KALJUPÄISIÄ UUTISHAVAINTOJA OSA LV

1. Arvovaltaiseksi Nostettu Taho

Niin kuin valistunut lukija on hyvin tietoinen, elää suomalainen media tietyssä itsensä luomassa utopiakuplassa. Kuplan sisältö ei välttämättä vastaa ensinkään sitä, mitä varsinainen maailma on, mutta se tuntuu mediasta hyvältä ja antaa tietyn tekosyyn katsella nenänvartta pitkin niitä henkilöitä, jotka eivät tuon kuplan mukaan suostu elämään.

Mediassa on myös ymmärretty, että pelkästään toimittajien itsensä päivästä toiseen jauhama epistola ei riitä, joten se hakee esille aina uusia, median itsensä toimesta arvovaltaiseksi nostamiaan tahoja, jotka sitten todistelevat kansalaisille että kyllä, näin todellakin on, teidän tulee uskoa tähän ja hävetä, mikäli ette aikaisemmin ole uskoneet.

Nämä Arvovaltaiseksi Nostetut Tahot toistavat kukin vuorollaan sitä samaa, mitä heitä edeltäneet Arvovaltaiseksi Nostetut Tahot ovat heitä ennen toistaneet, ja media on näistä jokaisesta innoissaan, aivan kuin kyseinen esiepistolan lukija olisi ihan ensimmäisenä hoksannut sanoa, että kylläpä Suomi onkin rasistinen maa. Tällaisen esiepistolan lukijan nimi ja naama vaan tuppaa kulumaan julkisuudessa ja alkaa ennen pitkään muuttumaan vitsiksi, joten tarvitaan aina vain uusia Arvovaltaiseksi Nostettuja Tahoja. Oman vuoronsa ovat saaneet esim. JP Roos, Umayya Abu-Hanna, Vesa Puuronen ja olihan media välillä sitä mieltä että nimenomaan näyttelijä Krista Kosonen on se oikea henkilö valistamaan suomalaiset utopiakuplan suvaitsevaiselle tielle.

Uusin pop-henkilö ja median Arvovaltaiseksi Nostama Taho on tietenkin tämä Tiina Rosenberg, joka on tässä blogissakin ohimennen mainittu. Mediassa kukaan ei kerro, mitä tekee tästä teatterin ja sukupuolentutkimuksen tutkijasta ja professorista yllättäen kaikkien alojen erikoisasiantuntija Parantaisen, mutta eihän sillä sinänsä väliä olekaan, sillä hänhän on median Arvovaltaiseksi Nostama Taho, ja hotellin respassakin näin ollen kuuluisi porukan laittaa kravatti kaulaan ja kuunnella asian vaatimalla vakavuudella sitä, mitä hän meille opettaa ensimmäistä kertaa tuhannetta kertaa.

Sinänsä voi todeta, että kyseinen esiepistolan lukija on ihan oikeasti keksinyt jotain uuttakin, eli selitteläättisen vastauksen kysymykseen kuka on suomalainen ja vastaushan menee näin:

Jos tekee tämmöisen kysymyksen, kuka on suomalainen, niin sehän ilman muuta lähtee siitä, että joku ei ole suomalainen. Sehän tarkoittaa, että siinä on pois sulkemisen mahdollisuuksia.

Tämä nokkeluus saattaa varmaankin aiheuttaa tiedostavalla taholla joukon pikkupöksyihin laukeamista, sillä tuossahan selkeästi perustellaan se, että mm. tällä hetkellä Somaliassa asuva heppu, joka suunnittelee Eurooppaan elätiksi muuttamista on ilman muuta jo omalta osaltaan suomalainen. Case closed.

Tuon heiton varsinaista arvoa voidaan hotellin respassa kommentoida jatkamalla ajatteluketjua. Eli kysytään vaikka että kuka on vasenkätinen? Johon Rosenbergin logiikalla vastaamme että jos tekee tämmöisen kysymyksen, kuka on vasenkätinen, niin sehän ilman muuta lähtee siitä, että joku ei ole vasenkätinen. Sehän tarkoittaa, että siinä on pois sulkemisen mahdollisuuksia.

Yhtä kaikki, tämän hätkähdyttävän oivalluksensa lisäksi media-ajastaan nauttiva Rosenberg todistaa sitä, mitä hänen edeltäjänsäkin ovat todistaneet ja mitä hänen jälkeensä Arvovaltaiseksi Nostettavat Tahot tulevat todistamaan, eli että kansanedustaja Jussi Halla-aholla on fasistinen arvomaailma ja on tärkeää että keskustelussa ovat mukana näkyvästi myös vähemmistöt, koska antirasistisia feministejä sekä seksuaaliaktivisteja ynnä muita toimijoita näkyy mediassa aivan liian vähän. Hotellin respassa tulee tässä kohtaa mieleen, että liekö Rosenberg sitten lukenut vain Tekniikan Maailmaa sekä Metsästys ja kalastus-lehteä, sillä nämä lehdet ovat niitä harvoja, jotka eivät päivittäin tuputa lukijalleen juuri sitä, mitä Rosenberg peräänkuuluttaa.

Muistaahan Rosenberg luonnollisesti vielä todeta, että rajojemme pitäisi olla auki myös ihmisille jotka tarvitsevat turvapaikkaa. Kun ottaa huomioon, että Suomesta ei enää karkoiteta ketään, jos tyyppi ei siihen itse suostu, ja jokaiselle tänne tulevalle turvapaikanhakijalle taataan elatus loppuiäksi, niin hotellin respassa kieltämättä mietitään, että kuinka ne rajat vielä enemmän voivat olla avoinna.

Medialle on sinänsä yksi lysti, mitä hotellin respassa ajatellaan. Sille on tärkeää se, mitä Tiina Rosenberg ajattelee. Kunnes hänen naamansa kuluu, nimensä muuttuu vitsiksi ja tarvitaan jälleen uusi Arvovaltaiseksi Nostettu Taho.

2. Vitsistä todeksi

Niin tässä kuin monessa muussakin blogissa on heitetty (eikä kovinkaan kauaa sitten) vitsinä se, että kun tuonne Lähi-itään riekkumaan lähteneet ”suomalaiset” palaavat takaisin Suomeen, heille ruvetaan väsäämään jonkunlaista sotaveteraanin asemaa. Tämän linkin sisältämä uutinen (kiitos linkistä Vittuuntuneelle NettoVeronmaksajalle) kertoo, että virkakoneistomme on ymmärtänyt vitsin kärjen vähän turhankin hyvin, ja alkanut perustaa useitakin niin kutsutun väkivaltaisen ekstremismin toimenpideohjelman puitteissa moniammatillisia tiimejä, joihin kuuluu poliiseja, sosiaalityöntekijöitä ja psykiatrisia sairaanhoitajia. Viranomaistiimien tehtävä on tarjota apua ja terapiaa konflikteihin osallistuneille ihmisille.

Hotellin respassa muistutetaan, että kaikki nämä tiimit kustannetaan suomalaisten rahoilla ja joka ainut riikintaaleri on suomalaisilta pois. Mainostavathan nämä ”moniammatilliset tiimit” myös, että tarkoituksena on lisäksi estää heitä lähtemästä uudelleen. Tosin tähän kertoo komisario Jari Taponen Helsingin poliisista että Suomen laki ei anna mahdollisuutta siihen, että otettaisiin passi pois sen takia, että joku on lähdössä konfliktialueelle tai sota-alueelle. Tässä on tärkeää, että pystyttäisiin vaikuttamaan muilla keinoilla lähtijän tahtoon lähteä.

Eli toisin sanoen täällä silitetään suomalaisten rahoilla pyssyn kanssa elämysmatkoillaan heiluneitten tyyppien päätä, ja sen jälkeen painokkaasti pyydetään, että jospa et viittiskään enää lähteä, tosin jos sua huvittaa lähteä, niin ei me sille mitään voida. Selvää on se, että nämä tyypit eivät taatusti elä median luomassa utopiakuplassa, vaan katsovat asioita täällä Suomessa sellaisena kuin ne ovat, ja johtopäätöshän on se, että Suomi on hyväuskoisten lampaitten valtio.

Lisätäänpä tähän vielä toinen linkki (ja tästä kiitokset Ink Visitorille), joka kertoo, että:

EU:n terrorisminvastaisen koordinaattori Gilles De Kerchoven mukaan ISIS-jihadistien riveissä on jo yli 3000 eurooppalaista Syyriassa ja Irakissa.

- Suuren luokan terroristihyökkäys Euroopassa on väistämätön, kun he palaavat kotimaihinsa, hän sanoi BBC:lle.

Vaikkei hotellin respassa varsinaisesti olla terrorismin asiantuntijoita, niin silti tulee mieleen ajatus, että mikäli Euroopassa, miksei Suomessakin meinattaisiin tehdä terroritekoja, niin ne kannattaisi epäilemättä teettää niillä tyypeillä, joilla on jo valmiit taistelijan taidot, kokemusta tositoimista ja jotka niitten kokemusten myötä ovat itsensä jo valmiiksi raaistaneet.

Ja jotka hoidetaan ja elätetään niitten valtioitten toimesta, johon he aikovat iskeä.

JOTAIN IHAN MUUTA XXIX

eli lyhyt tarina eräästä metsämiehille tutusta metsälintujahdin ilmiöstä

Nyhtänköljän Erän alueen pohjoisosissa, tarkalleen sanottuna Koskaankenkäänkankaalla kulki kaksi miestä. Etelämpänä näkyi Töljösen peltoja, jotka oli hiljattain puitu. Jossain kaukana kuulosti moto tekevän työtään. Muparaisen Hösni vissiin oli hieman realisoimassa omaisuuttaan. Suurin osa Nyhtänköljän Erän maista kuului Yhtyneille Sellutehtaille, mutta täälläpäin oli paljon Hösnin maita. Komeaa kangasta, pystymetsää parhaasta päästä. Tanakkaa tukkipuuta eikä mitään suljua sellukattilan täytettä. Mutta Muparaisen maat oli rauhoitettu muulta kuin hirvenmetsästykseltä, ja pienriistan perässä kulkevat kaksi miestä kiersivätkin ne kuuliaisesti.

Miehet olivat Ykä ja isä-Perskeles. Isä-Perskeles kulki hieman edellä. Hänellä oli käsissään haulikko. Ykä kulki hieman taempana. Hänellä oli haulikon lisäksi selässään .222-kaliiberinen metsästyskivääri. Tapio ei ollut suonut antejaan, ja molemmat miehet pyyhkivät aika ajoin hikeä päästään. Metsästysmaisemat täällä Koskaankenkäänkankaalla olivat melkoisia tetsausmaisemia. Paljon puolittaisen suon seassa asustavaa ns. tappajakoivua, jota kasvoi toki muuallakin kuin Lapissa. Ja paljon kauan sitten ojitettuja soita, jotka kasvoivat nyt vajaa kymmenmetristä metsää ja jotka olivat lyhyin välein täynnä ojia, jotka olivat tietysti vähintäänkin metrin leveitä ja totta kai täynnä vettä. Hypi siinä yli sitten, reppu ja kivääri selässä ja haulikko kourassa. Näytä minulle mies, joka ei ole koskaan kastunut ojassa metsällä, niin minä näytän sulle valehtelijan.

Ja lisänä tietysti Yhtyneitten Sellutehtaitten tekemien hakkuitten aikaansaamat vittumaiset hakkuuaukot, joita pitkin oli hankala kulkea ja jotka sotkivat suunnistamisen, vaikka näillä selkosilla oltiin kuljettu jo vuosikymmenet. Eikös tässä vuosi sitten ollut ihan helevetillinen kuusikko? Mikä paikka tää on? Missä hitossa me ollaan? Kuka määkin oikeastaan oon?

Aika ajoin miehiltä pääsi tukahdutettu, vaisu ja hikinen ruma sana, mutta eteenpäin jatkettiin. Uskollinen Vuppe kulki jossain missä kulkikin. Aika ajoin se kävi innokkaana ja iloisena naamaansa näyttämässä, mutta jatkoi sitten tiedustelutyötään. Vuppe ei ollut oikeastaan metsästyskoira, se oli taiteilija omassa elementissään, siitä nauttien. Taiteilijan taulun viiva ei aina sattunut ihan kohdalleen, mutta sekös Vuppea haittasi. Sillä oli metsässä aina hauskaa. Haukkua ei ollut kuulunut, mitä nyt yhtä kimeää lyhyttä räksytystä lukuunottamatta. Oravaa se siellä haukkuu. Lintusyksy oli ollut varsin huono.

Hirviä taasen oli. Miehet olivat nähneet parikin karjaa kulkiessaan. Ja missä hirviä, siellä hirvikärpäsiä. Aikanaan 1970 – 1980-luvun vaihteessa tämä idäntuliainen oli ilmestynyt Nyhtänköljäänkin ja saanut Perskeleille aikaan ihmetystä. Mikäs helevetin lentävä hämähäkki se tämä on? Mutta se oli tullut jäädäkseen. Aikaa sitten hirvikärpäsen oli oppinut tunnistamaan siitä, että ensin kuului korvan juuressa hiljainen hrumf ja sitten tunsi hikipisaran virtaavan niskassa ylöspäin. Tottuneet sormet nappasivat otuksen kiinni ja nipsaisivat sen hengiltä sormien välissä. Ennen vanhaan se piti nipsaista kynttä käyttäen, kun se rontti ei muuten kuollut, mutta liekö hirvikärpäset täällä rikkaassa lännessä vähän heikentyneet, kun menettivät henkensä entistä helpommin. Joka tapauksessa reissun jälkeen pidettäisiin sitten hirvikärpässavotta, jossa maastopuvusta kaiveltaisiin jotain neljäkymmentä hirvikärpästä. Takin sisällä saumoissa ne varsinkin viihtyivät. Äiti-Perskeleen käskystä tämä savotta pidettäisiin luonnollisesti ulkona. Ja tällä hetkellä näytti siltä, ettei muuta kuin hirvikärpäsiä ollut reissulta tuliaisiksi. Niistä ei enää välittänyt. Jos metsässä meinasi kulkea, niitä piti vain sietää.

Mutta nyt oltiin vielä metsässä eikä maastopuvun hirvikärpässavotassa. Miehet kulkivat kuusikosta erään aukon reunaan. Joskus siinä aukon reunassa metsän puolella oli ollut pyitä, mutta ei tällä kertaa. Sitä tuttua piip-piip-pi-pip-pi-pip-ääntä ei kuulunut missään.  Aukolla oli yksittäisiä, hakkuun jälkeen siemenpuiksi jätettyjä mäntyjä. Yhtä-äkkiä edellä kulkeva isä-Perskeles pysähtyi ja viittasi Ykääkin menemään maahan.

- Näetkö?

- Joo. Mitenkäs Vuppe ei tuota huomannut, vaikka se tuosta jo meni?

Siellähän se yhdessä puussa oli. Metrin verran latvaa alempana. Selvä teeri. Ja sopivasti noin sadan metrin päässä. Ykä otti kiväärin selästään ja ryömi muutaman metrin erään kannon luo. Sen päälle hän laittoi reppunsa tueksi ja asetti kiväärin sen päälle. Isä-Perskeles katseli Ykän touhuamista muutaman metrin päästä yhtä lailla rähmällään.

Ykä katsoi vielä kerran teertä paljaalla silmällä, veti patruunan piippuun ja alkoi sihtaamaan. Muttei ampunut. Hän katsoi taas paljaalla silmällä, ja totesi, että no on se siellä perkele ja tähtäsi jälleen kiikaritähtäimen läpi. Ja jälleen paljaalla silmällä,  jo hiljaisilla kirkkoveneen kansanomaisilla ilmaisuilla säestettynä. Ja jälleen hän tähtäsi kiikaritähtäimen läpi. Josta isä-Perskeles jo hermostui ja kuiskasi.

- No ammu nyt perkele. Mikä siinä maksaa?

Ykä nosti katseensa kiikaritähtäimestä, nousi polvilleen, ojensi kiväärin isä-Perskeleelle ja totesi:

- Ammu sinä. Mutta tuohon voi kyllä lasettaa koko lippaallisen, eikä sieltä tule alas kuin havuja.

Isä-Perskeles otti kiväärin, katsoi tähtäimen läpi edelleenkin paljaan silmän mukaan puussa nakottavaa ilmiselvää teertä muutaman sekunnin ja naurahti sitten:

- No perkele, kylläpä hassuttikin.

Kaikkien metsämiehien, varsinkin metsäkanalintujen metsästäjien tuttava, petollinen sykkeen turhaan nostaja eli virtuaaliteeri oli iskenyt jälleen.

- Eiköhän tehä tulet?

- Tehhäänpä vaan.

Paikalta alkoi kuulua kirveen iskuja tervaskantoon ja katkeavien kuusen kuivien alaoksien räksettä. Pian alkoi tuli rätistä ja makkara paistua. Vuppekin juoksi paikalle ja tuli hakemaan osansa. Kun miehet katsoivat Vupen innostunutta ja uskollista ilmettä, molemmat tuumivat, että tästähän tässä touhussa on kysymys. Ei haittaa, vaikka virtuaaliteeri hassutti.

Virtuaaliteeri voi majailla myös maan pinnalla

YKÄ JA EKOLOGINEN KAUPANVAHVISTAJA

Tapahtumapaikka: Huitsinnevadan Örnätjärven Höö-market

Tapahtuma-aika: Joskus lähitulevaisuudessa

Vaikka Örnätjärvi ei ole millään muotoa väkirikas taajama, sen paikallinen Höö-market on kuitenkin elinvoimainen kauppa, joka ei ole koskaan ollut lakkautusuhan alla, vaikka osa suurempaa Höö-ketjua onkin. Tämä johtuu pitkälti siitä, että Örnätjärven asukkaat arvostavat kauppaansa ja pyrkivät keskittämään ostoksensa siihen mahdollisimman paljon. Löytyihän kaupasta tälläkin hetkellä tuttuja miehiä, niin kuin esmes keskenään pulisevat Lötjönen ja Perskeleen Ykä.

Aikansa niitä & näitä Lötjösen kanssa pulinoituaan Ykä jatkoi hyväntuulisena ostostensa tekemistä. Syöminen oli Perskeleenkin huushollissa pääelinkeino, syömistä myi Höö-market ja kertyneestä laskusta selviäisi rahalla. Tai näin Ykä ainakin kuvitteli, mutta pian huomasi kuvitelmansa vääräksi. Ykä latoi ostoksensa kassan liukuhihnalle ja tuttu kassaneiti alkoi veistellä ostoksia viivakoodinlukijan yli. Siinä samalla Ykä pyysi ostoksiin lisättävän kuusi toppaa Voimasavuke Bostonia. Kun tuli aika maksaa lasku, alkoi kassan näyttölaite vilkkua punaista, summeri huusi, ja näyttöön ilmestyi teksti:

EKOLOGISESTI EPÄILYTTÄVÄ OSTOS. HENKILÖKOHTAINEN PÄÄSTÖKIINTIÖ YLITETTY. EKOLOGISTA KAUPANVAHVISTAJAA TARVITAAN.

Mitäs helvattua se tämä on, totesi Ykä, ja kassaneiti totesi nolona:

- Kun minä en, tota noin, vielä saa myydä teille näitä ostoksia… kun on se uusi laki… se ekolaki… epäselviin tapauksiin tarvitaan kaupanvahvistus… ja se perkeleen… siis anteeksi arvovaltainen ekologinen kaupanvahvistaja onkin tuolla jo tulossa. Semmonen pitää olla nykyisin jokaisessa kaupassa.

Paikalle marssi jakkupukuinen naisihminen, joka näytti olevan selkeästi täynnä niin itseään kuin asemaansakin. Nimenomaan virka-asemaansa. Tämän naisen erotti kyllä selkeästi muusta Höö-marketin lupsakasta naisväestä. Virkahenkilö mikä virkahenkilö, eli valtio oli saapunut Örnätjärven Höö-markettiinkin. Nainen katseli kulkiessaan tablettinsa näyttöä ja puisteli päätään kasvoillaan huomattavan halveksiva ilme. Sitten hän esittäytyi:

- Jaahah, päivää. Olen Mirveena Nälväström ja toimin tämän myyntiyksikön ekologisena kaupanvahvistajana. Te olette siis kuluttajakansalainen Perskeles. Ja nythän on näin, että minä en näitä ostoksianne vahvista. Te olette ylittäneet kuukausittaisen henkilökohtaisen päästökiintiönne.

- Ja millähän ihmeellä minä sen olen onnistunut ylittämään, kun ihan tavallisten ihmisten tavallisia ostoksia minä olen tehnyt? En ole lennelly Goalle elämään ekologisesti enkä muutakaan semmosta tyhjänjoutoa.

Ekologinen kaupanvahvistaja katsoi Ykää nenänpieltään pitkin ja totesi:

- Siihen palaamme kyllä. Mutta käydäänpä läpi tämänpäiväiset ostoksenne.

- Oletan siis, että teikäläisellä on joku laillinen oikeus ryhtyä lääräämään meikäläisen kauppakassia?

- Oletatte aivan oikein. Ja oikeuden lisäksi minulla on henkilökohtainen halu. Haluatteko te todella, että vastuuttomuutenne vuoksi ilmastomuutos kiihtyy? Teidätkin on aika opettaa ekologisen ihmisen tavoille. Mutta läärätäänpäs nyt nämä ostoksenne. Ensinnäkin nuo Voimasavuke Bostonit. Tuo tupakka on kuulkaa tuotu Amerikoista asti. Ja entäs tuo brasilialainen naudanliha? Molemmat tuotteet on tuotu toiselta puolelta maailmaa. Luuletteko, että rahtilaivat liikkuvat soutamalla?

- No entäs jos minä kuskaan tuon lihan takaisin ja ostan lähituottajan luomulihaa? Pieneneekö käytetty ekobonukseni?

- Eihän toki. Itse asiassa se suurenee. Sillä lähituottajien tukeminen tukee ekologisesti ja ideologisesti täysin kestämätöntä haja-asutusalueen asutusta. Haja-asutusalueen asunnot ovat järkyttäviä pienhiukkasten tuotantopesäkkeitä ja muutenkin kaupungiasuminen on ekologisesti ja taloudellisesti kestävämpi asumismuoto. Teidänkin taloudessanne on kaksi autoa. Tiedostoistamme näkyy, että te ette ole käyttäneet joukkoliikennettä herran aikaan.

- Johtuu varmaan siitä, että täällä ei ole joukkoliikennettä.

- Mutta olisittehan te voineet joka tapauksessa ostaa lisää henkilökohtaista ajoneuvopäästökiintiötä joltain kaupunkilaiselta.

- Ja mitähän se semmonen olis sitten maksanut?

Ekologinen kaupanvahvistaja Nälväström leipoi hetken aikaa tablettiaan sormellaan ja totesi sitten:

- Teidän ajoillanne se on tommonen kolmesataa euroa kuussa.

- Halpaa kuin saippua, juu. Mutta voinkos minä ostaa sen kiintiön vaikka Helsingissä asuvalta kaveriltani?

- Periaatteessa te voitte ostaa sen keneltä tahansa, mutta ei niitä rahoja hänelle tilitetä. Siinä vain siirretään ajoneuvopäästöoikeuksia henkilöltä toiselle ja maksu suoritetaan valtiolle. Valtio muuten tulee näillä tuloilla ekologisesti vastuullista taloudellista kehitystä niin Afrikassa kuin Aasiassa.

- Millähän tavoin?

- Kerätty summa lisätään kehitysapumäärärahoihin ja rahojen tilittämisen myötä vastaanottavalle valtiolle esitetään velvoite, että varat käytetään ilmaston kannalta kestävien ja luotoystävällisten teollisuusmuotojen kehittämiseen. Ennen kuin tämä velvoite on kirjallisesti hyväksytty, ei rahoja siirretä.

- Jaa, mutta sittenhän asia on tietysti aivan kunnossa. Ne rahathan ovat aina muutenkin menneet perille sinne, minne kuuluukin.

- Turha alkaa leikkiä humoristia. Kyllä ekologisen kestävyyden virastossa tiedetään teidän mielipiteenne muutenkin. Olette poliittisesti epäilyttävä nationalisti. Ja teillähän on vielä ostoskassissanne sekä Tekniikan Maailma että Ase-lehti.

- No ne on kyllä painettu ihan suomalaisesta sellusta tehdylle paperille.

- On painettu niin, ja ne sisältävät selvää henkilökohtaisen kulutusvapauden sekä suoranaisen kerskakulutusvapauden röyhkeää ja häpeämätöntä ylistämistä. Ja sitä on myös koko teidän elämäntapanne. Te asutte haja-asutusalueella tarpeisiinne nähden aivan liian suuressa omakotitalossa. Talossa, jota lämmitetään ekologisesti kestämättömillä vanhanaikaisilla lämmitysmuodoilla. Lisäksi te harrastatte säännöllisesti kotimaanmatkailua, ja nimenomaan aina omalla autollanne. Kaikki tämä kohottaa jo itsessään henkilökohtaiset päästökiintiönne hälyttävälle tasolle. Ennen kuin olette tehneet ensimmäistäkään kauppareissuanne.

- Näin poliittisesti epäilyttävänä nationalistina kysyn muuten ohimennen, että kai tämän uuden ekolain ja henkilökohtaisten päästökiintiöitten myötä nyt sitten tämä humanitaarinen maahanmuutto tyssätään kokonaan? Sehän se myös lisää tätä kuuluisaa hiilijalanjälkeä?

- Kuluttajakansalainen Perskeles on hyvä, ja jättää ilmastoasiat niille, jotka niistä ymmärtävät ja humanismin niille, jotka siihen kykenevät.

- Vaan ehkäpä ekologinen kaupanvahvistaja Nälväström nyt vahvistaa mulle, että mitä minä näistä ostoksista nyt sitten saan loppujen lopuksi ostaa?

- Tuon näkkileipäpaketin, kauraryynit ja perunat. Ja loppukuun saatte sitten tulla toimeen vaimonne päästökiintiöillä. Ellette sitten osta itsellenne lisää päästoikeusmarketista.

- Ja tuen samalla ekologisesti kestäviä elämänmuotoja ideologisesti kestävissä ilmansuunnissa?

- Luonnollisesti. Mutta muistutan, että kun olen nyt tehnyt teille ekologisen kaupanvahvistuksen, sen hinta on kuusikymmentä euroa. Ei kaupanvahvistaminen suinkaan ole ilmaista.

- Mutta sehän on selvä. Eihän tavan törppö sentään itse voi ymmärtää, mihin hän rahojaan voi laittaa. Sehän olisi selvää anarkiaa se. Kyllä siihen ammattilaista tarvitaan. Kuulkaa, ekologinen kaupanvahvistaja Nälväström, minä ajattelen teitä lämmöllä vielä pitkään.

Ykä ajeli kotiinsa, laittoi suunniteltua huomattavasti pienemmäksi jääneen kauppakassin keittiön pöydälle ja rupesi keräilemään aseita ja maastovermeitä.

- Mettällekös sinä nyt oletkin menossa, tuumasi Ylva.

- Jep. Täytyyhän sitä talossa jotain syödäkin. Ja huomenna kuokin takapihalle kessupellon. Ylihuomenna sitten perustan Örnätjärven vaihdantatalousosuuskunnan.

Ykä häipyi metsälle, sieltä aikanaan palatakseen. Örnätjärven kylä jatkoi hiljaista, rauhallista ja ekologisesti valitettavan kestämätöntä elämäänsä. Yö verhosi kylän suojaavaan vaippaansa. Jossain toisella puolella maailmaa Kiinassa moni ihminen tunsi sisällään oudon, mutta miellyttävän värähdyksen. Jostain selittämättömästä syystä he tunsivat, että jossain kaukana heitä kohtaan oltiin tehty hyvä teko. Sellainen ekoteko.

TOISTUVASTA NÄYTELMÄSTÄ

Tapasin jonkun aikaa sitten vanhan kaverini Herra N:n, joka kertoi minulle tietyistä kokemuksistaan. Koska Herra N on järkevä, asiallinen ja luotettava mies, niin minä ajattelin kirjoittaa noista kokemuksista myös blogin lukijoille, sillä näissä kokemuksissa on hyvä muistutus siitä, kuinka tietty kansallinen itselleen valehtelu toistuu ja toistuu kerta toisensa jälkeen ja vielä likimain samoilla sanoilla ja lauseilla.

Kysehän on tietysti siitä, että Herra N:n asuinkunta, kutsutaan sitä vaikka nimellä kunta X päätti tykönään, että kunnan infrastruktuurista puuttuu jotain olennaista, eikä kunta sen vuoksi voi tuntea itseään oikeaksi kunnaksi. Ja se olennainen puuttuva tekijä oli tietenkin pakolaiset.

Asian tiimoilta järjestettiin sitten kunnan taholta julkinen kansalaiskeskustelu. Keskustelutilaisuuteen mennessään Herra N oli aistinut paikalta niin suuren määrän naispuolista moraalisäteilyä, että hepun mielessä oli käynyt välittömät uukkarit, mutta sitten hän oli rohkaissut hurjan luontonsa ja tuuminut, että jos suomalainen mies uskaltaa lähteä panssarinyrkin kanssa T-34 -jahtiin Ihantalassa, niin eivät siinä rinnalla paljon kukkahattutädit ja pelko työpaikasta paina. Ei muuta kuin sekaan vaan.

Normaalin lautamiesjärjen mukaan tällaisessa tilanteessa olisi esmes kuusi esipuhujaa, joista puolet kertoisivat asian positiivisista puolista ja toiset kolme taas keskittyisivät negatiivisiin puoliin. Mutta koska kunta X on nykyaikainen kunta, se on monen muun kunnan tavoin säilönyt lautamiesjärjen kotiseutumuseoon yhdessä vanhojen kirnujen ja rukinlapojen kanssa, joten esipuhujien porukka koostui ennemminkin esisaarnaajista. Laitetaanpa otteita opetetusta epistolasta:

Ensimmäisenä kunnanvaltuuston edustaja kertoi ylpeänä, että ulkomaankieliä puhuvien osuus oli kunnassa jo kumminkin pari prosenttia, jotka koostuvat virolaisista ja venäläistä, joten kyllähän kunta jo asiaan oli alkanut valmiiksi tottua. Sitten hän antoi puheenvuoron erään lähikunnan kollegalleen, heillä kun on pakolaisista kokemusta. Tämä tyyppi kehui miten loistavasti kaikki on heidän kunnassaan toiminut. Kertoi kuinka valtava määrä on tehty vapaaehtoistyötä, kun kunnan voimavarat eivät olleet yksin riittäneet ja kuinka kaikki ovat olleet kovasti innostuneita.

Se, mitä hän ei kertonut tästä innostuksesta oli se, että päätös pakolaisten hankkimisesta meni läpi valtuustossa liki tasaäänin, joten oikea muoto olisi ehkä ollut, että ”jotkut meistä ovat hirveän innostuneita”. Se ristiriita, mihin hän ei myöskään kiinnittänyt huomiota oli se, että mikäli kyseessä on jotain niin positiivista ja kannattavaa, miksi ihmeessä siihen täytyy verovarojen lisäksi kerätä vielä vapaaehtoistyöntekijöitä.

Mahdollisesta pakolaismäärän kasvattamisesta jatkossa hän totesi, että että "turha se on organisaatiota yhtä kertaa varten rakentaa, ottakaa saman tien enemmän kun on järjestelmä valmiina". Tämä tietysti kuvailee varsin hyvin maahanmuuttoteolliseen kompleksiin sitoutuneitten ajatusmaailmaa. Rahoitushan on varmaa, eikä se kustanna kunnalle mitään.

Ja tämänhän vahvisti paikallisen Ely-keskuksen naishenkilö, mihin Herra N varmaankin oli hyvin mielistynyt, koska käytti tästä termiä kantakirjakalkkuna. Naishenkilö esitti asiaan loihelausuman, eli kertoi, kuinka hyvät tuet kunta saa valtiolta pakolaisia ottamalla. Aivan erityisesti korosti sitä, miten tänä vuonna saa lisärahaa syyrialaisten sopeuttamisesta. Tuosta lausumasta tuumitaan hotellin respassa, että vuonna 2000 tapahtunut kansalaistaidon poistaminen peruskoulun opetusohjelmasta oli todennäköisesti koulujärjestelmämme yksi suurimpia virheitä. Kansalaistaidossa saatettiin esim. opettaa, että mistä valtion jakamat hyvät tuet kertyvät, ja kun pikku-Ykä oli vielä pikku-Ykä, niin sekä hän että muutkin räkänokat tajusivat, että se verokertymä ei kerry esim. Tanana-joen kuvitteellisilta alaskansuomalaisilta, vaan tavallisilta suomalaisilta, ja jos nämä hyvät tuet käytetään etnisesti edistyksellisen mielihyvän hankkimiseen, se kaikki on pois niiltä suomalaisilta, jotka sen verokertymän valtiolle ”hyvinä tukina” tuhlattavaksi tienasivat.

Sivuhuomautuksena mainittakoon, että eräs Herra N:n lähipiiriin kuuluva henkilö työskentelee naapurimaakunnan Ely-keskuksen johtotehtävissä. Jälkeenpäin Herra N mainitsi ohimennen kantakirjakalkkunan nimen tälle henkilölle kertomatta missä oli kyseiseen siipikarjan edustajaan törmännyt. Henkilö huokaisi syvään ja totesi, että aina yhteisissä palavereissä hän yrittää sulkea korvansa tämän puhuessa. Kuulemma rasittavin hänen tuntemansa ihminen. Lisäsi vielä, että tapaus on tehnyt elämänurakseen maahanmuuton edistämisen, koska se tuo hänelle valtaa ja mammonaa.

”Kantakirjakalkkuna” totesi myös, että monet yritykset haluavat nimenomaan työllistää maahanmuuttajia, joten työhalukkuutta löytyy. Tässä jää kyllä epäselväksi se, että jos työnantajalla on työllistämishalua, niin tarkoittaako se mahdollisen etnisesti edistyksellisen henkilön työhalukkuutta, kun heidän henkilöllisyyttäkään ei vielä tiedetä. Se oli myös tietysti epäselvää, että mitkä firmat näin asiakseen sanoivat, vai oliko kyseessä puhdas mutu-tuntuma jopa mäto-tuntuma, eli mä toivoisin kyllä että jne. Yleensäkin epäselväksi jäi, että mikäli yksityinen sektori näkee etnisen diversiteetin parantavan tulostaan, niin miksi se ei rekrytoi tätä rikkautta jatkuvasti kasvavalla syötöllä jo nyt?

Tässä välissä kunnan edustaja totesi, että häntä on pyydetty esittämään kysymys, eli mitenkä se on sitten tuon rikollisuuden laita, onkohan tuo mahdollisesti kasvanut? Tähän vastasi aikaisemmin puhunut naapurikunnan hallituksen pj, että yksi tapaus on ollut. Sitten seurasi nyyhkytarina, kuinka mopojengi oli varastanut yhden kaavutetun rahat tämän käytyä taikaseinällä. Erityisesti harmitti, että siinä oli mennyt naisparalta usko Suomeen turvallisena maana. Lisäksi myös se, että tekijöitä ei saatu kiinni - todistajia tapaukselle kun ei ollut.

Varmaankaan hotellin respan henkilökunta ei ole ainoa, joka ihmettelee, että mitenkäs tuommonen tapaus on mennyt ihan ohi korvien. Meinaten, maamme mediaa hieman tuntien lööpit olisivat huutaneet viikkokausia että ”liivijengi ryösti avuttoman maahanmuuttajanaisen”. Vaan eipä ole tullut vastaan. Ei mennyt etusivu uusiksi.

Tässä vaiheessa kuultiin sitten muutama kommentti yleisöstä ja kommentteja huonoista kokemuksista kuultiin niin opetus- kuin varsinkin järjestyksenvalvontapuolelta useitakin. Huonoja kokemuksia kerrottiin niin kunnasta X kuin naapurikunnistakin ja otettiin esimerkiksi myös tapahtumat Helsingistä, mihin todettiin esiepistolanlukijoitten taholta, että olipa todella yllättävää, tätä emme osanneet odottaa. Sitten todettiin, että ongelmia ei ole ollut ja pääkaupunkiseutu on ihan eri asia. Mihin tyhmempi kansalainen voisi todeta, että tähän suurella hämmästyksellä vastanneet esiepistolanlukijat joko:

a) Tietävät kyllä asioitten tilan, mutta valehtelevat surutta, sillä julkinen jeesustelu tuntuu-vaan-niin-vitun-hyvältä ja kyllähän oman ammatin jatkuva rahoitus on turvattava.

b) Tietävät asioitten tilan, mutta onnistuvat sulkemaan sen aivojensa kovalevyltä ja elävät puhtaissa unelmissa. Ja haluavat muittenkin elävän niissä. Näihin kuuluu mm. se paikalla ollut henkilö, joka kertoi olleensa Sisiliassa silloin, kun kolmesataa afrikkalaista hukkui ja kuinka kauheaa oli, kun eloonjääneitä evakuoitiin paikalliseen kirkkoon. Vaikka hän ei ole ollut tilanteessa mitenkään mukana, hänellä on silti henkilökohtainen kokemus, josta tulee henkilökohtainen paha mieli ja alaleuan väpätys ja sehän menee sinänsä kaikkien faktojen ohi, sillä hän on Tuntenut Voimakkaasti, ja tunnehan menee aina järjen ohi. Ainakin nykyisin.

c) Ovat eläneet Lintulan luostarissa viimeiset 25 vuotta täydellisessä eristyksessä, eivät todellakaan ole tietoisia tilanteesta ja heidät on kaivettu tilannetta varten puhumaan suoraan paperista lausuntoja, joista heillä ei ole minkäänlaista käsitystä.

Pari veroasioiden asiantuntijaa totesi myös kyseessä olevan loistava tilaisuus saada kunnalle asukkaiden maksamia verorahoja takaisin. Valtio kun kustantaa kaikki maahanmuuttajista aiheutuvat kustannukset ensimmäisen neljän vuoden ajan. Eli pelkkää voittoa. Väistämättä tulee mieleen, että kai se joka jannu kertaalleen oman olohuoneensa nurkkaan kusisi, jos jokainen sadasta naapurista lupaisi maksaa siitä kympin. Kyllä sitä tonnilla yhdet kuset siivoaisi. Eikä se naapureidenkaan rahapussia liiemmin rasittaisi, vaivainen kymppi. Vaan entäpäs jos ja kun tästä tulisi laki? Että jos kuset nurkkaan, saat tonnin joka kerta ja se kerätään sadalta lähimmältä naapurilta? No, villi veikkaus on että kukaan ei rikastuisi mutta huusholleissa leijuisi voimakas urean löyhkä.

Luonnollisesti puheenvuoro annettiin vielä maakunnan pääkaupungin mamukoordinaattorille. Puheenvuorossa kävi ilmi, kuinka paljon heillä on työntekijöitä kotouttamassa ja millä tavoin kotouttamistyötä tehdään ja kuinka paljon vapaaehtoistyövoima auttaa. Eli tyyppi noudatti puhdasta Ritva Viljasen linjaa, jonka mukaan kotouttaminen on onnistunut, mikäli kotouttamiseen pumpataan mahdollisimman paljon sekä rahaa että voimavaroja. Jolloin tietysti herää kysymys, että onko tämän ns. kotouttamisen itse asiassa onnistuttava mahdollisimman huonosti onnistuakseen noin virallisessa mielessä, sillä jos se onnistuisi oikeasti hyvin, siihen ei tarvitsisi pumpata rahaa ja voimavaroja.

Tässä yhteydessä lavalle marssitettiin muutama esimerkkimamu. Ystävääni hämmästytti suuresti, että hänen ikäisistään, perheellisistä miehistä käytettiin termiä ”meidän pojat”. Aivan kuin he olisivat olleet mamuharrastajien lemmikkieläimiä. Mutta tavallaan niitähän he ovatkin, tilaisuudessa kun olivat eniten äänessä ne, jotka saavat elantonsa maahanmuutosta. Kovasti ihasteltiin, kuinka he ovat reippaita poikia, lapsiakin on paljon ja suunnitelmissa on jopa opintojen aloittaminen. Normaalimpi ihmettelisi toki tässä vaiheessa, kuinka työvoimapula pelastetaan ammattitaidottomilla tyypeillä, joilla on parhaassakin tapauksessa työuraa jäljellä – siis tuon mahdollisen koulutuksen jälkeen – noin puolet siitä mitä suomalaisella duunarilla tämän valmistuttua ammattikoulusta.

Myös kielitaitoa hämmästeltiin, olivathan ”pojat” jo muutaman vuoden maassa asumisen jälkeen oppineet esittämään asiansa auttavalla suomen kielellä. Ystäväni muisteli tässä vaiheessa työyhteyksistä tuntemiaan Suomeen muuttaneita, joiden jokaisen suomen kielen taito oli puolen vuoden maassa oleskelun jälkeen parempi kuin näillä hepuilla yhteensä. Mutta hepä olivatkin Pohjois-Amerikasta, Euroopasta tai Itä-Aasiasta lähteneitä, eivät maahanmuuttajiksi (TM) laskettavia.

Epäilemättä kunta X tulee ottamaan vastaan pakolaisia, koska pakolaisia täytyy ottaa, sillä jos ei otettaisi, ei oltaisi nykyaikaisia ja eihän siitä semmosesta mitään tule. Ja jatkossa se tulee ottamaan vastaan vielä enemmän pakolaisia, koska onhan niitä otettava kun organisaatiokin on jo perustettu. Mutta silmiinpistävää on se, että myös kunnassa X tätä perustellaan samoilla, kerta toisensa jälkeen suohon upotetuilla perusteilla joita on Suomessa jauhettu ehkä viimeiset kymmenen vuotta. Sanasta sanaan.

Eikö olisi helpompaa tunnustaa, että etnisesti edistyksellistä väkeä halutaan siksi, että nämä Herra N:n mainitsemat kantakirjakalkkunat saisivat hyviä kicksejä ja tiedostavia väreitä? Ja ehkä siinä sivussa varman työpaikan. Tietysti jos ihminen haluaa good vibrations, niin helpompi ja ennen kaikkea halvempi vaihtoehto on ostaa Beach Boysin levy ja kuunnella sitä.

Mutta koska epäilemättä se ei riitä, ja rahaa täytyy polttaa nuotiolla, niin hotellin respassa nähdään, että Suomeen kannattaisi nykytilanteen sijasta perustaa valtakunnallinen kuivan maan kuhakalojen etsimis-, tunnistamis-, tutkimis- ja tilastointilaitos, jolla olisi maakunnalliset alue- ja kunnalliset paikallistoimistot palkatulla ja lukumäärällisesti suurella henkilökunnalla. Ei siitäkään mitään hyötyä olisi, rahat menisivät siinäkin täysin hukkaan, mutta ei siitä toisaalta vastaavaa haittaakaan olisi.

Aivopesun härskiydellä ei rajaa näytä olevan. Nytkin ne kuntalaiset, jotka eivät tilaisuuteen vaivautuneet, saivat lukea siitä paikallislehdestä. Toimittajan mukaan kaikki läsnäolijat toivottivat pakolaiset tervetulleiksi eikä yhtään varsinaisesti poikkipuolista sanaa kuultu. Herra N ihmetteli suuresti, missä tilaisuudessa toimittaja oli mahtanut käydä. Ei ainakaan siinä samassa, missä Herra N, vaikka joku saman toimittajan näköinen paikalla olikin. Ehkä se oli hänen paha kaksoisveljensä. Jutun luettuaan Herra N ei harmitellut yhtään, että ei ollut verenpaineesta huolimatta sanaista arkkuaan avannut, toimittajan korvasuotimet kun eivät näköjään kriittisiä lausuntoja aivoihin asti päästäneet. Herra N oli kuullut lukuisia varsin poikkipuolisia sanoja ja nähnyt myös yhden kunnanvaltuuston jäsenen marssivan salista turhautuneena ulos puheenvuoronsa jälkeen. Reaktiosta päätellen hyvin tietoisena siitä, että äänestykseen ollaan menossa ja häviämässä.

Niin kuin alussa tuli todettua, Herra N on järkevä ja asiallinen mies, jolla on mainio, tavallinen perhe. Hotellin respasta toivotetaan hänelle voimia eloon hänen ”rikastuvassa” kunnassaan.

ANTERO LÄRVÄNEN JA JOHTAVA TAIDEVIRKAHENKILÖ

- Hyvää päivää, hyvät kuulijat, täällä Antero Lärvänen Huitsinnevadan paikallisradion ja Huitsinnevadan Paikallisdemokraatin yhteislähetyksestä täältä Helsingistä, jossa haastattelemme Taideyliopiston poliittisväritteisen tulkinta- ja määrittelyosaston tuoretta johtajaa Leeatimoteena Peski-Lärseistä. Virkamiestaidemäärittelijä Peski-Lärseinen, te otitte yhteyttä meihin halutaksenne kertoa jotain pinnanmaalaisille kuuntelijoille.

- Ja nimenomaan otin, sillä Pinnanmaa on tunnetusti sekä Suomen rasistisin että akateemisvihaisin maakunta. Näen tarpeellisena, että teitäkin aletaan opettaa ihmisten tavoille ja keinona täytyy olla puhdas, ja nimenomaan virka-asemaan perustuva perusteltu valistustyö.

- No mitä teillä sitten on opetettavaa pinnanmaalaisille kuulijoille?

- Se, että asioitten määrittelyä ja yleistämistä ei voi jättää alikoulutetuille ihmisille. Se vaatii tietynlaisen teoreettisen pohjan, jota ei esimerkiksi keskiasteen koulutetuilla, tai, Luoja nähköön, ammattikoulutetuilla voi olla. Esimerkkinä voin käyttää kollegani, taideyliopiston rehtori Tiina Rosenbergin esittämää erittäin hyvää kommenttia, joka on saanut varsin nuivaa, ja naurunalaiseksikin asettavaa palautetta, ja nimenomaan alikoulutettujen taholta.

- Mikä tämä kommentti sitten oli?

- ”Meitä on täällä aika vähän. Tänne mahtuisi paljon enemmän ihmisiä. Esimerkiksi Ruotsista tuli mielenkiintoinen maa siinä vaiheessa, kun sinne tuli 1,5 miljoonaa maahanmuuttajaa” sekä ”Mitä enemmän maahanmuuttajia, sen parempi. Ehkä Suomestakin tulisi siten vähän mukavampi paikka asua.”

- Niin no, onhan tuo Rosenbergin väittämä kieltämättä totta siinä mielessä, että onhan Ruotsista tullut montakin astetta mielenkiintoisempi sen jälkeen, kun sinne on tullut nuo 1,5 miljoonaa maahanmuuttajaa erityisesti etnisesti edistyksellisestä suunnista. Mutta tavalliset kansalaiset niin Ruotsissa, niin kuin myös Suomessa ovat esittäneet kyllä asian tiimoilta hyvän kysymyksen, elikkä onko maasta tullut samalla miellyttävämpi ja ennen kaikkea turvallisempi? Käytännön kokemukset ovat kyllä hieman toisenlaiset.

- Ja siinähän tässä keskustelussa se olennaisin ongelma onkin. Minkä vuoksi näitä alikoulutettuja ei tulisi edes päästää näihin keskusteluihin. He kun unohtavat argumenteissaan aina ja säännöllisesti sen olennaisimman asian.

- Joka on?

- No tietenkin me. Niin minut, taideyliopiston poliitisväritteisen tulkinta- ja määrittelyosaston johtajan Leeatimoteena Peski-Lärseisen kuin tietysti myös esimieheni, taideyliopiston rehtori Tiina Rosenbergin. Ja hän on kuulkaa kuitenkin opiskellut teatteri-, elokuva- ja kirjallisuustieteitä Tukholman yliopistossa ja valmistui teatteritieteestä tohtoriksi. Hän on myös toiminut teatteritieteen ja sukupuolentutkimuksen akateemisissa opetus- ja tutkimusviroissa Lundin ja Tukholman yliopistoissa. Kuinka joku Helsingin rautatieasemalla toimiva stevari voisi määritellä todellisuuden häntä paremmin? Kuinka hän ilkeää ilmoittaa kouluttamattoman mielipiteensä meiltä kysymättä?

- Ehkä kokemuksen perusteella?

- Mitä tekemistä kokemuksella tässä on? Me olemme kuitenkin määritelleet asiat niin, että ne voidaan tulkita positiiviseksi. Mehän, Herra nähköön pidämme yllä konsensusta ja olemme esivartijoina siinä asiassa, että viimeisen kahdenkymmenen vuoden ajan on todellisuutta määritelty todellisuuden määrittelyn kannalta positiiviselta kannalta, ja eihän kahdenkymmenen vuoden aikana tehtyä voimakasta ja päämäärätietoista yhteiskunnallista työtä voida joittenkin alikoulutettujen taholta romuttaa. Ja joka tapauksessa tuollaiset omiin havaintoihin perustuvat johtopäätökset ovat ilman teoreettista viitekehystä pelkkää yhteiskunnallisesti määrittelemätöntä kohinaa ja sitä kautta tietenkin täysin merkityksettömiä.

- Vaikka johtopäätösten tekijät olisivat oikeassa?

- No vaikka he olisivat oikeassa. Mutta he ovat oikeassa ainoastaan omasta, rajoittuneesta näkökulmastaan. He näkevät vain tapahtuneet tapahtumat, ja nimenomaan heille itselleen tapahtuneet tapahtumat ja tekevät siitä johtopäätöksiä. Ja ne johtopäätökset ovat vaarallisia, suorastaan fasistisia, koska heillä ei ole asian vaatimaa koulutusta, ja sen myötä he eivät ole kykeneviä näkemään ja hahmottamaan asiaan liittyviä laajempia kokonaisuuksia.

- Eli koulutus ja koulutuksen arvostus on tässä pääasia?

- No totta kai! Eikö toimittaja tajua? Jos tavallinen ihminen näkee edessään läjän paskaa, hän näkee edessään vain läjän paskaa, mutta niin minä kuin kaltaiseni sopivalla tavalla yhteiskunnallisesti ja taiteellisesti akateemisesti koulutettu ihminen pystymme selittämään sen läjän paskaa pihviksi ja meillä on myös oikeus syöttää se tuolle tavalliselle ihmiselle ja vaatia, että hän tykkää evään mausta ja Herra nähköön, kun meille on se oikeus annettu, niin ei sitä saa meiltä pois ottaa. Siitä tulisi meille niin kovin paha mieli.

- Mutta ette kai te kiistä sitä, että tavallisilla ihmisillä on ollut huomattavan katkeria kokemuksia tästä humanitaarisesta maahanmuutosta ja heitä kieltämättä, ja ihan aiheellisestikin jurppii se, että esimerkiksi Helsingissä tämä esimiehennekin mainostama ihmismassa menee asuntojonoissa kantasuomalaisen ohi ja maassamme palkataan ihmisiä julkishallinnollisiin töihin ihan sen vuoksi, että he nimenomaan eivät ole suomalaisia? Ja kai voisi hieman mainita noitten tavallisten kansalaisten kohtaamista väkivalta- ja seksuaalirikoksista, joita tämä teidän puolelta niin kovin positiiviseksi asiaksi selitetty porukka suorittaa?

- No en kai minä sitä kiistä. Siis sitä, että ihmiset ”kokevat” asioita. Mutta helvettiäkös minun tarvitsisi siitä välittää? Minä olen yksi niistä, jotka määrittelevät todellisuuden. Ei minun tarvitse kohdata kuin itse määrittelemäni todellisuus. Jonkun muun todellisuuden saavat kohdata merkityksettömät ihmiset. Miksi minun tarvitsisi heistä välittää?

- Siis oletteko te suivaantunut siitä, että joku kyseenalaistaa teillä parikymmentä vuotta olleen erityisaseman, jonka perusteella te olette saaneet elää utopiakuplassa, ja sen kuplan perusteella teillä on myös ollut oikeus määritellä se, että toistenkin ihmisten tulee elää siinä utopiakuplassa ja myös elättää teidät siinä sivussa?

- No nimenomaan siitä minä olen suivaantunut! Pitäisikö minun muka mennä johonkin oikeisiin töihin?

- Kun te olette tämmöinen taidevirkamies, niin kysyn vielä, että oletteko te itse tehnyt taidetta? Onko joku ostanut sitä?

- Minä olen kuulkaas opiskellut taidetta. Kuka toimittaja luulee minun olevan? Joku Kalle Päätalo vai? Mutta nyt minun on valitettavasti siirryttävä työtehtäviini. Meillä on menossa poikkitillintallintieteellis-taiteellinen produktio ”keskivertaisen kekokusiaisen päivittäisen kulkureitin ja vasemmistolaisen poliittisen rotaation yhteneväisyystekijät butlerilaisessa viitekehyksessä”. Produktiota elävöitetään draaman ja tanssin keinoin. Onhan niin, että taide ilman poliittista viitekehystä on pelkkää massoille tuotettua bulkkiroskaa. Nähdään vallankumouksen aamuna!

- Taideyliopiston poliitisväritteisen tulkinta- ja määrittelyosaston tuore johtaja Leeatimoteena Peski-Lärseinen, kiitän teitä haastattelusta. Täällä Antero Lärvänen Taideyliopistosta, kuuntelette Huitsinnevadan paikallisradiota. Hei äänimiehet…

kännykkä: brldlbrdlbrdlnokiaringtonetaijotainmuutavastaavaa

- Hei jätkät, tää on hyperkaukopuhelu, mun täytyy vastata tähän. Lärvänen.

- No täällä on Epäilyksen Piru terve!

- Tervepä vaan terve! Sait viestini? Ja sen pyynnön?

- Joo sain niin.

- No mitenkäs on? Pystytkö suorittamaan?

- En pysty.

- Et pysty?

- En pysty niin. Kävin yrittämässä sekä tuota Leeatimoteena Peski-Lärseistä että hänen esimiestään Tiina Rosenbergia.

- No kuis kävi?

- Ei käyny mitään. Ne eivät nähneet minua. Ne eivät kuulleet minua. Ne eivät aistineet minua. Voisin verrata asiaa siihen, että opettaisi syntiä sikiölle tai värejä syntymäsokealle.

- Jaa, niin, no, tuonhan saattoi kyllä arvatakin. Mutta kiitos kumminkin yrityksestä. Tulekkos Lällävedelle saunomaan?

- No jumalauta!

FEMINISTISTÄ JOOGALENTOA

Tuli vissiin leikittyä maastossa liikaa nuorta hirvasta, joten nyt tässä sitten parannellaankin mökillä särkynyttä selkää. Ei siinä mitään, saunan lämpö tekee sille hyvää ja tässä voi myös keskittyä kaikenlaiseen maailman meininkiin, josta Hommafoorumilta tulikin bongattua melkoinen utopiapläjäys.

Kyseessähän on siis tämä ruotsalainen feministipuolue, jota tässäkin blogissa on aikaisemmin käsitelty. Jos kyseessä olisi edes suomalainen viritelmä, asia kävisi keskinkertaisesta vitsistä, mutta kun Ruotsissa kilvoitellaan siitä, kuka kovin feministi on, ja mainittu äärifemakkoporukka on eräänlainen feminististen standardien esimäärittelijä, voidaan päätyä johtopäätökseen, että tulevaisuus Ruotsissa ei jatkossakaan ikeniä naurata. Otetaanpa näitä Hommafoorumilta bongattuja otteita kyseisen plutoonan puolueohjelmasta:

*Pakollinen sukupuolivalistus päiväkodissa.

* Työttömyyskorvaus oltava max tasolla ilman aikarajaa (eli kansalaispalkka).

* Koulut ja esikoulut, joilla ei ole HLBT-näkökulma on kielletty.

* Läksyt ja arvioinnit ennen lukiota olisi poistettava.

* Yliopisto-opintojen on oltava HLBT-näkökulmaisia.

* Alaikäisten on voitava vaihtaa sukupuolta.

* Tiedonantovelvollisuus HIV:stä olisi poistettava.

* Positiivista erityiskohtelua olisi sovellettava oikeusjärjestelmässä.

* Mahdollisuus poistaa vankeusrangaistukset tutkittava.

* Kaikille Ruotsissa oleskeleville äänioikeus.

* Vapaa maahanmuutto.

* Toimeentulotuki kaikille laittomille siirtolaisille.

Ja vielä myöhemmin lisättynä:

- Naisten pitäisi saada helpommin pankkilainoja huonoille liikeideoille

- Kaikissa kouluissa ja päiväkodeissa on oltava liha-vapaa maanantai

- Kaikissa peruskouluissa tulisi opettaa feminististä itsepuolustusta

- Ruotsissa pitäisi olla naisten ammattiliiga jääkiekossa

- Kaikki aseet (mukaanlukien pistoolit) lakkautetaan globaalisti

- puolustusvoimat olisi lakkautettava

- Miehet pitäisi uudelleenkouluttaa muuttamaan kulutustottumuksiaan

Tuo lista saa aikaan hotellin respassa melkoista päänraapimista ja ihmettelyä. Käydään läpi muutama kohta:

- Pakollinen sukupuolivalistus päiväkodissa

Tunnustan, että omasta lapsuudestani on kyllä pitkä aika, mutta olen vielä silti jokseenkin varma, että 5 – 6 vuotiasta lasta ei vielä seksi millään muotoa kiinnosta. Jolloin väkisin tuputettu sukupuolivalistus on lähinnä ahdistavaa. Mihin tällä pyritään?

- Koulut ja esikoulut, joilla ei ole HLBT-näkökulma on kielletty

Muuttuuko tämä HLBT-näkökulma sitten pääoppiaineeksi? Voiko oppilas jäädä luokalleen, mikäli hän ei kirjoita tarpeeksi homomyönteisiä koevastauksia? Ja hei, esikoulut. Toistan, esikoulut. Onko kuusivuotiaalle ihan välttämättä opetettava HLBT-näkökulmaa, kun ei se ymmärrä heteroseksistäkään vielä mitään?

- Läksyt ja arvioinnit ennen lukiota olisi poistettava

Jaa, no siinähän tulikin vastaus niihin koekysymyksiin, niitä kun ei ole. Millä perusteella sitten muuten sinne niin lukioon kuin ammattikouluun haetaan? Tuossa ei tosin mainittu ammattikouluja, ja saattaa olla, ettei feministiseen puolueeseen kuuluvat ehkä ole edes perillä niitten olemassaolosta. Kieltämättä tämän tyyppinen ns. opiskelu sinänsä mahdollistaa sen, että päivät pitkät saatetaan kaikessa rauhassa keskustella HLBT-näkökulmasta.

- Yliopisto-opintojen on oltava HLBT-näkökulmaisia

Mitä tulee ns. yhteiskunnallisiin aineisiin, niin eivätkös ne sitä jo olekin. Mutta millä lailla esmes siltainsinööri ujuttaa lujuuslaskelmiin HLBT-näkökulmaa? Minkälainen on sen vaikutus sillan valmistumiseen, käyttöön ja kestävyyteen? Kuinka meteorologian opiskelija väsää HLBT-näkökulmaisen sääennusteen?

- Alaikäisten on voitava vaihtaa sukupuolta

Jo ennen murrosikääkin?

- Positiivista erityiskohtelua olisi sovellettava oikeusjärjestelmässä

Eli rikoksentekijä voidaan vapauttaa pigmenttiperusteella? Monestako rikoksesta? Valitaanko syyttäjät ja tuomarit pigmenttiperusteella?

- Vapaa maahanmuutto & toimeentulotuki kaikille laittomille siirtolaisille

Kysymystä miksi on tälle porukalle tietysti turha esittää, mutta kysymyksen millä rahalla voi tietysti ujosti lausua.

- Ruotsissa pitäisi olla naisten ammattiliiga jääkiekossa

Maksaako valtio pelaajille palkat, vai onko matseissa käynti tehdy lainsäädännöllä pakolliseksi?

- Kaikki aseet (mukaanlukien pistoolit) lakkautetaan globaalisti

Ei voi välttyä mielikuvalta, että ruotsalainen naispuolinen virkahenkilö kävelee ISIS-järjestön kurkunkatkojien luo, näyttää henkilökorttinsa ja toteaa että nyt jätkät torrakot sulattoon ja vähän äkkiä sittenkin.

Kaikenlaisia ideoita saa tietysti esittää, sitähän politiikka on. Mutta niin kuin aikaisemmin on todettu, on kyseinen ämmäporukka saamassa jonkunlaisen esijulistajan aseman ruotsalaisessa yhteiskunnassa, vähän samaan tapaan kuin vihreät Suomessa. Vaikka ideat olisivat typeriä ja kansakunnalle vahingollisia, niitä ei uskalleta vastustaa, koska ne tulevat ns. oikeasta suunnasta.

Jotenkin mutkan kautta näistä femakoista tulee mieleen 1990-luvulla vaikuttanut Luonnonlain puolue. Puoluehan esitti että maan pelastamiseksi palkataan 7.000 joogalentäjää ja että joogalentäjiksi koulutetuista pitkäaikaistyöttömistä muodostetaan jonkunlainen stressipesukone. Hotellin respassa ollaan siinä käsityksessä, että puolueviritelmä tehtiin kieli melko tukevasti poskessa, mutta kun ottaa huomioon sen kehityksen, mitä on ollut niin Suomessa kuin erityisesti Ruotsissa, olivat Luonnonlain puolueen esitykset huomattavan järkeviä ja asiallisia ja täysin toteutettunakin ne olisivat aiheuttaneet yhteiskunnalle huomattavasti vähemmän haittaa.

Yhtä kaikki, näille äärifemakoille joku Perskeleen Ykä, tai hänen ruotsalainen vastineensa joka elää tavallisessa heteroavioliitossa ja rakastaa vaimoaan ihan julkisesti, on lähinnä vastenmielinen muinaisjäänne, josta on hävitettävä kaikki muistotkin. Ja Ylva on vielä pahempi, hän kun on sukupuolipetturi, koska hän elää miehen kanssa, ei tajua olevansa sorrettu ja on vielä täysin häpeämättä elämäänsä tyytyväinen.

Joogalentäjät, tulkaa takaisin ja pelastakaa

MELKEIN SONAATTI YLVALLE

Ennen sinua olin vain kaupungin kujilla kulkeva varjo

Varjo, jota vastaantulija ei huomannut, mutta tunsi silti olonsa ankeaksi

Ehkä ihmetellen, mikä kylmä henkäys hänen ohitsensa kulki

Mies, joka katsoi vain taaksepäin ja rakensi elämänsä vanhan katkeruuden pohjalle, saaden aikaan vain uutta katkeruutta

Nyt olen mies, jolla ei ole pelkästään halu tehdä parhaansa, vaan syy tehdä vielä enemmän

Mies, jolla on syy jaksaa ja yrittää eteenpäin

Mies, jolla on syy uskoa johonkin

Koostaa elämä pienistä palasista yhteiseksi onneksi

Sinun vuoksesi

Meidän vuoksemme

Me elämme omaa elämäämme

Mutta me teemme sen yhdessä

Menneestä kiittäen, uutta odottaen

KESKUSTELU KIELLETTY

Sosialidemokraattisen globaalisen puunhalaamisliikkeen ensimmäinen toveri sekä valtionvarain hävitysministeri Antti Rinne näyttää sairastuneen syndroomaan, jota kansanomaisesti kutsutaan nimellä lipponen ja joka ilmenee siten että hän kuvittelee omaavansa maagiset voimat, joilla ihmisten turvat saadaan tukittua niin kertakaikkiaan.

Asia, josta turvat tulisi tukkia on tietysti maahanmuuttajien sosiaalietuudet. Keskusteluhan on alkanut siitä, että sosiaali maksaa maahanmuuttajille uudet lastenvaunut, mutta kantasuomalaiselle taas ei. Rinne päättää panna keskustelulle pisteen toteamalla että keskustelu maahanmuuttajien sosiaalitoimistosta saamista eduista on lopetettava ja sen lietsojien on syytä pyytää anteeksi.

Hotellin respassa ei tietenkään olla yhtä lailla virallisen viisaita kuin sosialidemokraattisessa globaalisessa puunhalaamisliikkeessä, mutta meilläkin muistetaan että myös sosiaaliperäisille maahanmuuttajille maksettavat sosiaalietuudet koostuvat kantasuomalaisten keräämistä verovaroista ja mikään laki ei estä keskustelua siitä, mihin näitä varoja käytetään. Vaikka asia Rinnettä kuinka vituttaisi.

Keskustelu asian tiimoilta on ollut sinänsä hämäävää ja hieman väärillä raiteilla, sillä siinä on keskitytty siihen, maksaako sosiaali humanitaariselle maahanmuuttajalle ylimääräistä verrattuna kantasuomalaiseen. Tosiasiassa joka ainoa humanitaariselle maahanmuuttajalle osoitettu penni on kantasuomalaiselle ylimääräistä ja tarpeetonta menoa. Se ei hyödytä kantasuomalaista, mutta silti hänellä on velvollisuus se kustantaa. Kantasuomalaisen kohdalla tilanne olisi aivan sama, vaikka kerran viikossa poltettaisiin isossa peltitynnyrissä helvatunmoinen summa rahaa ja poliitikot raakkuisivat ympärillä että tässä menee teidän rahanne taas kertaalleen murrin perseeseen. Vituttaako?

Rinne kieltää, tai ainakin pyrkii kieltämään suomalaisia keskustelemasta tästä heidän ristikseen annetusta globaalista maksuautomaatista jonka perusteella kuka tahansa sopivasta etnisestä ilmansuunnasta tuleva häiskä saa Suomesta pysyvän oleskeluoikeuden ja elätyksen loppuiäkseen pelkästään sillä perusteella että on saanut hilattua saappaansa Suomen kamaralle. Erityisesti Helsingissä tämä, yleensä suurperheen omaava häiskä kiilaa asuntojonoissa tavallisten kantasuomalaisten ohi ja saa asuakseen kantasuomalaisten kustantamana sellaisen määrän asuinneliöitä, josta tavallinen helsinkiläinen lähinnä näkee unta.

Rinteen mielestä kyseessä on pyhä ja lopullinen käytäntö, jota ei saa muuttaa, ja jonka muuttamisesta ei saa edes keskustella.

Kuka on uhka demokratialle? Sekö henkilö, joka keskustelee asiasta joka on kantasuomalaiselle selvä epäkohta?

Vai Antti Rinne, joka haluaa kieltää keskustelun?