Koska nykyhetki on muuttunut
masentavasta suorastaan intersektionaalisen masentavaksi niin lienee aika
pistäytyä taas tutussa ja turvallisessa Kekkoslovakian aikakaudessa. Joskin nyt
keskitytään pääosin sen ajan länsinaapuriimme. Oikeastaan tämän postauksen
voisi aloittaa satumuodossa. Eli:
Olipa
kerran…
Olipa
kerran iloisten, tyytyväisten ja hyvin toimeentulevien ihmisten maa nimeltä
Ruotsi. Sen lisäksi että maa oli kaikilla mahdollisilla taloudellisilla-,
sosiaalisilla ja ties millä mittareilla aivan maailman kärjessä oli maa
silläkin tavoin onnekas ettei se ollut joutunut käymään sotaa sitten vuoden
1809. Ja sekin sota käytiin maan itäisissä läänityksissä jossa ihmiset olivat pääosin suomalaisia.
Sitten
– joskus 1970-luvulla – maa sairastui Löröttät16-virukseen joka alkoi
pikkuhiljaa tuhota maan korkeampaa aivotoimintaa ja ennen kaikkea
itsesuojeluvaistoa. Maa päätti kutsua koko maailman – erityisesti kehitysmaat –
nauttimaan ruotsalaisesta hyvinvoinnista. Vuosikymmenten aikana sairastunut maa
alkoi muuttua omaksi irvikuvakseen mutta koska se ei koskaan tunnustanut
sairastavansa niin parannusta tautiin ei saanut edes etsiä.
Sen
pituinen se.
Ja tähän sitten heti korjaus (kiitos Qroquius Kadille muistutuksesta) eli olihan Ruotsilla vielä se Ruotsin ja Norjan sota vuonna 1814. Kirjoituksessa ei sitten sen enempää
puututakaan yhteiskunnallisiin asioihin (mitä nyt vähän ehkä lopussa) vaan todetaan että kyseisessä Ruotsissa
osattiin valmistaa autoja jotka miellyttivät myös maan itäpuolella sijaitsevan
Kekkoslovakian asukkaita. Tosin suurin suosio ruotsalaisille autoille tuli
vasta 1970-luvulle tultaessa. Tuolloin 1970-luvulla myös muuan pikku-Ykä oppi tuntemaan
ruotsalaista autokantaa. Käydäänpä sitä hieman läpi, tosin lopetetaan taas
siihen vaiheeseen kun Kekkoslovakiakin loppui. Ruotsissahan oli kaksi
merkittävää autonvalmistajaa. Toinen oli Saab
jonka ensimmäistä Saab 92-mallia
alettiin valmistaa vuonna 1949:
Auton suunnittelussa oli otettu mallia
Saabin lentokoneteollisuudesta ja tuloksena oli tällainen symppis
aerodynaaminen läskinpala. Autossa oli kaksipyttyinen ja kaksitahtinen 764
kuutiosentin moottori joka antoi tehoa 25 kaakkia mutta tämän kolmivaihteisen
auton huippunopeus oli tuohon aikaan varsin kohtuullinen 105 km/h. Vuonna 1955
markkinoille tuli sitten seuraava malli Saab
93:
Ulkonäöltään malli oli pitkälti saman
mallinen kuin edeltäjänsä ja kyseiset muodot säilyivät pääosiltaan samanlaisina
aina 1980-luvulle saakka. Kaksiosainen tuulilasi oli vaihtunut yksiosaiseksi.
Vaihteita edelleen kolme, kone edelleen kaksitahtinen ilman kuutiotilavuuden
lisäystä mutta tehoja saatiin enemmän eli 33 – 45 hevosvoimaa. Sekä 92:ssa että
93:ssa oli kaappariovet. Huippunopeus jäi vähän epäselväksi mutta jo tässä
vaiheessa Saabeja alettiin käyttää ralliautoilussa.
Vuonna 1956 tarjolle tuli sitten normi-Saabin
alustalle pohjautuva urheilumalli Saab
Sonett:
Kuvan ykkösmallia ei tehty kuin kuusi
kappaletta. Kakkos- ja kolmosmalleja tehtiin yhteensä noin kymmenen tuhatta
kappaletta mutta sitä ei tarina kerro ainakaan minulle että onko niitä tullut Suomeen
kovinkaan monta. En muista nähneeni ensimmäistäkään. Enkä näihin
urheiluautoihin kiinnitä sen enempää huomiota muutenkaan koska
allekirjoittaneelle auto on väline jolla kuljetetaan ihmisiä ja tavaraa
paikasta a paikkaan b.
Ennen sitä kuuluisinta läskinpalaa tuli
Saabilta markkinoille farmarimalli Saab
95 vuonna 1959:
Alun perin autossa oli se vanha tuttu
kaksitahtinen, kolmesylinterinen 750-kuutioinen kone mutta myöhemmässä
vaiheessa autoon laitettiin nelipyttyinen ja nelitahtinen V4-kone joka tarjosi
parhaimmillaan tehoa 68 kaakkia. Auton muotoiluhan oli varsin skitsofreenisen mainio,
edestä aerodynaamista kuplaa ja takaa kovastikin kulmikasta. Tässä vielä
myöhempi malli vuodelta 1974:
Vuonna 1960 tuli sitten markkinoille se
kaikkein kuuluisin läskinpala eli Saab
96:
Alun perin tässäkin läskinpalassa oli
kaksitahtikone mutta se vaihtui 1967 V4-nelitahtikoneeseen. Tunnettua autossa
oli myös rattivaihde. Auton kuuluisuutta lisäsivät suomalaiset
Saab-ralliajajat, erityisesti Simo Lampinen:
Saab 96:n perusmuotoilu pysyi lähes
samanlaisena koko valmistusajan. Pieniä muutoksia matkan varrella tuli. Malli
1965:
Malli 1969:
Ja malli 1978:
Vuonna 1969 Suomessa oli rekisterissä vain
6.300 Saabia. Seuraavana vuosikymmenenä Saabin suosio Suomessa kymmenkertaistui
ja vuonna 1979 lukema oli 95.000. Osittain tähän varmasti vaikutti se, että
Saabia alettiin valmistaa myös Suomessa Uudenkaupungin autotehtaassa. Tässä
ensimmäinen siellä valmistettu Saab 96:
Vuonna 1968 tuli sitten markkinoille Saab 99:
Ensimmäisissä malleissa oli nelipyttyinen
ja nelitahtinen 1,7-litrainen kone joka kehitti tehoa 87 kaakkia. Mallin
tuotanto alkoi Uudenkaupungin tehtailla vuonna 1970. Kyseisestä mallista
kehitettiin myös turboversio (1977) sekä tuolloin tapetilla ollut petroliversio
(1979). Tässä vuoden 1973 Saab 99:
Saabiahan mainostettiin kovasti Suomen
keleihin sopivaksi ja epäilemättä se sitä olikin:
Kekkoslovakian loppuaikoina vuonna 1979
tuli markkinoille myös Saab 900:
Toinen ruotsalainen autonvalmistaja oli
tietysti Volvo josta
kekkoslovakialaiset muistavat sen tyylikkäät PV-mallit joista tässä Volvo
PV544:
Mallia valmistettiin vuosina 1958 –
1965. Samasta mallista tehtiin myös Volvo Duett-farmaria:
Se ehkä kaikkein tyylikkäin Volvo oli
tietysti Volvo Amazon:
Jota myytiin myös farmarina:
Autoa myytiin 1,6 – 2,0-litraisella
koneella. Itse en kärsi autokuumeesta mutta tuollaisen Amazonin ajattelin ostaa
sitten joskus jos lakkaan köyhtymästä. Amazonin valmistus lakkasi vuonna 1970
ja tilalle tuli Volvo 140:
Tämä 1,8 – 2,0-litraisella koneella
varustettu auto oli Kekkoslovakiassa jo luksusauto. Vielä enemmän luksusta oli
kuusipyttyinen kolmen litran koneella varustettu Volvo 164:
Tekihän Volvo urheiluautojakin.
Ensimmäinen oli Volvo P 1900:
Malli oli epäonnistunut ja sitä
valmistettiin vuosina 1956 – 1957 viiden prototyypin lisäksi vain 68
kappaletta. Sen sijaan paljon onnistuneempi oli sen seuraaja Volvo P 1800. Autohan tunnettiin
Pyhimys-Volvona koska kyseisen sarjan Simon Templar jota näytteli Roger Moore
ajoi juuri tuolla autolla:
Meillä Kekkoslovakiassahan ei ollut
koskaan mitään Pyhimys-tyyppistä televisiosarjaa mutta jos olisi ollut niin
ehkä oma Pyhimyksemme olisi ajellut tällä Urkki-autolla jonka rekisterinumero
oli UKK-1:
Käsitykseni mukaan tuo Urkki on
käytännössä Triumph Vitesse johon on vaan tehty uusi kori. Jos palataan
Svea-Mamman tykö niin vuonna 1974 Volvo toi markkinoille 240-malliston:
Ja 260-malliston. Tässä Volvo 264:
1970-luvun puolessa välissä Volvo sitten
tarjosi markkinoille myös pienempiä automalleja, ensimmäisenä tämän Volvo 66-mallin:
Kyseessähän on oikeastaan hieman
paranneltu hollantilainen DAF 66. Sitä seurasi vuonna 1976 Volvo 340/360-sarja:
Ruotsalainen autotuotanto toki jatkui
tämän jälkeenkin mutta nyt olemme saavuttaneet jälleen ajan jolloin Urkki
totesi että mä en viitti enää ja Kekkoslovakia päättyi. Mutta laitetaan tähän
vielä pari kappaletta sen ajan ruotsalaista sotilasteknistä osaamista.
Ensimmäisenä Stridsvagn 103 eli
S-vaunu:
Vaunun toimintaratkaisu ja sitä myötä
myös ulkonäkö oli varsin omintakeinen eli siinä miehistö oli makuullaan kaksi
eteen- ja yksi taaksepäin eikä siinä ollut tykkitornia ensinkään vaan sen
105-millistä tykkiä suunnattiin koko vaunua liikuttamalla. Erilaisissa
vertailukokeissa kuitenkin todettiin että panssari olisi ollut tositoimissa hyvinkin
soiva peli. Toinen ruotsalaistankki oli sitten Ikv 91:
Tämän 90-millisellä tykillä varustetun
vaunun ruotsinkielinen nimitys oli infanterikanonvagn eli suoraan suomennettuna
jalkaväkikanuunavaunu joskaan Suomen sotavaltiolla en ole koskaan tuollaista
nimitystä kuullut. Wikipedia puolestaan käyttää siitä nimeä assault gun eli
rynnäkkötykki mutta kyllä siinä ihan pyörivä tykkitorni oli. Millähän nimellä
tuota omalla kielellämme pitäisikään sitten nimittää?
No niin, siinä vietettiin taas hetki
kekkoslovakoidussa ajassa ja siirrytään taas interpervertoituun nykyaikaan.
Johan se kesäkuukin on saatu pian taputeltua. Saa nähdä, mikä tuote heinäkuun
puolella ensimmäisenä kielletään jotakuta tahoa loukkaavana. Ehkä pesuaineet
valkopyykille? Ehkäpä laitamme sen tiimoilta vielä kiinalaisen
pesuainemainoksen joka saisi intersektuaaliset verisuonet Suomessa katkeamaan
ilman muuta: