KALJUPÄISIÄ UUTISHAVAINTOJA OSA CLV

1.  Lisää velliä Afrikkaan

On uutisia joissa vain ensimmäisen kappaleen lukeminen saa aikaan vääriä johtopäätöksiä. Niin kuin kenestäs muusta kuin Sanna Marinista kertova uutinen  joka kertoo:

Pääministeri Sanna Marin (sd) ja Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja Charles Michel nostivat esiin ruokaturvan tavatessaan tänään keskiviikkona mediaa Helsingissä.

Tästähän voisi tehdä äkkinäisiä johtopäätöksiä eli ollaanko Suomen maatalouden kriisitila ottamassa vakavasti ja aletaanko Suomeen rakentaa uudelleen tarpeellisia varmuusvarastoja? Ja yleensäkin parantaa maatalouden toimintaedellytyksiä? No, eihän toki sillä uutinen jatkaa:

- Tulevina kuukausina meidän täytyy valmistautua vastaamaan kasvaviin humanitaarisiin tarpeisiin kehittyvissä maissa, jotka kärsivät ruoan kasvavista hinnoista ja mahdollisesta puutteesta, Marin sanoi.

- Meidän on osoitettava solidaarisuuttamme kehittyville maille ja autettava heitä konkreettisesti, Michel sanoi.

Meillähän on itsellämme tulossa ruokakriisi. Tulemme kärsimään ruoan kasvavista hinnoista ja mahdollisesta puutteesta. Marinin yleisessä maailmanparantamisessa hän tietoisesti unohtaa väestöräjähdyksen tai ei välitä siitä. Eläähän hän muodin mukaisesti.

”Kehittyvissä” maissa on liikaa suita ja kun niitä suita ruokitaan tulee lisää ruokittavia suita. Kyseessä on ikiliikkuja jota pidetään pyörimässä länsimaiden rahoilla joilla ostetaan hyvää omatuntoa suvaitsevais-tiedostavaistolle. Joku voi pitää tietysti ajatustani hirvittävän julmana mutta realismi on joskus julmaa.

Ärsyttää muuten tuo termeillä kikkailu. Ensi oli ”alikehittyneet maat”, sitten oli ”kehitysmaat” ja nyt on sitten ”kehittyvät maat” vaikka todellinen termi olisi kehityshaluttomat maat.

2. Hokkea

Niin. Se Suomi voitti taas maailmanmestaruuden. En minä siihen sinänsä puutu.

Enkä siihenkään että yleisistä syistä huolimatta kisojen pelillinen taso kärsi kun Venäjä ei ollut mukana.

Enkä puutu siihenkään että venäläinen media murjottaa suomalaisille siitä että suomalaiset häiskät jotka läksivät KHL:stä menivät sitten pelaamaan MM-kisoihin.

Mutta yksi lause tuossa venäläismediassa pistää silmään. Meinaten toimittaja Dimitri Storozhevin lause:

- Jääkiekko on yksinkertainen peli. 16 joukkuetta pelaa, ja Kanada ja Suomi ovat lopulta finaalissa.

Miettikääpä sitä jos hikinautit olisivat aikamatkustaneet johonkin vaikkapa vuoteen 1973 ja näyttäneet suomalaisille lätkäfaneille – jotka itkivät sen ensimmäisen MM-pronssin perään – tuon lauseen.

Olis ne sen ajan suomalaiset mahtaneet ihmetellä. Times they are changing.

3. Leikkipartisaanin logiikkaa

Onhan niitä leikkipartisaaneja muuallakin kuin Suomessa. Esim. Ranskassa. Mietitäänpä. On kyseessä nuori ranskalainen mies joka on ilmastoaktivisti ja joka haluaa saattaa ilmastoasioita ihmisten tietoon. Kuinka hän toimii? No näin:

Leonardo da Vincin Mona Lisa -maalaus oli sunnuntai-iltana tavalliseen tapaan taiteenystävien piirittämä. Yhtäkkiä alkoi kuitenkin tapahtua kummia, kun iäkäs nainen pomppasi ylös pyörätuolistaan ja alkoi hakata teoksen suojalasia rikki.

Panssarilasi ei onneksi hajonnut. Vandaali sotki kuitenkin lasin kermakakulla ja heitteli ruusuja ympäriinsä, kertoo uutistoimisto Reuters.

Turvahenkilöstö taltutti hyökkääjän nopeasti ja vei hänet pois paikalta.

Pian selvisi, ettei protestoija myöskään ollut vanha nainen, vaan sellaiseksi naamioitunut nuorehko mies. Vartijoiden ohjatessa peruukkiin pukeutunutta miestä ulos hänen kuultiin huutavan ympäristöaiheisia iskulauseita.

– Ajatelkaa maapalloa, ihmiset tuhoavat maapallon, aktivisti huusi ranskaksi.

Saas nähdä, mitä rohkeat leikkipartisaanit seuraavaksi keksivät.

4. Välttämättömiä palveluja

Kysymys: Mitä varten julkinen sektori on perustettu?

Vastaus: Tarjoamaan kansalaisille välttämättömiä peruspalveluja.

Kysymys: Kuinka Helsingin kaupunki mieltää nykyisin tehtävänsä?

Vastaus:

Työyhteisölle kävelyjä ja koulutusta

Työyhteisöt kutsutaan We walk with Pride -kävelyille osoittamaan tukensa tasa-arvoiselle ja yhdenvertaiselle kaupungille. Aihetunnisteella #wewalkwithpride merkittyjä kuvia julkaistaan tällä viikolla Helsingin kaupungin Instagramissa.

Viikon aikana henkilöstölle järjestetään keskustelutilaisuus monimuotoisista työyhteisöistä sekä aiempina vuosina suurta suosiota saavuttanut Pride-koulutus.

Kysymys: Entäs jos työntekijää ei kiinnosta tämä pakkotuputus?

Vastaus: ?

Mutta onhan se hyvä että Helsingin kaupungilla on prioriteetit kunnossa.

MIELIPITEESEEN OIKEUTETTU

Helsinki, nomenklaturan asuinalue, tuonnempana…

15-vuotias Inka Särkiö istui tietokoneensa ääressä ja oli onnellinen. Hän otti pienestä, lahjapaperein koristetusta laatikosta esille muistikortin ja asetti sen tietokoneeseen. Kortissa oleva ohjelma asensi itse itsensä ja muutamassa hetkessä Inka oli muuttunut internetissä pelkästä vastaanottajasta myös lähettäjäksi. Nyt hänellä oli oikeus pelkän lukemisen sijasta julkisesti esitettyyn mielipiteeseen.

Euroopan Intersektionaalinen Federaatio oli jo kauan aikaa sitten katkaissut lähes kaikilta kansalaisiltaan aivan ylintä puolue-eliittiä lukuunottamatta  verkkoyhteydet Federaation ulkopuolelle ja kehittänyt tilalleen oman euroverkkonsa. Euroverkon, joka oli vapaa sekä viha- että separatistisesta ajattelusta. Oli toki tiedossa että väärinajattelijoilla oli laitteistoja joilla ne pääsivät omiin, pimeisiin verkkoihinsa mutta turvallisuuskoneisto etsi näitä lainrikkojia jatkuvasti. Laittoman nettilaitteen  hallussapito tiesi välittömästi kahta vuotta vankeutta. Ja näiden laitteiden valmistus ja jakelu puolestaan viittä vuotta. Sananvastuu otettiin Federaatiossa enemmän kuin vakavasti.

Varsinaisesti euroverkko ei näyttänyt kovin erilaiselta kuin vanha internet. Siinäkin oli paljon turhaa hömppää joka itse asiassa kiinnosti ihmisiä kaikkein eniten. Vaaratonta ajanvietettä. Ja olihan euroverkossa myös keskustelupalstoja. Joita jokainen saattoi lukea. Mutta Federaatio suojeli kansalaisiaan viha-ajattelulta. Tietokoneet olivat vain vastaanottimia. Niin kuin televisio aikanaan. Verkkoon ei voinut viestittää mitään ilman erityislaitetta jonka Inkakin oli juuri laittanut koneelleen.

Ainoa poikkeus tähän oli välttämättömäksi katsottu sähköposti eli Eurolittera. Sinnekään ei kirjoiteltu mitään arveluttavaa sillä Eurolitteraan ei päässyt antamatta tarkkoja henkilötietoja ja valtuutusta, että turvallisuuskoneisto sai tarkastaa sähköpostin sisällön milloin tahansa. Jostain syystä perinteinen kirjeposti oli noussut taas suureen suosioon.

Kirjoitus- ja kommentointimahdollisuuden mahdollistavaa laitetta ei voinut saada ilman asiaan liittyvää kolmen viikon kurssia. Ja sen kurssin Inka oli juuri käynyt. Koska hänen vanhempansa eli päivitetyn lakitieteen juristina toimiva isä sekä intersektionaalisen biologian professorina toimiva äitinsä olivat Intersektionaalisen Federaatiopuolueen kaaderijäseniä, oli Inkalla mahdollisuus päästä kyseiselle kurssille jo 15-vuotiaana. Puolueen jäsenten perheisiin kuulumattomilla mahdollisuus oli aikaisintaan 18-vuotiaana ja siihen vaadittiin tarkoin perusteltu hakemus. Inka pääsi nomenklaturan jäsenenä kurssille ilman hakemusta.

Vastuullisen verkkoajattelun kurssia saattoi nomenklaturan lapsille verrata tavallaan joskus aikaisemmin pidettyyn ja nykyisin kiellettyyn rippikouluun. Kurssihan pidettiin – niin kuin rippikoulutkin aikanaan – erillisessä paikassa, yleensä luonnon keskellä ja kurssipaikalla asuttiin koko kurssin ajan. Inkan kurssi pidettiin Hämeenlinnan Vanajalinnassa, entisessä Sirola-opistossa joka nykyisin tunnettiin nimellä Valerie Solanaksen SCUM-oppikeskus.

Oppitunteja oli kuusi päivässä maanantaista perjantaihin. Muu oli vapaa-aikaa jota nuoret, samanhenkiset ihmiset viettivät nuoruuden innolla keskenään. Krapulakaan ei vaivannut sillä alkoholin käyttö ei ollut muotia vaan tilalla olivat Federaation hyväksymät kannabiskaramellit ja kannabislimonadi. Opiskelu oli oikeastaan varsin helppoa sillä kurssilaisille opetettiin asioita jotka he olivat kotinsa ja koulunsa kautta jo muutenkin omaksuneet ja oppineet ulkoa. Kaikki perustui intersektionaaliseen uhriutumisluokitukseen ja sen analysointiin mutta oikeastaan kaiken saattoi tiivistää:

KOSKEMATTOMAT: Heistä saattoi kirjoittaa ainoastaan positiivisessa sävyssä:

- Mustat

- Värilliset

- Värilliseksi itsensä mieltävät

- Kaikki mahdolliset transihmiset

- Islamilaiset

- Lesbot sekä homot

- Feministit

Poikkeuksena koskemattomiin olivat sellaiset kyseisiin ryhmiin kuuluvat henkilöt jotka julkisesti arvostelivat intersektionalismia ja woke-ajattelua. Esimerkkinä yhdysvaltalainen musta taloustieteilijä Thomas Sowell joka oli epähenkilö ja jonka sanomisiin ei missään olosuhteissa saanut viitata.

Luonnollisesti Euroopan Intersektionaalinen Federaatio oli koskematon. Minkäänlaista separatistista ajattelua ei hyväksytty.

OSITTAIN KOSKEMATTOMAT: Heteromiehet, jotka tunnustivat intersektionaalisen uhriutumisluokituksen ja woke-ajattelun ja pyysivät tarpeeksi usein anteeksi olemassaoloaan. Osittain koskemattomia olivat myös naiset, jotka eivät aktiivisesti vastustaneet intersektionaalista järjestelmää mutta eivät sitä myöskään aktiivisesti kannattaneetkaan.

VAPAA RIISTA: Valkoiset, lihaa syövät heteromiehet. Myös sellaiset henkilöt jotka olivat olleet intersektionalisteja mutta muuttuneet aatteen ja järjestelmän luopioiksi. He olivat virallisesti kaikkein vihatuimpia.

Luonnollisesti opiskeluihin kuului väkivallan hyväksymisen uudelleenmäärittely. Sen saattoi tiivistää BLM-määritelmällä eli kaikki mustiin kohdistuva väkivalta on tuomittavaa ja rikollista, mutta jos musta kohdistaa väkivaltaa valkoisiin tai aasialaisiin on väkivallan syynä valkoinen ylivalta. Musta ei ole siihen itse syyllinen vaan hän on uhri. Mustien toisiin mustiin kohdistama väkivalta oli keskustelun aiheena yksinkertaisesti ohitettava. Sitä ei ollut olemassakaan.

Mielenkiintoinen osa opiskelusta oli intersektionaalisen huumorin opiskelu. Siinä opiskelijan annettiin ymmärtää, että huumorin tehtävä ei ole naurattaa tai huvittaa, vaan intersektionaalinen huumori koostui jutuista ja tarinoista ihmisistä jotka eivät olleet hahmottaneet omaa paikkaansa ja arvomaailmaansa intersektionaalisessa todellisuudessa. Nämä olivat opettavaisia tarinoita joitten pääsisältö oli aina se, että ihminen ei ollut kokonainen eikä onnellinen ellei hän hyväksynyt intersektionalismia ihmiskunnan lopullisena huipentumana joka lopetti historian tarpeettomina. Hyvä vitsi ei naurattanut vaan sai aikaan sääliä vitsin kohdetta kohtaan.

Kävi niin ikävästi että huumorinopetuksessa tapahtui kaksi ensimmäistä kurssilaisen hylkäämistä. Kurssilaisille näytettiin vanhoja, viime vuosituhannelta peräisin olevia ja jo kauan aikaa sitten kiellettyjä huumoriohjelmia. Kurssilaisista kaksi naurahti pariinkin kertaan ja sen jälkeen heidän kurssinsa päättyi saman tien. He saattaisivat seuraavan kerran hakea kurssille vasta 18-vuotiaana samalla tasolla muurahaiskansalaisten kanssa. Inka ajatteli kauhuissaan sitä, minkälaisen pettymyksen nuo kurssitoverit aiheuttaisivat heidän vanhemmilleen.

Myös historiankokeessa yksi poika reputti. Kas kun hän oli kirjoittanut koevastaukseensa että myös suomalaisia oltiin aikanaan viety Suomesta orjiksi etnisesti edistyksellisiin maihin. Opettaja muistutti kurssilaisia että vaikka tämä teknisesti ottaen olikin totta, niin sitä faktaa saatettiin käyttää viha-ajatteluun ja intersektionalismin vastaiseen propagandaan. Siksi tietyistä historian asioista tuli vaieta uuden, paremman tulevaisuuden puolesta. Wovon man nicht sprechen kann, darüber muss man schweigen. Se tuli muistaa. Kaikista asioista ei saanut puhua. Se oli sananvastuun hinta.

Trans-ajattelu oli yksi kurssin pääaiheista ja kurssilaisille muistutettiin että vanhentunut ja putkinäköinen biologia ei saanut olla esteenä uudelle, kehittyneemmälle ja mielikuviin perustuvalle trans-ajattelulle. Asia kiteytettiin näin:

Ei ole mitään epänormaalia. Ainoa epänormaali asia on vanhan ja pikkuhiljaa kuolevan maailman arvokonservatiivien tukahduttava näkemys siitä, mikä on normaali.

Tämä oli helppo oppia ja omaksua. Olihan Inkakin oppinut sen äidinmaidossaan vaikka hänen vanhempansa olivatkin epämuodikas cis-heteropariskunta. Inka läpäisi kurssin kolmanneksi parhaana.

Ja nyt hän oli tietokoneellaan. Kello oli 22.00 jolloin keskustelupalstoilla, erityisesti TRANSWOKE-palstalla oli suurin liikenne. Muurahaiskansalaisten asuinalueilla sähkön- ja lämmönjakelu katkaistiin kesäisin säästösyistä kello 22.00 – 06.00 mutta Inkan kotona sitä ei huomattu. Hän kytkeytyi keskustelupalstalle ja antoi palaa kaiken sen, minkä hän oli oppinut, omaksunut ja minkä hän saattoi nyt sertifikoituna sanoa. Ja hänet otettiin lämmöllä vastaan uutena kommentoijana. Omalla nimellä tietenkin. Olihan TRANSWOKE-palstan yläpalkissa viesti:

NIMIMERKKI ON UHKA SANANVASTUULLE JA OIKEALLE VAPAUDELLE!

Meni tunti. Inka kirjoitti. Inka kommentoi. Ja yllättäen Inka tunsi olonsa tyhjäksi. Hän ei ollut varsinaisesti tyhmä. Olipahan vaan elänyt kuplassa joka rajoitti ajattelun tiettyyn suuntaan. Antamatta mahdollisuutta muuhun. Mutta hän kaipasi väittelyä. Riitelyäkin. Hän halusi voittaa väittelyn. Mutta eihän tuolla palstalla ollut sellaista. Ei ollut mitään väittelyä. Oli vain keskinäistä yksimielistä hyminää. Inka alkoi ajatella että oliko hän sittenkin vain tabula rasa? Tyhjä paperi, jonka joku muu täytti omalla kirjoituksellaan.

Ja sitten hänen mieleensä juolahti pelottavampi ajatus. Minkähänlaista siellä viha-ajattelijoiden sivuilla on? Siellä kielletyssä pimeässä verkossa? Mitä siellä puhuttaisiin?

Inka hätkähti ja löi itseään avokämmenellä poskeensa. Sitten hän otti kaksi kannabiskaramellia. Hänellä oli edessään loistava tulevaisuus. Peruskoulun jälkeen hän menisi femnasiumiin, sieltä yliopistoon lukemaan yhteiskuntateologiaa ja sen jälkeen nomenklaturan jäsenelle olisi vain taivas rajana. Ehkä hän pääsisi puoluekoneiston korkeaksi virkailijaksi aina Brysseliin saakka.

Ellei hän syyllistyisi synneistä suurimpaan. Eli ajatteluun. Ja hän päätti, ettei syyllistyisi siihen enää koskaan. Hän oli oikeutettu mielipiteeseen. Hyväksyttyyn mielipiteeseen.

Ja se saisi riittää.

JOTAIN IHAN MUUTA CXX

Mennään taas hetkeksi yleismasentavasta nykypäivästä ajassa hieman taaksepäin, joskaan ei tällä kertaa aivan Kekkoslovakiaan saakka. Kuluvan vuoden helmikuussa tein pienen syrjähypyn 1970-luvulta ja esittelin 1980-luvun suomalaisia tv-ohjelmia. Käydään tällä kerralla läpi sitä, mitä ulkomaista tv-tarjontaa kyseisen vuosikymmenen suomalaiselle tarjottiin. Tarjontaa oli tuolloin jo kohtuullisen paljon vaikka kanavia ei ollut kuin kaksi ja vuosikymmenen loppupuolella kolme. Näin ollen huomattava määrä kaikenlaista tarjontaa jää pois. Mutta tuleepahan raapaistua pintaa kumminkin.

Aloitetaan 1980-luvun alussa esitetyllä brittiläisellä scifi-sarjalla Triffidien kapina:

Juonen perusta ei ole sinänsä kovin uskottava sillä siinä on yhtä aikaa lähes koko maailman sokeuttanut valoilmiö sekä karkuun päässeet kolmemetriset lihansyöjäkasvit. Brittiläiset saivat kuitenkin tuosta asetelmasta kehitettyä varsin toimivan ja välillä vähän hyytävänkin sarjan. Sellaisella brittiläisellä eleettömällä tyylikkyydellä.

Vuonna 1982 tuli tarjolle yhtä lailla brittiläistä scifiä eli sarja Safiiri ja Teräs:

Sarjan päähahmot olivat jonkinlaisia ulottuvuuksien välisiä agentteja jotka korjasivat ajassa tapahtuneita vääristymiä. Tätähän tuli aikanaan katsottua jokainen jakso mutta taitaa olla niin, että kyseinen sarja ei ole kestänyt aikaa kovin hyvin.

Vuonna 1981 tuli sitten kansalaisille tarjolle saiputta. Kyseistä saiputta tarjosi tv-sarja Dallas:

Sarja oli suomalaisten keskuudessa hyvin suosittu, samoin kuin aivan samanlainen vuonna 1984 Suomeen tullut sarja Dynastia. Molempien sarjojen sisällöt olivat, no, saiputta eivätkä ne minua jaksaneet kiinnostaa. Ehkä vaan en ollut oikeaa kohderyhmää. Toisin kuin nykyisiä saippuasarjoja näitä kahta esitettiin vain kerran viikossa ja ne olivat ulkokuvauksineen suuremmalla rahalla tehtyjä.

Koko 1980-luvun – ja tietysti sen jälkeenkin – Suomessa esitettiin monenmoisia saksalaisia poliisisarjoja. Ne eivät itselleni oikein kolahtaneet mutta esitellään niistä pari eli ensiksi erittäin pitkäikäinen Vanha kettu:

Kuvassa se ensimmäinen Vanha kettu eli Köster

Ja toisena sarjana Schimanski:

Itse asiassa kyseinen sarja oli tuon niminen silloin 1980-luvun lopulla vain Suomessa. Saksassa se oli osa Tatort-rikossarjakokonaisuutta. Jos kohta saksalaiset deekkarisarjat eivät kovasti kolahtaneet niin sen sijaan yksi brittiläinen ja yksi amerikkalainen kolahtivat tuolloin. Se brittiläinen sarja oli Bergerac:

Sarjassahan selviteltiin rikoksia Jerseyn saarella. Sarja oli tyypillisen brittiläinen sillä loppujen lopuksi siinä ei tapahtunut paljon mitään mutta se ei paljon mitään pantiin tapahtumaan niin tyylikkäästi että jokainen jakso tuli katsottua. Se amerikkalainen poliisisarja taas oli Hill Street Blues jota tietysti Hilipilipluusiksi kutsuttiin:

Kyseinen sarja erosi varsin paljon tyypillisistä poliisisarjoista sillä siinä oli jatkuva ja monipolvinen juonirakennelma eikä varsinaista pääosan esittäjää. Sarjan tunnusmusiikki oli yksi niitä 1980-luvun tunnetuimpia:

Niitä jenkkipoliisi- tjms-sarjojahan oli sitten monia, oli Magnumia, oli Kovaa peliä Bostonissa ja mitä niitä nyt olikaan. Ne eivät nousseet sillä lailla omaksi suosikiksi. Se sijaan varsin paljon tuli katsottua sarjaa Matlock:

Sarjassa puolustusasianajaja Matlock oli sellainen sottaileva, ottiatuotaileva ja asioita hoksaava heppu joka oli jonkinlainen siviilimaailman vastine komisario Columbolle.

1980-luvulla oli suomalaisille tarjolla myös varsin paljon brittihuumoria. Otetaan yhtenä esimerkkinä sketsisarja Ei yhdeksän uutiset:

Sarjan tekijöistä Rowan Atkinson, Mel Smith ja Griff Rhys Jones ovat olleet kuuluisia siitä alkaen ja Atkinsonistahan on tullut Mr. Beanin myötä suorastaan supertähti. Tekijät olivat ymmärtääkseni sellaista brittikomedian uutta aaltoa jotka tulivat esille sen jälkeen kun Monty Python putsasi pöydän koko 1970-luvun. Samantyyppiset tekijät olivat myös Älypäät-sarjaa tehnyt porukka:

Kyseinen sarja esitettiin Suomessa joskus 1986-1987 ja sehän oli siihen aikaan aivan must. Itse asiassa sarja oli sen verran sekopäinen ja sinänsä ajasta riippumaton että se saattaisi toimia vieläkin. Hypätään sitten takaisin Amerikkoihin ja otetaan esille Suomessakin hyvin paljon katsottu sarja Ritari Ässä:

Sarjahan oli siitä omalaatuinen että sen pääosassa ei oikeastaan ollut pääosanäyttelijä David Hasselhoff josta tuli Suomessakin jonkinlainen supertähti vaan ihmeauto KITT. No joo, sarjassa oli semmonen niinqu säätiö joka ratkaisi totanoin rikoksia mutta tosiasiassa jätkät katsoivat sarjaa odottaen sitä että Hasselhoff painoi KITTin Turbo Boost-hanikkaa jolloin auto lensi kuin Seppo Rädyn keihäs aikanaan.

Jonkunlaisen säätiön palveluksessa oli myös Ihmemies MacGyver jota näytteli myöhemmin Tähtiportti-sarjasta tunnettu Richard Dean Anderson:

Tässäkin ratkaistiin kaikenlaisia rikoksia ja muuta sellaista kamalaa mutta sarjan ideahan oli siinä että MacGyver oli mahdottoman kätevä käsistään ja osasi tehdä klemmarista, jeesusteipistä, purukumista ja kengännauhasta suurinpiirtein taktisen ydinaseen. Ja tähän väliinhän voikin sitten tarjota tunnusmusiikkia kyseisestä sarjasta. Siinäkin MacGyver ehtii väsäillä kaikenlaista:

Hypätään vaihteeksi Brittein saarille ja muistutetaan sarjasta Pimeyden Ytimessä:

Sarja oli sinänsä varsin viherpiipertävä ja siinä sen ajan mukaisesti ydinvoima oli kaiken pahan alku ja juuri. Mutta sarjan käsikirjoitus ja toteutus olivat helvatun hyvin tehtyjä ja omasta mielestäni kyseessä oli yksi parhaita 1980-luvun tv-sarjoja. Vähän kevyempää brittidekkaritavaraa tarjosi sarja Taistelupari:

Sarjan ideanahan oli että miespuolinen jenkkipoliisi Dempsey oli joutunut pakoon Englantiin ja hänellä oli parina naispuolinen brittipoliisi Makepeace. Sarja oli Suomessakin hyvin katsottu vaikka en itse asiassa muista siitä mitään muuta kuin sen että Dempsey yritti kerran ostaa panssarivaunun ja kerran sivuosassa oli 1970-luvun pop-tähti Suzi Quatro. Olisko sarjan suosio selitettävissä sillä, kun katsoo Makepeacen ulkonäköä?

Täysin toisenlaisella asenteella toimi sitten amerikkalainen kieli poskessa tehty poliisisarja Moukarimies jonka päähahmo Sledge Hammer oli eräänlainen 1980-luvun humoristinen versio Dirty Harrysta. Mies, joka ei todellakaan ratkaissut asioita puhumalla:

Sledge Hammerin tunnetuin repliikki oli ”Trust me. I know what I´m doing” jonka hän sanoi aina ennen äärimmäistä katastrofia. Parhaimmillaan hän räjäytti kokonaisen kaupungin:

1980-luvulla scifinälkäisille tarjottiin sitten amerikkalainen sarja V:

Sarjassahan ulkoavaruudesta tulleet ihmisiksi naamioituneet liskot esittivät maapallon asukkaille uusia parhaita kavereita mutta tosiasiassa olivat tulleet maahan ratkaisemaan kotiplaneettansa vesi- ja ruokapulaa varsin brutaalilla tavalla. Sarjahan lopetettiin Suomessa kesken esittämisen koska se oli joidenkin mielestä nimbalikauhea. Silloin säikyttiin vähästä. Nykyisin tietysti vielä vähemmästä. Niin kuin vääristä mielipiteistä. Ei siihen säikkymiseen liskohättiäisiä tarvita. Mainitaan vielä että sarjan tehosteet vaikuttavat nykyisin kovin alkeellisilta mutta siihen maailman aikaan ne olivat ihan toimivia.

Ja mikäs voisi olla enemmän 1980-lukua kuin poliisisarja Miami Vice:

Väittävät, että sarjan kuvauspaikat valittiin niin, että ne kävivät sävy sävyyn jätkien vaatteisiin. En minä oikeastaan tuota epäile. Pannaanpa tähän se tunnusmusiikki joka tuli silloin tutuksi niin monelle:

Katselinhan minäkin tuota silloin aika ajoin mutta jos rehellisiä ollaan niin en muista koko sarjasta muuta kuin että Don Johnsonin esittämällä roolihahmolla oli vene, jossa hän asui. Ja että vaatteet oli 80-luvun tyyliin ihan viimesen päälle muodikkaita.

Mainitaan vielä Suomessa vuonna 1989 esitetty sarja Kalliovuorten kingit:

En ole katsonut sarjasta ensimmäistäkään jaksoa mutta muistan, kuinka sitä mainostettiin. Eli:

MTV3 esittää TOIMINTASARJOJEN KINGIN nimeltään KALLIOVUORTEN KINGIT. Sisältää KIVIKOVAA ACTIONIA.

Jotenkin vaan tuo mainos tuntui niin kököltä että sarjaa ei tullut ollenkaan katsottua. Ja sinänsä se floppasi muutenkin jääden yhteen kauteen.

Tässähän se pyyhkäisy 1980-luvulta. Mutta mennään vielä takaisin 1960-luvulle. Hyvässä sarjassahan on usein se mitä ***ttua-efekti. Ja tässä brittiläisessä The Prisoner-sarjassa se todella oli:

Jos saatte tuon jostain käsiinne niin kannattaa katsoa. Tämä tällä erää. Jatkossa jotain ihan muuta.

AJAN HENKI OSA VII

Laitetaanpa pari tuoretta esimerkkiä Ajan Hengestä. Kyseinen Ajan Henkihän on sellaista että ihmisten elämää määrittelee vihervasemmistolainen muoti jolla ruokitaan vihervasemmistolaista egoa ja joka on päässyt turpoamaan hirviöksi jota ei voi enää pysäyttää.

Ensimmäisenä newspeakia jota esittelee Plan internationalin Anna Könönen. Noin virallisestihan kyseinen pulju on ”kansainvälinen lastenoikeusjärjestö, jonka tarkoituksena on kehittyvien maiden lasten elinolosuhteiden parantaminen” ja siinähän ei sinänsä ole mitään pahaa. Mutta kuinkas Könönen aikoo toteuttaa tätä? No näin:

Kielen on muututtava ajan mukana – menstruoivista ihmisistä puhuminen edistää tasa-arvoa ja ihmisoikeuksia.

…

Kaikilla tytöillä ja naisilla ei ole kuukautisia, ja kaikki, joilla on kuukautiset, eivät ole tyttöjä tai naisia. Esimerkiksi osa transmiehistä ja muunsukupuolisista ihmisistä menstruoi.

Eli sitä tyypillistä. Mutta tässä seuraavassa kyseinen Könönen kiteyttää ajan hengen:

Kieli ei koskaan ole neutraalia, vaan se ilmentää ympäröivän kulttuurin ja yhteiskunnan arvoja. Kielenkäyttö on myös vallankäyttöä, halusimme tai emme.

Tuntuuko siltä että Orwellit on luettu? Nykyaikana ihmisiä pyritään pakottamaan käyttämään itselle vastenmielisiä termejä. Ja aunohtamaan jopa biologian sen vuoksi että tiedostava muoti vaatii niin. Jos tässä olisi kyseessä vain yksittäinen avautuminen niin eipä sitä olisi tarvetta kommentoida. Mutta montako kertaa olette kuulleet valtakoneiston sanoneen että alkaako siskoilla viirata? Ei ole sanonut. Vaan sanoo että oppikaa, omaksukaa ja hyväksykää, muurahaiskansalaiset.

Ja vielä herää kysymys että kuinka tämä LGBTQTiiTyy-tuputus auttoi niitä kehitysmaiden lapsia?

Toinen esimerkki Ajan Hengestä on toistoa, mutta erinomaisen tarpeellista. Eli eduskunta sitten meni ja hyväksyi uuden ilmastolain äänin 121-42. Tarkoituksena on tehdä Suomesta hiilineutraali vuoteen 2035 mennessä. Muistutetaanpa siitä että Suomi on jo peräti hiilinegatiivinen eli biokapasiteettimme on suurempi kuin hiilijalanjälki.

Eli tosiasiassa Suomesta on tarkoitus tehdä teollisuus- ja elinkeinoelämäneutraali. Vain ja ainoastaan vihervasemmistolaisen muodin vuoksi. Ja muistutetaan että pääosa kokoomuslaisista äänesti lain puolesta. Niin että siitä suunnasta on turha odottaa mitään muutosta.

Jatketaan elämää. Ajan Hengessä. Vaikkei huvittaisikaan. Sillä eihän meidän mielipidettä kysytä.

26. EPISTOLA: VIDEOEXTRA

Tämän yhdessä kulkemamme nuivan matkan aikana on vastaan tullut eräitäkin suvaitsevais-tiedostavan väestönosan videoita jotka ovat tarkoitettu opiksi ja ojennukseksi muurahaiskansalaisille. Jotkut niistä ovat opettavaisia tahtomattaan. Laitetaan tällä kertaa koottuina epistoloina hieman näitä videoita. Varmaankin lukija on kaikki nämä nähnyt mutta kun niitä esittää tarpeeksi monta kerralla niin se pistää miettimään että onks todellisuus totta ensinkään vaiko ehkä trikkikuva vaan. Aloitetaan Ylen Oulun toimituksen tekemällä raiskauksenestovideolla. Tämä on siis tehty ihan tosissaan:

Saatujen tietojen mukaan raiskausten määrä putosi videon julkaisun jälkeen Oulussa nollaan. Mutta oululaiset panivat vielä paremmaksi eli sitten mentiin jo overkillin puolelle. Tuloksena oli nono-square:

Jo aikasemmin nollaan painuneet raiskauslukemat menivät tämän jälkeen miinukselle eli raiskaajat alkoivat tuupata itseään rektaaliin.

Meidän poliisimme meni muutama vuosi sitten Pavlik Morozov-linjoille eli käytti propagandassa hyväkseen lapsia. Tuloksena oli surullisenkuuluisa Poliisileijona:

Ja sitten vuoroon kunnon paatosta Turuust, jossa karkoitetaan joitakin joita ei edes ole mutta joillakin on mielikuvitusystäviä. Lapsilla siis. Joillakin aikuisilla on taas mielikuvitusvihollisia. Ja no, nehän ovat niitä kaikkein turvallisimpia vihollisia. Siis Ei Natseja Turkuun:

Esikiljujan eläytyminen oli kaunista. Etten sanoisi suorastaan taiteellista. Hotellin respassa kannetaan myös yhteiskunnallinen vastuumme ja me varoitamme kaikesta, mikä päättyy tsi-päätteeseen:

No sittenhän täällä läntisessä maailmassa nousi pakkomielteestä kärsivä nuori tyttö hetkeksi aikaa jumalattareksi. Sanoivat ihan tosissaan hänen näkevän hiilidioksidin paljaalla silmällä. Siitä muistona How Dare You mutta ettei menisi ihan tylsäksi niin laitetaan se heavy metal-versiona:

Ja koska täällä lännessä hypätään tiedostavasta muodista toiseen hirveällä vauhdilla niin nyt kyseinen tyttö on jo päässyt unohtumaan. Mikä voi olla hänelle sinänsä ihan hyväksi. Mutta laitetaanpas sitten taas kunnon poliisipropagandaa:

Tässähän varoitellaan vihapuheesta ja koska se on laista löytymätön poliittisesti hyväksikäytetty blankotermi niin videon loppulitviikin voi tiivistää näin:

Tiesitkö että jokin voi olla rangaistava teko?

Jos epäilet jotakin, ilmoita poliisille.

Suomalaisten sanoma sana on luonnollisesti pahempi kuin etnisesti edistyksellisen tuontitavaran tekemä väkivallan teko. Joihin kuuluvat myös raiskaukset. Kuinkas yhdenvertaisuusvaltuutetun toimiston ylitarkastaja Michaela Moua kommentoikaan näitä etnisesti edistyksellisiä raiskauksia joita on suhteellisesti valtavan paljon enemmän kuin kantaväestön tekemiä. No näin:

Ja laitetaan se vastaus vielä tekstinä:

"Mä oon ymmärtänyt et ne tavallaan se tavallaan ne miten ne tilastot on katottu ei oo ihan ihan tietyl tavalla siinä on  mä en oo ihan tarpeeks itse asias tiedä miten niitä tilastoja on katottu. Mut siis tää mun mielest yhtaikaa on hirveen tärkeetä se että ei yleistetä".

On jokseenkin hienoa että meillä on tällaista etnisesti edistyksellistä viranomaisosaamista. Ja laitetaan sitten vihreää interperspirationaalista biologista osaamista jota tarjoaa suuresti arvostamamme Fatim Diarra:

Panitteko merkille kuinka hyvin muiden ihmisten pokka piti. Ja laitetaan sitten lisää Fatim Diarran osaamista. Siitä ei ole youtubevideota joten sitä ei pysty upottamaan tähän mutta löytyy tästä twitter-linkistä. Oikeastaan tuo lyhyt pätkä kuvaa hyvin vihreitä muutenkin. Ja kyseinen henkilöoletettu on siis Helsingin kaupunginvaltuuston puheenjohtaja.

Laitetaanpa sitten selkeästi ennalta harjoiteltua wokeltavaa järkytystä eli Renazjoku pääsee järkyttymään kun kuulee 2 x n-sanan:

Kuinkahan monta kertaa tuon Renazjonkun oli pitänyt harjoitella kotona tuota ”tää on ihan superjärkyttävää että valkoinen ihminen ruskean ihmisen vieressä kaks kertaa käyttää tuota n-sanaa niinkun ihan tahallaan niin tää on musta todella epämukava, todella epäsensitiivinen todella turvaton tää tila tällä hetkellä”.

Kyseinen Renazjokuhan muuten on yhtä lailla valkoinen. Ja hänelle itselleen ei n-sana aiheuta epämukavuutta. Niin kuin kuuluu:

Tähänhän joku saattaa sanoa että tuossahan nigga lauloi että nigga mutta hei, sen soitti Renazjoku joka on valkoinen joten tuohan on silkkaa kulttuurista apprpörröttämistä.

Ja siirrytään lopuksi vielä hetkeksi nykypäivään, ilman videota. Maria Ohisalo palasi äitiyslomilta tekemään sitä mitä hän parhaiten osaa ja hänen tuorein lausumansa muuttunee mitä varmimmin legendaariseksi. Eli:

- Kun öljykattila vaihtuu maalämpöön tai diesel-auto sähköautoon, poistuu omasta taloudesta yksi huoli.

Kun ottaa huomioon mitä nuo Ohisalon ja vihervasemmiston yleensäkin vaatimat uudistukset maksavat, niin sadoissa tuhansissa suomalaisissa kotitalouksissa voidaan tuumata että tuo huoleton taloustilanne tulee niin helvetin kalliiksi että ei meillä ole siihen varaa.

Seuraavaa epistolaa odotellessa. Aiheita siihen löytyy varmasti.

KÄPPÄUKOT JA EUROOPPALAISET ARVOT

Huitsinnevadan Örnätjärvi, näitä päiviä…

Erään tutun grillikodan savupiipusta nousi jälleen kerran savua, samoin kuin muuan örnätjärveläisen väärään energiatehokkuusluokkaan kuuluvan omakotitalon piisistä. Molemmissa tulisijoissa poltettiin EU:n fossiiliseksi energiaksi määrittämää puuta. Paha, paha rikos.  Grillikodassa istui kaksi setärumaa käppäukkoa joista lukija on ehkä joskus kuullutkin. Eli siinä saunataukoaan viettivät Perskeleen Ykä ja Lötjösen Eelis. Miehet olivat olleet toimitsijoina valmistelemassa Huitsinnevadan urheilutalolla pidettäviä joutenolon lopettelemisen SM-kisoja ja raskaan talkootyöpäivän jälkeen sauna oli sekä paikallaan että ansaittu. Lötjönen aukaisi Tsuhnan Koston, otti hörpyn ja totesi:

- Niin. Siellä Ukrainassa käydään sitä sotaa. Vaikka asiaa kuinka pähkäilisi niin Venäjä on hyökkääjävaltio ja toivottavasti ukrainalaiset pistävät hyökkääjää käkättimeen, ajavat sen maastansa pois ja maahan saataisiin rauha.

Ykä laittoi muutaman klapin tulipesään, aukaisi oman Tsuhnan Kostonsa ja vastasi:

- Eipä tästä voi eri mieltä olla. Hyökkääjävaltion kuuluu saadakin kuokkaansa. Mutta onhan niin että kun sodassa tulee raatoja niin niiden raatojen päälle tulee ratsastamaan eräs taho, jota ei sinne kaivata ja joka pyrkii keräämään kaikki PR-pisteet itselleen.

- Jaa, meinaat EU:ta. Joka sitten tulee mainostamaan että Ukrainan mahdollinen voitto on niiden kuuluisien ”eurooppalaisten arvojen” voitto.

- Just niin. Vaikka Ukrainan mahdollinen voitto tulisi vain ja ainoastaan olemaan ukrainalaisten sotilaiden ja heille annettujen eurooppalaisten ja amerikkalaisten aseiden voitto. Joita ei antanut EU vaan erilliset kansallisvaltiot. Vaan mietitäänpä mitä ne kovasti mainostetut eurooppalaiset arvot ovat?

Lötjönen sytytti voimasavuke Bostonin ja vastasi:

- No sehän on helppo vastata. Virallisestihan ne ovat ihmisarvon ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen, vapaus, kansanvalta, tasa-arvo ja oikeusvaltio. Käytännössä ne ovat sitä, että Eurooppaan on otettava niin paljon kehitysmaalaisia pysyvälle elatukselle kuin niitä on vaan tulossa ja Herra nähköön niitä on tulossa.

- Jep. Ja kun Itä-Euroopan maat, jotka muistavat hyvin neuvostomiehityksen eivät tuohon suostu, niin EU:ssa sekä erityisesti Suomen valtamediassa muistutetaan jatkuvasti että kyseiset maat eivät tue eurooppalaisia arvoja. Eli ovat ihmisarvon ja ihmisoikeuksien kunnioittamisen, vapauden, kansanvallan, tasa-arvon ja oikeusvaltion vastaisia.

- Niinpä. Ja EU:n käsitys siitä oikeusvaltiosta on se, että sananvapautta rajoitetaan tai se kielletään jos se ei ole EU:n virallisen, monikultturistisen epistolan mukaista. Ja ne, jotka eivät suostu sananvapauden rajoittamiseen, ne ovat sananvapauden vastaisia. Ja poliittisesti määriteltyä sananvapautta taas puolustetaan valtion ilmianto-organisaatioilla. Neuvostoliittolainen anonymka tekee paluutaan. Tai on tullut jo.

- No niinhän tekee ja on tullut ja samalla EU pyrkii hiljentämään ”kielletyt sisällöt, vihapuheen, disinformaation sekä väärän ja harhaanjohtavan tiedon”.

- Minkä seurauksena me, jotka emme näitä putinistisia menettelytapoja hyväksy, olemmekin yllättäin itse putinisteja. Vaan minkäslaisia ne suomalaisille syötettävät eurooppalaiset arvot olisi tiivistettynä?

- Jaa, oliskos ne tällaisia:

- Joo, tuohon ne voisi tiivistää. Siinä on sekä monikulttuurisuus että ilmastokiima. Ja irvistely. Sekä toive siitä että meistä käppäukkofossiileista päästään eroon yhden sukupolven aikana. Mutta onhan se hyvä, että meillä on eurooppalaisiin arvoihin uskova pääministeritär, joka osaa muokata menneisyyttäkin.

- Joo, kas kun ensiksi se oli että…

- Hähhää, joo, ja sitten se olikin että…

- Hjuu, ja koska meillä on eurooppalaisien arvojen nimeen vannova valtamedia jolle nuori ja vihervasemmistolainen feministi Sanna Marin on jumalatar niin eihän häneltä kysytä ikäviä kysymyksiä siitä, mitä on tullut sanottua. Mehän niitä kysymyksiä esitetään mutta me ollaan marginaalissa ja meidät voi aina tulkita putinisteiksi. Eiköhän lähdetä saunaan ja otetaan sitä ennen moukut Äkkölämäkölän bönjakkia?

- Näin tehdään. Kukas se olikaan se kirjailija joka varoitteli menneisyyden muokkaamisesta ja väärinajattelun kitkemisestä?

- No Orwellhan se. Se vaan kuvitteli kirjoittavansa fiktiota…

ONKS PUU MUOVIA, HÄ?

Euroopan Unionin niin päätökset kuin esitykset eivät ikeniä naurata yleensäkään ja joskus ne menevät kertakaikkisesti sille tasolle, ettei köyhän kansan järjenjuoksu taivu niitä tajuamaan. Niin kuin tämä tuore:

Euroopan parlamentin ympäristövaliokunta hyväksyi 16.-17.5. näkemyksensä Uusiutuvan energian direktiivin uudistamiseksi. Ympäristövaliokunnan näkemyksen mukaan metsäenergiaa ei jatkossa katsottaisi uusiutuvaksi energian lähteeksi. Suomen osalta tämä tarkoittaisi noin 20TWh poistumista uusiutuvasta fossiiliseksi, kun metsähaketta ei enää katsottaisi uusiutuvaksi. Määrä olisi suurempi kuin yli kahden Loviisan ydinvoimalaitoksen vuotuinen energiantuotantomäärä.

Sehän on tietysti selvää, että EU ei ole koskaan väärässä joten puu ei voi olla uusiutuvaa. Se metsäenergiahan tehdään, no, puusta. Tämä herättää kysymyksiä:

- Jos puu ei ole uusiutuvaa, niin louhitaanko sitä puukaivoksissa?

- Louhittu raakapuuaineshan ei ole valmista puitten rakentamiseksi joten kuinka, ja millä tavoin raakapuuaines rikastetaan?

- Kuinka rikastettu puuaines puristetaan varsinaisiksi puiksi? Kuinka oksat kiinnitetään?

- Kuinka ja kenen toimesta valmiiksi rikastetut ja puristetut puut juntataan maastoon? Miksi minä en ole koskaan nähnyt täysikasvuisten puiden istuttamista vaikka olen liikkunut paljon metsissä? Kuinka tämä istuttaminen on tapahtunut aikanaan, kun ei ole ollut konevoimaa?

- Minkähänlaista jäynää tämä näkemys tulee jatkossa tietämään kotien ja mökkien tulisijoille joissa poltetaan tätä ei-uusiutuvaa energiaa?

- Ja mitenkäs, kun puu ei ole uusiutuvaa niin onko se ehkä muovia? Olisikos meillä riemun paikka sillä sen myötä meilläkin on nyt muovilauttoja omissa vesissämme? Ikioma ympäristökatastrofi?

Muovilautta ja muovijätkät

Hotellin respassa jäädään odottelemaan EU:n päätöstä että vesi ei ole märkää joten siitä ei voi käyttää juomiseen, kasvien kasteluun ja tulipalojen sammuttamiseen.

SUOMETTUNUT MAAILMA

Niin kuin hyvin tiedetään, haluaa suomalainen vihervasemmisto tuhota suomalaisen elinkeinoelämän ilmastohysteriansa ts. egonsa ruokkimisen nimissä. Vaikka se on täysin turhaa sillä Suomi on biokapasiteetiltaan plussan puolella, ihan siellä maailman kärkisijoilla ja muutenkin hoitaa ympäristöasiansa moitteettomasti.

Miksi Suomi on siellä kärjessä? No, siihenhän on pari syytä:

1. Suomalaiset ovat suhteellisen järkeviä ihmisiä. Sen vuoksi – toisin kuin Aasiassa ja Afrikassa – Kymijoki, Kyrönjoki, Kemijoki ja Aurajoki ei ole täynnä suomalaista muoviroskapaskaa joka sitten leviäisi Pohjanlahdelle ja Suomenlahdelle. Ei, vaan ne laitetaan roskiksiin ja viedään kaatopaikalle.

2. Suomessa on pinta-alaansa nähden sopiva määrä ihmisiä. Ei tippaakaan liikaa. Suomen väestötiheys on 16,3 ihmistä neliökilometriä kohden. Toisin kuin monessa muussa maassa. Katsotaan – näin käppäukon tuumailuna – minkälainen pitäisi asukasluku olla niissä maissa jotka ovat biokapasiteetiltaan pahasti pakkasen puolella. Siis asukasluku suomalaistettuun malliin. 16,3 ihmistä per neliökilometri.

Otetaan muutamia esimerkkejä ja aloitetaan Aasiasta:

Kiina:

Nyt: 1 411 778 724 / Suomettunut väkiluku: 156 414 800

Intia:

Nyt: 1 339 000 000 / Suomettunut väkiluku: 53 586 739

Bangladesh:

Nyt: 163 000 000 / Suomettunut väkiluku: 2 374 000

Vietnam:

Nyt: 96 208 000 / Suomettunut väkiluku: 5 371 000

Japani:

Nyt: 125 930 000 /Suomettunut väkiluku: 5 508 000

Iran:

Nyt: 82 821 000 / Suomettunut väkiluku: 26 862 000

Ja käydään sitten Afrikassa:

Egypti:

Nyt: 106 437 000 / Suomettunut väkiluku: 16 316 000

Egyptin kohdalla voi huomauttaa että pääosa maan väestöstä asuu Niilin varrella. Kaikki muu on autiomaata.

Nigeria:

Nyt: 214 028 000 / Suomettunut väkiluku: 15 057 000

Etelä-Afrikka:

Nyt: 48 810 000 / Suomettunut väkiluku: 19 869 000

Sinänsä Afrikassa on maita – varsinkin keskisessä Afrikassa – joissa biokapasiteetti on kovasti plussan puolella. Johtuen varmaan suurista sademetsistä ja suuresta pinta-alasta. Niin kuin esmes Kongo joka menee biokapasiteetissaan Suomenkin ohi. Sinänsä Kongollekin saattaisi sopia väestön suomettuminen. Onhan siellä 79 – 85 miljoonaa ihmistä. Laskutavasta riippuen. Ja väestönkasvu 2,5 prosenttia vuodessa. Niin että perästä se tulee ja hyvää vauhtia.

Entäs sitten Eurooppa?

Saksa:

Nyt: 83 155 000 / Suomettunut väkiluku: 5 819 000

Iso-Britannia:

Nyt: 64 308 000 / Suomettunut väkiluku: 3 970 000

Ja sitten tietysti se Yhdysvallat:

Nyt: 331 000 000 / Suomettunut väkiluku: 160 000 000

Tietysti tulee muistaa että Yhdysvallat on itse asiassa maan sijasta käytännössä manner. On se sen verran iso.

Jos ajatellaan noita lukemia ja tuumitaan maapallon tilannetta niin voi todeta että kusessa ollaan. Eihän noihin suomettuneisiin lukuihin päästä kuin jollain hirvittävällä pandemialla jossa kuolleisuus on jossain 80 prosentin tietämillä.

Joka tapauksessa on varmaa, että maailmaa ei auta se, että ilmasto- ja ympäristöasiansa hyvin hoitaneen Suomen elinkeinoelämä tuhotaan vihervasemmistolaisen egon ruokkimiseksi.

Me emme ole ongelma. Suomi on. Kysy vaikka suomalaisilta vihervasemmistolaisilta.