KUVIA SODASTA JA SODAN VARJOSTA

Tarkalleen 78 vuotta sitten kello 06.50 alkoivat aseet puhua itärajalla ja Suomen kansa aloitti 105 päivää kestäneen henkiinjäämiskamppailunsa. Sen asian tiimoilta tuli mieleeni eräs Ylen uutinen (joo, tuli taas mentyä Ylen pääsivun kautta teksti-tv:n sivulle 235) jossa aiheena oli sodasta otetut valokuvat ja jossa sotahistorian tutkija Olli Kleemola totesi että suomalaisilla ei ole käydyistä sodistamme yhtä sellaista eeppistä, muitten yli menevää valokuvaa niin kuin esmes amerikkalaisilla kuva Iwo Jimasta tai Neuvostoliitolla Berliinin valtiopäivätalon katolta.

Tuumailin asiaa hetken ja totesin, että heppu taitaa olla oikeassa. Talvi- ja jatkosodasta on useita muitten yli meneviä ja mieleenpainuvia kuvia, mutta ei sellaista yhtä muitten yli menevää. Ajattelin asian tiimoilta kerätä hieman niitä mieleenpainuvimpia (ainakin omasta mielestäni) kuvia tähän kirjoitukseen. Ihan vaan kunnioittaakseni sen ajan suomalaisia. Aloitetaan talvisodasta. Yksi sen kuuluisimpia kuvia otettiin itse asiassa jo ennen sotaa Helsingin rautatieasemalla lokakuussa 1939 jolloin sodan varjo oli jo Suomen yllä:

Kuvassa J.K. Paasikiven johtama valtuuskunta oli lähdössä Moskovaan neuvottelemaan ”konkreettisista poliittisista kysymyksistä”. Asema oli täynnä helsinkiläisiä ja he lauloivat ”Jumala ompi linnamme”. Pelko ja epävarmuus tulevaisuudesta oli silloin suuri. Epävarmuus Helsingissä vaihtui puhtaaseen pelkoon 30. 11. 1939 klo 09.15 ja siitä kertoo seuraava kuva, jossa vihollisen SB-2-pommikoneet lentävät kaupungin yläpuolella:

Ensimmäisen päivän pommituksissa kuoli 91 suomalaista. Sodan alku tiesi myös lähes puolelle miljoonalle suomalaiselle lähtöä evakkoon ja kohti tuntematonta tulevaisuutta. Tämä kyseinen kuva on ollut ehkä kaikkein eniten esillä:

Yksi kuuluisimpia talvisotaan liittyviä kuvia otettiin vihollisen puolella. Ja sehän on tietysti tämä:

Otto Wille Kuusisen ns. kansanhallitus pyytää tässä Neuvostoliitolta apua Suomen Kansantasavallan perustamiseksi. Jos puhutaan Suomen historian suurimmista pettureista niin vaikka nykyinen poliitinen eliittimme on toiminnallaan syyllistynyt mitä selkeimmin törkeään maanpetokseen, niin Kuusinen on silti sijalla yksi, sillä hän hyväksyi  ja aktiivisesti tuki Suomen aseellista valloitusyritystä miljoona-armeijan voimin. Jos toisen maailmansodan lopputulos olisi ollut toisenlainen olisi Kuusinen ilman muuta ollut montun syrjällä ja vaikka ihmisen ampuminen ei ole koskaan helppoa, niin tässä tapauksessa vapaaehtoisista tuskin olisi ollut pulaa.

Varsinaisista sotatoimistahan ei sodistamme ole kovinkaan paljon kuvia, koska sotiessa niitä ei sattuneesta syystä oikein ehdi ottaa. Talvisodan yhdeksi legendaksi muodostui Kannaksella ollut Mannerheim-linja jota neuvostopropaganda mainosti vähintäänkin Maginot-linjan vahvuisena. Todellisuus käy esille tässä kuvassa:

Suomalaisillahan oli panssarintorjuntakalustoa aivan surkkia vähä joten joukot joutuivat käyttämään tilapäisvälineitä eli kasapanoksia ja polttopulloja. Tämä kuva on jäänyt elämään ja kertomaan tilanteesta:

Kannaksen lisäksi taisteltiin tietysti pitkin pitkää itärajaa ja siellä saavutettiin suuria voittoja jotka herättivät – osin liioiteltuakin – toivoa siitä, että ehkä tästä vielä selvitään. Yksi kuuluisimpia talvisodan kuvia on tämä Laatokan Karjalan mottitaisteluihin osallistuneen konekivääriryhmän kuva:

Ne kaikkein kuuluisimmat mottitaisteluthan käytiin sitten Suomussalmen Raatteen tiellä. Sieltäkin varsinaisia taistelukuvia on vähän, sillä heppujen piti polttaa ruutia eikä filmiä. Mutta tämä sotasaalista kuvannut kuva jäi elämään:

Vihollisen kuorma-auton lavalla on urkupyssy eli nelipiippuinen ilmatorjuntakonekivääri. Kyseistä kivääriä käyttäneet sotilaat huomasivat varmasti pian että suomalainen uhka ei tule ilmasta vaan metsistä ja se tunnettiin nimellä belaja smert – valkoinen kuolema. Suomalainen ei taistellut reilusti tasaisella vaan hiihti metsiä pitkin sivustaan ja ampui pusikosta selkään. Pakkanen ja nälkä tappoivat sen, mikä lumipukuiselta perkeleeltä jäi huomaamatta.

Taisteluja käytiin myös Kollaalla. Kollaa kesti ja siellä on otettu yksittäisestä sotilaasta yksi sotiemme tunnetuimmista kuvista:

Eli kyseessä on tietenkin Simo Häyhä. Mies, joka ampui puoli pataljoonaa vihollisen joukkoja pääosin avotähtäimisellä Pystykorvalla. On tarkka-ampujien maailmanennätys vieläkin. Talvisodan loppuvaiheista niitä mieleen jääneitä kuvia on varsin vähän. Ymmärrettävistä syistä silloin ei ehditty oikein kuvaamaan.

Maailmalla talvisota herätti paljon huomiota koska muualla käytiin silloin lähinnä sitä sitzkriegiä. Sana goodwill tuli tunnetuksi mutta paljoahan siitä ei suomalaisille käteen jäänyt. Kouraantuntuvin myötätunto tuli Ruotsista. Ruotsalaiset vapaaehtoiset vastasivat sodan loppuvaiheessa Sallan lohkon puolustuksesta. Kuvan vapaaehtoisilla selässään brittiläiset panssarintorjuntakiväärit.

Aseet vaikenivat 13.3. 1940 ja rauhanehdot olivat raskaat. Tunnelmia sodan loputtua kuvannee parhaiten tämä kuva Helsingistä:

Liput laskeutuivat puolitankoon ja syystäkin. Rauhanehdot olivat raskaat, varsinkin kun vihollisen hyökkäyksellä ei ollut mitään oikeutusta. Joka tapauksessa hanttiin pannut Suomi selvisi paremmin kuin suosiolla antautuneet Baltian maat. Alkoi välirauha, ja eräästä sen ajan kuvasta nykyiset kulttuurikriitikot ovat valittaneet tuoreimman Tuntematon Sotilas-elokuvan tiimoilta:

Joo, Helsingin kaduilla todellakin liehuivat natsiliput. Syynä oli yksinkertaisesti se, että silloin (peruuntuneitten vuoden 1940 Helsingin olympialaisten korvikkeeksi) pidettiin yleisurheilun kolmimaaottelu Suomi – Ruotsi – Saksa. Ja kun Saksan virallinen lippu oli silloin hakaristilippu niin sitähän luonnollisesti liputettiin.

Ehkä kuuluisin välirauhan kuva otettiin Helsingin rautatieasemalla 19. joulukuuta 1940. Talvisodan ajan presidentti Kyösti Kallio oli eronnut tehtävistään terveydellisistä syistä ja hänen tilalleen oltiin valittu poikkeusjärjestelyin Risto Ryti. Kallio oli lähdössä kotiinsa Nivalaan, mutta sai asemalla sydänkohtauksen ja kuoli. Kuva on otettu hieman ennen Kallion kuolemaa.

Tarinan mukaan Kallio kuoli Mannerheimin käsivarrelle mutta wikipedian mukaan kyseessä olivat presidentin adjutantti eversti Aladár Paasonen ja eversti A.F. Airo.

Ja sitten alkoi se jatkosota. Jatkosodan mieleenpainuvimmat kuvat ovat sieltä vetääntymisvaiheesta. Yksi hyökkäysvaiheen tunnetuimmista kuvista on tämä hetki ennen sotaa otettu kuva jossa suomalaiset joukot marssivat kohti rintamaa:

Toisessa mieleenpainuvassa kuvassa suomalaiset joukot ylittävät Muurmannin radan Itä-Karjalassa:

Asemasodan ajan ehkä kuuluisin kuva on vuodelta 1942 jolloin Mannerheim täytti 75 vuotta ja Hitler tuli morjestamaan. Perinnetiedon mukaan Mannerheim ei ollut kovinkaan innoissaan Hitlerin vierailusta mutta vallitseva todellisuus on asia, jonka pieni maa joutuu aina ottamaan huomioon.

 Myös suomalaiset naiset tekivät kaiken mahdollisen maanpuolustuksen hyväksi vaikeina aikoina ja vapauttivat työllään miehiä rintamalle. Kuvassa ilmavalvontalotta:

Suomessa on nykyisin kovasti muotia kaivaa ja julkaista todistettuja tai oletettuja suomalaisten pahantekoja. Sota on tietysti kuuluisan sanonnan mukaan paljasta pahantekoa molemmin puolin mutta nykyisin näyttää siltä että nimenomaan omien mustamaalaaminen antaa nostetta tutkijan uralle. Sen sijaan neuvostojoukkojen tekoihin ei niinkään puututa. Yksi näistä hirveimmistä teoista oli suomalaisiin korpikyliin hyökkääminen ja viattomien siviilien lahtaaminen. Kyseinen kuva on Seitajärveltä:

Vielä asemasodan aikana vihollinen pyrki painostamaan Suomea irtaantumaan sodasta järjestämällä kolme erillistä Helsinkiin kohdistunutta suurpommitusta helmikuussa 1944. Hyökkäyksiä saattoi pitää Helsingin ilmatorjunnan suurena voittona sillä tehokkaitten ampumamenetelmien ansiosta suurin osa pommeista putosi kaupungin ulkopuolelle.

Asemasotavaihe päättyi kesäkuussa 1944 vihollisen suurhyökkäykseen. Yksi ehkä sodan kuuluisimpia kuvia on näistä suomalaisista sotilaista vihollisen tykistökeskityksen aikana otettu kuva:

Keitä he olivat ja mitä heille tapahtui? Selvisivätkö he sodasta ja saivatko elää vanhaksi? Sitä ei taida kukaan osata sanoa. Elleivät nuo miehet itse. Kesän 1944 viivytysvaiheen yksi mieleenpainuneimpia kuvia on tämä kuva, jossa rynnäkkötykin miehistö lastaa vaunuunsa lisää kranaatteja:

Vihollisen eteneminen pysäytettiin kesällä 1944 Tali-Ihantalassa, Tienhaarassa, Viipurinlahdella, Vuosalmella, Nietjärvellä ja Ilomantsissa. Yksi kuuluisimpia kuvia noista vaiheista on tämä kuva Tali-Ihantalasta, jossa suomalaiset panssaritorjuntamiehet katselevat tuhottua vihollispanssaria:

Samoin kuin tämä kuva asemassa olevasta panssarintorjuntatykistä. Valitettavasti en löytänyt paremmanlaatuista:

Yksi suurimmista tekijöistä vihollisen etenemisen pysäyttämisessä oli tykistö. Sodanaikaisesta tykistöstä löytyy toki paljon kuvia, mutta on vaikea valita niistä yhtä yli muiden. Laitetaanpa kuvaksi siis tykistön hiljainen, mutta tappava sankari eli korjausmuunnin:

Kesällä 1944 kävi selväksi, että sodasta on irroittauduttava vaikka hinta tulee olemaan kallis. Päätös on ollut varmasti katkera, sillä Suomen armeijan joukot olivat kaikki Moskovan rauhan rajan itäpuolella ja maan asetilanne oli parempi kuin koskaan ennen. Mutta selvää oli, että Saksan tulevan tappion myötä sodan jatkaminen lopulta vain pahentaisi tilannetta. Jotta rauha olisi mahdollinen oli hallinto uusittava ja aikakauden vaihtumista kuvaa tämä kuva, jossa Mannerheim astelee ulos eduskuntatalosta tuoreena tasavallan presidenttinä:

Aseet vaikenivat lopullisesti 5.9. 1944, tosin suomalaisten puolelta ampuminen lopetettiin jo päivää aikaisemmin. Yksi tunnetuimmista tuona päivänä otetuista kuvista on tämä kuva kellojaan vertailevista suomalaisesta ja venäläisestä upseerista. Kovasti nuoren näköinen on muuten tuo venäläisupseerin vieressä oleva neuvostosotilas:

Sota Lapissa jatkui vielä, mutta Suomessa alkoivat ns. vaaran vuodet. Neuvostojohtoinen valvontakomissio saapui Suomeen pian Moskovan välirauhan solmimisen jälkeen. Tässä kuvassa valvontakomission neuvostoliittolaisia jäseniä on saapunut Malmin lentokentälle. Alkeellisena liennytyksen elkeenä voi todeta, että etummaisella miehellä ei ole kantamassaan konepistoolissa sentään lipasta kiinni. Näyttää olevan vielä vanhemman mallinen PPD-konepistooli:

Valvontakomissio majoittui vuosina 1944 - 1947 hotelli Tornissa ja sen puheenjohtajana toimi pahamaineinen Andrei Ždanov joka oli muutamia vuosia aikaisemmin ollut muuttamassa Viroa neuvostotasavallaksi:

Samaan aikaan käytiin vielä Lapin sotaa. Sota alkoi aluksi suomalaisten ja saksalaisten yhteisesti sovittuna leikkisotana jossa saksalaisten rauhanomainen vetäytyminen pyrittiin mahdollistamaan todellisia taisteluja välttäen mutta valvontakomission painostuksen vuoksi suomalaiset joutuivat lopulta aloittamaan oikeat sotatoimet. Suomalaisten varsinainen hyökkäys alkoi uhkarohkealla Tornion maihinnousulla:

 Käyty sota aiheutti Lapille valtavat tuhot. Tunnetuimpana niistä saksalaisten tuhoama Rovaniemi:

Viimeiset saksalaiset joukot poistuivat Suomen alueelta 27.4. 1945. Tämä tiesi sekä Lapin sodan että yleensäkin toisen maailmansodan päättymistä Suomessa. Yksi Lapin sodan kuuluisimpia kuvia on tämä, jossa suomalaiset nostavat Suomen sotalipun kolmen valtakunnan rajapyykille kyseisenä päivänä:

Vaikka varsinaiset sotatoimet olivat päättyneet, voi sanoa, että sodan varjo oli Suomen päällä vielä monta vuotta. Valvontakomissio tarkoitti käytännössä sitä että maata saattoi sanoa miehitetyksi ja asian kruunasi se, että Porkkalassa oli voimakas neuvostoarmeijan tukikohta. Tuolta ajalta on termi ”Porkkalan tunneli”, sillä suomalaiset saivat oikeuden junaliikenteeseen Porkkalan alueen läpi, mutta junan oli kuljettava ikkunat peitettynä ja neuvostosotilaitten vartioimana:

Vaaran vuosina tietysti eli pelko kommunistien vallankaappauksesta. Myöhemmän historiakäsityksen mukaan vallankaappausuhka ei ollut kovin todellinen sillä sillä ei ollut varsinaista Neuvostoliiton tukea. Silti kommunistit palasivat suomalaiseen yhteiskunnalliseen elämään. Pahimpana esimerkkinä kommunistien käsiin joutunut Valtiollinen poliisi. Ja varmaankaan läheskään kaikkia ei miellyttänyt nähdä maanpetoksesta elinkautiseen vankeusrangaistukseen tuomittua Hella Wuolijokea Yleisradion pääjohtajana:

Oli uhkana sitten kommunistien vallankaappausyritys tai neuvostomiehitys, oltiin vastarintaan valmistauduttu kätkemällä aseita kaikkiaan 35.000:lle miehelle. Asekätkentä paljastui vuonna 1945. Kätkennässä ei ollut sinänsä mitään laitonta mutta taannehtivan lain perusteella toiminnasta tuomittiin kaikkiaan 1.488 henkilöä. Mainittavaa on, että varsinainen meteli asiasta nousi nimenomaan suomalaisten kommunistien, ei niinkään valvontakomission toimesta. Todennäköisesti venäläiset ajattelivat että totta kai suomalainen varautuu. Eihän se mikään tyhmä ole.

Samaan aikaan säädettiin myös toinen taannehtiva poikkeuslaki jonka perusteella tuomittiin suomalaista sodanaikaista valtiojohtoa eripituisiin vankeusrangaistuksiin. Taannehtivaa poikkeuslakia voidaan pitää käytännön pakon sanelemana kansallisena häpeänä. Jos kyseiset valtiomiehet oltaisiin tuomittu Moskovassa, olisi jokaista todennäköisesti odottanut hirttotuomio. Varsinaisena käytännön käsikassarana sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä oli muuten eräs Urho Kekkonen.

Vuonna 1948 solmittiin sitten Neuvostoliiton kanssa Ystävyys-, yhteistyö- ja avunantosopimus joka tosiasiallisesti määritteli suomalaisen politiikan sisällön seuraavaksi 43:ksi vuodeksi. Sopimusta voi pitää myös käytännön sanelemana pakkotoimenpiteenä jolle ei ollut olemassa kuin vielä huonompia vaihtoehtoja. Sillä siihen aikaan näillä maailmankolkilla se oli nimenomaan Neuvostoliitto joka näytti mistä kana pissii ja toinen vaihtoehto olisi ollut päätyä Varsovan Liittoon.

Vuonna 1952 alkoivat sodan varjot lopultakin väistyä. Ensimmäisenä valopilkkuna oli Armi Kuuselan valinta Miss Universumiksi 29. 6. 1952:

Kyseinen tittelihän ei tietenkään suomalaisten leipää leventänyt mutta tämä voitto ja siihen liittyvä glamour oli silloin tietysti mannaa puutteesta ja säännöstelystä kärsivälle maataan jälleenrakentavalle kansalle. Lisää mannaa oli tarjolla heti seuraavassa kuussa kun Helsingissä järjestettiin kesäolympialaiset:

Suoritusta voi oikeastaan pitää aivan uskomattomana vaikka olympialaiset eivät vielä siihen aikaan olleet sellaisia ylimassiivisia tapahtumia kuin nykyisin. Maa oli lopettanut raskaan sodan vasta vajaata vuosikymmentä aikaisemmin, maksoi vieläkin raskaita sotakorvauksia ja oli edelleenkin elintarvikesäännöstelyn piirissä. Silti kaikki meni nappiin ja kisojen järjestelyjä pidettiin hyvin onnistuneina. Helsingin kisat on mainittu ”viimeisinä oikeina olympialaisina”.

18.9. 1952 väistyi Suomen päältä toiseksi viimeinen osa sodan varjosta. Silloin Vainikkalassa ylitti rajan viimeinen sotakorvausjuna. Raskaat sotakorvaukset veivät pahimmillaan 16 % valtion vuosittaisista menoista. Nyt tästä taakasta päästiin eroon ja voitiin keskittyä kansakunnan oman hyvinvoinnin kehittämiseen.

Viimeinen varsinaisista sodan suoranaisista varjoista hävisi 26. tammikuuta vuonna 1956 jolloin Neuvostoliitto palautti Porkkalan Suomelle. Neuvostoliitto otti palautuksesta luonnollisesti kaiken PR-arvon irti, mutta suurin syy palautukselle lienee siinä, että Itämeri oli käytännössä muuttunut Neuvostoliiton sisämereksi ja ohjusteknologian kehittyessä kalliin tukikohdan ylläpitäminen ei enää vastannut tarkoitustaan. Joka tapauksessa helpotus Suomelle oli suuri, sillä halutessaan Neuvostoliitto olisi voinut ampua raskailla rannikkotykeillään Helsingin raunioiksi. Nyt alueelle marssivat jälleen suomalaiset joukot:

Siinä poistui viimeinen sodan suoranainen varjo. Luonnollisesti sodasta johtuvia varjoja jäi elämään ja uusia syntyi. Synkimpänä ehkä 1970-luvun suomettumisen aika. Joka tapauksessa voi sanoa, että kyseinen sukupolvi pelasti Suomen ampumalla ja rakensi päälle ennen näkemättömän hyvinvoinnin. Tuo sukupolvi teki, mitä sen piti tehdä. Uudemmilla sukupolvilla käsitykset siitä, mitä pitää tehdä ovat aika ajoin toisenlaisia.

Vietetään siis talvisodan alkamisen muistopäivää. Itsenäisyyspäivässähän ei ole enää mitään viettämistä. Miksi juhlia sitä, mitä ei edes menetetty vaan annettiin pois vapaaehtoisesti?

TERRORI-ISKU

Eräänä perjantai-iltapäivänä Tampereen rautatieasemalla

Tampereen rautatieasema oli täynnä ihmisiä jotka alkavan viikonlopun myötä olivat menossa kuka minnekin. Asemalla oli myös vartioliikkeitten miehiä ja ennen kaikkea turvallisuutta takaamassa oli kaksi poliisia. He olivat konstaapelit Emmikki Lirbenlää-Lättänen sekä Jan-Erik Lapanen. Molemmat olivat poliisintyönsä lisäksi opiskelijoita Tampereen Yliopiston yhteiskuntatieteitten laitoksella sekä myös poliittisia vihreitten aktiiveja. Sehän oli se paras ja varmin tie päästä etenemään poliisin uralla mahdollisimman korkealle.

Molemmat olivat myös erittäin tarkkaavaisia, sillä tiedustelutietojen mukaan luvassa olisi ongelmia. Vakavia sellaisia. Lirbenlää-Lättäselle ja Lapaselle oltiin kerrottu että aggressiivisena tunnettu fundamentalistinen, pinnanmaalaisesta Lälläveden kunnasta laajalle Suomeen levinnyt Lälläntäiseurakunta saattaisi suunnitella terrori-iskua myös tänne Tampereelle. Lälläntäiterroristit olivat iskeneet aikaisemminkin useissa suomalaisissa kaupungeissa. Nyt ne olivat olleet vähän aikaa hiljaa ja juuri hiljaisuus oli pahaenteistä. Selvästi ne suunnittelivat uusia iskuja. Poliisit olivat olleet asemalla jo tunnin mutta mitään uhkaavaa ei tähän mennessä oltu nähty. Molemmat toivoivat, että niin menisi koko vuoron ajan. Mutta sitten konstaapeli Jan-Erik Lapanen vinkkasi työparilleen:

- Hei, katos tuota jätkää. Tuo näyttää epäilyttävältä.

Niin todella näytti. Mies oli isokokoinen, parrakas, jalassaan hänellä oli maastohousut, päällään jenkkiarmeijan M65-takki ja päässään hänellä oli Hankkijan lippalakki. Ennen kaikkea miehellä oli korostetun rauhallinen ilme. Juuri sellainen ilme, jolla saattoi kätkeä fundamentalistisen lälläntäiläisen fanaattisuuden. Konstaapeli Lapasen poliisikoulutettu ja Tampereen yliopistossa huippuunsa hiottu vaisto ei erehtynyt. Epäilyttävä mies otti Hankkijan lippalakin päästään, laittoi sen nyrkkiin puristettuun oikeaan käteensä, kohotti sen korkealle ja huusi:

- LÄLLÄHU AKPAAAAR!

- Voi vittu! Lälläntäiterroristeja!

Poliisit eivät ehtineet tehdä mitään. Aseman ovet aukenivat ja sisälle ryntäsi kymmenen terroristia. Kuusi miestä ja neljä naista. Ne perkeleet eivät olleet edes naamioituneet. Niin varmoja ne olivat sairaan asiansa oikeutuksesta. Terroristit olivat selvästi saaneet koulutusta sillä ne toimivat kuin hyvin öljytty kone. Ensiksi kaksi niistä kasasivat hämmästyttävällä nopeudella kaksi retkipöytää asemahalliin. Sitten seuraavat toivat lämpölaatikoita, sitä seuraavat kylmälaatikoita ja seuraavat taas puolestaan termospulloja sekä pahvilaatikon jossa oli lehtisiä.

Terroristit aloittivat julman operaationsa. Lämpölaatikot aukaistiin ja niissä oli karjalanpiirakoita. Kylmälaatikoissa oli munavoita. Termospulloissa oli sekä kahvia että kuumaa mehua. Vaarasta tietämättömät tamperelaiset menivät joukolla nauttimaan maittavaa evästä jota terroristit jakoivat viha-ajattelunsa ovelasti peittämän hymyn naamioimana. Maittavien munavoipiirakoitten lisäksi terroristit antoivat viattomille kansalaisille lehtisiä, joissa valveutuneet poliisit tiesivät olevan sekä kansallismielistä vihapropagandaa että vihatilastoja joitten lukemat olivat sinänsä oikeita mutta niitten käyttäminen väärässä poliittisessa viitekehyksessä oli selvääkin selvempi viharikos. Hirveintä oli, että kansalaiset eivät heittäneet lehtisiä lähimpään roskakoriin niin kuin kuuliaisen hallintoalamaisen kuuluisi tehdä vaan pistivät ne povitaskuihinsa ja osa jopa luki niitä natustellessaan samalla maittavaa evästä.

Poliisit tunsivat, että tilanne alkoi lipua heidän käsistään ja he pyysivät apuvoimia. Poliisin tilannekeskus kysyi jotain käsittämätöntä:

- Onko siellä ihmiset välittömässä vaarassa? Ammutaanko? Heilutaanko astaloitten kanssa? Onko räjähteitä? Puukkoja? Kirveitä? Pesäpallomailoja? Halkoja? Heiluuko edes lentopallomailat?

Poliisien oli pakko tunnustaa, että minkäänlaista väkivallan vaaraa ei ollut vaikka aina vain useampi karjalanpiirakka upposi kansalaisten suihin ja sen myötä vihapropaganda levisi entisestään myrkyttäen viattomia kansalaissieluja. Nuo perkeleet vielä toivottivat Lällähin rauhaa jokaiselle uhrilleen. Terroristit ryhtyivät suorastaan röyhkeiksi ja huusivat poliiseille:

- Maistuiskos poliiseille karjalanpiirakka? Munavoi on muuten ekstrahyvää, se on perinteistä kirnuvoita eikä mitään bulkkitavaraa. Vie taatusti virkamiehenkin kielen mennessään.

Tämä loukkaus oli konstaapeli Emmikki Lirbenlää-Lättäselle liikaa ja Jan-Erik Lapanen huomasi hänen kaivavan virkapistooliaan esille holsterista. Jan-Erik huusi hänelle:

- Emmikki! Älä! Kyllä minäkin nuo terroristit mielelläni ampuisin mutta kun meillä ei ole valtuuksia! Ainakaan vielä! Ehkä seuraavien vaalien jälkeen sitten!

Hampaitaan kirskuttaen Emmikki laittoi pistoolin takaisin holsteriinsa ja hänen silmissään loisti aito ja oikeaoppinen pyhä viha.

Röyhkeät terroristit jatkoivat operaatiotaan. Joka ainoa karjalanpiirakka kävi kaupaksi. Kahvit ja mehut hörsittiin loppuun. Kaikki lehtiset jaettiin. Poliisit kuulivat kuinka eräs vanha nainen jutteli terroristien kanssa.

- No voi hyvä tavaton… oli niin mukavaa rupatella teidän kanssanne ja syödä noita piirakoita että minä myöhästyin junastani.

Yksi terroristeista otti naamalleen teeskennellyn myötätuntoisen ilmeen ja kysyi vanhukselta:

- No voi hemmetti… minnekäs päin te olitte menossa?

- Tuonne Hömpstadiinhan minä. Lärvänryttämöntie 64. Sielä minä asun. Olin vaan moikkaamassa vanhaa koulukaveria täällä Tampereella.

- No mutta. Sehän ei tuota ongelmaa. Me ollaan hetken päästä lähdössä takaisin Pinnanmaalle ja me ajetaan Hömpstadin kautta. Tulkaa kyytiin. Me viedään teidät kotiovelle saakka.

- Minä maksaisin kyllä.

- No eihän kertaalleen maksettua matkaa toista kertaa suinkaan makseta.

Tuo viaton ja harhaanjohdettu vanha nainen läksi hymyillen terroristien mukaan. Muut terroristit näyttivät osaamistaan joka kertoi selvästi pitkästä koulutuksesta. He kuljettivat nopeasti tyhjät laatikot ja termospullot autoonsa, kasasivat pöydät jotka vietiin myös autoon ja sen jälkeen lakaisivat lattialle pudonneet piirakanmurut huolellisesti laittaen ne omiin jätesäkkeihinsä jotka he veivät myös omaan autoonsa. Lopulta he jopa moppasivat lattian puhtaaksi kahvi- ja mehutahroista. Poistuessaan he huusivat Hankkijan lippalakit ojennetuissa nyrkeissään:

- LÄLLÄHIN RAUHAA KAIKILLE!

Kun he olivat poistuneet paikalta mistään ei huomannut että Tampereen rautatieasemalla oltiin tehty vakava vihaterrorismi-isku. Emmikki Lirbenlää-Lättänen totesi vihaisena:

- Vittu… kun olis ne valtuudet… olisin varmasti laskenu läpitte… saatanan lälläntäiläiset… saatanan uskonfanaatikot…

Seuraavana maanantaina eduskunnassa:

Eduskunnan täysistunnon aiheena oli vain yksi asia. Lälläntäiseurakunnan piirakkaterrorismi. Käydyssä keskustelussa vasemmistoliiton kansanedustaja Flu Blendersson piti puheenvuoron:

- On jokseenkin käsittämätöntä että virkakoneisto ei reagoi tarpeeksi vakavasti tämänkaltaiseen vihaterrorismiin siihen tekosyyhyn nojaten, että terroristit eivät ole tehneet varsinaisesti mitään väkivallan tekoja eivätkä edes puhuneet varsinaisen rumia. Kyllähän tämän piirakanjakamisen takana on selvästi idea väkivaltaisen ajattelun levittämisestä. Siinä mielessä tuo lälläveteläinen terrorismi on suorastaan raukkamaista. Niin islamilainen kuin vasemmistolainenkin aktivismi on sentään avoimesti ja rehellisesti väkivaltaista. Lälläntäiterrorismi kätkee raukkamaisesti piiloväkivaltansa munavoin tuoksuun. Tilanne on kestämätön ja lainsäädäntö on saatettava ajan tasalle! Väärä väkivalta on lopetettava! Vaikka se ei olisikaan väkivaltaa! Sillä väkivalta on tulkinta-asia ja tulkintaoikeus on vain meillä! Meillä, saatana, meillä!

Sosialidemokraattien kansanedustaja Ritpetta Opportunov totesi puolestaan:

- Tulee myös muistaa, että Suomi on viranomaisvalvontayhteiskunta ja Suomen tulee pysyä viranomaisvalvontayhteiskuntana. Muistutan siitä, että ei ole mitään tietoa – koska poliisilla ei ole oikeutta pidättää noita piirakkaterroristeja – että onko heillä voimassaoleva hygieniapassi. Ei elintarvikkeita voi jakaa ilman sertifikaatiota vaikka ne jakaisikin ilmaiseksi.

Vihreitten kansanedustaja Annika Premenstrualsyndromsson totesi puolestaan:

- Sen lisäksi että nuo terroristit ovat, no, terroristeja, niin täytyy muistaa että he syyllistyvät toiminnassaan myös suurimittaiseen imagoryöstöön. Kas kun tuo karjalanpiirakka muistuttaa ulkonäöltään vittua. Ja niin kuin tiedämme, vittu kaikissa olomuodoissaan ja assosiaatioissaan on sertifikoitu feministien käyttöön. Vittu haisee hyvälle mutta vain oikeassa poliittisessa viitekehyksessä. Näin ollen nuo väkivaltansa väkivallattomuuteen naamioineet terroristit ovat syyllistyneet sekä törkeään kulttuuriseen appropriaatioon että tekijänoikeusrikokseen. Hallituksen täytyy reagoida tähän järkyttävään epäkohtaan voimakkaalla lainsäädäntötyöllä ja saattaa terroristit oikeuden eteen että heitä voitaisiin rangaista ankarammin kuin ketään koskaan.

Sisäministeri vastasi:

- Hallitus tietää sen, että laki ei salli vielä tarvittavan voimakkaita toimenpiteitä tähän salakavalaan vihapiirakkaterrorismin muotoon. Mutta asian tiimoilta ollaan valmistelemassa lakiesityksiä. Tässä asiassa niin hallitus kuin oppositio noita persunperkeleitä lukuunottamatta on samalla linjalla. Vihapiirakoitten jakaminen tullaan lopettamaan.

Sisäministeri päätti puheensa nostaen samalla nyrkkinsä ilmaan:

- Sivistynyt yhteiskunta ei neuvottele terroristien kanssa!

*

Lisäys tiistai-iltana: HS:n vaalikoneen myötä kaikki presidenttiehdokkaat ovat tulkittavissa jonkun sortin vasemmistolaisiksi. En tee asiasta sen kummempaa postausta, siitä ovat kirjoittaneet ainakin Professori ja Tupla-J. Mutta teinpä sitten tuon vaalikoneen kyselyn itsekin ja tollanen se tulos sitten oli:

TAHALLAAN OIKEIN YMMÄRRETTY

Lukija on varmaankin – niin kuin allekirjoittanut itsekin – pohtinut viimeisen lähes kuuden vuoden ajan että mikäs se Sauli Niinistö oikein on miehiään. Oikeastaan asia selvisi viime kesänä hallituksen hajoittamis / ei hajoittamisfarssin yhteydessä jolloin Niinistö totesi että Jussi Halla-aho ei ole osoittanut ”tehokasta katumusta” joka terminä herättää lähinnä mielleyhtymiä jostain Kiinan kulttuurivallankumouksesta.

Nyt istuva (ja ilman muuta myös seuraavalle kaudelle valittava) presidentti on avautunut aiheesta vihapuhe. Niinistön avautuminen on lakimiesmäisen sekavaa ja on aina mahdollista että toimittaja on yhdistellyt mielessään sopivia punaisia lankoja mutta ainakaan Tasavallan presidentin kanslia ei ole vaatinut mahdollisten virheitten korjaamista. Kuinka Niinistö sitten määritteli vihapuheen? No, hän kuvaili sitä ”haluksi väärinymmärtää mieluummin kuin pyrkiä ymmärtämään toista”.

- Tätähän me varmasti kaikki olemme kokeneet. Erityisesti somessa se näkyy. Joka sanaan lähes tartutaan. Halutaan ymmärtää väärin, jotta pääsee iskemään.

Äkkiseltään voisi todeta, että tämä tahallinen väärinymmärtäminen onnistuu erityisesti suvaitsevais-tiedostavalta väestön puolelta ja nimenomaan sillä puolella joka juuttaan lausetta vahditaan kuin pikkulapsen silmää. Hyvänä esimerkkinä vaikkapa Olli Immosen yhdestä lauseesta johtuen pystyyn väsätty 15.000:n ihmisen mielenosoituksen, rock-festivaalin ja yhteisen uskontunnustuksen yhdistelmä.

Mutta mitä sitten täällä voiman pimeällä puolella ymmärretään väärin? Vai ymmärretäänkö – piru vie – sittenkin oikein? Pääasiallinen aihe, josta sitä vihapuhetta etsitään ja aina vain vähemmillä perusteilla löydetään on tietenkin maahanmuuttokeskustelu. Mietitään sen pääkysymyksiä ja fundeerataan mitä on ehkä ymmärretty – tai ainakin väitetty ymmärrettävän – väärin.

On todettu, että haittamaahanmuutto aiheuttaa yhteiskunnalle kestämätöntä taloudellista rasitetta ja siihen käytetty raha todellakin on pois sekä nykyisiltä suomalaisilta ja koska se on osittain velkarahoitteista niin se nakertaa myös tulevien sukupolvien taloudellista pohjaa. On myös todettu, että tätä yhteiskunnallista kokeilua on harrastettu kohta kolmekymmentä vuotta eikä tilanne ole korjaantunut vaan haittamaahanmuuttajien määrän lisääntyessä jatkuvasti vain pahentunut.

Oliko asia ymmärretty jotenkin väärin?

On todettu, että haittamaahanmuuttajat syyllistyvät seksuaali- ja väkivaltarikoksiin huomattavasti suuremmissa määrin kuin kantasuomalaiset. On todettu, että naapurimaassamme Ruotsissa ulkomaalaiset tekevät jo pääosan seksuaalirikoksista.

Oliko asia ymmärretty jotenkin väärin?

On todettu, että kyseinen maahanmuutto on aiheuttanut ympäri läntistä Eurooppaa ja lähimpänä naapurimaassamme Ruotsissa suuren määrän alueita, joissa valtiovalta ei tosiasiallisesti toimi ja joihin kantaväestöllä ei ole asiaa.

Oliko asia ymmärretty jotenkin väärin?

Vai olisiko ongelmana sittenkin se että asiat on ymmärretty aivan oikein, mutta niitä ei saisi sanoa ääneen? Koska näitten faktojen ääneen sanominen nakertaa puolestaan ns. vallitsevaa totuutta jota Niinistökin peräänkuuluttaa:

Nykyään vallalla voi olla monia totuuksia, mikä johtaa presidentin mukaan totuuden hämärtymiseen. Niinistö pitää tätä vaarallisena kehityksenä. Ne, jotka eivät pidä oikeasta totuudesta, voivat Niinistön mukaan hyödyntää tilannetta.

Niinistön mukaan (ja epäilemättä toimittajan komppaamana) on siis olemassa oikea, ennalta määritelty ja kiveenhakattu totuus jota ei tule kyseenalaistaa. Kun tällaista selittää joku uskossaan vahva toimittaja niin se menee osastoon ”merkitään tiedoksi, on kuultu ennenkin” mutta kun saman lausuu tasavallan presidentti jonka pitäisi siis olla koko kansan presidentti niin se kuulostaa kieltämättä aika härskiltä. Juttu jatkaa vielä Niinistön sanomaa:

Hän huomauttaa, että tällöin median Suomessa sananvapauden kautta harjoittama kontrolli vaarantuu.

Tuo lausehan on sinänsä lakimiesmäisen sekavaa mutta saa siitä sen selvän  että Niinistön mukaan median harjoittama kontrolli on kyseenalaistamaton itseisarvo. Hotellin respasta muistutetaan, että media ei ole viranomainen joten sen oikeuden harjoittaa mielipidekontrollia voi kyllä kiistää ja jos sen kiistäminen rinnastetaan suoraan rikolliseksi vihapuheeksi ollaan taas askelta pidemmällä Kiinan kulttuurivallankumouksen tiellä.

On tietysti selvää, että Niinistö on federalisti, federalisteille EU:n integroitumiskehitys menee yli kaiken muun ja kyseisen EU:n politiikan yksi kulmakiviä on monikultturismi ja rajoittamaton kehitysmaalainen maahanmuutto. Ehkä viisaampaa olisi muuttaa nykyinen tasavallan presidentin virkanimitys liittovaltion kenraalikuvernööriksi.

Kuvassa harjoitetaan tehokasta katumista. Ehkä Niinistö peräänkuulutti juuri tätä?

KALJUPÄISIÄ UUTISHAVAINTOJA OSA LXXXVIII

1. Hippien kapina Helsingissä

Helsingin kaupunginhallitus sitten meni ja teki päätöksen jonka mukaan kaikille laittomasti maassa oleskeleville taataan oikeus maksuttomiin:

                                    

– lääkkeisiin

– majoitukseen

– ruokaan

– sairauksien hoitoon ja seurantaan

– rokotuksiin

– hammashoitoon

– raskaana oleville ja pienten lasten perheille pidempikestoisen majoitukseen

– apuun löytämään väyliä pois paperittomuudesta

– oikeudelliseen neuvontaan

– mielenterveyspalveluihin

– toimeentulotuen lisäämiseen.

Helsingissä päättävässä asemassa jostain syystä olevat hipit ovat vissiin säikähtäneet sitä, että valtio on ihan oikeasti häätänyt muutaman laittomasti maassa oleskelevan turvapaikkainterreilaajan pois maastamme joten hippivaltuusto sitten vastaiskuna meni ja komeasti romutti koko suomalaisen turvapaikkajärjestelmän. Onhan jatkossa ihan yksi lysti saako laittomasti maassaoleskeleva hylsyn sillä hän voi aina muuttaa Helsinkiin. Jos pääkanisteri Sipilän vuonna 2015 suorittama kämpän lupaaminen oli sisäänheittotuote, niin tämä päivitetty helsinkiläinen hulluus on oikea kaikkien sisäänheittotuotteitten äiti.

Mainitaan erikseen vielä kohta ”oikeus löytämään väyliä pois paperittomuudesta”. Eli toisin sanoen saada oikeus notkua maassa loputtomiin vaikka viranomainen olisi jo päättänyt, että tyypillä ei ole notkumisoikeutta eikä mitään perustetta notkumiselleen. Näyttää siltä, että Helsingin poliittinen  hippijohto on päättänyt, että heillä on voimassa aivan ikiomat lait. Ja niinhän heillä onkin. Valitettavasti.

Lisäksi kaupunginhallitus päätti, että ettei haittamaahanmuuttajien tulva vaan millään muotoa pääsisi pienenemään, niin edellä mainittuja laittomille suunnattuja palveluja tulee mainostaa kaupungin internet-sivuilla mm. arabiaksi, somaliksi, bulgariaksi ja romaniaksi. Tieto tästä päätöksestä on taatusti tällä hetkellä levinnyt eräisiinkiin arabimaihin samoin kuin Somaliaan joten helsinkiläiset veronmaksajat varmasti kiittävät kauniisti tästä esityksestä joka mitä varmimmin juntataan myös valtuustossa läpi.

Hotellin respassa ei sinänsä uskota mihinkään varsinaiseen kulttuurimarxistien salaliittoon Suomen tuhoamiseksi jatkuvasti lisääntyvällä haittamaahanmuuttajamäärällä. Kyseessä lienee vaan liian suuri joukko väärään paikkaan yhtä aikaa kerääntyneitä ihmisiä jotka ovat korvanneet jo valmiiksi olemattoman ajattelukykynsä päähänsyötetyllä utopialla ja joilla yhteen- ja vähennyslasku on jäänyt tyystin opettelematta. Ja jotka ovat löytäneet samanlaiset ihmiset jotka ovat äänestäneet heidät valtaan. Helsingissähän se onnistuu.

Hipit eivät sinänsä olisi vaarallisia jos ne malttaisivat pysyä itselleen omimmassa viitekehyksessä eli 1960-luvun San Fransiscossa ja ennen kaikkea jäädä sinne. Tällaisen pienen pohjoisen maan päättävissä asemissa ne vastaavat vaarallisuudessaan hampaisiin asti aseistettua jalkaväkiprikaatia.

2. Naisviha tuomion kovennusperusteeksi

Normaalisti jalkovälihärpäkkeestään ja sen toiminnasta & aktiviteeteista avautuva ajatusten umpilampi Rosa Meriläinen on näemmä huomannut ettei hänen naamansa ole ollut muutamaan päivään mediassa ja sehän saa tietysti itseään täynnä olevan tiedostavan yksilön tuumimaan että olenksmää enää olemassa ensinkään. Todistaakseen itselleen olevansa olemassa hän lähtee ominpäin muuttamaan rikoslakia ja saa komppia kahdelta muulta vittuvirkatun hahmon ritarilta eli Saara Särmältä ja Johanna Vehkoolta. He vaativat, että ”sukupuoli tulee lisätä rikoslakiin viharikosten koventamisperusteeksi”. Tosin vain naissukupuoli, sillä asiaa täsmennetään:

Nykytilanteessa naisiin ja naisoletettuihin kohdistuva sukupuolittunut verkkoviha jää usein tutkimatta, koska sukupuoli ei ole rikoslain mukainen koventamisperuste.

Jostain syystä puolestaan miesvihaa ei tarvitse ajatushautomo Vi… siis totanoin Hatun mukaan erikseen mainita rikoslaissa. Suomessahan on se ilmiö, että jos jotain asiaa vaaditaan tiedostavasta ja erityisesti naisoletetusta suunnasta, niin se hyvin herkkään menee läpi. Hotellin respassa mietitään, että kuinka tää touhu sitten jatkossa oikein menisi? Ehkä näin:

1. Ajatushautomo Vi… siis totanoin Hatun jäsen pieksää netissä äärifeminististä turpavärkkiään.

2. Joku miespuolinen henkilö kommentoi että olipa aika tyhmää settiä ja vielä kaiken lisäksi perustelee kommenttinsa.

3. Ajatushautomon jäsen hattuuntuu ja tekee rikosilmoituksen naisvihasta.

4. Käräjäoikeus räpsäyttää miehelle joko sakkoja tai ehdollisen vankeustuomion ja perustelee tuomiotaan: ”Logiikalla tai niin sanotuilla järkiperusteluilla ei ole todellista merkitystä feminististä kysymyksistä käytävässä keskustelussa. Jos feministi tuntee olevan naisvihan kohde, niin tunne riittää ja hän on naisvihan kohde. Miehen kohdalla tämä logiikka ei päde, sillä keskimääräinen mies on feministiä huomattavasti loogisempi olento. Tämän vuoksi triggeröitynyt feministi tarvitsee miestä enemmän lain suojaa”.

Laitetaanpa vielä kakkoskohdan loppuun hieman Ajatusvittumo Hatun toimintaa:

Ajatushautomon tiedotteen mukaan Helsingissä järjestetään kuluvan viikon torstaina kiroiluiltama.

- Kiroiluiltama kävi valloittamassa Brysselin ja palaa nyt kotikonnuilleen helvetin Helsinkiin!

Esikiroilijoiksi ovat lupautuneet muun muassa Maryan Abdulkarim, Hanna Huumonen, Anni Saastamoinen ja standup-koomikko Javiera Marchant Aedo.

- Kirosana on vapaa! Tule purkamaan patriarkaatin aiheuttamat paineet muiden feministien seurassa!, Hatun johtajat kehottavat.

Hotellin respassa muistetaan, että meidät kasvatettiin aikanaan siihen ajatukseen että kirosanat ovat voimasanoja ja niitten teho mitätöityy jos niitä viljellään ylenmäärin.

3. LGBTQTiiTyy-propagandaa pikkulapsille

Yksi Suomen tärkeimmistä tiedonvälityskanavista eli PT-Media kertoo jatkuvasti siitä, mitä Ruotsissa tapahtuu. Niin kuin tiedetään, Ruotsi on tekemässä Jim Jonesin kultin jalanjäljissä kansallista itsemurhaa ja   valitsemallaan tiellä muutaman askeleen edellä Suomea, tosin luonnollisesti meidän nilkit painaa riemurinnoin perässä. Tuorein uutinen oli se, että Ruotsissa on nyt sitten julkaistu transseksuaalinen kuvakirja joka on suunnattu pikkulapsille:

Siteerataan PT-Mediaa:

Lundin yliopiston lehtori Susanne Pelger on lanseerannut kuvakirjan pienimmille lapsille. Kirjan aiheena on transseksualisuus.

Kirjassa esitellään mm. hevonen, joka haluaakin olla koira ja koiran isäntä, joka haluaa pukeutua leninkiin. Kirjailija kertoo SVT:lle, että hän toivoo lasten oppivan jo hyvin nuorina, että he voivat olla mitä haluavat.

Pelger kertoo, että hän haluaa lasten tietävän jo nuorena, että esimerkiksi pukuun pukeutunut mies voi työpäivän päätteeksi pukeutua leninkiin ja punata huuliaan, kuten kirjassakin tehdään. Kirjan nimi on Hevonen ja isäntä. (Hästen och husse) Kirjassa on kieltämättä käytetty mielikuvitusta. Isännän kotona asuu hevonen, joka haluaa olla koira ja kulkee siksi koiran panta kaulassa. Hevonen jahtaa kissoja ja tykkää järsiä luita kuin koira konsanaan.

– Ja niin sen pitääkin olla. Kaikki eivät ole joko poikia tai tyttöjä, Susanne Pelger kertoo.

Hotellin respassa herää yksi ainoa kysymys.

Miksi?

Eikö lapset saisi olla lapsia? Ei tuo touhu ole lähtöisin lapsista, vaan aikuisista jotka haluavat syöttää lapsille ajatuksiaan joita pitävät niin, niin kiduttavan oikeina. Ajatuksia jonka mukaan jos yksi kymmenestä tuhannesta on joku, niin niitten 9.999:n tulee vakavasti harkita ajatusta että hekin ovat sitä jotakin.

Ja eikös muuten tuo leninkiin pukeutuva mies ole vain esimerkki tietystä fetisismistä eikä mistään lääketieteellisestä tilasta?

4. Äitiyspakkauksen nimi vaihtoon

Tulipahan sitten törmättyä Ylen sivuilla tiettyyn uutiseen. Jaa miksikö hotellin respassa seurataan Ylen sivuja? No, siksi että Ylen pääsivun kautta täällä mennään Ylen teksti-tv:n sivuille ja katsotaan viime yön NHL-tulokset. Jotain vastinetta sille Yle-verolle sentään. Vaan mikä oli sitten sen uutisen sisältö? No, äitiyspakkauksen nimi halutaan vaihtaa. Jaa miksi? Antaa Ylen kertoa:

Äitiyspakkauksen nimi vaihtoon syrjivyyden takia? Tuleva perheministeri kannattaa muutosta

Äitiyspakkauksen nykyinen nimi toistaa vanhentunutta mielikuvaa vauvan hoidon ja kotitöiden kuulumisesta vain äidille. Isät huomioiva nimi vaatisi muutosta lakiin.

No niin. Jonkunhan tämäkin piti keksiä. Näin äkkiseltään – täällä kouluttamattoman väestönosan keskuudessa – nimi äitiyspakkaus sopii aivan hyvin ihan sen yksinkertaisen syyn takia että äitihän se on se, joka sen lapsen synnyttää. Tosin kohta puoleen käsittääkseni eräs miehen henkilötunnuksella mutta naisen värkeillä varustettu jotakinoletettu on synnyttämässä lapsen. Nähtävästi tässäkin noudatetaan sitä hyväksi havaittua kaavaa että jos yksi ihminen kymmenestä tuhannesta vetää tiedostavat herneet nenäänsä niin asia pitää hoitaa juuri sen yhden ihmisen henkisen pipin mukaan. Muitten mielipidettä kysymättä.

Juteltiin asiasta rakkaan rouvani Ylvan kanssa saunassa ja todettiin, että uusitun äitiyspakkauksen nimi ei voi olla esim. perhepakkaus tai vanhempainpakkaus. Jaa miksikö? No totta munassahan se nimitys taas puolestaan syrjii yksinhuoltajaäitejä ja saattaa heidät (sen 1 / 10.000 näkemyksen mukaan) syrjittyyn asemaan kun hänellä ei olekaan sitä miestä. Jolloin täytyy tietenkin palata äitiyspakkaukseen joka sekään ei käy. Päädyttiin Ylvan kanssa siihen, että uusi nimitys tulee todennäköisesti olemaan tulevan perheministerin ehdottama vauvapakkaus tai sitten vauvaoletuspakkaus. Kunnes joku triggeröityy siitäkin. Ja sehän tapahtuu aivan varmasti. Uskokaa huviksenne. Jos triggeröityminen olisi palavaa polttoainetta, niin Suomen ei tarvitsisi ostaa muualta tippaakaan öljyä.

Elämme hulluja aikoja. Kautta Teutateksen. Kautta Belenoksen.