ANTERO LÄRVÄNEN JA RAKENTEELLINEN MUUTOSVÄKIVALTA

- Hyvää päivää, hyvät kuulijat. Täällä Antero Lärvänen Huitsinnevadan paikallisradion ja Huitsinnevadan Paikallisdemokraatin yhteislähetyksessä. Olemme Helsingissä ja haastateltavanamme on selitteläätiön ja poliittisen muuntovääntöballistiikan tohtori Armas Rää, joka konsultoi nykyistä hallitustamme oikeaoppisessa poliittisessa kielenkäytössä. Hän valaisee meille nykypäivän poliittista keskustelukulttuuria. Tohtori Rää, vaikuttaa siltä, että poliittisessa keskustelussa on ilmennyt nykyisin aikaisempaa suurempaa herkkänahkaisuutta. Mistä tämä voisi johtua?

- Itse asiassa kyse ei ole herkkänahkaisuudesta, vaan siitä, että viimeisen vuoden aikana poliittisessa keskustelussa on otettu käytäntöön uudeksi metodiksi käänteinen huolestuneisuusprinsiippi.

- Voisitteko hieman valaista, mitä tämä käänteinen huolestuneisuusprinsiippi tarkoittaa?

- Helpointa sitä on selittää esimerkin avulla. Aikanaan kun Esko Ahoa nimitettiin Kannuksen Kennedyksi, ymmärsi jokainen, että kyseessä on vain kielikuva, eikä kukaan saanut siitä päähänsä, että nimityksen takia miehen takaraivoa pitäisi tutkailla kiikaritähtäimen läpi. Tiedettiin toki, että on aina ihmisiä, jotka tekevät asiasta kuin asiasta levottomia johtopäätöksiä, mutta tiedettiin myös, etteivät hekään revolli kourassa rupea heilumaan, eikä suuren enemmistön tarvitse heidän vuokseen ryhtyä päätään ylimääräistä raapimaan.

- Sen sijaan nyt kun käytössä on käänteinen huolestuneisuusprinsiippi, se aiheuttaa tilanteen, että termi Brysselin Bobrikov on tuomittava, sillä saattaa olla, että on ihmisiä, jotka edelleenkin tekevät asiasta kuin asiasta levottomia johtopäätöksiä, ja tällä kertaa suuren enemmistön on oltava aidosti ja mahdollisimman julkisesti huolissaan, vaikka asia ei sinänsä ole mitenkään muuttunut.

- Vaan noin äkkiseltään tuossa ei oikein kuulosta olevan mitään järkeä. Kun kyseessähän oli kuitenkin kielikuva, eikä sen takia kukaan todellakaan rupea prouninki kourassa rappusissa kyttäilemään.

- Niin no järjen kanssahan tässä ei sinänsä ole mitään tekemistä, vaan kyseessä on poliittinen tarkoituksenmukaisuus. Termin esittäjä oli perussuomalainen, ja silloin termi kuuluu käänteisen huolestuneisuusprinsiipin piiriin.

- Eli onko ymmärrettävä niin, että viime vaalien aikaan ne tahot, jotka sosiaalisessa mediassa olivat tarjoamassa perussuomalaisille yhdeksän milliä ymmärrystä olivat sitten puolestaan vain huolestuneita kansalaisia, jotka esittivät voimakkaan mielenilmaisun, jota ei tule ottaa kirjaimellisesti, vaikka se melko voimakkaasti esitettiinkin?

- Nimenomaan näin. Sillä perussuomalaiset ovat uusi ilmiö, ja he haluavat harjoittaa tässä maassa rakenteellista muutosväkivaltaa, ja sitä on oikeutettuakin vastustaa.
- Täsmennättekö, mitä tarkoitatte rakenteellisella muutosväkivallalla?

- Se vaikuttaa sekä rakenteellisella että henkilökohtaisella tasolla. Rakenteellisella tasolla on hälyttävää, että perussuomalaiset haluavat muuttaa jo olemassaolevia poliittisia valtarakenteita. Poliittinen järjestelmämme on jo pitkään perustunut divisioonatyyppiseen ajatteluun eli kaksi rykmenttiä edessä, yksi reservinä takana plus tukiyksiköt. Tämä järjestelmä on rakennettu valmiiksi jo aikaa sitten, eikä perussuomalaisilla ole mitään oikeutta lähteä muuttamaan jo olemassa olevaa systeemiä. Asiaa voisi verrata vaikka rakennettuun siltaan, jota toinen porukka alkaa sillan vihkimisen jälkeen välittömästi purkaa.

- Henkilökohtaisella tasolla tilanne on yhtä vakava. Vallitsevassa tilanteessa järjestelmää tukevilla ihmisillä on poliittisia asemia, korkeita virkoja ja pitkiä elämänuria, jotka pohjautuvat uskollisuuteen tätä järjestelmää kohtaan. Lisäksi nämä ihmiset ovat tukeneet vallitsevaa järjestelmää julkisuudessa sekä puhein että kirjoituksin, ja rakenteellista muutosväkivaltaa tukevat tahot ovat pyrkineet kyseenalaistamaan heidän näkemyksensä, jopa hyvin ilkeämielisesti faktoihin perustuen, ja tämä aiheuttaa ihmisissä luonnollisesti pahaa mieltä ja ahdistusta, joten kyseessähän on selvästi henkisen väkivallan muoto. Ja niin kuin käänteiseen huolestuneisuusprinsiippiin kuuluu, niin henkinen väkivalta luonnollisesti nostaa pelon fyysisestä väkivallasta. Vaikka fyysisen väkivallan uhasta ei olisi todellista näyttöä, niin tulee muistaa, että ihminen saattaa kokea itsensä uhatuksi, ja kokeminenhan riittää. Tämä on meille jo tuttua rasismiin ja syrjintään liittyvissä asioissa.

- Täytyy myös muistaa, että mikäli poliittiset valtarakenteet muuttuvat vielä enemmän, kokevat nykyjärjestelmää kannattavat ja siitä hyötyvät tahot virkansa ja asemansa uhatuiksi. Tässä kuitenkin uhataan ihmisten saavutettuja etuja, ja sitä voidaan pitää ihan selkeästi omaisuusrikoksen valmisteluna. Tämänkin vuoksi rakenteellista muutosväkivaltaa kannattavat tahot tulee olla jatkossakin suurennuslasin alla ja heitä ja heidän kannattajiaan tulee voimakkaasti ohjata ja opastaa pois rakenteellisesta muutosväkivallasta.

- Ei kyse ole siitä, onko järjestelmämme toiminut, vaan siitä, että me teimme sen ensin. Ja lisäksi tulee kunnioittaa ihmisten henkilökohtaisia tunteita. Ei ihmisten mieltä saa pahoittaa. Varsinkin, jos he kannattavat vallitsevaa järjestelmää.

- Kun puhuitte ohjaamisesta ja opastamisesta, se nostaa mieleeni kysymyksen, että oletteko henkilökohtaisesti lähestyneet perussuomalaisia antaaksenne heille opetusta oikeaoppisesta poliittisesta keskustelusta?

- Olen lähettänyt perussuomalaisille tarjouksen, jossa opetan puolueen merkkihenkilöitä ja lisäksi koulutan puoluekoneistolle keskustelunohjaajia, jotka siirtävät sitten tietoutta alemmille tasoille.

- Minkälainen opetuksenne sisältö olisi?

- Sisältö on tietenkin hyvin laaja, mutta tiivistettynä voisi sanoa sen, että kurssin jälkeen perussuomalaiset pohjaavat Eurooppa- ja talousajattelunsa Jyrki Kataiseen ja Jutta Urpilaiseen, oikeuspoliittisen ajattelunsa Tuija Braxiin ja Mika Illmanniin, maahanmuutto- ja vähemmistöpoliittisen ajattelunsa Eva Biaudetiin, liikennepoliittisen ajattelunsa Merja Kyllöseen, asustuspoliittisen ajattelunsa Henna Virkkuseen, puolustuspoliittisen ajattelunsa Pekka Haavistoon ja yleisfiilistelyn Akuliina Saarikoskeen.

- Mutta siinä tapauksessahan puolue kuohitsisi itse itsensä kaikesta siitä, minkä vuoksi äänestäjät sitä viime vaaleissa äänestivät. Seurauksena olisi, että eihän sitä seuraavissa vaaleissa äänestäisi kuin ehkä pari prosenttia.

- No tämähän nimenomaan on tarkoitus. Ei tarkoitus ole sopeuttaa perussuomalaisia valtavirtaan vaan yksinkertaisesti poistaa uhka. Eivät valtapuolueet tarvitse perussuomalaisten kansanedustajia tai organisaatioväkeä, vaan ne tarvitsevat perussuomalaisten äänestäjiä. Virkoihin ja asemiin on valtapuolueilla jo oma seuraava sukupolvi kasvamassa, kyllä ne virastojen toimistot saavat täyteen omallakin väellä. Ja asialla on kiire, sillä käänteisen huolestuneisuusprinsiipin avulla on saatu nyt kohta vuoden verran jauhettua aivan tyhjänaikaista, ja sillä on estetty valtapuolueitten kannattajia kuuntelemasta, mitä persuilla on itse asiassa sanottavaa, mutta mikään sumutus ei kestä loputtomiin.

- Tuo kuulostaa kyllä demokratian kannalta vähän ongelmalliselta.

- No eihän toki. Noin periaatteessa demokratian kannalta on tietysti tärkeää, että maassa on jonkunlainen oppositio. Toimivan demokratian kannalta on taas tärkeää, että maassa ei ole voimakasta oppositiota, vaan lepovuorossa oleva kolmas rykmentti plus tukiyksiköitä.

- Tuli vaan tuosta mieleen, että mikäli tämä suunnitelmanne onnistuu, niin onko palveluksillenne enää tarvetta? Teettekö itsenne työttömäksi? Sillä jos persujen edustaman rakenteellisen muutosväkivallan uhka poistuu, niin eihän käänteistä huolestuneisuusprinsiippiäkään enää tarvita, ja poliitikot voivat puhua mälkyttää kaikessa rauhassa mitä lystäävät, kun ne saman klubin jäseniä kumminkin ovat.

- Nääh, kyllähän mulle hommia riittää. Kun on tämä internet ja vihakirjoitukset. Minähän annan jatkuvaa blogikonsultaatiota järjestelmää kannattaville poliitikoille. Minä opetan heitä siitä, että ”ne” ovat olemassa, ”ne” kiihottavat väkivaltaan ja ”niitten” turpa tulee tukkia. Plus se, että vaikka ”niitä” tulee voimakkaasti halveksua, niin koskaan ei saa kertoa, keitä ”ne” ovat. Ihmisethän saattaisivat siinä tapauksessa vaikka lukea, mitä ”niillä” on asiaa.

- No nyt kun muistelen noitten edistyksellisten poliittisten tahojen blogikirjoituksia, niin itse asiassa aika samasta muotistahan ne tuntuvat olevan. Tulee mieleen se AC/DC-yhtye. Se kun keksi hyvän hevibiisin vuonna 1977, niin piruako sitä enää sen jälkeen muuttamaan.

- No just niin. Ja syöminen se on meikäläisenkin pääelinkeino.

- Kiitos haastattelusta, herra tohtori. Täällä Antero Lärvänen, Helsinki. Hei, äänimiehet. Miten mulla on semmonen tunne, että meidän kaikkien naamalle on ruiskittu rää. Eiköhän häivytä Lällävedelle putsaamaan se niin ulkoisesti kuin sisäisestikin.

- Soitettiin jo Ykälle. Kun ollaan perillä, on tie aurattu ja sauna lämmin.

- No sitten ei muuta kuin autolle ilman tahtia mars.

LYHYESTI 230212

Hotellin respassa törmättiin uutiseen Suomen ja Kreikan solmimasta vakuussopimuksesta. Minähän en väitä olevani valtiotalouden ammattilainen, mutta jopa mulla tyhmällä öögat pullistui, kun uutista luki vähän tarkemmin. Sopimus kun on niin salainen, että sitä ei toimiteta nähtäväksi edes eduskunnan suurelle valiokunnalle. Pääkohdat tuodaan katseltavaksi, mutta varsinaista sopimusta ei sille näytetä.

Tämä johtuu sitten siitä, että sopimuksen toinen osapuoli ei olekaan Kreikan valtio, vaan kreikkalaispankit, ja valtion sekä yritysten keskinäiset sopimukset tulee julkisuuslain mukaan salata. Tässä tapauksessa on vaan niin, että mikäli homma kusee, niin touhun maksajat eivät ole millään muotoa salattuja eli nehän ovatkin sitten tavallisia suomalaisia eikä kustannukseksi tule puolitoista dollaria per turpa.

VM:n lainsäädäntöneuvos Tytti Noras perustelee menettelytapaa näin:

Lainsäädäntöneuvos Noras ei usko, että kansanedustajia edes kiinnostaa nähdä monimutkaista teknistä ja juridista sopimusta omin silmin. Pääkohdat ovat riittäneet eduskunnalle aiemminkin vastaavissa sopimuksissa.

- Siitä on sanottu, että se on "complicated and very demanding"
Niin, itse asiassa Norashan on tietysti pitkälle oikeassa, sillä tähän mennessä valtapuolueitten kansanedustajat ovat tietysti hymyilleet ja painaneet nappia käskyn mukaan. Niin hallituspuolueissa kuin lepovuorossa olevassa oppositiopuolueessa. Vaan nyt meillä on tilanne toisenlainen, eli maassa on oppositiopuolue, jonka jäsenet varmaan mielellään tutustuisivat moiseen sopimukseen. Ja vaikka on selvää, että sopimus on taatusti complicated and very demanding, niin ehkäpä kansanedustajalla on mahdollisuus hankkia paikalle heppu, joka sen osaa ymmärrettäväksi suomeksi kääntää.

Tämän complicated and very demanding-sopimuksen allekirjoitti kasvatustieteitten maisteri Jutta Urpilainen. Toivottavasti Urpilaisella on ollut taustallaan joku heppu, joka on osannut vääntää sopimuksen Urpilaiselle. Tuntuu meinaan melko lohduttomalta ajatus, että valtiovarainministeri allekirjoitti vähän helevatun kalliin paperin tajuamatta sen sisältöä.

Vaan tuskinpa tästäkään asiasta sen kummempaa meteliä nousee. Valtamediassa ainakaan. Kun sillähän on paljon tärkeämpääkin natusteltavaa. Kun meinaten toi Timo Soini, juutas, meni ja sanoi Olli Rehniä Bobrikoviksi, eikä, juuttaan juutas, suostunut pyytämään anteeksi. Vaikka Ollin mielestä oli ihan selvää, että Soinin lause oli julkinen signaali persulaisille palkkatappajille, jotka ovat jo hyvän aikaa kytänneet heppua kiikaritähtäimen läpi.

Tää yleinen kermaperseisyys on (niin puolella kuin toisellakin) saavuttanut jo sellaisen tason, että mielestäni tarvitaan poikkeustoimia. Ehdotan, että seuraavan viiden vuoden aikana kaikki poliittinen keskustelu tulee käydä vain ja ainoastaan Tarzanista tutulla isojen apinoitten kielellä. Kielessä on sen verran vähän sanoja, että väärin tulkittavia kielikuvia tuskin syntyy, ja asiat joudutaan muutenkin pitämään rautalankatasolla. Sitten viiden vuoden päästä tuumailtaisiin, että siirryttäiskös sitä suomen kieleen takaisin. Luulisin, että isojen apinoitten kieltä käytettäisiin sen kiistattomien hyötyjen vuoksi jatkossakin eduskunnan suurella enemmistöpäätöksellä.

Ja olishan siinä sekin etu, että valtamedia joutuis vaihteeksi julkaisemaan vaikkapa uutisia.

UUSINTA

Törmäsin uutiseen, jossa eräs koulukiusattu sai tarpeekseen ja tuikkasi kiusaajaansa puukolla. Samoin törmäsin tähän ikävään Iltalehden uutiseen. Minulla ei ole asiaan mitään uutta sanottavaa, sillä vuonna 2007 julkaisemani teksti kattaa koko asian. Laitetaan se siis uudestaan:

*

KOULUN JA KIUSAAMISEN KAKSI ERI MAAILMAA

Kirjoitukseni liittyy MTV3:n pari viikkoa sitten julkaisemaan uutiseen ja sen herättämiin ajatuksiin. Omalta osaltaanhan tämä on vanhan toistoa, mutta kertaushan on opintojen äiti. Uutisen aiheena oli se, että lähes joka toiselta koululta puuttuu suunnitelma koulukiusaamiseen puuttumiseen. Sanamuotohan tuossa on harhaanjohtava, koska uutinen olisi pitänyt otsikoida esim: ”60%:lla kouluista on kirjoitettu, mapitettu ja jonnekin arkistoitu läjä paperia ja 40%:lla taasen ei”.

Ongelmanahan koulukiusaamisessa ei ole se, onko koululla asiasta kirjoitettua tekstiä vaiko ei, vaan se, että pystyvätkö opettajat asiaan puuttumaan. Nykymeininki kun on kouluissa sellainen, että jos joku herranterttu haluaa jostain syystä rääkätä heikompaansa, niin hänhän voi sitä tehdä vaikka tuomiopäivän tappiin asti. Naisvaltainen opettaja-alamme ei pysty puuttumaan asiaan, eikä miesopettajillakaan ole valtuuksia (vaikka kykyä ehkä olisikin) puuttua kansakunnan toivojen itseilmaisuun. Se, jos koulussa rääkätään jotakin, ei ylitä uutiskynnystä, mutta opettajan esim niska-perseotteen käyttäminen rääkkäämisen lopettamiseksi on silkkaa fasismia, ja siitä rääytään mediassa kurkku suorana.

MTV3:n uutisessa kerrottiin myös, että ”myöskään opettajat eivät osaa aina puuttua kiusaamistilanteisiin”. Tulisi sanoa, että eivät uskalla. Eikä heitä voi siitä syyttää. Tommonen, sanotaanko 28-vuotinen kasv.ped.yht.kunt.tiet.selitystiet.ja.piirileikki-ylivälipedagogian maisteri Milla Liimatainen huomaa työssään hyvin nopeasti että henkilökohtaiset ominaisuudet eivät riitä häntä pellenä pitävän mölli- ja pimulauman ruotuun saattamiseen. Jäljelle jää vain opettajan viran itsessään suoma auktoriteetti. Milla hoksaa kuitenkin nopeasti, että jo hänenkin kouluaikanaanhan opettajille vittuiltiin minkä ennätettiin. Ei ole sitä auktoriteettiä.

Jäljelle jääkin sitten akateemisten ammattilaistemme kehittämät menetelmät eli puhuminen, puhuminen ja puhuminen. Keskustellaan kiusaajan kanssa ”avoimessa vuorovaikutuksessa”. Kerrotaan kiusaajalle, että lain mukaan ei saa kiusata. Kyselläänpä kiusaajalta itseltäänkin, että kuinka asiaan tulisi puuttua. Pyritään (edelleen keskustelemalla) siihen, että kiusaaja ”tunnistaa omat tunteensa kiusaamistilanteessa ja sitä kautta oppii oman toimintansa herättämät negatiiviset tunteet kiusatussa”. Ehkäpä (edelleen avoimesti keskustelemalla) autetaan kiusaajaa kehittämään empatian tunteitaan. Lopuksi keskustellaan sekä kiusaajan että kiusattavan kanssa yhtä aikaa, naputellaan tietokoneella hieno sopimus että nyt ei enää kiusatakaan ja sitten vielä sutaistaan nimet alle.

Sillä ilmeisesti puhumalla avoimesti välillämme kaikki tää…selviääää…(Fredi, joskus 1970-luvulla).

Tämän ”avoimessa vuorovaikutuksessa käydyn keskusteluprosessin” aikana kasv.ped.yht.kunt.tiet.selitystiet.ja.piirileikki-ylivälipedagogian maisteri Milla Liimatainen hoksaa itsekin, että tää touhuhan on pelkkää pelleilyä. Kiusattua rääkätään niin kuin ennenkin, ja sattuupa sitten sellaisia tapauksia (mm. Yrjöperskeles on näihin urallaan törmännyt lukuisasti) että nimenomaan tämä rääkätty kaveri otetaan huostaan ja sijoitetaan johonkin laitokseen, jossa on oma koulu. Jotenkin takaperoista.

Mediammekin on mennyt jotenkin siihen halpaan, että uskotaan tätä akateemista sumua. Ongelma ei olekaan itse asia, vaan se, että siitä ei ole kirjoitettu akateemisesti koulutettujen ihmisten suunnitelmaa. Eli siis läjä paperia. Kun opettajan arvovalta on uljaassa peruskoulujärjestelmässämme romahdutettu täyteen nollaan, ei kirjoitettu suunnitelma auta silloin mitään.

Allekirjoittanut kävi koulunsa siinä murrosvaiheessa, jolloin kansakoulu muuttui peruskouluksi. Vanha, ”opettajan autoritääriseen valta-asemaan ja asioitten konemaiseen ulkoa opetteluun” perustunut systeemi muuttui ”yhdessä oppimisen aktiiviseen ja optimistiseen ilmapiiriin, jossa opettaja, yhtenä joukosta, toimi itsenäisen opiskelun koordinaattorina ja tukijana avoimessa vuorovaikutuksessa oppilaitten kanssa” (tuota ”avointa vuorovaikutusta” alettiin silloin 1970-luvulla hokea, eikä mulle ole vieläkään kukaan selvittänyt, että mitä hittoa se oikeastaan tarkoittaa).

Tarkoitushan oli varmasti hieno, mutta lopputulos meni mönkään. Opettajan arvovalta mureni, ja tilanne on huonontunut siitä alkaen. Kun kuria löysättiin, ongelmia tuli lisää, ja niihin vastattiin löysäämällä kuria entisestään ja ongelmia tuli taas lisää jolloin loogisesti löysättiin kuria jne jne.

Koulukiusaaminen on sanana itsessään varsin mieto termi. Sehän tarkoittaa tosiasiassa yhden tai useamman koululaisen toiseen koululaiseen kohdistamaa henkistä ja ruumiillista terroria. Sivistyneen yhteiskunnan luulisi pyrkivän siihen, että sen jäsenet eivät joudu henkisen tahi ruumiillisen terrrorin kohteeksi. Oma yhteiskuntamme on tullut sen verran sairaaksi, että alaikäiset saavat kyllä rääkätä toisiaan mielensä mukaan, mutta (heitä elättävät) aikuiset eivät voi puuttua asiaan kuin leukoja heiluttelemalla. Meillä kun ei enää pakoteta lasta mihinkään. Eikä sitä luunappiakaan saa antaa.

Kuka tällaisesta tilanteesta hyötyy? Kuka tällaista tilannetta haluaa? Eivät kai edes vapaan kasvatuksen ja ”avoimen vuorovaikutuksen” ideologiaa saarnaavat akateemikot. Vaan tietysti, jos jotain asiaa on 30 vuotta hokenut, niin kaipa on vaikeaa tunnustaa, että tämähän meni alunperinkin perseelleen.

Kun laitetaan yhteen sopiva määrä kasvatustieteen teoreetikoita, korkeat virka-asemat, päätösvaltaa ja paljon humanistista hyvää tahtoa, se keitos vastaa tuhovoimaltaan vähintään yhtä jääkäriprikaatia.

*

Onko joku muuttunut vuodesta 2007? No , lähinnä se, että ne viranomaiset, joihin itsekin kuulun ja joilta apua kysellään ovat menettämässä viimeisenkin syömähampaansa. Meillä lastensuojelussa on valtuuksia vieläkin enemmän kuin mitä opettajilla on, mutta meilläkin touhu alkaa mennä siihen, että käydään kuulusteluja siitä, että saiko wanna be-gangsteri henkisen pipin siitä, kun työntekijä sanoi pahasti.

Koulujärjestelmämme on valitettavasti psykopaatin ja sadistin paratiisi.

LENNIPIRKITTA JÄRKKÄÄ KAVEREILLE TÖITÄ

Rakkauden Ministeriön uudelleenmäärittelemisen- ja kärsäntunkemisosaston johtaja Lennipirkitta Löröttät-Sixteen istui mukavasti kalustetussa toimistossaan ja oli hieman huolissaan. Eihän hänellä itsellään sinänsä mitään hätää ollut, elämä hymyili niin kuin se oikeaoppiselle ihmiselle vaan saattoi hymyillä, mutta hän tunsi syvää huolta kolmen hyvän ystävänsä puolesta.

Hänen ystävänsä, ikiopiskelijat Virpi-Irviina, Aina-Impi ja Teppokyllikki olivat nimittäin lopultakin saamassa maisterinpaperinsa valmiiksi. Ja sehän merkitsisi siirtymistä työelämään. Ja eihän se, helvetti soikoon, olisi sopivaa että he joutuisivat jonnekin Hesburgerin kassalle lihankäryyn ja prolepelleilijöitten lässytyksiä kuuntelemaan. Joku raja se ihmisen nöyryyttämisessäkin oli. He tarvitsisivat tukea vaikutusvaltaisilta ystäviltä, ja minähän, piru vie, tuumi Lennipirkitta, olen vaikutusvaltainen ystävä. Sen verran monta mukavaa iltaa on heidän kanssaan tullut istuttua Punavihreässä Viinirypäleessä, että jotain täytyy keksiä.

Lennipirkitta päätti tutustua päivän uutisantiin ja katsoa, löytyisikö sieltä idean juurta. Mitenkäs tuo Kansan Uutisten juttu, katotaas, njämnjämnjäm selitiselitikyllitikutkuti jäänää jäänää luokkajako hilivati, ei, ei tosta oikein kehitä mitään, entäs toi Vihreän Langan juttu njämnjämnjäm nääknääknaaknääk rääkrääkraakrääk soijapapupallitveks ja trallallallei, no joo, toi oli parempi, mut emmä tiedä sittenkään. Mitenkäs toi Ylen juttu tossa njämnjämnjäm sompputemppu rasserasse rappuralli nillinilli, hei toihan on hyvä. Toi on tosi hyvä. Tosta se järjestyy. Katotaanpas palasina, mitä tosta saa aikaiseksi…

Studiotoimittaja

Sitten Suomen somaliyhteisöön, jota pyritään yhdistämään keskustelu- ja kulttuurikerhoilla. Tapaamisilla halutaan saada somalitaustaisten ihmisten ääni kuulumaan nykyistä paremmin suomalaisessa yhteiskunnassa. Erityisesti halutaan etsiä keinoja poistaa rasismia, jota somalit edelleen kohtaavat arkipäivässään.

Toimittaja Reeta Salminen

Kulttuurikeskus Caisassa järjestetään jokaisen kuukauden viimeisenä keskiviikkona kaikille avoin keskiviikkoklubi. Suomessa asuvien noin 13 000 somalinkielisen ihmisen ääni pyritään saamaan klubissa yhteen. Paikalla on eri alojen somalitaustaisia asiantuntijoita.

Jep, eli ääntä kuuluville und rassismus kaputt. No, tästähän kehitelläänkin seuravaa…

MAAHANMUUTTAJIEN YHTEISKUNNALLISEN VAIKUTTAMISEN KOHOTTAMIS- JA KASVATTAMISKESKUS

- Suunnattu erityisesti afrikkalaistaustaisille maahanmuuttajille
- Tavoitteena lisätä maahanmuuttajien lukumäärää eduskunnassa, kunnanvaltuustoissa ja puoluekoneistoissa.

Henkilökunta:

- Johtaja
- Apulaisjohtaja
- 3 poliittisen pyrkyryyden opetuskonsulttia
- 3 etnisyyssyyllistämis- ja rasistikorttivalmentajaa
- 3 toiseusarvostusnostekonsulttia
- 3 etniskiintiövaatimuspakotusnillitysopetuskonsulttia
- 6 tulkkia

No niin, tostahan päästään mukavasti alkuun. Ja antaa mennä, kun on alamäki vaan, mitenkäs se uutinen jatkuikaan…

Toimittaja

Yhteisen äänen löytymiselle on ollut tarvetta. Pari vuotta sitten tehdyn EU-raportin mukaan Suomessa asuvat somalitaustaiset ihmiset ovat yksi eniten syrjityistä kansanryhmistä Euroopassa. Noin puolet heistä kokee tulleensa syrjityiksi arjen tilanteissa viimeisen vuoden aikana. Eniten syrjintää tapahtuu työnhaussa. Erityisen huolestuttavaa Suomessa on ollut somalitaustaisten ihmisten kokema rikollisuus. Vain Tsekeissä romanit kokevat vuoden aikana yhtä paljon rasistisia rikoksia kuin Suomen somalit. Tilanne ei ole kahdessa vuodessa parantunut mihinkään. Keskiviikkoklubilaisista noin puolet on sitä mieltä, että tilanne on sama tai jopa pahempi kuin kaksi vuotta sitten.

Niin, tuo on tietysti vähän hankala, kun nuo rasistinpirut rupeavat herkkään kyselemään, että väitteitten tueksi pitäis esittää joskus jotain näyttöäkin, mutta toisaalta mediahan pysyttelee montuissaan eikä sieltä karkuun lähde, niin että ei muuta kuin härskisti vaan…

RASISTISEN RIKOLLISUUDEN UUDELLEENMÄÄRITTELYN ERIKOISUUDELLEENMÄÄRITTELYOSASTO

- Osaston päätehtävänä on keskittyä valtaväestön erityisesti somalivähemmistöön kohdistamiin tuima katse-, pään kääntäminen-, supina-, ei sanonut päivää- ja ei palkannut töihinrikoksiin, ja osoittaa, että niitten aiheuttamat kumulatiiviset ahdistus- ja pelkotilat aiheuttavat rikoksen uhreilla voimakkaita psykosomaattisia vatsa- ja hengenahdistusoireita, ja täten nämä tähän mennessä väkivallattomaksi luokiteltavat rikokset voitaisiin luokitella rasistisiksi väkivaltarikoksiksi.

- Osasto tekee myös voimakasta työtä sen puolesta, että somalivähemmistöön kuuluvan henkilön väite häneen kohdistuneesta rasistisesta rikollisuudesta hyväksytään suorana todisteena oikeudessa ilman varsinaista näyttöä. Tällä tavoin pyritään saamaan tähän mennessä piiloon jäänyt ja toteen näyttämätön rasistinen rikollisuus julkisuuteen ja rangaistavaksi. Osasto selvittää myös yhteiskanteen mahdollisuutta erityisen rasistisiksi todettujen kaupunginosien kantaväestöä kohtaan.

Henkilökunta:

- Johtaja
- Apulaisjohtaja
- 6 rikosilmoituspoliisiruuhkauttajaa
- 6 rikostutkimuksen ensisijaisuusvaativaa erityisavustajaa
- 6 erityispuolestaloukkaantujaa
- 6 etnosyyllistämis- ja rasistikortinheiluttajakonsulttia
- 18 tulkkia

No joo, mitä härskimmin, sen paremmin. Ettei vaan kukaan tomppeli kuvittelis, että tässä ollaan jotenkin epävarma asiasta. Vaan vieläkös siitä uutisesta löytyis jotain…

Abdirahim Husu Hussein, tiedottaja, Kanava-järjestö

Viimeksi meillä tuli nuori, 13-vuotias poika, joka oli ihan järkyttynyt, kun hänet metrossa haukuttiin terroristiksi. Jotain suomalaisia vanhempia ihmisiä, olivat haukkuneet hänet. Ja hän halusi tietää, minkä näköinen hänen pitäisi olla, että hän ei näyttäisi enää terroristilta.

Aww, tää on ihqu. Loistavasti keksitty. Tästähän rääpäistään muutamalla kynänvedolla…

RASISTISEKSI KOETTUJA KOKEMUKSIA KOKENEITTEN TUKI- JA TUTKIMUSKESKUS RAKKO

- Tuki- ja tutkimuskeskuksen tehtävänä on antaa terapia-apua rasistiseksi koettuja kokemuksia kokeneille, erityisesti afrikkalaisperäisille maahanmuuttajille. Lisäksi tuki- ja tutkimuskeskus suorittaa tutkimustyötä, jonka tarkoituksena on määrittää, mitkä kaikki arkipäivän kokemukset saattavat olla rasistiseksi koettuja kokemuksia.

Henkilökunta:

- Johtaja
- Apulaisjohtaja
- 6 rasismikokemusterapeuttia
- 6 erityispuolestaloukkaantujaa
- 6 rasismia löytävää virkamiestä
- 3 älämölökulttuuripaukuttajaa
- sormivärierityiskonsultti
- sakuraliituerityiskonsultti
- ilmapalloerityiskonsultti
- 6 rasismia vielä enemmän löytävää tutkijaa
- 18 tulkkia

Jeppu jep. Sehän alkaa olla siinä. Siihen tietysti pitää lisätä vielä näitä kaikkea kolmea palveleva yhteistiedotusosasto, joka pitää huolen, että mediassa muistetaan tämän upouuden toiminnan ehdoton välttämättömyys. Huutaen hyvä tulee. Tään paketin saa mukavasti alulle siinä vaiheessa kun Virpi-Irviina, Aina-Impi ja Teppokyllikki ovat saaneet maisterin pahvinsa hankittua.

Nyt ei sitten muuta kuin paperit kasaan ja niitä Vilijonkalle näyttämään. Sehän laukee housuihinsa heti, kun tään suunnitelman näkee ja lämpsii leimat paperiin. Tätä vois oikeastaan näyttää Tarjallekin, niin saatais tähän vielä kivasti loppusuoralla olevan arvopresidentin arvotukea. Tarjahan vois vielä mainostaa, että juuri tämä on osa sitä poliittista perintöä, jonka minä haluan presidentinkaudeltani epädramatisoidulle Suomelle jättää.

Jaa, kellohan alkaa ollakin jo pykälässään. Ei menny hukkaan tämäkään työpäivä. Kyllä tässä on nyt ansainnut muutaman punkkulasin Punavihreässä Viinirypäleessä. On se vaan niin, että röyhkeä pärjää aina. Heikot sortuu elon tiellä, mamma senkun porskuttaa…

KALJUPÄISIÄ UUTISHAVAINTOJA OSA XXVI

1. Pitivät ne vaalitkin

Suomessahan pidettiin presidentinvaalit, ja Sauli Niinistö voitti ja on ainakin seuraavat kuusi vuotta Suomen presidenttinä. Onnittelut hänelle. Tietysti mies olisi voinut olla Mies isolla kirjaimella ja ottaa haltuunsa presidentinviran jo vuonna 2000 ja deletoida suomalaisilta kaksitoista Halosen vuotta. Noste hepulla oli silloin sen verran vahva, että se olisi onnistunut heittämällä.

Saulilla on mahdollisuus nousta koko kansan presidentiksi. Tai ainakin hänellä on mahdollisuus yrittää sitä. Aivan kuin oli hänen edeltäjällään, joka ei pitänyt sitä niin tärkeänä. Hän päätti olla arvopresidentti, eli tunkea arvojaan sellaistenkin ihmisten kurkkuun, joita eivät hänen arvonsa kiinnostaneet. Kuulunpa niihin itsekin. Tarja Halosen presidenttikaudesta on kirjoitettu paljon, ja tullaan jatkossa kirjoittamaan vielä enemmän. Olenhan itsekin tuosta ihmisestä muutaman jutun naputellut.

Halosen kaudesta voisi kirjoittaa pitkästi (jonka moni varmasti tekee) tai lyhyesti. Päädyn lyhyempään versioon. Kokonaiskuva Halosen kaudesta tiivistyy minulle siinä, että kun Halosen kaudella suomalaiset miehet ottivat ihan oikeaa osumaa sotavaltion palveluksessa sekä kotimaan kovapanosammunnoissa että noissa järjettömissä ulkomaankomennuksissa, niin Tarjahan ei nakannut paskaakaan.

Kun sen sijaan muutamat suomalaiset varusmiehet kirjoittivat keskenään semmoisen vihkosen, jossa puhuttiin rumia naispuolisista varushenkilöistä, niin presidentinlinna nosti taivaan korkean älämölön. Naisten henkinen pipi oli Tarjalle pahempi kuin miesten ruumiillinen pipi.

Koko kansan presidentti voi olla monella tavalla. Tarjan tapa oli hänen oma tapansa. Uskon, että Sauli pärjää paremmin. Tietysti aikaisemman presidentin saavutuksia ei ole kauhean vaikeaa ylittää.

Antaisin vinkin Saulille. Ota se termi ”arvopresidentti” kiinni, käske turvamiestesi valaa se betoniin ja upota se jonnekin puoleen väliin Suomenlahtea. Termi kerkesi hapantua viimeisen kahdentoista vuoden aikana varsin pahasti. Niin kuin hauki pari viikkoa nostamattomassa verkossa.

2. Hypetystä, pakkohypetystä ja hyvät bailut
Näitten presidentinvaalien ilmiönä oli aivan tolkuton Haaviston takana oleva vihreä hypetys, jota media tuki minkä ennätti ja teki sen itse asiassa huomattavasti isommaksi kuin mitä se oikeasti olikaan. Itse kun olen vähän yksinkertaisempi, niin kattelen noita vaalituloksia, eikä aikaisemmissa presidentinvaaleissa kakkoseksi jäänyt ole koskaan saanut niin paljon selkäänsä. Esmes vuonna 2000 huomattavan epäsuosittu Esko Aho pärjäsi paljon paremmin.

Tietysti vihreällä puolella ajatellaan, että nyt kun saatiin oma ehdokas kakkoskierrokselle, niin se nostehan vie jatkossa puolueen suuriin ja kauniisiin voittoihin. Luulo on sinänsä perusteltu, sillä edellisen kerran, kun pienpuolueen ehdokas (ja vihreät ovat pienpuolue, vaikka se heitä kuinka vituttaakin) oli kakkoskierroksella, hän oli RKP:n Elisabeth Rehn. Hän sai vuonna 1994 ykköskierroksella 22% äänistä ja kakkoskierroksella 46,1% äänistä.

Ja Lissuhype toi todellakin paljon ääniä RKP:n lakkariin, sillä kun puolue oli saanut vuoden 1991 eduskuntavaaleissa vain 5,48% äänistä, oli Lissuhypetyksen seurauksena puolueen äänisaalis vuonna 1995 5,14%, vuonna 1999 5,12%, vuonna 2003 4,61%, vuonna 2007 4,57% ja vuonna 2011 4,28%. Samanlaista menestystä toivotan tietysti vihreille.

Vaan se, mikä minua tossa hypetyksessä on eniten mietittänyt, on se, että mikäli joku ihminen sanoi, että hän ei voi äänestää Haavistoa, koska Haavisto on homo, niin se mielipide tyrmättiin naurettavana. Mutta toisaalta ihmiset hypettivät, että nyt on aika saada Suomeen suvaitsevaisuuden osoituksena homoseksuaalinen presidentti. Eikös tämä ole ihan yhtä naurettavaa? Homoseksuaalisuus ei varmaankaan ole este presidentinviran hoitoon. Mutta onko se myöskään minkäänlainen suositus?

Minä en voinut äänestää Haavistoa, koska miellän hänet poliittisesti vihollisekseni. Mutta pidän häntä sinänsä ihan täysjärkisenä miehenä, vaikka hän viholliseni ehkä onkin. Ja luulen hänen tajunneen, että tässä pekkahypetyksessä ei ollut kyse hänestä. Vaan siitä, että piti saada pystyyn perinteiseen kaupunkivihreään tyyliin hyvät bailut. Jossa, bailujen ohessa, tyypit saattoivat ruokkia omaa egoaan yhdessä samanhenkisessä mukavassa seurassa.

Minähän olen tämmöinen tavallinen impivaaralainen, enkä ymmärrä, miksi jonkun ihmisen homoutta pitää hypettää. Minä olen mielestäni kovasti suvaitsevainen, sillä en halua homoseksuaaleja hirtettävän, niin kuin joissain maissa tapahtuu. Yhdenkään homoseksuaalin ei myöskään tarvitse taholtani pelätä väkivallan tekoja tai edes suunsoittoa.

Ja eikö se riitä? Minulle nimittäin ajatus homoseksuaalisuudesta on vastenmielinen. Minusta vaan yksinkertaisesti on vastenmielistä ajatus, että kaksi jätkää jyystää toisiaan. Ja vaikka kuinka suvaitsevainen ja nykyaikainen pitäisi olla, niin se on minulle silti vastenmielistä. Minä kun satun olemaan hetero. Ja vielä vastenmielisempää on se, että minun pitäisi jotenkin julkisesti hypettää homouden puolesta, sen takia, että joku muu sitä hypettää niin kovaäänisesti. Jos minulla on äänestysvaihtoehtona kaksi täysin tasavahvaa heppua, joista toinen on hetero ja toinen on homo, minä äänestän heteroa. Ja minulla on siihen kaikki oikeus. Piruakos te sille mahdatte? Vertaus oli muuten keksitty, se ei liittynyt näihin vaaleihin. Haavisto on vihreä, hyvästä käytöksestään ja rauhallisuudestaan huolimatta, mutta jos vihreä katsoo poliittiseen peiliinsä, sieltä irvistää vastaan Anni Sinnemäki.

Homous on ilmiö, joka minulle on henkilökohtaisesti vastenmielinen. Mutta minä annan homojen olla rauhassa, elää ja menestyä. Kaikin mokomin, kaikessa rauhassa. Luulis riittävän.

Mielestäni olen tässä asiassa suvaitsevainen. Mutta sitähän on suvaitsevaisuutta ja sitten ultrabrasuvaitsevaisuutta. Ja ultrabrasuvaitsevaisen mukaan on varmaan järkyttävää, että minun kaltaisellani ihmisellä voi edes olla äänioikeus. Vaan niin se vaan mulla kumminkin on. Ja on tullut vielä käytettyäkin. Ihan turha mutista. Ette te sitä minulta pois saa. Vaikka kuinka vituttaisi. Ja, piru vie, nimeni on Leegio, sillä meitä on monta. Ja Leegio ajattelee, että oli varmaankin aika epäreilua Haavistoa kohtaan kun te ette antaneet hänen käydä kampanjaansa presidenttivaaliehdokkaana, vaan hypetettynä homona. Niin että se oli teille aihe hyviin bailuihin. Ei Haavistolla ollut edes mahdollisuutta puhua Leegiolle, koska te puhuitte asian valmiiksi hänen puolestaan.

No, joka tapauksessa Niinistö voitti, ja vihreitten bileissään kuvittelema antijytky unohtuu hyvissä ajoin ennen kunnallisvaaleja. Mutta saivathan ne aikaiseksi mukavan ylemmyydentuntoisen jeesustelun säestämät hyvät bileet samanhenkisessä seurassa. Ja eikös se tuossa kaupunkivihreydessä sitä tärkeintä ole? Melko selvää on, että eihän Haaviston Pekka tätä blogia lue, mutta jos lukis, niin ehkäpä hän kiistatta älykkäänä miehenä tuumisi, että parempi rehellinen vihollinen, kuin kannattaja, joka korkkaa pullon skumppaa, menee kattelemaan Ultra Brata ja sitten kyselee, että missäs ne seuraavat tiedostavat bileet olikaan?

3. Tietyt asiat vaan pysyy ja paranoo
Mietitäänpä sellaista tilannetta, että Yrjö menisi virkaa tekeväksi päätoimittajaksi semmoseen pienilevikkiseen lehteen. Sanotaan, että lehden nimi olisi vaikka Uusi Nyrkkiposti. Lehti ilmestyisi vain neljä kertaa vuodessa, ja sen painos olisi 3000 kappaletta, joista suurin osa menisi Jätkänräkä ry:n jäsenille jäsenetuna eli toisin sanoen lehden varsinaisia tilaajia olisi noin kuusitoista kappaletta.

Ja sitten kun Ykä olisi saanut tämän ”huomattavan” tehtävän, niin Ykä alkaisi uhoamaan, että tänä vuonna Uusi Nyrkkiposti-kollektiivi aikoo kammeta yhteiskunnan miesvihamielisyyden sijoiltaan, korjaa typerän maahanmuuttopolitiikan, ratkaisee talouskriisin ja panee pisteen vihervasemmiston nousulle.

No johan siinä kaveritkin alkaisi vittuilemaan, että mitenkäs on, Ykä, mitäs jos kokeilisit vaikka tota suuruudenhulluutta, se kuulemma pullistuttaa mukavasti. Ja olikos sulla noitten pitkäaikaisvaikutteisten mielialalääkkeitten annostus milloin viimeksi tarkistettu?

Ja oikeassahan ne heput olisivat. Voi että mua hävettäisi. Johan mulle naurais naurismaan aidatkin. Ja varsinkin tää vihervasemmistolainen media pitäis mua esimerkkinä siitä, että näillä hepuilla on lähtenyt mopo lapasesta ihan tyystin. Minä tuumisin, että jos tästä haluaa vielä munata enempää, niin sitten pitää mennä pelaamaan lätkää Takahikiän Ponnistuksen seittemännen divisioonan joukkueeseen ja uhota, että vuoden päästä me hakataan Detroit Red Wings.

Vaan minähän olenkin vain Ykä. Tämähän ei koske Akuliina Saarikoskea. Niin joo, hänhän on vaihtanut nyt nimensä, se on nykyisin Atlas. Olkoon minun puolesta vaikka Metvurst. Meinaan, Atlas kannattelee taivaankantta hartioillaan, ja siihen ei Akuliinan hartiat riitä.

Mutta Akuliinahan meni semmoseksi virkaa tekeväksi päätoimittajaksi semmoseen pienilevikkiseen lehteen. Sen nimi on Tulva. Se ilmestyy neljä kertaa vuodessa, ja sen painos on 3000 kappaletta, joista suurin osa menee Naisasialiitto Unionin jäsenille jäsenetuna.

Saatuaan tämän pestin Akuliina uhoaa tapansa mukaan:

Tänä vuonna Tulva-kollektiivi aikoo kammeta yhteiskunnan naisvihamielisyyden sijoiltaan, hajottaa patriarkaatin, ratkaista talouskriisin (ilman että sosiaaliturvamme siirtyy tulonsiirtona pankeille), ja panna pisteen uusoikeiston nousulle.

Eikä hänelle vittuilla median puolelta mitään. Pimu otetaan ihan vakavasti.

Itse mietin (taas kertaalleen) sitä, että uskooko pimu ihan oikeasti siihen mitä julistaa, vai onko hän pirun ovela kaappihetero, joka tuumii että no tästähän se leipä lähtee? Vähän niin kuin se Porno-Sundman siinä Raid-sarjassa?

Vaan joku taho tuumii, että pimun tarttee saada tuota mediatilaa. Onko sukunimellä sitten niin suuri voima? Eihän meillä pitänyt olla enää aatelisia. Vai kuvitteleeko joku taho ihan tosissaan, että Akuliina saa aikaiseksi jonkinlaisen ajatusten vallankumouksen?

4. Muuttuvat maat ja mannut

Tarja Cronbergin sitten ilmaisi mielipiteensä käydystä vaalikamppailusta. Oletettavasti hän ajatteli, että hänen mielipiteensä haluttiin kuulla. Cronberg mainosti, että käydyn vaalikamppailun myötä Suomen maine maailmalla on nyt sitten parantunut. Varsinkin ranskalaiset ovatten todella hurmoksissa.

Koska Hotelli Yrjöperskeleen respassa uskotaan kuitenkin siihen, että tavallinen Jean-Pierre ei nakkaa paskaakaan Suomen presidentinvaaleista eikä mitä varmimmin ole niistä kuullutkaan, voidaan päätellä, että Ranska on Cronbergin mielestä hänen kanssaan lattea ryystävä pieni punaviherelitistinen porukka. Vaan eihän siinä mitään, jokainen saa muodostaa käsityksensä maista ja mannuista mielensä mukaan.

Vaan otetaanpa asian tiimoilta pieni testi. Aikaa kymmenen sekuntia. Luetelkaa kolmet Euroopassa viimeksi käydyt vaalit, niitten tulokset ja ennen kaikkea se, minkälaisia tuntemuksia käydyt vaalikamppailut teissä herättivät. Aika alkaa nyt.
.
.
.
kymmenen sekuntia
.
.
.
Aika täynnä. Mikä oli tulos? Jaa? No niinhän mä vähän arvelinkin.