Käydään taas interwebin ihmeellisessä maailmassa joka olisi aikanaan miellyttänyt asioista kovasti kiinnostunutta 1970-luvun pikku-Ykää joka joutui tiedonhalussaan turvautumaan sen ajan interwebiin eli kirjastoon. Joskin mainiosti sieltäkin tietoa sai. Piti vaan nähdä hieman vaivaa. Pikku-Ykä oppi jo pienenä että panssarivaunu on kovasti pelottava vehje. Varusveijarina sellainen tuli nähtyä läheltäkin. Taisi olla silloinen T-54.
Käydään joutessamme hieman läpi niitä keinoja joilla
niitä panssareita pyrittiin tuhoamaan silloin kakkosrähinän aikana.
Kirjoituksesta unohdetaan saman tien kivääri- ja tykkiaseet sekä miinat koska
niitä oli aivan hurumykke jokaisella kansainväliseen ottaanlyöntikilpailuun
osallistuneella valtiolla. Käydään sen sijaan läpi niitä muita välineitä. Ja
ensimmäisenähän kannattaa tietysti mainita polttopullo:
Suomalaiset eivät suinkaan keksineet polttopulloa
mutta käyttivät sitä hyvin tehokkaasti talvisodassa. Polttopullossa oli
palavana aineena bensiiniä, spriitä ja jonkin verran tervaa. Alun perin niillä
oli tarkoitus lähinnä sokaista vihollisen panssarivaunuja mutta pian huomattiin
että tankin ilmanottoaukkoon heitettynä palo levisi moottoriin ja sitä myötä
itse vaunuun. Vihollinen menetti talvisodassa palamisen vuoksi 436
panssarivaunua ja suurin osa lienee polttopulloilla tuhottuja. Kaiken kaikkiaan
vihollinen menetti talvisodassa 1919 tankkia.
Se toinen kuuluisa suomalainen – ja tietysti muidenkin
maiden käyttämä – köyhän miehen panssarintorjunta-ase oli kasapanos:
Kasapanos vasemmalla niille, jotka eivät tunnista. Kasapanostahan
käytettiin myös pesäkkeitten ja bunkkerien tuhoamiseen ja sitä oli kuvasta
poiketen myös tilapäisversiona eli laudanpalaan laitettuja trotyylipalasia.
Brittiläisillä oli kyseisestä aseesta varsin omalaatuinen versio eli Sticky
Bomb ts. tahmapommi.
Kyseisen aseen ideahan oli siinä että kun siitä oli
poistettu kuori, niin sen pinta oli liimapinta jonka piti tarttua tuhottavaan
tankkiin. Siinä oli tietysti se ongelma että kun heittäjä oli vetänyt sokan
irti ja jos tahmapommi tarttuikin omiin vaatteisiin niin oli aika ryhtyä
lukemaan isämeitää. En tiedä, käytettiinkö kyseistä panosta sodassa paljoakaan
mutta niitä valmistettiin kuitenkin 2,5 miljoonaa kappaletta.
Saksalaisilla oli vähän kehittyneempi versio eli
magneettimiina ts. Hafthohlladung:
Panoksessa oli kolme magneettia jotka kiinnittivät sen
tuhottavaan panssarivaunuun. Se pystyi läpäisemään 140 mm panssarin. Näitä
valmistettiin puoli miljoonaa ennen kuin tehokkaammat panssarintorjunta-aseet
tulivat saksalaisten käyttöön.
Kaikki aiemmin mainitut pst-välineet vaativat tietysti
hirvittävää rohkeutta käyttäjiltään. Siinä kun piti mennä aivan panssarin
viereen. Siksi kehitettiin tietysti muitakin pst-aseita niiden tykkien lisäksi.
Iso-Britannialla oli jo aivan sodan alussa käytössään No. 68 AT-kranaatti.
Niin kuin kuvasta näkyy, oli kyseinen kranaatti
kiväärikranaatti. Mutta sen käyttö jäi hyvin vähäiseksi. Muita Home Guardin Saksan
maihinnousun varalta kehitettyjä mutta tositoimiin osallistumattomia olivat mm.
Northover Projector:
Vaikka sitä ei juuri tositoimissa nähty, sitä
valmistettiin 19.000 kappaletta. Ase ampui mustaruudilla laukaistavaa 2,5
tuuman kranaattia ja samanlaista käytti myös Blacker Bombard:
Tätäkin vähälle käytölle jäänyttä asetta tehtiin
kaikkiaan 22.000 kappaletta. Britit kehittivät sitten tositoimiin osallistuneen
PIAT-aseen (Projector, Infantry, Anti Tank) joka tuli käyttöön vuonna 1943:
Ase oli hieman omalaatuinen sillä se ei ollut
varsinainen sinko vaan siinä oleva voimakas jousi (jota ei pystynyt virittämään
jäykkyytensä vuoksi makuullaan) laukaisi ammuksen ajopanoksen kun liipasinta
painettiin. Liipasinkin oli jäykkä ja sen painamiseen vaadittiin neljä sormea. Ajopanos
viritti sitten jousen uudelleen. Ammus itsessään oli jo ontelokranaatti joka
oli tehokas silloisia panssarivaunuja vastaan. Tehokas ampumaetäisyys tankkeja
vastaan oli n. 100 metriä. Mietin vaan että kuinka noin jäykällä systeemillä
tähtääminen oikein onnistui? Joka tapauksessa näitä PIATeja tehtiin 115.000
kappaletta joita Neuvostoliittoon toimitettiin 1.000 kappaletta.
Neuvostoliitolla ei ollut tykki- ja
pst-kiväärikaluston sekä tietysti tilapäiskaluston lisäksi muita
varteenotettavia pst-innovaatioita mutta esitelläänpä kuitenkin Ampulomet:
Kyseessä oli jonkinlainen kranaatinheitin joka ampui
lasiampulleja joitten sisällä oli joko jonkinlaista napalmia tai fosfori- ja
rikkihapon sekoitusta ja joita sitten ammuttiin kohti panssareita. Kyseisen
aseen käyttö lienee jäänyt vähäiseksi mutta nähtävästi suomalaiset saivat
joitain sotasaaliiksi. Tuskin ottivat rintamakäyttöön.
Saksa oli tietysti kehittänyt varteenotettavaa
panssarintorjuntakalustoa tykkikaluston lisäksi (ehkä se paras oli se 88 mm
it-tykki) ja saksalaisia aseita oli sitten tietysti Suomenkin käytössä mutta
esitellään ensin se vähemmän tunnettu 8,8 cm Raketenwerfer 43:
Kyseessähän ei ollut minkäänlainen sinko eikä myöskään
tykki vaan ns. matalapainepanssarintorjuntatykki joka ampui pienellä
ajopanoksella varustettua muodoltaan rakettimaista ammusta. Ammus oli kuitenkin
ontelokranaatti joka kykeni läpäisemään max 180 mm panssaria. Näitä
valmistettiin noin 3.000 kappaletta ja ne joutuivat väistymään tehokkaampien
pst-aseitten tieltä joista toinen oli tietenkin panssarinyrkki:
Panssarinyrkkihän oli se ensimmäinen varsinainen kevyt
kertasinko ja suomalaiset pst-miehet totesivat tarinan mukaan nähdessään näitä
aseita ensimmäistä kertaa että nyt on palattu nuijasodan aikaan. Aseen
ontelokranaatilla pystyttiin tuhoamaan kaikki sen aikaiset panssarivaunut.
Panssarinyrkkejä oli kaikkiaan viittä eri mallia.
Suomalaisilla oli pääosin sitä ensimmäistä mallia jonka läpäisykyky oli 200
milliä mutta ampumaetäisyys vain 30 metriä. Eli se vaati ampujalta härän
palleja. Mutta siihenhän oli jo totuttu polttopulloja ja kasapanoksia
käytettäessä. Kaikkiaan Saksassa valmistettiin yli kuusi miljoonaa
panssarinyrkkiä. Suomalaisille niitä tuli yli 25.000 kappaletta joita kesän
1944 taisteluissa käytettiin 3.900 kappaletta.
Kyseiset aseethan tulivat suomalaisille aivan viime
tingassa vuonna 1944 ja koulutus jäi vähälle. Jotkut pst-miehet onnistuivat
teloittamaan itsensä pitämällä panssarinyrkin putkea olkapäätä tai rintaansa
vasten. Se toinen kuuluisa saksalainen – suomalaistenkin käyttämä –
panssarintorjunta-ase oli panssarikauhu, mutta esitellään ensiksi sen esikuva
eli amerikkalainen bazooka. Kun saksalaiset saivat näitä sotasaaliiksi niin ne
kehittivät panssarikauhunsa sen pohjalta. Bazooka:
Tämä rakettiperiaatteella toimiva 57-millinen pst-ase tuli
amerikkalaisten käyttöön vuonna 1942 Pohjois-Afrikassa mutta se ei saavuttanut
suurtakaan menestystä. Myöhemmin Bazookasta tehtiin uudempia ja parempia
malleja.
Ja sen yhden erinomaisen mallin kehittivät siis
saksalaiset. Panssarikauhu eli Panzerschreck:
Panssarikauhun ampumaetäisyys oli mallista riippuen 100
– 180 metriä. Toisin kuin panssarinyrkki se oli uudelleenladattava ja
kaliiberiltaan 88 milliä. Asetta valmistettiin yli kolmesataa tuhatta.
Suomalaiset ampuivat panssarikauhulla kesän 1944 taisteluissa 3.200 laukausta.
Sodan loppupuolella amerikkalaiset sitten kehittivät
bazookastaan kaksi uudempaa versiota. Ensimmäisenä M18:
Aseen kaliiberi oli edelleenkin 57 milliä. Erityisesti
Tyynenmeren rintamalla asetta käytettiin panssarintorjunnan ohella myös japanilaisten
asemien tuhoamiseen. Aivan sodan loppuvaiheessa käyttöön tuli M20:
Tätä 75-millistä asetta joka muistuttaa hieman
suomalaisten Mustia ei ehtinyt tulla kakkosrähinän rintamille kuin muutamia ja
se olikin pääosin käytössä Korean sodassa. Vaan olihan hieman vastaavanlainen
ase japanilaisillakin eli totanoin 試製四式七糎噴進砲 jonka kaliiberi oli 70 milliä:
Asetta valmistettiin 3.500 kappaletta ja sitä oli
tarkoitus käyttää mikäli amerikkalaiset olisivat hyökänneet Japanin
pääsaarille.
Esitellään vielä italialainen 60-millinen Lanciabombe
joka ei sitten koskaan päässyt varsinaiseen tuotantoon:
Minulle jäi vähän epäselväksi että miten tuo ase
oikein olisi toiminut. Ulkonäöltäänhän se muistuttaa jotain
cyberpunk-haulikkoa. Ehkä joku lukijoista osaa selittää. Vaan tässähän näitä
panssareita tuli torjuttua. Ensi kerralla jotain muuta jotain muuta.