Kesäkuun
alku, Helsingin Säätytalo, joskus tuonnempana
Säätytalon
– jossa valmistauduttiin onnistuneen kansannousun jälkeiseen
valtiorikosoikeudenkäyntiin – ruokalassa istui kiireisiä miehiä ja naisia. Huomattavan
moni heistä oli eläkeläisiä sillä tulossa olevassa oikeudenkäynnissä tulisi
olemaan syytettyjen penkillä myös hyvin suuri määrä korruptoituneita ja
maanpetokseen syyllistyneitä nuoremman polven juristeja. Yksi näistä eläkkeellä
olevista mutta väliaikaishallinnon palvelukseensa pyytämistä lakimiehistä oli
Kaarlo Suopanki joka toimi kansalaisuuksia tutkivassa työryhmässä. Hänen
seuranaan istuivat Hannu Slöör jonka työryhmän tehtävänä oli takavarikoida
rikoksella saatua omaisuutta sekä Kasperi Penttinen joka puolestaan olisi yksi
valtiorikosoikeudenkäynnin syyttäjistä.
Penttinen
oli selvittänyt ruokalan pöydässä istuville kollegoilleen oikeusistunnon
valmistelua. Selvää oli, että tuomittuja tulisi olemaan satoja ja tuomiot
vaihtelisivat neljästä vuodesta elinkautiseen. Kaikki tuomiot istuttaisiin
kokonaisina ilman armon anomisen mahdollisuutta. Suopangin oma tehtävä oli
omalta osaltaan myös rankka mutta kuitenkin varsin selkeä. Hänen – ja hänen
kollegoittensa – tehtävänä oli lyödä ajallinen merkkitolppa vuoteen 1990 ja sen
jälkeen selvittää kuinka monelle ulkomaalaiselle oli myönnetty Suomen
kansalaisuus väärin perustein. Kaikki väärin perustein myönnetyt kansalaisuudet
peruttaisiin.
Sodankylästä
kotoisin oleva Suopanki oli ollut koko uransa lakimies. Aikanaan hän oli
työskennellyt Lapin syyttäjänvirastossa ja myöhemmässä vaiheessa yksityisessä
lakiasiaintoimistossa joka toimi sekä yksityisen sektorin lakiasioissa että
jutuissa, joissa selvitettiin virkakoneiston väärinkäytöksiä. Ehkä juuri
kokemus näistä väärinkäytöksistä oli kiinnittänyt väliaikaishallinnon huomion
häneen. Eläkkeelle jäänyt Suopanki oli ollut kansannousun alkaessa vaimonsa
kanssa kotonaan Sodankylässä kun hän oli saanut ensin varoitussoiton pojaltaan kapteeni
Keijo Suopangilta joka toimi komppanianpäällikkönä Jääkäriprikaatissa. Keijo
oli käskenyt pariskuntaa pysymään kaiken varalta kotonaan ja hän oli myös
neuvonut Kaarloa ottamaan varmuuden vuoksi esille vanhan pistoolinsa.
Keijo
oli myös todennut vanhemmilleen että melkoinen osa televisio- ja radiokanavista
tulee varsin pian pimentymään mutta netti toimii ja kannattaa seurata
Hommaforumia. Niin Kaarlo, vaimonsa Kaisa ja poikansa Keijo olivat aina olleet hyvin
kansallismielisiä joten Hommaforum oli toki tuttu. Suopangit alkoivat seurata
Hommaforumia. Keijon soitto oli tullut myöhään ja kun Hommaforumin livestreami
alkoi sitä seuratessa menikin koko yö. Pojat olivat lopultakin panneet
tuulemaan. Sekä puolustusvoimat että niin sanotut kansalaiskaartit olivat
nousseet kapinaan, lannistaneet nopeasti vähäiseksi jääneen vastarinnan ja
vanginneet vanhan hallinnon edustajat.
Kaksi
päivää myöhemmin Suopankeihin otti yhteyttä väliaikaishallinnon edustaja everstiluutnantti
Kauko Koskinen joka tarjosi tehtävää kansalaisuustyöryhmässä. Kaarlo huomasi
että kapinalliset olivat luottaneet voittoonsa ja suunnitelleet sen jälkeiset
toimenpiteet tarkasti ja hyvissä ajoin. Kyse ei ollut improvisoinnista. Tarjottu
tehtävä tietäisi muuttamista Helsinkiin ainakin vuodeksi mutta pariskunta
ajatteli että ehkäpä sen isänmaan eteen saattaisi vielä kestää. Olivathan he alle
seitsenkymppisiä ja vielä hyvässä kunnossa. Yksi vuosi isänmaalle ja sen
jälkeen lopullisesti oloneuvokseksi. Suopangit suostuivat ehdotukseen. Työ
tapahtui Säätytalolla ja väliaikaishallinto oli tarjonnut heille suht
viihtyisän saunallisen kaksion Laajasalosta. Kyllä siinä vuoden pärjäisi.
Työryhmän
aloittaessa työnsä se tapasi väliaikaishallinnon sekä siviili- että
sotilaspuolen edustajia jotka määrittelivät työn raamit. Raameja kuvasi se
lause, jonka väliaikaishallinto oli antanut elintasosiirtolaisille julkisesti:
Te
olette saaneet nauttia vuosikymmeniä suomalaisen yhteiskunnan hyväuskoisuuden
ja sinisilmäisen typeryyden runsaudensarvesta. Emme syytä teitä omasta typeryydestämme,
mutta sen aika on nyt lopullisesti ohi. Olemme maksaneet jonkun muun asettaman
velan yleishumanistiselle utopialle kaksin kallein. Nyt se loppuu ja seuraavat
vuosikymmenet keskitymme oman kansamme hyvinvointiin.
Työryhmän
jäsenet pitivät viestiä ja sen sisältöä selkeänä, oikeudenmukaisena ja
hyväksyttävänä. Olihan selvää ettei tähän työryhmään kuuluisi kansannousun
myötä lakkautetun Demlan jäseniä joita puolestaan löytyisi pian
valtiorikosoikeudenkäynnin syytettyjen penkiltä. Joka tapauksessa oli selvää
että nyt – vuosikymmenten jälkeen – mitta oli lopullisesti täynnä.
Väliaikaishallinnon edustaja everstiluutnantti Koskinen oli todennut vielä:
-
On selvää, että toiminnastanne alkaa huomattava joukkorääkyminen erityisesti
Ruotsissa, Saksassa ja YK:ssa sekä tietysti Brysselissä mutta siitä teidän on
turha välittää. Päätösvalta Suomessa on siirtynyt jälleen suomalaisille. Te
olette työssänne vastussa heille. Ja nimenomaan vain heille. Ei kellekään
muulle.
Vaikka
työryhmä käsittelisikin kansalaisuuksia niin ensimmäinen asia oli vielä maassa
olevat turvapaikanhakijat joita syrjäytetty hallinto oli ottanut maahan jatkuvasti
lisää yhtään miettimättä mitä ne saisivat aikaiseksi. Parhaimmilla – tai
lähinnä pahimmilla – tapauksilla oli jo seitsemäs valituskierros menossa. Lakitekninen
ikiliikkuja. Nyt se päättyisi lopullisesti. Kaikkien turvapaikanhakijoitten
hakuprosessi keskeytettäisiin välittömästi ja heidän määrättäisiin poistumaan
maasta. Vapaaehtoinen poistuminen tapahtuisi heidän haluamaansa maahan, ts.
käytännössä joko lähtömaahan tai sitten Ruotsiin tai Saksaan joissa maissa
monikultturistinen hallinto oli vielä täysissä voimissaan ja otti kaikki
tulijat empimättä vastaan.
Mikäli
poistuminen ei olisi vapaaehtoista, henkilöt pidätettäisiin
kansalaiskaartilaisten toimesta, siirrettäisiin säilytys- ja siirtokeskuksiin
joista heidät kuljetettaisiin junakuljetuksina Tornioon jossa heidät puolestaan
ohjattaisiin Haaparantaan. Oli käynyt ilmi että pakkopalautuksia ei tarvinnut tehdä
kovinkaan paljoa sillä prosessiin kuului myös kaiken rahallisen avustuksen
välitön lopettaminen. Säilytys- ja siirtokeskuksissa olisi tarjolla majoitus ja
ruoka, joskaan liha ei ollut halalia. Mikäli se ei maistuisi, olisi tarjolla yllin
kyllin leipää, puuroa ja perunaa. Kun Suomessa ei ollutkaan enää
sisäänheittotuotteita niin virta kääntyi suurena kymenä kohti Ruotsia.
Varsinkin kun Suomessa oli edelleenkin liikkeellä hyvin paljon sekä
puolustusvoimien sotilaita että kansalaiskaartin sininauhaisia miehiä jotka
suorittivat papereita tarkistaessaan etnistä profilointia yhtään anteeksi pyytelemättä.
Oli myös käynyt selväksi että jatkossa suomalaisiin kohdistettu väkivalta
ratkaistiin paikan päällä, ylivoimalla ja tutkintapöytäkirjoja kirjoittamatta. Lammas
oli muuttunut leijonaksi eikä se enää pyydellyt anteeksi.
Turvapaikanhakijaongelma
ratkesi siis itsestään. Kansalaisuuskysymyksen kohdalla puolestaan lyötiin se
ajallinen tolppa ensimmäiseen tammikuuta vuonna 1990 ja sen jälkeen myönnetyt
kansalaisuudet jaettiin eri ryhmiin:
Ryhmä 1: Kansalaisuuden saaneet ulkomaalaiset,
jotka ovat syyllistyneet Suomessa väkivalta-, seksuaali- tai muihin – vähintään
ehdollisella vankeudella rangaistaviin – rikoksiin.
Sekä
kansalaisuus että oleskeluoikeus perutaan. Henkilöt – elleivät ole vankilassa –
siirretään erityisvartioituihin säilytys- ja siirtokeskuksiin joista pääsee
pois vain maasta poistuessa. Poistuminen suoritetaan erityisen tarkassa
sotilasvalvonnassa.
Ryhmä 2: Kansalaisuuden saaneet ulkomaalaiset,
jotka Suomen kansalaisuuden saatuaan ovat jatkuvasti eläneet pelkästään suomalaisen
yhteiskunnan kustannuksella. Tähän ryhmään liittyy olennaisena joko heikko tai
olematon suomen kielen taito.
Sekä
kansalaisuus että oleskeluoikeus perutaan. Henkilöille ja heidän omaisilleen
tarjotaan valtion kustantama muutto joko lähtömaahansa, Ruotsiin tai Saksaan.
Mikäli poistuminen ei ole vapaaehtoista, siirretään ryhmän 2 jäsenet säilytys-
ja siirtokeskuksiin sekä lopetetaan kaikenlainen rahallinen avustus.
Ryhmä 3: Kansalaisuuden saaneet
ulkomaalaiset, jotka työskentelevät Suomessa julkisella sektorilla tai
NGO-organisaatioissa sellaisissa tehtävissä joille ei olisi mitään tarvetta
ellei kyseinen ulkomaalaisväestö olisi alun perin tullut Suomeen.
Sekä
kansalaisuus että oleskeluoikeus perutaan. Henkilöille ja heidän omaisilleen
tarjotaan valtion kustantama muutto joko lähtömaahansa, Ruotsiin tai Saksaan.
Mikäli poistuminen ei ole vapaaehtoista, siirretään ryhmän 3 jäsenet säilytys-
ja siirtokeskuksiin sekä lopetetaan kaikenlainen rahallinen avustus.
Ryhmä 4: Kansalaisuuden saaneet
ulkomaalaiset, jotka työskentelevät julkisella sektorilla sellaisissa oikeaa
ammattitaitoa vaativissa tehtävissä jotka ovat infrastruktuurin kannalta
hyödyllisiä.
Sekä
kansalaisuus että oleskeluoikeus säilytetään ja vahvistetaan.
Ryhmä 5: Kansalaisuuden saaneet
ulkomaalaiset jotka työskentelevät yksityisellä sektorilla nettoveronmaksajina
tai muuten elättävät itsensä ja läheisensä omalla – ei verorahoitteisella –
työllään.
Sekä
kansalaisuus että oleskeluoikeus säilytetään ja vahvistetaan.
Tästä
viitoskohdasta tuli Suopangille usein mieleen eräs kenialainen,
Radanvarsikaupungissa asuva nelikymppinen mies joka oli saanut kansalaisuuden.
Hänellä oli kenialainen vaimo ja kaksi lasta. Hän oli työskennellyt pitkään
paikallisessa metallifirmassa ja firman sekä omistaja että työkaverit olivat
lähettäneet kansalaisuustyöryhmälle miehen kansalaisuuden säilyttämistä
puoltavan anomuksen jonka mukana oli videopätkä. Videolla kyseinen pikimusta
mies kömpi hikisenä ulos suuresta metallisäiliöstä jota hän oli ollut
putsaamassa ja totesi ulos tullessaan:
-
Ei ole pärkkele valkosen miehen hommaa tämä…
Suopanki
oli naurahtanut, lämpsäissyt hyväksymisleiman miehen paperiin ja saman tien
soittanut kyseiselle henkilölle. Mies oli ollut varma kansalaisuutensa
jatkumisesta eikä ollut yhtään ihmetellyt väliaikaishallinnon toimia.
Päinvastoin, hän piti niitä järkevinä sillä hän itse oli huolissaan seurannut
Keniassa tapahtuvaa somalien Al – Shabaab- järjestön terroria ja oli kauhuissaan
seurannut sitä minkälaiseksi Suomikin oli Ruotsin tavoin ajautumassa ja miltä
se oli lopultakin pelastettu. Kenian kaveri vaikutti ihan järkevältä ja asialliselta
mieheltä. Hänelle ja hänen perheelleen toivoi vain kaikkea hyvää.
Näitten
viiden ryhmän lisäksi oli vielä Ryhmä 6
joihin kuuluivat ne henkilöt joita ei yksiselkoisesti voinut lukea mihinkään
aikaisempaan ryhmään ja jotka käsiteltiin erikseen.
Lisäksi
työryhmä oli heti alkuun tehnyt selväksi että jos henkilö oli saanut
kansalaisuuden turvapaikanhakijana ja käynyt lomailemassa lähtömaassaan niin
silloin sekä kansalaisuus että turvapaikka perutaan ilman muuta. Kaikilta maasta
poistetuilta otetaan biotunnisteet ja heille asetetaan pysyvä maahantulokielto.
Suopanki
ja muu työryhmä oli kuullut valituksia että he toimivat liukuhihnametodilla.
Suopanki oli itse todennut että niin me toimimmekin. Entäs sitten? Nämä
poistettavat oltiin aikanaan hankittu Suomeen likuhihnametodilla ihan vaan
siksi että niitä täytyi saada tänne. Samoin Suopanki oli todennut että onneksi
– lopultakin – maassa ollaan tilanteessa jossa rääkyvä ja realismista itsensä
pysyvästi irroittanut suvaitsevais-tiedostava lauma ei enää määrittele sitä,
mitä saa tehdä, sanoa ja ajatella. Ehkä kansannousun suurin voitto oli siinä
että maa palautettiin utopistien hallusta tavallisille kansalaisille.
Käytyään
läpi tietyn määrän tapauksia Suopanki tuumasi että on kahvitauon aika ja läksi
ruokalaan. Otettuaan kahvin ja kinkkusämpylän hän huomasi että eräässä pöydässä
istui hänen tyttärensä Aino. Hänen seurassaan oli Rauno Ortio jonka avustajana
Aino toimi. He kuuluivat niin sanottuun tyhjätyön karsimisen työryhmään. Myös
eläkkeellä oleva Ortio oli tehnyt aikanaan pitkän uran merillä edeten
jungmannista aina valtamerilaivan kapteeniksi. Viimeiset työvuotensa hän oli
purjehtinut kirjoituspöytää merenkulkuhallinnossa ja oli aloittanut
eläkepäivänsä Inkoossa. Hänetkin väliaikaishallinto oli värvännyt
palvelukseensa. Suopanki istahti heidän seuraansa ja kysäisi:
-
No, löytyykö tyhjälle mitta ja määrä?
Ortio
vastasi tähän päätään puistellen:
-
Löytyyhän se varmaan… jossain vaiheessa… mutta vaikka minäkin ehdin viimeiset
työvuoteni olla hallinnossa niin en minä millään tajunnut sitä akateemisen
suojatyön määrää. Kymmeniä tuhansia täysin tarpeettomia ihmisiä. Näillä
laskemilla. Todennäköisesti vielä hyvin paljon enemmän. Me olemme vasta
aloittaneet kartoituksen.
Aino
puolestaan totesi:
-
Osa työstämme oli sinänsä helppoa. Koko maahanmuuttoteollinen kompleksi
julkishallinnosta on lakkautettu. Samoin kuin kaikki rahallinen tuki asiaan
liittyville NGO-organisaatioille on lopetettu.
-
Kuuluuko muuten SPR siihen listaan?
-
Ensimmäisenä. Osa sen puljun johdostahan tulee olemaan syytettyjen penkillä.
SPR:n veripalvelutoiminta on erotettu omaksi yhdistyksekseen joka toimii vain
ja ainostaan sellaisena mitä sen nimikin kertoo. Katastrofipalvelun
rakentaminen on vielä työn alla mutta sekin tulee toimimaan väliaikaishallinnon
tiukan valvonnan alaisena. Mitään valtiota valtion sisälle ei tulla enää
hyväksymään.
-
Kuinka te oikeastaan toimitte? Siis miten te määrittelette tarpeettoman työn?
Tähän
vastasi puolestaan Ortio:
-
Niin no, tuo mainio avustajani ja tyttäresi Aino on saanut
auditoijakoulutuksen. Kun siirrymme tutkimaan toimistotyötasoa niin hän on
kehittänyt mittarit siihen että liittyykö työtehtävä millään lailla siihen
peruspalveluun mitä kyseinen julkisen sektorin palvelu – esmes lastensuojelu
tai terveydenhoito tai vanhustenhuolto jne. – tarjoaa. Oikeastaan helpointa on
katsoa kaikenlaisten johtoryhmien ja erityistyöntekijöitten kokousten
pöytäkirjoja. Niistä huomaa että kokousten sisältö käsittelee vain… vain… Aino,
mikä se sun keksimä termi olikaan?
-
Akateemisen suojatyön välikatto.
-
Joo, niin sehän se oli juu… siis ne käsittelevät vain tuon kyseisen välikaton
yläpuolella liikkuvia asioita joilla ei ole suorittavan tason kanssa yhtään
mitään tekemistä. Kehitysprojekteja jotka alkavat, jatkuvat eivätkä valmistu
koskaan koska uusi projekti tulee jo tilalle, jatkuvia organisaatiouudistuksia,
keskinäisiä kyselytutkimuksia, valmistuneitten tutkimuksien postittamista
suorittavalle taholle joka ei niitä koskaan edes lue ja tietenkin uusien teoreettisten
työmenetelmien esittelyä eli käytännössä neliön esittelemistä pyöränä kerta
toisensa jälkeen. Nuo ihmiset eivät oikeastaan edes pese toistensa paitoja vaan
puhuvat toistensa paitojen pesemisestä. Joka tapauksessa on käynyt jo ilmi että
julkisessa sektorissa on valtava määrä ihmisiä jotka on palkattu aivan turhaan
ja joitten vaikutus varsinaiseen työhön on hyvällä tuurilla nolla ja yleensä
haitallinen. Kunhan asiaan päästään porautumaan tarkemmin niin täysin turhien
tyhjätyöntekijöitten määrä voi olla jopa yli kaksisataa tuhatta.
Suopanki
laskeskeli hetken mielessään tuollaisen työntekijämäärän vuosittaisia
palkkakustannuksia, päätyi lukemaan herravarjele ja kysyi sitten:
-
Mitäs näille tyhjätyöntekijöille sitten tapahtuu?
-
Tarpeettomat virat ja toimet yksinkertaisesti lakkautetaan. Työttömänä nämä
ihmiset tulevat valtiolle halvemmaksi. Itse asiassa paljonkin halvemmaksi sillä
osa tyhjätyöstä on ollut myös selkeästi kansakunnalle haitallista työtä.
Vaarallistakin. Esimerkkeinä juuri tuo maahanmuuttoteollinen kompleksi sekä
vaikkapa lakkautettu Yle. Samoin kuin hysteerikkofeministien suojatyöpaikat. Sekä
yliopistojen yhteiskuntatieteelliset tiedekunnat lähes kokonaisuudessaan. Kaikki
nuo ovat edistäneet haittamaahanmuuttoa ja samalla nakertaneet yhteiskuntaa
koossa pitäviä perinteitä, arvoja ja toimintatapoja. Perheinstituutiosta
alkaen. Sen vuoksi näkisin että myös meidän työmme tyhjän etsijöinä ja
eliminoijina on erittäin tärkeää. Olemme palauttamassa julkista sektoria
ylikoulutettujen suojatyömaasta siihen tehtävään mihin se on alun perin
perustettu. Eli välttämättömien peruspalvelujen tarjoamisen kansalaisille.
-
Se tulee vielä sanoa että lähimmän viikon aikana me tulemme antamaan julki
ilmoituksen että mikäli tyhjätyöntekijät irtisanoutuvat itse, niin heille
myönnetään kolmensadan vuorokauden ansiosidonnainen päiväraha. Sen sijaan jos
heidät irtisanotaan selvityksemme jälkeen niin kyseinen päiväraha on vain
kuusikymmentä vuorokautta ja sen jälkeen siirrytään peruspäivärahalle.
Suopanki
hymähti ja totesi:
-
Oletan, että tuo ilmoitus saa aikaan irtisanoutumisen aallon.
Ortio
hymähti myös ja vastasi:
-
Luulenpa, että oletat väärin. Katsos, suurin osa noista tyhjätyöntekijöistä ei
ole koskaan ollut missään tekemisissä varsinaisen työn kanssa. Siksi he
olettavat että tottahan heidän pyörittämänsä tyhjän paskan hiertämisen perus-,
jatko- ja kertauskurssit ovat oikeaa työtä ja aivan välttämätöntä sellaista.
Kaarlo
Suopanki totesi että tuohon ei ole kyllä mitään lisättävää, viimeisteli
sämpylänsä, toivotteli voimia työhön ja eloon sekä palasi toimistoonsa. Viiden
maissa illalla hän kuittasi päivän tehdyksi ja palaili väliaikaiseen
kortteeriinsa. Edessä olisi pari päivää vapaata ja se sattuikin sopivasti sillä
hänen poikansa Keijo oli käymässä Helsingissä ja hänen kanssaan olisi mukavaa
saunoa ja ehkäpä tupakoida hieman olutta ja whiskyä. Keijo oli ylennyt
kansannousun jälkeen nopeasti kapteenista everstiluutnantiksi. Olihan yleisessä
tiedossa se, etteivät niin sanotut kissakaulukset olisi saaneet kansannousua
aikaiseksi. He olivat olleet poliittiselle eliitille kuuliaita virkamiehiä. Tehtävän
suorittivat ne, jotka sodassa komentaisivat komppanioita ja pataljoonia.
Keijo
oli nykyisin Lapin Jääkäripataljoonan komentaja ja hän oli ollut Helsingissä
jossain sotilaitten tapaamisessa ja yöpynyt hotellissa pari yötä todeten että
päivät olivat olleet pitkiä eikä vanhempien luona ollut aikaa käydä. Nyt tapaaminen
oli päättynyt, hän oli saapunut vanhempiensa luokse ja Kaarlo kysyi saunassa
kun he korkkasivat kylmän oluen:
-
Mitäs se sun tapaamisesi oikein koski? Kun ihan pääesikunnassa tapasitte.
Keijo
oli hetken hiljaa, otti hörpyn ja totesi sitten:
-
Niin… sinähän olet kanssa semmosia miehiä jotka osaa pitää turpansa kiinni.
Oletan niin koska sinun kasseistasihan minäkin olen kotoisin.
-
Tiedät kyllä.
Keijo
otti taas hörpyn oluestaan, oli hetken hiljaa ja jatkoi sitten:
-
Tapaamiseen osallistui sotilaita Suomesta, Tanskasta, Norjasta, Puolasta,
Virosta, Latviasta ja Liettuasta. Kaikki hallituksiensa valtuuttamana. Lisäksi
siihen osallistui sotilaita Ruotsista. Ilman hallituksensa valtuutusta.
-
Taidan alkaa hahmottaa kokouksen sisällön.
-
Kyllä. Me Suomessa pelastimme maamme. Tanska ja Norja tekivät sen jo ennen
meitä. Kaikissa maissa päädyttiin verenvuodatukseen. Mutta onneksi suhteellisen
vähäiseen. Baltian maat ja Puola taas säästyivät kaikelta tältä siksi että
niitten johto oli aina meitä järkevämpi. Periaatteessa siis kaikki on kunnossa.
Mutta käytännössä ei. On olemassa vielä suuri vaara.
-
Tarkoitat Ruotsia.
-
Kyllä. Ja niin Suomi, Tanska kuin Norja ovat osaltaan siitä vastuussa koska
Tanska ja Norja dumppasivat ja me olemme dumppaamassa haitamaahanmuuttajat
Ruotsiin joka ottaa ne avosylin vastaan. Ruotsin demografinen kehitys on
hälyttävä. Itse asiassa katastrofaalinen. Ei mene kuin parikymmentä vuotta kun
ruotsalaiset ovat vähemmistö omassa maassaan. Ja se saa aikaan kaksi
uhkaskenaariota.
-
Joista ensimmäinen on?
-
Valtiollisen konkurssin myötä tuleva kaaos ja anarkia. Haittamaahanmuuttajat
ovat pääosin elättejä eikä Ruotsinkaan mahtava talouskone kestä loputtomiin.
Mutta jos se kestää liian pitkään, niin edessä on se toinen skenaario.
-
Joka puolestaan on?
-
Jo ensi vaaleissa Riktika Islamistisk Partiet RIP nousee Ruotsin suurimmaksi
puolueeksi. Islamilaiset masinoivat ihmisensä äänestämään. Ja ruotsalaiset on
vallannut apatia. Kantaruotsalaisten ennustettu äänestysprosentti on hälyttävän
pieni. Ja eihän ruotsalaisilla ole oikein mitään äänestettävääkään sen jälkeen
kun ruotsidemokraatit julistettiin laittomaksi. Kyseinen RIP-puolue ei nouse
vielä ehdottomaan enemmistöön mutta ajan myötä se sen tekee ja
tiedustelutietojemme mukaan se vaatii huomattavaa satsaamista Ruotsin
puolustusvoimiin. Nimenomaan niin, että puolustusvoimiin värvätään etnisesti
edistyksellistä ainesta. Asevelvollisuuden kautta.
-
Taidan ymmärtää. Eli meillä on silloin naapurissamme aseistautuva, aggressiivinen
ja ehkä jopa laajentumishaluinen islamilainen valtio.
-
Juuri niin. Menee kauan, hyvin kauan aikaa ennen kuin se pystyy toteuttamaan
hyökkäyksen naapureihinsa. Ruotsin armeija – islamilla tai ilman – ehdittiin
ajaa alas niin totaalisesti. Mutta kyseinen valtio pystyy tarvittaessa
tukkimaan sotilaallisesti Juutinrauman. Kiristyksenä. Ja sen vuoksi asia
kiinnostaa meidän lisäksemme myös Puolaa ja Baltian maita. Jos kohta nekään
eivät muutenkaan halua islamilaista valtiota lähelleen. Tämä on saatana Pohjois-Eurooppa
eikä mikään Pohjois-Afrikka. Eikä asia muuten Venäjällekään ole ollenkaan
yhdentekevä. Siksi on parasta että hoidamme tilanteen ennen kuin Venäjä päättää
puuttua asiaan. Sen osallistumista kun ei kaipaa kukaan.
-
Hoidamme tilanteen?
-
Hoidamme. Sitä valmisteltiin siinä tapaamisessa jossa olin mukana. Tiedätkös,
isä. Siitä toisesta suuresta pohjan sodasta on ammuttu vasta ensimmäiset
laukaukset…