Hotelli Yrjöperskeleen respassa aukaistiin kylmät oluet. Meinaan, kun mehän ollaan melko syrjässä, eikä meille yleensä kukaan kirjoita. Mutta nyt meillekin on tullut kirje, ja vielä julkinen, avoin kirje. Me kun ollaan tällaisia punaniskoja, ja kirje on osoitettu punaniskoille. Ja kirje on tullut merkittävältä taholta, sillä sen on lähettänyt itse Katja Ståhl, ja Ståhl jos kuka on fiksu ja merkittävä ihminen. Sen tietää muummuassa siitä, että hänellä on valtakunnallisessa Iltalehdessä oma blogi, josta hän voi lähettää avoimia kirjeitä punaniskoille.
Pikkusen tietysti epäilyttää, että onkohan se avoin kirje osoitettu sittenkin jonnekin muualle, koska tuota punaniska-termiähän käytetään melko paljon tuolla Amerikoissa. Redneck, you know. Löytyy väittämän mukaan vaikkapa Teksasista, Alabamasta ja Appalakkien vuoristosta. Parempia banjonsoittajiakin ovat kuin me suomalaiset sikaniskat. Henkilökohtaisesti olisin toivonut, että Katja olisi käyttänyt mieluummin termejä juntti, turvenuija tai vaikkapa henkinen peltopelle, niin silloin olisin voinut olla ihan satasen varma, että kirje osui kohdalleen. Mutta koska Katjan kirje on kirjoitettu suomeksi, niin ehkäpä se on tarkoitettu nimenomaan meille.
Avataanpa kirje, ja katsotaan mitä se sisältää. Ainakin alku näyttää lupaavalta, sillä hän kirjoittaa hyvä punaniska, kirjoitan sinulle nyt ensimmäistä kertaa. Sehän on hienoa sinänsä, sillä yleensä meitä punaniskoja lähestytään Sleepy Sleepersiä muunnellen hyvä punaniska, kirjoitan sinulle nyt ensimmäistä kertaa, koska lukuista yrityksistä huolimatta et ole vastannut kirjeisiini. Ehkäpä tässä onkin luvassa jotain muutakin kuin kirjoittajan päässään luoma virtuaalikuva punaniskasta, joita hän ei varsinaisesti ole koskaan tavannut, mutta kuitenkin jostain syystä tietää, mitä tämä punaniska ajattelee.
Ja tämä lupaushan oli kaunista niin pitkään kuin se kesti, eli täsmälleen seuraavaan lauseeseen joka onkin kirjoitan sinulle siksi, että en tunne teidän porukkaa juurikaan, mutta näen koko ajan mitä teidän ajatusmaailmanne tekee maailmallemme. Oikeastaan tään kommentoinnin voisi lopettaa tähän, mutta katotaan nyt mikä Katjan mieltä meissä punaniskoissa painaa. Tai puniksissa niin kuin hän tuttavallisesti haluaa sanoa, ja tokihan hän myös niin saa tehdä.
No joo, ensimmäisenä tulee tyypillisesti nämä aseet. Ja se, kun minä kannatan niitä. Yhdessä kappaleessa Katja vie tarinaa halusta puolustaa itseään yöllisen murtovarkaan ampumiseen, sitä kautta pitkään vankilatuomioon ja niin oman kuin koko perheen elämän tuhoutumiseen ja nulikoitten joutumiseen koulukiusatuksi. Ihan lahjakasta.
Katja vaan unohti, että niin minä, kuin muutkaan punikset (ja aselupia omistavat vihreät, kyllä niitäkin on) emme saa aselupia kuin ampuma- tai metsästysharrastukseen. Ja kyllä, niin minulla kuin muillakin tuntemillani puniksilla on tarpeellinen vierasvara tuulikaapissa, eli pesäpallomaila. Sillä kun läväyttää isoille lihaksille, se rauhoittaa luvatonta tulijaa ihan tarpeeksi. No, ehdollistahan siitä sitten ensikertalaisena saa, mutta jos Katja ei halua kotiaan puolustaa, niin sehän on tietysti hänen oma valintansa.
Mutta tuliaseet ovat edelleenkin asekaapissa. Lataamattomina.
Ja seuravaksi tullaan kohtaan, että "et suvaitse homoseksuaaleja". Ja mielikuvitus alkaa lentää yhtä mainiosti (ei näitä ihan tyhjästä päästä keksitä, huomaa kyllä, että Katja on ollut Demi-lehden toimittaja) ja se homoseksuaalisuutta vastustava punis, joka meni ampumaan sen kuvitellun murtovarkaan saakin seuraavaksi parrua perseeseensä vankilassa, kun hänellä ei ollut homoa lakimiestä puolustajanaan. Itselläni on muuten ammatin puolesta jonkun verran kokemusta rikollisista ja muistutan, että kuvaa vankilasta ei välttämättä kannata ihan kokonaan muodostaa amerikkalaisen Oz eli Kylmä Rinki-sarjan perusteella, mutta Katjalla on tietysti oikeus tehdä omia ratkaisujaan plus omia kuvitelmiaan ja niitähän hän kieltämättä tekee.
Kun poistaa Katjan homo-osuudesta tuon päässä kehitellyn osuuden, jää jäljelle kaksi lausetta eli Hyvä punaniska, et suvaitse homoseksuaaleja. Mikäs niissä on niin jännittävää? Ja tässä löytyy sinänsä yhteinen sävel punikselta ja Katjalta. Minäkin ihmettelen, että mikä niissä on niin jännittävää, että homohypetystä täytyy harjoittaa joka ainoassa saumassa. Sitäkin hieman ihmettelen, että onko jonkun ihmisryhmän suvaitseminen joku laillinen pakko, jota täytyy harrastaa, koska joku toinen ihmisryhmä haluaa nostaa egoaan mainostamalla suurta suvaitsevaisuuttaan. Eikö se riitä, että jättää ihmiset rauhaan?
No, mitäs sitten. No sitten gettuillaan uskonnosta. Minähän olen jonkun sortin agnostikko. Hommafoorumilta löytyy paljon ateistejakin. Niin kuin vakaita kristittyjäkin. En ole pitänyt tapanani kuittailla heidän uskostaan tai sen puutteesta. He kun ovat monissa muissa asioissa samaa mieltä kanssani. Mutta sitä hiukka ihmettelen, että jos ei voida sanoa, että sinä olet homo, ja minä en pidä siitä, niin miksi Katja voi sanoa, että sinä uskot Jumalaan, ja minä en pidä siitä. Valikoitua suvaitsevaisuuttako? No, yhtä kaikki, taas on kyse mielikuvista ja valinnoista ja mikäli Katja (joka tietysti kovasti vastustaa yleistämistä omien, kuviteltujen ennakkoluulojen perusteella) päättää muodostaa mielipiteensä suuresta joukosta tavallisia suomalaisia ihmisiä sen perusteella että Yhdysvalloissa on se Raamattuvyöhyke, niin sekin on tietysti hänen asiansa.
Ja juu, tuleehan ne pakolaisetkin vielä käsiteltäväksi. Katja taktisesti unohtaa (ei voi tapahtua tietämättömyyttään, onhan hän fiksu ihminen), että turvapaikkaturismi koostuu kyllä pääosin ihan muusta kuin kiintiöpakolaisista. Mutta kai Katja kuuluu niihin ihmisiin, joitten mielestä vaihtoehtona on vain mitään kyseenlaistamaton rajaton piikki, tai sitten vihaa tirskuva punaniskaisuus. Ja siihenkin Katjalla on oikeus, vapaa maahan tämä. Mutta miksi se on juuri Katja, joka opettaa meille punaniskoille, että maailma ei ole mustavalkoinen. Ja ennen kaikkea miksi Iltalehti näkee tämänkin opetuksen niin tarpeellisena?
Olen todennut, että blogimaailmassa ei paperi lopu kesken. Mutta sanomalehtipaperi on kallista, joten hyvää hyvyyttäni annan Iltalehdelle Katjan opetuksen lyhyempänä versiona, ettei mene niin paljon paperia. Jää enemmän tilaa ilmoituksillekin:
AVOIN KIRJE PUNANISKALLE
Kirjoittanut Katja Ståhl
Kun kirjoituksestani poistaa omat kuvitelmani ja suoranaisen vittuilun, ei jäljelle jää kuin välimerkit. Mutta kai se nyt tuli selväksi, että juuri minä olen niitä yksilöitä, joilla on oikeus opettaa punaniskoja, juntteja, turvenuijia ja henkisiä peltopellejä.
Joulukalenteri 2024 Yhdeksastoista luukku
21 minuuttia sitten