ARVOSTUSRIKOS

Viime aikoinahan on kovasti ollut tapetilla se, että valistuneet virkamiehemme haluavat nämä kuuluisat nettirasistimme (joita on tilanteen mukaan joko 20 tai sitten kokonainen leegio) tuomiolle ja rangaistaviksi. Onpa mukaan saatu kansanedustajakin toistamaan papukaijana sitä, minkä virkamiehistö on sanellut. Asiaa on valaistu eräissäkin blogeissa aivan kattavasti, joten en sinänsä samaa uutista toista.

Mietin lähinnä sitä, että mikä se saa aikuiset ihmiset niin mesoamaan? Miksi metelöidä pelottavasta suomalaisesta äärioikeistosta, jota ei ole olemassakaan? Valistuneitten virkamiestemme puheissa toistuu jo 1970-luvulta peräisin olevat termit eli rauha, suvaitsevaisuus, ymmärtäminen, hyväksyminen jne. Onpa soppaan keksitty sitten tämä työvoimapulakin. Jotenkin vaan tuntuu, että eihän ne järjellä ajatellen voi itsekään uskoa puheitaan. Näitä puheita että meille pitää saada Afrikasta satatuhatta jannua heti ja viiskyttuhatta sitten perään per vuosi, niin sitten koko maa ja maailma pelastuu. Ehkä he vain ajattelevat, että tää nyt on ajan henki, mennään mukana sitten (vuonna 2070 tätä ehkä tutkitaan nimellä Toinen Ajopuuteoria).

Tai saattavathan he uskoakin siihen, että jos panet puurokattilaan kilon suolaa, niin puuro maistuu hyvältä. Jos et ensimmäisestä lautasesta usko, niin syöpä sitten toinen, eiköhän se sitten ala kelpaamaan. Ja kun syöt vielä kolmannen, niin eihän sulla ole enää nälkäkään, joten piruakos siinä valitat. Jos asiantila on tämä, niin siihen ei apua löydy kuin osaavalta hoitohenkilökunnalta.

Vaan edelleenkin mietin, että onko siellä taustalla joku muu syy kuin suuttumus afrikkalaisten veljiemme puolesta? Veikkaanpa että on. Itse uskon syynä olevan Virkamiehen Loukattu Ego.

Selväähän on, että Mokutuspulaaki Largehead-Libidoinen & kumppanit ovat sisälukutaitoisia. Näin ollen heille on selvinnyt, että esim. Uutisvirrasta löytyvät kirjoittajat ovat ihan tavallisia täysijärkisiä ihmisiä, miehiä ja naisia. Monista ammateista ja monilta elämänalueilta. Kaiken ikäisiä. Ei sieltä löydy Isän Maan Puollustajat-tyyppisiä siegheil-kirjoituksia. Kirjoitusten piikin pääkohde ei edes ole ulkomaalaisvähemmistö, vaan nimenomaan virkamiestemme edesottamukset (mm. kirjoittaja Breini on tästä tehnyt juttua).

Mokutuspulaaki Largehead-Libidoinen & kumppaneissa on huomattu näistä kirjoittajista se asia, mitä Mokutuspulaaki Largehead-Libidoinen & kumppanit eivät kestä. Eli tämä: Nehän panevat meitä alta lipan. Ne eivät arvosta meitä. Ne pistävät meitä kuus - nolla. Ne eivät ota meitä vakavasti. Jumalauta, nehän pitävät meitä ihan pelleinä.

Kirjoittajat ovat syyllistyneet Arvostusrikokseen.

Ei ole epäselvää, missä poliittisessa suunnassa Mokutuspulaaki Largehead-Libidoinen & kumppaneitten henkinen koti on. On selvää, että aiheuttaahan se katkeruutta, että Mokutuspulaakin jäsenet eivät ole päässeet samaan tilanteeseen, missä heidän kollegansa aikanaan olivat esimerkiksi Neuvostoliitossa ja Itä-Saksassa.

Olishan se tolkuttoman hienoa kun voisi istua toimistopöydän takana Puolueen Jäsenenä ja Virkamiehenä ja kattoa nenänvartta pitkin edessään seisovaa 120-kiloista miestä ja tuntea, kuinka isollakin sällillä pelko pistää kivekset muuttumaan rusinoiksi ja hakeutumaan lantion suojaan. Huomata että sällillä kädet alkaa vapiseen ja hiki tulee pintaan. Tajuta se, että Puolueen Jäsen ja Virkamies voi halutessaan panna tuon sällin niin kuseen, että se ikänsä sen muistaa.

Tajuta se, että vaikka olen ihmisenä minkälainen mitättömyys hyvänsä, niin olen silti Puolueen Jäsen ja Virkamies ja niinpä tuokin jätkä ryömii edessäni.

Itselläni on työn puolesta kokemusta virkakoneistosta paljon ja vielä enemmän. Voisin todeta, että vaikka yksityisellä sektorilla työskentely antaa mahdollisuuden huomattavasti suurempaan taloudelliseen hyötyyn kuin julkisella puolella, on julkisella puolella eräs kärpäsmagneetti ja se on se, että se antaa virkamiehelle mahdollisuuden päästä sorkkimaan toisten asioita. Virkakoneistossamme löytyy roppakaupalla sellaista porukkaa, jolle toisten asioitten sorkkiminen antaa sen suurimman tyydytyksen. Yhteistä näillä tyypeillä on myös jumalattoman heikko ego. Jos niille sanoo työasiasta jotain poikkipuolista, niin ne ottavat sen suorana hyökkäyksenä henkilöään kohtaan ja voi sitä suuttumuksen määrää. Kosto tulee jossain vaiheessa ihan varmasti, kun vaan sopiva tekosyy keksitään.

Näen, että Mokutuspulaaki Largehead-Libidoinen & kumppanit edustaa juuri tätä virkamiestyyppiä. Heillä olisi ollut tosi hyvä olla jossain Itä-Saksassa. Heidän ongelmanaan on vaan se, että Arvostusrikosta ei löydy Suomen laista. He eivät voi vaatia ihmisiä tuomiolle sillä perusteella, että kirjoittajat pitivät heitä pellenä ja sitten tulikin armoton henkinen pipi. Niinpä heidän täytyy keksiä jotain muuta. Tosin, niin kuin monella taholla on todettu, ei sekään, mitä he nimittävät rasismiksi vielä rikos ole. Tuomiothan pitää tulla kiihottamisesta kansanryhmää vastaan.

Ehkä juuri siksi he puhuvat nettirasismista niin epämääräisesti. Jos he kertoisivat, mistä näitä kirjoituksia löytää, saattaisi yhä useampi ihminen lukea niitä. Ja silloin yhä useampi pitäisi heitä pelleinä. Aikaansaaden henkisen pipin potenssiin kaksi.

Voihan se olla, että Mokutuspulaaki Largehead-Libidoinen & kumppanit uskoo ihan oikeasti siihen, mitä puhuu. Mutta väitän vakavissani, että ainakin 50 % tuosta koohottamisesta johtuu Arvostusrikoksen aikaansaamasta henkisestä pipistä. Jos ego on niin pieni, että pystyy pätemään vain tittelillään, ja kun sitä ei otetakaan vakavasti, on se rikoksista suurin.

Virkamiehen tulisi muistaa, että ei häntä ole palkattu oman pätemisensä takia, vaan suorittamaan hänelle määrättyjä virkatehtäviä.

EHDOLLISISTA TUOMIOISTA

Jussi Halla-aho on tuoreimmassa kirjoituksessaan käsitellyt hyvin sitä, kuinka vaikeaa Suomessa on joutua vankilaan. Koska aihe ei ole itsellenikään työni puolesta mitenkään vieras, rustaan siitä minäkin muutaman rivin, keskittyen erityisesti ehdollisiin tuomioihin.

Ehdollinen tuomiohan on sinänsä varsin mainio keksintö ja se muistuttaa paljon ovissa olevia lukkoja. Molemmat kun ovat tarkoitettu nimenomaan lainkuuliaisille ihmisille. Lukko ei estä ketään murtautumasta sisään, mutta se on merkkinä siitä, että nyt ollaan siirtymässä jonkun toisen manttaalille, joten lainkuuliainen ihminen ymmärtää kääntää rintamasuuntansa ympäri ja poistua paikalta.

Sama vaikutus lainkuuliaiseen ihmiseen on ehdollisella tuomiolla. Jo pelko siitä, että tuomitaan, vaikkei ineen joutuisikaan, saa tavallisen Taunon miettimään tukevaa oksaa ja sopivan mittaista köydenpätkää.

Valitettavasti on olemassa ihmisiä, joille ehdollinen tuomio tarkoittaa vain sitä, että rikollista toimintaa saa jatkaa, koska sitä estävää vankilatuomiota ei tullut.

Omissa hommissani olen vielä useasti törmännyt siihen, että tuomion saanut nuori herrasmies ei edes ymmärrä tuomiotaan, eikä sitä mistä hän on sen saanut.

Yritän selittää tätä asiaa erään (tässä tapauksessa kuvitteellisen, mutta prototyyppinä hyvin toimivan) henkilön rikollisen uran kehityskaarella. Käytetään esimerkkihenkilöstämme vaikkapa nimeä Masa.

Masa aloittaa aktiivitohelointinsa jo kolmetoistavuotiaana, ja saa tililleen sekä omaisuus- että väkivaltarikoksia. Rikoksia selvitellessä Masa tapaa sosiaalihuollon edustajia ja myös virkavaltaa. Masalle pidetään puhutteluja. Mutta koska Masa on vielä syyntakeeton, ei Masa joudu oikeuteen.

Masan johtopäätös asiasta: minähän voin tehdä mitä lystään.

Masa siis jatkaa kulkuaan oikeaksi katsomallaan polulla ja lopulta sosiaalihuolto ottaa Masan neljätoistavuotiaana huostaan ja sijoittaa laitokseen. Suomessa ei kovia laitoksia tällä hetkellä paljoa ole, joten Masa huomaa, että lomat pyörii ja osalle henkilökuntaakin saa rääpiä turpaansa sen, minkä huvittaa. Masa siis pitää lystiä kaupungilla, mutta koska hän on edelleenkin syyntakeeton, ei Masa joudu oikeuteen.

Masan johtopäätös asiasta: minähän voin tehdä mitä lystään.

Masa täyttää viisitoista ja jatkaa sankartöitään. Nytpä hän joutuukin enemmän tekemisiin poliisin ja oikeuslaitoksen kanssa. Hän vaan tipahtaa kärryiltä melko pian, koska oikeusprosessi on hidas. Jos hän tekee rikoksen lokakuussa, saattaa ensimmäinen varsinainen oikeusistunto olla seuraavan vuoden kesäkuussa. Ja siinä istunnossa ei tuomioita jaeta, koska kaikki asianosaiset eivät ole paikalla. Masahan ei ole tehnyt aktiviteettejaan yksin, vaan samanhenkisessä porukassa, eikä kalenterin seuraaminen ole tämän porukan vahvimpia puolia. Istunto siis siirretään eteenpäin ja Masa kävelee oikeussalista ulos.

Masan johtopäätös asiasta: minähän voin tehdä mitä lystään.

Jo ennen edellistä, keskeytettyä istuntoa on Masalla tietenkin jonossa poliisikuulusteluja ja syyteharkinnassa olevia juttuja sen lokakuisen jutun jälkeenkin. Siitä lokakuisesta jutustaan hän saa lopulta tuomion elokuussa (4 kk ehdollista). Vähän Masaa ihmetyttää, kun tuomio tuli varkaudesta ja eikös hän ollu viimeksi kyttiksellä pahoinpitelystä, mutta eipä sillä suurta väliä ole, koska Masa tajuaa, että hän voi edelleenkin marssia oikeussalista ulos. Kun häntä ei viety ineen, hänhän on vapaa mies jatkamaan valitsemaansa uraa. Masalla on monia ominaisuuksia, mutta terävä ajattelukyky ei valitettavasti kuulu niihin.

Masan johtopäätös asiasta: minähän voin tehdä mitä lystään.

Masan ura jatkuu, ja oikeussali tulee tutuksi paikaksi. Ehdollista tuomiota tulee lisää. Saatetaanpa hänelle tarjota yhdyskuntapalvelua. Masa käy nojailemassa muutaman kymmenen tuntia harjan varteen jossain kaupungin puutarhahommissa. Vankilaan vaan Masa ei joudu millään. Hänelle annetaan taas ehdollinen tuomio. Hän ei miellä sitä tuomioksi, koska hänhän voi taas kävellä ulos oikeussalista.

Masan johtopäätös asiasta: minähän voin tehdä mitä lystään.

Lopulta 17-vuotiaana Masa ottaa juoksukaljaa R-kioskista ja jää (niin kuin on aina jäänyt) kiinni. Tuomari laskeskelee papereista tällä kertaa, että sepä on Masan piikki tullut täyteen ja laittaa Masan istumaan. Samalla Masalle tulee istuttavaksi aikaisemmat ehdolliset tuomiot, koska koetusaika ei ole ohi.

Masan johtopäätös asiasta: zwiddu tää on natsi maa, kun mäyräkoiran varastamisesta saa 2 vuotta 4 kuukautta vankeutta.

Ei Masasta tule edes ammattirikollista, sillä tohelona hän jää aina kiinni. Masasta tulee ammattivanki. Ehkäpä hän jossain vaiheessa kruunaa uransa puukottamalla piripäissään hengiltä jonkun vastaantulijan.

Ehdolliset tuomiot eivät vaikuttaneet Masan kaytökseen yhtään mitään. Eikä maailman Masojen käytökseen vaikuta yhdyskuntapalvelu eikä nuorisorangaistus. Jos ehdollisesta oppii, sen oppii kerralla. Mutta kun viimeinen varoitus annetaan kuudetta kertaa, on touhu lähinnä naurettavaa.

Olisiko Masalle kannattanut rojauttaa 15-vuotiaana kuukauden ehdoton tuomio, jonka hän olisi istunut samalla osastolla esim. moottoripyöräilyä ja painonnostoa harrastavien herrasmiesten kanssa? Olisiko Masa tajunnut, että ei tää touhu niin mukavaa ehkä olekaan?

Yhdysvalloissa on ollut (liekö vieläkin) projekti, jossa nuorisorikollisia vietiin vankilaan oppitunneille. Oppitunteja pitivät elinkautisvangit, jotka pelästyttivät tyypeiltä paskat housuun. Ainakin aiheesta tehdyn dokumentin mukaan porukasta suurin osa rupesi elämään ihmisiksi. Toimisiko tämä meillä? Mene ja tiedä, mutta ei tämä nykyinenkään systeemi tunnu toimivan.

Voidaan tietysti sanoa, ettei vankila paranna ketään. Ei se varmasti parannakaan, mutta pitääpähän tavallisille ihmisille vaaralliset tyypit pois kuleksimasta. Jotkut kun vain päättävät elää kusipäinä, vaikka humanistinen virkakoneistomme mitä yrittäisi.

AIVORESERVI KEKSII UUTTA

On olemassa tällainen vasemmistoälykköjen aivoreservi nimeltä General Intellect. Aivoreservi on julkaissut kirjan nimeltä Vasemmisto etsii työtä. Todennäköisesti kirjan julkaisu on merkittävä tapaus, koska Helsingin Pravda ilmoitti siitä kulttuurisivujensa ykkösuutisena, ja Pravdahan ei tunnetusti tuubaa töngi vaan keskittyy aina silkkaan asiaan, laatulehti kun on.

Pravda on haastatellut tätä aivoreserviä sähköpostin välityksellä ja saanut näin selville ne ohjeet, kuinka vasemmistolaisuutta on muokattava uuteen uskoon ja kuinka maailma yleensäkin pelastuu. General Intellect antaa ohjeeksemme mm. viisaita iskulauseita:

”Palkka elämästä, ei elämä palkasta!”

”Vapaus liikkua, vapaus tietää, vapaus elää!”

”Kukaan ei ole laiton!”

Niin no, on tietysti varminta heittää omana ideanaan iskulauseita asioista, jotka ovat jo toteutuneet. Eihän Suomessa kukaan ihminen itse asiassa ole laiton. Ihmisen teot voivat kyllä olla laittomia. Sitä en osaa sanoa, vaatiiko aivoreservi sitten kaikkien tekojenkin laillistamista. Suomessa on myös jo olemassa vapaus liikkua, vapaus tietää ja vapaus elää. Tosin aivoreservin tietyt uskonkaverit ovat kovasti halukkaita kaventamaan tätä tietämisen vapautta, mutta internethän vielä on toistaiseksi olemassa ja sitä voidaan vielä käyttääkin.

Eli pari iskulausetta tuosta läjästä on jo toteutunut. Mutta komeita hokemiahan ne, ei siinä mitään. Tämä ”palkka elämästä, ei elämä palkasta” on sitten vähän hankalampi. Perustuloahan siinä vaaditaan. Ja millä se perustulo maksetaan? Ei hämminkiä. Aivoreservillä on resepti selvillä:

”Rahat pankista. Perustulo on investointi elämään. Elämä ei ole meille kustannus. Jos kapitalismissa elämä on pelkkä kustannus, jos se haluaa minimoida elämän, haluamme hävittää kapitalismin, emme elämää.”

Siinähän se ratkaisu ensimmäisessä lauseessa selvisikin. Samoin kuin se, että taloustutkijoita tuskin tässä aivoreservissä jäsenenä on. Seinässä on se boksi, johon muovilämiskän työntämällä saa seteleitä. Entä sitten tuo loppuhokema? ”Perustulo on investointi elämään. Elämä ei ole meille kustannus. Jos kapitalismissa elämä on pelkkä kustannus, jos se haluaa minimoida elämän, haluamme hävittää kapitalismin, emme elämää.”

Mitä tuo sitten itse asiassa tarkoittaa? Mitenkä se kapitalismi sen elämän sitten minimoikaan? Ja miten te sen kapitalismin hävitätte? Täsmentäkää ny ihmeessä. Tuohan on pelkkää hokemaa. Siks toiseks, kyllähän elämisellä on tietty kustannus ollut näissä sosialistisissakin valtioissa. Ei missään maassa puhe leiväksi muutu.

Sehän näillä vasemmistoälyköillä ongelmana onkin. Heille kun puhe muuttuu leiväksi. He saavat palkkansa puhumisesta. On kivaa sottailla yliopistolla jonninjoutavia ja muuttaa tavalliset asiat abstraktiksi retoromaniaksi samanhenkisessä porukassa. Ja sen päälle käydä kaupassa ostamassa tutkijan palkalla mukavaa evästä ja ehkä pari pulloa punkkuakin. Ja ajaa sitten Volvolla kotiin, rauhalliseen kaupunginosaan. Tuskinpa perustuloa vaatiessaan he ajattelevat sen koskevan itseään. Toimivalle yhteiskunnallehan on tietty elintärkeää, että he voivat jatkaa keskinäistä rupattelua yliopistolla. Vaikkapa tohtorin palkalla.

Luonnollisesti aivoreservi haluaa vapaata maahanmuuttoa. Helsingin Pravda yrittää tässä kohdassa olla suorastaan realistinen ja kysyy ”eikö rajojen avaaminen houkuttelisi aika paljon väkeä suomalaiselle kansalaispalkalle?” Ja vastaus kuuluu:

”Sitä emme tiedä. Pelko ja toivo ovat huonoja oppaita.”

Tyypillistä. Meillä olis niinqu tällanen korkeelentonen idea ja se pitäis panna toteen. Joku muu saa sitten miettiä, miten sen idean kanssa oikeasti eletään. Ja jos idean myötä paskaa roiskuu lattialle, niin lapioikoon sen sitten joku muu. Mutta mukavan filosofiseltahan tuo vastaus kuulosti. Saa ehkä ajattelemaan, että vastaaja tietää asiasta enemmänkin, muttei viitti tyhmemmälle kertoa.

Pravdan paperiversiossa aivoreservi antaa vielä vinkkejä uudelle vasemmistolle. Tutustutaanpa muutamaan.

Pitäisikö turvapaikkapolitiikasta luopua? Kyllä, tuottaa vain turvattomuutta.

Tuottaa turvattomuutta kenelle? Viittaan tiettyjen maahanmuuttajaryhmien osuuksiin väkivalta- ja seksuaalirikoksissa. Vai pitikö aivoreservin vaan tumpata vastaukseksi komealta kalskahtava lause? Keksikö joku sen ihan itse? Vai pitikö porukassa sottailla?

Pitäisikö jokaisen halukkaan saada muuttaa Suomeen? Kyllä, ja jokaisen halukkaan pois Suomesta.

Allekirjoittaneen mielipide tähän maahanmuuttoasiaan lienee lukijalle jo selvä, mutta mietitäänpäs tuota lauseen loppuosaa. Siihenkin tyyppien piti tuiskata tämmönen korkealentoinen vaatimus. Asiasta, josta ei tarvitse esittää vaatimuksia. Viimeksi kun olen Ruotsin ja Norjan puolella käynyt, ei rajoja oltu piikkilangalla suljettu. Ei kyselty passejakaan. Kyllä jokainen halukas pääsee pois Suomesta.

Pitäisikö ihmisellä olla oikeus tehdä töitä humalassa? Kyllä, jos työ on niin paskamaista, että sitä ei muuten kestä.

Se, mikä tuntuu paskamaiselta, riippuu tietysti ihmisestä itsestään. Eli voiko turhaantunut bussikuski siis kuljettaa asiakkaitaan kännissä? Entäs lentäjä? Voiko kirurgi lähteä leikkaamaan kuuden jallukolan ja eurokossun jälkeen? Olisko niin, että tutkijatovereittemme kokemuspohja työnteosta rajoittuu vain yliopistoon. Kyllähän jonninjoutavia voi pulista ja raapustella parissa promillessakin, eikä siitä välitöntä hengenvaaraa kenellekään aiheudu.

Pitäisikö tuotantolaitoksia ottaa yhteiskunnan omistukseen? Ei, vaan yhteiseen.

No mitä tämäkin sitten tarkoittaa? Jaetaanko esim Voikoski Oy ja Laitilan Muna Oy viiteen miljoonaan osakkeeseen ja jokainen saa yhden? Vai viiteen miljardiin osakkeeseen? Kun kansainvälisiä pitää olla. Vai tarkoittaako tuo jotain ihan muuta? Vai tuliko vaan heitettyä taas komea kommentti? Selittäkää. Tehän tässä tohtoreita ootte.

Eli meillä on siis läjä korkeasti koulutettuja ja paljon lukeneita yliopistollisia tutkijoita. Ne pistävät viisaat päänsä yhteen ja tässä on tulos. Leipää ja solidaarisuutta kaikille. Omaperäistä. Möivät vanhan mossen uutena. Turhaa porukkaa.

PS: Löytyy tältä aivoreserviltä toisaalta sanomaa, jonka minäkin voin allekirjoittaa:

Onko vasemmistolaisuus älyllisesti epärehellistä?

"Päinvastoin, se on moralistista ja pitää kiinni pelkästään arvoista. Ihailemme sitä kuin Sven Tuuvaa. Se kuolee sankarikuoleman mieluummin kuin käyttää aivojaan."

Ei lisättävää.