- Hyvää päivää, hyvät kuuntelijat. Täällä Antero
Lärvänen Huitsinnevadan paikallisradion lähetyksessä ja tällä kertaa tutustumme
vähän esillä olevaan mutta erittäin vaikutusvaltaiseen virkahenkilöryhmään eli valtionhallinnon
ammattitoivojiin. Meillä on haastattelussamme kyseisen ryhmän edustaja
Usko-Toivo Hääkensäk sisäasiain kurjistamisministeriöstä. Tervetuloa
lähetykseemme, Usko-Toivo.
- Kiitokset, Antero ja tervehdys kaikille
pinnanmaalaisille kuunteljoille.
- Kerrotko Usko-Toivo hieman itsestäsi ja urastasi?
- Niin joo, minähän olen siis
selitteläätiön ja sovelletun spedestetiikan maisteri Tampereen yliopistosta. Olen
ollut pitkään julkishallinnon palveluksessa. Ennen nykyistä uraani olin
parikymmentä vuotta valtionhallinnon kehittämistoiminnan kehittämistoimistossa jossa
suunnittelin kehittämisprojekteja joissa suunniteltiin kehittämisprojekteja.
Työni akateemisesti työllistävä vaikutus oli varsin merkittävä.
- Sitten 2000-luvun alussa siirryit nykyiseen
tehtävääsi ammattitoivojaksi.
- Kyllä. Silloinhan alettiin elää aikaa jolloin
sekä poliittinen- että virkakoneisto alkoi karistaa harteiltaan vanhan
insinööritodellisuuden taakan ja siirtyä virallistettuun toiveajatteluun.
Tiesin, että tehtäväni oli haastava mutta otin sen mielelläni vastaan.
- Mikä tehtävästäsi teki erityisen haastavan?
- No tietysti se, että valtiokoneistossa
virallistettu toive ei ole vain toive, vaan se on selvä käsky ja menettelytapa
jonka mukaan toimitaan. Työhöni sisältyy siis suuri vastuu, että pystyn
kehittämään nimenomaan poliittisesti oikeaoppisia toiveita.
- Kerrotko hieman näistä käskyiksi ja
menettelytavoiksi muuttuneista toiveista?
- No niitähän on tietysti paljon, mutta
kaksi suurinta ovat päällimmäisenä. Ensimmäisenä tietysti toive siitä, että
maahanmuutto ja nimenomaan kehitysmaalainen maahanmuutto olisivat maallemme
juuri sellainen siunaus kuin mitä olemme toivoneet. Toivomme siis edelleenkin
että paljon puhuttu kotouttaminen lopultakin onnistuisi.
- Mutta tehän toivotte sitä että joku, mikä on mennyt
perseelleen jo yli kolmekymmentä vuotta alkaisi toivomalla toimia. Ja se
kotouttaminenhan on oikeastaan termihirviö joka ei tarkoita mitään mutta jota
on mukavaa hokea.
- Totta kai me elämme edelleenkin sen
toiveen mukaisesti. Kai Antero ymmärrät että jos niin ei tehtäisi niin joku
saattaisi ajatella valtiokoneiston toimineen rikollisesti. Ja jos rikollista
valtiokoneistoa sanoo rikolliseksi valtiokoneistoksi niin syyllistyy ilman
muuta valtiorikokseen. Pakotetulla toiveajattelulla itse asiassa suojelemme
suomalaisia rikolliselta toiminnalta. Ja mitä tulee tuohon kotouttamiseen niin
eihän se ole termihirviö vaan käyttökelpoinen poliittisessa ajattelussa
muokkaantuva ja muotoutuva työkalu. Senhän kehitti alun perin bullshitologian
professori Hirvetta Katkerainen tuossa 1990-luvun alussa. Hän ymmärsi, että
insinööriajattelusta vapaita ja vapaasti muokattavia termejä tarvitaan jotta
voidaan pakottaa ihmisille tarpeetonta välttämättömänä.
- Niin. No mikäs se on se toinen päätoive?
- No tietysti tämä Vihreä Siirtymä. Se
pitäisi toteuttaa parasta mahdollista vauhtia huomattavasti nopeammin mutta
eihän meillä ole minkäänlaista infraa millä se tehtäisiin. Samaan aikaan kun
toimivaa energiaa ajetaan alas. Niinpä virallinen toiviokäsky on että jos ne
asiat vaan jotenkin suttaantuisivat. Ja että kansalaiset eivät kiinnittäisi
huomiota tähän, no, marginaaliseen suunnitteluvirheeseen.
- No niinhän se olikin. Mutta osaatko kertoa joistain
virallisista toiveista jotka menivät ihan tunnustetusti pieleen?
- Niin no… onhan niitä… tietysti kaikki
jos ajatellaan insinööritodellisuuden mukaisesti… mutta joo, se hanhiasia… kun
me kehitettiin toive että ne lentäisivät vain niille varatuille pelloille. Kas
kun meillä hallinnossa ei olla hirveästi perehdytty tuohon varsinaiseen
luontoon. Niin ajateltiin että hallintopäätökseksi muutettu vankka toive
riittäisi. Mutta sitten Suomen Metsästäjäliitosta otettiin meihin yhteys ja
kerrottiin että hanhien kommunikointikyky ihmisten kanssa ja kyky noudattaa hallinnollisia
päätöksia on varsin rajallinen.
- Me päätimme vetää tämän toiveen pois
mutta silloinen ympäristöministeri Krista Mikkonen oli – piru vie – ehtinyt
saada sen itselleen ja alkoi puhua siitä julkisesti sen kummempia miettimättä.
Siitähän koiranleuat piruilivat paljon ja hartaasti ja se saa niin minut kuin koko
toivojien ammattikunnan toivomaan ihan viran puolesta että se maalittamislaki
saadaan voimaan kaikessa ankaruudessaan. Ei sivistyneessä valtiossa saa
vallanpitäjille piruilla. Ei varsinkaan faktapohjalta. Se on ihmisen ja hänen
työnsä halveksuntaa.
- No mitenkäs, onko teillä suunnitelmissa
tulevaisuuden toiveita joista tulee käsky ja menettelytapa?
- Niitähän on paljon mutta nostan esille
kaksi. Ensinnäkin virallinen toive siitä että suomalaiset eivät mieltäisi
kehitysmaalaisten elintasosiirtolaisten elättämistä ristiksi ja riesaksi vaan
iloksi ja etuoikeudeksi. Se on harras virallinen toive. Ja toinen on tietysti
se, että äänestäjät ymmärtäisivät että jokainen Järjestelmäpuolueen ulkopuolelle
menevä ääni on ääni pelottavalle äärioikeistolle.
- Tämähän oli oikeastaan itsestään selvää. Olisiko
teillä tähän jotain loppukaneettia?
- Toivossa on hyvä elää. Varsinkin
pakotetussa sellaisessa.
- Ja näinhän se oli. Usko-Toivo Hääkensäk, kiitän teitä
haastattelusta. Täällä Antero Lärvänen Huitsinnevadan paikallisradiosta varsin
toivottomista tunnelmista. Siirto rutioon.
- Ja täällä paikallisration rutio.
Jatkamme musiikilla ja Ylermi Vilvatväinen & Hässitty Käsitys-orkesteri
esittää kappaleen ”Sulle tekisi en koskaan mitään släärää”.