JOTAIN IHAN MUUTA CII

Käydään taas interwebin ihmeellisessä maailmassa joka olisi aikanaan miellyttänyt asioista kovasti kiinnostunutta 1970-luvun pikku-Ykää joka joutui tiedonhalussaan turvautumaan sen ajan interwebiin eli kirjastoon. Joskin mainiosti sieltäkin tietoa sai. Piti vaan nähdä hieman vaivaa. Pikku-Ykä oppi jo pienenä että panssarivaunu on kovasti pelottava vehje. Varusveijarina sellainen tuli nähtyä läheltäkin. Taisi olla silloinen T-54.

Käydään joutessamme hieman läpi niitä keinoja joilla niitä panssareita pyrittiin tuhoamaan silloin kakkosrähinän aikana. Kirjoituksesta unohdetaan saman tien kivääri- ja tykkiaseet sekä miinat koska niitä oli aivan hurumykke jokaisella kansainväliseen ottaanlyöntikilpailuun osallistuneella valtiolla. Käydään sen sijaan läpi niitä muita välineitä. Ja ensimmäisenähän kannattaa tietysti mainita polttopullo:

Suomalaiset eivät suinkaan keksineet polttopulloa mutta käyttivät sitä hyvin tehokkaasti talvisodassa. Polttopullossa oli palavana aineena bensiiniä, spriitä ja jonkin verran tervaa. Alun perin niillä oli tarkoitus lähinnä sokaista vihollisen panssarivaunuja mutta pian huomattiin että tankin ilmanottoaukkoon heitettynä palo levisi moottoriin ja sitä myötä itse vaunuun. Vihollinen menetti talvisodassa palamisen vuoksi 436 panssarivaunua ja suurin osa lienee polttopulloilla tuhottuja. Kaiken kaikkiaan vihollinen menetti talvisodassa 1919 tankkia.

Se toinen kuuluisa suomalainen – ja tietysti muidenkin maiden käyttämä – köyhän miehen panssarintorjunta-ase oli kasapanos:

Kasapanos vasemmalla niille, jotka eivät tunnista. Kasapanostahan käytettiin myös pesäkkeitten ja bunkkerien tuhoamiseen ja sitä oli kuvasta poiketen myös tilapäisversiona eli laudanpalaan laitettuja trotyylipalasia. Brittiläisillä oli kyseisestä aseesta varsin omalaatuinen versio eli Sticky Bomb ts. tahmapommi.

Kyseisen aseen ideahan oli siinä että kun siitä oli poistettu kuori, niin sen pinta oli liimapinta jonka piti tarttua tuhottavaan tankkiin. Siinä oli tietysti se ongelma että kun heittäjä oli vetänyt sokan irti ja jos tahmapommi tarttuikin omiin vaatteisiin niin oli aika ryhtyä lukemaan isämeitää. En tiedä, käytettiinkö kyseistä panosta sodassa paljoakaan mutta niitä valmistettiin kuitenkin 2,5 miljoonaa kappaletta.

Saksalaisilla oli vähän kehittyneempi versio eli magneettimiina ts. Hafthohlladung:

Panoksessa oli kolme magneettia jotka kiinnittivät sen tuhottavaan panssarivaunuun. Se pystyi läpäisemään 140 mm panssarin. Näitä valmistettiin puoli miljoonaa ennen kuin tehokkaammat panssarintorjunta-aseet tulivat saksalaisten käyttöön.

Kaikki aiemmin mainitut pst-välineet vaativat tietysti hirvittävää rohkeutta käyttäjiltään. Siinä kun piti mennä aivan panssarin viereen. Siksi kehitettiin tietysti muitakin pst-aseita niiden tykkien lisäksi. Iso-Britannialla oli jo aivan sodan alussa käytössään No. 68 AT-kranaatti.

Niin kuin kuvasta näkyy, oli kyseinen kranaatti kiväärikranaatti. Mutta sen käyttö jäi hyvin vähäiseksi. Muita Home Guardin Saksan maihinnousun varalta kehitettyjä mutta tositoimiin osallistumattomia olivat mm. Northover Projector:

Vaikka sitä ei juuri tositoimissa nähty, sitä valmistettiin 19.000 kappaletta. Ase ampui mustaruudilla laukaistavaa 2,5 tuuman kranaattia ja samanlaista käytti myös Blacker Bombard:

Tätäkin vähälle käytölle jäänyttä asetta tehtiin kaikkiaan 22.000 kappaletta. Britit kehittivät sitten tositoimiin osallistuneen PIAT-aseen (Projector, Infantry, Anti Tank) joka tuli käyttöön vuonna 1943:

Ase oli hieman omalaatuinen sillä se ei ollut varsinainen sinko vaan siinä oleva voimakas jousi (jota ei pystynyt virittämään jäykkyytensä vuoksi makuullaan) laukaisi ammuksen ajopanoksen kun liipasinta painettiin. Liipasinkin oli jäykkä ja sen painamiseen vaadittiin neljä sormea. Ajopanos viritti sitten jousen uudelleen. Ammus itsessään oli jo ontelokranaatti joka oli tehokas silloisia panssarivaunuja vastaan. Tehokas ampumaetäisyys tankkeja vastaan oli n. 100 metriä. Mietin vaan että kuinka noin jäykällä systeemillä tähtääminen oikein onnistui? Joka tapauksessa näitä PIATeja tehtiin 115.000 kappaletta joita Neuvostoliittoon toimitettiin 1.000 kappaletta.

Neuvostoliitolla ei ollut tykki- ja pst-kiväärikaluston sekä tietysti tilapäiskaluston lisäksi muita varteenotettavia pst-innovaatioita mutta esitelläänpä kuitenkin Ampulomet:

Kyseessä oli jonkinlainen kranaatinheitin joka ampui lasiampulleja joitten sisällä oli joko jonkinlaista napalmia tai fosfori- ja rikkihapon sekoitusta ja joita sitten ammuttiin kohti panssareita. Kyseisen aseen käyttö lienee jäänyt vähäiseksi mutta nähtävästi suomalaiset saivat joitain sotasaaliiksi. Tuskin ottivat rintamakäyttöön.

Saksa oli tietysti kehittänyt varteenotettavaa panssarintorjuntakalustoa tykkikaluston lisäksi (ehkä se paras oli se 88 mm it-tykki) ja saksalaisia aseita oli sitten tietysti Suomenkin käytössä mutta esitellään ensin se vähemmän tunnettu 8,8 cm Raketenwerfer 43:

Kyseessähän ei ollut minkäänlainen sinko eikä myöskään tykki vaan ns. matalapainepanssarintorjuntatykki joka ampui pienellä ajopanoksella varustettua muodoltaan rakettimaista ammusta. Ammus oli kuitenkin ontelokranaatti joka kykeni läpäisemään max 180 mm panssaria. Näitä valmistettiin noin 3.000 kappaletta ja ne joutuivat väistymään tehokkaampien pst-aseitten tieltä joista toinen oli tietenkin panssarinyrkki:

Panssarinyrkkihän oli se ensimmäinen varsinainen kevyt kertasinko ja suomalaiset pst-miehet totesivat tarinan mukaan nähdessään näitä aseita ensimmäistä kertaa että nyt on palattu nuijasodan aikaan. Aseen ontelokranaatilla pystyttiin tuhoamaan kaikki sen aikaiset panssarivaunut.

Panssarinyrkkejä oli kaikkiaan viittä eri mallia. Suomalaisilla oli pääosin sitä ensimmäistä mallia jonka läpäisykyky oli 200 milliä mutta ampumaetäisyys vain 30 metriä. Eli se vaati ampujalta härän palleja. Mutta siihenhän oli jo totuttu polttopulloja ja kasapanoksia käytettäessä. Kaikkiaan Saksassa valmistettiin yli kuusi miljoonaa panssarinyrkkiä. Suomalaisille niitä tuli yli 25.000 kappaletta joita kesän 1944 taisteluissa käytettiin 3.900 kappaletta.

Kyseiset aseethan tulivat suomalaisille aivan viime tingassa vuonna 1944 ja koulutus jäi vähälle. Jotkut pst-miehet onnistuivat teloittamaan itsensä pitämällä panssarinyrkin putkea olkapäätä tai rintaansa vasten. Se toinen kuuluisa saksalainen – suomalaistenkin käyttämä – panssarintorjunta-ase oli panssarikauhu, mutta esitellään ensiksi sen esikuva eli amerikkalainen bazooka. Kun saksalaiset saivat näitä sotasaaliiksi niin ne kehittivät panssarikauhunsa sen pohjalta. Bazooka:

Tämä rakettiperiaatteella toimiva 57-millinen pst-ase tuli amerikkalaisten käyttöön vuonna 1942 Pohjois-Afrikassa mutta se ei saavuttanut suurtakaan menestystä. Myöhemmin Bazookasta tehtiin uudempia ja parempia malleja.

Ja sen yhden erinomaisen mallin kehittivät siis saksalaiset. Panssarikauhu eli Panzerschreck:

Panssarikauhun ampumaetäisyys oli mallista riippuen 100 – 180 metriä. Toisin kuin panssarinyrkki se oli uudelleenladattava ja kaliiberiltaan 88 milliä. Asetta valmistettiin yli kolmesataa tuhatta. Suomalaiset ampuivat panssarikauhulla kesän 1944 taisteluissa 3.200 laukausta.

Sodan loppupuolella amerikkalaiset sitten kehittivät bazookastaan kaksi uudempaa versiota. Ensimmäisenä M18:

Aseen kaliiberi oli edelleenkin 57 milliä. Erityisesti Tyynenmeren rintamalla asetta käytettiin panssarintorjunnan ohella myös japanilaisten asemien tuhoamiseen. Aivan sodan loppuvaiheessa käyttöön tuli M20:

Tätä 75-millistä asetta joka muistuttaa hieman suomalaisten Mustia ei ehtinyt tulla kakkosrähinän rintamille kuin muutamia ja se olikin pääosin käytössä Korean sodassa. Vaan olihan hieman vastaavanlainen ase japanilaisillakin eli totanoin 試製四式七糎噴進砲 jonka kaliiberi oli 70 milliä:

Asetta valmistettiin 3.500 kappaletta ja sitä oli tarkoitus käyttää mikäli amerikkalaiset olisivat hyökänneet Japanin pääsaarille.

Esitellään vielä italialainen 60-millinen Lanciabombe joka ei sitten koskaan päässyt varsinaiseen tuotantoon:

Minulle jäi vähän epäselväksi että miten tuo ase oikein olisi toiminut. Ulkonäöltäänhän se muistuttaa jotain cyberpunk-haulikkoa. Ehkä joku lukijoista osaa selittää. Vaan tässähän näitä panssareita tuli torjuttua. Ensi kerralla jotain muuta jotain muuta.

ÄÄRIMÄÄRITTELIJÄT

Kuusi kansanedustajaa eli Veronika Honkasalo (vas.), Erkki Tuomioja (sd.), Saara-Sofia Sirén (kok.), Hanna Kosonen (kesk.), Iiris Suomela (vihr.) ja Eva Biaudet (r.) ovat taas vaihteeksi varoitelleet eduskunnassa äärioikeiston vaarasta. Äärioikeistollahan siis tarkoitetaan natseja jotka eivät ole äärioikeistoa vaan jonkun sortin sosialisteja hekin mutta ei nyt takerruta yksityiskohtiin.

Sillä eivät niihin takerru myöskään nuo kuusi kansanedustajaa. He tietävät oikein hyvin että Suomessa on ehkä muutama kymmenen natsia jotka ovat erikoistuneet lähinnä tarrojen liimailuun ja netissä kiroiluun. Tosiasiassa tämä porukka ja hyvin moni heidän kaltaisensa haluaa laajentaa äärioikeiston käsitettä niin että siihen kuuluu joka ainoa, joka ei hyväksy heidän utopistista maailmankuvaansa.

Silloin äärioikeistolaisia olen minä, olet sinä, on Hentun Liisa ja ennen kaikkea perussuomalaiset. Nämä kuusi Järjestelmäpuoluetta edustavaa kansanedustajaa pelkäävät, että jossain vaiheessa hiekkalaatikko ei olekaan enää yksinoikeudella heidän. Kun he eivät pärjää perussuomalaisille faktoilla niin jotain muuta täytyy yrittää.

Se ei ole pelottavaa, että Suomessa on muutama kymmenen oikean kainalon tuulettajaa.

Mutta se on pelottavaa, että noiden kuuden fanaatikon kaltaiset ihmiset ovat saaneet oikeuden määritellä sen, mikä on hyväksyttävää ja mikä ei. Heidän unelmavaltakunnassaan ei ole oppositiota eikä väärinajattelua.

MUODIKKAAT RÄTTISULKEISET JATKUVAT

Niin kuin lukija hyvin tietää, on suvaitsevais-tiedostavan ihmisen elämä surffaamista muoti-ilmiöstä toiseen. Framille nostetaan uusia ”epäkohtia”, niitä hypetetään aikansa kunnes esille nousee taas uusi muodikas asia joka saa aikaan puolestaloukkaantumista niin kuin pesäajattelijoille kuuluu. Uusin ilmiö näyttää olevan nämä muodikkaat rättisulkeiset. Eli eräs somalineito keksi hakea nostetta uralleen sillä ettei päässyt suorittamaan vapaaehtoista asepalvelusta koska PV ei salli hijabin käyttämistä.

Niin kuin arvata saattoi, ollaan tästä somalineitosesta leipomassa uutta ihmisoikeussankaria ja epäilemättä näemme hänet vuonna 2023 jonkun vihervasemmistolaisen puolueen ehdokkaana. Itse veikkaan, että tässä asiassa demarit ovat aktiivisimpia sillä demareitten mamuehdokasruletti ei tunnetusti ole mennyt ihan putkeen. Siellä varmaankin ajatellaan, että jospa se tällä kertaa onnistuisi.

Muodikkaasti mukana on myös vasureitten Veronika Honkasalo joka hoksasi että hän ei ole vähään aikaan ollut julkisuudessa ajan hermolla. No, puolestaloukkaantuminen hijab-asiassa auttaa asiassa ja Honkasalo on taas otsikoissa todeten mm:

- Osa suomalaisista musliminaisista on tehnyt valinnan käyttää hijabia, koska kokee sen keskeiseksi identiteettinsä ja uskontonsa kannalta.

- Puolustusvoimat ei voi olla erillään yhteiskunnasta ja yhteiskunnallisesta kehityksestä. Suomi on moninainen, ja puolustusvoimien tulee osoittaa myös käytännön toiminnallaan, että se on tärkeässä tehtävässään olemassa koko Suomen moninaisen kansan puolustamista varten.

- Asepalveluksen estäminen niiltä suomalaisilta naisilta, jotka kokevat huivin osaksi identiteettiään, ei vaikuta järkevältä maanpuolustustahdon ylläpidon, isänmaan puolustamisen tai syrjimättömyyden näkökulmasta.

Puolustusvoimien tiedotusvastaavia käy hieman sääliksi. Ne kun joutuvat keksimään ympäripyöreitä ja ketään loukkaamattomia lauseita joista pitäisi rivien välistä pystyä lukemaan että armeija ei ole mikään monikulttuurisuuden mannekiini. Niin että älkää ämmät tunkeko kärsäänne asioihin, joista ette ymmärrä hevon vittua.

Honkasalon loihelausuma herättää itselleni mieleen kysymyksen. Meinaten, minä en pidä somalia suomalaisena vaikka jotkut honkasalot niin kovasti minulle väittävätkin. Kysymys: Missä vaiheessani ajattelustani tulee rikollista?

Puolustusvoimien lisäksi rättisulkeisia tarjotaan poliisillekin ja asialla on kukas muu kuin Sisäministeriön kansliapäällikkö Kirsi Pimiä joka toteaa mm:

- Pohdimme ja punnitsemme nyt sitä, jättävätkö nämä periaatteet tiettyjä ryhmiä ulkopuolelle.

- Virkapukukin elää ajassa. Kun naispoliiseja tuli, virkapukukoodia muokattiin. Mielestäni meidän pitäisi mahdollistaa se, että kaikki suomalaiset voisivat hakea poliisin palvelukseen.

Itse tuumin asiasta että tässä ei saa antaa pirulle pikkusormea. Jos tähän suostutaan, mikä on seuraava askel. Meinaan, eihän se siihen jää. Sillä suvaitsevais-tiedostavalle ei riitä mikään. Näemmekö joskus seuraavan uutisen:

Kansanedustaja Nönnönnöö: Suomessa oltava myös shariapoliiseja. Poliisin tehtävä elää ajassa. Se ei voi olla erillään yhteiskunnasta ja yhteiskunnallisesta kehityksestä. Tiettyjä ryhmiä ei saa sulkea yhteiskunnan ulkopuolelle.

Ei sinänsä, kyllähän haittamaahanmuuttajat pystyvät hyvinkin organisoituun toimintaan. Ainakin sanokaamme joukkuetasolla. Siitä kertoo tuore uutinen haittamamujen pyörittämästä Mantaqa-huumerikollisjengistä. Onko tämä sitä kaivattua erityisosaamista?

Niin muuten, vihervasemmistolla on kova huoli siitä, että hijabia tulisi saada pitää joka paikassa. Siitä niillä ei ole huoli että valtaosalla islamilaisista naisista ei ole oikeutta riisua sitä.

Ja kumpikohan on se suurempi ihmisoikeusongelma?

Herättäisikö tämä näky luottamusta poliisiin Suomessa?

KALJUPÄISIÄ UUTISHAVAINTOJA OSA CXL

1. Kallis ja turha ikiliikkuja

Lukija on hyvin perillä siitä, kuinka järjetön suomalainen turvapaikanhakujärjestelmä on. Hallituksemmehan tietysti parhaansa mukaan pyrkii tekemään siitä vielä järjettömämmän. Vallitsevasta tilanteesta tuli hyvä muistutus Keskisuomalainen-lehden jutussa. Juttuhan on maksumuurin takana mutta aina valpas Hommaforumi kaivoi esille olennaisen. Kiitos Hommaforumille. Vaan mitä jutussa kerrotaan? Aloitetaan. Boldaukset omia:

Mohammed Al-Majidi, 41 on asunut Salmirannan vastaanottokeskuksessa Jyväskylässä kohta kuusi vuotta. Suomeen ja Jyväskylään Al-Majidi saapui syyskuussa 2015. Turvapaikkahakemuksen Al-Majidi on tehnyt kolme kertaa. Joka kerralla hän on saanut kielteisen päätöksen.

– Kolmannen kielteisen päätöksen sain kaksi viikkoa sitten. Valitan päätöksestä hallinto-oikeuteen, irakilainen Al-Majidi kertoi Keskisuomalaiselle tulkin välityksellä.

Jollain tavalla järjellisessä maailmassa elävä henkilö ajattelisi tietysti että jos muualta tulleet jätkät ovat saaneet turvapaikkahakemukseensa hylsyn, niin silloin heillä ei ole enää asiaa oleskella Suomessa ja kyseiset tyypit tulisi poistaa maasta ennen kuin muste on kuivunut kielteisessä päätöksessä. Mutta suomalainen systeemi mahdollistaa uuden, uuden ja aina vaan uuden valituksen tekemisen. Ja tämä kolme hylsyä ei ole millään tavoin ennätys:

Suomessa henkilö voi tehdä turvapaikkahakemuksen niin monta kertaa kuin haluaa. Moni turvapaikanhakijoista on tehnyt Lehdon mukaan neljä tai viisi turvapaikkahakemusta ja tiedossa on jopa 11 hakemuksen yksittäistapaus. Migrin mukaan Suomen nykyisistä turvapaikanhakijoista noin 2 800 on tullut maahan vuonna 2015.

Yksitoista peräkkäistä hylsyä? Järjestelmä todellakin mahdollistaa sen, että mikäli olet saanut itsesi hilattua Suomeen, niin pois täältä ei tarvitse lähteä. Sinulla on ikuinen notkumis- ja elatusoikeus. Siitä pitävät huolta sekä maahanmuuttoteollinen kompleksi että lakimiehet joille molemmille nämä maassa notkuvat jätkät tarjoavat ikiliikkujan joka takaa mukavasti elannon. KSML:n kirjoituksessa tietysti haettiin sitten human interestiä eli ihqua esimerkkiä:

Afganistanilaisen Amin Teimourin, 22 tilanne on hieman valoisampi, vaikka Teimourikin on tullut Suomeen vuonna 2015 eikä hänelle ole myönnetty turvapaikkaa. Kotina on nyt noin viisi vuotta ollut Salmiranta.

– Tulin Keuruun vastaanottokeskuksesta Jyväskylään koska tulin tänne opiskelemaan 2016. Olen opiskellut peruskoulussa ja nyt olen ammattikoulussa. Olen saanut paljon apua ja hyviä suomalaisia ystäviä.

Tällä hetkellä Teimouri on työharjoittelussa jyväskyläläisessä päiväkodissa.

Ei millään pahalla kyseistä häiskää kohtaan mutta tiettyjen ja toistuvien tapahtumien vuoksi kyseinen työharjoittelupaikka ei herätä varsinaisen vilpitöntä ihastusta. Ja laitetaanpa sitten vielä lehtijutusta jotain, jonka tulisi kai herättää säälin tunnetta:

Salmirannan vastaanottokeskuksessa Jyväskylässä yksin asuva eritrealainen Weldit Gebtendiras, 44, kuvailee turvapaikkaprosessia ja odotteluaikaa henkisesti raskaaksi. Italiasta Suomeen noin neljä vuotta sitten tullut Gebtendiras odottaa Maahanmuuttoviraston ratkaisua kolmanteen turvapaikkahakemukseensa. Sairaus estää miehen mukaan hänen työntekonsa. Gebtendiraksen lapset ja muu perhe asuvat Eritreassa.

Säälin sijasta mieleen tulee kyllä ajatus että ei hepulla taida ihan mieletön ikävä sitä perhettään kohtaan olla.

Muistutetaan muuten siitä että jokaisesta hylsyn saaneen tyypin tekemästä väkivalta- ja seksuaalirikoksesta on vastuussa tekijän lisäksi järjestelmä joka mahdollisti tyypin jäämisen Suomeen. Järjestelmä, ja siinä olevat ihmiset joka hyötyvät siitä taloudellisesti.

2. Mitä tähän sitten otsikoisi?

Kirjoituksen pohjaksi: meikäläinenhän on niitä metsästäjiä. Sen myötä minulle on jo pienestä opetettu riistan kunnioittaminen. Eläimiä ei kiduteta. Sellainen on mielipuolisten sadistien hommaa se. Samalla on tietysti tullut opittua varovaisuus. Sellainen kysymys kuin ”miksi et ampunut” on täysin turha. Jos sen joku kuitenkin sattuu kysymään niin vastaus on ”en ollut varma laukauksesta”.

Kun on oppinut kunnioittamaan eläimiä niin sen vuoksi varsin tuore uutinen tuntuu enemmän kuin vastenmieliseltä. Kysehän on siitä, kun varusmiehet – tai yksi varusmies – tappoi sammakon sekä seivästämällä että elävältä polttamalla. Ja kyseinen episodi vielä kuvattiin. Videon voi katsoa tästä mutta jos ei katso niin voin todeta että se on juuri niin vastenmielinen kuin julkisuudessa on mainittu.

Jos videon katsoo, niin huomaa että tämä sadistinen sankari on tuontitavaraa ja äkkikatsomalla näyttää Afganistanin – siis käytännössä Iranin – hazaralta. Mutta se ei ole pääasia. Sillä tapahtumassa on mukana ainakin ryhmän verran suomalaisia varusmiehiä. Mieleeni nousee kysymys että eikö niissä ollut tarpeeksi miestä lopettamaan tuo järjettömän luontokappaleen kiduttaminen ennen kuin se alkoikaan? Ei ollut miestä niin, vaan siinähän ne videolla hörisevät mukana. Tyhjähousut paskat.

No, joka tapauksessa nythän voidaan katsoa että onko sillä eläintensuojelulailla mitään merkitystä. Se kun mahdollistaa varsin pitkätkin vankeusrangaistukset.

3. Vielä lisäys hetkeä myöhemmin

Valtamedia tekee sitä, minkä se parhaiten osaa eli yrittää tehdä persuskandaalia. Tällä kertaa näin:

77.800 euroa on skandaalin paikka mutta se kankkulan kaivoon heitettävä kuusi miljardia onkin sitten peanuts. Siis se summa joka on jotain 80.000 kertaa suurempi kuin tuo, mistä skandaalia viritellään.

ANTERO LÄRVÄNEN JA UNELMAN KITKA

- Hyvää päivää, hyvät kuuntelijat ja tervetuloa jälleen kuuntelemaan Huitsinnevadan paikallisradiota. Täällä Antero Lärvänen ja lähetyksessämme keskitymme vielä kertaalleen niihin Suomen turvallisuuden uhkakuviin joita hallituksemme ei pidä uhkakuvina vaan kieltää kategorisesti koko vaaran olemassaolon. Väittääpä jopa että vaara ei ole vaara vaan mahdollisuus. Valitettavasti yksikään ministereistä ei ehtinyt haastatteluumme koska heille kaikille oli sattumoisin varattu samaan aikaan haastatteluajat Naisten Lehdestä. Mutta apuun saapuu jälleen saneleva ja ihmisten asioihin kärsänsä työntävä korkea-arvoinen virkahenkilö Lennipirkitta Löröttät-Sixteen. Tervetuloa jälleen lähetykseemme, Lennipirkitta.

- Kiitoksia, Antero ja tervehdys pinnanmaalaisille kuuntelijoille. Elän vakaassa uskossa että rauhan- ja solidaarisuuteni sanoma tulee vielä tavoittamaan teidätkin ja punnitsette sanomaani sydämissänne.

- Epäilemättä he ovat punninneetkin. Mutta jos mennään itse asiaan niin perussuomalaisethan nostivat eduskunnassa esille tuontitavarana tänne hankitun jatkuvasti kasvavan väkivalta- ja seksuaalirikollisuuden mutta hallitus ei suostunut edes keskustelemaan asiasta vaan vastasi latteuksilla, jotka eivät tarkoita mitään. Eikös asialle pitäisi alkaa tehdä jotakin?

- Ehdottomasti pitäisi ja mahdollisimman pian sekä mahdollisimman tehokkain keinoin.

- No mutta. Olettekos tekin siirtyneet tänne voiman pimeälle puolelle? Tulisiko teidänkin mielestänne tuontiväkivalta saada kuriin?

- No enhän ole eikä pidä. En minä sitä tarkoittanut. Minä tarkoitin noita perussuomalaisten esittämiä kysymyksiä. Sinun tulee ymmärtää, että me olemme historiallisessa tilanteessa. Menossa on etsikkoaika jota ei saa hukata. Meillä on ensimmäistä kertaa vallassa hallitus, joka ei vain puhu Unelmasta vaan joka elää Unelmaa. Jokaisella solullaan. Siihen täydellisesti uskoen. Unelmaa siitä, että jokainen ihminen on täysin toisensa kaltainen ja viaton yhteisen maailmamme toivonlapsi. Erityisesti jokainen tänne tullut kehitysmaalainen. Se on kaunis Unelma ja sen mukaan tulee koko maan elää. Ja tuo mainitsemasi väkivalta on vain hyväksyttävää Unelman kitkaa. Se ei ole ongelma. Ongelma ovat ne vastenmieliset faktistit jotka raadollisilla, rahvaanomaisilla, ilkeillä ja, no, rumilla kysymyksillään tahraavat Unelman. Aivan kuin ne tuhoaisivat kauniin maalauksen.

- Siis reaalimaailman faktoilla ei ole merkitystä kun eletään Unelmassa? Ne faktat tulisi unohtaa?

- Ei vain unohtaa, vaan myös kieltää niiden olemassaolo. Ja siihen päädytään oikealla opetuksella. Erityisesti lapset tulee saada aidosti uskomaan Unelmaan ja elämään sen mukaisesti. Ja vanhemman väestön tulee elää Unelman mukaisesti vaikkei se siihen uskoisikaan. Se puolestaan onnistuu tarpeeksi suurilla sanktioilla.

- Koko kansakunnan tulee siis oppia valehtelemaan? Vauvasta vaariin?

- Kyllä, mutta muistathan Antero että Unelman mukainen valehtelu on vastuullista valehtelua. Ja se on myös välttämätöntä valehtelua, sillä hallituksemme ja kansamme oikeaoppinen osa koostuu Hyvistä Ihmisistä ja raadollisten faktojen kertominen sekä loukkaa että satuttaa heitä. Väärät faktat ovat väkivaltaa. Väkivaltaa, joka kyseenalaistaa heidän Hyvyytensä ja myös älyllisen ylivertaisuutensa. Faktat ovat muutenkin menneen maailman merkityksetöntä knoppitietoa. Uudessa todellisuudessamme vain aidolla tunteella on merkitystä.

- Toimiikos Helsingin Sanomatkin tämän Unelman mukaisesti kun se kertoo että nuoret tytöt kulkevat nykyisin veitset mukanaan mutta jättää kertomatta että minkä ja varsinkin kenenkä takia ne veitset mahtavatkaan olla mukana?

- Kyllä. Se on esimerkillistä Unelman mukaista uutisointia. Ei sillä ole merkitystä mitä kerrotaan, vaan mitä jätetään kertomatta. Oikea Unelma vaatii luonnollisesti tuekseen propagandakoneiston joka toimii kuin, no, unelma.

- Mutta vaaleissa niihin unelmanvastaisiin faktoihin tullaan kyllä vielä palaamaan.

- Niin. Vielä toistaiseksi. Mutta kun vaalilain uudistus on saatu valmiiksi niin sekin asia muuttuu.

- Kuinka sitä vaalilakia sitten aiotaan uudistaa?

- No tietysti laittamalla oikeusministeriön sananvapautta käsittelevän kansalaispaneelin loppuraportti käytäntöön. Nimenomaan kohdasta ”vihapuheesta ja syrjinnästä irtisanoutuminen nostetaan jo vaaleissa ehdolle asettumisen kriteeriksi.”

- Ja kun vihapuheen ja syrjinnän määrittelevät Unelmaan uskovat ja siinä elävät Hyvät Ihmiset ei vaalikelpoisuutta anneta kuin niille  jotka sitoutuvat vastuulliseen valehteluun ja elämään jota vain raadollisista faktoista vapautettu Unelma ohjaa.

- Juuri näin. Näin demokratia saadaan lopullisesti vapautettua syövästä nimeltä ajattelu ja päästään lopullisesti Unelman ohjaaman demokratian tilaan.

- Meidän kaikkien parhaaksi.

- Juuri meidän. Teistä ei ole niin suurta lukua.

- Siirrymme päivä päivältä kohti suurempaa ja suvaitsevampaa tulevaisuutta. Saneleva ja ihmisten asioihin kärsänsä työntävä korkea-arvoinen virkahenkilö Lennipirkitta Löröttät-Sixteen, kiitän teitä haastattelusta. Täällä Antero Lärvänen, Huitsinnevadan paikallisradio. Siirto rutioon. Ja äänimiehet. Rojut ransittiin ja suunta kohti Lällävettä. Kesä on tuloillaan, kuikka ja käki karjuu kilpaa, pöppiäiset pörisee, Tsuhnan Kosto odottaa kylmänä jääkaapissa eikä Lällävedellä Suuri Unelma ja siinä elävät Hyvät Ihmiset vielä määrittele kuinka saunotaan ja ajatellaan.

HALLITUS TURVALLISUUSUHKANA

Hallitus sitten taas kertaalleen julkaisi turvallisuusselontekonsa. Niin kuin arvata saattaa, vaikka Suomea kehuttiin kovasti turvalliseksi maaksi niin poissaolollaan selvityksessä loisti haittamaahanmuuttajien tavallisiin suomalaisiin kohdistuva arkipäivän terrori niin väkivalta-, seksuaali- kuin huumerikollisuuden muodossa.

Perussuomalaisten kansanedustaja Jari Ronkainen kysyi sisäministeri Maria Ohisalolta tästä arkipäivän terrorista ja mitä Ohisalo vastasi:

- Aivan keskeistä on se, että yksikään ihminen ei jää ulkopuolelle tässä yhteiskunnassa.

Toisin sanoen Ohisalo ei vastannut mitään. Epäilemättä hän tietää tämän tuontitavaraterrorin mutta hänen mielessään teoria ja käytäntö eivät kohtaa sillä käytäntö ei ole utopian mukainen niin vastaus on tuollainen. Komppasihan asiaa myös muuan pääministeri Sanna Marin:

- Ei ole niin, että jokainen muualta tullut olisi väkivaltarikollinen.

Ja kukahan niin oli väittänytkään? Mutta tällä kysymys sitten väistettiin. Koska todellisuus ei sovi monikultturistiseen utopiaan.

Hallitus korosti vielä nykyistä parempaa kotouttamisen tarvetta. Tuo sanahirviö ja sen sisältö sekä käytäntö ovat menneet viimeiset kolmekymmentä vuotta jatkuvasti päin persettä ja vähintään kerran vuodessa tuon sanahirviön tarvetta on silti korostettu. Niin että mikseipä korostettaisi nytkin. Kuulostaahan se hienolta. Vaikka tiedetään, että jos se olisi onnistuakseen, se olisi jo aikaa sitten onnistunut. Mutta saahan sen kotouttamisen hokeminen joillekin aikaan mielikuvan että tehdään jotain. Jotain samaa mitä ei olla tehty koskaan ennenkään. Ja ne ”kotoutettavat” nauravat paskaista naurua suomalaisten typeryydelle.

Mutta mainitaanpa pari seikkaa, jotka hallituksen mielestä aiheuttavat myös sitä turvattomuutta. Ensimmäinen on ”syrjäytyminen ja eriarvoisuuden lisääntyminen yhteiskunnassa”. Tämähän on totta. Sillä nimenomaan suomalaisia syrjäytyy jatkuvasti yhteiskunnan ulkopuolelle. Ja hallitus, niin kuin edellisetkin hallitukset luottavat siihen että nämä syrjäytyneet toimivat niin kuin aina ennenkin eli ryyppäävät itsensä kiltisti hengiltä tai vetävät itsensä kaulakiikkuun. Niin kuin he ovat aina tehneet.

Tosin hallitus ei tajua, että tämä jatkuvasti kasvava syrjäytyneiden joukko on hallituksen listassa pahnanpohjimmaisena. Ja ne pahnanpohimmaiset tajuavat että se tietty etnisesti edistyksellinen joukko, jonka rikollisuudesta ei haluta puhua on taas intersektionaalisessa uhriutumispyramidissa huomattavasti heitä korkeammalla. Suomalaiset ovat eriarvoisia. Alempiarvoisia. Nimenomaan suomalaiset. Syrjäytyminen ei tarkoita typeryyttä. Kyllä he tajuavat. Syrjäytymiseen liittyy myös toinen hallituksen mainitsema uhka eli ”ilmastonmuutos”.

Sekin on totta. Tosin toisella tavalla kuin hallitus kuvittelee. Uhka ei ole ilmastonmuutos vaan hallituksen ilmastohysterian nimissä aikaansaamat suomalaista elinkeinoelämää tuhoavat toimenpiteet. Kas kun ne vihervasemmistolaisen pakkomielteen aikaansaamat toimenpiteet saavat aikaan työttömyyttä, pitkäaikaistyöttömyytta ja, just, juuri sitä syrjäytymistä.

Mainittakoon muuten että Ylen asiaa koskevassa jutussa kysyttiin kahdelta henkilöltä että minkälainen turvallisuustilanne Suomessa on. Toinen oli somali ja toinen Suomen lähetysseurassa töissä oleva pappi.

Oliskohan ollut joitain muitakin haastateltavia?

Joka tapauksessa hallitukselta unohtui turvallisuusselonteostaan yksi olennainen, ehkä olennaisin asia:

Yksi suurimpia suomalaisten turvallisuutta heikentäviä tekijöitä on Suomen hallitus, sillä se ylläpitää ja edistää tuontitavarana hankittua väkivalta-, seksuaali- ja huumerikollisuutta ja aiheuttaa toimillaan tietoisesti työttömyyttä, pitkäaikaistyöttömyttä ja rapauttaa toimillaan yhteiskuntarauhaa. Kansallisen turvallisuuden nimessä hallituksen tulisi erota tehtävästään välittömästi.

Ohisalo totesi vielä näin:

- Turvallisuus on muun muassa liikkumisvapautta ja sananvapautta.

Hotellin respasta kysytään: Oliko se niin että se sananvapaus koskee vain valtakoneistoa ja valtamediaa? Niinhän se taisi olla?

RÄTTI! LEPO! ELI VALTAMEDIAN VALTAONGELMIA

Valtamediamme osaa kehittää aina vain uusia interperspiraationaalisia ongelmia. Yhtenä ongelman esimerkkinä uutinen siitä, että parikymppinen somalinainen ei suorittanutkaan vapaaehtoista varusmiespalvelusta koska ei saanut käyttää palveluksessa hijabia. Toimittajat varmaankin ajattelevat että kyseinen uutinen saa meissä pottunokissa aikaiseksi kollektiivisen häpeäntunteen aikaansaamastamme järkyttävästä rakenteellisesta rasismista. Tosiasiassa pottunokkaa ei kiinnosta yhden somalin henkinen pipi.

Me pottunokat ajattelemme myöskin niin että ehkä puolustusvoimien kannattaa keskittyä olennaiseen eikä edelleenkään kannata suunnitella hijab m/21-mallia interperspiraationaalisin perustein eikä muutenkaan muuttaa palvelusta niin ettei siitä vaan tule henkinen pipi naisille / ulkomaalaisille naisille / islamilaisille / jne. Vaikka armeijaakin varmasti pommitetaan kaikella edistyksellisyydellä tyyliin ”naisen tarttee saada jos sitä huvittaa mutta jos ei huvita niin sitten ei kyllä tartte”.

Jos yksi naispuolinen somali jättää intin käymättä niin Suomen maanpuolustuskyky ei siitä millään muotoa vaarannu ja ehkäpä PV selvisi kyseisen asian myötä myös hyvin monelta median esille tuomalta uudelta rasistiselta ilmiöltä jotka tekisi rasistiseksi valtamedian oma mielipide ja jotka julkaistaisiin skandaalina.

Kyseinen rätti ei ole hijab vaan sotavaltionkin aikanaan käyttämä saappaan kanssa mainiosti toimiva jalkarätti.

Ja laitetaanpa juttuun vielä päivän annos SM:ää:

Lisäys hetkeä myöhemmin: Sain kuvan lukijalta, kiitokset. Laitetaan tähänkin. Näyttää siltä että Sanoma Oy haluaa kaventaa lukijakuntaansa. Ja mikäs siinä. Kyllä se meille sopii:

Hotellin respassa jätetään muutosmatka väliin.

MAAN JOHDOSSA VIIDES KOLONNA

Eduskunta sitten teki sen minkä jo etukäteen oikein hyvin tiesimme eli meni ja hyväksyi liittovaltion kuristus- ja velkaunionipaketin huolimatta perussuomalaisten vastarinnasta. Jatkaen Suomen itsenäisyyden viimeistenkin rippeiden tuhoamista. Ajan muodikasta henkeä seuraavat federalistit saattavat sanoa että eihän itsenäisyys ole kuin termi. Merkityksetön sellainen. Ja voihan sitä olla itsenäinen liittovaltiossakin. Itsenäisempi kuin koskaan aikaisemmin. Niin kuin eräs poliitikko on aikanaan sanonut. Katainenko se oli?

Mutta itsenäisyys ei ole pelkkä sana. Se tarkoittaa itsemääräämisoikeutta. Ja meidän tapauksessa nimenomaan sitä, että tämä pieni, viiden miljoonan ihmisen kansansirpale voi päättää omista asioistaan. Pyrkien ajamaan omaa etuansa ja ainakin vastustaa itsensä, taloutensa ja turvallisuutensa vahingoittamista. Koska ketään muuta kuin suomalaisia ei suomalaisten etu ja hyvinvointi kiinnosta.

Nyt maatamme johtava viides kolonna on sinetöimässä tilaa, jossa tämä kansansirpale on tyhjäksi lypsettävä liittovaltion peränurkka. Niin pitkään kuin maassa yleensä lypsettävää on. Sen saa puolestaan aikaiseksi vihervasemmistolaisen hallituksen ilmastohysteria jonka lopputuloksena tuhotaan suomalainen elinkeinoelämä.

Synkimpinä YYA-aikoinakaan eivät puolueet – ehkä taistolaisia lukuunottamatta – pyrkineet Suomen itsemääräämisoikeuden luovuttamiseen ja vapaaehtoiseen alistumiseen maakunnan asemaan.

Synkimpinä YYA-aikoinakaan eivät suomalaiset poliitikot pyrkineet päästä korkeiksi virkamiehiksi Moskovaan, aina polibyroota myöten.

Vaikka lakikikkailijat varmasti sanovat että ei, tämä ei koske tätä juttua niin muistutetaan silti, mitä laki sanoo törkeästä maanpetoksesta:

Törkeä maanpetos on maanpetoksen törkeä tekomuoto, josta tuomitaan vankeutta vähintään neljä vuotta ja enintään elinkautinen vankeusrangaistus. Maanpetoksen tekee törkeäksi se, että siinä

1. aiheutetaan vaara valtakunnan tai sen osan joutumisesta vieraan vallan alaiseksi taikka
2. muutoin aiheutetaan Suomelle erityisen suurta vahinkoa

ja rikos on kokonaisuutena arvostellen törkeä.

Valtakunta on kokonaisuudessaan joutunut vieraan vallan alaiseksi. Suomalaisten maanpetturien toimesta.

Kansanedustajat ovat edelleenkin vastuussa suomalaisille. Niille viidelle miljoonalle. Eivät Euroopan Unionille. Ja se idea Euroopan Unionista myytiin suomalaisille vuonna 1994 ideana että se on itsenäisten valtioitten kauppaliitto. Ei liittovaltion nimellä toimiva keskusjohtoinen valtio jonka hallintomalli on kopioitu Neuvostoliitosta.

Myös he uskoivat suurempiin valtiokokonaisuuksiin.

KEKKOSLOVAKIALAISEN VUOSI

Käydäänpä taas vaihteeksi siellä muistojen Kekkoslovakiassa. Nykyinen Suomi (tai jotakin) kun muuttuu päivä päivältä masentavammaksi. Kirjoitus sisältää maksamatonta ja unohdettua mainosmateriaalia josta niin hotellin respa kuin mainostaja ei tienaa penniäkään.

No niin, jos eletään Kekkoslovakian tammikuuta niin läheskään kaikissa maalaistalossa eikä aivan kaikissa taajama-asunnoissakaan ollut vielä juoksevaa vettä. Ja sekös veetutti aika ajoin: 

Vaan kuinkas sen saisi sen juoksevan veden? No, apu löytyi pankista:

Rahaahan sieltä ei noin vaan hakemalla saanut eikä nykyisiä pikavippipalveluja ollut. Tehtiin säästösuunnitelma jota sitten noudatettiin ja joka sitten jossain vaiheessa poiki lainan ja juoksevan veden. Ja kun mukana oli boileri niin siinähän oli myös juokseva kuuma vesi. Suuri elämän helpotus, saattaisi sanoa:

Kaiken kaikkiaan Kekkoslovakian 1970-luvulla asumismukavuus lisääntyi nopeasti mutta ehkä on olemassa tietty karman laki tai kauhun tasapaino jonka myötä aina tulee uusia älyttömiä asumiseen liittyviä keksintöjä ettei ihmisellä ole ihan liian hyvä olla. Nykyisin sellainen on termospullorakentaminen mutta Kekkoslovakiassa se oli tasakatto joka yleistyi joskus 1960-luvun lopulla:

Se on jäänyt itselleni täydelliseksi arvoitukseksi miksi näinkin lumiseen maahan piti alkaa rakentaa tasakattoja jotka muuttuivat keväällä uima-altaiksi. No, 1980-luvulla rakennusmiehet saivat mukavasti urakoita kun tasakattoja muutettiin harja- tai pulpettikatoiksi.

Voidaan tietysti olla monta mieltä siitäkin kuinka viihtyisiä Kekkoslovakian aikana rakennetut lähiökolossit myöskään olivat:

Siihen maailmanaikaan meitä kaikkia kekkoslovakialaisia kehotettiin säästämään. Meitä natiaisiakin joten mehän sitten säästettiin ja käytiin viemässä säästöpossumme kiltisti pankkiin jossa pankkivirkailija laski hilut ja kirjasi sen ikiomaan pankkikirjaan.

Sinne pankkiinhan vei hilunsa myös pikku-Ykä. Silloinhan ei ollut pankkiautomaatteja eikä varsinkaan nykyistä elektronirahaa jota voi tuhlata viikonloppuisin ja virka-ajan ulkopuolella. Jos viikonloppuisin halusi törpötellä niin perjantaina piti nostaa pankin tiskiltä tarvittava määrä kahisevaa ja kun se loppui niin siihen loppui törpöttelykin. Ellei joku sitten lainannut.

Helmikuussahan sitten monella kekkoslovakialaisella äidillä tuli pyyhkäistyä silmäkulmia kun oma poika läksi harmaisiin. Juu, silloin lähdettiin vielä oikeasti harmaisiin. Maastopuku kuuskekkonen oli toki käytössä mutta lähinnä mentiin kenttäharmaissa.

Tuolloinhan varusmiespalveluksessa oli kolme vuosittaista saapumiserää eli helmi-, kesä- ja lokakuu. Palveluksen pituus oli 8 – 11 kuukautta. Ja palveluksessa oli vain sotamiehiä. Ei sotahenkilöitä. Ja sotavaltion kasarmien käytävät piti puhtaana tietenkin Dual:

Helmikuussa oli niin silloin kuin nykyisinkin varsin kylmää mutta kekkoslovakialainen pärjäsi mainioilla ja muodikkailla unisex-lämpöpuvuillaan joita oli, no, kaikilla:

Niin kuin on tullut ennenkin todettua, oli Kekkoslovakia varmaan tuolloin kaikkein lähimpänä maolaista pukeutumisihannetta. Kyseinen mainos muuten saisi nykyisin aikaan triggeröitymistä sillä miesten lämpöpuvuthan olivat muutaman euron halvempia kuin naisten vaikka miehet ovat isompia kuin naiset. Patriarkaalista sortoa, perkele.

Olihan Kekkoslovakiassa koululaisten talvilomat niin kuin nykyisinkin mutta hiihtolomiksi niitä silloin nimitettiin. Ja silloin myös oikeasti hiihdettiin sillä koko perheen laskettelureissut Lappiin ja Alpeille olivat vielä aivan alkutekijöissään jos edes niissä. Muistelenpa myös että eivät vanhemmat talvella sitä viikkoa noin vaan lomaksi saaneet. Mutta koulussa hiihdettiin kilpaa ja ala-asteen hiihtokisat olivat kova juttu. Pikku-Ykäkin pääsi lusikoille. Lasikuitusukset tekivät vasta tuloaan ja pääosin hiihdettiin puisilla Järvisillä.

Kuluvien vuosien kevättalvisin kekkoslovakialainen kävi varsin ahkerasti äänestämässä. Normivaalien lisäksi kun tuli niitä ylimääräisiä vaaleja kun Kekkonen hajotti eduskunnan sekä 1971 että 1975. Presidentinvaalien kanssa oli vähän hiljaisempaa kun Kekkosen valtaa jatkettiin poikkeuslailla. Kuitenkin sitten vuonna 1978 käytiin porukalla vielä kertaalleen valitsemassa että äänestetäänkö Kekkosta, Kekkosta, Kekkosta, Kekkosta vaiko ehkä Kekkosta. No, pitkän harkinnan jälkeen sitä Kekkosta sitten päätettiin äänestää.

Voi hitto sitä valinnan vaikeutta…

Kun mentiin kevättä kohti niin kekkoslovakialainen nautti viihteestä. Tosin sitä oli varsin vähän tarjolla eikä tv-kanaviakaan ollut kuin kaksi joten kaikki kelpasi, mm. Euroviisut joita seurattiin silmät teevateina. Aivan niin kuin kyseisillä kinkereillä jotain merkitystä olisi ollut. Niin silloin kuin nykyisinkään. Mutta säännöllisesti tuumittiin että nyt, nyt sitä menestystä lopultakin tulee. Niin kuin vuonna 1976 jolloin Fredi ja Ystävät lauloivat pylly vasten pyllyä pump pump ja odotukset olivat kovat.

Huomatkaa Fredin arkkityypin 1970-luvun fleda

Jämäsijoillehan siinäkin jäätiin ja lehdistö tuumaili että oliko kappale liian seksikäs. Onhan sitä samaa sottailua jatkettu ihan viime vuosinakin kun joku Kristajotakin oli Euroviisuissa, lopetti kappaleensa pussaamalla toista naista mistä valtamediamme oli orgastisen ihastunut, jäi taas jämäsijoille ja valtamediamme tuumasi että ”Eurooppa ei ollut vielä valmis”. Valmis mihin?

Toinen kekkoslovakialaisen keväisin seuraama viihdepäläjäys oli tietenkin lätkän mm-kisat jonne joka kerta mentiin voittamaan sitä ensimmäistä pronssia. Ja joka kerta jäätiin ilman. Silloinhan kisat pelattiin ihan sarjataulukolla ilman pudotuspelejä.

Kekkoslovakialainen muistaa hyvin mitä tarkoitti klap – klap – klap. Ja valitettavan usein nimenomaan siellä Suomen maalilla. Kuvassa legendaarinen ketju Harlamov – Petrov – Mihailov, tosin heput ovat kuvassa just toisinpäin.

Tulihan kekkoslovakialaiselle myös kevät. Ja varsinkin nuoriso pisti jalkaan muodikkaat farkut. Niin kuin vaikka Lee Cooperit jotka peffasta istuu ja reisistä svengaa.

Tai sitten Beaversit joita puolestaan mainosti Hurriganes.

Pikku-Ykällä ei ollut koskaan noita merkkifarkkuja vaan jotkut halvemmat. Minkä nimisiä ne nyt olivatkaan. Ei niitä muista. Mutta sen muistaa, että kun ne olivat kovasti leveälahkeisiä (muotia, you know) joten ne lahkeet piti panna pyykkipojalla kiinni ettei ne menneet fillarin ketjujen väliin. Mutta jokainen kekkoslovakialainen mies tiesi että Hyvon yllä hyvon olla niin kuin mainos sanoi.

Kevään merkkinä niin silloin kuin nykyisinkin oli tietysti vappu ja Kekkoslovakiassahan se vapunpäivä meni huomattavasti vasemmistopoliittisemmissa merkeissä kuin ehkä nykyisin. Nykyisinhän se pelkkä ördääminen on pääasia.

Tosin totalitarismin ja yhden ainoan hyväksytyn totuuden nimiin nykyisessäkin Suomessa vannotaan. Meille räkänokillehan se vappu oli lähinnä simaa, ilmapalloja, karkkia, viuhkoja ja yleensäkin suomalaisen hillittyä tättäräätä.

Tulihan kekkoslovakialaiselle kesäkin. Sen merkkinä koulussa laulettiin jo joutui armas aika eikä kenellekään tullut mieleen että sen sanat saattaisivat loukata joitakin. No, eihän sanaa ”monikulttuurisuus” silloin vielä onneksi tunnettu. Todistukseensa kaikki – ensiluokkalaisia myöten – saivat numeroarvostelut.

Sittenhän numeroarvostelusta alimmilla luokilla luovuttiin kun siitäkin kuulemma tuli joillekin henkinen pipi. Näin ainakin joku akateeminen ajatteli. Tuskin kuitenkaan ne mukulat, jotka olisivat mielellään saaneet numeroarvostelut. No, Suomihan oli silloin muuttumassa sosialidemokraattiseksi yhteiskunnaksi jossa kaikkien piti tulla yhtä aikaa maaliin. Tosin tuolloin ei ollut vielä nykyisen kaltaista ammatti-ja tapaloukkaantujien koulukuntaa.

Kun kesä alkoi niin sittenhän grillattiin kun ne pallogrillit olivat tulleet myyntiin:

Kuva sinänsä hieman valehtelee. Ei normigrillauksessa ollut kuin makkaraa tai maksimissaan grillikylkeä. Eikä varsinkaan tomaatteja. Saati muita rehuja. Kekkoslovakiassa ei leikitty vakavilla asioilla vaikka virallinen terveyskoneisto alkoikin jo kehottaa muuttumaan ihmisestä kaniiniksi. Eikä tuo mainoksen broileri muutenkaan olisi kypsynyt kun eihän siinä ollut mitään palavaa alla. Ja muistutetaan että kekkoslovakialaiselle maistui vielä tuohon aikaan Suomi-makkara eli hampparin väärä.

Vielä 1970-luvullakin monet vähävaraisten kaupunkilaisten lapset pääsivät kesäksi tai osaksi sitä kunnan järjestämään kesäsiirtolaan. Kuvassa saavutaan kesäsiirtolaan Karhulassa vuonna 1974.

Kesällä on tietysti kuumempaa ja kroppa hikoaa. Mutta pitihän kekkoslovakialainenkin huolen hygieniastaan. No, tosin läheskään kaikkien miesten kainaloihin ei deodorantti ollut vielä löytänyt tietänsä mikä hajuhaitta vielä korostui silloisten nailonpaitojen myötä. Mutta Kekkoslovakiassa peseydyttiin kyllä. Niin kuin mainos kertoo.

Nykyinen ammatti- ja tapaloukkaantuja saattaisi löytää mainoksesta yhtä sun toista triggeröityimistä mutta kekkoslovakialainen keskittyy ajattelemaan lähinnä mainoksen pesuvälinettä eli kylpyammetta. Tuolloinhan niin kerros- kuin rivitalojen pääasiallinen pesupaikka oli kylpyamme joka ei loppujen lopuksi ole kovin käytännöllinen. Vaikka ehkä mukava lillumiseen onkin. Siksi niitä myöhemmin remontoitiin suihkuiksi.

No niin, tässä on päästy kekkoslovakialaisen vuodessa kesäkuuhun ja A-nelosia on jo neljätoista täynnä. Ehkä siis pidämme tauon ja jatkamme tuonnempana kekkoslovakialaisen loppuvuotta. Mutta laitetaan loppuun vielä annos mainiota 1970-luvun kekkoslovakialaista muotia. Alkuun televisiosilmälasit mallia Kekkonen:

Eikä unohdeta niitä lahkeita:

Ja muistetaan tietysti hirvittävä taistolaismusiikki josta tässä esimerkkinä Lenin-setä asuu Venäjällä:

Tuoreempi suomalainen ”yhteiskunnallinen” rap on tietysti hakannut senkin. Taistolaismusiikissahan oli kumminkin edes melodia. Lisää Kekkoslovakiaa kevväämmällä. Tai syssymmällä. Tai jotakin. Mutta laitetaan vielä loppuun kesäkuinen kuva Kekkoslovakian pääkaupungista Helsingistä. Semmonen kesäkeli. Mutta mitähän sellaista, joka nykyisen Helsingin katukuvassa on niin yleistä tästä puuttuu? Sellaista jonka puuttumisen vuoksi nuo naiset kulkevat aivan kaikessa rauhassa?