Tapahtuma-aika: Nykypäivä
Tapahtumapaikka: Yleisneuvontavalistamo, Helsinki
Tapahtumaan osallistujat: Hjalmar Volapyk, yleisneuvontavalistaja & Nicke Tampiola, yo ja niinkujotain.
Hjalmar Volapyk: No niin, yo ja niinkujotain Tampiola, olette siis yleisneuvontavalistuksen tarpeessa. Kuinka voisin auttaa?
Nicke Tampiola: Niinno kun mä haluaisin toimittajaks. Ei siis semmoseks, mikä raportoi uutistapahtumia, vaan semmoseks, mikä kirjoittaa niitä sellaisia monikulttuurisuuskolumneja. Mut ongelmana vaan on, että mä en oikein osaa kirjoittaa, eikä mulla rehellisesti sanoen ole oikein mielikuvitustakaan. Mutta mä olen kuullut, että yleisneuvontavalistamossa on olemassa jonkunlainen yleissabluuna, jonka avulla mä voisin luoda uran journalistina.
- Mutta nythän te olette tulleet oikeaan paikkaan. Se sabluunahan meiltä löytyy ja sitä on käytetty menestyksellä liki kaikkialla suomalaisessa nykymediassa. Sabluunan nimi on toistokiertoalkuunpaluumetodi.
- Ahaa, no, kuinkas minä voisin sitä käyttää?
- No ensiksihän teidän tulee tietenkin saada paikka, jossa saatte ensimmäisen kirjoituksenne näkyville, vaihtoehtoja on kyllä paljon, odottakaas kun katson tota buukkauslistaa, joo Helsingin Pravdassa ja muutamissa maakuntalehdissä olis vielä kolumivajausta.
- No jos minä siihen Helsingin Pravdaan sitten, mutta mitäs minun pitäis sitten kirjoittaa?
- Niin tehän saatte tietysti tarkemmat ohjeet printattuna, mutta käydään tämä systeemi läpi näin suullisesti ensin. Jatkuvasti päivittyvän toistokiertokalenterin mukaan nyt on viisainta aloittaa monikulttuurisuustoimittajan ura kirjoittamalla uhkaavasta työvoimapulasta. Aloitatte vaikka niin, että roiskaisette kirjoituksenne alkuun tiedon siitä, että tuoreimman tutkimuksen mukaan maahamme tarvitaan kymmenessä vuodessa 150.000 – 200.000 uutta työntekijää ja samaan syssyyn mainitsette, että meillähän on etnisesti oikeista ilmansuunnista maahan saapunut huomattava määrä työkelpoista- ja haluista väkeä jota suomalaiset eivät ennakkoluulojensa vuoksi ole työllistäneet ja lisää olisi tulossakin niin paljon kuin vaan otetaan ja kirjoituksen loppuosiossa syyllistätte perussuomalaiset ja muutenkin kansallismieliset tahot siitä, että heidän vastustuksensa vuoksi mummot tulevaisuudessa makaavat märissä vaipoissaan. Läpimurtokirjoituksenne viimeinen lause voisi olla ”peräänkuulutan perussuomalaisilta nyt sitä vastuuta kansalaistemme hyvinvoinnista, jota he ovat hallituspuolueilta itse niin kovaäänisesti vaatineet”.
- Jaa, niin no, eihän tuo hassummalta kuulosta. Mutta vähän mietityttää, kun sitä työvoimapulaa on jauhettu kerta toisensa jälkeen ja aina se on jäänyt suutariksi ja noita työttömiäkin tuppaa olemaan omasta takaa aika törkeästi. Puolta pienemmästä työttömien määrästä järkkäsi Kekkonenkin joskus hätätilahallituksen. Ja vaikka minä aion luoda urani monikulttuurisuustoimittajana, niin eihän minun silti tartte siihen varsinaisesti uskoa itse, ja onhan se totta, että ei näistä etnisesti oikeista maahanmuuttajaryhmistä kyllä ole ratkaisua ei niin mihinkään. Niin että pelottaa vähän, että minä munaan itteni tolla uran aloituksella. Ainakin tuolla kansallismielisellä puolella mulle gettuillaan naama trollfacella niin ettei toista tolkkua.
- Halusittekos te tehdä merkittävän journalistisen uran vai pohtia työvoimapoliittisia kysymyksiä? Ja siitä gettuilusta teidän on ihan turha välittää, ettehän te millekään kansallismielisille juttuja rustaa ettekä edes normilukijalle, vaan työnantajallenne ja kollegoillenne. Yleensäkin jos meinaatte monikulttuurisuustoimittajan hommia, niin kannattaa alkaa välittömästi kasvattaa teflonia orvasketeen. Mutta ei teidän tarvitse itseänne munaamista pelätä. Toistokiertoalkuunpaluumetodi pitää itsessään siitä huolen.
- No sehän on kyllä mukava kuulla, mutta kuinkas se sitten oikein tapahtuu?
- Metodiin kuuluu niin sanottu tukireagointirotaatio. Elikkä se menee niin, että jos juttunne julkaistaan torstaina, niin heti seuraavana perjantaina ja sitten seuraavan viikon maanantaina julkaisevat, hetkonen, katson listalta ketkä ovat vuorossa… joo, perjantaina eräs Aamulehden ja maanantaina eräs Savon Sanomien toimittaja julkaisevat melkein samanlaiset jutut, jotka alkavat lauseella ”torstaisessa kirjoituksessaan toimittaja Nicke Tampiola teki ansiokkaan aloituspuheenvuoron eräästä kansallisesta kipupisteestämme” ja sen jälkeen he kirjoittavat suurinpiirtein juttunne uudestaan. Tietysti teidätkin sijoitetaan tukireagointirotaatiolistalle, ja teiltä odotetaan samanlaista tukea.
- Selvä, nyt ymmärrän. Tuossa on itse asiassa järkeä. Kaveria ei jätetä. Mutta kuinkas minä sitten jatkan eteenpäin?
- No seuraavaksihan te kirjoitatte jutun siitä, kuinka onnettomia me suomalaiset olisimme ilman maahanmuuttajia. Naputtelette tekstiin tuttuun ja toimivaan tyyliin nimet Fazer, Sinebrychoff, Stockmann, Finlayson ja muut humut. Sen jälkeen muistutatte, että Suomestakin on lähdetty leveämmän leivän perään muualle maailmaan. Ja lisäksi painotatte, että suomalaiset syövät kebabia, pizzaa, sushia, ryystävät coca-colaa, kuuntelevat rockia ja ajavat Toyotalla ja mikäli kansallismielisten tahdon mukaan Suomi ympäröitäisiin muurilla, tämä kaikki menetettäisiin just ja heti. Kirjoituksenne viimeisenä lauseena voisi olla vaikkapa ”muistuttaisin nyt kaikkia teitä, jotka suljettuun menneisyyteen niin kaipaatte, että onko teistä toistuvat iltapuhteet lanttua jältäten ja Helvarin rätisevää putkiradiota kuunnellen sittenkään niin innostavia.”
- No joo, hoksasin idean. Vedetäänhän tossa kiistatta taas vähän mutkia suoriksi, eikä ihan vähän vedetäkään, mutta eikös seuraavana päivänä joku kollega kirjoita mun esittäneen ansiokkaan avauspuheenvuoron ja niinpäinpois. Kuinkas sitten jatketaan?
- No sittenhän edetään valmiin listan mukaan niin, että kirjoitatte seuraavista aiheista:
A. Turpa umpeen parta-ankkureista, koska suomalaiset sotalapset.
B. Suomi on tylsä maa ja kansa ikävää, joten tarvitsemme iloa ja väriä. Näin tänään ratikassa iloisen mamuhymyn ja se pelasti päiväni.
C. Aika on yhteisen Euroopan ja yhteisen maailman. Jos rajoja ei ole, niin ei ole luvatonta rajanylitystäkään. Näin eilen pääskysen ja samaa pääskystä on voinut katsella Bubu Etelä-Afrikassa.
D. Liittyessämme Yhteiseen Eurooppaan perimme myös samalla sen historian ja se velvoittaa meitä korvaamaan orjuuden kärsimyksiä. Näin tänään. Ja huomenna.
E. Suurin osa blogirintamalla monikulttuurisuutta vastustavista ei itse asu ongelmalähiöissä, joten he eivät ole oikeutettuja kirjoittamaan asiasta. Yleensäkin nimimerkkikirjoittelu on kiellettävä, koska vastuullinen sananvapaus vaatii vastuullista sanattomuutta ja vastuuvapaa sananvapaus kuuluu vain siihen vihityille. Näin Itäkeskuksessa Suomen tulevaisuuden, ja siihen ei kuulu rasismi.
F. Etnisesti oikeitten ryhmien korostettu esiintyminen väkivalta- ja seksuaalirikoksissa on tilastollisesti aikaansaatua harhaa, joten rikosten absoluuttinen määrä itsessään on merkityksetön. Raiskaavat-han suomalaisetkin. Näin sanoi toimittajakolleganikin, ja hän ei pahemmin valehtele.
- Ja sitten tietysti noin joka kolmas kirjoituksenne on tukireagointirotaatiokirjoitus, jossa kehutte kolleganne tehneen ansiokkaan avauksen aiheesta sejase.
- Tää alkaa vaikuttaa kyllä tosi hyvältä, mutta entäs kun on päästy noissa aiheissa kohtaan F ja valmiit ideat ovat loppu? Enhän minä itse pysty noita ideoita keksimään ja ihan suomeksi sanottuna ihmettelen, kuka nuo yleensäkään on keksinyt. Mites minä sitten toimin? Sormi suuhun vai?
- No eihän suinkaan. Seuraavaksi sitten kirjoitatte maata uhkaavasta työvoimapulasta, ja muistutatte, että meillähän on etnisesti oikeista ilmansuunnista maahan saapunut huomattava määrä työkelpoista- ja haluista väkeä jota suomalaiset eivät ennakkoluulojensa vuoksi ole työllistäneet ja lisää olisi tulossakin niin paljon kuin vaan otetaan ja kirjoituksen loppuosiossa syyllistätte perussuomalaiset ja muutenkin kansallismieliset tahot siitä, että heidän vastustuksensa vuoksi mummot tulevaisuudessa makaavat märissä vaipoissaan. Kirjoituksenne viimeisessä lauseessa toteatte, että ”peräänkuulutan perussuomalaisilta nyt sitä vastuuta kansalaistemme hyvinvoinnista, jota he ovat hallituspuolueilta itse niin kovaäänisesti vaatineet”.
- Niin mut eikös tuo juttu just…
- Mikäs tämän metodin nimi olikaan?
- No sehän oli se toistokiertoalkuunpaluumetodi. Hetkonen… Toisto. Kierto. Paluu. Alkuun. Helvetti! Tuohan on nerokasta! Tehän just fiksasitte mulle neljänkymmenen vuoden uran!
- Kyllä. Ja noin kahdeksan vuoden jälkeen räpsähtää ensimmäinen Suomen Valkoisen Ruusun mitali ja eiköhän se lehdistöneuvoksen arvonimikin ennen eläkettä teitä odota.
- Siis täähän on ihan uskomatonta! Suuret kiitokset, herra yleisneuvontavalistaja. Mutta mitä minä olen velkaa? Näin loistavan systeemin täytyy olla kallista. Ja voinko maksaa osamaksulla?
- Voi kuulkaa, ei tämä maksa mitään. Yleisneuvontavalistamo on yleishyödyllinen julkishallinnollinen kansalaispalvelu, joka saa rahoituksensa Arhinmäen Paavon pulaakista, ja kun uravalintanne tukee monikulttuurisuutta, on palvelumme teille ilmainen. Mikäli uranne saa tuulta alleen, ja miksei saisi, me saamme ensi vuoden rahoitukseemme viisikymmentätuhatta lisää.
- Tehän olette siis yleishyödyllinen palvelu, eli autatte muussakin kuin monikulttuuriasioissa?
- Pitää paikkansa.
- Pystyisittekös sitten vaikka vastaamaan, kuinka saavuttaa uran perussuomalaisena poliitikkona?
- Pelkkä vastaus siihen, pystynkö vai en maksaa teille 39.000 euroa plus alv, vlv, kpv plus tps. Etukäteen.
- Ahaa, ymmärrän. Ehkä pärjäänkin ilman vastausta. Suuret kiitokset vielä kerran, herra yleisneuvontavalistaja. Vaan nyt mun tarttee lähtee. Mulla on juttu kirjoitettavana ja deadline painaa päälle.
*
*
*
Hotelli Yrjöperskeleen respan henkilökunta toivottaa lukijoille railakasta mutta myös kohtuullista vappua. Lähipäivinä saattaa maalikylissä liikkua paljon haalaripukuista väkeä, mutta heiltä ei välttämättä kannata kysellä jakohihnan vaihtoa tai betoniraudoitustöitä. Automonttöörit ja betoniraudoittajat liikkuvat vapailla tavallisissa vaatteissa.
Joulukalenteri 2024 Yhdeksastoista luukku
12 minuuttia sitten