KALJUPÄISIÄ UUTISHAVAINTOJA OSA CLIV

1. Ämpäreitä jaossa

Olen ennenkin todennut että Suomen kansalaisuuksia on jaettu kaikenlaisille kehitysmaalaisille niin kuin ämpäreitä jonkun uuden supermarketin avajaisissa. Näyttää siltä että tuo kansalaisuuksien jakaminen on hallituksellemme suoranainen pakkomielle sillä edes nykyinen ylilöysä linja ei sille riitä. Nyt kansalaisuus pitäisi voida myöntää vaikka tänne elätettäväksi tullut jätkä olisi tullut väärillä papereilla. Ja peruste on seuraava:

Kokonaisharkinnassa on myös otettava huomioon esimerkiksi se, että kansainvälistä suojelua saaneen henkilön pakomatka on saattanut olla mahdollinen vain väärennetyillä asiakirjoilla. Henkilöllisyyttä ei siten voitaisi pitää epäselvänä pelkästään sillä perusteella, että Suomesta turvapaikkaa hakeneella henkilöllä on maahan tullessaan ollut hallussaan väärennetty matkustusasiakirja.

Ja tämäkään ei vielä riitä, vaan tarvittaessa kansalaisuus voitaisiin myöntää vaikkei häiskällä olisi minkäänlaisia papereita. Ja tätäkin perustellaan:

Jos asiakirjanäytön edellyttäminen olisi kohtuutonta, kun otetaan huomioon pakolaisen asema tai se, että hakijan kansalaisuusvaltiossa ei ole toimivaltaista viranomaista, joka voisi pätevästi antaa henkilöllisyyttä koskevia asiakirjoja, taikka muusta vastaavasta syystä.

Tuo kohta ”muusta vastaavasta syystä” kattaakin sitten itse asiassa kaiken eli jos – ja kun – hallituksen esitys toteutuu, niin Suomen passeja voidaankin sitten alkaa jakaa tulijoille suoraan rajalla. Jää isot virkakyöstikierrokset välistä. Sitä vaan on ajatellut ettei hallitus enää pahempaa sisäänheittotuotetta voi keksiä niin aina se vaan onnistuu ylittämään itsensä. Mitä seuraavaksi? Lähetetäänkö viranomaisia jakamaan Suomen passeja suoraan Somaliaan?

2. Käännä toinen poski. Ei se silloin lyö.

Aika ajoin tulee sellaisia avautumisia että sotaan vaaditaan kaksi ja jos se toinen ei sodi, niin ei se toinenkaan sitten. Muistelen, että YYA-aikana ainakin taistolaisissa oli sellaista mielialaa että Suomen tulisi toteuttaa yksipuolinen aseistariisunta ja näyttää esimerkkiä muulle maailmalle. No, nyt Saksassa ovat tietyt tiedostavat ihmiset hoksanneet jälleen kerran tämän idean. Tiivistelmää Hommaforumilta:

Vetoomusten tekijät eivät ole Venäjän hyökkäyksen puolella vaan ajavat rauhan asiaa. He haluavat suojella elämää ja torjua maailmansodan uhkaa. Rauhaan ei vain pitäisi pyrkiä voittamalla vastustaja vaan lopettamalla sotiminen.

Yhden kirjeen mukaan Kiovan, Harkovan ja Odessan pitäisi julistautua ”kaupungeiksi, joita ei puolusteta”.

Kirjeiden mukaan aseapu pitkittää sotaa ja vain lisää ukrainalaisten kärsimyksiä. Sodan jatkuessa seurauksena on vain enemmän tuhottuja kaupunkeja ja lisää ukrainalaisia kuolonuhreja.

”Niin katkeraa kuin onkin perääntyä kansainvälistä lakia rikkovan väkivallan edessä, se on kuitenkin inhimillisin ja realistisin vaihtoehto”, ryhmä kirjoittaa Berliner Zeitungin mukaan.

Niin. Kieltämättä ryhmä on omalla tavallaan oikeassa. Jos ukrainalaiset heittävät pyssynsä lepikkoon ja nostavat tassut pystyyn niin epäilemättä varsinainen sota loppuu. Tosin sitten alkaa miehitys ja teurastus. Saman ajattelun mukaan suomalaistenkin olisi vuonna 1939 pitänyt todeta että ei me ruveta pyssysille. Tulkaa ja miehittäkää.

Baltian maissa osataan varsin hyvin kertoa mihin tällainen ajattelu olisi johtanut. Esimerkkejä on muitakin. Esmes kakkosrähinän jälkeen juutalaiset hoksasivat että tassut taivaalle nostamalla ei päädy kuin maanparannusaineeksi. Sen jälkeen ne ovatkin pitäneet huolen että tassut eivät nouse taivaalle eivätkä ole tyhjinä.

Nuo saksalaiset jotka ovat asiasta avautuneet ovat ns. älymystön edustajia. Mikähän siinä on, että kaikkein elämästä vieraantuneimmat ideat tuppaavat tulemaan sieltä älymystöstä?

3. Hajaantukaa. Ei mitään nähtävää.

En tiedä, voisiko tätä pitää tämän postauksen loppukevennyksenä. Ainakin se on hyvä osoitus siitä, että itselleen valehtelu on taide. Eli kuuluisa tutkiskelija Oula ”näen natseja” Silvennoinen tekee tuoreeltaan mariapetterssonit:

Siinähän se tuli selvitettyä. Ruotsi on edelleenkin umpirauhallinen kansankoti ja muut väitteet ovat äärioikeiston törkeää pilaa. Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.

KESÄTEATTERI JA SISÄLLISSOTA

Niin. Minähän en ole teatteri-ihmisiä. En ymmärrä siitä paljoakaan. Mutta olenpa kuitenkin käppäukko ja setämies ja tajuan, että jos suvaitsevais-tiedostavaisto vetää jostain porot nokkaan ja otsikoissa lukee ”someraivo” niin silloin on jotain epäilemättä tehty oikein. Ja se someraivohan tulee tällä kertaa Pirttikosken kesäteatterin ensi kesän näytelmästä jota kukaan ei ole varsinaisesti vielä edes nähnyt.

Näytelmän – nimeltään ”Boomereita woke-kulttuurin puristuksessa” –  ideahan on vittuilla wokelluskulttuurille (pyhäinhäväistys) ja onpa siinä roolihahmo nimeltä Amatullah Mamubatjah (toinen pyhäinhäväistys) joten Iltalehtikin kaivaa esille jonkinlaisen asiantuntijan päivittelemään asiaa. Kas kun onhan kyseisessä näytelmässä mamupatjan lisäksi joikhaamista ja inkkaripäähine. Ja kyseinen asiantuntija on sitten Elina Knihtilä jolla on komea titteli eli ”Taideyliopiston Teatterikorkeakoulun näyttelijäntaiteen koulutusohjelman professori”. Ja hänhän kommentoi sitä tyypillistä eli:

Se yksinkertaisesti lisää ennakkoluuloja ja vahvistaa haitallisia stereotypioita ja mielikuvia, joita liittyy esimerkiksi erilaisiin etnisiin taustoihin, sukupuoli-identiteettiin, seksuaali-identiteettiin tai mihin tahansa.

Siinähän sitä tuli kerralla satsia monikultturismista LGBTQTiiTyyhyn. Sinänsä voisi kysyä että mahtaisiko tiettyjen väestöryhmien omat toimet lisätä ennakkoluuloja? Ai niin, sekin kysymys on pyhäinhäväistys. Mutta komean tittelin omaava asiantunnustelija jatkaa:

Kun katse tulee valtaväestön näkökulmasta ja on niinkin rasistinen kuin se on tässä kuvauksessa, jonka luin. Se on todella ongelmallista. Se on erittäin kyseenalaista, että tarinoita kerrotaan etuoikeutetun valtaväestön näkökulmasta.

Siis Suomessa ei saa kertoa tarinoita valtaväestön eli suomalaisten näkökulmasta? Missäs saa? Togossa? Gambiassa? No, sitten tulee varsinainen ässä joskaan ei ole selvää onko tämä Knihtilän sanomaa vain toimittelijan mielipide:

On totta, ettei intiaanipäähineen käyttäminen ole ehkä sama asia kuin Venäjän sotilaiden tekemät raiskaukset ja murhat siviiliväestöä kohtaan Ukrainassa.

Boldaus ja alleviivaus oma. ”Ehkä?” Tulikohan tuossa harjoitettua pikkuisen ylitulkintaa? Sinänsä tulee muistuttaa noista raiskauksista että mitkähän väestöryhmät ovat meillä Suomessa kunnostautuneet niissä urakalla? Mutta – niin kuin ennenkin – on suvaitsevais-tiedostavaistolle merkittävää ainoastaan suomalaisen sanoma sana. Ei tuontitavaran tekemä väkivallan teko. No, sitten Knihtilä manailee jo sisällissotaa:

 Esimerkiksi sisällissodat alkavat siitä, että lakataan tervehtimästä jotain ihmisryhmää.

Sisällissodat alkavat kyllä usein siitä että islamilaisten määrä kasvaa liian suureksi. Ja siks toiseks ne voivat alkaa myös siitä, että samaan paikkaan ahdetaan toisilleen sopimattomia kulttuureja. Niin kuin wokeltajat haluavat tehdä.

Mikä olisi tämän uutisen ja ”someraivon” tiivistelmä? No, käppäukkona ja setämiehenä näkisin asian niin, että wokelluskulttuurille ei saa nauraa vähääkään eikä sille nauramista haluta sallia. Sillä jos sille sallitaan se vähäkin nauraminen, saattaa koko wokellushysterian naurettavuus paljastua kokonaisuudessaan.

Nyt se naurettava wokelluskulttuuri ja joukkorääkyminen vaan näytti – taas kertaalleen – ottavan erävoiton ja pelottaneen kyseisen amatööriteatterin väen. Sillä teatterin kotisivuilla näyttää nimi Amatullah Mamubatjah muuttuneen nimeksi Zamatullah Ölkumhölkum. Jäämme seuraamaan, yritetäänkö näytelmän esittäminen kieltää kokonaan. Wokeltajille kun ei riitä kuin täydellinen itsensä nöyryyttäminen, ihokkaan repiminen ja ankarat katumusharjoitukset.

HAISTATTELUA MUURAHAISKANSALAISILLE

Minkälaisia viisauksia latelee suustaan ihminen joka elää itse taloudellisesti turvattua elämää ja joka voi ajatella asioita teoreettisesti ja suorastaan utopistisesti ilman minkäänlaista puutteen pelkoa? No, hyvä esimerkki on muuan professori Minna Halme  jonka aivoituksista Yle uutisoi. Otsikkokin on jo utopistisen komea:

Professori Minna Halme liputtaa hintojen nousun puolesta: "Ruoka on niin halpaa, että voimme ostaa sitä liikaa"

Ja niin on alaotsikkokin:

Vastuullisen liiketoiminnan professori arvostelee kovin sanoin ehdotuksia alentaa polttonesteen ja ruuan arvonlisäveroa. Hänen mielestään suurella joukolla suomalaisia on varaa maksaa se hinta mikä niille kuuluu ja enemmänkin.

Ja mikä on peruste? No tietenkin:

Mehän tiedämme, että ekologisesta eli ympäristönsuojelun näkökulmasta meidän pitäisi kuluttaa vähemmän.

Hyvin syöneen teoreetikon kohdalla asia voi varmaan vaikuttaa tällaiselta. Mutta kun ruuan hintojen nousuun yhdistetään polttoaineitten tolkuton hintojen nousu, asumiskustannusten nousu sekä mahdolliset kymppitonnien pakkoremontit sekä vielä bonuksena työttömyys tai pienet eläkkeet niin asia ei ole enää millään muotoa teoreettinen vaan äärimmäisen julmaa käytäntöä. Tämän tunnustaa jopa Yle joka samassa uutisessa toteaa:

Arvioiden mukaan jopa 13 000 suomalaista lasta voi pudota köyhyyteen hintojen noustessa.

Joka tapauksessa pahimmassa mahdollisessa talousahdingossa ihmiset menettäisivät varattomuuden vuoksi asuntojaan, ja lapset saisivat ruokaa vain koulussa, kun kotona ei raha ruokaan riittäisi. Niitä perheitä on jo nyt, joille tämä on todellisuutta.

Mutta hyvin syönyttä teoreetikkoa tämä ei häiritse.

Kyseinen Minna Halme on muuten kokonaiselta titteliltään ”vastuullisen liiketoiminnan professori”. Mikä helvetti on vastuullisen liiketoiminnan professori? En osaa sanoa, mutta jotenkin veikkaan että se saaattaisi liittyä erääseen toiseen tuoreeseen uutiseen:

Mikä ihmeen itseisarvo se ei-valkoisten saaminen Suomen yrityselämän johtoon oikein on?

PIENTEN IHMISTEN PAKKOPANKROTTI

Muistutetaan lukijaa siitä, että me suomalaiset asumme Euroopan unionin kuuliaisessa maakunnassa joka harvemmin pistää hanttiin hurjimpiakaan suunnitelmia. Tätä on blogissa käsitelty ennenkin mutta muistutetaan asiaa tuoreen uutisen perusteella. Jo otsikko on varsin hyytävä:

Euroopan komissio kaavailee mittavia pakkoremontteja suomalaisten koteihin.

Ja uutinen tiivistettynä:

Jos Euroopan komission ehdotus direktiivin muutoksesta menee läpi, Suomessa pitää korjata nopeasti 35 prosenttia rakennuskannasta. Remontit voivat olla mittavia vanhemmissa asuintalossa.

EU:n jäsenmaiden täytyisi korjata huonoimpiin energialuokkiin kuuluvat rakennukset noin kymmenen vuoden kuluessa.

Asuinrakennuksista halutaan mahdollisimman vähäpäästöisiä ja energiaa vähän kuluttavia.

VTT on arvioinut ympäristöministeriölle, että Suomessa ehdotus tarkoittaisi lähes puolta miljoonaa asuinrakennusta.

Komission korjausvaatimus koskisi niitä omakotitaloja, rivitaloja ja kerrostaloja, jotka kuuluvat nykyisin energialuokkiin G, F ja E. Rakennusten korjauskulut voivat VTT:n mukaan nousta yhteensä 13,7 miljardiin euroon.

Hyvin suuri osa näistä pakkoremonteista koskee eläkeläisten omistamia taloja. Pahimmillaan remontit voivat olla kymppitonnien suuruisia ja mistäs eläkeläiset sellaiset rahat kehittävät. Uutisen mukaan hallitus suhtautuu ehdotukseen varsin nuivasti mutta tulee muistaa että se sama hallitus on muutenkin esittänyt tavoitteekseen öljylämmityksestä luopumisen vuoteen 2030 mennessä. On tietysti selvää että jos ehdotus toteutuu niin silloinhan on palkattava vielä huomattava määrä virkakyöstejä jotka erikseen käyvät arvioimassa että mihinkäs EU:n määrittelemään energialuokkaan sadat tuhannet suomalaiset talot oikein mahtavat kuulua.

Tulee muistaa, että Suomi on jo muutenkin hiilinegatiivinen joten kyseessä on vain jollekin mielipuoliselle jumalalle suoritettava uhrilahja. Ja jos ihmistä rangaistaan kymppitonnien pakkomaksuilla niin yleensä hän on syyllistynyt johonkin varsin pahaan rikokseen. Mihin rikokseen nämä suomalaiset ovat syyllistyneet? Mitä pahaa he ovat tehneet? Ja kenelle?

Muistutetaan vielä, että jos Suomi olisi itsenäinen valtio, niin kyseistä esitystä ei oltaisi koskaan tehty. Kas kun se olisi kärsän työntämistä valtion sisäisiin asioihin. Kärsän työntämistä, jonka seurauksena hyvin moni suomalainen huusholli menee pankrottiin.

SANANVAPAUDEN MUSTA KYLKI KUMMALLAKIN

Helsingin Sanomat uutisoi tuoreeltaan siitä, kuinka Venäjällä sananvapauden tila on onneton. Ja se on oikeassa. Siellä kun on ryhdytty ilmiantamaan Ukrainan sodan – eiku siis sotilaallisen erikoisoperaation – vastustajia. Uutisointi on tylyä ja otetaan siitä muutamia otteita:

Venäjällä kansalaisten toisistaan tekemät ilmiannot ovat lisääntyneet Ukrainan sodan aikana. Sodanvastustajista moni on joutunut poliisin pidättämäksi toisen kansalaisen ilmiantamana.

…

Penzassa urheilupainotteisen koulun kahdeksasluokkalaiset oppilaat ilmiantoivat maaliskuun lopussa 55-vuotiaan englanninkielen opettajansa. Naisopettaja oli ilmaissut oppitunnilla sodanvastaisen mielipiteensä.

…

Yksi oppilaista nauhoitti keskustelun, ja nauhoite luovutettiin viranomaisille. Kuznetsovan mukaan ei ole varmaa, ilmiantoivatko opettajan poliisille oppilaat vai heidän vanhempansa. Opettajaa vastaan on nostettu syyte valeuutisten levittämisestä Venäjän armeijasta.

…

Pietarissa eläkeläisrouva ilmiantoi maalis–huhtikuun vaihteessa taiteilija Aleksandra Skotšilenkon, joka oli vaihtanut supermarketin hyllyjen hintalaput sodanvastaisiin viesteihin.

…

Tämä on uusi suuntaus, mutta ilmiantoja ei ole tuhansia tai satojatuhansia, kuten neuvostoaikana. Sanoisin, että toistaiseksi liikutaan kymmenissä tapauksissa.

Tätä joutaakin arvostella. Sillä selitettiin asia kuinka hyvänsä, niin Venäjä on Ukrainassa rikollinen hyökkääjävaltio, sen sotilaat ovat syyllistyneet siviilien murhaamisiin ja koko Venäjän toimintaa saa ja pitää arvostella. Ukraina käy täysin oikeutettua puolustussotaa, sillä on oikeus ajaa hyökkääjä pois ja jokainen Ukrainalle lahjoitettu panssari, tykki, kranaatti ja ohjus menee hyvään tarkoitukseen.

Tästähän ei ole epäselvyyttä.

Tuli vaan mieleen se, että mitä täällä lännessä sen yhtä lailla mainostetun sananvapauden kanssa tapahtuu kun se samalla Venäjän vastaavaa perustellusti arvostelee. Mitenkäs se menikään se EU:n uusi digitaalipalveluja koskeva laki?

Lain tavoitteena on varmistaa tiukemmat seuraukset alustoille ja verkkosivustoille, joilla julkaistaan kiellettyjä sisältöjä. Tällaista sisältöä ovat esimerkiksi vihapuhe, disinformaatio ja kuvat lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Disinformaatiolla tarkoitetaan tarkoituksella levitettyä väärää tai harhaanjohtavaa tietoa.

Kiellettyjä sisältöjä?

Vihapuhe?

Disinformaatio?

Väärä tai harhaanjohtava tieto?

Mitä eroa on tällä ”disinformaatiolla” ja Venäjän armeijaa koskevilla ”valeuutisilla”? Ei oikeastaan mitään, sillä ne, jotka lait ja käytännöt määrittelevät perustelevat määrittelynsä sillä että ”me olemme oikeassa, meidän kanssa eri mieltä olevat ovat väärässä ja meidän toimintamme pohjautuu tiettyihin poliittisiin periaatteisiin joista ei suostuta keskustelemaan”.

Ja mitäs tapahtuu Suomessa? Näiden ilmiantojen kanssa? Näiden Hesarinkin perustellusti halveksimien ilmiantojen? Ei tarvitse mennä kuin viime vuoteen:

Ministeriö haluaa kitkeä vihapuhetta – raportti suosittaa: some-agentteja, antitrollien armeija ja ilmianto-organisaatio.

…

Loppuraportissa on listattu 25 toimenpidesuositusta. Ensimmäisenä on mainittu ”Trusted flagger” -tyyppisen organisaation perustaminen, joka voisi ilmiantaa vihapuhetta.

…

Toimenpiteen tarkoitus on tervehdyttää keskustelukulttuuri. Vaikuttajat voisivat olla järjestön tai viranomaisen ylläpitämiä ja kouluttamia. Panelistit ehdottavat, että Kyberturvallisuusvirasto voisi olla asiassa mukana. Panelistit uskovat, että into vihapuheen ylläpitämiseen hiipuu, jos alustat täyttyvät rakentavista mielipiteistä.

…

Lisätään vielä tämän työryhmän ehdotus:

Vihapuheesta ja syrjinnästä irtisanoutuminen nostetaan jo vaaleissa ehdolle asettumisen kriteeriksi.

Kuulostaako sananvapaudelta?

Muistutetaan, että ”vihapuhe ja disinformaatio” on täysin poliittisesti määritelty asia ja sen määrittelee poliittinen valtaeliittimme. Samoin ”Venäjän armeijaa koskevat valeuutiset” ovat poliittisesti määritelty asia jonka puolestaan määrittelee Venäjän poliittinen valtaeliitti. Kumpikin valtaeliitti haluaa ilmiantajia koska se haluaa säilyttää ehdottoman valtansa.

Mitä eroa niissä on?

Tässä voi muistuttaa siitä, mitä olen sanonut jo monta kertaa aikaisemminkin:

Valtakoneiston, virkakoneiston ja valtamedian perusteltu – ankarakin – arvostelu ei ole rikollista, vaan se kuuluu olennaisena osana sekä sananvapauteen että ihmisoikeuksiin. Jos tämä arvostelu aiotaan hiljentää millä tekosyyllä ja millä keinoilla hyvänsä, niin kyseessä on mielivalta.

Tämä koskee Venäjää. Tämä koskee Suomea. Ja tämä koskee EU:ta. Ja niin Suomessa kuin EU:ssa olen ennustanut ennenkin että ne ihmiset, jotka eivät hyväksy monikultturismia, ilmastohysteriaa ja kaikenlaista LGBTQTiiTyy-muotia tulkitaan automaattisesti putinisteiksi. Vihapuheen ja disinformaation levittäjiksi. Koska se on niin helppoa. Sitä ei tarvitse edes perustella.

Ehkä tämäkin blogi tulkitaan putinistiseksi. Me emme pysty vaikuttamaan Venäjän sananvapauteen. Mutta emmehän me pysty vaikuttamaan omaankaan sananvapauteemme.

Turvat kiinni. Niin idässä kuin lännessä. Antakaa poliittisen eliitin ja valtamedian määritellä, mitä saa sanoa ja ajatella.

HIKINAUTIT RUUDINKÄRYSSÄ

Siinähän elettiin muuatta syksyä. Ei niin kaukana nykypäivästä. Pienessä lähespohjoisessa sijaitsevassa Häkälän kunnassa muuan punainen Nissanin pick-up pysähtyi pienelle levikkeelle ja autosta nousi kaksi rumaa käppäukkoa eli Perskeleen Ykä ja Lötjösen Eelis. Miehille oli ajaessa rakko huomauttanut että oli aika löröttät-sixteen ja siinä samalla voisi tietysti röyhyytellä voimasavuke Bostonin.

Kusta lorrautettuaan Ykä sytytti voimasavukkeen ja totesi että tuossa vieressä jo vuosikymmeniä kasvanut lepikko muuten aikanaan oli Häkälän Metsästysseuran ampumarata. Olivat sitten kunnassa tuumineet että se sijaitsi liian lähellä pientä keskustaa ja se piti siirtää sivummalle. Se uudempikin rata oli nykyisin jo vanha mutta onneksi vielä toiminnassa. Miehet polttelivat Bostoninsa, kääntyivät autoa kohti ja huomasivat että Nissanin pick-up oli muuttunut kahdeksi pitkäsatulaiseksi polkupyöräksi. Samalla ohi ajoi Osuuskauppa Häkälän Nälän myymäläauto jota näillä selkosilla ei ollut olemassa enää ikään aikaan. Toverukset katsoivat toisiaan ja naurahtivat:

- Hähhää, me ollaan joitain viistoistavuotisia jannuja. Oltiinko me tosissaan joskus näin laihoja?

- No joo, kun ruoto silloin venyi kuin venytyspenkissä ja lihakset tulivat muutaman vuoden jälkijunassa. Mutta tää taitaa olla hikinauttien keikka. Se lepikko on meinaan hävinnyt ja tuo ratahan on täydessä tällingissä.

Vanhat miehet / nuoret pojat kävelivät radalle. Siellähän oli autoja. Elettiin vissiin jotain 1970-lukua. Oli pommi-Corolla, oli pallosilmä-Lada, oli Datsun-amppeeri, oli kuplavolkkari ja olipa vielä Volgakin jostain 1960-luvun alusta. Radalla heitä vastaan tuli mies. Ehkä sen ikäinen kuin mitä he omassa ajassaan olivat. Ja hänessä oli jotain tuttua. Toverukset tajusivat että mies oli jonkinlainen keskiarvo niistä kaikista silloin aikanaan heitä vanhemmista miehistä joita he olivat nöösipoikina ja vähän myöhemminkin radalla ja metsästyshommissa nähneet. Mies hymyili ja sanoi:

- Tulikos pojat tutustumaan radalle?

- Joo, semmonen meillä oli mielessä.

- No eihän se katsominen sitten pelkästään riitä. Tulkaas kokeilemaan.

Radalla oli tietyt niin tutun mukavat aistihavainnot. Laukausten ääni, ruudin käry ja aseöljyn tuoksu. Ja se mukava kilahdus kun hylsy vedettiin pulttilukkoisesta laukauksen jälkeen pois. Mies antoi pojille / miehille kokeiltavaksi Sakon .243-kaliiberisen kiväärin ja lipastaminenkin kävi helposti ilman apua. Oltiinhan tähän totuttu ja mies nyökkäsi päätään hyväksyvästi. Sekä Ykä että Lötjönen ampuivat viiden laukauksen sarjan ja kun taulut oltiin käyty katsottavaksi mies tuumasi:

- Näähän on ihan mukavat kasat. On tainneet pojat ampua ennenkin?

- Minkä nyt isän kanssa vähän.

Vaikeaahan sitä oli selittää että noilla sillä hetkellä noin viisitoistavuotisilla pojilla oli vuosikymmenten ampuma- ja metsästyskokemus. Sitten mies antoi Ykän ja Lötjösen kokeilla haulikkoaankin. Sellainen kaksipiippuinen Leijona. Hyvin meni ampuminen silläkin ja mies tuumasi ettei poikia rekyyli pelottanut. Miksipä olisi pelottanut kun sekä Ykä että Lötjönen olivat aikanaan opetelleet ampumaan hyvin kevyellä yksipiippuisella Baikal IJ – 18-haulikolla. Juuri samanlaisina rysäkeppeinä kuin mitä he juuri tällä hetkellä aikamatkallaan olivat. Sen haulikon jälkeen ei rekyyli enää pelottanut.

Radalla ei ollut varsinaisesti ampumakilpailua mutta sovittu Häkälän Metsästysseuran tilaisuus johon oli tullut paljon jäseniä ampumaan. Niinpä radalle oltiin tietysti viritelty tulet ja eväistä pääsivät nauttimaan myös teinipoikien kehoissa aikamatkustavat Ykä ja Lötjönen. Tarjolla oli tulilla keitettyä kahvia, lenkkimakkaraa ja ruisleipää Gotler-makkaralla. Niitähän äyskäröi ääntä kohti oikein mielellään.

Ykä ja Lötjönen olivat aika ajoin tuumineet että olivatko ne muistot vanhojen aikojen maukkaammista eväistä vain muistojen kultaa mutta suuvärkki kertoi että kyllä tuolloin maku oli jotenkin syvempi ja aidompi. Mieleen tuli vertauksena sikanautasäilyke joka tuolloin ennen oli jumalten ambrosiaa ja nykyisin taas gelatiiniin uutettua pahvia. Tietysti joku S-ketjun ravinto-oppinut sanoisi että kyllä niissä on ihan samanlainen ravintoarvo että ihan turha mutista.

Tulilla istuva porukka puhui kaikenlaisia juttuja sellaisella letkeällä asenteella, joka olisi nykyisille puolestaloukkaantujille aikaansaanut välittömiä pidätyskyvyn ongelmia sekä etu- että takarööristä. Toisaalta – minkä niin Ykä kuin Lötjönenkin muistivat omista seura-ajoistaan – ei varsinaista päivänpolitiikkaa pahemmin puhuttu. Metsästysseuroissa kun oli jäseniä kommunisteista kokoomuslaisiin ja itse metsästys sekä siihen liittyvä toiminta ylitti poliittiset rajat ja yhdisti olennaiseen. Saattoipa tuota sanoa kansalaishengen luomiseksikin. Samaa porukkaahan tässä kumminkin oltiin.

Kaikki loppuu aikanaan. Niin myös tämä aikamatka. Vaikka radalla olisi ollut vielä houkuttelevia aseita. Yhdellä miehellä oli hirvikivääriksi muunnettu Ukko-Pekka. Ja olipa yhdellä vielä vanha venäläinen Tokarevin puoliautomaatti. Ykä ja Lötjönen kuitenkin kiittivät ja läksivät polkupyörilleen jotka sulautuivat yhteen ja kasvoivat taas Nissaniksi. Miehetkin olivat taas normaalissa harmaantuneessa muodossaan. Ykä totesi:

- Ne oli jotenkin yksinkertaisempia ja selkeämpiä aikoja nuo. Luottavaisempia, etten sanoisi.

Lötjönen säesti sytyttäessään voimasavukkeen:

- Joo, eikä aseelliseen mieheen suhtauduttu silloin sellaisella vainoharhaisuudella kuin nykyisin.

- Totta. Minäkin sain viisitoistavuotiaana ensimmäiset rinnakkaisluvat helposti. Isäukko kävi parilta luotettavaksi katsotulta mieheltä suositukset ja se pahvinen lupaläpyskä heltisi yhdellä poliisilla käynnillä.

- Joo, ja siinä iässä siihen maailman aikaan me voitiin mennä viisitoistavuotisina jannuina yksinämme metsälle eikä sitä pidetty mitenkään omituisena. Sitten myöhemmin viisaat ja lukeneet päättivät että 15 – 18-vuotiaan on terveellisempää notkua kylillä kuin käydä metsällä. Jos hänellä ei sattunut olemaan aikuista joka veisi metsälle. Eikä kaikilla ollut.

- Ja sinänsä, jos EU-byrokraatit ja viherpiipertäjät pääsevät mielensä päähän ei meillä ole enää aseita, ratoja eikä metsästystä. Ja jos sen olisi sanonut noille radalle olleille miehille niin ne olisivat tuumineet että älkää höpiskö, ei maailma sentään niin hulluksi mene. No, eiköhän jatketa taas.

Nissan käynnistyi ja hikinauteista jälleen käppäukoiksi muuttuneet toverukset jatkoivat kohti uusia vanhenevien miesten seikkailuja. Tylsiä ja vähätapahtumaisia ehkä, mutta kuka tässä iässä viitsisi Indiana Jonesia leikkiä.

NIIN HARVA, NIIN MONELLE

Vaikka maailmassa on tällä hetkellä ja yleensäkin paljon muutakin ja huomattavasti tähdellisempää mietittävää niin Prime Timeaan elävät interperspirationaaliset utopistit keskittyvät edelleenkin leipälajiinsa johon kuuluu erityisesti sen määritteleminen mitä muurahaiskansalainen saisi sanoa tai ajatella ettei oikea tai kuviteltu promillen tuhannesosa loukkaantuisi. Ja miksipä eivät keskittyisi? Kas kun Suomessa se on heille sekä toisten maksama ammatti että elämäntapa.

Tuoreimpana esimerkkinä on muuan Elina Vainikainen joka on ammattioletukseltaan Vasemmistofoorumin tiedottaja. Hän on väsännyt muurahaiskansalaisten opiksi ja ojennukseksi teoksen ”Syrjimätön kieli – Opas inklusiiviseen kielenkäyttöön ja viestintään”. Alfa-tv hieman tiivistää olennaisia ja katsotaan hieman tätä oppia ja ojennusta:

Ensimmäinen askel kohti sukupuolitietoista kielenkäyttöä olisikin ymmärtää, että sukupuolia on enemmän kuin kaksi ja että tämän tulee näkyä myös sanavalinnoissa… Niin ikään puheen voi aloittaa ”hyvät naiset ja herrat ”-mantran sijaan vaikkapa ”hyvät kuulijat”, ”läsnäolijat”, ”ystävät” tai vasemmistolaisissa ympäristöissä ”toverit”

Biologia ei edelleenkään tunne kuin kaksi sukupuolta sekä hyvin harvat kromosomihäiriöiset. Sosiaaliset sukupuolet taas ovat muodikas keksintö joka kuuluu enempi sekä psykiatrian että muodin puolelle ja joita julistamalla voi ruokkia omaa egoaan muurahaiskansalaista valveutuneempana yksilönä. Mutta jos ajatellaan kyseisen Vainikaisen mukaan inklusiivisesti niin ehkä puheen voisi aloittaa näin:

- Hyvät naiset, herrat, muodikkaasti mielenterveysongelmaiset sekä he taikka ne jotka tienaavat leipänsä ja ruokkivat egoaan näiden muodikkaiden mielenterveysongelmien levittämisestä.

Jatketaanpa uutista:

Kun teosta lukee, huomaa, että sukupuoli on niin vaikea asia, että se kannattaa jättää mainitsematta oikeastaan aina. Vainikainen opastaa: ”Esimerkiksi tilaisuuksissa puheenvuoroja vieraille ihmisille jaettaessa ”nainen takarivissä” -tyyppisten muotoilujen sijaan voi mainita vaikkapa henkilön paidan värin tai onko hänellä silmälasit.” Näin tulee oppaan mukaan toimia, koska ”kenenkään sukupuolta tai seksuaalisuutta ei tule olettaa ulkonäön, pukeutumisen tai nimen perusteella.”

Tavalliselle ihmiselle sukupuoli ei ole millään tavoin vaikea asia ja me muurahaiskansalaiset oletamme sen ihan vanhaan malliin lupaa kysymättä. Vaan mitäs jos viedään asiaa vielä interperspirationaalisemmaksi? Eli entäs jos kyseisissä tilaisuuksissa jokaiselle jaetaan hiihtokisojen tyyliin numerolaput ja puhutellaan numeroilla ettei se henkilö, joka mitä todennäköisemmin ei ole edes paikalla – tai joka on pelkkää kuvitelmaa – ei loukkaantuisi? Tosin jos hän on paikalla niin suunnitelma voi mennä kumminkin pieleen ja hän voi triggeröityä ja todeta että ”miksi minua kutsutaan numerolla 94 kun kumminkin tiedätte että minä olen androgyyninen ei-binääri intervatkaava gender queer & gender fartqueen with some refreshing herbs”.

No, mennään eteenpäin:

Vainikaisen mukaan miehiä voi kyllä kutsua setämiehiksi, koska kyseessä on ”punch-up” eli komiikan tekeminen pilkkaamalla ylöspäin.

Ja tähän minä niin setämiehenä kuin käppäukkona totean että mikä ettei. Kaikessa rauhassa. Kas kun me setämiehet ja käppäukot pidämme tämän maan pystyssä ja interperspirationaaliset vainikaiset eivät eläisi päivääkään ilman meitä. Joten voi todeta, että kumikuitti ei pure ja vihervasemmistolaiset hallitsevat lähinnä tahattoman komiikan. Mutta hei, kyseinen Vainikainen taitaa ihan oikeasti onnistua minun termistöjen muuttamisessa:

Mutta tytötellä ei saa koskaan, koska ”oli tytöttelyn tarkoitus mikä hyvänsä, se on kulttuurisena käytäntönä aina halventava ja naisia alistava”.

Muistelen nimittäin, että en ole koskaan tainnut tytötellä ketään mutta pitääpä ottaa kyseinen termi varastoon siltä varalta jos törmää näihin vainikaisiin ja alkaa häpeämättä tytötellä. Ja jatketaan sitten vielä. Perinteistä, ja varsin karmeaa epistolaa:

”Laittomia siirtolaisia ei ole olemassakaan eikä yksikään ihminen ole laiton. Jos haluaa puhua ihmisistä, joilla ei ole oleskelulupaa, on hyvä puhua paperittomista. Puhe laittomuudesta on turvallistamista ja luo mielikuvia rikollisuudesta.”

Tässä voisi tietysti kysyä Vainikaiselta että oletkos mahtanut unohtaa tietyt rikostilastot? Ne eivät ole mielikuvia vaan todellisuutta. Eivätkä kyseiset tyypit ole paperittomia vaan heillä on paperi joka kertoo, että heillä ei ole asiaa Suomeen. Samoin voisi kysyä kansantaloudesta ja kysyä, että mikä on ns. paperittomien piikin lopullinen raja ja kuka sen maksaa? Onko sitä lopullista piikkiä vainikaisille edes olemassa? Vai meneekö hän newspeak-nollatermin ”turvallistaminen” taakse ja toteaa että ette te muurahaiskansalaiset sitä kumminkaan tajua enkä oikein minäkään mutta uskokaa nyt helvetissä kun minä newspeakia puhun? Mutta kysyminen lienee turhaa sillä kyseisen Vainikaisen ajatuksia lyödään täyttä höyryä voimaan interperspirationaalisen feministisessä hallituksessamme.

Joitain aikoja sitten kyseiset Vainikaisen avautumiset olisivat olleet täyttä Pahkasika-kamaa. Nykyisin ne otetaan hyvin vakavasti niin poliittisessa kuin virkamieseliitissä. Vaikka voi perustellusti kysyä, että kuinka moni muurahaiskansalainen todella kannattaa noita ajatuksia? Onko kyseessä yksi mätä omena suuressa laarissa joka mädättää kaikki?

Väkisinkin tulee mieleen eräs siteeraus hieman muutettuna. Aikanaan Winston Churchill totesi Taistelusta Englannista:

”Harvoin niin monet ovat niin suuressa kiitollisuudenvelassa niin harvoille.”

Suomeen päivitettynä sitaatti menee nykyisin:

”Harvoin niin harvat ovat päässeet kiusaamaan niin monia”.

Yleensä en puutu blogissani ulkonäköasioihin. Mutta nyt voin todeta, että mikäli jossain törmäätte tämän näköiseen myöhäisteiniin niin on hyvin todennäköistä että kuulette vihervasemmistolaista LGBTQTiiTyy-epistolaa. Älkää häiritkö häntä. Siirtykää kadun toiselle puolelle. Ja poistukaa paikalta.

Mutta muistakaa: Hänet otetaan tässä maassa vakavasti. Nyt tässä maassa eletään näiden myöhäisteinien paratiisissa.