KUN VIERAS ON TÄRKEÄMPI

Kolmetoista henkilöä, jotka kaikki näkisin mielelläni seuraavassa eduskunnassa, ovat kirjoittaneet Maahanmuuttopoliittisen manifestin. Manifestista ei sen enempää, täyttä asiaahan se.

Suuri yllätyshän ei sitten ollutkaan manifestin aiheuttamat reaktiot suvaitsevaispiireissä. Yksi parhaimmista esimerkeistä on Helsingin kokoomuksen valtuustoryhmän puheenjohtajan Laura Rädyn vuodattamat kuumat virtuaalikyyneleet. Kirjoituksen otsikko on mielikuvituksellisesti ”Persujen teesit rasistisia!” ja siitä saa kuvan ihmisestä, jonka näkemyksen mukaan suomalaisia tässä maassa ei oikeastaan ole ollenkaan, muuta kuin jonkinlaisina suorittavina kodinkoneina, joitten tehtävä on pitää yllä muualta tänne tulleitten hyvinvointia ja sitä kautta suvaitsevaisten hyvää mieltä, ja joitten kuluttama sähkö on valitettava kuluerä.

Laura kysyy kiivaalla mielellä:

Ehdokkaiden manifesti on suoraan sanottuna rasistinen. He vaativat muun muassa, että sosiaalitukea saavien maahanmuuttajien ei pitäisi päästä lainkaan kunnallisiin vuokra-asuntojonoihin. Tällä pyrittäisiin välttämään ghettoutumista. Pari kysymystä arvon Perussuomalaiset: Missäköhän nämä ihmiset sitten asuisivat? Sillan alla?

En tiedä lukiko Laura tuota manifestia, mutta Laura ei näytä ymmärtävän, että tällä manifestilla pyritään ylensäkin estämään perusteettomien turvapaikanhakijoitten saapuminen maahan kantaväestön elätettäväksi. Ehkä asia on Lauralle liian suuri tai liian järkyttävä ajatella. Laurasta saa sellaisen kuvan, että elätettävien ulkomaalaisten jatkuva maahantulo on arvo sinänsä. Sitä tapahtuu, koska sitä tulee tapahtua.

Laura ei puhu suomalaisista asunnottomista mitään. Joko hän ei tiedä niitä olevan, tai hän ei välitä. Hän ei myöskään näytä olevan kiinnostunut asuntojonoissa olevista suomalaisista. Vaikkapa helsinkiläisistä. Heitä ei tunnu Lauralle olevan ollenkaan.

Laura todistaa vahvasti:

Eikö ihmisten erotteleminen etnisen taustan perusteella ole laitonta ja eikö sitä kutsutakin rasismiksi?

Taivahan totta. En vaan havaitse Lauran kirjoituksessa minkäänlaista mainintaa Helsingin kaupungin (jonka luottamuselimiin hänkin kuuluu) harjoittamasta positiivisesta erityiskohtelusta, jossa työnhakuprosessissa etninen suomalainen asetetaan tarkoituksellisesti heikompaan asemaan. Etninen suomalainen asetetaan myös asuntojonoissa tarkoituksellisesti heikompaan asemaan.

No, Lauran vuodatuksesta tulee mieleen kännykkä. Sehän, kun siihen laittaa virran päälle, alkaa lähettää ”olen täällä”-signaalia lähimpään tukiasemaan. Kantakirjasuvaitsevainen toimii vähän samalla tavalla. Ei riitä, että hän ajattelee tietyllä tavalla, vaan hänenkin tulee lähettää jatkuvasti ”olen täällä, suvaitsen edelleenkin, ehkä jopa enemmän kuin ennen, huomaattehan minut”-signaalia. Ja jos maahanmuuttopoliittisella kentällä tapahtuu jotain erikoista, kuten tämä manifesti, niin signaalia on lähetettävä turboboosti päällä. Etteivät vaan kaverit luulisi, että signaali on kadonnut valkoiseen rasistiseen kohinaan.

Suvaitsen julkisesti, olen siis olemassa.

MÄTÄKUUN JALKAPALLOILUA

Aina silloin tällöin tulee mietittyä, kuinka vaikeaa tämmöisen monikulttuurisuuden puolestapuhujan, varsinkin ammattimaisen sellaisen elämä on. Kun aina täytyy pitää yllä positiivista asennetta ja tulkita asiat parhain päin. Tällainen henkilö joutuu esittämään tavallisen ihmisen mielestä melko tyhjiä hokemia ihan tosissaan. Esimerkiksi ”monikulttuurisuus on rikkaus”. Kun normivirtanen sanoo, että määrittelepä rikkaus tarkemmin, menee tietenkin sormi suuhun, mutta ongelma ei ole sinänsä suuren suuri, koska erään Illmanin voi pistää hoitamaan asian siitä eteenpäin.

Toinen hokema on, että ”on tietenkin todettava, että Länsi-Euroopassa monikulttuurisuuden myötä on tullut tiettyjä ongelmia, mutta meillä niitä ei tule esiintymään, koska me osaamme ottaa oppia muualla tehdyistä virheistä”. Normivirtanen kysyy tietenkin koiranleukana, että no mitäs te sitten ootte tehnyt toisin, muuta kuin tarjonneet Euroopan anteliaimman sosiaaliturvan.

Vaikeahan siihen tietysti äkkiseltään on sanoa mitään, mutta tiettyä yritystä on kyllä olemassa. Monelta suvaitsevaiselta taholta olen huomannut kannustusta kantaväestön ja maahanmuuttajien yhteiseen jalkapalloharrastukseen. Jalkapallo yhdistää kansoja ja auttaa löytämään yhteisen sävelen muussakin elämässä, näin kovasti väitetään.

Normivirtanen tietysti saattaisi kysyä, että minkä takia minun esittämäni vitsi ”Kuinka saadaan harlemilainen mellakka lopetettua” No heitetään koripallo sekaan” on rasismia, mutta ammattisuvaitsevaisen kehotus pistää oikean ilmansuunnan pojat pelaamaan jalkapalloa yhteiskuntarauhan turvaamiseksi on taas jotain tolkuttoman fiksua. Mutta eihän normivirtanen tajua niitä suuria linjoja. Ei siitä tartte välittää.

Ei silti, itsekin yltiöpositiivisena ihmisenä en tyrmää kaikkea monikulttuurisia urheiluharrastuksia. Joillain niistä on selvästi työllistävä vaikutus. Otetaan esimerkkinä vaikkapa tämä ainakin nimeltään suomalaista polttopalloa muistuttava, ainakin Ruotsissa ja Ranskassa pelattava polttopullo, jolle sopiva pelikenttä on mm. parkkipaikka. Laji työllistää kiistatta ainakin vakuutusyhtiöitten autonlunastusosastoja.

Vaan itse asiaan eli jalkapalloon. Se kun yhdistää ihmisiä ja edistää rauhaa. Saattaa olla. Ainakaan näissä Suomessa pelatuissa ns. ystävyysotteluissa ei ole kukaan tietääkseni vielä kuollut. Ystävyyden nimissä pelattavaa jalkapalloa on harrastettu myös Ruotsissa, josta tuore uutinen:

Yleisö kävi pelaajien kimppuun nuorisoturnauksessa

Tunteet kävivät kuumina nuorten jalkapalloturnauksessa Gothia cupissa Göteborgissa torstai-iltana. 16-vuotiaiden poikien neljännesvälierä IFK Göteborgin ja irakilaisen Al Madinan välillä päättyi mellakkaan. Satoja irakilaisjoukkueen kannattajia ryntäsi kentälle ja yritti päästä IFK-pelaajien kimppuun.

IFK Göteborg voitti 1-0. Neljä Al Madinan pelaajaa ajettiin kentältä punaisella kortilla. Göteborgilaisjoukkueen pelaajan väitetään nostaneen etusormen huulilleen sekä pussanneen seuralogoa pelipaidassaan ja samalla ärsyttäneen irakilaisjoukkueen kannattajia ottelun lopussa.
Tv-kuvista näkyy, kun vastapuolen kannattajat jahtaavat IFK-pelaajia, joista ainakin yksi kammetaan maahan. Aftobladet-lehti kertoo, että erotuomari sai ainakin yhden iskun selkäänsä.
Göteborgilaisjoukkueen pelaajia pakeni läheiseen rakennukseen tai piiloutui muualle.

-Ketään ei ole otettu kiinni, mutta väkivaltaisesta yhteenotosta on tehty ilmoitus, poliisin tiedottaja Thomas Fuxborg kertoi.

Poliisi onnistui hajottamaan väkijoukon ja saattoi joukkueet majapaikkoihinsa. IFK Göteborgin seuraavaan otteluun poliisi varautuu lisämiehityksellä.

STT

Niin. Että oli Ruotsin poika ihan nostanut etusormen huulilleen ja sitten vielä pussannut seuralogoaan. Tain niin ainakin väitetään. Jösses. Johan siitä nyt pitää satojen aikamiesten rynnätä kentälle ja pyrkiä pieksemään alaikäisiä. Avohärdelliä muuten voi katsoa videolta tuosta.

Ammattisuvaitsevaiselle tämä on kiistatta haastava tilanne. Normivirtanenhan tietysti tuumii tästä kentälle rynnänneestä joukkiosta että kyseessä on joukko sertifikoituja kusipäitä joilla on impulssikontrolli tasoa perseeseen ammuttu villisika (jonka tason tommonen normaali pohjoismainen ihminen ylittää suurinpiirtein samaan aikaan kun oppii kunnolla puhumaan) ja joille asiaankuuluvaksi itsehallintaterapian muodoksi sopisi mainiosti esim. tunti turpaan.

Ja ammattisuvaitsevainen tietää, että oikeassahan se normivirtanen on. Vaan eihän sitä ääneen parane sanoa. Kenen leipää syöt, sen lauluja laulat. Näin ollen ammattisuvaitsevainen joutuu etsimään jotain asiat päälaelleen kääntävää selitystä.

Asiahan olis ollu niin pirun helppoa jos se svedupetteri olis nostanut huulilleen etusormen sijasta keskisormen. Sehän olis illman muuta ollut rasistinen provokaatio ja ammattisuvaitsija voisi panna näppiksen paukkumaan ja kaataa julistukseensa hyvän satsin rikkiä, salpietaria, rikkimaksaa, elohopeaa ja yleensä kaikenlaista ikävää ja löröttää koko keitoksen aloittelevan 16-vuotiaan skinin päälle. Sitä sai mitä tilasi.

Mutta kun ei. Väärä sormi. Pitäis keksiä jotain muuta. Entäs ruottalaisten törkeä pelityyli? Tai mahdollinen rasistinen huutelu pelin aikana? Ei natsaa. Kun itse asiassa niitä Irakin poikia ajettiin neljä ulos. Ja jos ruotsalaispojat olisivat kuittailleet pelin aikana, niin se varmasti olisi näkynyt uutisessa. Ovat tainneet ruotsalaiset keskittyä vaan siihen pelaamiseen. Niin, nehän voittivatkin sen ottelun. Voisi tietysti yrittää jotain piilorasismia. Että vaikka ne ei sanonu niin, niin kyllä ne sillai ajatteli.

Ei. Toikin on niin vanha idea. Mutta jotain tulis kyllä keksiä.

Vaan hei, entäs se seuralogo? Katsotaanpas:



No nyt natsas. Jellonahan se siinä. Ja kruunuja. Ja miekka kaiken lisäksi. Ja suora sellainen. Ei oo käyräsapeli, ei niin. Eiköhän tuosta jo jotakin keksi. Ammattisuvaitsija alkaa kirjoittaa julkilausumaansa…

*

Rasismin erikoistutkija Ann-Maj Nillittät-Lönnblom:

NATIONALISTISET SEURATUNNUKSET LISÄÄVÄT RASISMIA

Paskalehti 24.07.2010 klo 16.28

Avoimen-, piilo- ja välirasismin erikoistutkija Ann-Maj Nillittät-Lönnblomin mielestä nationalistiset seuratunnukset lisäävät rasismia ja ovat uhka yhteiskuntarauhalle. Tämäntyyppisten seuratunnusten kieltämistä viranomaistoimin tulisi vakavasti harkita.

- Tuoreet ja järkyttävät tapahtumat göteborgilaisessa jalkapalloturnauksessa ovat valitettavan osuva esimerkki siitä, mitä nationalistinen kiihko voi saada aikaiseksi.

Nillittät-Lönnblomin mukaan ulkomailta rauhallisessa urheiluhengessä saapuneitten vieraitten jatkuva nöyryyttäminen ja suoranainen uhkaaminenkin nationalistisia tunnuksia jatkuvasti esillä pitämällä täyttää täysin viharikoksen määritelmät.

- Voi vain kuvitella sitä pelkoa, jota tämäntyyppinen toiminta on aiheuttanut vieraissa. Tulee muistaa vielä se kuva, mitä vierailla pohjoismaista on. He ovat eläneet siinä luulossa, että heidät otetaan lämpimin mielin vastaan, mutta he törmäävät tunnuksiin, joitten signaali on selvä, ”emme halua teitä tänne, me vihaamme teitä, me haluamme vahingoittaa teitä”. On ymmärrettävää, että heidän on ollut pakko puolustautua. Onneksi yksikään vieraistamme ei ole vakavasti vahingoittunut. Toivottavasti heille on tarjolla asianmukaista psykologista kriisiapua.

Nillittät-Lönnblomin mielestä nykyiset seuratunnukset voisi korvata esim. numero- tai viivakoodeilla tai hedelmä- ja vihanneskuvioinnilla. Hänen mielestään nationalististen tunnusten poistamista myös maajoukkueurheilun tasolla tulisi vakavasti harkita, tiettyin poikkeuksin.

- Kuunsirppi ja tähti ovat niin voimakas osa islamilaisten maitten kansallista ja uskonnollista identiteettiä, että tällaisten tunnusten poistamista ei tule harkita. Yleensäkin meidän länsimaitten edustajina tulisi tarkkaan varoa neuvomasta toisten kulttuurien ihmisiä heidän arvoissaan ja tavassaan elää. Mikäli me neuvomme heitä, ja esitämme heille vaatimuksia, jotka perustuvat vain omiin rajoitettuihin lähtökohtiimme, emme toimi oikean tasa-arvon ja molemminpuolisen kunnioittamisen hengessä.

KissmySTT - Paskalehti

LYHYESTI 220710

Mitä allaolevissa kuvissa oikein tapahtuu? Onko kyseessä:

A. Sellainen vähän säälittävä "puuma", joka ei millään saa näppejään eroon nuoremmista miehistä?

B. Vanhainkodin dementiaosastolla raskasta ja arvokasta työtä tekevä mieshoitaja?

C. Uudelleenlämmitetty 1970-luvun hassunhauska "Parempi Myöhään"-huumorisarja?

D. Valtionpäämiesten tapaaminen?







Vastaukset kirjallisina jonnekin. Kuoreen kilpailutunnus "jostain syystä minuakin hävetti".

ERITYISKOHTELUA

Törmäsin uutiseen, jonka mukaan Venäjän lapsiasiamies Pavel Astahov ehdottaa Suomelle neuvoa-antavan komission perustamista perhekiistojen ratkaisemiseksi. Noin äkkiseltään ehdotuksessa ei ole sinänsä mitään kummallista, sillä hyvähän se on, että asioista neuvotellaan.

Astahovin seuraavat lauseet pistävät sitten hieman ihmettelemään miehen tarkoitusperiä:

Astahov sanoo, että Suomessa on noudatettava Suomen lainsäädäntöä. Hän kuitenkin vaatii Suomessa asuville venäläisille erityiskohtelua. Suomessa asuvat venäläiset ovat toisen maan kansalaisia ja tämän takia Astahovin mielestä heihin ei voida soveltaa ainoastaan Suomen lainsäädäntöä.

Tästä voisi kirjoittaakin sitten pitkän tarinan siitä, miten iso naapuri kyykyttää pienempiään, mutta itse asiassa en siihen puutu, siitä on jo kirjoittanut ihan hyvin Tuomas Leikkonen.

Mietin ennemminkin sitä, mitä sitten tapahtuu, jos Astahovin vaatimukset menisivät Suomessa läpi. Sinänsä se tuntuu epätodennäköiseltä ja asian voisi kuitata sanomalla että ainahan sitä toivoa saa, mutta tulee muistaa, että elämme valtakunnassa, jossa hyvin monelta tyypiltä, alkaen aina Ensimmäisestä Toveristamme on joku hemmetin kelju kaveri pöllinyt allakan vuonna 1971 ja tämä porukka kuvittelee vieläkin olevansa tekemisissä Rauhanvaltion kanssa. Eli ei toi ihan mahdotontakaan ole.

Itsehän työskentelen lastensuojelualalla. Homma on periaatteessa varsin yksinkertaista. Olen aikaisemminkin kirjoittanut, että mikäli seuraavat kohdat saadaan toimimaan, on touhu jo melko hyvin lapasessa:

1. Pidä yllä säännöllinen vuorokausirytmi. Mene ajoissa maate, että jaksat herätä ajoissa. Syö säännöllisesti ja terveellisesti. Hoida hygieniasi ja pidä muutenkin huoli itsestäsi.

2. Käy säännöllisesti koulua.

3. Älä käytä päihteitä.

4. Opettele käytöstavat ja suhtaudu kunnioittavasti muihin ihmisiin. Älä haistattele, älä huorittele.

5. Älä käytä väkivaltaa ongelmien ratkaisemiseksi.

Näin se pääpiirteittäin menee. Tietysti jos asiaa kysyy alalta akateemisen koulutuksen saaneelta ihmiseltä saa vastaukseksi kaksois-LP:n verran munkkilatinaa, josta kuulija miettii viiden minuutin jälkeen, että mitähän sitä tulikaan kysyttyä. Mutta ei niistä kannata välittää. Ne on pääosin vaarattomia.

Nykyinen lastensuojelulaki, tai oikeammin sen ylitiukka tulkitseminen sekä laitoksissa että sosiaalityöntekijöitten keskuudessa jo itsessään vaikeuttaa noitten viiden kohdan toteuttamista. On helpompaa olla tekemättä mitään, niin ei aiheuta kenellekään henkistä pipiä, ja saa itsekin olla rauhassa.

Mikäli Astahovin ehdotus (tai vaatimus, ehdottavatko venäläiset yleensä mitään?) menisi läpi, jouduttaisiin lastensuojelulaitoksissa vielä sekavampaan tilanteeseen kaksoislakien, kaksoistapojen, kaksoisarvojen jne. kanssa. Lastensuojelulakihan ei koske ainoastaan perhekiistoja, vaan lastensuojelulaitoksissa on huostaanotettuina varsin paljon venäläisiä ja puoliksi venäläisiä lapsia.

Ja asiahan ei tietenkään tähän jäisi, sillä maassammehan on suuri määrä puolestaloukkaantumisorganisaatioita, kirkkaimpana kruununa sertifioitu vähemmistövaltuutettu. Venäläisille annetut erityisoikeudet saisivat näissä piireissä aikaan välittömän negaatio-orgasmin. Meteli nousisi taivaan korkealle. Meteliä ei pidettäisi siitä, että venäläisillä on näitä erikoisoikeuksia, vaan siitä, että nehän pitää saada aikaan muillekin. Sosiaalihuollon asiakkaana on n kansakuntaa. Lastensuojelulaitoksissa on huostaanotettuina n kansakunnan edustajaa.

Ymmärrysgeneraattori sanoo, että Suomessa on noudatettava Suomen lainsäädäntöä. Ymmärrysgeneraattori kuitenkin vaatii Suomessa asuville A – Z kansakunnan edustajille erityiskohtelua. Suomessa asuvat A – Z kansakunnan edustajat ovat toisen maan kansalaisia tai ainakin sieltä peräisin (paitsi silloin kuin heitä pitää mainostaa uussuomalaisiksi, joita han-suomalaisten täytyy pitää suomalaisina suomalaisilla oikeuksilla) ja tämän takia Ymmärrysgeneraattorin mielestä heihin ei voida soveltaa ainoastaan Suomen lainsäädäntöä.

Ja tähän vaiheeseen ei sitten tarvita enää venäläisiä. Se hoituu kyllä koneistoltamme ihan omin neuvoinkin. Niin että esitän toivomuksen hallintoportaassa ylöspäin (joka tosin osaa omille kansalaisilleen hyvinkin helposti sanoa, että saahan sitä toivoa) että olkaapa kerrankin tiukkoja tässä asiassa.

No mites sitten, noin Ykän, ja monen muunkin alan ihmisen kohdalla, jos tuo pahin skenaario toteutuisi? Ei kai siinä sen kummempaa. Itte ainakin toteaisin osastolla että tehkääpä mitä lystäätte. Minä luen nyt Jerry Cottonia. Potkuja odotellessa.

LYHYESTI ERÄÄSTÄ SAURISTA

Erityisesti ase- ja metsästysharrastajien keskuudessa suurta arvostusta nauttiva Pekka Sauri on taas kertaalleen ilmaissut huolensa suomalaisten turvallisuutta vaarantavasta uhasta eli asekaapeissa säilytettävistä laillisista aseista. Sauri toteaa, että suomalainen asekulttuuri on kestämätön ja esimerkkinä hän käyttää tuoreita Porvoon tapahtumia.

Porvoon tapahtumathan ovatkin oikein perinteinen esimerkki suomalaisesta asekulttuurista eli jo aikaisemmin kertaalleen murhasta tuomittu mustalaismies teloitti laittomalla aseella kolme tavallista miestä. Ihan tyypillinen ampuma- tai metsästysseuratapaus. Näitähän on viikoittain.

Sauri toteaa, että ”on hämmästyttävää, että Suomessa liikkuu ihmisiä ylipäätään aseet taskussa ihmisten keskuudessa.” Ratkaisuna mutka taskussa kulkemiselle hän näkee edelleen sen, että lainkuuliaisten ihmisten asekaapit tyhjätään ja pyssyt viedään sulattoon.

On tossa varmaan kieltämättä joku logiikka, mutta sen syvempi sisältö jää meikäläiselle aukeamatta. Tulee vaan mieleen tilanne, että rantasauna palaa, ja kaverit yrittävät tukahduttaa palon pumppaamalla vettä järveen ja huutavat vielä kovalla äänellä että kyllä tässä touhussa on järkeä.

En oikein tajua, että mistä toi Saurin missio juontaa juurensa, mutta luulen siihen liittyvän jotain perinteisen vihreää ajattelua eli jos minä en tykkää jostain, niin ei sitä silloin saa tehdä kukaan muukaan. Sauri ei tykkää pyssyistä, joten eihän niitä sitten saa olla kenelläkään. Paitsi tietysti rikollisilla, joitten aseistautumistasoon ei laillisten aseitten poistaminen vaikuta sitä eikä tätä.

Perinteisen vihreää tyyliä on tietysti myös se, että kun asiasta tarpeeksi inttää, niin voi kuvitella sen muuttuvan todeksi itsestään. Plus tietysti se, että kärsä täytyy tunkea toisten ihmisten asioihin, vaikkei siihen mitään syytä olekaan.

Sinänsä pistää hieman ihmettelemään, että mielenterveyden keskusliiton puheenjohtajana on kaveri, joka näkee näkyjä sadoistatuhansista tappajataviksista. Pitäisköhän kaverin tutustua pulaakinsa tarjoamiin palveluihin noin asiakaspohjalta?