EI SE TYHMÄ OLE JOKA…

Lukija on aivan varmasti tietoinen Suomessa jo kauan aikaa jatkuneesta hakemus-hylsy-valitus-hylsy-valitus jne-ikiliikkujasta jonka avulla kehitysmaalaiset pystyvät notkumaan Suomessa ajasta ikuisuuteen. Nyt yllättäen jopa Yle on uutisoinut asiasta ja esittelee kolmen veijarin seikkailuja suomalaisessa virastoviidakossa. Otetaan otteita. Ensiksi muuan irakilainen:

Yhdeksän vuotta sitten Suomeen saapui kurdimies Irakista ja haki turvapaikkaa. Hän oli yksi monista, sillä vuoden 2015 aikana turvapaikanhakijoita saapui ennätysmäärä, yhteensä yli 32 000.

Mies on yhä Suomessa. Hänen turvapaikkahakemuksensa on hylätty 12 kertaa, mutta hän ei ole noudattanut yhtäkään lainvoimaista päätöstä.

Mies itse on kertonut viranomaisille, että hänellä olisi töitä paikallisessa ravintolassa ja sisko, jonka luona asua. Oleskelulupaa ei kuitenkaan ole hellinnyt.

Joulukuussa 2023 poliisi oli palauttamassa miestä, joten hän teki jälleen uuden turvapaikkahakemuksen. Se on miehen kolmastoista.

Siis kolmastoista. Entäpä muuan somali?

Somalimies oli tullut Suomeen ensimmäisen kerran jo 1990-luvulla. Mies oli välillä Somaliassa mutta palasi Suomeen vuonna 2018. Hylätyn turvapaikkahakemuksen jälkeen hän katosi.

Seuraavien vuosien aikana hänet etsintäkuulutettiin yhteensä 28 kertaa ja häntä epäiltiin 35 rikoksesta, joista vakavimmat olivat törkeä pahoinpitely ja ryöstön yritys.

Kun poliisi yritti palauttaa hänet vuonna 2021, mies haki neljännen kerran turvapaikkaa.

…

Lopulta poliisi hankki somalin kielen tulkin tilanteeseen, jossa mies soitti Somalian viranomaisille. Puhelun jälkeen tulkki kertoi, että mies oli vastoin poliisille kertomaansa ilmoittanut puhelussa, ettei halua palata Somaliaan.

Tämän jälkeen mies vapautui säilöönotosta ja joutui epäillyksi muun muassa törkeästä ryöstöstä. Joulukuun lopussa 2023 mies oli jälleen säilössä ja haki viidennen kerran turvapaikkaa.

Entäs toinen irakilainen?

Samaan aikaan 13 kertaa turvapaikkaa hakeneen kurdimiehen kanssa Suomi ponnisteli saadakseen palautettua Irakiin miehen, joka on Suomessa suorittanut vankeusrangaistuksen taposta ja hautarauhan rikkomisesta, viidestä pahoinpitelystä, laittomasta uhkauksesta ja lähestymiskiellon rikkomisesta.

Ennen vapautumistaan poliisi piti miehelle maastapoistumispuhuttelun, jossa mies ilmoitti, että ei halua vielä tehdä uutta turvapaikkahakemusta.

Poliisin näkemyksen mukaan mies halusi näin pelata aikaa, sillä odottamalla hän pystyisi uudella turvapaikkahakemuksella estämään lainvoimaiseksi tulevan maastapoistamispäätöksen toimeenpanon.

Ja arvatkaapas piruuttanne ketkä ovat mahtaneet antaa tällä jätkälle neuvot tähän ajanpeluukikkailuun? Epäilemättä suomalaiset lakirosvot eli juristit joille tämä loputon hakemushylsyautomaatti on helppo ja vaivaton rahasampo.

Ei niiltä edes kannata kysyä että hävettääkö. Mutta olisiko lopultakin aika muuttaa näitäkin lakeja? Suomessa ollaan kuulemma kovasti huolissaan maankuvastamme. No, ainakin kehitysmaalaisten näkövinkkelistä tämä on hyväuskoisten typeryksien maa.

Ai niin, se on taas se perkeleen kellojen siirto. En ole eläissäni tavannut vielä ensimmäistäkään ihmistä jonka mielestä siinä olisi mitään järkeä.

OLIPA KERRAN

Niin, sitähän sanotaan että kapitalistinen satu alkaa sanoilla ”olipa kerran” ja sosialistinen satu puolestaan sanoilla ”kerran tulee olemaan”. Nyt en sinänsä puutu satuihin enkä talousjärjestelmiinkään vaan muistelen taas kertaalleen sitä, mitä joskus oli, mutta ei pahemmin ole enää. Ajan kulkua tai jotain sinnepäin. Muistelun kohteet on valittu hyväksi havaitulla stetson – harrison-menetelmällä.

Mennään ensiksi tavalliseen kauppaan. Arvostan suuresti kaupan myyjien toimintaa, mutta voi sanoa että heidän työnsä on sinänsä helpottunut entisistä ajoista. Nythän he vain pyyhkäisevät viivakoodin lukijaan ja se laskee automaattisesti summan valmiiksi. Joskus Kekkoslovakian aikaan myyjät paukuttelivat vielä mekaanista kassakonetta:

Toinen mekaaninen – myöhemmin sähköinen – masiina joka on ajan myötä kadonnut on tietysti kirjoituskone. Itselläni on vielä jemmassa tällainen vanha matkakirjoituskone. Tai ainakin oletan että se on työhuoneessa kaiken rojun alla:

Olihan aikanaan sellainen ammattinimikekin kuin konekirjoittaja. Ja muistaakseni myös sellainen kuin piirakanrypyttäjä. Ovathan nämä tietokoneet käteviä mutta aika ajoin mietin että mitäs sitten jos netti ja tiedostot kaatuvat? Kirjoituskoneella tehtyyn asiakirjaan ei mikään virus voinut iskeä. Tietysti osa tietokonemaailmaakin on jo varhaisempaa kivikautta joten nuoremmille disketti on jotain outoa. Lähinnä se kai tunnetaan tietokoneella nykyisin tallentamisen symbolina:

Kuvassa varhaisia tietokonetallennuksen muotoja

Nuoremmille lukijoille joille älykännykkä on kasvanut käteen kiinni on lankapuhelin tietysti varsin vieras:

Itse pysyin lankapuhelimessa muuten hyvin pitkään enkä hankkinut kännykkää. Olihan siinä se etu että ihminen ei ollut aina tavoitettavissa. Ja kun puhelin tuli mainittua niin tulee tietysti muistaa puhelinkoppi:

Nämähän sitten hävisivät pikkuhiljaa kun kännykästä tuli vakio. Yksi jo kauan sitten kadonnut viestinnän väline oli sähkösanoma:

Korusähkeitähän voi tietysti vieläkin lähettää, mutta posti ei enää sitä palvelua tarjoa.

Siirrytään sitten tiedon liikkumisesta ihmisten liikumiseen ja muistellaan sympaattista lättähattua:

Jos nyt totta puhutahan niin eihän lättähatun matkustusmukavuus mitään kovin huippua ollut mutta pysähtyihän se sentään kaikille mahdollisille pysäkeille. Ja ymmärtääkseni sanonta ”toimii kuin junan vessa” on peräisin lättähatusta. Sen vessanpöntössä kun ei ollut juurikaan liikkuvia osia vaan lasti tippui reiästä suoraan raiteille. Sinänsä muistini mukaan rautateillä oli vielä 1970-luvun alussa myös höyryvetureita käytössä ja jonkinlainen muistikuva minulla on että olisin aivan nulikkana ollut sellaisen kyydissä.

Mennään sitten rautateiltä tiedon valtatielle tai jotain sinnepäin. Minä kuulun vielä siihen ikäluokkaan jolle koulussa opetettiin laskutikun käyttö:

Sitten 1970-luvun lopullahan alkoivat tulla ne taskulaskimet. Enkä usko, että osaisin itsekään enää käyttää kyseistä välinettä.

Joo, ja – niin kuin nykyinenkin suomalainen – kaipasi kekkoslovakialainen viikonloppuisin viihdettä. Tosin siihen tarvitsi valmistautua eri tavalla kuin nykyisin kun käytössä oli pelkkä käteinen raha. No joo, shekkejä oli mutta pääosin kekkoslovakialainen meni pankkikirjan kanssa pankkiin, nosti tarvittavan rahan ja sillä oli sitten pärjättävä vaikka suu olisi kuinka napsunut:

Ja kun rahasta puhutaan niin yritettiinhän sitä silloinkin tuurilla. Lotto ja veikkaus ovat olemassa nytkin mutta tuolloin oli myös tasapeliveikkaus jonka kuponkia ei netistä näytä enää löytyvän mutta löytyi sentään mainos:

Tasapeliä tuli itsellä joskus veikattuakin – nollatuloksella – mutta raha-arpaa ei tullut koskaan kokeiltua.

Kyseistä raha-arpaa pelattiin Suomessa jo ennen sotia ja aina 1980-luvulle saakka. Siirrytään maaseudulle. Katson maalaismaisemaa ja ymmärrän jne. Yksi asia joita Suomi oli aikanaan täynnä oli lato:

Erityisesti tasaisesta Pohjanmaasta saattoi sanoa että ei siellä ole kuin peltoja ja latoja. Nythän ladot – samoin kuin heinäsuovat – ovat korvanneet ne muoviin käärityt hirvenmunat. Toinen koko lailla kadonnut rakennelma oli ennen vanhaan omanlaisena nuorisotalona toiminut maitolaituri:

Laitetaan vielä loppuun pieni muotikatsaus 1970-luvulta eli Retu-kengät:

Tosin en ole aivan varma että olivatko Retut tosiasiassa varsinainen katsemagneetti. No, eri ajat, eri muodit. No niin, tässä näitä tällä kertaa. Mikä oli postauksen tämän kertainen yhteiskunnallinen sanoma? No ei yhtään mikään. Huvittaa vaan välillä muistella menneitä.

ITSEISARVONA KAAOS

Helsingin Pravda jatkaa maahanmuutopropagandaansa niin kuin ennenkin. Propagandapläjäys on maksumuurin takana mutta pääotsikointi kertoo olennaisen. Eli:

Syntyvyys laskee niin nopeasti, että Suomessa voi olla 90 vuoden päästä enää alle miljoona nykyisten suomalaistaustaisen jälkeläistä. Se tarkoittaa, että Suomi tarvitsee maahanmuuttoa vielä paljon kipeämmin kuin on ennakoitu.

Täytynee vain muistuttaa, että minkälaista maahanmuuttoa korkean verotuksen ja korkean sosiaaliturvan Suomi on saanut viimeiset yli 30 vuotta? Jep, pääosin islamilaisia kehitysmaalaisia jotka hallitsevat kyllä lisääntymisen mutta elävät suomalaisten rahoilla.

Minkälaista maahanmuuttoa korkean verotuksen ja korkean sosiaaliturvan Suomi tulee saamaan jatkossakin jos sitä vaan sallitaan? Jep, pääosin islamilaisia kehitysmaalaisia jotka hallitsevat kyllä lisääntymisen mutta elävät suomalaisten rahoilla.

Elätettäviä. Ei elättäjiä.

Lopputuloksena on köyhyys, kaaos ja anarkia. Helsingin Pravdaa se ei tunnu haittaavan sillä sille kehitysmaalainen maahanmuutto on tavoiteltava itseisarvo jota ei voi kyseenalaistaa.

Kysäisen vaan, että miksei tavoiteltava itseisarvo voisi olla Suomi, jossa asuu suomalaisia? Muualla maailmassa sellaista suomalaisten maata kun ei ole. Eli kannattaisiko keskittyä keinoihin jolla suomalaiset alkaisivat tehdä, no, suomalaisia.

Taloudellinen kannustus siihen löytyisi ainakin miljardeja vuodessa syövästä maahanmuuttoteollisesta kompleksista. Toisin sanoen kompleksin lopettamisesta ja maastakarkottamisista.

Ei väkiluku ole itsessään mikään itseisarvo jos se muuttaa Suomen joksikin paskastaniaksi.

KÄPPÄUKOT JA RIITTÄVÄ RYÖMIMINEN

Olihan se kevät etenemässä Pinnanmaallakin mutta kyseisessä mäkisten tasankomaiden maakunnassa, samoin kuin siihen kuuluvassa Huitsinnevadassa lunta riitti vielä viljalti. Moni paha sana oli sitä siirrellessä taas talven aikana tullut lausuttua. Hangen keskellä erään omakotitalon vieressä sijaitsevasta grillikodan savupiipusta nousi jälleen ilmoille sankka pienhiukkassaastutus ja tulilla lämmitteli saunatauollaan käppäukot Perskeleen Ykä ja Lötjösen Eelis.

Kyseiset käppäukot olivat olleet koko päivän Huitsinnevadan uimahallilla valmistelemassa pölkkypääkellumisen Suomenmestaruuskisoja. Ansaittujen löylyjen ansaitulla tauolla miehet nauttivat Tsuhnan Koston kyytipoikana taatusti haramia Lälläveden Läski & Leivonnaisen aleikum salamia. Sitä natustellessaan Lötjönen totesi:

- Mietinpähän tässä keskenäni vaan että mikä olisi se kantasuomalaiselle riittävä ryömimisen taso että rasismihysteerikot lakkaisivat ruikuttamasta?

Ykä natusteli myös aleikum salamia, otti ryypyn Tsuhnan Kostoa ja tuumasi:

- Jaa… se menee varmaan aika lailla samalle teoreettiselle tasolle tuon alkuräjähdyksen kanssa. Sitä kun ei kuulemma voi selittää mutta laskea voi. Shut up and calculate. Mutta ihan jos teoreettisesti mietitään niin ainakin silloin sekä julkinen että yksityinen sektori pakotettaisiin palkkaamaan islamilaista tuontitavaraa ja pakotettaisiin myös kehumaan niiden suurta osaamista. Tosin siinäkin olisi ongelmia.

- Olisi joo, kas kun kieli- ja ammattitaidottomille löytyy sinänsä hommia julkiselta sektorilta kun niitä vaan keksitään ja niitähän keksitään mutta yksityisellä sektorilla pitäisi ihan oikeasti jotain osatakin. Ja siks toiseks tässä unohdetaan se, että ei se tuontitavara ole tänne tullut töihin ensinkään vaan suomalaisten rahoilla huilailemaan ja jos esitettäisiin edes ajatus niiden pakkopalkkaamisesta rasismin torjumiseksi niin sehän olis jo itsessään tota noin sitä rasismia. Joka taas saisi suomalaisissa hysteerikoissa aikaan pahan akateemisen painetilan. Kun tässähän yritettiin toimia sitä rasismia vastaan.

Ykä sytytti voimasavuke Bostonin. Lötjönen teki samoin ja Ykän lisäillessä puuta tuleen hän totesi:

- Hjuu… tätähän voisi jatkaa loputtomiin mutta koko keskustelu on sinänsä pelkkää metafysikkaa. Kas kun eihän sen tietyn, pääosin naispuolisen porukan rasismista ruikuttaminen lopu milloinkaan. Vaikka koko kansa alistettaisiin pakkoystävyyteen ja viikottaisiin katumusharjoituksiin.

- No eihän se lopu. Kun eihän kyseessä ole varsinaisesti mikään rasismi vaan tietyn ämmälauman egonsa ruokkiminen. Monella jopa ansiotyö. Pääasia ei ole asia vaan ruikuttaminen. Ja kun se tyhjänjoutavana porukkana ei muuhun pysty, niin sen pitää jatkuvasti ruikuttaa rasismista. Tosin välillä se innostuu ruikuttamaan ilmastosta. Ja luonnosta. Mistä se ei mitään ymmärrä.

- Jep. Ruikutuksen tarkoitus ei ole Abdullah tai Abdelkarim vaan ruikutuksen tarkoitus on ruikuttaja itse. Ja se ruikuttaja ruokkii egoaan ainoalla tavalla jonka osaa. Tai kykenee. Eihän se siitä luovu.

- Eli voisi sanoa että rasismihysteerikolle rasismiton tilanne on kuin horisontti. Vaikka kuinka juoksisit, niin ei se vaan tule yhtään lähemmäksi. Mutta eihän hysteerikko juoksekaan vaan seisoo paikallaan ja rääkyy. Eikä edes halua lähestyä sitä horisonttia. Vaan mitenkä on, tulikohan meilläkin taas puhuttua rasistiseksi ja misogyniseksi tulkittavaa puhetta?

- Epäilemättä tuli. Oliskos siis aika katumusharjoituksen? Ehkä suoritamme sen puilla lämmitetyissä hyvin kuumassa tilassa ja heitämme vielä tulisijan päällä oleville kiville vettä, niin että ilmankosteus saa kuumuuden tuntumaan vielä polttavammalta.

- Näin tehdään ja samalla rankaisemme itseämme juomalla tölkistä kylmää hitaasti tappavaa myrkkyä joka saa kroppamme entistä katuvampaan tilaan.

Ja näinhän tapahtui. Käppäukot siirtyivät talon sisään suorittamaan katumusharjoituksia. Mutta… piru vie… eivät ne tainneet katua ollenkaan… etteivät vaan nauttineet olostaan?

Voi helvetti noita häpeämättömiä rasisteja ja misogyynejä.

Voi helvetti noita käppäukkoja.

KONTAKKAA, TYTÖT, KONTAKKAA

Suvaitsevais-tiedostavaistolla on ollut ajan myötä omanlaisiaan mielenilmauksia jotka sen omasta mielestä ovat tietysti hyvin osuvia ja ruokkivathan ne mukavasti egoa. Saa sellaisen osallistumisen tunteen. Ulkopuolisen silmin ne kyllä lähinnä herättävät säälinsekaista huvittuneisuutta.

Ensimmäinen tällainen mielenilmaisu oli jo joskus 1980-luvun loppupuolella jolloin ämmälauma nimeltä ”itkijänaiset” alkoi volista eduskunnan lehterillä ja heitteli alas kangaslappusia joihin oli virkattu ”rauhanlauseita”. Silloinen eduskunnan puhemies Johannes Virolainen ei lämminnyt mielenilmaisulle vaan tyhjennytti lehterin.

Sittemmin näitä on tullut lisää. Yksi tapaus oli ”pyllyttäjät” jotka kävivät näyttämässä persettä eduskunnan edessä. Ja luonnollisesti tulee mainita se pelleporukka joka makasi rähmällään Tuomiokirkon edessä nöyristellen BLM-rikollisia.

Tuorein idea on mielenosoitus konttaamalla:

Asialla oli ilmoituksen mukaan ”taiteilijakollektiivi todellisuuden tutkimuskeskus” ja jo tuo nimi kertoo että vaikka konttaaminen oli tehty ”hoitoalan tukemiseksi” niin epäilen enemmän egon ruokkimista ja julkisuuden hakua. Mitä valtamediapuolue VMP tietysti tarjoaa.

Jäämme odottamaan uusia mielenosoitusmuotoja. Kuinkas olisi vaikka:

- Joukkonenänkaivaminen eduskuntatalon edessä.

- Joukolla housuun pissiminen eduskuntatalon edessä.

- Kuivan kelin potkurimarssi.

- Hengityksen pidättäminen eduskuntatalon edessä.

- Mielenosoituksellisesti metsään eksyminen (suositeltavaa, luulen, että Sipoonkorpi riittää).

- Taiteentekemislakko (suositeltavaa).

- Sinnetänne ryntäily samalla hirnuen. Tätähän on Ruotsissa jo kokeiltu. Oli jonkinlainen feministinen mielenilmaisu.

Mahdollisuudehan ovat rajattomat. Mainitaanpa tässä vielä toisesta mielenosoituksesta (kiitos muuten Qroquius Kadille kummankin linkin löytämisestä ja eräälle Anolle ensimmäisestä vinkistä). Helsingissä vastustettiin taas kertaalleen tota noin rasismia.

Tietysti tämäkin rasisminvastustus on lähinnä egon ruokkimista ja hyvin kuvaavaa on se että jälleen kerran niitä Palestiinan arabien lippuja liehuteltiin urakalla. Siis sen porukan joka mahdollisuuden saadessaan lahtaisi koko Israelin juutalaisporukan.

Mutta kun se ei ole sitä oikeaa rasismia. Oikean rasismin määrittelee suvaitsevais-tiedostava yksilö. Ja se on pirun ovelaa rasismia se. Kun se on piilossa ja rakenteissa. Ettei jopa majailisi sokkelissa? Tai vanhemman talon rossipohjassa?

Vai olisiko se voinut valua jopa pohjaveteen?

Onko meillä enää mitään toivoa?

VARSIN VIHREÄ RATKAISU

Törmäsinpä tässä erään kaverini vinkistä uutiseen jossa kerrotaan Helsingin kaupungin toimivan valkoposkihanhia vastaan. Ne kun ovat siellä kuin kotonaan ja paskovat paikat. Ymmärrettävää, että halutaan tehdä jotain. No, mitä tehdään?

Vastaus: Kaivopuistoon tehdään aitaus, jolla pyritään siihen, että hanhet pysyvät aitauksen ulkopuolella ja ihmiset rauhassa. Luova ja loistava idea. Siinä on tosin se pieni ongelma että valkoposkihanhi on lintu, ja se osaa lentää. Niinnotta tuskinpa se aitaus sitä sen kummemmin pois pitelee.

Tuli vaan mieleen se, että kuinka suhtaudutaan niihin hanhiin jotka lentävät aidan sisälle? Riittääkö puhuttelu ja varoitus? Vai kirjoitetaanko ehkä sakko? Kuinkas tulkkaus hoidetaan?

Tästä ideasta tulee elävästi mieleen muutaman vuoden takainen silloisen (vihr, natuligtvis) ympäristöministerin Krista Mikkosen hanhi-idea:

Hotellin respassa jäädään odottamaan lisää luovia vihreitä ratkaisuja. Uskokaa pois, niitä tulee kyllä.

EI TULLU HALOOTA

Tuumailenpa vaan tässä keskenäni, tällaisena käppäukkona. Meillä kun on se paha tapa tuumailla. Jopa ääneen. Jaa mitäkö tuumailen? No sitä, että jos joku kansallismieliseksi julistautunut nuori mies suunnittelisi kouluampumista ja jäisi kiinni, niin VMP:n lööpithän kirkuisivat asiasta pitkään. Etusivu menisi uusiksi. Ja television keskusteluohjelmat hilattaisiin täyteen ”asiantuntijoita” jotka toteaisivat että kyseessä on yleiselle turvallisuudelle erittäin vaarallinen ilmiö jolle täytyy tehdä jotakin ja heti. Nuorisossamme on jotain pahasti vialla. Tähän on pakko puuttua.

Mutta kun sitä kouluampumista ihan oikeasti suunnitteli – ja onneksi jäi kiinni – nuori nainen joka kärsikin muodikkaasta ilmastoahdistuksesta niin kovasti vähälle asia on jäänyt. Varsinkin kun tappamisfantasioidensa seassa kyseinen nainen varoitteli äärioikeistosta. Ja ehkä juuri siksi.

Olisi ehkä kovasti viisasta alkaa tutkia ja selvittää yleensäkin että kuinka paljon ja kuinka monen nuoren ihmisen pääkoppaa on saatu sekoitettua pakkosyötetyllä ilmastohysterialla. Sillä kun ihan oikeasti saadaan päitä sekaisin. Vaikka se on samalla suurta muotia joka antaa ihmiselle pätemisen mahdollisuutta. Tulee muistaa, että ei se nuoriso itse päitään tällä hysterialla sekoita. Siitä ovat vastuussa aikuiset, jotka pakkosyöttävät sitä hysteriaa jo ala-asteikäisille.

Samalla sitä nuorisoa kannattaisi muistuttaa, että Suomi ei ole edes hiilineutraali vaan hiilinegatiivinen.

ÄÄRIMMÄISEN VIRHEEN SUOJELU

Niin minä kuin lukijakin olemme vuosien kuluessa törmänneet – joka kerta ”yllättäviin” – uutisiin kehitysmaalaisen tuontitavaran aina lisääntyvästä väkivallasta ja perseilystä kouluissa. Ja joka kerta näitä uutisia seuraa se seuraava uutinen jossa kerrotaan että virkakoneisto – poliittisen koneiston hyväksynnällä ja kannustuksella – perustaa asiaan liittyen erilaisia kehitysprojekteja joilla tätä perseilyä pyritään vähentämään. Onnistumatta siinä.

Projekteja, moniammatillisia projekteja ts. lisää hukkaan kaadettua rahaa, ts. pelkkää puhua mälkyttämistä. Näillä projekteilla on yksi yhteinen piirre eli se, että ne eivät toimi. Koska kehitysmaalaiset eivät toimi kuin suomalaiset ja kyseinen puhua mälkyttäminen on niille vain kannustus jatkaa ja lisätä perseilyä. Mutta virka- ja poliittinen koneisto ei ole silti koskaan uskaltanut lausua ääneen sitä välttämätöntä ja väistämätöntä rumaa sanaa.

Miksi näin? Miksi niin virka- kuin poliittinen koneisto on kehittänyt ikiliikkujan joka ei liiku?

Näkisin syynä sen, että tällä hyssyttelyllä ei edes yritetä muuttaa tuontitavaran käytöstä vaan se on olemassa suojellakseen asiasta vastuussa olevia suomalaisia. Eli sitä poliittista- ja virkakoneistoa. Joka alkoi 1990-luvun alussa laskea Suomeen näitä kehitysmaalaisia. Ehkä se silloin kuvitteli, että kyseessä olivat oikeasti hädänalaiset. Ja että eiväthän ihmiset sentään niin röyhkeitä ole että tulevat vain pysyvän elatusautomaatin piiriin ja kiittävät siitä suomalaisiin kohdistuvalla rikollisuudella.

Kun oli kulunut tommoset kymmenen vuotta niin aivan varmasti kyseisessä koneistossa alettiin tajuamaan että kuinka suuri virhe oli tullut tehtyä. Eli oltiin laskettu maahan sellainen ihmislauma joka ei sovellu tänne millään ja jota ei olisi koskaan pitänyt laskea tänne. Mutta mutta. Kas kun niin virkakoneisto kuin poliittinen koneisto (jo silloin Järjestelmäpuolue) ei tee virheitä tai ei ainakaan tunnusta niitä, joten sekä virheen että ongelman olemassaolo kiellettiin. Alkoi vastuullisen valehtelun aikakausi.

Vastuullista valehtelua auttoi tietysti se – pääosin naispuolinen – suomalainen ihmisryhmä joka ei sinänsä ole kovin suuri mutta joka vaikuttaa kovaäänisesti nimenomaan valtamediassa. Vaikutti jo tuolloin. Ja kyseinen ihmisryhmähän oli kehittänyt itselleen valehtelusta äärimmäisen taidelajin. Se oikeasti uskoi tai ainakin rääkyi julkisesti uskovansa että nämä heidän hädänalaisiksi tulkitsemansa kehitysmaalaiset ovat aivan samanlaisia ihmisiä kuin säyseät ja rauhalliset pohjoismaalaiset. Lisäksi ne väittivät että islam on täysin rauhanuskonto ja jopa kehitysmaalaisten naisten päällä oleva jätesäkki oli henkilökohtainen, suorastaan feministinen valinta.

Toki tämäkin feministinen lauma tajusi mitä kehitysmaalaiset täällä tekevät mutta heillähän oli resepti selitykseen. Eli kaikki johtuu vain suomalaisten syrjivistä asenteista, avoimesta ja ennen kaikkea piilo- sekä rakenteellisesta rasismista. Jota ei sinänsä voinut todistaa vääräksi, koska sitä ei näkynyt missään. Mutta sen väitettiin olevan olemassa. Ja jossain vaiheessa keksittiin jopa mikroaggressio eli kohtelias suomalainen syyllistyikin kohteliaisuudessaan rasismiin. Karmeinta lienee että valtaosa edellisestä hallituksesta kuului tähän ämmälaumaan.

Todennäköisesti poliittisessa ja virkakoneistossa hyvin suuri osa ihmisistä tajusi että tuo on lähinnä hysteeristen ja itseään korostavien ämmien paskapuhetta mutta sehän sopi vastuulliseen valehteluun joten koneistokin alkoi julistaa sitä epistolaa. Keksien vielä sen, että luku-, kieli- ja ammattitaidottomat kehitysmaalaiset ovat se porukka joka pelastaa Suomen joskus tulevaisuudessa. Pääasia oli, että virheistä vastuussa olevat eivät joutuneet vastuuseen. Joten ongelman olemassaolo kiellettiin. Ainoastaan ongelmasta ääneen puhuvat olivat ongelma.

Yksi syy tähän vastuullisten suojeluun on ollut ja on edelleen tietysti se, että virkakoneisto ei voi tunnustaa, että se ei pysty tehtäväänsä. Että se on näiden kehitysmaalaisten kanssa täysin avuton. Että lait ja valtuudet eivät vaan kerta kaikkiaan riitä tuolle laumalle. Mutta kun se ei voi sanoa laumaa laumaksi, eikä tunnustaa avuttomuuttaan niin siksi se pitää yllä näennäistoimintaa kaikenlaisten projektien muodossa. Niitten ikiliikkujaprojektien. Joille tuontitavara nauraa paskaisen naurun.

Vastuullisen valehtelun ja vastuussa olevien suojelun aika on jatkunut pitkään. Eikä muutosta näy. Asia tuntuu olevan niin suuri tabu että perussuomalaisetkaan eivät pysty nostamaan kissaa täysin pöydälle. Toki ne yrittävät nyt lyödä tulppaa vuotavaan veneeseen mutta se ei riitä, sillä veneessä vesi on ylittänyt sen pisteen että se lisääntyy itsestään vaikka tulppa saataisiin paikalleen.

Eikä se suhtaudu meihin suomalaisiin sillä rakkaudella ja suvaitsevaisuudella mitä meiltä suomalaisilta vaaditaan. Meiltä, joita vieläkin vaaditaan uskomaan että ongelma ei ole ongelma. Ainoastaan ongelmasta ääneen puhuvat ovat ongelma.

Tietysti kaikella vastuullisella valehtelulla pyritään siihen, ettei ilmoille nouse se olennainen kysymys:

Ketkä ovat tästä kaikesta vastuussa?

MOSK… EIKU BRYSSEL APUUN

Jos nyt tässä yritän muistella niin edes synkimpinä YYA-aikoina eivät kommunistit yrittäneet julkisesti vaatia että Moskova muuttaisi Moskovasta käsin Suomen lakeja ja mitätöisi vaalituloksen. Se olisi tietysti ollut Moskovallekin varsin vaikeaa koska Suomi oli tuolloin itsenäinen valtio. Totta kai kulissien takana puuhattiin sitten kaikenlaista ja olihan Moskovalla vaikutusvaltaa Suomeen.

Mutta ei niin suurta vaikutusvaltaa kuin EU:lla nykyisin ja sitähän käyttää hyväkseen katkera kommunisti Li Andersson joka on vaatinut EU:ta muuttamaan Suomen lakkolakeja ja sitä kautta saamaan aikaan sen että vaaleissa valittu vasemmistolainen vähemmistö voisi vaalien tuloksista huolimatta määritellä, miten Suomessa toimitaan. Jos vaatimus meinaan toteutuisi, niin siinä vasemmiston vaatimukset menisivät demokraattisesti valitun eduskunnan yli.

Aikanaan tuollaista oltaisiin pidetty tietysti maanpetturuutena mutta koska Suomi on vapaaehtoisesti luopunut itsenäisyydestään niin kai tämä on sitten vain härskiä maakuntapolitiikkaa.

Sinänsä Anderssonin vetoa saattaa ymmärtää. Kai vasureissakin on tajuttu että ei tuo salonkisosialistien porukka saisi mitään kapinaa aikaiseksi. Niinpä helpoin tapa on pyytää siirtomaaherroja hoitamaan asia heidän puolestaan.

VARSIN KUVAAVA SANANVAIHTO

Niin kuin lukija tietää, vihervasemmisto rääkyy hallituksen toimista, pääosin siksi että sitä vituttaa kun se ei ole enää itse vallassa. Oikeastaan sillä ei ole muuta kuin se rääkyminen, ja tämä keskustelu kuvaa sitä varsin hyvin. Siinähän ovat Zysse ja kuuluisa työväestön puolustaja Tytti Tuppurainen. Löytyy tästä twitter-linkistä mutta laitan keskustelun kirjoitettuna:

Zysse: No sit tämä klassinen juttu. Te teitte oman vaihtoehtobudjetin. Pyysitten eduskunnan tietopalvelua laskemaan sen työllisyysvaikutukset. Se laski ne. Ne olivat negatiiviset. Sen jälkeen te piilotitte sen. Te salasitte sen. Milloin se tulee julkisuuteen se laskelma jossa on laskettu teidän vaihtoehtobudjetin työllisyysvaikutukset?

Tuppurainen: Ei nyt saivarrella siitä.

Lyhyesti näin. Ei muuta tällä kertaa. Hyvää viikonloppua kaikille.

Jaa, kyseinen pätkä on tullut youtubeenkin joten laitetaan se tähänkin:

Epäilemättä Tuppuraisen loihelausumasta tulee suosittu meemi. Ja sehän sopii minulle. Kyseinen nainen on yksi suurimpia inhokkejani.

KALJUPÄISIÄ UUTISHAVAINTOJA OSA CLXXIV

1. Lakkoilua

No joo, lieneehän se selvää ettei AKT:n lakkovahdit punaisine käsivarsinauhoineen ole haluamassa vuoden 1918 toisintoa mutta kieltämättä nuo punikkinauhat sopivat varsin hyvin vallitsevaan tunnelmaan. Jossa vasemmistoa vituttaa aivan armottomasti kun se hävisi demokraattiset vaalit.

Kas onhan nyt niin että SAK – tai ainakin sen äärimmäisen hyvin palkattu johto – yrittää ulkoparlamentaarisin keinoin mitätöidä viimeisten vaalien tulokset ja saada siinä – ehkä sitä tajuamattaan – aikaan sen että yritykset kiihtyvällä tahdilla ulosliputtavat toimintansa pois Suomesta.

Näillä lakoilla ei saada aikaan muuta kuin lisää työttömiä suomalaisia ja vielä enemmän vittuuntuneita suomalaisia. SAK:ssa ei joko tajuta tai ei välitetä siitä että ammattiliittojen jäsenet eivät automaattisesti ole vasemmistopuolueiden kannattajia. Ei ihme, että YTK eli Loimaan kassa on mennyt SAK:sta ohi.

No, tulipa lauantaina sentään tankattua molemmat autot täyteen.

2. Somalit ruikuttavat

Ja kun somali haluaa ruikuttaa niin valtamediapuolue VMP antaa heille automaattisesti mediatilaa. Tällä kertaa mediatilaa antaa tilatun tuntuisella jutullaan Helsingin Pravda. Jutussa kaksi aikaisemminkin äänessä ollutta somalia valittaa siitä, että suomalaiset eivät miellä somaleita suomalaisiksi. Onhan esille nostettu toki myös syrjivät asenteet, rasismi ja islamofobia.

Käännetäänpäs valitus toisin päin. Eli miksi meidän oikeiden suomalaisten tulisi pitää somaleita suomalaisina? Kun eivät ne itsekään pidä.

Kyseinen väestönosa alkoi valua Suomeen 1990-luvun alussa. Syynä ei ollut mikään hengenvaara vaan tieto siitä, että suomalainen sosiaaliturva tarjoaa pysyvän elatusautomaatin.

Kyseinen väestönosa on pääosin elänyt sillä elatusautomaatilla yli kolmekymmentä vuotta.

Kyseisen väestönosan nettoveronmaksajat voi laskea sahatyömiehen sormilla.

Kyseisen väestönosan edustajat lomailevat siinä Somaliassa missä he puheittensa mukaan olivat hengenvaarassa.

Kyseisen väestönosan edustajat tekevät suuren ja jatkuvasti kasvavan määrän nimenomaan kantaväestöön kohdistuvia seksuaali- sekä sadistisia alistusväkivaltarikoksia.

Toistan kysymyksen: miksi meidän oikeiden suomalaisten tulisi pitää somaleita suomalaisina? Miksi meidän edes tarvitsisi sietää heitä? Suomalaisuus on jotain muutakin kuin väärin perustein annettu Suomen passi.

Ja vielä kysymys ruikuttaville somaleille: Kuinka monta somalinaista suomalaiset ovat raiskanneet? Ja kuinka monta somalia on joutunut suomalaisten joukolla tekemän sadistisen alistusväkivallan kohteeksi?

Ei. Te ette ole suomalaisia. Vaikka kuinka ruikutatte. Te elätte suomalaisten elättämänä.

3. Kommaria vituttaa

Kommari Jussi Saramoa ottaa kuuppaan kun Supon päälliköksi valittiin perussuomalaisten valtiosihteeri Juha Martelius. Näinpä hänen pitää alkaa taas kuunatsien etsiminen:

Kyseinen Saramo on hyvillä kommarilinjoilla eli totuuden ei pidä koskaan antaa häiritä hyvää läppää. Kyseinen Martelius puolestaan on muuten hommaansa varsin pätevä:

Hän siirtyi valtiosihteeriksi puolustusministeriön apulaisosastopäällikön tehtävästä. Sitä ennen hän työskenteli muun muassa suojelupoliisissa erikoistutkijana ja analyysitoimiston päällikkönä 1992–2004.

Mutta kommareillehan ei koskaan ole ollut tärkeintä osaaminen vaan poliittinen luotettavuus.

Vaan joka tapauksessa voi todeta että jos kommunistia tai yleensä vihervasemmistolaista vituttaa, niin silloin on jotain epäilemättä tehty oikein.

LISÄÄ RÄÄKÄTTÄVIÄ OPPILAITA

Helsingissä suunnitellaan taas sitä mitä on suunniteltu ennenkin eli ”segregaation vähentämistä”. Tämähän meinaisi sitä että edes vähän opiskelua yrittäviä suomalaisia nuoria siirrettäisiin opiskelemaan rikastettuihin kouluihin joiden työrauhan aste lienee kaikille tiedossa ja muissakin kouluissa luokat sotkettaisiin. Valtamediapuolue VMP:n yksi lemmikeistä eli Nasima Razmyar tietysti kannattaa tätä ja kommentoi:

Myös oppilaaksiottoalueita pitäisi hänestä uudistaa. Ennen Helsingissä on ajateltu, että kaikki oppilaat menevät lähimpään kouluunsa, mutta alueet ovat eriytyneet niin paljon, että tämä ei Razmyarista enää toimi.

Esimerkiksi yksittäisten omakotitalo- ja vuokratalovaltaisten alueiden siirto toisiin oppilaaksiottoalueisiin voisivat vaikuttaa jo paljon.

Epäilemättä suomalaiset vanhemmat yrittävät saada lapsensa sellaisiin kouluihin jossa he voisivat olla edes suhteellisen rauhassa. Tietysti se ei ole utopian ja vastuullisen valehtelun mukaista.

Onko siitä mitään hyötyä, että yhdessä koulussa käy erilaisista taustoista olevia oppilaita, jos he eivät ole missään tekemisissä keskenään?

Voisiko olla niin, että tähän keskinäisen tekemisen välttelyyn on ihan perustellut syyt? Helsingin Pravdan jutussa vedotaan taas johonkin tuoreeseen kirjaan:

HS kertoi maanantaina dosentti Marja Peltolan ja kasvatustieteen professori Sonja Kosusen tuoreesta kirjasta, jossa nuoret puhuvat tutkijoille luokkaeroista, joita he itse näkevät arjessaan.

Helsingin kouluista ja alueiden eriytymisestä puhuttaessa keskusteluun nousevat nopeasti maahanmuuttajat ja S2-luokat.

Kirjan toimittaneiden Peltolan ja Kosusen mukaan enemmän pitäisi kuitenkin puhua yhteiskuntaluokasta. Siitä, miten erilaisista perheistä kantasuomalaisetkin lapset tulevat.

Mikähän kumma siinä on että kantasuomalaiset nuoret eivät ole – yhteiskuntaluokasta riippumatta – saaneet aikaiseksi sellaista sadistisen väkivallan aaltoa kuin kehitysmaalainen tuontitavara? Nasima Razmyar puolestaan jatkaa:

On helppoa puhua tiukasta kurista ja kännyköiden vähentämisestä ja kääntää katse pois vaikeammista asioista, esimerkiksi köyhyydestä ja sosioekonomisesta taustasta.

Ja muuan Ykä puolestaan toteaa että suomalaisissa kouluissa alettiin poistaa kuria jo 1970-luvulta ja nyt opettajien mahdollisuus puuttua, no, yhtään mihinkään on olematon. Mitenkäs, jos sitä kuria taas yritettäisiin? Tosin nykyisellä opettajamateriaalilla se tuskin onnistuu. Ja hei! ”Sosioekonominen tausta” huudettu! Vanhaa tuttua. Kehitysmaalaisten sadistinen rikollisuus = sosioekonomisesti haastava tilanne. Eli vika ei olekaan tuontitavaran vaan suomalaisen yhteiskunnan.

No, oikeastaan tässä postauksessa ei ollut juuri mitään uutta. Mutta tulipahan vain todettua että Helsingissä vastuullinen valehtelu on edelleenkin pakollinen normi.

Kuinkahan monta kierrosta se kissa on kiertänyt sen kuuman puurolautasen ympäri?

Yksi viimeisen vuosikymmenen huonoimmista vitseistä.

AKATEEMISTEN SUOJATYÖNTEKIJÖIDEN LIITTO

- Hyvää päivää, hyvät kuuntelijat. Täällä jälleen Antero Lärvänen Huitsinnevadan paikallisradion suorassa lähetyksessä. Meillä on tällä kertaa haastateltavana Akateemisten suojatyöntekijöiden liiton eli AKATUKSEN puheenjohtaja yhteiskuntatanhuamisen maisteri Ruilikki Vätkytän-Läkittäinen joka on ottanut yhteyttä toimitukseemme huomattavan tuohtuneena. Kerrotteko, mistä tuohtuminen johtuu?

- Ja vissiin kerron. Kas kun nimenomaan teillä Pinnanmaalla ollaan kovasti vaadittu että meidän akateemisten suojatyöläisten rahoitus loppuu. Kokonaan. Kerta kaikkiaan. Niin julkisella sektorilla kuin NGO-organisaatioissa. Se on ensinnäkin äärimmäisen loukkaavaa saavuttamiamme etuja kohtaan joihin meillä on täysi oikeus ja toiseksi tulee muistuttaa että me teemme tärkeää työtä.

- Noin niinkun millä tavalla?

- Ilman meidän välttämätöntä osaamispanostamme julkisella sektorilla jäisi tekemättä huomattava määrä erilaisia projekteja ja organisaatioiden kehityssuunnitelmia.

- Ja mitä niistä projekteista ja kehityssuunnitelmista sitten seuraa?

- No tietenkin uusia projekteja ja kehityssuunnitelmia.

- Ketkä niistä varsinaisesti hyötyvät?

- No tietenkin me. Ja tuokin kysymys on johdattelevan loukkaava. Sillä onhan selvää, että hallinnollisiin johtotehtäviin tarvitaan nimenomaan laaja-alaista osaamista jota tarjoaa parhaiten yhteiskuntatanhuava koulutus. Ja lisäksi tässä tullaan arvostuskysymykseen jota ei saa ohittaa eikä vähätellä.

- Täsmennättekö tuota arvostuskysymystä?

- No katsokaas, me olemme AKATUKSESSA kaikki maistereita tai tohtoreita. Me olemme hei kuulkaa käyneet yliopiston ja silloin meillä on kaikki oikeus tulla palkatuksi asianmukaisiin tehtäviin nimenomaan julkiselle sektorille tai NGO-organisaatioihin. Muutenhan pitkä opiskelumme ja vaivannäkömme olisi mennyt aivan hukkaan. Ja oppiarvomme takia meitä täytyy muutenkin kunnioittaa. Ja tässä tulee muistaa myös tasa-arvokysymys jota ei voi vähätellä.

- Minkälainen tasa-arvokysymys?

- Suurin osa liittomme jäsenistä on naisia. Ja jos esitetään ajatuksia että työmme olisi turhaa ja tarpeetonta niin sehän on selvää misogyniaa eli toisin sanoen täysin rikollista sukupuoleen kohdistuvaa syrjintää.

- Mutta… tota noin… kai tekin siellä Akatuksessa ymmärrätte että julkinen sektori on turvonnut aivan järkyttäväksi ja sitä on pakko vähentää?

- Toki. Ja siksi mekin olemme valmiita tiettyihin leikkauksiin.

- Jotka koskisivat mitä?

- Tietenkin julkisen sektorin suorittavaa tasoa. Kai tekin ymmärrätte että yhteiskunnan kannalta tärkein tieto ja osaaminen opetetaan yhteiskuntatanhuavissa tiedekunnissa. Eikä siinä opetuksessa suorittavaan tasoon juuri puututa. Joten se ei voi olla niin merkityksellistä kuin hyvin organisoitu ja akateemisen pätevä hallinto.

- Hjuu… minä muistan ajan jolloin julkinen sektori oli olemassa nimenomaan sen tarjoamien välttämättömien palvelujen takia. Eli sen suorittavan tason. Yhteiskuntatanhuamisen maisteri Ruilikki Vätkytän-Läkittäinen, kiitän teitä haastattelusta. Ja jos tähän päälle muistelen niin silloin nuorena miehenä jo 1980-luvulla maassamme oli ajatus että mitä enemmän maistereita valmistuu niin sen paremmin maalla menee. Sitä kysymystä että mitä niillä maistereilla oikein tehdään ei esitetty silloinkaan. Esitän täältä Pinnanmaalta toivomuksen hallitukselle että sitä kysymystä ryhdyttäisiin miettimään nyt hyvin taajaan. Sillä siellä sitä leikattavaa on. Sinänsä tuo huuhaaliitto on tietyllä tavalla rehellinen. Eli se on liitto, ei ammattiliitto. Kas kun sen jäsenillä ei ole ammattia. Ainoastaan oppiarvo. Jota meidän tavallisten ihmisten tulisi kumartaa. Täällä Antero Lärvänen, Huitsinnevadan paikallisradio. Siirto rutioon.

JOTAIN IHAN MUUTA CXLVI

Siirrytään taas hetkeksi masentavasta nykypäivästä menneeseen, tosin postauksessa palataan lopulta – vain hetkeksi – takaisin nykypäivään. Eli katsellaan piruuttaan Suomen ilmavoimien ykköshävittäjiä koko itsenäisyyden historian ajalta. Aivan itsenäisyyden alkuaikoina ei voi sellaista sanoa olleen sillä ilmavoimien toiminta oli vasta hahmottumassa ja konekalusto kirjavaa. No, olihan se tosin sellaista hyvin pitkään muutenkin.

1920-luvun alussa saatiin kuitenkin se ensimmäinen ykköstyyppi, joskaan se ei kyllä ollut varsinainen hävittäjä. Ilmavoimat kun keskittyi tuolloin eniten kellukekoneisiin. Ja se ensimmäinen päätyyppi oli saksalainen Hansa Brandenburg W 33:

Konetta valmistettiin Suomessa lisenssillä vuodesta 1922 alkaen nimellä IVL A.22 Hansa kaikkiaan 120 kappaletta. Koneen suurin nopeus oli 180 km/h ja aseistuksena 4 x 10 kg pommeja. Koneeseen suunniteltiin konekivääriaseistusta mutta sitä ei koskaan asennettu.

Se ensimmäinen varsinainen ykköshävittäjä oli sitten ranskalainen Gourdou-Leseurre GL-21:

Koneita hankittiin vuonna 1923 kaikkiaan 20 kappaletta joilla saatiin Suomen ensimmäinen määrävahvuinen hävittäjälaivue Utin Maalentoeskaaderin yhteyteen. Koneen huippunopeus oli 190 km/h ja aseistuksena kaksi 7,62 mm konekivääriä.

Seuraava päähävittäjätyyppi oli sitten brittiläinen Gloster Gamecock:

Koneita valmistettiin Suomessa lisenssillä vuodesta 1927 alkaen kaikkiaan kaikkiaan 17 kappaletta. Koneen huippunopeus oli 253 km/h ja aseistus 2 x 7,7 mm konekivääriä sekä 4 x 10 kg pommeja. Ase oli ilmavoimien päähävittäjä ja sillä kehitettiin suomalaista hävittäjätaktiikkaa vaikka siinä oli ongelmia niin moottorin kuin rakenteen kanssa.

Gamecockilla saavutettiin talvisodassa yksi ilmavoitto, tai oikeastaan maavoitto sillä lentomestari Pasi Jääskeläinen onnistui haavoittamaan järven jäälle tankkaamaan laskeutuneen DB-3-pommittajan lentäjää niin pahasti, että kone jäi suomalaisille sotasaaliiksi.

Sinänsä mielenkiintoista on että Gamecockin kanssa päähävittäjän asemasta kilpaili varsin pitkään suomalainen IVL Haukka:

Ilmavoimat kuitenkin päätyi Gamecockiin. Vuonna 1934-1935 ilmavoimat sai kaikkiaan 17 kappaletta brittiläisiä Bristol Bulldog-hävittäjiä:

Koneen huippunopeus oli 360 km/h ja aseistus 2 x 7,7 mm konekivääriä. Koneessa oli ongelmia lento-ominaisuuksissa ja rakenteessa mutta Gamecockin tavoin sekin osallistui jo vanhentuneena talvisotaan ja sillä saavutettiin kuusi ilmavoittoa.

Talvisodassa suomalaisten ykkösnyrkki oli sitten hollantilainen Fokker D.XXI:

Fokkerin huippunopeus oli 415 km/h ja aseistuksena 4 x 7,7 mm konekivääriä. Vaikka kone ei ollut millään muotoa maailman huippua, se pystyi kuitenkin panemaan kampoihin vihollisen ilmavoimille. Sillä saavutettiin talvisodassa 127 ilmavoittoa ja vielä jatkosodassa – jossa se oli lähinnä tiedustelukoneena – 60 ilmavoittoa. Talvisodan aikana Suomeen saatiin myös brittiläisiä Gloster Gladiator, ranskalaisia Morane Saulnier MS 406 ja italialaisia Fiat G.50-hävittäjiä mutta Fokker oli se talvisodan pääjuhta.

Välirauhan aikana saatiin myös amerikkalaisia Curtiss Hawk 75-hävittäjiä mutta jatkosodan alkuvaiheissa suomalaisten ykköshävittäjä oli niin ikään amerikkalainen Brewster F2A Buffalo:

Koneen huippunopeus oli 484 km/h ja aseistuksena 4 x 12,7 mm konekivääriä. Koneen menestys oli varsin kaksijakoinen. Kone taisteli Yhdysvaltain ilmavoimissa Tyynellä merellä japanilaisia vastaan huonolla menestyksellä ja se vedettiin nopeasti koulutuskäyttöön. Suomalaisten käytössä se taas menestyi Neuvostoliittoa vastaan ja sillä saatiin kaikkiaan 477 ilmavoittoa. Yhtenä osana saattaa tietysti olla se – mitä blogin kommenteissa on aikaisemminkin todettu – että amerikkalaisia vastaan toimineet japanilaiset lentäjät olivat kokeneempia ja paremmin koulutettuja kuin neuvostolentäjät.

Vuonna 1943 Suomen ilmavoimat saivat ensimmäistä kertaa käyttöönsä maailman huippua olevan koneen eli saksalaisen Messerschmitt Bf 109:n

Kaiken kaikkiaan näillä Mersuilla suomalaiset ampuivat alas 663 viholliskonetta. Kyseinen Mersu jatkoi sitten sodan jälkeen pitkään ilmavoimien päähävittäjänä vaikka se oli sodan jälkeen jo vanhentunut. Tuohon aikaan puolustusvoimat elivät muutenkin kakkosrähinän jämillä. Uutta kalustoa ei saatu ennen kuin 1953 jolloin ilmavoimille tuli brittiläinen De Havilland Vampire:

Vampiren myötä ilmavoimat siirtyivät suihkukoneaikaan. Koneita tuli 15 kappaletta joista 5 hävittäjäversiota ja loput koulutusversioita. Vampireilla lähinnä alettiin totutella suihkukoneisiin ja vuonna 1957 käyttöön saatiin sitten suorituskykyisemmät brittiläiset Folland Gnat-hävittäjät:

Gnateja tuli Suomeen 12 kappaletta ja niillä ylitettiin äänennopeus ensimmäistä kertaa Suomen ilmavoimissa. Kuitenkin niin Gnateissa kuin Vampiressakin oli vain tykkiaseistus. Mutta vuonna 1962 ilmavoimat saivat ensimmäistä kertaa Messerschmittien jälkeen maailman huippua edustavan hävittäjän eli MiG-21 F:n:

Vaikka kone olikin tuon ajan maailman huippua niin se tavallaan ostettiin sikana säkissä sillä niihin päästiin tutustumaan vasta ostopäätöksen jälkeen. Koneella päästiin yli kaksinkertaiseen äänennopeuteen ja siinä oli tykkiaseistuksen lisäksi kaksi infrapunaohjusta.

Vuonna 1972 saatiin sitten uusi ykköstykki eli ruotsalainen Saab Draken:

Drakenin myötä ilmavoimat saavuttivat jokasään torjuntakyvyn. Niissä oli tykkiaseistuksen lisäksi infrapuna- ja myös tutkaohjukset. Kaikkiaan näitä koneita oli Suomella 50 kappaletta. Vuonna 1978 ilmavoimat saivat lisäksi kehittyneemmän MiG-version eli MiG-21bis-hävittäjän:

Kyseinen kone oli myös jokasään hävittäjä jossa aseistuksena oli tykkikaluston lisäksi infrapuna- ja tutkaohjuksia. Tuohon aikaanhan ilmavoimien (siis poliitikkojen) hankintaperiaate oli että kalustosta puolet hankitaan idästä ja puolet lännestä ts. Ruotsista. Paremmin asiaa tietävät voisivat kertoa, kumpiko koneista oli parempi. Draken vai MiG-21bis?

Kyseiset koneet olivat ilmavoimien päähävittäjäkalustoa pitkälti 1990-luvulle. 1980-luvulla esitettiin kovasti veikkailuja että Suomen seuraava hävittäjä olisi MiG-29. Mutta sittenhän Neuvostoliitto otti ja hajosi ja Suomenkin suunta muuttui. Kalustoksi hankittiin amerikkalainen Hornet josta muistan kerrotun että ilmavoimat saivat ensimmäisen kerran koneen, jonka ne todella halusivat. Mutta niin Hornet kuin sitä seuraava F-35 ovat nuoremmallekin lukijoille tuttuja joten ei niistä sen enempää. Kas kun minähän olen sellainen menneisyyteen jämähtänyt tyyppi. Eikä edes yhtään hävetä.