MAAILMAN KALLEIN HYMY

Hotelli Yrjöperskeleen respasta käsin on harjoitettu maahanmuuttoon liittyvää keskustelua kohta kolme vuotta. Internetissä maahanmuuttoon liittyvä keskustelu alkoi muutamaa vuotta aikaisemmin. Keskustelun kohteenahan on siis ollut tämä sosiaaliperäinen maahanmuutto. Näinä vuosina maahanmuuttoteollinen kompleksi ja sen propaganda- ja maskirovkaosasto on pyrkinyt hiljentämään tai kokonaan estämään tämän keskustelun sillä perusteella, että väistämättömästä ja meitä kaikkia hyödyttävästä asiasta ei ole mitään keskusteltavaa. Vähän Star Trekin Borgien tyyliin: ”resistance is futile”.

Internet on välineenä semmoinen, että sitä on vaikea kokonaan tukkia, joten maahanmuuttoteollinen kompleksi ja sen propaganda- ja maskirovkaosastokin on pannut merkille, että soraäänet ovat vahvasti lisääntymään päin ja tietyt gallupitkin näyttävät kompleksin toiminnan kannalta punaista. Näin ollen kompleksin edustajien taholta on nyt ruvettu hokemaan, että käydään nyt sitten sitä maahanmuuttokeskustelua, kun te sen perään niin kovasti nillitätte, mutta me peräänkuulutamme asiallista maahanmuuttokeskustelua. Nyt onkin jo sen aika.

Tämä ”asiallinen maahanmuuttokeskustelu” on samanlaista usvaa kuin verkossa vellova viha ja rasismi. Maahanmuuttoteollinen kompleksi ja sen propaganda- ja maskirovkaosasto ei ole ottanut asiakseen määritellä, mitä asiallinen maahanmuuttokeskustelu on. Jos tavallinen kansalainen yrittää ottaa asiasta selvää tutustumalla mm. propaganda- ja maskirovkaosaston virallisiin julkaisuihin, on seurauksena lähinnä hämmennys. Mm. Helsingin Oikeaoppinen oli hiljattain kovasti pahoillaan verkkokeskustelussa esiintyneestä lauseesta ”Afrikan sarvesta jatkuu tasainen virta ja kustannukset yli 50 000euroa/vuosi/kähäräpää”, mutta toisaalta sama julkaisu oli aikaisemmin paperiversiossaan hehkuttanut George Bushin ampumisella. Eli nähtävästi maahanmuuttoteollisen kompleksin ja sen propaganda- ja maskirovkaosaston mukaan myös väkivalta on sallittua, mikäli se kohdistuu oikeisiin tahoihin, ja tapahtuu oikeista syistä. Ota tästä nyt sitten selvää.

Kyse ei liene ollenkaan siitä, mikä on asiallista maahanmuuttokeskustelua, vaan siitä, kuka saa määritellä sen mitä on asiallinen keskustelu. Maahanmuuttoteollisella kompleksilla ja sen propaganda- ja maskirovkaosastolla tuntuu olevan kova halu omia tämä määritysvalta itselleen. Noin tavallisella järjellä ajateltuna kysehän ei silloin ole enää keskustelusta, vaan keskustelun rajoittamisesta tai kokonaan estämisestä. Niin kuin ennenkin.

Koska älylliseltä lahjakkuudeltaan rajoittunut kansalainen ei saa propaganda- ja maskirovkaosastolta tarvittavaa opastusta ja ohjeistusta asialliseen maahanmuuttokeskusteluun, on hänen joko pidettävä turpansa kokonaan supussa tai sitten yritettävä löytää oikeat keskustelutavat mielikuvaharjoituksina.

Mielikuvaharjoitus 1

Ongelma: Eräitten sosiaaliperäisten maahanmuuttajaryhmien edustajat tekevät kantaväestöä selvästi enemmän väkivalta- ja seksuaalirikoksia.

Ongelmaan liittyvää – asiallista – sottailua ja toimintaa:

Tässä on todellakin kyseessä ongelma, ja siitä olisi pitänyt keskustella jo aikaa sitten. Ongelman peittäminen tai sen kokonaan kieltäminen ei auta asiassa yhtään, eikä palvele kenenkään etuja. Yhteiskunnan on toimittava tässä asiassa nopeasti ja päättäväisesti.

On perustettava työryhmiä ja pidettävä seminaareja, joissa käsitellään sitä, ovatko tänne tulleet, väkivallan tekoihin syyllistyneet henkilöt saaneet vääristyneitä vaikutteita suomalaisesta kulttuurista ja esimerkiksi länsimaisen median väkivaltaviihteestä. Tulisiko esim. arabian- ja somaliankielisten tv-ohjelmien osuutta lisätä Yleisradion kanavilla? Auttaisiko jalkapallo?

On käsiteltävä myös sitä, johtuvatko väkivallanteot rakenteellisen rasismin aiheuttamista peloista ja uhkakuvista. Onko väkivalta nähtävä ennakoivana puolustuksena? On vakavasti pyrittävä saamaan aikaan toimintaa, jolla varsinkin näihin maahanmuuttajaryhmiin kuuluvat nuoret ja impulsiiviset miehet voivat kohdata suomalaisen kulttuurin aidosti ja toisiaan ymmärtäen. Molemminpuolinen kunnioitus on tässä tärkeää. Meidän on velvollisuus kunnioittaa heidän kulttuuriaan ja heillä on velvollisuus opettaa meille, miksi heidän ei tarvitse kunnioittaa meidän kulttuuriamme.

Aito kohtaaminen, aktiivinen ja intensiivinen vuorovaikutus sekä asiaan liittyvä välttämätön tutkimustyö on oivallinen keino reagoida tähän ongelmaan. Siksi valtion tulee palkata huomattavasti enemmän asiaan liittyvää opetus-, tulkkaus-, hallinto- ja tutkimushenkilökuntaa.

Lopputulos: Eräitten sosiaaliperäisten maahanmuuttajaryhmien edustajat tekevät jatkossakin kantaväestöä selvästi enemmän väkivalta- ja seksuaalirikoksia. Mutta onhan sitä mukavaa rupatella samanhenkisessä porukassa.

Mielikuvaharjoitus 2

Ongelma: Huomattava osa Suomessa asuvasta somalivähemmistöstä on luku- ja kirjoitustaidotonta. Lisäksi heidän on vaikeaa työllistyä, koska suomalaisella elinkeinoelämällä ei ole heille juurikaan käyttöä em. syystä ja lisäksi puutteellisen tai olemattoman suomenkielen taidon vuoksi.

Ongelmaan liittyvää – asiallista – sottailua ja toimintaa:

Tässä on todellakin kyseessä ongelma, ja siitä olisi pitänyt keskustella jo aikaa sitten. Ongelman peittäminen tai sen kokonaan kieltäminen ei auta asiassa yhtään, eikä palvele kenenkään etuja. Yhteiskunnan on toimittava tässä asiassa nopeasti ja päättäväisesti.

Ensimmäinen ja tärkein asia on opettaa tämä maahanmuuttajaryhmä lukemaan ja kirjoittamaan omalla kielellään. Somaliaan on perustettava rekrytointipisteitä, joitten kautta Suomeen hankitaan tarvittava määrä somalialaisia opettajia. Luonnollisesti, mikäli joku suomalainen opettaja osaa sujuvaa somaliaa, voidaan sellaisiakin palkata.

Kielenopetuksessa voidaan ylittää sukupolvien kuilu. Koulua käyvät lapset ja nuoret voivat auttaa vanhempiaan opiskelussa, ja yhteiskunta voi tukea heitä niin, että peruskoulun ala-asteen koulutyö käydään pelkällä somalinkielellä ja suomen kieli alkaa vasta seitsemännellä luokalla, jolloin suomea opiskellaan toisena kotimaisena kielenä. Asian tiimoilta voidaan harkita somalinkielen aseman virallistamista kolmanneksi kotimaiseksi.

Koska suomen kieli ja somalin kieli eroavat toisistaan sen verran paljon, ei suomen kielen opiskelulla tule häiritä tätä luku- ja kirjoitustaitoprosessin kehittämistä, vaan tarpeellisia tulkkauspalveluita on lisättävä entisestään.

Toinen osa tätä prosessia on lisätä suomalaiseen elinkeinoelämään kohdistuvaa valistustyötä. On perustettava ”Ystävät työssä, ystävät elämässä – tärkeintä on lämmin välittäminen eikä kylmä tulos”-projekti. Yhtenä kannustimena projektissa voi olla se, että niissä yrityksissä, jossa ei ole palkattuna somalivähemmistön edustajia, nostetaan työnantajamaksuja 10 %:lla.

Luonnollisesti tässäkin tapauksessa on aito kohtaaminen, aktiivinen ja intensiivinen vuorovaikutus sekä asiaan liittyvä välttämätön tutkimustyö oivallinen keino reagoida tähän ongelmaan. Siksi valtion tulee palkata huomattavasti enemmän asiaan liittyvää opetus-, tulkkaus-, hallinto- ja tutkimushenkilökuntaa.

Lopputulos: Somalivähemmistön somalinkielen luku- ja kirjoitustaito paranee jonkun verran. Somaliasta värvätyt opettajat nostetaan onnistumisen menestystarinaksi ja heitä esitellään Yleisradion uutisissa ja dokumenttiohjelmissa vähintään joka toinen päivä. Somalivähemmistön on edelleenkin vaikeaa työllistyä, koska suomalaisella elinkeinoelämällä ei ole heille juurikaan käyttöä edelleenkin puutteellisen tai olemattoman suomenkielen taidon vuoksi. Lisäksi yrittäjät vittuuntuvat, koska ei ulkopuolinen taho ennenkään ole tullut määräämään, ketä palkataan.

Nostettujen työnantajamaksujen vuoksi isommat yritykset ulosliputtavat entistä enemmän tuotantoaan Intiaan ja pienemmät yrittäjät heittävät hanskat tiskiin.

Parantuneen lukutaidon vuoksi projekti nähdään kuitenkin suurena menestyksenä ja siksi Suomeen vastaanotetaan jatkossa vieläkin enemmän luku- ja kirjoitustaidotonta somaliväestöä.

Ja onhan asiasta sentään keskusteltu asiallisesti.
Jotenkin noin se peräänkuulutettu asiallinen maahanmuuttokeskustelu mielestäni menisi. Jos meni pieleen, niin propaganda- ja maskirovkaosaston on ihan turha nillittää asiasta. Lähettäkää mieluummin tarkempaa ohjeistusta.

Mitä tulee asialliseen maahanmuuttokeskusteluun yleensä, niin asiallista olisi ehkä keskustella asioista ennen kuin ämpäri kaadetaan nurin. Esmes 20 vuotta sitten olisi pitänyt laajasti keskustella ja mielellään järjestää kansanäänestyskin aiheesta ”haluatteko, että jatkossa Suomi muuttuu suomalaisten edunvalvontakoneistosta pelkäksi kansainväliseksi oikeushenkilöksi, jonka pääasiallinen tehtävä on suorittaa ulospäin ne velvollisuudet, jotka on sekä sopimuksin sovittu, että suvaitsevaisissa pääkopissa itse keksitty?”

Samaten olisi voitu suomalaisilta kysyä sitä, haluavatko he ihan oikeasti muuttaa Suomen väestörakennetta keinotekoisin hallinnollisin keinoin, noudattaen Länsi-Eurooppalaista mallia joka ei-oo-ihan-joka-kantiltaan-onnistunut.

Yleensäkin asiallista olisi sanoa tavallisille kansalaisille, että mitä hyvää tämä sosiaaliperäinen maahanmuutto on meille tuonut. Asiaa perustellaan vain sanoilla ”välttämättömyys” ja ”velvollisuus”, mutta ainoa varsinainen fakta, mihin olen tähän mennessä törmännyt, on se, että oikeasta ilmansuunnasta tulleen maahanmuuttajan aurinkoinen hymy metrovaunussa on piristänyt jonkun toimittajan (nimi jo unohtunut) päivää.

Hollywoodissahan puhutaan joistain näyttelijöistä että heillä on miljoonan dollarin hymy. Kun ottaa huomioon, mitä sosiaaliperäinen maahanmuutto on suomalaisille maksanut, voidaan tässä tapauksessa puhua jo miljardin dollarin hymystä. Kyseisen kaverin tulisi välittömästi karistaa tympeän Suomen pölyt jaloistaan ja siirtyä Hollywoodiin tekemään huikeaa uraa. Maailma tarvitsee esikuvia ja elokuva ensirakastajia.

KALJUPÄISIÄ UUTISHAVAINTOJA OSA X

Suomessahan vietetään tällä hetkellä rasisminvastaista viikkoa, joten media suoltaa ulos rasisminvastaista juttua kolmessa vuorossa ja allekirjoittaneelle on tullut asiasta jo jonkunlainen informaatioähky. Koska koiran lailla isännälleen uskollisena kansalaisena uskon vilpittömästi, että virallisen median kautta ei koskaan suolleta ns. paskaa, voin todeta oppineeni kuluvan viikon aikana paljon uutta. Olen aina kuvitellut olevani hyvä historiassa, mutta huomaan, että joko minulle on opetettu asioita väärin, tai sitten (todennäköisempi vaihtoehto) olen ymmärtänyt asioita väärin.

Ensinnäkin olen tajunnut, että Yhdysvalloissa on ollut 1900-luvun alussa huomattava julkishallinnollinen maahanmuuttokoneisto, joka on elättänyt kymmeniä-, ehkä jopa satoja tuhansia sinne muuttaneita suomalaisia sosiaaliavun varassa. Lisäksi se on kehittänyt suomalaisille suojatyöpaikkoja, lähinnä tulkin hommia ja semmoisten erityisasiantuntijoitten hommia, joita ei olisi tarvittu ollenkaan ilman suomalaisten muuttoa. Suomalaiset, paskiaiset, ovat lähettäneet avuttomia alaikäisiä turapartalapsia ankkuriksi Nevernyrkkiin, eikä amerikkalaisilla ole ollut muuta vaihtoehtoa kuin haalia koko perhe jenkkeihin, mikä siis on yleensä tarkoittanut jonkun kokonaisen Turhanperän kylän laivaamista rapakon taakse. Selvää kusetustahan se on suomalaisten taholta ollut, mutta onneksi Yhdysvallat on aina tunnettu laajasta sydämestään, korkeasta veroprosentistaan ja kaiken kattavasta sosiaaliturvasta.

Täytyy nostaa hattua amerikkalaisille, sillä on meissä varmaan ollut sietämistä. Lisäksi pelkään, että suomalaisten hyysäämisestä aiheutuneet kustannukset ovat olleet osittain aiheuttamassa vuoden 1929 suurta lamaa.

Meidän on suuri kiittäminen amerikkalaisia, ja loogista on, että maksamme kiitollisuudenvelkamme tekemällä saman palveluksen jollekin kansakunnalle, jolla ei ollut asiaan osaa eikä arpaa.

Olen myös oppinut, että samanlainen kehitys on ollut Ruotsissa 1960 – 1970-luvuilla. Suomalaiset elinkeinopakolaiset ja turvapaikkashoppaajat ovat työllistäneet ruotsalaista julkishallintoa, joka parhaansa mukaan on yrittänyt kotiuttaa kiittämättömiä suomalaisia. Koneisto on toiminut kyllä kiitettävästi ja järjestänyt tulkkipalveluja savoksi, karjalaksi, pohojalaasittain, turu ja rauma murtteil joittei nimbali gauhiast ymmärrä ees raumalaiset, meinaan nääs mansesteriks ja vielä joikhatenkin, ettei suomalaisten ole vahingossakaan tarvinnut opetella ruotsia. Ruotsalainen hyysäyskoneisto on nostanut tolkuttoman metelin, jos opettajat ovat halunneet suomalaismukuloitten puhuvan tunnilla ruotsia. Lisäksi on nostettu kova meteli, kun Ruotsin televisio ei ole esittänyt suomalaisia miellyttävää ohjelmaa. Ruotsalaiset ovat lisäksi katsoneet täysin sormien läpi sitä, että suomalaiset naiset on pidetty kotonaan lähes vankeina, eikä ulos ole ollut menemistä ilman kaiken peittävää sinistä 1970-luvun lämpöpukua.

Suomalaisten elättäminen sai ruotsalaisen sosiaaliturvan kiristymään romahduspisteeseen, eikä helpotusta tullut, ennen kuin ruotsalaiset älysivät 1980-luvun alusta alkaen hankkia työteliäämpää siirtolaisväestöä eteläisemmästä suunnasta.

Meidän on suuri kiittäminen ruotsalaisia, ja loogista on, että maksamme kiitollisuudenvelkamme tekemällä saman palveluksen jollekin kansakunnalle, jolla ei ollut asiaan osaa eikä arpaa.

Suomen sodista olen oppinut varsin yllättäviä asioita. Vuonna 1939 ei ole ollut olemassa mitään Viipurin Lääniä, se on täyttä tuubaa. Suomen itäpuolella on ollut itsenäinen valtio, jossa on asunut ihan jotain muuta kansaa kuin suomalaisia. Mitä lie olleet, selootteja, önööttejä tai kiipstereitä. Tuo valtio joutui Rauhanvaltion hyökkäyksen kohteeksi (taatusti ihan omasta syystään, piruakos uhosivat Rauhanvaltiolle) ja saivat tietysti selkäänsä. Suomalaiset ottivat nämä umpiulkomaalaiset pakolaiset vastaan, heitähän oli satoja tuhansia, ja asuttivat maahamme.

Kyllähän tämmöinen perinne velvoittaa. On siis itsestään selvää, että meidän tulee ottaa vastaan huomattavat määrät mm. somaleja ja irakilaisia. Kun onhan niitä umpiulkomaalaisia otettu pakolaisiksi ennenkin.

Historia tuottaa meikäläiselle myös alkoholipoliittisen ongelman. Tunnustan, että suu napsaa aika ajoin, ja olen tehnyt itselleni kotona omin neuvoin mm. tervasnapsia, mutta nyt se tuppaa korventamaan kurkkua, koska tuo mieleen orjalaivojen pohjaan läädityn tervan. Tiedän kyllä, että historia tulee perin pohjin selvittää, mutta tämän asian olis Heikan Taneli kyllä saanut jättää kertomatta.

Se Tanelin jutussa oli sinänsä ihan ok, että kun aikanaan Stockmannit, Pauligit, Sinebrychoffit, Finlaysonit, Hartwallit ja Fazerit tulivat Suomeen tekemään töitä ja tuloa, niin meillä on sen vuoksi luonnollisesti velvollisuus ottaa Abdulit, Abdelkaderit ja Mohammedit tänne elämään sosiaaliavustuksella. Ennen siirtolaiset toivat tänne fyysistä pääomaa, nykyään he tuovat henkistä pääomaa, joka auttaa minua tuntemaan itseäni paremmin. Koska uskon viralliseen mediaan, tää on ihan loogista. Ei raha kaikkea merkitse.

Mutta sen tervajutun olis Taneli voinut jättää kertomatta. Viina on vakava asia. Kai mun täytyy löröttää tervasnapsi viemäriin. Minkähänlaista häppää tulis, jos uuttais votkaan currya?

Uuden oppiminen vielä näin reippaasti keski-ikäisenä on riemukas prosessi, mutta se voi tuoda myös epätietoisuutta ja pelkoakin. Alan nimittäin uskoa siihen, että sisäsiittoisen ja sukurutsaisen kansamme geeniaines tarvitsee tukevan lorauksen vierasta täydennystä. Suurta pelkoa herättää se, että suomalaisten miesten kutipusseissa vaikuttaa olevan todella heikkolaatuista kirnupiimää, nimittäin viisas mediamme ei ole puntaroinut ollenkaan esim. Suomen saamelaisten, juutalaisten tai tataarien riveissä kytevää geenipommia, ja jos virallinen media ei asiaa puntaroi, ei sellaista silloin ole. Ehkäpä meidän kromosomimme vaan ovat sen verran heikkolaatuisempia. Kaikkea hyvää Suomen saamelaisille, juutalaisille ja tataareille.

Hieman ihmetyttää se, että suomalaisten geeniperimää tulisi rikastuttaa juuri niistä kulttuureista, joissa serkkujen naiminen on sallittua ja jopa suotavaa, mutta hei, mikäs Arvo Ylppö mää kuvittelen olevani.

Tiedän, että olen älyllisiltä kyvyiltäni varsin rajallinen, ja sen vuoksi mieleeni juolahtaa silloin tällöin ajatus, että ei kai mua sittenkin vaan sumuteta. Onneksi viisaammilta saa apua. Mm. Alexander Stubbin sanat olen ottanut sydämeeni ja punninnut niitä siellä:

"Suomen pitää olla kansainvälinen ja monikulttuurinen"

"Aika pahasti menevät puurot ja vellit sekaisin, kun usein yhdistetään turvapaikanhakijat suoraan sosiaaliturvan väärinkäytöksiin. Se on pölhöpopulismia."

Ei. Minä en halua olla pölhöpopulisti. Minä haluan uskoa. Minä haluan puuroa. Minä haluan velliä.

Toimittaja Katja Boxbergin lämpimät sanat lisäävät uskoani:

”Ylipäätään on kyseenalaista, pitääkö maahanmuuttoa säännellä. Suomi tarvitsee maahanmuuttajia. Se on fakta, joka on syytä tunnustaa.”

Niin. Se on fakta. Minä olen aikaisemmin kysellyt perusteita, mutta eihän faktaa tarvitse perustella. Ehkäpä Suomen Lakiin tulisi kirjata uutena rikosnimikkeenä ”rasistisiin taka-ajatuksiin pohjautuva perusteeton perusteitten vaatiminen.”

Rasisminvastaista viikkoa on vielä jäljellä, ja odotan mielenkiinnolla, mitä uutta se minulle vielä opettaa. Luulen, että ehdotetaan järjestelmää, jolla hyödyttömät ja vääriä tuloksia antavat gallup-kyselyt korvataan esim. vaikutusvaltaisilla HS-raadeilla. Uskoisin, että sama järjestelmä voitaisiin ulottaa myös eduskuntavaaleihin.

Sillä emmehän me Tavalliset Idiootit ymmärrä, mikä on meille hyväksi. Kyllä siihen tarvitaan Hyödyllisiä Idiootteja.

DEMONIT JA ELINKEINO

Ennen vanhaan, silloin kun kirkko oli vielä voimissaan, oli ihmisillä paljon pelättävää. Yksi suurimpia pelon aiheita olivat demonit, nuo viekkaat Vanhan Vihtahousun apulaiset. Demoneja oli vähän joka nurkissa, ja niitä tuli varoa. Ne olivat vaarallisempia kuin lentopommit ja jalkaväkimiinat vai mitä lunttupyssyjä niitä siihen aikaan olikaan.

Demonille ei riittänyt se, että se vei ihmiseltä hengen. Se, juuttaan kutale, saastasi vielä ihmisen sielunkin, ja vei sen pitkälle lomareissulle Helvettiin. Asian teki tavalliselle ihmiselle tuplaten vaikeammaksi se, että ei demoneita pystynyt ihmissilmin näkemään. Siihen kykenivät vain kirkon aina valppaat pappismiehet. Ne neuvoivat tyhmempää väkeä siitä, kuinka välttää demonien ansat. Hepä olivatkin sitten kovasti arvostettua väkeä siihen maailmanaikaan. Tai ainakin pelättyä väkeä, eikä heistä tavallisille ihmisille mitään hyötyä ollut. Vaan olipa heillä oikeus määritellä se, onko ihminen hyvän vaiko pahan puolella.

Tilanne ei nykymaailmassa ole oikeastaan muuttunut mihinkään. Demonin tilalla on vain rasisti ja rasistipirua häätää pois papin sijasta tutkija. Ja rasistiset demonit ovatkin nyt hyökänneet tutkijoitten kimppuun oikein urakalla. On tullut kunniaa loukkaavia viestejä ja netissä suorastaan uhkaillaan. Tosin allekirjoittanut ei ole sitä uhkailua huomannut. Paljon purevaa tekstiä kylläkin, jossa väitetään, että keisarinna kulkee ahteri paljaana.

Kuka uhkasi ja mitä ja missä jätetään tietenkin sanomatta. Mutta, niin kuin ennen vanhaankin, pappien aseman ottaneilla tutkijoilla on oikeus varoittaa kansalaisia näkymättömästä vaarasta.

Tämähän on vaan yksi vaihe asioitten kulusta. Nyt vedotaan sääliin, ja se toimii vain hetken. Seuraavaksi tutkijoitten, ja yleensä monikulttuurisuudesta leipänsä saavien tyyppien on otettava lusikka kauniiseen käteen ja alettava valittaa siitä, mistä oikeasti on kyse.

Eli oikeudesta elinkeinon harjoittamiseen.

Tilanne näitten tutkijoitten näkövinkkelistähän menee suurinpiirtein niin, että maahamme on saatava lisää maahanmuuttajia, jotta voidaan saada lisää resursseja maahanmuuttotutkimukseen, jolla taas osoitetaan tavalliselle kansalaiselle, että ymmärtääkseen maahanmuuttoa on hänen varoillaan saatava lisää maahanmuuttoa koskevaa tutkimusta, joka osoittaa, että maahamme on saatava lisää maahanmuuttajia, jotta voidaan… jatkuu… ja jatkuu…

Kansallismieliset blogikirjoittajat kyseenalaistavat tämän ja kysyvät, onko tuossa touhussa mitään järkeä. Mitä enemmän asiaa kyseenalaistetaan, voikin käydä niin, että maahanmuuttoon liittyvälle nollatutkimukselle ei jatkossa löydykään rahoitusta ja tutkijat joutuvat hakemaan töitä vaikkapa yksityiseltä sektorilta.

Ja jurppiihan se. Mutta toisaalta, samoissa piireissä jotka ihannoivat maahanmuuttoa usein kyseenalaistetaan turkistarhaajien oikeus elinkeinonsa harjoittamiseen.

Kyseenalaistetaan nyt sitten. Puolin ja toisin. Pitäiskös panna pystyyn kansanliike ”Jotain Järkevää Työtä Tutkijoille”?

***

Jälkikirjoitus samana iltana:

Näyttää siltä, että toi väkivallalla meuhkaaminen ei sitten sinänsä olekaan ongelma. Ongelma on se, kuka sitä meuhkaa. Ns. oikean puolella olevat henkilöt saavat kyllä siitä meuhkata, eikä asia aiheuta ongelmia. Aina oikeassa oleva Yleisradiommehan julkaisi hiljattain rap-”muusikko” Steen1:ltä seuraavan lausunnon:

Murha ei tarkoita murhaa

Rapissa tekstit ovat usein avoimen väkivaltaisia ja provokatiivisia. Steen1:n mielestä niitä ei kuitenkaan pidä ottaa kirjaimellisesti.

- Mä tykkään nähdä sen niin, että ne on päähänpotkittuja, joilla ei oo yhtään mitään ja kerrankin niillä on valta edes johonkin: siihen mikrofoniin. Ja se tapa, et mä tapan sut - vaikka vastustaja battlessa, tai poliitikko tai joku muu hahmo - se tarkottaa vaan, että mulla on valta tähän mikkiin, nyt mä oon vallassa, nyt on mun vuoro puhua!

Rapista en sinänsä osaa sanoa muuta kuin sen, että se on Kaikkivaltiaan Jumalan taiteellista sosiaaliapua tyypeille, jotka eivät osaa soittaa, laulaa eivätkä säveltää. Mutta itse asiassa olen jopa melko lailla samaa mieltä Steen1:n kanssa. En nimittäin usko kaverin pyrkivän mihinkään väkivallantekoihin. Kunhan pieksee suutansa, näinhän hän sanoo itsekin.

Koko juttu tuosta linkistä.

Yleisradion mielestä tää on ihan ok. Samoin saa suuret määrät media-aikaa tämä Akuliina Saarikoski märkien leikkipartisaaniuniensa kanssa, joista ei koskaan sen enempää tule. Ylen mielestä tämmönen touhu on ok, ja sitä saa opettaa mm. huostaanotetuille mukuloille.

Vaan jos kansallismielinen bloggaaja kirjoittaa blogissaan edes jotain tonnepäin olevaa, seuraa asiasta herran myrsky, eikä siinä auta selitykset, että ”no mä vaan mietin, että mä oon päähänpotkittu, ja että mulla oli nyt valta tähän näppikseen ja nyt oli mun vuoro puhua.”

No, väkivaltafantasian onni yksillä, mutta onneksi sentään kevät kaikilla.

VIRALLISTA PUTKINÄKÖÄ

Niin minun kuin monen muunkin maailmaa, tai ainakin kotimaata seuraavan ihmisen tietoon on tullut uutinen, jonka mukaan maahanmuuttajien suosiminen työvoimaa palkattaessa ei kiinnosta suomalaisia yrityksiä.

Uutisen järkytysindeksi on nolla, eikä se millään lailla ihmetytä tavallisia kansalaisia. Tavallinen kansalainen ymmärtää, että yritysten tehtävä on tuottaa voittoa, eikä toimia globaalina puunhalaajana tai sosiaalitoimiston sivukonttorina. Maksaminaan veroina yritykset kantavat kyllä riittävän osan niistä sosiaalitalkoista, jotka joku muu on keksinyt.

Tavallinen kansalainen ymmärtää myös, että jatkuva asiasta vouhkaaminen vie yritykseltä ne vähätkin halut palkata maahanmuuttajia vain sen vuoksi, että joillain poliitikoilla tai virkamiehillä olis hyvä mieli. Yrityksissä tiedetään, että ”positiivisen erityiskohtelun” perusteella palkatun työntekijän äärimmäistä hyvinvointia kyttää erinomainen määrä asiaan liittyviä virallisia ja puolivirallisia tahoja ja valtuutettuja. Yrityksillä ei ole kiinnostusta ryhtyä käymään jatkuvia työsyrjintäkäräjiä sillä perusteella, että työnjohtaja ei tervehtinyt positiivisen erityiskohtelun kohdetta tarpeeksi kunnioittavasti. Semmoiseen menee liikaa aikaa, rahaa, vaivaa ja tupakkaa.

Kysely on esitetty suurille työnantajille. Pikkufirmojen kohdalla asia on vielä selvempi. Jos kyseessä on vaikkapa yritys Laten Letku ja Leka ky (vahvuus: Late ja kaksi työntekijää Veka ja Pena), on selvää, ettei Late viitsi ottaa sitä riskiä, jonka ”positiivinen erityiskohtelu” mukanaan tuo. Jos positiivisen erityiskohtelun kohde vetää jostain syystä Laten takia herneet nenäänsä, tietää Late saavansa niskaansa vähemmistövaltuutetun, viha- ja vekselivaltuutun, maksamme velkaa-valtuutetun, ovat-han-valtuutetun, riistimmehän mekin-valtuutetun, demokraattiset ornitologit sekä suurehkon rapapuron erilaisia vihreälle kallellaan olevia ihmisoikeusjärjestöjä ja järkyttyneitä yksityishenkilöitä. Kun asiasta aletaan sitten peistä taittamaan tyyliin Late vs. suurin piirtein kaikki, tietää Late jo ennen käräjiä päivittää firmansa nimen muotoon Late ja Kaverit Kortistossa p.a.

Tavallinen kansalainen ymmärtää tämän aivan hyvin. Ei sitä tartte rautalangasta vääntää. Vaan, taas kertaalleen, meidän Astrid ei ymmärrä.

Maahanmuutto- ja eurooppaministeri Astrid Thors (r.) on yllättynyt STT:n kyselyn tuloksista. Thors sanoo, että hänen mielestään EK:n kanssa on tehty hyvää yhteistyötä maahanmuuttajien aseman parantamiseksi työmarkkinoilla, joten suuryritysten nihkeä suhtautuminen positiiviseen erityiskohteluun tuli yllätyksenä.

–Siinä mielessä tämä on vähän hämmentävä tulos.
Tässä vaiheessa olisi kirjoittajan helppo todeta, että Astrid se vaan ei tajua, mutta eihän se asia voi niin yksinkertainen olla. On tietysti selvää, että poliitikoissa ja virkamieskunnassa voi olla hahmotushäiriöisiä ihmisiä, mutta kai heitä on vain pieni vähemmistö. Eikä hahmotushäiriöistä saa pilkata, se on tylyä. Ei vammaistakaan saa pilkata. Astrid Thorsin en usko kärsivän hahmotushäiriöstä.

Sen sijaan uskon niin Astridin, kuin hyvin monen muunkin julkishallinnon edustajan kärsivän virallisesta putkinäöstä. Henkilölle on annettu virka, sekä virkaan liittyvät tehtävät ja niitä ruvetaan pistämään toimeen kertakaikkisella virkamiesmäisellä innolla ja samalla unohdetaan, että on olemassa maailma henkilökohtaisten virkatehtävien ulkopuolellakin. Jota maailmaa oma, liian innokas viranhoito saattaa itse asiassa vahingoittaa. Ja tätä viranhaltijan on vaikeaa ymmärtää. Parhaani olen yrittänyt.

Kun monien virkojen perustamisen pohjana on ideologia, ja niitä virkoja hoidetaan virallisella putkinäöllä, ovat tulokset melko koomisia. Kun meille on kerran perustettu maahanmuuttoministerin tehtävä, niin sitten niitä maahanmuuttajia on vaan kerta kaikkiaan saatava Suomeen. Yhtään miettimättä sitä, tarvitaanko niitä työttömyydestä kärsivässä maassamme, ja onko luku-, kirjoitus- ja kielitaidottoman porukan tänne haalimisessa muutenkaan mitään järkeä. Mutta maahanmuuttoministerihän on hoitanut tehtävänsä juuri niin kuin häneltä odotettiin.

Kun maahan on perustettu vähemmistövaltuutetun tehtävä, niin sitten vähemmistöön liittyviä sortotoimia on kerta kaikkiaan löydettävä vaikka kiven kolosta ja sortotoimia suorittavan ääri / laita / reuna / raja / syrjä / etä / ottiatuotaoikeiston laaja ja pelottava olemassaolo on kertakaikkiaan toteennäytettävä, vaikka koko touhu olisi vain viranomaisen näköputken sisällä. Mutta vähemmistövaltuutettuhan on hoitanut tehtävänsä juuri niin kuin häneltä odotettiin.

Ikävää viranhaltijan kannalta on tietysti se, että hänen pitäisi jollain tavalla perustella ihmisille, että touhussa on järkeä. Mutta jos järkisyitä ei ole, voidaan aina vedota siihen, että on tää ainakin Oikein.

Asiat perseellään, tehtävät suoritettu, kaikki kunnossa. Mitä valitatte? Syökää muronne.

Nykytilanteessa olisi täysin mahdollista semmonen visio, että jonkun suuren viraston uraansa ja tehtäviinsä jo aikaa sitten jyrpiintynyt virastojohtaja päättää tehdä jäynää ja ennen eläkkeelle siirtymistään masinoi pystyyn suuren tutkimus- ja kehittämisprojektin evästyksellä ”globalisoituvan maailman lokalisoituvassa paikka- ja aikasidonnaisuudesta riippumattomien haasteellisuustsäänssien infladeflatoivassa uustajuntatilassa on tämänkin viraston kehittyäkseen löydettävä kehitysmyönteistä ammatillisuutta, jonka perusteella voidaan kehitystoimia kehittää kehitysvaatimusten mukaan. Tämän vuoksi on kehitettävä örndrööttinen työtapa, ja viraston jokaisen yksikön tulee lisätä toimiinsa vähintään 45 % kappularapsista ja 30 % aattakätkää.”

Ja tämän jälkeen alkaa viraston työntekijät lisätä toimiinsa kappularapsista ja aattakätkää kylmä rinki perssilmän ympärillä. Pakkohan niin on tehdä, sillä asia tuli ylemmästä kerroksesta, ja silloin siinä on pakko olla järkeä. Ja vaaditut asiathan kuuluvat sentään virkatehtäviin ja –velvollisuuksiin. Asiaa varten palkataan tietenkin uutta tutkimushenkilökuntaa, joiden selvitystyön perusteella suorittava porras voi toteuttaa mahdollisimman puhdasta kappularapsista ja aattakätkää.

Osalla työntekijöistä on virkaintoa ja asiaan sopivaa putkinäköä, ja he uppoutuvat innolla kappularapsiksen ja aattakätkän kiehtoviin maailmoihin ja uskovat ihan oikeesti, että tätähän se tämäkin homma on jo aikaa sitten odottanut, miks tätä ei oo aikaisemmin keksitty.

Osa työntekijöistä on rauhallisempia ja toteaa keskenään, että ei mulla oo niin hevon helvattuakaan aavistusta, mistä tässä on kysymys, mutta jos ei tehdä niin kuin käsketään, niin pomot saattaa keksiä jotain vielä hullumpaa.

Eläkkeelle jääneen virastojohtajan tilalle tullut uusi virastojohtaja mainostaa uuden toimistopöytänsä takaa mediassa, että ”me emme työssämme suinkaan jämähdä vanhoihin ja luutuneisiin asenteisiin ja työmenetelmiin. Örndrööttinen toimintatapa on uusin voimauttava ja valtauttava voimavaramme vastata nykyajan voimavaltautushaasteisiin ja voin henkilökohtaisesti taata, että kappularapsiksen ja aattakätkän puutteeseen ei tämä homma tule kaatumaan.”

Niin kuin julkishallinnossa yleensäkin, asia muuttuu ajan myötä itseään isommaksi ja asiaa hoitamaan tullaan aikanaan perustamaan örndrööttisen toimintatavan virasto sekä kappularapsisvaltuutetun ja aattakätkävaltuutetun toimisto.

Asiaa saattaa ihmetellä joku bloggaaja internetissä, mutta nykymenohan on semmosta, että viranomaisen arvostelu internetissä on rasismia ja viharikos, joten siitä ei tartte pahemmin välittää.

Samaan aikaan eläkkeellä oleva virastojohtaja ryystää kesämökillään konjakkia, nauraa partaansa, ja tuumii, että oliskohan niille menny joku vielä tyhmempi juttu läpi.

Fiktiotako?

No ehkä. Vaan ei kovin kaukana todellisuudesta. Onneksi on tietysti joitain julkishallinnon aloja, joka keskittyy enempi käytäntöön. Esmes palokunta ei mene välttämättä kastelemaan taloja, mikäli ne eivät ole tulessa. Ainakaan vielä. Voihan olla, että joku korkeampi virkamies keksii kappularapsista ja aattakätkää noudattaen, että kyllähän palokunnilla tulee olla asiakaskiintiöön perustuva toimintarahoitus. Jos ei oo hälytyksiä, niin piruako sitä miesten makuuttamisesta palkkaa maksamaan.

Tämmösiä mielikuvia tällä kertaa. Tietysti voihan asia olla toisinkin. Ehkä julkishallinto on mennyt joskus 1950-luvun alussa ns. italialaistyyliseen lakkoon, ja lakon syy on päässyt unohtumaan, joten lakko vaan jatkuu ja jatkuu. Mene ja tiedä. Sitä vaan itse, näin positiivisesti ajattelevana ja ihmisyyteen uskovana tyyppinä yrittää etsiä järjellisiä selityksiä maailman menolle. Kun toinen vaihtoehtohan olis, että noi tyypit ihan oikeasti uskoo siihen, mitä ne ääneen selittää.

IRTI REALITEETEISTA

Tämmösen lyhyen vinkin vaan haluaisin antaa Yleisradiolle. Että jos te kerran meinaatte pitää yllä yhteiskuntarauhaa, niin olkaa ystävälliset, älkääkä haastatelko sitä Jaana Haapasaloa. Älkää kysykö sen mielipidettä mistään. Milloinkaan.

Meinaan, vinkki liittyy näihin poliitikoista tehtyihin tappolistoihin. Tavalliset ihmiset ovat kyllä sitä mieltä, että ei semmoisten listojen teko ole suotavaa. Se ymmärretään ihan omin neuvoin. Mutta kun Haapasalo päästetään ääneen, niin asia alkaa askarruttaa. Haapasalo määritteli, että tappolistan tekijä on paranoidi, irti realiteeteista. Peruste oli tämmönen:

Maahanmuuttajien tekemiä väkivaltarikoksia paheksutaan, ja heti perään tehdään väkivaltaisia suunnitelmia tiettyjen ihmisryhmien likvidoimiseksi, Haapasalo kuvailee.

Kun tota logiikkaa miettii, alkaa päässä pyöriä kummallisia asioita. Esmes talvisodasta. Maahantunkeutujat tervehtivät suomalaisia 30.11.1939 tykistötulella ja kaupunkien pommituksilla. Eli väkivaltarikoksilla. Suomalaiset vastasivat tekemällä väkivaltaisia suunnitelmia tiettyjen ihmisryhmien likvidoimiseksi, ja pistivät suunnitelmat toteen.

Oliko Suomen kansa ja Suomen poliittinen johto porukalla paranoideja ja irti todellisuudesta?

Olivatko ainoat lääkitystä tarvitsemattomat henkilöt käpykaartissa ja Terijoen hallituksessa?

Onko tämmösen pohtimisessa edes järkeä? Ei vissiinkään. Mutta enhän minä tämmösiä olis pohtinut, jos Haapasalo olis pitänyt lärppänsä kiinni.

Haapasalollehan on varsin vaivatonta määritellä suuret määrät ihmisiä mielenvikaisiksi. Niin kuin muutama sata tuhatta metsästäjää tossa pari vuotta sitten.

Saahan sitä jokainen olla tietysti ihan mitä mieltä lystää. Niin Haapasalokin. Mutta ovatko hänen mielipiteensä oikeasti niin tärkeitä ja välttämättömiä, että niitä pitää koko kansalle toitottaa? Ja tulee muistaa, että Haapasalo on psykologi. Ei psykiatri. Voiko psykologi tehdä diagnooseja? Ja jos ei, miksi Yle niitä julkaisee?

MYÖHÄSTYNYT JOULULAHJA

Hotelli Yrjöperskeleen respan henkilökunnan tietoon on saatettu semmonen asia, että internetissä on olemassa suomalaisia poliitikkoja ja virkamiehiä koskeva tappolista. Sitä ei henkilökunta pysty sanomaan, onko kyseessä ihan oikea tappolista vaiko tämmöstä ”maskirovkaa”, mutta se on ainakin varmaa, että tämä lista on monikulttuurivimmaa kärsivälle poliitikko- ja virkamiesporukalle oikea myöhästynyt joululahja. Kun niitä kovasti pauhattuja rasistisia rikoksia ei sitten tahtonut löytyäkään ja kova tuuli alkoi repiä viimeisetkin rätit Keisarin ympäriltä.

Nyt löytyi sitten kovasti konkreettista näyttöä, ja virkamieskunta voi panna tuulemaan. Ennustan, että jatkossa saatetaan lakiin seuraavat rikosnimikkeet:

1. Julkisesti esitetty passiivinen väkivaltaan yllyttäminen

Jos blogikirjoittaja ei jokaisessa kirjoituksessaan aktiivisesti irtisanoudu poliitikkoja ja virkamiehistöä kohtaan (tavan tallaajista ei oo niin suurta lukua) kohdistuvasta väkivaltaan yllyttämisestä, hän on silloin väkivallan passiivinen hyväksyjä, ja koska hänen kirjoituksensa ovat julkisia, voidaan tämä tulkita väkivaltaan yllyttämiseksi.

2. Ideologian aktiivisella kieltämisellä tapahtuva väkivaltaan yllyttämisrikos

Jupakan taustahan on ideologinen. Tappolistalla olevat poliitikot ja henkilöt ovat listalla monikulttuurisuusideologiansa vuoksi. Mikäli blogikirjoittaja jatkossa kirjoittaa monikulttuurisuusideologiaa vastaan, voidaan hänen katsoa aktiivisesti hyväksyvän monikulttuurisuusideologiaa toteuttavia henkilöitä kohtaan kohdistetun väkivallan.

3. Ideologian passiivisella kieltämisellä tapahtuva väkivaltaan yllyttämisrikos

Mikäli blogikirjoittaja on jossain vaiheessa kirjoittanut monikulttuurisuusideologiaa vastaan, tulee hänen seuraavissa kirjoituksissaan pyytää anteeksi kirjoituksiaan ja jatkossa kirjoittaa monikulttuurisuusideologiaa tukevia kirjoituksia. Vaikka kirjoittaja muuttaisi blogilinjansa kokonaan ja ryhtyisi kirjoittamaan vain esim. pilkkimisestä, tulee hänen liittää niihinkin kirjoituksiinsa monikulttuurisuusideologiaa tukevia elementtejä. Muuten hänen voidaan katsoa syyllistyvän poliitikkoja ja virkamiehistöä (tavan tallaajista ei oo niin suurta lukua) kohtaan kohdistuvan väkivallan passiiviseen tukemiseen.

4. Väkivaltaan yllyttäminen esittämällä faktoja negatiivisessa mielessä

Mikäli poliitikko tai viranomainen sattuu sössimään tai puhumaan pehmoisia, ei blogikirjoittaja saa kommentoida näitä edesottamuksia negatiivisessa valossa, vaikka faktat kirjoittajalla olisivatkin kohdallaan. Myöskään virallisia tilastoja ei kirjoittaja saa esittää, mikäli ne ovat monikulttuurisuusideologian vastaisia. Tämä johtuu siitä, että sinänsä oikeitten faktojen esittäminen negatiivisessa valossa saattaa saada aikaiseksi tilanteen, jolloin ääri/laita/reuna/raja/syrjä/etäoikeiston edustajat voivat saada aiheen kyhätä tappolistoja internetiin.

5. Ase- ja metsästysharrastuksen julkinen tukeminen

Eli kyllähän nyt Luoja nähköön tulee kerätä ne tussarit pois. Jos joku on eri mieltä, se on selvästi ääri/laita/reuna/raja/syrjä/etäoikeiston edustaja ja koppiin semmoset kuuluvat, oli siihen lakia tai ei.

Jaa sanoutuuko Hotelli Yrjöperskeleen respan henkilökunta irti tuosta tappolistasta? No ei sanoudu. Kun ei se ole mitään tappolistoja koskaan tehnytkään. Tätä blogia lukeneille on kai tullut jo selväksi, että blogin linja on se, että väkivallan tekoja ei tule tehdä ja ihmisiksi pitää olla. Ja sen tulee kyllä riittää. Jos pitää nimenomaan kirjoittaa, että irtisanoudun erikoisen paljon tuota, tuota ja tuota henkilöä kohtaan kohdistuvasta väkivallasta, ollaan pian samassa tilanteessa kuin Speden sketsissä, jossa hänen piti asiakirjalla todistaa olevansa vaimoaan lukuunottamatta ei-naimisissa kaikkien maailman naisten kanssa.