KALJUPÄISIÄ UUTISHAVAINTOJA OSA XCIV

1. Ote ajatusten likaviemäristä

Meidän kaikkien tuntema ja suuresti arvostama Mikael Jungner on jo aikaa sitten saavuttanut sen tason jossa hänestä voi sanoa että hän ei enää yllätä tai että hän yllättää joka kerta sillä hänen avautumisensa menevät säännöllisesti riman alta sitä edes hipomatta. Tuoreessa avautumisessaan hän päätti pelastaa maailman tunkemalla kärsänsä suomalaisten koululaisten lautasille:

Pistää tietysti aika ajoin miettimään että onko Jungner samanlainen heppu kuin Tuomas Enbuske joka ärsyttää ihmisiä tahallaan edistääkseen uraansa valtakunnan vittumaisena miehenä. Mutta hotellin respassa nähdään että Jungnerin henkilökohtainen talous on sen verran kunnossa että hän on aito uskovainen. Josta voi tuumia että globaalille - ainakin teoreettiselle sellaiselle - maailmanparantajalle ei ole kummoinenkaan kynnys vaatia pakkokeinoja siihenkin mitä koululainen pistää suuhunsa. Mikä taas hotellin respan natsiksi tulkituille on aivan ylittämätön kynnys. Syökööt herra nähköön mitä lystäävät. Mitä se meille kuuluu?

Sinänsä tavallinen kansalainen tietää että jos suomalaiset porukalla lopettavat hengittämisen ja muuttuvat maanparannusaineeksi niin se ei vaikuta maailman ympäristöön sitä eikä tätä. Tämän tietää varmaan kyseinen Jungnerkin mutta ehkä hän luottaa esimerkin voimaan ja onhan ilman muuta selvää että niin Kiina, Intia kuin erityisesti Afrikka seuraavat jatkuvasti kylmä rinki persesilmän ympärillä että mitähän uutta suomalaisilla ja erityisesti Mikael Jungnerilla on heille opetettavaa ja välittömästi omaksuttavaa.

Jossain aivan muualla kuin Suomessa tapahtuvaan väestöräjähdykseen ei Jungner puutu ja miksi puuttuisikaan sillä eihän tässäkään avautumisessa ollut kyse maailman pelastamista vaan Jungnerin tiedostavan egon suunnattomasta nälästä. Jonka nälän tyydyttämisen keppihevosena hän pitää nuoria sukupolvia. Nuoret ja tulevat suomalaiset sukupolvet puolestaan saattavat aikanaan twiitata Jungneria lämpimästi muistaen vaikkapa näin:

Vielä vinkki Hjallis Harkimolle. Sinä olet perustamassa uutta poliittista liikettä saadaksesi järkeä politiikkaan. Ihan hyvä idea sinänsä joo. Mutta tuo kyseinen Jungner on yksi liikkeesi jäseniä. Hotellin respasta, ihan sitä poliittista järkeä ajatellen ja henkilövalintojasi miettien siteerataan hieman Simo Salmisen kappaletta Alle Lujaa. Eli:

Olis ehkä kannattanu… vähän ajatella… enste…

2. HS vs. tyyli- ja tilannetaju

Niin kuin hyvin tiedetään niin Helsingin Sanomat on selkeästi Suomen suurin sanomalehti. Siksi ulkomailla saatetaan ajatella että lehden sisältö heijastaa suomalaisten syviä tuntoja. Sen vuoksi HS:n kannattaisi miettiä linjaansa edes joskus ja joissain asioissa nenäänsä pidemmälle. Esimerkiksi siinä, kuinka suhtaudutaan julkisesti maailman suurimman supervallan presidenttiin:

Suomalainen tiedostavaisto tekee kaikkensa että Suomi olisi yhtä aikaa ränäväleissä niin Yhdysvaltain kuin Venäjän kanssa. Tätä voi pitää jo melkoisena saavutuksena kun jopa eräs Pohjois-Korea pyrkii lämmittämään välejään jenkkeihin.

3. Tukea Jösselle

Kansantaiteilija Jösse Järvenpää sai sitten tuomion eli 80 päiväsakkoa ts. 2.400 euroa. Syynä oli se, että hän kappaleissaan kertoi rehellisesti Suomessa vallitsevasta tilanteesta. Oikea Media on kehittänyt avustuskonsertin jonka kautta Jösseä voi tukea. Tästä linkistä. Lätsää päästä niin Jösselle kuin Oikealle Medialle.

YKÄ, LÖTJÖNEN JA RUMAT SANAT

Eli kevyt kesätarina rikkaasta suomalaisesta itseilmaisusta

Elettiin tätä kuluvaa kesää eräänä lauantaina Huitsinnevadan Örnätjärvellä. Kesäisen leppeässä illassa erään omakotitalon pihalla istui kaksi silmiinpistävän rumaa miestä viettäen saunataukoa. Nythän sitä kelpasi viettää sillä vaikka normaalisti saattoikin ehkä todeta että kesä on Suomen paras päivä niin nyt lämpimiä kelejä oli riittänyt enemmänkin. Siinähän istuivat kesäillasta nauttivat toverukset Perskeleen Ykä ja Lötjösen Eelis jotka olivat aikaisemmin päivällä käyneet ampumaradalla harkitusti murhaamassa pahvikymppejä pelottavilla itseladattavilla pulttilukkoisilla lippaallisilla kertatuliaseilla. Onnistunut epäsivistysvaltioon kuuluva räiskintäreissu piti tietysti kruunata saunalla ja kylmällä Tsuhnan Kostolla. Lötjönen pulputti tuota jumalten juomaa janoiseen  elimistöönsä ja totesi katsellen samalla ympärillä lentäviä kimalaisia:

- Vaan ovat ne mukavia pöppiäisiä nuo väinöt. Mitenkäs teillä on naapurisopu säilynyt kun ne tuossa autotallin oven vieressä välirakenteissa asustelevat?

Ykä puolestaan otti myös hörpyn ja sytytti voimasavuke Bostonin:

- Voe tokkiinsa, hyvin on keskenämme pärjätty. Varsinkin sen jälkeen kun ostettiin Ylvan kanssa se pöppiäisten kielen käännöskone ja saatiin suora kommunikaatioyhteys. Nuo väinöthän ovat lempeäluontoisia pörisijöitä ja kovia tekemään töitä. Pölyttivät hyvin kaikki omenapuut ja marjapuskat. Syksyllä tulee mukavasti kerättävää.

- Kovia työntekijöitä juu… ”siksi väinö vielä duunia painaa ja rahalla lyhentää asuntolainaa”… osuvan ilmaiseva termi kimalaisesta tuo väinö… sekin painaa pitkää päivää. Asuntolainasta en tosin tiedä. Saavat vissiin asua teillä ilman vuokraa tai lainaa. Mutta tuo suomen kieli on muutenkin kyllä kovasti ilmaisuvoimainen.

- Sitäpä hyvinkin. Ja meidän mainion kielemme kirosanaperinne on kyllä varsinkin erinomaisen toimiva. Etten sanoisi ihan saatanan perkeleen ilmaisuvoimainen. Kun suomalainen noituu niin siinä tulee asia kerralla selväksi vähän vieraammallekin.

- Hähhää, joo… se on meinaan kaunista kuunnella kun suomalainen mies vaikka yhteistyöhalutonta moottorisahaa käyntiin nykiessään päästelee oikein sielunsa pohjista saatapeetä, heetä ja jumaa.

- Jep. Siinä tajuaa joku papua-uusiguinealainenkin että nyt muuten ollaan oikeasti pahalla päällä. Tsuhnan ikiaikaista ilmaisuvoimaa. Vuosisatojen, ettei tuhansienkin perinteenä. Hakkaa mennen tullen vaikka jotkut ruotsalaiset mukamas kirosanat.

- Juu, niin kuin esmes för helvete…

- Och satans också…

- Och tammefan…

- Och naturligtvis jävla… ja tietysti kirosanojen ulkopuolelta se ruotsalainen tulenjohtaja eli ”jag kommer, direktör!”.

Lötjönen sytytti itsekin voimasavuke Bostonin ja totesi sitten:

- Tietysti jos puhutaan noitumisen todellisista ammattilaisista niin motokuskit taitavat olla niitä ykkösiä.

- Myöntää täytyy, mutta kyllä myös edesmennyt näyttelijä Veikko Sinisalo pisti motokuskille kovan kovaa vastaan.

- Joo tuo on kyllä totta tuo. Sinänsä suomen kieli on myös siitä mainio että siinä voidaan sanoa ruma sana niin kuin se on sanomatta sinänsä ensimmäistäkään rumaa sanaa. Niin kuin Simo Salmisen pornolaulussa.

Ykä sytytti uuden voimasavuke Bostonin ja heitti ohimennen yläviitoset edessään pörräävän väinön kanssa joka veti vielä hyvän naapurisovun merkiksi pari immelmannia ennen kuin jatkoi väinön bisneksiään.

- Hjuu… Porakorven Akseli se pornokuvan näytti, siinä oli hämähäkki väärinpäin… mutta on kyllä pakko tunnustaa että loistavassa suomalaisessa noitumisperinteessä on ollut jo pitkään sen selkärangassa sijaitseva ikävä luumätä joka laimentaa ja pilaa meidän ihan perkeleen hyvää ja kuvaavaa noituvaa itseilmaisua.

Lötjönen nyökkäsi ja jatkoi:

- No joo… se helevatun joka suuvärkkiin ja joka paikkaan itsensä tunkeva kuivan maan kirkkovene…

- Just se. On tietysti muutenkin ikävää että niinkin mukavaa asiaa kuin naarasoletetun tosiolevaista käytetään jatkuvaan negatiivisten asioitten ja tunteitten kuvaamiseen mutta varsinkin tässä nuoremmassa polvessa se ihan tolkuton vitunviljely on jo kerrassaan vastenmielistä.

- Älä muuta virka. Kun se vittu ei enää korvaa puheessa edes välimerkkejä vaan suorastaan sanavälejä. Joku teini saattaa kuvitella saavansa tuolla vitunviljelyllä katu-uskottavuutta mutta lähinnä se herättää säälinsekaista myötähäpeää ja on muutenkin kyynärpäätä myöten von Arsch.

- Pitää paikkansa. Tulisi muutenkin muistaa että kirosanat ovat voimasanoja ja niitten voima vähenee jos niitä viljellään liikaa. Sinänsä tuo naarasoletetun elin totta kai sisältää tiettyä mystistä voimaa joten sen käyttö voimasanana on hyväksyttyä mutta vain jos sitä käytetään harkiten ja mielellään osana suurempaa lausekokonaisuutta. Niin kuin vaikka lauseessa ”vituttaa niin että veri kiertää väärinpäin”.

- Joo. Tai lauseessa ”voi vittu pillu puupallo peltimuki perkele”.

- Tai lauseessa ”vituiks meni koko vapaussota”.

- Tai siinä moottorisahavertauksessa eli ”no nythän tuo jumalanhylkäämä rakkine vittuiloo ihan oikiasti”.

Ykä nousi ylös ja totesi:

- Eiköhän me ennen seuraavia löylyjä oteta viskimukit suomalaisen ihan perkeleen rikkaan kirosanakulttuurin kunniaksi?

- Sait ylipuhuttua ja vielä ihan saatanan helposti.

Ykä poistui sisälle ja toi tullessaan kaksi viskilasia joissa oli Highland Birdiä.

- Suomalaisille kirosanoille. Ja luonnollisesti myös harkitusti käytettynä vieraammillekin vaikutteille, koska mehän ollaan kuitenkin kansainvälisiä miehiä. Eli otetaanpa, kautta Teutateksen.

- Kautta Belenoksen.

Kaksi huomattavan rumaa miestä nykäisi viskit näköönsä ja päästivät sen jälkeen sen arkkityyppisen suomalaisen ”hyi, kun oli hyvää”-ähkäyksen ilman kirosanoja. Sen jälkeen he siirtyivät hyväntuulisina jatkamaan löylyjään. Paikalla pörisevät väinöt tuumivat että kyllä nuo Perskeleet ovat ihan helvetin hyviä naapureita ja toi silloin tällöin paikalla vieraileva Lötjönenkin ihan saatanan mukava mies.

ANTERO LÄRVÄNEN JA LOMALAINEN HELVETISTÄ

- Hyvää päivää, hyvät kuuntelijat. Täällä Antero Lärvänen suorassa Huitsinnevadan paikallisradion erikoislähetyksessä joka lähetetään Hotelli Yrjöperskeleen huoltamasta ja sekä Taivaan että Helvetin omistamasta ja hallinnoimasta Persaukistenniemen mökkikylästä, tarkemmin sanottuna mökki numero viitosesta joka on varattu normaalisti vain henkilökunnan omaan käyttöön. Meillä on täällä erikoisvieras joka on lähettämämme erityisanomuksen myötä päässyt kolmen vuorokauden lomalle Helvetistä. Tämä erityislupa on hankittu sen vuoksi että meillä on täällä käsiteltävänä eräs yhteiskuntaan liittyvä visainen kysymys ja näimme, että ainoa asiantuntija joka pystyisi vastaamaan siihen kysymykseen löytyy Helvetin puolelta. Tai ainakin ainoa joka suostuu vastaamaan kysymykseen rehellisesti.

- Tämä asiantuntija on Adolf Butler. Selitteläätiön, soveltavan spedestetiikan ja akateemisen käsitehässimisen tohtori alunperin Aintworthin yliopistosta Englannista. Mies, josta tuli suomalaisen selitteläätiön oppi-isä jonka oppeja koko nykyinen punavihreitten vasemmistoliberaalien selitteläättörien sukupolvi seuraa. Ja myös mies joka huomasi mitä oli saanut opeillaan aikaiseksi, katkeroitui, katui ja sen vuoksi itsemurhautti itsensä Allahu Akbar-kissan toimesta ja siirtyi Helvettiin pysyvään pätkättömään työhön. Edesmennyt tohtori Adolf Butler, tervetuloa tähän suoraan lähetykseen.

- Kiitos, Antero, terveiset myös kaikille pinnanmaalaisille kuuntelijoille ja samalla anteeksipyyntö siitä että yritin aikanaan vedättää teitä. Sinänsä surkeasti epäonnistuen, te kun olette kovasti tolkullista väkeä eikä teillä ole minkäänlaista taipumusta lähteä mukaan tiedostaviin joukkohysteriatiloihin. Ja kiitos myös Hotelli Yrjöperskeleelle jonka suhteitten avulla minä tämän kolmen vuorokauden loman sain. Minähän olen ollut Helvetissä vasta noin vuoden eikä sieltä näin nopeasti yleensä lomia saa.

- Kysytäänpä tässä vaiheessa että kuinkas se sinun elo, tai kuolo, tai whatever siellä Helvetissä oikein sujuu?

- Ihan mukavasti nykyisin. Alussahan minulla oli muutaman kuukauden realismishokki kun tajusin mitä olen maan päällä tehnyt ja saanut aikaiseksi.  Olin pitkään tilassa jota Helvetin psykiatridemonit nimittävät ”tajuamiskoomaksi”. Mutta kun siitä selvisin niin kyllä minä siitä ihan mukavasti kuololle eestyin. Ja se reipas lapiotyö pistää kropan lisäksi aivotkin toimimaan ihan toisella tavalla. Lisäksi Helvetissä voi tutustua moniin mielenkiintoisiin yhtä lailla vasemmistoliberaalia ideologiaa maan päällä edistäneisiin ihmisiin. Jotka ovat yhtä lailla häpeissään siitä mitä sitä maan päällä tuli aikanaan tehdyksi ja mihin tuli ihan oikeasti uskotuksi.

- Ennen kun mennään varsinaiseen lähetyksemme aiheeseen niin kerrotko mitä ajattelet opetuslastesi työstä ja toiminnasta täällä maan päällä ja erityisesti Suomessa?

- Niin no… se on mulle vähän vaikea paikka… vieläkin… oikeastaan sen takia minä siirryin selitteläätiögurun hommista vapaaehtoisesti hiilenlapiointiin. Katsos kun minä perustin koko sen tiedostavan systeemin kieli poskessa joskus 1970-luvulla ihan vaan katsoakseni että kuinka pitkälle se menee läpi. Semmoisena yhteiskunnallisena vitsinä joka eläisi oman aikansa ja joka lopulta röhönaurettaisiin nurin. Tuumasin että nenästävedettäviä hölmöjä löytyy länsimaista kyllä sen verran että se touhu elää jonnekin 1990-luvulle saakka jolloin länsimaitten tolkullisemmat ainekset lyövät stopin pelleilylle jonka minä sain aikaiseksi. Ja ajattelin että siinä vaiheessa minä olisin guruna tienannut jo sen verran rahaa että saattaisin siirtyä eläkkeelle Bora Boralle ja tuumia että se oli hauskaa niin kauan kun se kesti.

- Mutta eihän se mennyt sinnepäinkään. Minun kieli poskessa kirjoittamat teesit otettiin täällä Suomessakin haudanvakavasti ja opetuslapsillani ei todellakaan ole kieli poskessa vaan tarkalleen keskellä suuta ja ennen itsemurhauttamistani tajusin että en minä ole kehittänyt vitsiä, en edes ideologiaa vaan – helvetti soikoon – uskonnon. Uskonnon, josta tuli vallitseva ja kyseenalaistamaton dogmi. Ja sen vuoksi minä olen teistä maan matosista siellä Suomessa ihan helvetin huolissani jos vertaus sallitaan. Olen todella pahoillani siitä kaikesta jonka olen saanut aikaiseksi. Mutta mikä oli se kysymys johon te halusitte asiantuntemustani?

- No se kysymyshän liittyy demokratiaan. Annas kun kerron hieman taustoja. Useassa itäisen Euroopan maassa samoin kuin Itävallassa ja Italiassa on pidetty demokraattisia vaaleja joissa kansallismieliset voimat ovat ottaneet selvän voiton. Jonka seurauksena tiedostavat länsimaiset vasemmistoliberaalit ovat joukkorääkyneet että nämä demokraattiset vaalit ovat uhka demokratialle. Siis demokraattiset vaalit ovat uhka demokratialle. Oikeastaan se viimeisin kimmoke joka kannusti meitä tähän haastatteluun tuli Helsingin Sanomista joka esitteli kahden yhdysvaltalaisen vasemmistoliberaalin professorin suunnitelmia joita HS tietysti kovasti komppasi yhtään kyseenalaistamatta.

- Jaa, no mitäs ne professorit sanoivat? Meille lapiotyöläisille tulee kyllä Helvetin Uutiset päivittäin mutta en ole oikein jaksanut lukea niitä. Olen keskittynyt lähinnä Hell Willer-sarjakuvaan.

- No ensinnäkin se Hesarin otsikko meni niin että ”Harvardin professorit: Trumpin voi kaataa, jos republikaanit tekevät kuten presidentti Svinhufvud 1930-luvulla Suomessa”. Ja sitten ne jatkoivat että ovat huolissaan Yhdysvaltain demokratiasta. Vetivät yhtymäkohdan siihen että jos Trump jollain tavalla kaadetaan niin sitä voidaan verrata siihen että laillinen suomalainen yhteiskunta kaatoi laittomaan vallankaappaukseen pyrkineen Lapuan Liikkeen. Ja sitten ne totesivat vielä että:

”Myös Yhdysvalloissa maltillisen oikeiston täytyisi kerätä omanarvontuntonsa riekaleet, unohtaa hetkeksi puoluepelin lyhyen aikavälin tavoitteet ja muodostaa yhteisrintama demokraattien kanssa. Kyse olisi ohimenevästä ja opportunistisesta liitosta, jolla olisi vain yksi tavoite: savustaa Trump, demokratian irvikuva, ulos.”

- Ja minä tässä mietin että tässähän itse asiassa puuhataan – jopa asevoimin tehtävää – vallankaappausta demokraattisilla vaaleilla valittua presidenttiä vastaan. Sillä tässä vertauksessahan nuo vasemmistoliberaalit ovat tosiasiassa vallan kaappaamista haluava Lapuan Liike ja Trumpin hallinto puolestaan laillisesti valittu Svinhufvud. Koko touhu on käännetty päälaelleen. Demokratia halutaan kaataa. Vetoamalla demokratiaan. Mitäs sinä Adolf olet tästä mieltä?

- Jaa, no tämähän on ihan selvää settiä jonka minä kirjoitin jo aikanaan kirjassani ”Akateemisen käsitehässimisen perusteet”. Taisi olla sivuilla 87 – 94.

- Sen opin mukaan nuo professorit ovat täysin oikeassa ja sen mukaan niin Trump kuin Itä-Euroopan sekä Itävallan ynnä Italian ynnämuun vaalit ovat demokratian irvikuvia. Oppieni mukaan – mitä nuo professoritkin noudattavat – siitä demokratiasta on vain jätetty yksi varsin merkittävä sana pois.

- Ja mikä se sana on?

- Sovellettu.

- Eli ”sovellettu demokratia”?

- Nimenomaan. Nämä länsimaiset vasemmistoliberaalit toimivat oppieni ja osittain jopa oppejani edeltävän vielä vanhemman kaavan mukaan. Heillä on käsissään tällä hetkellä valta, he haluavat luonnollisesti säilyttää sen ja he ajattelevat että heidän idelogiansa on se viimeinen ideologia joka lopettaa historian aivan niin kuin heidän totalitaariset edeltäjänsäkin ajattelivat. Niillä edeltäjilläkin oli omat kyseenalaistamattomat ideologiansa mutta näillä vasemmistoliberaaleilla se on tämä monikultturistis-feministinen ideologia. Yhtä lailla kyseenalaistamaton. He eivät hyväksy sitä mahdollisuutta että heidän ideologiansa häviäisi ja korvattaisiin jollain toisella mutta heillä on ongelmana se että länsimaisissa yhteiskunnissa on vieläkin heidän kiusakseen olemassa vapaat vaalit joissa heidän ideologiansa saattaa joutuakin tappiolle ja pahimmassa tapauksessa jopa vastuuseen teoistaan. Jotka teot ovat varsin rumia. Rumia juu. Varsinkin ne teot joita heidän sinisilmäisyytensä vuoksi on tehty tai paremminkin sallittu tehtävän. Väkivaltaa kehitysmaalaisena tuontitavarana, you know.

- Näin ollen he käyttävät sanaa ”demokratia” sovelletun demokratian synonyyminä ja julistavat että ne ryhmittymät jotka pyrkivät kaatamaan heidän määrittelemänsä ideologian ja sen pysyvän valta-aseman demokratian keinoin ovatkin itse demokratian vastaisia. Vallassa olevia vasemmistoliberaaleja auttaa tässä samaa ideologiaa tunnustava ja siitä riippuvainen valtamedia. Eli tämän sovelletun demokratia-ajattelun kannalta niin eurooppalaiset epämiellyttävät vaalitulokset kuin Donald Trumpkin ovat todellakin demokratian irvikuvia. Sovelletun demokratian. Jossa ei jää sijaa varsinaiselle demokratialle.

- Eli ymmärränkö oikein? Vasemmistoliberaalit ja heidän ideologiansa johtotähti Euroopan Unioni on toimintaansa aloittava ja innokas diktatuurikokelas joka ei ole kuitenkaan harmikseen päässyt vielä neuvostoliittolaiselle eli yksi hyväksytty ehdokas per vaalipiiri-tasolle. Pääosin siksi että sillä ei ole siihen tarvittavaa väkivaltakoneistoa. Siksi se pyrkii esiintymään demokratian esitaistelijana taistellakseen tosiasiassa sille haitallista demokratiaa vastaan. Koska se demokratia – ennen kuin se saadaan ns. neuvostotasolle – saattaa piru vie kaataa koko korttitalon.

- Juuri tätä minä tarkoitan. Hyvien – tai poliittisen tarpeen mukaan hyviksi tulkittujen – asioitten nimissä on tässä maailmassa tukittu monta turpaa ja monilla tavoin. Eikä Euroopan Unioni eikä varsinkaan sen kuuliaisin oppilas Suomi tee tässä minkäänlaista poikkeusta. Jos demokratia on jarru ideologialle ja ideologiasta hyötyville ihmisille, niin demokratiaan uskovat ihmiset demonisoidaan ja pakotetaan heidät hyväksymään sovellettu demokratia. Joka on tietysti synonyymi diktatuurille. Ja tässä tapauksessa voidaan vielä sanoa että tällä diktatuurilla suojellaan nykyisen sovelletun demokratian pohjimmaista ideologiaa eli utokratiaa.

- Utokratiaa?

- Sitäpä hyvinkin. Ajattelepa Antero, mikään muu yhteiskunnallinen järjestelmä kuin tämä nykyinen vasemmistoliberaali länsimainen yhteiskunta ei salli kaikenlaisten utopististen haihattelijoiden pääsyä sellaiseen asemaan kuin mitä niillä nykyisin on. Eli tarkoitan näitä äärifeministejä, queeriaisia, monikultturisteja, valtion elättämiä anarkisteja sekä leikkipartisaaneja ja muita ammatti- ja tapapuolestaloukkaantujia jotka ovat itse asiassa varsinaiselle infrastruktuurille vain kallis, haitallinen ja tarpeeton painolasti jota mikään muu järjestelmä ei suostuisi elättämään saati sitten nostamaan sille jalustalle missä ne nyt ovat.

- Siihen ei suostuisi puhtaasti kapitalistinen järjestelmä. Eikä myöskään puhdas sosialismi. Ei varsinkaan sosialismi, sillä siinä järjestelmässähän haihattelijat pannaan ruotuun hyvin nopeasti, tehokkaasti ja yleensä lopullisesti. Eikä missään nimessä myös anarkismi sillä sehän on, no, anarkismia ja se päätyy hyvin nopeasti sotaherrojen valtaan jotka eivät myöskään kyseistä porukkaa elätä. Erityisesti sitä ei sallisi – näitten hyödyllisten idioottien komppaama ja ylistämä – islamilainen yhteiskunta sillä siinäkin heidät hiljennettäisiin nopeasti, tehokkaasti, lopullisesti ja yleensä varsin mielikuvituksellisin keinoin.

- Haihatteluvaltaa ei mahdollistaisi edes puhtaasti feministinen yhteiskunta sillä siinä miehet lopulta saavat tarpeekseen, lyövät touhun läskiksi, lopettavat työnteon ja sitä myötä infrastruktuuri romahtaa jonka seurauksena vallan ottaa taas joku muu järjestelmä. Sitä ei tarjoa edes pohjoismainen sosialidemokraattinen järjestelmä jostain 1970 – 1980-luvulta sillä sekin osasi yhteen- ja vähennyslaskun ja keskittyi pääasiallisesti oman kansakunnan hyvinvointiin minkä nykyiset utopistit mieltävät nationalismiksi joka on heille synonyymi natsismista. Tämä nykyinen punavihreä vasemmistoliberaalinen järjestelmä on utopistien taivas, ja heille ainoa mahdollinen sellainen. Heitä elättävä tissi. Se ainoa tissi. Siksi sitä suojellaan kaikelta sitä uhkaavalta. Niin kuin esmes demokratialta.

- Nyt kun asiaa miettii niin pääsee sylttytehtaalle. Nolla on oppinut kertomaan itsensä itsellään saaden aikaan sitä hyödyttävän summan. Ja tottahan se haluaa pitää tämän poikkeustilan voimassa kaikin mahdollisin keinoin. Eurooppalaista tyhjänklaturaa joka pyrkii nomenklaturan kyseenalaistamattomaan neuvostoasemaan. Ja sitähän uhkaa eniten juuri demokratia. Kiitos Adolf tästä perusteellisesta selvityksestä. Palataan vielä sinun henkilökohtaiseen tilanteeseesi. Tiedän että olet puuhakas ja aikaansaava mies. Onko sulla siellä Helvetissä mitään viritelmiä?

- Itse asiassa on. Otin lapiotyön tauolla yhteyden Helvetin toiminnan kehittämistoimistoon ja esitin ideani että saisin kummitella Epäilyksen Pirun kanssa parhaalle opetuslapselleni Lennipirkitta Löröttät-Sixteenille.

- Mitäpä Helvetistä vastattiin?

- No, tapasin keskustelun myötä Epäilyksen Pirun itsensä ja hän kertoi noudattavansa pääosin työssään Chuck Norrisin linjaa eli ”I work alone”. Ja hän kertoi myös Lennipirkitan olevan niin kovan luun ettei hän edes koskaan näe Epäilyksen Pirua. Hänen puolustusmuurinsa on aivan liian kova. Vähän turhan hyvin minä hänet koulutin. Mutta Epi lupasi kuitenkin harkita mahdollista yhteistyötä. Ehkä joskus tulevaisuudessa.

- Adolf Butler, kiitän teitä haastattelustanne. Pojat ovat jo lämmittämässä saunaa ja teillä on kolme vuorokautta lomaa Helvetistä. Siirrytäänkö löylyihin? Tsuhnan Kostoa on tarjolla enemmän kuin riittävästi. Samoin kuin Lälläveden Läski & Leivonnaisen maukkaita ja rasvaisia elintarvikkeita. Ja kartonkikaupalla Voimasavuke Bostonia.

- Ja näinhän tehdään.

- Täällä Antero Lärvänen, Huitsinnevadan paikallisradio. Siirto rutioon.

- Ja täällä paikallisration rutio joka toivottaa Helvetistä tulleelle vieraallemme ihan helvetin hyviä löylyjä. Jatkamme ohjelmaamme musiikilla. Vaikka tiedostavat toimittelija- ja tutkiskelijatyttöset kuvittelevatkin meidän olevan Moskovan trolleja niin sehän ei pidä paikkaansa. Me olemme ylpeitä Bulvanian trolleja ja siksi laitammekin soimaan Hullujussin kappaleen ”Viimeinen rock Bulvaniassa” ja tuossa kappaleessahan on kaikkien aikojen paras sanoitus.

Huliti huliti!

PIENI JUHANNUSTARINA

- Tulethan sinä sitten kumminkin kotiin juhannukseksi?

- Joo, pari yötä minä vaan olen. Pakko vaan lähteä huuhtelemaan se hemmetin meteli korvista ja ennen kaikkea päästä.

Näin vastasi äidilleen noin kolmekymppinen mies joka pakkaili samalla vanhaa rinkkaansa jota oli säilyttänyt vanhempiensa luona. Varsinaiset paremmat vaellusvehkeethän hänellä olivat muualla sillä olihan mies lentänyt lapsuuspesästään maailmalle jo aikaa sitten. Elettiin kesää joskus 1990-luvun puolenvälin Nyhtänköljässä ja vanhempiensa luokse juhannusta viettämään tullut mies oli lähdössä pariksi päiväksi itsekseen telttailemaan. Mies oli kulkenut maastossa monta kertaa ennenkin, Lappia myöten mutta ajan myötä myös nämä pienet ja lyhyemmät reissut olivat tulleet entistä tärkeämmäksi. Sehän johtui siitä että mies oli asunut jo useita vuosia Helsingissä eikä sieltä noin vain Lappiin lähdetty. Asui Helsingissä jossa hän ei viihtynyt. Kaupungissa jossa hän oli paikalla muttei läsnä.

Tullessaan taas jälleen junalla lapsuudenkotiinsa hän oli miettinyt elämäänsä. Mikähän kumma hänet sinne Helsinkiin oikein sai aikanaan lähtemään? Ehkä se oli se varma työpaikka. Olihan se tietysti hyvä syy. Ihmisen pääelinkeino kun on syöminen ja se on suhteellisen haastavaa ilman rahaa. Nyt hän tiesi joka tapauksessa olevansa jumissa tuossa metropolia leikkivässä paikassa kuin tatti paskassa. Elettiin vielä sen Suuren Laman aikaa ja varma työpaikka oli kullan arvoinen. Samalla se piti ihmisen omalla tavallaan panttivankina olinpaikassaan sillä muualta työtä oli siihen maailmanaikaan turha kysellä.

Mies muisti kuinka Kekkonen oli aikanaan pannut pystyyn hätätilahallituksen kun Suomessa oli 60.000 työtöntä. Silloin kun mies oli ollut vielä lapsi. Nyt työttömiä oli liki kymmenkertainen määrä ja hallitus merkitsi asian vain tiedoksi. Tekemättä mitään. Joku maan sielussa oli särkynyt. Mies ei ehkä seurannut aikaansa vielä kovin tarkkaan mutta ymmärsi että siitä leivän syrjästä oli pakko pitää kaksin käsin kiinni. Oltiin tultu tilanteeseen jossa otteen leivästä irrotessa sitä ei saattaisi saada enää koskaan takaisin.

Helsingissä mies oli oppinut mitä tarkoittaa olla yksin väkijoukossa. Vieraana. Paikkaan kuulumattomana. Helsinkiläiselle taas kaupunki oli tietysti koti, ei siinä mitään. Hänellä oli oikeus siihen eikä hän ollut ajatuksessaan väärässä. Helsinkiläinen asui omalta kannaltaan oikeassa paikassa. Mutta mies tunsi itse olevansa väärä mies väärässä paikassa jossa saattoi ehkä olla ja asua, mutta ei varsinaisesti elää. Kun muutakaan vaihtoehtoa ei ollut.

Juna oli saapunut Maakuntakaupungin rautatieasemalle jossa isä oli ollut tuttuun tapaan vastassa. Miehet eivät halanneet eivätkä varsinaisesti kätelleetkään vaan tekivät perinteisen yläviitosen ja kädenpuristuksen yhdistelmän. Jokaisella oli omat tapansa. Aikaa myöten opitut. Ja henkilökohtaisesti aina oikeat. Isä kysäisi hymyillen:

- No, mitäs häiskä? Mitenkäs siellä maalikylissä elämä etenee?

- Sitä samaa kanakoppipaskaa kuin ennenkin. Mihinkäs se siitä muuttuisi? Vaan onneks on noi Valtion Rautatiet. Kulkee ajallaan ja vie perille luotettavasti. Ja päästää sitä myötä miehen välillä vähän puhaltamaan. Kun aikani täällä kärsin, ja Helsingin leipää järsin, niin kerran mä lähden tottavie, sitä varten on valtion rautatie…

Juna oli saapunut asemalle melko myöhään ja mies vietti illan vanhempiensa seurassa lähinnä televisiota katsellen, niitä näitä jutellen ja syöden äitinsä tekemää maittavaa lihaperunakukkoa. Aamulla hän alkoi pakkailla rinkkaa. Hieman muonaa, hieman juomaa, hieman vaatetta, sadevermeet mukaan vaikkei sadetta oltu luvattukaan. Hyvä ne oli olla mukana kumminkin. Trangia, Marinolia, tupakkia ja muu tarpeellinen. Mukaan vanhempien teltta. Vanha mutta kuitenkin kaksikerroksinen ja vettä pitävä kupoliteltta joka ajoi asiansa tällä reissulla. Lisäksi makuupussi ja makuualusta. Yksinkertaisia huoltoasemavermeitä mutta eihän tässä nyt missään Sokostin kupeessa syyskuussa oltukaan. Vielä lenkkarit sivutaskuun ja läppä kiinni.

Mies vetäisi kumisaappaat jalkaansa miettien että pitäisköhän joskus investoida niihin vaelluskenkiin. Kumisaappaissa hän oli tähän mennessä Lapin reissutkin tehnyt. Olihan niillä kyllä kulkenut mutta varsinkin rakassa ne jäykät vaelluskengät olisivat kyllä epäilemättä paremmat. Sitten rinkka pykälään, hieman tuttua hihnojen nykimistä hiljaisesti kannustavilla ja perinteisillä ”mikä perkele siinä ny maksaa”-toteamuksilla ja lopulta mies oli valmis lähtemään. Metsä aukesi heti talon takana ja reitti oli entuudestaan tuttu. Olihan sitä tullut kuljettua jo pienenä poikana.

Ensin kulkua sankassa kuusikossa joka päättyi metsätiehen minkä ylityksen jälkeen alkoi ojittamaton suo, mutta sen vierustalla kulki hyvä, tosin aika ajoin vetinen polku. Jonkun matkan päässä suo vaihtui kangasmetsäksi jossa polku ylitti toisen metsätien ja päätyi lammen rantaan. Mies jatkui kulkuaan lammen länsipuolella ja tiesi tulevansa pian lammen pohjoispäässä oleville majavapadoille. Siellähän ne olivat nytkin ja yksi majavakin näytti olevan vedessä läiskien reklamaationa rauhanhäirinnästä häntäänsä kiivaasti veteen. Mies katseli majavaa hyväntuulisena ja sanoi:

- Älä veikkonen suotta läiski. Eihän mulla pyssyä ole mukana. Ja tiedät muutenkin hyvin että en minä sinua veteen kumminkaan ampuisi.

Majava jäi jatkamaan afääreitään ja mies jatkoi puolestaan omaa afääritöntä kulkuaan tuumien olevansa ylpeästi tyhjänkävelijä niin kuin lappalaiset tuppasivat vaeltajia nimittämään. Mikäs tässä tyhjää kävellessä. Kulkukelpoista kangasmaastoa oli vielä hieman jäljellä. Alueet kuuluivat miehen metsästysseuran Nyhtänköljän Erän metsästysalueisiin ja jos niitä jotenkin saattaisi määritellä niin osuvin olisi ”ei suositella varsinaiseksi vaellusmaastoksi”. Ennen huonompaan maastoon siirtymistä mies nojasi tuttuun pöllipinoon, väänsi sätkän – tuohon aikaan tietenkin Aromaa – ja poltellessaan mietti että nuo uunipuun mittaiset ja pahasti lahonneet pöllit olivat olleet siinä jo silloin kun isän kanssa oli nöösipoikana tullut täällä liikuttua. Kukahan tuon pinon aikanaan kasasi ja miksihän se häneltä siihen jäi? Mikä oli tarina pöllipinon takana? Oli niin paljon tarinoita joita kukaan ei kuule.

Mies survoi saappaallaan maahan kuopan, sammutti sätkän huolellisesti ja peitti jälkensä. Maa oli sinänsä pari päivää kestäneitten ja eilen loppuneiden sateitten jäljiltä kostea mutta mitäpä noita riskejä turhaan ottamaan. Eikä sitä jämää viitsinyt näkyville jättää muutenkaan. Siisti mies oli täälläkin siisti. Oli aika siirtyä eteenpäin kulkemaan maastoa joka oli välillä pirunmoista pöpelikköä ja häpelikköä, välillä ojitettua suota jonka ojien ylitys oli rinkan kanssa melko haastavaa ja jossa oli viljalti ns. tappajakoivua joka tuntui suorastaan hyökkäävän saappaanvarteen kiinni ja johon oli helppoakin helpompaa tuiskahtaa turvalleen. Sitten oli tarjolla taas lisää pöpelikköä ja häpelikköä.

Pahimman osuuden jälkeen mies saapui Hölö-Pekan lammen pohjoispäähän jossa hän kiveen nojaten poltteli toisen sätkän ja otti kenttäpullosta pari hörppyä. Kyseisellä lammella mies ja hänen isänsä olivat aikanaan metsästysreissulla törmänneet ensimmäistä kertaa hirvikärpäseen todeten jälleen tulleen todistetuksi että idästä ei tule mitään hyvää. Sätkänjämän sammutettuaan mies jatkoi matkaansa. Maasto ei ollut vieläkään mitään varsinaisen helppoa mutta jonkunlainen poluntekele siinä kulki ja matkaa perille oli enää muutama kilometri.

Lopulta mies saapui sinne minne oli halunnutkin, tuttuun paikkaan jo menneiltä vuosilta. Kahden pienen järven välinen kannas jossa oli mainio ja rauhallinen telttapaikka. Järvien välissä kulki vielä puro jonka lasku oli sen verran jyrkkä että se tarjosi aina mainiota juomavettä. Puron yli oltiin viritelty pari pölliä ja sitä ylittäessään mies tuumasi että taitais pitää käydä piakkoin uusimassa nuo pöllit. Olivat jo aika vanhoja. Pitäiskös ottaa isän kanssa asiaksi tään reissun jälkeen? Kun puro oli ylitetty mies oli perillä, heitti rinkan selästään, huokaisi painon pudottua selästä tyytyväisenä kuunnellen hetken aikaa puron solinaa ja muita hiljaisia luonnon ääniä. Täällä häipyi pois sekä kiire että Helsingissä niin yleinen tarkoituksettomuuden tunne. Täällä munien kutinallakin tuntui olevan joku tolkullinen tarkoitus.

Mies pystytti teltan ja aukaisi sen sisällä sekä makuualustan että makuupussin laittaen ne valmiiksi yötä varten. Sitten hän kasasi Trangian, kävi purolta vettä ja laittoi teeveden kiehumaan. Marinolin kanssa lotratessaan hän tuumaili että pitäis saada aikaiseksi se kaasupolttimen hankinta tuohon keittimeen. Marinolin kanssa se oli aina sellaista läträämistä ja sen haju levisi herkästi rinkkaan ja kaikkiin vermeisiin. Lisäksi se kaasupoltin olisi monta astetta kätevämpi tuulisissa tunturiolosuhteissa. Ei vaan ollut saanut aikaiseksi. Mies oli vähän aikaansaamaton ja myönsi sen itselleenkin.

Saikkaveden pikkuhiljaa lämmetessä mies teki sakuskaa näkkileivästä, sulatejuustosta ja metvurstipötköstä viilletyistä viipaleista. Sakuskan syöminen saisi odottaa veden kiehumista sillä sitä odotellessa oli aika tehdä jätkän jääkaappi. Edellispäivien sateet olivat loppuneet, aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta ja ilma oli lämmin, melkein helteinen. Eihän miehellä paljoa muuta ollut kuin kuivatavaraa mutta sulatejuusto ja metvursti olisi hyvä pitää viileämmässä. Hän kasteli järvessä pyyhkeen litimäräksi, laittoi juuston sekä metukan siihen ja ripusti nyytin roikkumaan puun oksaan mahdollisimman aurinkoiseen paikkaan. Auringon lämmön pyyhkeestä haihduttama vesi pitäisi pyyhkeen sisällön viileänä. Välillä sitä pitäisi käydä kastelemassa että jääkaapissa riittäisi virta. Viimeisen päälle ekojääkaappi.

Teetä ryystäessään ja leipää natustellessaan hän katseli järvellä uivaa heinäsorsapoikuetta ja ajatteli tällaisten hetkien välttämättömyyttä oman henkisen hyvinvoinnin kannalta. Tietysti kaikkia tällainen ei kiinnostanut ja he olivat varmaankin myös niitä jotka hankkivat innolla itselleen niitä kännyköitä jotka olivat alkaneet siihen aikaan yleistyä. Mies ei ollut itse hankkinut sellaista ja piti jotenkin ärsyttävänä ajatuksena että hän olisi aina puhelimen tavoitettavissa. Mutta kai niistä piruista tulisi joskus standardi ja lankapuhelin häviäisi.

Saikkatauon jälkeen mies otti mukaansa kirveen ja läksi keräämään polttopuuta jota kannaksella riitti varsin mukavasti. Vaikka paikka oli hieno niin sitä ei ollut kovin moni ihminen vielä löytänyt. Kirveellä sai maassa lojuvia kuivuneita rankoja pätkittyä lyhyemmäksi ja lopulta mies pilkkoi erään päällisin puolin laholta näyttävän kannon jonka sisällä hän tiesi olevan hyvää ja tuoksuvaa tervasta. Kaikkiaan hän teki ympäristöön kolme reissua tuoden joka kerralla puita täyden sylillisen. Siinä  ehti jo tulla nälkäkin joten oli aika panna Trangia taas tulille.

Gourmét-aterian resepti oli tuttu. Vesi kiehumaan. Kun se alkoi kiehua, mukaan pari palaa lihalientä ja puoli pussillista pikamakaryllejä. Ne valmistuivat muutamassa minuutissa jolloin sekaan saattoi sotkea purkillisen sika-nautaa. Elettiin niitä viimeisiä maailmanaikoja kun sika-nauta oli vielä syötävää evästä. Kyseisen eineksen laadun romahtaminen oli vasta edessä. Mausteeksi aromisuolaa, sillä arskahan kävi lähes joka paikkaan. Vielä kyytipojaksi pari sulatejuustolla voideltua näkkileivänpalaa ja kenttäpullosta raikasta purovettä. Seuraavana päivänä eväänä olisi tölkkihernesoppaa johon mies viiltelisi puukolla metukkasiivuja. Sekin olisi ykkösluokan evästä. Sapuskan laadusta ei tämä reissu ottaisi kiinni.

Mies söi ruokansa hyvällä ruokahalulla ja eräänlaisella hartaudella. Maastossa kaikki maistui paremmalta. Ehkä täällä kaiken kokikin jotenkin paremmin, aidommin ja enemmän kuin jossain kaupungissa. Jotenkin vahvemmin ja oikeammin. Ainakin hänestä tuntui siltä. Ja eikös aina vain itsekkäämmäksi muuttuvassa maailmassa oma kokemus mennyt yli kaiken muun? Mies ei itse sinänsä ajatellut niin ja piti sellaista ajattelua vastenmielisenä mutta täällä, täysin yksin ja ketään häiritsemättä sen saattoi sallia. Tässä pienessä hetkessä jossa hänen pieni itsekkyytensä ei häirinnyt ketään muuta.

Ruokailtuaan, poltettuaan ruokasavut ja pestyään astiat tyytyväisenä röyhtäilevä mies alkoi viritellä nuotiota. Suurempia rungonpätkiä kannatti halkoa hieman pienemmäksi. Sitten oli aika veistellä puukolla tervaspuista kiehisiä jotka hän laittoi ensimmäisenä jo aikaa sitten kivistä rakennetun tulisijan pohjalle. Tuli piti sytyttää tulitikulla vaikka sätkän saattoikin pistää kärheämään sytkärillä. Niin vain kuului tehdä. Se kuului asiaan. Nuotiota ei sytytetty sytkärillä. Ei koskaan. Palavien kiehisten päälle mies viritteli lisää ohueksi pilkottuja tervaskalikoita sekä kuivia kuusen alaoksia ja pian mukava nuotio oli valmiina. Siihen tarvitsi lisätä vain muutama kalikka aika ajoin sillä tarkoitus oli tehdä nuotio eikä kokkoa.

Oli jälleen vuoro Trangian. Mies keitteli tulia katsellessaan lisää teevettä ja kaiveli kolmen desin taskumatin jossa oli tummaa rommia jota hän lorautti teen sekaan. Ei se mitään sokeria kaivannut. Totia pikkuhiljaa siemaillessaan  hän ajatteli omaa elämäänsä. Työ nyt oli varma, se oli tietysti etu. Mutta paikassa jossa hänen oli vaikea elää. Ja työn myötä hän oli huomannut siirtyneensä myös hänelle vieraaseen maailmaan. Maailmaan, jossa asialla itsellään ei ollut merkitystä vaan sillä, kuka ja millä oppiarvolla varustettu ihminen sen asian sanoi. Maailmaan, jossa teorian ja käytännön ollessa ristiriidassa käytäntö jäi aina tappiolle ja käytännön puolesta puhuva miellettiin häiriköksi.

Poishan sieltä olisi päästävä, tuumi mies itsekseen. Mutta ihminen on luontaisesti laiska eikä yksin mitään paikkakunnan vaihtoa jaksanut alkaa suunnitella. Jos olisi vakituinen naisystävä niin tilanne saattaisi olla toinen. Sellainen nainen jonka kanssa elämää oikeasti uskaltaisi ajatella eteenpäin. Mutta hän oli pannut merkille että naiset alkoivat olla ainakin siellä Helsingissä koko lailla täynnä itseään ja ne eivät oikein halunneet itselleen miestä vaan puudelin ja sokean tottelevaisen palveluskoiran yhdistelmän jolla oli miehen henkilötunnus. Mies ei ollut vielä hirvittävän kiinnostunut ympäröivästä yhteiskunnasta mutta silti hän tuumasi että se feminismi oli tainnut saavuttaa sellaisen pisteen että sen jälkeen se muistutti enää ylikiehuvaa kattilaa joka sai aikaan vain turhaa sihinää ja höyryä. Voita hellalla. Mutta ehkä se nainen sieltä joskus vielä löytyisi. Se nainen joka olisi muutakin kuin voita hellalla.

Järvellä kuikka aloitti iltakonserttonsa aivan kuin muistuttaen miestä että lakkaas jätkä miettimästä tyhjänjoutavia. Sinä ehdit miettiä niitä siellä Helsingissä ihan paskaan asti. Mies kiitti kuikkaa neuvosta, tyhjensi mielensä turhista ajatuksista, teki toisen totin ja alkoi tehdä sitä mitä varten oli tänne kävellytkin eli istui hiljaa katsomassa elävää taideteosta joka koostui nuotiosta, kuikasta, järvestä ja vieressä solisevasta purosta. Paikassa ja hetkessä jossa kaikki oli tärkeää ja merkityksellistä.

Toisen totin juotuaan mies kävi Trangian kattilalla järvestä vettä ja sammutti nuotion. Oli aika siirtyä yöpuulle. Huomenna hän jatkaisi naapurikunnan Teppanan puolelle ja yöpyisi erään lammen rannalla jossa hän oli veljensä kanssa aikanaan yöpynyt istuen koko yön nuotiolla lyöden sinne aina uuden kannon joita hakkuun jäljiltä oli maastoon jäänyt. Velikin oli jo maailmalla ja juhannuksen töissä. Harmi. Olis ollut mukava istua tässä tulilla broidin kanssa. No, joka tapauksessa hän menisi juhannukseksi vanhempiensa luoksi kotiin niin kuin oli luvannut. Kotihan se oli hänelle vieläkin. Helsingissä hänellä oli vain luukku.

Teltassa hän riisui liiat vaatteet, survoi ne makuupussin suojapussiin saaden aikaan mukiinmenevän tyynyn ja ahtautui sitten makuupussiin. Vieressä solisevaa puroa ja ajoittain järvellä musisoivaa kuikkaa kuunnellessa uni tuli nopeasti, ollen syvää ja rauhallista.

Uuteen aamuun olisi hyvä herätä.

Hyvää ja rauhallista juhannusta kaikille lukijoille

YHDESTOISTA EPISTOLA

Jatkamme päättymätöntä epistolaa:

Matalaa veisuaan jatkoi huhtikuussa myös ajatusten Araljärvi ja tiedostavuuden Titanic eli Tuomas Enbuske joka suunnitteli tavallisille suomalaisille omaa väestöpoliittista ohjelmaansa:

Enbusken kohdalla on tietysti aika ajoin vaikeaa sanoa että onko jätkä tosissaan vai rakentaako hän itselleen uraa tietoisesti ärsyttämällä ja olemalla yleisvittumainen mies mutta voi silti todeta että ehkä hänen ohjelmaansa olisi kannattanut noudattaa nimenomaan Enbusken suvussa. Yhtä sukupolvea aikaisemmin.

*

Huhtikuussa saatiin myös jälleen kerran todiste siitä että Suomessa eletään jatkuvaa Groundhog Dayta eli sama päivä toistuu kerta toisensa jälkeen uudestaan. Todisteena tälle on se, että niin poliisi kuin valtamedia on kerta toisensa jälkeen ensimmäistä kertaa hämmästynyt kun ulkomaalaiset nuorisojoukkiot ryöstävät ja pahoinpitelevät suomalaisia. Ilmiötä voi verrata siihen että talvi yllättää Etelä-Suomen autoilijat kerran vuodessa.

*

Kun siirryttiin toukokuun puolelle niin nähtiin sekä Marshall-apua että Marshall-avuttomuutta. Ensiksi megabändi Metallica lahjoitti 25.000 euroa Heikki Hurstin avustustyölle ja ansaitsi suuren hatunnoston. Tapaus oli Helsingin kaupungille varmaankin hieman nolo ja se totesi keskenään että osataan sitä vittuilla täälläkin ja puolestaan tyrmäsi perussuomalaisten ehdotuksen Heikki Hurstin toiminnalle myönnettävästä 50.000 euron avustuksesta.

Vuoden 2018 Helsingin budjetissa oli sosiaali- ja terveyspalveluihin varattu 1,44 miljardia euroa. Sen kummemmin asiaa erittelemättä tuo Hurstilta evätty 50.000 € palaa Helsingin kyseisissä menoissa kahdessakymmenessä minuutissa joten voidaan ehkä erittäin perustellusti väittää että kyse oli vaan silkasta vittuilusta. Olihan tuo Hurstin avustusehdotus meinaan tullut perussuomalaisilta.

*

Toukokuussa sitten Sanomalehtien Liitto osoitti joko loistavaa ironiaa tai sitten totaalista tilannetajun puutetta. Lukija saa päättää kummasta mahtoi olla kyse:

*

Tietääkö kukaan mitä loppulaskussa tarkoittaa ”sukupuolitietoinen budjetti”? Ainakin Veronika Honkasalolla tuntuu olevan visio asiasta:

Hotellin respassa pelätään että vuonna 2019 helsinkiläiset – erityisesti nettoveronmaksajat – oppivat tuntemaan termin syvemmän sisällön varsin perusteellisesti.

*

Irlannissa äänestettiin toukokuussa maan aborttilainsäädännön muuttamisesta. Eikä siinä mitään. Suomalainen feministinen puolue otti omalta osaltaan osaa vaalikamppailuun. Eikä siinäkään mitään. Toki tukensa voi antaa asialle jos toiselle:

Mutta sitten feministimme huomasivat tehneensä virheen, joskaan me tavalliset ihmiset emme olleet sitä hoksanneet:

Hotellin respassa jäi nyt hieman epäselväksi että onko myös muilla kuin naisilla oikeutta ja tarvetta aborttiin? Mitenkäs, voisikos mies puolestaan selittää vittumaisen luonteensa PMS-syndrooman perusteella? Jos väittää ettei miehellä voi olla sellaista niin eikös se ole sitä sukupuolittamista? Joka on lähtökohtaisesti Herrasta Perkeleestä.

*

Toukokuussa meille tavallisille kansalaisille opetettiin se, että kahdensadan ihmisen mellakka ei ole välttämättä ensinkään mellakka vaan hässäkkä kun siihen osallistuu vain etnisesti edistyksellisiä henkilöoletettuja:

Asian tiimoilta törmättiin myös somalialaiseen sovittelukulttuuriin jota ainakin Hesari on kovasti mainostanut. Tässä somalialaista sovittelua:

Tommonen avautuminen olisi puolestaan suomalaiselle tietänyt välitöntä pidättämistä ja mitä varmimmin ainakin työpaikan menettämistä.

*

Toukokuun lopuksi sitten demarit pitivät puolestaan huolen että purkka pysähtyi ja meni samantien väärään kurkkuun kertomalla (tai vuotamalla) julki niitä maahanmuuttopoliittisia suunnitelmiaan mitkä se mahdollisena pääministeripuolueena panisi toimeksi. Tarjotaan parhaita paloja:

SDP:n tavoitteena on ensinnäkin pakolaiskiintiön nostaminen sekä työperäisen maahanmuuton tarveharkinnan korvaaminen kotoutusedellytykset huomioon ottavalla kiintiöjärjestelmällä.

Muiden kuin vakaviin rikoksiin syyllistyneiden henkilöiden maasta poistamiset jäädytetään kunnes valtioneuvoston nimeämä riippumaton taho on arvioinut heidän tapauksensa uudelleen.

Samalla avataan näille henkilöille mahdollisuus hakea oleskelulupa muulla perusteella, esimerkiksi työntekijöinä.

Hallitus jäädyttää toistaiseksi muiden kuin vakavasta rikoksesta tuomittujen ulkomaalaisten maasta poistamiset. Hallitus nimittää [lukumäärä] henkilöä tutustumaan konsultteina jokaiseen maasta poistamista koskevaan tapaukseen. Konsultin löytäessä syytä epäillä maasta poistamisen aiheellisuutta joko menettelyn puutteiden tai tärkeiden inhimillisten syiden vuoksi tai siksi, että asianomaiselle voidaan myöntää jollakin perusteella oleskelulupa, maahanmuuttovirasto ryhtyy kielteisen päätöksen muuttamiseen itseoikaisuna.

Muistutetaan, että punavihreä hallitus on vuonna 2019 täysin mahdollinen.

Kari Suomalainen näki tulevan jo vuonna 1990

*

Meanwhile in Sweden:

Kiitokset vakikommentoija Beckerille Hotelli Yrjöperskeleen avustavan ulkomaantoimittajan tehtävistä. Täällä Becker, Absurdistan.

*

Kun sitten käännyttiin kuluvan kesäkuun puolelle teki Tanska päätöksen kieltää burkan ja niqabin käytön julkisilla paikoilla. Päätös kuvaa hyvin sitä että tanskalaiset ovat nykyisin astetta järkevämpiä kuin me suomalaiset joten se kuuluisa joku mätä on siirtynyt tanskanmaasta suomenmaahan. Luonnollisesti asiasta seurasi myös tiedostavaa alaleuan väpätystä jossa kunnostautui Amnesty International joka totesi:

”Kaikkien naisten pitäisi saada vapaasti pukeutua niin kuin haluavat ja pukeutua vaatteisiin, jotka kuvastavat heidän identiteettiään ja vakaumustaan. Tällä kiellolla on erityisen negatiivinen vaikutus musliminaisiin, jotka ovat valinneet pukeutua niqabiin tai burkaan”

Sen sijaan että kommentoitaisiin tähän sitä, mikä on lukijallekin varsin selvää laitetaan pari then and now-kuvaa. Ensiksi Afganistanista:

Ja sitten Iranista:

Then-kuvissa kummassakaan maassa ei ollut islamilainen valta. Mutta Amnestyhän kuuluukin niihin pulaakeihin joitten mielestä sortaja voi olla vain valkoinen länsimaalainen mies.

*

Mitä tulee sortoon ja valkoiseen länsimaalaiseen mieheen niin siitä päästäänkin suoraan seuraavaan tärppiin eli Handmaid´s Tale-sarjaan josta feministiset piirit Suomessakin ovat aivan pähkinöinä. Kyseessähän on siis Margaret Atwoodin vuonna 1985 kirjoittama kirja josta tehtiin vuonna 1990 elokuva ja josta on hiljattain tehty tv-sarja. Homman ideana on se, että Yhdysvalloissa äärikristityt ovat ottaneet vallan ja perustaneet ”Gilead”-valtion jossa naiset ovat miesten irtainta omaisuutta ja seksiorjia.

Tunnetusti feministeillä tuppaa mennä fakta ja fiktio tarkoitushakuisesti sekaisin ja nyt asenne on se, että vaikka tuo Gilead ei vielä varsinaisesti ole tapahtunutkaan eikä siitä ole edes minkäänlaista hajuakaan, niin se on ihan nurkan takana kumminkin varsinkin kun eräs Trump on Yhdysvaltain presidentti joten tuo fiktiivinen sarja on jonkunlainen varma todiste patriarkaalisesta – nimenomaan länsimaalaisesta sellaisesta – sorrosta. Iltasanomien toimittaja Noora Vilen totesi että hän ei tahdo elää Gileadin tapaisessa maailmassa ja lisäsi uhkakuvana sen, että eräs Timo Soini oli protestoinut Irlannin abortin sallimista vastaan. Kyseinen Soinihan on tunnetusti se takapiru joka päättää maailman tulevaisuudesta ja jota kuunnellaan kylmä rinki persesilmän ympärillä erityisesti Yhdysvalloissa.

Vilen ja muut feministit unohtavat tarkoituksellisesti sen, että ei länsimainen mies mitään Gileadia pistä pystyyn. Päinvastoin hän on suostunut järjestelmään, jossa hulluimpaankaan feministiseen vouhkaukseen ei uskalleta panna hanttiin. Feministit ovat myös tietoisesti unohtaneet sen seikan että toki kyseinen Gilead on tässä maailmassa toki jo olemassa. Sen Gileadin nimi on Islam. Islam, jonka arvostelua samat feministit vastustavat.

Voi sanoa, että länsimainen feminismi on viimeisen sadan vuoden aikana  kulkenut pitkän matkan. Se on muuttunut asiallisesta, tarpeellisesta ja perustellusta yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta yleiseksi hysteriaksi jolta puuttuu enää tautiluokitus.

Tämä ei ole Gilead. Tämä on fiktiota.

Tämä on Gilead. Tämä on totta.

*

Kesäkuun puolella Helsingin Sanomat muistutti myös ihmisiä siitä, miksi he eivät oikein tuppaa hyväksyä somaliväestön elatusautomaattia. Tosin Hesari ei ehkä itse tajua että minkä ihmeen vuoksi se rahvas ihanan suvaitsevaisesta asiasta mutisee. Eli muistutetaanpa hotellin respan toimesta lukijoita siitä, että somalit elävät Suomessa turvapaikkastatuksella. Koska he ovat kotimaassaan hengenvaarassa. Virallisesti. Ja mitäs se Hesari puolestaan muistutti?

Vierauden tunne ajoi Alin identiteettikriisiin. Hän koki olevansa puristuksissa kahden kulttuurin välissä. Niinpä hän puhui 14-vuotiaana äitinsä ympäri, että sai lähteä muiden sisarusten kanssa kesäksi Somaliaan.

Ali oli tullut Suomeen 5-vuotiaana vietettyään äitinsä ja sisarustensa kanssa ensin vuoden pakolaisleirillä Keniassa. Perheen kenraali-isä oli kuollut sisällissotaa edeltäneissä väkivaltaisuuksissa.

”Halusin tutustua juuriini, oppia ymmärtämään, miksi olen sellainen kuin olen”, Ali sanoo.

”Somaliassa istuin aluksi kaiken aikaa vanhempien sukulaisten vieressä, ja kuuntelin heidän tarinoitaan isästä ja muusta suvusta. Kun he puhuivat isästä, tuntui kuin he olisivat puhuneet minusta.”

Lopulta kolmen kuukauden reissu venähti 1,5 vuodeksi.

Hesarin tiedostava väki ei muuten varmaankaan ymmärrä että mikä tässä on niin ihmeellistä. Miksi tästä pitäisi hermostua?

*

Kesäkuussa myös eräs kokoomuksen demokratian pioneerien jäsen antoi kansalaisille mallia uuskokoomuslaisista käytöstavoista:

Tässä kohdassa riittänee ehkä pelkkä kuva. Me kaikki lienemme myös sitä mieltä että sylkeminen protestin osoituksena ja muutenkin on vastenmielistä.

*

Kesäkuussa maassamme oli myös (Viktor Kalborrekia lainaten) oikein mukava jazz-tunnelma. Kuinkas se nyky-Suomeen sovitettu jazz-klassikko ”Take The gAy Train” oikein menikään?

1. Joku kaivoi esille Pori Jazzin toimitusjohtajan Aki Ruotsalan seitsemän vuotta vanhan lausunnon jonka mukaan heppu ei oikein diggaa homohypetyksestä. Tästähän alkoi sitten triggeröitymisen ketju joka luonnollisesti johti siihen että heppu sai potkut. Minkä jälkeen on oikeastaan turhaa puhua mielipiteen vapaudesta. Ellei kyseessä ole oikea ja edistyksellinen mielipide.

2. Päivi Räsänen puolusti kyseistä Ruotsalaa.

3. Suureksi ajattelijaksi tituleerattu professori Alf Rehn puolestaan totesi Räsäsestä:

Olisiko mitenkään mahdollista, nyt kun Suomessakin kerran tehdään jotain, toteuttaa pari pakkopalautusta? Vaikkapa lähettämällä Räsänen hevon helvettiin? Kai nyt joku sentään voisi tehdä ihan hygieniasyistä maastapoistamispäätöksen?

EDIT: Meinaan, sentään osoittanut ettei hän mitenkään sopeudu tähän yhteiskuntaan. Ihan ajan kysymys ennen kuin sen jo nyt nähtävä radikalisoituminen käy yhä vaarallisemmaksi.

Ja jos joku tavallinen ihminen olisi tehnyt kyseisen tyyppisen avautumisen vaikkapa edistyksellisen uusrälssimme (johon Rehn kuuluu) tai etniseen suuntaan niin hän olisi ollut poliisin esitutkinnassa välittömästi. Räsänen taas on vapaata riistaa mikä on hyvä vihje krisseille eli ei sen väliä kuinka paljon ryömitte, ei teitä bändiin oteta mukaan kumminkaan.

Hotellin respassa tuumataan että tietynlaista moukkamaisuutta ei uusrälssimme piirissä enää mielletä moukkamaisuudeksi vaan jopa toivottavaksi käytökseksi. Timo Vihavainen tuumaili samoin ja kirjoitti osuvasti tästä Alf Rehnistä:

No, elämme siis uutta aikaa, eivätkä vanhat kunniakoodeksit enää ole voimassa. Tavallaan tämä varmaankin on edistystä, mutta varjopuolena on, että ihmiset, joilla ei ole kunniasta mitään käsitystä, alkavat pitää oikeutenaan käyttäytyä häpeämättömästi.

Pelkäänpä, että kyseinen herra on moukka, joka ei yksinkertaisesti edes osaa hävetä käytöstään. On mahdollista, että hän ylpeilee sillä, mikä näyttää olevan yhä tavallisempaa ns. koulutetuissa piireissä. Eipä tämä juuri hyvää kerro ajastamme ja sen kehitystrendeistä.

Jotenkin hotellin respassa päädytään suosimaan edesmenneitä Lappeenrannan humppafestivaaleja. Siellä vaan humpattiin eikä triggeröidytty.

*

Meanwhile in Great Britain:

Pakistanilaisjengit harjoittavat laajamittaista englantilaistyttöjen raiskausta. Kerta toisensa jälkeen. Muuan Tommy Robinson kertoo julkisuudessa näistä raiskauksista. Kuinkas asiassa käy? Kyseinen Tommy Robinson saa pikaoikeudenkäynnissä kolmentoista kuukauden vankeustuomion jota kärsimään hänet siirretään vankilaan jossa kolme neljäsosaa vangeista on muslimeja jotka ovat jo mainostaneet että Robinson tapetaan.

Maassa jossa ei ole kuolemantuomiota voi kuolemantuomion tietenkin ulkoistaa. Toivotaan, että Tommy Robinson selviää tuomiostaan hengissä. Eihän tässä tavallinen ihminen muutakaan oikein voi tehdä.

Mahtavatkohan nuo brittipoliisit olla ylpeitä työstään?

*

Kesäkuussa valittiin sitten myös rajavartiostolle uusi päällikkö eli kenraalimajuri Ilkka Laitinen. Heti valituksi tultuaan kyseinen sälli antoi lausunnon joka vahvisti ajatusta siitä että nykyisessä Suomessa ei kissankuvia kauluksiin tule ellei upseeri sekä hyväksy että aktiivisesti mainosta ns. vallitsevia poliittisia realiteetteja:

Eihän sivistysvaltio, oikeusvaltio, pysty tänä päivänä estämään fyysisesti sitä, että ihmiset tulevat, jos valtio aikoo pitää kiinni arvoistaan ja lainsäädännöstään.

Mitä se tarkoittaa, että rajat kiinni? Ei se ole kestävää kehitystä, ei se ratkaise mitään. Jos ihmiset ovat tulossa rajan yli, niin he tulevat jos ovat tullakseen.

Tämän jälkeen herää lähinnä kysymys että mitä helvettiä me sitten sillä rajavartiostolla enää oikeastaan teemme? Ja mitä on kyseisen Laitisen mainostama kestävä kehitys? Sekö, että otetaan maahan ihmisiä jotka saavat aikaan kestämättömän tilanteen?

*

Kesäkuussa valtamediamme jatkoi muodikasta islamin edessä nöyristelyä:

Miltäs kuulostaisi lause ”Kansallissosialistinen ajatusmaailma ymmärretään usein väärin. Vastakkainasettelu kansallissosialismin ja Suomen lain välillä perustuu yksinkertaistuksiin. Kansallissosialismille pitäisi antaa länsimaissa tilaa. Uskon, että se saataisiin toimimaan.”?

*

Kesäkuussa muuan heppu myös keksi kuinka otetaan kantaaottava avohakkuita vastustava luontokuva jolla saadaan suurta suosiota. Reseptihän oli helppo. Käydään pöllönpoikanen pöntöltään (hakkuualueen ulkopuolelta), laitetaan se hakatun kannon päälle, otetaan kuva, julkaistaan ja odotellaan alaleukaa väpättävää gloriaa.

Ainoa mikä meni mistiin oli se, että kaksi muuta heppua näki mitä tyyppi puuhasi.

*

Kesäkuussa myös tuo kuvassa näkyvä typerästi hymyileva mulkku sai teoistaan elinkautisen. Oikeuslaitokseltamme meni melkein vuosi miettiessä onko terrorismi terrorismia vaiko ehkä jotain muuta, esim. sosioekonomisesti haastavaa valtaväestön väärää suhtautumista. Oikeus päätyi terrorismiin mutta luonnollisesti valtamediamme vieläkään ei. Asiasta kirjoitti Vasarahammer erittäin osuvasti.

Muistutetaanpa lukijaa siitä että myös tuon kyseisen terroristin Suomeen tulemisen motiivien arvosteleminen on Petteri Orpon mukaan rasismia. Ja on muuten vieläkin. Vai onko joku kuullut että Orpo olisi perunut puheensa? Muistutetaan vielä siitäkin että rajavalvonnan puutteen ja poliittisen eliitin hyväuskoisen hölmöyden takia suomalaiset kohtaavat jatkuvasti arkipäivän muualta tuotettua terroria ryöstöjen, pahoinpitelyitten ja  raiskauksien muodossa.

*

Lopuksi täysin epäpoliittinen loppukevennys. Niin kuin tiedetään, firmat ovat tarkkoja imagostaan ja palkkaavat PR-ammattilaisia miettimään ettei firman nimi, lyhenne, logo tai joku muu seikka vaan aiheuta vääriä tai jopa huvittavia mielikuvia. Varamiespalvelu Oy muutti hiljattain nimensä toiseksi ja ehkä tällä kertaa mukana ei ollut niitä PR-miehiä. Vai mitä mieltä lukija on?

Yhdestoista epistola päättyy tähän. Hotellin respasta haluttaisiin sanoa ettei kahdettatoista epistolaa tule koska siihen ei ole tarvetta mutta se taitaisi olla vuoden 2018 härskein valhe.