ERÄÄNLAINEN TALVITARINA

Elettiin vuotta 2018. Tammikuun 26. päivä oli vaihtumassa seuraavaan. Yksinäinen korppi nakotti männynlatvassa omilla tiluksillaan ja ihmetteli. Nythän oli keskiyö, eikä se ymmärtänyt, miksi yleensä yöaikaan tyhjänä oleva Örnätjärven Erämiesten metsästysmaja oli täyttynyt kymmenistä miehistä. Se pähkäili asiaa vähän aikaa ja tuumasi sitten, että asia ei liity siihen. Lensipähän kuitenkin parisataa metriä sivummalle. Kaiken varalta. Rääkäisi vielä mennessään kuin todetakseen, että kyllähän nää on mun maita, ettäs sen tiedätte.

Metsästysmajalle kokoontuneet miehet eivät olleet tulleet paikalle korpin takia. He kuuluivat Huitsinnevadan Suojelukaartiin. Suojelukaartin nimi oli tullut käyttöön jotenkin automaattisesti kaikkialla Suomessa. Sillä osoitettiin, että mennyt oli mennyttä. Paikalla oli sekä suojeluskuntalaisten ja punakaartilaisten jälkeläisiä, mutta nyt oltiin yhteisellä asialla. Suojelukaartissa oli jo kymmeniä tuhansia jäseniä.

Suojelukaarteja alettiin perustamaan kaikessa hiljaisuudessa vuoden 2014 jälkeen. Silloin eduskunta päätti kieltää niin perussuomalaisten kuin muutamien pienpuolueitten toiminnan ja puolueitten aktiivijäsenille annettiin pitkät vankeustuomiot kiihottamisesta kansanryhmää kohtaan. Samalla Suomi muutettiin osaksi Euroopan Liittovaltiota, maakunta-asemalla. Osana liittovaltiota Suomi joutui nopeasti ottamaan vastaan yli 300.000 maahanmuuttajaa, jotka tulivat Afrikasta ja Lähi-Idästä.

Kehitys niin Suomessa kuin muuallakin Euroopassa oli ollut samanlainen. Maahanmuuttajat eristäytyivät omille alueilleen, jossa viranomaisilla ei ollut minkäänlaista valtaa. Näin ollen näille alueille myönnettiin vuonna 2017, niin Suomessa kuin muuallakin Euroopassa erillishallintoalueen asema, johon yhteiskunnalla ei ollut varsinaisesti muuta osuutta kuin elatusvelvollisuus. Alueille muodostettiin oma ns. paikallissharia-lakiin perustuva hallinto, joka käytännössä tarkoitti alueilla vaikuttavan vahvimman rikollisryhmän näkemystä siitä, kuinka asioita hoidettiin. Valtio hoiti alueelle sähkön, veden ja sosiaalirahan. Kantaväestö muutti alueilta pois, ja tällä kertaa kantaväestöä sijoitettiin vastaanottokeskuksiin.

Näin oli käynyt Suomessakin. Suurimman taakan kantoivat Helsinki, Vantaa, Espoo, Tampere, Turku, Kuopio, Jyväskylä ja Oulu, mutta oman osansa oli joutunut kantamaan myös Huitsinnevadan lähin suurempi kaupunki Hömpstad. Hömpstadissa olivat Näljäkkälän ja Hembygdin asuinalueet muuttuneet erillishallintoalueiksi. Asiaa pahensi se, että näitten alueitten takana oli suomalaisten asuttama Huvilanmäen omakotitaloalue, joka oli motissa erillishallintoalueitten eristämänä. Kaikki tiet menivät sinne erillishallintoalueitten läpi, samoin kuin sähkö ja kunnallistekniikka. Näljäkkälää ja Hembygdiä hallitsevat tahot vaativat, että Huvilanmäen asukkaitten tulee alistua paikallissharia-lakiin tai muuttaa pois. Vaatimustaan painottaakseen he olivat katkaisseet Huvilanmäeltä sähkön ja veden.

Näin oli käynyt muissakin suomalaisissa kaupungeissa. Virallinen media ei kertonut asioista mitään, varsinkin mottiin jääneitten suomalaisalueitten ihmisiin kohdistuva terrori oli tabu. Mutta internet toimi edelleenkin. Asia oli tiedossa. Siksi nämäkin miehet olivat kerääntyneet Örnätjärven Erämiesten majalle. Heitä oli kaikista yhteiskuntaluokista. Nuoria ja vanhempia. Maistereita ja maanviljelijöitä. Postinkantajia ja yrittäjiä. Oikeistolaisia ja vasemmistolaisia. Lisänä oli myös kaksi Huitsinnevadassa jo pitkään asunutta venäläistä, Aleksandr Kaverinov ja Juri Blinov, jotka olivat jo aikaa sitten todenneet, että ei se tsuhna loppujen lopuksi yhtään hassumpi kaveri ole. Muonituspuolta miehille piti yllä pitkään Huitsinnevadassa asunut turkkilainen Mehmet, joka tuumi aina kun kysyttiin, että ihmisiks pitää elää, pärkkele, ja jos se ei muuten mene perille, niin sitten kättä pidemmällä.

Miesten asearsenaali oli varsin vakuuttava. Suomessa, tai Suomen maakunnassa vuonna 2015 ajettiin läpi Lex Sauri, jonka perusteella kaikki yksityiset aseet takavarikoitiin. Laki, ja varsinkin sen toteutus meni täysin reisille, sillä vain kymmenen prosenttia aseista päätyi viranomaisten haltuun. Ja koska aseita luvattomasti hallussa pitävät miehet totesivat, että tässähän ollaan jo muutenkin rikollisia, ei rankemman aseistuksen hankinta tuottanut minkäänlaista moraalista ongelmaa. Venäläiset asiaan erikoistuneet liikemiehet olivat huomanneet markkinaraon, ja metsästysmajalle kokoontuneilla miehillä arsenaali koostui pääosin Kalashnikoveista ja Saigan puoliautomaattikivääreistä.

Yksi miehistä totesi, että jätkät, tänään on sata vuotta siitä, kun Suomen sisällissota alkoi. Muut totesivat että hemmetti, niinpäs muuten on, mutta asia ei aiheuttanut sen suurempaa keskustelua. Kaikki keskittyivät katsomaan plutoonanpäällikkö Kokkosta, joka odotti puhelua.

Lopulta puhelu tuli. Kokkonen kuunteli, vastaili välillä ja lopulta kuittasi puhelun päättyneeksi. Hän sytytti savukkeen ja veti parit henkisauhut alaspäin katsellen. Metsästysmaja oli hiirenhiljainen. Lopulta Kokkonen nosti katseensa ja alkoi puhua:

- Miehet. Niin Hömpstadin kuin naapurikuntien poliisit ovat tällä hetkellä suorittamassa nopeusvalvontaa jossain perimmäisillä metsäteillä. Ja ne jatkavat nopeusvalvontaa aina seuraavaan iltapäivään. Myös viranomaisverkko on sattuneesta syystä pois käytöstä ja puhelut poliisiasemille ohjautuvat vastaajiin. Pinnanmaan jääkäripataljoona on ilmoittanut, että heidän tehtävänsä on panna hanttiin, mikäli joku pyrkii Suomen rajojen yli tankkien ja lentokoneiden tukemana. Se, mitä tapahtuu maan sisällä, kuuluu sisäministeriölle, ja mikäli sisäministeriö ei sitä hoida, se ei ole puolustusvoimien ongelma. Sama linja on muillakin puolustusvoimien joukko-osastoilla. Mitä tulee sisäministeriöön, sen alainen rajavartiosto on koko henkilökuntansa voimin jotoksella. He harjoittelevat rajan yli eksyneitten lehmien kiinniottoa ja palautusta.

- Te kaikki tiedätte mitä tämä tarkoittaa. Operaatio Gerda toteutetaan tänään aamulla kello viisi koko maassa. Tiedustelun mukaan erillishallintoalueilla on juhlittu taas sen verran ankarasti, että siellä eivät heput siihen aikaan kovin sotaisia ole. Olemme operaatiossa mukana osana Huitsinnevadan suojelukaartia. Operaatioon osallistuu meidän lisäksemme Hömpstadin suojelukaarti sekä naapurikuntiemme Lälläveden, Ala-Tölöviön, Ylä-Tölöviön ja Äkkölämäkölän suojelukaartit.

- Te tiedätte tehtävänne ja mitä se vaatii. Suurempia puheita tässä on siis turha pitää. Siirrytään ajoneuvoihin ja antaa hyssyttää.

Miehet alkoivat siirtyä ajoneuvoihin ja laittoivat samalla hihoihinsa juuri jaetut siniset nauhat. Minkäänlaista uhoamista ei kuulunut. Ei huutoa. Ei iskulauseita. Ryhmänjohtajat antoivat vielä autoihin siirryttäessä muutamia varmistavia määräyksiä. Määräykset annettiin jännittyneellä, mutta päättäväisellä äänellä. Metsästysmajan piha alkoi täyttyä kovassa pakkasessa käynnistyvien autojen pakokaasuista.

LYHYESTI 230112

Kävivät sitten niitä presidentinvaaleja. Tosin melkoinen osa tiedostavista ja edistyksellisistä piireistä näytti käyneen uudestaan vuoden 2011 eduskuntavaaleja, ja antaumuksella kävivätkin. Kranaattia tuli tonttiin minkä ennätti, ja menestys oli mainio, sillä nyt saatiin aikaan vastajytky, jonka seurauksena persuilla ei ole eduskunnassa enää kuin…

Hetkinen?

Niin, piru vie, persuillahan on eduskunnassa edelleenkin se 39 kansanedustajaa. Ja kunnallisvaaleihin on aikaa vielä hurumykke. Ja se kaupunkivihreä presidenttikin jää valitsematta.

Oman näkemykseni mukaan ns. suvaitsevaisto tuhlasi näissä vaaleissa suuren määrän käyttökelpoista ryönää. Ja pikkuhiljaa ryönä alkaa olla käytetty. Sen jälkeen ehkä aletaan puhumaan asiakysymyksistäkin. Kun tähän mennessähän se keskustelu on ollut tyyliin koska persu X on Herrasta Perkeleestä, ei hänen mielipiteistään saa keskustella, koska persu Y on nauttinut julkisesti alkoholia, hänen mielipiteistään ei saa keskustella, koska persu Z on puhunut rumia vuonna Koivisto, hänen mielipiteistään ei saa keskustella eikä Timo Soinikaan diggaa abortista.
Niin, sehän on se kakkoskierros vielä käymättä. Itse äänestän Niinistöä. En heppua varsinaisesti fanita, mutta Haavisto on ollut aktiivisesti rapauttamassa maanpuolustusta, enkä ole ollut ihan varma, että onko hän käynyt kampanjaa Suomen presidentiksi vaiko jonkun kansainvälisen rauhan- ja nönnönnööjärjestön puheenjohtajaksi.

Ja vaikka jostain suunnasta on nyt määrätty, että kansalaisten täytyy aktiivisesti osallistua valtaisaan homohypetykseen, ja kakkonen on nyt niin ykkönen, niin minä silti katselen maan äitinä mieluummin Jenniä kuin jotain ecuadorilaista häiskää.

KALJUPÄISIÄ UUTISHAVAINTOJA OSA XXV

1. Poliisi kerjuulla

Tämä uutinenhan tuli jo viime kuussa, mutta törmäsin siihen vasta nyt. Sen mukaan poliisiylijohtaja Mikko Paatero peräänkuuluttaa vapaaehtoista kansalaiskeräystä Suomen poliisin taloustilanteen parantamiseksi. Esimerkkinä hän pitää sitä 1960-luvulla pidettyä Niilo Tarvajärven organisoimaa keräystä, jolla hankittiin silloin poliisille uusia autoja. Kirjoitin jo viime vuoden puolella siitä, että poliisilta viedään määrärahoja, mutta silloin Paatero vielä vaati rahoja valtiolta. Kun ei auttanut, niin nyt pyydetään apua kansalaisilta.

Kiistatta poliisi tartteis uusia kärryjä, sillä käsitykseni mukaan poliisilla on nykyisin se tilanne, että mikäli koppiautossa on mittarissa 400.000 kilometriä, se on nippanappa sisäänajettu.

Vaan onhan tää pirun noloa kun poliisi joutuu oikeasti kerjäämään, että se voisi tehdä tehtävänsä. Tehtävällä tarkoitan ihmisten turvallisuuden ylläpitämistä, ei sen kyttäämistä, onko Jussi Halla-aho puhunut rumia vuonna 2006.

Tämänhän ymmärtäisi, jos valtio olisi totaalisen persaukinen. Että rahaa ei kerta kaikkiaan olisi. Mutta kun äkkiseltään katselen valtion budjettia vuodelle 2012, niin ehkä sieltä saattaisi jokunen ropo löytyä poliisillekin. Katsotaan nyt vaikka noita:

ULKOASIAINMINISTERIÖ

- Kehitysapu 897 284 000 €

(Tuossa esityksessä, myöhemmin yht. 1 124 000 000 €)

SISÄASIAINMINISTERIÖ

- EU:n osuus yhteisvastuun ja maahanmuuttovirtojen hallintaan 14 990 000 €
- Pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden vastaanotto 63 627 000 €

PUOLUSTUSMINISTERIÖ

- Sotilaallinen kriisinhallinta 66 656 000 €

OPETUS- JA KULTTUURIMINISTERIÖ

- Kansainvälisen liikkuvuuden ja yhteistyön keskuksen CIMOn toimintamenot 8 735 000 €

Selvitysosa: Kansainvälisen liikkuvuuden ja yhteistyön keskus CIMO on asiantuntija- ja palveluvirasto, jonka tehtävänä on edistää suomalaisen yhteiskunnan kansainvälistymistä koulutuksen, työelämän, kulttuurin ja kansalaistoiminnan alueilla sekä nuorison keskuudessa erilaisten liikkuvuus- ja yhteistyöinstrumenttien sekä tiedon avulla.

Toiminnan tavoitteena on aidosti kansainvälinen ja avarakatseinen yhteiskunta, jonka jäsenet osaavat ja haluavat toimia monikulttuurisessa yhteisössä ja näkevät erilaisuuden rikkautena.
TYÖ- JA ELINKEINOMINISTERIÖ

- Maahanmuuttajien kotouttamisesta koituvien kustannusten korvaaminen kunnille 112 348 000 €

Tuostahan kertyy yhteenlaskettuna pikkusta vajaata 1,4 miljardia euroa. Paateron mukaan poliisi tartteis ehdottomasti 45 miljoonaa. No, jos tosta isommasta summasta nipsaistais pois tommoset kolme prosenttia, niin sillähän sen kattais. Vaan sixpack-hallituksella lienee erilaiset prioriteetit.

Sixpack-hallitushan vähentää kuluvana vuonna poliisin määrärahoja vielä sen kymmenen miljoonaa lisää, ja kun samaan aikaan annetaan 8,7 miljoonaa järjestölle, jonka toiminnan tavoitteena on aidosti kansainvälinen ja avarakatseinen yhteiskunta, jonka jäsenet osaavat ja haluavat toimia monikulttuurisessa yhteisössä ja näkevät erilaisuuden rikkautena, niin tota vois jo pitää vittuiluna.

Vaan melkoinen kettuhan se on tuo Paaterokin. Samaan hengenvetoon mies nimittäin tyrmää myös väitteet, joiden mukaan poliisi voisi säästää hallinnostaan. Hänen mukaansa vähennyksiä tehdään koko ajan, mutta hallinnon liika supistaminen kaataisi työt vain poliisien niskaan.

Poliisihallinto on julkishallintoa ja julkishallinnossa on tyhjänpäiväistä jonninjoutoa vaikka kuinka. Paateron linja on sama kuin yleensäkin julkishallinnossa eli leikataan sieltä, mitä varten julkishallinto on yleensäkin kehitetty ja taataan pikkupomojen ja projektisuunnittelijoiden työpaikat hamaan tulevaisuuteen.

Vaan Paaterohan ei olekaan poliisi vaan byrokraatti.

2. Rynkyt sulattoon

Harvoin Suomen puolustusvoimilla on ollut sellaista ongelmaa, että sillä on liikaa aseita. Nyt sillä sitten on se ongelma, tosin ongelma on hieman keinotekoisesti luotu, sillä se on selvää jatkumoa Suomen puolustuksen alasajamiseen.

Eli nythän sotavaltiolla on satatuhatta rynnäkkökivääriä liikaa. Kun sitä pienennetään sitä reserviä. Näitä kiinalaisia ja harppisaksalaisia rynkkyjä. Toimivia pelejä, jotka on pidetty varastorasvassa. ja jotka säilyvät siellä. Armeijan rasvassa säilyy sielukin. Vaan todennäköisintä on, että sulattoon menevät.

Meillähän ei reservin tarvetta arvioida nykyisin sen mukaan, mitä edesottamuksia itänaapurilla on, vaan sen mukaan kuinka paljon poliitikkomme suostuvat puolustusvoimille varoja antamaan. Poliitikoille on yhteistä se taipumus, että he luottavat ideologiaan ja tuuriin, mutta puolustusvoimilla on tähän mennessä ollut tapana ennakoida kaiken varalta, jos se paha päivä tulee.

Miksei puolustusvoimat voisi ennakoida nytkin? Saattaahan tulevaisuudessa tulla (jos ei muuten, niin vahingossa) fiksumpiakin hallituksia. Kun eihän se niitten rynkkyjen säilytys armeijan budjettia kaada. Eivätkä ne mitenkään mahdottomasti tilaa vie. Ja eihän niitä ole kukaan edes käskenyt hävittämään.

Meillähän on kaikenlaista strategia, jotka sottailevat kuinka tämmösellä modernisoidulla armeijan kevytversiolla kyllä pärjätään. Eihän siinä, tiedä vaikka olisivat oikeassa. Itse olen kyllä sen verran pessimisti, että jos itänaapurin kanssa alkaa ottaanlyöntikilpailu, niin itänaapurille se on sotilaallinen operaatio ja meille taas epätoivoista henkiinjäämistaistelua vahvempaa vastaan.

Jolloin me vanhat läskimahatkin kutsutaan viivyttämään vihollista, että ne hienot valmiusprikaatit voisivat sitten panna sille hanttiin. Ja meillehän annetaan se vanha maastopuku ja evästys, että yhdenkin jos ehditte ampua, ennen kuin itse kuukahdatte, niin sekin on jo kotiopäin.

Siinä tilanteessa se kiinalainen rynkky olis paljon parempi kuin oma haulikko.

3. Jatkuvasti uudelleen käytävät vaalit

Sehän nyt ei ole minkään valtakunnan uutinen, että persuja lyödään kuin vierasta sikaa niin median kuin tiedostavien oppineitten taholta. Suurin piirtein joka päivä löytyy joku causti, ja jos niistä kaikista kirjoittelis kaljupäisiä uutishavaintoja, niin eihän tässä kerkeis töissäkään käydä.

Tuoreimpiahan olivat esmes se, kun joku toimittaja, jolla on joku ruotsinkielinen nimi ja jota kukaan ei enää ensi viikolla muista on julkaissut kirjan, jossa hän nimittelee perin originaalisti ja kekseliäästi Jussi Niinistöä rasistiksi. Tai tää uusin hirveys, kun on epäilys, että Jussi Halla-aho on puhunut / on saattanut puhua / ei ole ehkä puhunut / canada rumia, kun on soittanut heavybändissä vuonna Koivisto. Niin kuin sillä sinänsä olis enää paskankaan merkitystä. Tietysti jos samalla intensiteetillä töngittäis Paavo Arhinmäkeä, niin hepun wanna be-partisaanihommat olisivat lööpeissä joka toinen päivä.

Eli poski solisee ja leuka laulaa. Mutta minulla on päällimmäisenä mielessäni kysymys, että minkä ihmeen takia ne näkevät tuon vaivan? Kun toi vaahtoaminenhan menee aivan hukkaan. Eduskuntavaalit pidettiin, ja persut ovat tukevasti eduskunnassa vaikka kuinka nillittäis. Seuraavat eduskuntavaalit ovat vielä horisontin takana, kunnallisvaaleihinkin on vielä aikaa ja nää pressanvaalit menee miten menee, haukuttiin persuja eli ei.

Mitä hyötyä tuosta on? Kun ihmisten poliittinen muisti on kumminkin muistaakseni se kolme kuukautta.

Itse olen päätynyt siihen ratkaisuun, että viime huhtikuussa niin median kuin tiedostavien oppineittenkin päähän tuli jonkunlainen veritulppa, ja ne ressukat luulevat jotenkin käyvänsä edelleenkin viime vaalien vaalikamppailua. Sillä asenteella, että kun päivällä ja illalla oikein meuhkaa ja ottaa päälle kunnon tirsat, niin aamulla vaalien tulos onkin peruttu.

Ja kun oikein tuumailen, niin tämähän on helvatun hyvä juttu. Meinaan, viimeistään vuoteen 2014 mennessä nää jatkuvasti huudetut iskulauseet ovat jauhaneet itsensä loppuun. Ja siihen mennessä on kaapista varmasti kaivettu esille kaikki viimeisetkin luurangot.

Ja sen jälkeen ei olekaan enää jäljellä kuin riiteleminen itse asiasta. Homma on vahvassa nousussa.

4. Huonoja uutisia

Ikäväkseni huomasin, että maan mainio bloggaaja Poropoliisi on heittänyt hanskat tiskiin ja samalla poistanut bloginsa kokonaan. Suuri tappio, sillä minusta Poropoliisi on ollut blogistanin parhaita. Voimia eloon Poropoliisille ja menestystä kaikissa toimissasi.

5. Jotain ihan muuta 5½

Tämän on tehnyt moni muukin, joten miksi en sitten minäkin. Meinaan, mainion Jaska Brownin blogin kommenttiosiossa mainio Kumitonttu opetti minulle, millä hakusanoilla on tähänkin blogiin päädytty. Jos ihminen googlettaa, hänhän on tietysti tietoa vailla, joten yritänpä omalta osaltani auttaa. Tässä näitä hakusanoja:

mistä voi ostaa elävän karhun

Noin äkkiseltään suosittelisin kyllä hamsteria, se on helpompi hoitaa ja syö vähemmän, mutta jos moinen kauppa-akti on ihan pakko tehdä, kehotan kääntymään venäläisten puoleen. Ne ovat kauppamiehiä ne. Ostajalle saattais olla tärkeää tietää, toimitetaanko karhu häkissä vai vapaana. Jos se toimitetaan vapaana, kannattaa ostajan ehkä hankkia valmiiksi vaikkapa Sakon 9,3 x 62-kaliiberinen kivääri. Testamentin tekeminen ei sekään ole välttämättä kovin typerää. Testamenttaa se karhu valtiolle. Laita saatesanoiksi että ”Yle-vero”.

"ihan pikku palanen vain"

Jos tässä on kyse siitä, että rakastava äiti syöttää lapselle Pilttiä tai jotain vastaavaa, niin asia lienee ihan ok. Jos kyse on uskonnollisiin pyhiin nahankappaleisiin liittyvä toteamus, niin kehottaisin, että muksu kasvaa vähän vanhemmaksi ja päättää itse omista nahankappaleistaan.

abdullah remmiä

Voi hyvinkin olla mahdollista, että Abdullahin näkemys siitä, kuinka vaimoa kohdellaan eroaa omastani varsin radikaalisti.

lalla bouchra lalami

Tää on helppo. Kyseessähän on semmonen pellavapäinen perussvenssoni niin kuin myös Emad Aboras, Slavko Milosevic, Azad Abdelkarim, Galak Osman, Oday Jasem Almohamadawi, Saleh Hadri ja Abdi Abdullahi Hussein. Lalla tosin eroaa noista muista siinä, että hän on nainen. Nää on kaikki rakenteellisen rasismin uhreja, joita Ruotsin poliisi etsii ihan vaan sen pikkuseikan takia, että ne ovat suorittaneet terä- tai tuliaseella suoritetun aikuisiän jälkiabortin, jota rasistisessa Suomessa vielä murhaksi kutsutaan. Jottei vastaustani pidetä asenteellisena, niin muistutan että monikulttuurisuus on rikkaus.

väiski vemmelsääri

Täysin ylimainostettu. Olen törmännyt tyyppiin metsällä eräitäkin kertoja ja aina se juoksee karkuun, eikä edes yritä minkäänlaista jäynää, vaikka sitä niissä piirretyissä niin fiksuksi väitetäänkin. Ja tottelee lyijyä ihan kevyesti.

hannu hanhi

Tämä blogi ei käsittele ruotsalaista jääkiekkoa.

jätkänkynttilä

Mainio tunnelman luoja. Aiheuttaa ilmastonmuutoksen, koska sitä poltetaan ihan huvikseen, eikä se toimi tuulella tai auringolla, vaan vaatii palavaa puuta.

polle koninkaulus

Hevosharrastus on sinänsä ok, ja voihan aikansa paljon typerämpäänkin käyttää, mutta mulle hevosen luontainen olotila on metvursti.

repe sorsa

No ei nyt sentään Riki Sorsa.

youtube ämmämäinen mies

Koska en ole youtubeen ladannut mitään, niin kiistän kategorisesti kaiken.

suomen vaakuna

Vielä olemassa. Toivottavasti jatkossakin.

ympärileikkaus asha

En halua kuulla yksityiskohtia.

petteri punakuono

Vaatii pitkän valmistumisajan ja Petteriä kannattaa käyttää pannulla, teki hänestä minkälaista ruokaa hyvänsä. Petteristä tehty käristys on taas helppo ja erittäin maukas eväs. Lisää liemeen olutta. Rykimäpetterin liha on kitkerää, ei kannata käyttää.

itsenäisyyspäivä 2011

Toivottavasti vietetään myös vuonna 2012.

aku ankka

Duunari. Työn sankari. Aito proletaari. Työskentelee Ankkalinnassa Kattivaaran margariinitehtaassa ja välillä kitsaan setänsä hommissa Niska-Liman aavikolla. Tienaa huonosti, mutta elättää silti kolme sukulaistensa hylkäämää mukulaa. Miinuksena voi sanoa, että imppaa heliumia, mutta se on ehkä Ankkalinnassa halvempaa kuin kalja. Yksinhuoltajalla kun on toi raha melko lailla kortilla. On vongannut Iineksen henkilökohtaista herkkua vuosikymmeniä, eikä vieläkään ole saanut. Etsis ihmeessä ittelleen toisen naisen.

viittomat laivassa

Ihan käyttökelpoisia esim. kuurojen kesäristeilyllä. Liian perusteellisesti suoritettuna voi johtaa tutustumiseen laivan putkatiloihin.

voiko psykologi tehdä diagnoosin

Joo voi, jos kyseessä on Jaana Haapasalo, joka pystyy tekemään potilasta näkemättä etädiagnooseja jopa kolmellesadalle tuhannelle ihmiselle kerralla.

kapteeni kanta-häme

Vois toimia paremmin kuin tämä Kapteeni Amerikka. Suomalaiselle supersankarille on selvästi tarvetta, kun Peräsmieskin on jo eläkkeellä.

nokkahuilu piereskely

Yhdistelmä, joka antaa mahdollisuuden hienoon audiovisuaaliseen performanssiin. Katto vaikka itte tuosta:

Kulturoin itse tuon mainion teoksen vuonna 2008 näin:

Audiovisuaalisessa performanssissaan ”O Tannebaum, O Wunderbaum: Eine Kleine Weihnactmusik fur Saublöder Arsch” taiteilija palaa perimmäisten kysymysten ääreen. Sähköisessä ja efektoidussa maailmassamme on taiteilija tekniikasta huolimatta riippuvainen omasta kehostaan ja mielestään, eikä hänen tulisi sitä koskaan unohtaa. Mieli ja keho tekevät taiteen, eivätkä apuvälineet, ja loppulaskussa ihminen on kehonsa kanssa aina yksin.

Taiteilija ottaa teoksessaan myös selkeästi kantaa seksuaalisen vapauden puolesta. Taiteilijan anukseen fallossymbolina tunkeutuva nokkahuilu viestii selvästi heteroseksuaalisille ”exit only”-miehille, että se, mitä ihmisen ruumiinaukkoon työntyy ja kenenkä toimesta, on ihmisen oma valinta, eikä siihen tule kenenkään puuttua.

Taiteilija yhdistää työssään kahta erilaista sävelasteikkoa loistavasti. ”O Tannebaum”-kappaleen länsimainen sävelasteikko yhdistyy sulavasti ihmisen oman kehon kaasutoimintojen tuottamaksi sävelkorkeuksiksi ja saa aikaan atonaalisen sävelkokonaisuuden, joka ei voi olla miellyttämättä kuuntelijan sävelkorvaa.
Taiteilija myös toimii työssään monikulttuurisuuden puolesta. Länsimainen kulttuuri tuottaa länsimaista musiikkia, muut kulttuurit toisiin sävelasteikoihin perustuvaa musiikkia, mutta me kaikki pieremme samalla tavalla. Taiteilija yhdistää nämä asiat performanssissaan ihastuttavalla tavalla.

Taiteilija ymmärtää myös visuaalisen vaikutelman tehon. Kaksi persposkea ja niitten välissä oleva nokkahuilu muistuttaa sikari suussa olevaa Alfred Hitchcockia ja saa kuulijan odottamaan teoksen finaalia väräjävällä tunteella.

Lopussa pystyyn ostettu keskisormi symboloi jälleen yhteyttä ihmisen ja instrumentin välillä: sormi on puikula, nokkahuilu on puikula. Taide yhdistää ihmisen itseensä ja ympäröivään maailmaan. Tämän teoksen katseltuaan ja kuunneltuaan kuulija ymmärtää, että mikään ei ole enää ”perseestä”. Edessämme on vain lukemattomia vaihtoehtoja kokea maailmaa, joka meitä ympäröi. Taiteilija riisuu itsensä fyysisesti ja henkisesti kuulijaa palvellakseen.

ANTERO LÄRVÄNEN JA MUUMIOT MUSEON VINTILLÄ

- Hyvät kuulijat, täällä Antero Lärvänen Huitsinnevadan paikallisradion ja Huitsinnevadan Paikallisdemokraatin yhteislähetyksessä. Aiheenamme on tällä kertaa Guggenheim-museo, ja haastateltavana on vanha tuttavamme selitteläätiön ja sovelletun yhteiskunta- ja luokkanillittämisen tohtori ynnä PhD of some political science and shit, yo!, rva Lennipirkitta Löröttät-Sixteen, Rakkauden Ministeriön uudelleenmäärittelemisen- ja kärsäntunkemisosaston johtaja. Hän on konsultoinut Helsingin kaupunginvaltuuston edistyksellisiä ja tiedostavia tahoja oikeaoppisesta suhtautumisesta museohankkeeseen vaikuttaakseen positiiviseen lopputulokseen. Rva Löröttät-Sixteen, kiitoksia, että olette jälleen suostunut haastatteluun.

- Hei, Antero. Ilo on kokonaan minun puolellani.

- Rva Löröttät-Sixteen, nyt kun tarkastellaan tuota Guggenheim-hanketta, saadaan kyllä helposti sellainen käsitys, että kyseessä on kiireellä pystyyn pistettävä muutaman sadan miljoonan peltihalli, josta ei ole hyötyä niin taloudellisessa kuin taiteellisessakaan mielessä. Kuitenkin Rakkauden Ministeriö on voimakkaasti kannustanut Helsinkiä hyväksymään hankkeen. Voisitteko hieman selvittää, miksi Rakkauden Ministeriö on niin vahvasti hankkeen takana?

- Totta kai, Antero. Tärkeintä on heti alkuun ymmärtää, että tällä hankkeella ei ole sinänsä mitään tekemistä niin talouden kuin taiteenkaan kanssa, vaan hankkeen itsetarkoituksena on se, että saadaan aikaiseksi hyvin kallis, näkyvä ja kuuluva projekti, joka kuluttaa nyt ja jatkossakin valtavan summan verorahoja.
- Rva Löröttät-Sixteen, nyt täytyy tunnustaa, että tipahdin hieman kärryiltä.

- En ihmettele sitä alkuunkaan, sillä käsitykseni mukaan sinua ei ole koulutettu Tampereen Yliopistossa, eli olet niin sanottu viraapelitoimittaja.

- Joo, maanrakennuspuolen mesuhan minä, noin alun perin. Mutta mistä sitten oikeastaan on kysymys?

- Kysymyshän on puhtaasti äärioikeiston vastaisesta toiminnasta. RM:n uudelleenmäärittely- ja kärsäntunkemisosaston tutkimuksissa on jo aikaa sitten havaittu, että juuri tämänkaltaisia hankkeita äärioikeisto vastustaa. Ja se, mitä äärioikeisto vastustaa, sitä sivistynyt yhteiskunta tietenkin kaikin voimin pyrkii toteuttamaan. Koko Guggenheim-hankkeen pohjaidea on siis luoda monumentti, jolla osoitetaan että meillä on sekä kyky että halu törsätä satoja miljoonia ihan vain sen takia että meillä on kyky ja halu törsätä satoja miljoonia ja tämä on kyllä äärioikeistolle selvä ja lamauttava viesti. Ja voi että se tuntuukin hyvältä, ego oikein kehrää. Kansakunta näyttää millä se mällää, natseille huudamme lällänlällää.

- Mutta kun ottaa huomioon, että varsinaista äärioikeistoa meillä on suurinpiirtein yhtä vähän kuin delfiinejä Kyröjoessa, niin eikös pienempikin monumentti olisi riittänyt?

- Voi Antero, äärioikeiston määrähän on vain määrittelykysymys. Eikä tärkeää ole edes osoittaa, paljonko äärioikeistoa on ja missä se majailee. Tärkeintä on osoittaa se, kenellä on valtuudet määritellä äärioikeistolaisuus.

- Ahaa, alan ymmärtää. Tunnen osastonne menettelytapoja jo sen verran, että jotain oheistoimintaakin asian tiimoilta lienee luvassa?

- Illman muuta, Antero. Niin tässä Guggenheim-hankkeessa kuin esimerkiksi edistyksellisessä väestöpohjan muutosprojektissa on äärioikeisto jatkuvasti ilmoittanut, että nämä hankkeet ovat terveen järjen vastaisia. Samoin on käytetty termejä maalaisjärki ja lautamiesjärki. Nämähän ovat epämääräisiä termejä, joita on kuitenkin ikävästi ja – piru vie – osuvastikin käytetty edistyksellisiä tahoja vastaan, ja epämääräisten termien keksimiseen ja käyttämiseen meillä on kuitenkin yksinoikeus.

- Näin ollen RM:stä on tulossa ohjeistus, että termien ”terve järki”, ”maalaisjärki” ja ”lautamiesjärki” käyttäminen kaikkialla julkishallinnossa lopetetaan ja korvataan termeillä ”tiedostava järki”, ”suvaitsevainen järki” ja ”edistyksellinen järki”. Koska näissä termeissä on pieniä vivahde-eroja, on osastollemme palkattu kahdeksan projektisuunnittelijaa, jotka laativat 300-sivuisen ohjeistuksen siitä, missä tilanteissa mitäkin termiä on soveliainta käyttää.
- Muistuttaisin, että Rakkauden Ministeriön toiminta pohjautuu voimakkaaseen teoreettiseen osaamiseen. Niin meillä kuin muillakin edistyksellisillä tahoilla ymmärretään, että asioitten jäykkä mittaaminen ja arvottaminen metreissä, kiloissa, litroissa, wateissa, volteissa ja varsinkaan euroissa ei ole tapa, jolla sivistynyttä yhteiskuntaa pidetään yllä. Tärkeintä ovat kuitenkin ajatukset, visiot, mielentilat, tunteet ja kokeminen.

- Eli onko koko hankkeen pohjaidea siis tylysti ilmoittaa, että maassamme kaapin paikan näyttää edelleenkin tahot, joihin ei haalareitten haju ole tarttunut?

- Voi Antero, enpä olisi itsekään osannut tuota kauniimmin sanoa.
- Rva Löröttät-Sixteen, kiitos haastattelusta. Hyvät kuulijat, täällä Antero Lärvänen, Guggenhelsinki. Jaha, äänimiehet. Se oli sit taas siinä. Työn orjat sorron yöhön jääkää. Rojut Transittiin, tupakit huuleen, ykköstä läpeen ja keula kohti Lällävettä.

OPETUSTA RASISMIKORTIN HYVÄKSYMISESTÄ

Mainion Vasarahammerin blogin kautta törmäsin tietoon, että Pelastakaa Lapset ry on kehitellyt ohjekirjan lasten ja nuorten kanssa työskenteleville aiheena tietenkin rasismin vastustaminen. Kirja on osa NoRa eli No Rascism-hanketta, sen on rahoittanut opetus- ja kulttuuriministeriö ja tekijänä on luonnollisesti kaksi projektisuunnittelijaa. Miten me oikein pärjättiin, ennen kuin meillä oli projektisuunnittelijoita?

Opaskirjahan on noin yleensä ottaen sitä tuttua epistolaa, mihin on törmätty ennenkin. Itse asiassa se on varsinainen mokutuksen Greatest Hits, jonka ulkoa opeteltuaan voi rauhassa hakea töihin vaikka Helsingin Sanomiin, Yleen tai vähemmistövaltuutetun toimistoon, ja eiköpä tosta hieman sidetekstiä lisäämällä väsää hyväksytyn väitöskirjankin. Se tosin käsittelee pääosin verkossa tapahtuvaa rasismia tai ainakin rasismiksi koettuja asioita. Minä en sinänsä niihin pahemmin puutu, sillä en tee työtä verkossa, vaan naamakkain. Verkosta etsimänsä ja löytämänsä rasismin toinen näistä projektisuunnittelijoista onkin määritellyt kiitettävän tarkasti eli:

Se on enemmänkin...sanotaan että se rasismi... niin tota...se miten se ilmenee verkossa, on enemmän niinkun...no niitä yhteisöjä tai sitten käydään kommentoimassa profiilia, kuvia ja sit ihan arkipäivän vitsejä, heittoja, omia kokemuksia tuodaan esille. Niin se on sitä, mitä ne näkee sieltä ja kohtaa ihan varmasti.

Vaan näin naamakkain työskentelevänä silmääni pisti yksi ohje, jossa minuakin varmaankin opetetaan tekemään töitäni, eli kuinka suhtautua rasismikorttiin ja opetus menee näin:

Jotkut nuorten kanssa työskentelevät ovat kokeneet ongelmalliseksi niin sanotun rasismikortin: nuoret syyttävät esimerkiksi jostain kielletystä puuhasta huomauttanutta työntekijää rasistiksi. Miten ammattilaisen tulee reagoida tällaiseen tilanteeseen? Nuori saattaa jopa käyttää rasistiksi leimaamista joissakin tilanteissa hyväkseen tarkoituksella. Syytös voi tuntua aikuisesta pahalta, ja siitä on erittäin tärkeää keskustella nuoren kanssa, sillä vaikka tilanteella ei olisikaan mitään tekemistä rasismin kanssa, nuori on saattanut kokea rasismia aikaisemmin ja siten herkistyä epäoikeudenmukaisilta vaikuttaville tilanteille. Nuori saattaa myös haluta haastaa ja testata aikuista. Syytöstä ei voi kiistää käsittelemättä asiaa.

Nuoren on tärkeää ymmärtää, että ammattilainen arvostelee ainoastaan hänen tekoaan, ei häntä ihmisenä. Nuorisotoiminnan pelisääntöjen tulee perustua yhdenvertaiseen kohteluun. Lisäksi toiminnan perusteluita tulee voida avata, kuten miksi joku teko on kielletty. Rasistisyytökseen voi reagoida myös keskustelemalla nuoren kanssa siitä, mitä rasismi tarkoittaa. Toisaalta, entä jos nuori onkin oikeassa siinä, että aikuinen on toiminut rasistisesti? Aikuinen voi myös reflektoida omaa käytöstään: “En halua olla rasisti, mutta oliko tekoni mielestäsi epäoikeudenmukainen?”
Niin. Miten ammattilaisen tulee reagoida tällaiseen tilanteeseen? Ensimmäiseksi suosittelen, ettei ainakaan kannata kysyä neuvoa miltään projektisuunnittelijalta. Sitten voisi kai miettiä, mitä ovat ne ”kielletyt puuhat”, joista ”huomautetaan”. Alallahan valtuudet puuttua asioihin pienenevät koko ajan, mutta näiksi kielletyiksi puuhiksi luetaan sellainen toiminta, joilla nuori vaarantaa kasvunsa ja kehityksensä ja oman ja muitten turvallisuuden. Plus lisäksi törkeä käytös. Eikä näistä huomauteta, vaan nämä estetään.

Projektisuunnittelijat neuvovat minua työssäni, ja opettavat, että lisäksi toiminnan perusteluita tulee voida avata, kuten miksi joku teko on kielletty, ja unohtavat, että säännöt ovat jo sijoituksen alussa nuorelle ehkäpä kerrottu ja perusteltu. Se kun on yleinen käytäntö. Kertoo sinänsä, että kokemus osastotyöstä taitaa olla nollan ja olemattoman välimailla.

Projektisuunnittelijat neuvovat, sinänsä ihan asiallisesti, että nuoren on tärkeää ymmärtää, että ammattilainen arvostelee ainoastaan hänen tekoaan, ei häntä ihmisenä. No jep, näinhän on. Minun tapani on vain aina ollut todeta tohon rasismikorttiin, että korttisi on katsottu ja bluffi havaittu. Samat säännöt kun koskevat kaikkia muitakin, täysin riippumatta orvaskeden väristä.

Ja yllättäen tämä toimii. Väärin sammutettu, varmaankin, mutta tiukemmalla tyylillä kuin mitä projektisuunnittelijat haluavat, nuori hoksaa hyvin nopeasti sen, että hänen kohtelunsa riippuu täysin hänen käytöksestään eikä ihonsa väristä.

Vaan mietitäänpä, jos ruvetaan toimimaan niin kuin projektisuunnittelijat haluavat. Eli toisaalta, entä jos nuori onkin oikeassa siinä, että aikuinen on toiminut rasistisesti? Aikuinen voi myös reflektoida omaa käytöstään: “En halua olla rasisti, mutta oliko tekoni mielestäsi epäoikeudenmukainen?”

Tällöin ollaan tilanteessa, jossa osastolla on sanokaamme kuusi nuorta, joille annetaan heidän elämäänsä liittyviä just samanlaisia määräyksiä. Viiden kohdalla asia on ihan ok, mutta kuudes kun ei ole kantakirjasuomalainen, niin hänen kanssaan sitten sinänsä ihan selkeä ja täysijärkinen määräys pitää pilkkoa palasiksi ja kaivella, että voisikos tossa määräyksessä olla jotain rasismia, kun se esitettiinkin vaikkapa ihonväriltään erilaiselle? Eli muita nuoria voi rajoittaa, mutta yhdeltä pitää kysyä lupa, että voitaiskos me? Kun projektisuunnittelijat julistavat, että nuorisotoiminnan pelisääntöjen tulee perustua yhdenvertaiseen kohteluun, niin hiukkasen ristiriidassa tuo opetus tuon yhdenvertaisuuden kanssa on. Tolla linjalla joka tapauksessa lopputulos on, että yksi nuorista pyörittää osastoa ihan miten haluaa.

Minä saan sellaisen kuvan, että projektisuunnittelijat pitävät näitä maahanmuuttajataustaisia nuoria jotenkin äärimmäisen hauraana ja jopa yksinkertaisena. Eivät ne sellaisia ole. Eivät ne mene säännöistä ja rajoittamisesta sen enempää rikki kuin suomalaisetkaan, ja koska he ovat oppineet (suomalaisten toimesta), että rasismikortin nostamisesta saattaa olla hyötyä, niin totta ihmeessä he sen tekevät. Eivät he ole hölmöjä jos yrittävät. Minä olen hölmö, jos se menee läpi. Jännää sinänsä, että eivät he ole minulle kohtaamastaan rasismista edes valittaneet. Vaan projektisuunnittelijoillahan on siihenkin selitys, eli he ovat turtuneet:

Lapsen turtuminen epäoikeudenmukaiseen tilanteeseen ja kykenemättömyys kertoa kokemuksistaan jättää valitettavan usein rasismin kokemukset pimentoon. Tämä puolestaan johtaa rasismin ilmenemisen ja sen kokemisen loukkaavuuden vähättelyyn, jossa uhrien kokemukset sivuutetaan tai torjutaan. Noidankehä on valmis: jos rasismi jää huomaamatta tai sitä vähätellään ja kyseenalaistetaan, eivät rasismin kokemukset tule esiin. Näin ollen rasismin kohteet eivät saa oikeutta kokemaansa vääryyteen.

(boldaus oma)

Niin. Jos rasismi jääkin nuorelta huomaamatta, siihen tarvitaan varmaankin ammattiapua mm. asianmukaisilta projektisuunnittelijoilta. Sillähän turvataan myös projektisuunnittelijoiden työpaikat, heillähän onkin mm. tiedä vaikka minun varalleni mainiota koulutusta tarjolla:

Moninaisuus, oivallus ja dialogi (MOD)

mod eli Moninaisuus, oivallus ja dialogi -koulutusohjelma on kehitetty erilaisuutta ja identiteettiä koskevien ristiriitojen selvittämiseen. Se tähtää yhdenvertaisuuteen ja harjaantumiseen yhteisöllisessä monimuotoisuudessa. Kasvattajille suunnattu koulutus pyrkii tuomaan näkyviin sisäistetyt asenteet ja iskostuneet ennakkoluulot, jotka synnyttävät tai vahvistavat syrjiviä toimintamalleja. Syrjintä voi kohdistua esimerkiksi sukupuoleen, etnisyyteen, ihonväriin, seksuaaliseen suuntautumiseen tai vammaisuuteen.

Kaksipäiväisessä koulutuksessa pysähdytään tarkastelemaan omaa itseä ja omia ajatuksia erilaisuudesta sekä työstämään aktiivisesti omia ennakkoluuloja. Kurssi perustuu erilaisiin vuorovaikutustehtäviin, keskusteluihin, aivoriihiin ja rooliharjoituksiin. Koulutusohjelma tarjoaa tietoa, työmateriaalia ja pedagogisia menetelmiä ihmisten erilaisuuteen liittyvien kysymysten käsittelyyn.

Vuorovaikutustehtävät, keskustelut ja aivoriihet ovat kovasti tuttua tuubaa, mutta nää rooliharjoituksethan ovat tämän alan varsinainen spesiaali, eli kaksi kantakirjasuomalaista istuu naamat vastakkain ja toinen on olevinaan vaikkapa joku somalipoika ja sitten kimpassa ruvetaan käymään läpi ennakkoluuloja ja varmaankin touhu vielä videokuvataan ja sitten jälkeenpäin kattellaan filmiä ja analysoidaan sitä minkä ennätetään, vaikka filmillä ei tosiasiassa ole muuta kuin kaksi kantakirjasuomalaista jotka näyttelevät pirun huonoa amatööriteatteria. Ja yleensäkään minä en siedä sitä, että joku täysin ulkopuolinen tulee täysin pokkana selittämään minulle, mitä minun päänupissani ihan oikeasti tapahtuu, kun minä tollo en ole sitä tajunnut itse.

Sinänsä projektisuunnittelijoitten opetushalu on suorastaan hellyttävää, kun he toteavat että nuori saattaa myös haluta haastaa ja testata aikuista. No shit, Sherlock? Olipa hienoa, kun sanoitte. Olisinkohan omin neuvoin oppinut tuota ollenkaan?

Tietysti on selvää, että kun on sekä intoa että opetushalua, niin ihminen varmaankin kehittää lievähkön putkinäön. Näitten projektisuunnittelijoitten työ ja epäilemättä intohimo on etsiä ja tuhota vampyyreita. Kasvatuslaitoksen tehtäväkenttään kuuluu paljon muuta kuin vampyyrinmetsästys, mutta on selvää, että projektisuunnittelijoiden mielestä kasvatuslaitokset ilman muuta ottavat vampyyrinmetsästyksen ykköstehtäväkseen, eivätkä voi käsittää, jos tämä aiheuttaa mutinaa.

Yksi kohta vielä mietityttää:

Organisaatiossa tulee luoda rasisminvastaiset linjaukset (esim. yhdenvertaisuussuunnitelma), jotka vaativat koko yhteisön sitouttamista ja kouluttamista. Ohjaajilla tulee olla yhteinen strategia yhdenvertaisuuden edistämiseen ja rasismin ehkäisemiseen sekä yhteiset rasisminvastaiset toimintasäännöt puuttumiseen.

Sellainen yhdenvertaisuus, jota projektisuunnittelijat ajavat takaa, ei ole yhdenvertaisuutta vaan tätä positiivista erityiskohtelua. Sitä on kyllä olemassa, mutta ei sitä vielä mihinkään lakiin ole kirjattu. Eli kysehän on silloin vain poliittisesta ideologiasta. Voiko minkään työpaikan mitään työntekijää vaatia sitoutumaan johonkin poliittiseen ideologiaan?

Varsinkin, niin kuin Vasarahammerkin totesi, tämän oppikirjan lähdemateriaalina on käytetty esim. Päivi Honkatukiaa, Anna Rastasta, Vesa Puurosta ja Jouko Jokisaloa (kunnostautunut Stasin vakoojana).

Tietysti löytyy ihmisiä, jotka tuumivat minusta itsestäni että onpa järkyttävä tyyppi, jota ei pitäisi tuohon työhön laskea ollenkaan. Vaan en minä siitä niin välitä. Kun noitten nuorten itsensä kanssa tulee ihan mukavasti juttuun. Niitten etnisesti erilaistenkin. Ne kun eivät taida osata uhriutua oikeaoppisella tavalla.

JOS KEKSIS TIEDOSTAVAN IDEAN

Voi juku, mähän voisin ruveta sellaiseksi tiedostavaksi ja edistykselliseksi ihmiseksi. Silloin mä voisin tehdä kaikkia sellasia ihquja tiedostavia ja edistyksellisiä juttuja. Mä voisin vaikka tehdä semmosen valistavan lastenanimaation.

Siinä olis ensiks semmonen viisas kissa, joka ymmärtäis ja selittäis kaikkia monikulttuurisia tapoja ja juttuja. Sit siinä olis semmonen tyhmä papukaija, joka ei haluais ymmärtää semmosia monikulttuurisia tapoja ja juttuja. Sit se tyhmä papukaija sähläisi ja hölmöilis ja sit kaikki tajuais, että jos ei halua ymmärtää semmosia monikulttuurisia juttuja niin silloin on tyhmä ja sähläilee ja hölmöilee kaikenlaista.

Sit siinä olis semmonen varhaisteini poika, jonka pitäis mennä ympärileikattavaksi, mutta sitä pelottais, kun se arvelee, että se sattuu. Sit sen pojan yksinhuoltajaäiti selittäis, että ei se satu, kun se tehdään nukutuksessa ja eihän siinä ole kyse kuin yhdestä nahanlerpakkeesta.

Sit se äiti olis saanu pojan puhuttua siihen ympärileikkaukseenm kun sen jälkeen saa kinuskinamimellejäkin ja kuvassa näkyy, että äiti ja poika on kävelemässä sairaalaan päin. Mutta sitten se äiti jostain syystä rupeiskin hannaamaan, vaikka poika itte hoksais, että se on hirmu tärkeää se nahanlerpakkeen leikkaaminen. Mut se homma jäis vähän niinkun vaiheeseen, niin että sitä leikkausta ei tehtäis, ja sitä poikaa kovasti nolottais, kun sillä on vielä se nahanlerpake tallella.

No sit se menis tapaamaan niinku kavereitaan. Tää tapahtuis tää juttu jossain läntisessä Euroopassa, mutta ne kaikki sen kaverit olis jotain ihan muita kuin länsieurooppalaisia, ja ei tää kaverikaan olis länsieurooppalainen. Tai no, voishan siihen yhden länsieurooppalaisen laittaa, mutta se olis semmonen omituinen polkkatukkablondi, jonka puheesta ei saisi mitään selvää. Vähän niinkun se Kenny siinä South Parkissa. Ei kukaan kumminkaan hoksaa, että mä otin sen idean sieltä.

No sit ne sulassa sovussa olevat monikulttuuriset kaverit juttelis keskenään ihan asiallisesti siitä miten tärkeetä se on se pikkumeisselin päässä olevan nahanlärpäkkeen poistaminen. Pojat puhuis siinä pippeleistään eikä niitä yhtään nolottais ja tytöt ei tirskuis ja kikattais. Sit siihen tulis semmonen isompi musta poika ja sekin sanois että se on tärkeetä, kun muuten ei tule oikein niinku oikeesti aikuiseksi ja häneltä se vietiin korttelin ensimmäisenä. Ja kaikilla olis naama ihan peruslukemilla, niin kuin juteltais vaikka heinäseipään tekemisestä.

No sit siinä olis semmonen väliepisodi. Kun semmoset kiinalaiset siskokset olis perheineen hävinneet. Mut sit kävis ilmi, että ei ne ollutkaan hävinneet, kun ne oli vaan viettämässä kiinalaista uutta vuotta ja ne on silloin kakskytviis päivää poissa koulusta. Ja siihen vaan sit todettais että, okke, tää oli tämmönen juttu tää.

No sit se kiva monikulttuurinen jengi olis taas kasassa ja ne olis tällä kertaa semmosella soittokämpillä missä niillä olis rummut ja pelit ja rensselit ja styrkkarit, mutta ei ne mitään soittelis, kun ne vaan edelleenkin rupattelis kaikki naama peruslukemilla siitä, miten tärkeetä on poistaa se nahanhärpäke sieltä pikkuveitikan kärjestä. Ja ne olis tehny siitä pojasta semmosen supermiesjulisteen, kun ne oli luullu, että sillä olis se lärpäke leikattu ja poikaa vaan nolottais vielä enemmän, kun sillä on se lärpäke vielä tallella.

No sit siinä olis tietty semmonen onnellinen loppu, että siltä pojalta leikattais se lärpäke pois, ja se olis tyytyväinen, vaikka vähän pippeliin sattuu ja sitten sitä tulis kattomaan siitä kaveriporukasta sen kaveri, semmonen tyttö kun Asha. Se on fiksu tyttö se Asha, semmonen Vaahteramäen Emilia, fiksumpi vaan. Se keksis ja kehittelis kaikkea, eikä sen isä olis yhtään moksiskaan, vaikka se liikkuu ihan vieraitten poikien kanssa. Ja sit siihen lopuksi vois se kissa puhua vielä vähän viisaita.

Ja sit mulla olis hirmu hyvä mieli, kun mä olisin kehittäny monikulttuurista semmosen ikioman kivan kevytversion, ja sit mä ajattelisin, että tää mun kevytversio on se oikee versio ja kaikki jotka kattois sen mun animaation ajattelis kanssa että tää mun versio on se oikee versio. Ja sit Yle ostais mun ohjelman, ja näyttäis sitä aamulla ja lapset kattois sitä ja vanhemmat kattois sitä lasten kanssa ja ne sit selittäis niille lapsille, että tää on tärkeetä tää juttu ja kaikki olis niin ihanan…

…ei jumalauta. Ei tästä tule mitään. Eihän tollanen voi mennä missään läpi. Eihän tollasta tuubaa ole edes Ykä-blogissa ja siellä on kyllä niin totaalista tuubaa ettei toista tolkkua. Ei musta taida tulla tiedostavaa ihmistä. Jos lähtis vaikka pilkille?

Samaan aikaan muualla:

Ympärileikkaus lastenohjelmassa: Yle hyllytti kohujakson

Lauantaiaamuna Ylen kakkoskanavalla esitetyssä jaksossa kerrottiin pojasta, joka jännitti tulevaa ympärileikkausta. Valkoihoinen, mahdollisesti juutalainen poika keskustelee äitinsä kanssa ennen ympärileikkausta.

POIKA: Minulla on paha aavistus.

ÄITI: Ei se mitään pahaa ole. Et ole ensimmäinen ympärileikattava.

POIKA: Mutta kun ajattelen, että ihoani leikataan...

ÄITI: Ihan pikku palanen vain, etkä edes huomaa sitä. Sinä olet nukutuksessa. Olet unten mailla, etkä tunne yhtään mitään.

Myöhemmin poika kertoo kavereille leikkauksesta.

LAPSET: Hei, älä ole vaatimaton! Aplodit sankarillemme!

Palautevyöry

Iltalehteen yhteyttä ottaneet lukijat hämmästelevät aiheen käsittelyä suomalaisessa tv-ohjelmassa.

- Ei kovin soveliasta pienille lapsille, kuinkahan moni vanhempi on saanut lapsilta kiusallisia kysymyksiä, yksi toimitukseen yhteyttä ottaneista lukijoista kummasteli.

- Itsekin katsoin tuon jakson ja meillä ei todellakaan lapset katso enää tuota ohjelmaa. Eikä kyllä muutakaan Ylen lähettämää lastenohjelmaa ilman minun valvontaa. Melkoista sitä lapsille näytetään. Ei taida kuulua suomalaiseen kulttuuriin ympärileikkaus, eikä varsinkaan se, että siitä pikkulapsille informoidaan oikein lastenohjelman muodossa.

Sarjan jakso on herättänyt kiivasta keskustelua myös Vauva-lehden keskustelupalstalla.

- Aivan törkeää lasten ajattelun johdattelua. Olisikin neutraaliin asiaan näkökulman tuomista, mutta ympärileikkaus ei ole normaalin pojan terveyden edistämiseksi ja tässä tungettiin huvileikkausta hyvin puhtaasti puoltavaa ajattelua.

- Yleltä kyllä moka, kun tällaista lähettää.

Osa jakson katsoneista tulkitsee Ylen kannustavan lasten silpomiseen.

Yle: Vedämme jakson pois

Ylen lasten- ja nuortenohjelmien päällikkö Teija Rantala kertoo, että kyseisestä ympärileikkausjaksosta oli tullut sunnuntai-iltaan mennessä 15 palautetta. Hänen mukaansa Yle ei missään nimessä kannusta silpomaan vaan ymmärtämään muiden kulttuurien tapoja.

- Sarja on lämminhenkinen, lasten ystävyyttä korostava. Ajatuksena on, että päähenkilöt, lapset, tulevat eri kulttuureista, ja vaikka heidän tapansa ovat erilaisia, niin lapset voivat olla ystäviä. Toisten kulttuurien tapoja ei tarvitse kavahtaa, Rantala sanoo.

- Tarkoituksena on tuoda esiin, että lapsetkin voivat törmätä tapoihin ja uskomuksiin, jotka ovat heille vieraita. Ylen tehtävä on kannustaa monikulttuurisuuden ymmärtämiseen.

Negatiivisen palautteen seurauksena Ylessä päätettiin sunnuntaina ottaa jakso pois jakelusta, jolloin sitä ei näe enää esimerkiksi Yle areenassa, missä muut ohjelman jaksot ovat edelleen nähtävissä.

Heti sarjan ensimmäisen jakson jälkeen palautetta tuli myös jonkin verran, jolloin Ylessä päädyttiin siihen, että sarja on ennemmin koululaisten kuin aivan pienten lasten ohjelma. Sarjasta on lähetetty Suomessa 31 jaksoa

***

LISÄYS SAMANA ILTANA:

Tää kuviteltu monikulttuurisuuden kevytversio on tietysti ihqua, mutta se varsinainen ei välttämättä ole. Laitanpa mainion Rähmiksen blogin kautta listan Ruotsissa tällä hetkellä etsityistä murhamiehistä:

Emad Aboras, 32
Lalla Bouchra Lalami, 50
Slavko Milosevic, 34
Vladan Nikcevic, 34
Vugar Aliyev, 40
Viktor Rousomberg, 36
Azad Abdelkarim, 48
Galak Osman, 32
Oday Jasem Almohamadawi, 29
Agid Atroshi, 55
Sergei Albiev, 27
Saleh Hadri, 44
You Lin, 48
Cuong Nguyen, 43
Hashim Homadi, 57
Ahmed Maataoui, 41
Abdi Abdullahi Hussein, 53
Bijelic Rodoljub, ikä tuntematon

***

Lisäys seuraavana päivänä: Keskiäkäisellä on ihan mielenkiintoinen palkintoäänestys menossa. Käykää osallistumassa tossa ja tossa.