HAHMOTTELUA JA HAJOILUA

No Ykä tässä taas, morjens. Ei mulla tällä kertaa mitään niin varsinaista asiaa ole, kunhan vaan tässä keskenäni yritän hahmottaa päässäni näitä viime päivien tapahtumia. Mulla kun on pitkät piuhat ja kylmäjuotoksia välissä ja siinä kun joku lukeneempi hahmottaa asiat yhdellä rysäyksellä, minä tartteen useamman perstupakin kun sottailen asioita.

Siis sehän alkoi sillai, että siellä Tampereella oli paha tulipalo. Ihmisiä kuoli. Meikäläinen, ja varmaan moni muukin tuumi, että olipa tosi ikävä juttu. Nuoria ihmisiä, elämä edessä ja sitten se kaikki loppuu tuosta vaan. Palon syitä ei tullu pahemmin mietittyä, meillä kun ei noita terrori-iskuja juuri ole. Liekö ollut sähkövika?

No sittenhän tuli tieto, että se oli ollut tuhopoltto. Lähtenyt sieltä alakerran pizzeriasta. Eipä tässäkään muuta meikäläinen ajatellut kuin että toivottavasti poliisit saa syylliset pian kiinni ja tuomiot ovat sitten ankarimman jälkeen. Harvinaisen bolsevistista touhua tommonen. Näin varmaan ajatteli valtaosa ihmisistä. Ainakin itte kuvittelen. Pienessä päässäni.

No sit siinä oli semmonen pallinkarvoja pitkin eduskuntaan kiivennyt tyyppi, Päivihän sen nimi oli. Hänelle ei riittänyt toi kansanedustajan titteli, vaan hän näki märkiä unia kulkueesta, jossa häntä kuljetettiin kultatuolissa ja ihmisillä oli kylttejä joissa luki Hyvä – Parempi – Päivi. Kun sitä kulkuetta ei sitten kukaan ollut järjestänyt ja vähän noloahan sitä kiistatta olis omin päin järjestää, niin Päivi keksi nostaa metelin, että tämä tulipalo olikin rasistinen terrori-isku, ja me suomalaiset ollaan muutenkin paskaa porukkaa. Jos sillä vaikka saisi sen kulkueen aikaiseksi. Päivillä kun on semmonen hahmotushäiriö ja se kuvitteli, että demareitten duunariäänestäjät haluavat hänen laillaan osallistua itseinho-orgioihin.

Ihan tavallinen tyyppi olis saattanut tuumia tästä että mitä helvattua? Antaako poliisi esitutkintatietoja demareitten kansanedustajalle? Sellainen tyyppi, joka on edes vähän seurannut tämän Päivin edesottamuksia ei näin kuvittelisi, vaan hän hoksaa että Päivi haluaa kulkueeseen kultatuoliin ja tykkää muutenkin puhua pehmoisia.

Niin, kiljuihan tästä asiasta eräs Kiljunenkin, mutta antaa hänen olla. Hänellä on vielä pahempi hahmotushäiriö, hän ei mm. hahmota että ihmisellä on nenä, ja linnulla nokka. Ei hahmotushäiriö mikään synti ole. Se haittaa ihan oikeasti monen ihmisen elämää. Ei siinä mitään irvailemista ole. Niin että antakaapa koiranleuat Kiljusen olla rauhassa. Kuittailkaa vaikka jääkiekkovalmentajille. Ne on siihen niin tottuneita, ettei ne välitä.

No vähän vajaaksihan se Päivin yritys sitten jäi, kun poliisi, kehno, pidätti murhapolton takia pizzerian omistajat. Jotka eivät olleetkaan kantakirjasuomalaisia. Ja Päivillehän sitten kuittailtiin melko ankarasti melko useasta suunnasta. Niin että meikäläisen järjenjuoksun mukaan Päivin kuningatartie meni melko pahasti reisille.

Vaan se, mitä minä luulen ei välttämättä pidä paikkaansa. Homma menikin reisille meiltä ns. hommalaisilta. Kansan Uutisethan sen todisti ja esitti melkoista hajoilua asian tiimoilta. Me ns. hommalaiset olimmekin väärässä, kun kuittailimme Päiville hänen pikkusen etuajassa tekemistään johtopäätöksistä. Kansan Uutiset totesi, että meidänkin olisi oletusasetuksena täytynyt pitää tätä tulipaloa rasistisena tuhotyönä. Toteaapa Kansan Uutisten kirjoittaja Jami Järvinen että me hommalaiset olemme iloissamme kolmen suomalaisen kuolemasta. Itse ajattelen asiasta tietysti taas että mitä se jätkä oikein selittää, mutta ehkäpä kirjoittajalla on parempi ote myös minun sielunmaisemaani.

Kirjoittaahan tämä Jami Järvinen myös, että ”Rikoksesta tuli kuin tulikin ”maahanmuuttokriittinen tulipalo”. Se todennäköisesti pakottaa myös antirasistit koventamaan otteitaan, jottei tapauksen varjolla anneta vastapuolen pahimmille sekopäille koko mediaa haltuun.”
Siis annas kun mä taas yritän hahmottaa. On tehty murhapoltto, jonka kanssa ns. homman kannattajilla ei ole mitään tekemistä, ja tämän takia ns. antirasistien tulee koventaa otteitaan tätä hommaväkeä kohtaan. Joku logiikka tossa varmasti on, mutta mulla se jää hieman epäselväksi. Tietysti mulla on ne pitkät piuhat jne. Vaan mitenkähän nämä antirastistit sitten koventavat otteitaan?

Varsin ilkeän heiton tämä Joku Järvinen myös heitti. Polvet notkahti. Hän kun kertoi, että Helsingin Laajasalossa ihminen kuoli jäätyään kävelysillan alle, eikä Jussi Halla-aho nostanut siitä minkäänlaista meteliä. Paha heitto, tosi paha. Halla-ahohan on ymmärtääkseni melko hyväntahtoinen ihminen, joten hänen on varmaankin pakko vastata huutoon ja ryhtyä kirjoittamaan parin aa nelosen mittaista juttua kaikista maassamme tapaturman uhriksi joutuneista ihmisistä.

Ja niitähän on melko paljon. Seurauksena on niin paljon naputtelua näppäimistöllä, että Jussin sormien nivelet turpoavat, eikä hän pysty kirjoittamaan. Silloinhan hän joutuu hankkimaan maksullisen sihteerin, joka kirjoittaa sanelusta. Ja sehän on pirun kallista. Toivottavasti Jussi ei joudu turvautumaan pikavippeihin. Ne on pirun kalliita maksaa takaisin. Tietysti äkkinäinen, niin kuin esmes minä voisi tuumia, että mitähän yhteistä Laajasalossa tapahtuneella onnettomuudella on Tampereella tapahtuneeseen murhapolttoon tai Päivi Lipposen harrastamaan ruumiilla ratsastamiseen, mutta minähän en tavallisena tyyppinä hahmota näitä suuria linjoja.

No sittenhän eräs kaveri vielä rupes meuhkaamaan, äärioikeiston (johon minäkin vissiin kuulun, vaikka jonkunlainen demari olen kai vieläkin) terroriteoista, jotka voidaan todistaa oikeaksi sillä perusteella, että niitä on niin paljon ennustettu, vaikkei niitä ole tapahtunutkaan. Tähänhän minä en voi oikeastaan sanoa mitään vastaan. Saattaa olla totta hyvinkin. Minä en meinaten pysty millään todistamaan sitä, etteikö hommalainen ampunut Kennedyä ja Martin Luther Kingiä. En pysty todistamaan sitäkään, etteikö Homma suunnittelisi tälläkin hetkellä laajaa terrori-iskujen sarjaa, joka ulottuu Hangosta Nuorgamiin. Pirustako senkään tietää, etteikö Homma ole junaillut tätä uutta Koreoitten kärhämää. Sillähän saadaan maailman katse käännettyä muualle, että me päästään heittämään kivi vastaanottokeskuksen ikkunasta sisään. Minä ymmärrän ilman muuta sen, että me hommalaiset ollaan terroristeja, koska joku epäilee meidän olevan terroristeja. Se, että näyttöä ei ole, on vain jaarittelua. Perkeleen suurin juoni on se, että hän kieltää olemassaolonsa.

Sitä minä vähän ihmettelen, että toi kaveri puhui taistelukaasujen heittämisestä homokulkueeseen. Näin itsekseni, kieltämättä hieman tyhmänä, tuumin että milläs se kyynelkaasu muuttuu yhtä-äkkiä sariiniksi tai VX:ksi, mutta kun tarkemmin mietin, niin enhän minä siitä varma voi olla. Palvelin meinaan itse aikanaan kenttätykistössä, jossa ei noitten kaasujen kanssa niin paljoa pelattu, mitä nyt se kaasunaamaritesti puolijoukkueteltassa. Kyynelkaasuahan se oli sekin. Ehkäpä toi kirjoittaja on palvellut noissa kaasusuojeluyksiköissä ja tietää paremmin. Mitäs minä tyhmä tykkimies nillittämään asiasta, josta en mitään tiedä.

No sittenhän siinä välissä se Päivikin palasi linjoille ja pyyteli anteeksi. Tietysti omalla tavallaan. Hän totesi että ”Vastustan edelleen rasismia ja eriarvoisuutta. Käsitykseni siitä, että ihmiset jakavat huoleni kansakunnan tilasta ja rasismin vahvistumisesta, on saanut tukea.”

Anskumä hetken mietin. Siis Päivi on saanut tukea sille, että suomalaiset voi todeta terroristeiksi ihan mutu-tuntumalla? Tätä täytyy miettiä varmaan vielä. Ehkäpä poltella samalla perstupakit.

No sittenhän asiaa kommentoi myös valtamedia. Iltalehti totesi poliisin sanoneen, että Tampereen tuhopoltto meni pieleen. Äkkinäisenä mietin, että missäs vaiheessa se murhapoltto tuhopoltoksi muuttui, mutta kyseessä lienee taas tämä uuskieli. Nähtävästi pian todetaan, että tänä vuonna Porvoossa tapahtunut kolmen suomalaismiehen teloitus olikin aseen hallussapitoluparajoitteisen etnispositiivisen henkilön ampumaradan ulkopuolella tapahtunut pieleen mennyt pistooliammuntaharjoitus.
Helsingin Sanomatkin puuttui asiaan ja totesi, että tulta nurkkiin pistänyt kaveri on sosiaalinen, huumorintajuinen, monen tuntema ja aktiivinen. Näin äkkiseltään tuumin, että kun kaverilla on noin paljon hyviä ominaisuuksia, ja se silti toimii tolla lailla, niin Luoja säästäköön minua kohtaamasta epäsosiaalista, huumorintajutonta, harvan tuntemaa ja passiivista miestä. Vaan saattaa olla, että läärään turhasta, ja nuo pahat ominaisuudet liittyvät vain han-suomalaisuuteen, ja sosiaalisuus ja huumorintajuisuus ovat selkeästi lieventäviä asianhaaroja. Saattaa olla. Piru vie, kun ei tiedä. Kun joku kertois ja selvittäis. Saattaahan se olla, että jos meikäläistä ammuttais naulapyssyllä kämmenestä läpi, niin se tekis vähemmän kipeää, jos ampujana olis huumorintajuinen mies.

Niin että kun olen tätä muutaman perstupakin verran tuumaillut, niin pakkohan minun on myöntää, että ei asia vielä tässä vaiheessa täysin hahmotu. Sen nyt sentään ymmärrän, että tässä asiassa (niin kuin niin monessa muussakin) on suurin mörkö semmonen suomalainen ihminen, joka ei suostu itseinho-orgioihin.

Ja minähän kuulun niihin. Minua voi myös haukkua kansallismieliseksi, blogikirjoittajaksi, netsiksi, huitsinnevadalaiseksi, halla-aholaiseksi, hommalaiseksi, kivivuorelaiseksi sosialidemokraatiksi, lihansyöjäksi, tupakinpolttajaksi, oikeakätiseksi ja ______________ (lisää itse).

Joten kaiken varalta minun täytynee todeta: Olen varmaankin tehnyt jotain pahaa. En ole varma, mitä pahaa olen tehnyt, mutta olen pahoillani, pyydän anteeksi, enkä tee sitä enää koskaan.

LYHYESTI 251110

mua puri raatokärpänen

mut miksi suremaan

jo kauan sitten lääkkeen löysin

siihen puremaan

alla halvan jeesustelun

onnellisten tähtien

oon besserwisseröinyt ahkerasti

siitä lähtien

PIKAKURSSI TIEDOSTAVAKSI HENKILÖKSI

Tässä matkan varrella olen törmännyt usein ns. tiedostavien ihmisten mielipidekirjoituksiin (joita tosin hyvin usein julkaistaan termin ”uutinen” alla). Hyvässä tiedostavassa kirjoituksessa on yleensä muutamia perusosioita eli:

1. Annetaan tiettyä faktatietoa ja väitetään että ns. ei-tiedostavilla ihmisillä ei ole faktat hallussa.

2. Esitetään väite, jota ei saa kyseenalaistaa, eikä sitä näin ollen tarvitse perustellakaan.

3. Syyllistetään suomalaisia ja suomalaista yhteiskuntaa.

4. Esitetään vaatimus. Tärkeää on esittää vaatimuksessa mitä, sen sijaan miten ja miksi eivät ole olennaisia kysymyksiä.

Aina valppaan Mediaseurannan kautta törmäsin taas kerran tällaiseen kirjoitukseen, ja suosittelen sen lukemista eritoten sellaisille henkilöille, jotka harkitsevat tunnustautumista tiedostavaksi yksilöksi. Kirjoituksen on tehnyt Opettaja-lehteen Hannu Laaksola, ja sen nimi on Jokaisen koulun oltava monikulttuurinen. Tämä kirjoitus sisältää kaikki hyvän tiedostavan kirjoituksen osiot, ja sitä voi käyttää eräänlaisena tiedostavuuden perusmittana.

Kirjoituksen alussa Laaksola tarjoaa tietynlaista faktatietoa, jossa hän syyttää ns. maahanmuuttokriittistä keskustelua näin: ”Siinä on tietoisesti unohdettu, että maahan muuttaa ihmisiä monista syistä. Esimerkiksi työperäinen maahanmuutto ja turvapaikanhakijat sekoitetaan helposti, ja siirtolaiset, paluumuuttajat ja pakolaiset niputetaan yhteen.”

Tuttu ja miljoona kertaa toistettu sanonta, johon on hyvä turvata. Laaksola on kieltämättä oikeassa siitä, että asioita sekoitetaan. Tosin hän jättää ilmoittamatta, että sekoittuminen tapahtuu ns. tiedostavien ihmisten päissä, ja he jaksavatkin perustella humanitaarista maahanmuuttoa sillä, että Fazer 1800-luvulla jne. Sanotaanko vaikkapa Hommaforumilla osataan erottaa oikein hyvin se, ketkä tulevat töihin ja ketkä tienaamaan diskorahaa.

Seuraavaksi Laaksola esittää väitteen: Maahanmuuttajakeskustelussa pitäisi muistaa, että Suomi tarvitsee monikulttuurisuutta ja maahanmuuttajia, työvoimaa ulkomailta. Erinomaista tiedostamista, ja plussana siitä on se, että perusteluja ei tarvita, asian toteaminen riittää. Vielä erikoismaininta siitä, että Laaksola ei vetoa työvoimapulaan, koska sehän on jäänyt suutariksi jo turhan monta kertaa. Aikaansa seuraavana hän vain toteaa asian olevan näin. Kylmästi ja perustelematta.

Täytyy nostaa hattua Laaksolan vakaalle uskolle, sillä sehän menee tavallaan ohi muinaisista epäjumalten palvojistakin. Muinainen Moolokin palvelijakin varmaan jollain tavoin perusteli hurjat uhritapansa, vaikkapa niin, että ”Pakkohan meidän on tunkea lisää porukkaa Moolokille poltettavaksi, koska jos me ei näin tehdä, Moolok pian suuttuu, ja sitten meillä menee asiat vituralleen aina tästä hetkestä kuudenteen polveen”. Nykyiset epäjumalanpalvelijat eivät tarvitse perusteita.

Sitten Laaksola siirtyy syyllistämiseen:

Suurimpia esteitä maahanmuuttajien työllistymiselle on suomen ja ruotsin kielen taitojen vajavaisuus. Ongelma ratkeaa ainoastaan koulutuksen avulla. Nykyinen maahanmuuttajien kielikoulutus on kuitenkin liian sirpaleista. Kotouttamisohjelmien kielikurssit eivät anna riittävää kielitaitoa eivätkä motivoi riittävästi. Myös perus- ja keskiasteen koulutuksessa maahanmuuttajakoulutusta pitäisi ehkä miettiä vielä uudelleen.

Koulu on avainasemassa, kun maahanmuuttajat halutaan osaksi yhteiskuntaa. Helsingin yliopiston opettajankoulutuslaitoksen tutkijan Anna-Leena Riitaojan mielestä nykykoulussa kuitenkin maahanmuuttajia pyritään kasvattamaan määrittelemättömään suomalaisuuteen. Siitä seuraa ongelmia. Moninaisuuden tuomia mahdollisuuksia ei myöskään tunneta.

Eli esmes erään jo kaksikymmentä vuotta kestäneen ja pahasti reisille menneen yhteiskunnallisen kokeilun epäonnistumisen syy on se, että suomalaiset eivät vaan tajua, ja ratkaisuna tietysti lisää resursseja (lue: rahaa) tähän yhteiskunnalliseen kokeiluun. Sanoisin, että tämä on erinomaista tiedostamista. Määrittelemättömään suomalaisuuteen vetoamisesta tietysti pluspisteet.

Ja tämän jälkeen Laaksola tietysti esittää vaatimuksen: Jokaisen suomalaisen koulun ja oppilaitoksen pitäisi olla monikulttuurinen, onpa oppilaiden joukossa maahanmuuttajia tai ei. Ja jokaisen koulun pitäisi nähdä maahanmuuttajat osana suomalaisuutta, muuten koulu vahvistaa kahtiajakoa ja kasvattaa näkemään vain eroavaisuuksia.

Erinomainen tiedostava vaatimus, ja vielä bonuspisteillä & tammenlehvillä, sillä nähdäkseni Laaksola keksi ihan oikeasti jotain uutta. Ei siis riitä, että nykyisiä monikulttuurisia kouluja ylistetään ja niistä lapsiaan pois ottavia suomalaisia vanhempia syyllistetään, vaan sanotaanko jossain Hornanperseessä sijaitseva ala-aste, joitten oppilasaines on sataprosenttisesti han-suomalaista, on myös muutettava jotenkin monikulttuuriseksi.

Erinomaisena tiedostavana yksilönä Laaksola toteaa painokkaasti, että mitä, mutta jättää kysymyksen miten hyvin hämäräksi. Kuinka Hornanperseen ala-asteella toimitaan? Riittääkö, että koulu julistautuu virallisesti monikulttuuriseksi ja muuttaa nimensä Hornanperseen monikulttuuriseksi ala-asteeksi? Vai täytyykö tuntikehystä muuttaa? Opetellaanko mahdollisesti vaikkapa Koraania alkuperäiskielellä? Vietetäänkö vieraita juhlia, niin kuin vaikka sitä aasialaista juhlaa, jossa tökitään jakovaimia poskien läpi? Neulotaanko käsityötunneilla tytöille ikiomat burkhat?

Ja mitä oppitunteja sitten rajoitetaan? Tuntimääräähän ei saa nostaa. Vähennetäänkö matematiikan ja äidinkielen tunteja? Tai liikuntaa ja biologiaa? Ja mikäli kouluun on palkattava Laaksolan mainostama maahanmuuttajopettaja, kestääkö koulun budjetti, vai joutuuko joku muista opettajista lähtemään kortistoon? Kuinka lapsille perustellaan uusi lukujärjestys? Voiko monikulttuurisuudesta jäädä luokalle? Voidaanko lapsi ottaa huostaan, jos lapsen vanhemmat kieltävät monikulttuurikoulutuksen?

Paljon jäi kysymyksiä vastaamatta. Mutta sehän kuuluu oikeaoppiseen tiedostavaan kirjoittamiseen. Oikeaoppinen tiedostava kirjoitus tietysti herättää kysymyksiä, joskaan ei ehkä sellaisia, mitä kirjoittaja ajoi takaa.

Itselleni tuli mieleen pari kysymystä:

Onko suomalaisuus itsessään todellakin jotakin niin arvotonta, että kaikki muualta tuleva täytyy ottaa ilman muuta osaksi suomalaisuuttamme? Automaattisesti ja kyseenalaistamatta?

Mietin myös sitä, että Laaksolan vaatima jokaiseen suuntaan kumartava ja suomalaisille pyllistävä monikulttuurisuus on vain erään väestöryhmän poliittinen mielipide, eikä sitä ole sentään lasitettu lakiin. On suunnattoman surullista, mikäli nuorten koulukkaitten opetus perustuu vain poliittiseen oikeaoppisuuteen. Eikö koulun tehtävänä olisi kannustaa oppilasta lukemaan, tutkimaan, etsimään, löytämään, epäilemään, kyseenalaistamaan ja tätä kautta ehkä aikanaan kehittämään itse jotakin uutta, joka saattaisi olla fiksumpaa kuin aikaisempien sukupolvien saavutukset?

Laaksolan poliittisesti oikeaoppisessa ja valmiiksi petsatussa maailmassa ei kyseenalaistamiselle ole sijaa.

Jäljelle jäi vielä kysymys miksi?

Tässähän on kaksi vaihtoehtoa:

1. Laaksola ihan oikeasti uskoo siihen, mitä kirjoittaa.

2. Laaksola tietää, että monikulttuurisuususkontoa tunnustavalle tiedostavalle yksilölle ei riitä asian passiivinen hyväksyminen, vaan asiaa on aktiivisesti julistettava. Ja hän toimii sen mukaan. Muuten hän saattaisi muuttua epäilyttäväksi henkilöksi.

EETTISTÄ EVÄSTÄ ELI TEURASTETTU JOULUN TUNNELMA

Aloitan kirjoitukseni sillä, että annan glooriaa suomalaisille kaupunkivihreille. Asia vaatinee selitystä, sillä tästä suunnasta ei kunniaa vai mitä hemmetin rispektiä se nykyisin onkaan ole edellämainittuun suuntaan kovin usein osoitettu. No, olenhan minä tavannut muutaman semmoseksi tunnistettavan tuolla tunturissakin, ja ihan hyvinhän ne on pärjänneet. Tapaamiset ovat kyllä olleet vähäisiä, ja suurin osa varmaankin osaisi eksyä Helsingin keskuspuistoon. Mutta kumminkin, kumminkin.

Erityisesti annan positiivista palautetta suomalaisille kaupunkivihreille siitä, että he mitä varmimin tietävät, että poro on ihan oikea eläin, eikä pelkästään fiktiivinen hahmo, joka kuljettaa pukin pulkkaa klyyvari punaisena hehkuen. Porohan on itse asiassa eläimenä varsin tyhmä. Jos sitä pääsee lähietäisyydeltä katselemaan, huomaa että eihän siellä kallon sisällä mainittavasti ajatustoimintaa tapahdu. Vielä tyhmempi eläin on pohjoisnorjalainen rasvahäntälammas, mutta siitä ehkä joskus toiste.

Siis tähän mennessä kymmenen pistettä ja papukaijamerkki suomalaisille piipertäjille, varsinkin verrattuna englantilaisiin aateveljiinsä, jotka ovat nykäisseet, eh, porot nokkaansa aiheesta porot:

Jouluun valmistautuvan saarivaltion eläinaktivistit ovat olleet pöyristyneitä.

- Lidl tuhoaa joulun taian myymällä kuollutta poroa, sanoo aktivisti Justin Kerswell.

Lidlin liikkeissä on ollut myynnissä siperialaista poroa pihveinä. Tuotetta on mainostettu ketjun luksuselintarvikkeena.

- Ajatus siitä, että Petteri Punakuono on teurastettu ja leikelty pihveiksi on vastenmielinen, sanoi eläinten eettistä kohtelua ajava järjestö.

Eli Englannissa tota vihreetä piiperrellään suuremmalla antaumuksella kuin Suomessa. Mutta mutta. Suomihan sijaitsee länsituulten vyöhykkeellä, joten lännestä päin tulee tänne kaikenlaista ryönää yhtä varmasti kuin kusi virtaa lautaa pitkin alaspäin. Sarjakuvaeettisin perustein tapahtuva lihansyönnin vastustaminen tulee taatusti tännekin. Hotelli Yrjöperskeles pyrkii seuraamaan aikaansa kuin hae laevoo, joten tässä lukijalle Eettiset Evästysohjeet päivitetyin perustein:


Poroa ei siis saa syödä, koska Petteri Punakuono (Rudolph the Red Nosed Reindeer):



Sikaa ei saa syödä, koska Putte Possu (Porky Pig):



Sianlihaa ei tietysti saa syödä muutenkaan, koska yleiset syyt:



Ankkaa ei saa syödä, koska Aku Ankka (Donald Duck):



Hanhea ei saa syödä, koska Hannu Hanhi (Gladstone Gander):



Sorsaa ei saa syödä, koska Repe Sorsa (Daffy Duck):



Jänistä ei saa syödä, koska Väiski Vemmelsääri (Bugs Bunny):



Hiiriä nyt ei pahemmin syödä muutenkaan, mutta hiirenloukutkin on tuhottava koska Mikki Hiiri (Mickey Mouse):



Lehmää ei saa syödä, koska Heluna Ammu (Clarabelle Cow):



Hevosta ei saa syödä, koska Polle Koninkaulus (Horace Horsecollar):



Hirveä ei saa syödä, koska Lumpy:



Karhua ei saa syödä, koska Jogi-karhu (The Yogi Bear):



On melko epätodennäköistä, että tällä blogilla on lukijoita Itä-Aasiassa, mutta varoittelenpahan kumminkin kaiken varalta, että koiraa ei saa syödä, koska Idefix:



Kaiken varalta lähetän varoitusviestin myös Amazonilla ja Papualla asuville kannibaaliheimoille. Ihmistä ei saa syödä, koska Kake:



Tuonne pervoilupuolelle lähetän vielä muistutuksen, että paskaa ei saa syödä, koska Mr. Hankey:



Tosin sitä saa tietääkseni vielä suoltaa ulospäin niin alemmasta kuin ylemmästä rööristä. Tässä eettisiä evästysohjeita näin pähkinänkuoressa. Mikäli listaa rupeaisi tekemään huolella, joutuisi varmaankin toteamaan, että ainoa eettinen jouluruoka on soijarouhe ja biodynaaminen parsa, ja äkkinäiselle voisi tästä tulla tunne, että nyt jäi kyllä joulun tunnelmasta jotain puuttumaan.

Mutta ei hätää, puuttuvan aukon voi täyttää täysin eettisellä, lihattomalla ja rasvattomalla viljatuotteella Koskenkorva (The ear medicine of Antti Koskinen):



Jota tuotetta suosittelisin runsain määrin mm. englantilaisille piipertäjille. Sitä kun pari pulloa nykäisee, niin alkaa helpottaa pahin poroangsti. Hyvää joulun odotusta kaikille täältä Hotelli Yrjöperskeleen höyryävien liha- ja makkarapatojen ääreltä.

KANNATTAMINEN KIELLETTY

Tämmösenä tavallisena, älyllisesti rajoittuneena ja suoraan sanoen hieman törppönä perusyrjönä on oikeastaan melkoisen mukavaa elää. Meinaan, kun tietää, ettei tiedä kaikkea kaikesta tai ei oikeastaan mistään mitään, kohtaa päivittäin oppimisen ja löytämisen riemun. Jos vertaa elämääni esmes sopivan yhteiskunnallisen akateemisen koulutuksen saaneeseen viralliseen viisaaseen on mulla varmasti paljon mukavampaa, sillä virallisen viisas on jo valmiiksi analysoinut maailman halki ja puhki ja hän joutuu elämään valmiissa, selitetyssä, yllätyksettömässä ja sitä kautta tolkuttoman tylsässä maailmassa. Ehkä hän saa kicksejä tyhmempien halveksimisesta, mutta kaipa siihenkin aikanaan kyllästyy.

Perustörppönä minulle opetettiin eilen Suomen vaalijärjestelmästä asioita, joita en ennen hoksannutkaan. Eli Timo Soinia saa äänestää vain Uudellamaalla. Koska tämä on fakta, on selvää, että esim. Jussi Halla-ahoa ei kannata äänestää Helsingissä, James Hirvisaarta ei kannata äänestää Hämeen vaalipiirissä, Juho Eerolaa ei kannata äänestää Kymen vaalipiirissä ja kyllähän vaikutus ulottuu myös persujen ulkopuolelle eli suotta sitä äänestää vaikkapa Jari Leinoa Tampereella tai Ari Laaksoa Kokkolassa. Riipasee vähän, mutta minkäs asialle voit.

Vaan jokainen päivä tuo uutta oppimisen riemua. Tänä päivänä opin (kiitos Roope), että käsitykseni vaalikamppailusta on ollut väärä. Minä – höhlä – luulin, että sitä voi käydä mm. näin:

Olen Pertti Perttinen Turuust. Minä olen näistä asioista vakaasti tätä mieltä, ja jos minut valitaan eduskuntaan, aion ajaa näitä asioita ihan tosissani. Naapurimaakunnissa on ehdokkaana porukkaa, jotka ovat kanssani samoilla linjoilla. Erityisesti haluaisin mainita Pörrösen Pirkitan Tampereelta, Antinjuntin Anttipentin Kurikasta, Mustosen Markun Jyväskylästä, Simpauttajaisen Velmun Lieksasta ja Sörsselssönin Bengtin Porvoosta. Ne ovat samoilla linjoilla kanssani, ja ovat muutenkin kertakaikkisen tolkun väkeä. Niin että suosittelenpa vahvasti äänestämään heitä, jos hyviä ehdokkaita vailla satutte siellä päin olemaan.
Ja näinhän sitä on ymmärtääkseni käyty, eikä asiassa ole ollut mutisemista. En minä ole koskaan semmosta kuullut. Vaan sitä kun on yksinkertainen, niin tuppaa aina silloin tällöin olemaan väärässä. Näin ei saakaan tehdä. Jussi Halla-aho teki näin, mutta teko olikin tuomittava. Näin sanoi meille kansanedustaja Antti Vuolanne, ja Vuolannettahan tulee uskoa, koska hän on:

a) kansanedustaja (virallisesti älykäs)

b) demari (2 x virallisesti älykäs)

c) ei missään nimessä ns. halla-aholainen (3 x virallisesti älykäs)

Vuolanne hämmästelee perussuomalaisten helsinkiläisen eduskuntavaaliehdokkaan Jussi Halla-ahon suosituksia äänestää sellaisia perussuomalaisten muiden vaalipiirien ehdokkaita, joiden mielipiteet ja ohjelmat ovat mahdollisimman lähellä hänen omiaan.

Tästähän ei ole mitään mutisemista, Halla-ahon menettelytapa on ilman muuta tuomittavaa, koska a + b + c, niin että turpa umpeen siellä sivummalla. Vuolanne keksi tämän, nyt tarvitaan hieman hautumisaikaa ja parin viikon sisällä törmäämme seuraavanlaiseen lööppiin:



Mutta tyhmäkin ihminen voi tietysti miettiä sitä, että miksi tämä on tuomittavaa. Vuolannehan mainitsi jotain äärioikeistolaisuudesta, mutta sehän vakavasti otettavan tiedostavan poliitikon on pakko muutenkin mainita, että hän olisi vakavasti otettava tiedostava poliitikko. Eli kyse on vähän samasta, kun puhuja rykii kevyesti selvittääkseen kurkkuaan tai vakauksellinen uskonmies tekee tiettyjä rituaaleja, mm. huitoo käsiään tietyssä järjestyksessä karkottaakseen hänen puurolautaselleen tunkevaa demonia takaisin helvettiin.

Eli ei se tästä todellisesta tai kuvitellusta äärioikeistolaisuudesta varmaankaan kiinni ole. Voisikohan kyseessä olla tämä SDP:n uudistuminen? Siirrytään lopultakin pois Forssan taisteluhaudoista. Joukkovoima, yhteisöllisyys ja solidaarisuus sucks ja se on muutenkin so last century. Nyt ollaan individualisteja kaikki. Kaverille ei jätetä, ei niin kerta kaikkiaan. Hädässä ystävä säälimättä, kädestä irti tempoo kättä.

Näin sen täytyy mennä. Vaan mitenkäs sitä oikeaoppista vaalikamppailua sitten käytäisiin? Voisiko se mennä näin?



Tai ehkä näin?



Vai olisko näin?



Jotenkin tälleen tää touhu menee nykyaikana, ja hittoakos siitä tämmönen tyhmä sen enempää avautumaan. Jos olis fiksumpi, saattaisi tuumia, että Vuolanteen avautuminen johtui siitä, että Halla-aho on osoittanut kannatusta Vuolanteen kanssa samassa Satakunnan vaalipiirissä persujen ehdokkaana olevalle Ari Jaloselle, joka saattaa piruvie vaikka pudottaa Vuolanteen eduskunnasta pois, mutta kun en fiksu ole, niin pois se minusta.

NE JYRÄS MEITÄN

Rintamalla tykkien jylinä oli hiljennyt ja pöly alkoi laskeutua. Hommasotilaat nousivat juoksuhaudoista, ihmettelivät hiljaisuutta ja puistelivat hiekat lakeistaan. Vain muutamia hetkiä aikaisemmin taistelu oltiin nähty toivottomaksi ja antautumiskäsky eteni pitkin rintamaa. Hommasotilaat odottivat, että kukkakypäräiset viholliset tulisivat vangitsemaan heidät.

…hävittiin, pojat… meiltä kun loppu ruuti…

Aikaisemmin samana päivänä, marraskuun kolmantenatoista armon vuonna 2010, tarkalleen klo 14.16 oli vihollinen ampunut kaikkiin viestintäverkkoihin psykologisen aseen, joka vei taistelutahdon ja muutti hommasotilaitten kasvot jäisen kauhun jähmettämiksi naamareiksi:

Timo Soinia voi äänestää vain Uudellamaalla.

Katastrofin laajuus oli selvillä kokonaisuudessaan vain esimiesten keskuudessa, mutta juoksuhaudoissa kyykkiville hommasotilaille ei jäänyt epäilystä tilanteen toivottomuudesta. Ei kenenkään-maalle kyhätty miinoitus, joka oli tehty nyrkkipajatasoisista Octavius-, Perskeles- ja Kullervotyyppisistä kielletyistä henkilöblogimiinoista oli räjähtänyt itsestään jättäen jäljelle vain joitain savuavia johdonpätkiä.

Myös raskaampi kalusto kuten 155 K Halla-aho, 130 K Lahtinen ja 122 H Hirvisaari oli poissa pelistä. Suuntauslaitteet olivat muuttuneet puuroksi, ja ammushuolto oli lakannut toimimasta. Vihollinen oli ollut voimakas, ovela ja sitkeä, ja sen viimeinen isku oli murtanut hommajoukkojen taistelutahdon.

Vanhala lorotti pönikästä kenttäpulloonsa viimeiset hommakiljun rippeet:

- Vähän ääriainesten aaltoja, khi-hi-hi.

Salo: Ei tullu siitäkään simasta Suomen kansallisjuomaa.

Määttä: Välikö hällä. Loppuupa kumminkin tämä koohotus.

Honkajoki: Heikot sortuu elon tiellä ja jätkä siinä sivussa.

Keskinäinen naljailu ei voinut peittää epävarmuutta tulevaisuudesta ja jäytävää pelkoa. Kukkahattujen armottomuus oli sodan aikana tullut tunnetuksi. Hommaupseerit tiesivät kohtalonsa varmuudella, alempiarvoiset elättivät vielä jonkinlaista toivoa, mutta tiesivät, että kukkahattujen valta perustui täydelle mielivallalle. Kukkahattujen viimeisimmän hyökkäyksen julmuus, ja kaiken toivon riistävä ylivoimaisuus jyskytti vieläkin heidän päässään:

Timo Soinia voi äänestää vain Uudellamaalla.

Silti miehet pyrkivät nuotion äärellä tunnelmaa nostattavaan rupatteluun. Honkajoki kaivoi taskustaan muistitikun ja heitti sen Vanhalalle:

- Pistä, Priha nuotioon. Siinä oli jotain bloggeria varten, mutta minä olen kadottanut johtoajatuksen.

Vanhala: Olis ny vielä se kakskakkonenkin, khihihi…

Honkajoki: Hjaaha. Mutta kun se perkeleen kukkahattu, anteeks tiedostava kansalainen pääsi sinne aseman sivuun… Siinä minä kärsin tämän sodan raskaimman tappion.

Vanhala: Viherdemlalaisten Neuvostojen Liitto voitti, mutta hyvänä kakkosena tuli maaliin pieni ja sisukas Homma.

Kaukana metsässä istui vänrikki Jalovaara. Hän istahti mättäälle ja painoi päänsä käsiinsä. Mielessä liikkui vain yksi ajatus, aina uudelleen ja uudelleen... Timo Soinia voi äänestää vain Uudellamaalla. Timo Soinia voi äänestää vain Uudellamaalla. Timo Soinia voi äänestää vain Uudellamaalla.

Silmäluomet kostuivat. Pitkän aikaa puri Jalovaara hampaitaan yhteen koettaen terästäytyä. Mutta hartiat alkoivat nytkähdellä, ja katkera, väkivaltainen miehen itku vavisutti häntä:


- Me kuulimme… saimme kuulla… Homma on kuollut… ja sen… ahoja peittävi halla… halla…

*
*
*

Lisäys 14.11.2010:

Vihollinen on osoittanut sen verran armoa, että on vetänyt psykologisen aseensa pois viestintäverkoista. Kiitos viholliselle siitä, tää on muutenkin ollut niin vaikeaa kestää. Viestintäverkoissa on psykologisista aseista jäljellä enää säteilymittaustulokset, jotka näkyy tuossa kuvassa. Kuvahan suurenee klikkaamalla:



Hotelli Yrjöperskeleen respan henkilökunnalla on myös hallussaan valokuva juuri räjähtävästä psykologisesta aseesta. Muistutamme, että tämä ei ole lasten eikä herkkähermoisten katseltavaa:

RIKOLLISTA IDENTITEETTIÄ

Törmäsin hiljattain uutiseen, joka liittyy kovasti oman alaani. Uutisen mukaan lastensuojelun asiantuntijoiksi nimetyt akatemiatutkija Timo Harrikari ja valtiotieteen tohtori Elina Pekkarinen vaativat Ylen esittämän Kakola-ohjelman lopettamista. Ohjelmassahan on kuusi alaikäistä aloittelevaa kriminaalia, joita pidetään jonkin aikaa noin niinkun leikisti vangittuna Kakolassa.

Sinä mielessä olen näitten lukeneitten tyyppien kanssa samaa mieltä, että yleensäkin tämmöset tosi-tv:t ovat harvinaisen turhia, ja ilmankin pärjättäisiin vallan hyvin. Aiheesta riippumatta ne tarjoavat tirkistelymahdollisuuden ihmisille, jotka tykkäävät kyttäillä ja juoruta. Lisäksi näihin ohjelmiin pitää keksiä aina uusia ja edellistä höhlämpiä aiheita. Seuraava formaatti on varmaan kymmenosainen sarja kahden kilpakumppanin valmistautumisesta yhdistettyihin nenänkaivelun ja käteenvedon Suomenmestaruuskisoihin elokuussa 2011.

Vaan muuten olenkin sitten näitten asiantuntijoitten kanssa vahvasti eri mieltä. Tämmöinen Kakola-projekti olisi vallan paikallaan, mutta sitä ei tarvitsisi kuvata, ja sieltä ei pääsisi pois, silloin kun haluaa. Silloin näille aloitteleville kriminaaleille, jotka pääosin laitoksista tulevat, saattaisi jopa valjeta, että teoilla todellakin voi olla seuraamuksensa.

Lastensuojeluhan toimii tällä hetkellä juuri niitten oppien mukaan, joita nämä äsken mainitut lastensuojelun ammattilaiset vaativat. Nuorille on varattu valmiiksi uhristatus, eikä heitä pidetä vastuullisina omista teoistaan. Varsinkaan heidän rikostensa vaikutus rikoksen kohteisiin on täysin lapsipuolen asiassa. Lastensuojelu hoitaa nuorta, joka on valmiiksi uhri, ei nuoren uhreja.

Juuri näin esmes tämä Harrikari haluaa että edelleenkin toimitaan, ja hän on kovasti huolissaan toiminnan muuttumisesta johonkin muuhun suuntaan:

Harrikari on huolissaan Kakolassakin näkyvässä rikollisuuden vastuuttamisesta yksilölle siten, että yhteiskuntapoliittiset rakenteet ja lapsiperheiden murentuva asema jäävät piiloon.

Niin. Harrikari on huolissaan rikollisuuden vastuuttamista yksilölle. Asiastahan voi kirjoittaa vaikka kuusitoista tohtorinväitöskirjaa, mutta se ei muuta sitä tosiasiaa, että rikoksen tekee aina ihminen eikä yhteiskuntapoliittinen rakenne. Minulla ei ole aiheesta kirjoitettuna ensimmäistäkään väitöskirjaa, mutta sen olen pitkän kokemuksen perusteella pannut merkille, että jos ihminen haluaa elää elämäänsä kusipäänä, niin hän sen tekee. Täysin riippumatta siitä, minkälaisesta perhetaustasta hän tulee. Kaikki laitoksiin sijoitetut nuoret eivät suinkaan tule Itä-Helsinkiläisistä päihdeongelmaisista perheistä.

Harrikari toteaa: ”tämmöisillä ohjelmilla ja tämmöisillä rangaistuksilla saatetaan vahvistaa rikollisen identiteetin leimaa.” Itse en olisi asiasta niin varma. Sen sijaan sellaiselle ihmiselle, joka tieten tahtoen haluaa elää rikollisena, on aina vain hoivaavammaksi muuttuva lastensuojelu kuin sähköä nallissa. Nuori oppii, että hän on maailman keskipiste, hänen pahaa oloaan setvii hänen kanssaan aina enemmän naisvaltaistuva henkilökunta, joka keskittyy (annettujen ohjeitten mukaan) häneen uhrina, jota tulee auttaa. Hänen omien tekojensa seuraamuksiin ei puututa. Hänen sählättyään henkilökunta kuskaa hänen autolla oikeuteen ja sieltä pois, ja hän nimenomaan laitosuransa aikana pääsee aina pois. Hänelle saattaa ropsahtaa ehdollista vankeutta, mutta koska sillä ei ole välitöntä vaikutusta, sillä ei ole vaikutusta ollenkaan.

Hän oppii myös nopeasti, että henkilökuntaa kohtaan voi esittää kaikenlaisia syytöksiä, aivan hatusta keksittynä, ja ne töngitään persjuuria myöten, ettei vain nuoren lainmukaisia tai itse kuviteltuja oikeuksia ei rikottaisi. Näin hän oppii, että hänen sanansa on niin tärkeä, että hän voi pistää halutessaan kokonaisen laitoksen sekaisin. Hän oppii yleensäkin, että virkakoneisto ja yhteiskunta on häntä ja vain häntä varten. Hän ei ole syyllinen tekosiinsa, syyllinen on joku tai jokin toinen. En tiedä, kasvattaako tämä ”rikollista identiteettiä”, mutta siinä ainakin oppii, että tyyppi voi tehdä mitä lystää, eikä seuraamuksia tule.

Tämä näin, koska lastensuojelujärjestelmämme toimii pitkälti juuri niin kuin Harrikari haluaa. Rikollisuutta ei voi, eikä saa vastuuttaa yksilölle. Ikävä idea jutussa on tietysti se, että lopulta rikokset vastuutetaan yksilölle, ja nuori uhrimme lähtee istumaan pitkää kakkua, kun ehdolliset laitetaan lopulta täytäntöön. Tästä olen kirjoittanut jutussa ”Ehdollisista tuomioista”.

Koska minulla ei ole tohtorinpapereita, minulla ei ole tietenkään oikeutta tehdä johtopäätöksiä. Mutta on minulla sentään oikeus esittää kysymyksiä. Joskus 1960 – 1970-lukujen vaihteessa alkoi päästä päättäjän asemiin ihmiset, joitten mielestä autoritäärinen kasvatusmalli ja tiukka sääntöjen noudattaminen eivät palvele kenenkään etuja. Samaan aikaan, yllättäen, alkoi tämä nuoriso-ongelma. Sitten nuoriso-ongelma pikkuhiljaa paheni. Johon nähtiin ratkaisuna se, että kuvioita vielä löysemmälle vaan. Ja nuoriso-ongelma paheni vaan jne.

Voisiko näillä kahdella asialla olla jotain tekemistä keskenään?

Yksi lause pisti erikoisesti silmään:

Harrikari katsoo, että Kakola on yksi esimerkki amerikkalaisen kriminaalipolitiikan tunkeutumisesta suomalaiseen lapsia ja nuoria koskevaan yhteiskuntapolitiikkaan; pelottelun käytännöt leviävät lastensuojelualueelle. Hän kertoo, että ohjelmaformaatti muistuttaa Yhdysvalloissa käytettyä pelottelumenetelmää.

Jep. Niin muistuttaa. Amerikoissahan on viety aloittelevia kriminaaleja elinkautisvankien pitämille oppitunneille, joissa vangit ovat pelotelleet nulikoilta paskat housuun, ja yllättävän moni on alkanut elää ihmisiksi. Vaan tässä tapauksessa tulipalo lienee väärin sammutettu. Ongelman ydin lienee se, että Harrikaria ei miellytä se, että tänne tulee jotain Amerikasta. Koska hän on lastensuojelun ammattilainen, hänen tulee tietää se, että tossa rajan itäpuolella näissä hommissa pelottelu taidetaan myös varsin hyvin, ja mikäli se ei auta, niin toisenlaiset lääkkeet löytyvät vieläkin. Lieneekö sitten niin, että jenkkipamppu tekee kipeää ja venäläinen pamppu kasvattaa.

Muuten, näillä kuudella pojalla, jotka ohjelmaan ovat menneet, saattaa olla selviytymisen mahdollisuuksia. Ihan siksi, että he ovat lähteneet yrittämään. Ne astetta kovemmat jätkät eivät vapaaehtoisesti lukkojen taakse lähde, eivät edes leikillään. Heistä kehkeytyykin sitten ammattirikollisia. Joita laitostemme asukeista tulee varsin vähän. Sen sijaan taparikollisia ja ammattikiinnijääjiä tulee enemmän.

PÄIVITTELYÄ RASISTISESTA LOHJASTA

Hotelli Yrjöperskeleen respan henkilökunta törmäsi mainion Hommaforumin kautta siihen suomalaiseen hirvittävään rasistiseen todellisuuteen, joka tiettyjä suomalaisia hirvittää, koska he pelkäävät, että ne ihmiset maailmalla, joilla ei ole harmainta aavistusta siitä, mikä Suomi on, saattaisivat pitää Suomea rasistisena maana. Kysehän on siis Lohjan kaupungille ehdotetusta sloganista.



On nimittäin kuulunut ääniä, että slogan on rasistinen. Eräs Matti Tukiainenkin on asiasta ollut pahalla päällä, ja tokihan meistä jokainen tietää, kuka Matti Tukiainen on. Ennen kuin Hotelli Yrjöperskeleen respan henkilökunta kommentoi asiaa itse, kysytäänpä asiaa tähtilaiva Enterprisen kapteenilta Jean-Luc Picardilta:



Kiitos, Jean-Luc. Mutta tulee kumminkin muistaa, että kapteeni Picard on ammattisotilas, joka ei välttämättä tajua asioihin liittyviä pikku nyansseja. Hän on myös science fiction-henkilö, joten hänen mielipidettään ei välttämättä tarvitse ottaa tosissaan.

Hotelli Yrjöperskeleen respan henkilökunta on tavattoman järkyttynyt Lohjan rasistisesta sloganista. Henkilökunta myös noudattaa suvaitsevaa nykysuomalaista linjaa. Eli Hotelli Yrjöperskeles ei sijaitse Lohjalla, eikä lähimaillakaan, mutta siitä huolimatta tungemme kärsämme oikein mielellämme toisten asioihin ja nuhtelemme Lohjalaisia.

Tässä oma esityksemme Lohjan uudeksi sloganiksi:

LOHJA: Somalien, gambialaisten, kongolaisten, venäläisten, virolaisten, kirgiisin näköisten suomea taitamattomien inkerinsuomalaisten, Helsingin Sanomien toimittajien, irakilaisten, afganistanilaisten, ennen kaikkea tanssiohjelmissa esiintyviä afgaaninaisia vihaavien afganistanilaisten, siitä asiasta suunsa kiinni pitävien ammatti- ja tapanillittäjien, suomalaisia vihaavien retoromaanien sekä muittenkin retoromaanien, jos suomalaisia vihaavia retoromaaneja ei löydy täikammallakaan ynnä färsaarelaisten sekä Huippuvuorella asustavien jääkarhujen ynnä niitten turkissa elävien täitten ja tietysti vielä kerran Helsingin Sanomien toimittajien ja kansallisuutensa kieltäneitten helsinkiläisten naistutkijoitten onneksi.

Niin ja sit tietysti niitten pesukoneitten, jotka teloitettiin sen Smedsin Tuntematon Sotilas-näytelmässä onneksi ja tietysti niitten naisten onneksi, jotka Kaapelitehtaalla olivat alasti ja örisivät ja törmäilivät toisiinsa ja tekivät näin taidetta ja myös niitten onneksi, jotka eivät sitä taidetta ymmärtäneet, mutta Jumala armahda heitä, sillä he ovat ymmärryksessään vähäosaisia.

Ja sit tietysti Gibraltarin apinoitten onneksi ja pakollisten kasvisruokapäivien onneksi ja tietysti tuulivoimaloitten onneksi ja sen toivon onneksi, että tuulivoimalassa tuulee aina, eikä tartteis olla hiilivoimalaa varavoimana, vaikka tosiasiassa tartteekin, mutta siis tietysti sen asian onneksi, ettei aina tarttee takertuu yksityiskohtiin jos asia tuntuu sillai muuten niinqu hyvältä.

Ja sit tietysti madagassien, borneolaisten, mongoolien, vermontilaisten, Amazonin intiaanien, Vanessa Redgraven, Jodie Fosterin, örkkien, hobittien, narnien ja centaurien onneksi, vaikka heitä tuskin Lohjalla on, mutta millä helvetin oikeudella tässä ruvetaan onnea jakamaan vain sataprosenttisesti todistetuille omille, saattahan niitä joskus Lohjalle tullakin, hävetkää perkeleet, jos osaatte.

Niin sit tietysti onnea kiinalaisille kuviouimahyppääjille, Vancouverin saaren länsipuolella eläville miekkavalaille, jokaiselle, joka opiskelee hankkenilla, ehdottomasti kaikille suomessa opiskeleville nigerialaisille sekä kaikille huippuosaajille ikään ja rotuun katsomatta ja niin, niitä rotujahan ei ollut ollenkaan, joten onnea myös sille.

Ja tietysti onnea niille muualta tulleille sankareille, jotka estävät 24/7-nojaamisturvaoperaatiollaan Helsingin steissin seinien romahtamisen, ja onnea liito-oravan paskakikkareille, niin ja kun siitä nyt puhe oli, niin onnea vihreille, demareille, vihreille nuorille, kepulle, vihreille naisille, vasemmistoliitolle, vihreille vanhoille, kokoomukselle, perus3mTT6xx… Cc89Qqöörk… (sori, ongelmia kirjoitusohjelmassa)… ja vielä kerran onnea vihreille naisille.

Ja jos nyt jossain Kanadan luoteisterritoriossa elävä arktinen sipavillahämähäkki ei vahingossa saanut onnentoivotusta, niin onnea sinnekinpäin vaan täältä Lohjalta.

Niin juu, ja onnea sit suomalaisillekin, mutta suurin varauksin.

Ja pitäähän se tuotemerkkikin sloganin kanssa olla. Kas tässä:




Ja sitten päälle jotain muuta. Ei slogania, vaan kansallislaulu. Nimittäin Udmurtian kansallislaulu. Harvoinpa olen kuullut näin kaunista kansallislaulua. Toivotaan, että Udmurtian kansa voi jossain vaiheessa laulaa tätä itsenäisyyspäivänsä kunniaksi. Vaikka he ovatkin sivistymätöntä kansaa, joka ei osaa hävetä itseään niin kuin tietyt valaistuneet suomalaiset. Youtube-lähetys on vähän katkonainen, mutta älkää antako sen haitata. Tuosta.