Jussi Halla-aho on tuoreessa kirjoituksessaan sanonut, että Eurooppa on tavallaan taantumassa takaisin feodaaliaikaan. Kirjoitus on erinomainen, mielestäni yksi Halla-ahon parhaimpia.
Itselläni on pyörinyt pitkään päässäni samantyyppisiä ajatuksia, tosin en näe, että uuden ”Feodaalisen Euroopan” johtajina toimisi ns. uusaatelisto. Ennemminkin koen, että sen johdossa on uuspapisto. Pappisseminaarina toimivat yliopistot, varsinkin yliopistojen yhteiskunnallisten alojen laitokset.
Jussi Halla-aho on akateemisesti koulutettu tohtorismies. Hän on myös tervejärkinen mies, joka ymmärtää, että ajatus ei muutu aineeksi itsestään ja jos teoria ja käytäntö eivät kohtaa, niin vika saattaakin löytyä teoriasta. Mutta kun maailmaa seurailen, niin valitettavasti Halla-aho kuuluu akateemiseen vähemmistöön.
Yleisempänä esimerkkinä näistä akateemisista osaajista voidaan pitää henkilöä, joka on heti valkolakin saatuaan lähtenyt lukemaan yliopistoon jotakin tosi hienoa ainetta, esim. sosiologiaa. Henkilö lukee ainetta vuosia, opettelee teorioita, oppii myös sen, että asioita ei ole olemassa ilman teoreettista viitekehystä. Hän viettää aikaansa samanhenkisessä seurassa, jossa on turvallista keskustella niin päivänpolttavista aiheista kuin yleisluontoisemmastakin diibadaabasta ja tehdä näistä aiheista viiltävän teräviä analyysejä. Voi että kun tuntuukin hyvältä puhua fiksuja ja vielä tajuta, että toisetkin pitävät fiksuna.
Asioista luetaan ja ennen kaikkea puhutaan. Puhutaan paljon. Keskustelun lomassa on kivaa siteerata kaikkia hienoja kirjoittajia. Joukossa tyhmyys tiivistyy, yliopistopiireissäkin. Oma (kuviteltu) älyllinen ylemmyys tavallista kansaa kohtaan tuntuu aina vain selkeämmältä, kuilu tyhmiin duunareihin tulee suuremmaksi opintoviikko opintoviikolta. Mielestä hämärtyy se ajatus, että ne duunarit elättävät tämän akateemisen henkilön. Akateeminen henkilö pitää itsestään selvänä, että hänelle löytyy valmistumisen jälkeen julkishallinnosta joku mukava pomon tai tutkijan paikka hyvällä palkalla. Hänhän on välttämätön yksilö.
Kun akateeminen henkilö on lukenut paljon ja puhunut paljon, eikä ole itseasiassa tehnyt yhtään mitään, on selvää että akateemiselle henkilölle alkaa teoria muodostua käytäntöä tärkeämmäksi. Yhteys todelliseen, jokapäiväiseen elämään alkaa pahasti pätkiä. Näin ollen esimerkiksi monikulttuurisuus alkaa tuntua täysin järkevältä ja toimivalta ideologialta. Akateeminen henkilöhän ei ole törmännyt monikulttuurin haittapuoliin. Koska hän ei ole niihin törmännyt, hän saattaa yksinkertaisesti todeta, että niitä ei ole. Saattaapa hän päästää suustaan jopa jotain niin hienoa kuin ”joukkoraiskaukset kertovat enemmän meistä suomalaisista kuin maahanmuuttajista”.
Jos joku putkimies Lötjönen sanoisi näin, häntä pidettäisiin kajahtaneena. Mutta kun sen sanoo akateeminen henkilö, on sanojen takana jotain salattua viisautta, jota Lötjönen ei tiedä. Lötjönen tosin pitää tuota lausetta älyttömänä joka tapauksessa, mutta akateemisen henkilön ei tarvitse siitä välittää. Akateeminen henkilöhän edustaa uutta pappisluokkaa, jolle Lötjösen on maksettava kymmenykset. Aivan samoin kuin joku munkkilatinaa solkannut papinretale 1500-luvulla, ei tästä uudestakaan papista ole Lötjöselle mitään hyötyä, mutta helvetillä hänkin osaa Lötjöstä pelotella. Lötjösen täytyy vain aukoa jäätyneitä putkia ja työllään elättää akateeminen henkilö joka kiittää Lötjöstä ilmoittamalla että Lötjönen on osa rakenteellista rasismia ja Lötjösen tulisi hävetä.
Monikulttuurisuususkonto on akateemisissa piireissämme nykyisin suurinpiirtein kiveen hakattua totuutta. Se on ja pysyy. Sitä ei kyseenalaisteta. Sitä tuetaan fanaattisesti hokemalla Pyhiä Lauseita: Me tarvitsemme maahanmuuttajia. Meille tulee työvoimapula. Me tarvitsemme maahanmuuttajia.
Jotenkin omituiselta tuntuu se, että jos yliopisto on se älyllisen ajattelun etulinja, eikö sen juuri kuuluisi olla paikka, jossa asiat kyseenalaistetaan? Nyt asiat ovat kääntyneet päälaelleen.
Ennenvanhaan uskonnolla peloteltu rahvas hoki hospotipomiluita ja koulutettu henkilö saattoi rauhotella, että älkää peljätkö, ei ukkonen jumalan vihaa ole. Nyt uskonnollista hokemista harjoittaa nimenomaan akateemisesti koulutettu henkilö. Yliopistosta on tullut pappisseminaari. Luonnontieteellinen yms. puoli yliopistosta varmaan toimii niin kuin yliopiston tulisikin toimia, mutta ikävä kyllä julkishallinnon pomonpestit ynnä melkoinen osa poliittista eliittiämme tulee tuolta pappisseminaarin puolelta.
Ennenvanhaan uskonnolla peloteltu rahvas hoki hospotipomiluita ja koulutettu henkilö saattoi rauhotella, että älkää peljätkö, ei ukkonen jumalan vihaa ole. Nyt uskonnollista hokemista harjoittaa nimenomaan akateemisesti koulutettu henkilö. Yliopistosta on tullut pappisseminaari. Luonnontieteellinen yms. puoli yliopistosta varmaan toimii niin kuin yliopiston tulisikin toimia, mutta ikävä kyllä julkishallinnon pomonpestit ynnä melkoinen osa poliittista eliittiämme tulee tuolta pappisseminaarin puolelta.
En jaksa kylläkään uskoa, että kaikki yhteiskuntatieteitten opiskelijat olisivat niin kertakaikkisen tyhmiä että uskoisivat noihin hokemiin. Mutta yhtä kaikki, he tietävät, että ovat astumassa uuteen pappissäätyyn ja silloin ei asioita tule kyseenalaistaa. Aivan niin kuin joskus ennen saattoi munkkikokelas tuumia, että olikohan tuo roviolla poltettu lapsenpäästäjä sittenkään oikea noita. Mutta jäsenyys niin vanhassa kuin uudessakin pappissäädyssä tarjoaa taloudellisesti turvatun aseman, yhteiskunnallista arvostusta (ainakin oman säädyn sisällä ja muista ei olekaan niin väliä) sekä vielä jonkin verran sitä aina niin kiihottavaa valtaa. On parempi olla pompottajana kuin pompotettavana.
Tavallinen työntekijä Yrjöperskeleskin saattaisi jopa hyväksyä asiantilan, tosin pitkin hampain (tarvitaanko me esmes ihan tosissaan jotain yliopistollista trans- ja queer-tutkimusta?), jos tämä uusi pappisluokka tyytyisi olemaan elätettävinä ja pysyisivät vaikkapa jossain tutkijanvirassa taikka jossain virastossa siirtelemässä paperia pöydän toiselta puolelta toiselle. Mutta kun nämä papit perhanat päättävät, mikä Yrjöperskeleelle on hyväksi ja mitä Yrjöperskeles saa tehdä. Ja nykyisin ne vielä alkavat määritellä jopa sen, että mistä Yrjöperskeles saa pitää ja mistä ei. Kai se on vielä ihan oma asiani, että tykkään siitä, että naapureinani on Kutvonen ja Liimatainen. Eikä esmes Abu al-Hälläh. ”Kyllä sinut, Winston Smith, vielä ammutaan, mutta ensiksi sinun on taas opittava rakastamaan Isoa Veljeä”.
Ja näin itsenäisyyspäivänä asiantila jyrpii erityisesti. Ne suomalaiset, jotka aikanaan tämän maan pelastivat, tuskin halusivat sitä asiantilaa, johon nyt ollaan menossa. Eli siihen, että Suomen kansalaisuus muuttuu HKL-tyyppiseksi älykortiksi, johon kuka tahansa mistä tahansa voi ladata kansalaisuutta ja siihen liittyviä etuja halunsa ja tarpeensa mukaan. Ilmaiseksi tietysti. Papisto on päättänyt, että näin tulee tapahtua ja rahvas maksaa. Ja rahvaan tulee vielä kiittää papistoa siitä, että ne tämänkin siunauksen ovat meille aikaan saaneet.
No, hyvää itsenäisyyspäivää kaikille lukijoille, joka tapauksessa.
Ja loppuun vielä kaupallisia tiedotuksia, 1970-luvulta. Tämä mainos olisi nykyaikana työllistänyt ainakin kymmenen akateemista suojatyöläistä, että olis saatu kaikki tuomittua ja syylliset oikeuteen:
Allekirjoittaneen mielestä tuo mainos on aivan mahdottoman symppis.
PS. Veikkaus: seuraavaan itsenäisyyspäivään mennessä joku akateeminen ammattilainen keksii esittää, että termit isänmaa ja isänmaallisuus eivät ole soveliaita käyttää. Sanat muistuttavat liikaa kansallismielisyyttä ja niissä tuntuu märän sarkapuseron haju sekä kuuluu römpsän kolahtelu ja ukko-pekan lukon loksahtelu.
Vähintäänkin esitetään vaatimus että ”Isänmaallisuuden määritelmä on saatettava vastaamaan nykypäivää”.
Teidäkö muuten, että Suomessa ulkomaalaisten tekemiä raiskauksi johtaa ylivoimaisesti virolaiset?
VastaaPoistaAivan loistava kirjoitus! Suomen pääongelmat ovat juuri valtava hallintokoneisto, jossa tarpeettoman työpaikkansa säilyttääkseen kaikkien 'pappien' on yritettävä kaikin keinoin todistaa jatkuvasti oikeauskoisuutensa. Todistusten tiheys ja voima riippuu tietenkin tehtävästä ja onhan niitä tarpeellisiakin byrokraatin virkoja mutta linja on selvästi tämä.
VastaaPoistaToinen ongelma on yliopistojen opiskelijamäärät, erilaisia huuhaa maistereita ja tohtoreita koulutetaan liikaa ja tämä näkyy sitten tasossa. Suurin osa on papukaijaluokan 'älymystöä' joka on oman pienen vihreän oksansa saadakseen valmis kannattamaan mitä tahansa idiotismia. On tunnettu tosiasia että jopa tohtorinsilinterin saaminen vaatii enemmän paksua persettä kuin päätä..
Molemmat ongelmat olisi helppo poistaa ja jopa rahaa säästyisi vaikkapa peruspalvelujen järjestämiseen ja ehkä jopa tuloverojen kevennyksiin mutta näin ei tehdä. Ei ennen kuin Puolue (kokkepusdprkpdedorka-jne) on saatu pois vallasta.
Onko tuollaisia "akateemikoita" oikeasti olemassa paljonkin? En meinaan itse tunne yhtäkään ja viidettä vuotta taplaan opistolla. Itse tunnen itseäni useinkin hölmöksi ja tieteenalani teoria ottaa vuosi vuodelta enemmän pannuun. On opiskelijoita, jotka tykkäilevät teorioista ja opinnoista enemmän kuin minä, mutta eivät pidä itseään ylivertaisen älykkäinä verrattuna esim. duunareihin, eivät ole rakastuneita teorioihin, tiedostavat oikein hyvin, että työllistyminen on epävarmaa eikä työpaikkaa voi odottaa sängyssä makaamassa, tekevät opintojensa ohella ahkerasti töitä siivoojina, kaupan kassoina, kotiapulaisina, mäkin tiskeillä jne eivätkä hommina näitä halveksi, joskin toivovat toki eräänä päivänä saavuttavansa koulutustaan vastaavaa työtä tietäen, että sen eteen on paiskittava töitä ja tapeltava.
VastaaPoistaMinusta tuossa "opiskelijat ovat nenä ylöspäin sojottavia duunarihalveksujia" on jotain edelliselle vuosisadalle jäänyttä; se on reliikki ajalta, jolloin opiskelijuus oli todellakin hienoa, jolloin opiskelijalla oli varaa nostella nokkaansa.
Ja ajatelmana se vastaa aika hyvin sitä duunari-inhoa, jota Yrjö tässä kuvaa, siinä vain on kohde käännetty päälaelleen.
Kiitokset kommentoijille ja hyvää itsenäisyyspäivää.
VastaaPoistaAnolle: Joukkoraiskauksiako tarkoitit? Olen muuten otettu, että jaksat seurata blogiani näin itsenäisyyspäivänäkin.
Selkäänhakkaajalle: Asiatekstiä. Yliopistoihin otetaan liikaa väkeä, vaikkei olis tarvekaan. Tuosta Puolueesta käytän itse termiä Nännistis-Lellistinen Liitto.
Arawnille: Kokemukseni näistä akateemikoista on kerääntynyt parinkymmenen vuoden ajalta, jonka olen julkishallinnon tehtävissä taapertanut. Ja ne kokemukset vastaavat kyllä kirjoitustani. Kokemukset pohjaavat ei opiskelijoihin, vaan valmistuneisiin. Selvää on, että kirjoitukseni on hiukka kärjistetty, ja pahoittelen, jos olen pahoittanut mielesi.
Mutta et kai itsekään väitä vastaan, että monikulttuurisuusideologiaa / uskontoa ylläpitävät maassamme (Euroopassakin) nimenomaan akateemisesti koulutetut ihmiset.
Akateemisella (samoin kuin kulttuuriväellä) on ollut paha taipumus aina sotkeentua flirttailemaan totalitaaristen ideologioitten kanssa. Ennen sotia natsismi, sotien jälkeen kommunismi, nyt ollaan rähmällään Mekkaan päin. Olisi hienoa, jos osaisit omalta osaltasi valaista syytä siihen, että miksi näin on. Kun en ole itse yliopistoa käynyt. Valaise ja kerro. Kysymys ei ole v***uilua, vaan ihan oikeaa mielenkiintoa.
Mitä ainetta muuten itse luet pääaineenasi? Onnea & menestystä kaikissa toimissasi.
"Sanat muistuttavat liikaa kansallismielisyyttä ja niissä tuntuu märän sarkapuseron haju sekä kuuluu römpsän kolahtelu ja ukko-pekan lukon loksahtelu".
VastaaPoistaAiheutti ihania haju- ja kuulokuvia. Ai niin, ja kirjoitus oli loistava. Hyvää itsenäisyyspäivää!
No raiskaus on raiskaus. Koittakaa nyt jo keksiä jotain uutta näiden loppuunkaluttujen juttujenne sijaan. Kyllästyttää lukea aina vaan samoja itkuvirsivalituksia. Keskustelkaa vaikka esinahoista, tai kalsareidenne väreistä.
VastaaPoistaHittoakos täällä sitten roikut, jos jutut kyllästyttää? Eikä toi oma kalsarikuittisikaan kyllä ihan tuore ollut.
VastaaPoistaItse olen opiskellut humanistisessa tiedekunnassa kohtalaisen pitkään ja tunnen väkeä valtiotieteellisen tiedekunnankin puolelta. Voin kyllä omasta puolestani sanoa, että tunnen paljonkin ihmisiä, jotka vastaavat Yrjöperskeleen stereotypiaa. Näille ihmisille on nimeomaan ominaista ammattikoulutuksen halveksuminen, teorioiden rakastaminen, tiettyjen "kyseenalaistavien" postmodernien mantrojen (tyyppiä "sukupuoli on sosiaalinen konstruktio") kyseenalaistamaton hokeminen yhdistettynä kaikenlaisen oikeasti nykyistä valtaideologiaa kyseenalaistavan ajattelun (esim. Jussi Halla-ahon harjoittaman) vihaamiseen, täydellinen kyvyttömyys kyseenalaistaa oman opiskelualan järkevyyttä jne. jne. Toki aivan "puhtaita" tämän ihmistyypin edustajia on vaikea löytää, niin kuin stereotypioiden kanssa yleensäkin on, ja paljolti kyse on vain lammasmaisesta ajattelusta: kun pintaa vähän raaputtaa, saakin esille yllättäviä piirteitä. Silti en väittäisi stereotypiaa tuulesta temmatuksi, varsinkin kun tiedän, että olen itsekin ollut – ja olen paljolti varmaan vieläkin – sen mukainen.
VastaaPoistaUskontotiedettä - eli jokseenkin sellaista ainetta, jossa on helppoa kivuta "norsunluutorniin", niin sanoakseni. ;)
VastaaPoistaEi sinänsä, vaikuttaahan laitoksella/ainejärjestössä olevan sellainen korrektihko ilmapiiri. Toisaalta käydään kyllä myös sisäistä keskustelua tästä norsunluutorneilusta ja tieteentekijöiden irtaantumisesta arkitodellisuudesta, teosten kirjoittelusta vain toisilleen jne.
Ehkä valmistuneissa ja opiskelijoissa on sitten niin suuri ero, mutta esim. tuota duunareiden halveksimista en kerta kaikkiaan löydä omista piireistäni. Ehkä ne valmistuneet, joihin olet törmännyt, opiskelivat aikana, jolloin opiskelijuus oli Suurta ja Upeaa, inflaatio maksoi opintolainan korot pois, työpaikka oli suht taattu korkeakoulututkinnolla eikä töissä tarvinnut opiskellessa käydä. Tällä hetkellä vaikutelma on se, että nimenomaan korkeakoulu opiskelijoita ei arvosteta - meitä koulutetaan liikaa, me olemme huuhaatyyppejä, elämme valtion rahoista, kuljemme burberryhuivit kaulassa, vedämme 3 lattea päivässä Ekbergillä ja silti kehtaamme ruikuttaa, että tuki on liian pieni - koskee erityisesti ei-kovien tieteiden opiskelijoita, mutta di-inssienkin ylikoulutuksesta on ollut puheita. Työpaikkoja meille ei tosiaan ole valmiiksi, yleinen vitsi on, että päädymme Hesen tiskille - eikä se aina ole edes vitsi. Ja nykyäänhän jokainen on asiantuntija, joten pedagogien, sosiaalitutkijoiden yms. sanoihin ei kannata kenenkään uskoa. Koska tuki on faktisesti liian pieni, painamme töitä missä vain pystymme, siivoojina, Hesen tiskillä, tarjoilijoina, kotihoitajina, sijaisopettajina, nakki- ja jäätelökioskeilla, lehtiä jakamassa - siinä, jos missä tulee ruumiillinen ja arkinen työnteko tutuksi. Paha halveksia hitsaajaa, kun itse siivoaa oksennusta hotellin portailta.
Adelphi: Jotain mainitsemistasi seikoista olen minäkin havainnoinut, esim. kyseenalaistamisen puutetta - mutta en kyllä jaksaisi syyttää siitä vain opiskelijoita. Sen sijaan liikumme näemmä sikäli eri piireissä, että ammattikoululaisten halveksuntaa en ole huomannut (onhan sekin toki mahdollista, että se vain suodattuu pois). Enemmän olen törmännyt siihen, että ammattikorkeakoululaiset dissaavat opiskelijoita, koska nämä kuulemma nostelevat nokkaansa, ovat niin olevinaan jne. jne. jne. Ja sitten tietenkin minäkin.
"Keskustelkaa vaikka esinahoista, tai kalsareidenne väreistä."
VastaaPoistaKeltainen edestä, ruskea takaa. Tiätenki.
Helkkarin hyvä kirjoitus taasen. Akateemisuus on edelleen tässä maassa liian pyhä lehmä ja jäljet johtavat sylttytehtaalle, jossa fil.kand.B.o.A:t ajavat taksia, siivoavat, muuraavat... You name it. Samaan aikaan hoetaan sitä työvoimapulaa työvoimapulaa vaikka kyseessä on koulutussektorivääristymä.
Kommenttini tähän vanhaan erinomaiseen kirjoitukseen. Youtube linkki tuohon mainokseen ei toimi. Syitä voi toki olla monia, mutta jos syy on se mitä epäilen niin ehkäpä se alleviivaa tämän kirjoituksen sisällön.
VastaaPoista