PIENEN MAAN KIROUS

Niin kuin lukijakin hyvin tietää, on Suomessa jälleen muodikasta vihata Yhdysvaltoja. Erityisesti vihervasemmisto on varmaankin kaivannut tuota olotilaa. Valtamedia on nyt pullollaan erilaisia ”asiantuntijoita” ja ”kehonkielen analysoijia” jotka selittävät sitä, mitä valtamedia haluaa. Tämä kaikkihan johtuu siitä Grönlantijupakasta. Grönlanti, josta vihervasemmisto sinänsä ei välitä pätkääkään mutta kun on niin mukavaa vihata ja tuntea itsensä paremmaksi ihmiseksi.

Itse tällaisena käppäukkona olen sitä mieltä, että se turha uhoaminen Yhdysvaltain suuntaan kannattaisi lopettaa. Kas kun tilannehan on se, että Suomi on nyt NATO-maa, ja sen myötä Venäjä mieltää Suomen vihollismaaksi. Suomellahan on varsin hyvät puolustusvoimat, mutta tiukan paikan tullen tarvitaan apua. Ja ainoa taho, josta siitä apua tosiasiassa saataisiin, on Yhdysvallat. NATOn eurooppalainen siipi on täynnä luurankoarmeijoita. Sieltä ei apua tule.

Pienen maan tulisi hyvin tarkkaan katsoa, mihin suuntaan kumartaa ja mihin suuntaan pyllistää. Suomi on menossa siihen tilaan, että se alkaa pyllistää sekä itään että länteen. Ja se on vaarallista. Vasureitten Minja Koskela vaati jopa sitä, että Suomi sahaa omaa oksaansa ts. peruu Yhdysvaltain kanssa tehdyt jäänmurtajakaupat. Puhtaasti hyvesignaloinnin vuoksi.

Mitä tulee itse Grönlantiin, niin soisin sille toki mielelläni itsenäisyyden. En vaan tiedä, kuinka niin pienellä väestöpohjalla ja sellaisilla leveysasteilla pystytään pitämään toimivaa valtiota pystyssä.

Niin muuten, Euroopan johtavissakin piireissä on nyt muotia ja hyväksyttävää sanoa että Grönlanti kuuluu grönlantilaisille. No, miksi me emme saa sanoa että Suomi kuuluu suomalaisille?