Tässä hiljattain joukko ranskalaisia upseereita
julkaisi avoimen kirjeen jonka mukaan tämä nykyinen niin Ranskassa kuin
muuallakin vallitseva monikulttuurinen ja monietninen kehitys tulee jossain vaiheessa
johtamaan sisällissotaan. Kyseiset upseerit ovat tietenkin oikeassa vaikka
Ranskassa heitä odottaakin potkut ja jopa ankarampi tuomio. Onhan selvää, että kun
maahan köijätään tarpeeksi suuri määrä maalle ja sen kansalle vihamielistä
väestöä niin jossain vaiheessa rähinän kynnys ylittyy aivan varmasti.
Sen sijaan suvaitsevais-tiedostavan yksilön mielestä
sekä monietninen että monikulttuurinen yhteiskunta on se tavoiteltavin
mahdollinen olotila. Vaan onko näin? No, otetaan esimerkiksi Afrikka. Afrikkahan
on täynnä valtioita jotka ovat sekä monietnisiä että monikulttuurisia. Kansojen,
kielten ja uskontojen tilkkutäkkejä. Oikeastaan suvaitsevais-tiedostavan
yksilön paratiisi. Katsellaanpa joutessamme hieman sitä rauhan ja sivistyksen
määrää jonka monietnisyys ja monikulttuurisuus ovat sinne tuoneet. Nimenomaan
sinne mustan Afrikan alueelle. Tietysti siltä ajalta kun ne ovat itsenäistyneet
ja päässeet näyttämään omin voimin mistä kana pissii ja mihin afrikkalainen
pystyy. Ja sehän pystyy, uskokaa huviksenne. Aloitetaan rauhankirjoitus:
Angola (ainakin kymmenen etnistä ryhmää ja
kaksi eri valtauskontoa):
Angolan sisällissota 1974 – 2002. Noin miljoona
kuollutta. 70.000 vammautunut miinojen vuoksi. Yksikään noista miinoista ei
ollut suomalainen miina.
Burundi (kolme eri etnistä ryhmää, kolme
valtauskontoa):
1972: Tutsien toteuttama hutujen joukkomurha. Arviolta
100.000 – 300.000 kuollutta.
1988: Hutujen joukkomurha. Arviolta 5.000 – 25.000
kuollutta.
1993 – 2005: Burundin sisällissota hutujen ja tutsien
välillä. Noin 300.000 kuollutta.
2000: Joukkomurha lähellä Bujumburaa. Hutut ampuivat
21 tutsia ja yhden englantilaisen.
2002: Joukkomurha Itabassa. 267 kuollutta naista,
lasta ja vanhusta.
2004: Joukkomurha Gatumban pakolaisleirillä. 160
kuollutta tutsia.
Djibouti (kaksi etnistä pääryhmää, yksi
pääuskonto):
1991 – 1994 käyty somalien ja afarien välinen
sisällissota. Kuolleitten määrästä ei tarkkaa tietoa. Afareja kuollut ainakin
tuhat.
Eritrea (kuusi etnistä ryhmää, kolme
uskontoa):
1961 – 1991: Eritrean itsenäisyyssota Etiopiaa
vastaan. Satojatuhansia kuolleita.
Sisällissodat 1972 – 1974 ja 1980 – 1981. Kuolonuhrien
määrästä ei tarkkaa tietoa.
1998 – 2000: Eritrean ja Etiopian sota. Satojatuhansia
kuolleita. Rajakahakat ovat jatkuneet senkin jälkeen.
Etelä-Afrikka (suuri määrä etnisiä ryhmiä,
ainakin 11 eri kieltä):
2.500 – 3.000 valkoista maanviljelijää on murhattu mustien
afrikkalaisten toimesta. Maan rikollisuus maailman huippulukua.
Etelä-Sudan (kolme pääkansallisuutta,
useita pieniä, uskonnot pääosin perinteisiä heimouskontoja, kristitty
vähemmistö):
2009 alkaneissa sekalaisissa etnisissä konflikteissa
kuollut yhteensä n. 5.500 ihmistä.
2013 – 2020 käydyssä sekalaisessa Etelä-Sudanin
sisällissodassa kuollut n. 383.000 ihmistä.
Etiopia (yli sata etnistä ryhmää, kymmeniä
kieliä, kaksi pääuskontoa):
1977 – 1978: Ogadenin sota Etiopian ja Somalian sekä
somalikapinallisten välillä. Noin 45.000 kuollutta.
Jo aikaisemmin mainitut sodat eritrealaisten kanssa.
2020: Tigran alueen konflikti. Arviolta tuhansia
kuolleita.
Guinea (kolme etnistä pääryhmää, kolme
uskontoa):
2013: Fula- ja Malinkekansojen välisissä
levottomuuksissa 106 kuollutta.
Useita vallankaappauksia.
Guinea-Bissau (ainakin 14 etnistä ryhmää, kolme
pääuskontoa) :
1998 – 1999: Sisällissota. 655 kuollutta.
Useita vallankaappauksia.
Kamerun (arvion mukaan 230 – 282 erilaista
etnistä- ja kieliryhmää, kolme eri pääuskontoa):
Vuodesta 2012 alkaen islamilaisen Boko
Haram-terroristijärjestön iskuja. Iskut ovat osa Nigerian puolella tapahtuneita
iskuja joissa kuollut kymmeniä tuhansia ihmisiä.
Vuonna 2017 alkanut Kamerunin sisällissota Kamerunin
hallituksen ja aikaisemmin Iso-Britannian imperiumiin kuuluneen Ambazonian
alueen välillä. Kuolleita noin 6.000.
Kenia (yli 40 erilaista etnistä ryhmää, 67
eri kieltä, kolme eri pääuskontoa):
1963 – 1967: Kenian ja somaliseparatistien välinen
sota. Arviolta 4.000 – 10.000 kuollutta.
1980: Garissan joukkomurha. 3.000 kuollutta somalia.
1984: Wagallan joukkomurha. Arviolta 5.000 kuollutta
somalia.
2005: Turbin joukkomurha. Boranat tappoivat
kuusikymmentä Gabbraa.
2007 – 2008: Presidentinvaalien jälkeisissä etnisissä
levottomuuksissa kuoli 800 – 1.500 ihmistä.
Keski-Afrikan Tasavalta (noin 80 erilaista
etnistä ryhmää, 72 kieltä, kolme pääuskontoa) :
Ns. Herran Vastarinta-armeija on toiminut alueella
vuodesta 1987. Se toimii useamman valtion alueella ja sen aikaansaamissa
konflikteissa on kuollut arviolta 100.000 ihmistä.
2004 – 2007: Sisällissota hallinnon ja erilaisten sissiryhmittymien
välillä. Satoja kuolleita.
2012 alkanut sisällissota jossa toisella puolella
islamilainen Séléka-järjestö ja toisella puolella maan armeija sekä kristitty Anti-balaka-järjestö.
Tuhansia kuolleita.
Kongon demokraattinen tasavalta (Zaire)
(yli 200 erilaista etnistä ryhmää, yli 200 kieltä):
1960 – 1965: Sisällissota Kongon ja Katangan maakunnan
välillä. 100.000 kuollutta. Katangan itsenäisyyspyrkimykset ovat jatkuneet.
Vähintään tuhansia kuolleita.
1963 – 1965: Simba-kapina. Vähintään 20.000 kuollutta.
1996 – 1997: Ensimmäinen Kongon sota. Osallistujia Zaire,
useita sissiliikkeitä ja vastapuolella Uganda, Burundi, Angola ja Ruanda sekä
AFDL-sissiliike. Kuolleita arviolta 250.000 – 850.000.
1998 – 2003: Toinen Kongon sota. Toisella puolella
Kongon joukot, Namibia, Angola, Zimbabwe, Tsad, Mai-Mai-liike ja hutujoukot.
Toisella puolella Uganda, Ruanda, Burundi, Kongon vapautusliike ja tutsijoukot.
Sodassa kuoli vähintään kolme miljoonaa ihmistä.
1999 alkanut Lendu- ja Iturikansojen välinen
konflikti. Yli 60.000 kuollutta.
2004 alkanut konflikti Kongon joukkojen ja
hutujoukkojen välillä Kivun alueella. Yli 11.000 kuollutta.
2012 – 2013: Ns. M23-kapina. Noin 1500 kuollutta.
2013 alkanut pygmien ja lubien konflikti. Satoja kuolleita.
2016: Kongon hallituksen ja Bajila-Kasangojen välinen
konflikti. 5.000 kuollutta.
Kongon tasavalta (viisi etnistä pääryhmää,
useita kieliä):
1993 – 1994: Sisällissota etnisten ryhmien välillä.
2.000 kuollutta.
1997 – 1999: Sisällissota etnisten ryhmien välillä. Arviolta
13.000 – 25.000 kuollutta.
2016 – 2017: Sisällissota hallituksen joukkojen ja bakongo-kansan
joukkojen välillä. 115 kuollutta.
Liberia (ainakin 16 eri etnistä ryhmää, kaksi
pääuskontoa):
1989 – 1997: Sisällissota. 400.000 – 620.000
kuollutta.
1999 – 2003: Sisällissota. 150.000 – 300.000
kuollutta.
Mali (ainakin 12 eri etnistä ryhmää, 66
eri kieltä):
1962 – 1964: Tuaregikapina. Kuolonuhrien määrä
tuntematon. Paljon tuaregeja pakeni naapurimaihin.
1985: Agacherin kaistaleen sota Malin ja Burkina Fason
välillä. 140 kuollutta.
1990 – 1995: Tuaregikapina. Kuolonuhrien määrä
tuntematon.
2002 ja siitä eteenpäin: Islamilaisten kapina. Yli
3.000 kuollutta.
2007 – 2009: Tuaregien kapina. Useita satoja
kuolleita.
2012: Tuaregien kapina. Noin 1.500 kuollutta.
Nigeria (kaikkiaan 250 eri etnistä ryhmää,
kymmeniä kieliä, kolme pääuskontoa):
1967 – 1970: Nigerian sisällissota Biafran ibojen ja
Nigerian hallinnon välillä. Noin kaksi miljoonaa kuollutta. Pääosa kuoli
nälkään.
Vuodesta 1998 alkaneet etniset konfliktit. Noin 16.000
kuollutta.
1998 alkanut Nigerin suiston konflikti. Kuolonuhrien
määrä epäselvä.
2009 alkanut islamilaisen Boko Haram-ryhmittymän
kapina. Kuolleita yli 50.000.
Mosambik (noin 200 eri etnistä ryhmää, ainakin
18 kieltä):
1977 – 1992: Sisällissota. Noin miljoona kuollutta.
Norsunluurannikko (viisi etnistä
pääryhmää, useita kieliä, kolme eri pääuskontoa):
2002 – 2007: Sisällissota. Noin 2.000 kuollutta.
2010 – 2011: Sisällissota. Noin 3.000 kuollutta.
Ruanda (kolme etnistä pääryhmää):
1990 – 1994: Hutujen ja tutsien sisällissota. 7.500
kuollutta. Sotaa seurasi:
1994: Ruandan kansanmurha. Hutut tappoivat 800.000
tutsia ja maltillista hutua.
Sierra Leone (15 – 20 eri etnistä ryhmää
joilla suurimmalla osalla oma kieli, kolme eri pääuskontoa):
1982: Poliittisia väkivaltaisuuksia. Kuolonuhrien
määrä epäselvä.
1991 – 2002: Sisällissota. 50.000 – 300.000 kuollutta.
Somalia (pääosa somaleita, 15 prosenttia
muita etnisiä ryhmiä):
Tämähän on sitten ihan oma lukunsa ja meille
suomalaisille sattuneesta syystä varsin tuttu. Muistutetaan kuitenkin että
islamilaiset joukot taistelevat jollain lailla maata pystyssä pitävää hallintoa
vastaan ja kuolleita on tullut arviolta 300.000 – 500.000. Sota on tietysti
alkanut jo aikaisemmin ja sen myötä Mohamed Siad Barren hallinto syrjäytettiin.
Ehkä ei olisi kannattanut. Tietyt maat pysyvät läjässä vain rautasaappaan alla.
Tansania (120 etnistä ryhmää, kolme
pääuskontoa):
Tansanian – Ugandan sota 1978 – 1979. Sotaa voi pitää
ns. oikeana valtioitten välisenä sotana jossa Idi Aminin aikaansaamien
rajakahakoitten vuoksi Tansania hyökkäsi, valtasi Ugandan pääkaupungin ja
syrjäytti Aminin. Kuolleita yhteensä n. 2.000 joista 500 Aminin puolella
taistelleita libyalaisia.
Tsad (yli 200 etnistä ryhmää, yli 100
kieltä, kolme pääuskontoa):
1965: Mangalmén mellakat. 500 kuollutta.
Vuodesta 1965 jatkunut sisällissotien ketju pääosin
islamilaisten arabien ja kristittyjen mustien välillä. Kuolleitten määrä
epäselvä, tuhansia joka tapauksessa.
1978 – 1987 Tsadin ja Libyan välinen konflikti joka
päättyi Tsadin voittoon. Libyalaisia kuolleita yli 7.500, tsadilaisia noin
1.000.
Uganda (kolme etnistä pääryhmää, ainakin
14 kieltä, kaksi pääuskontoa):
1970-luvulla Idi Aminin hirmuvallan aikana kuoli arviolta
100.000 – 500.000 ihmistä. Tansanian – Ugandan sota lopetti Aminin hirmuvallan.
1982 – 1986: Ugandan sisällissota. Kuolleita arviolta
100.000 – 500.000.
Tähän päivään asti Ugandassa on ollut erilaisia
sissijärjestöjä. Taisteluissa kuolleitten määrästä ei ole varmaa tietoa.
Zimbabwe (kaksi etnistä pääryhmää, kolme
pääuskontoa):
1983 – 1987: Zimbabwen armeijan suorittama kansanmurha
Ndebele-kansaa kohtaan. Ainakin 20.000 kuollutta.
Tuntematon määrä valkoisia maanviljelijöitä on
murhattu Zimbabwessa. Murhien seurauksena Zimbabwessa hoksattiin että vilja ei
kasva itsestään joten maahan tuli nälänhätä. Ja Mugaben vallan alla kaikista
zimbabwelaisista tuli miljardöörejä.
*
Ja tässähän näitä oli. Tavallinen suomalainen tuon
listan nähtyään tuumailee varsin perustellusti että monietnisyys ja
monikulttuurisuus on tila, jota pitää välttää kaikin mahdollisin keinoin. Kas
kun se on hiton vaarallista. Mutta suvaitsevais-tiedostava ihminen ajattelee
toisin:
a) Kaikki mustan Afrikan väkivalta johtuu valkoisista
ja kolonialismin ajoista. Afrikkalaiset keksivät tappamisen vasta valkoisten
opettamana.
b) Kuka tahansa Suomeen tullut afrikkalainen
tavatessaan selitteläätiötä ja sovellettua spedestetiikkaa opiskelevan nuoren
naisen ja kohdattuaan hänen hyvän ihmisen auransa muuttuu välittömästi
pohjoismaalaiseksi suvaitsevaiseksi vihervasemmistolaiseksi.
c) Yllä esitetyt tilastofaktat ovat
monikulttuurisuuden vastaisia vihafaktoja joten niitä ei tule ottaa huomioon ja
vihafaktojen esittäjä tulee tuomita ankarammin kuin kukaan koskaan.
Joten me suomalaisetkin tulemme jatkossa nauttimaan
monietnisyyden ja monikulttuurisuuden aikaansaamasta rauhasta, kehityksestä ja
edistyksestä.
Rauhaa,
monietnisyyttä, monikulttuurisuutta