TAVALLINEN TAAVI JA MIEHITETTY MAA

En ole blogissani pyrkinyt koskaan mihinkään kovin korkealentoiseen kirjoittamiseen. Olen pyrkinyt lähinnä ajattelemaan asioita ns. Tavallisen Taavin näkökulmasta. Tavallista Taavia ja Tiinaa ei tule kenenkään aliarvostaman. Ensinnäkin heitä on kansastamme (niin kuin muistakin kansoista) huomattava enemmistö. Toisekseen ilman heitä tämä maa (niin kuin muutkin maat) tukehtuisivat välittömästi, mitä taas höpeläätiötieteen puhe- ja kirjoitustyöläinen ei aina välttämättä ymmärrä. Kokemukseni mukaan Taavit ja Tiinat ovat myös pääosin varsin järkevää ja asiallista väkeä.

Tavallisella Taavilla on usein taipumusta sottailuun. Viisaammat kutsuvat sitä kai filosofoinniksi. Itse olen tämmösenä tavan Taavina sottaillut viime aikoina sitä, että mitä se oikeastaan on, kun maa on miehitetty? Miten miehityksen tunnistaa?

Yksi miehityksen yleisiä piirteitä ovat varmaankin väestönsiirrot, jotka eivät millään muotoa hyödytä miehitetyn maan kansalaisia. Ovatpa lähinnä haitallisia ja vaarallisiakin. Yksi hyvä esimerkki on esimerkiksi Baltian maitten miehitys, jolloin miehittäjävalta toi Viroon, Latviaan ja Liettuaan suuren määrän neuvostokansalaisia, jotka olivat etuoikeutettuja sekä asuntojen että työpaikkojen saamisessa.

Jos tuota tilannetta verrataan nykypäivän Suomeen, huomataan että myös tänne rahdataan muualta päin maailmaa liikaväestöä. Heillä on varmasti tiedossa katto pään päälle, samoin kuin elatus. Maan kantaväestössä taasen löytyy tuhansia asunnottomia. Myös työpaikkojen kohdalla (mm. Helsingin kaupungin positiivinen erityiskohtelu) on muualta tullut liikaväestö etuoikeutettua. Kantaväestön näkökulmasta tämä väestönlisä on täysin turhaa, sitä ei ole pyydetty tänne, siitä ei ole kantaväestölle mitään hyötyä ja on myös paljon tapauksia, joissa muualta tullut liikaväestö on suorittanut väkivallantekoja kantaväestöä kohtaan.

Miehityksen tyyliin tietenkin kuuluu, että kantaväestön mielipidettä ei tässä asiassa kysytä, koska kantaväestö on miehitetyn maan väestöä. Heille on tapana lyödä luu kurkkuun, jos ei uusi komento suosiolla miellytä.

Miehityksistä voidaan huomata sellainen asia, että miehittäjä on ovela pirulainen. No, eihän se muuten varmaan olis saanut maata miehitettyä alunperinkään. Ovelana pirulaisena miehittäjä tietää, että hullu paljon töitä tekee, viisas pääsee vähemmällä. Näin ollen hän kerää miehitetystä maasta sen aineksen, jonka selkäranka on kumia, ja pistää sen tekemään puolestaan oman likaisen työnsä. Esimerkiksi aikanaan DDR:ssä itäsaksmanneista tuli parempia tovereita kuin veli venäläisistä konsanaan, ja siellä tehtiin ihmisten kyttäämisestä elämää suurempaa taidetta. Yleensä tällaisia miehittäjien hännystelijöitä ja omien kyykyttäjiä kutsutaan termillä thorslingit.

Anteeks, sekoilin. Oikea termi taisi olla quisling. No, jatketaan sottailua.

Thors...quislingien yksi päätehtävistä on osallistua miehitetyn maan kansallisylpeyden ja identiteetin tuhoamiseen. Selväähän on (olettaa ainakin voi), että miehitetyn maan kantaväestö on jossain vaiheessa pannut miehittäjää vastaan pitkälti hanttiin, ja sekös miehittäjää jurppii. Totta kai miehitettyjä täytyy silloin vähän kyykyttää. Tähän liittyy se, että miehitetyn maan kansaa ei oikeastaan enää ole olemassakaan, vaan se on osa suurempaa kokonaisuutta, josta armosta miehitetyn maan kantaväestön tulisi olla kiitollinen ja hävetä aikaisempaa mukamas erillistä olemassaoloaan.

Eihän aikanaan ollut esmes virolaisia, vaan kaikki olivat yhtä ja samaa neuvostoperhettä. Virolaisilta voi kysyä, oliko tämä suuri yhteenkuuluvuus siunaus vaiko jotain ihan muuta. Koska tuo neuvostotermi on väliaikaisesti hieman pois muodista, täällä Suomessa käytetään nyt esim. termejä maailmankylä, globaali vastuu ja uussuomalaisuus.

Erinomaisena esimerkkinä hyvin suoritetusta quislingtyöstä voidaan pitää miehityshallinnon edustajan Tanja Karpelan tuoretta vuodatusta. Kun muualta päin tullut sekopäinen liikaväestön edustaja innostui ampumaan ihmisiä, ilmoitti Karpela tapauksen olevan valitettava esimerkki kantaväestön takapajuisuudesta ja väkivallasta.

Hyvälle propagandalle onkin miehitetyssä maassa paljon kysyntää. Miehitetyn maan tavallisille Taaveille ja Tiinoille tulee painokkaasti esittää, että nykyinen asiantila on hyvä, järkevä ja hyödyttää nimenomaan Taavia ja Tiinaa. Muutenhan Taavi ja Tiina saattavat ruveta keskenään miettimään, että onko heidän miehitetyn maansa elinkeinoelämä valjastettu palvelemaan vain miehittäjän tarpeita? Jo aikaisemmin kirjoittamani liikaväestön rahtaaminen ja elättäminen sekä esmes tuoreen ilmastokokouksen Taaville ja Tiinalle aikaansaama lisälasku saattavat pistää ajattelemaan näin.

Miehitetyssä maassa elävien Taavien ja Tiinojen tulee asiantila vain hyväksyä, sillä, niin kuin aikaisemminkin todettiin, miehityksen tyyliin tietenkin kuuluu, että kantaväestön mielipidettä ei tässä asiassa kysytä, koska kantaväestö on miehitetyn maan väestöä. Heille on tapana lyödä luu kurkkuun, jos ei uusi komento suosiolla miellytä.

Eli näin tavallisen Taavin näkökulmasta voisin päätyä siihen, että mehän elämme miehitetyssä maassa. Kantaväestön mielipiteellä ei ole merkitystä, ja meitä kyykyttää ja valistaa lauma quislingeja, jotka yrittävät olla enemmän miehittäjiä kuin miehittäjä itse.

Yks asia pistää vaan kovasti mietityttämään. Meinaan se, että missä hiton vaiheessa se sota käytiin, joka sitten hävittiin? Miks ei minua ja kavereita kutsuttu riviin puolustushommiin? Kai se sota sentään jossain vaiheessa on käyty? Ei kai mikään maa niin tyhmä ole, että se rupeaa miehitetyksi omin neuvoin?

*

Jälkikirjoitus: Hotelli Yrjöperskeleen respan henkilökunta viettää hiljaisen hetken Tony Halmeen muistoa kunnioittaen.