KALJUPÄISIÄ UUTISHAVAINTOJA OSA XC

1. Presidentinvaaleista

Kansalaiset toimivat sitten odotetusti kiltin itäsaksalaisesti ja äänestivät federalisti Sauli Niinistön toiselle kaudelleen. Laura Huhtasaaren tulosta voi pitää kohtuullisena ajatellen seuraavia näkökulmia:

- Suomalaiset tuppaavat äänestämään istuvan presidentin jatkokaudelle oli hän sitten millainen tahansa. Tarja Halosen kaksi kautta kertonee asiasta kaiken.

- Laura oli politiikassa kuitenkin varsin uusi nimi ja sellaisen puolueen ehdokkaana joka käytännössä perustettiin vajaa vuosi sitten.

- Paavo Väyrysen (toistaiseksi) viimeinen egotrippi hajotti kansallismieliset äänet.

- Yleensäkin hyvin monella suomalaisella menee vaalit ja raviveikkaus vieläkin sekaisin.

Joka tapauksessa voidaan pitää hyvänä saavutuksena että Laura jätti taakseen kokeneet väyrystelijät eli Väyrysen ja Vanhasen. Välietappihan tämä oli muutenkin ja hyvää harjoitusta. Seuraavissa eduskuntavaaleissa odottava valtamedian rykäisemä haisunäädän kusimyrsky ei ole Laurallekaan silloin enää millään tavoin uutta.

Jatketaan muilla aiheilla.

2. Uhrausta Baalille eli kuinka pitkälle mokutus voi mennä?

Ilman Paavo Tajukankaan PT-mediaa ei tämäkään tapaus olisi tullut tänne koivun ja tähden alle tiedoksi. Tapaushan on siis Ruotsista eli humanismin ja ihmisoikeuksien supervallasta. Kerrotaan lyhykäisyydessään:

- Eräs ruotsalainen nainen on fanaattinen turvapaikka-aktivisti. No, tässähän ei ole mitään uutta ja niitä löytyy viljalti Suomestakin.

- Kyseinen nainen oli aloittanut suhteen 18-vuotiaan afgaanijätkän kanssa koska kyseinen häiskä ei saanut enää saanut asua lapsille tarkoitetussa perhekodissa täytettyään (ainakin virallisesti) 18-vuotta.

- Naisen kodissa asui lisäksi naisen oma 12-vuotias tytär.

- Afgaanihäiskä totesi tykkäävänsä sekä jonkun verran äidistä että erityisesti tyttärestä ja ahdisteli 12-vuotiasta tyttöä seksuaalisesti. Ja otetaan sitten suora siteeraus Paavo Tajukankaalta:

Seuraavana päivänä tyttö ei palannut koulusta kotiin vaan meni isänsä luokse. Vanhemmat olivat eronneet. Koska äiti ei ollut tehnyt asiasta rikosilmoitusta, teki isä sen. Asia eteni oikeuteen, jossa tyttö kertoi tapahtuneesta hyvin selkeästi. Lisäksi hän kertoi, että hänestä oli kummallista, että afgaani sai jäädä taloon tapahtuman jälkeen. Tyttö kertoi myös oikeudessa, että äiti pelkäsi afgaanin puolesta:

– Äiti ei halunnut tehdä rikosilmoitusta, koska pelkäsi, että hän joutuu lähtemään Ruotsista.

Äiti myönsikin oikeudessa tämän. Hän kertoi omin sanoin pelänneensä, että afgaani lähetetään tapahtuman takia takaisin Afganistaniin. Oikeudessa tytön vanhempi sisko todisti äitiään vastaan ja kertoi kuulleensa, kuinka äiti kielsi tyttöä kertomasta asiasta.

Jonkin ajan päästä afgaani päätti itse muuttaa pois talosta. Oikeus tuomitsi afgaanin nyt siis 100 tunnin yhteiskuntapalvelukseen alaikäiseen kohdistuneesta seksuaalisesta ahdistelusta ja 15 000 kruunun (1 578 euroa) korvauksiin. Äitikin voi huokaista helpotuksesta, sillä syyttäjä ei vaatinut karkoitusta.

Tulee mieleen vanhat tarinat siitä, kuinka perheen esikoinen tuli uhrata julmille jumalille ja jos oikein hyvä fiilis oli niin useampia mukuloita kerralla. Mutta silloin uhraajina olivat ymmärtääkseni miehet. Nykyisin naiset. Koska hotellin respassa omataan rajoittunut ajattelukyky sekä putkinäkö niin täällä on mahdotonta tajuta, mitä tuollaisten naisten päässä liikkuu. Hotellin respa kiittää lämpimästi Paavo Tajukangasta siitä, että hän kertoo lukijoille naapurimaastamme sen, mitä valtamedia jättää kertomatta.

3. Päähän nouseva setankeltainen neste

Tässä kohdassa mennään vuoteen 2015 mutta hoksasin itse (kiitos eräälle Anolle) asian vasta hiljattain. Jokainen lukija varmaankin tietää Seta ry:n. Se edustaa pientä vähemmistöä ja itse asiassa ei edes sitä vähemmistöä kokonaisuudessaan mutta ns. ansiottoman arvonnousunsa myötä se mieltää (ja valitettavasti myös osittain on) olevansa voimakas valtakunnallinen lobbausjärjestö jolle tärkeää ei ainoastaan oman vähemmistönsä hyvinvointi vaan ennen kaikkea se, että se huomattavan suuri enemmistö aletaan survoa vähemmistölle mieluisaan muottiin. Katsotaanpa Setan vaatimusta lukion opetussuunnitelmaan:

Seta pitää tärkeänä, että seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuus mainitaan opetussuunnitelman perusteissa sekä arvoperustassa, oppimisympäristössä, toimintakulttuurissa opiskeluhuollossa, ohjauksessa, oppimisen ja opiskelun tuessa ja opiskelun yleisissä tavoitteissa että oppiainekohtaisesti ainakin seuraavissa aineissa: äidinkieli ja kirjallisuus, biologia, filosofia, psykologia, uskonto, elämänkatsomustieto, historia, yhteiskuntaoppi ja liikunta. Taito- ja taideaineilla on omanlaisensa suuri potentiaali opiskelijoiden itsetunnon ja minäkuvan myönteisenä kehittäjänä sekä osallisuuden tukijana. Taito- ja taideaineita kannattaa omalta osaltaan hyödyntää aktiivisesti myös yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon edistämisen kanavina. Moninaisuuden eksplisiittinen näkyminen olisi sekä arvoperustan että useiden oppiaineiden osalta johdonmukaisesti linjassa myös uusien perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden kanssa.

Kun mietitään, että mitä tuossa jäi jäljelle, niin eipä siinä ole enää muita kuin matematiikka, fysiikka ja kemia joihin on kieltämättä melko vaikeaa ympätä queer-näkökulmaa. Jatketaanpa Setan vaatimuksia:

Olennainen elementti yhdenvertaisen oppimisympäristön luomisessa on se, miten seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuus näkyy oppisisällöissä ja oppimateriaaleissa. Yksipuolisesti heteronormatiivinen ja sukupuolinormatiivinen opetus sekä antaa väärän kuvan todellisuudesta että jättää vähemmistöihin kuuluvat tai sateenkaariperheissä elävät nuoret ulkopuolisiksi ja vaille samastumiskohteita. Monissa yhteyksissä, kuten terveystiedossa ja siihen sisältyvässä seksikasvatuksessa, historiassa ja yhteiskuntaopissa yksipuolinen opetus jättää kaikki opiskelijat puutteellisten tietojen varaan. Yhdenvertainen ja ajantasaiseen tietoon perustuva opetus seksuaalisesta suuntautumisesta, sukupuoli-identiteetistä, sukupuolen ilmaisusta ja perhemuodoista eivät toteudu oppilaitostasolla itsestään, vaan valtakunnalliset opetussuunnitelman perusteet ovat keskeinen väline tasalaatuisen ja yhdenvertaisen opetuksen ja oppisisältöjen toteutumiseksi kaikkialla Suomessa.

Näin alkuun voi todeta, että ns. heteronormatiivinen opetus kylläkin antaa oikean kuvan, sillä valtaosa ihmisistä ovat sattumoisin heteroita vaikka tämä asiantila kieltämättä Setaa vituttaakin. Mutta se, että suomalaista nuorista se äärimmäinen valtaosa on perusheteroita ei haittaa Setaa, vaan sen mielestä opintosuunnitelmat on määriteltävä vähemmistön vaatimusten mukaisesti ja enemmistön mielipidettä kysymättä. Ja hurjinta lienee se, että tuo kyseinen Seta-pulaaki on todellakin saanut vaikuttavan lobbausjärjestön aseman jolle ei uskalleta sanoa vastaan. Järjestön varsinainen merkitys on kokoa kärpäsen paska mutta siihen paskaan on joku lisännyt hiivaa ja sokeria joten se on alkanut turvota eikä suurin osa perusheteroistakaan enää uskalla sanoa ääneen, että sehän haisee. Jos kyseisessä Setassa olisi ajattelevaa väkeä, niin ehkä se tuumisi että antakaa meidän elää tavallamme, niin mekään emme leiki olevamme esimiehiänne korjaan esihenkilöitänne. Ja sehän varmaankin sopisi suurinpiirtein kaikille.

4. Rölli vai ei? Vai kuitenkin demari?

Nykyisen nettiviestinnän aikana joutuu aika ajoin miettimään, onko viestin antaja tosissaan vai trolli. Tämä tuli mieleen myös kyseisestä twitter-julkaisusta:

Ensiksi piti tietysti kaivella, että kuka tuo häiskä on ja onko kyseessä mainio Keijo Kaarisade-tyyppinen trolli. Mutta mutta, kyseessä on todellakin demareitten viestintävastaava. Eli hepun täytyy olla tosissaan. Näin alkuun voisi todeta, että tuota videota jakoivat hotellin respan käsityksen mukaan muut kuin Laura. Ja mikseivät jakaisi, kas kun leikkipartisaaneille kannattaa vittuilla aina kuin mahdollista. Kyseisessäkin pätkässä kaksi urhoollista wanna be-sissiä käy ankaran taistelun naista esittävää pahvikuvaa vastaan ja kovan ähellyksen jälkeen voittaa kun toinen iskee edestä ja toinen takaa.

Mutta tuosta pääsee hieman pidemmälle kun ajattelee kyseisen häiskän jokseenkin epätoivoista logiikkaa. Eli rikos on paha. Mutta jos ihminen edustaa demarille vastenmielistä poliittista viitekehystä, niin rikoksesta ilmoittaminen on vielä pahempi.

5. Vielä lisää demarointia

Jo etukäteen presidentinvaaleissa häviämään lähtenyt SDP varmisti pöö-Lippostakin pienemmät lukemat valitsemalla ehdokkaakseen Tuula Haataisen. Haatainen jatkoi vaalitentissä perusdemarilinjaa suivaantumalla kertakaikkiaan Laura Huhtasaaren lausumasta ”maahanmuutto lisää terrorismia”. Perusteeksi hän sitten harrasti perinteistä demarivalehtelua ja ilmoitti asuvansa itsekin alueella jossa asuu paljon maahanmuuttajia. Kyseinen ”mamulähiö” on Tammisalo.

Itsekin Helsingissä asuneena tiedän hyvin että Tammisalo on hyvin kaukana mistään maahanmuuttajavaltaisesta lähiöstä. Ennemminkin se kuulu Helsingin kultahammasrannikkoalueisiin, samoin kuin sen naapurina Strömsinlahden toisella puolella sijaitseva Marjaniemi. Suomen Uutiset määritti vielä asiaa:

MTV on julkaissut listan Suomen rikkaimmista ja köyhimmistä postinumeroalueista. Tammisalo kuuluu rikkaimpien alueiden kärkikymmenikköön.

Tammisalon asukkaiden keskitulot ovat 52 438 euroa ja mediaanitulot 30 306. Mediaanituloilla tarkoitetaan käytettävissä olevien tulojen tasoa, jota enemmän ja jota vähemmän ansaitsevia on yhtä paljon.

Mediaanituloilla mitattuna Tammisalo on yhdeksänneksi rikkain ja keskituloilla mitattuna kolmanneksi rikkain postinumeroalue Suomessa.

Helsingin kaupungin tilastotietojen mukaan Tammisalo kuuluu niihin alueisiin Helsingissä, joissa ulkomaalaisia asuu kaikkein vähiten. Lisäksi hyvin vauraiden alueiden maahanmuuttajat ovat tyypillisesti niitä kansainvälisten yritysjohtajien perheitä.

Vaan eihän se sinänsä ole uutinen että demari valehtelee. Mutta asia pistää täällä hotellin respassa miettimään Haataisen ja sitä kauatta tyypillisen nykydemarin ajattelumaailmaa.

Valehteleeko hän tieten tahtoen, tietäen että hänen utopiansa perustuu puhtaalle valheelle mutta silti siitä tiukasti kiinni pitäen? Luonnollisesti pitääkseen kiinni omasta asemastaan, säilyttääkseen kasvonsa ja välttääkseen vastuunsa siitä kehityksestä mitä hänkin on ollut voimakkaasti ajamassa. Ei ehkä ns. johtavana sieluna – sillä hotellin respassa ei olla varmoja onko Haataisella ensimmäistäkään varsinaisesti omaa mielipidettä – mutta kuuliaisena papukaijana kuitenkin.

Vai uskooko hän todella siihen mitä puhuu? Ja sitä kautta päädymme kysymykseen, että kärsiikö koko nykyinen akateemisten naisten tupperware-kutsut nimeltä SDP siitä samasta hahmotushäiriöstä kuin Haatainen?

Molemmat vaihtoehdot ovat kieltämättä yhtä pelottavia.

SATA VUOTTA SITTEN

Täsmälleen sata vuotta sitten, 27. tammikuuta alkoi Suomessa sisällissota. Klo 23.00 punakaartit asetettiin liikekannalle ja vuorokauden vaihduttua suojeluskunnat puolestaan alkoivat riisua venäläisiä varuskuntia aseista Etelä-Pohjanmaalla. Sodan kulku ja lopputulos on lukijoille selvä sen kummemmin kertaamatta. Muistutetaan kuitenkin, että muutaman kuukauden aikana kuoli noin 30.000 suomalaista mikä kertoo sen, että suomalaiset osaavat olla hyvin vittumaista kansaa toisilleenkin mikäli ne ajetaan siihen pisteeseen.

Sodan tuloksena oli kuitenkin itsenäinen Suomi, ja varsin pian suomalaiset valtiomiehet K.J. Ståhlbergista alkaen oivalsivat, että vastaava murhenäytelmä on jatkossa vältettävissä vain siten, että valtiovalta on toimissaan kaikkien suomalaisten puolella. Näin jatkettiin aina 1990-luvulle ja myös tavalliset suomalaiset ymmärsivät asiantilan. Toki purnaten ja valittaen. Sekin on osa suomalaisuutta. Lienee varmasti osa kaikkia kansoja. Aina valtiomiesten päätökset eivät miellyttäneet ja joskus he epäonnistuivat surkeasti.

Mutta suomalaiset ymmärsivät, että virheellisine ratkaisuineenkin he pyrkivät toimimaan nimenomaan suomalaisten eduksi. Kommunistit kommunistien tavoin. Demarit demarien tavoin. Kepulaiset kepulaisten tavoin. Kokomus kokoomuksen tavoin. Ja niin edelleen.

Entä sata vuotta myöhemmin, 27. tammikuuta vuonna 2018?

Aina useampi suomalainen ymmärtää, että valtiovalta (valtiomiehiähän ei enää olekaan, poliittiset broilerit hävittivät heidät sukupuuttoon) ei enää edes näyttele toimivansa suomalaisten puolesta. Sillä on kaksi pääprioriteettia:

1. Federalismi eli Suomen itsenäisyyden viimeittenkin rippeitten hävittäminen. Toisin sanoen se pyrkii hävittämään juuri sen, minkä vuoksi sata vuotta sitten tartuttiin aseisiin ja minkä vuoksi parikymmentä vuotta myöhemmin niihin tartuttiin uudestaan.

2. Vasemmistoutopistinen yhteiskunnallinen etninen kokeilu, jossa Suomeen on saatava aina vain lisää kehitysmaalaisia elätettäväksi. Lisäksi valtiovalta on toimillaan suoraan osoittanut, että suomalaisen sanoma tätä etnistä kokeilua arvosteleva sana on suurempi rikos kuin kehitysmaalaisen suomalaiseen kohdistama väkivallan teko. Nykyinen valtiovalta kohtelee kantaväestöä aivan kuin miehityshallinto.

Tulevaisuutta on vaikeaa ennustaa. Samoin on vaikeaa sanoa, mitkä ovat valtiovaltamme pohjimmaiset tarkoitusperät toiminnalleen. Todennäköisesti se on vain mukana junassa johon se hyppäsi ja jatkaa samalla linjalla suojellen ennen kaikkea itseään jottei se joutuisi koskaan vastuuseen tekemisistään. Mutta joka tapauksessa se on unohtanut sen, minkä valtiomiehemme muistivat vielä viime vuosituhannen lopussa. Sen, että suomalaiset sietävät paljon mutta epäoikeudenmukaisuutta ne eivät loputtomiin siedä. Ja sen, että suomalaiset osaavat tarvittaessa olla hyvin vittumaisia ihmisiä.

Valtiovaltamme on palannut siihen samaan ajatteluun, mikä oli venäläisillä viime vuosisadan alussa. Hekin pitivät suomalaisia rehellisinä, tottelevaisina ja ennenkaikkea hyväuskoisina höynäytettävinä.

Tsuhnina.

Mutta jopa typerät tsuhnat tietävät, että historia ei ole loppunut. Se ei lopu koskaan. Vaikka jokainen utopistisukupolvi sen loppumista aina omalla vuorollaan julistaa.

JOTAIN IHAN MUUTA XLIX

Kamiina. Eli pieniä tärkeitä asioita.

Elettiin kuluvan vuosikymmenen alkuvuosia Kaldoaivin erämaa-alueella Suomen pohjoisimmassa kolkassa. Opukasjärven rannalla sijaitsi yksinäisyyttään huokaileva autiotupa, jossa ei ollut käynyt vieraita pariin päivään. Muutenhan tupa oli ihan hyvässä mallissa ja se oli suhteellisen uusi. Mutta tupa tarvitsi sisälleen ihmisiä ollakseen täydellinen tupa ja aina tyhjänä ollessaan se naristi hieman nurkkiaan ja totesi itsekseen että tylsää. Miksi piipusta ei nouse savu?Miksi lavereilta ei kuulu nukkuvan ihmisen uninen tuhina?

Odotus oli taas kertaalleen päättymässä sillä pohjoisen suunnasta tupaa kohti suunnisti kaksi ihmistä. Mies ja nainen, keski-ikäinen pariskunta. Pariskunta talsi tupaa kohti pää painuksissa kovassa vesisateessa ja tupakin näytti tajuavan että heidän talsimistaan tahdittivat äänettömät mutta sielun pohjasta nousevat karkeat ja painokelvottomat kirosanat. Muutama kilometri pohjoisempana he olivat joutuneet ottiatuota-sateen uhriksi. Sehän on sellainen ovela sade, josta kulkija ajattelee  että tää on tämmöistä pientä häpsimistä vaan, ei tään takia kannata mitään sadevermeitä laittaa päälle. Kunnes sitten huomasi että vaatteethan ovat aivan märät. Jossain vaiheessa tuo pariskunta oli kuitenkin laittanut sadevaatteet päälle ajatellen, että ei tässä kulkiessa sentään ihan ahveneksi muututa.

Pariskunta saapui tuvalle, heitti rinkan pois selästään ja istui tuvan tuulensuojaiselle puolelle hieman puhaltamaan ennen kuin siirtyisi sisään. Mies pani kohmeisin sormin palamaan Voimasavuke Bostonin ja totesi että hyvä  ettei tää räntäsateen puolelle sentään vaihtunut. Nytkin on jätkä läpimärkä aina pimeää viha-ajattelijan sielua myöten. Poltettuaan voimasavukkeen mies aukaisi tuvan oven, astui sisään ja vaikkei millään muotoa uskonnollinen ollutkaan totesi ääneen:

- Jumala siunakkoon aikaisempia tuvalla majailijoita.

Niin kuin vaellusta harrastava ihminen tietää, autiotuvan sydän on kamiina, ja kamiinan vieressä oli täysi telineellinen puita jossa ylimpänä oli pieniksi hakattuja syttypuita. Pieni, mutta tärkeä asia märille ja väsyneille kulkijoille edellisiltä kulkijoilta. Ei tarvinnut lähteä itse liiterille puita pilkkomaan. Mies otti puukkonsa, veisteli muutamaan syttypuuhun vielä kiehiset ja laittoi ne kamiinan pesään lisäten toisia syttypuita päälle.  Sillai mukavan ristikkäin, että tuli saisi kaipaamansa happea. Tuli syttyi ensimmäisellä tulitikulla ja pokkasi kiitokset maittavasta tulenruuasta. Olihan se sentään tervaspuuta joka syttyi nopeasti, paloi hyvin ja sopi sinänsä hyvin kamiinapuuksi tosin nuotiolla se tuppasi lykkäämään savua saaden nuotion ympärillä istuvat toteamaan, että savu se menee aina synnintekijän silmiin.

Mies laittoi kamiinaan lisää puuta. Autiotuvan kamiinan lämmitys oli taitolaji ja pariskunta oli oppinut, että jotkut ihmiset tuppasivat sekoittamaan kamiinan saunan kiukaaseen. Tarkoituksena oli saada tupa mukavan lämpimäksi, ei saunaksi. Kun tupa alkoi lämmitä, pariskunta alkoi ripustella märkiä vaatteitaan kamiinan yläpuolelle viritettyihin naruihin. Pieni tärkeä asia sekin. Eipähän tarvinnut pikkuhiljaa sulavilla sormilla alkaa viritellä niitä. Luonnollisesti kummankin rinkassa oli mukana sekä narukerä että tietenkin jeesusteippiä jolla tiukan paikan tullen korjaisi vaikka ohjusfregatin.

Lämpenevässä tuvassa ruumis alkoi sulamaan ja mies laittoi tuvassa olevaan kaksipisteiseen kaasulieteen kiehumaan trangiakattilallisen vettä. Samalla pariskunta laittoi tuvan laverille kenttäpatjat ja levitti makuupussit. Rinkoissa oli ollut hyvä vesisuojaus mutta saisivat nekin siinä odotellessa hieman lämmitä. Kaasuliedellä vesi alkoi kiehumaan nopeasti, ja mies lisäsi veden sekaan ensiksi pari lihaliemikuutiota, sitten valmiin annoksen pikamakarooneja ja lopuksi purkillisen corned beef-lihasäilykettä jota oltiin ostettu joskus reissun päältä. Nykyinen suomalainen sikanautahan kävi lähinnä kärrynrasvaksi, jos edes siihenkään.

Kyseinen corned beef tavallaan suli makarooniveden sekaan ja lopputuloksena oli eräänlainen lihamakaroonipuuro johon lisättiin mukana kuskatuista muovisista filmirasioista hieman aromisuolaa ja pippurisekoitetta. Kun mausteena oli lisäksi maailman paras mauste eli nälkä, niin pariskunta saattoi todeta, että tästä ei reissueväs parane. Pisteenä i:n päälle oli luonnollisesti mukana kuljetettu kova Ylhäisten näkkileipä sekä sen päälle lääditty sulatejuusto. Yksi pieni tärkeä asia oli huomata, että aina ei tarvittu gourmeeta. Sopivissa olosuhteissa yksinkertaista ruokaa ei voittanut mikään vaan se muuttui itsessään gourmeeksi.

Trangiankattila syötiin tyhjäksi asti. Mies lisäsi siihen vettä ja otti rinkastaan eilen käytetyn pata-patalevyn jossa oli vielä hieman saippuaa jäljellä. Hän laittoi sen veden sekaan kattilaan ja pisti sen sitten lämpiämään kamiinan päälle. Kaasua oli turha tuhlata tähän kun klapi paloi kamiinassa jo valmiiksi. Se porukka, joka tulisi pariskunnan jälkeen autiotupaan  tarvitsi kaasua yhtä lailla eikä välitöntä täydennystä tulisi taloyhtiöön soittamalla. Toki kaikilla kulkijoilla oli Trangiatkin mukana, mutta autiotuvan kaasuliesi tarjosi pientä luksusta. Piti ajatella seuraavaakin tulijaa. Sekin oli pieni, mutta tärkeä asia.

Mies kävi pesemässä astiat ja sen jälkeen laittoi vielä lämpiämään pienemmän kattilallisen vettä. Oli aika yömyssylle. Näitten reissujen paras ohjelma oli siinä, ettei niissä ollut ohjelmaa ollenkaan, vaan pienet, tärkeät asiat seurasivat toinen toistaan ilman sen kummempaa numeroa. Kuuma vesi kaadettiin kuppeihin, niihin lisättiin teepussi ja sekaan laitettiin muovisesta taskumatista pieni loraus 60-prosenttista rommia. Se toimi omanlaisenaan väsyneen ihmisen pian tulevan unen tuojana. Vähän niin kuin se itäsaksalainen nukkumatti joskus 1970-luvulla.

Oli aika siirtyä luksussviitin makuutiloihin eli laverille kenttäpatjan päälle makuupussiin. Mies laittoi kenttäpatjojen väliin otsalampun jos sille sattuisi tulemaan yöllä tarvetta. Sitten nopea suukko ja hyvän yön toivotukset. Väsyneet kulkijat eivät enempää tarvinneet ja muutaman kyljenkääntämisen jälkeen laverilta alkoi kuulua tyytyväinen tuhina. Tuhinan sekaan liittyi vipitivipiti-ääni kun tuvassa asusteleva hiiri tuli piilostaan katsomaan, olisiko noilta nukkuvilta ihmisiltä jäänyt hänellekin jotain. Ja olihan siellä. Muutamia näkkileivänmurusia ja jommalta kummalta vahingossa lattialle tipahtaneita makarooneja. Siitä hiirikin sai mukavan iltapalan ja saattoi livahtaa omaan piiloonsa yhtä lailla tyytyväisenä kuin laverilla nukkuvat ihmiset.

Yöllä mies heräsi ja totesi, että luonto kutsui. Hän lörötti elinvoima-annoksen tuvan vieressä seisovan tunturikoivun juurelle ja totesi, että taivas on tähtikirkas. No hyvä, ei tartteisi seuraavana päivänä kulkea vesisateessa. Mies palasi takaisin tupaan, asettautui makuupussiin eikä unta tarvinnut kauaa odotella. Missään ei nukuttanut niin hyvin kuin näillä Lapin selkosilla.

Aamulla mies heräsi ennen vaimoaan, laittoi kamiinaan tulet ja pisti sen jälkeen kaasuliedellä kahviveden kiehumaan.

- Huomenta kulta. Olis evästä.

Pariskunta joi kahvinsa ja söi aamupalakseen kovaa Ylhäisten näkkileipää jonka päällä oli sulatejuustoa ja miehen ulkona odottavasta rinkasta käymää pötkömetvurstia josta hän veisteli puukolla siivuja. Oli edessä reissun viimeinen päivä. Sevettijärvelle, jossa heidän autonsa odotti oli vain kymmenisen kilometriä. Siellä käytäisiin Sevetin baarissa juomassa kahvit ja syömässä perinteiset reissun jälkeiset munkit. Siitä jatkettaisiin Inarinjärven rannalle, jossa oltaisiin yö jonka jälkeen edessä olisi viikko mökillä Tenojoella.

Mies kävi hakemassa liiteristä täyden telineellisen puita, hakkasi syttypuut, veisteli vielä valmiiksi kiehiset ja asetteli ne sekä löytämänsä tuohet valmiiksi telineeseen päällimmäiseksi. Ne, jotka tulisivat tuvalle heidän jälkeensä saattaisivat olla aivan yhtä kohmeessa kun hekin olivat eilen olleet. Pieniä, mutta tärkeitä asioita. Ajattele sitä ihmistä, jota et koskaan tapaa ja tee hänelle palvelus. Se vaatii sinulta pienen vaivan, mutta voi olla hänelle tärkeämpi kuin osaat itse kuvitellakaan.

Pariskunta kasasi kamppeensa, löi rinkat pykälään ja poistui etelän suuntaan. Tupahiiri katsoi heidän poistumistaan hieman harmistuneena. Olivat – kehnot – lakaisseet lattian ennen lähtöään. Siinä olisi voinut olla hyviä makupaloja. Syöminenhän se oli hiirenkin pääelinkeino. Autiotupa alkoi odotella uusia ihmisiä sisälleen ja sen sydämenä toimiva kamiina naksahteli hieman jäähtyessään.

MEDIADIKTATUURI

Eli ymmärrysharjoitus aiheesta joten kuten toimiva demokratia vs. demokratian kaapuun verhoutunut diktatuuri

Aikaisemman Antero Lärvänen-juttuni kommenttiosiossa kommentoija Qroquius Kad kertoi, kuinka tietyt ihmiset olivat pitäneet aikanaan ”Metsolat”-sarjan henkilöhahmoja oikeina ihmisiä ja siihen taas kommentoija Toinen professori muisteli että samanlainen ilmiö oli ollut jo Amerikoissa 1960-luvulla kun fiktiivisiä lääkäreitä Ben Caseyta ja Dr. Kildarea kuviteltiin oikeiksi lääkäreiksi.

Asiasta virinneessä keskustelussa todettiin että demokratia on kaukana täydellisestä poliittisesta järjestelmästä sillä siinä äänioikeus on myös niillä ihmisillä, jotka ovat täysin vedätettävissä. Mutta samalla todettiin, että demokratia on kuitenkin paras tarjolla oleva vaihtoehto sillä se ei edes esitä täydellistä vaan perustuu kompromisseihin kun sen sijaan ns. täydellisyyttä tarjoavat järjestelmät puolestaan päätyvät väistämättä sortoon ja siihen, että ihmisiä aletaan kuljettaa montun syrjälle.

Koska henkilökohtaisesti olen tällainen alikoulutettu raappahousujätkä niin päättelen keskenäni että demokratia toimii joten kuten ja se toimii sitä paremmin, mitä paremmin äänestäjille annetaan mahdollisimman paljon eri näkökulmiin perustuvaa tietoa tarjolla olevista vaihtoehdoista. Äänestäjä itse tietysti päättää sen, minkä osan tiedosta hän lukee ja ehkä omaksuu, mutta jos järjestelmää aiotaan nimittää edes alkeellisesti demokraattiseksi, niin hänellä täytyy olla oikeus tutustua tähän monipuoliseen tietoon eikä sitä saa ainakaan valtiovallan taholta estää. Jo tämän oikeuden kieltäminen on diktatuuria.

Jos muistellaan parjattua Kekkoslovakian aikaa, niin tämä joten kuten toimivan demokratian perusvaatimus toimi oikeastaan varsin hyvin. Suomessa valtamedia oli suurelta osin poliittisesti sitoutunutta sekä myös avoimesti ja rehellisesti ilmaisi olevansa sellaista ja tarjosi äänestäjälle sitä kautta erilaisia näkökantoja joista sitten valita.

Jos halusi tietoa kommunistisesta näkövinkkelistä, tarjolla oli vaikkapa Kansan Uutiset tai Tiedonantaja.

Jos demarinäkökulma kiinnosti, saattoi lukea vaikkapa Suomen Sosialidemokraattia.

Mikäli keskustavinkkeliin halusi tutustua, tarjolla oli esim. Suomenmaa (joka tunnettiin pitkään nimellä Maakansa), Savon Sanomat (joka kepusitoutuneisuutensa vuoksi tunnettiin lempinimellä Mullikka) tai Ilkka.

RKP:n näkemystä tarjosi Medborgarbladet, tosin ruotsinkielinen väestönosa suosi silloin ja suosii varmaan nytkin Hufvudstadsbladetia.

Vennamolaista vinkkeliä tarjosi Suomen Uutiset.

Lipilaaria ajattelua puolestaan edusti Polttopiste.

Mikäli mielsi tarpeekseen lukea kokoomuslaista näkökulmaa, niin tarjolla olivat vaikkapa Aamulehti, Uusi Suomi tai Karjalainen.

Kristillisen liiton epistolaa tarjosi puolestaan sanomalehti Kristityn Vastuu.

Jopa kovasti niin YYA- kuin Kekkosvastaiset perustuslailliset saattoivat tarjota näkökulmiaan Express-lehdessä.

Mikä tärkeintä oli, niin silloin näihin kaikkiin näkökulmiin saattoi tutustua paikallisissa kirjastoissa ilmaiseksi. Toimintahan oli verorahoitteista eikä valtiovalta millään muotoa estänyt tiedon jakamista. Kirjastojakin oli enemmän, sillä vuonna 1970 Suomessa oli kaikkiaan 2903 kirjastoa kun taas vuonna 2014 niitä oli enää 790. Verorasite on 1970-luvulta noussut ja kun katsoo kirjastoja ja muita palveluja ts. niitten vähentymistä nousee mieleen kysymys, että mihinkähän ne veromarkat oikein menevät mutta se on puolestaan eri kirjoituksen paikka.

Tokihan silloin Kekkoslovakiassa oli asioita joista oltiin virallisesti yhtä mieltä vasemmalta oikealle kun oli kertakaikkisen pakko olla. Neuvostoliittoa ei saanut arvostella kuin mieluummin kiertoteitse ja jos Neuvostoliiton ongelmista kirjoitti suoraan, niin vastavuoroisesti samassa lehdessä piti olla artikkeli joistain Yhdysvaltain tai läntisen maailman ongelmista. Tähän vastavuoroisuuteen pakottivat ne kuuluisat yleiset syyt joihin kuului mm. Neuvostoliiton 190 divisioonaa.

Kirjoituksessa mainittujen puoluelehtien lisäksi oli tietysti tarjolla puolueettomana esiintyvää valtamediaa eli Yleisradio sekä vaikkapa Suomen suurin sanomalehti Helsingin Sanomat. Mutta joka tapauksessa tietoa oli saatavissa kaikista poliittisista näkökulmista eikä valtiovalta pyrkinyt estämään sen jakamista kansalaisille. Tulee muistaa myös, että silloin ei eletty – ainakaan sisäpoliittisesti – mitään konsensuspolitiikan aikaa ja ajatus siitä, että vaikkapa vuonna 1974 samassa hallituksessa olisi ollut Kokoomus ja SKDL olisi herättänyt molemmissa puolueissa röhönaurun.

Vaan mikä on tilanne Suomessa vuonna 2018?

Varsinaiset poliittista väriä tunnustavat lehdet ovat ajautuneet marginaaliin ja pääosa valtamediasta ilmoittaa olevansa poliittisesti puolueettomia. Mikäli myös valtamedian toimittajakunta olisi poliittisesti puolueetonta voitaisiin asiantilaa pitää objektiivisen tiedonjakamisen kannalta loistavana. Mutta niin kuin lukija tietää, niin asiantila on kaukana siitä. ”Puolueettoman” valtamedian toimittajista valtaosa on vihervasemmistolaisia ja se näkyy myös heidän työssään. ”Puolueeton” valtamediamme ei tarjoa äänestäjille erilaisia näkökulmia vaan jakaa vain yhden poliitisen ideologian mukaista ehdotonta ja kiveen hakattua totuutta, erityisesti seuraavissa asioissa:

- Kehitysmaalainen maahanmuutto on kyseenalaistamaton itseisarvo, siihen saa suhtautua vain positiivisesti ja sen arvosteleminen on tuomittavaa vihapuhetta.

- Federalistinen liittovaltiokehitys on kyseenalaistamaton itseisarvo ja sen arvosteleminen sekä yleensäkin kansallismielisten näkökulmien esille tuominen on tuomittavaa vihapuhetta.

- Vihreitten ja feminististen arvojen pakkosyöttäminen on kyseenalaistamaton itseisarvo ja niitten arvosteleminen on tuomittavaa vihapuhetta.

- Nationalismin ja natsismin välille ei kuulu mikään muu kuin yhtäläisyysmerkki ja tämän selkeän virheellisen käsityksen toteaminen selkeän virheelliseksi käsitykseksi on tuplanatsismia ja siten erityisen tuomittavaa vihapuhetta.

Kun valtamedia hieroo nämä pyhät totuudet päivä, numero ja uutislähetys toisensa jälkeen päin äänestäjän naamaa ja muistuttaa samalla että niin Vihr, Vas, Sdp, Kepu, Krist, Rkp ja Kok jakavat nämä arvot, niin äänestäjälle ei jää enää muuta valittavaa kuin sen, kumpaan taskuun laittaa kotiavaimensa. Lisäksi valtamedialle ei riitä se, että se tarjoaa vain yhden poliittisen ideologian mukaista propagandaa. Sen lisäksi se on hyvin aktiivinen toimija siinä, että vaihtoehtoista tietoa ei saisi antaa kukaan. Toimien näin diktatuurin parhaitten oppien mukaisesti.

Sellaisissa valtioissa jotka noudattivat täydellisyyttä tarjoavaa ideologiaa, niin kuin esmes Neuvostoliitossa oli tilanne suhteessa media vs. kansalainen aivan samanlainen kuin meillä nyt. Media tarjosi vain kiveen hakattua ehdotonta totuutta, kansalaisen osa oli hyväksyä se ja vahvistaa järjestelmän jatkuminen neljän vuoden välein tapahtuvassa äänestysrituaalissa. Vastakkaiset mielipiteet vaiennettiin ja siihen aikaan se oli tietysti helppoa koska kopiokoneetkin olivat luvanvaraisia ja vääriä mielipiteitä vahtimassa oli Valtion Turvallisuuskomitea eli KGB.

Ei Suomen tilanne tuosta paljoa eroa. Nyt vastakkaisten mielipiteitten esittäminen on teknisesti mahdollista mutta pehmeänä valtion turvallisuuskomiteana toimiva valtamedia demonisoi ne jatkuvalla päällekäyvällä hyökkäyksellä ja toistolla. Ja onhan meillä toki alettu kehittää poliittista poliisiakin. Pienestähän se aloitti aikanaan Tsekakin eli KGB:n isoisä.

Jos verrataan Kekkoslovakian aikaa nykypäivään, niin kummassa tapauksessa äänestäjälle tarjottiin tietoa tasapuolisemmin?

Ja kummassa tapauksessa eletään mediadiktatuurissa?

KALJUPÄISET PRESIDENTIT

No niin, nyt Hotelli Yrjöperskeleen presidentinvaaligallup on saatu suoritettua. Gallupin suojelijanahan toimi MC Tsuhnan istuva ja ikuinen presidentti Pertti, joka omasta puolestaan haluaisi esittää protestinsa. Onhan meinaan harvinaisen epiä että supisuomalaisesta materiaalista valmistettu rehellinen pölkkypää ei saa äänestää vaaleissa. Sen sijaan siellä puolestaan saa äänestää joku huomattavan kyseenalaisin perustein kansalaisuuden saanut Mähmät äl-äl-Jotakin joka äänestää ehdokkaita jotka haluavat mielellään kaikki Mähmätin sata sukulaista Suomeen ikuiselle el-el-elatukselle.

Yrittääkseen edes hieman auttaa vaalityössä on Pertti ottanut kuitenkin päälleen vaali-ilmeen ja tukee koko halkokasan voimin Lauraa ja mainostaa numeroa 5. Tuki on tarpeen, sillä valtamediamme on kyseisen vaalikamppailun aikana lyönyt viimeisenkin käsijarrun pois päältä ja alkanut hyökkäävyydessään muistuttaa Roland Freisleriä. Moni muukin on huomannut, että vaikka valtamedia jaksaa muistuttaa ettei Lauralla ole minkäänlaista saumaa kakkoskierrokselle se silti heittää jatkuvasti lokaa hänen naamalleen. Miksi vaivautua? Ettei vaan kuitenkin hieman pelottais?

Mutta mennäänpä tuloksiin. Gallupissa annettiin ääniä kaikkiaan 680 kappaletta ja jakautuma oli seuraava:

Voittaja: Laura Huhtasaari, 542 ääntä (79,70 %)

Toinen: Paavo Väyrynen, 80 ääntä (11,76 %)

Kolmas: Sauli Niinistö, 39 ääntä (5,73 %)

Jaettu neljäs sija: Pekka Haavisto, Merja Kyllönen ja Nils Torvalds, 5 ääntä kukin (0,73 %)

Seitsemäs: Matti Vanhanen, 3 ääntä (0,44 %)

Kahdeksas: Tuula Haatainen, 1 ääni (0,14 %)

Vakaina demokraatteina hotellin respan henkilökunta tietysti iloitsee, että yksikään ehdokkaista ei jäänyt täysin nollille. Voi olla, että varsinaisten vaalien lopputuloksen prosentit eivät mene aivan yksiin tämän gallupin kanssa mutta kannattaa silti käydä piirtämässä lappuun vitonen. Jos ei muuten, niin piruuttaan. Ja nauttiakseen sitä Trump-tason joukkorääkymisen määrää jos Laura pääsee toiselle kierrokselle.

Mutta kun gallupien makuun on päästy niin jatketaanpa ja pysytään presidenttiteemassa. Nyt tulee kerralla kaksi gallupia. Eli valittavana on:

Suomen kaikkien aikojen paras presidentti

ja

Suomen kaikkien aikojen huonoin presidentti

Käydäänpä läpi ehdokkaat aikajärjestyksessä:

K. J. Ståhlberg

Presidenttinä 25.7.1919 – 2.3.1925

- Oli voimakkaasti vaikuttamassa Suomen alkuperäisen perustuslain syntymiseen.

- Pyrki liennyttämään sisällissodan tulehduttamia kansalaisvälejä ja armahti punaisten puolella taistelleet vuonna 1921.

*

Lauri Kristian Relander

Presidenttinä 2.3.1925 – 2.3.1931

- Tunnettiin (ja arvosteltiinkin) ”Reissu-Lassena”, mutta ulkomaanmatkoillaan (Viro, Ruotsi, Latvia, Tanska ja Norja) oli luomassa nuoren valtion alkavia ulkomaansuhteita.

*

P. E. Svinhufvud

Presidenttinä 2.3.1931 – 1.3.1937

- Myös Lapuan Liikkeen sanottiin kannattaneen Svinhufvudia mutta Mäntsälän kapinassa hän asettui selkeästi kapinallisia vastaan ja takasi demokraattisen järjestelmän sekä laillisen hallinnon säilymisen Suomessa.

*

Kyösti Kallio

Presidenttinä 1.3.1937 – 19.12.1940

- Talvisodan presidentti.

- ”Kuivukoon käteni, jonka on pakko allekirjoittaa tällainen paperi”.

*

Risto Ryti

Presidenttinä 19.12.1940 – 1.8.1944

- Jatkosodan presidentti.

- Solmi henkilökohtaisesti Ribbentrop-sopimuksen vuonna 1944 taaten Saksan ase- ja vilja-avun jatkumisen.

- Tuomittiin sotasyyllisenä vastoin yleistä oikeustajua kymmeneksi vuodeksi kuritushuoneeseen.

- ”Isänmaan palveluksessa ei paikka ole ratkaiseva, vaan tahto. Se voi yhtä hyvin käydä päinsä vankilassa kuin presidentin linnassa”.

*

Carl Gustaf Emil Mannerheim

Presidenttinä 4.8.1944 – 4.3.1946

- Suomen armeijan ylipäällikkö sekä sisällis-, talvi- että jatkosodassa.

- Astui presidentinvirkaan mahdollistaakseen Suomen irtautumisen sodasta.

- Vallitsevan tilanteen vuoksi eräänlainen siirtymäkauden presidentti.

*

Juho Kusti Paasikivi

11.3.1946 – 1.3.1956

- Aloitti Neuvostoliiton ja puolueettomuuden kanssa tasapainoilevan ”Paasikiven linjan”.

- Paasikiven aikana allekirjoitettu YYA-sopimus muotoili suomalaisen politiikan aina vuoteen 1991.

*

Urho Kekkonen

1.3.1956–27.1.1982

- Suomettuneisuuden ajan presidentti jonka aikana Neuvostoliiton kanssa tasapainoileva ”Paasikiven linja” muuttui Neuvostoliittoa myötäileväksi ”Paasikiven-Kekkosen”-linjaksi.

- Oli 1970-luvulla Suomen tosiasiallinen diktaattori, mutta siitä huolimatta hänen kansansuosionsa oli todennäköisesti suurempi kuin yhdelläkään muulla presidentillä. Suosion takana oli myös Kekkosen toimet suomalaisten hyvinvoinnin puolesta sillä runnoi vuonna 1975 kasaan hätätilahallituksen kun Suomessa oli 60.000 työtöntä.

*

Mauno Koivisto

Presidenttinä 27.1.1982 – 1.3.1994

- Jatkoi Paasikiven-Kekkosen linjaa pidentämällä YYA-sopimusta vuonna 1982 20:llä vuodella.

- Vastusti somalien tuloa Suomeen vuonna 1990 mutta ei kyennyt käyttämään vielä silloin voimakkaita presidentin valtaoikeuksia ja hävisi kiistan hallitukselle. Somalit tulivat Suomeen jäädäkseen ja heidän perässään muut haittamaahanmuuttajat.

- Neuvostoliiton hajottua oli muuttamassa Suomen ulkopolitiikan painopistettä lännemmäksi.

- Oli osaltaan vahvan markan politiikalla aiheuttamassa suurta 1990-luvun lamaa ja ns. Koiviston konklaavin toiminta kyseisen laman aikana aiheutti lukemattomia vararikkoja sekä huomattavan määrän itsemurhia. Laman seurauksena satojentuhansien suomalaisten työttömyys jäi pysyväksi normaalitilaksi.

*

Martti Ahtisaari

Presidenttinä 1.3.1994 – 1.3.2000

- Ensimmäinen suorilla vaaleilla valittu ja pienemmät valtaoikeudet omaava presidentti.

- Valittiin presidentiksi päivänpolitiikassa ryvettymättömän hahmonsa ansiosta.

- Pani kaiken arvovaltansa peliin Suomen EU-jäsenyyden puolesta.

*

Tarja Halonen

Presidenttinä 1.3.2000 – 1.3.2012

- Valittiin presidentiksi lähinnä sukupuolensa perustella silloisen naishypetyksen boostaamana.

- Vaikutti toiminnallaan voimakkaasti siihen, että monikultturismi sekä punavihreät ja korostetun feministiset arvot alkoivat muuttua Suomessa normeiksi.

- Vaikutti toiminnallaan voimakkaasti siihen, että Suomen puolustuskykyä heikennettiin kieltämällä jalkaväkimiinat. Kuvitteli, että toiminnallaan veisi Suomen YK:n turvallisuusneuvostoon ja ehkä jopa tekisi hänestä YK:n pääsihteerin, mutta erehtyi kummassakin asiassa.

*

Sauli Niinistö

Presidenttinä 1.3.2012 –

- Jatkoi presidenttinä Suomen itsenäisyyden rippeittenkin hävittämiseen pyrkivää EU:n integraatiolinjaa.

- Historia tulee muistamaan hänet presidenttinä jolloin Suomen rajan yli tuli 35.000:n arabin invaasio ja puolustusvoimat komennettiin kantamaan heidän kassejaan. Presidentin vaikutusmahdollisuus asiaan oli tietysti pieni, mutta ei Niinistö edes protestoinut.

- Ennen presidenttikauttaan oli mukana viemässä Suomea euroon ilman kansanäänestystä.

- ”Minä en ole nähnyt, että nämä henkilöt, jotka on tuomittu... olisivat osoittaneet tehokasta katumista."

*

No niin, ehdokkaat ovat esitelty, ääni on jälleen vapaa eikä taaskaan pakollinen. Hotellin respan henkilökunta marssii nyt ilman tahtia ajoneuvoon ja Jössen tavoin käy stikkaamassa lappuun viitosen.