Helsingissä, mukavassa ja
tilavassa omistusasunnossaan istui vaikuttajayksilö olohuoneessaan,
nautti hieman viskiä ja katsoi televisiosta soveliasta
ajankohtaisohjelmaa. Hän oli miespuolinen pitkän linjan
ammattipoliitikko. Hän oli demari, tosin hän saattoi olla myös
kepulainen, tai ehkä kokoomuslainen. Samassa liigassahan ne kaikki
pelasivat.
Ammattipoliitikkona
hän poikkesi hieman puolueensa kirkkaammasta kärjestä. Kas kun hän
osasi ajatella ja omasi aika ajoin jopa tiettyä realismia. Sen
vuoksi hän ei koskaan pääsisi puolueensa ehdottomalle huipulle
vaan pysyisi rivikansanedustajana, joka luonnollisesti rajoitti
ajattelunsa vain korviensa väliin eikä koskaan tehnyt sitä
julkisuudessa, vaan noudatti pakollista epistolaa.
Hän
oli sinänsä kovettanut itsensä vallitsevaan todellisuuteen ja
elänyt jonkinlaisessa mielenrauhassa. Ellei sitä joku päässyt
häiritsemään. Ja siinähän se perkele sitten olikin:
Niin. Siinähän se oli.
Kaikkien poliittisten broilereitten ikuinen kiusaaja.
Vaikuttajayksillö oli oikeastaan kateellinen vihreille ja
vasureille. Täysin ajattelukyvyttöminä ne olivat immuuneita tuolle
Epäilyksen Pirulle. Joka rikkipöllähdyksen keskeltä sanoi
pirullisen veikeällä äänellä:
-
Mitäs jäbä? Menikös se sinunkin julkisesti niin kovasti
mainostama monikulttuurisuus ihan putkeen? Puhu vaan vapaasti, ei
täällä muita ole.
Vaikuttajayksilö
huokaisi, otti huikan viskiä ja vastasi sitten:
-
No eihän se mennyt, ei mennyt, niin.
-
Olikos se monikulttuurisuus rikkaus? Niin kuin joka ainoassa
avautumisessa olet sanonut.
-
Olihan se… tavallaan… jollekin… ja on joka päivä enemmän…
meneekös siihen nyt viisi miljardia joka vuosi…
-
Mitenkäs se juttu että piti saada kansainvälistä väriä tylsän
monikulttuuriseen Suomeen?
-
Tulihan sitä… niin että pitele ja varjele… tosin se ei ollut
mikään maailma kylässä vaan maailma syömässä ja paskomassa…
Ja uusia, sadistisia rikollisuuden muotoja on kyllä saatu… yllin
kyllin…
Epäilyksen
Piru hymyili niin että hampaat kirskuivat ja kysyi:
-
Vaan kuinkas sinä olet reagoinut siihen rikollisuuteen?
Vaikuttajayksilö
ryki hieman virkayskää ja sanoi sitten:
-
Tiedäthän sinä piru sen itsekin. Olen sanonut papukaijana että
kyse on syrjäytymisestä joka johtuu suomalaisesta rakenteellisesta
rasismista. Ja että yksittäistapauksia ei saa yleistää.
-
Entäs se työperäinen maahanmuutto? Jota jaksat suitsuttaa joka
välissä.
-
No sitä on pakko suitsuttaa. Siitä on tullut dogmi. Jos ei
suitsuta, on epäilyttävä.
-
Miten ihmeessä sulla on pokka pitänyt kun olet noita kaikkia
saarnannut?
-
Vetelen lakkaa naamaani. Ja kyllä se pelko aseman menettämisestä
pitää naaman näkkärillä. Tiedänhän toki että
maahanmuuttopolitiikkamme on ollut itse aiheutettu katastrofi. Mutta
olemme jo kauan eläneet maassa, jossa valhe on virallinen totuus ja
totuus puolestaan tuomittavaa vihapuhetta.
-
Aiot siis jatkossakin jatkaa samalla linjalla?
-
Totta kai aion. Minä mikään sankari ole.
Epäilyksen
Piru katseli vaikuttajayksilöä hetken aikaa, no, pirullisesti ja
lausui sitten:
-
No, ainakin sinä olet ollut rehellinen. Minulle. Joskaan et muille.
Siispä minä annan sinulle lahjan.
-
Minkälaisen lahjan?
-
Huomaat sen kyllä. Viimeistään, kun katsot peiliin.
Epäilyksen
Piru hävisi rikinkatkuiseen pilveen ja vaikuttajayksilö katsoi
peiliin:
Jaahah, niinpä tietysti,
tuumasi vaikuttajayksilö ja rupesi valmistelemaan avautumistaan
siitä, että Vantaa, Helsinki ja Espoo olivat viihtyisiä ja ennen
kaikkea turvallisia kaupunkeja. Ja sen asian kyseenalaistaminen oli
tuomittavaa rasismia...