Niin
kuin lukija saattaa ehkä muistaakin, sijaitsee Pinnanmaan maakunnassa,
Huitsinnevadan kunnan Örnätjärven kylän alueella kauniin Lälläveden rannalla
Persaukistenniemen mökkikylä. Mökkikylähän ei ole aivan tavallinen mökkikylä,
vaan sillä on rajoitettu asiakaspiiri, sen omistaa Taivaan ja Helvetin yhteiset
loma- ja virkistyspalvelut Oy ja sen huoltajana toimii Hotelli Yrjöperskeles.
Tässä mökkikylässä saavat niin siunatut kuin piinatut sielut viettää viikon
mittaisia mökkilomajaksoja tilapäisesti vapautettuna ikuisesta palveluksestaan,
suorittivat he sitä sitten ylä- tai alakerran firmassa.
Ajoittaisia
huoltojaksoja lukuunottamatta mökit ovat aina täynnä, sillä viikon mittainen,
inhimillisessä lihassa ja olomuodossa tapahtuva loma on erittäin suosittua niin
Taivaassa kuin Helvetissäkin ja jonotuslistat ovat pitkiä kuin tuonpuoleinen
nälkävuosi. Mökkikylässä on kaikkiaan viisi mökkiä. Kaikki ovat varsin
vaatimattomia lautamökkejä joissa jokaisessa on lisäksi varsin pieni mutta
viihtyisä rantasauna. Mökit 1 – 4 on varattu asiakaskunnalle ja mökki 5 taas
puolestaan Hotelli Yrjöperskeleen henkilökunnan vapaaseen käyttöön. Taivaan ja
Helvetin yhteiset loma- ja virkistyspalvelut Oy on lisäksi myöntänyt
poikkeusluvan siihen että Antero Lärvänen ja äänimiehet Hösse ja Pertta saavat
myös käyttää mökkiä vapaasti, sillä tajutaanhan tuonpuoleisessakin että raskas
sananvapaustyö vaatii vastapainokseen kunnon löylyt ja huurteiset oluet
kauniissa järvimaisemassa.
Eletään
vapunaattoa 2016 ja viitosmökin viereiseen mäntyyn tauolle laskeutunut varis
panee merkille, että mökin rantasaunan piipusta kohoaa ilmoille tuuhea savu ja
sisältä kuului kiukaan sihinän ja vastanläiskeen seuraksi hyväntuulista
puheensorinaa. Varis oli asustellut alueella pitkään ja oli oppinut tuntemaan
tiettyjä ihmisiä ja heidän ääniään. Kovasti tuttu ääni kuului nytkin.
-
Heitäs Pertta lisää tsössiä!
Tuttuja
miehiähän siellä oli saunomassa. Lauteilta löytyivät Perskeleen Ykä, Lärväsen
Antero sekä Hösse ja Pertta. Nyt arjen raskaat velvollisuudet saivat hetkeksi
väistyä ja toverukset olivat kokoontuneet viettämään vappua keskenään. Saunassa
oli vielä yksi hahmo, muita miehiä pienempi, sarvipäinen, sorkkajalkainen ja
kiiluvasilmäinen. Epäilyksen Piruhan se siinä, kutsuttuna mukaan vapun
viettoon. Hänelle tämä viitosmökki oli sinänsä tuttu jo ennestään. Epäilyksen
Pirua ja Huitsinnevadan Paikallisdemokraatin henkilökuntaa saattoi nimittäin pitää
eräänlaisina totuustyön kollegoina, vaikka heidän työskentelymetodinsa hieman
erosivatkin toisistaan.
Perttta
viskasi löylyä kiukaalle, Ykä ojensi oluttölkin kiiluvasilmäiselle vieraalleen
joka kiitti ja sanoi:
-
Vaan on teillä kyllä helvetillisen hyvät löylyt ja taivaallisen upeat maisemat.
Kiitos taas kertaalleen kutsusta. Vaan mitenkäs sulla Ykä noi bisnekset sujuvat
tänäpänä?
-
Kiitos kysymästä, ihan mukiinmenevästi. Silloinkin kun hotelli on vajaakäytössä
niin tää mökkikylä itsessään jatkuvasti täyteen buukattuna paikkaa vajeen ja
jäähän tästä vähän sukanvarteenkin. Erityisesti olen kyllä mielissäni siitä,
että tää bisnes auttaa paikkakuntalaisia. Esmes Lälläveden Läski ja Leivonnainen
on palkannut hiljattain kolme uutta työntekijää, kun tänne uppoaa vanhan ajan
lenkkiä, ruisleipää, kirnuvoita, hernesoppaa, muikkukukkoa ja läskisoosia sen
minkä vaan ennättää tehdä. Siks toiseks ei liene maailmassa toista mökkikylää,
jossa asiakkaat ovat näin tyytyväisiä. Täällä ei tosiaankaan turhasta
nillitetä. Vaan mitenkäs ne omat bisneksesi pyörivät? Sulla on kuulemma ollut
aikalailla kiirusta.
Epäilyksen
Piru otti oluthörpyn ja raapi hieman päätään:
-
No kiireitä on ollu niin, myöntää täytyy. Te ootte te ihmiset pistäneet
varsinkin täällä Euroopan puolella asiat sille mallilleen että ihmetellä
täytyy, vaikka näissä pirun hommissa on yhtä sun toista tullu nähtyäkin. Koska
aina vain useampi ihminen huomaa, että asiat ollaan hässimässä vituralleen ja
siitä hässimisestä on tehty itseisarvo, niin rehelliselle Epäilyksen Pirulle
löytyy työsarkaa. On vain ongelmana se, että nimenomaan ne, joihin minun työni
pitäisi selvimmin ja kovimmin kolahtaa ja joilla sitä epäiltävää omissa
teoissaan ja ajatuksissaan kuuluisi olla eniten ovat tehneet itsestään
eräänlaisia käveleviä aivokuolleita, eivätkä he suostu edes näkemään minua. He
eivät tajua olemassaoloani.
-
Ja sekös ihmetyttää. Kun ei niillä tyypeillä aivoissa varsinaisesti ole vikaa,
niin että informaation pitäisi kyllä tallentua kovalevylle ja alkaa ajan myötä
vaikuttaakin, mutta kun ei niin ei. Ne alueet, joihin infon pitäisi vaikuttaa
on tavallaan tilkitty ja ne ovat täynnä oman kansan sekä oman kansallisen
perinteen ja kulttuurin pilkkaamista joka pyörii siellä jatkuvalla loopilla ja
aikaansaa mielihyvää estäen järkevän informaation. Sitä voisi sanoa jo
jonkunlaiseksi huumeeksi. Nämä ihmiset ovat kehittäneet ihan selkeän
joukkohysterian ja kilpailun siitä että se, joka eniten pystyy omaa kansaansa
pilkkaamaan on kaikkein valveutunein. Ja samalla kun he addiktoivat aivojaan
inhomielihyvällä he ihan oikeasti kuvittelevat toimivansa jonkun tarkemmin
määrittelemättömän yleisinhimillisen hyvän puolesta. Vaikka tosiasiassa heidän tekojensa
seurauksena on lähinnä kaaosta ja inhimillistä kärsimystä.
Pertta
puolestaan kommentoi tähän:
-
Vaan eikös se oikeastaan ole teidän alakerran firman kannalta positiivinen
asia? Tulossa on sitten aikanaan paljon uutta lapiotyövoimaa ja vähän käytettyä
sellaista, sillä eihän tuon porukan niveliä täällä tomussa ja tuhkassa ole paljon varsinaisella työllä
rasitettu.
Epäilyksen
Piru puisteli päätään:
-
No normaalitappauksessa ehkä näin olisikin. Mutta kun nämä eivät tajua
tekojaan. Ne ovat tavallaan syyntakeettomia. Tässä ei ole pitkäkään aika kun
alakerran ja yläkerran välillä käytiin ankaria neuvotteluja siitä, että kumman
firman kontolle nää loogisen ajattelun painovoiman päihittäneet kävelevät
vihannekset oikein kuuluvat. Ja päädyttiin lopputulokseen että ei kummankaan.
Mikä päätös sinänsä hyödyttää tätä mökkikylää sekä koko Pinnanmaan maakuntaa,
niin kuin Ykä hyvin tietää.
Tiesihän
Ykä. Ylä- ja alakerran firman päätöksellä oltiin perustettu kolmas osasto,
nimeltään Voimala, johon tuonpuoleiseen siirtyneet tiedostavan syyntakeettomat
sielut siirrettiin nukkumaan tiedostavaa ikiunta ja heidän samalla kehittämänsä
moraalisäteily otettiin talteen ja siirrettiin energiantuotantoon. Myös
mökkikylä oli saanut näitä tiedostavia sieluja käyttöönsä ja niitä säilytettiin
mökkikylän sähkönjakokeskuksessa. Ykä oli saanut lopultakin anomuksensa läpi ja
alkuperäisen neljän sielun lisäksi tänne oltiin hiljattain tuotu neljä uutta.
Nämä
tyhjissä Gulfin öljytynnyreissä säilytettävät tiedostavat moraalisäteilyakut
tuottivat virtaa Pinnanmaan verkkoon niin hyvin, että maakunta oli sähkön
suhteen täysin omavarainen. Mikä taas lisäsi paikallista hyvinvointia vielä
enemmänkin, sillä sen vuoksi Oy Pinnansähkö Ab:n omistama Hömpstadin
väsynytvesireaktori saattoi pumpata kaiken tuotantonsa valtakunnanverkkoon.
Saatettiin todeta, että vaikka nuo tiedostavat yksilöt olivatkin yksiä
perkeleen maanvaivoja eläissään, niin tuonpuoleiseen siirryttyään niistä oli
kiistatta hyötyä.
Ja
eiköhän oteta sen kunniaksi pikkunen huilitauko, totesi puolestaan Antero ja
koko lössi siirtyi kuistille puhaltamaan. Ykä pani vielä ulos siirtyessään pari
klapia tulipesään, ettei tuli kokonaan sammuisi. Kaverit siirtyivät istumaan
kuistille, aukaisivat uudet oluet ja panivat palamaan Voimasavuke Bostonit
todeten, että turha on rannalla ruikuttaa kun Bostonissa palaa. Järven pinta
oli tyyni, ilta-aurinko paistoi kauniisti, tarinamme alussa puuhun lentänyt
varis istuskeli edelleenkin puussa katsellen pää kallellaan neljää höyryävää
miestä ynnä yhtä pirua ja tunnelman kruunasi rantasaunan yli lentävä
kymmenpäinen kaakanaparvi joka pulputteli mennessään mukavasti. Antero tuumasi:
-
Toivottavasti ei tule enää pahemmin pakkasia, ettei mene tuo kaakanan pesintä
pieleen. Vaan hei, ettei totuus unohtuisi niin eiköhän mennä taas löylyyn.
Koska
seurue ei ollut julkishallinnon virantoimituksessa ei asian suhteen tarvittu
pikapalaveria eikä muutakaan moniammatillista työryhmää joten saunan ovi
narahti kotoisasti niin kuin monta, monta kertaa ennenkin. Asetuttuaan
lauteille miehet kuulivat ulkoa askeleita ja kuistin narinaa. Kukas siellä
mahtoi olla? Saunan ovea koputettiin pari kertaa, ovi aukesi raolleen ja Jeesus
Nasaretilainen kysyi oven raosta:
-
Mahtaiskos lauteilla olla parien löylyjen verran tilaa vielä yhdelle häiskälle?
-
No perhana, sehän on Jesse! Heitä kauhtana hemmettiin, pistä perse paljaaksi ja
tule löylyyn. Hösse hei, kaivas Jesselle kalja.
-
Ei tartte oikeestaan, minähän voin vaikka tarjota… kun mullahan oli niitä
maanpäällisiä kykyjä…
Jeesus
ojensi sormensa kohti löylyvesiämpäriä ja muutti nesteen olomuodon toiseksi
niin kuin joskus aikaisemminkin. Hösse totesi:
-
Kiitti Jesse… mutta kuule kun toi punaviini ei oikein löylyjuomaksi…
Jeesus
naurahti ja totesi:
-
Hitto vie joo, minä ihan vanhasta tottumuksesta… otetaas uusiksi…
Jeesus
napsautti sormiaan, viini muuttui jälleen löylyvedeksi ja sen viereen ilmestyi
iso saavi joka oli täynnä oluttölkkejä ja jääpaloja.
-
Ja nuo ei sitten lämpiä ollenkaan, vaikka kuinka kuumat löylyt olisi.
Hösse
otti saavin, katsoi tölkkiä ja naurahti iloisesti.
-
No hemmetti, Jesse tarjosi meille koko saavillisen huurteista Tsuhnan Kostoa.
Pidot eikun paranee.
Tsuhnan
Kosto oli pienen, mutta arvostetun Pertinlaakson Panimon markkinoille tuoma
uutuusolut jota oltiin nyt alettu tuomaan Pinnanmaallekin ja josta oli nopeasti
tullut hyvin suosittu. Hiljattain Tsuhnan Kosto oli voittanut Huitsinnevadan
Paikallisdemokraatin kansalaisten kaljaraadin ja yleistoteama oli että oluen
maku on suorastaan asenteellisen raikas. Jeesus otti sammiosta pari tölkkiä,
nousi lauteille Epäilyksen Pirun viereen ja tarjosi toisen tölkeistä hänelle
todeten:
-
Onpa muuten mukava nähdä sinuakin pitkästä aikaa.
Tähän
Pertta ihmetteli:
-
En tiennytkään, että te tunnette toisenne jo entuudestaan.
Epäilyksen
Piru virnisti, no, pirullisesti ja vastasi:
-
Kenenkäs sinä luulit Jesseä aikanaan siellä autiomaassa piinanneen? No hard feelings, Jesse?
- No hard feelings. Nothing personal, just business.
Antero
heitti löylyä ja avasi sanaisen arkkunsa:
-
Vaikka en tässä työtehtävissä olekaan, niin toimittajana on kyllä pakko
tiedustella Jesseltä, että mitenkäs te siellä yläkerran firmassa oikein suhtaudutte
tähän nykyiseen suomalaiseen evankelis-luterilaiseen kirkkoon?
Jeesus
otti tölkistään kunnon huikat, itse asiassa veti sen ykkösellä huiviin, päästi
taivaallisen rienaavan röyhtäyksen, avasi uuden tölkin ja vastasi sitten:
-
Nääh… ei me suhtauduta siihen mitenkään. Meidän firmassa on ihan selkeä
politiikka jonka mukaan täysin maallistuneen ja politisoituneen viraston täysin
maallistuneet ja politisoituneet johtavat virkahenkilöt kuuluvat
automaattisesti alakerran firman toimivallan piiriin. Olipa heillä sitten
kaulassa risti eli ei. Firman poliittisen retoriikan ulkopuolelta totean
henkilökohtaisesti että ei paska punniten parane joten suksikoot helvettiin
koko kööri. Mutta täytyy sanoa, että kieltämättä omituiset ovat ajat täällä
maan päällä. Ennen vanhaan nälkä aiheutti sekasortoa ja järjen häviämistä. Nyt
näyttää siltä, että sitä aiheuttaakin liiallinen hyvinvointi.
-
Varsinkin täällä läntisessä Euroopassa. Teitä voisi verrata sellaiseen
perheeseen jonka köyhistä oloista lähtöisin olevat vanhemmat ovat painaneet
hommia koko ikänsä ihan simona ja sen seurauksena saaneet rakennettua
perheelleen ison ja mukavan talon. Sitten kun vanhemmista on aika jättänyt,
niin jälkikasvu alkoi miettiä, että mitä tönöllä tekisi ja päätyivät sitten
siihen ratkaisuun, että otetaan alivuokralaisiksi kymmenen pyromaania. Sillä
poikkeuksella, että pyromaanit eivät maksa vuokraa vaan jälkikasvu maksaa itse
pyromaaneille siitä, että ne asuvat jälkikasvun omassa, perintönä saamassaan
talossa.
-
Sitten kun talo on jälkikasvun suureksi yllätykseksi palanut kivijalkaan, niin ne
alkavat miettiä että missäs nyt majoitutaan kun asumaan kutsutut pyromaanit
polttivat talon lisäksi vielä leikkimökin ja liiterinkin. Ja sitten jälkikasvu
saa kuningasajatuksen että hei, otetaan lainaa, rakennetaan uusi samanlainen
pytinki ja otetaan tällä kertaa alivuokralaisiksi kaksikymmentä pyromaania.
Sitten asiat varmaan suttaantuvat. Ja se otettu laina on vielä sellainen, että
pankki on hyväksynyt takaajiksi jälkikasvun omat mukulat, joilta ei tosin
kysytty mielipidettä.
-
Kyllä se on niin, että meillä yläkerran firmassa tuumitaan ihmisistä –
nimenomaan päättävissä asemissa olevista sellaisista – että ei ne ole vuosituhansien aikana
tippaakaan viisastuneet. Ne ovat vaan oppineet uusia hienoja selityksiä ja
tekosyitä typeryydelleen. Ja niitä selityksiä ja tekosyitä keksimään palkataan
jatkuvasti uusia akateemisia juuri tähän tehtävään erikoistuneita ammattilaisia
joka selittää joukolla että yhteinen hulluus on järkevyyden korkein ja
lopullinen muoto. Sääliksi käy ne lukuisat tavalliset järkevät ja asialliset
ihmiset joille tätä mielenköyhyyttä pakkosyötetään suurena humanistisena velvollisuutena.
Tähän
puolestaan kommentoi Ykä:
-
Kyllähän se on pakko myöntää että vertauksesi on ikävän osuva. Eikä järjen
ääntä tule ja jos tuleekin niin se hiljennetään ja kutsutaan järjenpuhujaa vähintäänkin
rikolliseksi, ellei sitten suorastaan hulluksi. Mutta olettekos te ajatelleet
sitten poikkeustoimia poikkeustilanteeseen? Niin kuin vaikka tuomiopäivää tai
vedenpaisumusta? Tai ehkä sinun toista tulemistasi?
-
Ei niin pitkällä vielä olla. Äijä on kuitenkin varsin varovainen noitten
ääritoimien käyttämisessä kun siinä jouduttaisiin sitten taas aloittamaan
kaikki alusta sanokaamme joltain tohvelieläintasolta. Meinaan, ne jutut jostain
Nooan arkista ja pelastuksesta sen myötä ovat silkkaa satua ja suhinaa. Kyllä
siinä pyyhittäis pöytä kerralla puhtaaksi ja pantais rytinällä koko maailma
ainakin miljardi vuotta taaksepäin. Ja se minun toinen tulemiseni on taas pois
laskuista. Ideahan siinä olisi, että sen pitäisi onnistuakin ja sen myötä saataisiin
Taivas maan päälle, mutta kyllä se nykypäivänä menisi ihan yhtä lailla läskiksi
kuin se ensimmäinenkin kerta. Ja luulenpa että tuo äsken mainittu maallistunut
kirkko olisi ensimmäisenä huutamassa väkijoukosta että ”antakaa meitillen
Barabbas”. Ei maksa vaivaa. Mutta tiettyjä toimia Äijä on alkanut kyllä harkita.
Sanotaanko kansallisiin ratkaisuihin perustuvia sellaisia.
Kaikki
kysyivät yhteen ääneen että minkäs sorttisia kansallisia ratkaisuja olisi
tarjolla. Jeesus raapi hetken ajan partaansa näyttäen samalla oluttölkki
kädessään varsin mukiinmenevältä heavymetalbändin laulajalta ja vastasi sitten:
-
Niin no… jos Suomen kohdalta tilannetta tarkastelee, niin meillähän on siellä
yläkerran firmassa parikymmentätuhatta entistä punikkia ja saman verran
lahtareita jotka ovat jo aikaa sitten tehneet keskinäisen sovinnon, yhdistyneet ja anoneet Äijältä useamman
kerran lupaa palata maan päälle hoitamaan nykytilanteen säälliseen kuntoon.
Heput ovat tuumineet että sillä porukalla jo viikkokin kyllä riittää aivan
hyvin ja sen jälkeen he lupaisivat taas palata taivaallisille lauteille
köllöttelemään.
-
No mutta tuohan kuulostaa itse asiassa aivan mahtavalta! Kun ei meistä
itsestämme taida enää siihen olla, niin panisivat vanhat sukupolvet vielä
kertaalleen rähinäksi ja ranttaliksi. Suostuuko Äijä?
-
No ei ole suostunut vielä. Kas kun nykyinen tilanne on osa Äijän ihmisille
tekemää kolmivaiheista opetussuunnitelmaa. Ensimmäinen vaihe oli tuo
ykkösrähinä jonka opetus oli että kruunupäitä ei saa laskea huseeramaan liikaa.
Siitä ei hyvä heilu. Toinen vaihe oli kakkosrähinä, jossa taas muistutettiin,
ettei koppalakeille kannata antaa liikaa valtaa. Minkä seuraukset nekin hyvin
nähtiin. Nyt on menossa kolmas vaihe, jossa opetetaan ihmiskunnalle että elämästä
vieraantuneille akateemisille humanisteille ei missään nimessä pidä antaa liikaa
valtaa. Mutta tämän kertainen opetus tulisi sisäistää täällä maan päällä ihan
hoksaamalla, ei ampumalla ja pakottamalla, missä nuo maan päälle palaavat
kapinan aikaiset heput kyllä onnistuisivat. Ja helposti.
Tähän
totesi Hösse:
-
Joo, tuo on kyllä totta sillä silloin takaisin maan päälle tulisi sen tason
häiskää ja sillä asenteella että siinä ei paljon palavereja pidettäisi kun
pantais tupa tyhjäksi. Eikä niin vakiarmeija kuin reserviläiset kyllä nostais
torrakkoa sitä touhua vastaan. Kukas sitä nyt esivanhempiaan rupeaisi ampumaan?
Tai no, punavihreät ehkä, jos osaisivat. Mutta sinä sanoit, että Äijä ei ole
suostunut vielä. Asia on siis harkinnassa?
-
Harkinnassa on. Kun Äijäkin on tunnustanut, että noitten valtaa pitävien
yhteiskuntataiteilijoitten johdolla touhu on lähtenyt lapasesta niin kerta
kaikkiaan. Hän kun tuumi, että tämä kolmas suuri opinkappale menisi tällä
kertaa yleisen fiksuuntumisen myötä jakeluun ilman sen suurempaa ampumista,
mutta ihmiskunta vaikuttaa yksinkertaisesti olevan sellainen, että sitä täytyy
lyödä halolla päähän ennen kuin oppi menee perille. Mutta niin kuin totesin,
niin asia on harkinnassa. Vanhat punikit ja lahtarit odottavat niin innolla,
että jos niillä olisi maallinen ruumis siellä yläkerrassa, niin joka häiskä
pitäisi sitoa puuhun. Mutta hei, kiitos löylyistä. Minä lähden takaisin tuonne
ykkösmökille. Me vietetään siellä opetuslasteni kanssa Golgatan rääppiäisiä.
Ajattelin vaan tulla morjestamaan.
Jeesus
poistui löylystä, avasi oven vielä uudestaan ja sanoi:
-
Niin juu, mullahan oli se toinenkin maanpäällinen bravuurinumero. Virittelin sitä
hiukan ja tossa kuistin pöydällä on teille isot annokset fish´n´chipsiä jos
sattuu välillä huiko iskemään. Niitä ei tarvitte peitellä, ne pysyy
kestolämpiminä. Som´moro!
Jeesus
meni mökin laiturille, hyppäsi Lälläveteen kolmella voltilla ja kuudella kierteellä
huuhdellakseen hiet pois, nousi sitten takaisin laiturille, puki kauhtanan
päällensä ja läksi kävelemään vetten päällä kohti ykkösmökkiä. Silloin kuului
topakka naisen huuto:
-
Hei Jeesus! Vaikka sitä kuinka isoon taloon poikia ollaankin, niin mökkikylän
säännöt koskevat sinua ihan yhtä lailla kuin muitakin! Eli ei aiheuteta
tarpeetonta huomiota kuolevaisten maille ja tuo lahden vastapäinen ranta ei ole
enää mökkikylän aluetta. Mitäs luulet jonkun kiikarilla tiirailijan tuumivan,
jos se näkee jätkän kävelevän vetten päällä niin kuin sinä itte konsanaan? Hä?
Niin että joko heti takaisin rannalle tai sitten umpsukkeluksiin sinne
jortaniin!
Jeesus
huikkasi kädellä ja huusi:
-
Sori Ylva! Pääsi unohtumaan, kun oli niin mukava löylytellä tuossa kavereitten
kanssa.
Jeesus
mulahti pinnalta veteen ja jatkoi matkaa ihan konventionaalisesti uimalla.
Vauhti ja tyyli oli kyllä kuin Mark Spitzillä Münchenin olympialaisissa, mutta
sitä saattoi pitää soveliaisuuden rajoihin kuuluvana. Ylva asteli kohti viitosmökkiä.
Mukanaan hänellä oli aputyövoimaan kuuluvat Ryhmy, Romppainen sekä Nätti-Jussi.
Muutkin saunojat olivat tulleet löylystä huilailemaan ja Ylva kysäisi:
-
Kuinkas neljällä herralla ja yhdellä pirulla on vapunvietto sujunut?
Antero
vastasi:
-
Kiitos kysymästä, rauhallisissa merkeissähän tämä. Kiitos kun otit itsellesi
tämän vapun työvuoron ja laskit Ykän saunomaan. Niin kuin huomasit, niin Jesse kävi
pyörähtämässä täällä myös.
-
Joo, mukava mieshän se on kuin mikä, mutta sillä on välillä vähän taipumus
brassailla, niin kuin just äsken. Eihän se sitä ilkeyttään tee. Kunhan on
hajamielinen. Vaan hei Ykä, mikä noissa moraalisäteilytynnyreissä oikein on kun
ne lykkäävät tällä hetkellä niin paljon ylimääräistä virtaa, että sitä menee jo
Pinnanmaan verkon ulkopuolellekin. Sanoisin noin äkkilaskemalla että
ylimääräisellä virralla pyöritettäis Tampereen kokoista kaupunkia.
-
Jaa juu just… unohdin sanoa, sori… eilen kävi Helvetistä insinööridemoni ja se
löi valvontalaitteistoon Valtteri 1.0-päivitysohjelman ja sanoi, että tiedostavat
energiantuotantosielut saattavat käydä muutaman päivän ylikierroksilla. Mutta
se ei ole vaarallista, sillä vararelehän tosissaan kääntää ylimääräisen
tuotannon valtakunnan verkkoon, joten logiikkapassiivisen säteilyn vaaraa ei ole.
-
Jaa, no sittenhän kaikki on aivan kunnossa. On se hyvä, että niistäkin juuttaan
kutaleista on sitten lopultakin jotain hyötyä. Jos ei muuten, niin kuoltuaan ja
tynnyreihin säilöttynä. Vaan minä toivotan herroille oikein mukavaa illan
jatkoa. Meillä on tätä kierrosta vielä kierrettävänä. No niin, häiskät.
Lähetääs hommiin. Taivaallis-helvetillinen mökkikylä meidän on, eikä laiskain
lurjusten.
Ylvalla
oli mukanaan yläkerran firman mökkikylän käyttöön lahjoittama Taivaallinen
Pesäpallomaila, joka tunnettiin äärimmäisenä tilanteenrauhoittajana. Harvoin
sille täällä tyytyväisten ja rauhallisten asiakkaitten seurassa tosin oli
käyttöä ollut. Viime vuosina sitä oltiin käytetty vain kahdesti. Kaksi vuotta
takaperin Ykä oli mäiskinyt persuuksille keskinäiseen ottaanlyöntikilpailuun
innostuneita Hitleriä ja Stalinia. Herroille oli tullut pikapalautus Helvettiin
ja ihan helvetin pitkä mökkilomakielto. Vuotta takaperin taas ykkösmökillä oli
ollut neljä edesmennyttä vasemmistohumanistipasifistia
jotka olivat päättäneet ottaa nyrkeillä selvää, kuka kaikkein eniten humanistinen
ja pasifistinen oli elämänsä aikana ollut. Silloin puolestaan työvuorossa ollut
Ylva oli saapunut paikalle, pannut mailan heilumaan Tahko Pihkalan nimeen ja
toimittanut häiskät pikapalautuksena Helvettiin, minne ne kieltämättä
kuuluivatkin.
Mökin
pihalta alkoi kuulua poistuvan UAZin voimakkaan moottorin jyrinää. Ylva ja
kumppanit jatkoivat kierrostaan. Kuistilla vapunviettäjät istuivat huilitauolla
ja kylmät Tsuhnan Kostot käsissään viilensivät itseään niin päältä kuin sisältä
sekä äyskäröivät samalla ääntä kohti Jeesuksen jättämiä fish´n´chipsejä. Hösse
kysäisi:
-
Hei Ykä, keitäs noilla muilla mökeillä muuten tällä hetkellä majailee?
Ykä
sytytti Voimasavuke Bostonin ja totesi:
-
No nelosmökin porukan saatte selville suurinpiirtein näillä hetkillä…
Ja
niinhän kävikin. Nelosmökin rantasaunalta alkoi kuulua kitaran rämpytys ja
ympärijuopuneitten miesten laulunmölinä. Itse asiassa miehet humalatilastaan
huolimatta lauloivat ihan mukiinmenevästi kappaletta Ei Tippa Tapa, mutta kun
kyseessä olivat nelosmökillä majailevat Olavi Virta, Tauno Palo, Tapio
Rautavaara, Spede Pasanen ja Irwin Goodman niin asiaa ei tarvinnut ihmetellä. Munasillaan
laiturilla hoilaavat menneisyyden suomalaiset supertähdet morjestivat
viitosmökin miehiä jotka huikkasivat takaisin. Antero tuumaili:
-
Vaan onhan se niin, että jos nuo heput olisivat syntyneet Amerikkoihin vaikkapa
nimillä Ollie Stream, Thomas Burns, Dan Ironhill, Bert Parsons ja, no, Irwin
Goodman niin tuolla laiturilla olisi viisi viime vuosisadan ehkä suurinta
viihdealan legendaa. Tasan ei käy onnen lahjat kun ollaan täällä pienessä
Suomessa.
Ykä
komppasi:
-
Kyllä näin on. Ollie Streamina Virran Ola olisi muuttanut Frank Sinatran
piirisarjan tekijäksi.
Hösse
jatkoi:
-
Ja Thomas Burnsina Tauno Palo olisi pistänyt Clark Gablen soittelemaan
ensirakastajan roolissa toista viulua.
Epäilyksen
Piru säesti:
-
Epäilemättä olisi myös niin, että jos Tapika olisi ollutkin Dan Ironhill, niin
John Wayne olisi tullut kysymään häneltä, että mitenkä sais yhtä ison karisman.
Pertta
tuumaili:
-
Ja mikäli Spede olisi ollut Bert Parsons, niin voi olla, että Jerry Lewis olisi
etsinyt onneaan vakavamman elokuvailmaisun parissa.
Tähän
vielä Antero:
-
Ja selvää on, että ilman nimenvaihtoakin pärjännyt Irwin Goodman olisi
kappaleellaan Working Mans Saturday saanut Bob Dylanin harkitsemaan uraa
vaikkapa Yhdysvaltain postilaitoksen palveluksessa. Vaan keitäs tuolla
kolmosmökillä on?
-
No siellähän ovat marsalkka Mannerheim, kenraaliluutnantti A.F. Airo, marsalkka
Govorov sekä marsalkka Meretskov.
-
Ai hemmetti. Mahtaiskohan Marski joutaa pistäytymään täällä?
-
Saattaa se myöhemmin illalla tullakin. Tällä hetkellä nuo herrat käyvät karttaharjoituksina
läpi Kannaksen 1944 suurhyökkäystä. Govorov totesi tossa pari päivää sitten,
että on se vaan paljon mukavampi hoidella noita sotahommia herrasmiesmäisesti
votkan merkeissä ilman turhia torrakoita ja räiskimistä. Airo tosin sanoi
mulle, että se käy vähän tylsäksi, sillä ei ne oo kolmessa päivässä päässeet
Kuuterselkää pitemmälle. Ne neuvostomarsalkat kun eivät malta ottaa tarpeeksi
zakuskaa votkaryyppyjen välissä, niin joka kerta kun ne ovat saaneet aikaan
sisäänmurron, ne ovatkin sitten jo pöydän alla tolkku pois ennen lopullista
läpimurtoa.
Hösse
totesi tähän naama hymyn tirrillä:
-
Taisi sitten jäädä tuossa uusintaottelussa naapurilta Viipuri valtaamatta. Niin
kuin se olis tommosilla tasaväkisillä joukkueilla jäänyt valtaamatta muutenkin.
Vaan mitähän se Marski on mahtanut tuumata siitä Ylen mustasta Mannerheimista.
Epäilyksen
Piru puolestaan kommentoi tähän:
-
Virkayhteyksieni kautta saamieni tietojen mukaan voin sanoa, että Marski oli
koko lailla suivaantunut siitä Ylen neekerimarski-ideasta. Tiedän sattumoisin,
että Marski oli anonut Äijältä lupaa palata maan pinnalle vanhassa ratsuväen
upseerin kunnossa. Edes päiväksi.
Hösse
pisti palamaan Voimasavuke Bostonin, otti hörpyn Tsuhnan Kostoa ja totesi:
-
Ai helevata. Mitenkä mulla on semmonen kutina, että siinä ei oltais selvitetty
asioita puhumalla. Mutta kun ei ole tullut rumia rumihia niin nähtävästi Äijä
eväsi anomuksen?
Epäilyksen
Piru pani itsekin palamaan ja vastasi:
-
Juu niinhän se eväsi. Mutta totesi kumminkin, että onhan tuo varsin tavatonta
touhua, ja niin se antoi Marskille tavallaan lohdutuspalkinnon.
-
Minkälaisen?
-
No sillä mustan Mannerheimin tuotantotiimillä soi nykyisin päässään jatkuvana korvamatona
Rami Rannan Itkuliina ja yöllä ne näkee unissaan nonstoppina sitä hirveää
Dannyn ja Armin Tahdon Olla Sulle Hellä-videota. Ja tää hommahan liittyy minuun
sillä lailla, että minä kävin sanomassa niille että tätä settiä riittää sitten
lopun ikäänne, ellette tunnusta julkisesti että koko neekerimarskipelleily oli
tarkoitettu vain puhtaaksi vittuiluksi ja siihen, että pääsitte matkustamaan
Afrikkaan ördäämään toisten rahoilla.
Pertalla
puolestaan purskahti tämän kuultuaan oluet suustaan kuistin lattialle. Pertta
pyysi anteeksi alkoholin väärinkäyttöä ja jatkoi:
-
Täytyy sanoa, että kyllä Jumala on aika ajoin myös koston ja tyylitajun Jumala.
Mutta mikäs tuo kakkosmökin tilanne oikein on? Siellä on ihan hiljaista mutta
tontilta nousee pirunmoinen savu.
Ykä
aukaisi uuden Tsuhnan Koston:
-
Ei siellä mitään hätää ole. Siellä nimittäin majailevat Jytky Ykkönen, Jytky
Kakkonen ja Kansallisen Toivon Henki. Nehän siirtyivät manan majoille vasta
hiljattain ja ne ovat koko lailla murjottaneet siellä yläkerrassa. Pyhä Pietari
tuumasi, että jospa niitä mökkireissu piristäisi. Minä kuskasin sinne
korillisen kossua ja kunnon sapuskat ja kävin vielä asiakseni Uudesta
Hyisianasta asti hakemassa paikallista häppäsavustettua muikkua ja kyllä ne nyt
jo vähän paremmalla päällä ovat.
-
Mitäs tuo savu sitten on? Ei tuo saunan piisistä tule.
-
Jaa niin… ne pyysivät, että voisinkos minä toimittaa niille kaikkien viime
eduskuntavaaleissa pettyneitten kansalaisten äänestysliput, että ne saisivat
sitten polttaa ne tynnyrissä ja tavallaan heittäisivät hyvästit jollekin, jota
luultiin olevan, mutta jota sitten ei koskaan ollutkaan. No, yläkerran firman
asiantuntemuksellahan se sitten hoitui ja minä kuskasin ne heille. Koko UAZ:in
perä niitä tuli täyteen. Siellä ne nyt kiskovat taskulämmintä kossua ja
polttavat niitä lippuja. Vaan eiköhän jätkät lähdetä taas saunaan?
Porukka
läksi jälleen kärventämään nahkaansa ja vappuaatto Persaukistenniemen
Mökkikylässä eteni rauhalliseen tahtiin. Eräs satakieli päätti osallistua
miesten vappumielialaan. Se lennähti saunan ikkunan vieressä olevalle
koivunoksalle. Viereiselle oksalle tuli miesten pulinaa kuunnellut varis,
ylemmälle oksalle hyppäsi orava ja koivun juurella istuskeli Ryhmyn ja
Romppaisen kissa Mörökölli joka ajatteli jättää saalistushommat hetkeksi
väliin. Kaikki yhtyivät vappumielialaan ja antoivat tahtia saunasta kuuluvalle
vastanläiskeelle laulamalla kuin M.A. Numminen aikanaan:
Tir-lir-lei,
mä tuskinpa häiritsen,
kevät
vei jo hallan ja pakkasen.
Tir-lir-lei,
mä tuskinpa häiritsen
riemuin
näin laulelen…
Lämpimimmät kiitokset mainion Ryppy
& Reikä-sarjakuvan piirtäjälle Reijo Koiraalle luvasta käyttää kirjoituksessa
raikasta Tsuhnan Kosto-olutta.
Hotellin respasta toivotetaan kaikille
lukijoille oikein mukavaa, rauhallista ja turvallista vappua.