- Hyvää päivää, hyvät kuuntelijat.
Täällä Antero Lärvänen Huitsinnevadan paikallistelevision ja Huitsinnevadan
paikallisradion suorasta yhteislähetyksessä täältä Pinnanmaan maakunnasta,
tarkalleen sanottuna Ala-Tölöviön kunnasta ja olemme seuraamassa uuden
yhteiskunnallisen, ehkä jopa mullistavan ilmiön perustamista. Ilmiö ei tosin
ole ainutkertainen, sillä samaa on tapahtunut jo muuallakin Pinnanmaalla. Tänne
on nimittäin perustettu vastaanottokeskus, mutta se ei olekaan aivan tavallinen
vastaanottokeskus, ja siitä meille kertoo haastattelussamme Ala-Tölöviön
kunnanlärväri Ensio Jynttän-Jytänen. Kunnanlärväri Jynttän-Jytänen, tervetuloa
lähetykseen.
-
Kiitos, Antero ja tervehdys kaikille kuuntelijoille täällä Pinnanmaalla ja
muuallakin Suomessa. Huitsinnevadan paikallistelevisio lienee vielä ihan
maakuntatason televisio, mutta eikös Huitsinnevadan paikallisradio ala kuulua
jo kaikkialla Suomessa?
- Pitää paikkansa, radioaalloilla ollaan
jo varsin laajalti ja siellä missä ei olla, niin netin kautta lähetystämme voi
kuunnella vaikka Namibiassa. On se tää nykytekniikka vaan melkoista. Mutta
kertokaapas millä tavalla tämä vastaanottokeskus eroaa näistä muista, kovasti
tunnetuista eikä niin kauhean hyvämaineisista vastaanottokeskuksista?
-
No tässähän on se perustavaa laatua oleva ero muihin vastaanottokeskuksiin,
että tänne otetaan vain kantasuomalaisia. Heidät mielletään nimittäin täällä Pinnanmaalla
ihan oikeasti pakolaisiksi ja turvapaikanhakijoiksi jotka ovat oikeassa hädässä
ja avun tarpeessa. On käynyt meinaan
ilmi, että eteläisestä Suomesta, erityisesti Helsingistä sekä Turun ja
Tampereen tietyiltä alueilta olisi näille selkosille muuttamassa
ammattitaitoista ja kaikin puolin tolkullista väkeä jotka haluaisivat päästä
eroon eteläisessä Suomessa kehittyvästä kaaoksesta, mutta ongelmana on tietysti
se, että työpaikka pitäisi saada. Ihmisen pääelinkeino kun on syöminen. Mutta
sitten hoksattiin, että voihan tässä Pinnanmaan maakunta tulla puolitiehen
vastaan ja antaa ihmisille katon pään päälle, niin että muutto on sitten
helpompi ja työn etsiminen onnistuu luonnollisesti paremmin, kun on sentään
päästy hoitamaan varsinainen muutto näille selkosille. Ensimmäisenähän sen
hoksasi se teidän huitsinnevadalainen hotellinpitäjä Perskeleen Ykä, joka antoi
hotellistaan yhden siiven vastaanottokeskuskäyttöön.
- Kuinka tämä vastaanottokeskustoiminta
sitten tarkalleen ottaen tapahtuu?
-
No, on kysyntää johon meillä on sekä halu että mahdollisuus vastata. Siellä
eteläisen Suomen maalikylissä on paljon ihmisiä, jotka ovat kertakaikkisen
kyrpivyntyneet siihen etniseen rikastumiseen sekä sen aiheuttamiin
seuraamuksiin ja myös siihen, että virallisesti siihen ei saa kyrpivyntyä vaan
se pitäisi mieltää voimavarana ja jos muksua koulussa rääkätään näitten paljon
mainostettujen uussuomalaisten taholta, niin siitä pitäisi vain pitää turpa
kiinni ja todeta että suck it up niin kuin tuolla Amerikan mailla tavataan
sanoa. Heillä olisi tietysti mahdollisuus muuttaa tänne muutenkin, myydä
asuntonsa ja hankkia täältä uusi, mutta koska töitä ei tietenkään heti löydy,
niin elämä on varsin ikävästi tyhjän päällä. Ei se lähtö ole niin helppoa ja
yksinkertaista vaikka halua olisi. Mutta vastaanottokeskus tarjoaa heille
mahdollisuuden suorittaa fyysinen muutto niin että he saavat tilapäisen asunnon
ja kuntamme sosiaalinen turvaverkko tukee heitä ja auttaa heitä löytämään uuden
alun elämään täällä Pinnanmaalla.
- Ja se tapahtuu kuinka?
-
Ensimmäisenä tarjotaan tietysti majoitus. Täällä Ala-Tölöviössä sen tarjoaa
käytöstä poistettu motelli Hupsheikka, jossa on kaikkiaan kolmekymmentäkuusi
huonetta. Majoitus kantasuomalaispakolaisille on maksuton ja sen kustantaa
Ala-Tölöviön kunta ja lisäksi toimintaamme avustaa Pinnanmaan maakuntaliitto.
Muuttokuormasta ei tietenkään mahdu kaikki tavara näihin majoitustiloihin,
joten meillä on tarjolla tulijoille ilmaista varastotilaa Ala-Tölöviön
keskustassa sijaitsevissa tiloissa. Tulijoille tarjotaan myös ruokailu kunnan
puolesta sekä lisäksi he saavat tietysti toimeentulotukea. Motellista
vastaanottokeskukseksi muuttuneessa Hupsheikassa on myös yhteiset pesutilat
sekä sauna, johon voi halutessaan varata vuoroja. Kouluikäiset lapset käyvät
koulua joko Hupsalan ala-asteella tai Ala-Tölöviön yläasteella ja lukiossa.
Kunta luonnollisesti järjestää heille kuljetuksen. Siinä vaiheessa, kun joku
perheestä saa itselleen täältäpäin työpaikan, he joko ostavat oman asunnon tai
siirtyvät kunnalliseen vuokra-asuntoon ja alkavat toimia tervetulleina
pinnanmaalaisina asukkaina ja veronmaksajina.
- Vastaanottokeskuksistahan on ollut
paljon negatiivista uutisointia. On ollut väkivaltaa, keskinäistä nujakointia
ja seksuaalirikollisuutta. Onko tällaista ilmennyt Hupsheikan
vastaanottokeskuksessa ja mikä on paikallisten ihmisten suhtautuminen
vastaanottokeskukseen?
-
Minkäänlaisia järjestyshäiriöitä ei ole esiintynyt ja paikalliset suhtautuvat
vastaanottokeskukseen erittäin myönteisesti. Naapurit ovat tulleet joukolla pullahalaamaan
uusia tulokkaita, wippajei! Ja uudet tulokkaat ovat puolestaan vastanneet
erilaisilla talkootöillä, sillä – toisin kuin niissä perinteisissä
vastaanottokeskuksissa – tulijat ovat sekä kielitaitoista, ammattitaitoista
että ihmistavat hallitsevaa väkeä. Poliisi on käynyt Hupsheikassa kerran, koska
eräs vastaanottokeskuksen asukkaista oli hakenut Hupsalan Erämiesten jäseneksi
ja molemmat poliisipartioon kuuluvat olivat sattumoisin saman seuran jäseniä,
joten he kävivät kertomassa miehelle seuran toiminnasta, ja samalla antoivat
miehelle kartan seuran toiminta-alueesta.
- Kiitokset, kunnanlärväri
Jynttän-Jytänen. Ja tässä vaiheessa annammekin hetkeksi puheenvuoron
mainostajille…
- Ja palaamme lähetykseen. Meillä on nyt
haastateltavanamme Mauno Paljon-Vähänen joka on tyttärensä kanssa asiakkaana
Hupsheikan vastaanottokeskukseskuksessa. Mauno, minkälaiset ovat tunnelmanne?
-
No tunnelmathan ovat vähän hemmetin hyvät. Minähän olen siis 14-vuotiaan tytön
yksinhuoltajaisä Helsingin Kivikosta. Niin minä kuin tyttäremme ollaan perin
juurin kyllästytty tähän kulttuurinrikastukseen, ja erityisesti tyttäreni,
sillä hänen koulussaan sitä esiintyy jo standardina ja on käynyt ilmi, että
rikastukseen – eli siis törkeään perseilyyn – tulisi suhtautua pelkkänä voimavarana
ja jos rikastus käy ikävästi iholle, niin silloin pitäisi vain ajatella, että
se johtuu omasta negatiivisesta ajattelutavasta. Koulu ei pyri vaikuttamaan
perseilyyn, vaan siihen, että perseily pitää oppia hyväksymään positiivisena
asiana. Hitto soikoon, tytär kertoi minulle siitä, mikä se koulun tilanne on,
ja minä marssin luokanvalvojan pakeille. No mammahan kertoi minulle
opetushallituksesta tulleesta ohjeistuksesta eli:
”Lasten
ja nuorten ennakkoluuloihin ja rasismiin on onnistuneesti vaikutettu
yksinkertaisella, mutta pitkäjänteisellä toiminnalla seuraavin askelin:
*
nostetaan esille positiivisia esimerkkejä ja kertomuksia, kaikki negatiiviset
kertomukset sivuutetaan ilman huomiota
*
nostetaan esille esimerkkejä myönteisestä kehityksestä ja tehdään
positiivisista tapahtumista näyttäviä dokumentteja ja suuria uutisia
*
edellinen nostaa esille lisää positiivisia esimerkkejä, joille annetaan
näyttävää julkisuutta”
-
No minä siihen kysyin, että onko tää totta vai trikkikuva ja opettaja vastasi –
kieltämättä aika nolona – että totta on ja tään mukaan mennään. Vaikkei oikein
miellytäkään. Silloinhan minä totesin, että eihän tämmöstä kestä
mursunnahkainen persekään. Niin että mitta tuli kertakaikkiaan täyteen, mutta tilanne
tuntui epätoivoiselta. Tuli mietittyä, että milläs helvetillä me päästään
täältä Helsingistä pois? Mutta sitten mulle soitti eräs kaverini täältä
Ala-Tölöviöstä ja kertoi tästä mahdollisuudesta. No, me pantiin kaksio
myyntiin, ja jostain kumman syystä Helsingin kämpät menevät vieläkin hyvin
kaupaksi eli se saatiin myytyä melko nopeasti kohtuuhinnalla ja muutettiin
tänne vastaanottokeskukseen odottamaan, että saataisiin elämä täällä
raiteilleen.
- Minkälaista asumisenne on täällä
vastaanottokeskuksessa?
-
No hemmetti, meillähän on kahdelle hengelle tarkoitettu huone, varustettuna
minikeittiöllä jossa on mikroaaltouuni, kaksilevyinen sähköhella ja jääkaappi.
Lisäksi on vessa, suihku ja internet-yhteyskin. Kyllä tässä ihan mukavasti
pärjää, varsinkin kun tietää, että tämä on tilapäistä. Saunassa voi käydä ja
vaatteet pestä yleisissä tiloissa. Asuminen ja ruoka on ilmainen, joten
peruspäiväraha riittää tällä hetkellä ihan mukavasti. Me olemme kyllä todella
kiitollisia. Ei ole mitään valittamista.
- Kunta ei vaadi teiltä sitä, että
kustantaisitte asumisenne kaksionne myynnistä saamistanne varoista?
-
Ei, sillä kunta haluaa meidät asumaan tänne veronmaksajiksi joten sieltä on
todettu, että tällaista viranomaiskiusaamista ei harjoiteta, koska sellainen
olisi syvältä ja poikittain. Kunnanlärväri Jynttän-Jytänen on auttanut
kiitettävästi mahdollisten työpaikkojen löytämisessä. Minullahan on sekä
atk-alan koulutus että rekkakortti ja viritelmiä on jo ilmassa. Voi olla, että
aloitan vakihommat jo lähiviikkoina. Pysyvää asuntoakin on jo katseltu ja Ala-Tölöviön
keskustassa olisi tarjolla saunallinen rivarikolmio, joka kiinnostaa ja siitä
ei olisi kuin muutama sata metriä matkaa Ala-Tölöviön yläasteelle, joten
tyttärelläkin olisi mukavan lyhyt koulumatka. Ja ennen kaikkea seutu vaikuttaa
turvalliselta. Niin tolkuttoman turvalliselta, että ehkä ala-tölöviöläiset
eivät itsekään tajua, miten mahtavassa paikassa he asuvat.
- Mitenkäs tuo ruokapuoli? Rikastetuissa
vastaanottokeskuksissa siitä on kovasti valitettu ja on jopa tehty kokonaisia varttitunnin
syömälakkoja silloin kuin median edustajat ovat olleet paikalla. Mitenkäs
täällä? Onko ruuasta valittamista?
-
Ruoka on erittäin hyvää ja sitä on riittävästi. Mehän syömme Ala-Tölöviön
keskuskeittiössä tehtyä ruokaa eli sitä samaa mitä syövät ala-tölöviöläiset
koululaiset. Se kaveri, joka tuo pakulla tänne sapuskaa lämpölaatikoissa kertoi
minulle, että kun paikallisen keskuskeittiön pääemäntä oli ollut
työpaikkahaastattelussa, niin häneltä oltiin kysytty, että ”tunnetko
ruokaympyrän” ja hän oli vastannut, että ”tunnen, mutten välitä siitä” ja hän oli
saanut paikan samantien. Ja sen huomaa. Ruoka on äärimmäisen hyvää. Aamu- ja
iltapalat me sitten tehdään tuossa minikeittiössämme.
- Onko teillä jo viritelmiä siihen, että
kuinka pääsisitte mukaan Ala-Tölöviön sosiaaliseen elämään?
-
Onhan toki. Tyttäreni on lahjakas laulaja ja hänet on pestattu paikallisen folk
metal-bändin Völlövä Sinisen laulajaksi. Ne kun halusivat naislaulajan,
mutteivät ole vielä sopivaa löytäneet. Minä olen pääsemässä jäseneksi
paikalliseen metsästysseuraan ja olen myös liittynyt Ala-Tölöviön
suojelukaartiin. Minä kun olen pioneerialikersantti, niin totesivat, että
osaamiselleni on käyttöä. Ja noin yleensä täytyy sanoa, että täällä on kyllä
mahdottoman mukavaa väkeä. Me odotamme todella innokkaasti, että voimme
asettautua tänne Ala-Tölöviöön ja kertakaikkiaan deletoida Helsingin aivojemme
kovalevyltä.
- Kiitokset, Mauno Paljon-Vähänen. Ja
nyt meillä on taas hieman maksettuja ilmoituksia.
- Ja täytyy sanoa, että siellä
Suomussalmella on kyllä komeita maisemia, mukavia vaellusmahdollisuuksia sekä
myös valtion metsästysalueita metsästyksestä kiinnostuneille ja muistutan
siitä, että siellä Raatteen tien museossa kannattaa ehdottomasti käydä. Mutta
nyt meillä on haastateltavanamme Hupsheikan motellin omistaja Launo Löss.
Kuinka päädyitte siihen ratkaisuun, että muutitte motellinne suomalaisten
vastaanottokeskukseksi?
-
Loppujen lopuksi ratkaisu oli helppo. Motellihan ei oikein kannattanut, joten
minulla oli vaihtoehtona joko laittaa pillit pussiin tai sitten perustaa
rikastettu vastaanottokeskus. Siitä minä ajattelin, että joku raja se on rahan
perään huoraamisellakin ja paikallisten ihmisten kiusaamisella. Ennemmin vaikka
poltan koko paikan. Mutta sitten kunnanlärväri Jynttän-Jytänen otti minuun
yhteyttä ja kertoi tästä mahdollisuudesta. Minä kun pidän tästä ammatistani,
niin totesin, että ilman muuta suostun. Tässä ollaan ja olen äärimmäisen
tyytyväinen nykyiseen tilanteeseeni. Ala-Tölöviön kunta maksaa toiminnasta
aiheutuvat kulut ja minä itse olen siirtynyt kunnan kuukausipalkolliseksi joka
pyörittää tätä toimintaa. Totta kai parta-ankkureitten hyysämisellä olisi
tienannut enemmän, mutta näin pystyn tekemään jotain myös tavallisten
suomalaisten hyväksi ja sillä asialla on minulle suuri merkitys.
- Paljonko tässä vastaanottokeskuksessa
on henkilökuntaa?
-
Eihän täällä ole muita kuin minä. Eikä tässä enempää tarvitakaan, sillä nämä
täällä olevat ihmiset pärjävät kyllä täällä ilman mitään
erityistukitoimenpiteitä. Ja mikseivät pärjäisi? Järkevää ja asiallista
väkeähän ne ovat. Minä olen täällä semmonen yleismies jantunen joka hoidan huoltotoimenpiteitä
ja jeesaan jos jotain apua tarvitaan. Tulkki- ja
puolestaloukkaantumispalveluita täällä ei tarvita, joten sitä varten ei
henkilökuntaakaan ole tarvinnut palkata. Ihmiset hoitavat täällä itse itsensä
ja etsivät aktiivisesti töitä. Lapset käyvät koulussa ja muutenkin tästä
porukasta tulee kyllä vallan mainioita uusia ala-tölöviöläisiä. Kaiken
kaikkiaan paljon vähemmällä henkilökunnalla täällä pärjätään kuin näissä
hyysäämiskeskuksissa joten huomattavasti halvemmaksikin tämä tulee. Tietysti
valtio ei anna tähän toimintaan rahapenniäkään, mutta pinnanmaalaiset kunnat
ovat tuumineet, että kannattaa sijoittaa ihan toimivaan tulevaisuuteen eikä
siihen, että puolestaloukkaantujat saavat egolleen ylihinnoitettua
polttoainetta.
- Kiitokset, Launo Löss. Ja nyt olisi
taas vuorossa maksettuja ilmoituksia:
- Ja sitten haastateltavanamme on vielä
Pinnanmaan Uusasutusliiton toiminnanjohtaja Teppo Ärrgele. Toiminnanjohtaja
Ärrgele, kuinka laajalle tämä suomalaisiin keskittyvä vastaanottokeskustoiminta
on levinnyt?
-
Meillähän on toimintaa vireillä jokaisessa Pinnanmaan maakunnan kunnassa eli
siis Hömpstadin kaupungissa sekä Huitsinnevadan, Lälläveden, Vökellysveden,
Ala-Tölöviön, Väli-Tölöviön, Ylä-Tölöviön, Äkkölämäkölän, Härnävän ja Uuden
Hyisianan kunnissa. Toiminta on erittäin suosittua ja herättänyt huomattavaa
sitä tukevaa kansalaisaktiviteettia. On muun muassa perustettu
kansalaisjärjestö TIT eli Tolkun Ihmiset Tänne, joka kerää kansalaisrahoitusta
vastaanottokeskustoiminnan ylläpitämiseksi ja sen toiminta on ollut erittäin
menestyksekästä. SPR:n varojenkerääjät on naurettu täältä ulos jo aikaa sitten.
- Onko toiminta levinnyt Pinnanmaalta
muualle Suomeen?
-
Kiinnostusta on muuallakin ja huomattavasti onkin, mutta ongelmana on se, että
paikalliset niin virasto- kuin suvaitsevaisuuskalkkunat vastustavat sitä sillä
perusteella, että kantasuomalaisten uusasutustoiminnan tukeminen ei tarpeeksi
paljon pönkitä heidän suvaitsevaista egoaan, joten he haluavat sen
ruokkimiseksi mieluummin etnisesti edistyksellistä polttoainetta. He ovat myös
varsin laajassa mitassa tuominneet pinnanmaalaisen uusasutustoiminnan
rasistiseksi, äärioikeistolaiseksi, veroja kiertäväksi ja monilla muilla
pitkillä ja katkerilla sanoilla.
- Haluaisitko lähettää jonkun viestin
näille virasto- ja suvaitsevaisuuskalkkunoille?
-
No johan nyt toki. Hypätkää Mosseen ja ajakaa mereen. Me täällä Pinnanmaalla
tehdään niin kuin meitä huvittaa. Kai tolkun ihmiset saa haluta naapureikseen
tolkun ihmisiä.
- Ja tähän onkin hyvä lopettaa lähetys,
positiivisissa ja tulevaisuuteen luottavissa tunnelmissa. Täällä Antero
Lärvänen, Huitsinnevadan paikallistelevisio. No niin, äänimiehet, sitten rojut
Ransittiin ja keula tanakasti kohti Lällävettä. Matkahan ei ole tällä kertaa
pitkä.
Myöhemmin
Ransitissa, matkalla kohti Lällävettä. Ilma oli kirkastunut, räntäsade loppunut
ja Pinnanmaan Tienhuoltolaitos oli aurannut
tiet hyvään kuntoon. Pinnanmaalla keskityttiin olennaisiin asioihin.
Huitsinnevadan paikallisradio soitti Ylermi Vilvatväisen & Hässityn
Käsityksen uutta hittikappaletta ”Työnnän Toiveeni Nenään” joten mikäs siinä
oli vapaan median edustajien ajella kohti Lällävettä ja pulista keskenään…
Antero: Vaan on se joskus mukavaa
uutisoida kansalaisille asiallistakin toimintaa ja hyviä uutisia.
Hösse: Juu, ja vielä parempi tämä
uutinen olis ollut jos yksi olennainen seikka olisi toteutunut.
Pertta: Ja se olennainen seikka olisi
se, että uutinen olisi totta. Mutta tosiasiassa niin tuo Hupsheikan
vastaanottokeskus kuin me kolme Ransitissa istuvaa häiskää olemme vain erään
keski-ikäisen äärioikeistolaiseksi tulkitun raappahousujätkän mielikuvitusta…
Antero: Niin juu… pääsin vähän liikaa
innostumaan…
Kiitokset kommentoija WhiteHunterille,
jolta sain pohjainspiraation kirjoitukseen. Kiitokset myös kommentoija
Kenzo´:lle, joka puolestaan inspiroi Pinnanmaan Lastensuojeluliiton
tapakasvatusmainokseen. Ja luonnollisesti kiitokset Ylelle, joka onnistuu
tekemään itsestään päivä päivältä naurettavamman.