JOTAIN IHAN MUUTA CXIV

Eli Suuren ja Mahtavan suuret ja mahtavat innovaatiot

Käydäänpä menneisyysmatkoilla vaihteeksi Kekkoslovakian sijasta silloisessa itäisessä naapurissamme eli Rauhanvaltio Neuvostoliitossa. Sanotaan, että Amerikoissa kaikki on suurempaa mutta kun kyse on kaikenlaisista suurista ja suuruudenhulluistakin ideoista niin ei se Neuvostoliitto kyllä pahemmin jälkeen jäänyt. Käydään niitä muutama läpi, aloitetaan ajasta ennen kakkosrähinää ja esitellään Kalinin K-7:

Tämä prototyyppiasteelle jäänyt seitsenmoottorinen ja kooltaan jenkkien B-52-pommaria vastaava monsteri oltiin suunniteltu sekä siviili- että sotilaskäyttöön. Siviilikäytössä se olisi kuljettanut 120 matkustajaa (matkustamot olivat siivissä, ei rungossa) ja lisäksi 7.000 kiloa rahtia. Sotilaskuljetuskoneena se olisi kuljettanut 112 täysin varustettua laskuvarjomiestä ja pommikoneena puolestaan 9.600 kiloa pommeja. Kulkua olisi turvannut kahdeksan 20 mm tykkiä ja kahdeksan 7,62 mm konekivääriä. Ainoa prototyyppi tuhoutui lento-onnettomuudessa vuonna 1933.

Innovaatioita kehitettiin myös kakkosrähinän eli Suuren Isänmaallisen Sodan aikana. Ja yksi innovaatio oli lentävä panssarivaunu Antonov A-40 Krylya Tanka:

Teknisesti ottaen kyseessä ei ollut lentävä, vaan liitävä T-60 panssarivaunu jonka vetäjäksi suunniteltiin raskasta TB-3-pommikonetta. Yksi puolittain onnistunut koelento suoritettiin. Vetokoneen oli pakko irroittaa panssari ennen aikojaan koska sehän ei ole varsinaisen aerodynaaminen. Panssarin laskeutuminen kuitenkin onnistui. Joka tapauksessa projekti jäi prototyyppivaiheeseen.

Jonkinlaiselta ilmailusirkuksen numerolta taas vaikutti ennen kakkosrähinää kehitetty Zveno-projekti:

Tässähän raskaaseen pommikoneeseen lastattiin kahdesta jopa viiteen hävittäjää jotka sitten lensivät vapaamatkustajina varsinaiselle taistelualueelle. Itse asiassa näitä jopa käytettiin sotatoimissa Saksan ja Neuvostoliiton rähinän alkuvaiheessa ja eräässä tehtävässä kyytiin lastatut ja pommeilla varustetut hävittäjät tuhosivat romanialaisen Tonavan yli johtavan sillan. Projekti lopetettiin vuoden 1942 alussa mutta sillä ehdittiin osallistua kolmeenkymmeneen taistelutehtävään.

Sodan jälkeen neuvostoinnovaatioita nähtiin myös Antarktiksella ja sellainen oli  Kharkovchanka-vaunu:

T-54-panssarivaunuun pohjautuvassa vaunussa oli pieni keittiö, wc, uuni ja punkat kahdeksalle. Näitä kuljetettiin Antarktiksella sijaitsevalle Neuvostoliiton Vostok-tutkimusasemalle ja toisin kuin moni muu innovaatio nämä lienevät olleet ääriolosuhteissa hyvinkin käyttökelpoisia. Itse asiassa tuostahan saisi tuunailtua mainion liikkuvan kesämökin.

Vostok-asema

Itänaapurihan on aina uskonut tykistön voimaan mutta joskus sekin menee liioitteluksi josta yksi esimerkki oli 1950-luvun lopussa kehitetty 2B1 Oka-telakanuuna:

Tämän 20-metrisellä putkella varustetun 420-millisen kanuunan tarkoituksena oli ampua 750 kilon painoisia kranaatteja, nimenomaan taktisia ydinlatauksia. Kovin suureen tuotantomäärään se ei päässyt, johtuen varsin heikosta – ylipitkä putki – kenttäkelpoisuudesta sekä siitä, että itse vaunun runko ja moottorin vaihteisto eivät kestäneet voimakasta rekyyliä

Lisäksi 1960-luvulla tämän tyyppiset aseet muuttuivat muutenkin vanhentuneiksi ohjusten tullessa kuvaan mukaan. Ohjuksethan kasvoivat aina suuremmiksi ja niinpä tarvittiin jälleen neuvostoinnovaatiota että niitä saatiin kuljetettua jonnekin. Ja kyseinen innovaatiohan oli MAZ-luokan kuormurit joista viimeisin ja suurin oli MAZ-7907:

Kevyt ja helposti hallittava kauppakassi myös perheen äidille.

Tämä 24x24-masiina liikkui kahdella 1250 hevosvoiman Klimov GTD-1250TFM-kaasuturbiinikoneella jollaiset oli alun perin suunniteltu T-80-panssareille ja se kuskasi 104,5 tonnin kuorman.

1960-luvun alussa Rauhanvaltio kehitti kaikkien aikojen suurimman sotilaallisen hirviön eli Tsar-bomban jossa oli räjähdystehoa 50 – 60 megatonnia. Jos kyseinen pommi räjähtäisi Helsingin yläpuolella niin Nukemap-sivuston mukaan tuho olisi seuraavanlainen:

Eli Helsinki, Espoo ja Vantaa muuttuisivat lähinnä höyryksi ja lännessä Inkoo, pohjoisessa Hyvinkää ja idässä Porvoo syttyisivät vielä palamaan. Noissa paikoissa suojattomille ihmisille tulisi kolmannen luokan palovammoja. Lounaistuulella radioaktiivinen laskeuma yltäisi Etelä-Savon Puumalaan saakka.

Itänaapurimme otti myös miinanraivauksen vakavasti ja kehitti sitä varten Progrev-T:n:

Kyseessä on T-54-panssari jonka torni on korvattu MiG-15-hävittäjän suihkumoottorilla jonka oli tarkoitus paineellaan räjäyttää kaikki edessä olevat miinat. Jonkin tiedon mukaan näitä on käytetty jonkun verran Afganistanissa mutta laajempaan tuotantoon se ei päässyt.

Siirrytään sitten maalta ilmaan. Tai veteen. Tai jotakin. Eli esitellään Lun-luokan ekranoplan:

Tämä ns. maaefektiä hyväkseen käyttänyt möhkäle lensi muutaman metrin vedenpinnan yläpuolella maksimissaan 550 kilometrin tuntinopeudella. Siinä oli kahdeksan Kuznetsov NK-87-suihkumoottoria, sen pituus oli 73,8 metriä, se kuljetti 100.000 kilon kuorman ja siinä oli aseistuksena kuusi meritorjuntaohjusta sekä neljä 23-millistä kaksiputkista ilmatorjuntatykkiä.

Alus rakennettiin 1987 ja sitä valmistui vain yksi kappale. Näin äkkiseltään ajatellen se olisi ollut aika pirunmoinen torjuttava maihinnousuoperaatioissa.

Vaan suunnittelihan Neuvostoliitto myös lentävän lautasen eli EKIPin:

Siitä ei sinänsä tullut sen valmiimpaa mutta vielä Venäjän aikaan sen tiimoilta tehtiin jonkinlaista tutkimustyötä. Hieman pidemmälle päästiin helikopterin ja lentokoneen yhdistelmässä Kamov Ka-22:

Näitä masiinoita valmistettiin 1960-luvun alussa neljä kappaletta ja niiden suoritusarvot olivat huomattavan hyvät. Huippunopeus oli 375 km/h, lakikorkeus 5.500 metriä ja se kuljetti sata matkustajaa tai 16 tonnin kuorman. Koska koneita tuhoutui kaksi, niin niiden valmistus kuitenkin lopetettiin.

Siirrytään sitten vakaasti maan pinnalle. Tämä UAZin ja korkkiruuvin sekoitus eli ZVM-2901 kulki aivan missä tahansa maastossa, hangessa tai vedessä ilman suuria ongelmia:

Laite ei kuitenkaan päässyt suureen tuotantoon ja tämä johtui sen alhaisesta nopeudesta.

Se kaikkein hurjin innovaatiohan ei ollut tekniikkaa vaan luonnon muokkaamista eli suunnitelma Siperian jokien uomien muuttamisesta niin, etteivät ne olisi laskeneetkaan Jäämereen vaan uomat käännettäisiin kuiviin Keski-Aasian neuvostotasavaltoihin.

Jonkunlaista suunnittelua tähän oli ollut jo tsaarin aikaan mutta neuvostoaikaan sitä mietittiin hiukka vakavammin. Varsinaisilla kaivinkoneilla homma olisi varmaankin jäänyt vaiheeseen joten uomia oltiin suunniteltu tehtävän ydinpommeilla. Ehkä on hyvä, että kyseinen projekti jäi tekemättä. En ole alan spesialisti mutta olettaisin että jonkin sortin ympäristökatastrofihan siitä olisi saatu aikaiseksi. Neuvostoliittohan oli muutenkin hyvä kehittämään ympäristökatastrofeja.

Neuvostoliitossahan oli myös maailman suurin vankila. Sen pinta-ala oli 22 402 200 km² ja siinä oli vuonna 1991 noin 293 miljoonaa vankia joista suurin osa kärsi elinkautista ilman mahdollisuutta vankilasta poistumiseen.

Ja niin juu, Neuvostoliitossa tietysti kokeiltiin kymmeniä vuosia innovaatiota nimeltä sosialismi:

Ja tässähän näitä innovaatioita taas tällä erää. Ensi kerralla varmaan jotain ihan muuta.

KALJUPÄISIÄ UUTISHAVAINTOJA OSA CLI

1. Oikeuslaitoksen viesti tuontitavaratappajille

Kaivopuistossa suomalaisen nuoren miehen tappaneet tuontitavarat ovat sitten puolentoista vuoden nyhjäämisen jälkeen lopultakin tuomiolla. Oikeusprosessi kertoo Suomen jo aikaa sitten vasemmistolaistuneen oikeusjärjestelmän tavoista ja käytännöistä. Eli tappajia oli kolme. He olivat kaikki tappamassa suomalaismiestä.

Mutta.

Poliisin tutkinnassa ei voitu osoittaa, kenen isku johti nuoren miehen kuolemaan. Siksi tapaus ei edennyt syyttäjälle kuolemantuottamuksena.

Ei syytettä taposta. Ei edes kuolemantuottamuksesta. Näitä tuontitavaratappajia syytetään vain pahoinpitelystä. Vaikka mies on tapettu, niin oikeus suhtautuu asiaan kuin nämä tappajat olisivat vain lyöneet läsärit naamalle. Sehän oli vaan viaton ja vähän lapasesta lähtenyt kepponen.

Tämän kaltaisia tapauksia on ollut ennenkin. Ja eritoten tuontitavarallemme kyseessä on selkeä viesti suomalaiselta järjestelmältä. Jos haluatte tappaa jonkun, tehkää se porukalla, hakkaamalla ja potkimalla. Ilman terä- ja tuliaseita. Selviätte minimaalisilla syytteillä ja ette välttämättä joudu edes vankilaan.

Voitte olla varmoja että tuontitavara nauraa suomalaisille taas kerran paskaista naurua.

Muistakaa, että kaduillemme piti saada sitä jännää etnistä värinää. No, sitähän on saatu. Runsain mitoin.

2. Helsinki Volkspolizei.

Poliisi on sitten innolla puhdistamassa rivejään poliittisesti epäilyttävistä jäsenistään ja epäilyttäväksi pääsee varsin vähällä. Otetaan otteita tuoreesta uutisesta:

Poliisissa iso puhdistusaalto: ”Väärään” some-ryhmään kuuluminen johtaa potkuihin

Ainakin puolenkymmentä pääkaupunkiseudun poliisia on irtisanottu äärioikeistolaisina vihapuheina pidettyjen some-keskustelujen tai yksityisviestien perusteella.

Pelkkä ryhmään kuuluminenkin on voinut johtaa potkuihin, vaikka mitään vihapuheeseen viittaavaa ei olisi sinne kirjoittanut saati syyllistynyt asiassa mihinkään rikokseen.

Syyttäjät viimeistelevät parhaillaan uusinta äärioikeistolaiseksi tulkitun poliisien WhatsApp-ryhmää koskevaa syyteharkintaa.

Huomatkaapa uutisoinnissa termit ”äärioikeistolaisena vihapuheena pidettyjen” sekä ”äärioikeistolaiseksi tulkitun”. Asioita on selvästi tulkittu poliittisen oikeaoppisesti ja tästähän poliisi ilmoitti jo aikaisemmin viime vuonna:

Tunnistamista on epäilemättä kehitetty ja sitä kehitetään koko ajan. Jopa niin hyvin että potkut saavan puheen ei tarvitse olla enää vihapuhetta. Tai edes sellaiseksi tulkittavaa. Laitetaan vielä ote uutisesta:

Aluesyyttäjä Hämäläinen kertoo Iltalehdelle, että nyt esillä olevaan ryhmään kuuluneiden rikosepäilyt eivät kenenkään osalta täytä niin sanotun vihapuheen kriteereitä siitäkään huolimatta, että monet kirjoituksista ovat olleet epäkorrekteja ja ulkomaalaisvastaisia.

*

Miesten välinen kahdenkeskeinen viestienvaihto sisälsi kolmen vuoden ajalta parikymmentä viestiä, jotka olivat suurimmalta osaltaan jatkolähetettyjä meemiviestejä ja vitsejä. Poliisilaitoksen johto tulkitsi ne rasistisiksi sekä piittaamattomaksi suhtautumiseksi perusoikeuksiin ja ihmisoikeuksiin.

Poliisijohto tulkitsi. Herättääkö luottamusta poliisiin? Yksityisviesteinä lähetetyistä vitseistä ja meemeistä potkut? Suojeleeko poliisi enää suomalaisia vaiko pelkästään Oikeaa Aatetta? Ja herää myös kysymys, että koska sama käytäntö leviää laajemminkin julkiselle sektorille?

3. Ämpäri täyteen pisara kerrallaan

Hotellin respassa uskotaan, että suvaitsevais-tiedostavaistolla on käynnissä jonkinlainen jatkuva (r)aivoriihi jossa pähkäillään porukalla että hei, mitäs asiaa ei olla saatu vielä LGBTQTiiTyytytettyä. Ja nyt siinä (r)aivoriihessa joku on saanut sitten taas kertaalleen uuden kuningatarajatuksen:

Niin. Uutinen siis kertoo että ”uusi veistos tuotettiin vanhemmilta, huoltajilta ja lapsilta itseltään tulleen palautteen perusteella.” Herää vaan kysymys, että kuinkahan paljon tuota palautetta on tosiasiassa tullut? Vai onko palaute tullut samoilta tahoilta jotka ovat vaatineet pallopääliikennemerkit, sukupuolineutraalit henkilötunnukset ja feministiset joulupukit? Kansan syviltä riveiltä joiden määrän voi laskea sahatyömiehen sormilla?

Mitä seuraavaksi? Varmasti jotakin. Kyllä (r)aivoriihi keksii. Ja se on väsymätön.

4. Flashback

Kommentoija Ano laittoi hiljattain blogiin linkin vihreästä tietotaidosta ja äärimmäisestä vakuuttavuudesta vuodelta 2018. Laitetaanpa video pyörimään tässäkin. Onhan se meinaan aika legendaarinen:

Tästähän voisi ajatella että olipa oikeastaan aika hellyttävää. Mutta sitten mieleen juolahtaa kysymys. Kuinkas paljon tuo oikeastaan eroaa nykyisen hallituksemme linjasta?

Ja asia ei naurata enää ollenkaan.

MUUAN SYYTTÄJÄ JA HETEROPULMA

Radanvarsikaupunki, lähitulevaisuudessa…

Radanvarsikaupungin syyttäjä Juhani Fräsk istui toimistossaan ja raapi päätään. Hänellä oli visainen pulma. Piti nimittäin saada muuan mies syytteeseen. Ja vielä kiihottamisesta kansanryhmää kohtaan. Ylemmältä taholta oli annettu selvä viesti että vaikka esitutkinnan aineisto oli laihaakin laihempi ja joskus menneiden vuosien mittarilla jopa naurettava niin nyt syytetty oli saatava tuomiolle. Ajan hengen mukaisesti.

Kyseisen miehen nimi oli Jouko Jötikkä. Kaikkihan oli lähtenyt siitä, että Radanvarsikaupungin työntekijät määrättiin vapaaehtoisina yleiseen mielenosoitukseen jonka sanoma oli että homoseksuaalisuus on täsmälleen yhtä normaalia ja kaunista kuin heteroseksuaalisuus ja siitä sai puhua sekä julkisesti että yksityisesti vain positiivisessa sävyssä. Mielenosoitukset järjestettiin peräkkäisinä päivinä aina yksi kaupungin osasto kerrallaan. Ensimmäisenä oli vuorossa Radanvarsikaupungin yleinen asioita säätävä, sähläävä ja säveltävä subdiviisio.

Valtaosa työntekijöistä osallistui mielenosoitukseen. Osa ihan innolla ja osa puolestaan ymmärtäen että vapaaehtoisuuden määrittely oli saavuttanut itäsaksalaisen tason joten oli parempi mennä virran mukana ja välttyä hankaluuksilta. Mutta osaston ATK-tukihenkilö Jouko Jötikkä oli todennut että pitäkääpä tunkkinne. Jonka seurauksena kyseisen subdiviision työntekijöistä neljä oli tehnyt häntä vastaan rikosilmoituksen. Olisivat nyt perkele jättäneet tekemättä. Nyt Fräskin oli pakko panna mylly jauhamaan ja valtakunnansyyttäjävirasto tykkäsi kyseisen kaltaisista tapauksista kuin hullu polkasta. Fräsk kävi vielä läpi poliisikuulustelun materiaalia. Kuulustelijana oli ollut vanhempi konstaapeli Sirje Suhala:

*

SS: Niin te siis kieltäydyitte osallistumasta kyseiseen puolivapaaehtoiseen yleistä ja yhtäläistä homosympatiaa julistavaan mielenosoitukseen?

JJ: Niin kieltäydyin. Kai te sen itsekin tiedätte kun panitte poliisipatrullin raahaamaan minut tänne.

SS: Onko teillä väkivaltafantasioita homoseksuaaleja kohtaan?

JJ: Ei niin minkäänlaisia. Ei ihmisiä saa mennä pieksämään.

SS: Onko teillä tarkoituksena vaikeuttaa jollain tavalla homoseksuaalien elämää?

JJ: Ei niin mitenkään. Olkoot ja eläkööt.

SS: Onko teillä tarkoituksena harjoittaa jonkinlaista homovastaista propagandaa esimerkiksi sosiaalisessa mediassa?

JJ: Ei ole. Eikä minulla ole tarkoitus pieksää suutani homoille muutenkaan.

SS: No minkä vuoksi te tietoisesti kieltäydyitte osallistumasta tämän homomyönteiseen mielenosoitukseen?

JJ: Koska en tykkää valehdella. En itselleni enkä muille. Kas kun kyseisen sovellettuun vapaaehtoisuuteen pohjautuvan mielenosoituksen ideahan oli että ”homoseksuaalisuus on täsmälleen yhtä normaalia ja kaunista kuin heteroseksuaalisuus ja siitä saa puhua sekä julkisesti että yksityisesti vain positiivisessa sävyssä”. Ja minä kun olen heteroseksuaali niin minusta asia ei ole niin. Ajatus siitä, että kaksi miestä jörnii toisiaan on minulle vastenmielinen. Vaikka en minä niiden jätkien tekemisiin mitenkään sinänsä puutu. Mutta en minä halua valehdella. Kun ällöttää niin ällöttää enkä minä sille mitään voi.

SS: Ja sanoitteko te tuon saman kun kieltäydyitte mielenosoituksesta?

JJ: Totta kai sanoin.

SS: Kai te ymmärrätte, että tämä kuulustelu nauhoitetaan ja nykyisen opillisesti edistyksellisen laintulkinnan mukaan te tuon kertomalla tunnustitte syyllistyneenne kiihottamiseen kansanryhmää kohtaan.

JJ: Itse asiassa en ymmärrä kun en ole pahaa kenellekään tehnyt, mutta nähtävästi minun mielipiteelläni ei ole minkäänlaista merkitystä. Eli tuomio on jo päätetty. Mitäs neititoveri konsnaapeli veikkaa? Paljonko rävähtää? Mitä maksaa se vaadittu pauna lihaa?

SS: No, ennakkotapaus case Räsäsen mukaan se on ainakin 120 päiväsakkoa. Niin että kyllä tämä umpiheterous tulee teille varsin kalliiksi.

JJ: Tuskin tulee. Minä nimittäin lähden istumaan ne sakot. Vaikuttaa siltä, että nykymaailmassa vankilassa on inspiroivampaa seuraa kuin julkisen sektorin työpaikassa. Mitenkäs muuten, neititoveri konsnaapeli, te kun kyttäätte suomalaisten sanomisia kuin pikkulapsen silmää niin minkäs takia te ette ole saaneet ensimmäistäkään ISIS-terroristia tuomiolle? Niillä kun oli niitä homoja vastaan muutakin kuin muutama pakkohypetyksestä turhautunut lause. Ettei suorastaan luovia käytännön sovelluksia?

SS: Se ei ole tämän kuulustelun aihe. Kuulustelu päättyy. Kuulusteltava on tunnustanut syyllisyytensä ja juttu siirtyy syyttäjälle.

*

Syyttäjä Juhani Fräsk oli käynyt aineiston läpi useaan kertaan. Tosiasiassa – ja jossain järkensä säilyttäneessä maailmassa – kyseisillä rikosilmoituksilla olisi pyyhitty sensuroitua. Mutta nykyisen, edistyksellisen käytännön mukaan tuo kyseinen Jouko Jötikkä selkeästi tunnusti kiihotuksensa kansanryhmää kohtaan ja silloin alkaisivat toiset toimenpiteet. Sinänsä tämä oli helppoa. Jos et ole puhdasoppisessa muodissa mukana ja sanot sen ääneen, niin olet automaattisesti rikollinen.

Helppoa mutta vastenmielistä. Hirviö oli laskettu irti eikä sitä voinut pysäyttää. Juhani Fräsk oli yhtä lailla umpihetero kuin Jötikkäkin ja häntä ällötti. Hänhän ajatteli itsekin kuin kyseinen Jötikkä. Mutta toisaalta, kun kyseessä oli oma ura ja asiaa kannustamassa oli huomattava osa valta- ja virkakoneistosta, valtakunnansyyttäjänvirasto, tasa-arvo- ja pilkuviilaamisvirasto, evankelis-pervertoitu kirkko, koko valtamedia ja lukematon määrä aktiivisia hysteerikkoja jotka otettiin tässä maassa vakavasti niin se pisti umpiheteronkin nielemään ylpeytensä ja tuumimaan että homoseksuaalisuus on täsmälleen yhtä normaalia ja kaunista kuin heteroseksuaalisuus ja siitä sai puhua sekä julkisesti että yksityisesti vain positiivisessa sävyssä…

Kirjoitus on saattanut saada inspiraatiota tietystä sananvapausoikeudenkäynnistä.

ANTERO LÄRVÄNEN JA TIEDOSTAVA AHDISTUS

- Hyvää päivää, hyvät kuuntelijat ja tervetuloa jälleen Huitsinnevadan paikallisradion lähetykseen. Aiheenamme on Suomessa viime vuosina voimakkaasti lisääntynyt ja myös valtamediassa kovasti mainostettu tiedostavan ahdistuksen määrä. Asiaa pui kanssamme lanttuasioiden rautainen ammattilainen eli ylempi aivoräätäli Veikko Vopakki Hömpstadin Vähänköehkäopistollisesta keskussairaalasta. Veikko, tervetuloa lähetykseemme.

- Kiitos, Antero ja terveiset kaikille pinnanmaalaisille kuulijoille.

- Veikko. Onko nyt niin että kyseinen tiedostava ahdistus on jollain lailla sukua masennukselle?

- Ei millään muotoa. Nämä ovat kaksi aivan eri asiaa. Oikea masennus on ihmiselle vakava tila joka lamauttaa hänen toimintakykynsä. Tiedostava ahdistus on taas, no, eräänlaista muotia. Siinä ihminen kärsii ahdistuksesta omasta halustaan ja jopa nauttii siitä. Kyseessä on se tietty ihmistyyppi jolla ei ole hyvä olla ellei sillä ole sopivalla tavalla paha olla. Asiaa voisi verrata erääseen vanhan Pahkasika-lehden juttuun masokistin päiväkirjasta. Eli ”kärsin ja nautin, nautin ja kärsin”.

- Onko tätä tiedostavaa ahdistusta sitten vain yhtä tyyppiä vai onko niitä ehkä useampia?

- On useampia. Ensimmäisenä voisi määritellä äärioikeistoahdistuksen jota voi verrata johonkin keskiaikaiseen kristinuskon ajatteluun. Siinä kun uskottiin lukemattomiin demoneihin ja varmin todiste niiden olemassaolosta oli se, että niitä ei kukaan nähnyt. Tämä oli todiste siitä, että olivat ne vaan niin pirun ovelia. Sama koskee tätä äärioikeistoa joka on yhtä lailla turvallinen ahdistuksen kohde kuin demonit. Sitä kun ei tosiasiassa tarvitse pelätä, mutta siitä voi muodikkaasti ja ennen kaikkea mahdollisimman julkisesti ahdistua. Tässä välillä oli myös samaa sukua oleva erityisesti valtamediamme edustajien kärsimä Trump-ahdistus joka osittain jatkuu vieläkin. Kyseisen ahdistuksen perusteella on haettu sairaslomiakin. Haettu ja saatu. Vaikka lääkäri olisi voinut sanoa että lyö kyynärpää kiveen, kyllä se sitten helpottaa.

- Kuulostaa kyllä kovin tutulta. Entä se toinen ahdistustyyppi?

- No tietysti ilmastoahdistus. Joka on äärimmäisen suurta nimenomaan Suomessa joka hoitaa ilmastoasiansa esimerkillisesti ja joka ei ole edes hiilineutraali vaan hiilinegatiivinen. Tätä voi sanoa suuren luokan joukkohysteriaksi ja valitettavasti kyseisestä muodikkaasta ahdistuksesta kärsivät haluavat levittää sen myös – ja nimenomaan – pieniin lapsiin ja ovat siinä myös valitettavan hyvin onnistuneet. Ja mitä useampi lapsi ahdistuu muotiahdistuneen toimesta, sen paremmin muotiahdistunut itse voi.

- Käsittääkseni tästä kyseisestä ilmastoahdistuksesta yhtäaikaa kärsii ja nauttii koko hallituksemme ja valtamediamme. Ja ajattelee, että jos tavallinen ihminen ei kärsi kyseisestä ahdistuksesta niin hänellä on selkeästi joku ongelma johon hän tarvitsee apua tai hän on jopa viha-ajattelija. Vaan onkos näitä ahdistustiloja vielä lisää?

- Johan nyt toki. On myös kuvitellun patriarkaalisen sorron aiheuttama ahdistus. Siinä merkittävää on se, että siitä kärsivät nimenomaan sellaiset naiset jotka saavat elantonsa suojatyöpaikoista joita ei olisi olemassakaan ilman tätä patriarkaalista järjestelmää. Toisin sanoen ilman miehiä jotka pitävät infrastruktuuria pystyssä ja jotka verorahoillaan elättävät kyseiset naiset jotka kokevat ahdistusta elättäjistään. Tähän ahdistuksen muotoon yhdistyy myös valkohehkuinen viha ahdistuksesta kärsivien elättäjiä eli miehiä kohtaan.

- Eikös se ole vähän paradoksaalista? Purraan ruokkivaa kättä.

- Onhan se. Ja myös se, että sitä pidetään edistyksellisenä. Erityisesti ja nimenomaan valtamedian toimesta. Mutta sitten on vielä LGBTQTiiTyy- eli transahdistus. Ja tämäkin ahdistus näyttäytyy nimenomaan vihana. Kyseisestä ahdistuksesta kärsivät purkavat ahdistuksensa vihana ja elämän vaikeuttamispyrkimyksinä niitä ihmisiä kohtaan jotka eivät usko miesten kuukautisiin, naisten erektioihin ja se kohdistuu myös miespuolisiin ihmisiin jotka eivät halua seurustella transnaisten eli toisin sanoen heppujen kanssa.

- Onko näistä ahdistustiloista jotain yleistä tieteellistä tutkimusta?

- Kyllä on. Ainakin niiden ennustettavuudesta. Hömpstadin Vähänköehkäopiston tilasto-ottiatuotailuprofessori Vöte Tsomppanen on kehittänyt algoritmin jolla voidaan ennustaa hyvin tarkasti se, mikä ahdistuksen muoto on milloinkin päällimmäisenä. Se algoritmi on loppujen lopuksi varsin yksinkertainen eli mikäli valtamedia keskittyy esim. transpropagandaan niin kahden viikon sisällä kyseisten ahdistustapauksien määrä nousee selkeästi. Kas kun se ahdistus on sillä hetkellä sitä suurinta muotia. Sitten uusi muoti ja sen myötä uusi ahdistus tulee edellisen tilalle kunnes sekin väistyy seuraavan tieltä. Kyse on tavallaan ikiliikkujasta. Mutta on olemassa vielä yksi suvaitsevais-tiedostava ja lanttutieteellisesti varsin mielenkiintoinen tapaus. Eli suvaitsevais-tiedostavat ihmiset joita ahdistaa, kun heitä ei tarpeeksi ahdista.

- Eli mennään taas tähän että ei ole hyvä olla, jos ei ole sopivalla tavalla paha olla. Pitäisi ahdistaa, mutta kun ei ahdista tarpeeksi niin se alkaa ahdistaa. Onko tällaiseen mitään hoitoa?

- Itse asiassa Hömpstadin Vähänköehkäopistossa on kehitetty sellainen. Tiedätkö kvanttimädätetyt lantut?

- Joo, toki tiedän. Niitähän käytetään Hömpstadin väsynytvesireaktorin ekstopuliittisessa valoläätässä joka on valmistettu tämpsteriitin, tiittitiitin sekä kvanttimädätettyjen lanttujen sekoituksesta.

- Kyllä. Ja noista kvanttimädätetyista lantuista me olemme onnistuneet uuttamaan lärädepressantin joka antaa käyttäjälleen hallittua ahdistusta jonka voi keskenään mieltää miksi tahansa tiedostavaksi ahdistukseksi. Tulokset kokeiluissa ovat olleet lupaavia. Ahdistukseen halukkaita tiedostavia yksilöitä ahdistaa niin merkeleesti. Ja he ovat sen myötä onnellisia.

- Eli anskumä yritän hahmottaa. On suvaitsevais-tiedostavia ihmisiä joita ahdistaa, kun heitä ei tarpeeksi suvaitsevais-tiedostavasti ahdista. Ja sitten te annatte heille lärädepressanttia jonka ansiosta heitä alkaa ahdistaa joten heitä ei sen seurauksena enää ahdista?

- Juuri näin. Tätä ei pidä ajatella maalaisjärjellä, eivätkä kysymyksessä ole normaalit eikä edes paranormaalit vaan suorastaan läränormaalit ilmiöt joita esiintyy vain suvaitsevais-tiedostavaistossa.

- Mutta onkos noille aikaisemmin mainituille tiedostaville ahdistustiloille olemassa minkäänlaista hoitoa?

- No jaa… miten sen nyt ottaa… reaalimaailmaterapiaa kyllä olisi tarjolla mutta kun kukaan tiedostavasta ahdistuksesta kärsivä/nauttiva ei halua sitä. Heille kun kyseiset ahdistustilat eivät ole sinänsä vaiva, vaan edistyksellisen ihmisen merkki. Kärsi ja nauti. Nauti ja kärsi.

- Ja näihin sanoihin onkin hyvä lopettaa lähetyksemme. Kiitos teille haastattelustanne, ylempi aivoräätäli Veikko Vopakki. Täällä Antero Lärvänen, siirto rutioon. Ja hei Veikko, lähdetkö minun, Hössen ja Pertan kanssa saunomaan Lällävedelle? Ykä on jo lämmittämässä saunaa. Tarjolla olis maailman ainoan puhuvan kiukaan löylyt, Tsuhnan Kostoa, Lälläveden Läski & Leivonnaisen Vanhan ajan lenkkiä, Uudesta Hyisianasta hankittua hyileipää ja sen päälle aleikum-salamia.

- Kiinni veti. Tuolla reseptillä lähtee tiedostavakin ahdistus ja se siirtää jopa perinteistä suomalaisen miehen perusvitutusta.

Kärsi ja nauti. Nauti ja kärsi.

KALJUPÄISIÄ UUTISHAVAINTOJA OSA CL

1. Pommin möivät. Taas kertaalleen.

Käytyjen aluevaalien perusteella näyttää siltä, että noin 90 prosenttia äänestäneistä kansalaisista antaa Järjestelmäpuolueelle mandaatin jatkaa juuri sillä lailla kuin se on tähänkin mennessä toiminut. Jos Helsinki olisi ollut mukana, niin luvut olisivat vielä rumemmat. Erityisesti kepuleitten vaalivoitto on suuri vitsi. Vaikka kyseinen kepu on ollut koko ajan vihervasemmiston huorapuolueena kusten juuri omien kannattajiensa niskaan.

On aivan varmaa, että tuosta 90:stä prosentista hyvin moni noituu sitä, mitä kyseinen Järjestelmäpuolue saa aikaiseksi. Mutta nyt kun perussuomalaiset ovat kärsineet suuren vaalitappion niin se itsekseen noituva hallintolammas antoi Järjestelmäpuolueelle jälleen luvan kusta hallintolampaan muroihin mm. haittamaahanmuuton, kehitysapuun törsäämisen, lisääntyvän verotuksen ja ilmastokurjistamisen muodossa. Jotenkin vaaleista tulee mieleen kaksi hyvää Ryppy & Reikä-strippiä. Tämä ja tämä.

Laitetaan vielä kommentoija Puupääukolta hyvä loihelausuma:

Suomen valtio on ollut konkurssikypsä jo pidemmän aikaa. Velkaa ei olla saatu lyhennettyä edes huippuvuosina vaikka valtion omistuksiakin on myyty kovalla kädellä, ja nyt näistä myynneistä maksaa jokainen mm. sähkölaskussaan. Suomea on pitänyt pystyssä se että keskiluokalla on kuitenkin vielä ollut jonkun verran pelimerkkejä pitää taloutta pyörimässä, mutta nythän tällä ilmastohysterialla ollaan korjaamassa tätä epäkohtaa pikaistetulla aikataululla.

Tänään annettiin sote-äänestyksessä valtikka entistä vahvemmin perinteiselle kolmen ison porukalle, ja työssä käyvän keskiluokan varoilla sekin paska tullaan maksamaan. Ennakkoon luvattujen palkintovirkojen määrää en edes lähde arvailemaan, mutta kyllähän tämä vie kamelinselkää entistä lähemmäs katkeamispistettä. Voi hyvinkin olla että 2023-2027 on se lopullinen käännekohta.

Eli: Pommin ostivat. Taas kertaalleen. Vapaaehtoisesti.

2. Matematiikkaa maakuntamalliin

Tämä asiahan on ollut maailmalla tapetilla jo muutaman vuoden mutta ehkä se sopii näihin vaalitunnelmiin. Vaalikamppailun aikanahan miellettiin suorastaan rahvaanomaiseksi se kysymys että millä tämä kaikki maksetaan. Ehkä avuksi tulee uusi matematiikan muoto.

Eli etnomatematiikka:

Jos kyseinen ilmiö olisi vain Suomessa niin epäilemättä kyseessä olisi Keijo Kaarisade. Mutta ilmiö on maailmalla totta. Niin kuin esimerkiksi Yhdysvaltain Oregonissa. Jos tämän ottaa huumorin kannalta niin sehän on aika huikeaa. Mutta kun se ei ole huumoria:

Oregonin opetusministeriö (ODE) kannusti äskettäin opettajia rekisteröitymään koulutukseen, joka edistää ”etnomatematiikkaa” ja väittää muun muassa, että valkoinen ylivalta ilmenee keskittymisessä oikean vastauksen löytämiseen.

Viime viikolla lähetetyssä ODE:n uutiskirjeessä mainostettiin 21. helmikuuta järjestettävää ”Pathway to Math Equity Micro-Course” -kurssia, joka on suunnattu yläasteen opettajille ja jonka tarkoituksena on antaa opetushenkilöstölle työkalut ”matematiikan rasismin purkamiseksi”.

Osa työkalupakista sisältää luettelon tavoista, joilla ”valkoisen ylivalta-kulttuurin” väitetään ”tunkeutuvan matematiikan luokkahuoneisiin”. Tämä ilmenee muun muassa siten, että matematiikan opetuksessa keskitytään oikean vastauksen löytämiseen ja opiskelijoita vaaditaan näyttämään työnsä tulokset.

Työkalupaketin mukaan matematiikka ei suinkaan ole aina objektiivista eli henkilökohtaisesta näkemyksestä tai asenteesta riippumatonta. Objektiivisuus on tosin eräs tieteen tunnusmerkki.

– Ajatus siitä, että matematiikka olisi puhtaasti objektiivista, on väärä, ”Equitable Math” -työkalupaketissa lukee.

– Ajatus siitä, että on vain oikea ja väärä vastaus, ylläpitää objektiivisuutta ja pelkoa avoimesta konfliktista, paketissa kerrotaan.

Aiheeseen liittyvä ”Dismantling Racism” -työkirja liittää samalla tavoin ”objektiivisuuden” valkoisen ylivaltaan.

Yhden oikean vastauksen sijaan työkalupakki kannustaa matematiikan opettajia ”keksimään ainakin kaksi vastausta”.

Se rohkaisee myös opettajia ”keskittymään etnomatematiikkaan”. Yksi työkalupakin ohjeista kehottaa opettajia ”tunnistamaan ja haastamaan tapoja, joilla matematiikkaa käytetään kapitalististen, imperialististen ja rasististen näkemysten ylläpitämiseen”.

Tällä etnomatematiikalla varmaankin pystytään laskemaan kuinka aluehallintomalli kustannetaan. Ja sillähän saadaan varmasti perusteltua se maakuntaverokin. Toivottavasti kyseisellä etnomatematiikalla ei tehdä kuitenkaan esim. siltojen lujuuslaskelmia.

Hyvää alkanutta viikkoa. ”Hyvinvointialueilla” joita Järjestelmäpuolue pyörittää aivan kuin sitä huvittaa. Ja sitähän huvittaa, uskokaa pois.

TUOMIOISTUIN JA HAHMOTUSHÄIRIÖ

Minä en hirveän usein laittele tähän blogiin yksittäisiä tuontitavararikoksia koska niitä tapahtuu sen verran paljon. Mutta laitetaan nyt postaus yhdestä, joka pistää ihmettelemään. Ei oikeastaan tekijöiden kohdalta. Rikolliset ovat rikollisia ja toimivat niin kuin rikolliset. Ja nämä tuontitavararikolliset ovat huomattavasti härskimpiä kuin vanhan polven suomalaiset kilikalimiehet. Siteerataan uutista:

Kaksi nuorta miestä on tuomittu Helsingin käräjäoikeudessa vankeusrangaistuksiin Kurkimäen ampumavälikohtaukseen liittyen. Miehet saivat tuomiot tapon yrityksestä.

Syyttäjä haki Hamzah Mohamed Alille, 24, ja Zakarija Mohammed Ahmedille, 26, alun perin tuomiota murhan yrityksistä.

Ja sitten päästään suomalaiseen oikeustulkintaan:

Vastaajat olivat etsineet uhria aseistautuneina ennen tekoa. Käräjäoikeus kuitenkin katsoi, että asiassa jäi näyttämättä toteen, että he olisivat toimineet vakaasti harkiten.

Eli jätkät kulkevat pyssyjen kanssa tarkoituksena tappaa joku toinen jätkä mutta kyseessä ei ollut vakaa harkinta. En tiedä, vaaditaanko suomalaiselle tuomarille hahmotushäiriö että hän pääsisi pestiinsä. Mutta jatketaan vielä oikeuskikkailua:

Noin puolta tuntia ennen ampumista epäillyt olivat tunkeutuneet kahden sivullisen kotiin. Heitä syytettiin tästä johtuen myös törkeästä kotirauhan rikkomisesta, mutta tämä syyte hylättiin, koska asianomistaja kertoi oikeudessa miesten tulleen sisään hänen avaamastaan ovesta.

Tulee tästä mieleen se vampyyritaru jonka mukaan vampyyri ei voi tulla sisään kuin kutsuttuna. Loppu jääkin sitten kutsujan omalle vastuulle.

Samaan aikaan suomalainen oikeuslaitos pähkäilee että kuinka Päivi Räsänen saadaan tuomituksi poliittisesti epämukavista puheista. Ja kyttäilee muutenkin suomalaisten sanomia sanoja. Sillä onhan niin että suomalaisen sanoma sana on edelleenkin pahempi asia kuin tuontitavaran tekemä väkivallan teko.

Muistutetaan vielä että jos kyseisiä Hamzah Mohamed Alia ja Zakarija Mohammed Ahmedia ei oltaisi koskaan laskettu Suomeen niin nämäkin rikokset olisivat jääneet täällä tekemättä.

VALTAMEDIAN UUSI KIERROS

Niin kuin lukija hyvin muistaa, metelöitiin toistakymmentä vuotta sitten kovasti että Suomi tarvitsee ehdottomasti maahanmuuttoa koska maahanmuuttajat hoitavat sitten suomalaiset kun me olemme vanhuksia. No, pian aikaa huomattiin että se mainostettu maahanmuutto oli kehitysmaalaista maahanmuuttoa joka ei suinkaan tullut palvelemaan vaan palveltavaksi. Joten kyseinen propaganda röhönaurettiin nurin.

Nyt valtamedia näyttää tuumivan että röhönaurun kaiku on jo sen verran hiljentynyt että aloitetaanpas uusi propagandakierros ja myydään mielikuvia jostain, jonka suvaitsevaisto toivoo kovasti olevan totta. Olkaapa hyvät:

Tuo ”totu jo” on kyllä puhdasta preussilaista vittuilua. Mihinkäs meitä oikein on totutettu viimeisen parinkymmenen vuoden aikana? Joten tähän sopiikin hyvin perussuomalaisten vaalimainos:

Järjestelmäpuolue muistaa julistaa että aluevaaleissa ei äänestetä haittamaahanmuutosta, kehitysapuun törsäämisestä eikä ilmastokurjistamisesta. Tämä pitää sinänsä paikkansa. Mutta jos – ja valitettavan todennäköisesti kun – kyseinen Järjestelmäpuolue saa suurvoiton aluevaaleissa se ilmoittaa sen myötä saaneensa jatkossakin hyväksynnän haittamaahanmuutolle, kehitysapuun törsäämiselle ja ilmastokurjistamiselle.

Ja toteaa että ”totu jo”.

JOTAIN IHAN MUUTA CXIII

Palataan taas kertaalleen tästä viher- ja queermasentavasta nykypäivästä muistojen Kekkoslovakiaan. Joku aika sitten tuli esiteltyä kekkoslovakialaisia eli siis suomalaisia tv-ohjelmia. Mutta olihan meillä tarjolla myös ulkomaalaista tv-tarjontaa. Molemmilla kahdella kanavalla, tosin omaan kotikuntaani se kakkoskanava tuli muistaakseni vasta 1974 tai sinnepäin. Muistellaan niitä hieman yhden miehen raadin eli pikku-Ykän muistojen mukaisesti.

Se, mikä ei tietysti ylistettyä YYA-naapuriamme Neuvostoliittoa miellyttänyt oli tosiseikka että ohjelmatarjonta oli varsin länsimaista ja sitä myös katsottiin. Itäblokin ohjelmatarjonta ei niin kiinnostanut. Ehkä se suosituin itäblokin pätkä oli Pikku Kakkosessa esitetty iltasatua edeltävä itäsaksalainen Nukkumatti-pätkä:

Me pikkumöllit taas seurasimme silmät kovana lauantaisin tulleita Pätkiksiä joissa oli mm. Tom ja Jerry, Kelju K. Kojootti, Aku Ankka ja muuta länsimaista hapatusta:

Pikku-Ykälle kolahti myös täysillä vuonna 1973 esitetty nukkeanimaatio Thunderbirds jossa nukkehahmot pelastivat maalla, merellä, ilmassa ja avaruudessa:

Tarjottiinhan kekkoslovakialaisille myös country & westerniä ja sitä edusti mm. lännensarja Bonanza:

Ponderosa-karjatilan tapahtumia kekkoslovakialaisetkin seurasivat suurella mielenkiinnolla. Yksi sarjan pääosan esittäjistä eli Michael Landon kehitti myöhemmin 1970-luvulla Pieni Talo Preerialla-sarjan joka oli varsin suosittu:

Sarjahan ei oikeastaan ollut lännensarja vaan länteen sijoitettu perhesarja. Sinänsä varsin tylsä mutta sitähän katsottiin kun tarjonta ei ollut kovin suurta. Katsottiinhan Kekkoslovakiassa suurella innolla jopa lauantaitansseja. Country & westerniä tarjosi myös karjatilasarja High Chapparal (lausuttiin haitsapparallaa) joka oli Kekkoslovakiassa hyvin suosittu:

Lännenmeininkiä tarjosi myös sarja Smith & Jones:

Sarjan juoni oli varsin omalaatuinen eli kyseessä oli kaksi villin lännen rikollista jotka olivat saaneet armahduksen mutta siitä armahduksesta ei saanut kertoa kenellekään.

Nykyaikaan siirrettyä country & westerniä tarjosi puolestaan tv-sarja Rekkakuskit:

Sarjassahan oli yksi täysiverinen rekkamies ja sitten heppu joka oli lukenut lakia mutta päättänyt siirtyä lukemaan lakilukea ja alkoi oikeisiin töihin rekkakuskiksi. Sarja esitti heppujen seikkailuja ympäri U. S. of A. ja sitä katsottiin varsin taajaan. 1970-luvulla esitettiin myös puolalainen (!) saman niminen sarja mutta siitä ei löydy oikein mitään tietoa. Ainoa asia minkä pikku-Ykä muistaa on se alkuteema jossa heppu laulaa puolaksi ja kaksi ensimmäistä lausetta oli käännetty ”ei yhtään rauhallista päivää, tyhjään vatsaan pari sätkää”.

Tarjotaan välillä saiputta. En ole varma, että oliko Peyton Place ensimmäinen Kekkoslovakiassa esitetty saippuasarja mutta joka tapauksessa ensimmäinen jonka pikku-Ykä muistaa:

Itse en muista sarjasta muuta kuin että se oli kovasti suosittu naisväen keskuudessa. Siinä välissä esitettiin vuonna 1972 kaksitoista jaksoa mainiota brittiläistä Monty Python´s Flying Circus-sarjaa mutta koska Suomessa elettiin jo silloin puolestaloukkaantumisen aikaa niin se lopetettiin:

*

Suomessa Monty Pythonin lentävää sirkusta esitettiin alun perin vain kaksitoista ensimmäistä jaksoa vuonna 1972. Esitykset lopetti edellä mainittu yläluokkalaissketsi, sillä Yleisradion ohjelmavastaavan mukaan siinä pilkattiin CP-vammaisia. Pontimena saattoi vaikuttaa TV-kriitikko Jukka Kajavan paheksunta Helsingin Sanomissa 17. lokakuuta 1972:

”Lievästi tusinatuotteelta tuntui Monty Pythonin lentävän sirkuksen viimeisin show, hämmästyttävältä sen pääsketsi, aivovammaisten mestaruuskisa, jonka voittaja kruunattiin vuoden Ö:ksi. – –

 En tiedä, oliko kyseessä englantilainen avainsketsi, paikallinen pila. Täällä katkelma vaikutti joka tapauksessa täysin turhalta. Suhtautuminen näihin asioihin on meillä muutenkin niin estoista, ettei Montyn rakentamaa etäisyyttä todellakaan tarvita.”

*

Itse en tuolloin muistanut sarjasta paljoakaan mutta myöhemmin se tuli tutuksi. Ja kyseinen porukkahan näki tulevaisuuteen ja teki Ministry Of Silly Walks-sketsin joka kuvaa hyvin myös nykyisiä suomalaisia akateemisia suojatyöläisiä:

Ja sitten meille kekkoslovakialaisille toki esitettiin poliisisarjoja. Ensimmäisenä tietysti Columbo:

Columbohan ajeli sillä vanhalla Pösöllään ja esitti rikollisille hieman tyhmää vaikka lopuksi sai heidät aina ansaan. Kuuluisa oli se ”one more question”. Toinen suosittu sarja oli Sheriffi McCloud jossa maalaispoliisi oli komennuksella New Yorkissa:

Ja se kolmas oli tietysti yksityisetsivä Cannon:

Niille vähemmälle suosiolle jäivät Kekkoslovakiassa esitetyt poliisisarjat Baretta ja Toma.

Olihan kekkoslovakialaisille tarjolla myös hieman scifi-sarjoja. Oli Kuuden Miljoonan Dollarin Mies:

Kyseisessä sarjassa pahasti loukkaantunut lentäjä kasattiin kaikenlaisella biotekniikalla entistä ehommaksi ja hän sitten auttoi ratkaisemaan kaikenkarvaisia rikoksia. Nykyisinhän meillä Suomessa on näitä kuuden miljoonan dollarin miehiä enemmänkin mutta siihen ei tarvita biotekniikkaa vaan sosiaalihuoltoa.

Sitten oli näkymättömiä miehiä parikin kappaletta. Ensimmäisenä tämä David McCallumin tähdittämä yhteen kauteen jäänyt The Invisible Man:

Mieshän oli tässä näkymätön ihan pysyvästi ja hänelle tehtiin ns. Duraplex-iho jonka kanssa hän saattoi olla taas näkyvä. Ja toinen, yhtä lailla yhteen kauteen jäänyt Gemini Man:

Huomattavaa sarjassa oli se, että siinä esiintyi digitaalikello mikä oli silloin aivan uuden uutta. Kyseinen näkymätön mies pystyi olemaan näkymätön vain viidentoista minuutin ajan.

Amerikkalaista huumoria tarjosi puolestaan suosittu Perhe on pahin-sarja jonka tunnusmusiikissa Jean Stapleton tekee yhden tv-historian hienoimmista laulusuorituksista:

Sarjassahan Carrol O´Connor näytteli kovasti konservatiivista Archie Bunkeria ja Rob Reiner puolestaan hänen vasemmistoliberaalia vävyään Michael Stivicia. Tosielämässä asia meni just toisinpäin eli Reiner oli konservatiivi ja O´Connor liberaali. Brittihuumoria puolestaan tarjosi Mennään bussilla:

Sarjan rahastaja Jack esiintyi myös Suomessa mainoksessa joka on kyllä näytetty tässä blogissa ennenkin mutta pannaan kerta kiellon päälle:

Kekkoslovakialaista kiinnostivat tietysti luontodokumentit joista erityisesti voi mainita Jacques Cousteaun Meren salaisuudet. Sarja toi katsojille tutuksi maailman merillä seikkailleen Calypso-aluksen sekä Cousteaun pipon:

Meille mukuloille ja varmasti varttuneemmillekin oli 1970-luvun loppupuolella yksi suosikkiohjelmista kokonaan nukeilla tehty The Muppet Show:

Sarjahan inspiroi myös Sleepy Sleepers-yhtyettä joka väsäsi puolestaan The Mopott Show-albumin:

Niin kuin aiemmin tuli todettua, ei itäblokin sarjoja hirveästi ollut mutta puolalainen Janosik-sarja sai jonkinlaista suosiota. Kyseessähän oli eräänlainen Robin Hood-hahmo:

Jos hypätään itäblokin puolelta oikein länsimaiseen hapatukseen niin seuraavana on tietysti vuorossa Onnen päivät eli Happy Days:

Kyseinen sarja ja Jyrki Hämäläisen Suosikki-lehdessään ylläpitämä jatkuva myllytys olivat syynä siihen että nimenomaan Yhdysvaltain 1950-luku tuli Kekkoslovakiassa muotiin 1970-luvun lopulla. Suomessa 1950-luku ei kylläkään ollut sarjan esittämää yltäkylläisyyttä.

Palataan scifiin ja brittiläiseen sarjaan Avaruusasema Alfa:

Tätähän katsottiin silmät teevateina eikä älytty, että meidän olisi tullut pelätä. Niin ainakin ajattelivat jotkut muut. Siteeraus wikipediasta:

MTV esitti sarjaa Suomessa vuosina 1976 (ensimmäinen tuotantokausi) ja 1978 (toinen tuotantokausi). Molemmilla esityskerroilla sarjan esittäminen Suomessa lopetettiin kesken television ohjelmaneuvoston vaatimuksesta. Muun muassa Suomen lastentarhanopettajat esittivät lopettamista sillä perusteella, että sarja aiheutti lapsissa voimakkaita kauhureaktioita.

Epäselväksi jäi, että olivatko ne kauhureaktiot vain joidenkin aikuisten ikiomaa keksintöä. Sinänsä voi todeta että tulevaisuuden ennustamisessa ennustetaan yleensä asioitten tapahtuvan aivan liian nopeasti. Sarjan mukaanhan ihmisillä oli jo vuonna 1999 jatkuvasti miehitetty avaruusasema Kuussa.

Aivan Kekkoslovakian loppuhetkillä esitettiin sitten scifisarja Taisteluplaneetta Galactica:

Sarjaa tuli katsottua myös joka jakso vaikka näin jälkeenpäin se vähän ehkä kökköä olikin. Sarjasta tehtiin 2000-luvun alkupuolella sitten varsin hyväjuoninen uusintaversio jota tosin haittasi se pakollinen diversiteetin ja ”vahvojen naisroolien” lisääminen.

Mennään sitten hömpän puolelle ja sitä tarjosi 100% hömppäsarja Lemmenlaiva:

Sarja oli, no, hömppää mutta sitäkin katsottiin sillä kahden kanavan tarjonta oli vähäistä. Laitetaan loppuun vielä laatusarjaksi mainostettu Kupla joka alkoi Suomessa Kekkoslovakian loppuvaiheilla vuonna 1980:

Sarjahan parodioi raskaalla kädellä amerikkalaisia saippuaoopperoita joita kekkoslovakiassa ei kovin paljoa oltu esitetty. Mutta se oli tehty sen verran osaavasti että se sai meilläkin varsin suuren suosion. Ja siinä oli hieman sitä 1970-luvun ohjelmatarjontaa. Paljon jäi sarjoja esittämättä mutta joku toinen yhden miehen raati voi esitellä ne omasta puolestaan. Täytyy tietysti vielä mainita, että jos postauksessa olisi ollut oikean autenttinen tunnelma niin lähes kaikki kuvat olisivat pitäneet olla mustavalkoisia. Kas kun niitä väritelkkareita ei siihen aikaan vielä kovin paljon ollut.

Ensi kerralla sitten ehkä jotain ihan muuta.