Täytyy tunnustaa, että allekirjoittaneen hahmotuskyky ei tämmösissä laajemmissa asioissa ole välttämättä aina maisteritasoa. Niin kuin esmes tässä virallisessa maahanmuuttopolitiikassa. Olen ymmärtänyt, valveutunutta mediaa lukiessamme ja valveutuneita poliitikkoja ja virkamiehiä kuunnellessamme, että maahanmuuttajat ovat jotakin, mitä työelämämme imee jatkuvalla syötöllä sisään, ja jos heitä ei olisi, rattaat pysähtyisivät alta aikayksikön. Siis jotain kertakaikkisen välttämätöntä.
Toisaalta taas olen ymmärtänyt, että ongelmana on, ettei heille saada töitä. Työperäisen työläisen työllistäminen on työlästä. Näin ollen heitä täytyy yrittää työllistää kerjäämällä kansalaisilta lisäropoja vielä normaalin verotuksen päälle. Kirkon yhteisvastuukeräyksessähän näitä ropoja keräillään. Nyt asiaan puuttui, keräyksen tiimoilta, myös kunnioitettu presidenttimme Tarja Halonen, joka
totesi, että meidän tulee ihan aikuisten oikeesti huolehtia maahanmuuttajien työllistämisestä. Syyllistipä meitä vielä asenteista. Ja kielitaitovaatimuksistakin puhui. En tosin tiedä sitä, vaatiko hän meikäläistä opettelemaan seemiläis-haamilaisia kieliä vaiko toisinpäin, mutta eihän tämmönen tavallinen Yrjö arvaa mennä presidentille soittelemaan ja kyselemään tarkennusta. Tulee vaan nolattua ittensä.
Niin että vähän semmosta mustaa usvaa tää asia on. Tässä on nyt jotakin, mitä ehdottomasti tarvitaan, muuten tulee tulva ja heinäsirkat, mutta siitä huolimati täytyy maksaa siitä ehdottoman tarpeellisesta, kun sillä ei sitten kuitenkaan oikein mitään tee. Ei hahmota. Vaan ei huolta. Ihmisellähän on yhdeksänkymmentäyhdeksän keinoa ja vielä vippakonsti. Niin kuin esmes r-vikaisella, joka saa itteään munaamatta snagarilla makkaraperunat, kun tilaa ne nimellä nakkihässäkkä.
Ittellä tämmönen kiertokonsti on se, että yritän hahmottaa vaikeaa asiaa minulle tuttujen ilmiöitten kautta. Tästä maahanmuuttopolitiikasta olen saanut jonkinlaisen kuvan vertaamalla sitä autokauppaan. Mitään tieteellistä faktaahan tämä ei oo, enkä sitä todeksi väitä, mutta mielikuva asiasta mulla on jotenkin seuraavanlainen:
*
Tapahtumapaikka: Reilun Reiskan Reilu Autokauppa
Asiakas: Päivää
Reiska: Päivääpä hyvinkin. Voisinkos palvella?
Asiakas: Johan nyt toki. Kun meikäläinen tässä on vuosia kitkuttanut ja veloistaan irti päässyt, niin tässä on tota rahaa jääny pikkusen sukanvarteenkin. Niin että ajattelin kerrankin ostaa kunnon auton. Te olette mainostaneet sitä uutta Mersua.
Reiska: Herra on muuten tullut just oikeaan paikkaan. Meiltä löytyy rautaa rahojen vastineeksi. Herra tarkoittanee tätä uutta Mercedes-Benz SDPTiiTyy 4,3 ÖZG DeLuxe-mallia?
Asiakas: Sitäpä hyvinkin. Voisittekos hieman esitellä?
Reiska: Tää on sen verran upea auto, että pitää melkein pestä hampaat, ennen kuin alkaa siitä puhumaan. Tässähän on 4,3-litrainen tuplatriplaturboahdettu kone, jonka voimalla vehje kulkee vauhtia Herra Armahda ja se kiihtyy nollasta sataan sen karkaussekunnin aikana, mikä joskus uudenvuoden aikana kelloihin lisätään. Siitä huolimati tää vie bensaa vaan kaks litraa satasella. Ohjaustehostin on niin tehokas, että ratti kääntyy ihan vaan sinne päin hönkimällä. Lisäksi tässä on megawatin äänentoistolaitteet. Lisävarusteena on niin paljon härspiräättöriä ja hilavitkutinta että jos kaikki meinaa ääneen sanoa, niin happi loppuu kesken lauseen, mutta herra on hyvä ja kattoo tosta listasta.
Asiakas: No voe mahoton, onpa tässä tavaraa tässä listassa. Vaikuttaa kyllä hienolta.
Reiska: Niinpä. Lisäks tää osaa vaihtaa itte öljynsä, kun herra on nukkumassa ja tarvittaessa tää osaa vaihtaa vaipatkin niin ala- kuin yli-ikäisiltä. Maastossa tää painaa kuin Mietaan Jussi suksilla aikanaan ja takuu on täältä ikuisuuteen tai vaihtoehtosesti kaks ja puoli miljoonaa kilometriä. Tää ei oo auto, vaan kaveri ja perheenjäsen. Hinta on montakytkuus tonnii.
Asiakas: Ei oo paha hinta.
Reiska: No ei oo niin. Pannaankos nimet paperiin?
Asiakas: Mitäs tässä miettimään. Pannaan vaan.
Kynän rapinaa paperilla
Vinyylin vinkumista
Käden läpsäytykset
Reiska: Ja sitten ei muuta kuin avaimet käteen ja käydäänpä varastosta herralle auto.
Kävelevät varastopuolelle. Reiska kävelee vanhan Ladan luo, läpsäyttää asiakkaalle avaimet kouraan ja toteaa että ”iloista autoilua”.
Asiakas: Hetkinen… mikäs… täähän on ihan pommi… mikä vitsi tää on… Mersustahan minä maksoin.
Reiska: Pitää paikkansa. Herra maksoi Mercedes-Benz SDPTiiTyy 4,3 ÖZG DeLuxesta kaikilla mausteilla. Hinta montakytkuus tonnii. Ja tässä on herralle vanha kunnon nappisilmä-Latukka, vuosimalli 1979, ei oo ajettu kuin yks reissu, meinaan Afganistanin sotareissu, ja ehkä pikkusen jotain siirtoajoa siihen päälle, mutta sitä ei oo kuin korkeintaan joku parisataa tuhatta. Ison auton ominaisuudet, meinaan iso kääntösäde ja kulutus.
Asiakas: No mitäs helevettiä tää nyt tarkoittaa? Minä maksoin Mersusta ja haluan sen Mersun!
Reiska: Herra ei nyt taida käsittää, että tämä on Reilun Kaupan Autokauppa. Se mistä maksetaan, ei tarkoita sitä, millä ajetaan. Yrittäkääpäs nyt herra käsittää, että mulla on noita Mersuja varastossa ainoastaan yksi kappale. Onko herra niin höhlä, että luulee minun kannattavan myydä se vain yhdelle asiakkaalle? Näitä Latukoita löytyy täällä vaikka kuinka. Mikä vika Latukassa on? Siinä on neljä pyörää, kone ja ratti ja se vie paikasta a paikkaan b siinä kuin Mersukin. Eikö auton väri ehkä miellytä herraa?
Asiakas: No eihän tässä nyt millään värillä ole minkään väliä, mutta minä jumalauta ostin Mersun ja te tarjootte mulle tämmöstä matolaatikkoa. Minä haluan kaupan peruttavaksi. Ette te voi näin toimia.
Reiska: Kuules jätkä, sun nimi on tossa paperissa ja siinä lukee, että sitoudut maksamaan Mersun hinnan. Maksamaan siis. Ei siinä lue sitä, että sun pitäis saada Mersu. Ja kuules ny jätkä, niin kuin mä sanoin, niin mulla on noita Mersuja vaan yks. Jos minä siitä luovun, niin millä minä tätä pulaakia sitten mainostan? Ladoillako? Kun sulla ei tunnu olevan pienintäkään hajua siitä, miten autokauppaa käydään, niin älä jätkä tuu opettaan isääs naimaan.
Asiakas: Nyt ei oo muuten kaukana, etten hölväse sua koijaria turpaan. Se Mersu tänne ja heti!
Reiska: Jaa, sitä ruvetaan sitten mieltä osoittamaan. No mikäs siinä…
Kaivaa kännykän ja soittaa poliisille
Reiska: Reiska täällä terve… täällä olis taas yks… jaa alta minuutissa… hyvä homma, som´moro.
Ulkoa alkaa välittömästi kuulua sireenin ulinaa ja pihaan tulee kolme koppiautoa. Konstaapelit lyövät asiakkaan rautoihin
Reiska: Te pojat sitten toimitte aina nopeesti.
Poliisi: Joo, kun ei ollu sen kiireempiä. On tuolla yks kukkakaupan ryöstö menossa, mutta first things first. Tää kaveri lähtee vuodeksi kalterien taakse rauhoittumaan, semmonen tuomio tosta autoasennevammasuudesta yleensä tipahtaa.
Reiska: Joo, ton röyhkeyden vielä kestäis, mutta kun nää urpot luulee vielä tietävänsä, mikä on heille hyväksi.
Reiska (asiakkaalle): Ja kuules juippi, toi sun Ladasi ei oo täällä missään ilmaisessa säilytyksessä. Autopaikan vuokrasta tulee lasku.
Poliisit lähtevät raahaamaan asiakasta koppiautoon
Reiska (huutaa vielä perään): Niin hei tervetuloa taas uudestaan Reiluille Autokaupoille! Meille on tilattu Ferrareitakin! Saattaa tulla lähivuosina!
*
Niin että kun tätä touhua meikäläisen hahmotuskyvyllä miettii, niin kusetushan tässä on kyseessä. Sitä vaan on vielä hankala hahmottaa, että kuka kusetuksesta potin korjaa? Kusetuksessahan siirretään aina rahat tyhmemmän taskuista fiksummalle. Vaan ne maahanmuuttajat, jotka suoraan tulevat töihin, eivät tätä kusetusta tarvitse. Ja ne, jotka eivät tule töihin, eivät ole sitä keksineet. Jokuhan sen potin korjaa. Paras kusetushan on tietysti semmonen, että kukaan ei edes huomaa kusetusta. Mutta tässä tapauksessa on tietysti vielä vähän hiomista.
Mutta se meikäläistä kiistatta jurppii, että kun minua kusetetaan, ja minä tiedän, että minua kusetetaan, niin minun pitäis silti todeta suureen ääneen, että tää touhu on mulle vaan hyväksi. Sanoisivat edes suoraan, että muroihisi kustiin, syö lautanen tyhjäksi ja pidä turpasi kiinni. Se olis sentään rehellistä.
