MIELIKUVISTA JA VALINNOISTA II

1. Pound of flesh

Allekirjoittanut teki tuplaväyryset eli nukkui parikin yötä ennen kuin esittää kommenttinsa viimeisiin uutisiin eli tietenkin siihen, että Jussi Halla-aho ei sitten lähtenytkään ehdolle eurovaaleihin. Olen seuraillut keskustelua Hommafoorumilla ja asiasta seuranneen suuttumuksen määrä on kyllä yllättänyt, vaikka Halla-ahon perusteet ovat mielestäni varsin asiallisia. Kovin moni haluaisi nyt nikertää Jussin persuuksista paunan veristä lihaa ja kovasti on todettu että Homma rojahti kymmenen kilometrin korkeudesta suoraan tonttiin.

Vaan ennen kuin alkaa ruoskalla roiskimaan, kannattaa vetäistä muutama raipallinen omaan ahteriin. Muitten puolesta en sitä pysty tekemään, joten pitäydyn itsessäni. Olin tietysti pettynyt päätökseen itsekin, mutta täytyy rehellisesti tunnustaa, että pettymyksen syynä oli itselleni (erinomaisesti sujuneen nimienkeräyksen vuoksi) tullut, täysin Jussin toimista riippumaton vauhtisokeus. Tulipa kumminkin ajateltua, että Jussin valinta Brysseliin tai ainakin pirun komeasti tehty mielenilmaus laukaisee jonkunlaisen ketjureaktion, joka johtaa johonkin määrittelemättömään ja elämää suurempaan vuonna 2011.

Vaan eihän asiat sillä lailla etene. Roomaakaan ei rakennettu päivässä. Mutta tämä vauhtisokeus oli ymmärrettävää, koska ilmiö nimeltä Homma on alkanut levitä sen verran suureksi, että vaikea sitä enää virkakoneiston puolesta on tuhotakaan.

Ehkä lukija saattaa tunnustaa itselleenkin, että vauhtisokeus iski. Minä ainakin tunnustan. Kipeetä se ottaa, mutta tulipahan sanottua.

Ja yleensä ottaen ei ehkä kannata lähteä niin ankarasti tuomitsemaan Jussin ratkaisua. Oletettavaa on, että hänellä on yleensäkin näistä asioista ehkä enemmän ns. taktista tietoa kuin esmes minulla, joka olen vaan tämmönen perusäänestäjä. Ja Jussi on ottanut niskaansa niin monta ämpärillistä ehtaa luonnonlannoitetta mm. minun niin kuin kuin monen muunkin puolesta, että lienee turha lähteä huutelemaan, että sun olis pitänyt tehdä näin ja tehdä vähän niinkun noin ja jättää toi tekemäti kerta kaikkiaan ja meille kaikille käy nyt huonosti / hirveen huonosti / ihan karmeen huonosti kun menit kehno tekemään / tekemättä jättämään / ottiatuota / huudanpa minäkin tältä kulmalta jotakin.

Kommentoijia on monia, ja kaikki tuntuvat tietävän just tarkalleen mitä olis pitänyt tehdä ja samoin sen, mitä siitä jatkossa seuraa.

Siinä tulee helposti se vaikutelma, että poika opettaa isäänsä naimaan.

Ja eihän se Homma mihinkään ole rojahtanut. Mietitään tämän päivän tilannetta vaikka vuoden – puolentoista vuoden takaiseen tilanteeseen. Silloin ”me” (määrittele ”me” haluamallasi tavalla, niin homma toimii) olimme virallisen näkemyksen mukaan muutama kymmen netissä häröilevää epätasapainoista tyyppiä, joita virkakoneisto saattoi jahdata ihan mielensä mukaan itse keksimiensä lakitulkintojen pohjalta.

Netissä suoritetun kansallismielisen, ilman varsinaista organisaatiota toimivan liikkeen päätarkoitushan on ollut levittää tietoa asioista, joista virallinen taho ei halua puhua. Ja se on onnistunut siinä. Nopeasti kokoon kyhätty ja menestyksekäs nimienkeruutalkoo on hyvä osoitus siitä. Halla-ahon oikeudenkäynti on tulossa, mutta uskon ”homman” lähestyvän jo sitä kriittistä pistettä, että lonkalta heitettyjä täysin poliittisia tuomioita ei voida enää noin vain jakaa.

Viimeiset puoli vuotta on ollut varsinaista loskanheittoaikaa, mutta muutosta on jo näkyvissä. Vielä vähän aikaa sitten Halla-aholle ihan suoraan vittuillut YLE lähetti 28.4. aivan asiallisen dokumentin Hommasta. Vaikka YLEn puolella aivan hyvin tiedetään, että tavallinen taavi hakee vieläkin tietonsa virallisista lähetyksistä, ja saattaa huomata ohjelmasta, että eihän näillä tyypeillä mitään vesikauhua olekaan.

Haistaisiko joku tässä hienoista anteeksipyyntöä YLEn taholta?

Homma on edennyt vuoden mittaan paljon. Ei se mihinkään maanantaina romahtanut. Jatketaan vaan provoseeraamista niin merkeleesti.


2. Nyrkkipaja ja kasvava yritys

Niin kuin aikaisemmin kirjoitin, kuulun epävakaaseen ja arvaamattomaan eläinlajiin nimeltä äänestäjä. Olin varautunut äänestämään Jussi Halla-ahoa. Nyt hän ei ole ehdolla, ja tietysti ensimmäinen ajatus oli, että no se on sitten Mustanaamio tällä kertaa.

Vaan annas olla, kun hetki funtsataan. Tuumailin kummiskin, että voisinko saada omalla äänelläni vaikutusta johonkin. Halla-aho kehotti äänestämään Sampo Terhoa, joka on kiistatta järkevä ja asiallinen mies. Olen päättänyt äänestää häntä. Tiedän vastakommentit. Äänesi menee suoraan Soinille. No niinpä menee. Mutta askel kerrallaan.

Näissä vaaleissa on kuitenkin mahdollisuus blokata RKP pois Brysselistä. Suomalaisten meppien painoarvo EU:ssa on sinänsä nolla, mutta RKP on marginaalipuolue, joka kuvittelee olevansa NKP ja joka käyttäytyy kuin NKP. Jos sitä porukkaa pystyy vähänkin kyykyttämään, niin se on kaikki kotiopäin.

Ja voi Sampo Terholle annetulla äänellä olla vaikutusta myös perussuomalaisiin – pitkässä juoksussa. Mikäli Terho saakin yllättävän paljon ääniä, voidaan perussuomalaisissa alkaa ajatella niin kuin yritysmaailmassa ajatellaan. Eli jos firma on nyrkkipaja ja sille kelpaa nyrkkipajan asema, silloin johtaja voi yksinään määrätä vaikka jokaisesta vessapaperirullan ostosta. Mutta menestyvän firman johtaja ymmärtää, että hänen kannattaa palkata hommiin itseään fiksumpaa väkeä ja antaa niille vastuuta ja sen myötä vapauksia.

Timo Soinillehan tämä ei käy, mutta eihän sitä tiedä, mitä muu puolueväki tuumii. EU-vaalit ovat sinänsä sikäli merkityksettömät, että niissä voi antaa tämmösen taktisen äänen. Jos jatkossa perussuomalaisten linja on edelleen se, että riittää kun päästään kiltiksi apupuolueeksi hallitukseen, on tietysti tehtävä toisia johtopäätöksiä.

Lukija saattaa todeta, että kuvitteleeko se Ykä konditionaalien olevan leipäjauhoa ja meinaako mies ehkä leipoa niistä leivän, kun niitä niin viljelee. No viljelen niin. Mutta kun mulla ei ole oraakkelin viisautta sanoa, mitä jatkossa tapahtuu.

Mustanaamio on aina varteenotettava äänestysvaihtoehto, mutta näissä vaaleissa hän on vaaliliitossa RKP:n kanssa.


3. Perusasioita

Tulisi muistaa, vaikka tällä hetkellä monella pipo kiristääkin, että kansalaisliike Homman idea ei ole tapella keskenään. Ainakin itse ymmärtäisin, että sen tarkoitus on osaltaan vaikuttaa, ettei Suomi muutu yleisafrikkalaiseksi taikaseinäksi.

Itse nuivaannuin pahemman kerran jo 1990-luvun alussa. Ennen viimeisintä kulunutta vuotta elimme Suomessa, jossa mitään ongelmaa ei ollut, eikä siitä varsinkaan saanut puhua, koska sitä ei vaan kertakaikkiaan ollut, koska joku oli päättänyt niin ja sillä sipuli. Viimeisen vuoden aikana tapahtunut kehitys on ollut varsin suurta verrattuna vaikka edelliseen kahdeksaantoista vuoteen yhteensä. Mikä onkaan tilanne huhtikuussa 2010? Ehkäpä valtapuolueetkin alkavat haistaa Homman käryn? Nehän ovat poliittisia eläimiä ja nuuhkivat tuulen suuntaa.

Joka tapauksessa äärettömästi voimia eloon Jussi Halla-aholle, Juha Mäki-Ketelälle, Jari Leinolle ja yleensäkin kaikille, jotka Hommaa hoitavat. Kukin tyylillään, voimiensa ja kykyjensä mukaan.