KIELLETTY JÄRVIMAISEMA

Hotelli Yrjöperskeleen respassa muistetaan lämmöllä niitä 1970-luvun tv:n tietoiskuja, joissa kehotettiin suosimaan suomalaisia tuotteita. Niissähän esiintyi aina kaksi heppua, toinen vähän tumpelompi ja toinen taas nohevampi, ja se nohevampi opetti tumpeloa käyttämään kotimaisia tuotteita, koska loppulaskussa siitä hyötyvät kaikki. Kaikki suomalaiset siis.

Nykyisessä EU:ssa tilanne on päätynyt ylösalaisin, elikkä ne tumpelot ovat päätyneet johtoasemiin ja sieltä käsin neuvovat, tai siis käskevät muita. Tässä viimeisin, oikein kuvaava esimerkki:

Juuri kun EU päätti sallia käyrät kurkut, ja suomalaisen kuluttajan usko unionin järkeen alkoi palailla.

Nyt astuvat voimaan EU:n uudet markkinointisäädökset: Suomen valtio ei jatkossa saa tukea Kotimaisia kasviksia, sillä ruokaa ei saa markkinoida kotimaisuudella, jos sitä tuetaan valtion varoilla.

Myöskään järvimaisemaa ei mainoksissa ehkä voi käyttää taustakuvana, koska se voi viitata liikaa suomalaisuuteen.

EU:n määräysten taustalla on ajatus, että julkiset tukitoimet voivat vääristää vapailla markkinoilla toimivaa kilpailua. Kotimaisuuden korostaminen voisi vaikuttaa valtioiden väliseen kauppaan suosimalla jotain tiettyä yritystä tai tuotetta.

Finfood - Suomen Ruokatieto ja Kotimaiset Kasvikset joutuvat luopumaan markkinoinnissa nimestään ja logostaan. Myös Suomen Mehiläishoitajien liiton pitää piilottaa nimensä viestinnässään.

Viljelijöiden ja elintarvikeyritysten itsensä maksamat pakkausmerkinnät saavat sen sijaan jäädä käyttöön. Kuluttajille tuttu sirkkalehtimerkki ja Hyvää Suomesta -joutsenlippu pysyvät vihannespakkausten kyljessä.

IS – STT

Vähän toista vuotta sitten uumoilin, että isänmaallisuus – niin terminä kuin käytäntönä – pyritään pian kieltämään. Tämä uusin tempaus ei ehkä sitä vielä ole, mutta sinne päin ollaan hyvää vauhtia menossa.

Täällä Huitsinnevadassa ei nähdä mitenkään ongelmallisena sitä, että kilpailua hieman vääristellään suomalaisten hyväksi. Meillä kun ollaan hoksattu, että ei suomalaisten hyvinvoinnista välitä muut kuin suomalaiset. Esmes saksalaiset, kreikkalaiset ja portugalilaiset voivat olla ihan järkevää ja asiallista väkeä, mutta eivät ne nakkaa paskaakaan siitä, kuinka suomalaisten käy.

Todennäköistä on myös se, että saksalaiset, kreikkalaiset ja portugalilaiset eivät myös nakkaa paskaakaan tästä uudesta direktiivistä. Mutta suomalaisten poliitikkojen pitää olla mallioppilaita. Oli säädökset sitten kuinka älyttömiä hyvänsä.

Toivotaan kuitenkin, että EU jättää sorkkimatta tietyt asiat. Niin kuin esimerkiksi tämän harmistuneisuuden tason. Suomalaisen miehen perusvitutus (vituttaa niin, että veri kiertää väärinpäin ja varpaankynnet irtoo) on pyhä asia, ja siihen EU ei saa mennä direktiivejä tekemään. Muuten alkaa kapina.

Veikkauksena voi esittää, että jossain vaiheessa EU esittää kansallislipuista luopumista noin yleensäkin. Yks lysti. Hotelli Yrjöperskeleen lippusalkoon ei sitä tähtipiirakkaa laiteta kumminkaan.

Vaan olisko jo vastaiskun paikka? Äänestetään EU-vaaleissa sopivia kansallismielisiä ehdokkaita, jotka sitten aloittavat armottoman jyräämisen aiheesta aurauskepit. Jokaisen EU-maan jokaiselle tielle tulee loka-marraskuun vaihteessa asetella aurauskepit. Koskee myös Rhodosta ja Sisiliaa. Eihän niitä siellä tietysti tarvita, mutta eihän siitä tule helvattuakaan, jos ei liittovaltiossamme ole yhtenäiset käytännöt.

RAUHALLISTA JOULUA 2008

Hotelli Yrjöperskeles toivottaa rauhallista joulua sekä rauhallisen ja tasaisen elämän täyttämää vuotta 2009.

ERÄÄNLAINEN JOULUSATU

Heitä oli neljä.

Hanna, Sini, Ingrid ja Milla.

Kaikki nuoria, hiljattain valmistuneita juristeja. Demokraattisia Lakimiehiä. He olivat olleet ystäviä koko opiskeluaikansa ja pitäneet jatkuvaa yhteyttä valmistuttuaankin.

Jo opiskelun alkuvaiheissa he olivat huomanneet, että he ajattelivat samoin rauhasta, oikeudenmukaisuudesta ja suvaitsevaisuudesta. He olivat ottaneet rasismin vastustamisen elämäntehtäväkseen.

Nyt heitä kaikkia tarvittiin.

Muutama vuosi takaperin, puoli vuotta ennen seuraavia eduskuntavaaleja olivat valtapuolueet yhdistyneet ja perustaneet Nännistis-Lellistisen Liiton. Heti tämän jälkeen muutettiin perustuslaki ja kiellettiin muut puolueet. Seuraava askel oli Toisen Taannehtivan Poikkeuslain voimaantulo. Sen jälkeen perustettiin Rauhan- ja Suvaitsevaisuuden Tuomioistuin.

Heidät kutsuttiin sen jäseniksi.

He olivat ihmeissään, ja hieman järkyttyneitäkin siitä, että heille nuorina ihmisinä myönnettiin tällainen valta ja vastuu. Mutta Rauhan- ja Suvaitsevaisuuden Tuomioistuimen puheenjohtaja kutsui heidät puheilleen. Mies oli vanha rauhanveteraani. Kukaan ei puhutellut häntä omalla nimellään. Hän oli kaikille vain Professori.

Hän katsoi heihin, hymyili hieman vinoa hymyään ja jakoi heille viisauttaan:

”Se vanha sukupolvi, mitä minä edustan, on pehmennyt ja veltostunut. Te olette nuoria idealisteja, ja uskon, että teillä löytyy henkistä voimaa ja opillista uskollisuutta tehdä se, mitä teiltä vaaditaan. Teidän täytyy ymmärtää, että poikkeuslain mahdollistamat kuolemantuomiot eivät koske oikeasti ihmisiä, vaan rasisteja ja vihan- ja väkivallan lietsojia. Heitä ei voi verrata edes suteen. Susi toimii vain vaistojensa mukaan ja tappaa nälkäänsä. Rasistit ovat susia, joilla on kyky ajatella. He lietsovat vihaa ja väkivaltaa vain siksi, koska nauttivat siitä. Tällaisen hirviön poistaminen on vain oikeutettu oikeustoimi ja suojelutoimenpide valistunutta yhteiskuntaa kohtaan. Ei mitään muuta. Olkaa lujia ja armottomia. Vain niin turvaatte rauhan ja väkivallattoman yhteiskunnan”.

He olivat ymmärtäneet asian ja toimineet Rauhan- ja Suvaitsevaisuuden Tuomioistuimessa innostuneina, asialleen omistautuneina ja laittaen asian eteen koko nuoren henkensä palon. He tiesivät, että heidän työnsä ansiosta rasistisen väkivallan pelko poistuisi, ja kaikilla olisi paljon parempi olla, elää ja tehdä työperäistä työtä.

Ja nyt he olivat suorittaneet ensimmäisen tehtävänsä. Oli joulukuun 24. päivä. Päivä, jota aikaisemmin oli juhlittu kristillisenä joulupyhänä. He näkivät, että päivämäärän valinnassa oli sopivaa vertauskuvallisuutta. Ajat olivat muuttuneet. Vanhaan ei ollut paluuta.

He olivat Kirkkonummelle perustetussa Rakastavan Oikeuden Rangaistuslaitoksessa. Kaiken kaikkiaan valittua yleisöä oli noin sata. Yleisötilan edessä olevalla aukiolla pyöri tehtäviään suorittamassa Meikäläislegioonan sotilaita. Meikäläislegioona oli hallitukselle äärimmäisen uskollinen, jo kolme prikaatia käsittävä yksikkö, johon otettiin sotilaiksi vain etnisesti ei-suomalaisia vapaaehtoisia. Etnisesti suomalaisia ei pidetty tarpeeksi luotettavina.

Ennen Meikäläislegioonaa oltiin samaan tehtävään yritetty värvätä suomalaisista aktivisteista koottuja anarkopataljoonia, mutta koska ne olivat osoittautuneet täysin kykenemättömiksi edes alkeellisiimpiin sotilaallisiin ja järjestyksenhallintatehtäviin, oltiin perustettu Meikäläislegioona. Legioona hoiti tehtävänsä mukisematta ja pilkulleen. Tästä hyvästä legioonalle annettiin tiettyjä etuoikeuksia vapaa-aikansa suhteen, mutta se ei Hannaa, Siniä, Ingridiä ja Millaa häirinnyt, eivätkä he asiaa sillä hetkellä ajatelleetkaan, sillä Rauhan- ja Suvaitsevaisuuden Tuomioistuimen ensimmäinen tuomio pantaisiin hetken kuluttua täytäntöön.

Ja sieltä hän saapui. Alistettuna. Vartioituna. Tuomittuna.

Johtava Vihanlietsoja käveli käsi- ja jalkaraudoissa meikäläislegioonalaisten vartioimana. Hänet asetettiin seinää vasten ja teloitusryhmä valmistautui tehtäväänsä. Johtava Vihanlietsoja ei osoittanut pelkoa. Hän tiesi kohtalonsa, ja sen, ettei toivoa ollut. Hän katsoi teloittajiaan silmissään kylmä viha ja halveksunta.

”Eikö se paskiainen vieläkään osaa katua vihakirjoituksiaan”, ajattelivat Hanna, Sini, Ingrid ja Milla.

Teloitusryhmää komentava upseeri antoi komentonsa ja laukaukset kajahtivat. Johtava Vihanlietsoja kaatui maahan ja jäi siihen makaamaan. Upseeri ampui varmistuslaukauksen hänen päähänsä ja komensi laiskalla äänellä teloitusryhmää korjaamaan ruumiin pois.

Hannan, Sinin ja Ingridin silmät laajenivat innostuksesta. Heidät valtasi euforinen vallantunne. Tuo rasistin muuttuminen elottomaksi mytyksi oli osittain heidän ansiotaan. Heillä oli valta elämästä ja kuolemasta. Tunne vallasta aiheutti heille kaikille jopa fyysistä hyvänolon värinää, niin voimakasta, että he eivät ilkeäisi tunnustaa sitä edes toisilleen.

Milla reagoi toisin. Hänen ilmeensä oli järkyttynyt. Hän vapisi hetken, kumartui maahan ja antoi ylen. Sitten hän puhkesi itkuun, juoksi paikalta pois ja sanoi mennessään anteeksi.

Hanna, Sini ja Ingrid katsoivat pois hoipertelevaa Millaa ihmeissään. He eivät ymmärtäneet. Jos he olisivat elämässään oppineet empatiaa jotakin muuta kuin oman elämänsä ulkopuolella olevia, jalustalle nostettuja kohteita kohtaan, he olisivat saattaneet ymmärtää Millan järkytyksen syyn.

Milla oli hetkessä ymmärtänyt, että elämä oli muutakin kuin puhetta. Tuo mies oli oikeasti kuollut. Yliopistolla puhutut puheet rasistien tuhoamisesta olivat nyt muuttuneet lihaksi. Ja Milla ymmärsi myös, että tuo juuri murhattu mies oli vain kirjoittanut kirjoituksia. Hän ei ollut tehnyt mitään pahaa kenellekään. Hänen täytyi kuolla vain siksi, että hän oli uhka niin Millan kuin muittenkin paikalla olevien etuoikeutetulle asemalle.

Professori katsoi poispäin hoipertelevaa Millaa ja puisteli päätään. Hänen silmissään näkyi pettymys. Millalle ei enää olisi paikkaa Rauhan- ja Suvaitsevaisuuden Tuomioistuimessa. Tuskin missään muuallakaan.

Samana iltana Hanna, Sini ja Ingrid menivät Ingridin asunnolle juhlimaan pientä askelta kohti lopullista voittoa. Ingrid aukaisi viinipullon. Viiniä maistellessaan he kävivät läpi tämänhetkisen tilanteen. Johtava Vihanlietsoja oli teloitettu. 84 muuta vihakirjoittajaa odotti vankilassa teloitustaan. 162 oli tutkintavankeudessa, odottamassa tuomiotaan. Ystävättäret olivat onnellisia siitä, että tämän jälkeen väkivallan kausi olisi lopullisesti ohi. He olivat ylpeitä siitä, että olivat lopettamassa rasismin ja väkivallan aikakautta.

He maistelivat lisää viiniä. Hanna totesi, että voidaanhan tämä juhlahetkikin käyttää hyödyllisesti ja tutkia samalla Rauhan- ja Suvaitsevaisuuden Tuomioistuimen tiedostoja. He alkoivat tutkia vuonna 2008 tehdyn ulkomaalaislakia vastustavan adressin tiedostoja. Tietokonetekniikkahan oli kehittynyt niin, että allekirjoittajien kotiosoitteet ja nettihistorian selvittäminen kävi yhdellä enterin painalluksella.

Pian he huomasivat, että moni allekirjoittaja oli kommentoinut niitten kirjoittajien, jotka odottivat kuolemantuomiotaan, blogeille. Vielä useampi allekirjoittaja oli käynyt lukemassa näitä blogeja. He alkoivat tosissaan syventyä tiedostoihin ja ottaa asioista selvää.

Ingrid kävi avaamassa uuden pullon viiniä.

He jatkoivat tiedostojen tutkimista.

Ingrid kävi avaamassa uuden pullon viiniä.

Aamukahdelta teloitettavien rasistien lista oli jo kolmetuhatta nimeä pitkä.

Ingrid kävi avaamassa uuden pullon viiniä…

*

Miksi tällainen joulusatu? No siksi, että olen seurannut tapausta Jussi Halla-aho. Häntähän ovat tuomitsemassa vihankostajana tietyt piirit eli Vihreät Naiset, Vasemmistonaiset ja itsensä hallituspuolueen asemaan nostaneet Demlat.

Yhteistä näille tahoille on se, että he eivät ole puuttuneet Halla-ahon esille nostamiin ajatuksiin. He vain haluavat tuhota Halla-ahon ihmisenä. Ja näin ollen estääkseen sen, että Halla-ahon esille nostamia asioita ei puhuttaisi julkisuudessa. Käyttäen hyväkseen koko sitä yhteiskunnallista koneistoa, joka tässä maassa on mahdollista. Mukaankukien väkivaltakoneiston, eli poliisin. Poliisihan on väkivaltakoneisto. Itse hyväksyn sen olemassaolon ilman muuta, koska joku väkivaltakoneisto maassa on joka tapauksessa. Mieluummin poliisi kuin anarkia. Mutta nyt poliisi on alistettu poliittiseksi käsikassaraksi.

Halla-ahon täydellistä tuhoa haluavat tahot haluavat siis käyttää kaikkia lain suomia mahdollisuuksia hänen tuhoamisekseen. Mietitäänpäs sitä, jos laki sallisi enemmän? Niin kuin esimerkiksi Natsi-Saksassa ja Neuvostoliitossa. Epäilettekö hetkeäkään, etteikö tästä maasta löydy Hannoja, Sinejä ja Ingridejä, jotka silmäänsä räpäyttämättä pistäisivät Halla-ahon ja muut ns. rasistit, niin kuin esmes Yrjöperskeleen seinää vasten? Kun vaan teloitus ulkoistetaan, ettei omat kädet likaannu.

Kansallismielisiltä ja maahanmuuttopolitiikkaa arvostelevilta tahoilta on turha pelätä väkivaltaa. Ne väkivaltafantasiat löytyvät ihan muilta tahoilta.
Toivoa tietysti herättää se, että demarit, kepu ja kokoomus ovat olleet tässä asiassa varsin hiljaa. Ehkä Nännistis-Lellististä Liittoa ei kaikessa karmeudessaan synny. Toivotaan ainakin niin. Vaan enpä ole varma.

Kirjoitti Ykä. Edelleenkin kivivuorelainen sosialidemokraatti. Äänestää tosin nykyisin perussuomalaisia.

Voimia eloon Jussi Halla-aholle ja hänen perheelleen.

TÄLTÄKIN KULMALTA

Astrid Thors & kumppanit ovat tekemässä omaan kaivoon kusemisesta itseisarvon. Uutta Uljasta Ulkomaalaislakia ruoditaan hyvin täällä.



Tätä asiaa on sen verran monessa blogissa kommentoitu, joten mitä turhia toistelemaan. Sen vaan totean, kun itse sosiaalisektorilla töissä olen, että kun tänne raahataan 100.000 työperäistä työtä tekemätöntä tyyppiä, niin sosiaalisektorilla loppuu rahat.

Jostain täytyy silloin säästää, ja säästön kohteena ovat suomalaiset.

Asiaa voi vastustaa omalla pienellä osallaan allekirjoittamalla tämän.

Ja sitten sana kiertoon.

PS. Vielä lisäys. Pravda kertoo Thorsin kommentoineen asiaa näin: "Thorsin arvion mukaan laki tulee nyt suunnilleen vastaamaan nykykäytäntöä." Tarkoittaako tämä siis sitä, että nykykäytäntö on ollut laiton? Halutaanko laiton, ja kansalaisia vahingoittava tila saada lailliseksi? Minkä ihmeen takia?

HYVÄÄ ITSENÄISYYSPÄIVÄÄ 2008

Hotelli Yrjöperskeles toivottaa hyvää ja rauhallista itsenäisyyspäivää.

HILJAA SIELLÄ ALHAALLA

Laatulehti Helsingin Sanomat jatkaa pyhää sotaansa Jussi Halla-ahon persoonaa kohtaan. Halla-ahon mielipiteisiin asti lehti ei ole vielä päässyt, mutta hiljaa hyvä tulee. Yhtenä osana jihadia on antaa herralle nimeltä James O´Connor paraatipaikka lehden mielipideosastolla. Miehen uusimman sepustuksen voi lukea vaikkapa tuosta ja siitä ajattelin hieman kommentoida.

Helsingin Sanomissa todennäköisesti ajatellaan, että O´Connor edustaa raskasta akateemista tykistöä, jolla Halla-aholle pistetään jauhot suuhun. Olettamuksen toinen osa lienee, että Helsingin Sanomien lukijakunta koostuu vain Tampereen Yliopistosta valmistuneista toimittajista sekä oikeitten yliopistollisten tiedekuntien edustajista joille O´Connorin kirjoitukset varmaan uppoavatkin.

Itselleni, pelkän opistotason koulutuksen hankkineelle hemmolle herran tuorein sepustus on vain vastenmielinen sekoitus mielipidediktatuuria, elitismiä ja yleistä ihmisten halveksuntaa.

O´Connor kirjoittaa: ” Poliittinen bloggaaja on kuin yksinvaltias. Hänen ei tarvitse kuunnella eriäviä mielipiteitä eikä tarkistaa näkökulmiaan kohdatessaan arvostelua”.
Valtaapitävä poliittinen eliittihän on toiminut näin jo kymmeniä vuosia. Heidän ei ole tarvinnut kuunnella eriäviä mielipiteitä Oikeaan Totuuteen, oli se sitten 1970-luvun YYA-liturgiaa tai nykyistä monikulttuuriuskontoa. Arvostelua kohdatessaan heidän ei ole tarvinnut tarkistaa näkökulmiaan, koska arvostelua ei ole voinut esittää. Ei ole ollut sellaista välinettä.

Internet on antanut välineen arvostella O´Connorin omaksumaa Oikeaa Totuutta. Ja siitäkös miehelle tulee armoton henkinen pipi. Ja kun arvostelija pystyy jopa sensuroimaan omaa blogiaan, eli tekemään siis sitä, mitä poliittinen elitti on harrastanut kymmeniä vuosia, niin johan miehellä meinaa jyrpiintymisestä ohimosuoni revetä. Sinänsä O´Connorin kannattaisi tutustua Halla-ahon vieraskirjaan. Kyllä siellä eriäviäkin mielipiteitä löytyy.

O´Connorin lause: ”Halla-ahon suosio näyttää perustuvan melko pitkälti korkeaan koulutukseen” kuvaa hyvin tyypin ajattelua. Ei sillä ole väliä, mitä sanotaan, vaan millä oppiarvolla se sanotaan. O´Connorin päähän ei millään saata solahtaa ajatusta, että ihmiset komppaavat Halla-ahoa ihan vaan siksi, että jätkä puhuu järkeä.

Tässä haisee myös se asenne, että Halla-ahon kanssa samaa mieltä olevat, alemman oppiarvon omaavat ihmiset eivät ole millään voineet tulla samoihin johtopäätöksiin ihan omin neuvoin, ilman akateemisen henkilön ohjausta. Itse tympiinnyin, pitkälti työni takia tähän monikulttuuripelleilyyn jo 1990-luvulla. Yleensäkin tympii tommoset tyypit, jotka kattoo titteliä eikä miestä. Ehkäpä O´Connorin näkemys yhteiskunnallisista asioista on se, että akateemiset ylipapit taistelevat keskenään aivottomien zombielaumojen sieluista.

Tästä akateemisesta maailmastaanhan O´Connor ei vaivaudu laskeutumaan milliäkään alaspäin. Sitä kuvaa hyvin lause: ”Halla-ahon tohtorintutkinnosta on hyötyä ääntenkeräilystä internetissä, mutta kirjoittaessaan monikulttuurisuudesta hän ei yllä akateemisiin standardeihin millään tasolla”. Kun O´Connor on kerran lukenut mies ja jaksaa siitä muistuttaa, niin pistää ihmettelemään, miksi hän ei osaa erottaa toisistaan väitöskirjaa ja mielipidekirjoitusta. Kun jopa tyhmä Ykä ymmärtää niitten eron. Liekö O´Connor vaan niin kertakaikkisen uponnut akateemiseen maailmaansa, että hänelle asiaa ei ole olemassa, ellei siinä ole yliopiston leimaa.

Noin ohimennen mies vie vielä oikeuden mielipidekirjoituksiin kaikilta muilta kuin vähintään maistereilta. Meidän tekstimme kun eivät tosiaankaan yllä akateemisiin standardeihin. Itse asiassa elämä yleensäkään, esimerkiksi Itä-Helsingissä, Göteborgissa, Malmössä tai Pariisissa ei yllä akateemisiin standardeihin. Oikeaoppisella akateemisilla standardeilla voidaan varmasti todistaa, että Vuosaaressa somalien hakkaamat pikkutytöt ovatkin itse syypäitä pahoinpitelyynsä, mutta heidän päitänsä särkee joka tapauksessa. Mutta O´Connor on näitä miehiä, joitten mielestä teorian ja käytännön ollessa ristiriidassa vika on aina käytännössä.

O´Connor rajaa oikeuden yhteiskunnallisiin mielipiteisiin ja niitten esittämiseen varsin pienelle porukalle. Mielipiteeseen ei ole oikeutta edes tohtorismiehellä, jos hän sattuu olemaan väärässä tiedekunnassa. Ja tavan tallaajista nyt ei ole puhettakaan. Melko röyhkeää. Tavallaan ihan samanlaista, jos minä toteasin ulkoisten mittojeni perusteella pienemmille, että alle satakiloisilla ei ole mielipidettä.

O´Connoria näyttää myös ankarasti jurppivan se, että blogia voi kirjoittaa myös nimimerkillä. Nimimerkin käyttöön löytyy kyllä perusteltuja syitä, mutta tästä asiasta sällin on ihan turha mutista. Me alemman oppiarvon omaavat bloggaajathan noudatamme itse asiassa o´connorilaista linjaa puhtaimmillaan. Meinaan, piruakos me gamma- ja epsilon-tason kuhnurit ruvettais nimellä pröystäilemään? Kyllä nimimerkki riittää. Ehkä jatkossa siirrytään numeroihin tai viivakoodiin.

Kiistatta O´Connorin kirjoituksessa on yksi lause, jota komppaan sataprosenttisesti eli: ”Kuitenkin on naiivia pitää kaikkia koulutettuja ihmisiä viisaina ja olettaa että koulutettu ihminen varmasti tietää, mistä puhuu”.

Suosittelen O´Connorille, että hän lukee tuon lauseen ainakin kuusisataa kertaa peräkkäin ja odottaa oivallusta.

TAPAHTUI HUITSINNEVADAN POLIISISSA

Tapahtumapaikka: Poliisiasema, Huitsinnevadan kunta, Pinnanmaan maakunta.

Tapahtuma-aika: Lähitulevaisuus, pari päivää uuden Veret Seisauttavan Aselain voimaantulon jälkeen.

Päivystysvuorossa olevat vanhempi konstaapeli Köyriäinen ja vanhempi konstaapeli Lärvänder suorittavat virkatehtäviään Huitsinnevadan poliisiasemalla.
Köyriäinen: Jaa paljonko niitä murtoilmoituksia nyt on kahdessa päivässä kertynytkään?

Lärvänder: No 269 kappaletta kaiken kaikkiaan. Onhan se melko paljon, kun ei kunnassa ole edes neljää tuhatta asukasta. Sanoisin, että nyt on kyseessä oikea rikosaalto.

Köyriäinen: Ja pyssyt on viety joka jannulta? Mikään muu ei ole murtomiehiä kiinnostanut?

Lärvänder: Kyllä se näin on. Tässä on nyt joku ammattilaisliiga asialla. Jotenkin vaan takaraivossa tuntuu, että tässä on jotain muutakin hämärää, mutta en vaan pysty oikein hahmottamaan sitä.

Ovi aukeaa ja sisään astuu mies

Köyriäinen: No perskeles, sehän on Perskeles itte. Mitäs Ykä?

Ykä: Eipä tässä muuten kummempia, mutta semmosta ikävää, että pitää tehdä rikosilmoitus. Nyt kun pääsi käymään sillä tavalla, että meillä kävi viime yönä murtovarkaita.

Lärvänder: Pyssytkö sulta vietiin?

Ykä: Joo, mistäs arvasit?

Lärvänder: Semmonen villi arvaus vaan.

Ykä: Ikkuna oltiin hajotettu ja asekaappi tiirikoitu auki niin hyvin, että ihan kuin oltais omilla avaimilla menty. Siinä meni haulikko, luodikko, hirvikivääri, pienoiskivääri, revolveri ja just ostettu rihlakin. Ja patruunat viimeistä myöten. Puhdistusvehkeet ja aseöljytkin veivät. Voihan nenä, että harmittaa. Ja just olisin tänään tuonut pyssyt siihen viralliseen asesäilytykseen, niin kuin se uusi laki vaatii.

Köyriäinen: Niin sullahan oli pihassa uusi neliveto ja etkös sinä sen kannettavankin ostanut ihan vasta. Ei sitten rosvoille ne kelvanneet?

Ykä: Sitä mekin ollaan kotona ihmetelty.

Lärvänder: No eihän siinä mitään, tehdään se rikosilmoitus.

Suorittavat rikosilmoitukseen liittyvät viralliset protokollat

Köyriäinen: Tiedäkkös Ykä, kun täällä on nyt varastettu melkein kaikki luvalliset aseet, mitä kunnasta löytyy. Ei sulla olis mitään hajua, että mikä porukka siihen voisi olla syyllinen?

Ykä: Jaa, olisko ne naapurikunnan miehiä? Kun kuulin, että niiltäkin on varastettu kaikki pyssyt. Jos ne pöllii meiltä uudet tilalle? Jaa, tuskinpa sentään. Ihan mukavaa porukkaahan ne ovat. Jospa ne varkaat on niitä rasisteja, joista niissä etelän lehdissä kirjoitellaan? En osaa kyllä sanoa varmaksi, kun en tiedä miltä ne oikein näyttää. Mutta karmeeta porukkaa kuulemma ovat.

Köyriäinen: Niin, mene ja tiedä jos ne niitä olis. Me on pyydetty Rakkauden Ministeriöstä vähän niitten rasistien tuntomerkkejä, mutta ei sieltä olla vielä vastattu.

Ykä: No, toivottavasti saatte varkaat kiinni, niin saadaan kaikkien pyssyt lailliseen säilytykseen. Vaan morjesta, minun pitää vielä käydä rautakaupassa. Ajattelin tehdä vähän välikattoremonttia.

Lärvänder: Kas kummaa. Täältä asemalta on oikeastaan jokainen rikosilmoituksen tehnyt mies mennyt rautakauppaan. Ja kaikki meinaa välikattoremonttia. Mistähän tuommonen into remonttihommiin?

Ykä: Se on varmaan se, kun nää ilmat meni tämmöseks. Pääsee kosteutta villoihin.

Yrjöperskeles moikkaa konstaapeleita ja lähtee

Puhelin soi

Köyriäinen: Huitsinnevadan Poliisiasema, vanh. konst. Köyriäinen.

Mies puhelimessa: Täällä on Höyrähtälän Vänni täältä Örnätjärven Erämiesten ampumaradalta, terve.

Köyriäinen: Terve Vänni vaan terve. Mitenkäs teillä menee siellä sen lakisääteisen asesäilytyspaikan rakentaminen?

Vänni: No siitähän minä just soitan. Kun meille ilmoitettiin, että Rakkauden Ministeriöstä tulee tänne tarvikelähetys, että saadaan asianmukaiset tilat rakennettua. Mutta ei tänne tullu muuta kuin kakkosnelosta ja kanaverkkoa.

Köyriäinen: Niin, tota, se on just se tarvikelähetys. Sillä pitäis pärjätä.

Vänni: Jaa. No jos kerran niin. Vaan en minä sitten pysty takaamaan sitä suojaa ihan sataprosenttisen murtovarmaksi. Ja kanakopissa kyllä pyssyt tuppaa ruostumaan. Niin no, tavallaanhan se sitten muuttuu ajan myötä murtovarmaksi, kun ei oo mitään tolkun pöllittävää.

Köyriäinen: Minä oon kyllä pahoillani, mutta enempää tarvikkeita ei Rakkauden ministeriö lähettänyt. Onkos sinne radalle muuten tuotu jo mitenkä paljon arsenaalia säilytettäväksi?

Vänni: No johan nyt toki. Helvattulan mumma toi ukkovainaansa ilmakiväärin. Tai oikeastaan vaan raudat. Tukin se jätti kissille kynsimispuuksi. Sitten täällä on nuoree-Pätisen starttipistooli ja neljä mattoa papatteja. Pensselssonin Veka toi jousipyssyn ja imukuppinuolia, mutta minusta tuntuu, että se teki sen piruuttaan. Niin juu, ja on täällä vielä kamarineuvos Kalmanharjun sata vuotta vanha Husqvarnan ykspiippunen haulikko. Niin että on tänne tavaraa pikkuhiljaa ruvennu kertymään.

Köyriäinen: Se on mukava kuulla, että ihmiset on kumminkin lainkuuliaisia.

Vänni: No niinpä. Niin, muuten, minä oon iltapäivästä tulossa käymään siellä asemalla. Pitää tehdä rikosilmoitus.

Köyriäinen: Veikö murtomiehet sulta aseet?

Vänni: Joo, mistäs arvasit?

Köyriäinen: Semmonen villi arvaus vaan. Vaan voit lykätä sen tulon huomiseen. Meillä on näitä pyssyvarkauksia sen verran paljon, että kirjaamisessa menee koko päivä ja ylikin.

Vänni: Tämä selvä. Minäpä kerkeenkin sitten käymään vielä rautakaupassa, kun oon viritelly tään virallisen aseensäilytyspaikan pystyyn.

Köyriäinen: Välikattoremonttiako meinaat?

Vänni: No sitä just. Mistäs sinä senkin arvasit?

Köyriäinen: Aattelin vaan… kun on nää kelit pistäny tämmösiks. Mutta tule sitten huomenna tekemään se ilmoitus. Morjens.

Vänni: Morjens vaan.

Puhelun aikana vanh. konst. Lärvänder on ottanut vastaan lisää rikosilmoituksia varastetuista aseista

Lärvänder: Kuules Köyriäinen. Minun laskujeni mukaan tästä kunnasta on nyt pöllitty aseet kaikilta muilta paitsi Höyrähtälän Vänniltä.

Köyriäinen: On ne pöllitty Vänniltäkin. Se tulee huomenna tekemään ilmoituksen. Jos remonttikiireiltään kerkiää. Olikos muuten Erä-, Ase-, ja Urheiluliike Tuhnuseen murtauduttu?

Lärvänder: No ei. Mutta sieltä oltiin viikko sitten ostettu loputkin myytävät aseet pois ja kolme päivää sitten liike oltiin ostettu tyhjäksi patruunoista. Melkoinen sattuma. Vaan piruako me oikeestaan tätä omin neuvoin selvitetään? Eiköhän pyydetä Rakkauden Ministeriöltä virka-apua?

Köyriäinen: Kyllä se on viisainta. Vaan eiköhän hypätä maijaan ja lähdetä partioimaan?

Lärvänder: Lähdetään vaan. Odota sen verran, että lataan tään uuden virka-aseeni.

Lärvänder menee jääkaapille ja löröttää virkavesipistooliinsa ohjesäännön mukaista laimeaksi lantattua sipulimehua. Tämän jälkeen konstaapelit siirtyvät vaaleanpunaiseen virka-autoon ja aloittavat partioinnin. Elämä Huitsinnevadassa jatkuu rauhallisilla uomillaan.

OIKEUTETUT VIHAKIRJOITUKSET

Ihan alkuun pieni pikagallup:

Käsi ylös ne, jotka eivät ole koskaan todenneet julkisesti jostain tyypistä, että tuon joutais viedä saunan taakse ja lopettaa?

Eipä näy käsiä.

Toinen pikagallup:

Käsi ylös ne, jotka ovat äskeisen lausuttuaan vieneet sen tyypin saunan taakse ja lopettaneet?

Eipä näy räpylöitä pystyssä senkään vertaa.

Sytyttikö?

Pikagallupithan liittyvät Jussi Halla-ahoon, ja siihen, kun mies on kirjoittanut muutama vuosi sitten blogissaan rumia ja tunnetusti ylipitkät piuhat omaavat Vihreät Naiset ovat kehittäneet itselleen siitä pari vuotta myöhemmin megaluokan Henkisen Pipin. Ja vasemmistonaiset komppaavat.

Tutkintapyyntökin asiasta tehtiin ja nyt sitten poliisi tuumailee, että pitäisikös mieheltä ottaa pyssyt pois.

Olisko niin, että rumasti sanomiseen suhtaudutaan maassamme nyt tiukemmin kuin ennen?

Vaan hetkinen, onkos tätä Anne Moilasta sitten tutkittu? Pimuhan julisti miessukupuolelle tulta munille. Olihan Tulva-lehden kannessa mamma revolli kourassa. Kohti osoitteli, piru vie.

Ei oo tutkittu, niin.

Tutkittiinkos tätä Akuliina Saarikoskea, kun se huuteli kuolemaa heterokulttuurille? Ihan ampumisesta ja ryöstämisestä tuli meuhkattua.

Ei oo tutkittu, ei oo.

Meidän kaverimme Osmo Soininvaarahan toivotteli kuolemaa sairaanhoitajien sukulaisille. Rumasti sanottu. Kai tähän virkavalta puuttui?

Ei puuttunu niin.

Komsin Villekinhän puheli rumia. Mitäs siinä ny oli, niin juu, ruumiit likoaa puroissa ja mätänee metsiin. Ja madot syövät hurraahärmäläisten silmiä. Olipa tylysti sanottu. Onko tutkittu?

Ei oo. Vaan eipä oo sinänsä tarvettakaan. Ei Hotelli Yrjöperskeleestä ainakaan lähde tutkintapyyntöä näistä tyypeistä. Kunhan mesoavat. Ei niitten pulina elämää täällä huitsinnevadassa paljon hetkauta. Ei haukku haavaa tee. Suu puhetta vetää ja viita paskaa.

Se tietysti ärsyttää, että kun tunnustaa tiettyä oikeaa poliittista (uskonnollista?) suuntausta, saa länkyttää suustansa mitä hyvänsä. Suvaitsevaisto metelöi vihakirjoituksista, ja kirjoittaa niitä itse.

Mutta miksi Jussi Halla-aho on sitten niin kovasti tähtäimessä?

Varmaankin siksi, että Halla-ahon sanomiset hetkauttavat suvaitsevaisten toimittajien ja yliopistoihmisten elämää. Hehän ovat tottuneet siihen, että he saavat määritellä, mikä on hyväksyttyä ja mikä ei. He ovat mielestään astetta ylempänä kuin tämä tavallinen suomalainen rahvas, jota he antaumuksella halveksuvat. Muistamatta tietysti sitä, että se rahvas elättää heidät. Koiratkin ovat sen verran fiksuja, etteivät pure kättä, joka heidät ruokkii.

Ja nyt Halla-aho, piru vie, kyseenalaistaa heidän erinomaisuutensa. Ei miehen rikos ole se, että hän on joku vuosi sitten puhunut rumia, vaan se, että hyvin pitkälti hänen kirjoitustensa vuoksi yhä useampi ihminen alkaa pitää näitä suvaitsevaisia toimittajia ja yliopistoihmisiä täysinä pelleinä. Tässä vaiheessa se ottaa vielä kipeää vain suvaitsevaisen herkkään egoon, mutta jos tarpeeksi moni ihminen pitää heitä pellenä, he saattavat joutua etsimään ihan oikeita töitä. Kun tähän asti ansion on voinut hoitaa sillai muodikkaasti tiedostamalla ja tyhmempiä tuomitsemalla.

Eipä ihme, että Halla-ahoa vihataan. Mieshän täytyy torpata, ja heti, ja kerralla. Sen takia läärätään miehen kirjoituksista kahta lausetta aina vaan uudestaan. Vaikka Scriptasta löytyy yli kaksisataa kirjoitusta. Vaan sielläpä onkin kysymyksiä, joihin ei osata vastata. Ja sekos pistää suvaitsevaisen vihaamaan vielä enemmän. Tietysti yhden miehen pommittaminen on ihan turhaa, sillä se Pandoran lipashan on jo auki. Suvaitsevainen elittimme ei vaan kerta kaikkiaan usko, että ihmiset osaavat ajatella itse. Joku niitten päähän niitä ajatuksia latoo.

Jos suvaitsevainen vihervasemmistomme haluaisi käyttää voimiaan johonkin järkeväään, he voisivat vaatia tutkittavaksi sitä, miksi Itä-Helsingissä ulkomaalaisjengit terrorisoivat suomalaisia lapsia. En ole kuullut tolta taholta vielä yhtään osanottoa hakatuille lapsille. Vaan olisko niin, että uhrit olivat väärän värisiä. Taitavat olla vielä rasisteja, piru vie. Henkilökohtaisesti uskon, että suvaitsevainen elittimme ei välitä edes maahanmuuttajien hyvinvoinnista yhtään mitään. Kuhanpahan tarvitsevat heitä pönkittääkseen omaa asemaansa.

En minä tälle porukalle toivota mitään väkivaltaista. Toivotan vaan, että tervemenoa kortistoon. Älkää olko huolissanne, hommia riittää kyllä. Kun meillehän on tulossa se veret seisauttava työvoimapula. Ainakin niitä vaipanvaihtohommia on kovasti mainostettu.

Myönnän, että eipä tässä kirjoituksessa ollut juuri mitään, mitä ei olisi jo kirjoitettu. Vaan haluanpa antaa tukeni myös tältä kulmalta. Voimia eloon Jussi Halla-aholle ja hänen perheelleen.

*

Richter: Mr Cohagen. You wanted to see me, sir.

Cohagen: Richter. Do you know why I´m such a happy person?

Richter: No sir.

Cohagen: Because I´ve got the best job in the solar system. As long as multicultinium keeps flowing, I can do whatever I want. Anything. In fact, the only thing I ever worry about is, that one day, if the rebels win…it all might end.

(Elokuvasta Total Recall. Yksi sana muutettu omin päin. Jotenkin tää vaan aina tulee mieleen tästä hässäkästä).

PESEMÄTÖN VIRANOMAISPYYKKI

Itä-Helsinki pääsi taas maistamaan monikulttuurisuuden mätiä hedelmiä. Mitään uuttahan tämä ei auringon alla valitettavasti ole, mutta tavallista vastenmielisemmäksi sen tekee sekä terroria harjoittaneiden että terrorin uhrien ikä.

Tässä tilanteessa on ihmisille ja eritoten lasten vanhemmille noussut luonnollisesti mieleen kysymys: voiko virkakoneisto auttaa?

Itsekin kun tämän virkakoneiston yksi vaatimaton ratas olen, niin valitettavasti minun täytyy ilmoittaa, että virkakoneisto ei voi auttaa. Ihmiset ovat omillansa. Oli sitten kyseessä ulkomainen tai ihan kotikutoinen psykopaatin alku.

1. Koulu ei voi auttaa

Niin kuin aikaisemminkin kirjoitin on kouluilta jo aikaa sitten nyhdetty irti kaikki kurinpidolliset syömähampaat. Psykopaatin urasta haaveilevalle oppilaalle ei joku onneton jälki-istunto tai välituntikielto paljon puraise.

Koulu voi vain yrittää saada aikaan jonkinlaista sovittelua pahoinpitelijän ja uhrin välillä. Nämä sovittelutilanteethan ovat täysiä farsseja. Pannaan vastakkain hakattu ja se tyyppi, joka huvikseen hakkasi. Mukana on sitten tietysti vastuullinen ja ammattitaitoinen opetushenkilökunnan edustaja (eli toisin sanoen se, joka hävisi pitkässä tikussa).

Sitten kimpassa analysoidaan sitä tilannetta, että mitenkähän tässä näin kävi. Mikäs se pikku perseilijän sai tällä lailla riehumaan? Kyselläänpäs hakatultakin (joka totta kai olis siinä tilanteessa mieluummin ihan jossain muualla kuin kattelemassa hakkaajansa naamaa) että mikähän hänen osuutensa asiassa oli. Ärsytitkö sinä häntä jotenkin? Ja hakattu tietää, että tämän ”keskustelun” ansiosta hän saa mitä varmimmin uudestaan turpaansa.

Koko sovitteluyritys on farssi, ja kaikki osanottajat tietävät sen. Vaan opettajalla ei ole muuta saumaa kuin yrittää rauhoitella pikkupsykopaattia puhumalla. Jo pelkän niskaperse-metodin käytöstä lyövät ihmisoikeusaktivistit lippaaseen 30 kovaa.

Koulu ei mahda näille pikkuterroristeille mitään, ja pikkuterroristit sen hyvin tietävät.

Se, miksi koulujen rehtorit eivät halua kommentoida asiaa ei varmaankaan johdu siitä, että he olisivat kovinkaan monikulttuuriuskovaisia tai yleisnännistis-lellistisiä muutenkaan. Itä-Helsingin kouluissa työskentelevä parantuu siitä taudista nopeasti. Onhan se vaan pirun noloa mennä julkisesti sanomaan, että se koulu, jota minun tulisi johtaa, on muuttunut alaikäisten anarkiaksi.

Koulu ei voi auttaa. Valitan.

2. Lastensuojelu ei voi auttaa

Kun alaikäisillä ilmenee edellä mainittuja ongelmia (ts. kun he siis ovat muille ongelmana), puuttuu lastensuojelu asiaan. Mutta ei kovinkaan jämäkällä kouralla. Tietysti lastensuojelu ei voi tehdä mitään, jos se ei saa asiasta lastensuojeluilmoituksia. Sitten kun se niitä saa, ei pikkupsykopaattia suinkaan oteta kiinni ja kuskata jonnekin Kuusamoon ihmisiä terrorisoimasta.

Ensiksi yritetään ns. avohuollon tukitoimenpiteillä. Ne ovat moninaisia, mutta niitten yhteinen piirre on se, että ne eivät toimi. Ei sellaiseen tyyppiin, joka on päättänyt elää kuin pullopersesika. Ja niitä on, hyvinkin nuorissa, uskokaa huviksenne. Näihin avohuollon tukitoimenpiteisiin saadaan sitten tuhrattua pari vuotta, jonka aikana meno ei asetu ensinkään. Juttuja tulee lisää ja touhu menee vaan roisimmaksi. No totta kai menee, kun kukaan ei touhua pysäytä.

Jossain vaiheessa on sitten edessä sijoitus laitokseen, mutta ei se näissä helsinkiläisissä tapauksissa mitään muuta. Helsinki sijoittaa pääosin omiin laitoksiinsa ja eivät ne mitään suljettuja koppeja ole. Lomat pelaavat ja lomilla voi tietysti harrastaa kaikenlaista pikkukivaa. Ne lapset ja nuoret, joita sankarimme ovat terrorisoineet eivät ole yhtään sen paremmin turvassa kuin ennenkään.

Jossain vaiheessa sitten hoksataan, että ehkäpä tämä kaveri olisi sittenkin syytä sijoittaa jonnekin pohjoisempaan paikkaan, missä vielä pidetään vähän enemmän jöötä. Tässä vaiheessamme pikku veijarimme vaan on jo yleensä 17 ja risat, joten ei sillä pohjoisen keikalla lopputulokseen ole sen kummempaa vaikutusta.

Eikä tosi kovia laitoksia Suomessa enää edes ole. Pernasaaren Koulukoti ja The Man Ensio Kyppö ovat historiaa. Valitettavasti.

Lastensuojelu ei voi auttaa. Valitan.

3. Poliisi ei voi auttaa

Noin yleensä ottaen Suomessa ollaan rikosoikeudellisessa vastuussa kun täytetään 15 vuotta. Sitä nuoremmat tapaukset kuuluvat lastensuojelun piiriin, ja sitähän käsiteltiin aikaisemmin. Poliisi voi ainoastaan estää väkivallanteon, jos paikalle sattuu ja ottaa vastaan rikosilmoituksen, joka ei alle 15-vuotiaan kohdalla johda syytteeseen.

Opettavaista putkakeikkaakaan ei voi juuri tarjota, koska Helsingissä on ympärivuorokautinen sosiaalipäivystys. Sitten tietysti kun sankarimme täyttävät 15 voi poliisi ja syyttäjäviranomainen tehdä jotain, mutta niin kuin aikaisemminkin olen kirjoittanut, eivät jatkuvat ehdolliset tuomiot vaikuta harrastuksiin mitenkään.

Poliisi on tietysti myös ylityöllistetty ja alimiehitetty ja joutuu myös keskittymään alaikäisten terveyttä huomattavasti tärkeämpiin aiheisiin, kuten esimerkiksi siihen, että mikä se räkäklimpin koostumus sen yhden jääkiekkoilijan klyyvarissa oikein olikaan.

Poliisi ei voi auttaa. Valitan.

4. Poliittinen päätöksentekokoneisto ei halua auttaa

Laki meitä ennen syntynyt ei välttämättä jälkehemme jää. Emmehän me asu Suomen Suuriruhtinaskunnassa, vaikka joskus tää paikka sillä nimellä tunnettiinkin. Eli lakeja voi muuttaa niin, että niissä ajatellaan suomalaisten ihmisten turvallisuutta.

Poliittinen päätöksentekokoneistomme on vaan vakaasti päättänyt, että ongelmaa ei ole. Ainoa ongelma on se, että jotkut väittävät ongelman olevan olemassa. Suuren Unelman toteuttaminen on niin tärkeää, että suomalaisten lasten turvallisuus on yhdentekevää. Todennäköisesti joku Poliittinen Ylikomissaarimme eikun siis oikeusministerimme Tuija Brax toteaa tästä Vuosaarenkin tapauksesta
että äärioikeistolaiset ja rasistiset voimat pyrkivät käyttämään viattomia maahanmuuttajalapsia hyväkseen ajaakseen vihan ideologiaansa eteenpäin. Jos nyt yleensä viittii mitään kommentoida.

Jos kohta 4 eli poliittinen päätöksentekokoneisto on mätä, se vaikuttaa siten että kohdat 1, 2 ja 3 eivät voi toimia. Kohta 4 syö kohdat 1, 2 ja 3 hampaattomiksi.

Tokihan poliittisesta päätöksentekokoneistosta löytyy übervastuullista ainesta joka tarttuu yhteiskuntamme todellisiin ongelmakohtiin kuten siihen, että kuka niitä vääriä kutsukortteja sinne iltapukuhumppatansseihin lähetti. Ja siihen, että Halla-aho sanoi pahasti ja Vihreille Naisille tuli armoton henkinen pipi.

Tosin Halla-aho / ViNa-episodi ei kuulu mielestäni juridiikan piiriin, vaan enempi terveysviranomaisille ja liikenneturvallisuudelle. Meinaten, jos läpän heitosta sen tajuamiseen menee kaksi vuotta, on ihmisellä kyseessä sen verran pitkät piuhat ja huonot reaktioajat, että ei semmosta ainakaan auton rattiin voi laskea.

Poliittinen päätöksentekokoneisto ei halua auttaa. Valitan.

Mitä Itä-Helsinkiläiselle perheelle sitten jää?

Yksi vaihtoehto on tehdä kuten allekirjoittanut, joka roudasi Hotelli Yrjöperskeleen huitsinnevadaan. Vaan eihän se kaikille onnistu.

Onko vaihtoehtona sitten kestää vaan? Kyllähän se hammaslääkäri hampaat oikoo. Ei kuulosta hyvältä tuokaan.

Omankäden oikeuskaan ei hyvältä kuulosta.

Mutta jos kansalaisia suojelemaan perustettu virkakoneisto ei pysty kansalaisia suojelemaan, saattavat itä-helsinkiläiset perheenisät jo nyt puhella viskimukin ääressä Itä-Helsingin Suojeluskunnasta.

Ja jossain vaiheessa siitä puhutaan jo selvinpäinkin.

Sitäkö Suuren Unelman Papisto todella haluaa?

*

Jahah. Päivitys heti perään. Helsingin Pravdassa viisaammat opettavat tyhmempiä. Saattaa olla, että Itä-Helsingin koulujen opettajien alaleuat alkavat väpättää liikutuksesta. Näinkö helppoo tää olikin? Meidän vikahan tää olikin. No, lukekaa itte.

HYVÄKSI TUTKITTU

Allekirjoittaneella on pitkään ollut tiedossa termi ”hyväksi havaittu”. Se on ihan selkeä ja järkevä juttu. Esimerkiks sellainen tapa, että otetaan sähkövehkeestä töpseli irti, ennen kuin sitä ryhdytään räpläämään on ihan hyväksi havaittu.

Nyt tuli törmättyä vähän samanlaiseen termiin eli ”hyväksi tutkittu”. Onkohan tämä sitä uuskieltä? Ittellä on kai sen verran kiero luonne (tai vaikeuksia hahmotuskyvyssä), että tosta tulee mieleen joku semmonen systeemi, mikä ei oikeastaan toimi, mutta se on sitten tutkimalla tutkittu hyväksi ja väitetään, että kyllä se toimii. Ainakin tommonen vaikutelma tulee mieleen Helsingin Pravdan jutusta ”Maahanmuuttajien työkyky tutkittiin hyväksi”.

Jutussahan Pravda paukuttelee henkseleitä tähän tyyliin: ”Maahanmuuttajista 87 prosentilla on hyvä tai erinomainen työkyky, ilmenee Pellervon taloudellisen tutkimuslaitoksen (PTT) tekemästä tutkimuksesta. Työllisten maahanmuuttajien työkyky on kantaväestön palkansaajien tasolla ja työttömien maahanmuuttajien työkyky jopa parempi kuin kantaväestön työttömillä.”

No hemmetti, eipä tuo tosiaankaan hassummalta kuulosta. Katotaanpa miten asiaa on tutkittu. Pravda kertoo, että ” Työkyvyn mittarina käytettiin seitsemästä muuttujasta rakentuvaa työkykyindeksiä.” Kuulostaa lupaavalta. Vaan eipä Pravda sitten muuta selvitäkään. Kunhan mutisee, että kun se on se työnantajien asenne niin huono.

Yleisradio selvittää asiaa hieman enemmän. Käykin ilmi, että maahanmuuttajien työkykyisyys selvitettiin niin, että kysyttiin maahanmuuttajilta, että olettekos te kuinka työkykyisiä. Jahah. Tunnelma alkaakin hieman lässähtää. Asiaa kyseltiin neljältätuhannelta maahanmuuttajalta. Ja heistä 1.103 vastasi. Siis neljäsosa.

Eli menikö homma näin: neljältätuhannelta maahanmuuttajalta kysyttiin työkuntoa, ja niistä neljäsosa vastasi että ihan suht hyvä on joo. Ja tästä Pravda ottaa asiakseen uutisoida, että ” Maahanmuuttajista 87 prosentilla on hyvä tai erinomainen työkyky”. Tunnelma on pilalla.

Vielä huomataan seikka, että ” aineistossa on yliedustus koulutettujen maahanmuuttajien ja aliedustus pakolaistaustaisten maahanmuuttajien osalta.”

Voisi sanoa, että maahanmuuttajien työkyky on todellakin ”hyväksi tutkittu”.

Tietysti jos olis ilkeä, niin asianhan voisi otsikoida myös niin, että ”75 prosenttia maahanmuuttajista ei viitsi edes kehua työkuntoaan”.

Pravda muistaa tietysti mainita ne perushokemansa, eli kielitaito ei vaikuta työkykyyn, työnantajien asenne on huono ja niitä työntekijöitä tarvitaan rutkasti lisää, kun suuret ikäluokat lähtevät eläkkeelle.

Eihän tää tutkimus edes miltään tutkimukselta vaikuta vaan pelkältä mainokselta työnantajille. Että ottakaa nyt hemmetissä niitä maahanmuuttajia töihin.

Vaan miltä tää systeemi nyt näyttää työnantajan silmin?

- Ottakaa maahanmuuttajia töihin, kun niistä osa on sanonu, että ne on työkykyisiä.
- Tohon kielitaitoon ei tartte niin tarkasti suhtautua.
- Ja tukiopetusta pitää tietysti antaa.

Onhan selvää että Suomessa löytyy kovastikin työkykyisiä maahanmuuttajia. Paljonko luulette heidänkään loppujen lopuksi tommosesta uutisoinnista hyötyvän?

Vaan tämmönen ”ei asia oo niin kuin se on, vaan niin kuin se sanotaan”-tyyppinen uutisointi antaa kieltämättä mielenkiintoisia sovellusmahdollisuuksia.

Ajatellaanpa sitä kuuluisaa suomalaista perheväkivaltaa. Lähetetään randomina neljälletuhannelle VHM:lle kysely, että ”onko sulla tapana rutiininomaisesti hakata vaimoasi”. Vastaukset lienevät perin negatiivisia, ja asiasta voidaan uutisoida esim Helsingin Pravdassa tyyliin ”suomalainen perheväkivalta tutkittiin pois niin kertakaikkiaan”.

Urheilupuolelle tää antais myös mainioita sovellusmahdollisuuksia. Lähetetään taas kysely miehille tyyliin ”missäs kunnossa se hauis on”. Koska suomalaisella miehellä on joskus tapana hieman liioitella ominaisuuksiaan (siis suomalaisella vaan, ei kellään muulla), niin tutkimuksen pohjalta voitaisiin uutisoida että ”Suomalaiset tutkittu maailman voimakansaksi. 180 kiloa nousee penkistä per jätkä”. Ja tämän tutkimustuloksen pohjalta voitaisiinkin sitten vaatia kiintiökultamitaleita olympialaisissa ainakin painonnostossa, painissa, kuulantyönnössä sekä keihään-, kiekon- ja moukarinheitossa.

SYVÄLUOTAAVA ANALYYSI YHDYSVALTAIN VAALEISTA

Yhdysvalloissa pidettiin presidentinvaalit.

Vaaleissa olivat pääehdokkaina Barack Obama ja John McCain.

Tiukan vaalikamppailun jälkeen Barack Obama voitti.

Eurooppalaisen vihervasemmiston mielipidettä ei kyselty, vaikka se niin kuvitteleekin.


Sen pituinen se.

JOTAIN IHAN MUUTA

Tämän kirjoituksen ei ole tarkoitus seilata minkäänlaisilla poliittisilla ulapoilla. Tämän kirjoituksen tarkoitus on ylistää suomen kieltä. Suomen kieli on voimakas ja ilmaisuvoimainen kieli. Eritoten ääkköset ja öökköset antavat sille tietyn särmän. No voihan se ehkä jonkun ranskalaisen mielestä kuulostaa rumalta, mutta piruakos me siitä välitämme. Eihän ranskalaistakaan meidän mielipide hänen kielestään kiinnosta.

Suomalaisissa kirosanoissa on jytyä. Kun suomalainen noituu oikein kunnon ärräpäitä, niin mongolialainenkin tajuaa, että nyt puhutaan rumia. Verrataanpa sitä vaikka ruotsalaisiin kirosanoihin. Fy fan. Jävla. Helvete. No mitä toi tommonen muka on? Ehkä suomalais-ugrilaisissa kielissä osataan manata muutenkin hyvin, sillä ymmärtääkseni vironvenäläiset ovat omaksuneet käyttöönsä viron kielen ”kurat”-noitumisen.

Valitettavasti suomalainen nuoriso on omaksunut kirosanaksi tämän v-alkuisen sanan, jonka viljely joka toisena sanana vastaa katu-uskottavuudeltaan lähinnä hyttysen veteen pissimistä. Ikävää. Kirosanat ovat voimasanoja, ja niitten teho laskee, jos niitä jatkuvasti viljellään. Siks toiseks, itse miellän sen v-alkuisen sanan tarkoittavan tiettyä naisen paikkaa, jota en itse miellä ollenkaan kirosanana vaan kerta kaikkiaan mukavana tosiolevaisena.

Vaan eihän tässä ollut oikeastaan tarkoitus kiroilusta puhua, vaan suomen kielen loistavista ääkkösistä ja öökkösistä ja siitä, miten ne elävöittävät kertakaikkisen mainiota kieltämme. Ajatellaanpa esmes lausetta: ”älä rääkkää sitä kääkkää, no en mä rääkkääkkää”. Aika hieno. Jää Pierrelltä, Thomasilta ja Abdulilta lausumati. Tai tää Velipuolikuun kehittämä ”ääliö älä lyö, ööliä läikkyy”. Tota lausetta itse asiassa yritettiin kavereitten kanssa aikanaan opettaa alkomahoolia (tai siis suomeksi ökkömölöhölömäkettä) nauttiessa eräälle varsin mukavalle espanjalaiselle kaverille, joka aikansa yritettyään totesi että ”muchos locos” joka on kai nopeasti käännettynä ”ei pysty, liian hapokasta”.

Tietysti kielessämme on myös hienoja lauseita ilman öökkösiäkin, esmes ”kokoo kokoon koko kokko, koko kokkoko, koko kokko” tai ”hae lakkaa satamasta, kun lakkaa satamasta”.

Vaan ajattelin tässä aikani kuluksi rakennella lisää muutamia kauniita suomenkielen lauseita. Pienen poliittisen vinkkelin tietysti tähänkin vois heittää. Kun meillähän on näitä virkamiehiä, jotka ovat vaatineet, että julkisiin virkoihin palkataan ulkomailta tulleita ihmisiä, jotka eivät osaa kieltämme.

En oikein itse hyväksy tommosta ajattelua, mutta aina täytyy etsiä positiivisia puolia asioista. Jos maahamme tulee vaikka joku kaveri Mosambikista ja reputtaa kielikokeen, mutta osaa silti paperista lukea sujuvasti seuraavan litanian, niin voidaan todeta, että asennetta ainakin on, töihin vaan ja kyllä se suomen kielikin sieltä melko nopeasti löytyy:

- Yrjö-ryökäleen nöyrtymätön röyhkeys yökötti nöykkiöläisiä.

- Hirvaksen öinen rykimäyritys tyssäsi räkkäajan mäkäräparven pörinään.

- Yötyöläinen työskenteli pätkätyötä yötä myöten nälänhätää häätääkseen.

- Hääyöaie tuli tylysti ryssittyä täkkituhnun törähdykseen.

- Näätämön könkääseen työnnettiin yököttävää ryönää.

- Slobo osti Hessu Hopon mopon ja Jopon ja maksoi ropon.

- Tärpätin ylenmääräinen törpöttely työstää pään särkemään.

- Yöllisen hyökkäyksen röyhkein syöksyjä oli öllöläläinen ylivääpeli Yrjänä Väinämöinen.

- Savolaesen hiäyön tyly esjleikki: kiänny!

- Örkin ryökäle örisi köyriessään.

- Yrjö ja Kössi työstivät rähinäviinaa ja mätkivät päitään törkeästi.

- Työ työnä, tuumi kappalainen öylättityötä työstäessään.

- Pappamopon sätkätystä säätäessään alkoi säätäjäjätkääkin sätkättää, joten hän väänsi sätkän.

- Järjestysmiehen rysä räjähti Rääkkylässä, särjistä jäi jäljelle rötjöriekaleita.

- Äärimmäinen häirikkö rääkyi Räikkösen ratatyömaan rääppeitä rääpiessään.

- Yliröyhkeä ei pääse köyrimään.

Suomen kieli tarjoaa myös hienoja keskusteluja, niin kuin esmes tää herra Niemen ja herra Määtän keskustelu:

Niemi: Määttä! Mihin työ määttä?

Määttä: Niemen nokkaan paskalle.

Eli hyvää Ruotsalaisuuden päivää 6.11. kaikille tämän blogin lukijoille. Meillä on jotain, mitä heillä ei, mutta liputetaan nyt edes säälistä. Ei tuu Astridille henkinen pipi.

KALJUPÄISIÄ UUTISHAVAINTOJA OSA III

Kaljupäinen uutishavainto:

Tuli pistettyä merkille, että suomalaiset poliittiset päättäjät pystyvät onneksi silloin tällöin järkeväänkin päätökseen. Tarkoitan tietysti päätöstä, jonka mukaan Suomi jää rypäleaseet kieltävän sopimuksen ulkopuolelle.

Yksi hyvä merkki siitä, että maailmanloppu ei ole vielä tullut, vaan maailma pyörii edelleenkin vakaasti radallaan on se, että tottakai vihreille tuli sitten tästä asiasta henkinen pipi. Vihreiden varapuheenjohtaja Johanna Sumuvuori valistaa meitä tyhmempiä asiasta tällä viisiin:

"Sopimuksen allekirjoittamatta jättäminen haittaa Suomen kansainvälistä vaikutusvaltaa, on päätöksenä puolustuspoliittisesti lyhytnäköinen eikä huomioi rypäleaseiden käyttöön liittyviä vakavia ongelmia".

Eikä siinä mitään, saahan sitä valistaa. Vapaa maahan tämä. Vissiin. Ainakin vielä. Mutta se jotenkin nyppää, että nämä vihreämme saavat todeta asioista sen, mitä huvittaa, eikä esimerkiksi Helsingin Pravda kysele väitteille mitään perusteita.

Sumuvuorihan saa mun puolestani uskoa ihan mihin lystää, mutta pientä perustelua tietysti olis kiva kuulla muutamaan asiaan.

Esmes tämä: "Sopimuksen allekirjoittamatta jättäminen haittaa Suomen kansainvälistä vaikutusvaltaa”.

Muutama juttu tässä jäi mietityttämään:

1. Millä tavalla tämä sopimuksen allekirjoittamatta jättäminen haittaa Suomen kansainvälistä vaikutusvaltaa? Pudotetaanko meidät pois YK:n yleiskokouksesta? Tippuuko Suomen edustajamäärä EU-parlamentissa? Tekevätkö esim Saksa, Hollanti ja Brasilia sopimuksen, että HIMin ja Nightwishin levyjä ei enää myydä näiden maiden levykaupoissa? Yhdysvallatkaan ei muuten ole allekirjoittanut sopimusta. Muuttuuko Jenkkiläkin nyt b-luokan tekijäksi? Ja kuka sen maakuntasarjaan pudottaa? Vihreä liittoko?

2. Jos allekirjoittamatta jättäminen haittaa Suomen kansainvälistä vaikutusvaltaa, niin epäilemättä jalkaväkimiinojen kielto on siis aikanaan lisännyt Suomen kansainvälistä vaikutusvaltaa. Mutta miten se on sitä lisännyt? Onko asiasta uutisoitu? Millä tavalla tämä nyt vähenevä vaikutusvalta silloin lisääntyi?

3. Onko Suomella muuten yleensäkään mitään kansainvälistä vaikutusvaltaa, mitä voitaisiin menettää? Nakkaako kukaan meistä paskaakaan, rypäleillä tai ilman?

Tämä Sumuvuoren heitto, että sopimuksen allekirjoittamatta jättäminen on ”päätöksenä puolustuspoliittisesti lyhytnäköinen” pistää myös vähän ihmettelemään. Yleensä kun on tapana ajatella, että täysin toimivista aseista luopuminen on varsin lyhytnäköistä puolustuspoliittista toimintaa. Vaan ehkäpä vihreät vaan ajattelevat puolustuspolitiikan hieman eri tavalla.

Entäs tämä ajatus, että sopimuksen allekirjoittamatta jättäminen ei ”huomioi rypäleaseiden käyttöön liittyviä vakavia ongelmia”. Tarkoittaako tää taas kertaalleen sitä, että jos Suomi liittyisi sopimukseen, niin ihan muitten maitten kylvämät rypälepommit tappavat jatkossa vähemmän siviilejä jossain ihan muualla?

Suomalaiset aseet ovat edelleenkin tarkoitettu Suomen puolustamiseen. Varastoissa olevat suomalaiset aseet eivät edelleenkään tapa ja vammauta lapsia Angolassa.

Vaan yks lysti. Vihreä kommentoi ja Pravda julkaisee. Eikä kyseenalaista.

Toinen kaljupäinen uutishavainto:

Perussuomalaisten ja eritoten Jussi Halla-ahon vaalivoitto on odotetusti poikinut suvaitsevaisessa eliitissämme eritasoisia itkupotkuraivareita. Näitä on käsitelty monissa kirjoituksissa sen verran hyvin, että mitä niitä tässä toistamaan.

Tulee vain mietittyä, kieron luonteen kun omaan, että olen kyllä haistavani tuon rääkymisen seasta myös silkkaa riemua. Kun meillä sittenkin on se oma äärioikeisto, jota vastaan taistella. Mehän sanottiin! Mehän varoitettiin! Me oltiin oikeessa!

Kun suvaitsevainen eliittimme jankkasi jatkuvasti Pelottavasta Suomalaisesta Äärioikeistosta, niin tavalliset taavit alkoi ihmetellä, että mitä ne oikein mesoaa, kun ei sitä äärioikeistoa missään näy. Suvaitsevaisen eliitin oli pakko nimetä Perussuomalaiset äärioikeistoksi. Kun muuten se heidän natsijahtinsa alkoi jo muistuttaa Suuren Kurpitsan odotusta. Tietysti eivät perussuomalaiset ole vaalivoittonsa jälkeen sen enempää äärioikeistolaisia kuin ennenkään.

Tavallista ihmistä tämmönen leimojen lämpsiminen tietysti hävettäisi. Mutta suvaitsevaisella eliitillämme on paljon menetettävää, ja silloin ei häpeään ole varaa. Tarjoaahan monikulttuurisuus sentään suvaitsevaiselle eliitillemme siistejä sisätöitä, jotka turvaavat talouden, antavat mahdollisuuden harrastaa mukavaa rupattelua samanhenkisessä seurassa, määritellä Virallista Totuutta sekä sokerina pohjalla antavat mahdollisuuden tunkea kärsän toisten asioihin.

Kyllähän he tajuavat, että mikäli kriittistä turpaa ei tukita, niin yhä useampi ihminen alkaa tuumia, että nuohan puhuvat ihan pehmosia. He tajuavat senkin, että yhä useampi ihminen alkaa miettiä, että hittoakos nuo verorahoilla ihmisille soittavat suutaan. Tajuavatpa he senkin, että kun tarpeeksi moni ihminen alkaa näin ajatella, niin moni pitkäaikainen ammattipoliitikko samoin kuin moni monikulttuurisuudesta leipänsä saava akateeminen suojatyöläinen sekä suomalaisuutta ammatikseen mollaava toimittajanplanttu huomaa olevansa kortistossa. Ihan selkeästi työnhakijana.

Ja silloin tietysti mieleen saattaa tulla uhkaava ajatus:

Mitä minä oikeastaan sitten osaan työkseni tehdä?

VIHREITÄ SYYSUNELMIA

Viime aikoina meidän kaikkien työtätekevien ystävät eli Vihreät ovat tykänneet työntää kärsäänsä suomalaiseen työelämään ja antaneet tyhmemmille neuvoja, kuinka homma saadaan pelittämään. Eihän siinä mitään, tykkäänhän minäkin lätistä jätkien kanssa vaikka jääkiekosta, vaikka en siitä loppujen lopuksi paljon ymmärräkään. Minä en vaan vaadi jätkiltä, että minun lätkäpuheeni otettaisiin vakavasti.

Ensimmäisenähän tyhmiä neuvoi Tarja Cronberg, joka keksi, että yksityisen yrityksen listalta tulee löytyä ” eri sukupuolia, ikää, kieliä, perhetaustoja, etnisiä taustoja, sukupuolista suuntautumista, vammaisuutta, vakaumusta ja uskontoja”. Lisäksi hän hoksasi vaatia, että tämä monimuotoisuuden tarkistus tulisi tehdä aina puolivuosittain. Kun Tarja sitten hoksasi, että tulipa ehdotettua laitonta settiä, niin tästä ei ole sitten pahemmin sen jälkeen puhuttu. Kai totesivat Sleepy Sleepers-tyyliin, että tästä ei sitten puhuta, kasakka rattaille ja kaivoon ja seuraava biisi äkkiä pyörimään (Sleepy Sleepers, The Mopott Show, 1979).

Seuraavan biisin pani sitten pyörimään Anni Sinnemäki. Kaipa Tarja sai kuittailua aikaisemmasta ehdotuksesta jo sen verran tarpeeksi, että laittoi Annin asialle. Ja mikäs siinä. Vaikka Annihan on vähän niinqu eksyny Latviassa, niin kyllähän hän suojelee minua kaikelta, mitä ikinä ehdinkin pelätä.

Ja biisin nimihän on tämä: kuntien tulisi jatkossa täyttää virkansa niin, että hakemukset tehdään nimettömänä, pelkkien papereitten perusteella. Ideana on se, että maahanmuuttajat pääsevät tällä lailla edes haastatteluun ja pääsevät näyttämään pätevyytensä ja tietty sitten tulisivat valituksi julkiseen toimeen.
Itsellänihän on kokemusta tästä julkishallinnosta jo ajalta keppi ja keihäs. Voisin päätellä seuraavia asioita:

1. Vaikka julkishallinto onkin vähän niin kuin entisajan NHL-puolustaja, eli iso, hidas ja kankea, niin se ei silti tarkoita, että siellä kaikki ihmiset olisivat tyhmiä. Näin ollen, jos julkishallinnon pomotyypillä on palkattavanaan kaksi yhtä vahvoilla papereilla työtä hakevaa tarjokasta ja toinen osaa suomea ja toinen taas sitten ei, hän valitsee joka tapauksessa töihin ihmisen, joka puhuu suomea. Julkishallinto kun kumminkin palvelee pääosin ihmisiä, jotka eivät puhu juuri muuta kuin suomea.

2. Valitsemalla töihin suomalaisen ihmisen, hän varmistaa sen, että uusi työntekijä ei keksi ongelmaa kulttuurieroista, työpaikkaruokalassa tarjottavasta sianlihasta tai mahdollisista ramadan-kuukauden vapaista, jotka eivät Suomessa mitään vapaapäiviä ole. Hän myös varmistaa sen, että uudella työntekijällä, jos hän sattuu olemaan mies, ei ole vaikeuksia ottaa vastaan käskyjä naispuoliselta esimieheltä. Meillä Suomessa kun naiset ovat olleet työelämässä jo pitkään, eikä syntyperäisesti suomalaisella miehellä ole vaikeuksia käsittää tätä asiantilaa.

3. Jos julkishallinnon pomotyyppi on töissä esim. Helsingissä tai Turussa, ja jos hän on vielä sen verran valistunut esimies, että kuuntelee työntekijöitään, hän saattaa tehdä huomion, että aikaisemmat kokemukset tiettyjen maahanmuuttajaryhmien työntekijöistä ovat kovasti negatiivisia. Ainakin sosiaalialalla, jossa itse työskentelen ja terveysalalla, jossa työskentelee paljon tuttaviani. Ehkäpä hän ennakoi, että suomalainenkin työntekijä voi olla mullqvist, mutta onpahan ainakin tuttu mullqvist.

4. Saattaapa pomotyyppi olla niinkin valistunut, että hän seuraa aikaansa. Ehkäpä hän on törmännyt mm. kauppatieteiden maisteri Jussi Leponiemen väitöstutkimukseen ”Esimies-alaisvuorovaikutussuhde etniseen vähemmistöön kuuluvan alaisen näkökulmasta” jossa todetaan, että ” on suuri vaara, että toisesta kulttuurista tullut työntekijä syrjäytyy ja turhautuu jos työnantaja ei tarpeeksi ohjaa ja anna aikaa. Esimiehen on pidettävä (etniselle)työntekijälle työhön tullessa annetut lupaukset, muuten alainen turhautuu. Esimiehen tulisi erilaistaa johtamistaan ja vuorovaikutussuhteessa toimimistaan etnisesti erilaisten kanssa.”

Valistunut johtaja hoksaa, että tämmöiset tutkimukset vetävät puoleensa tietyn suunnan poliittista mielenkiintoa niin kuin eilen syöty biodynaaminen parsa kärpäsiä. Hän saattaa tuumia, että tämän päivän piipertävä väitöskirja on huomisen laki, tai ainakin vallitseva käytäntö. Niinhän kävi erään Illmaninkin väitöskirjalle.

Valistunut pomotyyppi voi vielä tuumia, ihan humanistisesti, ja maahanmuuttajaakin ajatellen, että haluaako nää piipertäjät nyt palkata tään tyypin työhön ammattilaisena, vaiko jonkun sortin vammaisena, jota pitää koko aika paimentaa.

5. Mitä varmimmin pomotyyppi tuumii, että perkelettäkö joku valtiotieteen maisteri tulee mua neuvomaan hommissa, jotka varmasti osaan häntä paremmin.

Eli eipä vihreitten ehdotus mitään muuta. Eikä sen tarvitsekaan muuttaa. Kunhan jeesustelevat taas kertaalleen.

Julkishallinnon tehtävänähän on antaa kansalaisille tiettyjä palveluja. Ei edistää viherpiipertäjien unelmia. Tämä asia on se, mikä minua henkilökohtaisesti eniten vihreissä mättää. He ovat ihmisiä, jotka elävät unelmaa. Ja he vaativat, että toiset ihmiset mieltävät heidän unelmansa totena. Meidän on saatava lisää maahanmuuttajia, koska muuten meillä ei ole lisää maahanmuuttajia, ja se ei oo ihquu ollenkaan.
Itse asiassa vihreät muistuttavat paljon Jehovan Todistajia. Hekin uskovat leijoniin ja lampaisiin samalla niityllä. Ja vaativat muitakin uskomaan.

Pannaan nyt vielä muistutukseksi vihreille, että mitä on työ. Heillä kun taitaa tuo varsinainen kokemus työelämästä olla heikonlainen:

Työ on joukko työsuoritteita, joita työnantaja haluaa suoritettavan. Työsuoritteita suorittamaan työnantaja palkkaa ihmisiä, joitten hän uskoo työsuoritteista selviytyvän. Yksityinen työnantaja palkkaa ihmisiä tekemään työsuoritteita mm. konepajalla, että hän voi myydä asiakkaalle konepajan valmistamia tuotteita, ja siten saada itselleen elannon, ja mahdollisesti voittoakin.

Julkishallinnossa työnantaja taas palkkaa ihmisiä suorittamaan tiettyjä työsuoritteita, jotta julkishallinto voi tarjota veronmaksajille lakisääteisiä palveluja. Niitä ovat mm. kunnalliset vesi- ja viemärilaitokset, sosiaalipalvelut tai terveyspalvelut.

Työnantaja palkkaa työntekijät tekemään työsuoritteita. Ei toteuttamaan vihreitten unelmia. Ei hän palkkaa työntekijää vain siksi, että on niin ihqua palkata just tuo työntekijä.

*

PS. Aina pitää ajatella positiivisesti. On ihan kiva, että vihreät narauttivat aivopierunsa juuri tähän saumaan. Veikkaanpa, että eräs keski-ikäinen mies ottaa tänä iltana mielellään tukevan konjakkihömpsyn, ja mikäli tupakkimiehiä on, pistää palamaan hyvän sikarin. Ja tuumii, että mukavaa tässä on perussuomalaisten vaalivankkuria vetää, kun työntäjäksi tuli RKP:n lisäksi vielä Vihreät.

PS 2: Onnea VX:lle esikoisen syntymästä. Kun mulla ei ole noita IRC-tunnuksia, niin en pääse suoraan onnittelemaan. Menestyksen täyttämää ja turvallista elämää tyttärellesi.

Pasilasta en tiedä, mutta Hotelli Yrjöperskeles lähettää Porilaisten Marsiin saman tien, tosta.

LYHYESTI ERÄÄSTÄ PSYKOLOGISTA

Eihän siinä sitten pitkään kestänyt, kun vastuullinen mediamme kaivoi jostain kolosta besserwisserin saarnaamaan metsästystä vastaan. Varttitunnin julkisuudestaan nauttii tällä kertaa kriminaalipsykologian desantti eiku siis dosentti Jaana Haapasalo, joka myös harrastelee politiikkaa kommunistisessa valtuustoryhmässä.

Jos harrastettais asiallista keskustelua metsästyksestä, niin sehän sopisi kyllä, mutta arvon psykologimme diagnosoi kerralla muutaman sataa tuhatta suomalaista latvalahoksi. Onneksi mamma sentään käyttää termiä ”mielestäni”. Käytänpä siis minäkin.

Mielestäni psykologit ovat yleensäkin yksi maailman turhimmista ammateista. Mielestäni psykologia on tyhjänaikaista näennäistiedettä, jota ihmiset lähtevät opiskelemaan siinä toivossa, että saavat siinä sivussa apua omille yläkerran ongelmilleen, yleensä huonolla menestyksellä.

Mielestäni psykologit ovat ylipalkattuja arvailijoita, joitten tehtävänä on lähinnä sotkea muitten ihmisten työntekoa. Ihmettelen suuresti, miksi Suomessa on puoskaripsykologisoinnin salliva ilmapiiri.

Erityisen vastuutonta psykologeilta on mennä sotkemaan alaikäisten lasten päänuppeja.

Mielestäni on myös epänormaalia, että ihminen kannattaa ideologiaa, jonka varjolla maailmassa on tapettu kymmeniä miljoonia ihmisiä. Suorastaan sairasta on se, että ihminen kannattaa tätä ideologiaa siitä huolimatta, että hyvin tietää näistä murhatöistä. Mielestäni tämmöisellä ihmisellä on sairas kiinnostus murhatöitä kohtaan.

Vähän heikkoa on tämmösen tyypin tulla sanomaan, mikä on normaalia ja mikä ei.

No, joka tapauksessa minun ei tarvitse edelleenkään kysyä metsästysharrastukseeni lupaa Jaana Haapasalolta. Poliisin ja maanomistajan lupa riittää kyllä. Vaikka se Jaanaa kuinka vituttaisikin.

PUOLIKKAISTA

Väestöliiton väestöntutkimuslaitoksen tutkija Minna Säävälä avautui tuoreessa Helsingin Pravdassa ja valitteli kovasti suomalaisten viranomaisten kylmäkiskoisuutta suomalaisten ja ulkomaalaisten välisiä avioliittoja kohtaan. Kun ne juuttaat haluavat tietää, onko kyseessä aito avioliitto vaiko järjestetty systeemi, jonka tavoitteena on saada ulkomaalainen Suomeen leveämpien leipäpöytien ääreen.

Säävälän kanssahan on turha ruveta riitelemään, sillä hän on uskossaan vahva, ja pitää suomalaisten ja ulkomaalaisten avioliittoja lähtökohtaisesti hyvinä ja kannustettavina asioina. Enkä itsekään aio ryhtyä kieltämään kenenkään avioliittoja. Vapaa maa, vapaat valinnat.

Mutta koska tämä on vielä, ainakin teoriassa, vapaa maa, voinen kertoa hieman kokemuksiani näitten ylikansallisten liittojen autuudesta. Niin kuin valpas lukija on aikaisemmin huomannut olen tehnyt oman työurani erinäisissä lastensuojelulaitoksissa. Ja urani aikana olen tehnyt havainnon, että lastensuojelulaitoksiin päätyy yllättävän paljon näistä liitoista syntyneitä lapsia. Joskus jopa osaston enemmistö on näitä ns. puolikkaita. Ja kaavana on lähes aina se, että näissä liitoissa äiti on suomalainen ja isä taas jostain muualta.

Näistä huostaan otetuista lapsista ja nuorista ei sinänsä voi mitään yleistä analyysiä tehdä. Heitä kun löytyy akselilta Viro – Huitsinnevada, ja he ovat kaikki erillisiä ihmisiä. Jotkut ovat ok, jotkut eivät. Onnea ja menestystä heille elämässään, noin yleensä ja erikseen. Se, että heidät on huostaanotettu, ei tee heistä yhtään huonompia ihmisiä.

En siis edelleenkään julista propagandaa, että älkää menkö kimppaan ulkomaalaisen kanssa. Mutta sen voin todeta, että joku noissa liitoissa mättää, koska ei huostaanottoa kevyin perustein tehdä. Joku asia on perheessä ja parisuhteessa epäonnistunut. Toistuvasti, kerta toisensa jälkeen.

On tietysti olemassa ylikansallisia liittoja, joissa homma toimii ja mopo pysyy käsissä. Totta kai on. Mutta se ei muuta sitä tosiasiaa, että näistä liitoista sijoitetaan lapsia ja nuoria laitoksiin suhteessa muita enemmän.

Ehkäpä tutkija Minna Säävälä voisi ottaa tämän asian tutkittavakseen, tutkija kun kerran on. Siinähän olisi tarjolla selkeä ongelma, jota tutkia. Vaan eipä tuo aihe taida olla kovin kiinnostava monikulttuuria kannattavissa tutkijapiireissä.
Sen sijaan Minna Säävälä hokee vanhaa tuttua eli ” Jotta voitaisiin helpottaa rajat ylittävien perheiden arjen haasteita, tarvitaan kulttuurierot huomioivia ja monikielisiä perhe- ja tukipalveluita”.

Ei muuta kuin lisää rahaa taas. Taikaseinä pelastaa.

LYHYESTI KÄSIASEISTA

Poliisilaitokset saivat sitten uudet ohjeet koskien käsiaseita. Eli metsästäjille ei enää käsiaseita myönnetä. Allekirjoittaneen rauhaa tämä ei sinänsä suuresti hetkauta, koska asevarastoni koostuu pääosin pitkistä aseista eli haulikoista & kivääreistä. Löytyyhän sieltä kyllä yksi pienoisrevolveri. Eihän sitä multa pois oteta, ainakaan vielä, mutta jos otettaisiin, ei elämä siitäkään suuresti heilahtaisi. Lopetusaseena toimii kyllä pienoiskiväärikin.

Mutta muuten toi päätös kyllä ihmetyttää. Ideana kai oli se, että säästytään jatkossa tämmösiltä Jokela / Kauhajoki-tapahtumilta. Näitten tapahtumien tekijöinä oli kaksi sekopäätä, jotka viettivät aikansa tietokoneen äärellä ja joilta jäi tuo ns. elämä hankkimatta. Tyypit eivät harrastaneet metsästystä. Tyypit eivät olleet metsästysseuran jäseniä. Tyyppejä olisi tuskin mihinkään metsästysseuraan otettukaan.

Hommassa on vähän sama logiikka, kuin siinä, että kylällä huomataan maamiesseuran talon syttyneen tuleen, ja palopäällikkö komentaa tiedon saatuaan palomiehet tekemään hiekkasäkeistä tulvapatoa joen rannalle. Mitään hyötyähän siitä ei ole, mutta eipähän pääse kukaan sanomaan, etteikö pantu hihoja heilumaan.

Tällä päätöksellä rangaistaan metsästäjiä rikoksista, joita ihan muut tyypit ovat tehneet. Ja eihän se tähän jää. Seuraavaksi joku vastuullinen virkamies ehdottaa pitkienkin aseitten kieltoa. Samoin kuin metsästyksen kieltoa yleensä. Metsästäjät kun ovat hirviöitä, jotka ampuvat ihania Bambeja.

Pitkien aseitten kielto tulee ajankohtaiseksi viimeistään siinä vaiheessa, kun joku ministeriön älykkö hoksaa, mitä varten rautasaha on keksitty.

SYVÄPUHDASTA YHTEISÖLLISYYTTÄ

Kauhajoen järkyttävän tapahtuman seurauksena on suomalaisen poliittisen eliitin tiukin kärki ryhtynyt peräänkuuluttamaan kansalaisilta yhteisöllisyyttä. Mitä he sitten tällä yhteisöllisyydellä tarkoittavat, on allekirjoittaneelle jäänyt vielä epäselväksi. Jos kyse on siitä elämäntyylistä, johon itsekin nöösipoikana totuin, niin mikäs siinä.

Vaan enpä usko. Eihän tämmöistä asiaa voi tyhmän kansan mietittäväksi antaa. Näin ollen uskon, että asian tiimoilta pian laitetaan pystyyn sivistynyt työryhmä, jonka jäsenenä on paljon tohtoreita, maistereita ja psykologeja. Ehkäpä mukaan otetaan myös tiettyjen vähemmistöryhmien edustajia, koska heillähän on yhteisöllisyys tunnetusti hanskassa ja meillä on heiltä paljon oppimista siitä, kuinka asiat selvitetään puhumalla. Lopulta työryhmä pykää kasaan 386-sivuisen muistion, jonka tekeminen kaikkiaan maksaa kaksmiljoonaa montasataaviiskytkuustuhatta euroa.
Mikäli valtiovalta sattuisi vahingossa ajattelemaan, että pyörää ei tartte välttämättä keksiä uudestaan, niin annanpa pienen, mutta toimivan esimerkin siitä, kuinka se vanhakantainen yhteisöllisyys toimi käytännössä. Saa kopioida ihan rauhassa.

Yhteisöllisyys M/1971 toiminnassa, esimerkki:

*

Lötjönen kulkee pitkin tietä. Hän huomaa, että Kutvosen nuorempi poika heittää kivellä vieressä sijaitsevan Pöntisen talon ikkunan rikki. Koska Pöntinen ei ole paikalla, hän nappaa kersaa korvasta kiinni, ja kuskaa pojan kotiinsa ynnä kertoo tapahtuneesta. Isä-Kutvonen kiittää Lötjöstä tarkkaavaisuudesta ja antaa huligaanin uraa suunnittelevaa poikaansa selkään.

Sen jälkeen hän kuskaa pojan Pöntisille, ja korvaa ikkunan sekä sanoo, että tossapa sulle Pöntinen on nyt ilmainen renki täksi päiväksi. Pöntinen ymmärtää asian ytimen, ja mukula saa luvan tarttua talikkoon ja viettää seuraavat kahdeksan tuntia biolannoitteen siirtohommissa. Tämän jälkeen urakka jatkuu kotona, sillä Isä-Kutvonen vie sällin seuraavana päivänä liiterille ja pistää nulikan töihin. Pojallahan on mainiosti aikaa reippaaseen ja pitkäaikaiseen sahaamis – pilkkomis – pinoamisoperaatioon, koska Isä-Kutvonen ilmoittaa, että pojalla on kyläjuoksut loppu hamaan tulevaisuuteen ja Isä-Kutvonen on sentään vielä maailman tolppa Kutvosen torpassa.

Kutvonen junior, joka on sinänsä ihan tervejärkinen nuori mies, toteaa itsekseen, että eipä tää häröilijän elämä mitään herkun leipää ole, ja päättää jättää niin Pöntisen kuin muittenkin ikkunat jatkossa rauhaan. Aikuisena hänestä tulee menestyvä rakennusmestari.

*

Näinhän se menee. Tai meni ainakin joskus. Syväpuhtaaksi pestyssä sosialidemokraattisessa yhteiskunnassa moisen tapahtumaketjun seurauksena olisivat sekä Lötjönen, Kutvonen että Pöntinen leivättömän pöydän ääressä. Syytteinä olisi ainakin lievä pahoinpitely, pahoinpitely, vapaudenriisto, pakotus ja lapsityövoiman hyväksikäyttö.

Kutvonen junior taas kuskattaisiin hienotittelisten ammattiauttajien tykö, jossa hänelle opetettaisiin, että on olemassa ilkeä, häntä painostava ja ahdistusta aiheuttava ryhmittymä, johon kuuluvat joku ihminen / jotkut ihmiset / joku tuntematon voima / jotkut tuntemattomat voimat / Pöntisen ikkuna / Pöntisen ikkunasta irvistelevä tuntematon voima joka on kerta kaikkiaan pakottanut hänet heittelemään kiviä. Kutvonen juniorin pää menee tossa ryöpytyksessä hiukan sekaisin, mutta se hänelle jää päähän, että hänhän saa perseillä ihan mitä huvittaa ja syy on aina jonkun toisen.

Lienee siis selvää että Yhteisöllisyys M/1971 ei tule uudestaan käyttöön, vaan jo aikaisemmin mainitun arvovaltaisen työryhmän suositusten mukaan otetaan käyttöön Yhteisöllisyys M/2009. Koska tavallinen kansa (joka elättää arvovaltaisen työryhmän) on pohjimmiltaan tietysti tyhmää, ei uutta yhteisöllisyyttä voida saada aikaiseksi ilman viranomaisia. Näin ollen perustetaan kuntiin uusi yhteisöllisyyssihteerin vakanssi. Kaupunkeihin taas perustetaan kerrassaan yhteisöllisyystoiminnanjohtajan vakanssi. Häntä avustavat yhteisöllisyyssihteerit, joita palkataan aina yksi kymmentä tuhatta kaupunkilaista kohti.

Kellään ei ole itse asiassa pirunkaan aavistusta, että mikä näitten uusien virkamiesten tehtävänkuva oikein on. Mutta normaalia julkishallinnollista luonnonvalintaa tuntien veikkaan, että heistä tulee Kerrostalokyttääjien virallisempi muoto. Ja valtiovalta voi sanoa, että turha mutista, etteikö mitään oo tehty.

Viranomaisia varmaan palkataan kouluihinkin lisää, kuraattoreita ja psykologeja. Kataisen Jykkehän sanoi, että rahasta se ei oo kiinni tällä kertaa. Mutta niin kuin aikaisemminkin kirjoitin, eivät koulun viranomaiset mahda tälläkään hetkellä perseileville psykopaatinaluille yhtään mitään. Jos voimattomien virkamiesten jatkoksi palkataan pari voimatonta virkamiestä lisää, niin mikä on vastaava hyöty? Paljonko on kahdeksan kertaa nolla plus nolla plus nolla? En tietenkään tarkoita sitä, että halveksuisin opettajia. Heillä kun vaan ei ole valtuuksia muuhun kuin puhumiseen, ja se ei kaikille vaan kerta kaikkiaan riitä.

Ehkä kannattaisi sittenkin miettiä Yhteisöllisyyttä M/1971?

PS. Kirjoitin asiasta aikaisemminkin, Jokelan tapauksen jälkeen, mutta edelleenkin ällöttää se tapa, millä televisiossa suhtauduttiin asiaan. Ruutuun hankittiin puhumaan ja sottailemaan toinen toistansa viisaampia psykologeja, maistereita ja tohtoreita ja he sitten analysoivat sitä, miten pirun kivaa on esittää fiksua telkkarissa eiku siis sitä, mistähän tämä nyt mahtoi johtua. Sitten vielä juontajat kysyvät, että kuinkas vanhemmat jossain ihan muualla kuin Kauhajoella nyt voivat kertoa tästä asiasta lapsilleen. Ja meitäviisaammathan pitivät mielellään luentoja aiheesta. Ihan kuin tavalliset ihmiset olisivat aivan idiootteja.

PS 2. Eli vielä rautalangasta. 1960 – 1970-luvun vaihteessa meillä ei ollut minkäänlaista nuoriso-ongelmaa. Sitten joku / jotkut fiksut keksivät apinoida meille DDR:läisen peruskoulun ja samalla romahduttaa opettajien arvovallan. No sitten tuli se nuoriso-ongelma. Sitten viisaat keksivät, että löysennetään rajoja entisestään, ehkäpä se sillä korjaantuu. Ja nuoriso-ongelma vaan otti ja paheni, jolloin keksittiin että löysätään rajoja vielä entisestään jne jne jne…
Näille aloitteleville psykopaateille tämä systeemihän käy vallan hyvin.

KALJUPÄISIÄ UUTISHAVAINTOJA OSA II

Kaljupäinen uutishavainto:

Hotelli Yrjöperskeleen respassa on pantu merkille, että viime päivinä on jaettu sakkotuomioita vanhemmille lastensa pahoinpitelystä. On annettu tukkapöllyä ja napsautettu luunappeja. Onpa ripsautettu pikkuisen risullakin kintuille. Tulipa sakot myös lääkärille, joka otti kuritonta mukulaa tukkapäästä. Henkisen pipin määrä on tietysti x potenssiin n.

Ei pidä kuvitella, että seuraava teksti olisi mitään väkivallan ylistystä. Eihän toki. Ihmisten pahoinpitely on kokolailla bolsevistista toimintaa, eikä sellaista tule kenenkään harjoittaman. Mutta sitä voi tietysti miettiä, mikä on pahoinpitelyä ja mikä ei. Otetaanpa tämmönen kuvitteellinen, mutta täysin mahdollinen esimerkki:

Tilanteen pohjatiedot:

Perheen kaksivuotias mukula suunnistaa sukkapuikoilla varustettuna kohti seinässä sijaitsevaa pistorasiaa ilmiselvässä suhraamistarkoituksessa.

Tilanteen aiheuttama vaaratekijä:

Pistorasiasta nautittu sähkövirta aiheuttaa hengen- ja terveyden vaaran niin pieninä kuin suurinakin annoksina.

Toivottu ratkaisu tilanteeseen:

Estetään suhraaminen nyt ja jatkossakin.

Tarjolla olevat menettelytavat:

Tapa 1: Otat mukulaa hellästi kädestä kiinni, poistat sukkapuikot, katsot tiivisti silmiin ja selität rauhallisesti, että ei noilla puikoilla kannata suhrata tota pistorasiaa, koska sieltä ui hihaasi elektroni vaarallinen, joka kärventää synapsit aivoissasi ja sitten on poppa ja pipi.

Tapa 2: Räpsäytät kersaa sormille ja ilmoitat, että välittömän suhraustarpeen uudelleen ilmestyessä tätä herkkua riittää kyllä jatkossakin.

Kun tarkoituksena on estää vaaratilanne jatkossakin, niin kumpikohan tapa toimii paremmin? Respasta käsin ei tietenkään ratkaisua anneta, vaan lukija päättää niin kuin päättää. Tosin tuo tapa 2 vaikuttaisi pitkässä juoksussa tehokkaammalta.

Ja ennen kuin äärihumanismiin taipuvainen lukija ampuu Ykän tontille kahden patteriston kokoisen alahuuliväpätyskranaattikeskityksen, niin muistutettakoon, että tavalla 2 pyritään vähäistä väkivaltaa käyttäen estämään suurempi vahinko.

Eihän siinä pitäis olla mitään mutistavaa. Eikös ne piipertäjätkin siellä Englannissa päin saaneet vapauttavan tuomion, kun olivat sotkeneet paikallisen voimayhtiön tiloja. Kun oikeus katsoi, että he olivat lainvastaisella toiminnallaan pyrkineet estämään suuremman vahingon eli ilmastonmuutoksen tapahtumisen.

Ja tää nyt oli tietysti vaan yksi esimerkki. Tietysti vois vielä miettiä sitä, että joillekin pennuille ei vaan sana riitä ja ilman kuria kasvaessaan niistä tulee itteensä täynnä olevia avuttomia paskoja aikuisena, mutta mitäs näistä. Tommosen miettiminen olis jo silkkaa nazia.

*

Toinen kaljupäinen uutishavainto:

Tuolla Italiassa päin sitä on pistetty miestä kylmäksi. Kuusi afrikkalaista huumekauppaan sotkeutunutta miestä on tapettu ihan kuoliaaksi. Paha juttu, kovin paha. Näin ollen ovat alueella asustelevat muut siirtolaiset olleet kovasti huolissaan, että rasistinen virkakoneisto saattaa pitää heitäkin rosvoina.
Osoittaakseen huolestuneisuuttaan ja todistaakseen rauhallisuutensa & lainkuuliaisuutensa ovat siirtolaiset panneet pystyyn pirunmoisen avohärdellin, jossa on hajotettu paikkoja, revitty ihmisiä omista autoistaan ja heitelty poliiseja kivillä.

Se, että Hotelli Yrjöperskeleen henkilökunta ei oikein ymmärrä, mitä logiikkaa tossa touhussa on, ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö sellaista löytyisi. Me ei vaan ymmärretä sitä. Mitä todennäköisimmin lähipäivinä ilmestyy jostain viemäristä joku Tampereen Yliopistossa viljelty meitäviisaampi, joka selittää asian tiimoilta ympyrän neliöksi.

Niin että täytynee henkisesti valmistautua siihen, että loppulaskussa tohonkin perseilyyn ovat ainakin rakenteellisesti syyllisiä Lötjönen, Kutvonen, Pöntinen, Pätinen ja Perskeles. Niin että anteeks. Ihan oikeesti. Että osaakin hävettää. Ei me oikein kyllä hahmoteta, että mitä me ollaan taas tehty, mutta ei me tehdä sitä enää toiste.

Som´moro. Vähäksi aikaa. Ei kerkee tällä kertaa raapustella enempää. Täytyy meinaan lähtee polttamaan toi viljelijä Kemppaisen kuivuri. Ettei virkakoneisto vaan kuvittele, että meikäläinen olis joku huligaani.

JENKKIFUTISTA JA RAVIVETOA

Nehän on ne kunnallisvaalitkin taas tulossa, joten kommentoidaanpa tätä vaalimeininkiä täältä Hotelli Yrjöperskeleenkin respasta hieman. Allekirjoittanuthan muistaa vielä senkin ajan, jolloin kommunisteja äänestäessään tiesi äänensä menevän kommunisteille ja kokoomusta äänestäessään tiesi yhtä lailla varmasti äänen menevän kypäräpapille. Niin, nuoremmathan tätä Kari Suomalaisen pilapiirroshahmoa tuskin muistavat.

Jossain vaiheessa, tossa 1990-luvun alussa homma sitten pääsi pahasti vesittymään ja perustettiin yleissuvaitsevaisten puolueitten yhteiskoalitio Nännistis-Lellistinen Liitto (vihreät, vasemmistoliitto, demarit, kepu, ruåttalaiset, kristilliset ja kokoomus). Tämän jälkeen suomalainen politiikka on alkanut muistuttaa lähinnä ammattiurheilua. Vaikkapa amerikkalaista jalkapalloa. Vaalit menevät vähän niin kuin Super Bowl. Tällä kertaa suuressa finaaliottelussa pelaavat Boston Coalition, joka voitti semifinaalimatsissa Kansas Middlemen-joukkueen. Haastajana finaaliottelussa on toissakertainen mestari Detroit Social Democrats, joka taas pudotti semifinaalissa Green Bay Wankersit.



Detroit Social Democrats on analysoinut viime finaalissa tehtyjä virheitä ja tutkinut finaalivastustajansa heikkouksia. Onpa Detroit Social Democrats hankkinut joukkueensa hyökkäystä vahvistaakseen myös uuden quarterbackin, jonka kehittämä ”18 teeth visible all the time”-hyökkäyskuvio on ehtinyt herättää kauhua vastustajien puolustuksessa. Mutta myös Boston Coalition on valmistautunut finaaliin huolella. Asiantuntevat urheilutoimittajat ovat porukalla sitä mieltä, että finaalista tulee tiukka ja se on kokolailla fifty-sixty, että kumpi tällä kertaa voittaa.



Lopulta finaali alkaa. Fanit jännittävät televisioitten ääressä. Osa onnekkaista faneista on päässyt seuraamaan ottelua livenä ”The Election Studio Stadiumille”. Ottelu etenee, tilanteet vaihtelevat. Pisteitä tehdään puolin ja toisin. Lopulta Detroit Social Democrats ottaa voiton loppuminuuttien touchdownilla.



Detroit Social Democratsin kannattajat riemuitsevat ja avaavat kuohuviinipulloja. Serpentiini lentää. Torvet törisevät. Olutta juodaan ja sen maku on päähännousevan raikas. Boston Coalitionin kannattajien naamat taasen muistuttavat armeijan harmaan karvalakin lempinimeä. He murisevat, että ensi kerralla kyllä näytetään. Myös ennen finaalia pudonneitten joukkueitten johtajat ja valmentajat antavat lausuntoja, kuinka ensi kerralla sijoitusta nostetaan ja mikä tällä kertaa meni pieleen.

Ja sitten fanit menevät kotiin. Mitään ei tapahdu. Ottelu ei vaikuta fanien elämään millään tavalla.



Sillä eihän sillä ole merkitystä, kuka tällä kertaa voitti. Niin kuin ammattiurheilussa yleensäkin, kyseessä on suljettu sarja, ja jokainen sarjaan valittu joukkue säilyy sarjassa, täysin riippumatta peliesityksestä. Tärkeintä on sarja. Sarjalla on joukkueet, jotka siihen kuuluvat. Sarjalla on omat säännöt. Sarjalla on oikeus päättää, ketä sarjan jäseneksi otetaan, eikä uusia jäseniä haluta kakkua jakamaan. Näinollen alemmissa sarjoissa pelaavat, erinomaista ja uudentyyppistä peliä tarjoavat joukkueet, kuten Kentucky Fellowmen ja Arizona Patriots pysyvät alemmissa sarjoissa.

Mutta eihän perusfania se kiinnosta. Kun meidän pojat voitti, sehän on pääasia. Tuumii Detroit Social Democratsin fani ja painuu aamulla hommiin, jotta hän voi elättää tätä suljettua sarjaa.



Vaalimeininki muistuttaa myös hyvin paljon ravivetoa. Kun monilla äänestäjillä on iskostunut päähän sellainen ajatus, että vaaleissa on kyse siitä, että veikataan voittajaa. Ei siitä, että pyritään saamaan päättäjiksi ihmisiä, jotka jakavat äänestäjän kanssa samantyyppiset mielipiteet.



Säännöllisesti ennen vaaleja Ake, Make, Pera ja Ykä pohtivat eläviä ja olevia ja varsinkin niitä asioita, joita tässäkin blogissa säännöllisesti käsitellään ja kaikki ovat samaa mieltä siitä, että kyllä touhu on päässyt pahasti perseelleen. Vaalissa sitten Ake kumminkin äänestää, niin kuin aina ennenkin, demareita, Make keskustaa ja Pera kokoomusta. Ykä sitten kysyy, että miksi te noin äänestitte, kun tiedätte hyvin, että teidän äänillä pääsi loppulaskussa läpi joku nännistis-lellistinen yhteiskuntatieteitten maisteri, joka ei ole päivääkään eläissään töitä tehnyt ja joka ei teistä nakkaa paskaakaan. Olisitte äänestäneet vaikka perussuomalaisia.

Ja Ake, Make ja Pera toteavat: ”turha kai niitä on äänestää, kun ei ne läpi pääse kumminkaan”.

Ja seuraavalla kerralla porukan kohdatessa Ake, Make ja Pera ovat sitä mieltä, että kyllä touhu on päässy pahasti perseelleen jne…



Näin ollen miellän nämä dramaattiset vaaliuutisoinnit melko naurettavina. ”Veret seisauttava vaalivoitto sille ja sille. Plussaa kolme prosenttiyksikköä”. ”Katkera vaalitappio tolle ja tolle. Miinusta kakspisteyheksän prosenttiyksikköä”. Kun sekä ennen vaaleja että vaalien jälkeen on Nännistis-Lellistisen Liiton osuus äänistä 90 prosenttia ja risat.



Tietysti, mikäli lukija on sitä mieltä, että kannattaa edes yrittää, voi vaihtoehtoja löytyä esim. noista osoitteista:

http://www.perussuomalaiset.fi/

http://www.kolumbus.fi/sinivalkoiset/

Olen toki tietoinen, että nämäkin porukat ovat keskenään ränäväleissä. Toivottavasti saavat sovittua. Muutakin tekemistä olis, kuin keskenään kinaamista.

Lopuksi pieni ennustus, koskien Helsinkiä. Itsehän sieltä olen jo muuttanut Huitsinnevadaan:

1. Jussi Halla-aho pääsee valtuustoon.

2. Jo vaalivalvojaisissa 3-4 kpl ja seuraavalla viikolla lehdissä 8-16 kpl tulevaa valtuutettua ilmoittavat epähenkilöivänsä Halla-ahon, koska eivät ikuna kuuna päivänä suostu yhteistyöhön rassistin kanssa. Todennäköisesti jotkut vielä möläyttävät suurpäiseen tyyliin, että ”Halla-ahon kirjoitukset ovat rasistista ja äärioikeistolaista kiihotusta kansanryhmää kohtaan ja sen vuoksi en ole koskaan suostunut lukemaan niitä riviäkään”.

Se siitä. Tällä kertaa. Keskiviikkona teerijahtiin.

HENKILÖSTÖN MONIMUOTOISUUDESTA

Korkeissa poliittisissa asemissa ja korkeissa viroissa toimivat maailmanparantajat ovat oppineet, että julkishallinto on paikka, jossa voidaan rauhassa toteuttaa yhteiskunnallisia utopiakokeiluja vaikka ne välillä vähän pieleen menisivätkin. Aina silloin tällöin diplomipiipertäjämme pyrkivät myös sössimään suomalaista yrityselämää.

Tuoreimpana besserwisseröijänä on kunnostautunut työministerimme Tarja Cronberg joka antaa yrityksillemme neuvoja aina suurempaan menestykseen mm. näillä sanoilla:

Henkilöstön monimuotoisuus on vahvuus yritykselle. Monimuotoisuuden kunnioittamisesta on yritykselle imagoetua: yritys, jossa on töissä erilaisia ihmisiä, houkuttelee myös asiakkaiksi erilaisia ihmisiä. Yritys pystyy myös ottamaan paremmin erilaiset ryhmät huomioon tuotteiden tai palveluiden kehittämisessä.

Tarja toteaa myös, että ”monimuotoisuus on myös kilpailuvaltti, kun kilpailu osaavasta työvoimasta kovenee. Hyvän työnantajan maine kiirii eteenpäin.”

Sitten Tarja pääsee oikein vauhtiin ja lyö ässän pöytään:

Yrityksen olisi hyvä tehdä jatkossa monimuotoisuuden tarkistus aina puolivuosittain. Sen tulisi tarkastaa, että palkkalistalta löytyy eri sukupuolia, eri ikäryhmiä, kieliä, perhetaustoja, etnisiä taustoja, sukupuolista suuntautumista, vammaisuutta, vakaumusta ja uskontoja.

Tarjahan on syntynyt vuonna 1943, joten hänellä luulisi olleen tarpeeksi aikaa hahmottaakseen, miten yksityinen yritys eroaa julkishallinnosta. Yksityistä yritystä harvemmin perustetaan sosiaalisin perustein. Yksityisiä yrityksiä ei juurikaan perusteta sen vuoksi, että saadaan mainetta suvaitsevaisuuspiireissä. Sitä varten voidaan perustaa esim. yhdistys.

Yksityisen yrityksen tarkoitus on tuottaa voittoa.

Yksityisyrittäjä pyrkii tuottamaan voittoa kohottaakseen omaa ja perheensä elintasoa. Hän palkkaa sopivaksi katsomiaan työntekijöitä, jotta he tuottavat osaamisellaan yrittäjälle lisää voittoa. Samalla työntekijät saavat elannon itselleen ja perheelleen ja koko porukka maksaa suuren määrän verorahoja, joilla mm. ylläpidetään Tarjan ja kumppaneitten yhteiskunnallisia kokeiluita. Mikäli yrittäjä haluaa palkata vain suomalaisia työntekijöitä, eiköhän se liene vielä yrittäjän oma asia.

Täytyy myös muistaa, että suurin osa suomalaisista yrityksistä on pieniä. Tyypillinen esimerkki lienee joku Toiminimi Lötjösen Putki & Rööri, jonka omistaa Lötjönen ja jossa työskentelevät hänen lisäkseen Kutvonen, Pöntinen ja Pätinen. Lötjösen putkifirma on tunnettu hyvästä ja kohtuuhintaisesta putkityöstä. Ihmiset käyttävät heidän palvelujaan juuri sen vuoksi. Ei heitä kiinnosta firman monimuotoisuus, vaan se, että Pätinen tulee hoitamaan vedet pois kellarista. Homma toimii ihan hyvin, eikä Lötjösen tarvitse palkata esim. Abdulia firmaansa sen takia, että Tarjalle ja kumppaneille tulisi hyvä mieli. Älkää puuttuko Lötjösen firmaan. Kyllä se hommansa osaa.

Tarja kertoo että "kansainvälinen vähittäiskauppaketju Tesco rekrytoi aktiivisesti vammaisia palvelukseensa. Myös Suomessa ollaan heräämässä tähän."

Kun vertauskohtana on joku Lötjösen Putki & Rööri, käy tämä Tesco esimerkiksi oikein mainiosti. Katsotaanpas tietoja Tescosta, apuna vaikkapa wikipedia: Maailman neljänneksi suurin vähittäiskauppaketju, työntekijöitä 273.028 ja voittoa näyttäis tulevan tommonen pari miljardia puntaa per vuosi. Tämmösellä firmalla on varaa jo palkata henkilökuntaa monimuotoisesti.

Mullahan ei ole mitään sitä vastaan, että palkataan vammaisia töihin. Jotenkin vaan tuntuu, että Tarjan & kumppaneiden monimuotoisuuskampanjan suurin terä ei kohdistu siihen suuntaan vaan kohtaan ”etnisiä taustoja, sukupuolista suuntautumista, vakaumusta ja uskontoja.” Niin joo, en esitä tätä faktana.

Tarja ei muuten sen kummemmin erittele, että mitä tarkoittaa ”myös Suomessa ollaan heräämässä tähän”. Tarkoittaako se ”minun mielestäni olisi kiva, jos Suomessa oltaisiin heräämässä tähän ja sen vuoksi sanon, että Suomessa ollaan heräämässä tähän”

Mitenkähän tuo monimuotoisuuden puolivuotistarkastus muuten käytännössä toteutetaan? Esmes Lötjösen putkifirmassa? Riittääkö, että Lötjönen lähettää työministeriöön faksin, jossa ilmoittaa, että työntekijäni ovat edelleenkin ihan tavallisia persjalkasia suomalaisia miehiä. Enpä usko. Vihervasemmistolaiseen komentomentaliteettiin se ei sovi. Eiköhän asiaa varten tule työministeriöstä asiakseen palkattu tutkija, joka kuluttaa firmassa aikaa kolme viikkoa täytellen papereita ja häiriten miesten työtä. Lötjönen maksaa tietenkin viulut, sekä rangaistusveron, koska hänen firmansa ei ole monimuotoinen.

Loppuun Tarja lataa lisää tiukkaa settiä: ”Monimuotoinen työympäristö on usein innovatiivinen. Totutut toimintamallit saavat erilaisten ihmisten tietojen ja taitojen myötä rinnalleen uusia ideoita ja menetelmiä. Monimuotoisuus ja erilaisuus luovat uusien oivallusten kannalta otollisen maaperän.”

Epäileekö Tarja itsekin uskoaan? Eikös tohon olis pitäny sanoa, että monimuotoinen työympäristö on aina innovatiivinen. Vaan vakavasti ottaen, ainakin täällä julkishallinnon puolella voidaan hyvin todeta, että monimuotoisuus saa ihmiset kehittämään uusia ideoita ja menetelmiä. Meinaten, jos työryhmässä on viisi henkeä, ja niistä yksi pistetään Jalkasen Kivihiomolle ja otetaan tilalle monimuotoisuussyistä työntekijä, joka ei hallitse suomen kieltä, eikä ole tottunut / halukas tottumaan suomalaisen työelämän käytäntöihin, joutuvat ne neljä muuta tosiaankin keksimään uusia ideoita. Ratkaistakseen ongelman, kuinka neljä ihmistä tekee jatkossa viiden työn.