OMAT KOIRAT PURIVAT

Tämä postaus koskee pilapiirtelijä Ville Rantaa. Kirjoitin tarkoituksella että pilapiirtelijä koska en ole koskaan pitänyt hänen tuotannostaan. Sehän on pitkään keskittynyt vihervasemmistoa miellyttääkseen vihervasemmiston omissa päänupeissaan kehittämien harhaluulojen irvimiseen. Eli tavallisten suomalaisten miesten, kansallismielisyyden, perusuomalaisten jne. Ja niinpä kyseisestä häiskästä on tullut vihervasemmiston keskuudessa hyvin suosittu.

Mutta viime aikoina hän on pistäytynyt muutaman kerran myös reaalimaailman puolella ja tehnyt tiettyjä pilakuvia islamista. Selkeästi osoittaen mitä islam on. Ja sehän olikin virhe sillä nyt hänestä on tehty rikosilmoitus. Ja mistä? No tietysti: kiihottamisesta kansanryhmää vastaan ja kohteena ovat muslimit.

Nyt kyseinen Ville Ranta on siinä monelle suomalaiselle tutussa löysässä mutta pitkässä esitutkinnan ja mahdollisen käräjäoikeuden hirressä. Joka Suomessa on jo rangaistus itsessään. Kas kun kaikki rikosilmoitukset kiihottamisesta kansanryhmää vastaan tutkitaan. Totuuden kertominen on rikos. Rikoksen voi välttää vain vastuullisella valehtelemisella. Ja vastuullisesta valehtelemisesta kertoo ajatustenlukuun pystyvä eläkkeelle jäävä valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen. Boldaus oma:

Toiviaisen mukaan sananvapauskysymysten tulkitseminen edellyttää syyttäjältä ”vaativaa oikeudellista harkintaa”.

– Vaikein kysymys on useimmiten se, missä menee rangaistavuuden alaraja. Milloin viestit ovat vähemmän vakavia ja saavat sananvapauden suojan ja milloin ne ovat rangaistavaa vihapuhetta?

– Hankalimpia ovat viestit, joiden yleissävy on asiallinen mutta joiden ilmaisussa näkyy selvästi kirjoittajan rasistinen ajatusmaailma.

Ja rasistisen ajatusmaailmanhan tulkisee vain ne ihmiset joilla on siihen sertifikaatio. Ja voi luoja, kyllä ne sitä käyttävätkin. Vaan mietitään vielä kertaalleen tuota Toiviaisen sanomaa. Rasistinen ajatusmaailma? Ajatusmaailma? Eikös ajatusrikollisuutta pitäisi olla vain dystopistisissa fiktioissa?

Mikä lienee tarinan opetus?

Jos flirttailet hirviön kanssa, niin flirttaile sen kanssa mitään kyseenalaistamatta loppuun saakka. Muuten se ennemmin tai myöhemmin syö sinut.

Miellytä minua, lapseni. Miellytä minua aina. Ikuisesti.

Ja laitetaan vielä sitten yksi kuva kyseisen Ville Rannan tuotannosta. Kuva, joka on ärsyttänyt rikosilmoitukseen saakka:

Niin. Se kuvahan ei valehtele. Ja sehän sen suurin synti onkin. Kun se ei valehdellut vastuullisesti. Ja muistakaa kun valehtelette vastuullisesti: islam ei koskaan tuo tullessaan alistamista ja väkivaltaa.

JOTAIN IHAN MUUTA CXXVI

Elämme niin kerta kaikkisen masentavia aikoja ettei niitä jaksa jatkuvasti kommentoida. Kun se ruma sanakin pääsee kovin helpolla. Ehkä siis kannattaa palata taas hetkeksi muistojen Kekkoslovakiaan, täysin epäpoliittisiin tunnelmiin ja panna pastilli huuleen. Ehkä ne pastillit olivat hiukkasen enemmän aikuiseen makuun mutta maistuivathan ne meille mölleillekin jos tarjontaa oli. Ja jos aloitetaan postaus pastilleista niin eihän sitä voi aloittaa millään muulla kuin Sisulla:

Niin. Siihen se olis kai jäänykkin, jos ei olis tuota Sisua. Nykyisinhän kyseistä pastillia on vaikka minkälaisena muunnoksena ja perinteistä ei enää olekaan mutta Kekkoslovakiassa tiedettiin pastilleistakin että jos se toimii, älä räplää. Ja tietysti tähän pitää laittaa se legendaarinen Sisu-mainos:

Oma suosikkipastillini oli pitkään Stop:

Sehän oli niin, että Stoppi ei petä vaikka vastassa ois ketä. Joskus – kauan Kekkoslovakian jälkeen – tämä mainio pastilli hävisi ja se otti hieman päähän. Meille mölleille kaikkein maittavin pastilli oli ehkä se Hedelmäpastilli:

Nämähän olivat suht vahvan hedelmäisen makuisia ja niillä oli taipumus takertua hampaisiin. Täytyy myös tietysti muistaa Leijona-pastillit joista ehkä se suosituin oli Tervaleijona:

Mites se mainos menikään?

- Ookkonää Oulusta?

- Syökkönä Leijonaa?

- Menthööl.

- Tervalakritsi.

Enempi aikuiseen makuun oli sitten Läkerol-pastilli:

Peltirasiassa tietysti. Ja kun peltirasioista puhutaan niin pitää tietysti nostaa esille Strepsils:

Sehän ei ollut varsinaisesti karamelliä vaan apteekin myymä kurkkupastilli eikä se maistunut kovin hyvältä. Mutta sillloin mainostettiin että kyseinen peltirasia kannattaa avata markan kolikolla. Ja kun apteekki tuli mainittua niin siirrytään rasioista paperipusseihin ja muistutetaan siitä vanhasta apteekin salmiakista:

Tätä pikku-Ykäkin kävi aika ajoin ostamassa. Salmiakkihan on suomalaisten herkkua enkä tiedä, että syödäänkö sitä oikeastaan juuri muualla. Salmiakin nälkää helpotti myös Halva:

Sattuneesta syystä Halvan rasiat ovat nykyisin toisenlaisia. Mikähän se syy mahtaisi olla? Salmiakin nälkää helpotti tietysti myös Fazer:

Ja laitetaanpa sitten toksista maskuliinisuutta Ajax-pastillin muodossa. Nykyisin tällainen mainos saisi mitä varmimmin aikaan joukkorääkymistä:

Selvästi enemmän aikuiseen makuun oli sitten Pectus-pastilli:

Sekä myös Figarol-pastilli:

Ja sitten vielä aikuisempaan eli mummomakuun menivät nämä kurkkupastillit:

Näistä ollaan kavereitten kanssa puhuttu ja joka ainoalle isoäidit niitä aikanaan tarjosivat. Syötiinhän niitä kun tarjottiin mutta eivät ne varsinaisia suosikkeja olleet. En vaan millään muista, että millä nimellä niitä joskus Kekkoslovakiassa myytiin. Mahtaako joku muistaa?

Varsin suosittu oli myös PAX-pastilli:

Mennään sitten takaisin sinne imelämmälle puolelle ja nostetaan esille meille mölleillekin kovasti maistuneet ranskalaiset pastillit:

Täytyyhän tähän loppuun lisätä myös Katarol-pastillit joita aikanaan telkkarissa paljon mainostettiin. Varoitus lukijalle: tämä renkutus saattaa muuttua inhottavaksi korvamadoksi josta ei pääse eroon ilman Tsuhnan Kostoa ja Äkkölämäkölän bönjakkia:

Niin. Mitä tässä meikäläinen muuta. Näissä kekkoslovakialaisissa tunnelmissa. Ja syyskuukin on kohta lusittu.

Å

Tuli huomattua että perussuomalaiset ovat nostaneet esille pakkoruotsin poistamisen. No, sehän on selvää että asian tiimoilta on noussut joukkorääkyminen josta esille voi nostaa vaikkapa oikeusministeri Anna-Maja Henrikssonin joka pauhaa:

- On masentavaa kuulla perussuomalaisten ajatuksia ruotsista Suomessa. Heidän toimenpiteensä, joissa he haluavat avata myös perustuslain kielisuojan, rajoittaisivat käytännössä rajusti ruotsinkielisen väestön oikeutta peruspalveluihin omalla kielellään, ruotsiksi. He kyseenalaistavat, että Suomi kansana on rakennettu sekä ruotsille että suomelle ja että kaksikielisyys on tärkeä osa identiteettiämme pohjoismaisena hyvinvointivaltiona, Henriksson sanoo.

No juu. Ensiksi voisi sanoa että tavallisille suomenkielisille kaksikielisyys ei ole millään lailla osa omaa identiteettiä. Ja mitä tulee niihin peruspalveluihin ruotsiksi niin törmätään siihen tosiasiaan joka on ollut jo pitkään tiedossa. Eli suomenkielisillä alueilla – siis valtaosassa Suomea – ihmiset opettelevat ruotsia nimenomaan väkipakolla ja koulun päätyttyä se hankittu välttävä ruotsinkielen taito unohtuu muutamassa vuodessa käytön ja kiinnostuksen puutteen vuoksi.

Hukkaan heitettyä aikaa ja vaivaa. Kaivoon kannettua vettä. Ei sellaisen poistaminen tarkoita mitään ruotsinkielisten sortokauden aloittamista.

Twitteristä löytyi tähän lyhyeen postaukseen varsin sopiva kuva.

ANTERO LÄRVÄNEN JA AMMATTITOIVOJA

- Hyvää päivää, hyvät kuuntelijat. Täällä Antero Lärvänen Huitsinnevadan paikallisradion lähetyksessä ja tällä kertaa tutustumme vähän esillä olevaan mutta erittäin vaikutusvaltaiseen virkahenkilöryhmään eli valtionhallinnon ammattitoivojiin. Meillä on haastattelussamme kyseisen ryhmän edustaja Usko-Toivo Hääkensäk sisäasiain kurjistamisministeriöstä. Tervetuloa lähetykseemme, Usko-Toivo.

- Kiitokset, Antero ja tervehdys kaikille pinnanmaalaisille kuunteljoille.

- Kerrotko Usko-Toivo hieman itsestäsi ja urastasi?

- Niin joo, minähän olen siis selitteläätiön ja sovelletun spedestetiikan maisteri Tampereen yliopistosta. Olen ollut pitkään julkishallinnon palveluksessa. Ennen nykyistä uraani olin parikymmentä vuotta valtionhallinnon kehittämistoiminnan kehittämistoimistossa jossa suunnittelin kehittämisprojekteja joissa suunniteltiin kehittämisprojekteja. Työni akateemisesti työllistävä vaikutus oli varsin merkittävä.

- Sitten 2000-luvun alussa siirryit nykyiseen tehtävääsi ammattitoivojaksi.

- Kyllä. Silloinhan alettiin elää aikaa jolloin sekä poliittinen- että virkakoneisto alkoi karistaa harteiltaan vanhan insinööritodellisuuden taakan ja siirtyä virallistettuun toiveajatteluun. Tiesin, että tehtäväni oli haastava mutta otin sen mielelläni vastaan.

- Mikä tehtävästäsi teki erityisen haastavan?

- No tietysti se, että valtiokoneistossa virallistettu toive ei ole vain toive, vaan se on selvä käsky ja menettelytapa jonka mukaan toimitaan. Työhöni sisältyy siis suuri vastuu, että pystyn kehittämään nimenomaan poliittisesti oikeaoppisia toiveita.

- Kerrotko hieman näistä käskyiksi ja menettelytavoiksi muuttuneista toiveista?

- No niitähän on tietysti paljon, mutta kaksi suurinta ovat päällimmäisenä. Ensimmäisenä tietysti toive siitä, että maahanmuutto ja nimenomaan kehitysmaalainen maahanmuutto olisivat maallemme juuri sellainen siunaus kuin mitä olemme toivoneet. Toivomme siis edelleenkin että paljon puhuttu kotouttaminen lopultakin onnistuisi.

- Mutta tehän toivotte sitä että joku, mikä on mennyt perseelleen jo yli kolmekymmentä vuotta alkaisi toivomalla toimia. Ja se kotouttaminenhan on oikeastaan termihirviö joka ei tarkoita mitään mutta jota on mukavaa hokea.

- Totta kai me elämme edelleenkin sen toiveen mukaisesti. Kai Antero ymmärrät että jos niin ei tehtäisi niin joku saattaisi ajatella valtiokoneiston toimineen rikollisesti. Ja jos rikollista valtiokoneistoa sanoo rikolliseksi valtiokoneistoksi niin syyllistyy ilman muuta valtiorikokseen. Pakotetulla toiveajattelulla itse asiassa suojelemme suomalaisia rikolliselta toiminnalta. Ja mitä tulee tuohon kotouttamiseen niin eihän se ole termihirviö vaan käyttökelpoinen poliittisessa ajattelussa muokkaantuva ja muotoutuva työkalu. Senhän kehitti alun perin bullshitologian professori Hirvetta Katkerainen tuossa 1990-luvun alussa. Hän ymmärsi, että insinööriajattelusta vapaita ja vapaasti muokattavia termejä tarvitaan jotta voidaan pakottaa ihmisille tarpeetonta välttämättömänä.

- Niin. No mikäs se on se toinen päätoive?

- No tietysti tämä Vihreä Siirtymä. Se pitäisi toteuttaa parasta mahdollista vauhtia huomattavasti nopeammin mutta eihän meillä ole minkäänlaista infraa millä se tehtäisiin. Samaan aikaan kun toimivaa energiaa ajetaan alas. Niinpä virallinen toiviokäsky on että jos ne asiat vaan jotenkin suttaantuisivat. Ja että kansalaiset eivät kiinnittäisi huomiota tähän, no, marginaaliseen suunnitteluvirheeseen.

- No niinhän se olikin. Mutta osaatko kertoa joistain virallisista toiveista jotka menivät ihan tunnustetusti pieleen?

- Niin no… onhan niitä… tietysti kaikki jos ajatellaan insinööritodellisuuden mukaisesti… mutta joo, se hanhiasia… kun me kehitettiin toive että ne lentäisivät vain niille varatuille pelloille. Kas kun meillä hallinnossa ei olla hirveästi perehdytty tuohon varsinaiseen luontoon. Niin ajateltiin että hallintopäätökseksi muutettu vankka toive riittäisi. Mutta sitten Suomen Metsästäjäliitosta otettiin meihin yhteys ja kerrottiin että hanhien kommunikointikyky ihmisten kanssa ja kyky noudattaa hallinnollisia päätöksia on varsin rajallinen.

- Me päätimme vetää tämän toiveen pois mutta silloinen ympäristöministeri Krista Mikkonen oli – piru vie – ehtinyt saada sen itselleen ja alkoi puhua siitä julkisesti sen kummempia miettimättä. Siitähän koiranleuat piruilivat paljon ja hartaasti ja se saa niin minut kuin koko toivojien ammattikunnan toivomaan ihan viran puolesta että se maalittamislaki saadaan voimaan kaikessa ankaruudessaan. Ei sivistyneessä valtiossa saa vallanpitäjille piruilla. Ei varsinkaan faktapohjalta. Se on ihmisen ja hänen työnsä halveksuntaa.

- No mitenkäs, onko teillä suunnitelmissa tulevaisuuden toiveita joista tulee käsky ja menettelytapa?

- Niitähän on paljon mutta nostan esille kaksi. Ensinnäkin virallinen toive siitä että suomalaiset eivät mieltäisi kehitysmaalaisten elintasosiirtolaisten elättämistä ristiksi ja riesaksi vaan iloksi ja etuoikeudeksi. Se on harras virallinen toive. Ja toinen on tietysti se, että äänestäjät ymmärtäisivät että jokainen Järjestelmäpuolueen ulkopuolelle menevä ääni on ääni pelottavalle äärioikeistolle.

- Tämähän oli oikeastaan itsestään selvää. Olisiko teillä tähän jotain loppukaneettia?

- Toivossa on hyvä elää. Varsinkin pakotetussa sellaisessa.

- Ja näinhän se oli. Usko-Toivo Hääkensäk, kiitän teitä haastattelusta. Täällä Antero Lärvänen Huitsinnevadan paikallisradiosta varsin toivottomista tunnelmista. Siirto rutioon.

- Ja täällä paikallisration rutio. Jatkamme musiikilla ja Ylermi Vilvatväinen & Hässitty Käsitys-orkesteri esittää kappaleen ”Sulle tekisi en koskaan mitään släärää”.

KULTAMUNAT: TOIVE JA TODELLISUUS

Lukija muistaa varmasti oikein hyvin kun meille suomalaisille alettiin mainostaa jotain 15 vuotta sitten kuinka maahanmuutto on Suomelle välttämätöntä että saadaan osaaavaa työvoimaa turvaamaan suomalaisten hyvinvointi. Verrattiinpa tulijoita jopa kultamuniin:

Toki muistatte tämän

Luonnollisesti hoettiin myös lausetta ”monikulttuurisuus on rikkaus” melkein yhtä paljon kuin eräs porukka allahu akpaaria. Täällä voiman pimeällä puolella varoitettiin jo silloin että korkean verotuksen ja korkean sosiaaliturvan maa ei kyllä mitään kultamunia houkuttele. Eihän siihen uskottu. Olisi ehkä kannattanut. Tuontitavaran rikollisuudesta olen kirjoittanut eräänkin kerran ja laitetaanpa juttua Helsingin Uutisista. Siinä kerrotaan selvästi että kultamunat tulevat pirun kalliiksi:

Ja mitkäs ovat näissä ne kolme pääryhmää?

Asiakaskunnan lukuisista äidinkielistä nousee esille etenkin kolme: arabia, somali ja dari.

Juttua varten haastateltu virkamies tiivistää suomalaisen sinisilmäisyyden:

Tämä kehitys ei ole mitenkään yllättävä, mutta se kertoo siitä, että vieraskieliset eivät ole kotoutuneet Espooseen toivotulla tavalla.

Niin. Toivottiin. Ja pakotettiin koko kansa elämään toiveajattelun mukaisesti. Vaan ei auttanu toiveet. Luulisi, että tässä vaiheessa ei enää elettäisi toiveiden vaan todellisuuden mukaisesti. Mutta eihän toki. Kelan tutkimuspäällikkö Signe Jauhiainen kertoo:

Jauhiainen on toiveikas sen suhteen, että vieraskielisten mittava osuus työttömyysetuuksien saajista pienenee jatkossa.

– Uusi laki kotoutumisen edistämisestä on parhaillaan valmistelussa ja luotan siihen, että sen avulla uusien ryhmien kotoutumistoimet tehostuvat. Silloin myös tarve Kelan rahalliseen tukeen varmastikin vähenee, Jauhiainen arvioi.

Eli jatketaan sitä, mikä on mennyt totaalisen perseelleen jo yli kolmekymmentä vuotta. Jatketaan toivomista. Ja suomalaiset jatkavat pakotettua tyhjänmaksamista.

AJAN HENKI OSA VIII

Laitetaan tähän viikonlopuksi ja vaikkapa whiskyn kanssa maisteltavaksi pari twööttäystä. Ne eivät tule valtakoneistosta eikä valtamediasta. Ovatpahan parin naikkosen käsialaa mutta jotenkin niissä tiivistyy osa ajan henkeä.

Ensimmäisestä twööttäyksestä voidaan todeta että kun on julkinen miesvihaaja niin valehtelu ja yleistäminen ei ole ongelma:

Ja kun mies ei kerran sovellu siihen touhuun niin eihän sitä tarvitse muutenkaan:

Miettikääpäs piruuttanne, jos joku mies heittäisi naisista edes puoliksi samanlaista? Minkälainen joukkorääkyminen seuraisi? Mutta kun kyseessä on…

…niin asiahan on kaikin puolin ok. Emmekä me miehet ala rääkymään. Tämä tällainenhan on mainiota mainosta feminismiä vastaan. Varsinkin kun tili kiistää olevansa trollitili mikä äkkiseltään käy mielessä. Vaan laitetaan vielä toinen twööt ja siinä joku naishenkilö osoittaa seuraavansa transräpeltävää muotia:

Ja ennen suurempia naurunhörähdyksiä muistutetaan että tämä ei eroa enää kovin paljon siitä mitä mukuloille koulussa opetetaan. Voi hyvin olla mahdollista että tulevaisuudessa lapsen sukupuoli on [?] aikuisikään asti.

Ja nyt kun mietin, niin tämä postaushan oli sitä tulevan lain mukaista maalittamista. Sen lain mukaan olisin voinut julkaista nämä twöötit mutta minun olisi pitänyt kehua twööttääjiä eikä todeta että joillain siskoilla viiraaminen ei ole vika, vaan ominaisuus. Vaikka en kehottanut ketään lähettämään noille naisille mitään palautetta.

FANAATIKON PELOTTAVA SHOW JATKUU

Meinasin tässä välillä postailla Jotain Ihan Muuta mutta laitetaan vielä hetkisen verran aikamme itselleen valehtelevia ilmiöitä. Eli niin kuin aikaisemminkin on todettu, hallituksessamme ja erityisestä äärivihervasemmistossa siunataan Putinin hyökkäys Venäjälle. Siitähän saa kaikkien aikojen keppihevosen jolla ratsastaa oman mielettömyyden yli. Ja asiaa julistanut sekä meidän suuren suuresti arvostama Maria Ohisalo jatkaa samalla linjalla:

Hjuu. Epäilemättä Putin on saanut aikaiseksi vihervasemmiston aikaansaaman toimivien energiamuotojen alas ajamisen jota on harjoitettu jo kauan aikaa ennen Ukrainan sotaa. Ja Putin pirunmoisessa oveluudessaan on houkutellut vihervasemmiston ajamaan alas suomalaista elinkeinoelämää ilman mitään varsinaista syytä yhtä lailla kauan aikaa sitten. On se piruvie kieroudessaan ovela jätkä.

Mutta fanaatikkoa ei reaalimaailma hetkauta. Sitä kuvaa tuo toinen lause. Uusiutuva ja päästötön energia on ainoa tie ulos käynnissä olevasta energiakriisistä. Niin. Poistetaan joku, joka toimii ja tarjotaan tilalle jotakin, jonka toivotaan joskus olevan olemassa.

Ja fanaatikkona unohdetaan, millä leveysasteilla me Suomessa elämme. Muistakaapa kanssaihmiset että halko ei myöskään ole sitä päästötöntä energiaa joka vihervasemmistolaisia fanaatikkoja miellyttää.

Ja muistakaa myös se, että ne fanaatikot määräävät meidän elämäämme.

HELSINGIN PRAVDAN AIKAKONE

Tarkkasilmäinen kommentoija Valtsu huomasi että Helsingin Pravda on kehittänyt aikakoneen ja pannut sillä alaleuan väpättämään vuoden 2015 tyyliin. Tuolloinhan oli menossa se edellinen elintasosiirtolaisten invaasio ja valtamediamme pursui nyyhkyjuttuja tyyliin ”anteeksi pakolaislapsi kun hukutimme sinut Välimereen”.

Sittemmin valtamediakin huomasi että minkälaista porukkaa tuolloin Suomeen pysyvästi rantautui ja se oli vähän aikaa rauhallisempi. Tosin tietysti vain vähän. Mutta nyt Hesari lyö vaihteen taas kakkoselle vuoden 2015 tyyliin ja kehittää nyyhkyjutun jonka pääosassa on – tietysti – nainen.

Jutussa kerrotaan kuinka hirveät kreikkalaiset rajaviranomaiset kuljettavat Rhodokselle saapuneet arabit Turkin aluevesille, lyövät pelastuslautalle ja käskevät painua helvettiin. Kun ottaa huomioon että Kreikka otti vastaan edellisessä invaasiossa yli miljoona tulijaa jotka saivat aikaan huomattavan määrän riehumista niin mitähän muuta se oikein pystyy tekemäänkään ja voiko siltä vaatia yhtään enempää? Kreikkalaiset tekevät juuri niin kuin pitääkin.

Jutun alaotsikossakin tehtiin kunnon nyyhkypornoa:

Syyrialainen Nada uskoi päässeensä turvaan Kreikkaan. Mutta sitten tulivat naamioituneet asemiehet, kuljettivat merelle ja sysäsivät kumilauttaan ajelehtimaan.

Naamioituneet asemiehet eli siis kreikkalaiset viranomaiset. Ja jutussa mukavasti mutkan kautta syyllistetään meitä suomalaisiakin muiden eurooppalaisten mukana:

Marmaris, Rodos, Kos. Ne ovat tuttuja nimiä, suomalaistenkin suosimia turistikeskuksia. Eurooppalaiset pitävät itsestäänselvänä, että niihin voi vapaasti matkustaa silloin, kun huvittaa. Euroopasta turvaa hakevia ihmisiä sen sijaan pidetään pakolla pois samoilta rannoilta.

Noille saarille tulevat suomalaiset ovat turisteja jotka tuovat rahaa Kreikalle. Kirjoituksen mainitsema porukka on tulossa Eurooppaan eurooppalaisten kustantamalle pysyvälle elatukselle niin kuin miljoonat ennen heitä. Siinä on se pieni ero. Tuossa kappaleessa muuten mainittiin ”turvaa hakevat” mutta muussa jutussa ei edes yritetä väittää muuta kuin että että kyseessä ovat siirtolaiset. Siirtolaiset, joita Eurooppa ei tarvitse. Joitten tulijamäärälle Hesari ei näytä hyväksyvän minkäänlaista rajaa.

Luonnollisesti jutun valokuvavalikoimakin on selkeästi valittu. Miehiä näkyy yhdessä kuvassa pienellä ja lähikuvat ovat sitten pienestä tytöstä ja suht eurooppalaisen näköisestä naisesta:

Valtamedian tarkoitus on tietysti muokata ihmisten mieltä sille kannalle että jokainen tulija tulee ottaa vastaan. Oli heitä kuinka paljon tahansa. Ei vaan onnistu omalla kohdalla. Pannaan siitä muistutuksena pari – vain pari – ihan tuoretta otsikkoa monikulttuurisesta Suomesta:

Ja:

Tuo on sitä, mitä monikultturismi tarjoaa meille ennen, nyt ja tulevaisuudessa. Siksi Pravdan alaleuanväpätykseen on hyvin helppo olla yhtymättä.

Kirjoitus tiivistettynä: Ihminen oppii virheistään. Valtamedian toimittaja ei, vaan hän haluaa ihmisten elävän hänen harhojensa mukaisesti.

Ja sitten vielä asiaa hieman sivuava kysymys. Tuossa toisessa otsikossa mainittiin tämä muuan Milan Jaff joka on meille monikulttuurisuuden mukana tullut arabirikollinen. Hänen mainostetaan myös olevan suosittu räppäri.

Kysymys: Kuinka se rap on voinut olla niin kauan niin suosittua? Kas kun kyseessä ei ole musiikki, vaan akustinen ympäristörikos.

KALJUPÄISIÄ UUTISHAVAINTOJA OSA CLIX

1. HS ja pravdattu näkemys

Edellisessä postauksessa käsiteltiin Helsingin koulukaaosta ja sitä, ettei haittamaahanmuuttajia mainittu ollenkaan vaikka siitä löytyy se suurin syyllinen. No, Helsingin Pravdan kuvituskuva jatkaa samalla vaikenevalla linjalla:

Jep. Siinähän keskellä afrotukkainen opettaja kauhistelee kun tsuhnalapset riehuvat. Muunnetun totuuden yksi mestariteoksista.

2. Keputukea setämiehille

Olipa positiivista vaihtelua kuulla jotain järkevää naispuoliselta valtapuolueen edustajalta eli kepun kansanedustajalta Hanna-Leena Mattilalta. Eli:

Kentältä kuuluu, että tasa-arvo kuuluu kaikille muille paitsi valkoisille, keski-ikäisille, lihaa syöville ja autolla ajaville heteromiehille. Suomen pitää olla tasa-arvoinen maa kaikille.

Tästähän on sitten seurannut arvosteluryöppy ja Iltalehden juttuun on etsitty valikoituja miehiä niin kuin kansanedustaja Mikko Kärnä ja vasureitten Paavo Arhinmäki jotka ovat todenneet että ei oo perää, ei oo perää. Pitipä asiaa kommentoimaan hankkia jopa Fatim Diarra joka kommentoi että onko Mattila tosissaan vai onko kyseessä parodiatili. Kun Diarran kaltainen lihaksi muuttunut parodiahahmo kommentoi näin niin ollaanko ultraparodiassa.

Ja onhan tuosta lauseesta sitten vedetty esille jopa Trump-kortti:

Mietitäänpä piruuttamme. Kumpi porukka pitää tämän yhteiskunnan pystyssä?

Ne valkoiset, keski-ikäiset lihaa syövät ja autolla ajavat heteromiehet?

Vai sarjaloukkaantuvat vihervasemmistolaiset feministit?

3. Ne sitten tekivät sen

Tästä on blogissa postattu ennenkin. Kas kun asiaa on suunniteltu. Nyt sitten EU pistää biologian uusiksi:

No joo, uutisessa todetaan että tämä ei koske kaikkea puustoa. Mutta on jokseenkin huvittavaa että osa puusta on poliittisesti uusiutuvaa ja osa puolestaan ei. Tai no, eihän se ole lainkaan huvittavaa. Vihreä siirtymä on hirviö joka tulee tuhoamaan Eurooppaa. Ja valitettavasti etunenässä nimenomaan Suomea.

Muistutetaanpa muuten että Suomessa on myös poliittisesti uusiutumatonta turvetta ja Ruotsissa taas ei.

4. Pieni kuva nyky-Suomesta

Tähän ei oikeastaan ole lisättävää. Muuta kuin kysymys siitä että monessako kodissa tämä tulee tapahtumaan?

LISÄÄ KAAOSTA HELSINGIN KOULUIHIN

Näin alkuun täytyy tietysti sanoa että virallisen näkemyksen mukaan monikultturisuus on sekä välttämätön voimavara että väistämätön velvollisuus. Niinpä monikulttuurisuus on rikkaus jota hankitaan, maksoi mitä maksoi. Se pikkuseikka että se on ollut suomalaisille viimeisen kolmenkymmenen vuoden ajan sekä äärimmäisen kallis että äärimmäisen vahingollinen ei muuta virallista linjaa. Miksi muuttaisikaan, koska sehän olisi sen asian tunnustamista että valtakoneisto on ollut sinisilmäinen idiootti.

Niinpä monikulttuurisuuden ongelmista saatetaan puhua aika ajoin valtamediassakin, tosin ongelmaksi ei koskaan mainita haittamaahanmuuttoa vaan pyöritellään termeinä jotain ihan muuta. Hyvänä esimerkkinä on tuore Helsingin Pravdan juttu johon on hankittu mannekiiniksi Helsingin apulaispormestari Nasima Razmyar joka ei muuten olisi itsekään päässyt asemaansa ilman monikulttuurisuuden pakkoylistämistä. Jutussa alustetaan:

Apulaispormestari Nasima Razmyarin mukaan Helsingin kouluissa on kaoottisia luokkia, eikä kukaan halua puhua siitä ääneen.

Kasvatuksen ja koulutuksen apulaispormestari Nasima Razmyarin (sd) työhuoneessa on elefantti. Se on aihe, josta ei uskalleta puhua ääneen.

Kyllähän täällä voiman pimeällä puolella on puhuttu asiasta ääneen jo iät ajat. Helsingin koulukaaoksen syynä ovat haittamaahanmuuttajat. Mutta kun niin HS kuin kiintiöapulaispormestari eivät itse uskalla sanoa sitä ääneen niin sitten keksitään kiertoilmauksia. Eli se norsu posliinikaupassa on inkluusio.

Mainittakoon niille, jotka eivät tiedä: Inkluusio tässä tapauksessa tarkoittaa tasa-arvoisuuden nimissä tapahtunutta tarkkailuluokkien alas ajamista ja sitä, että ”erityistuen tarvitsijat” – eli siis häiriköivät kusipäät – siirrettiin normaaliluokkiin tuhoamaan muidenkin työrauha. Samalla tietysti vietiin opettajilta kaikki mahdolliset kurinpito-oikeudet.

Tämä tapahtui jo ennen haittamaahanmuuttoa mutta haittamaahanmuuttajat tulivat valmiiseen pöytään jossa ne huomasivat että he voivat tehdä koulussa ihan mitä huvittaa ilman että kukaan edes yrittää estää. Ja mikseivät tekisi, sillä ne tietävät että tyhmä suomalainen kustantaa heidän elantonsa joka tapauksessa ja sen lisäksi voi hankkia lisätuloja laillisuushaasteisista liiketoimista. Ja jos joku valittaa valltsevasta asiantilasta niin aina voi – onnistuneesti – lyödä pöytään R-kortin.

Vuoden aikana Razmyarille on muodostunut kokonaiskuva kaoottisista koululuokista, joissa opettajien on pahimmillaan mahdotonta tehdä työtään.

Ei tietenkään kaikissa kouluissa, eikä kaikilla luokilla. Razmyarin mukaan inkluusion mukanaan tuomat ongelmat korostuvat tietyillä alueilla.

Ja millähän alueilla se mahtoikaan olla ja mitähän se inkluusio mahtoi olla? Helsingin koulujen kaaoksen syynä ovat afrikkalaiset ja lähi-itäläiset maahanmuuttajat. Mukana on myös Razmyarin maanmiehiä. Mutta mitä Helsinki tekee? No, mitäs kuvittelitte?

Razmyarin mukaan poliitikoilta puuttuu usein rohkeus epäsuosittujen päätösten tekemiseen. Sellainen on varmasti oppilaiden lähikoulun määrittelevän koulupiirijaon muuttaminen. Kaupunkilaisten kannattaa varautua siihen, että lähivuosina rajoja piirretään uusiksi paitsi maantieteellisillä, myös sosioekonomisilla perusteilla.

Se on välttämätöntä, jotta tukea tarvitsevat lapset jakautuisivat tasaisemmin eri kouluihin.

Jackpot: Sosioekonomiset perusteet sekä tukea tarvitsevat mainittu! Eli on ongelma, jonka todellista syytä ei suostuta kertomaan ja sitä ongelmaa ”korjataan” levittämällä ongelmaa vielä laajemmalle. Luokassa yksikin kusipää tuhoaa työrauhan oikein mainiosti kun opettaja ei pysty tekemään hänelle mitään.

No, edessä on todennäköisesti aina vain lisää white flightia Helsingistä. Ja samalla siellä Helsingissä on aina vain vähemmän nettoveronmaksajia. Jotka kustantavat monikulttuurisen unelman ylläpitoa.

ROHKEA JA ENNAKKOLUULOTON AVAUTUMATTOMUUS

- Hyvää päivää, hyvät kuulijat. Täällä Antero Lärvänen ja keskeytämme ylimääräisen uutislähetyksen vuoksi Sävelradiomme jossa soi parhaillaan Ylermi Vilvatväinen & Hässitty Käsitys-yhtyeen suosittu kappale ”Radiossa sammakkona naamariisi uin”. Olemme nimittäin saaneet tietoomme että valtamediassa eräs naistoimittaja ei ole julistanut vaadittavaa interperspirationaalisen feministisen epistolan mukaista saarnaa.  Pitemmittä puheitta kytken lähetykseemme Helsingistä puhelinhaastatteluun toimittaja Linnea Hööttenön Ilta-Ryönästä. Tervetuloa lähetykseemme, Linnea.

- Kiitos, Antero.

- Sinä olet siis todellakin tehnyt niin, että et ole julkaissut Ilta-Ryönässä feminististä avautumista?

- Kyllä näin todellakin on. Lopultakin. Vuosien jälkeen. Minä kun olen kyllästynyt siihen että viimeisen parinkymmenen vuoden aikana montasataakuuskytviis naistoimittajaa ja muuta feminististä härpäkettä on kirjoittanut toinen toisensa jälkeen täsmälleen samanlaista epistolaa suomalaisen miehen vioista feministisen naisen näkökulmasta, suomalaisen miehen avoimesta ja piilorasismista sekä suomalaisen naisen 80 sentistä. Ja joka ainoaan avautumiseen toiset samanlaiset suhtautuvat että tuo oli rohkea ja ennakkoluuloton avautuminen ensimmäistä kertaa tuhannetta kertaa. Minäkin rupesin kopioimaan kirjoituksia Keijo Kaarisateelta ja muokkasin ne vielä hullummaksi ja joka ristuksen kerta minä olin suuri yhteiskunnallinen näkijä. Ja vaikka varma palkka juoksi sen vuoksi koko ajan niin lopulta tympiinnyin.

- Sinä siis päätit toimia tällä kertaa toisin?

- Kyllä. Päätin olla avautumatta. Kirjoitin kolumnin ”Mitä suomalaisen feminismin tulisi vielä saavuttaa”.

- Valaisetko sen sisältöä?

- Jospa minä laitan sen suoraan sinulle nyt saman tien sähköpostina?

- Annapa palaa. Hetkonen… joo, tuli läpi.

- Eli siinä on otsikon jälkeen pelkkä piste.

- Jep. Pelkkä piste.

- No voi juma örtsy. Siinähän se on tiivistettynä. Tässä oli juuri sellainen rohkea ja ennakkoluuloton avautumattomuus jota koko valtamediamme on kaivannut. Mutta mikä oli reaktio? Todettiinko että olit suuri yhteiskunnallinen näkijä?

- Ja narttukissan paskat. Sosiaalisessa mediassa ämmät rääkyvät että minä olen pettänyt sen maailman tärkeimmän asian eikä kukaan mutise maalittamisesta yhtään mitään. Ja Ilta-Ryönästä ilmoitettiin että ei tarvitse enää tulla. Tavarani lähetetään postitse. Mutta en ole huolissani. Se itkupotkuraivari on ollut sen verran kaunista. Ja minulla on varasuunnitelma. Se on kehkeytynyt vuosien saatossa.

- Ennen kuin kerrot varasuunnitelmastasi niin kerrotko, mikä sai sinut ajattelemaan uudella ja, no, realistisella tavalla? Sinähän olit kuitenkin pitkään ihan aito, epistolaan uskova interperspirationaalinen vihervasemmistolainen feministi.

- Törmäsin reaalimaailmaan. Läksin muutama vuosi sitten ystäväperheen kanssa Pinnanmaalle. Mökkeilemään Lällävedelle. Se oli ihan uusi kokemus. Ja siellä tapasin paljon ihmisiä. Yksikään ei ollut ajattelemaan akateemisesti sertifikoitu mutta hoksasin jossain vaiheessa että hehän osasivat ajatella valmiin sabluunan ulkopuolelta. Sabluunan, jonka ulkoa opettelun olin mieltänyt ajatteluksi ja älykkyydeksi. Sen, ja vain sen. Tajusin siellä myös, että nuo tavalliset ihmiset pitävät yhteiskuntaa pystyssä. Ja minä olenkin täysi oheistuote.

- Kokemus oli alkuun pelottava ja pyrinkin nopeasti unohtamaan sen ja pääsemään takaisin Helsinkiin Nuorten Älykkäiden Naisten seuraan. Mutta siemen jäi itämään. Ja sen myötä aloin syyllistyä siihen, mitä interperspirationaalinen feministi ei saisi koskaan tehdä. Eli ajatteluun. Ajattelu on interperspionaaliselle feminismille syöpää. Joten tässä ollaan. Ja siitä päästäänkin siihen varasuunnitelmaan.

- Kerrotko siitä.

- Muutan Pinnanmaalle. Tarkemmin sanottuna Huitsinnevadaan. Ja alan toimia siellä tarjoilijana Huitsinnevadan Ase & Mättö-asekaupparavintolassa. Minunkin on aika opetella oikeita töitä.

- Tuohan kuulostaa loistavalta. Paranemisprosessi on varmasti ollut pitkä ja välillä raskaskin mutta olen onnellinen puolestasi. Tosin valitettavasti se on vain pisara meressä. Nytkin muuan typykkä teki rohkean ja ennakkoluulottoman feministisen avautumisen piirtämällä sarjakuviinsa nännejä ja pikkuhousuista pursuavia häpykarvoja. Totesi vielä että tämä on feminististä ekokriisin torjuntaa ja sai totta kai koko potpurrista valtion tiedonjulkistamispalkinnon. Ja luonnollisesti ylistystä valtamediassa.

- Niin että kauas on vielä pitkä matka ja se on koko ajan kauempana. Mutta jokos muuten olet opetellut sen pinnanmaalaisten tunnuslauseen?

- Johan nyt toki. Täällä hipit ei hillu eikä anarkistit askartele. Ja voit muuten uskoa, kuinka hyvältä se kuulostaa entiseltä interperspiraatiohipistä joka on päässyt kuplasta karkuun.

- Linnea Hööttenö, kiitän sinua haastattelusta ja toivotan sinut lämpimästi tervetulleeksi Pinnanmaalle. Täällä Antero Lärvänen, siirto rutioon.

Lämmin kiitos Reijo Koiraalle inspiraatiosta kirjoitukseen. Hän kommentoi aikaisempaan postaukseeni näin:

*

Tämänkaltaisissa artikkeleissa on kiehtovaa se, että niitä edelleen pidetään 'rohkeina ja ennakkoluulottomina avauksina', vaikka muistan esim. tuosta kapeasta miehenmallista lässytetyn jo 20 vuotta sitten. Eikä se minun nähdäkseni pitänyt silloinkaan paikkaansa, miehet vain käyttäytyivät tavalla joka ei ollut feministin mieleen. Ja komeasti mennään metsään siinäkin, jos sanotaan että Trump-ilmiö, Brexit ja jytky ovat vain työelämän muutoksista johtuvaa ihmisten oireilua.

*

Ja muistakaapa ihmiset lukea säännöllisesti Reijon piirtämää Suomen parasta Ryppy & Reikä-sarjakuvaa.

FEMINISTISTÄ MIESMÄÄRITTELYÄ

Niin kuin lukija hyvin tietää, pyrkii interperspirationaalisen feministinen valtamedia määrittelemään asiat jatkuvasti täysin omalla tavallaan ja mikäs on määritellessä kun valtamediasta ei juuri soraääniä löydy. Erityisen kunnostautunut siinä on Helsingin Sanomat joka jatkaa linjallaan esitellen muuan Noora Vallinkosken joka on kirjoittanut kirjan. Jutun kuvituksena on tietysti kolme valokuvaa kyseisestä naisesta että naama jää varmasti muistiin. Juttu on sinänsä varsin sekava mutta jotain siinä pistää silmään

No, Noorahan selvittää miehen ahdistusta vaikka miehet tuskin häneltä ovat selvittämistä kysyneet ja lataa alkuun sen tunnetun kliseen:

Koin ahdistusta siitä, miten kapea miehenmalli edelleen on, ja miten vähän mahdollisuuksia on olla mies hyväksytyllä tavalla. Kirjoittaessa mietin, että onko näiden kirjani miesten todella pakko olla näin ahtaalla ja jumissa.

Jos mietitään sitä että tarvitseeko mies uudelleen määriteltyä miehenmallia jonkin mediatutkimusta ja luovaa kirjoittamista opiskelleelta naiselta niin vastaus on varmasti ei. Varsinkin kun kyseinen nainen perustaa mielipiteensä kirjoittamansa fiktiivisen romaanin henkilöhahmoihin. No, hän jatkaa ja on muutaman vuosikymmenen myöhässä:

”Työväenluokkaisessa maskuliinisuudessa, jos tällaista yläkäsitettä voi käyttää, ruumis on todella keskeinen, koska monissa fyysisissä töissä arvostus tulee sen voiman ja kyvykkyyden kautta”, Vallinkoski kuvailee.

Jos paljon kehoaan käyttävästä ihmisestä tulee vain nappia painava työntekijä, muutos on suuri.

”Millä tavalla työväenluokkaiset miehet voivat sopeutua koneen, automatisaation tuloon säilyttämällä kasvonsa ja säilymällä relevanttina yhteiskunnassa?” Vallinkoski pohtii.

Kyseisellä naisella on unohtunut – tai sitten hän ei edes tajua sitä – että ne leka- ja lapiohommat ovat loppuneet jo Kekkoslovakian aikaan. Työ on vuosikymmeniä tehty koneilla eikä se ole pelkkää napin painamista. Kannattaa kysyä vaikkapa motokuskilta, pyöräkuormaajan kuljettajalta, rekkakuskilta, erilaisilta huolto- ja korjaustyön tekijöiltä jne. Mutta ei hän kysy, vaan kysyy fiktiivisen tarinansa roolihahmoilta:

”Miksi nämä miehet eivät voineet siirtyä töiden loppuessa palveluammatteihin? Minkä takia se on ihan mahdoton ajatus esimerkiksi kirjani miehille?”

Niin. Hänen oman kirjansa kuvitelluille miehille? Mutta ottaahan hän esille tietysti myös niin kovin muodikkaan rasismin. Mitäs Hesarin juttu olisi ilman rasismia?

”Jos ajatellaan palvelualaa, teollisuusalaa ja muita vastaavia ammatteja 2000-luvun alussa, niin duunarithan olivat ensimmäisiä, jotka kohtasivat työpaikoillaan nämä muutokset. Esimerkiksi siivousalalle tuli paljon maahanmuuttajia ja raksoille virolaisia. He kohtasivat työelämän muutoksen etulinjassa ja ihan konkreettisesti työpaikoillaan.”

Muistutetaan muuten että siivoojat ovat pääasiallisesti naisia. Mutta joo, esmes virolaiset ja baltialaiset ovat olleet iso ongelma. Mutta voisiko sen rasismin selittää niillä afrikkalaisilla ja lähi-itäläisillä jota eivät ole tulleet työmarkkinoille vaan pysyvälle elatukselle? Ja jotka tehtailevat valtavan määrän seksuaali- ja väkivaltarikoksia? Mutta eihän akateeminen naisturhake heitä mieti. He kun ovat kyseiselle turhakkeelle tavallaan kollegoita. Kas kun kumpikin porukka tienaa elantonsa tavallisten suomalaisten miesten maksamista verorahoista.

Laitetaanpa muuten muistutuksen vuoksi kuva Hesarin perhetoimituksesta. Mitähän perheitten kannalta olennaista tuosta toimituksen henkilökunnasta mahtaa puuttua?

Elämme läntisessä maailmassa jossa feministeille on tullut oikeus yliselittää, ylianalysoida ja ylilässyttää asiat haluamansa mukaisiksi. Nekin asiat joista ne eivät tajua mitään. Mutta muuan amerikkalainen mies kiteytti asian hyvin ja lyhyesti:

Jep. Feministiset turhakkeet puhuvat keskenään. Ja tosiasiassa nobody fucking cares. Pääasia on että he saavat puhua. Keskenään. Miesten elättämänä.

PIENI SYYSSONAATTI

Voi olla, että on kauniimpiakin näkymiä kuin tuleentunut viljapelto mutta kyllä ne saa laskea sahatyömiehen sormilla. Näin tuumailivat kaksi Häkälän kunnan alueella punaisella Nissanin pick-upilla ajanutta käppäukkoa eli Perskeleen Ykä ja Lötjösen Eelis jotka olivat pysähtyneet löröttämis- ja voimasavuketauolle. Toverukset olivat matkalla Turpaanpuottaman järvelle josta heillä oli tarkoitus lähteä kiertämään Jatsinkajauttamankankaan metsästysalueita.

Tupakoivien käppäukkojen edessä avautuva peltonäkymä oli siinäkin mielessä täydellinen että pellolla oli enkeli. Ei sellainen Raamatun monisilmäinen kummajainen eikä myöskään taiteilijoiden kehittämä valkohurstinen siivekäs nainen. Tällä enkelillä oli päällään haalarit ja se ajoi pellolla leikkuupuimuria.

- Hjuu… tiedettä taidetta on… Massey Ferguson… siinä se korsi katkee ja hyvä niin…

- Totta. Kun ne maalikylien ääliöt eivät tajua kuinka tärkeä tuo häiskä tuossa leikkuupuimurissaan on meille kaikille. Syöminen on ihmisen pääelinkeino mutta hallitukselle tuo mies on herrasta perkeleestä kun hän lisää niitä hiilidioksidipäästöjä. Monikohan suomalainen viljelijä on jo pannut pillit pussiin tään ilmastokiiman takia? Syödäänköhän me jatkossa päästöttömyyden ideaa? Kuinka se valmistetaan ruuaksi? Keitetään? Paistetaan? Vai pistelläänkö raakana? Voiko sen pakastaa?

- Ja katsopa käppäukkokatseella tuonne kauemmaksi. Pellon taakse. Siellähän on navetta ja tuolla laitumella on huomattava määrä lihaa/kött joka märehtii ja piereskelee tuhoten maapallon ilmaston. Ja sen vuoksi tuo heppu on vielä enemmän herrasta perkeleestä. Vaikka hän on tosiasiassa meille kaikille välttämätön kun taas ne kaupunkien pikkusormi pystyssä hienostelevat vegaaniämmät ei.

- Ja tulee muuten muistaa tuon Ukrainan rähinän tiimoilta että kuinka kusessa ovat ne kansakunnat jotka ovat vain tuontiviljan varassa. Tuo kortta katkova heppu on enkeli. Kun taas sille ämmälaumalle enkeli on se tietty siideripissis jonka julkista kuvaa nyt kiillotetaan sillä että hän söi mukuloitten kanssa aivan sattumalta vaahtokarkkeja aivan sattumanvaraisen perheen kanssa jota valtamedia sitten kovasti mainosti.

- Häh hää… joo… sattuma, yhteensattuma, demariyhteensattuma. Vaan eiköhän jatketa matkaa? Edessä on vielä paljon ohiammuttavaa.

Mikäs heidän oli matkatessa. Edessä olivat metsästysmaat ja sitä ennen Häkälän keskustassa Osuuskauppa Häkälän Nälkä joka möi heille reissulleen kotimaisia liha- ja viljatuotteita.

Ja olivathan he nähneet oikean enkelinkin. Ei mitään jyväjemmaria, rehupunttia, turvenuijaa tai peltopelleä niin kuin joku asiasta tietämätön saattaisi sanoa. Vaan ihan oikean enkelin jota ilman kaupunkilainenkaan ei eläisi.