Hotelli Yrjöperskeleen respasta käsin on harjoitettu maahanmuuttoon liittyvää keskustelua kohta kolme vuotta. Internetissä maahanmuuttoon liittyvä keskustelu alkoi muutamaa vuotta aikaisemmin. Keskustelun kohteenahan on siis ollut tämä sosiaaliperäinen maahanmuutto. Näinä vuosina maahanmuuttoteollinen kompleksi ja sen propaganda- ja maskirovkaosasto on pyrkinyt hiljentämään tai kokonaan estämään tämän keskustelun sillä perusteella, että väistämättömästä ja meitä kaikkia hyödyttävästä asiasta ei ole mitään keskusteltavaa. Vähän Star Trekin Borgien tyyliin: ”resistance is futile”.
Internet on välineenä semmoinen, että sitä on vaikea kokonaan tukkia, joten maahanmuuttoteollinen kompleksi ja sen propaganda- ja maskirovkaosastokin on pannut merkille, että soraäänet ovat vahvasti lisääntymään päin ja tietyt gallupitkin näyttävät kompleksin toiminnan kannalta punaista. Näin ollen kompleksin edustajien taholta on nyt ruvettu hokemaan, että käydään nyt sitten sitä maahanmuuttokeskustelua, kun te sen perään niin kovasti nillitätte, mutta me peräänkuulutamme asiallista maahanmuuttokeskustelua. Nyt onkin jo sen aika.
Tämä ”asiallinen maahanmuuttokeskustelu” on samanlaista usvaa kuin verkossa vellova viha ja rasismi. Maahanmuuttoteollinen kompleksi ja sen propaganda- ja maskirovkaosasto ei ole ottanut asiakseen määritellä, mitä asiallinen maahanmuuttokeskustelu on. Jos tavallinen kansalainen yrittää ottaa asiasta selvää tutustumalla mm. propaganda- ja maskirovkaosaston virallisiin julkaisuihin, on seurauksena lähinnä hämmennys. Mm. Helsingin Oikeaoppinen oli hiljattain kovasti pahoillaan verkkokeskustelussa esiintyneestä lauseesta ”Afrikan sarvesta jatkuu tasainen virta ja kustannukset yli 50 000euroa/vuosi/kähäräpää”, mutta toisaalta sama julkaisu oli aikaisemmin paperiversiossaan hehkuttanut George Bushin ampumisella. Eli nähtävästi maahanmuuttoteollisen kompleksin ja sen propaganda- ja maskirovkaosaston mukaan myös väkivalta on sallittua, mikäli se kohdistuu oikeisiin tahoihin, ja tapahtuu oikeista syistä. Ota tästä nyt sitten selvää.
Kyse ei liene ollenkaan siitä, mikä on asiallista maahanmuuttokeskustelua, vaan siitä, kuka saa määritellä sen mitä on asiallinen keskustelu. Maahanmuuttoteollisella kompleksilla ja sen propaganda- ja maskirovkaosastolla tuntuu olevan kova halu omia tämä määritysvalta itselleen. Noin tavallisella järjellä ajateltuna kysehän ei silloin ole enää keskustelusta, vaan keskustelun rajoittamisesta tai kokonaan estämisestä. Niin kuin ennenkin.
Koska älylliseltä lahjakkuudeltaan rajoittunut kansalainen ei saa propaganda- ja maskirovkaosastolta tarvittavaa opastusta ja ohjeistusta asialliseen maahanmuuttokeskusteluun, on hänen joko pidettävä turpansa kokonaan supussa tai sitten yritettävä löytää oikeat keskustelutavat mielikuvaharjoituksina.
Mielikuvaharjoitus 1
Ongelma: Eräitten sosiaaliperäisten maahanmuuttajaryhmien edustajat tekevät kantaväestöä selvästi enemmän väkivalta- ja seksuaalirikoksia.
Ongelmaan liittyvää – asiallista – sottailua ja toimintaa:
Tässä on todellakin kyseessä ongelma, ja siitä olisi pitänyt keskustella jo aikaa sitten. Ongelman peittäminen tai sen kokonaan kieltäminen ei auta asiassa yhtään, eikä palvele kenenkään etuja. Yhteiskunnan on toimittava tässä asiassa nopeasti ja päättäväisesti.
On perustettava työryhmiä ja pidettävä seminaareja, joissa käsitellään sitä, ovatko tänne tulleet, väkivallan tekoihin syyllistyneet henkilöt saaneet vääristyneitä vaikutteita suomalaisesta kulttuurista ja esimerkiksi länsimaisen median väkivaltaviihteestä. Tulisiko esim. arabian- ja somaliankielisten tv-ohjelmien osuutta lisätä Yleisradion kanavilla? Auttaisiko jalkapallo?
On käsiteltävä myös sitä, johtuvatko väkivallanteot rakenteellisen rasismin aiheuttamista peloista ja uhkakuvista. Onko väkivalta nähtävä ennakoivana puolustuksena? On vakavasti pyrittävä saamaan aikaan toimintaa, jolla varsinkin näihin maahanmuuttajaryhmiin kuuluvat nuoret ja impulsiiviset miehet voivat kohdata suomalaisen kulttuurin aidosti ja toisiaan ymmärtäen. Molemminpuolinen kunnioitus on tässä tärkeää. Meidän on velvollisuus kunnioittaa heidän kulttuuriaan ja heillä on velvollisuus opettaa meille, miksi heidän ei tarvitse kunnioittaa meidän kulttuuriamme.
Aito kohtaaminen, aktiivinen ja intensiivinen vuorovaikutus sekä asiaan liittyvä välttämätön tutkimustyö on oivallinen keino reagoida tähän ongelmaan. Siksi valtion tulee palkata huomattavasti enemmän asiaan liittyvää opetus-, tulkkaus-, hallinto- ja tutkimushenkilökuntaa.
Lopputulos: Eräitten sosiaaliperäisten maahanmuuttajaryhmien edustajat tekevät jatkossakin kantaväestöä selvästi enemmän väkivalta- ja seksuaalirikoksia. Mutta onhan sitä mukavaa rupatella samanhenkisessä porukassa.
Mielikuvaharjoitus 2
Ongelma: Huomattava osa Suomessa asuvasta somalivähemmistöstä on luku- ja kirjoitustaidotonta. Lisäksi heidän on vaikeaa työllistyä, koska suomalaisella elinkeinoelämällä ei ole heille juurikaan käyttöä em. syystä ja lisäksi puutteellisen tai olemattoman suomenkielen taidon vuoksi.
Ongelmaan liittyvää – asiallista – sottailua ja toimintaa:
Tässä on todellakin kyseessä ongelma, ja siitä olisi pitänyt keskustella jo aikaa sitten. Ongelman peittäminen tai sen kokonaan kieltäminen ei auta asiassa yhtään, eikä palvele kenenkään etuja. Yhteiskunnan on toimittava tässä asiassa nopeasti ja päättäväisesti.
Ensimmäinen ja tärkein asia on opettaa tämä maahanmuuttajaryhmä lukemaan ja kirjoittamaan omalla kielellään. Somaliaan on perustettava rekrytointipisteitä, joitten kautta Suomeen hankitaan tarvittava määrä somalialaisia opettajia. Luonnollisesti, mikäli joku suomalainen opettaja osaa sujuvaa somaliaa, voidaan sellaisiakin palkata.
Kielenopetuksessa voidaan ylittää sukupolvien kuilu. Koulua käyvät lapset ja nuoret voivat auttaa vanhempiaan opiskelussa, ja yhteiskunta voi tukea heitä niin, että peruskoulun ala-asteen koulutyö käydään pelkällä somalinkielellä ja suomen kieli alkaa vasta seitsemännellä luokalla, jolloin suomea opiskellaan toisena kotimaisena kielenä. Asian tiimoilta voidaan harkita somalinkielen aseman virallistamista kolmanneksi kotimaiseksi.
Koska suomen kieli ja somalin kieli eroavat toisistaan sen verran paljon, ei suomen kielen opiskelulla tule häiritä tätä luku- ja kirjoitustaitoprosessin kehittämistä, vaan tarpeellisia tulkkauspalveluita on lisättävä entisestään.
Toinen osa tätä prosessia on lisätä suomalaiseen elinkeinoelämään kohdistuvaa valistustyötä. On perustettava ”Ystävät työssä, ystävät elämässä – tärkeintä on lämmin välittäminen eikä kylmä tulos”-projekti. Yhtenä kannustimena projektissa voi olla se, että niissä yrityksissä, jossa ei ole palkattuna somalivähemmistön edustajia, nostetaan työnantajamaksuja 10 %:lla.
Luonnollisesti tässäkin tapauksessa on aito kohtaaminen, aktiivinen ja intensiivinen vuorovaikutus sekä asiaan liittyvä välttämätön tutkimustyö oivallinen keino reagoida tähän ongelmaan. Siksi valtion tulee palkata huomattavasti enemmän asiaan liittyvää opetus-, tulkkaus-, hallinto- ja tutkimushenkilökuntaa.
Lopputulos: Somalivähemmistön somalinkielen luku- ja kirjoitustaito paranee jonkun verran. Somaliasta värvätyt opettajat nostetaan onnistumisen menestystarinaksi ja heitä esitellään Yleisradion uutisissa ja dokumenttiohjelmissa vähintään joka toinen päivä. Somalivähemmistön on edelleenkin vaikeaa työllistyä, koska suomalaisella elinkeinoelämällä ei ole heille juurikaan käyttöä edelleenkin puutteellisen tai olemattoman suomenkielen taidon vuoksi. Lisäksi yrittäjät vittuuntuvat, koska ei ulkopuolinen taho ennenkään ole tullut määräämään, ketä palkataan.
Nostettujen työnantajamaksujen vuoksi isommat yritykset ulosliputtavat entistä enemmän tuotantoaan Intiaan ja pienemmät yrittäjät heittävät hanskat tiskiin.
Parantuneen lukutaidon vuoksi projekti nähdään kuitenkin suurena menestyksenä ja siksi Suomeen vastaanotetaan jatkossa vieläkin enemmän luku- ja kirjoitustaidotonta somaliväestöä.
Ja onhan asiasta sentään keskusteltu asiallisesti.
Jotenkin noin se peräänkuulutettu asiallinen maahanmuuttokeskustelu mielestäni menisi. Jos meni pieleen, niin propaganda- ja maskirovkaosaston on ihan turha nillittää asiasta. Lähettäkää mieluummin tarkempaa ohjeistusta.
Mitä tulee asialliseen maahanmuuttokeskusteluun yleensä, niin asiallista olisi ehkä keskustella asioista ennen kuin ämpäri kaadetaan nurin. Esmes 20 vuotta sitten olisi pitänyt laajasti keskustella ja mielellään järjestää kansanäänestyskin aiheesta ”haluatteko, että jatkossa Suomi muuttuu suomalaisten edunvalvontakoneistosta pelkäksi kansainväliseksi oikeushenkilöksi, jonka pääasiallinen tehtävä on suorittaa ulospäin ne velvollisuudet, jotka on sekä sopimuksin sovittu, että suvaitsevaisissa pääkopissa itse keksitty?”
Samaten olisi voitu suomalaisilta kysyä sitä, haluavatko he ihan oikeasti muuttaa Suomen väestörakennetta keinotekoisin hallinnollisin keinoin, noudattaen Länsi-Eurooppalaista mallia joka ei-oo-ihan-joka-kantiltaan-onnistunut.
Yleensäkin asiallista olisi sanoa tavallisille kansalaisille, että mitä hyvää tämä sosiaaliperäinen maahanmuutto on meille tuonut. Asiaa perustellaan vain sanoilla ”välttämättömyys” ja ”velvollisuus”, mutta ainoa varsinainen fakta, mihin olen tähän mennessä törmännyt, on se, että oikeasta ilmansuunnasta tulleen maahanmuuttajan aurinkoinen hymy metrovaunussa on piristänyt jonkun toimittajan (nimi jo unohtunut) päivää.
Hollywoodissahan puhutaan joistain näyttelijöistä että heillä on miljoonan dollarin hymy. Kun ottaa huomioon, mitä sosiaaliperäinen maahanmuutto on suomalaisille maksanut, voidaan tässä tapauksessa puhua jo miljardin dollarin hymystä. Kyseisen kaverin tulisi välittömästi karistaa tympeän Suomen pölyt jaloistaan ja siirtyä Hollywoodiin tekemään huikeaa uraa. Maailma tarvitsee esikuvia ja elokuva ensirakastajia.
Joulukalenteri 2024 Yhdeksastoista luukku
8 minuuttia sitten