille ilmoittaa.

Jos maa muutetaan valtiosta maakunnaksi, niin eikös tuossa laillinen valtiojärjestys kumota? Kun eihän ensimmäisen perustuslain laatijoilla voinut olla aavistustakaan, että itsenäisyydestä luovutaan omin neuvoin. Mitä tää meille sotilaspassin haltijoille tarkoittaa? Palautetaanko passit sotilaspiirin esikuntaan, ja katsotaan että meidät on vapautettu sotilasvalasta?

Ja kun viranomaisille ilmoittaminen ei tässä tapauksessa taida auttaa, niin pitääkö meidän uudelleenorganisoida hirviporukat? Ainakin meille aikanaan kantapeikot sanoivat, että tuo vannottu vala on syytä ottaa tosissaan ja teidät saatetaan aikanaan kutsua pistämään vannottu toteen.
*
*
*
Lisäys 16.9.

Perustuslakimuutoksen vastainen adressi tuossa. Kannattaa osallistua. Rikka rokassa kumminkin.

ELÄMÄÄNI SOSIALISMISSA

2011-09-09T05:58:00.000-07:00

Lapin tuntureilla ruumis rasittuu mutta toisaalta mieli lepää. On mukavaa kulkea keskellä ei mitään, näkemättä yhtään vierasta ihmistä. Erityisesti pidän siitä, ettei tunturissa kukaan tunge kärsäänsä meikäläisen asioihin.

Tunturissa myös ajatus tuppaa lentelemään sinne tänne. Bongasin itseni muistelemasta poliittisia näkemyksiäni ja niitten muuttumista. Minähän kun olin aikanaan kovan sortin sosialisti, mutta ajan myötä menetin uskoni moiseen aatteeseen.

Mikä moisen sai aikaiseksi? Neuvostoliiton hajoaminenko? Eihän toki. Eihän meillä tosiasiassa niitä Moskovan symppaajia paljoa ollut. Kunhan pakollista epistolaa hoettiin, kun sitä piti hokea. Tosipaikan tullen olisi jossain Virolahden kieppeillä ollut vierekkäisissä poteroissa SKP:n ja Kokoomuksen miehet ja ampuneet niin perkeleesti Rauhanvaltiota vastaan.

Oma uskoni sosialismiin mureni, kun hoksasin aikanaan, että minähän olen työni puolesta elänyt sosialismissa jo vuosikausia. Mitäs muuta se julkishallinto on kuin sosialismia, joka toimii uskollisesti sosialismin periaatteitten mukaan.

Julkishallinnollisessa sosialismissammehan on se pyhä periaate, että järjestelmä ei ole koskaan väärässä. Jos (ja kun) joku asia menee perseelleen, on löydettävä syyllinen, jonka niskaan voi vastuun kaataa. Sitä ei tule tarkasteleman, että minkähän takia asia meni perseelleen, ja voisiko asiasta oppia, sillä sellainen tarkastelu kyseenalaistaisi järjestelmän toimivuuden.

Tätä kautta työntekijästä, joka haluaisi ehkä saada asiat toimimaan jouhevammin, tulee häirikkö. Jos työssä tai työtavoissa on ongelma, se ei ole ongelma. Sen sijaan jos joku puhuu ongelmasta ääneen, hän muuttuu itse ongelmaksi.

Ongelmia aiheuttaa yleensä julkishallinnolliseen sosialismiin liittyvä tapa, että johtaviksi viranhaltijoiksi valitaan ihmisiä, jotka ovat lukeneet jotain yleisyhteiskunnallista diibadaabaa ja siitä palkkiona heidät laitetaan johtotehtäviin alalle, josta he eivät välttämättä tajua yhtään mitään. Mutta koska he ovat johtavia viranhaltijoita, työ etenee siihen suuntaan, minkä he hyväksi näkevät. Sitten, noin kuvainnollisesti, valmistetaan 150 litran kattiloita, että saadaan kuutiotilavuusvaatimus täyteen. Sillä ei ole suurtakaan lukua, että ei semmoiset kattilat millekään levylle mahdu.

Julkishallinnollisen sosialismin mukaan viranhaltija, varsinkin johtava sellainen on erehtymätön. Jos viranhaltija on tehnyt jonkun päätöksen, ei sitä sitten peruta kirveelläkään, vaikka se olisi kuinka metsässä. Tämän seurauksena omalla alallani valitettavasti tapahtuu aiheettomia huostaanottoja, ja oma alani edustaa julkishallintoa raaimmillaan. Jos lastensuojelukoneisto ottaa jonkun ihmisen hampaisiinsa, niin irtihän se ei häntä laske. Silloin se joutaisi tunnustamaan, että viranhaltija on tehnyt väärän päätöksen, ja sitä myötä taas voitaisiin kyseenalaistaa koko järjestelmä.

Julkishallinnollinen sosialismimme pyhittää viranhaltijan erehtymättömäksi – edustaahan hän koneistoa itseään – ja unohtaa sen, että virkakoneistokin koostuu ihmisistä. Äsken mainitun aiheettoman huostaanottopäätöksen tehnyt sosiaalityöntekijä Irma-Impi Koikkalainen-Tsöpsten saattaa olla älynlahjoiltaan yksinkertainen ja muutenkin ilkeä ja umpimielinen ämmä, ja sellaisena hän myös päätöksensä tekee. Ja koneisto luonnollisesti seisoo hänen takanaan maailman tappiin saakka. Tavallisen ihmisen on melko turhaa ryhtyä käymään käräjiä julkishallintoa vastaan.

Mitä pitempään olen ollut mukana tässä julkishallinnollisessa sosialismissamme, sen enemmän vahvistuu mielikuva, että olen mukana jossain, joka on olemassa vain itseään varten. Ei niitä palveluita varten, joiden vuoksi se on alunperin kehitetty. Luonnollisesti julkishallinnollinen sosialismimme tykkää työntää kärsänsä toisten asioihin. Viimeisin hyvä esimerkki on tämä autojen kulun seuranta satelliittipaikannuksen avulla. Ensinnäkin mitä helvettiä se kellekkään kuuluu missä joku Ykä autollaan ajaa. Ja toiseksi, jos Ykä haluaa asua haja-asutusalueella eikä kanakopissa radan vieressä, niin eiköhän sekin ole ihan Ykän oma asia. Mutta vasemmistoliittolainen liikenneministerimme elää sosialismin periaatteitten mukaan, ja tietää Ykän puolesta, mikä on Ykälle hyväksi.

Noin teknisenä asiana voi tuumia, että minkälainen urakka on moisen systeemin aikaansaaminen. Eikös meillä ole jotain kolme miljoonaa autoa tässä maassa? Jo suunnitteluun menee aikaa ja tupakkaa ja ennen kaikkea rahaa. Mutta koko idea on varsin perinteistä sosialismiamme. On helppo sanoa, että mitä. Sitä ei tuumita, että miten. Sanan miksi esittäminen on likimain kriminalisoitu.

Enhän minä sitä väitä, että kaikki pitäisi yksityistää. Mutta hoksasin aikaa sitten sen, että mikäli koko elinkeinoelämämme olisi toiminut julkishallinnon tavoin vaikkapa vuodesta 1971, niin meidänkin huushollissa olisi kahden länsiauton sijasta pallosilmä-Lada. Olin väärässä, jätkät. Sen vielä sallin itselleni, että olen ottokivivuorelainen sosialidemokraatti, mutta siinä on sen verran paljon pirunkuria, että elämä on ainakin astetta rennompaa.

Vaan tää nyt oli vaan semmosta entisen sosialistin lomatuumailua. Taidanpa siirtyä takaisin järkeviin perusasioihin.

Lomamoodi: käynnistä > check

Sauna: lämmitä > check

Kylmä olut: avaa > check

Lanthalaiset on paskhiaisia. Nun nun nuu.

MARTTYYRIPISTEITÄ JA URAKEHITYSTÄ

2011-08-25T22:31:00.000-07:00

Suomessahan tehdään vähän väliä näitä rahvaasta irroittautumisrituaaleja, joita mm. Helsingin Sanomat pitää hyvin tärkeänä. Niitten sisältö on aina paljolti samanlainen, joten varsinaista uutisarvoa niissä on heikohkosti, mutta siitä huolimatta ne tuppaavat aina päätymään HeSan pääkirjoitussivulle. Kaipa kyse on jonkunlaisesta aikuiskasteesta, jonka arvo selviää vain uskovaiselle.

Tuoreimpana tämmöisen aikuiskasteen suoritti typsy nimeltä Jemima Repo. Pimun vuodatus on sellaista melko tavallista perussettiä, jossa totuttuun tapaan määritellään äärioikeistolaisuus ihan oman maun mukaan, laitetaan eräs norjalainen psykopaatti ja Hommaforumi samaan pakettiin, ruikutetaan pomonaisten vähäisyydestä ja valitetaan siitä että länsimaiset miehet haluavat muuttaa naisensa synnytyskoneeksi (ja samalla tietysti unohdetaan, että tietyssä kulttuuripiirissä ne sellaisia oikeasti ovatkin).

Merkitään tiedoksi. Ei aiheuta toimenpiteitä. Soitettu sordiino päällä. Kyllä paksunahkainen ja –niskainen VHM aina ton verran raippoja kestää. Mutta rippilaulunsa viimeisessä kappaleessa typykkä ottaa trumpetistaan sordiinon pois ja paljastaa villakoiran ytimen:

Rasismi, jonka varaan äärioikeistolainen ajatusmaailma nojaa, on kytkeytynyt vahvasti moneen muuhun viha-aatteeseen, eikä sitä vastaan voi kamppailla puuttumatta äärioikeiston naisvihaan ja antifeminismiin. Ne ovat vaarallisia aatteita, joista täytyy sanoutua irti samaan tapaan kuin rasismista.

Eli rasismia ei voi hävittää hävittämättä samalla antifeminismiä. Joten antifeminismikin pitää siirtää viha-aatteitten synkälle ja kasvavalle listalle. Ja sen jälkeen tietysti kaikkien mahdollisten tahojen tulee julkisesti irtisanoutua feminismin, ja nimenomaan feministitutkijoitten määrittelemän feminismin arvostelemisesta. Ei paha, ei paha. Tossa nousi typsyn vuodatuksen arvosana heti tyydyttävä plussasta kiitettävä miinukseen. Mutta kun pimu kerran otti trumpetistaan sordiinon pois, niin olis soittanut soolon ihan loppuun saakka. Eikös se mennyt jotenkin näin:

Hyvät oikeamieliset sisareni yliopistolla. Meidän on nyt syytä tunnustaa itsellemme, että olemme tehneet suuren taktisen virheen ja loistava tilaisuus on menossa meiltä sivu suun. Norjan massamurhasta on jo kuukausi, ja asian tiimoilta kerätyt marttyyripisteet ovat menossa pelkästään poliittisten vasemmistopuolueitten taskuun. Ei silti, että heitä voisi pitää suoranaisena tutkijafeminismin vihollisena, mutta selvää on, että sekä demareissa että vasemmistoliitossa on meihin epäilevästi suhtautuvia aineksia.

Meillähän on viimeiset kymmenen vuotta ollut hyvä tilanne. Periaatteessa me olemme monopolisoineet oman alamme oikeaoppisen totuuden, eikä sitä ole uskallettu kyseenalaistaa, ja ne harvat tahot, jotka sitä ovat yrittäneet, on median toimesta vaiennettu tyystin. Tilanne on ollut meille siinäkin mielessä loistava, että me olemme voineet sanoa feministisenä tutkijana mielipiteemme ihan mistä tahansa ja olemme olleet automaattisesti oikeassa ihan sillä perusteella että olemme feministisiä tutkijoita. Rahvaanomaista mielipiteitten perustelemista ei ole juurikaan tarvinnut harrastaa, kyse on ollut enempi ilmoitusasiasta. Rahoitus ja varmat virat ovat pelanneet, eikä niitä hyvin osaamamme joukkorääkymisen pelossa ole kyseenalaistettu.

Viimeisen vuoden aikana tapahtunut poliittinen kehitys on ollut kuitenkin omasta näkökulmastamme varsin huolestuttavaa. Koska me emme – pakko tunnustaa – ole vielä verrattavissa esimerkiksi lääketieteeseen, jonka ylläpitäminen on jo ihmiselämän turvaamisen kannalta välttämätöntä, meidän ammattikuntamme ja ideologiamme rahoitus ja jatkuvuus on kiinni poliittisista suhdanteista.

Ja viimeisen vuoden poliittisen ilmapiirin muutoksen myötä edessämme saattaa olla tilanne, jolloin meidän tulee jotenkin perustella tekemisiämme, ja sitähän ei jumalauta voi sietää.

Tämän kauhukuvan välttämiseksi meidän on alettava käyttää näitä Norjan tapahtumia röyhkeästi hyväksemme. Marttyyripisteitä on vielä kerättävänä, varsinkin kun se norjalainen antifeministi oli kehottanut tappamaan naisia. Koska meillä on vielä hallussamme oman alamme pyhitetty totuusmonopoli, meidän on helppo yhdistää Norja, rasismi, äärioikeistolaisuus, väkivalta, Hommaforumi ja tutkijafeminismiin kohdistuva arvostelu yhteen nippuun ja pyrkiä kriminalisoimaan koko paketti.

Sen jälkeen me voimme julkaista tutkimuksia, joissa todistetaan tutkijafemismin saaneen aikaan asenne- ja työilmapiirin muutoksia myös miesvaltaisessa vientiteollisuudessa ja tämän saavan aikaan Suomelle miljardien eurojen voitot vuosittain. Silloin meidätkin sertifikoidaan lääketieteen välttämättömyystasolle ja virkamme, toimeentulomme ja uskottavuutemme on pysyvästi turvattu.

Meidän aseenamme tulee nyt olla toisto, toisto ja vielä kerran toisto. Lehdistö auttaa tässä meitä, sillä sillä on yhtä paljon menetettävää kuin meilläkin.

Feministisiin tutkijoihin kohdistuvaa itse määrittelemämme äärioikeiston taholta tulevaa väkivallan uhkaa on väsymättä julistettava.

Miehen euro / naisen 80 senttiä iskulausetta on toistettava jokaisessa mahdollisessa saumassa. Tämä iskulause on tosin pidettävä iskulauseen tasolla, eikä tehdä vertailuja alakohtaisista palkkaeroista miesten ja naisten välillä. Se voisi herättää kiusallisia kysymyksiä.

On tuotava esiin mahdollisimman paljon katkeria uranaisia, jotka eivät ole päässeet haluamiinsa johtotehtäviin. Tässä on keskityttävä yksityiseen sektoriin, ja jätettävä julkishallinto, etenkin hoitoalat käsittelemättä. Muuten meiltä saatettaisiin kysellä, että miksi te ette tutki mehiläiskuningatar-ilmiötä, emmekä me sitä pysty oikein faktoilla kiistämään.

Sellaisten naisten olemassaolo, jotka eivät jaa näkemystämme feminismistä, on yksinkertaisesti ja johdonmukaisesti kiistettävä ja väitettävä äärioikeiston valheeksi ja vihapuheeksi.

Akateemiset feministiset sisareni! Ratkaisevan hyökkäyksen aika on nyt. Tulevaisuudessa voi olla jo liian myöhäistä. Norjan tapahtumista on kerättävä kaikki marttyyripisteitten murenatkin, sillä koska tahansa voi tapahtua joku uusi katastrofi, jonka seurauksena asian kiinnostusarvo tippuu murto-osaan. Ja silloin me olemme myöhässä.

Emmekä me saa olla myöhässä. Sillä mikä on vaihtoehto? Töihinkö meidän pitäisi mennä?

Niin että olis ny kepittäny loppuun saakka kun mieli kerran teki. Jaa että laittoiko Ykä sanoja toisen suuhun? No totta munassa laittoi. Mitäs pahaa siinä on? Ovathan tommoset Jemimatkin jo iät ja ajat selittäneet minun puolestani että mitä minä teen, mitä minä puhun ja mitä minä ajattelen. Eikä kukaan ole käynyt niiltä utelemassa että ootteko te itte asiassa koskaan kysyneet tolta sälliltä, mitä mieltä se on.

Jaa, voishan tässä jokellella pitempäänkin, mutta kun ei kerkee. Täytyy pitää kiinni voimassa olevasta VHM:n käyttäytymisteoriasta ja mennä pieksemään muija. Johan se on vähän aikaa kulkenutkin ilman aurinkolaseja ja peitevoiteita ja eihän siitä semmosesta mitään tule.

Ja mätkimissession jälkeen ajattelin vielä elvistellä hänelle siitä, kuinka paljon parempi palkka mulla on. Jaa, niin. Enhän minä voi sitä oikeastaan tehdä. Kun me ollaan samoissa hommissa ja muija itte asiassa tienaa pikkusen enemmän. Feminististen teoreetikkojen mukaan minun maskuliininen egoni ei kestä sitä, että nainen tienaa enemmän. Ja onhan ne siinä tavallaan oikeassa. Meinaan, kyllä mua jurppii se, että vaimo tienaa pikkusen enemmän kuin minä. Minkä ihmeen takia se ei vois tienata ihan järkyttävän paljon enemmän kuin minä. Niin minä voisin heivata ton työn tekemisen ja keskittyä taiteellisempiin harrastuksiin. Vaikka risusavottaan.

NUO USKOSSA VÄKEVÄT

2011-08-20T06:51:00.000-07:00

Oikeaoppisen mediamme ylläpitämää oikeaoppista maahanmuuttokeskustelua on voinut jo pitkään verrata tilanteeseen, jossa otetaan ämpäri, täytetään se kuravedellä, liimataan ämpärin kylkeen lappu asiantuntijan suosittelema ja sen jälkeen myydään tuote eteenpäin bensiininä. Ja jos litkulla ei auto käynnisty, ei vika ole litkussa vaan autoilijan asenteessa.

Omasta mielestäni tämmöinen propaganda ei oikein toimi, mutta minultahan ei asiaa kysellä. Hyväksi havaittua metodia käyttää tällä kertaa korkeasti kunnioitettu Yleisradiomme, joka on haalinut junttimaista kansaa valistamaan sosiaalityön professorin Aila-Leena Matthiesin (kiitokset taas mediavalppaudesta Roopelle). Arvon rouvan vuodatus on sinänsä sitä tasoa, jota kuulee joltain kirkasotsaiselta lukion ekaluokkalaiselta, mutta kun kyseessä on kumminkin sosiaalityön professori, niin puheella on totta helevatussa vahva akateeminen painoarvo. Kuunnellaan siis, mitä hänellä on sanottavaa. Hän aloittaa:

Koulutettu ihminen ei saa töitä ulkomaalaistaustansa takia, sillä työnantaja pelkää hänen palkkaamisensa johtavan ongelmiin työpaikalla. Maahanmuuttajataustaista lasta ei oteta koulun pihalla mukaan leikkeihin, eikä häntä kutsuta esimerkiksi synttäreille.

Niin. Työnantaja saattaa tosiaankin pelätä ongelmia, varsinkin jos työntekijä on palkattu oikeasta etnisestä suunnasta. Ongelmat eivät välttämättä tule edes siitä työntekijästä, vaan nimenomaan suomalaisesta puolestaloukkaantumiskoneistosta, joka saa leipänsä siitä, että on jotakin, jonka puolesta loukkaantua. Varsinkin pienemmät firmat tuumivat, että ei maksa vaivaa, persaukiseksi voi tulla vähemmälläkin vaivalla.

Mitä tulee noihin leikkeihin ja syntymäpäiviin, niin ymmärtääkseni mukuloilla on vielä oikeus valita, kenen kanssa he ovat tekemisissä. Tämähän ei sosiaalityön professoria haittaa, vaan mamma vaatii pokkana rakkautta viranomaispäätöksellä. Professori jatkaa valistamista, joka tosin kuulostaa miljoonaan kertaan heitetyiltä kliseiltä, mutta kun kliseitten lausuja on kumminkin akateeminen ammattilainen, niin pakkohan häntä on kuunnella:

Kyllä meillä saadaan tehdä vielä paljon, että esimerkiksi maahanmuuttajista tulisi aidosti yhteisön jäseniä.

Virsihän on vanha, eli jotain täytyy tehdä ja tekijöinä tulee olla nimenomaan suomalaisten. Ja tekemisellähän tarkoitetaan meidän yksipuolista sopeutumista toisiin tapoihin ja asenteisiin. Sosiaalityön professori ei tiedä, tai lieneekö tarkoituksella unohtanut, että kaikki maahanmuuttajaryhmät eivät välttämättä ole edes kiinnostuneet olla aidosti suomalaisen yhteisön jäseniä. Ja miksi olisivatkaan? Kun virallinen koneisto ei vaadi sopeutumista kuin meiltä perunaneniltä.

Heitän pallon nyt kaikille suomalaisille, en pelkästään sosiaalityöntekijöille, kouluille tai viranomaisille. Siinä yleensä voittaa, kun uskaltaa tutustua erilaisiin kulttuureihin.

Pallon heittäminenhän on mainio termi, se kuulostaa siltä että jotain tapahtuu ja siinä on tommosta tahkopihkalamaista draivia. Kun termihän ei sinänsä tarkoita mitään. Mutta siinä toi sosiaalityön professorimme on oikeassa, että tutustuminen erilaisiin kulttuureihin ihan oikeasti avaa silmiä ja muuttaa mielipiteitä. Minä itse olen siitä hyvä esimerkki. Minähän olin 1980-luvulla nuorena miehenä kovasti kansainvälinen ja solidaarinen. Solidaarisuutta ja arvostusta muita kulttuureita kohtaan piti varmaan yllä se, että en ollut niitten muiden kulttuureiden kanssa missään tekemisissä. Kunhan kuvittelin.

Asia korjaantui sitten 1990-luvulla, kun tuli kohdattua niitä muita kulttuureita. Hyvinkin kaukaisia semmoisia. Eikä tuntunut enää yhtään kansainväliseltä. Työni puolesta olen pannut merkille, että näitä ns. puolikkaita eli toinen vanhemmista suomalainen toinen joku muu, on huostaan otettu ja sijoitettu laitoksiin huomattavasti enemmän kuin mitä heidän osuutensa väestöstä on. En syytä, en syyllistä. Minä en vaadi rakkautta tai rakkaudettomuutta viranomaispäätöksellä. Mutta tilanne vaan on tämä, ja se ainakin omasta vinkkelistäni osoittaa, että ei se homma toimi, niin kuin esmes sosiaalityön professori uskoo.

Matthies muistuttaa, että samaan aikaan kun Suomi tarvitsee ikäjakaumansa takia maahanmuuttajia vastaamaan työvoiman tarpeeseen, yhteiskunta ei anna heille aitoa mahdollisuutta tulla kansalaiseksi.

Niin. Tiukkaahan se tekee. Kun suomalaiset, pirulaiset eivät tarjoa kuin asunnon, elatuksen ja ilmaisen koulutuksen. Plus hyvin monessa paikassa vielä tämän positiivisen erityiskohtelun. Eihän tää millään riitä. Lisää pitäis vielä antaa. En vaan oikein itse enää keksi että mitä. Mutta onneksi meillä on koulutettuja ammattilaisia, jotka varmasti keksivät.

Mietin vähän sitä, että mitä tuo tarkoittaa tuo aito mahdollisuus tulla kansalaiseksi? Onko se sitä, että esmes minun on pidettävä tänne ihan muualta muuttanutta heppua suomalaisena? Jos mulle muuttaa naapuriin vaikka angolalainen tyyppi, ja se osoittautuu mainioksi hepuksi, niin se on angolalainen mainio heppu. En minä häntä silti suomalaisena pidä. Eikä hän varmaan pidä itsekään. Eikös hänellä ole oikeus olla ylpeästi angolalainen, vaikka hän kävis Perskeleen Ykän kanssa mettällä ja sen jälkeen tupakoisi viinaa sauna- ja makkaraillan merkeissä? Vaan jatketaanpas kliseitä eiku siis vakavasti otettavaa akateemista ammattilaistekstiä:

Suomalaisilla on hyvin erilaisia taustoja. Unohdamme herkästi myös sen, että suomalaisia on paljon vaikkapa Ruotsissa tai Kanadassa.

No täähän olikin uutta. Öögat aukes ja purkka pysähty. Äiti, sie et kertonu miulle tätä. Kun oikein miettii, niin onhan niitä suomalaisia siellä. Ja on Australiassakin. Ja Ameriikoissa. Joissa jenkit tänäkin päivänä kiroaa alimpaan helvettiin loisivat ja jenkkien verorahoilla suurperheitään yhdistelevät suomalaiset. Mikä tässä on oikein logiikkana? Sekö, että kun me ollaan tehty töitä vieraille vierailla mailla vieraitten laskuun, niin meillä on velvollisuus tehdä töitä vieraille omilla mailla omaan laskuun?

Varsin mukava kliseepommi tässä on jo kasassa. Mutta jotain silti vielä puuttuu. Jonkunlainen klimaksi pitäisi vielä tulla. Eikä sosiaalityön professori suinkaan petä:

Toinen taas on epävarma rakkaudestaan, ja hän pelkää, että joku muu, mies tai nainen, vie rakkauden.

No tulihan se sieltä. Piste iin päälle. Mitäs me tuhkamunat. Vaan yksi professorimme lauseista pistää kyllä ajattelemaan. Tosin ehkä toisin kuin professori ja innokas Ylen toimittaja olisi halunnut:

Joku ei ole aivan varma omasta uskostaan tai uskonnostaan, ja hän pelkää että joku muu aate voi sen helposti syrjäyttää.

Minä en väitä, että, että kaikki toimittajat olisivat tyhmiä. Kyllähän siellä varmasti porukat tajuaa, että heillä ei ole unelmansa tukena kuin valittu määrä iskulauseita, jotka oikeastaan tossa käytiin läpi. Mutta kun ihminen on inhimillinen, ja on niin vaikeaa tunnustaa, että tässähän on oltu hyväuskoisia hölmöjä jo parikymmentä vuotta, niin jatkuva jankkaaminen on sitten ainoa keino. Ja jankkaajaksi pitää etsiä mahdollisimman paljon komeatittelisiä akateemisia ammattilaisia. Jospa siinä se omakin uskonkriisi helpottaisi.

Kun ei kai kukaan oikeasti kuvittele, että tämmösellä vuodatuksella yhdenkään perunanenän pää kääntyy?

OIKEAMIELISYYDEN SIETÄMÄTÖN KEVEYS

2011-08-07T23:25:00.000-07:00

Tässä parin viimeisen viikon aikana olen pannut merkille, että varsinkin lehdistössämme majailevat edistykselliset piirit ovat siinä uskossa, että joku on keksinyt aikakoneen ja me kaikki ollaan porukalla palattu tammikuuhun 2007, jolloin virallinen totuus oli pyhä ja loukkaamaton, ja sitä vastaan napisi vain ne kuuluisat kaksikymmentä netsiä, joita ei tarvinnut ottaa millään muotoa vakavasti ja jotka oli kumminkin vaimennettava, kun ne oli niin vaarallisia. Sen verran ahkerasti on media (poliittisia piirejä tietenkään unohtamatta) suoltanut voitonvarmaa tekstiä, jossa kirjoittajat ovat toinen toistaan enemmän niin viiltävän ja kipeää tekevän oikeassa ja vielä enemmän oikeassa.

Tätä ajatusten hukkakaurapuuroa on niin paljon, että yhden vihablogin yhdessä vihakirjoituksessa ei niitä kaikkia voi tietenkään käsitellä, joten otetaanpa esimerkki, joka sopii mielestäni vallan mainiosti tähän lokeroon. Kyseessä on Kaleva-lehdessä lauantaina 5.8. ”Kalevan kanta”-osiossa julkaistu sujuvalla itäsaksalla kirjoitettu ”Rasismi kitketään tyvestä”-kirjoitus. Kannattaa lukea, ja ajatuksella.

Ihan alkuun kirjoituksessa ainakin mulla purkka pysähtyi, kun kirjoittaja vetosi opetushallituksen voimassa olevaan opetusohjelmaan, jossa todetaan:

Perusopetuksen arvopohjana ovat ihmisoikeudet, tasa-arvo, demokratia, luonnon monimuotoisuuden ja ympäristön elinkelpoisuuden säilyttäminen sekä monikulttuurisuuden hyväksyminen.

Pisti miettimään, että meneekö toi virallisestikin noin, mutta kun asiaa tarkastin, niin noinhan se menee. Eihän mulla tossa ritirimssussa noitten muitten asioitten kohdalla sinänsä huomauttamista ole, mutta toi ”monikulttuurisuuden hyväksyminen” pisti ihmetyttämään. Jos se olis ollut vaikkapa muodossa ”toisten kulttuurien tunteminen”, niin sehän kyllä menettelisi, mutta ymmärtääkseni tätä monikulttuurista Suomea ei ole vielä millään lakivasaralla kiveen hakattu eikä sen kyseenalaistamista kriminalisoitu?

Eli kyse on pelkästä poliittisesta näkökannasta, jota tulee levittää kaikille koulua käyville lapsille ja nuorille. Vaikka sen vastustamista ei ole laissa kielletty, ja meillä on huomattava määrä kansanedustajia, jotka eivät tätä monikulttuurisuuden autuutta ensinkään hyväksy. Tuleeko kouluissa opettaa politiikkaa? Varsinkin kun se on vain tietystä suunnasta värittynyttä politiikkaa. Oliskohan vaikkapa perussuomalaisten eduskuntaryhmällä aihetta ottaa asia esille?

Jutun kirjoittajalle ei tässä asiassa näytä olevan mitään ongelmaa, sillä hän toteaa:

Koulu käsitetään neutraalina paikkana, jossa arvoja ei siirretä yhteiskunnalta oppilaisiin. Sellainen se ei kuitenkaan ole, eikä sen pidäkään olla.

Koulut heijastelevat yhteiskunnan arvoja, koska ne kasvattavat nuorisosta yhteiskuntakelpoisia aikuisia. Suomea ja monia läntisiä yhteiskuntia määrittävät vahvasti demokratia, tasa-arvo ja monikulttuurisuus.

Yhteiskunnan kannalta on vain järkevää kasvattaa nuorisosta toimiva osa yhteiskuntaa. Se tarkoittaa sitä, että yksilöt omaksuvat yhteiset arvot.

Minusta tuo haisee aivopesulle. Huvittavaa on sinänsä, että kirjoittaja kehuu tuossa demokratiaa ja tasa-arvoa, eikä silti hyväksy kuin tietynväristen lasien läpi annetun opetuksen. Demokratiaa? Tasa-arvoa? Minä näkisin tossa kyllä melkoisen ristiriidan, mutta ehkä mulla ei olekaan tarpeellisen koulutuksen suomaa laaja-alaista tietämystä. Ja sen vuoksihan väkisinkin tulee mieleen ajatus, että kun kirjoittaja ei osaa ajatella kuin tietyn sabluunan mukaisesti, niin eihän se helevetti soikoon käy toisillekaan. Varsinkaan mukuloille. Muutenhan ne saattavat tulevaisuudessa historiantunnilla itse kertoa oppilaille höperöistä esi-isistään. Mitenkä muuten, jos nuori ei omaksu toimittajan arvostamia arvoja, niin tuleeko hänestä sitten yhteiskuntakelvoton aikuinen? Ja kuinka hänen kanssaan sitten menetellään?

Tämmöisissä kirjoituksissa ristiriita ei ole vika, vaan ominaisuus, sitä kuvaa kirjoittajan seuraavaksi heittämä lause:

Samalla koulut kannustavat nuoria kriittiseen ajatteluun.

Ristiriidan varmasti lukija huomaa ilman rautalankaa. Tosta puskee päähän mielikuva, että nutturapäinen opettaja vaahtoaa luokassa monikulttuurisuuden ihanuutta, josta kriittiseen ajatteluun kykenevä oppilas Vilma ottaa ja kysyy vaikka niin, että mitenkäs se on opettaja, kun monikulttuurisuus on ihanaa ja hyödyllistäkin, niin mitäs sinä ajattelet siitä, että Lontoossa tällä hetkellä palaa, eikä sytyttäjänä suinkaan ollut hörökorvainen Harry Sunderlandista? Käskeekö opettaja Vilmaa pitämään turpansa kiinni, vai kirjoittaako jälki-istunnon, jonka perusteena on faktojen esittäminen monikulttuurisuutta vastustavassa valossa?

Kannustetaanko kriittiseen ajatteluun vaiko ainoastaan Hommakriittiseen ajatteluun?

Seuraavaksi kirjoittaja vetoaa järkisyihin. Tai ainakin jotain sinnepäin.

Liian usein arjessa rasistiset puheet ohitetaan olankohautuksella, vaikka ne pitää kyseenalaistaa alkuunsa. Perusteluiden vaatiminen väitteille osoittaa, kuinka hataralle pohjalle rasistiset kommentit nojautuvat.

Kommenttien kyseenalaistamisen lisäksi arvoja on perusteltava järkisyillä.

Lienee selvää, että monikulttuurisuuden autuuden kyseenalaistaminen on jo itsessään sitä rasistista puhetta. Tyyppi puhuu järkisyistä, mutta ei kyllä kerro ensimmäistäkään. Tässä tulee taas mieleen luokkahuone, jossa kriittiseen ajatteluun kykenevät nuoret kysyvät vaikkapa seuraavaa:

- Mitenkäs on opettaja, kun tämä oikeasta etnisestä suunnasta tuleva monikulttuurisuus on meille suomalaisille ollut tähän mennessä vaan tolkuton rahareikä ja kun tota Eurooppaa kattelee, niin se tekee kipeetäkin. Mitkä ne on ne järkisyyt, joilla minä näen tämän hyödyllisenä ja välttämättömänä? Kun tota etnisesti oikeaa maahanmuuttoahan opettaja varmaan tarkoittaa eikä ranskalaista insinööria Pierre Hoeroebleauta. Kun eihän se edes erotu katukuvassa ja elää muutenkin kuin me. No, ehkä se ryystää kaljan sijasta mieluummin punkkua.

- Mitenkäs on opettaja, kun mun isoveikka on tehnyt töitä jo vuosikausia, ja se on yhtälailla ollut kaupungin asuntojonossa vuosikausia ja kumminkin tänne Somaliasta tuleva porukka saa heittämällä viisi huonetta ja keittiön ja vielä kitisevät päälle, kun ei ollu tarpeeksi iso kämppä. Mitkä on ne järkisyyt, joitten ansiosta minä nostan peukun pystyyn ja totean että näinhän tää pitää mennäkin?

- Mitenkäs on opettaja, kun Ali, Baba ja kaverit hakkasivat porukalla Antin, eikä niille seurannut siitä mitään? Kun meillä ymmärtääkseni vielä suhtaudutaan tohon väkivaltaan varsin negatiivisesti, niin millä järkisyillä sinä tämän perustelet?

- Mitenkäs on opettaja, kun tämä monikulttuurisuus on niin kertakaikkisen must juttu, niin kumminkin useissa kaupungeissa maksetaan opettajille ”haasteellisen luokan lisää”, jos luokassa on paljon maahanmuuttajia? Jos näitä järkisyitä ajatellaan, niin eikös sen pitäis mennä ihan toisin?

Oliskohan toimittaja sittenkin tarkoittanut, että yrittäkää nyt ihmeessä edes keksiä joku järkisyy?

Sitten kirjoittaja toteaa kumminkin, että maahanmuuton ongelmista puhumista ei saa demonisoida täysin. No paljonko se enää jätti keskusteluun varaa?

Sitähän minä en osaa sanoa, että onko kirjoittaja oikeasti tuota mieltä vai suoltaako hän sabluunan mukaista settiä pelkästään palkkansa ja työpaikkansa eteen. Mutta yhdestä asiasta olen sinänsä samaa mieltä kirjoittajan kanssa, eli nuoret eivät vaihda mielipiteitä opettajan kehotuksesta.

Eivät vaihda niin. Voin kuvitella tilanteen kurittomaksi päästetyssä koulujärjestelmässämme, jossa kirkasotsainen opettaja vetää mokumoottorin käyntiin ja alkaa julistaa evankeliumia. Johon Hemmo, Stegu ja Löka tuumivat väsyneellä äänellä että haista sinä pelle vaikka paska. Ja jatkavat jätkänshakin pelaamista. Tai niitä älypuhelimia ne kai nykyään näpräävät.

Ja tuskin opettajakuntakaan on niin kirkasotsaista kuin kirjoittaja luulee. Luokan edessä syntyy maailmasta melko nopeasti realistisempi kuva kuin jossain toimittajan tai tutkijan kammiossa.

MALLIKIRJOITUS

2011-08-04T00:32:00.000-07:00

Olen ____________. Työskentelen toimittajana maakuntani valtalehdessä _______________:ssa. Yliopistosta valmistumisen jälkeen olen ollut toimittajana kolmetoista vuotta. Olen syvästi huolissani nykymaailman menosta. Aina viime vuoteen saakka on toimittajan työ ollut varsin tyydyttävää. Tietysti siitä on irronnut kohtuullinen elanto, mutta tärkeintä on ollut sellainen hykertävä ylemmyydentunne. Olen ollut valistaja, joka kouluttaa sivistymätöntä kansanosaa. Olen saanut olla hyväksytty jäsen jossain minua suuremmassa.

Olen saanut sitä kautta myös arvostusta. Tietysti arvostus on tullut kaltaisiltani valistuneen kansanosan jäseniltä. Jos rehellinen olen, niin sehän on minulle riittänytkin, koska ei meillä ole ollut tarvetta kastimme ulkopuolisten kanssa seurustella.

Ja tämä kaikki on ollut niin helppoa. Meillähän on ollut valmis sabluuna siitä, kuinka maailma makaa, ja mikä on meille kaikille ja varsinkin teille toisille parhaaksi. Soraäänet ovat jääneet aikaisemmin vain ihmisten keskinäiseksi mutinaksi. Se ei ole vaikuttanut minuun millään lailla, koska eihän siltä mutinaa ole saatu julkiseksi. Mitä ei kuule, se ei häiritse. Minulle on riittänyt, että olen kirjoittanut oikeaoppisia, valmiin sabluunan mukaan tehtyjä kirjoituksia, joka miellyttää poliittista valtakoneistoa. Ja toisaalta poliittinen valtakoneisto antaa taas sabluunan mukaisia lausuntoja, jotka miellyttävät meitä. En millään muista sitä, kumpi osapuoli tämän myötäkarvaan silittämisen alkoi. Liekö tuolla merkitystäkään enää. Symbioosissa on hyvä elää.

Mutta nyt kaikki on muuttunut niin vaikeaksi.

Kun se tuli se internet. Ja sen myötä minunkin lehteni siirtyi verkkoon. Ja sitten ne päätoimittajan tolvanat keksivät, että minunkin kirjoituksiani pitää voida kommentoida.

Ja sen myötä tulivat Ne.

Ja Ne saivat itselleen äänen. Joka aikaisemmin oli kuulunut vain minulle. Helvetti soikoon, en minä käynyt yliopistoa siksi, että kaiken maailman levysepät ja varastomiehet pääsevät vittuilemaan minulle juttujeni perään. Ja jos Ne vain vittuilisivat, mutta kun Ne esittävät kysymyksiä. En minä pysty vastaamaan Niitten kysymyksiin. Ei sabluunassa ole siihen ohjetta. Sabluuna tehtiin uskottavaksi, ei kommentoitavaksi.

Vittuilevat minulle siitä Halla-ahostakin. Kun sitä on tullut aika ajoin haukuttua. Kyselevät, että onko jätkä itse asiassa edes lukenut sen Halla-ahon kirjoituksia. Olenhan minä itse asiassa niitä lukenut. Mutta kun minä en piru vie pysty perustelemaan sen juttuja nurin. Sabluuna ei anna siihen neuvoa. En pysty muuhun, kuin kirjoittamaan että pystyisin kyllä kaatamaan Halla-ahon väitteet vaivatta, mutta just nyt täytyy lähteä tupakin ostoon, enkä minä muutenkaan alennu kommentoimaan ala-arvoista rasistista propagandaa.

Ja sillähän minä saan vielä seläntaputtelua. Mutta vain valistuneelta kansanosalta. En pysty vakuuttamaan Niitä. Yritän unohtaa Niitten olemassaolon. Olenhan minä yrittänyt välillä nirhata Ne huumorin keinoin. Nimenomaan yrittänyt. En ole uskaltanut julkaista niitä juttuja. Kun pakkohan minun on tunnustaa, että olen mielenlaadultani koko lailla seipään niellyt. Miten minä voin heittää vitsejä, kun en itsekään niitä ymmärrä. Eikä sabluuna tunne huumoria.

Minulla ei ole muuta kuin sabluuna. En minä pysty luomaan itse uutta.

Ja jos olen rehellinen itselleni, en taida pystyä käyttämään sabluunaakaan kovin hyvin. Minulle soitetaan suuta vain oman lehteni kommenttipalstoilla. Yhtään juttuani ei ole nostettu edes Hommaforumille haukuttavaksi. Saisin siitä niin hyvää nostetta omissa piireissäni. Ja vain sillä on merkitystä.

Tiedänhän minä, vaikken sitä julkisesti koskaan tunnustakaan, että sabluuna on tehty melko sekavalla muotilla. Minun pitää kirjoittaa juttu, jossa vaaditaan hiilijalanjäljen pienentämistä. Ja heti perään minun pitää kirjoittaa juttu, jossa vaaditaan tänne tolkuttomasti porukkaa Afrikasta turvottamaan sitä hiilijalanjälkeään. Minun pitää kirjoittaa juttu, jossa pelotellaan työvoimapulalla. Ja sitten minun pitää kirjoittaa juttu, jossa vaaditaan tänne laivalasteittain sellaista väkeä, joka ei sitä työvoimapulaa ainakaan ratkaise. Ja niin edelleen. Ja tarjota tuo potpurri ihan loogisena kokonaisuutena.

Tiedänhän minä, että se on niin ristiriitaista. Eikä sabluuna anna siihen ratkaisua. Mutta en minä enää välitä. Olen liian syvällä tässä koneistossa. Haluan pitää asemani. Haluan pitää ansioni. Haluan, että Ne hiljennetään ja minä voin palata Niitten valistajaksi. Ei Niitten tarvitse edes lukea kirjoituksiani, kunhan vain ovat hiljaa. Ei minussa ole miestä tunnustamaan, että olen koko urani kirjoittanut silkkaa tuubaa. Haluan vain mennä tämän junan mukana, kun olen sen kyytiin kertaalleen päässyt. Eikä kyse ole enää siitä, oltiinko me oikeassa tai väärässä. Kyse on vain siitä, että me oltiin tässä junassa ensin. Ja tiedän, ettei meillä taida olla enää muuta keinoa kuin pakko. Mutta ehkä kaikki sitten aikanaan unohtuu. Minä ainakin olen hyvä unohtamaan.

Kun olen kertonut tarinani ja perusteluni, niin lukija varmaan ymmärtää, että vaadin internetissä esiintyvien vihakirjoitusten täydellistä kieltämistä ja vihakirjoittajien saattamista oikeuden eteen. Ja vaadin, että Jussi Halla-aho eroaa välittömästi hallintovaliokunnan puheenjohtajan tehtävästä sekä luopuu kansanedustajan paikastaan. Sivistynyt yhteiskunta ei voi antaa vihalle ja rasismille tuumaakaan periksi.

LÄRVÄNEN & TUOMIOJA

2011-07-30T00:08:00.000-07:00

Antero Lärvänen: Herra ulkoministeri, kiitos että suostuitte Huitsinnevadan Paikallisdemokraatin haastattelupyyntöön.

Ulkoministeri E. Tuomioja: Mielellänihän minä. Paikallislehdistö on kuitenkin tärkeä osa suomalaista mediakenttää.

A.L: Herra ulkoministeri, nythän on maassamme monessa suunnassa vaadittu näitten niin sanottujen vihapuheitten ja vihakirjoitusten kieltämistä. Termi vihapuhe on itsessään kuitenkin melko epäselvä. Olisiko mielestänne viisasta, että ensin määriteltäisiin tarkemmin, mitä vihapuheella oikein tarkoitetaan?

E.T: No eihän siinä olisi mitään järkeä. Termin pelotevaikutushan häviäisi tyystin. Jos asiaa tutkittaisiin tarkemmin, niin huomattaisiin, että niitä varsinaisia vihakirjoituksia on häviävän pieni määrä ja niitten tekijät merkityksettömiä hörhöjä. Ja kun me haluamme kuitenkin tukkia niitten ihmisten turvat, jotka – piru vieköön – perustelevat asiansa niin hyvin, että me emme voi faktoilla heitä hiljentää. Arvaako toimittaja, miten se jurppii, kun ei pysty vastaamaan väitteisiin oikein millään. Ei meille voi tehdä noin. Kun mehän olemme kuitenkin oikeassa, sanoi faktat mitä hyvänsä. Ei, olkoon vihapuhe vaan samanlainen hämärä käsite kuin ennenkin. Silloin sillä pystyy pelottelemaan suurimman osan ihmisiä hiljaiseksi. Ei mielivalta ole mielivaltaa, jos sitä harjoittaa oikeat ihmiset. Se on vastuullista demokratiaa.

A.L: Herra ulkoministeri, te olette voimakkaasti vaatinut sitä, että nettikeskusteluissa ei saisi esiintyä ollenkaan anonyyminä.

E.T: Totta munassa olen vaatinut. Sillähän saataisiin tukittua huomattava määrä turpia, varsinkin kun vihapuheisiin liittyvät rangaistukset saadaan edistykselliselle tasolle. Eikä asiassa välttämättä aina tarvita rangaistuksiakaan, sillä työpaikan menettämisen pelko saa ihmiset vaikenemaan. Vaikkei neuvostovast… siis vihakirjoitus olisi välttämättä rikoksen tunnusmerkit täyttävää, niin kun kirjoittajan henkilöllisyys on tiedossa, hänet voidaan painostaa pois työstään. Varsinkin julkishallinnossa tämä on helppoa, sillä siellä on olemassa pitkäaikainen ja toimiva työpaikkakiusaamisen ja painostamisen perinne, jota voidaan käyttää poliittisesti tarkoituksenmukaisella tavalla. Voihan tyyppi tietysti aina nostaa jutun työpaikkakiusaamisesta, mutta niin kuin toimittajakin tietää, niin sehän on vastatuuleen kusemista. Ja yleensäkin tämä aktiivinen nettikirjoittelu nostaa esiin sen vastenmielisen ajatusmallin, että kouluttamaton ja sivistymätön ihminen pystyisi mukamas muodostamaan uskottavan poliittisen mielipiteen ilman yläpuolelta annettua kokenutta poliittista ohjaamista.

A.L: Toisaalta viime aikoina on muistutettu siitä, että te olette itse tehneet Zavidovo-vuodon anonyyminä.

E.T: Ei noilla asioilla ole mitään tekemistä keskenään. En minä ole julkaissut mitään poliittisen kantani vastaisia vihakirjoituksia, joten ei tuo asia minua koske. Lisäksi kokeneena valtiomiehenä tiedän kyllä, milloin oma etuni ja valtion etu ovat yhteneväiset.

A.L: Herra ulkoministeri, useista suunnista on esitetty väitteitä, että Norjan tragedian käyttäminen sisäpoliittisena lyömäaseena on moraalitonta, varsinkin kun edes Norjassa ei näin suurta vaatimusten määrää ole tullut. Mitä mieltä olette näistä väitteistä?

E.T: Noo… poliittinen moraali venyy tarpeen mukaan. Mitäs ihmettelemistä siinä on. Totta kai sitä taotaan, kun rauta on kuumaa ja veisataan kun virsikirja on auki. Eivätkä norjalaiset siks toiseks ole saaneet niin hyvää kurssitusta poliittisen moraalin venyttämisestä kuin me suomalaiset 1970-luvulla. Olihan tuo Norjan tragedia ihan hirvittävä, mutta täytyy kyllä piru vie sanoa, että eipä olis voinut tulla meille parempaan saumaan. Kun se Suomen muuttaminen DDR:ksi meni ensimmäisellä yrityksellä ihan reisille ja tää toinenkin kierros on ollut viime aikoina vähän vastatuulessa. Mutta nyt meillä on taas mahdollisuus yrittää ja ehkä jopa onnistua. Ja äkkiä jumalauta, että minäkin pääsen siinä olemaan pomomiehenä enkä vain ylpeänä eläkeläisenä. En minä tästä nuoremmaksi muutu. Ehkä meidän virheemme oli aikaisemmin se, että yritimme puhua ihmiset kannallemme. Olis vaan pitänyt tylysti pakottaa. Naapurivaltiosta olis kyllä saanut silloin vielä tarvittavan avun.

A.L: Herra ulkoministeri, vaatimuksenne aseitten kotona säilyttämisen kieltämisestä on saanut paljon vastustusta. Eikö teidänkin mielestänne tällaisen kiellon aiheuttamat käytännön ongelmat ole vaikeita ja ehkä jopa ylivoimaisia?

E.T: Kuulkaas, toimittaja Lärvänen. Nyt jos sanon suoraan, niin ei käytännön ongelmat kiinnosta minua paljon paskaakaan. Ei minun tarvitse niitä ratkaista. Minä olen teoreetikko, ja minulle riittää, että asiat toimivat teoriassa. Itse asiassa voisin sanoa ylpeänä, että en minä ole mikään käytännön ongelmien ratkaisija, minä olen niitten aiheuttaja, niin kuin kunnon teoreetikon kuuluu ollakin. Ja jos jotkut muut eivät sitä ratkaisua keksi, niin lunastetaan vaikka aseet valtiolle ja maksetaan niistä romuraudan hinta. Kyllähän joka jätkä tietää, ettei tommosella aselain muutoksella tuon tyyppisiä terroritekoja estetä. Mutta minun mielestäni mitä muuta nuo metsästys- ja ampumaseuratkaan ovat kuin suojeluskuntia eri nimellä? Ja muutenkin metsästäjät ovat rahvaanomaista paskasakkia. Niitä joutaakin vähän kiusata. Jos minä en kerran metsästä, enkä harrasta ampumista niin ei sitä tarvitse tehdä muidenkaan. Minä olen sentään Erkki Tuomioja ja minä olen oikeassa.

A.L: Herra ulkoministeri, te olette kieltämättä vastannut kysymyksiini harvinaisen avoimesti. Kun rehellisesti sanoen minä odotin vain poliittista retoriikkaa.

E.T: No se johtuu varmaan siitä, että tätä haastatelua ei koskaan julkaista. Huomaako toimittaja tuon pöydän kulmalla olevan tötsän, joka osoittaa nauhuriinne? En minä tiedä, miten se toimii, mutta ministeriön teknoheput sanoivat, että sen ansiosta ei tuohon nauhuriin ole tarttunut sanan puolikastakaan. Minusta oli vaan mukava sanoa vaihteeksi suoran sanat teidän kaltaisille paskiaisille. Luuletteko te idiootit ihan oikeasti, että ihmisillä olisi mukamas kyky, saati sitten oikeus päättää omista asioistaan?

A.L: Niin ministeri varmaan tarkoittaa nauhurilla tuota pöydällä olevaan möhkälettä joka on itse asiassa meikäläisen vanha Sony Walkman vuodelta 1984 ja se sisältää kasetin Mattia ja Teppoa. Varsinainen nauhuri on rintataskussani. Se on samalla lähetin, ja vastaanotin sijaitsee Huitsinnevadassa, Hotelli Yrjöperskeleen respassa, joka lähettää tätä koko ajan livenä eetteriin. On niitä teknoheppuja meilläkin.

E.T: Haavaadeshalluai… hassukssäädääs… sesmellellem… mitähelv… vittu… MILIISI! EIKU SIIS VARTIJA!

*
*
*
*
*

Tuli tässä päälle vielä mieleen se, että meidän kaikkien kovasti arvostama Erkki varmaankin tosta nettikeskustelusta puhuessaan tarkoittaa, että ihmisten pitäis ajatella kaksikin kertaa ennen kuin sanoo. Häntä itseäänhän tää viisaus ei sinänsä koske, sillä mies totesi, että sivistyneessä yhteiskunnassa ei asetta tarvitse muut kuin viranomaiset. No, Yhdysvaltain perustuslaissa taataan Yhdysvaltain kansalaisille oikeus omistaa ja kantaa aseita. Jenkithän ottavat perustuslakinsa melko vakavasti ja Yhdysvaltain Suomen suurlähetystössä on kyllä suomenkielen taitoista väkeä, joka myös seuraa Suomen uutisointia, ja nehän ovat varmasti jo tässä vaiheessa ilmoittaneet Washingtoniin että Erkki is back ja heppu totesi heti ministerinpestinsä aluksi, että Yhdysvallat ei ole sivistynyt yhteiskunta.

Minähän en mikään oraakkeli ole, mutta sen osaan kyllä ennustaa, että kun se Erkin jälkeen seuraava ulkoministeri astuu virkaansa, niin on hepulla taas kertaalleen kyinen pelto kynnettävänä sen jälkeen mitä toi helevatun sälli on saanut ryssittyä.

ÄÄRIOIKEISTOA JOKA AINOA

2011-07-27T00:49:00.000-07:00

Mulla on viime päivät tullut seurattua tuon Norjassa tapahtuneen järjettömän teurastuksen aikaansaamia reaktioita täällä kotoisessa Suomessamme. Sinänsä positiivista on, että jopa politiikan terävimmässä kärjessä on pääosin tajuttu, että tuohon mielettömyyteen syyllistyi messiaskuvitelmista kärsivä psykopaatti eikä esimerkiksi Perussuomalaiset.

Paskaahan on kyllä lentänyt reippaasti, esimerkkejä ei kaikkia tähän kirjoitukseen mahdu millään, mutta ehkä tähän astiset pohjat veti vanha tuttu Liisa Jaakonsaari, joka ihan suoraan julisti perussuomalaiset nuoret murhaajiksi tällä tavoin:

Kuulin juuri radiouutisista, kuinka perussuomalaisten nuorisojärjestö on miettimässä, miten tehostaa turvatoimia. Tulipa mieleen, että siinä varkaat huutavat, että ottakaa varkaat kiinni.

Vaan Liisa on Liisa ja Liisana pysyy. Ei hänestä sen enempää. Itse asiassa tuumailen tätä äärioikeiston olemusta. Tuumailun sai aikaan Demarinuorten ja Vasemmistonuorten yhteinen julkilausuma, jossa he vaativat äärioikeiston nousun pysäyttämistä. Ja onhan sitä vaatinut yksi sun toinen heidän lisäkseen.

”Viranomaisten on aika herätä järjestäytyneen äärioikeistolaisuuden nousuun ja asettaa näiden ryhmien toiminnan lopettaminen prioriteetikseen”, sanoo Vasemmistonuorten puheenjohtaja Li Andersson.

No mikäpäs siinä. Jos äärioikeistolla tarkoitetaan näitä koppalakkileikkejä harrastavia uusnatseja niin minustakin ne on pelottavaa porukkaa. Ja onhan Suomi sinänsä jo Pariisin rauhansopimuksessa sitoutunut kieltämään tämmöisen toiminnan. Sopimuksen kahdeksas artikla sanoo sen selvästi:

Suomi, joka välirauhansopimuksen mukaisesti on ryhtynyt toimenpiteisiin hajoittaakseen kaikki Suomen alueella toimivat fascisminluontoiset poliittiset, sotilaalliset tai sotilaallisluontoiset järjestöt sekä muut järjestöt, jotka harjoittavat Neuvostoliitolle tai muille Yhdistyneille Kansakunnille vihamielistä propagandaa, sitoutuu olemaan vastaisuudessa sallimatta senluontoisten järjestöjen olemassaoloa ja toimintaa, joiden tarkoituksena on kieltää kansalta sen demokraattiset oikeudet.

Tosta artiklan viimeisestä lauseesta sinänsä herää tiettyjä ajatuksia, joista voisi kirjoittaa ihan oman juttunsa, eikä se koskisi äärioikeistoa, mutta keskitytään nyt vaan tähän äärioikeistoon. Mitenkäs äärioikeisto sitten tarkalleen määritellään? Onko meillä paljon äärioikeistoa? Poliisihan on perillä asioista. Antaapa poliisijohtaja Robin Lardotin kertoa:

Lardotin mukaan äärioikeiston toiminta on Suomessa kuitenkin pienimuotoista, ja kyse on muutaman ihmisen paikallisista ryhmistä.

Koska Suomessa poliisi pystyy toimimaan varsin tehokkaasti, niin eiköhän noi porukat saada kurissa pidettyä. Otetaan vaikka säilöön tarvittaessa. Yleisen turvallisuuden nimissä. Siinähän tulee vasurinuorison vaatimuksetkin toteutettua.

Vaan ei tää tainnut olla niin yksinkertaista. Oliskos vaatimuksen kohteena sittenkin vaikkapa Perussuomalaiset tai Hommaforumi? Voiskos olla niin, että blogia kirjoittava pitkäaikainen vasemmistolainen Ykäkin on äärioikeistoa? Noin perinteisin menetelmin ei tätä voi oikein toteen näyttää. Perussuomalaisten puolueohjelmasta ei oikein natsi-ideologiaa löydy, ja Hommafoorumillakin mainiot moderaattorit siivoavat natsipropagandan äkkiä pois kuleksimasta. Ja itsehän olen edelleenkin ottokivivuorelainen sosialidemokraatti. Maailma on tosin muuttunut niin, että SDP ei sellainen enää ole.

Äärioikeistolaisuutta täytyykin varmaan lähestyä vihan ja väkivallan kautta ymmärtääkseen mitä se on.

Vihaan minun on vaikea puuttua, sillä sehän on määritelty jonkun korkeamman voiman puolesta niin, että esim. joku vihervasemmistolainen nuori voi vihata minua niin paljon kuin sappi sietää ja niin julkisesti kuin huvittaa, mutta minä en saa tehdä toisinpäin.

Mutta vihahan on sinänsä vain tunne, eikä tunnepohjalta oikeusvaltiossa vielä ketään hirtetä.

Väkivalta taas on jotain konkreettista ja toteen näytettävää. Väkivaltaan yllyttäminen on vähän vaikeammin määriteltävää, mutta jos poliittista tahtoa löytyy, niin kyllähän se havaitaan. Ohjenuorana voidaan tässä käyttää Suomenmaa-lehden juttua, jossa haastatellaan Ulkopoliittisen instituutin johtajaa Teemu Sinkkosta, joka toteaa:

Ulkopoliittisen instituutin tutkija Teemu Sinkkosen mukaan Homma-foorumilla voi nähdä äärioikeistolaisia piirteitä.

Sinkkosen mukaan sivuston ylläpitäjät kiistävät virallisesti väkivallan, mutta retoriikassa ja ideologiassa on vihapuheiden piirteitä.

– Kirjoitukset eivät täytä lakiteknisesti viharikosten mittoja, mutta ihmiset saattavat niiden kautta ymmärtää, että väkivallan käyttö on hyväksyttävää.

Nettikeskusteluissa on vaarana, että joku tulkitsee vihamieliset kommentit kehotukseksi ryhtyä väkivaltaan.

Mietitäänpä siis, ovatko persut ja hommalaiset äärioikeistolaisia? Uskon tulkintani kelpaavan sekä demari- että vasurinuorille ja varmaankin myös ViNolle:

Sekä persut ja hommalaiset voidaan selvästi todeta kansallismielisiksi ryhmittymiksi. Ja toden totta, kansallismielisethän ovat osoittaneet kykynsä äärimmäiseen väkivaltaan, senhän osoitti tämä norjalainen sekopää. Ei auta selittää, että persut sekä hommalaiset eivät ole norjalaisia, eikä kumpikaan ryhmittymä kannata väkivaltaa. Hehän ovat kuitenkin joissain asioissa saattaneet olla samaa mieltä kuin tuo murhaaja. Ja vaikka kumpikaan ryhmittymä ei nettikeskusteluissaan missään nimessä halua väkivaltaa, niin niissä keskusteluissa on kiistatta suhtauduttu melko vihamielisesti joihinkin toisiin poliittisiin ryhmittymiin.

Ja tulee muistaa, että nettikeskusteluissa on vaarana, että joku tulkitsee vihamieliset kommentit kehotukseksi ryhtyä väkivaltaan. Ja kun ei millään voida todistaa, etteikö persuissa tai hommalaisissa olisi vieläkin paria kolmea sekopäätä, jotka ovat valmiita väkivaltaan, niin johtopäätös on kiistatta selvä: sekä Perussuomalaiset että Homma ovat äärioikeistolaisia ryhmittymiä. Viranomaiset toimeen. Putiikit kiinni, tietokoneet valtiolle ja pomomiehille hilut kinttuihin. Ja sille Ykälle tietysti myös. Loppuu senkin paskan riekkuminen.

Case closed.

Mutta mutta. Joku jäi mieleen nakertamaan. Toi määrittely. Voisiko sitä käyttää muuallakin? Katsotaanpas demarit ja vasurit samasta vinkkelistä:

Sekä demarit että vasemmistoliittolaiset voidaan selvästi todeta vasemmistolaisiksi ryhmittymiksi. Ja toden totta, vasemmistolaisethan ovat osoittaneet kykynsä äärimmäiseen väkivaltaan, senhän osoitti vaikkapa Baader-Meinhof terroristiryhmittymä. Jota muuten rahoitti ja jolle suojapaikkaa tarjosi eräs vasemmistolainen valtio, jota kovasti fanittanutta väkeä on maamme johdossa vieläkin. Ja onhan liikkeen liepeillä riekkuva Antifa-ryhmittymä kovasti mieltynyt väkivaltaan. Ei auta selittää, että demarit sekä vasemmistoliittolaiset eivät ole saksalaisia, eikä kumpikaan ryhmittymä kannata väkivaltaa. Hehän ovat kuitenkin joissain asioissa saattaneet olla samaa mieltä kuin tuo terroristiryhmittymä. Ja vaikka kumpikaan ryhmittymä ei nettikeskusteluissaan missään nimessä halua väkivaltaa, niin niissä keskusteluissa on kiistatta suhtauduttu melko vihamielisesti joihinkin toisiin poliittisiin ryhmittymiin.

Ja tulee muistaa, että nettikeskusteluissa on vaarana, että joku tulkitsee vihamieliset kommentit kehotukseksi ryhtyä väkivaltaan. Ja kun ei millään voida todistaa, etteikö demareissa ja vasemmistoliittolaisissa olisi vieläkin paria kolmea sekopäätä, jotka ovat valmiita väkivaltaan, niin johtopäätös on kiistatta selvä: sekä demarit että vasurit ovat äärioikeistolaisia ryhmittymiä. Viranomaiset toimeen. Putiikit kiinni, tietokoneet valtiolle ja pomomiehille hilut kinttuihin.

Perskeles. Demari- ja vasurinuorethan ovat oikeassa. Äärioikeisto on selvästi levittäytynyt laajemmalle kuin luulin. Vaan onneksi vihreät sentään puolustavat pientä ihmistä. Testataanpa kumminkin:

Vihreät De Gröna voidaan selvästi todeta vihreää ideologiaa kannattavaksi ryhmittymäksi. Ja toden totta, vihreäthän ovat osoittaneet kykynsä äärimmäiseen väkivaltaan, senhän osoitti vaikkapa Volkert van der Graaf, joka murhasi poliitikko Pim Fortuynin. Ei auta selittää, että vihreät eivät ole hollantilaisia, eivätkä kannata väkivaltaa. Hehän ovat kuitenkin joissain asioissa saattaneet olla samaa mieltä kuin tuo murhaaja. Ja vaikka vihreät eivät nettikeskusteluissaan missään nimessä halua väkivaltaa, niin niissä keskusteluissa on kiistatta suhtauduttu melko vihamielisesti joihinkin toisiin poliittisiin ryhmittymiin.

Ja tulee muistaa, että nettikeskusteluissa on vaarana, että joku tulkitsee vihamieliset kommentit kehotukseksi ryhtyä väkivaltaan. Ja kun ei millään voida todistaa, etteikö vihreissä olisi vieläkin paria kolmea sekopäätä, jotka ovat valmiita väkivaltaan, niin johtopäätös on kiistatta selvä: Vihreät De Gröna on äärioikeistolainen ryhmittymä. Viranomaiset toimeen. Putiikit kiinni, tietokoneet valtiolle ja pomomiehille hilut kinttuihin.

Islamilaista ideologiaa lienee turha testatakaan. Itse asiassa muuten vaikkapa Irakissa islaminuskoiset irakilaiset räjäyttelevät tämän tästä toisia islaminuskoisia irakilaisia, mutta enpä ole kuullut, että asia juurikaan demari- ja vasurinuoria vaivaisi. En oo kynttiläkulkueisiin ja julkisiin protesteihin asian tiimoilta juuri törmännyt. Olisko niin, että irakilaisten tappamista irakilaisista ei saa sopivaa sisäpoliittista boostia?

Niillä perusteilla, joilla niin persut kuin hommalaiset julistetaan äärioikeistolaisiksi, niin äärioikeistolaisia ollaan, no, me kaikki. Ainoa, joka selvinnee testistä puhtain paperein ja kenelle valta tulisi siis siirtää, lienee tuo edesmennyt Joogalentäjien puolue. Elleivät demari- ja vasurinuoret sittenkin kuvittele, että tietystä poliittisesta suunnasta ammuttu luoti tekee oikeesti vähemmän kipeetä kuin toisesta. Olenhan minäkin tossa vaalien kieppeillä netissä eräitäkin väkivaltafantasioita lukenut, mutta niitten tekijöinä eivät olleet persut. Persut olivat niitten kohteena.

Niin että kai toi mun lähestymistapa äärioikeistolaisuuteen oli sitten väärä. Ehkä äärioikeistolaisuuden voisi määritellä oikeasti näin:

Äärioikeistolainen on jokainen, joka ei aktiivisesti ja mahdollisimman julkisesti kannata uskomuksiin ja toiveisiin perustuvaa monikultturismi-ideologiaa.

Mitä enemmän minä tota julkilausumaa luen, niin sitä enemmän se alkaa silmissä näkyä muodossa:

Tällaisena suuren surun hetkenäkin tulisi muistaa se lohduttava asia, että me oikeaoppisen ideologian kannattajat olemme ihan oikeasti aivan helvetin paljon parempia ihmisiä kuin te kaikki muut. Me ansaitsemme taatun uran ja turvatun toimeentulon joko poliittisessa koneistossa tai julkishallinnossa.

LYHYESTI SORTOPERUNASTA

2011-07-20T14:49:00.000-07:00

Niin kuin lukija hyvin tietää, on Helsingin Sanomilla (tunnetaan myös nimellä Pravda, mistähän moinen lempinimi lie tullut) kansalaisiin kohdistuva valistustehtävä. Viime lauantaina tehtävää suoritti toimittaja Katriina Pajari, joka kirjoitti jutun Keravan vankilassa lusivan neekerin (pardon my perussuomi) Pablon (nimi muutettu, toimittajan nimeä ei muutettu) kärsimyksistä.

Juttuhan nyt oli sinänsä semmosta tavallista kollektiivisen syyllisyydentunnon herättelyä, eli kyseessä oli musta mies Dominikaanisesta tasavallasta joka oli olosuhteitten pakosta ihan vaan vähän välittänyt kokaiinia ja joka kärsii nyt tuomiotaan kuuden miehen sellissä, jossa ei ole kuin yksi kahvinkeitin, yksi jääkaappi, yksi televisio ja yksi Playstation, johon ei saa tuoda kuin 20 cd:tä per mies, ja josta touhusta joku Sverdlovskissa tuomiota istuva Aleksandr Gangsterinov toteaisi että istuuks noi jätkät hotellissa vai onks tää trikkikuva.

Mutta ei tosta hiuksia ruveta halkomaan. Tää oli tämmönen juttu ja tämmöset jutut pitää kirjoittaa tietyllä tavalla.

Mutta tämmösissä jutuissa on aina mielenkiintoista kattoa, että käyttääkö toimittaja papukaijametodia, vai löytääkö hän jonkun uuden monikulttuurisen koukun. Ja meidän Katriinammehan löysi. Meinaten ton perunan. Kun Pablo joutuu kehno vie päivä toisensa jälkeen natustamaan perunaa.

”Täällä tarjotaan joka aterialla perunaa. Miten kukaan voi syödä niin paljon perunaa?”

Tähän en ole vielä törmännyt. Pinnat Katriinalle. Tämmönen vähän rajoittuneempi ihminen saattaisi tuumia, että jos heppu on itsensä ineen järkännyt, niin luulis olevan tyytyväinen, että lautasella on ylipäänsä jotain lusikoitavaa. Mutta eihän niin saa ajatella, koska se on rasismia, fasismia, konservatiivisuutta ja muita pitkiä ja ikäviä sanoja.

Neutraalimpi henkilö voisi tuumia, että tässähän voisi olla vaikka jonkunlainen tutkimuksen aihe. Tyyliin: ”kuinka paikallinen perustuotanto vaikuttaa vankiloissa tarjottavaan muonaan” ja lopputulos menis varmaan jotenkin niin, että Pekingin vankilassa tarjoillaan pääosin keitettyä riisiä, Kansas Cityn vankilassa maissipuuroa, Habarovskin vankilassa kaalisoppaa ja Keravan vankilassa perunaa.

Mutta edistyksellinen henkilö ymmärtää mennä pitemmälle, ja tönkiä kaapista suomalaisia luurankoja. Perunahan on meinaten varsin imperialistista ja ryöstämällä hankittua sortotavaraa. Ainakin täällä Suomessa. Perunahan tuli meille aikanaan siten, että suomalaiset hakkapeliitat polttivat ja ryöväsivät jotain Pommeria ja nyysivät sieltä ihmisten siemenperunatkin. Niitten veriperunoitten jälkeläisiä me vieläkin natustelemme läskisoosin lisukkeena posket pullollaan, eikä meitä juuttaita edes hävetä.

Kun ajatellaan vielä, että Pablon esi-isät on aikanaan kuskattu rapakon taakse orjaksi suomalaisella tervalla tervatuilla laivoilla ja pään päälle kaveri joutuu syömään jatkuvalla soitolla imperialistista sortoperunaa niin onhan se kiistatta melko traumaattinen kokemus ja onhan siitä ilman muuta kirjoitettava mm. Helsingin Sanomissa.

Tietysti Pablolle voisi sanoa lohdutukseksi, että mikäli hakkapeliitat eivät olisi niitä perunoita tänne tuoneet, niin hänkin joutuisi vankilassa perunan sijaan jälttäämään lanttua, ja silloin lusiminen rupeaisi ihan oikeasti tuntumaan lusimiselta.

Tässähän olisi edistykselliselle toimittajalle ihan suuremmankin sensaation paikka. Miksei esitetä vaatimuksia, että vankiloihimme kuskataan vaikkapa mangúa Dominikaanisen Tasavallan miehelle, sambuzi-piirakkaa somaleille ja kevätkääryleitä kiinalaisille vangeille. Eväät tulisi luonnollisesti kuskata reilun kaupan purjelaivoilla, jotka on tervattu suomalaisella solidaarisuustervalla.

Noin henk koht minusta peruna on erinomaisen maittavaa evästä. En ole kyllästynyt siihen, vaikka olen sitä eräitäkin laareja eläissäni suuhuni lapioinut. Perunakokemuksia on tietysti monenlaisia. Ehkä tympein oli armeijassa se noppasopassa (tunnetaan myös nimellä pataljoonasoppa) ollut kuivattu arpanopan muotoinen peruna, josta ei sinänsä voinut sanoa, että se maistui pahalle, kun se ei maistunut millekään. Toisaalta siinä sopassa oleva säilykeliha (yhtä lailla nopan muotoinen) oli ihan pisteltävää. Ja kun sopassa oli mausteena nälkä, niin söihän sitä.

Äärimmäisen perunaglorian taas annan Lapin puikulaperunalle. Voi jösses, että se osaakin olla hyvää evästä. Ei se mitään soosia kaipaa. Ei muuta kuin voita ja suolaa. Harmi, että asun itse liian etelässä, eikä se täällä kasva. Jos kasvais, niin pistäisin parin aarin puikulaperunamaan heti kasvamaan, eikä Hotelli Yrjöperskeleessä muuta syötäisikään.

Hotelli Yrjöperskeleen respan henkilökunta lähettää sympatiat Pablolle (nimi muutettu), jota päivästä toiseen kidutetaan suomalaisella sortoperunalla. Ja toisaalta peukunnostot sille, että heppu on selvästi älykäs mies, joka osaa kertoa surusilmäiselle hippitoimittajatytölle, mitä surusilmäinen hippitoimittajatyttö haluaa kuulla.

Hämy sellin on minun seuranain
kun täällä vietän pitkää iltaa niin.
Ja katson hetken muiston helminauhaa
ja noihin kolkkoihin vankilan muureihin.

Helähtää täällä raudat kahleiden
On punaraitapuku ylläni
Ja sydämessäin surun täysi malja
Se täyttyy vain, ei täyty aika vaan

Perunaa on lautasellain ain
En täällä saa mä lempiruokiain
Vartijat mua ruualla kiduttaa
Ei täällä saa edes merianturaa

TÄSMENNETTY VIHARIKOSKOODISTO

2011-07-02T07:53:00.000-07:00

VAIN VIRANOMAISKÄYTTÖÖN

MUISTIO: TÄSMENNETTY VIHARIKOSKOODISTO

Saamamme toimeksiannon mukaan olemme tuoneet selvyyttä toistaiseksi hieman epäselvään viharikosmääritelmään. Muistion tarkoituksena on erotella erilaiset viharikostyypit, antaa suosituksia niihin suhtautumiseen tuomioistuimissa ja virkamieskunnassa sekä luoda pohjaa viharikoksiin liittyvään tulevaan lainsäädäntötyöhön. Muistiossamme olemme jakaneet viharikokset neljään eri päätyyppiin sekä niistä löytyviin alatyyppeihin:

1.Henkilöön kohdistuvat viharikokset (HKVR)
2.Kansanryhmään kohdistuvat viharikokset (KKVR)
3.Urakehitykseen ja ideologiseen uskottavuuteen kohdistuvat viharikokset (UIUKVR)
4.Passiiviset ja vetäytyvät viharikokset (PVVR)

Seuraavaksi viharikokset tyypeittäin:

1. Henkilöön kohdistuvat viharikokset HKVR

1. a) Henkilöön kohdistuva verbaalinen viharikos HKVVR

Mikäli kantaväestön edustaja käyttää halventavaa kieltä sortoturvatyövoimaperäiseen etniseen vähemmistöön kuuluvaa henkilöä kohtaan, tai kirjoittaa esim. internetissä häneen kohdistuvaa halventavaa tekstiä, syyllistyy kantaväestön edustaja tällöin henkilöön kohdistuvaan verbaaliseen viharikokseen. Tällöin kantaväestön edustaja on suotavaa tuomita lain suomien mahdollisuuksien perusteella joko kunnianloukkauksesta HKVVR tai törkeästä kunnianloukkauksesta HKVVR. Pääosin on suotava käyttää törkeää kunnianloukkausta HKVVR. Mikäli sortoturvatyövoimaperäiseen etniseen vähemmistöön kuuluvaa henkilö on esim. syyllistynyt rattijuoppouteen ja kantaväestön edustaja ilmoittaa hänen suullisesti tai kirjallisesti syyllistyneen rattijuoppouteen, voidaan lain vielä valitettavan rajallisten mahdollisuuksien mukaan tuomita kantaväestön edustaja vain kunnianloukkauksesta HKVVR.

Rangaistuksissa on suotavaa käyttää asteikon ääripäätä, eli 6 kk – 2 v ehdotonta vankeutta.

1. b) Henkilöön kohdistuva voimankäyttö- ja/tai väkivaltaviharikos HKVKVVR

Mikäli kantaväestön edustaja käyttää sortoturvatyövoimaperäiseen etniseen vähemmistöön kuuluvaa henkilöä kohtaan väkivaltaa, tulee hänet tuomita pahoinpitelystä HKVKVVR käyttäen rangaistusasteikon yläpäätä. Lieventäväksi asianhaaraksi ei voi lukea sitä, että kantaväestön edustaja väittää puolustaneen itseään. Lähtökohtainen ajatus on se, että sortoturvatyövoimaperäiset etniset vähemmistöt edustavat prosentuaalisesti niin pientä osaa väestöstä, että väitettä väkivallan yrityksestä määrällisesti selvästi suuremman väestönosan edustajaa kohtaan ei voi pitää totena. Lisäksi tällaisen perusteen oikeudellinen hyväksyminen lieventäväksi asianhaaraksi aiheuttaa tiettyjä oikeusideologisia jännitteitä, joista ei muistion vastaanottavia tahoja kai tarvitse tarkemmin muistuttaa.

Mikäli kantaväestön edustaja käyttää pahoinpitelyssä terä- tai tuliaseita tai astaloa (mm. sormukset
luetaan astaloiksi) tulee hänet tuomita törkeästä pahoinpitelystä HKVKVVR käyttäen rangaistusasteikon yläpäätä.

Mikäli kantaväestön edustaja käyttää virkansa (poliisi, vartija, ohjaaja jne.) puolesta sortoturvatyövoimaperäiseen etniseen vähemmistöön kuuluvaa henkilöä kohtaan ei-varsinaiseen väkivaltaan kuuluvia voimakeinoja (esim. maahanvienti- ja kuljetusotteet) tulee hänet tuomita pahoinpitelystä HKVKVVR käyttäen rangaistusasteikon yläpäätä.

Huomatettavaa on, että mikäli kaksi sortoturvatyövoimaperäiseen etniseen vähemmistöön kuuluvaa henkilöä käy keskenään nujakointia, ei kyseessä ole viharikos, vaan jatkossa asiasta käytettävä termi on Virka-ajan ulkopuolella tapahtuva spontaani sovittelupyyntö VAUTSS.

Luonnollisesti, mikäli sortoturvatyövoimaperäiseen etniseen vähemmistöön kuuluvaa henkilö käyttää väkivalta- ja voimakeinoja kantaväestöön kuuluvaa henkilöä kohtaan, ei kyseessä ole viharikos, vaan teko kuuluu laissa jo olevien hätävarjelupykälien alle.

Tulevaa lainsäädäntöä silmällä pitäen: Rikoslaistamme vuonna 1999 poistettu 16 luvun 4§ eli ns. kapinapykälä tulisi palauttaa uudestaan voimaan täsmennettynä nykyajan vaatimuksiin muodossa kapina: väkijoukon yksin toimin harjoittama väkivalta sortoturvatyövoimaperäiseen etniseen vähemmistöön kuuluvaa henkilöä tai henkilöitä kohtaan. Tässä tapauksessa, lain tultua voimaan, tulee myös asiasta seuraavat rangaistukset saattaa nykyajan vaatimusten tasalle. Näkemyksemme mukaan tässä tapauksessa väkijoukko koostuu vähintään kahdesta henkilöstä.

2. Kansanryhmään kohdistuvat viharikokset KKVR

2. a) Kansanryhmään kohdistuva viharikos KKVR

Mikäli kantaväestön edustaja esittää julkisia puheita ja/tai kirjoituksia, joissa kehotetaan kohdistamaan väkivaltaa sortoturvatyövoimaperäiseen etniseen vähemmistöön kuuluvaa ryhmittymää kohtaan, hän syyllistyy kansanryhmään kohdistuvaan viharikokseen KKVR sekä tietysti laittomaan uhkaukseen.

Viharikosvastaisen projektin tässä vaiheessa ei ole kuitenkaan suotavaa aktiivisesti etsiä näitten kirjoitusten tekijöitä, sillä tämänlaisia kirjoituksia voi käyttää perusteena jatkossa toimeenpantaville laaja-alaisemmille toimenpiteille. Tämänlaisia kirjoituksia on toki julkisuudessa suuresti paheksuttava. Koska tämänlaisia kirjoituksia on itse asiassa liikkeellä varsin vähän, on harkittava niitten levittämistä verkkoon viranomaisten toimesta. Lisäksi on levitettävä huhuja tällaisten kirjoitusten suuresta määrästä. Tällaiset toimet on luonnollisesti suoritettava niin, ettei mikään yhdistä niitä virkamieskoneistoon.

Mikäli tällaiseen viharikokseen syyllistynyt henkilö kuitenkin jää kiinni, häntä on rangaistava olemassa olevan lainsäädännön mukaan, käyttäen rangaistusasteikon yläpäätä.

Tähän mennessä esille tulleet viharikokset ovat sinänsä vaivattomia käsitellä, sillä niihin on olemassa lainsäädäntöä, jota voidaan soveltaa. Sen sijaan tästä eteenpäin esille tuotavat viharikostyypit ovat ongelmallisempia, eikä niihin pystytä puuttumaan ilman tarvittavaa lainsäädäntötyötä.

2. b) Kansanryhmään kohdistuva viharikos raskauttavien asianhaarojen vallitessa KKVR(r)

Mikäli kantaväestön edustaja kohdistaa julkista arvostelua sortoturvatyövoimaperäiseen etniseen vähemmistöön kuuluvaa ryhmittymää, ryhmittymän tapoja tai suorittamaa rikollista toimintaa kohtaan olemassa oleviin faktoihin perustuen, hän syyllistyy kansanryhmään kohdistuvaan viharikokseen raskauttavien asianhaarojen vallitessa KKVR(r).

2. c) Kansanryhmään kohdistuva viharikos erittäin raskauttavien asianhaarojen vallitessa. KKVR(er)

Mikäli kantaväestön edustaja kohdistaa julkista arvostelua sortoturvatyövoimaperäiseen etniseen vähemmistöön kuuluvaa ryhmittymää, ryhmittymän tapoja tai suorittamaa rikollista toimintaa kohtaan olemassa oleviin faktoihin perustuen, ja vieläpä niin, että näitä faktoja ei voida väittää perättömäksi muuten kuin tunteisiin ja globaaliin solidaarisuuteen vetoamalla tai kirjoituksen tehneen henkilön persoonaa demonisoimalla, hän syyllistyy kansanryhmään kohdistuvaan viharikokseen erittäin raskauttavien asianhaarojen vallitessa KKVR(er).

Vaikka rikostyypit KKVR(r) ja KKVR(er) ovat työryhmämme käsityksen mukaan selvästi lain hengen vastaisia, niitä ei valitettavasti voi vielä pitää lain kirjaimen vastaisina. Tulevassa lainsäädäntötyössä on näitten rikostyyppien minimirangaistuksena pidettävä kahta (2) vuotta ehdotonta vankeutta ja maksimirangaistuksen suuruutta on mietittävä, kun saadaan ensin selville, kuinka paljon asian lopulliseen vakauttamiseen löytyy asian vaatimaa poliittista tahtoa.

Kohdassa kaksi käsitellyt rikokset ovat erittäin vakavia, mutta työryhmämme näkemyksen mukaan seuraavassa kohdassa 3 käsiteltävät rikokset ovat vielä vakavampia ja toimivan yhteiskuntajärjestyksen kannalta äärimmäisen vaarallisia.

3. Urakehitykseen ja ideologiseen uskottavuuteen kohdistuvat viharikokset (UIUKVR)

3.a) Urakehitykseen ja ideologiseen uskottavuuteen kohdistuva viharikos UIUKVR

Mikäli kantaväestön edustaja esittää julkisia puheita ja/tai kirjoituksia, joissa kehotetaan kohdistamaan väkivaltaa vallitsevaa maahanmuuttopolitiikkaa ylläpitävää poliitikkoa, virkamiestä tai median edustajaa kohtaan, hän syyllistyy urakehitykseen tai ideologiseen uskottavuuteen kohdistuvaan viharikokseen UIUKVR sekä tietysti laittomaan uhkaukseen.

Työryhmämme näkemyksen mukaan tässä kohdassa toimitaan samoin kuin kohteessa 2a.

3. b) Urakehitykseen ja ideologiseen uskottavuuteen kohdistuva viharikos raskauttavien asianhaarojen vallitessa UIUKVR(r)

Mikäli kantaväestön edustaja kohdistaa julkista arvostelua vallitsevaa maahanmuuttopolitiikkaa ylläpitävää poliitikkoa, virkamiestä tai median edustajaa tai hänen toimiansa kohtaan olemassa oleviin faktoihin perustuen, hän syyllistyy urakehitykseen ja ideologiseen uskottavuuteen kohdistuvaan viharikokseen raskauttavien asianhaarojen vallitessa UIUKVR(r).

3. c) Urakehitykseen ja ideologiseen uskottavuuteen kohdistuva viharikos erittäin raskauttavien asianhaarojen vallitessa UIUKVR(er)

Mikäli kantaväestön edustaja kohdistaa julkista arvostelua vallitsevaa maahanmuuttopolitiikkaa ylläpitävää poliitikkoa, virkamiestä tai median edustajaa tai hänen toimiansa kohtaan olemassa oleviin faktoihin perustuen, ja vieläpä niin, että näitä faktoja ei voida väittää perättömäksi muuten kuin tunteisiin ja globaaliin solidaarisuuteen vetoamalla tai kirjoituksen tehneen henkilön persoonaa demonisoimalla, hän syyllistyy urakehitykseen ja ideologiseen uskottavuuteen kohdistuvaan viharikokseen erittäin raskauttavien asianhaarojen vallitessa UIUKVR(er).

Vaikka rikostyypit UIUKVR(r) ja UIUKVR(er) ovat työryhmämme käsityksen mukaan selvästi lain hengen vastaisia, niitä ei valitettavasti voi vielä pitää lain kirjaimen vastaisina. Tulevassa lainsäädäntötyössä on näitten rikostyyppien minimirangaistuksena pidettävä neljää (4) vuotta ehdotonta vankeutta ja maksimirangaistuksen suuruutta on mietittävä, kun saadaan ensin selville, kuinka paljon asian lopulliseen vakauttamiseen löytyy asian vaatimaa poliittista tahtoa.

Viharikokseen UIUKVR sisällytetään luonnollisesti myös yliopistolliseen naistutkimukseen, feminismiin yleensä, yhteiskunnallisiin tieteisiin ja muihin edistyksellisiin oppeihin kohdistuva arvostelu.

Viharikostyyppien UIUKVR(r) ja UIUKVR(er) rinnalle on työryhmämme näkemyksen mukaan myös virallistettava niihin liittyvä viharikostyyppi 4:

4. Passiiviset ja vetäytyvät viharikokset (PVVR)

Tämä rikostyyppi koskee ennen kaikkea virkamiehistöä. Viharikosten vastainen toimintahan on julkista toimintaa, ja tässä toiminnassa on julkishallinnolla suuri vastuu. Näemme, että vähintään kymmeneen henkilöön nähden esimiesasemassa olevan virkamiehen on esitettävä jonkinlainen julkinen viharikosten ja yleensäkin rasismin vastainen mielipide vähintään kaksi kertaa vuodessa. Mikäli hän ei tätä tee, voi hänen katsoa syyllistyneen passiiviseen ja vetäytyvään viharikokseen PVVR, joka itsessään riittää virkasuhteen välittömään irtisanomiseen ja sen lisäksi hänet voidaan asettaa syytteeseen virkavelvollisuuden laiminlyönnistä.

Huomattavaa viharikostyypeistä 2b, 2c, 3b, 3c ja 4.

Koska lainsäädäntömme ei ole tarpeeksi edistyksellinen, ei työryhmämme esittämiä toimenpiteitä voi vielä täydessä mitassaan käyttää. Lakialoite em. kohdista on saatava vireille mahdollisimman pian. Työryhmämme näkemyksen mukaan laki saadaan eduskunnassa hyväksyttyä, sillä sen takana on nykyinen hallituskokoonpano ja mitä varmimmin myös Keskusta, erityisesti kohdissa 3b ja 3c. Seuraavien eduskuntavaalien jälkeen nämä lainsäädännölliset toimenpiteet voivat olennaisesti vaikeutua.

Ennen kuin laki on saatu säädettyä, on viharikoksista puhuttava julkisuudessa paljon, mutta mahdollisimman vähillä määrittelyillä epävarmuuden ylläpitämiseksi. Lisäksi jo ennen lakia, voi luottamuksen arvoisille virkamiehille antaa ohjeistuksen siitä, että varsinkin urakehitykseen ja ideologiseen uskottavuuteen kohdistuvaan viharikokseen syyllistyvät julkishallinnon työntekijät irtisanotaan tai painostetaan muilla keinoilla pois töistään. Julkishallinnolla on tästä kyllä vuosikymmenten vankka kokemus.

Mitä tulee nimimerkillä kirjoittaviin viha- ja uusviharikollisiin, he käyttävät valitettavasti hyvin paljon amerikkalaisia palvelimia. Koska Yhdysvallat on vastuulliseen sananvapauteen nähden takapajuinen maa, ei maan viranomaisilta saada apua heidän paljastamisekseen. Näin ollen tulee selvittää tekniset mahdollisuudet blokata mm. Blogger ja Wordpress kokonaan pois suomalaisesta verkosta.

Lisäksi tulisi aikaansaada jonkinlainen kampanja nettirasistien paljastamiseksi. Erityisesti julkishallinnon edistyksellisellä tavalla kateellisissa ja kyräilevissä työyhteisöissä kampanja voisi saavuttaa huomattavaa menestystä. Nettirasistin paljastajan voisi palkita vaikkapa kylpylälomalla.

Luonnollisesti tämän muistion sisältö tulee pitää ehdottoman salaisena siihen asti, kunnes tarvittavaa lainsäädäntöä päästään tekemään.

Työryhmän asiantuntijajäsenet:

Huita Hujanen, selitteläätiön ja voimavaltahöpedismin tutkimusprofessori

Tirpsvan Lönöttää, PhD of some political science and shit, yo

Milla-Lällä Pimpstén, vähemmistövaltuutetun erityistutkintaprojektisuoritetoiminta-asiantuntija

Einoshäkätäk Blönstönen, selitteläätiön ja soveltavan spedestetiikan ylempi lettuvihtori

Lill-Kerstin Porrström-Hottentot, saneleva virkamies

*

Muistion ulkopuolelta: esitämme lisättäväksi vaarallisten viharikollisten laajalle mustalle listalle kaksi nimimerkkiblogia eli Rähmiksen ja Maalaisjärjen.

AJATUKSIA UUNINPANKOLTA II

2011-06-12T14:23:00.000-07:00

Sen verran helteinen on toi viikonloppu ollut, että piti meikäläisenkin tulla uuninpankolta alas hiukka vilvoittelemaan. Samalla tuli aukaistua toi internet ja katsottua myös, mitä valtamedialla on sanottavaa, ja sehän ei sinänsä viisasta ole, koska valtamediaa lukemalla onnistuu saamaan itselleen yhtä aikaa sekä löysän vatsan että ankaran ummetuksen.

Niin tiedostava toimittaja- kuin poliittinenkin eliitti näköjään on edelleenkin ristiretkellä rasismin pirua, ja sen kanssa epäpyhän liiton tehneitä noitia vastaan. Ja pirun suurin juonihan on se, että se kiistää olemassaolonsa. Niin tiedostavaan toimittaja- kuin poliittiseenkin eliittiin kuuluvat tyypithän pistävät jatkuvasti näppistä savuamaan ja kirjoittavat lisääntyvästä rasismista ja rasistisesta väkivallasta. Tästähän minä kirjoitin viime jutussakin, mutta tuntuu siltä, että pirua pois manaavat tyypit alkavat muuttua itse belsebuubiksi ja toimia juuri niin kuin väittävät heidän halveksimiensa ihmisten (niin kuin esmes minun) tekevän.

Hehän ovat jo aikaa sitten metelöineet ääri-, laita-, reuna-, syrjä- ja vinkkelioikeiston (pääosin persujahan ne tarkoittavat, ja persut ovat tosin ajatuksiltaan lähinnä demareita, mutta ei totuuden kannata antaa pilata hyvää läppää) noususta ja sen ilman muuta aiheuttamasta väkivallan aallosta. Tätä pirua kun on tarpeeksi porukalla manattu, niin sehän on sitten itsessään jo todiste, että kyllä se piru on oikeasti olemassa. Ja kun joku keksi se ääneen sanoa, niin toisethan toistavat samaa epistolaa, kun niin moni on jo kirjoittanut, että se piru on oikeasti olemassa. M.O.T. Viis faktoista.

Eli otetaan kohteeksi tietty kansanryhmä, josta kehitellään itse keksittyjä pelkoja, ennakkoluuloja, väkivaltafantasioita (joitten toteutumista itse asiassa saatetaan jopa toivoa) ja kun niitä on jauhettu tarpeeksi, niin niitten voidaan todeta muuttuneen todeksi. Koska yhdessä on päätetty, että omat fantasiat ovat muuttuneet todeksi, niin näistä fantasioista maalataan maalitaulu, joka kiinnitetään ihan elävien ihmisten, niin kuin vaikkapa Jussi Halla-ahon tai Olli Immosen otsalohkoon.

Eikös meidän pahojen razzeporukoitten pitänyt toimia juuri näin? Näin ainakin väitettiin. Mielestäni tässä maassa on kyllä ihan oikeasti pelottavia ihmisiä, mutta ne ovat ihan muita, kuin virallisesti väitetään.

Rasismin löytäminen vaikka kiven kolosta on tietysti äärimmäisen tärkeää, ja sen julkinen vastustaminen (vaikka sitä ei olis oikein löytynytkään) on tietysti vielä tärkeämpää, ja menossahan on hyvin mukana myös Seitsemänteen Sukupolveen Kunnioitettu Ensimmäinen Toverimme Tarja Halonen, joka tuumaili, että ei sen niin väliä, minkälainen hallitus pystyyn pannaan, mutta sen täytyy irtisanoutua rasismista ja tuomita se vielä entistäkin hallitusta syvemmin, leveämmin ja laajemmin.

Sitä, kuinka edellisen hallituksen toimet huomioon ottaen tämä vielä laajempi vielä löytämättömän mutta silti yhteiskuntaamme epäilemättä nakertavan rasismin tuomitseminen onnistuu on mulle hiukan hakusessaan, mutta oikealla asiallahan Halonen tietysti on, koska tämähän on kiistatta suurin ongelma tässä maassa tällä hetkellä.

Minähän en tiedä mitään mistään ja siitä olemattomastakaan en ymmärrä kuin vähän, mutta mulle tulee mieleen tosta jatkuvasta julkisesta rasismin vastustamisesta ja oikeitten tai keksittyjen rasistien tuomitsemisesta mieleen ihan perusinhimilliset asiat.

Luulisin, että hyvin suuri osa tiedostavaan eliittiin kuuluvista sekä poliitikoista että toimittajista on jo aikaa sitten hoksannut, että kyllähän tää monikulttuurinen mopo lähti käsistä jo aikaa sitten, ja tuubaahan tässä on tullut soiteltua hyvinkin parikymmentä vuotta? Mutta kun ihminen on semmonen, että tyrimistään on vaikeaa tunnustaa. Omat menetetyt kasvot ovat henkilökohtaisesti paljon suurempi tragedia, kuin se, että koko muu kansakunta ottaa kipeää vaikka Hangosta Utsjoelle. Näin ollen rasismia vastustetaan, mutta ei tietenkään määritellä, ja päädytään siihen, että mikäli nykytilaa ei julkisesti, ja mitään kyseenalaistamatta puolusta ja ylistä, on automaattisesti rasisti. Ikävää monelle, vielä useamman lompakolle, mutta omat kasvot plus mukava työpaikka säilyvät.

Noin henk koht mulla olis pienenä toiveena se, että uusi eduskunta antaisi Haloselle hänen ansaitsemansa läksiäislahjan ja äänestäisi, että Suomi pyyhkii jalkaväkimiinat kieltävällä Ottawan sopimuksella persettä.

*

Koska tässä uuninpankolla olessaankin tulee seurattua tuota mediaa, niin huomaa, että Helsingin Sanomat jatkaa tiukasti rahvaan sivistämistehtäväänsä. Pääkirjoitukset ja uutisointi on sinänsä oma lukunsa, jonka jokainen kyllä huomaa, mutta mielestäni kaikkein mainioimpia ovat Helsingin Sanomien kolumnit, joista aina yhteen löytyy linkki Oikeaoppisen nettiversion etusivulta.

Kuluneella viikolla törmäsin pariin mainioon esimerkkiin sivistyskirjoituksista, joilla rahvasta pyritään kouluttamaan. Ensimmäisen teki neito nimeltä Virpi Salmi, joka haukkuu suomalaisen keskiluokan, eli siis suurimman osan suomalaisista. Kirjoitus löytyy tuosta.

Se mulle jäi tietysti hieman epäselväksi, että mikä oli kirjoituksen idea. Kävi ilmi, että säästäminen ja yleinen penninvenyttäminen on naurettavaa. Toisaalta Thaimaahankaan ei saa lentää, joten ei tuhlaaminenkaan oikein hyvästä ole. Se ainakin kävi selväksi, että mikäli pitää tilillään jemmarahaa sen verran, että voi ostaa ilman velkaa uuden pesukoneen, mikäli edellinen hajoaa, niin se on naurettavaa. Ja kun hinnoista yleensäkään ei saa narista, niin täytynee elää kädestä suuhun. Joka tapauksessa kirjoituksesta sai käsityksen, että suomalainen keskiluokka, eli siis pääosa suomalaisista on jotenkin kertakaikkisen perperistä, mutta Virpi Salmi ei ole, koska hän ymmärtää sitä haukkua.

Vaan kysehän ei olekaan siitä, mitä Virpi Salmi haluaa sanoa ja opettaa. Hänen kirjoituksensa ei ole tehty rahvaalle. Kirjoituksessaan hän irtisanoutuu rahvaasta, mollaa jotain suomalaisuuden osa-aluetta ja näin tehdessään ilmoittautuu tiedostavan eliitin jäseneksi. Kun hän on tämän ilmoittautumisen tehnyt, hänet tulee ottaa vakavasti, ja hänelle tulee tarjota hyviä työtilaisuuksia, koska suomalainen systeemi on vielä sen verran takapajuinen, että hänelle ei tiedostavan aatelin jäsenenä voi määrätä henkilökohtaiseksi läänitykseksi esmes Someroa.

Vaikka Virpi Salmelle kyseessä on ilmoittautuminen tiedostavaan aateliin, elikkä ihan puhdas henkilökohtainen asia, niin yhtä kaikki, Helsingin Sanomat mieltää, että tällaista opetusta rahvas tarvitsee.

Samaan aikaan kirjoitti samoissa kolumneissa eräs heebo nimeltään Jyrki Kiiskinen jutun, jossa hän ilmoitti, että suomalaisten elintarvikkeitten sekä ostaminen että valmistaminen ovat naurettavaa. Sinänsä ruokahan on pitkälti makuasia, joten heppuhan saa halutessaan järsiä vaikka jäkälää, jos siltä tuntuu, mutta itseäni hiukka pelottaisi, jos kaikki sapuska olis ostosessa ulkomailta.

Vaan tästähän ei ollut kirjoituksessa kysymys, enkä usko ensinkään, että Jyrki Kiiskinen kerää kaupassa ostoskorinsa täyteen vain sillä perusteella, että ei vahingossakaan tule ostettua suomalaisia elintarvikkeita. Kyseessähän on hänelläkin siitä, että hän irtisanoutuu rahvaasta, mollaa jotain suomalaisuuden osa-aluetta ja näin tehdessään ilmoittautuu tiedostavan eliitin jäseneksi. Kun hän on tämän ilmoittautumisen tehnyt, hänet tulee ottaa vakavasti, ja hänelle tulee tarjota hyviä työtilaisuuksia, koska suomalainen systeemi on vielä sen verran takapajuinen, että hänelle ei tiedostavan aatelin jäsenenä voi määrätä henkilökohtaiseksi läänitykseksi esmes Ruotsinpyhtäätä.

Vaikka Jyrki Kiiskiselle kyseessä on ilmoittautuminen tiedostavaan aateliin, elikkä ihan puhdas henkilökohtainen asia, niin yhtä kaikki, Helsingin Sanomat mieltää, että tällaista opetusta rahvas tarvitsee.

Se, mikä tossa on ikävää, on se, että tiedostavaan eliittiin voi ilmoittautua niin helposti. Riittää, kun ottaa jonkun suomalaisuuden osa-alueen ja nollaa sen. Eihän se vaadi muuta kuin housut jalassa huoraamista. Annaskumäkin yritän. Ilmoittaudun tiedostavaan eliittiin. Otan ja mollaan jotakin suomalaista tiedostavaan tyyliin. Otetaanpa nyt mollattavaksi vaikkapa jääkiekko:

MITÄTÖN SIRPALELAJI HEIKON KANSALLISEN ITSETUNNON PÖNKKÄNÄ

Hiljattain päättyneitten jääkiekon mm-kisojen tiimoilta alkanut juhlinta ja kansallinen uho ällöttää minua. Se on mielestäni osoitus siitä, kuinka olematonta, ja pelkkiin kuvitelmiin perustuvaa kansallista itsetuntoa pönkitetään maailman mittakaavassa olemattomalla urheilulajilla, joka on ykköslaji ainoastaan Suomessa ja Kanadassa.

Lajin saama suuri suosio kuvaa erinomaisesti suomalaista alhaista itsetuntoa. Me emme uskalla haastaa toisia kansakuntia lajeissa, joita pelataan koko maailmassa. Me haemme tyydytystä jostain marginaalisesta mitättömyydestä, josta esim. Brasiliassa ja Meksikossa ei ole koskaan kuultukaan.

Lisäksi jääkiekon suosio on osoitus suomalaisessa yhteiskunnassa piilevästä rakenteellisesta rasismista. Suomalaiset ovat ottaneet omakseen lajin, joka on valkoisen rodun dominoima. Toisin kuin jalkapallossa tai koripallossa, on tummaihoinen pelaaja vielä lajissa harvinaisuus. Sattumaako? En usko. Suomalaiset eivät halua antaa mahdollisuutta maahanmuuttajille, ja siksi tukevat lajia, joka on luisteleva esimerkki apartheidista.

Itse seuraan mieluummin ruohokenttien shakkia jalkapalloa. En niinkään lajin itsensä takia, vaan siksi, että se on osoitus monikulttuurisuuden voimasta. Vaikka tunnustankin sen, että Yleisradio on hoitanut kansankasvatuksellisen tehtävänsä varsin mallikkaasti, näkisin, että se tulisi lisätä suvaitsevaisuuskasvatustaan myös urheilun alalla.

Ylen tulisi ottaa Afrikan jalkapallomestaruuskisat ohjelmistoonsa. Kaikki ottelut tulisi esittää. Afrikkalainen jalkapallo on iloista, luovaa ja ennakkoluuloja rikkovaa jalkapalloa. Otteluitten puoliajoilla tulisi esittää opetusohjelmia otteluissa pelaavien maitten ihmisistä ja kulttuurista. Tällaista urheilukasvatusta suomalaiset tarvitsevat. Paljon enemmän kuin jotain typerää ilmaveivin ylistystä.

Yep. Helppoa kuin heinänteko. Mikäli Suomi ei olisi niin takapajuinen maa, niin voisin ilmoittautua tiedostavan eliitin jäseneksi ja vaatia sen perusteella itselleni henkilökohtaisen läänityksen. Luulen, että Hotelli Yrjöperskeleen henkilökunnalle riittäisi läänitykseksi Puumala. Se on nätti mökkikunta Saimaalla, ja sen väestöpohja riittäisi kyllä elättämään meikäläisen koko remmin. Kun ei meillä noi tarpeet niin hirveen suuria ole. Lukija voi tehdä halutessaan mielikuvaharjoituksia ja eliittimitätöidä vaikkapa kalakukon, kumisaappaat, Suomi-konepistoolin, suomalaisen heavy-rockin tai juhannuskokon.

Ja-hah. Ilmatieteen laitos lupaa viilenevää. Takaisin pankolle. Kai täältä joskus könytään pysyvästi alas.

AJATUKSIA UUNINPANKOLTA

2011-05-27T06:50:00.000-07:00

Täytyy tulla hetkeksi alas täältä uuninpankolta ja pitää taukoa tauosta. Täytyy nimittäin hetken aikaa yritää hahmottaa tätä vaalien jälkeistä suomalaista poliittista todellisuutta, joka ainakin meikäläisen järjenjuoksusta ajaa kevyesti oikealta ohi. Olenhan minä asian tiimoilta tiennyt jo monta vuotta että todellisuudessa on reikä, mutta näitten vaalien jälkeen reikiä on näyttänyt tulevan muutama lisää. Liekö siihen syynä tää Sveitsissä toimiva härspediräättöri, vai mikä hiton hiukkaskiihdytin se on. Kun se tekee kuulemma niitä pieniä mustia aukkoja. Varma en ole, koska toi hiukkasfysiikka on mulla vähän heikoissa kantimissa. Toisaalta se saattais olla helpommin opeteltavissa kuin tämä nykyinen yhteiskunnallisesti edistyksellinen logiikka.

Se on tullut pistettyä merkille, että noi ökyisäntämiehen elkeet ovat siirtyneet maalta kaupunkiin, edistyksellisten poliitikkojen ja toimittajien käytettäväksi. Ökyisännillähän oli tapa todeta, että kummää niin sanon, niin silloin se on niin. Sama meno jatkuu edistyksellisissä piireissä. Kyseessähän on tää persujen vaalivoiton jälkeinen ennennäkemätön väkivallan aalto sekä maahanmuuttajia että Suomen ruotsinkielistä väestöä kohtaan.

Väkivallan aaltohan todistetaan tapahtuneeksi sillä, että muutama tyyppi on kirjoittanut väkivaltaa tapahtuvan laajoissa määrissä, ja toiset tyypit ovat sitten lukeneet nämä kirjoitukset, ja luonnollisesti jatkavat ketjukirjettä, ja kun tätä on tarpeeksi pitkään jaanattu, niin asiahan on ilman muuta toteennäytetty, vaikka se väkivalta-aalto onkin kyllä pysynyt piilossa.

Kun kelailen hieman aikaa taaksepäin, niin eikös tää vouhotus alkanut Ajatusten Tonavan Päivi Lipposen blogikirjoituksesta? Mamma kun kirjoitti että hän oli kuullut jonkun sanoneen jonkun kuulleen jotakin joltakin joka oli kuulemma kuullut jotakin, ja siitähän olikin hyvä tehdä johtopäätös siitä, että Suomen ruotsinkielistä väestönosaa ollaan pistämässä seipään nokkaan. Ja siitähän oli sitten tietysti seurauksena myös johtopäätös, siitä, että tottahan helvatussa ne jäykkäniskat vainoavat myös maahanmuuttajia. Kun ne poltti sen pizzeriankin. Tai siis no, maahanmuuttajathan ne sen itse kyllä poltti, mutta kun Päivi oli noin periaatteessa niinqu oikeassa, niin asiahan on toteennäytetty. Mutta kun asiaa toistetaan tarpeeksi kauan, niin täytyyhän sen muuttua todeksi. Kukas jätkä se olikaan aikanaan tuon menettelytavan spesialisti?

Hysteriahan on höhlää sinänsä ittessäänkin, mutta jos yleisen hysterian aiheuttaa Päivi Lipponen, niin ehkäpä edistyksellisten tahojen kannattaisi hetkeksi lyödä kyynärpää kiveen ja rauhoittua. Toisaalta minusta tuntuu, että ne oikeasti nauttivat tilanteesta. Nythän heillä on ikioma, ja kovasti kannatusta saanut mörkö, mitä on kiva demonisoida ja olla niinqu peloissaan, vaikka he hyvin tietävät, että ei tää demoni tule virittelemään TNT:tä heidän kivijalkaansa. Tässä voi sillai leikkiä Martin Luther Kingiä, ilman Martin Luther Kinginä olemisen ikäviä sivuvaikutuksia.

Mitä tulee sinänsä Päivi Lipposeen, niin mikäli olisin vielä demari, jota aikanaan olin, lähestyisin varmankin SDP:n puoluejohtoa kirjeellä, jossa pyytäisin, että tukkikaa nyt ihmeessä jo ton tättähäärän turpa. Demareitten kannattajathan saattavat vielä lukea, mitä se kirjoittaa, ja siitähän ei hyvä heilu. Nytkin se totesi, että vaalilupausten pitäminen on vaalilupausten pettämistä. Vaan toisaalta, kun en ole enää demari, niin totean, että kirjoittele Päivi vaan, ja julkaise jutut mahdollisimman laajalti ja pistä nimi mahdollisimman isolla perään.

Toinen asia, mikä meikäläisen todellisuuteen ei oikein mahdu, on se, että jos Suomessa on joku ongelma, niin se ongelma ei ole ongelma. Sen sijaan jos joku puhuu ongelmasta ääneen, se onkin ongelma, ja sitä pitää taivastella. Täähän liittyy kansanedustaja Hakkaraiseen, jonka lausunnot Helsingissä olevista etnisesti oikeaoppisista jengeistä sai aikaan välittömän oikeaoppisen älämölöreaktion. Mies kun käytti kiellettyä sanaa. Miehen puheet ovat suuri ongelma. Se, että Helsingissä notkuvat oikeaoppisesta etnisestä suunnasta tulevat jengit ovat ihan oikeasti ongelma, ei ole ongelma. Tulee mieleen tilanne, että sauna palaa, ja kun joku kaveri huutaa, että mennään nyt helvetissä sammuttamaan toi sauna, niin kaverille vaaditaan syytettä tuhopoltosta kun se otti ja kiroili.

Tää mikä ihmetyttää erityisesti, on se, että vaikka Vihreät saavat vaaleissa selvästi selkäänsä, niin puolueella kuvitellaan olevan 112 kansanedustajaa. Vihreitten oikeaoppista moraalista tuomiota pelätään enemmän kuin Tuomiopäivää, vaikka pelkkää suunpieksäntäähän se on. Hyvä esimerkki oli nää menestykseen päättyneet lätkän mm-kisat, joitten jälkeen joku vihreitten nobody-but-so-wanna-be-somebody avautui (valtamedian suurella tuella tietenkin), että nyt lätkäporukoitten pitää irtisanoutua irti rasismista juuri vihreitä miellyttävällä tavalla. Kun meinaan hän oli nähnyt kaksi isokokoista öykkäriä uhoamassa ratikassa parille tummalle pojalle. Ja hänhän oli sitten poikaystävänsä kanssa hankkinut häädön öykkäreille.

Jääkiekkoväellä olis tietysti pitänyt tulla päähän ajatus, että montakohan kertaa sporassa on yksi piiperö poikakavereineen hoitanut kaksi isoa juopunutta öykkäriä ulos kyydistä? Ettei vaan puhuisi kukkua? Mutta kun ei. Niin piti mennä nöyristelemään jonkun viherpimun edessä ja irtisanoutua kaikesta mahdollisesta.

Mikäli todellisuudessa ei olisi tällä kohdalla reikää, olisi kiekkoväki muistanut jaloissansa olevat housut, ja tuumannut vaikkapa näin:

Muistutamme, että jääkiekkomaajoukkueen pelaajien työnantajia ovat mm. Minnesotan Nouseva Voima, Phoenixin Työväen Kiekko-Veikat, Magnitogorskin Hiki ja Jyväskylän Nuorten Miesten Kiekollinen Yhdistys. Yhdenkään pelaajan työnantajana ei ole Vihreät De Gröna, joten mikäli Jokumikä Mikäsennimioli haluaa viettää varttituntinsa suvaitsevaisessa kuuluisuudessa, hän voi tehdä sen joko omien, varsin vähäisten lahjojensa avulla, tai sitten hän voi vaihtoehtoisesti pyytää apua jostain muusta urheilulajista, esim. vaikka jostain ryhmärumaluistelujoukkueesta.

Vihreillä on kymmenen kansanedustaja ja pahäänisesti rääkyvä lehdistötuki. Niillä ei ole mm. tykistön tulitukea. Ei niillä ole prikaateja. Upseerikuntaan ei ole soluttautunut vihreä enemmistö, joka tekee vallankaappauksen heti, jos reikää todellisuudessa yritetään tukkia.

Niin, upseereista tuli mieleen. Tämä tasa-arvovaltuutettumme Pirkko Mäkinenhän tuumasi, että maanpuolustuskorkeakoulun pääsykokeitten Cooperin testi suosii miehiä, ja naispuolisille hakijoille tulisi asettaa helpommat rajat, että naisia saataisin puolustusvoimien huippuvirkoihin ja kansainvälisiin tehtäviin entistä enemmän.

Lukijallehan on turha selittää, että sodassa vihollinen ei vaihda lippaaseensa kumiluoteja, mikäli edessä on naissotilaita. Lukija tietää tämän vallan hyvin. Mutta tälle Mäkiselle voitaisiin pitää joku kurssi, jonka vetäjänä olisi muutama ammattisotilas. Kurssin ideana olisi selvittää, mikä ero on upseerin tehtävällä ja toisaalta JRJJJ:n (Julkisrahoitteinen jonninjoutojärjestö) projektikoordinaattorin tehtävällä, ja mitä varten upseereita itse asiassa koulutetaan.

Se on ainakin selvää, että Pskovissa sijaitsevan Venäjän 76:n Ilmakuljetusdivisioonan upseerit tuon uutisen kuultuaan kaatavat tsajuunsa voimakkaan möykyn votkaa, läiskivät yläviitosia ja tuumivat, että kyllä tsuhna on näissä sotilasasioissaan oikealla tiellä.

No, ei mulla oikeastaan muuta. Kunhan joutessani sottailin. Takaisin uuninpankolle.

ONNITTELUT JA KIITOKSET

2011-04-19T05:31:00.000-07:00

Jos joku ei sattunut huomaamaan, niin Suomessa käytiin eduskuntavaalit. Ehkäpä Hotelli Yrjöperskeleen respan henkilökuntakin saa kommentoida niitä hieman.

1. Onnittelut Perussuomalaisille

Lämpimimmät onnittelut persuille. Noin muutaman sadan prosentin kannatuksen kasvu osoittaa, että muutokseen on oikeasti tarvetta. Onnittelut myös Timo Soinille (joka näitä kottaraispönttöjuttuja tuskin lukee). Minä olen joskus kirjoittanut miehestä kovastikin, mutta tosiasia on, että eduskunnassa on nyt ns. Halla-ahon falangia melkein täyden jalkaväkiryhmän verran. Soini olisi halutessaan voinut tämän torpata. Hän ei sitä tehnyt, ja se riittää minulle. Eli Soini on pelimies, joka ymmärtää, että taidolla takav***u duunataan eikä pelkällä vehkeen koolla.

Ja tietysti suurimmat onnittelut Jussi Halla-aholle. Kävi jatkossa kuinka hyvänsä, niin pää on nyt auki, eikä sille vihervasemmisto minkään voi.

2. Valtapuolueet

Kokkarit ja demarit saivat selkäänsä, ja kehuvat olevansa voittajia. Eli puolueen johto uskoo saaneensa valtakirjan globaalin puunhalaamisen jatkamiseen. Puolueitten kenttäväen tulis muistaa tämä, ja miettiä, että tätäkö me jatkossakin halutaan.

Aikanaan tulee olemaan varsin veikeää, kun Kokoomus päivittää historiikkiaan näitten vaalien osalta. Se menee kai jotenkin näin, että ”saatuaan rumasti turpaansa vaaleissa tuli Kokoomuksesta ensimmäisen kerran maan suurin puolue, kun jotkut toiset saivat selkäänsä vielä enemmän, eli Kokoomus voitti vaalit”.

Kepua taas täytyy onnitella. Puolue sai kuokkaansa niin pahasti, että se saattaa olla tervehdyttävä selkäsauna. En usko kepulaisen kenttäväen olevan millään muotoa typerää, joten toivottavasti he älyävät laittaa puolueessa pystyyn kunnon sisällissodan ja tuumia, ovatko he vastuussa Brysselille vaiko omille äänestäjilleen.

3. Vasurit

Niin. Vasurit menettivät kolme paikkaa, mikä lähtötilanteen huomioon ottaen on kyllä huomattavan paljon. Mutta vasureitten nuorempi polvi osaa myöskin puhua sujuvaa pravdaa, ja he julistivat, että kun Arhinmäki oli Helsingin ääniharava, ja Halla-aho jäi ”vain” kakkoseksi, niin nyt he ottivat maahanmuuttokriittisistä niinqu niskalenkin. No, jokaisella on oma totuutensa.

Vasurit lisäksi riemuitsevat, kun Helsingissä tulikin lisäpaikka, vaikka muualla Suomessa tulikin kuokkaan. Siinä on selvä merkki mm. minunlaiselle keski-ikäiselle kansallismieliselle miehelle, joka on joskus puoluetta äänestänyt: Vasemmistoliitto näyttää Arhinmäeltä, on Arhinmäki ja asuu Helsingissä. Minun kaltaisille papoille ei puolueella ole enää käyttöä. Mikäs siinä, tehdään lopullinen pesäero puolin ja toisin, eikä muistella pahalla.

4. Vihreät

Vihreissähän ei mietitä sitä, mikä meni heillä pieleen, vaan sitä, että miksi ihmiset ovat niin tyhmiä, etteivät äänestä heitä. Kun hehän eliittiväkenä ohjaisivat tyhmän rahvaan ajattelemaan – tai ainakin toimimaan oikein. Heidän ihmettelynsä sisältää kyllä vastauksen vaalitappioon, mutta eiväthän ne sitä tajua.

5. Perussuomalainen Suomi

Varsinkin tuolta vihervasemman suunnalta on tullut kovasti spekulointeja siitä, minkälaiseksi maanpäälliseksi helvetiksi Suomi nyt muuttuu ja nyt muutetaan porukalla pois ja muuta itkupotkusemmosta. Valittajilla ei liene oikein tietoa siitä, miten eduskunta toimii, sillä vaikka kaikki uudet persuedustajat olisivat sertifikoituja demoneita Herrasta Perkeleestä, niin heillä on silti vain 39 paikkaa kahdestasadasta.

Itse näkisin, ja uskon, että moni muukin näkee kuvan Perussuomalaisesta Suomesta, jossa turvapaikkaturismi on lopetettu ja perseelleen saatettu maahanmuuttopolitiikka laitettu kuntoon suurinpiirtein seuraavanlaisena:

HETKI PERUSSUOMALAISESSA SUOMESSA

Eli eräs kohtaaminen hämeenlinnalaisella ylikulkusillalla syyskuussa 2022

Ylikulkusillalla kulkee toisiaan kohti kaksi miestä. Toinen on 30-vuotias suomalainen, hänellä on farkut, pilottitakki ja kalju pää. Toinen on ugandalainen mies, iältään myös tossa kolmenkympin kieppeillä. Suomalainen ajattelee vastaantulevasta ugandalaisesta seuraavaa:

a. Ei ajattele mitään, vaan tuumii, että onpa kalsa keli. Olis pitäny laittaa pitkät kalsarit.

b. Jaa, onkohan toi turisti? Mitä se täällä tähän aikaan? Menis ihmeessä Lappiin. Siellä on ruska komeimmillaan.

c. Jaa, oliskohan opiskelija?

d. Niin, se Flökömö Oy laajentaa toimintaansa. Oliskohan kaveri keikkahommissa tai jotain, kun en ole ennen naamaa nähnyt.

Ugandalainen mies ei ajattele vastaantulijasta juuri mitään, sillä hän tietää vastaantulijan ajattelevan hänestä asioita a – d, koska mihinkään muuhun ei ole aihetta. Sen sijaan hän ajattelee, että onpa kalsa keli. Olis pitänyt laitaa pitkät kalsarit.

Miehet ohittavat toisensa ja jatkavat matkansa kumpikin tahoilleen. Mitään uutisoitavaa ei sinä päivänä tapahtunut Hämeenlinnassa.

6. Svedupetterit

Ruotsissa ollaan oltu niinqu härregud ja kovasti neuvottu suomalaisia toimimaan oikein, oikeammin ja oikeimmin. Hotelli Yrjöperskeleen respasta todetaan, että maa, joka pitää kansallista itsemurhaa suurimpana mahdollisena hyveenä, voi neuvojensa kanssa mennä ja vetää majavan ulkosynnyttimet korvilleen & kaikota mäkimaastoon.

7. Että hallitukseen

Mullahan ei ole pirunkaan aavistusta siitä, minkälainen tuleva hallitus on, vaikka moni muu näköjään osaa selvittää sen jo etukäteen. Saattaa olla, että persut kikkaillaan hallituksesta ulos, sillä nykyinen hallintoraato tykkää lihavasta olotilastaan, eikä millään haluaisi alkaa kuntoilemaan.

Jos persut sitten menevät hallitukseen, niin toivottavasti hallitusohjelman selvittyä ei aleta heti mäyryämään, että nyt petettiin periaatteet. Kun hallituksen pystyyn väsääminen on joka tapauksessa housut jalassa huoraamista, oli sinä kyse mistä puolueesta hyvänsä. Ja joka tapauksessa minä nautin mieluummin tuopin lantattua persua kuin grogilasin kirkasta vihreää.

8. Linnan juhlat

Tänä vuonna on kertakaikkiaan pakko katsoa Linnan juhlat, joita eräs henkilö emännöi onneksi viimeistä kertaa. On meinaan pakko nähdä ensimmäisen toverin Tarja Halosen ilme, kun se joutuu kättelemään 39 persua ja yhtenä niistä Jussi Halla-ahon.

9. Lopuksi eli loppujen lopuksi: kiitokset kaikille

Henkilökohtaisesti näen, että tämä on juuri oikea sauma laittaa tämä blogi telakalle määrittelemättömäksi ajaksi.

On kyllä varsin todennäköistä, että palaan vielä jossain vaiheessa rääpimään turpaani, mutta tällä hetkellä, neljän vuoden ja 224:n kirjoituksen jälkeen alkaa takki olla tyhjä, ja kirjoitukset alkavat turhan paljon toistaa itseään. Tietysti voin puolustautua sillä, että kun kirjoitusten aiheet ovat mitä ovat, niin siltä on tietysti vähän vaikea välttyäkään. Mutta tältä tuntuu tällä hetkellä.

Suuret kiitokset kaikille lukijoilleni, joita sitten matkan varrella kertyi huomattavasti enemmän kuin alussa kuvittelin. Ja erityisen suuret kiitokset tämän blogin mainioille kommentoijille.

Voimia eloon, perskeles.

Ykä.

VIELÄ VIHREÄN PIIPERRYSTÄ

2011-04-16T20:02:00.000-07:00

Laitanpa tähän vielä näin vaalipäivänä muutamat vihreän piiperrykset, ja tuumin niitä vähän. Näen sen viisaana, sillä juuri vihreäthän ovat kovasti julistautuneet vastavoimiksi meille ääri-, laita-, reuna-, syrjä-, särmä- ja vinkkelioikeistolaisille. Vihreillä on lisäksi vaikutusvaltaa huomattavasti enemmän kuin mitä puolueen eduskuntaryhmä edellyttäisi.

Ensimmäinen piiperrys

Vihreitten Oulusta eduskuntaan pyrkivä kansanedustajaehdokas Aruna Somani läväytti vihreitten suunnitteleman Uuden Suomen todellisuuden pöytään varsin selvästi. Hän totesi Kalevassa 9.4. notta:

Turvataksemme riittävän suojan vähemmistöille, joitakin paikkoja on varattava eduskunnasta näiden yhteisöjen edustajille, jotta he voivat ilmaista asiansa ja kohtaamansa ongelmat.

Mammahan pistää tosta vaan koko Suomen valtiojärjestelmän uusiksi. Eipä tommosia syntyperäiset suomalaiset keksisikään ehdotella. Meillä kun on ollut tapana valita nämä kansanedustajat vapailla vaaleilla. Lisäksi mamma ei hoksaa sitä, että jatkossa hänen on turha mussuttaa, jos häntä ei pidetä samanlaisena suomalaisena kuin me perunanenät. Eihän hän pidä itsekään. Jos pitäisi, niin tuskinpa hän vaatisi ihan rotuun pohjautuvia, vaalituloksista riippumattomia kansanedustajapaikkoja.

Yksi edustajaehdokas voi tietenkin puhua pehmoisia. Mutta mitenkä tähän on reagoitu? Onko lööpit huutaneet? No ei ole niin. Onko vihreitten puolueorganisaatio pyydellyt anteeksi, että nyt lähti vähän ehdokkaaltamme mopo käsistä? Ei ole pyydellyt niin.

Nähtävästi vihreät hyväksyvät tuon ehdokkaansa linjan.

Toinen piiperrys

Toisen vihreän piiperryksen päästi suustaan suvaitsevan mediamme kovasti fanittama Zahra Abdulla (muistaakos kukaan sen pettymyksen, kun mamma ei viime vaaleissa päässytkään läpi, vaikka toimittajat jo ehtivät asiaa juhlistaa). Abdulla toteaa:

Eriarvoisuus näkyy myös terveydenhuollossa. Etenkin hyväosaisia suosiva eriarvoisuus on kasvanut. Lääkärissä käynnit jakaantuvat Suomessa selvästi suurituloisia suosivasti. Hyväosaisilla on kolminkertainen mahdollisuus saada julkisin varoin kustannettuja lääkäripalveluita: yksityislääkäriltä, työterveyshuollosta ja terveyskeskuksista. Vähäosaisten, etenkin työttömien maahanmuuttajien täytyy tyytyä jonottamaan rappeutuvissa terveyskeskuksissa.

Abdullahan on koulutukseltaan sekä lähihoitaja ja kätilö, joten hänellä luulisi olevan jonkinlainen käsitys suomalaisesta terveydenhoitojärjestelmästä. Yksityiset lääkärit ovat, no, yksityisiä. Työterveyshuoltoa saadakseen on tapana, että on jossain töissä. Ja kun valtaosa somaleista elää sosiaalirahalla, niin heille sitten on tarjolla julkinen terveydenhuolto. Jossa muuten jonottaa tavallinen suomalainenkin ihan yhtä lailla.

Vaatiiko Abdulla jonkun jokerikortin, jolla somali pääsee terveyskeskuksessa jonon ohi? Ja vaatiiko hän systeemiä, että sosiaaliturvalla elävä somali on oikeutettu esim. Stora Enson työterveyshuoltoon? Vaatiiko hän, että julkisista varoista aletaan kustantaa somalien käynnit yksityislääkäreillä?

Mitä tulee noihin rappeutuviin terveyskeskuksiin, niin väitän julkisen terveydenhuollon toimivan täällä Suomessa muutamaa astetta paremmin kuin Somaliassa. Äkkiseltään tulee mammasta mieleen termi kiittämätön paska.

Vihreistä ei ole kuulunut ensimmäistäkään ääntä siitä, että Zahra Abdulla olis laittanut vähän poliittisia mutkia suoriksi.

Nähtävästi vihreät hyväksyvät tuon ehdokkaansa linjan.

Tavalliselle tyypille tulee noista kahdesta mammasta mieleen että onpa röyhkeitä eukkoja, joille on noussut kusi päähän. Vaan ei heitä oikein yksistään voi syyttää. Kun he elävät poliittisessa maailmassaan vihreässä viitekehyksessä, joka nostaa heidät elämää isommaksi heidän rotunsa takia. Varsin jännä ilmiö rasismista selkeästi irtaantuneessa liikkeessä muuten. Vihreitten parissa he voivat puhua ihan mitä hyvänsä, eikä soraääniä taatusti tule. Eihän silloin tietysti ihme ole, että neste kihahtaa nuppiin ja vaatimukset kasvaa. Mutta antakaamme anteeksi, sillä suomalaiset itse onnistuvat saamaan aikaan vielä parempaa piiperrystä, ja tästä kertoo:

Kolmas piiperrys

Heppu nimeltä Jukka Paaso lyö uudet pohjalukemat piiperrykselle:

HS 16.4.2011

Monikulttuurisuuspolitiikka unohtui

HS:n maahanmuuttosanastosta (Kotimaa 14. 4.) puuttui termi "monikulttuurisuuspolitiikka".

Tuon sanan sisällön ymmärtäminen on keskeinen seikka, kun käydään mitä tahansa keskustelua valtiolaitoksen sisällä harjoitettavasta maahanmuuttopolitiikasta.

Suomessa on harjoitettu tähän saakka maahanmuuttoasioissa valtaosin "integrointipolitiikkaa". Yleistajuisesti sanottuna sillä viitataan ajatukseen "maassa maan tavalla".

Monikulttuurisuuspolitiikan harjoittaminen merkitsee sitä vastoin eri kulttuureista kotoisin olevien ja tänne muuttaneiden väestöryhmien erityispiirteiden kunnioittamista ja huomioimista. Noihin erityispiirteisiin kuuluu esimerkiksi eri uskonto ja erilainen asumistapa.

Suvaitsevaa monikulttuurisuuspolitiikkaa harjoitettaessa erilaisuutta ei ainoastaan sallita vaan sitä myös tuetaan määrätietoisesti. Tukea tarjotaan tällöin myös hallinnon ja suunnittelun tasoilla. Omasta mielestäni tällöin on tärkeää ottaa myös kaavoituksessa ja asuntosuunnittelussa huomioon monikulttuurisuuspolitiikan pääperiaate.

Jokaiselle ihmiselle kuuluu kansainvälisten ihmisoikeuksienkin mukaan oikeus asua "maassa kuin maassa omalla tavalla".

Jukka Paaso
arkkitehti
Kauhava

Tietysti tota jutun ydintä voisi päivittää toimivaan muotoon eli jokaiselle oikeaan etniseen ryhmään kuuluvalle ihmiselle kuuluu kansainvälisten ihmisoikeuksienkin mukaan oikeus asua "maassa kuin maassa omalla tavalla” ja väärien etnisten ryhmien kustantamana.

Tyyppi on arkkitehti, joten hänellä täytyy olla jonkinlainen käsitys tämän humanismin hinnasta. Jätkä ei vaan nähtävästi kertakaikkiaan välitä. Kaverihan on ollut vihreä, mutta siirtänyt Octaviuksen tiedon mukaan osaamisensa demareihin. Octaviuksen blogista löytyy tyypistä muutenkin varsin mielenkiintoisia taustatietoja. Menköön tämä kolmas piiperrys tämmöisenä kevennyksenä, ja toteamalla, että ei, kyseessä ei ollut trikkikuva. Tämmösiä löytyy ihan oikiasti.

Äärimmäinen piiperrys

Vihreäthän ovat tiensä valinneet, joten ylläolevaa ei heidän kohdallaan tule kenenkään ihmettelemän. Anni Sinnemäkikin ehti jo varata itselleen valtionvarainministerin salkun (katsokaapas muuten tota jutussa olevaa kuvaa vähän tarkemmin, oliskos valokuvaaja salaa nuiva?). Mahtava on suuruudenhulluuden voima. Vaan vanhat puolueethan ruokkivat tuota suuruudenhulluutta. En ole kuullut suurilta puolueilta yhtään lausuntoa tosta Annin salkkuhaaveesta tyyliin, että Annin kannattais hankkia nopeasti ittelleen jotain rauhoittavaa. Vihreät saavat muutenkin puhua läpiä päähänsä ihan rauhassa. Suuret puolueet ovat jostain syystä luovuttaneet vihreille jonkunlaisen rasisminvastaisen moraalisen ylituomarin aseman.

Ja noitten etnisesti edistyksellisten vihreitten ehdokkaitten visioista olis muilla puolueilla ollut paikka vähän tölväistä.

Niin mitenkä se oli? Teidän ehdokas siis vaatii rotuun perustuvaa paikkajärjestelmää eduskuntaan?

Mitenkäs se teidän toinen ehdokas? Ihanko se tosissaan vaatii rotupohjaista suosituimmuusjärjestelmää terveydenhoitoon? Kun mehän maksetaan niitten eläminen jo muutenkin.

Vaan kun ei. Turvat ovat pysyneet kiinni vasureista kokoomukseen. Niin kuin ymmärtääkseni persuillakin. Mitä ne niissä vihreissä pelkää? Sitäkö, että ne pistävät pystyyn aseellisen kapinan, jos niitten kanssa ei olla kiltisti? Se porukka?

Vaan nythän on vaaleissa tarjolla ehdokkaita, jotka eivät jatkossa pidä turpaansa kiinni. Kannattaa miettiä, ketä äänestää. Jos lukijaa tympii vihreän piiperrys, niin ääni vaikkapa demareille tai kokoomukselle ei sitä taatusti lopeta.

TAVALLISTEN VALLANKUMOUSTA ODOTELLESSA

2011-04-09T05:00:00.000-07:00

Tuli sitten käytyä äänestämässä. Sottailun jälkeen annoin ääneni perussuomalaisille, tämän pelätyn Halla-ahon falangin paikalliselle edustajalle. Näin, että tämä oli tällä kertaa viisainta, ja tällä tavoin henkilökohtainen ääneni puraisee kaikkein eniten. Ei silti, ettenkö näkisi mielelläni eduskunnassa myös vaikkapa Muutos 2011:n Jari Leinon tai Vapauspuolueen Ari Laakson. Ne on ihan tolkun miehiä ne. Ikävää sinänsä, että kansallismielinen kenttä on hajallaan. Ehkäpä tulevaisuudessa kansallismieliset onnistuisivat siirtymään saman lipun alle. Ryhmittymän nimenä voisi olla vaikkapa Suomen Kansallismielisten Demokraattien Liitto SKDL. Lyhenne lienee vapaassa käytössä, koska sen aikaisempi haltija Suomen Kansan Dramaattinen Loppu on jo hyllymetrejä. Lyhenteessä olisi sekin etu, että saataisiin äänet myös vanhoilta taistolaisilta, jotka lyhenteen äänestyskopissa nähdessään saisivat retrokohtauksen ja luulisivat, että nyt on taas vuosi 1972.

No, ja sitten heräsin ja laskin kissan ulos. Vaan saahan sitä köyhempikin unelmoida.

Mulla ei ole aavistustakaan siitä, mikä vaalien lopputulos on, mutta mikäli perussuomalaiset pääsevät edes yli kymmenen prosentin, voi sitä pitää jo loistavana voittona. Meinaten, eihän heitä vastassa ole ollut kuin koko poliittinen- ja virkakoneisto plus tutkijat ja media. Jotka ovat käsitelleet ilmiötä kuin lääkärit syöpää ja jotka ovat julistaneet ilmiön kannattajat rikollisiksi, mielenköyhiksi tai vähintäänkin syrjäytyneiksi juopoiksi. Kuluneesta puolesta vuodesta voi vaikkapa M.O.T. tehdä aikanaan vähän helkkarin nasakan dokumentin.

Voihan se olla, että perussuomalaiset pääsevät yli kahdenkymmenenkin prosentin. Mene ja tiedä. Minusta näissä vaaleissa ei tärkeintä ole persujen voitto, vaan valtapuolueitten rökäletappio. Ja sitä kautta alkava sisällissota näissä puolueissa. Kun onhan selvää, että puolueitten kenttäväki vasemmistoliitosta kokoomukseen on ihan järkevää ja asiallista porukkaa, ja he alkavat pikkuhiljaa hoksaamaan, että heidän tehtävänsä on vain lapioida piha täyteen sokeria, että puolueen marie antoinettet pääsevät kesäiselle rekiajelulle.

Puoluetoiminta on eri asia kuin vaikkapa rock-bändin fanittaminen. Kaverit voivat ostaa säälistä nuorena fanittamansa rock-yhtyeen jokaisen uuden albumin, vaikka pumppu olisi vuoden 1977 jälkeen saanut aikaan pelkkää kurlausta. Mutta tämä ei häiritse eikä haittaa ketään. Sen sijaan jos puolueen kenttäväki jatkaa toimintaa nykypuolueissa sillä perusteella, että ratkaisu tuntui joskus niin oikealta, he jatkavat puolueensa kovan ytimen tavoitetta muuttaa heille itselleen täysin vieraat ja vahingolliset unelmat ajatuksesta lihaksi.

Tai oikeastaan kyse on vain siitä, että he pönkittävät puolueensa kovan ytimen henkilökohtaista poliittista uraa. Kun se kova ydinkään ei taida uskoa siihen, mitä julistaa. Tästä Jyrki Kataisen lipsautuksesta voi niin helposti päätellä. Kuhanpahan puhuvat mitä tarvitaan, varmistaakseen itselleen mukavan paikan tulevassa Euroopan Liittovaltion hallintokoneistossa.

Puolueitten kenttäväen on pakko alkaa hoksaamaan tämä. Ja oivalluksen hetki on ilkeä. Kun sanotaanpa vaikka demareitten pitkäaikainen puolueaktiivi huomaa sosialidemokraattiseen peiliin katsoessaan, että sieltä tuijottaa vastaan Päivi Lipponen. Jonka mielestä tavallinen ihminen ei ole kykenevä päättämään omista asioistaan. Ja näihin tavallisiin ihmisiin kuuluu myös tämä demareitten kenttätyöntekijä.

Vihreistä en puhu tässä yhteydessä mitään. Se poppoo on tiensä valinnut.

Hotelli Yrjöperskeleen respan henkilökunta siirtyy odottamaan vaaleja mökille, kauniin Lälläveden rannalle, Antero Lärväsen ja äänimiesten seuraan. Eikä ole takeita, etteikö otettais vaikka vähän mukista.

VAALIKAMPPAILUA HUITSINNEVADASSA III

2011-04-04T22:45:00.000-07:00

Ja täällä jälleen Antero Lärvänen Huitsinnevadan paikallisradion ja Huitsinnevadan Paikallisdemokraatin yhteislähetyksessä, jossa käsitellään tulevia vaaleja, joissa niin ehdokkaita kuin vaali-innostusta näyttää olevan ainakin täältä vinkkelistä katsottuna varsin niukanlaisesti. Seuraavana haastatteluvuorossa Huitsinnevadan Svenskspråkiga Finnjävlarspartiet ja sen edustaja Agnetha Smältskog. Agnetha, kuinkas teidän puolueenne valmistautuu tuleviin vaaleihin?

- Astrid… Stefan… pipi…

- Anteeksi kuinka?

- Anteeksi… just då. Se on oikea sana. Förlåt. Mutta kuule, mulla on vähän kiire.

- Jaa, minnekäs teillä niin kiire kesken haastattelun?

- Kansalaisopistoon. Siellä on saamen kielen sekä saamelaisen käsityön ja identiteetin kurssi.

- Voinko minä päätellä tästä, että te ette halua äänestettävän SFP:tä?

- Sulla on ihan hyvä toi päättelykyky.

Jatkamme vaalianalyysiä vuoden 2011 eduskuntavaaleista. Täällä Antero Lärvänen, Huitsinnevada, ja seurassani on Huitsinnevadan Keräämyksen edustajana Teppo Epävarmander. Teppo, aikooko myös Keräämys ottaa näissä vaaleissa ns. ritolat?

- Aikoo, ja pitkät ritolat ottaakin. Pieniksi jäi meidänkin vaalisilakat tällä kertaa. Ei tätä aikanaan olis uskonut, mutta me äänestämme sameita vesiä, ja kehotamme muitakin tekemään niin. Kun meille toi puolueen kypäräpappi-imago ei ole ollut varsinaisesti mikään vitsi, ja nyt puolue on rojauttanut sen kypärän täyteen sitä itseään. Meidän kun pitäis olla puolueemme näkemyksen mukaan EU:n liittovaltion Ilmakaista 78:n kilttejä hallintoalamaisia, joilla on pelkkä maksajan ja takaajan velvollisuus. Ja meidän pitäis vielä puolueaktiiveina julistaa ihan pokerina, että tää on hyväksi meille kaikille, tai jos ei välttämättä meille, niin joillekin muille ainakin, ja sehän on sinällään jo hieno juttu se. Ei meillä pokeri tommoseen riitä. Ei vaikka kuinka puristelis pallejaan puhuessaan.

- Sitten tämä meidän Vänrikki Nappula eli se Kataisen nulikka määritteli talkootyönkin uudestaan. Huitsinnevadan Keräämyksessä on ihmisiä jotka ymmärtää oikein hyvin talkootyön ja palkkatyön eron. Talkoita tehdään kavereille silkkaa hyvyyttään. Talkootyötä ei ole se, että aletaan ihmisillä väkipakolla maksattaa toisella puolella Eurooppaa olevien persaukisten maitten sähläyksiä.

- Sitten laitetaan ulkoministeriksi jätkä joka on Suomen passia käyttävä belgialainen ja asuntoministeriksi tyyppi joka luulee olevansa itä-saksalainen. Ja toi mokutuspolitiikka on suoraan vihiriöiltä kopsattu ja niin hyvin onkin kopsattu, että Suomihan alkaa olla Afrikan mantereen ulkosaari, joka tunnetaan ympäri mannerta nimellä Hölmölä. Ja sitten se ulkoministerin titteliä käyttävä piirikuvernööri vielä ihan tosissaan sanoo, että yhtä promillea lukuunottamatta Keräämyksen väki pitää tätä touhua järkevänä.

- Ja jos sen nyt rehellisesti sanoo, niin rähmälläänhän me on oltu jo kymmeniä vuosia. Ensin oltiin pitkään rähmällään Rauhanvaltion suuntaan, mutta siihen oli sentään jonkunlainen peruste. Niillä oli meinaten pari sataa divisioonaa. Nyt ollaan rähmällään noihin viherpiipertäjiin nähden. Eikä niillä ole kuin suutaan piekseviä ämmiä. Välillä miettii, että voikohan häpeään kuolla?

- Aiotteko ottaa ritolat myös puolueesta vai pyrittekö jonkunlaiseen puolueen sisäiseen kapinaliikkeeseen?

- Kyllä se taitaa jäädä tekemättä. Tässä alkaa pyöriä mielessä että kansakunta näyttää millä se mällää, kaikki me kiitämme ikl:ää.

- Teppo Epävarmander, kiitoksia haastattelusta.

- Ja täällä edelleen Antero Lärvänen Huitsinnevadan paikallisradiosta, ja olemme lähetyksessämme siinä vaiheessa, että jonkun ihmeen syyn takia tähän täytyy aina ympätä joku… siis, anteeksi, tarkoitan että olemme lähetyksessä siinä vaiheessa, että esiin tulleita näkökohtia täytyy hieman analysoida, ja analysoinnista vastaa selitteläätiön ja sovelletun spedestetiikan ylempi lettuvihtori Einoshäkätäk Blönstönen Tampereen Yliopistosta. Ylempi lettuvihtori Blönstönen, kuinka analysoisitte äsken kuulemaanne?

- Ei ole mitään analysoitavaa.

- Etteikö ole?

- Ei. Aikaisemmin lausutut mielipiteet eivät pohjaa minkäänlaiseen hyväksyttyyn teoreettiseen viitekehykseen, eivätkä nämä mielipiteet yllä akateemisiin standardeihin millään tasolla. Yhteiskunnallista tutkimusta tehdään useissa yliopistossa, mutta niin selitteläätiön, spedestetiikan, voimavaltaistetun höpedäätiön kuin yleisnäljäätiön laitoksella ei yksikään tutkija ole päätynyt tällaisiin mielipiteisiin. Äsken kuullut mielipiteet eivät pohjaa mihinkään aikaisempaan hyväksyttyyn tutkimusmateriaaliin, joten ne ovat merkityksettömiä ja näin ollen ne eivät voi realisoitua tulevissa vaaleissa.

- Näinkö yksinkertaista se on?

- Kyllä.

- Jaa, no mitäs tässä sitten sen enempää jokeltamaan. Pannaan pillit pussiin. Täällä Antero Lärvänen, Huitsinnevada. Hei äänimiehet, lähetäänkö baariin?

- Lähetään vaan.

VAALIKAMPPAILUA HUITSINNEVADASSA II

2011-04-04T00:37:00.001-07:00

- Täällä Huitsinnevadan paikallisradio ja toimittaja Antero Lärvänen. Jatkamme yhdessä Huitsinnevadan Paikallisdemokraatin kanssa tekemäämme haastattelusarjaa, jossa tiedustelemme, kuinka paikalliset puolueet ovat valmistautumassa tuleviin eduskuntavaaleihin. Seuraavana haastateltavana ovat vuorossa Huitsinnevadan Sosialideodoraatit ja heidän edustajanaan Esko Juippila. Esko, millä tavoin Huitsinnevadan Sosialideodoraatit vastaavat vaalien tuomaan haasteeseen tällä kertaa.

- No tota munien raapimistahan me ollaan ajateltu harrastaa. Siihenpä se jää. Me ei äänestetä omiamme ja toivomme, että niin jättää muutkin sosialideodoraatit äänestämättä. Me äänestämme tällä kertaa sameita vesiä.

- Tämähän pistää ihmettelemään, koska niin vihiriöissä kuin vasemmuistoliitossakin on samalla tavalla lyöty poliittiset pensselit santaan ja rukkaset naulaan. Kuinka te olette päätyneet tähän ratkaisuun?

- Helppo juttu. Kun kattelee nykydeodoja, niin sehän on semmonen akateemisten ämmien keskustelukerho, joka vaatii meitä duunareita tukemaan joitain ihmeunelmia, jotka ei meitä kiinnosta tiunaakaan. Ja samalla pitäis kauheasti hävetä sitä, että on suomalainen. Helvattu soikoon, puolueen ns. älyllistä kärkeä edustavat Päivi Lipponen ja Kimmo Kiljunen ovat lyömässä suomalaisia seipään nokkaan, kun mähmätit polttavat oman ravintolansa ja muutaman suomalaisen siihen päälle. Eikä edes hävetä yhtään, kun kävi ilmi, että tulipa taas kertaalleen puhuttua navetantakusta. Vaan eihän noilla tyypeillä paskanpuhuminen ole enää mikään vika, vaan ihan tehdasominaisuus. Siinä niitä on sitten, työtätekevän kansan edustajia.

- Aikanaan deodoraatit tajusivat, että äänet puolueelle tulevat vaikkapa teollisuuden tai hoitoalojen ammattiliittojen jäseniltä. Nykyisin puolue keskittyy lähinnä Valtiotieteilijöiden Liiton jäseniin. Jotka muuten just kävivät itkemään, kun heistä on kirjoiteltu siellä täällä ikäviä.

- Tää tympiintyyminen on jatkunu jo vuosikausia. En olis ikänä ajatellu, että olisin tyytyväinen deodojen jäämisestä oppositioon, mutta viime vaalien jälkeen näin kävi. Kun se Erkki ”miljoona sivua luettua sosialismin teoriaa” Tuomioja teki parhaansa, että koko Suomi päätyy sille jenkkien pahan akseli-listalle. Vaikka tässä kuinka sosialistia ollaan, niin jos valita täytyy Kansasin ja Karl-Marx-Stadtin väliltä, niin kyllä minä heitän ihan suosiolla stetsonin päähäni.

- Nää meidän niin sanotun työväenpuolueen johtajat – olivatpahan ne sitten hallituksessa tai oppositiossa – ovat vakaasti sitä mieltä, että suomalaiset vanhukset saa pitää paskavaipoissa petissään, mutta tänne tullut kaksi kertaa päivässä partansa ajava ”alaikäinen” karva-ankkuri on ihan oikeasti sen väärti, että siihen dumpataan 57.000 euroa vuodessa niitä rahoja, mitä varmaan tarvittaisiin niitten mummojenkin hoitoon. Niitä rahoja, jotka me tienataan tuhlattavaksi. Ja meidän pitäis olla sitten vielä asiantilasta jotenkin ylpeitä. Kyllähän minä ymmärrän työläisen solidaarisuuden toista työläistä kohtaan maasta riippumatta, mutta entä jos kyseessä on tyyppi, joka ei ole työläinen ensinkään ja jonka ammattina on olla solidaarisuuden kohde. Ja arvaapas huviksesi, mitä puoluetta ne mummoja hoitavat naiset ovat tähän mennessä äänestäneet?

- Ja noin henkilökohtaisesti, keski-ikäisenä aina demareita äänestäneenä miehenä, tuumin että tää Urpilaisen verkkosukkispelleily oli minusta naurettavaa. Ei siksi, että sillä oli sukkikset päällä ja se näytti vähän polvea. Vaan siinä, että se ressukka kuvitteli vissiin tekevän sillä säväytyksen ja saada vähän sähköä ilmaan. Sähköä? Säväytyksen? Voi helevatun kuustoista, me keski-ikäiset deodoraattimiehet ollaan tota naisen jalkaa ehditty nähdä hyvän matkaa polven yläpuoleltakin. Ja ilman sukka- ja pikkuhousuja. Jos olis halunnu säväyttää, niin olis sitten kerralla rojauttanut tuheron esille.

- Mitenkäs jatkossa, aiotteko olla mukana puolueorganisaatiossa?

- No toistaiseksi ollaan. Sama lääke kuin Vasemmuistoliiton tovereilla, eli ensiksi pitää panna legotalo palasiksi ja sitten kerätä ehjät palikat. Jos se vaan onnistuu. Tiettyä manaamistoimintaakin ollaan suunniteltu vanhojen asevelisosialistien suuntaan, mutta vasurit ovat ehtineet varata Oula Länsmanin, ja ne ovat melko pitkiä sessioita kuulemma ne manaussessiot. Saattaa mennä syssymmälle.

- Esko Juippila, kiitoksia haastattelusta ja hyvää, tai siis oikeastaan tässä tapauksessa huonoa menestystä vaaleihin.

- Kiitos lämpimistä sanoista. Kaikki maailman proletaarit, hajotkaa.

- Ja täällä Antero Lärvänen, Huitsinnevadan paikallisradion ja Huitsinnevadan Paikallisdemokraatin yhteislähetyksessä, jossa kartoitetaan tätä yllättävänkin laimeaksi osoittautunutta vaalikamppailua. Seuraavana vuorossa on Huitsinnevadan Äärikeskusta, jota edustaa Antti-Pentti Antinjuntti. Mitenkä on, Antti-Pentti, oletteko tekin lähdössä poliittiseen käpykaartiin?

- Ja varmasti ollaan menossa niin. Piilokorsut on kaivettu, eikä sieltä tulla ihmisten ilmoille ennen kuin viikon verran vaalien jälkeen. Älkää nyt hyvät ihmiset ainakaan meitä äänestäkö. Äänestäkää mieluummin sameita vesiä. Ja jos niitä ette äänestä, niin äänestäkää vaikka Mustanaamiota, Lucky Lukea tai Aku Ankkaa. Tai menkää pilkille tai jotain. Mutta kattokaa, että jää kestää.

- Tämä on aika yllättävää, kun kyseessä on kuitenkin pääministeripuolueen edustajat.

- Pääministeripuolueen niin. No siitähän se pinna alkoi kiristyä. Kun me ollaan totuttu olemaan vapaita suomalaisia miehiä ja naisia. Joilla on ääni annettavana, ja oman valinnan mukaan. Meidänkin suku on äänestänyt Maalaisliitto-kepua jo 1400-luvulta lähtien, vaikka koko puolue keksittiin paljon myöhemmin. Mutta kun se hemmetin varamiespääministeri tuli selittämään, että ”äänestäjillä ei saa olla sellaista illuusioita, että he saavat ilmaista ulkomaalaisvihamielisyytensä vaaleissa esimerkiksi perussuomalaisia äänestämällä”, niin se pisti miettimään. Saanhan minä helevati soikoon olla vihamielinen niin omille kuin muillekin. Mitä hittoa se jollekin varamiehelle kuuluu? Ja onko se vihamielisyyttä ensinkään, jos ei tykkää siitä, että Suomesta ollaan tekemässä koko maailman sosiaalitoimisto? Eikö sitä vastaan sitten saisi äänestää, mitä?

- No sitten tuli tää paskalaki. Osoitti kyllä pääministeripuolueelta suurta arvostusta haja-asutusalueitten ihmisiä kohtaan. Niitä ihmisiä, jotka sitä puoluetta ovat perinteisesti äänestäneet. Meilläkin oltiin hyviä hallintoalamaisia ja ykstoista tonnia niihin perkeleen pönttöihin meni. Ja sitten kävi ilmi, ettei oikeastaan olis tarvinnukkaan. Ja tossa vieressä Pietari lykkää mereen tolkuttoman määrän paskaa eikä putsaa mitään, jos ei tsuhna maksa. Ja tsuhnahan maksaa. Kun se on pääministeripuolueen mielestä viisasta. Kun meidän pitäis olla semmonen esimerkkitapaus joka helvetin asiassa. Tulis meidänkin puoluepamppujen muistaa, että se luokan mallioppilas tuppaa olla myös se kiusatuin oppilas. Sama on niin Venäjän kuin tuon EU:nkin kanssa. Jos EU päättää, että Suomessa viljellään jatkossa pelkkää maissia ja se istutetaan helmikuussa, niin kyllähän ne torvet siihen suostuvat. Ainoa, mitä ne ehkä ehdottais, olis viljelijöitten ostamien routapanosten saamista verovähennyksen piiriin.

- Ja saman voisi muistaa myös tämä meidän uusi varamiehen varamiespääministeri. Joka meni päivittämään isänmaallisuudenkin kerralla uusiksi EU:n suuntaan. Häpeäis. Jos osais. Vaan tuskinpa tuo osaa.

- Aiotteko olla kuitenkin jatkossa osana Äärikeskustan puolueorganisaatiota?

- Kyllä tää tais olla tässä. Elleivät sitten perusta uudestaan vaikkapa Maalaisliittoa. Tai Suomen Maaseudun Puoluetta. Manaaminenkaan ei auta, kun Oula Länsmanilla on kalenteri täynnä. Ja kuka me sitten henkiin manattais? Kekkonenko? Niin että kuskoot itte pääläriinsä.

- Tuota, eikö teillä ole mitään hyvää sanottavaa puolueestanne, tai sen johtoportaasta?

- No kyllähän Kiviniemellä on kiistatta varsin hyvännäköinen perse. Mutta tuskinpa tuo riittää äänestämisen perusteeksi.

- Antti-Pentti Antinjuntti, kiitoksia haastattelusta.

- Ole hyvä vaan. Arvon mekin ansaitsemme.

- Täällä Antero Lärvänen ja Huitsinnevadan paikallisradio. Jatkamme vaalilähetystä parin kaupallisen tiedotteen jälkeen. Ensiksi jotain vaalistressiin ja sen jälkeen raikastetaan hengitys. Pysykää kanavalla.

VAALIKAMPPAILUA HUITSINNEVADASSA I

2011-04-02T00:29:00.001-07:00

- Hyvää päivää, hyvät kuulijat. Täällä Huitsinnevadan paikallisradio ja toimittaja Antero Lärvänen. Teemme yhdessä Huitsinnevadan Paikallisdemokraatin kanssa ohjelmasarjan, jossa haastattelemme eduskuntavaaleihin valmistautuvan Huitsinnevadan tunnettuja puolueaktiiveja. Ensimmäisenä haastatteluvuorossa on Huitsinnevadan Vihiriät – Tai Jotain, ja vihiriöitä edustaa Anna-Maija Tirpstén. No niin, Anna-Maija, minkälainen vaalistrategia Huitsinnevadan vihiriöillä on?

- No meidän päästrategiamme on sellainen, että me puolueaktiivit emme äänestä ainakaan vihiriöitä ja teemme vaalityötä sen puoleen, että yleensä muutkaan eivät niitä äänestäisi.

- Etteikö omia äänestetä ollenkaan?

- Ei äänestetä niin.

- Kuinkas tällaiseen ratkaisuun on päädytty? Ratkaisu on ollut varmaan vaikea?

- No eipä tuo ollut vaikea millään muotoa. Meinaten, Huitsinnevadan Vihiriät on perinteisesti koostunut ihmisistä, jotka ovat olleet kiinnostuneista ympäristöasioista. Ei me arvattu, että puolue muuttuisi tämmöiseksi yleisjeesustelevaksi kyttäys- ja komentopuolueeksi. Mehän ollaan ihan tavallisia työssäkäyviä ihmisiä me huitsinnevadalaiset vihiriät, eikä meillä ole minkäänlaista intoa tunkea kärsäämme toisten ihmisten asioihin ja vaikkapa syyllistää ihmisiä siitä, kun ne haluavat asua täällä eikä muuttaa kanakoppiin johonkin Vantaalle. Eihän mekään täältä mihinkään haluta. Ja kyllä ihmisillä on oikeus sanoa mielipiteensä, ilman että tarttee kyttäillä, että nytkö se haastemies tuli käymään. Kieltoja, rajoituksia ja rangaistuksia. Sitäkö se olikin se vihreä humanismi?

- Siks toiseks, ihmiset kysyvät taajaan multa, että oletteko te tosissanne, ja jos olette niin perusteletko selvällä suomenkielellä sen, että mitenkä saadaan mahtumaan samaan ohjelmajulistukseen armoton luonnonvarojen säästö ja hiilinielun hillitseminen ja toisaalta se, että tänne voidaan ihan rajattomaan piikkiin raijata ihmisiä ulkomailta elätettäväksi, eikä se hiilinielua sitten lisää ollenkaan, eikä toi Afrikan väestönkasvukaan mikään ongelma tunnu vihiriöitten mielestä olevan. No helvettiäkö minä siihen sanon? En minä pysty sitä perustelemaan niin suomeksi kuin en pysty australiaksi, alankomaiksi tai itä- ja aavasaksaksi. Kun ei siinä minunkaan mielestäni ole järjen hiventäkään. Ja tään päälle ne puoluekoneistossa ottaa ja menee pistämään työministeriksi tyypin, jolle tuo työ on lähinnä teoreettinen asia, josta on kiva punkun ja juustonpalojen kanssa rupatella, mutta sen tekeminen on sitten hiukkasen ohkasempaa.

- Ja se tulee vielä sanomani, että kun me mielletään ittemme koko lailla tervejärkisiksi ihmisiksi, niin ei me haluta olla tekemisissä suuruudenhullujen kanssa. Kun tää niin sanottu meidän puolueemme ei tunnu käsittävän, etä ne on kumminkin vähemmistön vähemmistö ja silti ne luulee olevansa koko valtakunnan omistajia. ”Vihiriät olettaa muitten puolueitten sitoutuvan taivaanrannanmaalaukseen X”. ”Vihiriät olettaa muitten puolueitten sitoutuvan hölmöntölmäykseen Y”. Toisaalta voi kyllä sanoa muille puolueille, että mitä te niissä vihiriöissä oikein pelkäätte? Rääkyvää ääntä? On sitä ennenkin suuta piesty, ei sitä tartte säikähtää.

- Tässä herää tietysti kysymys, että mitenkäs te paikallisvihiriöitten aktiivit tulette oman äänioikeutenne käyttämään? Nukkuvien Puolueeseen tuskin liitytte.

- Kyllä me näissä vaaleissa tullaan äänestämään sameita vesiä.

- Entäs jatkossa? Aiotteko vielä yrittää muuttaa puolueenne suuntaa puolueorganisaation sisäisin keinoin?

- Nääh. Ei paska punniten parane. Pitäkööt tunkkinsa. Katotaan sitten, jos joku saa päähänsä perustaa ihan oikean ympäristöpuolueen.

- Anna-Maija Tirpstén, kiitoksia haastattelusta.

- Ole hyvä vaan.

- Täällä Huitsinnevadan paikallisradio ja toimittaja Antero Lärvänen. Jatkamme yhdessä Huitsinnevadan Paikallisdemokraatin kanssa tekemäämme haastattelusarjaa, jossa tiedustelemme, kuinka paikalliset puolueet ovat valmistautumassa tuleviin eduskuntavaaleihin. Seuraavana haastateltavana on Huitsinnevadan Vasemmuistoliitto, ja puolueen edustaja Voitto-Taisto Rautanen. Voitto-Taisto, kuinka luonnehtisit Huitsinnevadan Vasemmuistoliiton vaalistrategiaa?

- Morjens, Antero. No, tää vaalistrategia on äkkiä luonnehdittu. Sitä ei nimittäin ole. Kaikki paikalliset Vasemmuistoliiton aktiivit äänestävät sameita vesiä, ja pyrimme siihen, että niin tekevät muutkin. Näissä vaaleissa ei Vasemmuistoliitolle tartte jäädä kuin tuulen huuhtoma perse.

- Aika yllättävä päätös, koska samanlaiseen ratkaisuun olivat päätyneet myös Huitsinnevadan Vihiriät. Kuinkas tekin tällaiseen päädyitte?

- No toi vihiriöitten päätös ei yllätä minua ollenkaan. Kun ne paikalliset vihiriät ovat ihan tolkun väkeä. Ja melko helppo se päätös oli meilläkin. Ton Arhinmäen nulikan aikana touhu on mennyt semmoseksi. Aikanaan Vasemmuistoliitto ymmärsi, että sen äänestäjä on työmaalla, sillä on suojakypärä päässä ja se tekee betoniraudoitusta. Nykyisin Vasemmuistoliitto, tai sen katkera muisto, en piru vie voi paremmin sanoa, mieltää että sen äänestäjä on yliopistossa, sillä on rastatukka päässä ja se opiskelee jotain selitteläätiötä ja tulee selittelöimään rautakouralle työväen asiaa, vaikka ei ole ressukka päivääkään eläessään työtä tehnyt. Jos puolue haistattaa meille pitkät, niin miksipä me ei tehtäis sille samoin.

- Nykyinen vasemmuistoliitto olettaa, että me hyväksymme yhtään mukisematta sen, että tänne lööbäilemään tuleva somaliperhe menee asuntojonossa vasemmuistoliittolaisen työläistoverin ohi, vaikka se vasemmuistoliittolainen toveri maksaisi asumisensa tienaamillaan palkkarahoilla, toisin kuin se somaliporukka, ja meidän pitäisi olla vielä tyytyväinen asiantilasta, kun on tätä kansainvälistä solidaarisuutta päästy toteuttamaan ja siinä samalla kustu suupielet korvissa omaan kaivoon.

Lisäksi meidän tulisi olla kauhean närkästyneitä, kun Helsingin kaupunki ei hanki Romaniasta tuleville kerjääville ja varastaville mustalaisille joitain majoitus- ja sosiaalitiloja. Jos minä nyt sanon ihan suoraan, ja väitän puhuvani kaikkien huitsinnevadalaisten vasemmuistoliittolaisten puolesta, niin minua ei kiinnosta hevon vittuakaan joku somaleitten tai romanialaisten mustalaisten ylistämiseksi laulettu solidaarisuusratiritiralla. Ja toi ratiritiralla kun alkaa puolueessamme olla jo uskonkappale, jota ei saa kyseenalaistaa millään. Ennen vanhaan SKP:n aikaan todettiin, että uskonto on oopiumia kansalle, ja melko käytännöllisen suhtautumisen tää varsinainen kansa on siihen löytänytkin. Mutta tää itte ittensä puolue-eliitiksi julistanut porukka näköjään vielä tarttee sen päivittäisen oopiuminsa. Liekö toi arki turhan puisevaa jos ei saa päätään jollain sekoitettua?

- Ja meidänhän pitäisi pitää mukamas jonkunlaisina työläistovereinamme niitä rastapäisiä nulikoita, jotka asian tiimoilta virittelevät kaiken maailman julisteita ja valtailevat rakennuksia. Tai pitävät joitain helvatun mielenosoituksia keskellä Helsingin katuja ja häiritsevät ihmisten kulkemista. ”Reclaim the streets”, vai miten se oli? Miten ne voivat vaatia jotain semmosta takaisin, mitä ne eivät alunperinkään ole olleet tekemässä? Tai leikkivät partisaania heittämällä maalia Kallion virastotalon ulko-oveen. Pullalla syötettyjä tyhjähousuja paskoja. Tulisivat kokeilemaan vaikkapa työntekoa. Ai niin, kun ne paskaduunit ei kiinnosta. Tai menkööt leikkimään partisaania vaikkapa Afganistaniin.

- Ja näin henkilökohtaisesti sanon vielä tään kaiken muun lisäksi, että toi Vasemmuistoliiton uus iskulause jurppii kyllä ihan tosissaan. Tietysti se logokin näyttää siltä, että Freddie Krueger on käynyt kynsiensä kanssa vähän viiltelemässä, mutta mitä ihmettä tarkoittaa ”rikkautta, jolla on arvoa”? Rikkautta, jolla on arvoa? Auto, jossa on peltiä? Vesi, joka on märkää? Karhu, joka paskoo mettään? Vaan kaipa tuo kuvaa parhaiten tätä meidän niin sanottua työväenpuoluetta.

- Huitsinnevadan vihiriät ilmoittivat, että he aikovat erota puolueestaan. Kuinka te olette aikoneet suunnitella jatkoa?

- No me ei tällä hetkellä erota. Aiomme jatkaa Vasemmuistoliitossa ja pyrkiä tervehdyttämään puolueen. Ensimmäinen, ja tärkein asia on tietysti se, että puolue saa äärettömän rumasti turpaansa vaaleissa. Sen jälkeen yritetään saada puolue tolkun malliin. Mikäli se ei onnistu, niin meillä on varasuunnitelma, eli olemme tehneet sopimuksen Utsjoella asuvan noitarumpuspesialisti Oula Länsmanin kanssa. Hän tarvittaessa manaa Aarne Saarisen takaisin henkiin pistämään puolueen takaisin mallilleen. Onhan hän tehnyt sen jo kertaalleen, miksipä se ei onnistuisi uudestaankin? Oltais sen jälkeen sinivalkoisia kommunisteja taas.

- Kiitos haastattelusta, Voitto-Taisto Rautanen. Seuraavaksi haastattelemme Huitsinnevadan Sosialideodoraatteja ja Äärikeskustaa, mutta sitä ennen kaupallisia tiedoitteita. Pysykää linjalla, hyvät kuulijat.

VÄÄRIN SAMMUTETTU

2011-03-31T03:42:00.000-07:00

Törmäsin hiljattain muutaman kuukauden takaiseen uutiseen, joka kuvaa varsin hyvin niin omalla sosiaalialallani kuin julkishallinnossa yleensäkin harjoitettavaa oppiarvoihin liittyvää kuvainpalvontaa. Uutinen kertoo päihdeongelmia hoitavasta Syväpuro-yhteisöstä, jonka toiminta on jatkunut kolmekymmentä vuotta ja ihan mallikkaasti homma on pelittänyt.

Nyt yhteisön toiminta ollaan kumminkin ajamassa alas. Kyse ei ole siitä, että yhteisö olisi sössinyt asiansa, vaan siitä, että työntekijöitten koulutus ei nykyvaatimusten mukaan riitä, joten Helsingin kaupunki on purkanut sopimuksensa yhteisön kanssa. Tämä on sitä julkishallinnon tyypillistä linjaa. Ei niin väliä, toimiiko asia käytännössä, kunhan se toimii teoriassa.

Sosiaalineuvoksen arvonimen saanut entinen alkoholisti on tarjonnut päihdeongelmaisille vertaistukea kolmenkymmenen vuoden ajan. Nyt pitkä työkokemus ei enää ole valtion virkamiesten mukaan riittävä toiminnan jatkamiseksi.

”Täällä on mukana juhlimassa kymmeniä kavereita, joilla on elämä kunnossa eli turhaanhan tätä työtä ei ole tehty. Jos tämmöinen työ ei ole arvokasta vaan tähän täytyy vielä ottaa korkeakoulututkinto, niin mehän ollaan hukassa”, Syväpuroa vetävä sosiaalineuvos Mauri Poikeljärvi sanoo loukkaantuneena.

Tilanne on sen verran raadollinen, että mikäli yhteisöön tulisi esim. Poikeljärven tilalle suoraan koulusta valmistunut 25-vuotias amk-sosionomi, niin tilanne olisi virallisesti silloin aivan kunnossa. Eri asia tietysti on, kuinka touhu silloin käytännössä pelaisi.

Ironista on se, että myös Helsingin kaupungilla tajutaan, että päätös on hölmön tölmäys. Mutta he eivät asialle minkään voi.

Päihdetyöntekijöiden uudet koulutusvaatimukset pakottivat Helsingin kaupungin luopumaan sopimuksestaan Syväpuron kanssa vuodenvaihteessa. Nelikymmenpaikkaisessa Syväpurossa oleilee tällä hetkellä enää kaksikymmentä moniongelmaista. Toimintaa on haluttu yksittäisten maksusitoumusten turvin jatkaa, sillä Syväpuro on monien ainoa toivo ja Syväpuron ja Poikeljärven toimintaan ollaan oltu todella tyytyväisiä, kertoo Helsingin sosiaalipalvelupäällikkö Taru Neiman.

- Olemme lähettäneet nämä meidän kaikkein syrjäytyneimmät asiakkaat tänne, koska he ovat tänne aina hyvin tervetulleita ja he haluavat myöskin itse tänne lähteä, koska tämä on tuttu ja turvallinen paikka, Neiman sanoo.

Näinhän tämä nykyisin menee. Työn, ja sen, mitä työ vaatii, määrittelevät ihmiset, jotka eivät sitä työtä ole itse koskaan tehneet.

Ilmiö on tuttu myös omalla alallani lastensuojelupuolella. Kun uusia työntekijöitä palkataan, alkaa amk-tutkinto olla ehdoton vaatimus. Jos tarjolla on alan veteraani, jolla on joku vanhempi pätevyys ja 25 vuotta alan työkokemusta, hän jää valinnassa toiseksi amk-sosionomille, vaikka tämä tulisi suoraan koulusta. Mikä meinaa tietysti myös sitä, että jos vanhemmat työntekijät joutuvat jostain syystä pois nykyisestä työpaikastaan, on edessä Jalkasen Kivihiomo, ja viiskymppiselle ihmiselle se tilanne on kyllä aika lohduton.

Eikä tästä pakollisesta oppiarvovaatimuksesta ole mitään hyötyä varsinaiseen työhön. Niin päihdetyö kuin lastensuojelutyökin on ihmisten kanssa tehtävää työtä, eikä sitä opi lukemalla, vaan tekemällä.

”Kun korkeastikoulutettu henkilö kohtaa metsien miehen, niin kyllä siinä varmaan aika kaukana toisistaan ollaan. Minä olen kuitenkin itse 30 vuotta kolunnut Helsingin metsiä ja 30 vuotta ollut kentällä, minä tiedän mitä se on. Ainakin minun osalta on hanskat tiskissä ensi kesänä. Käyn seitsemääkymmentä ja en aio kouluttautua enää, että tervetuloa koulutetut tänne, tämä paikka on myynnissä”, Poikeljärvi toteaa lakonisesti.

Virallisestihan amk-tutkinnot ovat jotain todella upeaa, jossa pyörä on keksitty kerralla uudestaan, ja koulutuksella tuotetaan huippuammattilaisia, jotka ”ymmärtävät hyvinvoinnin moniulotteisuuden ja siihen vaikuttavat yksilölliset, yhteisölliset ja yhteiskunnalliset tekijät”. Heillä on myös ”laaja-alaista osaamista kasvun ja kehityksen ohjaamiseen ja sosiaalisten ongelmien ehkäisemiseen, lievittämiseen ja ratkaisemiseen”. Heiltä löytyy ”reflektiivisyyttä, luovuutta ja tutkivaa otetta omaan työhön”. Heillä on hallussaan ”empowerment - voimaannuttava ja valtaistava työote”. He ovat koulutettuja myös monikulttuurisuuteen ja siksi he osaavat ”kulttuurisensitiivisen tavan” tehdä työtä.

Tosin siinä vaiheessa, kun koulu on käyty ja arki alkaa, nuo hienot lauseet leviävät pieruna työn Saharaan.

Sitähän minä en suinkaan väitä, etteikö amk-sosionomi pystyisi hommiaan tekemään. Jos ihminen on vaan alalle muuten sopiva, niin onnistuuhan se. Vaan tuttavat sosionomitkin ovat tuumineet, että koulutuksessa on pari vuotta täysin työhön liittymätöntä tuubaa. Eikä nuorella ihmisellä juuri muuta vaihtoehtoa amk-koulutuksen lisäksi ole, jos aikoo varmasti alalle työllistyä.

Terveyspuolella on samanlainen tilanne. Eräs tuttavani on kirurginen sairaanhoitaja, työkokemusta hänellä on melkein kolmekymmentä vuotta. Mikäli hän haluaisi päivittää itsensä amk-tasolle, hän saisi opiskeluihinsa kompensaatiota aikaisemmasta koulutuksesta ja työkokemuksesta nolla (0) päivää. Eli virallisesti hän ei siis kouluun mennessään osaisi ollenkaan sitä työtä, jota on iät ja ajat tehnyt.

Kokemus ei merkitse enää mitään. Leima paperissa merkitsee. Miten tähän tilanteeseen oikein on päädytty?

Tilanne alkaa mennä siihen, että nuoremmille ihmisille luetutetaan pari vuotta tyhjää, ja vanhemmatkin ihmiset pakotetaan menemään koulun penkille lukemaan sitä ammattia, jonka he jo varmasti osaavat. Samaan aikaan meuhkataan siitä, että varusmiespalvelus on 6 – 12 kuukauden hukkapätkä työelämässä. Onko siis olemassa hyvää hukkapätkää ja huonoa hukkapätkää?

PROTOVIHREÄ JA TURHAT JÄTKÄT

2011-03-27T00:43:00.000-07:00

Tässä matkan varrella on tullut tutustuttua varsin ahkerasti kaikenlaisiin vihervasemmistolaisiin kirjoituksiin. Ideana on tietysti ollut se, että yritän opiskella, että mitä siellä vihreässä päässä oikein liikkuu, ja mitäs uutta ja modernia ne verorahojen käyttöön taas suunnittelevat. Näitä kirjoituksia lukiessa mulla on vähän samanlainen olo kuin Frodolla, kun se Lórienissa katsoi Galadrielin peiliin ja näki Sauronin silmän. Varmaan Frodokin tuumi, että miten se voikaan inhota minua niin paljon ja pelkäsi, että näkeeköhän se, missä minä olen.

Nyt hiljattain törmäsin kirjoitukseen, joka mielestäni kuvaa erinomaisen hyvin vihreää ajattelua. Semmonen keskiarvo. Prototyyppi. Perusvihreä pähkinänkuoressa. Kirjoittaja on naisihminen nimeltä Anu Taivainen, ja hänen kirjoituksensa kannattaa ilman muuta käydä lukemassa tästä. Tämä kirjoitukseni ei varsinaisesti käsittele Taivaista itseään, vaan mielikuvaani protovihreästä. Taivainen vaan vahvistaa mielikuvaa ja kiteyttää asian kertakaikkiaan hyvin.

Kunnon protovihreän tavoin Anukin on ihmetellyt, miksi galluplukemat ovat sitä, mitä ne nykyisin ovat. Ja hän on hoksannut, että kyseessähän on keski-ikäisten miesten kapina. Asia on protovihreälle varmasti hieman outo, koska protovihreän tuttavapiirissä ei varmaankaan näitä tavallisia persjalkaisia konservatiivisia keski-ikäisiä miehiä juuri ole. Hän on saattanut nähdä niitä esim. kaupalla käydessään, he ovat saattaneet olla tikaspuilla, päällään persuuksista roikkuvat haalarit, ympärillään omituisen leveä vyö, missä on kummia ulokkeita ja he ovat puuhanneet katonrajassa jotain jollain vehkeellä joka näyttää vähän hiustenkuivaajalta, mutta sen ruuttaosa on kapeampi ja pyörivä.

Ne haalarimiehet ovat tehneet asiaa jota kutsutaan infrastruktuurin ylläpitämiseksi, mutta protovihreää ei sinänsä kiinnosta vanhan ylläpitäminen vaan uuden luominen ja varsinkin uuden luomisesta unelmoiminen. No, ostosreissu on nopeasti suoritettu ja protovihreä voi palata Kansasista takaisin Oziin.

Taivainen on hyvä esimerkki protovihreästä, sillä hän noudattaa sallin itselleni, mutta en sinulle-periaatetta. Hänen mottonsa US-blogissa kuuluu näin:

Haluan tehdä maailmasta kodin, koska ihminen suojelee omaansa, itselleen tärkeää.

Omaansa ja itselleen tärkeää hän ei nähtävästi halua keski-ikäiselle miehelle sallia, sillä hän tykittää:

Tänään ymmärsin, että PS:n kannatuksen takana on keski-ikäisen miehen kapina. Se on viimeinen taistelu saavutetuista eduista. Kamppailu sen maailman puolesta, jossa perus- ja ammattikoulutuksella pystyi saavuttamaan akateemisia paremmat tulot. Kaipuuta maailmaan, jossa itse ansaitulla korkealla palkalla on luvallista kuluttaa, ostaa ja matkustaa ympäristöstä huolehtimatta.

Protovihreältä jää käsitämättä, että me kaikki keski-ikäiset, niin kuin myös nuoremmat ja vanhemmat miehet olemme perussuomalaisia, jos sitä tuolla mittarilla mitataan. Näin oli jo aikaa ennen kuin perussuomalaisia oltiin keksittykään. Kaveri saattoi äänestää SKP:tä, SDP:tä, Kepua tai Kokoomusta, mutta hän halusi ja haluaa omalla työllään saamalla palkalla vallata itselleen elämästä pienen nurkan. Ei sen nurkan suuri tarvitse olla, meidän tarpeet ovat loppulaskussa melko vaatimattomia. Ja samainen kaveri salli – ja sallii – sen myös toiselle kaverille, äänesti hän mitä puoluetta hyvänsä. Samanlaisia ovat muuten keski-ikäisten miesten kanssa elävät keski-ikäiset naiset, mutta siihen ei ehkä nyt puututa. Protovihreälle olisi ehkä liian suuri järkytys tajuta, että on naisiakin, jotka eivät ajattele niin kuin hän.

Protovihreän mielestä tuollainen elämäntyyli on siis nähtävästi väärin. Protovihreän lause itse ansaitusta korkeasta palkasta on varsin kuvaava. Protovihreä kun ei yleensä ansaitse itse palkkaansa, vaan se tulee juuri näitten kapinoivien keski-ikäisten tienaamista veromarkoista. Tämä kyseinen protovihreä kertoo ammatikseen kulttuurituottajan. Termihän meinaa sitä, että kulttuuri on itse tuotettu ja muilla maksatettu. Protovihreä näkee luonnollisena asiana, että keski-ikäiset duunarit elättävät hänet, muttei hyväksy, että he käyttävät tienaamansa palkan oman ja perheensä elintason kohottamiseen. Aika julmaa, sanoisinko. Meillä keski-ikäisillä miehillä ei olis tuohon kanttia, mutta me ei muutenkaan tykätä tunkea kärsäämme toisten asioihin.

Kun protovihreä harmittelee sitä, että perus- ja ammattikoulutuksella on tähän mennessä, piru vie, voinut saavuttaa paremmat tulot kuin akateemisella, niin en usko hänen tarkoittavan akateemisilla vaikkapa insinöörejä tai ekonomeja, vaan enempi näitä yhteiskunta- ja kulttuuritieteitten suojatyömaistereita. Verrattuna esim. konservatiiviseen keski-ikäiseen Ykään, on protovihreällä melkoinen määrä röyhkeyttä. Minäkin teen työtä, jonka rahoittaa yksityisen puolen duunarit veromarkoillaan. Mutta ei mulla ole kanttia vaatia, että minun pitää tienata enemmän kuin ne ihmiset, jotka minut elättävät. Vaan tietysti minähän en ole akateeminen. Enkä vihreä.

Siinä, että keski-ikäinen mies suojelee omaansa, itselleen tärkeää, on protovihreän mielestä jotain perustavaa laatua väärin. Itselleen hän sen kyllä sallii.

Luonnollisesti protovihreä on löytänyt vanhan totuuden tilalle uuden totuuden. Eihän hän muuten mikään protovihreä oliskaan:

Uuden rakentaminen lähtee perustotuuksista. Meillä ei ole enää mahdollisuutta moukaroida luontoa. Meillä ei ole varaa sulkea rajoja, kääntyä kansakuntana sisäänpäin tai vähentää humaanisuutta. Näistä totuuksista emme voi yksinkertaisesti tinkiä ihmisten hyvinvoinnin vuoksi. Uusi totuus tarkoittaa energiankäytön tehostamista, nuukuutta ja vastavuoroisuutta luonnon kanssa. Uusi totuus tarkoittaa monikulttuurista ja -arvoista todellisuutta.

Konservatiivinen keski-ikäinen Ykä tietysti miettii, että komealtahan tuo kyllä kalskahtaa, mutta millähän protovihreä meinaa tunkea neliskulmaisen palikan pyöreään reikään. Kun pitäisi yhtä aikaa ruveta nuukailemaan ja säästämään niitä luonnonvaroja ja sitten kumminkin pitäisi pitää yllä sitä monikulttuurisuutta. Mikä taas meinaa sitä, että on ilman muuta ok raijata tänne Afrikasta porukkaa, joka sitten totta kai myös haluaa kohottaa elintasoaan siihen Afrikkaan verrattuna, vallata täällä Suomessa elämäänsä pienen nurkan ja sen jälkeen suojella omaansa, itselleen tärkeää.

Miksi protovihreä sallii tämän Abdullahille, mutta ei Ykälle?

Varmaankin siksi, että protovihreän mielestä Ykä on tässä maailmassa turha jätkä.

Niin kuin on myös rakennusmestari Rantanen, joka piirsi sen talon, missä protovihreä asuu.

Ja timpuri Timonen, joka rakensi sen saman talon.

Ja maalari Mustonen, joka maalasi, petsasi ja lakkasi pinnat.

Ja sähkömies Suhonen, joka asensi piuhat, niin että protovihreä voi tietokoneellaan vaikkapa naputella kirjoituksia, joissa hän halveeraa sähkömies Suhosta.

Ja insinööri Itkonen, joka pitää voimalassa huolen, että protovihreällä riittää virtaa naputella vaikkapa läpi yön.

Ja putkimies Pasanen, joka asensi pöntöt ja röörit, jotta protovihreä voi mahan möyrähdellessä toimittaa sisäisen postinsa mukavasti posliinipöntöllä.

Ja laitosmies Laatikainen, joka pitää huolen, ettei pönttö ole kuiva, vaan sisäinen posti molskahtelee mukavasti veteen. Vesi on hyväksi myös vaikkapa ruuanlaitossa ja peseytymisessä.

Ja paskakuski Pesonen, joka pitää huolen, ettei sisäinen posti vallan tuki säiliöitä.

Ja yleisveronmaksaja Virtanen, joka pitää huolen siitä, että protovihreän suolenmutkassa on yleensäkin täytettä.

Ja kauppias Kokkonen, jonka kaupasta protovihreä voi hakea eettisiä ja luonnonmukaisia elintarvikkeita suolenmutkaa täyttämään.

Ja jakeluautonkuljettaja Antikainen, joka tuo ne elintarvikkeet kauppaan.

Ja maanviljelijä Mutikainen, joka viljelee ne luomuperunat.

Ja postimies Purola, joka pitää huolen siitä, että Vihreä Lanka tulee protovihreälle ajoissa.

Ja painaja Penttinen, jonka ansiosta lehdessä on tekstiä ja kuvia.

Ja paperimies Putkonen, joka pitää huolen, että on jotain, mihin sen Vihreän Langan voi painaa.

Ja ekonomi Erkkilä, joka luovutti spontaanin monikulttuurisuuden tukemiseen lompakkonsa, kännykkänsä ja kaksi etuhammasta.

Ja konstaapeli Korhonen, jonka protovihreä voi soittaa hätiin, jos hän näkee yhtäaikaa enemmän kuin kaksi kappaletta kaljupäisiä miehiä ja alkaa ahdistaa.

Ja kapteeni Kallio, joka kouluttaa kaiken varalta sotilaita, jotta meillä olisi jatkossakin maa, joka voi elättää protovihreää, joka haukkuu ammatikseen maata, joka hänet elättää.

Näin muutama mainitakseni. Turhia jätkiä, joka ainoa.

Tulee vaan mieleen, että jos tällä protovihreällä porukalla olisi ehdoton valta, niin mitenkähän meidän konservatiivisten keski-ikäisten miesten kävisi? Kun me vielä käytiin kapinoittemaankin. Aggressiivisin aines varmaankin tuumisi että ei muuta kun Zimbabwen malliin eli nappi ottaan ja kuokkaa takaraivoon.

Mutta se fiksumpi protovihreä aines varmaan pysähtyisi hetkeksi funtsimaan ja tajuaisi, että heidän pirtaansa sopivat miehet ovat enempi tyyppiä ilmastoasiantuntija, joka väsäsi gradun aiheesta lihavien ihmisten esiintyminen tv:ssä. He saattaisivat hoksata, että jos nämä hemmot laittaa siirtämään konttia tai muuraamaan takkaa, niin tekemättähän tuo jäi.

Me varmaankin saisimme elää. Työvelvollisuushan meillä säilyisi, hieman kohdennettuna. Päätavoite työssä olisi tietysti elättää vihreä aateli ja heidän lemmikkinsä. Ja jos sitä lisäarvoa työstä jäisi, niin se käytettäisiin, no, ihan mihin tahansa mitä aateli päähänsä saisikaan.

Jonkunlainen korvaus meille työstä varmaan tulisi. Mutta niin kuin aikaisemmin jo tuli ilmi, niin toi varsinainen kuluttaminen ja matkustaminen olis tietysti pannassa. Ehkä meille annettaisiin korvauksena ravinto, vaatetus ja jonkunlainen majoitus.

Mutta eikös semmosta tilaa sanota orjuudeksi?

ONNEN JA RIEMUN KAUPUNKI

2011-03-25T00:45:00.000-07:00

Omaan kaivoon kusemista on aina pidetty kokolailla hölmöläisten touhuna. Sitä on aikojen saatossa pyritty kovasti välttämään, mutta kai se on niin, että aikojen muuttuessa myös tavatkin muuttuvat. Tämä tulee mieleen, kun seuraa Helsingin kaupungin puuhailua (kiitokset taas Roopelle valppaasta mediaseurannasta). Omaan kaivoon kuseminen on Helsingissä muuttunut arvostetuksi ja jopa välttämättömäksi toiminnaksi, ja sen arvostelu rangaistavaksi.

Yksi omaan kaivoon kusemisen muodoista on Helsingin jo hyvän aikaa harrastama positiivinen erityiskohtelu, jonka myötä on tietysti unohdettu se, että julkishallinto on olemassa siksi, että se tarjoaa kansalaisille tiettyjä palveluja. Ei siksi, että sen tulee palkata oikeannäköisiä ihmisiä.

Vaan nykyinen käytäntö, joka tietysti itsessään jo syrjii han-suomalaisia ei Helsingille riitä. Joku humoristi hoksasi, että Helsingissä on näitä ns. muunkielisiä kymmenen prosenttia, mutta kaupungilla niitä ei ole työssä kuin viisi prosenttia, ja tämmönenhän ei käy laatuun. Joten Helsingissä maahanmuuttajien rekrytoinnin helpottamista pohtii nyt vastaperustettu työryhmä.

Lisäksi on aloitettu muun muassa sellainen arviointi, että millaista kielitaitoa tarvitaan tietyissä työtehtävissä, että siinä selviytyy.

Eli maahanmuuttajia halutaan palkattavaksi entistä enemmän. Kysehän on nimenomaan oikeista ilmansuunnista tulevista maahanmuuttajista, sillä esim. insinööri Johnson Teksasista, fyysikko Colbért Ranskasta tai ohjelmoija Singh Intiasta eivät tarvitse Helsingin kaupungin apua työllistymiseen, sillä heidän mahdollinen palkkauksensa tapahtuu yksityisen sektorin taholta, joka on sitä tyytyväisempi mitä vähemmän Helsingin kaupunki tunkee kärsäänsä asiaan.

Lisäksi Helsingin kaupungilla on tuskin tarvetta heidän osaamiselleen, sillä ei ole olemassa projektityöntekijän / sovittelijan / kuraattorin tehtäviä, joilla korjataan niitä ongelmia, joita teksasilaiset / ranskalaiset / intialaiset ovat Suomessa aiheuttaneet. Yleensäkään Johnsonilla, Colbértilla ja Singhillä ei ole tässä tapauksessa tarvittavaa potentiaalia, sillä heidän kykynsä ovat selkeästi nähtävissä ja mitattavissa, eikä niissä ole minkäänlaista mystistä salaperäisyyttä, jota voisi käyttää moraalisäteilyn lisäämiseen. Tästähän puhuu apulaiskaupunginjohtaja Tuula Haatainen:

Minusta se on hyvin tärkeätä, että kiinnitetään huomiota siihen, että Helsinki julkisena työnantajana, Suomen suurimpana työnantajana, myös kantaa tämän yhteiskuntavastuunsa ja näkee myös sen potentiaalin, joka meillä maahanmuuttajissa on.

Viisauden sanojahan nämä, sillä tavallinen taavitsainen ei välttämättä hahmota, mikä potentiaali on kieli- ja ammattitaidottomassa ihmisessä. Lisäksi hän saattaa tuumia, että kuinka laajalle tämä yhteiskuntavastuu tulee ulottaa. Helsingin rajalle? Hankoon? Varsovaan? Mogadishuun? Ilman muuta tarvitaan suuri julkisrahoitteinen organisaatio näkemään tätä piilossa olevaa ja tähän asti selvittämätöntä, mutta kiistatta välttämätöntä potentiaalia.

Uskon vahvasti, että asian tiimoilta tullaan Helsingin kaupungille perustamaan projekti, nimeltään vaikkapa maahanmuuttopotentiaalin etsimis-, analysointi- ja hyödyntämisprojekti, johon voidaan palkata mukavan kokoinen leegio akateemisia suojatyöläisiä & edustajia oikeista etnisistä ryhmistä. Projektin toiminta-aika tulee olemaan kaksi vuotta ja se toimii yhdessä jo olemassaolevan maahanmuuttajien rekrytoinnin helpottamista pohtivan työryhmän sekä millaista kielitaitoa tarvitaan tietyissä työtehtävissä-työryhmän kanssa. Koska tässä on olemassa kolme erillistä työryhmää, siihen tulee luonnollisesti kehittää katto-organisaatio, joka hallinnoi, kontrolloi, tiedottaa ja muutenkin tekee itsensä perin tarpeelliseksi.

Toiminta-aikansa loppupuolella tämä potpurri sitten ilmoittaa tehtävänsä olevan vielä kesken, johtuen kantaväestön asenteellisuudesta, jolloin toiminta-aikaa luonnollisesti jatketaan, tarpeellisin lisäresurssein ja näin ollen kehitetään taas yksi julkishallinnollinen ikiliikkuja.

Sehän on tietysti selvää, että näitten ns. muunkielisten määrä Helsingin kaupungin työntekijöissä tulee ilman muuta nostaa sinne kymmeneen prosenttiin, sillä jos sitä ei tehtäisi, niin sehän jäisi tekemättä, ja eihän se semmonen peli vetele. Eli uskonnollinen pohja asialle on selvä, ja turhaanpa tässä ihminen potkii tutkainta vastaan.

Mutta käytäntöön keskittyvänä ihmisenä tuumin taas, että kun on sanottu mitä, herää kysymykseksi miten? Kaupungillahan on tommonen 39.000 työntekijää, josta se 5 % on pikkusta vajaa kaksi tuhatta. Eli tommoset kaksi tuhatta pitäis palkata lisää. Niitä positiivisesti erityiskohdeltuja. Toimitaanko pitkän kaavan mukaan, eli kun han-suomalaisia siirtyy eläkkeelle, niin siihen palkataan automaattisesti näitä potentiaalia omaavia ihmisiä?

Vai käytetäänkö ns. raaka peli Ranualla-metodia, eli annetaan tennaria määräaikaisissa tehtävissä oleville han-suomalaisille ja täytetään paikat sitten sitä kautta? Vai perustetaanko pari tuhatta uutta työpaikkaa ihan tosta vaan?

Sitten tietysti voisi miettiä vielä sitä, että mitenkä tämän erinomaisuuden saa myytyä tavallisille suomalaisille, mutta se tuskin kiinnostaa. Ainakaan kaupungin työntekijöistä ei tartte olla huolissaan, sillä heihin on alettu soveltaa turpa kiinni tai saat kenkää-metodia. Tuoreeltaan erotettiin helsinkiläinen lastentarhanopettaja, koska hänen esittämät mielipiteensä olivatkin toista, mitä kaupunki haluaa. Nähtävästi kaverille on annettu suoraan kenkää, ilman tavanomaista suullinen huomautus – kirjallinen varoitus-menettelyä, eli kaupunki haluaa näyttää, mistä kana pissii.

Höblän uutisen mukaan irtisanominen on ennakkotapaus. Kaupungin työntekijät sitoutuvat noudattamaan tiettyjä arvoja ja rasismi on niiden kanssa ristiriidassa. Tää on kyllä varsin pelottavaa, sillä ensinnäkin kuvittelis, että työnantajalle riittää se, että työntekijä keskittyy työaikana työhönsä ja on virka-aikanaan niin poliittisesti kuin uskonnollisesti sitoutumaton. Se, kuinka työntekijä harrastaa poliittista toimintaa vapaa-ajallaan, luulis sitten olevan hänen oma asiansa. Lisäksi termiä rasismi ei ole mitenkään laillisesti määritelty, eli työnantaja määrittelee itse, mikä on rasistista puhetta ja irtisanoo oman määrittelynsä mukaan. Mielivaltaako, eh?

Helsingin kaupungin varhaiskasvatuspäällikkö Hannele Lakkavaara toteaa tapauksesta että yleisellä tasolla kaupungilla vaaditaan yhdenvertaista kohtelua ja tasa-arvoa alkuperästä riippumatta. Kun ottaa huomioon tämän etnisiin erikoisryhmiin kohdistuvan positiivisen erityiskohtelun, jonka määrää täytyy vaan vieläkin lisätä, voi todeta, että kaikki ovat todellakin tasa-arvoisia. Jotkut ovat vain tasa-arvoisempia kuin toiset. Hotelli Yrjöperskeleen respan henkilökunta toivottaa irtisanotulle työntekijälle jaksamista ja voimia eloon.

Ei tarvitse olla varsinainen ruudinkeksijä hoksatakseen, että jatkossa yhä useampi helsinkiläinen äänestää vaalien lisäksi myös jaloillaan. Ja jaloillaan äänestäjät ovat niitä nettoveronmaksajia. Sitä rataa Helsinki päätyy pikkuhiljaa niin persaukiseksi paikaksi, että sen nimen voi vaihtaa Helsingistä Syytingiksi. Ja siinä ei auta se, jos suvaitsevainen helsinkiläispäättäjä toteaa, että mutkun minusta tää tuntuu niin hyvältä. Han-suomalainen kun toteaa, että minusta vaan ei tunnu.

Joka tapauksessa Helsingin tie lienee se oikea, ainakin jos pääministeriimme on uskominen. Mari Kiviniemi näkee sen vahvan potentiaalin, jota positiivisesti erityiskohdellut väestöryhmät edustavat. Hän näkee potentiaalia jopa niin paljon, että haluaa sitä sijoitettavan tasaisemmin eri puolille Helsinkiä, ettei potentiaalia olisi tietyissä kaupunginosissa vallan liikaa.

Kiviniemi sanoi oman eduskuntavaalikampanjansa avajaisissa Helsingissä, että olisi peruuttamaton virhe sulkea silmät ihmisten erilaisilta lähtökohdilta ja taustoilta. Ulkosuomalaistaustaisten ihmisten tasaisempi jakautuminen eri puolille pääkaupunkiseutua on hänen mielestään kaikkien etu.

Se, millä tavalla tämä olisi kaikkien etu jäi Kiviniemeltä tietysti selvittämättä. Samoin häneltä saattoi unohtua se, että asumisviihtyisyyden määrittelee ihminen itse. Ei pääministeri, eikä Helsingin kaupungin korkea virkamies. Nähtävästi tää on vain Kiviniemen mielestä vaan kertakaikkiaan sillai ihquu, ja tätä pitää saada lisää. Kun kysymystä miksi ei tartte miettiä, niin joku vois tietysti selvittää, että miten tää tehdään alueella, jossa on Suomen kalleimmat asumisneliöt. Kysymys on esitetty sieltä sun täältä kerta toisensa jälkeen, mutta ehkä sitä ei vaan haluta yläkerroksissa ajatella. Kai se sitten tehdään pakkolunastuksilla.

Tosta silmien sulkemisesta saattais joku koiranleuka todeta, että eikös meille ole sen viimeiset kakskymmentä vuotta jauhettu, että sulkekaa nyt hyvät ihmiset silmänne toisten erilaisista lähtökohdista ja taustoista ja ottakaa ne ihmisinä vaan. Niin että saiskos sitä vähän täsmennystä, että minkäslaista kylttiä sitä tulee kantaa ja mitä iskulausetta huutaa. Vaan onneksi minä en ole koiranleuka, vaan tämmönen tavallinen mielikuvitukseton impivaaralainen.

Kiviniemeä koskeva uutinen päivitettiin varsin nopeasti ja hänen käyttämä termi ulkosuomalaistaustainen oli korvattu muotoon uussuomalainen. Vaan nettihän ei unohda mitään, ja vahinko oli tapahtunut.

Eikös ulkosuomalaistaustainen tarkoita vaikkapa kolmannen polven amerikansuomalaista, joka saapuu esi-isiensä maille? Mutta kun en ole kuullut siitä, että amerikansuomalaiset hankkiutuisivat tänne joukolla turvapaikanhakijaksi, niin sen täytyy tarkoittaa jotain muuta. Meinaan, pääministerihän ei tee virheitä eikä lipsauttele. Ei kai tilanne ole se, että jossain huuthemmetissä asuva Abdelkader tulkitaan ulkosuomalaiseksi, ja hänen peruuttamaton suomalaisuutensa astuu voimaan välittömästi sillä hetkellä kun hän astuu Suomen kamaralle.

Yleensäkin, eikö noitten uustermien keksimistä voisi jo vähän vähentää? Minäkin olen vain Ykä Suomesta ja sellaisena pysyn, vaikka joku humanismin höpelöittämä hörhö Jakartassa sanoisikin minun olevan potentiaali-indonesialainen.

ÄLYKÖN TONTILLA ON HELPOMPAA

2011-03-15T00:41:00.000-07:00

Niin kuin olen aikaisemminkin tuuminut, on maassamme älyköksi ilmoittautuminen varsin helppoa. Ei oikeastaan tarvita kuin sopiva akateeminen tutkinto ja lausuntoja, joissa mm. mollataan suomalaisia ihmisiä, suomalaisuutta tai kansallismielisyyttä yleensä. Kannattaa myös todeta että suomalaiset jatkosodassa sitä ja kapinassa tätä ja Mannerheimhan on tietysti yksi takuuvarma aihe. Varsinaiseksi Viralliseksi Älyköksi sertifikoiminen tapahtuu sitten Helsingin Sanomien toimesta.

Mukavasti media-aikaa saava Jarkko Tontti on kiistatta sertifikoitu älykkö. On käynyt ilmi, että Jarkko Tontti on tietyistä asioista tiettyä mieltä. Tämän blogikirjoituksenhan voisi periaatteessa päättää hyvinkin lyhyeen toteamalla että mielipiteet ovat kuin persereikiä. Jokaisella on omansa. Mutta tulee muistaa, että Tontti on Helsingin Sanomien puolesta sertifikoitu viralliseksi älyköksi, ja lehtihän on tunnustanut valistustehtävänsä jo aikaa sitten. Eli Tontin mielipiteissä on jotain, jonka meidän rahvaan tulisi omaksua mielellään täysin pureksimatta, ja jos tähän ei pysty, niin niitä pitäisi edes vakavasti sydämessään pohdiskella.

Kuuliaisena hallintoalamaisena ja puolueetonta lehdistöämme, tuota valtiovallan valpasta vahtikoiraa syvästi kunnioittavana henkilönä syvennyn siis hieman pohtimaan Tontin näkemyksiä.

Ensimmäinen ajatus, joka pohtiessani tulee mieleen, on se, että älykkönä on jotenkin helpompaa olla. Mielipiteet ovat varmoja ja ne voi tiivistää lyhyisiin lauseisiin. En tarkoita tällä sitä, että Tontti ajattelisi iskulauseina. Varmasti hänen korviensa välissä on vilistänyt tiukasti käsiteltyä raakadataa huomattavasti enemmän kuin esmes meikäläisen muutenkin kylmäjuotoksilla varustetussa kovalevyssä. Varmaankin hän on kiteyttänyt vaan asiat siihen muotoon, että rahvaskin voi sitä käsitellä.

Mutta kateeksi pistää silti, sillä hänellä ei ole ristinään ottiatuotaa, mikä tavallisilla ihmisillä usein soittaa pirunviuluaan ajatusten akkunan alla.

Hyvänä esimerkkinä on tämä Tontin näkemys sisällissodasta. Hän ilmoittaa pitävänsä Mannerheimia sotarikollisena (olipa originaalia) ja toteaa että vuonna 1918 Mannerheimin johtamat valkoiset teloittivat tuhansia suomalaisia "välittömästi taistelun jälkeen tai näennäisten oikeudenkäyntien perusteella" (tätäkään ei varmaan oltais muuten ymmärretty).

No joo, niinhän ne kehnot tekivät. Mutta ittelleni tulee vaivaamaan ottiatuota, joka tuumii, että onko tää tosiaan niin helppoa. Sehän nyt on selvää, että sisällissodat ovat sodista julmimpia ja terroria harjoitetaan puolin ja toisin. Terroria harrastaa enemmän sodan voittaja. Siksi, koska sillä on siihen mahdollisuus.

Mutta riittääkö että tarvitaan yksi yleispaha mörkö, joka oli kaikesta vastuussa? Tuntuu jotenkin niin helpolta ratkaisulta. Ja jos tarvitaan, onko se oltava nimenomaan Mannerheim, vai riittäisikö mörkö yleensä? Tyhmempänä ihmisenä ajattelen, että ei Mannerheim ollut silloin syy mihinkään, vaan seuraus jostakin. Ei mies yhtä-äkkiä keksinyt, että nytpä kylmennetään huomattava määrä suomalaisia. Meinaten, kun tommoset sisällissotatyyppiset rähinät alkavat, niin siihen tarvitaan kokeneita ammattilaisia, jotka sitä touhua osaavat. Mannerheimille oli tilausta, ja hän teki sen, mitä vaadittiin. Eli sotilaan tyyliin jatkoi siitä, missä poliitikot epäonnistuivat.

Vaan entäs jos Mannerheimiä ei olisi ollutkaan? Sotatoimien johdossa olis ollut valkoisten puolella vaikkapa Linder, Löfström, Wetzer tai Wilkman. Nähtävästi Tontti vaatisi sitten puolestaan jonkun heistä seipään nokkaan, koska kyllä porukkaa olis kylmentynyt joka tapauksessa. Joku täytyy mestata. Jos ei muuten, niin haudan takaa. Tontin ajatusmaailma muistuttaa kovasti työtäni julkishallinnossa. Ei tartte oppia, mikä meni pieleen, kunhan löydetään syyllinen. Omasta mielestäni sisällissotaa voi märehtiä kaikessa rauhassa, kun vaan sottaillaan sitä, kuinka semmoinen voidaan jatkossa välttää. Me ollaan elossa ja tulevat polvet vasta tulossa, mutta sen kapinan niin syylliset kuin syyttömät ovat jo kaikenlaisen maallisen tuomiovallan ulkopuolella.

Tontti on varma siitä, että jos Mannerheim eläisi nyt, häntä jahdattaisiin sotarikollisena, kuten jahdattaisiin myös punakaartin johtajia. Yleensäkin on varsin helppoa nostaa omaa älykköegoaan analysoimalla vuonna 2011 kylmän viileästi sitä, mikä vuonna 1918 meni perseelleen kun itsellä on maha täynnä, puhdas paita päällä eikä yhtään sukulaista ammuttuna jonnekin suolle. Joka tapauksessa yksinkertaisena uskon, että mikäli moinen kahakka käytäis tänä päivänä, niin sehän käytäis ihan yhtä lailla verisenä. Sisällissodassa, niin kuin sodissa muutenkin on se idea, että käydään se sota ensin ja pyritään vielä voittamaan. Käydään käräjiä sitten sen jälkeen. Jos ollaan hengissä. Tommosen rähinän aikana joku Haagin tuomioistuin ei ole se suurin pelon aiheuttaja.

Tontti toteaa aiheesta vielä, että Mannerheimin patsas keskellä Helsinkiä on loukkaus kaikkia maailman sotarikosten uhreja kohtaan. Niin. Tontti on varmasti sitä mieltä. Tietysti meikäläinen voisi tuumia, että Hakaniemessä sijaitseva, Rauhanvaltion sinne toimittama Maailman rauha-patsas voisi olla loukkaus kaikkia Helsingin pommituksissa kuolleita kohtaan. Mutta turha kumpaakaan patsasta on sinänsä mennä kaatamaan. Jos ajattelee oikein neutraalisti, niin ovatpahan muistomerkkejä maamme eri aikakausista.

Sisällissodan Tontti panee pulkkaan varsin kevyesti, siinä kun meikä joutuu fundeeraamaan, eikä sittenkään ole varma kaikesta. Vaan Tonttihan onkin älykkö, ja älykön tontilla on ruohokin vihreämpää.

Tontti pistää varsin kevyesti nippuun tämän kansallismielisyydenkin. Hän toteaa, että kansallisvaltiot ovat omaperäisistä maakunnista ylhäältä päin synnytettyjä alueita. Hänen mukaansa ennen 1800-lukua puheet kansallisista eduista tai suomalaisuudesta eivät olisi näillä lakeuksilla tehonneet kehenkään.

No, itte asiassa, kun asiaa tuumailee, niin mieshän lienee varsin oikeassa. Ei kai joskus 1600-luvulla tavalliset ihmiset ehtineet tuumia hyvin henkisiä, kun aika meni hengissä pysymiseen. Tosin saattaa olla, että esim. isovihan ja pikkuvihan aikaan ei kansainvälisyyskään ole ollut mitenkään muotia rahvaan keskuudessa. Mutta yhtä laillahan minä voisin väittää, että ei puheet sosialismista näillä lakeuksilla 1700-luvulla tehonneet kehenkään. Kun ei koko aatetta ollutkaan. Mutta on silti paljon ihmisiä, joitten mielestä se on ainoa oikea aate, vaikka se onkin historian mittakaavassa varsin tuore. Joka tapauksessa aika huikeaa, että kaveri pystyy suuressa mitassa kertomaan, mitä 1700-luvun suomalaiset ovat ajatelleet. Ei minusta oikein sellaiseen ole.

Vaikka hitaalla järjenjuoksullani en välttämättä kaikkea hahmota, niin vaikuttaa siltä, että kansallisvaltio ei miellytä Tonttia nimenomaan ideana. Tontti tuumii, että kansallisvaltiot ovat omaperäisistä maakunnista ylhäältä päin synnytettyjä alueita, ja tämä on sitten nähtävästi jotain pahaa.

Minä enempi käytännön ihmisenä enempi sottailen sitä, että mitenkä joku toimii, en niinkään sitä, miltä se ideana kuulostaa. Aikanaanhan suomalaisten maakuntien väki kalttasi toisiaan, enkä näe siihen paluuta kovin hyvänä ideana. Tuskin varmaan Tonttikaan, mutta kansallisvaltio ja ajatus Suomen kansasta joka tapauksessa sitten tuli ja syntyi. Tai synnytettiin. Ihan sama. Sillä nämä yhdeksi kansaksi yhtyneet maakunnat ovat saaneet sentään aikaiseksi varsin mukavan maan tänne kylmään ja raaka-ainevaroiltaan vähäiseen pohjoiseen. Jopa niin onnistuneen maan, että sillä on oikeasti varaa elättää varsin suurta joukkoa ihmisiä, jotka asiakseen ja ammatikseen julistavat, että tää maa on ideana ihan perseestä. Ironista sinänsä. Minä en sen asian järkevyyttä ihan hahmota.

Tontti kertoo pelkäävänsä, koska kansallisaatteiden ihannointi on edelleen nousussa kaikkialla Euroopassa. Ihmisen on tervettä pelätä. Me kaikki pelätään jotakin. Minä pelkään ihmisiä, joille ei riitä suht ok tilanne ja jotka väittävät tietävänsä, mitä täydellisyys on. Ja vaativat, että sinne mennään porukalla.

Tontti on älykkö, ja älykön tontillahan sopassakin on enemmän sattumia. Älykkönä hänen on helppo esittää vaatimuksia, koska ittestä siltä tuntuu. Niin kuin ihmisistä pitää puhua yksilöinä, eikä niputtaa kaikkia johonkin kansaan. En minä ainakaan tiedä, mikä on kansa ja kuka siihen kuuluu ja millä perusteella. Niin minä, kuin tuttavapiirinikin kyllä melko vahvasti ainakin luulee tietävänsä, mikä on kansa, kuka siihen kuuluu, ja millä perusteella. Eihän tuota voi millään jumalaisella totuudella kiveenkään hakata, mutta ihmisellä lienee oikeus mielipiteeseen. Saanko niputtaa kaverini suomalaisiksi, vai vaatiiko sananvapautta puolustavan Pen-klubin puheenjohtaja minua ja kavereitani pitämään turpansa kiinni, jos se hänestä ei tunnu hyvältä? Omasta puolestani hyväksyn kyllä, että Tontti ei halua julistautua suomalaiseksi. Ei väkisin.

Tontti heittää sitten vielä pari mielenkiintoista one-lineria:

Päivähoito: Opettaa parhaiten, miten tulla toimeen muiden kanssa, joten mahdollisimman varhainen päivähoito pakolliseksi.

Ehkä minä olen taas yksinkertaisena missannut tämän Pen-klubin idean, mutta jotenkin tuntuu että alle kouluikäisiin kohdistuvien pakkomääräysten vaatiminen ei kuulu niihin.

Sivari: Nyky-Suomen Antti Rokka.

Lauseesta saa sinänsä ajatella jokainen mitä hyvänsä, mutta tää tuo mulle jotenkin mieleen Hommaforumin mainiot moderaattorit, joilla yksi perusajatus on, että keskustelua ei tulisi käydä one-linereina. Luulen, että he ovat oikeassa.

No, joka tapauksessa olen suorittanut velvollisuuteni kuuliaisena hallintoalamaisena ja pohtinut Tontin viisauksia. Jäihän siinä jutussa vielä pohtimista muillekin. Käteen jäi mulle se, että se on jätkät niin, että on, on, on, on, ei ole, ovat, pitää, on, ovat, eivät ole, on, on, ovat, ei, ovat ja yhden kerran en tiedä, mutta siltikin pitää ja just siks että en tiedä.

Vaan se minua usein vaivaava ottiatuota vaan vihjailee kalloluitten sisällä että oliko tuota juttua tarkoitettu mulle ollenkaan. Vai oliko kyseessä oikeaoppista juttua oikeaoppisille samanmielisille kavereille, jotka sitten läiskivät toisiaan olkapäille?

*

PS: Ei liity varsinaisesti Tonttiin. Mutta tuli vielä mieleeni se, että edistykselliset tahothan väittävät jatkuvasti kuulevansa enempivähempi määrittelemättömästä Homma-ryhmittymästä pahoja kaikuja 1930-luvulta.

Mitä mulle tulee mieleen 1930-luvusta?

No, ehkä päällimmäisenä se, että silloinhan Suomi kukisti Mäntsälässä laukaustakaan ampumatta kovaäänisen ja huonotapaisen vähemmistön, joka vaati Suomeen diktatuuria.

Ei toi mun mielestä niin huonosti mennyt.