Siirrytään
taas hetkeksi masentavasta nykypäivästä menneeseen, tosin postauksessa palataan
lopulta – vain hetkeksi – takaisin nykypäivään. Eli katsellaan piruuttaan
Suomen ilmavoimien ykköshävittäjiä koko itsenäisyyden historian ajalta. Aivan
itsenäisyyden alkuaikoina ei voi sellaista sanoa olleen sillä ilmavoimien
toiminta oli vasta hahmottumassa ja konekalusto kirjavaa. No, olihan se tosin
sellaista hyvin pitkään muutenkin.
1920-luvun
alussa saatiin kuitenkin se ensimmäinen ykköstyyppi, joskaan se ei kyllä ollut
varsinainen hävittäjä. Ilmavoimat kun keskittyi tuolloin eniten
kellukekoneisiin. Ja se ensimmäinen päätyyppi oli saksalainen Hansa Brandenburg
W 33:
Konetta
valmistettiin Suomessa lisenssillä vuodesta 1922 alkaen nimellä IVL A.22
Hansa kaikkiaan 120 kappaletta. Koneen suurin nopeus oli 180 km/h ja
aseistuksena 4 x 10 kg pommeja. Koneeseen suunniteltiin konekivääriaseistusta
mutta sitä ei koskaan asennettu.
Se
ensimmäinen varsinainen ykköshävittäjä oli sitten ranskalainen Gourdou-Leseurre
GL-21:
Koneita
hankittiin vuonna 1923 kaikkiaan 20 kappaletta joilla saatiin Suomen
ensimmäinen määrävahvuinen hävittäjälaivue Utin Maalentoeskaaderin yhteyteen.
Koneen huippunopeus oli 190 km/h ja aseistuksena kaksi 7,62 mm konekivääriä.
Seuraava
päähävittäjätyyppi oli sitten brittiläinen Gloster Gamecock:
Koneita
valmistettiin Suomessa lisenssillä vuodesta 1927 alkaen kaikkiaan kaikkiaan 17
kappaletta. Koneen huippunopeus oli 253 km/h ja aseistus 2 x 7,7 mm
konekivääriä sekä 4 x 10 kg pommeja. Ase oli ilmavoimien päähävittäjä ja sillä
kehitettiin suomalaista hävittäjätaktiikkaa vaikka siinä oli ongelmia niin
moottorin kuin rakenteen kanssa.
Gamecockilla
saavutettiin talvisodassa yksi ilmavoitto, tai oikeastaan maavoitto sillä lentomestari
Pasi Jääskeläinen onnistui haavoittamaan järven jäälle tankkaamaan laskeutuneen
DB-3-pommittajan lentäjää niin pahasti, että kone jäi suomalaisille
sotasaaliiksi.
Sinänsä
mielenkiintoista on että Gamecockin kanssa päähävittäjän asemasta kilpaili
varsin pitkään suomalainen IVL Haukka:
Ilmavoimat
kuitenkin päätyi Gamecockiin. Vuonna 1934-1935 ilmavoimat sai kaikkiaan 17
kappaletta brittiläisiä Bristol Bulldog-hävittäjiä:
Koneen
huippunopeus oli 360 km/h ja aseistus 2 x 7,7 mm konekivääriä. Koneessa oli
ongelmia lento-ominaisuuksissa ja rakenteessa mutta Gamecockin tavoin sekin
osallistui jo vanhentuneena talvisotaan ja sillä saavutettiin kuusi
ilmavoittoa.
Talvisodassa
suomalaisten ykkösnyrkki oli sitten hollantilainen Fokker D.XXI:
Fokkerin
huippunopeus oli 415 km/h ja aseistuksena 4 x 7,7 mm konekivääriä. Vaikka kone
ei ollut millään muotoa maailman huippua, se pystyi kuitenkin panemaan
kampoihin vihollisen ilmavoimille. Sillä saavutettiin talvisodassa 127
ilmavoittoa ja vielä jatkosodassa – jossa se oli lähinnä tiedustelukoneena – 60
ilmavoittoa. Talvisodan aikana Suomeen saatiin myös brittiläisiä Gloster
Gladiator, ranskalaisia Morane Saulnier MS 406 ja italialaisia Fiat
G.50-hävittäjiä mutta Fokker oli se talvisodan pääjuhta.
Välirauhan
aikana saatiin myös amerikkalaisia Curtiss Hawk 75-hävittäjiä mutta jatkosodan
alkuvaiheissa suomalaisten ykköshävittäjä oli niin ikään amerikkalainen Brewster
F2A Buffalo:
Koneen
huippunopeus oli 484 km/h ja aseistuksena 4 x 12,7 mm konekivääriä. Koneen
menestys oli varsin kaksijakoinen. Kone taisteli Yhdysvaltain ilmavoimissa
Tyynellä merellä japanilaisia vastaan huonolla menestyksellä ja se vedettiin
nopeasti koulutuskäyttöön. Suomalaisten käytössä se taas menestyi
Neuvostoliittoa vastaan ja sillä saatiin kaikkiaan 477 ilmavoittoa. Yhtenä
osana saattaa tietysti olla se – mitä blogin kommenteissa on aikaisemminkin todettu
– että amerikkalaisia vastaan toimineet japanilaiset lentäjät olivat kokeneempia
ja paremmin koulutettuja kuin neuvostolentäjät.
Vuonna
1943 Suomen ilmavoimat saivat ensimmäistä kertaa käyttöönsä maailman huippua
olevan koneen eli saksalaisen Messerschmitt Bf 109:n
Kaiken
kaikkiaan näillä Mersuilla suomalaiset ampuivat alas 663 viholliskonetta. Kyseinen
Mersu jatkoi sitten sodan jälkeen pitkään ilmavoimien päähävittäjänä vaikka se
oli sodan jälkeen jo vanhentunut. Tuohon aikaan puolustusvoimat elivät
muutenkin kakkosrähinän jämillä. Uutta kalustoa ei saatu ennen kuin 1953
jolloin ilmavoimille tuli brittiläinen De Havilland Vampire:
Vampiren
myötä ilmavoimat siirtyivät suihkukoneaikaan. Koneita tuli 15 kappaletta joista
5 hävittäjäversiota ja loput koulutusversioita. Vampireilla lähinnä alettiin
totutella suihkukoneisiin ja vuonna 1957 käyttöön saatiin sitten suorituskykyisemmät
brittiläiset Folland Gnat-hävittäjät:
Gnateja
tuli Suomeen 12 kappaletta ja niillä ylitettiin äänennopeus ensimmäistä kertaa
Suomen ilmavoimissa. Kuitenkin niin Gnateissa kuin Vampiressakin oli vain
tykkiaseistus. Mutta vuonna 1962 ilmavoimat saivat ensimmäistä kertaa Messerschmittien
jälkeen maailman huippua edustavan hävittäjän eli MiG-21 F:n:
Vaikka
kone olikin tuon ajan maailman huippua niin se tavallaan ostettiin sikana
säkissä sillä niihin päästiin tutustumaan vasta ostopäätöksen jälkeen. Koneella
päästiin yli kaksinkertaiseen äänennopeuteen ja siinä oli tykkiaseistuksen
lisäksi kaksi infrapunaohjusta.
Vuonna
1972 saatiin sitten uusi ykköstykki eli ruotsalainen Saab Draken:
Drakenin
myötä ilmavoimat saavuttivat jokasään torjuntakyvyn. Niissä oli
tykkiaseistuksen lisäksi infrapuna- ja myös tutkaohjukset. Kaikkiaan näitä
koneita oli Suomella 50 kappaletta. Vuonna 1978 ilmavoimat saivat lisäksi
kehittyneemmän MiG-version eli MiG-21bis-hävittäjän:
Kyseinen
kone oli myös jokasään hävittäjä jossa aseistuksena oli tykkikaluston lisäksi
infrapuna- ja tutkaohjuksia. Tuohon aikaanhan ilmavoimien (siis poliitikkojen)
hankintaperiaate oli että kalustosta puolet hankitaan idästä ja puolet lännestä
ts. Ruotsista. Paremmin asiaa tietävät voisivat kertoa, kumpiko koneista oli
parempi. Draken vai MiG-21bis?
Kyseiset
koneet olivat ilmavoimien päähävittäjäkalustoa pitkälti 1990-luvulle. 1980-luvulla
esitettiin kovasti veikkailuja että Suomen seuraava hävittäjä olisi MiG-29. Mutta
sittenhän Neuvostoliitto otti ja hajosi ja Suomenkin suunta muuttui. Kalustoksi
hankittiin amerikkalainen Hornet josta muistan kerrotun että ilmavoimat saivat
ensimmäisen kerran koneen, jonka ne todella halusivat. Mutta niin Hornet kuin
sitä seuraava F-35 ovat nuoremmallekin lukijoille tuttuja joten ei niistä sen
enempää. Kas kun minähän olen sellainen menneisyyteen jämähtänyt tyyppi. Eikä
edes yhtään hävetä.