PORLAMMEN MOTTI

Laitetaanpa tällä kertaa annos historiaa. Nythän on sen aika, sillä niin kuin lukija tietää Suomi täyttää 6.12. 2017 sata vuotta. Valitettavasti niin sanottuja itsenäisyysjuhlia vietetään maakunta-asemassa ja sitä myötä tietysti viralliset juhlallisuudet keskittyvät asioihin joita suvaitsevais-tiedostava väestönosa pitää historiamme kannalta merkittävimpinä. Näitähän ovat mm. Touko Laaksosen (tunnetaan myös nimellä Tom of Finland) piirtämä runkkausmateriaali homoseksuaaleille, erään Palefacen ensimmäinen viiva yhdeksäs sinfonia, Tarja Halosen masinoima jalkaväkimiinakielto jonka seurauksena yksikään angolalainen lapsi ei menetä enää jalkaansa suomalaisten jalkaväkimiinojen seurauksena ja yleensäkin kaikki touhu jossa yritetään tunkea neliskulmainen palikka pyöreään reikään ja hoetaan että kerran se vielä onnistuu kun asiaan oikein kovasti uskotaan.

Kuitenkin osa suomalaisista – ja väittäisin että se on se suurin osa – muistaa, että historiamme on myös sotiemme historiaa. Ja käydyillä sodilla tehtiin huomattava palvelus tuleville sukupolville. Jos joku on eri mieltä, niin hän voi käydä kysymässä mielipidettä Baltian maitten asukkailta ja katsoa, mikä on vaikkapa Latvian väestörakenne tällä hetkellä.

Sotiemme historiassa on tuotu esille pääosin niitä suuria voittoja, jotka on käyty epätoivoisessa puolustustilanteessa. Talvisodassa näitä olivat esmes Raatteen tie, Tolvajärvi, Kollaa ja Laatokan Karjalan mottitaistelut. Jatkosodassa kuuluisia taisteluja olivat vaikkapa Tali-Ihantala, Tienhaara, Viipurinlahti, Vuosalmi, Nietjärvi ja Ilomantsi.

Sen sijaan jatkosodan hyökkäysvaiheen ajan taisteluja ei olla käsitelty läheskään niin suurella volyymilla, vaikka ne sisälsivät voittoja ja suuria onnistumisia. Suurin näistä on vähälle huomiolle jäänyt Porlammen motti, johon liittyviä taisteluja käytiin juuri näinä päivinä seitsemänkymmentäkuusi vuotta sitten eli 30.8. 1941 – 1.9. 1941. Taistelu oli osa Viipurin valtausta ja siihen osallistui kaikkiaan lähes kahdeksankymmentätuhatta sotilasta.

Taistelu käytiin noin viisitoista kilometriä Viipurin eteläpuolella Porlammin ja Sommeen alueella jonne suomalaiset kahdeksas, neljäs ja kahdestoista divisioona olivat motittaneet neuvostoliittolaiset kolme divisioonaa eli 43.D., 123.D. ja yhden tykistödivisioonan. Tilanne oli talvisotaan verrattuna neuvostojoukoille uusi, sillä suomalaisilla oli tällä kertaa ylivoima. Suomalaisia joukkoja oli noin 43.000 miestä ja neuvostojoukkoja noin 35.000. Pääosa neuvostojoukoista oli silloin tietysti etelämpänä taistelemassa saksalaisia vastaan.

Kolme päivää kestäneitten taisteluitten aikana osa neuvostojoukoista onnistui pakenemaan Koiviston suuntaan, mutta joutui jättämään suomalaisille kaiken raskaan kalustonsa. Ensimmäinen syyskuuta motti antautui. Taisteluissa neuvostojoukkojen tappiot olivat 7.000 miestä kaatuneina, 1.000 haavoittuneina ja 9.000 vankeina. Tässä kohtaa voi muistuttaa, että huomattavasti kauemmin kestäneessä Talin-Ihantalan taistelussa vuonna 1944 neuvostojoukkojen tappiot kaatuneina olivat noin 5.000 miestä. Suomalaisten tappiot Porlammen motissa olivat n. 700 kaatunutta tai kadonnutta ja n. 2.700 haavoittunutta.

Porlammen motista saatiin erittäin suuri sotasaalis. Wikipedian mukaan saaliiksi saatiin:

·         306 erityyppistä tykkiä

·         yli 19 000 kenttätykin ammusta

·         246 kranaatinheitintä

·         46 000 heittimen ammusta

·         272 konekivääriä

·         10 000 kivääriä

·         3,4 miljoonaa patruunaa

·         55 panssarivaunua

·         673 autoa

·         300 traktoria

·         154 000 litraa bensiiniä

·         159 000 litraa öljyä

·         4500 elävää hevosta

Sotasaalista Porlammen motista

Wikipedia toteaa vielä, että sotasaaliin täyteen kirjaamiseen tarvittiin 51 konekirjoitusliuskaa. Mainittavaa on myös se, että Porlammen motissa suomalaiset saivat sodan ainoan kenraalivangin eli 43. divisioonan komentajan kenraalimajuri Vladimir Kirpitšnikovin.

Kenraalimajuri Vladimir Kirpitšnikov

Vangiksi jäänyt Kirpitšnikov ei mairitellut suomalaisille neuvostoliittolaista sotilasosaamista:

Kenraalimajuri kirjoitti suomalaisten pyynnöstä käsityksensä divisioonan tuhoutumiseen johtaneista syistä. Siinä hän ylistää suomalaisen sotilasjohdon koulutuksen ja suunnitelmien hyvän toimivuuden käytännössä. Omiaan hän ei kehunut millään muotoa ja erityisesti hän tuomitsi oman divisioonansa poliittisen komissaari Terihovin, jonka hän pyysi ampumaan välittömästi, jos löydetään. Kenraalimajurin mukaan iskukykyistä armeijaa ei kyetty luomaan järjestelmän johdosta. Täysin sotilaallista koulutusta vailla olevat poliittiset komissaarit estivät kaiken luovan ja oma-aloitteisen rohkean toiminnan. Haukkuja sai myös heikko tiedustelu, huono tilannearvio ja hidas päätöksen teko. Viipurin kolmelta divisioonalta puuttui myös kokonaan koordinointi ja jokainen divisioona operoi omaan laskuunsa.

Totalitaristinen Neuvostoliitto ei silitellyt vangiksi jääneen Kirpitšnikovin päätä vaikka neuvostojoukkojen tappiosta häntä ei varmastikaan voinut syyttää. Palattuaan sodan jälkeen Neuvostoliittoon hän lojui Lefortovon vankilassa vuoteen 1950 saakka jolloin hänet tuomittiin kuolemaan ja teloitettiin.

Porlammen motissa tuhottiin kolmen neuvostodivisioonan taistelukyky totaalisesti ja se helpotti olennaiselta osalta Länsi-Kannaksen valtaamista. Kyseistä taistelua ei nykyisin paljoa muistella, ainakaan verrattuna talvi- ja jatkosodan puolustustaisteluihin. Johtuneeko se siitä, että hävinnyt osapuoli ei oikein saisi muistella niitä hetkiä kun se oli niskan päällä? On vaikeaa, liki mahdotonta sanoa mikä sotiemme aikana käyty taistelu oli se suurin voitto, mutta Porlammen motti on ilman muuta siellä aivan kärkipäässä. Hotellin respasta osoitetaan suurta kunniaa taistelun voittaneille suomalaisille sotilaille. Yhtä lailla kunniaa osoitetaan myös taistelun hävinneille neuvostosotilaille, sillä heillä tuskin oli mitään mielenkiintoa joutua suomalaisten tappamaksi taistellessaan vieraan maan ja vieraan kansan alueella jonka Stalin oli talvisodassa ryöstänyt. Oletettavasti heillä olisi ollut tärkeämpää tekemistä kotonaan.

Voi vielä todeta, ”itsenäisyytemme” satavuotisjuhlia ajatellen että tuolloin, 76 vuotta sitten suomalainen yhteiskunta alkaen presidentistä päätyen etäisimmässä montussa vartioivaan rivimieheen osasi tunnistaa uhan kun se sen huomasi ja osasi myös toimia sitä vastaan asianmukaisesti. Kaikin mahdollisin keinoin.

Tänään, 76 vuotta myöhemmin Suomessa suunnitellaan asumis- ja sosiaalipalveluihin liittyvää ohituskaistaa ulkomaalaisille terroristeille jotka ovat saaneet Suomessa turvapaikan ja jopa kansalaisuuden.

ANTERO LÄRVÄNEN JA SUURI MIELENOSOITUS

- Hyvää päivää, hyvät kuuntelijat. Täällä Antero Lärvänen Huitsinnevadan paikallisradion suorassa lähetyksessä täällä Helsingissä. Täällä on menossa suuri mielenosoitus josta emme vielä tässä vaiheessa tiedä muuta kuin sen mitä meille on alustavasti kerrottu. Eli tämä on kuulemamme mukaan pykätty solidaarisuusmielessä yhdessä vuorokaudessa pystyyn. Suuren, noin kolmenkymmenen tuhannen vahvuisen mielenosoittajajoukon lisäksi tuolla etempänä näkyy olevan noin sadan kilowatin PA-laitteistolla varustettu soittolava ja tällä hetkellä esiintymisvuorossa näkyy olevan yhtye Klunssi Mela & Väsyneet Kädet.

- Näyttää siltä, että kyseessä ei ole ainakaan varsinaisesti kansallismielinen mielenosoitus, sillä tuolla näyttää olevan kenttäkeittiö josta jaetaan mielenosoittajille ilmaista biodynaamista parsavelliä. Kenttäkeittiö näyttää toimivan ekologisesti sähköllä saastuttavien halkojen sijaan ja keittäjillä näkyy olevan arvomerkit kauluslaattojen sijasta niitattuna naamaan. Lisäksi kun katselen mielenosoittajia niin huomaan melko laajan urbaaniluonnon kirjon. Nopeasti bongattuna täällä on ainakin liimatilhiä, punavihervästäräkkejä, sukkahousukoppeloita, koloradonqueeriäisiä, punapäähysteerejä sekä huivihuppuhippiäisiä. Mutta tässä vieressäni on eräs naishenkilö megafoni kädessään, ehkä hän osaisi hieman ilmenteerata meitä enemmän. Päivää, anteeksi häiriö, olen toimittaja Antero Lärvänen.

- Toimittaja? Ai kun ihanaa! Minä rakastan toimittajia. Arvostan teidän väsymätöntä taistelua ideologisesti oikeaoppisen tiedonvälityksen puolesta. Minä olen puolestani tohtorikoulutettava Lärberttiina Vätkytän-Läkittäinen Helsingin Yliopiston asenteellisen käsitehässimisen laitokselta.

- Osaisitteko kertoa, että mistä tässä mielenosoituksessa oikein on kysymys? Tämä ei nähtävästi ole terrorismin vastainen mielenosoitus eikä myöskään terrorismin vastaisen mielenosoituksen vastainen mielenosoitus?

- Ei ole niin, vaikka normaalistihan me vihataan sekä vihaa että rasismia ja marssitaan joukolla yleismaailmallisen solidaarisuuden ja kertakaikkisen pullahalaamisen puolesta. Mutta tällä kertaa me olemme päättäneet puhua asioista niitten oikeilla nimillä. Solidaarisuuttahan täällä toki osoitetaan ja varmasti aidommin kuin koskaan ennen.

- Mutta ketä kohtaan tätä solidaarisuutta oikein osoitetaan?

- No tietysti meitä itseämme kohtaan. Meitä mielenosoittajia. Me olemme kaikki suvaitsevais-tiedostavaan kansalaisryhmään kuuluvia ihmisiä ja me vastustamme voimakkaasti nykyistä kehitystä jossa vihafaktoilla pyritään kyseenalaistamaan sekä etumme, asemamme,  että ennen kaikkea egomme. Onhan niin, että me edustamme omalla tavallamme yhteiskunnallisen solidaarisuuskehityksen ehdotonta huippua. Joskus aikanaan, no, herra nähköön vielä Kekkosen aikaan meidät oltaisiin luokiteltu turhaksi, tarpeettomaksi, kädettömäksi ja osaamattomaksi väestönosaksi joka olisi joutunut turvautumaan sosiaalihuollon karttuisaan ja ennen kaikkea kitsaaseen käteen. Ei niillä rahoilla oltaisi lennelty kaksi kertaa vuodessa Goalle opettelemaan ekologista elämäntapaa.

- Mutta viimeisen parinkymmenen vuoden kehityksen aikana on kehitetty yhteiskunnallinen utopiaideologia jonka ansiosta meille, ja nimenomaan vain meille on räätälöity sopivat virat joko yliopistoissa, mediassa, virastoissa tai NGO-organisaatioissa. Meidän tarvitsee vain saavuttaa tarpeellinen oppiarvo jonka saa toistamalla jonkun toisen kirjoittamaa vallitsevaa epistolaa eikä siihen tarvita kuin ulkolukua ja kestäviä perslihaksia. Tämän jälkeen meillä on tarvittava arvo ja asema. Me voimme puhua mälkyttää mitä sylki suuhun tuo, palkka juoksee, sanomamme saa säännöllistä medianäkyvyyttä ja päälle tulee vielä suuri määrä tiedostavaa olalletaputusta toisilta samanlaisilta. Lisäksi on tämä aivan loistava eurooppalainen monikulttuurisuusprojekti jonka myötä ja jota kannattaessamme meillä on oikeus  tuntea ihanaa älyllistä ylemmyydentunnetta sitä väestönosaa kohtaan joka itse asiassa elättää meidät ja joille meidän pitäisi normaalitilanteessa olla kiitollisia.

- Eli mielenosoituksen aiheena on se, että meidän tilanteemme tulee jatkua samanlaisena nyt ja aina eikä sitä saa missään nimessä kyseenalaistaa vihafaktoilla. Sillä täähän lähentelee taivasta. Ainakin meille. Ajattele, nollasubstanssilla varustetut ihmiset on nostettu palkatuiksi ja arvostetuiksi yhteiskunnallisiksi vaikuttajiksi. Voisin siteerata hieman muunnellen sitä Cohagenia siinä Total Recall-elokuvassa: ”Do you know why I´m such a happy person? Because I´ve got the best job in the solar system. As long as bullshitium keeps flowing, I can do whatever I want. Anything. In fact, the only thing I ever worry about is, that one day, if the common sense wins…it all might end.” Ja juuri siksi meidän suvaitsevais-tiedostavien ihmisten on aika nousta barrikadeille. Vihafaktoja vastaan. Itsemme puolesta. Muusta ei ole niin paskankaan väliä. Ja siksi me kannatamme aivan mitä tahansa poliittista järjestelmää, kunhan se vaan ylläpitää asemaamme ja ruokkii loputtoman nälkäistä egoamme.

- Ymmärrän nyt mielenosoituksen perusperiaatteen. Mutta täsmennättekö tuota vihafakta-termiä?

- Sinähän taidat olla vasta uraasi aloitteleva toimittaja kun tommonenkin täytyy kädestä pitäen opettaa. Vihafaktathan ovat juuri niitä, mitä minä äsken sanoin. Eli puhtaita faktoja. Mutta ne muuttuvat vihafaktoiksi vasta jos sen sanovat ääneen väärät ihmiset väärissä medioissa. Kansallismieliset. Arvokonservatiivit. Halla-aholaiset perkeleet. Raappahousujätkät. Alikoulutetut ihmiset jotka ovat alkaneet ajatella kysymättä meiltä siihen lupaa. Vain meillä on lupa määritellä mitä saa ajatella ja ketkä saavat ajatella. Yleensäkin ihmiset, jotka – ja perkele soikoon, vielä perustellen – pyrkivät kaatamaan korttitalomme. Toimittajille tämän voi tietysti sanoa ääneen, koska te kumminkin olette yksi meistä ja kirjoitatte uutisiin, että me järjestimme yleisen alaleukaa väpättävän hulinan vihapuhetta ja rasismia vastaan. Mistäs lehdestä sinä muuten sanoit olevasikaan?

- Tota noin… Turun ja Porin Sanomistahan minä. Urheilutoimituksesta. Tulin vaan tuuraamaan toimittajakaveria kun sillä sattui jäämään journalistinen putki päälle. Passaiskos muuten kysyä, että mihin se teidän tohtoriohjelmanne liittyy?

- Passaahan toki ja mielelläni sen kerronkin. Eli tulen tekemään tohtorinväitöskirjan aiheesta ”Avoimen rasistiset ja piilorasistiset elementit suomalaisten maansiirtofirmojen mainosten värivalinnoissa ja graafisessa asettelussa sekä niitten vaikutus koko tienhoitoalan ideologisesti epätoivottavan ajattelun leviämiseen”.

- Ja tuolle tutkimukselle on kyllä ehdottomasti sekä tarvetta että tilausta. Lärberttiina Vätkytän-Läkittäinen, kiitän teitä haastattelusta ja toivotan teille onnea ja menestystä tärkeässä työssänne. Otas Hösse muuten vähän kuvamateriaalia.

- Vähän kuvamateriaalia tulossa:

Ja jatketaanpa sitten eteenpäin tässä tiedostavassa ja epäilemättä ansaittuja etuoikeuksiaan puolustavassa väkijoukossa. Päivää, olen toimittaja Antero Lärvänen Turun, Porin- ja Ylä-Savon Asenteellisesta Voimaviestistä. Saisimmeko ehkä pienen haastattelun?

- Haastattelun? Ihanaa! Tuleehan kuvakin lehteen?

- Ilman muuta. Jos ensiksi esittelisitte itsenne.

- Juu minä olen siis Visvetta Kärttynen ja opiskelen Helsingin Yliopiston sukupuoliselitteläätiön ja soveltavan femiqueerestetiikan laitoksessa.

- Mikä toi teidät tähän suvaitsevais-tiedostavaan solidaarisuusmielenosoitukseen?

- Kyllä se on se palava halu varmistaa se tilanne, että minä jään aikanaan eläkkeelle arvostettuna sukupuoliselitteläätiön ja feministiqueerestetiikan ammattilaisena ja saan vittuilla urani aikana niin monelle suomalaiselle – ja hähhää, minut elättävälle – miehelle ettei ole mittaa eikä määrää. Kas kun tuo varsinainen työn tekeminen missään muodossa ei oikein ole koskaan ollut minun juttuni ja tosiasia on, että olen sen verran itseäni täynnä oleva ihminen että minä saisin minkä tahansa työpaikan sotkettua alta viikon. Mutta nyt kehittynyt yhteiskuntamme on antanut minullekin mahdollisuuden toteuttaa syvintä kutsumustani.

- Joka on?

- Minä itse tietysti.

- Niin, sehän tietysti tämän mielenosoituksen aiheenakin on. Oikeus palvoa itseään ja paistatella oman egosentrisen aurinkokuntansa keskipisteenä. Mutta mitenkäs, kun te olette opiskelijana siellä sukupuoliselitteläätiön ja soveltavan femiqueerestetiikan laitoksessa niin jokos teillä on gradu työn alla?

- Itse asiassa se on jo ihan hyvässä vaiheessa. Sen otsikko on ”Maskuliininen sukupuolisorto teknisillä aloilla” ja käsittelee sitä, kuinka vähän naisia on palkattu erilaisille teknisille ja erityisesti suorittaville teknisille aloille ja myös sitä kuinka vähän heitä otetaan sinne opiskelemaan.

- Mitenkäs muuten, oletteko te itse koskaan hakenut opiskelemaan teknisille aloille?

- Hä? No en tietenkään. Näytänkö minä joltain haalaripelleltä?

- Ette tietenkään. Te näytätte kyllä kovasti osallistuvalta ja älylliseltä ihmiseltä. Mitenkäs muuten kun teillä on tuo pinssi, jossa lukee LGBTQTiiTyy Against Islamophobia. Eikös siinä ole hieman ristiriitaa?

- Miten niin ristiriitaa? Se vaan kuuluu olla niin. Jos sitä ei ole, niin ei ole oikealla lailla tiedostava. Ja kai se on vaan niin, että feministit luonnollisesti tukevat LGBTQTiiTyytä koska sitä täytyy aktiivisesti tukea ja sekä feministien että islamilaisten yhteinen inhokki on länsimaalainen valkoinen mies. Viholliseni vihollinen on ystäväni.

- Ja täällä länsimaissa se valkoinen mies joutuu elättämään sekä feministin että islamilaisen jotka molemmat vihaavat länsimaista valkoista miestä.

- Joo, toi on hyvä pointti. Se on niille haalaripelleille ihan oikein. Ja näin tulee jatkua. Aina ja ikuisesti. Siksi minäkin olen mukana tässä mielenosoituksessa. Sortoa vastaan ja haalaripellejen sorron puolesta, saatana!

- Visvetta Kärttynen, kiitos haastattelusta. Otatkos Hösse taas joitain kuvia?

- Joitain kuvia tulossa.

- Vaan mikäs tuolla yläilmoissa pörrää? Onks se joku drooni vai?

Hösse: Eihän toi mikään drooni ole. Sehän on Epäilyksen Piru!

Pertta: Epi! Tuu hei Epi täällä käymään! Tuttuja jätkiä paikalla!

Antero: Olette edelleenkin suorassa lähetyksessä ja me olemme saamassa yllätysvieraan suoraan Oy Helvetti Ab:sta!

Epäilyksen Piru surahti miesten luo.

- No hemmetti! Mitäs jäbät? Mitäs te täällä Reuna-Suomessa teette?

- No tuota tutkivaa journalismiahan me tässä harjoitetaan. Jonkun sitäkin pitää yrittää, kun muuten se on mennyt tuonne saarnaavan egojournalismin puolelle. Vaan entäs itte? Oletko etsimässä uusia epäilijöitä?

- Eihän nyt tommosesta lössistä pirukaan löydä mitään. Täällähän on tunnelma kuin Beatlesin keikalla vuonna 1965. Hyvä etteivät housuihinsa pissi. Minä olen jeesaamassa täällä Helvetin yhteiskuntaa tutkivia demoneja ja kuvaan sekä video- että aivokäyrämateriaalia. Siellä Helvetissä ollaan meinaan kovasti mietitty sitä, että mistä tää suvaitsevais-tiedostava hysteria täällä länsimaissa oikein johtuu. Kun siinä ei ole mitään logiikkaa. Aivan niin kuin kaikki maailman käärmeet olisivat yhtä aikaa alkaneet syödä omaa häntäänsä. Ehkä tästä aineistosta saadaan lisää tutkimusdataa.

- Onko mitään selvinnyt? Siellähän niillä tutkivilla sarvipäillä on kyllä hyvät resurssit.

- No sen verran kyllä että näissä tiedostavissa ryhmätilaisuuksissa ja islamilaisissa mielenosoitusmellakoissa on itse asiassa aika paljon yhteistä. Kummassakin lähestytään jonkunlaista pesäajattelua, kollektiivista tietoisuutta jota voisi määritellä siten, että normaalin yksittäisen ihmistietoisuuden taso jaetaan osallistuvien lukumäärällä ja sitä kautta voidaan hahmottaa, mikä on tällaiseen porukalla tehtävään alaleuanväpättämistalkoisiin osallistuvan yksilön henkilökohtaisen ajattelun taso session aikana. Joitain erojakin tietysti on.

- Minkälaisia eroja tarkalleen?

- Katsos, siellä parranpäristysmellakoissa ne häiskät ihan oikeasti ulvovat sen Allahinsa ja profeettansa ylivertaisuuden puolesta. Mutta näissä alaleuanväpätyshartauksissa osallistujat – joka ainoa – mieltävät itse olevansa jonkunlainen keskipiste. Heistä jokainen on ylivertainen ja välttämätön. Ja aineistossa on myös havaittavissa takaraivossa oleva pelko kuplan puhkeamisesta ja sen aiheuttamasta väistämättömästä persaukisuudesta. Helvetissä ollaan päätymässä johtopäätökseen, että tämän kaltaisten ihmisten egoismi on muuttunut länsimaissa uudeksi ja voimakkaaksi uskonnoksi, mutta lisäaineistoa tarvitaan vielä. Helvetin tutkijat kun eivät toimi niin kuin maallisissa yliopistoissa yhteiskuntataiteitten alalla. Joissa tehdään johtopäätös ensin ja sitten etsitään sitä tukeva aineisto. Mutta siitä Helvetin tutkijat ovat yhtä mieltä että te ihmiset olette vielä kusessa noitten tiedostavien yksilöittenne kanssa.

- Se kyllä ymmärretään oikein hyvin täällä maan päälläkin. Jaa-a,  eiköhän tää mielenilmaus olla nähty. Virallisestihan tällä siis osoitettiin mieltä vihapuhetta ja rasismia vastaan sillä ne ovat paljon, paljon suurempi uhka kuin terrorismi. Näinhän sanoivat sertifikoidut asiantuntijat. Täällä Antero Lärvänen, Helsinki. Siirto paikallisration rutioon.

- Ja täällä paikallisration rutio. Soitetaanpa tässä välissä musiikkia siltä ajalta, kun Suomessa edellisen kerran vallitsi tiedostavien ihmisten pesäajattelu ja kollektiivinen tajunta. Vuorossa Kaj Chydeniuksen kappale Che:

Antero: No niin, jätkät. Eiköhän häivytä näitten tättähäärien seasta ja käännetä Ransitin keula kohti Pinnanmaan mäkisiä tasankomaita? Mutta hei Epi, onkos sulla kiireitä? Lähde Lällävedelle saunomaan. Ykä lämmittelee siellä saunan valmiiksi. Ja Tsuhnan Kostoa riittää kyllä yhdelle pirullekin.

Epäilyksen Piru: No mikä ettei. Minä saan lähetettyä tään materiaalin ajomatkalla ihan hyvin. Yksi satsi menee Helvettiin ja toisen satsin laitan Hömpstadin Vähänköehkäopistollisen Keskussairaalan ylimmälle aivoräätälille Veikko Vopakille. Veikko tutkii samoja asioita. Kyseessä on vähän niin kuin yliopistollinen yhteistyö maallisen ja helvetillisen tason välillä. Ja kyllä ne siellä Taivaankin puolella tätä ongelmaa pähkäilevät.

myöhemmin Ransitissa, matkalla Lällävedelle

Hösse: Vaan mitäs sinä Epi itse tuumit tuosta suvaitsevais-tiedostavasta ilmiöstä?

Pertta: Joo, olis mielenkiintoista kuulla. Sulla kun on asiaan tuota aikakausien perspektiiviä.

Epäilyksen Piru: Ihan puhtaasti henkilökohtaisena mielipiteenäni toteaisin, että kysymys on köyhäinavusta,  joka lähti jossain vaiheessa lapasesta.

Antero: Köyhäinavusta?

Epäilyksen Piru: Kyllä. Kas kun ennenvanhaan kyläyhteisöissä ei ollut muuta sosiaaliturvaa kuin kyläläiset itse. Ja kylähulluja oli. No, kyläläiset elättivät nekin. Kylähullut eivät sinänsä ruvenneet ylpistymään vaan tiesivät paikkansa. Auttelivat missä pystyivät ja olihan niistä aika ajoin viihdettäkin. Sitten se elatus siirtyi kunnille ja kaupungeille ja kylähullut alkoivat pärjätä ilman kyläläisten apua. Ja jossain vaiheessa kylähullujen sosiaalihuolto muunnettiin sellaiseksi, että niitä varten alettiin räätälöimään virkoja vaikkei niille mitään käyttöä varsinaisesti ollutkaan. Ja sitten lisää virkoja. Ja jossain vaiheessa kävikin niin, että kylähulluus oli edellytys virkaan ja ylpeäksi muuttuneet kylähullut itse alkoivat määritellä tarvittavat virat ja ihmiset joille ne myönnettiin. Siitä tuli oravanpyörä joka lähti käsistä eikä sitä olla saatu pysähtymään.

Hösse: Voisko se olla niin yksinkertaista? Äkkiseltään miettien tuo kyllä voisi olla mahdollista. Että sattui niin kuin suuren luokan vahinko?

Pertta: Vai oliskos sitä kehitystä vauhditettu? Yliopistothan muuttuivat tietyiltä osiltaan kylähullujen pesäpaikaksi jo 1960-luvulla.

Epäilyksen Piru: Lisäselvitystä siihen saattaa tulla, mutta vasta joskus tuonnempana. Onhan meinaan niin, että historian yksi kuuluisimmista asioitten vituralleen hässijöistä eli Adolf Butler päätyi muutama kuukausi sitten Helvettiin. Me ollaan yritetty jututtaa Adolfia asian tiimoilta. Siis ihan jututtaa, nätisti. Ollaan vapautettu se jopa lapiotöistä toistaiseksi. Mutta Adolf on vieläkin ihan shokkitilassa ja hokee vaan että mitä helvettiä minä oikein olenkaan tehnyt. Toipuminen vapaaehtoisesta suvaitsevais-tiedostavasta tilasta kestää kauan, eikä se kaikilla onnistu koskaan. Mutta Adolf on itse tajunnut tekonsa ja sen seuraukset, joten hänellä on toivoa.

Antero: No, sinä varmaan ilmoittelet, jos lisätietoa tulee. Joka tapauksessa on selvää, että kyseessä on nollasubstanssilla varustettujen ihmisten ansioton arvonnousu ja egon keinotekoinen pönkittäminen jonka vallitseva yhteiskunnallinen tilanne on jostain syystä mahdollistanut. Onhan meinaan niin, että jos kyseiset ihmiset olisivat tosissaan omistaneet elämänsä järjen, logiikan ja rationalistisen ajattelun pohjalle, niin koko ilmiö olisi yhteiskunnassamme promilleluokkaa. Ehkä se on sitä nytkin, mutta se promille istuu väärillä palleilla ja pitää mediaa käsissään. Sen pohjalta ehdotan, että eiköhän me oteta Lällävedellä ensi töiksemme moukut maailman parasta jäykkää viinaa eli Tsuhnan Kapinaa. Otetaan kaikkien suvaitsevais-tiedostavasta psykoosista kärsivien terveydeksi ja mahdollisimman pikaista paranemista toivoen.

Tsuhnan Kapina © Reijo Koiras

POLIITTINEN BROILERI JA NÄENNÄINEN TURVALLISUUS

On pakko tunnustaa että tällaisen alikoulutetun henkilön niin kuin minä ja ammattipolitiikon logiikka eivät oikein kulje käsi kädessä. Ennemminkin voisi käyttää termiä pläsi kädessä facepalmin merkiksi. 

Tuorein esimerkki oli sisäministerimme Paula Risikon avautuminen Turun terrori-iskusta (josta media käyttää nyt mielellään termiä ”sarjapuukottaminen”, ettei tartte vaan sanoa sitä t-sanaa) ja Ylen uutinen kyseisestä avautumisesta. Ylen kohdallahan ei aina ole varmaa kuinka paljon se pistää omiaan mukaan, mutta Risikon kohdalla en usko että siihen on ollut tarvetta. Risikolla on Turusta, laittomista maassaoleskelijoista ja turvallisuudesta aivan oma, pistämätön logiikkansa:

Sisäministeri Paula Risikon (kok.) mukaan käytävä keskustelu palautuskeskuksista keinona estää Turun puukkosurmat vie sivuraiteelle. Keskuksista ei olisi ollut apua Turussa.

Oletettavasti Risikko kuvittelee omaavansa ministerintittelinsä myötä sen verta suuren arvovallan, että hänen sanomansa sana on kiveenhakattu totuus. Mutta anskumä tällaisena sivistymättömänä silti hetken ajattelen. Jos tuo häiskä oltaisiin siis laitettu jo etukäteen lukkojen taakse joko a) odottamaan palautusta tai b) määrittelemättömäksi ajaksi niin mitä siitä olisi voinut seurata? Olisiko siitä seurannut esmes kahden ihmisen kuolema ja kahdeksan haavoittuminen? Mutta hetkonen, kun jätkä oli vapaana niin juuri sen vuoksi kävi niin. Jotain johdonmukaista Risikon logiikassa on, mutta se on poliittista johdonmukaisuutta jolla taas ei reaalimaailman kanssa ole juurikaan tekemistä. Uutinen jatkaa Risikon avautumisesta:

Marokkolainen Abderrahman Mechkah oli saanut Maahanmuuttovirastolta kielteisen turvapaikkapäätöksen, mutta häntä ei Risikon mukaan olisi voitu sijoittaa palautuskeskukseen.

Jaa miksi ei? Tuossa on sama logiikka kuin siinä että kansalainen soittaa palokunnalle ja ilmoittaa että sauna palaa, mutta palopäällikön mukaan paloa ei voitu sammuttaa, koska säännökset kieltävät. Silloin säännökset pitää uusia ja olisi pitänyt uusia jo aikaa sitten. Tulee muistaa taas kertaalleen että nämä hylsyn saaneet jätkät ovat tulleet Suomeen seitsemän sotaa käymättömän maan läpi, joten välitön hengenvaara oli niillä loppunut jo huomattavasti ennen Köpistä saati sitten Torniota. Silti Suomeen asti piti tulla. Mikähän se syy mahtoikaan olla?

 Uutinen jatkaa:

Abderrahman Mechkah oli ministeri Risikon mukaan radikalisoitunut vastaanottokeskuksessa oleskelun aikana.

…

Risikon mukaan palautuskeskusten perustamiseen vaikuttaa niiden kustannusten lisäksi se, että ne saattavat lisätä Mechkahille tapahtunutta radikalisoitumista.

Tavallinen kansalainen ihmettelee tuotakin ja tuumii, että mitä ihmeen väliä on suomalaisten turvallisuuden kannalta jos joku häiskä radikalisoituu paikassa, josta hän ei enää lähde vapaalle jalalle suomalaisten keskuuteen? Herää vaan kysymys että tarkoittaako arvon ministeri sitä, että noita jätkiä ei edes aiota palauttaa? Lisäksi se, että radikalisoituminen tapahtuu vain palautuskeskusten ansiosta on vain Risikon tulkintaa. Risikko jätti nimittäin mainitsematta että näitä radikalisoituneita riittää valmiiksi muutenkin eikä viranomaisvalvonnan resurssit riitä valvomaan niitä. Hän myös taktisesti unohtaa sen vuosikausia jatkuneen arkipäivän terrorin, jota jo turvapaikkastatuksen saaneet tyypit ovat kohdistaneet suomalaisiin niin väkivalta- kuin seksuaalirikoksina. Sen sijaan Risikko kikkailee termeillä:

Keskuksiin olisi tarkoitus koota kielteisen päätöksen saaneita turvapaikanhakijoita odottamaan palauttamista. Säilöönottokeskuksiin verrattuna palautuskeskukset eivät ole suljettuja laitoksia.

Anskumä yritän auttaa Risikkoa. On aivan sama, millä termillä noita keskuksia kutsutaan. Niitten idea on se, että niitä vahtii aseistetut vartijat ja niistä ei pääse pois kuin Suomesta lähtiessään. Luonnollisesti erinäiset tiedostavat piirit kirkuisivat asian tiimoilta natsismista mutta tiedostavan ihmisen henkinen pipi on kuitenkin pienempi paha kuin puukotetun, ammutun tai räjäytetyn ihmisen fyysinen pipi. Vai onko, mitenkä on, ministeri Risikko?

Risikolla ja muilla broilerihautomon bulkkituotteilla on edessään ongelma, jonka ratkaisemiseen heillä ei ole kykyä eikä moraalista selkärankaa. Ongelma on se, että tehtyä virhettä ei voi korjata, ellei virheen olemassaoloa tunnusta. Broilerihautomo teki ensimmäisen suuren virheensä jo vuonna 1990 kun se aukaisi ovet somaleille. Se syvensi virhettään tekemällä kehitysmaalaisesta maahanmuutosta kyseenalaistamattoman itseisarvon ja saavutti virheensä (tähänastiset) pohjalukemat kun se laski Suomeen kymmeniä tuhansia elintasosurffareita. Heidän virheensä vuoksi suomalaisiin kohdistuu jatkuvaa tuontitavarana hankittua väkivaltaa ja suomalaisten verorahaa poltetaan hukkaan järkyttäviä määriä.

Mutta broilerit eivät tunnusta virhettään. He eivät edes suostu keskustelemaan, että onko virhettä tehty. Sen vuoksi niin Risikko kuin hallitus jatkossakin selittää aivan pokkana että turvallisuuden ylläpitäminen lisää turvattomuutta. Hallituksen todellinen mielenkiinto paljastuu hyvin seuraavassa, twitteristä bongatussa kuvaparissa. Katsokaa sitä, ja katsokaa ajatuksella.

On hienoa, kun tietää elävänsä oikeusvaltiossa.

KALJUPÄISIÄ UUTISHAVAINTOJA OSA LXXXVI

1. Pressa puhuu

Lukija on toki tietoinen termistä ”olkiukko”. Sehän tarkoittaa esmes maahanmuuttokeskustelussa sitä, että kansallismielinen henkilö vaatii asiaa A tapahtuvaksi. Minkä jälkeen suvaitsevais-tiedostava henkilö vääntää kyseisen asian asiaksi B, josta ei ollut puhetta, hyökkää B:tä vastaan ja toteaa lopuksi että tämän takia vaatimus A on mahdoton.

Suvaitsevais-tiedostavaan olkiukkoiluun on toki totuttu, mutta kun siihen lähtee mukaan tasavallan presidentti Sauli Niinistö niin tilanne alkaa kieltämättä ällöttää. Niinistölle ei riittänyt jo aikaisemmin kesällä hänen esittämänsä vaatimus Halla-ahon & co ”aktiivisesta katumisesta” vaan nyt hän heittää lausuntoa jota yleensä kuulee suvaitsevaista elämäntuskaa elävältä lukion ekaluokkalaiselta:

On siis syytä tehdä selväksi: Suomi ei voi sulkea rajojaan sulkeutumatta itse. Palaaminen rajatarkastuksiin lännessä ei estä turvapaikanhakijan maahan pääsyä, ei estänyt itärajallakaan pari vuotta sitten.

Ensinnäkin voi tietysti todeta, että jos maassa on toimiva rajavalvonta, niin maahan ei pääse haittamaahanmuuttajia. Mutta Niinistö (epäilemättä tietoisesti) unohtaa sen, ettei kukaan vaadi rajojen täyttä sulkemista. Niinistölläkin on asian suhteen jostain käsittämättömästä syystä on/off-kytkentä eikä mitään off-tilaa ole koskaan ollutkaan. Suomen käymä ulkomaankauppa ei alkanut vasta sillä hetkellä kun Suomi aukaisi rajansa kaikkien tulla. Rajan yli liikkui ihmisiä silloinkin, eikä Suomi ollut mikään DDR. Eikä Suomi ollut maailmassa mikään hylkiövaltiokaan silloin, kun se valvoi rajojaan tehokkaasti. Eikä se ole sitä vaikka se aloittaisi valvonnan uudelleen. Kysykääpä asiaa piruuttanne vaikkapa australialaisilta. Hotellin respassa ei olla kuultu, että esmes Euroopan Unioni olisi asettanut Australian kauppasaartoon nuivan haittamaahanmuuttopolitiikkansa suhteen. Jos ei viitsi kysyä Australiasta saakka, niin riittää kun kysyy virolaisilta.

Niinistö tietää kaiken tämän. Joten ei voi olla esittämättä kysymystä että mitä hän oikein ajattelee? Onko hänen mielestään todellakin niin, että haittamaahanmuutto on kyseenalaistamaton itsestäänselvyys? Onko meidän hänen mielestään vain totuteltava Turun kaltaisiin tapauksiin uutena normaalitilana?

Minä Sauli Niinistö, jonka Suomen kansa on valinnut Suomen tasavallan presidentiksi, vakuutan, että minä presidentintoimessani vilpittömästi ja uskollisesti noudatan tasavallan valtiosääntöä ja lakeja sekä kaikin voimin edistän Suomen kansan menestystä.

Millä tavalla haittamaahanmuutto ja sen aikaansaamat murhat, tapot, pahoinpitelyt, ryöstöt ja raiskaukset edistävät Suomen kansan menestystä? Vai ovatko ne Niinistönkin mielestä kohtuullinen ja hyväksyttävä hinta siitä, että hänenkin edustama koneisto ei menetä kasvojaan?

2. Wanna be-pressa puhuu

Suuresti arvostamani Vasarahammer kirjoitti tuoreeltaan tästä vahingossa pääministeriksi nousseesta Matti Vanhasesta enemmänkin, mutta heitänpä minäkin muutaman sanan. Vanhanenhan on arkkityyppi nykyaikaisesta poliitikosta joka on ajatukseton ja mielipiteetön ja joka sen vuoksi toistaa jatkuvasti liturgiaa jonka sisältöä hän ei oikein itsekään ymmärrä eikä varsinkaan pysty perustelemaan, mutta muutakaan hän ei osaa.

Täytyy silti antaa Vanhaselle tuoreesta avautumisestaan tyylipisteet, sillä hänhän itse asiassa sai sanottua jotain uutta. Ei varsinaisesti kylläkään mitään järkevää, vaan hän kehitti termin, jota voisi kutsua vaikkapa nimellä ”fiilisturvapaikanhakija”:

Hy­lä­tyn pää­tök­sen saa­neis­sa­kin on nii­tä, jot­ka ai­dos­ti ko­ke­vat, et­tä heil­lä oli­si ol­lut oi­keus tur­va­paik­kaan. Ei hei­tä voi van­kei­na koh­del­la.

Tuo Vanhasen heitto on jo sen verran hardcorea, että uskoisin niin vihreissä kuin vasureissa potkittavan tällä hetkellä itseään perseeseen ja manataan että minkä helvatun takia me ei keksitty tuota ensin. Sillä tuolla aidosti kokemisen periaatteellahan voidaan todeta, että hylsypäätöksiä ei saa antaa enää ensinkään. Onhan nimittäin niin, että Valtion Teknillinen Tutkimuslaitos ei ole vielä kehittänyt telepatiamasiinaa, jolla voidaan mitata aidon kokemisen taso, joten silloin asia muuttuu pelkäksi ilmoitusasiaksi. Pitkän poliittisen uransa myötä Matti on onnistunut lopultakin kehittämään jotain uutta. Ja niinpä hän onkin keskustapuolueen presidenttiehdokas. Ehkä puolue otti siinä itselleen juuri itsensä näköisen ehdokkaan. Sääliksi vaan käy isäntämiehiä, jotka vieläkin kuvittelevat äänestävänsä Maalaisliittoa.

3. Ihan niin kuin joku puhuisi

Laitetaanpa vielä meidän kaikkien suosikin eli genitaalikäsityön mestarin Rosa Meriläisen kommentti:

Eihän tässä sinänsä mitään. Taattua Rosaa. Mutta jos joku kansallismielinen esittäisi jostain asiasta edes puoliksikin noin yleistävää, vaatisi valtamedia suuressa lössissä hieman perusteluja väitteelle. Rosalta ei vaadita. Sillä hän on nykyajan käsityksen mukaan esimerkillinen ihminen. Kai se kuvaa aikaamme ikävän osuvasti.

EPÄILYKSEN PIRU JA ERÄS PÄÄMINISTERI

Elettiin erään pohjoisen maan pääkaupungissa jota saattoi sanoa vaikkapa Helsingiksi. Oli elokuu 2017. Viihtyisässä virka-asunnossaan istuva pääministeri istui tietokoneellaan. Hänellä oli ollut työntäyteinen päivä joka jatkui työntäyteisellä tietokoneen äärellä jatkuvalla illalla ja sen myötä pääministeri nautti jo kolmatta tuoppia kylmää piimää. Hän oli miettinyt pitkään, minkälaisen twitter-viestin hän laittaisi hallintoalamaisille luettavaksi. Se vanha ja hyväksi havaittu ”ei saa antaa pelolle valtaa” oli jo niin puhkinaurettu että sitä ei voinut enää käyttää. Tosin pääministeri ei sitä itse hoksannut vaan hänen avustajansa oli huomauttanut hänelle asiasta hyvin vakavaan sävyyn ja olihan pääministerikin sen lopulta ymmärtänyt kun avustaja oli sen rautalangasta vääntänyt. Tai ratakiskon puolelle se vääntäminen oli mennyt ennen kuin se meni pääministerin jakeluun.

Täytyi siis keksiä jotain muuta. Jotain tuoreempaa. Jotain oivaltavampaa. Hän oli miettinyt aikansa ja päätynyt sitten mielestään erinomaiseen lopputulokseen. Hän naputteli twitteriinsä:

”Nyt on pidettävä yhtä. Vihaan ei vastata vihalla”.

Hän mietti asiaa hetken. Joo… toi on kyllä hyvä. Siinähän sanotaan selkeästi mutta hienosti kiertäen että kansalaisten pitäisi edelleenkin uskoa siihen että hallitus toimii nimenomaan heidän parhaakseen ja minkäänlaisia vastatoimenpiteitä eikä myöskään protestointia saa tehdä vaikka suomalaisia taas kerran lahdattiin haittamaahanmuuttajien toimesta. Ennen kaikkea siinä sanottiin, että mikään ei saa muuttua. Kaiken on mentävä niin kuin ennenkin. Eräs Pääministeri ymmärsi itsekin, että jos tuon sanoisi suoraan noilla sanoilla niin se aiheuttaisi sellaisen sekä röhönaurun että vittuuntumisen potpurrin että ei mitään rajaa. Mutta toi ”Nyt on pidettävä yhtä. Vihaan ei vastata vihalla”. Se oli hyvä. Se oli jotenkin kaunista. Eräs Pääministeri oli ylpeä itsestään.

Hän painoi enteriä ja viesti läksi hallintolampaitten luettavaksi. Pakkohan se oli laittaa. Se oli vähän kuin aikanaan katolisessa kirkossa maksettu aneraha. Kun viesti twitteriin kilahtaa, niin sielu monikulttuuriseen taivaaseen vilahtaa ja ennen kaikkea asiaa ei tarvinnut sen enempää ajatella. Olipahan edes näennäisesti tehty jotain ja sehän olikin tärkeintä. Se näennäinen tekeminen. Nyt hän voisi keskittyä tyytyväisenä hetken aikaa toisiin asioihin. Voisi käydä vaikkapa pienellä metsäreissulla rentoutumassa. Reppu vaan oli jo kovasti huonossa kunnossa. Jos katsoisi vaikka Varustelekan sivut. Siellä oli aina myynnissä hyvää, halpaa ja kestävää tavaraa. Hetkonen… napu napu ja napu… ja sitten enter…

…ja mitähän maan tulen palavaa helvettiä?

No nytkö se perkele taas siihen ilmestyi? Just kun ajatteli hetken huilata.

- Mitäs jäbä? Kattelitko kantolaitteita? Tommosia sotilasmallisia? Ne on kyllä käteviä pelejä ne. Ja sullahan on niistä kaikenmaailman kantolaitteista melko tuoretta henkilökohtaista kokemustakin. Ainakin noin kiertotien kautta.

Pääministeri ihmetteli:

- Jaa miten niin tuoretta kokemusta? En minä vaan…

Epäilyksen Piru nauraa kätkätteli:

- Jaa et vai? Sinähän toimit syksyllä 2015 melkein niin kuin itsenäisen maan pääministerin tulisi toimia. Pistit sotilaat länsirajalle.

- En ymmärrä. Ja miten tää liittyy kantolaitteisiin?

- No sillä lailla että kun sellainen oikea pääministeri pistäisi sotilaat torjumaan maahantunkeutujia vaikka asein, niin sinä puolestaan laitoit sotilaat rajalle kantamaan niitten kapsäkkejä. Ettei arabipojuilla kädet väsy. Voisiko tuon suurempaa alistumisen merkkiä enää oikeastaan antaakaan? Montakoskymmentä tuhatta niitä tulikaan?

Eräs Pääministeri vastasi närkästyneenä:

- Ei meillä ollut muuta mahdollisuutta. Ne kansainväliset sopimukset, joihin Suomi on sitoutunut velvoittivat meidät siihen.

Epäilyksen Piru päästi meteliltään Motörhead-tasoisen naurun, höhötti suu ammollaan ja lopuksi pamautti hampaansa yhteen. Hampaat menivät murskaksi ja lensivät ympäri Erään Pääministerin työhuonetta. Sen jälkeen hampaanpalaset muuttuivat sokeripaloiksi joilla oli siivet selässään ja alkoivat lennellä pöristen ympäri huonetta kuin valkoiset neliskanttiset kärpäset. Epäilyksen Piru oli samantien kasvattanut uudet hampaat ja ne kimallellen hän totesi:

- Ai Dublinin sopimustako jätkä meinaa? Mitäs sotaa siellä Ruotsissa silloin vuonna 2015 käytiin? Tai Tanskassa? Tai Saksassa? Tai niissä kaikissa maissa joitten läpi noi geelitukat tulivat hakemaan leveämpää hallintoalamaistesi kustantamaa leipää? Tai ehkä jopa sitä asuntoa, jonka sinä lupasit? Oletkos muuten laskenut montako kuollutta, hakattua, ryöstettyä ja raiskattua suomalaista sinun hallituksesi – jota muuten sattumoisin sinä johdat ja päävastuullinen olet – on saanut aikaiseksi?

- Tuo on merkityksettömiin yksityiskohtiin takertumista. Täytyy hahmottaa suuremmat linjat. Me olemme osa Euroopan Unionia ja toimimme sen periaatteitten mukaisesti.

Epäilyksen Piru muutti ilmettään, katsoi pää kallellaan Erästä Pääministeriä ja totesi äänellä jota saattoi sanoa lähes sympaattiseksi:

- Niin… niinhän teidän täytyy tehdä… mutta oletko ajatellut, että sinullakin olisi mahdollisuus nousta suurten suomalaisten valtiomiesten ketjuun? Rinnalle, ja osittain ylikin. Eikös se tuntuisi hienolta ajatukselta? Verraten siihen että sinun arvostuksesi on tällä hetkellä alempana kuin käärmeen maha. Joka on melko alhaalla se.

- Kuinka se voisi olla mahdollista? Tiedän kyllä, etten ole kovin suosittu. Ainakaan tuon Turun tapauksen jälkeen.

- No, eihän sinun tarvitsisi kuin lyödä hallituksessa nyrkkiä pöytään, ilmoittaa että jokainen ns. paperiton otetaan poliisin tai tarvittaessa puolustusvoimien toimesta kiinni, eristetään ja ja toimitetaan Suomesta huuthelvettiin. Sinun ei tarvitsisi edes alkaa miettiä, että milläs perusteella niitä turvapaikkoja ja ennen kaikkea kansalaisuuksia on täällä Suomessa oikein myönnetty. Se jäisi seuraavalle hallitukselle. Tuo olisi jo sellainen toimenpide, että ottaisit oppositiosta totaalisen niskalenkin ja varmistaisit pääministerin paikan seuraavallekin kaudelle. Sinua arvostettaisiin. Sinä olisit suuri valtiomies. Nimesi mainittaisiin samassa lauseessa vaikkapa Risto Rytin kanssa.

Eräs Pääministeri näytti hetken miettivän sitä tilannetta, mistä Epäilyksen Piru puhui. Hän näytti suorastaan kasvavan pituutta ja leveyttä. Ehkä hän ajatteli itseään suurena suomalaisena valtiomiehenä. Mutta sitten hän lysähti kuin puhjennut ilmapallo ja totesi:

- Ei niin voi tehdä?

- No miksi ei?

- Me olemme osa Euroopan Unionia ja toimimme sen linjan mukaisesti. Ja sen linjan mukaista on kehitysmaalainen, itsetarkoitukseksi ylennetty ja arvostelematon maahanmuutto.

- Älä nyt jätkä viitti puhua paskaa niin tutulle miehelle kuin itsellesi. Mitä se EU loppulaskussa tekisi? Lähettäisi pommikoneet Helsinkiin koska Suomi toimisi voimassaolevan sopimuksen mukaan? Vaan ettei asiaan olisi joku toinenkin syy…

Eräs Pääministeri katsoi Epäilyksen Pirun ilmettä jota saattoi sanoa vittumaiseksi potenssiin kuusi, mietti hetken ja vastasi sitten:

- On siihen se toinenkin syy. Se tosiasiallinen syy.

- Mikäs niin? Sano reilusti vaan.

- Ketjureaktio.

- Kerro lisää. Tunnustaminen tekee hyvää sielulle. Yläkerran firmakin sitä mainostaa. Eikä se ihan väärässä olekaan.

- No… jos me hallituksessa tunnustaisimme, että olemme tehneet virheen, niin sitä virhettähän alettaisiin tutkia, että se korjattaisiin. Ja sen virheen suuruus paljastuisi. Tai no, onhan se paljastunut jo aikaa sitten. Mutta silloin se sanottaisiin julkisesti. Ja asiaa tutkittaessa kävisi ilmi, että virhe täyttäisi rikoksen tunnusmerkit ja siihen olisi osallistunut niin poliittinen eliitti, korkea virkamieskunta sekä koko valtamedia. Jo vuosikausia. Vuosikymmeniä itse asiassa. Kaikki menisi uusiksi.

- No kaatuisiko Suomi siihen?

- Ei tietenkään. Mutta nuo kaikki yllämainitut saattaisivat kaatua. Minä niitten mukana. Ajattele nyt helvetti minua tavallisena kansalaisena jolla ei ole henkivartijaa mukanaan.

- Olisihan se vallan kauheeta niin. Tavallisella kansalaisella ei muuten ole henkivartijaa mukanaan yleensäkään. Ei ollut siellä Turussakaan. Ja aikanaan sitä ei tarvittu poliitikollakaan. Mutta unohditkos sinä jonkun pikku asian? Tai ei ihan pientäkään. Semmonen… lakijuttu… näinköhän sinä olisit edes tavallinen kansalainen… kun sitä lakia oikein mietittäisiin…

Eräs Pääministeri otti ryypyn piimää ja vastasi:

- Niin no… meillä kun laissa on vielä se kohta törkeästä maanpetoksesta… sitä kun piru vie ei olla saatu poistettua…

- Mahdatkos muistaa sen ulkoa?

- No joo, muistanhan minä: ”Törkeä maanpetos on maanpetoksen törkeä tekomuoto, josta tuomitaan vankeutta vähintään neljä vuotta ja enintään elinkautinen vankeusrangaistus. Maanpetoksen tekee törkeäksi se, että siinä aiheutetaan vaara valtakunnan tai sen osan joutumisesta vieraan vallan alaiseksi taikka muutoin aiheutetaan Suomelle erityisen suurta vahinkoa ja rikos on kokonaisuutena arvostellen törkeä.” . Ja onhan selvää, että niin minun, kuin aikaisempien hallitusten toiminta täyttää törkeän maanpetoksen tunnusmerkit. Maa on saatettu vieraan vallan alaisuuteen. Suomalaisia on kuollut sen toiminnan vuoksi. Ja sen vuoksi – perkele – minä aion jatkossakin twiitata, että ”Nyt on pidettävä yhtä. Vihaan ei vastata vihalla”.

- Eli jatkat täysin samalla linjalla kuin tähän mennessäkin? Vaadit suomalaisia hyväksymään sen, että ulkoa tuotu väkivalta on uusi normaalitila?

- Kyllä.

- Ja toteat, että ongelma itsessään ei ole ongelma, mutta ongelmasta ääneen puhuvat ihmiset ovat ongelma?

- Juuri niin.

- Ja se, että suomalaisia tapetaan, raiskataan, ryöstetään ja piestään on pienempi paha kuin se, että sinä ja kaltaisesi joutuisivat kantamaan vastuunsa siitä, mitä ovat saaneet aikaiseksi?

- Pitää paikkansa.

Epäilyksen Piru otti jälleen ilmeen jota saattoi sanoa filosofiseksi:

- Tiedätkös, pääministeri… minulla on ollut pitkä ura… olen tavannut paljon ihmisiä jotka ovat olleet henkisesti hyvin suuria… esimerkillisiä, etten sanoisi… mutta sinä… sinä olet hyvin, hyvin pieni ihminen…

Pääministeri vastasi vakaalla äänellä:

- En minä sitä kiistä. Tiedän sen itsekin. Mutta minulla on suuri valta. Ja vain sillä on merkitystä.

Epäilyksen Piru vaihtoi ilmeensä filosofisesta jälleen vittumaiseen:

- Ei sinulla ole valtaa. Sinä olet vain vallankäyttäjän maakunnallinen lähettipoika. Eikä se vallankäyttäjä puhu suomea. Sinä olet mitätön mies. Nolla. Mutta olit sinä sentään rehellinen tässä keskustelussamme. Siksi minä annan sinulle lahjan. Itse asiassa kaksikin.

- Minä olen kuullut sinun lahjoistasi. Niistä ei kukaan ole mielissään. Mitäs ne minun kohdallani ovat?

- No… toinen lahja ovat nuo sokeripalat. Saitte niistä itsellenne uudet lemmikit. Ja toinen on taiteellinen lahja.

- Mikäs se sitten on?

- Huomaat sen kyllä. Mutta minun tarttee lähteä. Mulla on tapaaminen erään arkkipiispasta rakkipiispaksi muuttuneen häiskän kanssa. Mutta minä palaan kyllä. Som´moro!

Epäilyksen Piru katosi keltaiseen rikinhajuiseen pilveen. Eräs Pääministeri katseli ympärilleen. Taiteellinen lahja… mikäs… sitten hän hoksasi katsoa seinällä olevia tauluja.

Jaahah… no enpä olis arvannut…

Samalla hänen vaimonsa ryntäsi keittiöstä työhuoneeseen.

- Mitä helvettiä tää meinaa? Ympäri kämppää lentää siivekkäitä sokeripaloja jotka hoilaa jotain vanhaa Pulmun mainosta!

Eräs Pääministeri vastasi väsyneellä äänellä:

- Älä välitä niistä… yritä tottua niihin vaan… ei ne lähde minnekään… koskaan…