TAPAAMINEN TAMMINIEMESSÄ

Tapahtuma-aika: Tammikuu 1978

Tapahtumapaikka: Helsinki, tasavallan presidentin edustusasunto Tamminiemi

Tapahtumassa läsnä. Tasavallan presidentti Urho Kekkonen ja puolustusvoimien komentaja Lauri Sutela



Presidentti Kekkonen otti kaapista konjakkilasit, aukaisi pullon ja kaatoi tukevat hömpsyt niin itselleen kuin paikalle tulleelle puolustusvoimien komentajalle Lauri Sutelalle. Tämän jälkeen hän istahti nojatuoliin, sytytti sikarin ja alkoi puhua.

UKK: Hienoa, että tulit käymään. Ja näin ensimmäisenä sanon, että tässä tapaamisessa heitetään tittelit pois ja puhutaan muutenkin kuin mies miehelle. What happens in Tamminiemi, stays in Tamminiemi. Nyt voidaan todeta, että se pahin puolustuspoliittinen kriisi neuvostoliittolaisten kanssa alkaa rauhoittua, ja tunnustan reilusti, että suurin ansio siitä on sinun.

LS: Kiitän, herra presidentti. Eikun Urkki siis. Mutta eihän siinä muuta vaihtoehtoa oikeastaan ollutkaan. Neuvostoliittolaisten ehdotukset esikuntien tasolla käydyistä karttaharjoituksista olisivat toteutuessaan olleet käytännössä sotilasliiton valmistelua. Ehdotukset operatiivisten joukkojen yhteisistä sotaharjoituksista olisivat olleet toteutunut sotilasliitto. Ja se viimeisin ehdotus siitä, että neuvostojoukot olisivat ottaneet Lapin puolustuksen haltuunsa, olisi tarkoittanut sitä, että puolet Suomea olisi miehitetty. Oli pakko olla tiukkana. Mutta kun kerran tittelit heitetään menemään, niin saan kai kysyä kysymyksen?

UKK: No tottahan toki.

LS: Kun neuvostoliittolaisten kanssa piti olla tiukkana neuvottelupöydässä, niin miksi meillä ei ole valmiutta olla tiukkana silloin jos pilliin vihelletään? Meillä on toki suuri reservi, ja neuvostoarmeija mieltää meidän alueellisen puolustusjärjestelmämme kovaksi pähkinäksi, jonka pureminen koskee hampaisiin, mutta meillä ei ole tarpeeksi ilmavoimia, meillä ei ole tarpeeksi ilmatorjuntaa, Herra nähköön ensimmäiset ilmatorjuntaohjukset tulevat meille vasta tulevana vuonna. Meillä ei ole tarpeeksi epäsuoraa tulta eikä panssarintorjuntaa. Ja loppulaskusta isosta reservistä huomattava osa saa aseekseen tarvittaessa vanhan Ukko-Pekan. Tämä ei vaan kertakaikkiaan riitä.

UKK: No mutta Lauri. Olenhan minä valtuuttanut Strela- ja SA-3-ohjusten tilauksen. Ja niitten MiG-21bis-koneitten tilausta valmistellaan. Tiedäpä vaikka Ruotsista ostettais lisää Drakeneitakin. Ja tehdäänhän niitä rynkkyjäkin koko aika lisää. Mutta tiedäthän sinä, että tämä on kaikki pelkkää silmänlumetta. Itänaapuri vaan kertakaikkiaan on liian vahva. Ei me enää niitten kanssa pärjätä tappelemalla. Tulevaisuuden kahinat neuvostoliittolaisten kanssa hoidetaan neuvottelupöydissä, ei juoksuhaudoissa.

LS: Ammattisotilaan mielestä tuo vaikuttaa sinänsä varsin lohduttomalta. Mutta kun nyt kerran sana on vapaa, niin minulla olisi toinenkin kysymys.

UKK: Sana on vapaa. Kysy pois.

LS: Minä ymmärrän sen, että me ollaan ulkopuolelle rähmällään. Siihen on reaalipoliittiset ja sotilaalliset syyt. Mutta miksi meidän täytyy olla myös maan sisällä rähmällään?

UKK: Mitä tarkoitat?

LS: Tarkoitan kahta asiaa. Yleisradiota ja yliopistoja. Reporadiosta alkaen Yleisradio on ollut lähinnä vasemmistolaisen propagandan levittämisväline. Ja yliopistoissa on menossa kehitys, että varsinkin yliopistojen yhteiskuntatieteelliset laitokset ovat käytännössä muuttuneet marxilaisiksi. Tiedän, että et ole kommunisti. Tiedän myös, että et ole KGB:n agentti. Ja tiedän myös, että valtasi Suomessa on lähempänä diktaattorin valtaa, kuin missään demokraattisessa maassa voi olla. Sinä olisit jo aikaa sitten pystynyt pysäyttämään tämän kehityksen. Miksi sallit sen, miksi suorastaan tuet sitä, vaikka tiedän sen olevan sinullekin vastenmielinen?

Tasavallan presidentti Urho Kaleva Kekkonen painoi päänsä, ja laittoi kämmenensä sormenpäistä yhteen. Näytti siltä, kuin hän olisi tavallaan meditoinut. Tätä kesti noin minuutin. Sitten hän havahtui, nosti katseensa, nousi tuolista ja kaatoi molemmille huomattavan tukevat täydennykset konjakkipullosta. Sen jälkeen hän istui takaisin nojatuoliinsa ja alkoi puhua.

UKK: Kuulepas Lauri. Kun katsot tuosta Tamminiemen ikkunasta ulospäin, niin mitä näet?

LS: Vettä. Tarkalleen sanoen Suomenlahden.

UKK: Menepä ajatuksissasi Suomenlahdesta eteenpäin. Itämerelle, sieltä Tanskan salmiin ja sieltä sitten eteenpäin. Mitä näet?

LS: Atlantin.

UKK: Ja mitä on Atlantin takana?

LS: Yhdysvallat.

UKK: Ja mitä Yhdysvallat sinulle sotilaana merkitsee?

LS: Yhdysvallat sotilaallisella voimallaan Euroopassa estää sen, ettei Neuvostoliitto ole uskaltanut yrittää Länsi-Euroopan valloitusta.

UKK: Ja tiedätkö Lauri, tämän asian kautta pääsemme veli venäläiseen ja KGB:hen. Venäläisistä voi ajatella ihan mitä hyvänsä, mutta he eivät ole tyhmiä. He ovat pelimiehiä. Nythän Länsi-Euroopassa amerikkalaisvastaisuus ja oman kapitalistisen järjestelmän arvosteleminen on suorastaan muotia. Marxilaisuus saa aina vaan enemmän kannatusta. Kas kun siinä on se kielletyn hedelmän maku, jota omppua maistaessaan ihminen voi niin helposti kuvitella olevansa muitten yläpuolella. Totta kai KGB on junaillut tätä taustalla jo kauan aikaa, eikä huonosti ole junaillutkaan. Länsimainen länsimaisia sodanaseita vastustava ja itäisiä rauhanaseita puolustava rauhanliike on tietenkin Moskovasta junailtu.

LS: No tiedänhän minä sen, mutta en oikein ymmärrä, että mihin tällä pyrit.

UKK: Siihen, että Neuvostoliitto tulee voittamaan kylmän sodan laukaustakaan ampumatta. Länsi-Eurooppa alkaa olla jossain vaiheessa henkisesti niin mädäntynyt, että se nostaa vapaaehtoisesti eduskuntatalojensa katolle punalipun. Ja siinä vaiheessa amerikkalaiset tuumivat, että pitäkää tunkkinne. Kyllä ne siellä Atlantin takana pärjäävät. Mutta kun ne ovat siellä Atlantin takana, niin sieltä on melko hankalaa tehdä uusi Normandian maihinnousu. Kun mennään tästä viitisenkymmentä vuotta eteenpäin, niin jokainen Länsi-Euroopan maa on neuvostotasavalta. Omasta tahdostaan.

LS: Mutta ymmärtääkseni sinäkin näet tämän kehityksen painajaisena. Miksi sitten sallit sen tapahtuvan täällä Suomessa, ja suorastaan joudutat sitä?

UKK: Lauri, me olemme täällä Suomessa Euroopan pussin pohjalla. Se, mitä täällä tapahtuu, ei vaikuta yhtään mitään yhtään mihinkään. Asioista päätetään muualla, suuret asiat tapahtuvat muualla, ja me olemme airoton koskivene. Se, että sallin tämän vastenmielisen kehityksen johtuu siitä, että olen tasavallan presidentti, ja pyrin kaikissa toimissani suomalaisten hyvään.

LS: Minun on nyt kyllä vaikea hahmottaa, että millä tavalla sinä pyrit suomalaisten hyvään.

UKK: Takaan toimillani suomalaisille pehmeän laskun.

LS: Pehmeän laskun?

UKK: Kyllä. Neuvostojärjestelmä voittaa kylmän sodan, ja ottaa läntisen Euroopan haltuunsa. Yhdysvallat eristäytyy Atlantin taakse. Neuvostotie on valitettavasti myös Suomen tie. Niin median kuin yliopistojen avulla aion totuttaa suomalaiset tulevaan komentoon. Pehmeä lasku, niin kuin sanoin. Mikäli suomalaisten ajatusmaailma sopivan propagandan myötä ajan kuluessa muuttuu, niin silloin he eivät edes miellä tulleensa jollain tavalla miehitetyksi. Ehkä he mieltävät asian väistämättömänä, ja jopa tervetulleena. Eihän se kaunista ole, mutta niin tulee tapahtumaan. Näin ollen pyrin toimillani siihen, että kansalaisilla olisi tähän tulevaan hirvitykseen mahdollisimman pieni ja kivuton pudotus.

LS: Ymmärrän kyllä näkokantasi. Ja siltähän se tämänhetkisessä valossa valitettavasti näyttää. Mutta entä jos oletkin väärässä? Entä jos Neuvostoliitto ei kestäkään? Sekin on kuitenkin muita kansoja alistava imperiumi, ja vaikka se vaikuttaa tällä hetkellä voittamattomalta, niin emme tiedä, mitä tulevaisuudessa tapahtuu. Imperiumit ovat historian saatossa aina hajonneet. Brittiläinenkin imperiumi oli kuuluisa siitä, että siellä ei aurinko koskaan laskenut. Mutta toisen maailmansodan jälkeen siitäkään imperiumista ei ole jäljellä kuin tuulen huuhtoma perse ja kunniakkaat muistot.

UKK: Tottahan tuokin. Mutta Neuvostoliitto on maa-alueeltaan yhtenäinen, toisin kuin brittiläinen imperiumi. Ja siellä osataan oppositio hiljentää ennen kuin se edes aukaisee suutaan. Vaikea siellä on vapaussotia käydä. Kyllä Neuvostoliito valitettavasti pysyy ja paranoo. Mutta jos se romahtaisikin, niin entäs sitten? Silloinhan ongelma olisi poissa. Niin mediamme kuin akateeminen maailmamme totta kai toteaisi, että tätä kulissia pidettiin yllä vain sen kulissin vuoksi. Ettei itäinen mörkö hermostuisi. Uskon, että Suomi korjaisi itsensä terveelle pohjalle muutamassa vuodessa.

LS: Mutta entä jos tämä jatkuu liian pitkään, ja olosuhteitten luomasta pakosta tuleekin oppi, jota ei saa kyseenalaistaa? Jos Neuvostoliitto romahtaa, ja akateeminen- ja kulttuurielämämme sekä media on jo oppinut siihen, että omaa tulee aliarvioida ja halveksuakin, ja uudet opit sekä muodikkaat asiat tulee hankkia muualta? Ehkä jostain toisesta aggressivisesta ja laajentumishaluisesta opista? Tässä on pitkässä juoksussa suuri riski.

UKK: Mistä opista? Eihän kommunismin lisäksi enää ole sellaisia oppeja. Fasismi on poissa pelistä, syistä joita minun ei tarvitse sinulle rautalangasta vääntää. No joku anarkismi on, mutta tuskinpa jotkut tutkijat sen kanssa rupeavat flirttailemaan. Tietäväthän ne itsekin että anarkismi päätyy kaaokseen ja vahvimman valtaan ja ensimmäisenähän ne pellet silloin ammutaan, tai jos ei ihan ammuta, niin anarkistinen järjestelmä ei heille ainakaan apurahoja tarjoa, ja syömällä se elää tutkijakin. Ei kai ne omaan kaivoonsa sentään kuse. Eihän sitten jää jäljelle kuin uskonto, ja kristillinen kirkko on sinänsä jo osa yhteiskuntaa ja kovasti hampaaton ja rauhallinen virkamiesuskonto.

LS: Entäs islam?

UKK: Niin no, islamhan sinänsä on jo opiltaan aggressiivinen ja laajentumishaluinen, ja se on uskonnon lisäksi myös yhteiskunnallinen järjestelmä, mikä ulottuu aina islamilaisen hepun munissa elävien satiaisten munissa eläviin kutiaisiin saakka. Mutta nää tutkijat, toimittajat kuin yleensäkin kulttuuripellethän ovat ateisteja. Et kai sinä tosissaan kuvittele, että ne ryhtyisivät symppaamaan joitain rättipää-imaameja, joitten mielestä maailma selitettiin yhden hepun toimesta valmiiksi joskus vuonna 600? Ei tuu tapahtumaan. Mitähän muuta sinä mahdat keksiä? Häh, mites olis se, että ruvettais asiakseen kuskaamaan tänne porukkaa Afrikasta ja Lähi-idästä, ja tehtäis niistä joitain kansallisia velvollisuusikoneita? Hähhähhää! Ei kuule Lauri. Tommonen on scifiä. Todellisuus on tuolla itärajan takana, se tulee sieltä aikanaan, ja siihen valmistaudutaan. Ja jos siitä jotenkin puolivahingossa selvitään, niin sitten eletään taas suomalaisina niin kuin ellun kanat.

Presidentti Kekkonen ja kenraali Sutela toivottivat toisilleen hyvät yöt. Sutela käveli ulos Tamminiemestä ja istui virka-autonsa takapenkille. Kuljettaja pani merkille että että kenraali oli kovasti vaitonainen ja mietteliään näköinen. Yleensä hänellä aina riitti muutama ystävällinen sana kuljettajalle. Mutta kuljettaja tuumi, että kun Tamminiemessä on käyty, niin silloin on puhuttu tärkeistä, koko maata koskevista asioista ja paneehan se varmaan kenraalinkin mietteliääksi. Näin ollen hän käynnisti auton, nosti kytkintä ja lähti liikkeelle sen kummempia miettimättä.

*

Lukijalle: Tätä juttua kirjoittaessa ei ole käytetty todistettavia tieteellisiä metodeja. Jutussa käytetyt tilastolliset materiaalit eivät ole tilastollisesti merkittäviä, koska niitä ei ole. Juttu tuli stetsonista, muutaman aikaisemman kirjoitukseni kommenttiosion aikaansaamien ajatusten perusteella. Erityisesti kiitän mainiota vakiokommentoijaa Castoria. Tietyt hänen kommenttinsa saivat aivolohkon toimimaan ja tulos on tässä.

Juttua kirjoitettaessa ei vahingoitettu yhtään vasemmistolaista yhteiskuntatieteitten tutkijaa.

ANTERO LÄRVÄNEN JA VIHAMIELIKUVAT

- Hyvää päivää, hyvät kuulijat. Täällä Antero Lärvänen Huitsinnevadan paikallisradion ja Huitsinnevadan Paikallisdemokraatin yhteislähetyksestä. Olemme jälleen Helsingissä, ja aiheenamme ainakin omasta mielestämme potkimme jo kertaalleen kuollutta hevosta, mutta kun media on kytkenyt tuohon kuolleeseen koniin jatkuvasti sähkövirtaa niin se sätkii siihen malliin, niin kuin olisi hengissä.

- Eli tämä herättää edelleen tiettyä mielenkiintoa, joten puutummepa siihen mekin. Eli kyse on taas kertaalleen siitä, että rasismintutkijoita vihataan ja uhkaillaan tai jos nyt ei ihan uhkailla niin vihataan kumminkin tai jos nyt ei edes vihata, niin ei ainakaan faniteta kybällä tai jotain sinnepäin joka tapauksessa ja siitä on sitten tietysti tullut taivaan korkea henkinen pipi. Tavallisen ihmisen aivolihas ei tätä älämölöä sinänsä täysin taivu tajuamaan, mutta onneksi meillä on taas ammattilainen kehissä selittämässä. Suomalaisen selitteläätiön ja sovelletun spedestetiikan Grand Old Man, tohtori Adolf Butler, kiitos että suostuitte jälleen kerran haastatteluumme. Meistä taitaa tulla teille jo ihan oikea maanvaiva.

- Morjens Antero. Kiva nähdä taas. Ja eihän tästä minulle mitään vaivaa ole, päinvastoin. Minä oikein mielelläni teen valistustyötä pinnanmaalaisille lukijoillesi, sillä hehän ovat tunnetusti varsin umpimielisiä ja suhtautuvat kovin takakireästi edistyksellisiin aatteisiin ja ajatuksiin. Niin että Frank, anna palaa.

- Tohtori Butler. Nyt kun puhutaan näistä julkisuudessa esillä olleista rasismin ynnä muitten edistyksellisten asioitten tutkijoista, huomataan, että ketään ei ole ammuttu, ketään ei ole lyöty ja henkeen ja terveyteen kohdistuneita uhkailuja ei ole tullut. Sen sijaan on kyseenalaistettu näitten tutkijoitten pätevyys ja vaadittu heidän erottamistaan. Lisäksi on kyseenlaistettu tutkijoitten objektiivisuus ja sen vuoksi nämä tutkijat pelkäävät, että tämä jatkossa heikentää heidän mahdollisuuksia saada lisää tutkimusrahoitusta. Ja mitä minä verkkokeskustelua seuraan, niin tämä kyseenalaistaminen on tehty sinänsä vielä ihan perustellusti ja faktapohjalla, sillä kyllähän näitä asiaan liittyvien tutkijoitten johtopäätöksiä voi pitää poliittisesti värittyneinä. Eikö tätä asiaa voisi verrata ihan mihin hyvänsä ammatinharjoittajaan kohdistuvaan arvosteluun? Tyyliin, että menit sitten jätkä ja möit mulle sutta ja sekundaa. Rahat takaisin, nilkki.

- No niinhän sitä äkkinäinen luulisi. Mutta tätä spedesteettistä tutkijakuntaa ei voi verrata muihin ammatinharjoittajiin. Luonnollisesti yhteiskunnallinen tutkimus pohjautuu siihen, että on sertifikoituja mielipiteitä. Nyt ovat hyväksyttyinä tietynlaiset mielipiteet. Kyse on vain siitä, että kuka niitä saa esittää. Ne henkilöt, jotka eivät niitä mielipiteitä saa esittää, ovat verkkokeskustelussa ihan perustellusti pistäneet sertifikoituja mielipiteitä kuusnolla ja tämä tekee asiasta vielä tuomittavamman. Kun heillä ei ole nähkääs sertifikaatiota, niin eihän heillä pitäisi edes olla oikeutta keskustella koko asiasta.

- Jos kyseessä olisi pelkkää uhkailua, niin asianhan voisi siirtää aina poliisille, mutta kun kyseessä on perustellut mielipiteet, niin se sisältää oletusasetuksen, että meidänhän täytyisi muka vastata näihin perusteluihin. Eikä meillä siihen oikein paukkuja ole. Ei automekaanikonkaan tarvitse perustella asiakkaalleen, kuinka hän moottorin korjaa. Hän vain korjaa sen. Eikä asiakas kysele, vaan maksaa laskun, lyö ykköstä läpeen ja ajaa tyytyväisenä pois. Tietysti meidän ja automonttöörin kohdalla on se ero, ettemme me mitään varsinaisesti korjaa. Me keksimme vikoja, joita tavallisten ihmisten pitäisi keskuudessaan korjata. Vaikka he eivät niitä oikein vikoina näekään. Uskoisivat nyt ihmeessä sen, mitä me sanomme. Me keksimme viat, ja teidän velvollisuutenne on korjata ne.

- Mutta mietitäänpäs tuota esille tullutta termiä ”vihapalaute”. Viha-alkuiset termithän on yleensä yhdistetty rasismiin, eli han-suomalainen esittää suullisesti tai kirjallisesti jotain ikävää sanotaanko nyt vaikka somalia kohtaan ja tämä on sitten vihapuhetta tai vihakirjoitusta. Tämän nyt esille tuodun niin sanotun vihapalautteen kohteena ovat han-suomalaiset, joita toiset han-suomalaiset arvostelevat, että he hoitavat hommansa poliittisesti värittyneenä ja muutenkin hutoi. Ja tämä on vihapalautetta. Kyse ei ole enää millään muotoa rasismista vaan henkisestä pipistä. Eikös samalla logiikalla automonttöörin työhön kohdistuva julkinen reklamaatio ole vihapalautetta?

- Eihän toki. Sillä rasismia ja muita meidän tutkijoitten ikäväksi ja tuomittavaksi asioiksi määriteltäviä asioita tutkivat selitteläättörit ja spedestetiikot ovat juuri niitä ihmisiä, jotka määrittelevät sen, mikä on vihapuhetta, mikä on vihakirjoitusta ja toivottavasti tulevaisuudessa myös sen, mikä on viha-ajattelua. Heille on annettu valtuudet määritellä nämä asiat. Niitä valtuuksia ei ole annettu automonttöörille. Näin ollen asiaan liittyvien tutkijoitten perusteltukin arvostelu on luonnollisesti vihapuhetta ja vihakirjoitusta ja sanon mä saatana että on se viha-ajatteluakin.

- Mutta kuka antoi heille ne valtuudet?

- No me itse annoimme, tietenkin. Kukas muu?

- No tietenkin. Meikä kieltämättä kyselee joskus vähän tyhmiä. Mutta tuo termi vihapalaute on ihan tuore. Näitä viha-alkuisia termejä keksitään aina vaan lisää. Ja onhan se perusteltua, sillä jokainen viha-alkuinen termi ennen pitkää nauretaan loppuunkuluneeksi joten uusia tarvitaan kiihtyvällä tahdilla. Onko teillä selitteläättöreillä ja sovelletuilla spedestetiikoilla sekä yhteiskunta- ja luokkanillittäjillä uusia viha-alkuisia termejä suunnitteilla?

- Johan nyt toki. Uusia termejä tarvitaan aina, sillä niin kuin itse sanoit, taantumukselliset ihmiset nauraa röhöttävät vanhat termit melko nopeasti käyttökelvottomaksi. Yliopistojen yhteiskunnallisissa tiedekunnissa on useita työryhmiä, jotka kokopäiväisesti keksivät näitä termejä. Yksi aivan loistava termi olisi ollut vihahiljaisuus. Sillä oltaisiin voitu hyökätä perussuomalaisia kansanedustajia ja kunnanvaltuutettuja kohtaan sillä perusteella, että jos eduskunnassa tai kunnanvaltuustossa oltaisi esitetty joku oikein muikea globaalinen puunhalausidea, ja jos persut eivät olisi sitä ääneen ylistäneet, niin heidän oltaisi tulkittu esittäneen vihahiljaisuutta. Mutta tämähän meni reisille, ja se on teidän taantumuksellisten ihmisten syytä.

- Jaa. No kuinkas siinä näin pääsi käymään?

- Älä jätkä venkoile, vaikka hyvin tiedät itsekin. Tehän perkeleen koijarit ehditte keksiä sen termin jo viime vuoden puolella ja väänsitte sen vitsiksi. Eihän me voida sitä enää käyttää. Johan sille nauraisivat udmurtialaiset mummotkin. Mutta en minä teitä ihmisiä oikein ymmärrä. Menette ja vesitätte ihan käyttökelpoisen termin. Ei niitä ihan joka puun oksalla kasva kumminkaan. Tehän viette kuulkaa leivän ammattilaisen suusta. Meillä olisi ollut tuolle termille paljon hyödyllistä käyttöä.

- No enhän minä tuota kiellä. Me vaan ehdittiin ensiksi. Mutta kun veristä rauhansotaa käydään, niin ei kai se sota ole yhdestä termistä kiinni. Kai teillä on takataskussa muutakin?

- Onhan meillä. Termi vihahuumori aiotaan lanseerata markkinoille ihan heti kohta. Meitä, ja kannattamiamme asioita kohtaan heitetään jatkuvasti armotonta läppää niin sanallisessa kuin kuvallisessa muodossa. Eihän se semmonen ole mistään kotoisin. Onkos toimittaja sattumoisin seurannut näitä suomalaisia huumorisivustoja?

- Kyllä toimittaja on seurannut ja mielestäni siellä heitetään ihan hyvää läppää. Mutta tuon huumorin ja vihahuumorinkin kanssa on se ongelma, että se on kyllä pitkälti makuasia. Vähän niin kuin musiikkikin. Joku tykkää progesta, joku rockabillystä, joku zydeco-musiikista ja joku tykkää kuunnella metronomin tikitystä kaiutinparin oletetusta keskipisteestä. Ja he kaikki ovat omalta kohdaltaan ihan oikeassa. Sama on huumorin kanssa. Kuinka määrittelette vihahuumorin? Ei se ihan yksinkertainen asia ole.

- Itse asiassa on. Niin kuin toimittaja tietää, niin meidän kaltaisemme tutkijat eivät kovin huumorintajuisia ole muutenkaan, joten periaatteessa kaiken huumorin voi laskea kuuluvaksi vihahuumorin piiriin. Jos maailmassa ei ole huumoria, niin eipä se pahemmin meidän hilsettämme hipaise. Me olemme luontaisesti vähän nirppanokkaisia, eikä meillä ole hyvä olla, jos meillä ei ole vähän paha olla.

- Omasta mielestäni oikeastaan ainoa hyväksytty huumorin muoto olisi sellaiset ohjelmasarjat, joita Olli Alho teki joskus 1980-luvulla. Niissähän hän analysoi huumoria naama näkkärillä ja niin kuivakiskoisesti, että ketään ei taatusti naurattanut. Näin sen pitää tapahtuakin. Analysoidaan, analysoidaan ja jälleen analysoidaan, mutta ei turhia naureskella.


- Minä muistan tuon Olli Alhon ohjelmasarjan itsekin ja täytyy todeta, että eipä siinä pahemmin tullut höksöteltyä. Mutta mitä tulee tuohon vihahuumorijuttuun, niin tuo vaikuttaa kyllä varsin vaisulta. Kai teillä nyt vähän parempaa tykkiä on tarjolla?

- Jo vain löytyy. Se oli tuo Lennipirkitta Löröttät-Sixteenin vetämä työryhmä, joka iski kultasuoneen. Työryhmä keksi termin vihamielikuva, joka tuodaan julkisuuteen ihan näinä päivinä. Termi on siinä mielessä nerokas, että sillä ei pyritä arvostelemaan tehtyä kirjoitusta tai suullisesti sanottua mielipidettä. Sillä pyritään kartoittamaan, minkälaisia vihamielikuvia kirjoitus tai mielipide voi käsityksemme mukaan herättää lukijoissa ja kuulijoissa ja nämä vihamielikuvat analysoidaan meidän toimestamme etukäteen lukijoitten ja kuulijoitten puolesta.

- Eli ajatellaanpa näin: Jos joku kirjoittaja esittää perustellun mielipiteen, jolla hän kumoaa meidän tutkijoitten esittämät väitteet ilman minkäänlaista väkivaltaan kehoittamista, me voimme todeta, että tämä sinänsä perusteltu teksti voi herättää kirjoittajan kannattajakunnan arvaamattomissa osioissa vihamielikuvia, jotka voivat purkaantua väkivallan tekoina. Ja me voimme myös syyttää kirjoittajaa siitä, että vaikka hän on kirjoittanut sinänsä perustellun tekstin, hänen on täytynyt olla tietoinen siitä, että hänen kirjoituksensa voi herättää joissain lukijoissa vihamielikuvia. Ja näin ollen hänen kirjoituksensa on vihakirjoitus.

- Eli jos nyt oikein ymmärrän, niin mikäli Jussi Halla-aho kirjoittaa Scriptaansa jutun siitä, että hän kävi soutuveneellä muikkuverkoilla, poltteli siinä reissun aikana seittemät tupakit, sai ämpärillisen muikkuja, ja reissulla vasen airo tuotti ongelmia, kun se ikävästi nirskui hankaimessa, niin että Jussin piti siihen läätiä kourallaan aika ajoin vettä, niin tämä sinänsä perin neutraali juttu voi kääntyä jonkun lutopään kupolissa muotoon ampukaa vasemmistoliiton ministerit, nuo hullut koirat. Ja koska Jussi on muikkuverkkoreissustaan kirjoittaessaan täytynyt olla tietoinen, että maailmassa löytyy aina joku hullu, joka tulkitsee Jussin kirjoitukset ihan ikiomalla tavallaan, niin silloin Jussi on syyllistynyt vihakirjoitukseen ja häntä täytyy rangaista ankarammin kuin ketään koskaan.

- Ja nimenomaan näin. Toimittaja alkaa päästä kärryille. Eikös tämä olekin nerokasta?

- Myöntää täytyy, myöntää täytyy. Mutta mutta. Kolikossahan on kumminkin kaksi puolta. Kun tämä pahan hepun osa on varattu perussuomalaisille ja heidän kanssaan hyvissä välissä oleville tahoille. Mutta sieltä persujen vastapuolelta heitetään kyllä varsin ankaraa settiä myös. Vihreiltä ja vasureilta varsinkin. Tulee veetä ja saatapeetä ja välillä tarjotaan ysimillistä korvasta korvaan ja yleensäkin todetaan, että persut ovat Herrasta Perkeleestä. Eikös tämä ole onnen omiaan herättämään vihamielikuvia vastapuolen epävakaissa aineksissa? Ja eikös näitten vihamielikuvien herättäjät tulisi tuomita yhtä lailla?

- No eihän toki. Katsokaas, toimittaja, kyse on siitä paljon puhutusta käsitteitten määrittelystä. Me olemme määritelleet sen, mikä Mörkö on, missä nurkassa se asustaa, miltä se näyttää ja mitä se puhuu. Me olemme myös määritelleet sen, että se on nimenomaan se Mörkö, joka vihaa. Ja ne tahot, jotka sanoutuvat irti Möröstä eivät voi olla Mörköjä itse. Vaikka heidän retoriikkansa olisikin vähän rankemmanpuoleista. Se, joka vihaa vihaajaa, ei vihaa, vaan rakastaa.

- Ja sen, kuka tai mikä Mörkö on, määrittelitte te tutkijat niillä valtuuksilla jotka te tutkijat itsellenne annoitte.

- Toimittajaa ei suotta kehuta nopeaälyiseksi.

- Tohtori Butler. Minulla olisi teille vielä yksi kysymys. Ja se koskee tätä rasismintutkimusta yleensä. Kun katsoo näitä rasismitutkimuksia, niin nehän ovat oikeastaan toistensa kopioita. Lopputulemana mainitaan aina, että tavallinen kansalainen syyllistyy piilorasismiin, yhteiskuntamme syyllistyy rakenteelliseen rasismiin ja jos työnantajat palkkaisivat somalialaisia koneinsinöörejä joilla nyt sattumoisin unohtui todistus kotimaahansa, niin Suomi nousisi ennennäkemättömään kukoistukseen, mutta eiväthän ne paskat niitä palkkaa, koska työnantajat syyllistyvät työnantajarasismiin ja suomalaiset yleensäkin ovat ihan /c:stä ja jos ei toimita niin kuin tutkija hyväksi näkee, niin me kaikki päädymme tsuhnien helvettiin. Eikö olisi yksinkertaisempaa panna tylysti kopiokone laulamaan, ja printata tämä prototutkimus sanotaammeko vaikka kerran kuussa eri otsikolla ja panna nämä joutotutkijat uudelleenkouluttautumaan vaikkapa hoitoalalle tai siivoojiksi tai yleensä johonkin hyödylliseen?

- Tämä ei kylläkään käy päinsä. Se johtuu siitä, että sillä pidetään yllä yleistä suomalaista työhyvinvointia.

- Tähän kyllä haluaisin hieman täsmennystä.

- No miettikääpäs toimittaja, jos me kädettömät siirtyisimme ihan oikeasti oikeille työmaille säätämään ja säveltämään. Mitä siitäkin tulisi? Ja toimittajan tulee muistaa, että meidän erityisosaamistamme on katsella kanssaihmisiä nenänpieltä pitkin ja kertoa ääneen, miltä se näkymä meidän mielestämme näyttää. Mitäs luulisitte sen saavan aikaiseksi ihan oikeitten työpaikkojen työilmapiirissä?

- No hemmetti. Tuossa on kyllä pointti. Eikä ihan huono pointti ollutkaan. Tohtori Butler, kiitän teitä haastattelusta. Jotenkin minusta tuntuu, että me tulemme vielä tapaamaan. Täällä Antero Lärvänen, Helsinki. Hei äänimiehet! Pannaanpas rojut Transittiin, ajellaan Huitsinnevadaan ja annetaan lähetyksen kirjallinen materiaali päätoimittaja Esko Ängille, jotta hän voi tuupata vihamielikuvia painettuun sanaan ja sen jälkeen painutaan Lällävedelle, pannaan sauna lämpiämään ja kaljat kylmään.

- Äänimies Hösse: Ja näinhän tehdään. Mutta minua ihmetyttää noitten aina vaan uusien vihatermien myötä se, että minkä ihmeen takia kaikille mahdollisille asioille pitää keksiä uusia nimiä. Miksi sairasloma piti muuttaa sairauslomaksi? Miksi päästötodistus piti muuttaa päättötodistukseksi? Miksi maaorava piti hittovie muuttaa tikutakuksi? Puhumattakaan nyt niistä sosiaalialan termeistä, mistä Ykä on meille saunailloissa puhunut. Kyllä paska on edelleenkin paskaa, vaikka sitä olisi pakko kutsua jatkovarrella varustetuksi peräkaasupäästöksi. Mitä järkke täsä on?

- Äänimies Pertta: No kai siinä on näitä työvoimapoliittisia juttuja. Pannaan joutomaisterit keksimään termejä, kun ei niistä oikein muuhunkaan ole. Ja kyse lienee myös jonkunlaisesta työn tekemisen illuusiosta. Kai asiaa vois verrata semmoiseen, että hepulle annetaan aamulla työmaalla tehtäväksi hakata motti halkoja. Kun heppu on ihan kädetön kirveen kanssa, eikä sille työ muutenkaan maistu, niin se ottaa ja rupeaa keksimään uusia nimityksiä asioille halko, kirves, pilkkoa ja motti. Kun työpäivä on pulkassa, niin heppu ei ole hakannut ensimmäistäkään halkoa, mutta hänellä on ruutuvihossaan näyttää kympille kuusi sivua uusia termejä. Niin että ei se työpäivä suinkaan hukkaan mennyt. Maa meidän on eikä laiskain lurjusten. Mutta mitä järkeä siinä on, en minäkään tajua.

- Kuulkaas, Hösse ja Pertta. Ehkä se on viisaampaa, että me emme edes pyri saavuttamaan ymmärystä tästä asiasta. Miettikääpäs, jos teidän aivolohkonne pystyttäisiin jollakin piuhalla yhdistämään selitteläättörin ja sovelletun spedestetiikon aivolohkoon. Ja teidän tietoisuuteenne tulisi kertapaukauksena se, mitä niitten päässä liikkuu. Todennäköisesti aivolohkojen hallintakoneisto ihan suosiolla käräyttäisi aivojen kovalevyn, kun sen käsiteltäväksi tulisi liikaa älyvapaata dataa. Eikä sitä korjaisi enää edes Hömpstadin Vahanköehkäopistollisen Keskussairaalan ylempi aivoräätäli Veikko Vopakki, vaikka se melkoinen MacGyver alallaan onkin. Asiaa voisi verrata ouija-laudalla pelaamiseen. Voi tuntua jännältä noin ajatuksena, mutta mistäs sitä tietää, minkälainen mörkö sieltä tulee, ja ottaa pitkäkyntisellä kourallaan sielusta kiinni. Eiköhän me pojat vaan keskitytä saunomiseen.

- Hösse & Pertta: Ja se on viisautta…

KESÄTOIMITTAJA TAI JOTAKIN

Niin hotellin respassa kuin valistuneitten lukijoittenikin keskuudessa tiedetään, että nykyisen maahanmuuttopolitiikan, ainakin valveutuneen sellaisen, perusidea on, että meille täytyy tulla etnisesti oikeaoppisia maahanmuuttajia sen vuoksi, että meille täytyy tulla etnisesti oikeaoppisia maahanmuuttajia.

Peruste on sinänsä itsessään tietysti hieman ontuva, ja siitä koiranleuat tietenkin voisivat aina kysellä, että oliko kyse maahanmuutosta vaiko ehkä siitä, että asiaa julistavan tiedostavan henkilön ego saa maittavaa evästä.

Sen vuoksi tuon perusidean tukipönkäksi on kehitelty tiettyjä väittämiä, joita toistetaan aina uudelleen ja uudelleen. Välillä keskitytään uuteen osa-alueeseen, koska entinen on röhönaurettu nurin ja se entinen osa-alue saa muhia pari vuotta rauhassa ja sitten se nostetaan esiin aivan niin kuin se olisi keksitty eilen.

Harvoin sinänsä löytyy enää niin typeriä ns. mokuttajia, että he laittaisivat kaikki kootut kliseet samaan kirjoitukseen. Yleensä sellaiset ovat lähinnä sanokaamme parikymppisiä tyttöjä, jotka ovat jossain paikallislehdessä kesätoimittajina, joilla on haaveena toimittajan koulutus Tampereen yliopistossa, ja jotka sen vuoksi laittavat lehtiin mielipidekirjoituksia, joissa kootaan kasaan kaikki mahdolliset kliseet, tuntevat hivelevää mielihyvää, ajattelevat että nyt tuli näytettyä junteille ja joille sitten tulee huomattava henkinen pipi, kun vastaanotto ei sitten ollutkaan sellaista kuin ajateltiin.

Hotellin respassa on mielikuva, että jopa nämä nuoret pimutkin alkavat hiljaalleen järkiintyä, ja ymmärtävät, että ihan kaikkia munia ei koriin kannata kerralla laittaa, koska rikkihän ne menevät kumminkin. Täytyy siis ihan muistuttaa, että minkälainen tällainen yleispätevä yleismaahanmuuttokirjoitus saattaisi olla. Noin ihan puhtaasti stetsonista kuvittelen, että jutun kirjoittaja olisi 19-vuotias ylioppilaspimu sanotaanko vaikka Pietarsaaresta. Kirjoitus sisältäisi kaikki mahdolliset maahanmuuttoon liittyvät oikeaoppiset kliseet ja se saisi huomattavasti kieli poskessa esitettyjä kommentteja mm. Hommaforumilla ja kansallismielisellä blogirintamalla.

Tietysti kuittailua saatettaisiin pitää ihan kohteliaisuudesta vähän sordiino päällä, koska tiedettäisiin kyseessä olevan 19-vuotiaan tytön, jolla on ollut varsin turvattu elämä, ei vielä oikein käsitystä pahasta maailmasta ja sen vuoksi kuittailut saattaisivat saada aikaan hyvin, hyvin suurta henkistä pipiä, jossa suolaa haavoihin hiertäisi ajatus, että ensiksi ne eivät uskoneet mua ja sitten ne paskat vielä nolasivat minut. Kun pääsen Tampereen Yliopistoon, niin ihan varmasti kostan.

Vaan kuinka tällainen kirjoitus, jota tuskin enää harvemmin nähdään edes 19-vuotisilta pimuilta, sitten menisi. Otsikko olisi varmaankin:

MAAHANMUUTON MAHDOLLISUUDET

Ja teksti rupeaisi etenemään soljuvasti näin:

Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2012 Suomeen muutti yhteensä 22 750 ulkomaan kansalaista. Tämä on pääosin hyvin positiivinen asia.

Maahanmuutto tuo innovatiivisuutta ja uudenlaisia ajatuksia sekä työelämäämme että kulttuuriimme. Tulevina vuosina, erityisesti niin sanotun kasvavan huoltovajeen takia, Suomi tarvitsee lisää työntekijöitä ulkomailta. Toinen asia on, että meidän on niin ikään myös jatkossa kannettava vastuumme niistä ihmisistä, jotka eri humanitäärisistä syistä tarvitsevat turvapaikan maastamme.

Maamme väestön määrän kasvussa maahanmuutto onkin kaksi kertaa suurempi tekijä kuin syntyvyyden kasvu. Niin sanottu muuttovoittomme ulkomailta oli viime vuonna 16 800 henkilöä, kun syntyneiden lisäys kuolleisiin nähden oli ainoastaan 8 030 henkilöä.

Joidenkin arvioiden mukaan Suomessa on vuonna 2020 jo noin 350 000 ulkomaan kansalaista eli melkein kaksinkertainen määrä nykyiseen verrattuna. Uskoisin, että aika harva meistä itse asiassa tietää, että Suomessa jo nyt puhutaan 148 eri kieltä äidinkielenä!

Erityisesti pääkaupunkiseudusta muodostuu ajan myötä globaali metropoli, jossa yhä useammalla on sukujuuria ulkomailla. Mutta myös täällä Pohjanmaalla tiedämme varsin hyvin, millainen potentiaali maahanmuutolla on edellyttäen, että kotouttamisessa onnistutaan. Ajan myötä uusista ilmiöistä tulee osa elämäämme. On itse asiassa jo hyvin vaikeata kuvitella vaikkapa kotikaupunkiani Pietarsaarta ilman vietnamilaisia.

Keskustelu maahanmuutosta Suomessa on viime vuosina usein valitettavasti ollut kovin lyhytnäköistä. Suomi on kautta historian, ensin Ruotsin ja sitten Venäjän vallan aikana ollut maa, josta muutetaan pois ja jonne muutetaan. Suomesta on muutettu Ruotsiin ja Amerikkaan. Ruotsista, Venäjältä ja Manner-Euroopasta on muutettu Suomeen.

Sekä taloutemme että kulttuurimme on ollut riippuvainen maahanmuutosta. Ajatelkaapa Suomea ilman Finlaysonin kankaita, Sinebrychoffin olutta tai Fazerin leipää ja suklaata. Saati sitten Engelin rakennuksia tai Mannerheimin johtajuutta.

Maastamuutto ja maahanmuutto ovat luonnollisia ilmiöitä ihmiskunnan historiassa. En osaa edes kuvitella miltä maailmamme näyttäisi ilman niitä.

Tuon kliseisempää juttua en stetsonistani pystyisi keksimään edes piruuttaan. Ja arvelisin, että koiranleuat toteaisivat tälle nuorelle tytsylle, että huoltosuhdettako siis parannetaan siten, että tänne raijataan ihmisiä, jotka heikentävät huoltosuhdetta niin omassa kuin tulevissa polvissa ja tämä perustellaankin sitten humanitäärisillä syillä. Mihinkäs se huoltosuhde unohtui?

Samaten kuittailtaisiin tällä innovatiivisuudella ja saatettaisiin heittää esimerkkiä, minkälaista innovatiivisuutta on maahan tullut nimenomaan niitten oikeaoppisten etnisten ryhmien toimesta. Niitten, jotka parantavat huoltosuhdetta. Siis niitten samojen, jotka otettiin tänne humanitäärisistä syistä. Ja jotka kuitenkin mystisesti parantavat huoltosuhdetta. Vaikkeivat sitä tosin viimeiseen kahteenkymmeneen vuoteen ole tehneet, mutta joskus kumminkin. Menihän Mooseksellakin urakkaansa kolmekymmentä vuotta.

Saatettaisiin kysellä myös sen sosiaalitoimiston perään, joka Amerikoissa, Australiassa ja Ruotsissa asiakseen elätti suomalaisia, ja joka perusti suomalaisten eteen puolestaloukkaantumiskoneiston.

Ja paljon muutakin tietysti kuittailtaisiin, ja varsin perustellusti, mutta kaikkea on turha tuupata tähän yhteen blogikirjoitukseen. Sillä tämähän on vain täysin kuviteltu juttu jostain kaikki kliseet yhteen läjään kasaavasta toimittajan ammatista unelmoivan surusilmäisen nuoren hippitytön avautumisesta.

Vai oliko?

Tämä kaikki kliseet kokoon keittävä vuodatus oli Suomen oikeusministerin Anna-Maja Henrikssonin (49 v) mielipidekirjoitus sanomalehti Pohjalaisessa. Kiitokset taas Roopelle mediavalppaudesta.

ANTERO LÄRVÄNEN JA MEDIAN VALAPATTO

- Ja hyvää päivää jälleen, hyvät kuulijat. Täällä Antero Lärvänen, tällä kertaa Helsingissä Huitsinnevadan paikallisradion ja Huitsinnevadan Paikallisdemokraatin yhteislähetyksessä. Aiheenamme on tällä kertaa Ilta-Sanomien päätoimittajan Ulla Appelsinin kirjoitus, jossa hän totesi, että ei isänmaallisuus vielä kuitenkaan laitonta ole, eikä sen määrittelyä ole patentoitu vain yhden poliittisen suunnan edustajille. Reaktiona vihervasemmistolaisen toimittajakunnan taholta oli vahvaa älämölöä, jossa natsikorttia on läiskitty pöytään, niin että pöydän pinnasta lakka lohkeilee.

- Tällaisen asian käsittelyyn tarvitaan tietenkin huippuluokan selitteläätiötä ja sovellettua spedestetiikkaa, ja onneksi avuksemme riensi lyhyellä varoitusajalla jälleen tohtori Adolf Butler, PhD of some weird political science and shit (yo, man), University of Aintworth, United Kingdom sekä myös paljon suomenkielisiä pitkiä oppiarvollisia sanoja. Tohtori Butler, kun ottaa huomioon, että kyllähän Appelsinin kirjoitus oli huomattavan maltillinen ja suorastaan lämminhenkinenkin, niin eikö tämä reaktio ole hieman liioiteltu?

- Morjens, Antero, ja mukava tavata taas näinkin nopeasti. Mitä tulee itse aiheeseen, niin vastaus on se, että reaktio ei ole millään muotoa liioiteltu. Se on täysin perusteltu niin ammatillisista kuin inhimillisistä syistä.


- Käytäisiinkö ensiksi läpi nämä ammatilliset syyt?

- Mikäs siinä. Päätoimittaja Appelsinia voidaan hyvällä syyllä pitää median valapattona, sillä hän on jo useammalla kirjoituksellaan kyseenalaistanut Suomessa parinkymmenen vuoden aikana kehitetyn hienon mediapoliittisen järjestelmän, jota voisi kutsua vaikka nimellä kaksipuolinen propagandasaarrostus. Siinä sekä valtiollinen Yle, että yksityinen sanomalehdistö ovat saavuttaneet konsensuksen ja päättävät keskenään, mikä lukijoita tulee kiinnostaman ja mitä voi kirjoittaa.

- Se, kuinka hyvin tällä saadaan propagandaa upotettua lukijoitten päähän vaatii tietysti paljon selitteläätiön ja sovelletun spedestetiikan tutkimusta, sillä ihmisethän pääosin tilaavat sanomalehtiä, että heillä olisi aamukahvipöydässä jotakin, joka rapisee. Mutta järjestelmän nerokkuutena on se, että siinä toimittajat kirjoittavat juttuja toisilleen valmiiksi hyväksytyn sabluunan mukaan. Se tekee toimittajan työn todella helpoksi, sillä hän voi näin vähällä vaivalla kirjoittaa aina uudestaan oivaltavan, rajoja rikkovan ja myyttejä kyseenalaistavan jutun, niin kuin on kirjoitettu jo tuhat kertaa aikaisemminkin.

- Millä tavalla päätoimittaja Appelsin mielestänne kyseenalaistaa tämän järjestelmän? Ja eikö tätä järjestelmää pitäisikin kyseenalaistaa?

- Appelsinin kirjoituksissa on se sävy, että hän ei ole tehnyt kirjoituksia toisille toimittajille, vaan lukijoille. Siitä saa myös sen mielikuvan, että häntä kiinnostaa lukijan mielipide. Ja pitkässä juoksussa ei silloin voida päätyä muuhun johtopäätökseen kuin siihen, että Appelsinin mielestä lehti on sisällöstään vastuussa lukijoille. Hän unohtaa, ja ehkä suorastaan kyseenalaistaa lehden vastuun toisille toimittajille. Tämähän on jotain sellaista, josta lehdistömme on onneksi päässyt jo aikaa sitten eroon. Lehdistömmehän on saanut ponnistelujensa myötä aikaan sen tilanteen, että termi toimitettu teksti tarkoittaa sertifikoidun henkilön kirjoittamaa mielipidekirjoitusta. Mikäli tämä järjestelmä romutetaan, voidaan jopa päätyä siihenkin ajatukseen, että tavallinen sukankuluttaja osaa ajatella itsekin ilman ulkopuolista opastusta, ja sellainenhan ei kertakaikkiaan käy päinsä.


- Niin, tuo kaksipuolinen propagandasaarrostus on kyllä tuttua. Mutta näin Pinnanmaan median näkökulmasta tuo kyllä tarkoittaa lähinnä omaksutun propagandan jatkuvaa pakkosyötöä ja sitä kautta suoranaista journalistista laiskuutta.

- No mutta onko laiskuus sinänsä pahasta? Jos ihminen ei olisi luontojaan laiska, olisiko hän viitsinyt keksiä pyörän? Tai höyrykoneen? Tai sähkön? Lehdistö kehittyy siinä kuin muutkin yhteiskunnan alat. Ja lopputuloksena on helppoa ja toimivaa propagandaa. Vai kuvitteleeko toimittaja, että median tehtävänä olisi vapaa ja puolueeton tiedonvälitys? Sitä varten on merisää ja urheilutulokset. Kaikki yhteiskuntaan liittyvä on poliittista.

- Niin no, ollaanhan me kieltämättä hieman vanhanaikaisia. Mutta entäs nämä inhimilliset syyt, joista mainitsitte?

- Niin, tämähän on tietyllä tavalla ongelma. Me olemme rakentaneet toimivan järjestelmän, jota puolustamme. Mutta onhan se tietysti totta, että sen ideologinen pohja on hieman ohut, ja perustuu lähinnä vuoronperään kaikkeen suomalaisuuteen liittyvän mitätöintiin ja vuoronperään väitteeseen, ettei mitään suomalaisuutta ole olemassakaan. Voisi tietysti hieman karrikoiden sanoa, että nämä järjestelmään sertifikoidut ihmiset juovat kallista pullovettä samalla kun kusevat lukijoittensa kaivoon ja vaativat lukijoilta kiitosta pissiperformanssista. Kieltämättä se on hieman kornia, mutta se nyt vain tuli jotenkin järjestelmän pohjaksi… kun se aikaisempi ideologinen pohja sitten romahti… ja niinkin äkkiä… tarvittiin uutta tiedostavuutta… kansainvälisyyttä… ja ennen kaikkea solidaarisuutta… ja kun ne kävelevät solidaarisuusjulisteet sitten ilmestyivät sinne Vaalimaan asemalle, niin se oli jotenkin vaan niin luonnollista… siitä tuli muodikasta… ja siihen junaan hyppäsi sitten niin monta ihmistä, että ei sitä enää voinut peruakaan, ja tämän mukaan nyt vain eletään.


- Eli sen mukaan on ihan ok väittää, että suomalaiset ylioppilaat tavallaan menivät ja ampuivat itse Mainilan laukaukset?

- Kyllä, kyllä. Sillä se on sabluunan mukaista ja pissasuihku lentää oikeaan suuntaan. Toimittaja on päässyt kärryille. Ja ymmärrätte varmaan, mitä merkitsee, jos tämä systeemi puretaan. Silloinhan kaivoon pissimisestä aletaan puhua julkisesti, ja huomattavan moni toimittaja saa pellen maineen. Ajatelkaa nyt ihmistä, joka vielä hetki sitten sai määritellä, mikä on oikea mielipide ja mikä ei. Se on kuulkaa pahasti addiktoivaa huumetta. Ja jos hetkeä myöhemmin hänelle nauraa naurismaan aidatkin, niin se aiheuttaa niin suurta mielipahaa, että jo järjestelmän kyseenalaistamista voi verrata väkivallan suunnitteluun. Ja se on rikollista.

- Olette kyllä oikeassa. Jos Appelsinin kaltaisia toimittajia alkaa olla enemmän, niin esimerkiksi tämä käsitys isänmaallisuudesta puhua mälvätään kyllä uusiksi. Kun lehdistöhän elää sen mukaan kuin se olisi de facto rikollista, ja kun se on lehdistön mielestä rikollista niin täytyyhän sen olla myös rikollista de jure. Ja sitten saattaa haalariväki tulla kysymään, että missäs vaiheessa arvon lehtineekerit lainsäädäntövallan itselleen ottivat. Ja voi Luoja Taivaassa sitä henkisen pipin määrää.

- Juuri näin se menee. On poliittisia syitä, on ammatillisia syitä, mutta suurin syy on tietenkin ihmisen ego. Mikä toimittajalla on tietysti vielä hiukka tavallista suurempi, ja sen perusteella hän kyllä voi loukata eri mieltä olevien egoa niin paljon kuin huvittaa. Mutta se on kyllä epiä, jos takaisin annetaan samalla mitalla. Kun systeemi on mikä on, niin eikö se voisi sellaisena pysyäkin. Ainakin meidän elinaikamme. Vaikka se seuraaville polville tietysti ikävyyksiä ehkä tuottaakin. Meidän jälkeemme vedenpaisumus. Ja siksi Appelsin on vaarallinen. Hänhän on päätoimittaja. Tiedätte ketsuppipulloilmiön. Yhdestä voi tulla kaksi. Ja kahdesta neljä. Ja pian kaikki onkin hukassa. Suuren talonkin voi sytyttää tuleen yhdellä ainoalla tulitikulla.

- Antero, sinun täytyy ymmärtää, että niin toimittajilla kuin meillä tiedostavilla tutkijoilla ei ole isänmaata siinä mielessä kuin rajoittunut kansanosa sen ymmärtää. Meidän isänmaamme on aate, ammatti ja ammattiin liittyvä viiteryhmä. Sille me olemme uskollisia. Ja Ulla Appelsin on kirjoituksillaan hyökännyt tätä ammatillista viiteryhmää vastaan. Hän on kyseenalaistanut sellaisen, jota ei saa kyseenalaistaa. Tämän vuoksi on ilmiselvää, että Ulla Appelsin on syyllistynyt ammatillista viiteryhmää vastaan kohdistuvaan maanpetokseen, ja häntä tulee rangaista ankarammin kuin ketään koskaan.

- Tohtori Butler. Kiitän teitä haastattelusta. Täällä Antero Lärvänen, Helsinki. Jahah, äänimiehet, eiköhän suoriteta yksipuolinen saarrostus ilman propagandaa ja häivytä jälleen Pinnanmaan mäkisille tasankomaille. Suuntana Lällävesi ja sauna.

- Äänimies Hösse: No ei muuta kuin klapui pessä. Mietin vaan tuota veteraanihommaa, mikä osaltaan on ollut tässä aiheena. Eikös tuolla itänaapurissa kumminkin sotaveteraaneja arvosteta taivaan korkeelle? Minkähän takia suomalainen media ei tällä perusteella nosta sen enempää meteliä vääristyneestä ja militaristisesta venäläisestä nationalismista?

- Äänimies Pertta: Kai se on sitä, kun se itänaapuri otti ja voitti sen sodan. Ja tekihän se aakoo neljäseiskan rauhanluoti joka tapauksessa vähemmän kipeetä kuin vastapuolen viritelmät. No, rauhanase tai ei, niin onhan Kalashnikoviin pohjautuva meidän oma rynkkymmekin kyllä helppokäyttöinen ja käyttökelpoinen ase. Tokko minä vanhana reserviläisenä osaisin niitä ameriikan vehkeitä käyttääkään? Mutta eiköhän olosuhteet huomioon ottaen osteta kaljan lisäksi saunajuomaksi kossua appelsiinimehulla ja nosteta malja eräälle hienolle rouvalle.


- Juman gega. Näin tulee tapahtumaan. Sit ei muuta kuin nortti huuleen ja myötätuuleen.

ANTERO LÄRVÄNEN JA KOETUN TUNNE

- Hyvää päivää, hyvät kuuntelijat. Täällä Antero Lärvänen Itä-Suomen yliopistosta Huitsinnevadan Paikallisradion ja Huitsinnevadan Paikallisdemokraatin yhteislähetyksessä. Aiheenamme on tällä kertaa se, että Itä-Suomen yliopiston rasismin tutkijat mieltävät olevansa uhkausten kohteena. Meillä piti olla haastateltavana Vesa Puuronen, mutta Vesan piti mennä kioskille viemään veikkauskuponkia. Vaan eipä haittaa, sillä tilalle tuli suomalaisen selitteläätiön ja sovelletun spedestetiikan Grand Old Man tohtori Adolf Butler, PhD of some weird political science and shit (yo, man), University of Aintworth, United Kingdom sekä myös paljon suomenkielisiä pitkiä oppiarvollisia sanoja. Tohtori Butler, mikä näissä hyökkäyksissä on mielestänne vakavinta?

- Tervehdys, Antero, ja terveisiä huitsinnevadalaisille kuuntelijoille. Mielestäni vakavinta tässä asiassa on se, että sosiaalisessa mediassa torpedoidaan näitten tutkijoitten näkemyksiä nurin perustellusti. Tämähän kyseenalaistaa heidän oikeuden tehdä työtään, ja koko heidän ammattikuntansa pohjan. Mieluummin tarvitsisimme humalapäissään tehtyjä väkivallan uhkauksia, johon poliisi voisi tarttua.

- Kun tiettyjä tutkijoita on haastateltu ja osa on nimettömänä kirjoittanut, he kertovat kokevansa väkivallan uhkaa, vaikka tästä ei varsinaista todistetta ole, eikä asioita ole poliisille viety.

- Huomaa, että toimittaja ei oikein tunne selitteläätiön eikä sovelletun spedestetiikan perusasioita. Insinöörikös toimittaja alun perin oli?

- Joo, maanrakennuspuolelta. Mutta täsmennättekö, sillä eihän tässä tehdä galluppia siitä, kuinka moni toimittaja on valmistunut Tampereen yliopistosta.

- No tärkein asiahan tässä on kokeminen. Niin kuin toimittaja tietää, mikäli joku tuntee kokeneensa rasismia, hän ON kokenut rasismia. Jos joku on tuntenut kokeneensa sukupuolista syrjintää, hän ON kokenut sukupuolista syrjintää. Ja jos joku, sanotaanko vaikka Itä-Suomen yliopiston tutkija on tuntenut kokeneensa uhkaa rasistien ja äärioikeistolaisten taholta, niin hän ON kokenut uhkaa rasistien ja äärioikeistolaisten taholta. Ja niin kuin Vesku on itsekin sanonut, sanottu sana on tehty teko. Ja siihen tulisi viranomaisten suhtautua tekona. Ei sanana.

- Tässä vaan tulee mieleen se, kun nyt rasismista puhutaan, niin onhan varsin moni suomalainen kokenut poskensoiton sijasta ihan oikeaa väkivaltaa ja seksuaalirikoksia näitten Suomen uusien veljeskansojen taholta. Kai tämä on loppujen lopuksi vakavampi asia? Ja varsinkin siinä mielessä, että näistä asioista ei saisi julkisuudessa puhua.

- Ei se mitenkään vakava asia ole. Itä-Suomen yliopistoon kohdistuva määrittelemätön uhka on paljon vakavampi.

- Kuinkas?

- Ne suomalaiset ihmiset, jotka ovat kokeneet rajoittunutta ja epäilemättä väärinymmärryksen aikaansaamaa väkivaltaa, pystyvät henkilöimään heille aiheuttuneen väkivallan aiheuttajan. Heidän ei siis tarvitse pelätä kokonaista kansanryhmää, koska tekijät ovat ainakin naamalta tiedossa. Sen sijaan Itä-Suomen yliopiston tutkijat ovat siinä hirvittävässä tilanteessa, että heidän täytyy pelätä viittä miljoonaa suomalaista. Heidän ympärillään on, sanoakseni, toteen näyttämättömän väkivallan uhan pilvi.

- Vaikkei noin niinkun muuta näyttöä ole kuin turvan pieksäminen Facebookissa ja vaikkapa Hommaforumilla?

- Palaan tässä siihen, että jos ihminen tuntee kokeneensa uhkaa, uhka on todellinen. Sanottu sana on tehty teko.

- Ja tehty teko on vähemmän merkityksellinen kuin sanottu sana tai sanotuksi väitetty sana, koska tekijää ei voi osoittaa? Eli se voi olla kuka tahansa meistä?

- Nimenomaan. Toimittaja alkaa hahmottaa asiaa.

- Uutisten mukaan uhkaa aiheuttaa myös se, että jotkut opiskelijat ovat ilmaisseet rasistisia kantoja tenttivastauksissa. Eikös selitteläätiön yksi periaatteita ole se, että ei ole varsinaisesti oikeaa tai väärää vastausta. On vain hyvin perusteltu vastaus. Mitä uhkaa tämä osoittaa?

- Tämä hankaloittaa yliopistollista opetusta.

- Millä tavoin?

- Sillä tavoin, että kun opiskelijoilla on käytössään tietty hyväksytty ja noudatettu vastaussabluuna, niin se luonnollisesti helpottaa ja nopeuttaa heidän valmistumistaan. Onhan selvää, että oikeaoppisia selitteläätiön ja sovelletun spedestetiikan maistereita täytyy valmistua aina kiihtyvällä tahdilla.

- Vaan minkähän takia?

- No heitä tarvitaan opettamaan uusia selitteläätiön ja sovelletun spedestetiikan maistereita.

- Vaan mihin heitä sitten loppulaskussa tarvitaan? Rasismitutkijoiksi ja muihin suojatyöpaikkoihin, jotta he voivat tuntea porukalla uhkaa rasistien taholta?

- Toimittaja tulisi ymmärtää, että jokaisessa yhteiskunnassa on aina jonkunlainen rälssi. Ainakin kehittyneemmässä sellaisessa. Se on merkki siitä, että yhteiskunnalla on varaa elättää joku tietty porukka josta ei ole mitään hyötyä. Pitemmälle kehittyneessä yhteiskunnassa tämä hyödytön porukka voi keskittyä haistattelemaan ihmisille, joka heidät elättää. Meillä täällä Suomessa on nimenomaan tällainen opillinen rälssi. Kyse ei ole siitä, mitä me teemme. Kyse ei ole siitä, mitä me osaamme. Kyse ei ole siitä, onko meistä mitään hyötyä. Kyse on siitä, että me olemme pokaali kansakunnan palkintokaapissa. Pitäähän kansakunnalla palkintokaappi olla. Ja pokaaleita siellä. Hyödyttömiä ehkä sinänsä, mutta niillä on itseisarvo. Ja olemmehan me sentään mukavampaa porukkaa kuin ne vanhat ökytalolliset torppareilleen. Emme me vaadi ihmisiltä ympäripyöreitä tunteja. Riittää, kun meidät elätetään, ja hymistään meidän olevan oikeassa. Ei kai se niin vaikeaa ole?

- Tohtori Adolf Butler, kiitän teitä haastattelusta. Täällä Antero Lärvänen, Itä-Suomen yliopisto. Hei äänimiehet! Oliskos toimintasuunnitelmana ykköstä läpeen ja suunta Lälläveden mökille?

- Äänimies Hösse: Toimintasuunnitelma hyväksytty. Vaan mietin noita vanhoja ökyisäntiä. Kyllähän nekin pelloillaan kumminkin töitä tekivät. Nää uudet ökyisännät ei muuta tee kuin soittaa suutansa ja saa siitä elantonsa.

- Äänimies Pertta: Hösse, kehitys kehittyy. Kun mennään oikein pitkälle, niin leivän saa puhumalla pöytään. Tai ainakin mielikuvan leivästä. Sitten on mielikuva syömisestä ja mielikuva siitä, ettei ole nälkä.

- Pertta puhuu asiaa. Ja sittenhän voidaan lopulta tehdä mielikuvaleivästä muhineet mielikuvapaskat housuihin, eikä ne edes haise. Vaan meidän saunaoluet eivät ilmesty löylyyn vielä mielikuvana, joten välietappina tuttuun tapaan Huitsinnevadan Veijo Esso.

KALJUPÄISIÄ UUTISHAVAINTOJA OSA XXXIV

Hotellin respan tiskille on tullut taas nippu paperia, joita vois lyhyesti kommentoida.

1. Vauhtisokeus

Tuli törmättyä uutiseen (kiitos taas Roopelle), jossa kulttuuriministerimme Paavo Arhinmäki toteaa, että perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini ei saisi vaieta äärioikeiston toiminnasta Suomessa. Oletettavasti Arhinmäki tarkoittaa tällä tätä Jyväskylän kahakkaa, jossa hölmö kohtasi höpelön niin kuin ne aina tuppaavat kohtaamaan, ja jossa niin ns. oikeisto- kuin ns. vasemmistopuolellakaan yksikään törmäilyyn osallistunut hölmö ei ollut perussuomalaisten jäsen.

Perussuomalaisiin kohdistuvaa äärioikeistosta irtaantumis-, tuomitsemis- ja anteeksikunmäoonolemassavaatimuksia on viime aikoina esitetty ankarasti nimenomaan vasemmistoliiton taholta. Mediahan tietysti metelöi asiasta minkä ennättää, mutta itselläni on tullut pantua merkille, että muissa puolueissa ollaan oltu suorastaan hiljaa. Tietysti Jykä antoi ympäripyöreän lausunnon, mutta muuten ei raadon ympärillä hirveästi hilluta. Päivi Lipponenkin on ollut hiljaa, mikä on sinänsä saavutus ja demareitten kannatuksen kannalta kieltämättä positiivinen asia. Ehkä muissa puolueissa on ymmärretty, että tämä vastarintaliike vai mikä hän nyt olikaan ei ole persujen aseellinen siipi eikä niillä ole muutenkaan tekemistä persujen kanssa.

Vaan miksi juuri vasemmistoliitto metelöi? Veikkaisin, että vasureille on tullut median aiheuttama vauhtisokeus. Kun media tunkee tällä hetkellä joka tuutista kuuluville sankarillisia kansalaisoikeustaistelijoita Dan Koivulaakso & Li Andersson. Näille kahdelle varmaankin nousee varsin herkästi piipa päähän ja heillä saattaa tulla kuvitelma, että mikäli media pitää heidän valokuviaan & pulinoitaan jatkuvasti esillä, niin vasemmistoliiton kansanedustajamääräkin nousee 12:sta 78:aan. Mutta Arhinmäki taas on sen verran jo noissa poliittisissa mafiatouhuissa ollut mukana, että hänen luulisi tajuavan, että vasemmistoliitto on edelleenkin pieni ryhmä eduskunnassa, eikä heillä ole kuulustelu- ja katumusvaatimusoikeutta niin Timo Soiniin kuin yleensä perussuomalaisiin. Varsinkin sellaisen porukan tekemisistä, joilla ei persujen kanssa ole mitään tekemistä.

Tietysti tässä voi palata Arhinmäen lausumaan ”Arhinmäki toteaa haastattelussa, että Soini ei tietenkään ole vastuussa hyökkäyksestä, mutta hän on vastuussa siitä, mitä hänen puolueensa jäsenet sanovat.”

Eli tässähän päästään siihen vanhaan ja kovasti kaluttuun luuhun. Vaikka tyyliin ”perussuomalaisten kansanedustaja Jussi Halla-aho ei kieltämättä ole kehottanut ketään väkivallan tekoihin, mutta hän kaivaa ikäviä faktoja esiin ja perustelee väitteensä sen verran hyvin, että perussuomalaisiin sidonnaisuutta tunteva ääriaines saattaa nähdä nämä tekstit oikeutukseksi väkivaltaan”.

Eli Jussi Halla-ahon pitäisi pitää päänsä kiinni, koska saattaa olla olemassa joku lutopää, joka innostuu hänen lausumastaan.

Saattaahan se olla niin.

Toisaalta voi esittää kysymyksen Paavo Arhinmäelle tyyliin ”Missä on Holsti, missä on Palo? Steen Steen Christensen” ja samalla näyttää videopätkää, jossa Paavon kaveri Dan Koivulaakso on hieman nolossa tilanteessa.

Samalla perusteella voi todeta, että joku vasemmistolainen lutopää saattaa mieltää Arhinmäen heittämän typerän kannustushuudon viralliseksi luvaksi ampua poliiseja. Lutopäitä kun on puolella jos toisella.

Lopputulemana tästä ajattelusta on se, että poliittisessa keskustelussa ei jatkossa voida puhua kuin merisäästä ja aamukakan koostumuksesta. Ne kun eivät todennäköisesti loukkaa ketään, eivätkä yllytä ketään minkäänlaiseen väkivaltaan. Jolloin tietysti poliittinen keskustelu muuttuu tarpeettomaksi, ja varsinaisen vallan voi siirtää virkamiehistölle. Mihin Euroopan Liittovaltiossa ollaan hyvää vauhtia menossa ja sille se varmaankin käy vallan hyvin.

Mutta ehkä minä olen ymmärtänyt taas jotain väärin. Ehkä minun pitäisi ymmärtää asiat niin, että mikäli persujen puolella oleva tyyppi heittää rankkaa läppää, kyseessä on laiton uhkaus. Jos taas persuja vastaan oleva tyyppi heittää rankkaa läppää, kyseessä on väärinymmärretty runo.

Niin muuten, Arhinmäki nimitti eduskunnasta pudonneen vasemmistoliittolaisen Minna Sirnön Taiteen edistämiskeskuksen johtajaksi. Kun pätevää oikeistolaista taideasiantuntijaa on Arhinmäen mukaan vaikea löytää. Sirnö valittiin Arhinmäen mukaan ”monipuolisten ja ylivoimaisten ansioiden perusteella”. Ja saattaa olla niin, sillä Sirnö on tunnettu karaokeharrastuksestaan. Koska mulla ei ole mitään käsitystä taiteesta, niin en ala sen enempää vittuilemaan. Totean vaan, että onhan selvää, että vasemmistoliittolainen ministeri tarttee semmoisia lohduttavia vallantunteen pläjäyksiä. Ilman muuta vasemmistoliiton tarttee lepuuttaa kipeää pyllyään ministeri-Audin takapenkillä, ja sivellä taidepomovalinta-Natusania peppureikään, kun kokoomus tuikkaa aika ajoin kipeästi kakkoseen. Nythän tuli julki tää EU:n uusi budjetti. Joka otti tsuhnalle kipeää. Jykä totesi, että tää oli suuri menestys. Paavo ei todennut mitään. Mutta saihan Paavo sentään Sirnön Minnalle suojatyöpaikan.


2. Tota noin hyökkäyksiä, niinqu

Hommaforumin kautta törmäsin Ylen uutiseen, jonka mukaan Itä-Suomen Yliopiston rasismitutkijat ovat joutuneet hyökkäyksen kohteeksi. Uutisotsikko on kieltämättä raflaava ja siitä saa mielikuvan, että puukot heiluu, lätty lätisee ja luoteja lentää kuin pyssyn suusta.

Tosin jutussa itsessään sitten puhutaankin nimettömistä kirjeistä, vittuilusta facebookissa ja siitä, että onpa tutkijoitten toimista esitetty kanteluja. Kirjeitten ja facebook-kommentoinnin sisällöstä ei sanota mitään, joten nykymeiningin huomioon ottaen niissä ollaan todennäköisesti oltu eri mieltä tutkijoitten johtopäätösten kanssa ja, piru vie, ehkä jopa perustellusti. Mitä tulee kanteluihin, niin ainakin tällaisen köyhemmän väestönosan edustajan mielestä kantelu on kai ihan laillista toimintaa. Yliopistolla nähdään asia toisin:

Me korostetaan sitä, että näissä asioissa täytyy olla ehdoton nollatoleranssi.

Nyt tietysti herää kysymys, että mihinkä asiaan se nollatoleranssi täytyy olla? Siihenkö, että tutkijoitten kanssa voisi olla eri mieltä? Nähtävästi odotettavissa on paljon poliisitutkintaa, jolla lepytellään oikeamielisten tutkijoitten egoa. Jutussa todetaan vielä, että:

Itä-Suomen yliopiston tavoitteena on kansainvälistyminen sekä kansainvälisten tutkijoiden ja opiskelijoiden määrän lisääminen. Näin ollen yliopiston tehtävänä on turvata sellainen yhteiskunnallinen ja yhteisöllinen ilmapiiri, jossa tämä on mahdollista.

Tyhmempi miettii tietysti, että mikä tuon tavoitteen varsinainen hyöty on. Tyhmempi miettii myös, että jos ns. yleistä ilmapiiriä yritetään väen väkisin kääntää johonkin tiettyyn ilmansuuntaan, niin lopputulema tuppaa olemaan päinvastainen. Vaan saahan sitä toki yrittää.


3. Ilmastoa ja toisten rahoilla maksettu omatunto

Tässä vaiheessahan täytyy todeta, että Hotellin respassa ei olla ilmastoasiantuntijoita. Joten tästä niin sanotusta ilmastonmuutoksesta ei ole täällä täyttä varmuutta. Vaikka niin monella se varmuus tuntuu olevankin. Tietysti täällä on se tieto, että maailman ilmasto on sahannut eestaas jo aikoja ennen kuin ensimmäinenkään polttomoottori on keksitty. Ilmastoa maapallolla kai pitää eniten yllä tuo kirkas taivaalla näkyvä kaverimme, jota kutsutaan tuttavallisesti nimellä Arska.

Respassa on vaan ihmetelty sitä, että muualla maailmassa ei niin hirveästi noita ympäristötekijöitä mietitä, vaan poltetaan kaikkea mahdollista mikä palaa. Ja Suomessa taas ympäristösäädökset alkavat olla sellaisia, että suomalaisten kakka on niin puhdasta, että sen päältä voi syödä. Tähän liittyy tietysti kaikki syrjäseutujen ihmisiä kiusaavat vessamääräykset ja rikkidirektiivi joka kusee suoraan suomalaisen teollisuuden nuotioon ynnä tietysti maailmalle jaetut suomalaisten kustantamat ilmastorahat.

Virallisen vihreän näkemyksen mukaan suomalaisten pitäisi muuttaa syrjäseudulta radanvarsikaupunkeihin asumaan hometta kasvaviin termospulloihin. Meikäläisellä on sellainen käsitys, että koko tämä ilmasto- ja ympäristökoohotus on olemassa vain siksi, että tietyt kaupungeissa asuvat vihreäksi itseään mieltävät ihmiset saavat ostettua itselleen toisten rahoilla hyvää omatuntoa.

Tuli tiettyä vahvistusta tähän asiaan. Tuli meinaan törmättyä uutiseen, jossa ilmatieteen laitoksen johtaja Petteri Taalas totesi, että maailman pelottavin ympäristöfakta on se sen, että Kiinan hiilipäästöt ovat nousseet yhtä suuriksi kuin koko muun maailman. Ja tässähän ei Suomen toiminta vaikuta yhtään mitään.

Taalas totesi myös asian, jota on itsekin tullut paljon mietittyä:

En nyt kuitenkaan väheksyisi tavallisten ihmisten ympäristötekoja. Saahan niillä hyvän omantunnon, joka on tärkeä asia ihmisten hyvinvoinnille.

Niin ympäristöasioitten kuin maahanmuuttoasioitten kanssa näyttää olevan niin, että huomattavan suurilla verorahoilla pidetään yllä tiettyjen ihmisien toisten maksamilla rahoilla pidettyä hyvää omatuntoa. Onko tää sitten niin järkevää on oma lukunsa, mutta tuleehan siitä hyvä mieli. Ainakin joillekin. Vaan kai me suomalaiset ollaan tehty jo paras mahdollinen ympäristöteko. Meitä kun ei ole kuin viisi miljoonaa.

4. Skandaali euroviisuissa

Suomen euroviisuedustajana on tänä vuonna joku nainen joka laulaa jonkun kappaleen ja feministit ovat raivostuneet koska… hetkinen joo… eihän tää mikään uutinen ole. Uutinen olis jos feministit eivät raivostuisi. Mennäänpä eteenpäin.

5. Jotain ihan muuta osa 9,36

Vanha kaverini Herra X tuolta kaakon suunnalta on todennut usein, että kansakunnan rappio alkaa persereiän hellimisestä. Hän saattaa olla hyvinkin oikeassa, mutta siitä huolimatta Hotelliin ostettiin hiljattain sitä poskenpehmeää Lambi-vessapaperia. Ja se saattoi Yrjön ajattelemaan. Meinaan, Lambi on muuttanut ulkoasuaan, ja siihen paperiin on painettu kaikenlaisia rakkausaforismeja, niin kuin vaikka:

”Aamulla varpaammekin pussailivat”

”Onni on mies, joka vetää tiukasti kainaloonsa joka kerta yöllä herätessään”.

”En tarvitse rahaa, ollakseni rikas. Riittää, kun minulla on sinut”.

Ei siinä, saahan sitä toki tehdä minkälaista hyysipaperia hyvänsä. Mutta mulla tulee tään rakkausvessapaperin kanssa asioidessani jotenkin vaivautunut olo. Ihan niin kuin tulis pyyhittyä perseensä toisten ihmisten rakkauskirjeisiin. Luulen, että tää oli joku mainostoimiston kuningasajatus, joka hoksataan melko pian vääräksi. Vähän niin kuin pari aikaisempaa mainosta tuolta menneisyydestä.

Ensimmäinen oli 1970-luvun alussa tämä tuplasepalus. Youtubessa ei valitettavasti mainosta ole, mutta sehän meni niin, että siinä oli miehekkään näköinen mies kädet puuskassa pitkät kalsarit jalassa. Sitten mies venytteli kalsareittensa sepalusta molemmilta puolilta ja näin toteen näytti, että näissä uusissa kalsareissa meisselin voi todellakin kaivaa ulos pissimistä varten molemmilta puolilta sepalusta. Idean käytännön hyötyä ei ostava yleisö hahmottanut samalla tavalla, joten tää uutuus jäi varsin lyhytaikaiseksi.

Samoin kuin muistaakseni vuonna 1980 nuorisolle suunnattu näkkileipämainos Sportnäkkäri 36. Mainoshan meni telkkarissa jotenkin niin, että:

UU-AA UU-AA KOLKYTKUUS!

UU-AA SPORTNÄKKÄRI KOLKYTKUUS!

KOVA TREENI VAATII KUNNON NÄKKÄRIN!

UU-AA UU-AA KOLKYTKUUS!

Tietysti mikä minä olen mainosmiehille gettuilemaan. Eihän mulla sen alan kokemusta ole. Omat yritykset olis varmaankin melko laimeita. Mites ne nyt menis?

Mainostanpa mausteita:

Käytä Tabascoo! Se ei oo paskoo!

Ääh, ei toimi. Mites lumityöt?

Tympiikö lapioiminen? Älä suotta kubota. Hanki Kubota!

Nääh. Entäs joku luonnonläheisempi?

Hanki hevonen! Se on turvallinen eläin! Kirjaimellisesti!

No joo, jätetään tää ammattilaisille ja keskitytään sosiaalipiipertämiseen.

6. Xenian päivä eli ei tässä kannata henkseleitä paukutella

Pistin merkille, että tämän blogin kävijämäärä saavutti puolen miljoonan rajan. Sitä voi kai pitää melko hyvänä lukemana tämmöselle yhteiskunnallisiin asioihin keskittyvälle mielipideblogille. Ainakin se on huomattavasti enemmän, kuin mitä aikanaan aloittaessani odotin. Tuumin, että kirjoitan puolenkymmentä juttua, joita ei kukaan lue, vetäydyn takavasemmalle ja totean, että tulipahan edes yritettyä.

Kiitokset lukijoille. Ja varsinkin kiitokset mainioille kommentoijille. Mutta niin kuin otsikko sanoo, ei tässä kannata pahemmin henkseleitä paukutella. Tämä blogi kun ei ole blogistanissa edes piirisarjaa, vaan pelkkää puulaakiosastoa. Jos halutaan katsoa suomalaisen blogistanin jättiläisiä, niin tutustukaa vaikka blogiin Xenia´s Day.

Blogissa 24-vuotias opiskelijatytsy kertoo, ja valokuvilla näyttää, mitä hänellä oli tänään päällään, mitä hän söi ulkona, miten hän meikkasi ja lisäksi hän näyttää kuvia siitä, missä hän matkailee. Blogilla on 600.000 lukijaa viikossa.

Ei minulla tätä Xeniaa vastaan tietenkään mitään ole. Voimia eloon hänelle ja kaikkea hyvää. Mutta jotenkin vaan tuntuu, että on meillä vielä kyinen pelto kynnettävänä. Pahin vihollinen ei ole vasemmisto, eikä vihreät. Vaan hällävälismi. Veikkaan, että tämän blogin lukijoista on 98% miehiä. Naiset lukee vissiin Xenian blogia tai jotain vastaavaa.

Ja tämän totesi Yrjöperskeles Huitsinnevadan Paikallisdemokraatin human interest-osiossa. Käydäänpä läpi vielä tärkeimmät, ja lukijoita ehkä eniten kiinnostavat asiat:

Ykän hiukset: Brownin tukkamasiina. Kerran viikossa.
Parta: Minkä ny saksilla tasoittelen.
Hygienia: Saiputta.
Deodorantti: Kysy Ylvalta, se ne ostaa. Jotain roll-onia se on.
Partavesi: No ei kai kukaan partaan partavettä hölvää, hä?
Kasvojen muotoilu: Fiskars. Se isompi.
Meikki: Tää naama ei korjaannu kuin korkeintaan napalmilla.
Tatuoinnit: En minä tee kauppojakaan, joitten ainoa purkuperuste on nahan nylkeminen.
Body piercing: No Gunnar yritti kerran, mutta sain ranteesta kiinni. Rauhoittui se sitten ittekin ja tuumi, että mitäs tässä.
Käsilaukku: Burb… anteeks, röyhtäytti. Niin, kyllä repussa romppeet kulkee kätevästi.
Lompakko. No minkä lämiskän minä kymmenen vuotta sitten Tallinnasta ostin. Tosin lompsa on lompsa vasta sitten kun siinä on fyrkkaa välissä ja mulla asia on varsin usein sanoisinko tulkinnanvarainen.
Housut: Varusteleka.
Paita: Varusteleka.
Takki: Robin Hood.
Sukat. Pässinpökkimät. Ylva teki.
Alusasusteet: Pitkät kalsarit. Aclima Wool. Plus verkkopaita.
Indoors: Ekkönä kuullu mitä mä sanoin. Pitkät kalsarit. Aclima Wool.
Kengät: Talvella jotkut reuhkat. Kesällä muodikkaasti Vladidaksen lenkkarit.
Hattu: Talvella joku reuhka. Kesällä muodikkaasti Varustelekasta ostettu lippis.
Tuoksu: Voimasavuke Boston. Hiki.
After ski: Karjala.
Sauna: Karjala.
After sauna: Karjala.
Sisustus: Feng Pthyi.
Motto: Jos se toimii, älä räplää.

KULTUROINTIA TOSITARPEESEEN

Meikäläinenhän on silloin tällöin harrastanut tuota kulturointia. Lukijahan varmaan tietää termin (jos ei, voi katsoa vaikka tuosta), eli siinä puhutaan ympyrä neliöksi. Erityisen käyttökelpoista kulturointi on taiteessa, varsinkin siinä vaiheessa kun haetaan erilaisia apurahoja. Eihän toisaalta ole mitään estettä käyttää sitä muuallakin.

Meinaan, nythän on tuoreeltaan tarvetta raskaan sarjan kulturoinnille. Kas kun Ylioppilaslehden kaksi naistoimittajaa kirjoittivat jutun, jossa he tieten tahtoen paskoivat housuunsa bussissa. Hotellin respassa sinänsä epäillään hyvin vahvasti, että varsinainen kakkaepisodi on tapahtunut vain mielikuvituksessa, sillä pystyyhän sen huomiohuoraamisen toki tehdä vähemmälläkin kalsaripyykillä. Toisaalta typsyjen asiaan liittyvä mielikuvitus on varsin vilkas ja luova.

Yhtä kaikki, nyt on edessä ongelma, eikä ihan pieni olekaan. Kun kirjoitus on saanut huomattavan määrän negatiivista palautetta, jonka voi kiteyttää tyyliin ”olipahan harvinaisen paska idea”. Ja tämä saa mediakentässä aikaan ankaraa päänraapimista. Meinaten, kun onhan kyseessä kaksi nuorta ja tiedostavaa naistoimittajaa. Ja median yksi perustotuuksistahan on, että jos kyseessä on nuori ja tiedostava naistoimittaja, niin hän ei ole väärässä, eikä hän kertakaikkiaan tee mitään typerää.

Eli odotettavissa on varmaankin jonkunlaista avautumista toimittajakollegojen puolelta. Jossa tekoa kehutaan ja arvostelijoita syyllistetään. Mutta avautumisissa on se ikävä ongelma, että tuo koko systeemihän oli oikeasti ihan harvinaisen paskaa settiä. Apuun tulee kulturointi. Hotellin respasta käsinhän on harrastettu aika ajoin koko lailla ilkeää gettuilua mediaa kohtaan, joten onhan se reilua välillä vähän avittaakin. Tuossapa valmiina kulturoitu avautuminen, niin ei tartte itte miettiä. Olkaa hyvä, silvuplee:

*

NAINEN: VAPAUTA KEHOSI PÖKÄLE KERRALLAAN!

Ajatusten uudisraivaajan osa on aina vaikea. Erityisen vaikea se on sovinistisen ja väkivaltaisen machokulttuurin läpeensä kyllästämässä Suomessa. Mikäli joku, varsinkin nainen, suorittaa rajoja rikkovia ajatuksellisia tai kulttuurillisia tekoja, hän saa niskaansa valtavan ryöpyn valkohehkuista vihaa, jonka ainoana perusteena on se, ettei vihaajan älykkyys riitä ymmärtämään sitä, mitä hän juuri näki, kuuli tai luki. Jos et ymmärrä sitä, tuhoa se. Tällä tavalla suomalainen mies on edennyt tähänkin asti, eikä hän halua luopua tästä etuoikeudestaan.

Tämä järkyttävä ilmiö on nähty monesti ennenkin, ja nyt se jälleen kertaalleen osoitti irvokkuutensa. Ylioppilaslehden kaksi avarakatseista ja rohkeaa naistoimittajaa pisti itsensä täysillä peliin, paskoi housuunsa bussissa ja kirjoitti siitä lehteen tarkan ja kuvailevan raportin. Ja tätä seurannut kommentointiviha osoitti todeksi sen, mitä nämä rohkeat toimittajat aivan selvästi halusivat todistaa. Naisella ei ole oikeutta omaan ruumiiseensa. Ei edes sen sisällä olevaan paskaan. Naisen tulee olla miehelle parfyymintuoksuinen enkeli, naisen tulee olla olemassa vain miehen miellyttämistä varten. Nainen ei saa julkisesti rikkoa miehen ylläpitämää barbiemielikuvaa.

On selvää, että se, mikä on täysin väärin mielletty haisevaksi hyökkäykseksi, onkin sorretun sukupuolen epätoivoinen puolustus. On aivan naisen oma päätös, mitä hän keholleen tekee ja missä hän sen tekee. On myös naisen oma päätös, missä hän sen tekee. Vaikka linja-autossa. Vaikka housuihinsa. Yksin tai joukolla. Nainen, satutko muistamaan olleesi paikalla silloin, kun näitä niin sanottuja hyvä tapoja on määritelty? Aivan. Satutko ehkä veikkaamaan, että ketkä nämä niin sanotut hyvät tavat ovat määritelleet? Aivan.

Kautta historian on nimenomaan miehille varattu etuoikeus brutaaliin ja vastenmieliseen pieru- ja röyhtäilyhuumoriin. Ja miehet ovat aina pitäneet itsestään selvänä, että heidän öykkärimäisyytensä huvittaa myös naisia. Nyt, tällä kertaa, naiset panivatkin paremmaksi. Jonkun lievän tuhnuttelun ja päräyttelyn sijasta kaksi naista paskoi oikein kunnolla housuihinsa. Oliko seurauksena röhönaurua? Oliko seurauksena yläviitosia? Tuliko näistä naisista hyviä jätkiä? Ei. Naisen osa on olla alempana, heikompana, kaikessa huonompana.

Vuonna 1987 niin kutsuttu Jumalan Teatteri heitti paskaa yleisön päälle. Nämä Jumalan Teatterin jäsenet ovat siitä huolimatta saavuttaneet merkittävät urat kulttuurin alalla. Koska he ovat miehiä. Nyt on lopultakin aika hylätä vanhat ja luutuneet käsitteet. Myös näille kahdelle rohkealle, rajoja rikkovalle ja ajatuksia uudisraivaavalle naistoimittajalle on taattava pitkä ja menestyksekäs ura. Ei paskasta huolimatta. Vaan paskan ansiosta. Älkää tuomitko paskaa. Keskustelkaa paskasta. Ja poistakaa samalla paska mielestänne ja ajatuksistanne.

Sillä tämä ei ole jumalasta. Eikä tämä ole teatteria.

Tämä on perseestä. Ja tämä on totta.

Suomessa.

Vuonna 2013.

*

No niin, eiköhän se tuolla suttaannu. Kyllä sillä ainakin alkuun pääsee. Ei muuta kuin juttu lehden nettisivulle ja nimi isolla perään. Tietysti jos haluaa oikein hifistellä, niin voihan siihen ympätä jotain kehitysmaissa lapsia tappavasta ripulista, vesipulasta ja huonosta hygieniasta. Ja sit vois muistuttaa asiaan liittyen, että ylipuhtaaksi pestyjen pyllyjemme sisällä muhiva jööti toimii jatkuvana muistuttajana siitä, että eipä oo tullu taas aikoihin laitettua rahaa Unicefille. Tiedä häntä, vaikka tosta sais aikaiseksi vielä jotain protestia muukalaisvihamielisyyttä vastaan? Vaan toimikaa nopeasti. Onhan tässä sentään pelastettavana suomalaisen lehdistön uskottavuus suomalaisen lehdistön silmissä.

MOSSE JA MUUT KOTTEROT

Niin, onhan täälläkin päin toki huomattu, että Jyväskylässä oli jonkunlainen kahina. Täälläpäin näkemyksenä asiasta on, että siinä Tollo kohtasi Tohelon, niin kuin Tollo ja Tohelo ovat kohdanneet maailman sivu. Ja maailman sivu Tollo ja Tohelo ovat myös aina tarvinneet toisiaan koska Tollo voi Tohelolla saada vahvistusta omalle tolloudelleen ja sama toisinpäin. Niin että antaa poliisin tutkia, ja kaipa jokunen asiaan liittyvä lakipykäläkin löytyy.

Vaan se, mikä Hotellin respassa on pistänyt ihmetyttämään (samoin kuin muualla, esim. toimintansa uudelleen aktivoineessa Kullervo Kalervonpoika-blogissa), että miksi tässä viimeisen puolen vuoden aikana jo äärimmäisen hysteeriseksi käyneessä äärioikeistojahdissa on äärioikeiston määrittelyoikeus luovutettu mitä enenevissä määrin kokonaan tietylle vasemmistokolmikolle, joka koostuu kahdesta roolipelaajasta ja yhdestä prime-timestaan nauttivasta kommunistitutkijasta?

Meinaan, kun tämän porukan näkemys äärioikeistosta on tunnetusti varsin leveä ja laaja. Nyt kun ei ole kyseessä se, että todetaan ”mielestämme Lötjösen Veka on läpitte vittumainen mies”, vaan siinä laitetaan ihmisille sorkat jalkaan, sarvet päähän ja päälle vielä huomattavan rikinkatkuinen hengitys. Luulisi, että muitten puolueitten taholta esitettäisiin kysymyksiä. Tyyliin, että kun ottaa huomioon tämän porukan oman poliittisen suuntautumisen, niin oliskos hyvä, että tätä kuuluisaa ”käsitteiden määrittelyä” harjoitettaisiin ehkä myös hieman puolueettomampien tahojen toimesta.

Vaan näinhän ei tapahdu. Tämä porukka saa huseerata ja määritellä mielin määrin. Tilannetta voisi verrata siihen, että vuoden 1972 Suomessa Tekniikan Maailma ja muut vastaavat lehdet ottaisivat toimittajiksi ja testaajiksi pelkästään Moskvitshin autotehtaan insinöörejä Neuvostoliitosta. Sitten Mossen palkkaamat ja käskyttämät testaajat tekisivät ”testaamme keskikokoiset perheautot”-testejä, joissa yllättäen itärauta saa säännöllisesti täydet viisi tähteä ja muille jäisi jämät.

Johon Volvon, Saabin, Mersun, Toyotan ja Renaultin tyypit tuumisivat, että eipä tulos meitä taaskaan mairitellut, mutta onhan siellä kyllä osaavat ja puolueettomat heput testipuikoissa, joten näillä mennään. Voisikohan Mossea tehdä lisenssillä meilläkin?

Varsinkin kokoomuksen luulisi suhtautuvan astetta kyynisemmin näihin sertifikoituihin (kuka ne muuten sertifikoi, kertokaa minulle?) natsienmetsästäjiin. Kun ottaa huomioon, että kokoomus on kummiskin ainakin teoriassa oikeistolainen puolue, ja kun DTP (Danin Tiedustelupalvelu) pääsee vauhtiin, niin epäilemättä äärioikeistolaista ainesta alkaa pikku hiljaa löytymään myös kokoomuksesta. Varsinkin kun Alex Stubb meni sanomaan, että ”Voisiko joku kertoa, mikä on Euroopan äärioikeiston ja -vasemmiston ero nykyään? En oikein tiedä. Kertokaa please.” Sillähän pääseekin jo DTP:n tietokantoihin, eikä sieltä ulos ihan pienillä katumusharjoituksilla pääsekään.

Hotellin respassa on kovasti ihmetelty, miksi kokoomus antaa moisen kolmikon määritellä koko asiaan liittyvän pelikentän ja samalla määritellä kokoomuksen omaakin toimintaa. Tietoa ei ole, mutta arvailla saattaa köyhempikin. Vaihtoehtoja voisi olla esim. seuraavia:

- Kokoomuksessa tuumitaan, että antaa höpelöitten pitää meteliä. Siitä nousee niin paljon savua, että sen suojassa voidaan puuhata rauhassa omiamme, eikä koira perään hauku.

- Kokoomus toimii edelleen niin (samoin kuin muutkin valtapuolueet), että se pyrkii miellyttämään mieluummin lehdistöä kuin äänestäjiä. Tää vasurikolmikkohan on lehdistön uusi lemppari. Menetelmä on tavallaan toimiva, koska sillä saatiin osaltaan aikaan mm. eräs Jytky.

- Kokoomus tuumii härskisti, että näissä äärioikeistolaisiksi määritellyissä on huomattava määrä Euroopan Liittovaltiota vastustavaa väkeä, joten asian tiimoilta vaahtoaminen auttaa kokoomusta. Hyvällä tuurilla – kun tarpeeksi on vaahdottu – Euroopan Liittovaltion vastustaminen itsessään voidaan tulkita äärioikeistolaisuudeksi, ja sehän sopii oikein hyvin itselleen toisten rahoilla liittovaltiojunaan paikkaliput ostaneelle kokoomukselle.

- Tai sitten kokoomuksessa ihan oikeasti pelätään, että tämä kolmikko määrittelee kokoomuksenkin äärioikeistolaiseksi. Jos tästä on kysymys, niin silloin voidaan puhua ansiottoman arvonnousun maailmanennätyksestä.

Yhtä kaikki, tälle kolmikolle ei riitä joku kirjaston edessä riekkuva ääliö. Tähtäimessähän on perussuomalaiset, hommafoorumi ynnä muu porukka, joka on heidän kanssaan eri mieltä. Eli huomattava määrä aivan tavallisia ihmisiä. Lyömäaseena näitä ihmisiä ja erityisesti persuja vastaan on tietenkin pahamaineinen tai ainakin sellaiseksi kovasti väitetty Suomen Sisu. Sitä kun pidetään persujen IKL-osastona ja sitä myötä selvänä todisteena siitä, että nassejahan ne persut ovat kaikki tyynni.

Jos tarkastellaan sitä nykyisin niin paljon puhuttua 1930-lukua, niin IKL:stä löytyy kyllä paljon ikävää muisteltavaa. Poppoon syntykehtonahan oli Lapuan Liike, ja sehän harrasti kieltämättä paljasta pahantekoa paljon ja enemmän. Porukka pisti painokoneita pieniksi, pieksi ja muilutti ihmisiä ja yrittipä jopa aseellista kapinaa. Mikä tosin oli lähinnä sitä, että heput kävivät syömässä eväitään Mäntsälässä, mutta kun ympärillä oli vakinainen väki, jolle oli jaettu kovat piippuun, ei asiaa voi pitää ihan yhdentekevänä.

Palataan 2000-luvulle ja tarkastellaan IKL:n perilliseksi haukuttua Suomen Sisua. Mitäs sen porukan taustalta löytyy? No, puhua mälkyttämistä. Puhe on ollut sellaista, ettei se ole varmaankaan tätä kolmikkoa miellyttänyt, mutta pelkkää puhua mälkyttämistä se on ollut siitä huolimatta.

Ja vääränlaisen puhua mälkyttämisen tämä roolipelaajaporukka haluaa lopettaa. Mutta valtaahan heillä on vain täsmälleen niin paljon, kuin heille annetaan. Ei tällä porukalla ole kykyä ottaa, heillä on vain kyky vaatia. Tämä porukka esiintyy jo niin, että heille on aivan kohta tulossa niin lainsäädäntö-, tuomio- kuin toimeenpanovaltakin, mutta pelkkiä puhua mälkyttäjiä hekin ovat. Eivät muuta. Ei puolueitten tarvitse heille kumartaa tuomion pelossa. Eikä kellään tavallisella ihmisellä, joka on heidän kanssaan eri mieltä, ole mitään tili-, selvitys- tai anteeksipyyntövelvollisuutta heitä kohtaan kirjoituksistaan ja ajatuksistaan.

Eivät he mitään viranomaisia ole. Kuhanpahan vaativat viranomaisia tekemään puolestaan likaisen työnsä.

SISÄINEN UHKAKUVA OSA III

”Ulkoinen uhka”

Tapahtumapaikka: Huitsinnevada

Tapahtuma-aika: Hieman äskeistä myöhemmin


Portugalilainen luutnantti Rodriguez istui Örnätjärveä kohti etenevässä panssaroidussa miehistönkuljetusajoneuvossa ja katsoi käsissään olevaa karttaa mietteliäänä. Rodriguez komensi jalkaväkijoukkuetta, jonka tehtävänä oli edetä Örnätjärven kylään ja riisua siellä olevat siviilit aseista. Rodriguezin joukkue kuului portugalilaiseen jalkaväkiprikaatiin, joka oli italialaisen ja kreikkalaisen prikaatin ohella lähetetty Suomen ylihallintoalueelle ”ehkäisemään siviililevottomuuksia”, niin kuin miehille oli sanottu. Suomalaiset joukot pysyivät kasarmeissaan, ja saattaisivat - ehkä - pysyäkin, mikäli suomalaisia siviilejä kohtaan ei käytettäisi väkivaltaa. Tilanne oli siti epävarma, ja Rodriguez tiesi suomalaisten sotilaiden kiristelevän hampaitaan. Olihan kyseessä kumminkin miehitys. Vaikka miehittäjä ja paikallinen armeija olivat periaatteessa samaa euroarmeijaa. Olihan rauhoitusmääräys ja liittovaltioavunpyyntö kuitenkin tullut Suomen ylihallintoyksikön toimesta ja siten täysin laillinen ja Liittovaltiosopimuksen mukainen. Rodriguezin joukkuessa kuitenkin hartaasti toivottiin, että suomalaiset joukot ottaisivat asian hoitoonsa, ja he pääsisivät kotiinsa.

Samassa ajoneuvossa istuva kersantti Da Silva sytytti savukkeen ja puhui ärtyneesti:

- Uurnaatjaarvi, Uurnaatjaarvi… mitä helvettiä me tehdään jossain Uurnaatjaarvella jossain melkein saatanan pohjoisnavalla? Eihän meillä ole täällä mitään tekemistä. En ole kuullut, että nuo suomalaiset olisivat hyökänneet Lissaboniin. Ja miksei suomalaiset joukot hoida itse omia kapinallisiaan?

Rodriguez sytytti itsekin savukkeen ja totesi Da Silvalle:

- Verirahat menee nyt maksuun, Da Silva, verirahatpa hyvinkin. Meidän maitten taloutta on pidetty hengissä Brysselin rahalla, ja jos se hana katkeaa, niin Lissabonissakin tulee nälkä. Kun se touhu meni aikanaan semmoseksi. Ensin meni rahat, sitten meni tahto ja sen myötä sitten taitokin. Nyt on laskun maksamisen aika. Me tehdään likainen työ Brysselin puolesta. Ja sen takia vaimosi ja mukulasi voi ostaa pakastepizzaa Portossa. Ja onhan sullakin säännöllinen annos pakissa aina tarjolla. Ja palkkakin juoksee. Ja mitä suomalaisiin tulee, esimieheni kertoivat, että ne ovat kahden vaiheilla. Suomi on kuitenkin osa Liittovaltiota. Voihan olla, että suomalaiset joukot tulevat järkiinsä, hoitavat oman likaisen työnsä ja päästävät meidät kotiin.

- Mutta ei kai tässä nyt sentään ihmisiä jouduta ampumaan?

- Niin ne väittävät, ettei jouduta. Näillä vapaavyöhykkeillä pitävät komentoa tavalliset suomalaiset siviilit, joilla ei pitäisi olla kuin metsästysaseita. Väittävät, että suomalaiset tajuavat luovuttaa kun koulutetut ja hyvin varustetut sotilaat ilmestyvät paikalle. Meidän tehtävä on kerätä aseet ja luovuttaa sitten asian hoitaminen paikalliselle europoliisille.

Sisimmässään Rodriguez ei ollut kylläkään varma asiasta. Eivät olleet esimiehetkään, sillä heille oltiin painotettu, että esiintyi minkälaista vastarintaa hyvänsä, tappavan voiman käyttö oli sallittua. Periaatteessa kylän valtauksen pitäisi olla läpihuutojuttu. Rodriguezin joukkue eteni kylää kohti neljällä panssaroidulla miehistönkuljetusajoneuvolla, jotka kestäisivät suomalaisten hirvikiväärien luodit vaivatta. Ja jokaisen ajoneuvon katolla oli hyvin julman näköinen 12,7-millinen konekivääri. Kun nämä ajoneuvot ajaisivat kyläkeskustaan, ja neljäkymmentä hampaisiin asti aseistautunutta sotilasta astuisi ulos ajoneuvoista, se mitä varmimmin veisi suurimmat tappelunhalut siviileistä.

Mutta mutta. Jos näin ei kävisikään? Rodriguez katsoi karttaansa. Ennen kylää oli puolen kilometrin mittainen peltoaukeama. Parisataa metriä ennen kylää oli melko leveä Örnätjoki, jonka yli meni silta. Ja sen jälkeen maasto nousisi sadan metrin matkan kohti mäkeä, jolla kyläkeskusta sijaitsi. Mikäli mäellä löytyisi muutakin aseistusta kuin metsästyskivääreitä ja haulikoita tilanne olisi kerralla toinen. Hyvinkin toinen. Ja heidän kannaltaan huono.

Rodriguezille oli esitetty arvio, että Örnätjärvellä oli 100 – 200 aseistettua siviiliä. Mutta Rodriguezille oli myös kerrottu, että nämä siviilit olivat suorittaneet varusmiespalveluksen, ja sitä kautta olivat luonnollisesti vaarallisempia kuin ihan tavalliset siviilit.. Käsky oli silti selvä. Ehkä tässä oltiin sittenkin lähdetty soitellen sotaan, mutta Herran haltuun, totesi Rodriguez.

Joukkue alkoi lähestyä Örnätjärveä. Kärkiajoneuvo jarrutti, ja sieltä otettiin yhteys Rodrigueziin. Syyn Rodriguez ymmärsi itsekin. Ennen siltaa oli pystytetty huomattavan suuri kyltti, jonka yläosassa oli täysin käsittämätöntä suomen kieltä. Kyltin alaosan teksti taas aukeni Rodriguezille helposti:

FREE ZONE OF ÖRNÄTJÄRVI

DO NOT TRESPASS

IF YOU TRESPASS, WE WILL OPEN FIRE

Tekstistä ei jäänyt epäselvyyttä. Nyt täytyisi vain selvittää, kuinka tosissaan suomalaiset olisivat.

- Bluffaavat, sanoi Da Silva. Eivät ne halua ruveta konetuliaseita vastaan yrittämään.

Siihen johtopäätökseen päätyi Rodriguezkin, ja komensi ajoneuvot liikkeelle. Kärkiajoneuvo eteni Örnätjoen sillalle. Kun ajoneuvo oli edennyt keskelle siltaa, silta räjähti, ja ajoneuvo muuttui romuraudaksi, jonka miehistöllä ei ollut minkäänlaista henkiinjäämisen mahdollisuutta. Rodriguez tajusi, että tuohon ei yksi telamiina riittänyt. Samalla Rodriguez näki kahdesta suunnasta tulevat välähdykset, jotka osuivat saattueen kakkosajoneuvoon. Räjähdyksen paineesta ajoneuvon takaovet lävähtivät auki, ulos pursui savua ja liekkejä, mutta ei yhtään sotilasta. Aikaa sillan räjähdyksestä oli kulunut noin kaksi sekuntia.

- Jumalauta, niillä on sinkoja! Ulos ajoneuvosta ja heti!

Miehet hyppäsivät ulos, kuskia lukuunottamatta joka peruutti kaasu pohjassa. Kuski otti riskin ja onnistui. Singon ammus sujahti ohi, ja vaunu ehti karkuun pienen nyppylän taakse. Ulos hypänneet miehet ryömivät kohti tienvarren ojaa luotien sujahdellessa pelottavan läheltä. Papatuksesta Rodriguez tajusi, että nämä eivät olleet mitään hirvikivääreitä. Rodriguez ja kaksi muuta miestä ehtivät ojaan ja loput vaunun miehistä tien toisen puolen ojaan.

Molemmilta puolilta ojaa kuului äkkiä kovat pamahdukset. Rodriguezin kanssa suojautuneilta miehiltä toiselta katosi pää ja toiselta irtosi käsi hartiasta. Rodriguez itse huomasi tuijottavansa ojassa olevaa muovipulloa, jonka ympärille oli kierretty tiiviisti jonkunlaista paksua lankaa. Samalla hän tajusi, mitä lanka oli, ja ymmärsi tuijottavansa omaa kuolemaansa lamaantuen kauhusta. Räjähdystä ei kuitenkaan tullut, ja Rodriguez havahtui ja kierähti sivuun. Hän tajusi, että suomalaisten luoti oli katkaisut ansaan menevän piuhan, ja siksi vesipullon ympärille kierretty räjähtävä tulilanka oli jäänyt räjähtämättä.

Rodriguez ampui suojatulta ja jäljelle jääneet miehet ryömivät ojaa pitkin nyppylän taakse suojaan. Siellä odotti kaksi jäljelle jäänyttä panssariautoa. Panssariautoon takaisin kavunnut Rodriguez tajusi, että kylän valtaus jää nyt taatusti tekemättä, sillä hänen joukkueensa oli kutistunut puoleksitoista ryhmäksi. Hullun touhua, järjetöntä, mieletöntä ajatteli Rodriguez, ja komensi joukkueenjämänsä peräytymään aikaisempaan risteykseen.

Yhtä-äkkiä Da Silva huusi. Tietä pitkin heitä kohti eteni panssariautoja. Da Silva tunnisti ne suomalaisiksi Pasi-Sisuiksi.

- Suomalaiset ovat tulleet järkiinsä, ja hoitavat omat sotkunsa!

Pasit pysähtyivät jonkun matkan päähän, ja suomalaisia sotilaita alkoi purkautua ulos. Kuljettaja kysyi yhtä-äkkiä:

- Eihän niillä suomalaisilla kapinallisilla ollut minkäänlaisia tankkeja?

- Ei.

- Miksi noilla suomalaisilla on sitten käsissään singot?

Rodriguez ja Da Silva kääntyivät katsomaan toisiaan. Da Silva ehti aloittaa rukouksen, kun kaikki pimeni.

*
*
*

Jälkinäytös Huitsinnevadan poliisiaseman neuvotteluhuoneessa: Paikalla olivat komisario Rysänperä, kaikki kahdeksan huitsinnevadalaista konstaapelia ja Pinnanmaan pataljoonan komentaja majuri Hannu Huttunen. Huttunen alkoi puhua:

- Niin. Ikävä tosiasiahan on, että tappioita tuli kaikille. Kaikkein ikävimpiä olivat siviileille aiheutuneet tappiot, sillä kaikkialla ei miehityksen torjunta onnistunut yhtä hyvin kuin Örnätjärvellä. Mutta omat joukkomme ovat ottaneet tilanteen hallintaansa, ja koko valtakunnan alueella on astunut voimaan tulitauko niin portugalilaisten, kreikkalaisten kuin italialaistenkin joukkojen kanssa. Niin no, italialaisten kanssa tämä on lähinnä muodollisuus, sillä ne tulivat maahan viimeisenä, eivätkä ehtineet ryhmittyä toiminta-alueillensa. Laukaustakaan italialaisten kanssa ei ehditty vaihtaa. Kaikki Liittovaltion nimissä tulleet joukot ovat marssilla kohti satamia ja palaamassa kotiinsa. Maitten hallitukset ovat todenneet, että rajansa kaikella. Vihollisuuksia ei haluta jatkaa, jos niihin ei ole muuta syytä kuin Brysselin käsky.

- Mutta kuka antoi käskyn suomalaisille joukoille osallistua taisteluihin? Kun nehän ovat kuitenkin Liitovaltion armeijan alaisia. Ja missä muuten on eutrukki Viheltäinen? Käskykirjeen mukaan hän pitää täällä komentoa.

- Suomen puolustusvoimat eivät ole enää Liittovaltion armeijan alaisia. Käskyn antoi puolustusvoimien komentaja. Ja samoin puolustusvoimien komentajan antaman käskyn mukaan niin Viheltäinen kuin muutkin eutrukit ovat vapautettu tehtävistään. Komento Huitsinnevadan poliisissa kuuluu jälleen komisario Rysänperälle.

- Täytyykö meidän käsittää tämä asia niin, että Suomessa on tapahtunut sotilasvallankaappaus?

- Kyllä. Mutta valtaa ei ole kaapattu suomalaisten demokraattisesti valitsemalta eduskunnalta, sillä sitähän ei ole enää vuosiin ollut olemassakaan. Valta on kaapattu Brysselin nimittämiltä virkamiehiltä. Eduskuntaan tarvitaan uudet vaalit, eikä sitä viikossa hoideta. Puolustusvoimien komentaja toimii tällä hetkellä virkaa tekevänä presidenttinä. Vaalit pidetään niin nopeasti, kuin se mahdollista on.

- Tarkoittaako tämä sitä, että me eroamme Euroopan Liittovaltiosta?

- Kyllä. Se on tulevalle eduskunnalle ainoa ehto, jonka puolustusvoimat asettavat. Muuten Suomen tulevaisuus voidaan päättää aivan niin kuin hyväksi katsotaan.

-Mutta kuinka meille sitten käy? Siis koko maalle?

- Sitä en pysty sanomaan, mutta ainakin me pitkän tauon jälkeen pystymme siihen itse vaikuttamaan. Uutta hyökkäystä on turha pelätä. Tapahtumat täällä ovat laukaisseet tietynlaisen dominoefektin ja Euroopan Liittovaltion tämänhetkiset jäsenmaat ovat tällä hetkellä kiinnostuneempia omista asioistaan kuin suomalaisesta kapinamielialasta. Näyttää vaan siltä, että se ei käy yhtä vähillä menetyksillä kuin meillä täällä, vaikka kipeetä se otti täälläkin. Varsinkin Ruotsissa näyttää siltä, että vuosikymmeniä taskussa puristettu nyrkki tekee rumaa jälkeä.

- Entäs täällä olevat no-go zonet?

- Niistä pidetään huoli. Itse asiassa niistä on muutama jo tyhjennetty. Siellä olevien gangsteriporukoitten valtahan perustui siihen, että siellä ei uskaltanut kukaan panna hanttiin.. Ne eivät itse asiassa ole tyhmiä tyyppejä ollenkaan, ja kun me, no, hieman suostuttelimme, niin he tuumivat, että bisnestä on ehkä viisaampaa jatkaa jossain muualla kuin Suomessa. Ja kun sosiaaliautomaatti samalla lakkautetaan, voi olla, että meitä Euroopassakin pidetään eräänlaisena prototyyppinä josta halutaan ottaa oppia.

- Mutta sitä minä vaan ihmettelen, että miten ihmeessä niissä Vapaavyöhykkeissä löytyi niinkin paljon aseistusta? Tiedettiinhän me, että siellä on hirvikivääriä, haulikkoa ja pistoolia vaikka hurumykke, mutta niillähän oli rynnäkkökivääriä, konekivääriä, sinkoja ja hitto soikoon niitä vanhoja Mustejakin. Mistä ne olivat ne kaikki hankkineet? Samoin tellut ja räjähteet?

- Kun ihmisellä on tarve, niin silloin löytyy kekseliäisyyttäkin. Ja voihan olla, että heitä hieman autettiin. Mainitsit Mustit. Jotka aikanaan virallisesti sulatettiin. Muistatko myös ne muutama vuosi sitten taas kerran reservin pienentämisen myötä sulatetut kiinalaiset rynnäkkökiväärit?

- Joo, tulee mieleen kyllä. Niistähän nousi melkoinen häly. Että hittoako toimivia aseita mennään sulattamaan.

- Ei niitä sulatettu.

- Tarkoitatko…

- Kyllä.

- Mutta mistä asti…

- Siitä vuoden 2011 eduskunnan perustuslakiäänestyksestä alkaen. Joka muutti Suomen EU:n maakunnaksi. Suomen puolustusvoimien tehtävä on aina ollut ja tulee aina olemaan Suomen ja suomalaisten turvaaminen ulkoista uhkaa vastaan. Siitä äänestyksestä alkaen puolustusvoimat totesi, että Suomeen kohdistuu ulkoinen uhka sisäisen järjestelmämme kautta. Joskus sitä uhkaa vastaan ei voida välttämättä taistella tavanomaisin keinoin, ja sen vuoksi vastaiskua jouduttiin hieman odottamaan. Vaikka V.I. Lenin ei välttämättä ole kovinkaan suosittu puolustusvoimissa, niin nyt siteeraan häntä: ”meidän täytyi ottaa kaksi askelta taaksepäin, jotta voisimme ottaa yhden askeleen eteenpäin”. Mutta hyvät herrat, minun täytyy nyt poistua. On vielä paljon työtä tehtävänä. Mutta luulen, että te haluaisitte itsellenne nämä.

Majuri Huttunen laittoi pöydälle muutaman kangaspalan. Sen jälkeen hän tervehti poliiseja ja poistui. Poliisit katsoivat, mitä nämä kangaspalat olivat. Tämän jälkeen he katsoivat toisiaan, repivät hihoistaan velcrotarroilla kiinni olevat europoliisin tunnukset pois ja laittoivat tilalle Huttusen jättämät vanhat miekkaleijonat. Todellakin, oli vielä paljon työtä tehtävänä…