PUOLIKKAISTA

Väestöliiton väestöntutkimuslaitoksen tutkija Minna Säävälä avautui tuoreessa Helsingin Pravdassa ja valitteli kovasti suomalaisten viranomaisten kylmäkiskoisuutta suomalaisten ja ulkomaalaisten välisiä avioliittoja kohtaan. Kun ne juuttaat haluavat tietää, onko kyseessä aito avioliitto vaiko järjestetty systeemi, jonka tavoitteena on saada ulkomaalainen Suomeen leveämpien leipäpöytien ääreen.

Säävälän kanssahan on turha ruveta riitelemään, sillä hän on uskossaan vahva, ja pitää suomalaisten ja ulkomaalaisten avioliittoja lähtökohtaisesti hyvinä ja kannustettavina asioina. Enkä itsekään aio ryhtyä kieltämään kenenkään avioliittoja. Vapaa maa, vapaat valinnat.

Mutta koska tämä on vielä, ainakin teoriassa, vapaa maa, voinen kertoa hieman kokemuksiani näitten ylikansallisten liittojen autuudesta. Niin kuin valpas lukija on aikaisemmin huomannut olen tehnyt oman työurani erinäisissä lastensuojelulaitoksissa. Ja urani aikana olen tehnyt havainnon, että lastensuojelulaitoksiin päätyy yllättävän paljon näistä liitoista syntyneitä lapsia. Joskus jopa osaston enemmistö on näitä ns. puolikkaita. Ja kaavana on lähes aina se, että näissä liitoissa äiti on suomalainen ja isä taas jostain muualta.

Näistä huostaan otetuista lapsista ja nuorista ei sinänsä voi mitään yleistä analyysiä tehdä. Heitä kun löytyy akselilta Viro – Huitsinnevada, ja he ovat kaikki erillisiä ihmisiä. Jotkut ovat ok, jotkut eivät. Onnea ja menestystä heille elämässään, noin yleensä ja erikseen. Se, että heidät on huostaanotettu, ei tee heistä yhtään huonompia ihmisiä.

En siis edelleenkään julista propagandaa, että älkää menkö kimppaan ulkomaalaisen kanssa. Mutta sen voin todeta, että joku noissa liitoissa mättää, koska ei huostaanottoa kevyin perustein tehdä. Joku asia on perheessä ja parisuhteessa epäonnistunut. Toistuvasti, kerta toisensa jälkeen.

On tietysti olemassa ylikansallisia liittoja, joissa homma toimii ja mopo pysyy käsissä. Totta kai on. Mutta se ei muuta sitä tosiasiaa, että näistä liitoista sijoitetaan lapsia ja nuoria laitoksiin suhteessa muita enemmän.

Ehkäpä tutkija Minna Säävälä voisi ottaa tämän asian tutkittavakseen, tutkija kun kerran on. Siinähän olisi tarjolla selkeä ongelma, jota tutkia. Vaan eipä tuo aihe taida olla kovin kiinnostava monikulttuuria kannattavissa tutkijapiireissä.
Sen sijaan Minna Säävälä hokee vanhaa tuttua eli ” Jotta voitaisiin helpottaa rajat ylittävien perheiden arjen haasteita, tarvitaan kulttuurierot huomioivia ja monikielisiä perhe- ja tukipalveluita”.

Ei muuta kuin lisää rahaa taas. Taikaseinä pelastaa.