KYYKYTYSPANEELI JYRÄÄ

Sehän ei sinänsä ole vaarallista että joku ihminen puhuu levottomia. Eikä edes se, että useampikin ihminen. Se puolestaan on vaarallista että näitä levottomia puhuvat otetaan nykyisessä Suomessa vakavasti ja heidän levottomia puheita pannaan toteen. Seurauksista välittämättä.

Yksi näitä koskemattoman asemaan nostetuista erittäin levottomia puhuvista on Suomen ilmastopaneeli jonka pääagitaattori Markku Ollikainen vaati jälleen lisää talouselämämme kyykytystä ilmastouskonnon nimissä. Kohteena tällä kertaa puun poltto jota pitäisi alkaa verottaa. Helsingin Pravda uutisoi:

Puunpoltolle ilmastopaneeli esittää erityistä veroa. Se asetettaisiin puupohjaisen biomassan ensisijaisesta poltosta vapautuvalle hiilidioksidille suurille polttolaitoksille, joiden teho on 20 megawattia tai sitä suurempi.

Koska elämme maassa jossa levottomia ilmaston – tai minkä tahansa tiedostavan muodin – nimissä puhuminen on pyhää epistolaa niin epäilemättä tuokin vaatimus menee läpi. Josta seuraa kysymys, että kun tuokin menee läpi, niin mitä seuraavaksi? Eihän se tuohon jää. Seuraavaksi veron piiriin tulevat aina pienemmät yksiköt ja lopulta kotitaloudet. Jos ei kukaan pane hanttiin ja kuka panee? Ilmastokyykyttäjät käyttävät aikanaan bolshevikkien kehittämää hyvää oppinuoraa:

”Vaadi mahdottomia. Kun saat sen, vaadi lisää”.

Pravdan uutinen muistuttaa tietysti myös turpeesta:

Kehitystä voidaan jouduttaa turpeen energiakäytön alasajolla vuoteen 2030 mennessä poistamalla kaikki turpeen veroedut.

Ja näistä kaikista tällainen vähemmän koulutettu ja reaalimaailmassa elävä esittää kysymyksiä ja vastauksia.

Kysymys: Mitä meillä Suomessa on omasta takaa yllin kyllin?

Vastaus: Puuta ja turvetta.

Kysymys: Mikä on ilmastokyykyttäjien mielestä Herrasta Perkeleestä?

Vastaus: Puu ja turve.

Tulee muistuttaa että Suomi on edelleenkin biodiversiteetiltään plussan puolella. Ihan siellä maailman kärjessä. Mutta niitä tilastoja ilmastokyykyttäjät eivät katso, vaan vaativat että Suomen hiilijalanjälki täytyy tiputtaa jonkun kehitysmaan tasalle. Siinä tosin tippuu kehitysmaan tasalle paljon muutakin.

Täällä hotellin respassa tuumitaan että noita ilmastokyykyttäjiä on kolmenlaisia:

1. Aidot ilmastohysteerikot joiden mielestä vain ja ainoastaan Suomen elinkeinoelämän täydellinen tuhoaminen pelastaa maailman. Ja ruokkiihan se tietysti heidän tiedostavaa egoaan.

2. Ne hallituksessa ja poliittisessa koneistossa olevat ihmisoletetut jotka tietävät että kyseinen ilmastohysteria on Suomessa täysin tarpeetonta ja vahingollista mutta johon vedoten voidaan aina vain lisätä verotusta että voitaisiin edelleenkin pitää yllä äärimmilleen lihotettua julkista sektoria ja maahanmuuttoteollista koneistoa.

3. Ansiotonta arvonnousua nauttivat tyypit jotka nauraa kätkättelevät itsekseen että tämäkin vaatimus meni läpi. Vaadi mahdottomia. Kun saat sen, vaadi lisää. Kyykytyspaneelin pääagitaattori Ollikainen kuuluu todennäköisesti tähän kategoriaan.

Mutta yhteistä heillä kaikilla on se, että heitä vastaan ei ole tarpeeksi vastaanpanijoita. Siksi he onnistuvat.

Muistutetaan vielä muuten Helsingin Pravdan otsikosta:

Puunpolttoa halutaan alkaa verottaa – Näillä keinoilla Suomi saattaisi saavuttaa ilmastotavoitteet.

Alleviivaus oma.

HIKINAUTIT PELASTAJINA

Baikonurin avaruuskeskus, Kazakstan, Neuvostoliitto, 3. marraskuuta 1957…

Sputnik 2-raketin laukaisu oli viittä vaille valmis. Valvomossa osa miehistöstä seurasi mittaristoa silmä kovana, osa itse rakettia ja osa ympäristöä. Luonnollisesti aluetta oli valvomassa suuri määrä neuvostoarmeijan sotilaita. Kaikki näytti hyvältä mutta pari rakettia itsessään valvovaa insinööriä totesi:

- Aivan raketin huipulla, avaruuskapselin ympärillä näkyy outoa väreilyä.

Myös muut valvojat huomasivat tämän. Koko Sputnik-projektin pääjohtaja Vladimir Barmin näki myös asian ja kysyi mittaristoa valvovalta henkilökunnalta:

- Näkyykö mittareissa mitään, siis yhtään mitään poikkeuksellista.

- Ei. Kaikki lukemat ovat kunnossa.

Barmin mietti hetken ja sanoi sitten:

- Väreilyn täytyy olla alapuolella käynnistettävän raketin lämmön aiheuttamaa. Jatketaan lähtölaskentaa.

Väreily ei ollut raketista peräisin. Sen sai aikaan Kalevi Keihäsen Aikamatkojen aikaansaama aikavääristymä joka näytti valvomoon raketin huipulla olevan avaruuskapselin tilan kymmenen minuuttia aikaisemmin. Vääristymän sisältä aukeavasta aikapyörteestä astui raketin huipulle kaksi hikinauttia, tarkemmin sanoen Perskeleen Ykä ja Lötjösen Eelis. Molemmilla oli vyöllään tähän tarkoitukseen suunnitellut huippuluokan Jäkitän työkalut. Lötjönen aukaisi omallaan avaruuskapselin oven ja sanoi sisällä olevalle koiralle:

- No niin, Laika. Hyppääs kyytiin.

Ykä puolestaan aukaisi toisella työkalullaan Laikan ympärillä olevan avaruuspuvun ja sanoi:

- Onhan se meinaan aivan varma että me ei anneta noitten kommuunoitten tappaa sinua kauhuun ja kuumuuteen.

Laika oli viisas koira. Se ei tuntenut noita miehiä mutta ymmärsi heidän lämpimän äänensävyn ja tajusi että miesten tarjoama kyyti oli todennäköisesti paljon miellyttävämpi kuin Neuvostoliiton avaruushallinnon tarjoama. Avaruuspuvustaan vapautuneena se hyppäsi Lötjösen pitämään koirien kuljetuslaatikkoon. Lötjönen löi laatikosta ritiläluukun kiinni, heitti Laikalle vielä pari palaa kuivattua hirvenlihaa jota Laika alkoi antaumuksella järsiä ja sen jälkeen hikinautit ja yksi pelastettu koira hyppäsivät takaisin aikapyörteeseen joka sulkeutui heidän takanaan lopettaen myös vääristymän. Se huomattiin myös Baikonurin valvontakeskuksessa:

- Väreilykin on loppunut. Kaikki lukemat kunnossa.

- Jatkakaa lähtölaskentaa.

- 10… 9… 8… 7… 6… 5… 4… 3… 2… 1… зажигание!

Raketti nousi taivaalle suunnitelman mukaisesti. Neuvostoliiton avaruushallinto saisi jälleen suuren voiton. Tai niin se ainakin kuvitteli. Aikapyörteessä hikinautit olivat tottuneet säätämään aika-asetuksia mutta nyt pysyttiin edelleenkin marraskuussa 1957 ja muutettiin paikka-asetuksia. Aikapyörre laskeutui Pinnanmaalle, Härnävän kuntaan marraskuussa 1957 jossa Aikamatkojen kanssa muutenkin yhteistyössä olevat Kernauskiksen kennelin omistajat odottivat. Ykä, Lötjönen ja Laika astuivat pyörteestä kennelin pihalle:

- Tässä me nyt ollaan. Aikataulun ja suunnitelman mukaisesti. Ja tässä on Laika.

Kennelin omistajilla oli Laikaa varten varattuna ruokaa ja vettä jota tekemättä jääneestä avaruuslennosta luonnollisesti stressaantunut koira alkoi mielellään pistellä ääntä kohti. Kennelin omistajat kysyivät hikinauteilta:

- Niin mitenkäs, huomasivatko ne neuv… venäl… no, ryssät mitään?

- Eivät. Ne luulevat että Laika on kapselissa. Aikapyörre antoi kapseliin muutamaksi tunniksi lukemia koirasta joka kuolee kuumuuteen. Kyllä ne sen tiesivät. Etukäteen. Paskiaiset. Mutta se on selvää, että kapselin painohan muuttui. Siksi saattaa olla, että se palaa vielä takaisin maan pinnalle. Ja sitä varten me jätettiin sinne jäynä.

- Minkälainen jäynä.

- Tulenkestävään kapseliin laitettu venäläinen pornolehti vuodelta 1997. Jos Neuvostoliiton avaruushallinto saa sen haltuunsa niin siinä on tovereilla ihmettelemistä. Mutta meidän on aika lähteä takaisin. Tiedämme, että Laikasta pidetään hyvä huoli. Morjens, Laika. Ja mukavaa sekä turvallista elämää.

Hau, sanoi Laika ja heilutti häntäänsä. Se tajusi, että se ei ollut enää kulkukoira Moskovassa. Eikä avaruuteen kuolemaan lähetettävä painolasti. Vaan koira, jolla oli koti. Koti, jossa oli hyvä olla. Hyvien isäntien huomassa.

Muutama päivä myöhemmin, vuonna 2023…

Härnävän kunnassa sijaitsevan Kernauskiksen kennelin pihalle ajoi punainen Nissanin pick up ja autosta astui ulos kaksi rumaa käppäukkoa jotka olivat käyneet kennelissä hikinauttien tehtävää suorittamassa jo ennen syntymäänsä. Kenneliä pitivät silloisten omistajien jälkeläiset jotka osasivat odottaa tapaamista. Käppäukot kysyivät:

- No, mites Laika elämässään pärjäsi?

- Voi kuulkaa, Laika eli arviolta kaksikymmenvuotiaaksi. Onnellisen elämän. Ja kun edeltäjämme saivat Aikamatkoilta DNA-tutkimusapua niin saatiin selville että Laika oli huskyn ja terrierin sekoitus. Laikalle etsittiin sopivia puolisoja ja tämä kennel aloitti jälkeläisten kasvatuksen. Laika on suositun Pinnanmaan pystykorvan kantaemo.

Käppäukot katselivat tarhassa leikkiviä Laikan jälkeläisiä. Kennelin omistaja kysyi:

- Meillä on tuolla kolme viikkoa vanhoja. Haluatteko tulla katsomaan?

- Ei taideta uskaltaa. Kennelhypnoosin pelko.

- Joo, ymmärrän.

Kennelhypnoosihan oli se transsinomainen tila joka saattoi iskeä ihmiseen joka katsoi kennelissä pieniä pentuja. Hän vajosi transsiin ja heräsi tuntia myöhemmin autostaan ihmetellen että mistäs nuo kuusi koiranpentua ovat tuonne takapenkille ilmestyneet.

Käppäukot hyvästelivät kennelin omistajat ja läksivät Nissanilla takaisin Huitsinnevadaan.

Tehtävä suoritettu onnistuneesti.

Hikinautit. Ajan puolesta. Ihmisten puolesta. Eläinten puolesta. Elämän puolesta.

IHMISSAASTAA

Laitetaan eräs uutinen joka kertoo ikävän osuvasti siitä, mihin tilaan Suomi on tarkoituksella ajettu:

Iäkäs mies kuoli viime syksynä jouduttuaan pahoinpitelyn uhriksi Itä-Helsingissä. Helsingin käräjäoikeus tuomitsi pahoinpitelijän vankeuteen taposta.

Käräjätuomion mukaan mies hyökkäsi viime lokakuussa itselleen entuudestaan tuntemattoman, kävelykepin avulla kulkeneen 74-vuotiaan miehen kimppuun tämän kotikerrostalon pihalla Helsingin Kontulassa.

*

Mies otettiin kiinni pian teon jälkeen, ja väkivallan uhriksi joutunut vietiin sairaalahoitoon. Uhri kuitenkin kuoli vammoihinsa sairaalassa paria viikkoa myöhemmin.

Oikeudessa syytetty myönsi aiheuttaneensa uhrin kuoleman mutta kiisti syytteen taposta. Hän myönsi, että teko kohdistui sattumanvaraisesti iäkkääseen ja siten puolustuskyvyttömään henkilöön, joka ei antanut aihetta kimppuunsa käymiseen.

*

Mies tuomittiin myös kahteen niin ikään ulkopuoliseen henkilöön kohdistuneista pahoinpitelyistä samalta päivältä. Yhteiseksi rangaistukseksi oikeus langetti Sharmarke Abdirizak Mohamedille, 37, kymmenen vuotta vankeutta.

Kyseinen ihmissaasta oli Suomessa Järjestelmäpuolueen suosiollisella avulla ja hyväksynnällä. Järjestelmäpuolueelle ei ole ongelma tuollaisten ihmissaastojen suomalaisiin kohdistama väkivalta. Järjestelmäpuolueelle on ongelma se, että ihmissaastaa kutsutaan ihmissaastaksi.

Ei tässä tämän enempää tällä kertaa.

KALJUPÄISIÄ UUTISHAVAINTOJA OSA CLXV

1. Ammoin Jungner, edelleen Jungner

Mikael Jungnerista – tuosta ajatusten Amazonista – ei ole vähään aikaan tullut postattuakaan. Heppu on siinä mielessä herkullinen tapaus että eihän häiskästä voi varmuudella koskaan tietää, että onko hän loihelausumissaan tosissaan vai onko kyseessä kaikkien aikojen trolli joka keskenään naureskelee kun tyypit repivät peliverkkareitaan.

No, hän on heittänyt tuoreeltaan uutta viisautta. Ole hyvä, Mikael.

Kiitos, Ykä.

Ja tässähän voivat tulevat sukupolvet huokaista helpotuksesta. Nykyisen sukupolven sosialidemokraattinen törsääminen ei tulekaan heidän kontolleen vaan kaiken maksaa Valde.

Tällainen vähemmän koulutettu Huitsinnevadan Örnätjärveltä tosin miettii että kenestäs se valtio koostuukaan ja mistä se saa rahansa?

2. Yle kerrankin asialla ja sehän ei käy

Ja laitetaan sitten hieman Yleä. Kas kun se teki kertaalleen jotain, mitä pitikin. Eli julkaisi hakukoneen jossa näkyi ns. S2-oppilaiden eli etnisesti edistyksellisten oppilaiden määrä eri kouluissa. Eli kerrankin faktaa.

Ja sitähän ei olisi pitänyt tehdä.

Sekä opetusministeri Li Andersson (vas) että tiede- ja kulttuuriministeri Petri Honkonen (kesk) arvostelivat perjantaina Ylen Koulukonetta. Honkonen epäili Twitterissä julkaisun eettisyyttä, ja Anderssonin mukaan kone leimasi vieraskielisiä oppilaita ja lisäsi eri­arvoisuutta.

Ja

Ministerien lisäksi Koulukonetta ovat Twitterissä arvostelleet Opetushallitus, lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarinen sekä Helsingin apulaispormestari Nasima Razmyar.

Jep. Elämme maassa jossa utopian vastaiset faktat ovat vihafaktoja ja vain vastuullinen valehtelu on hyväksyttävää. Ja fakta – kielletty ja tuomittava sellainen – on se, että etnisesti edistykselliset eivät ole koulussa voimavara. Ne ovat ongelma. Ja kerrankin Ylelle pisteet siitä että suomalaiset vanhemmat tietävät, mihin kouluihin heidän ei kannata laittaa lapsiaan etnisesti edistyksellisten rääkättäviksi.

KÄPPÄUKOT JA HOROILEVA NYKYAIKA

Huitsinnevadan Örnätjärvellä, näinä päivinä…

Tänä talvena lunta ei ollut tullut Örnätjärven metsiin kuin ehkä neljäkymmentä senttiä. Sen verran kuitenkin että metsälinnut pääsivät tarvitsemaansa kieppiin. Silti metsässä liikkumiseen tarvittiin suksia ja niillä liikkui kaksi setärumaa käppäukkoa eli Perskeleen Ykä ja Lötjösen Eelis. Miehet olivat suorittamassa ympäristöministeriön vuosittain vaatimaa villilehmien pesien kartoittamista Turvonneen tuhnun häpelikön alueella. Yhtään pesää ei ollut tälläkään kertaa löytynyt joten Örnätjärven Erämiehet saisivat kaikkien muiden metsästysseurojen tapaan ympäristöministeriöltä reklamaation jossa otateltiin että oletteko te edes tosissanne etsineet.

Mutta nyt oli aika tauon. Miehet ottivat sukset jalastaan, potkivat nurin erään laholta näyttävän kannon jonka sisältä löytyi aarre eli kunnon tervasta ja virittelivät nuotion pystyyn. Lumet pois parin kannon päältä, rukkaset kannolle ja perse siihen. Toverukset laittoivat tulille kärventymään Lälläveden Läski & Leivonnaisen vanhan ajan lenkkiä ja hörsivät siinä odotellessaan termospullosta lihalientä. Lötjönen käänsi lenkkimakkaransa ympäri ja totesi:

- Niin… sitä tulee tuota valtamediaa seurattua kuin piru raamattua. Nimenomaan Yleä, iltapaskaa ja sitä toista iltapaskaa. Ja on tullut huomattua että siellähän mainostetaan suorastaan työelämän uutta murrosta. Nimenomaan naisille.

- Jaa, sinä meinaat tuota jatkuvaa huoraamisen ja onlyfans-itsensä paljastelun mainostamista?

- No sitäpä hyvinkin. Meinaan, eihän tässä ollut pitkäkään aika kun nuorille tytöille opetettiin että hankkikaa itsellenne ammatti älkääkä nyt sentään huoraamaan ruvetko. Mutta kun katsoo nykyistä valtamediaa niin huoraaminen ja jalat levällään poseeraaminen netissä onkin suorastaan uusi Nokia ja erinomaisen voimauttavaa feminististä toimintaa. Mitä pirua se voimauttaminen sitten tarkoittaakaan.

Ykä otti makkaransa tulesta ja sitä natustellessaan totesi:

- Hjuu… minä muistan silloin 1990-luvun alussa… kun valtamedia oli media eikä valtaepistola… se kirjoitti Venäjästä… jossa oli silloin melkoisen anarkistinen meno… ja sanoi että Venäjän nuorilla naisilla on suosituin ammattitoive huora ja jätkillä puolestaan gangsteri… ja se kirjoitti sen negatiivisessa sävyssä… mitä se tietysti onkin… mutta times they are changing…

Lötjönen natusteli omaa makkaraansa ja totesi puolestaan:

- Joo… ollaanko me nyt menossa siihen että peruskoulun ammatinvalinnan opetuksessa aletaan opettamaan huoraamisen ja pornomallin toimintaa?

- Vaan pirukos tietää? Kas kun ennen se oli jotain, jota kannatti välttää, mutta nyt se on tosiaan sitä voimaannuttavaa feminismiä. Ei mahda mitään, mutta jotenkin tulee mieleen tämä Rooman rappio. Uutena versiona.

- Jep. Huoraamaan opetetaan omia ja gangsterit hankitaan tuontitavarana. Eikä kumpaakaan touhua saisi arvostella. Ja lisätään siihen maksullisen härpäketoiminnan ulkopuolelta se, kun valtamedia kovasti mainostaa sitä kun perheenäiti lähtee käymään vieraissa ja mies vaan vilkuttaa. Tuleekohan meille normaaleille vielä normaaliudesta jonkinlainen tautiluokitus?

- Jaa… ei se vois ehkä olla huonokaan ajatus. Me päästäisiin parantumattomasta normaaliudestamme ehkä ennenaikaiselle eläkkeelle. Tuli muuten toinen asia mieleen. Meinaan se perustuslakivaliokunta totesi että islamilaisten halal-teurastusta ei saa kieltää. Suomi leikkii kehittynyttä maata mutta sallii eläinten tappamisen kiduttamalla ettei vaan kuujumalan palvojien uskonnolliset tunteet loukkaannu. Milläs nimellä tuota voitaisiin kutsua?

- No sitähän voitaisiin kutsua suojelurahan maksamisesta kehitysmaalaisille gangstereille etteivät ne rupea enempää riehumaan.

Miehet pistivät vielä palamaan voimasavuke Bostonit ja sammuttivat sen jälkeen nuotion. Kumpikin huomasi että läheisen männyn latvassa muuan korppi oli kytännyt heitä koko ajan. No mitäs, metsän sosiaalityö toimintaan eli miehet jättivät jäljellä olleen puolikkaan lenkkimakkaran kannon päälle, heittivät reput pykälään ja jatkoivat matkaansa. Korppi lensi makkaran luo ja alkoi nokkia sitä tyytyväisenä. Samalla se katseli kun kaksi käppäukkoa katosi kaukaisuuteen.

Metsäsuksista jäljet vain jää.

PROPAA JA GANDAA LAPSILLE

Vaalit lähestyvät ja vaalikamppailussa on luonnollisesti mukana Valtamediapuolue VMP joka käy jo seuraavienkin vaalien kamppailua suuntaamalla vaalikamppailua myös lapsille. Työvälineenä muun muassa Helsingin Pravdan Lasten Uutiset ja katsotaanpa kuinka se esittelee persut ja demarit. Ensimmäisenä perussuomalaiset:

Käppäukon analyysiä: Tässäkin on maahanmuutto nostettu jälleen arvostelemattomalle jalustalle vaikka se tosiasiassa tietää suomalaisille pirunmoista persnettoa ja lisääntyvää turvattomuutta. Tietenkin tässä pyritään syyllistämiseen siitä että miksi persut eivät halua tarjota apua sitä tarvitseville. Oikea kysymys olisi että miksi persut eivät halua ottaa aina vain lisää kehitysmaalaisia elatusautomaatin piiriin ja sallia sitä myötä lisääntyvän tuntiväkivallan kasvun. Väkivallan, joka kohdistuu suomalaisiin.

Lisäksi tässä puhutaan paskaa siinäkin mielessä että Suomi on jo hiilinegatiivinen ja ”työ ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi” on työtä suomalaisen elinkeinoelämän tuhoamiseksi. Mikä etenee kyllä huomattavalla vauhdilla. Huomattavaa muuten on sekin, että Riikka Purrasta on valittu sellainen kuva missä hän näyttää hieman humalaiselta. Kiusahan se on se pienikin kiusa.

Entäs sitten demarit?

Käppäukon analyysiä: Ei mitään negatiivista ja eihän median jumalhahmon Sanna ”pääsin pestiini vahingossa ja nousin jumalattareksi” Marinin puolueesta voi sellaista esittääkään. Mutta ehkä joku lapsistakin saattaa tajuta, että se ylistetty velanotto tulee aikanaan juuri kyseisen lapsen maksettavaksi. Ja ehkä lapsen vanhemmat saattavat selittää, että sillä velanotolla ei edistetä sen lapsen elämää. Vaan jotain aivan muuta. Sillä elätetään mm. se kehitysmaalainen joka rääkkää häntä koulussa.

Ja laitetaan sitten vielä uutinen maanpuolustuksen tai oikeastaan maanpuolustamattomuuden tiimoilta. Kansalaisaloite Ottawan jalkaväkimiinasopimuksesta meni nurin eduskunnan ulkoasiainvaliokunnassa. Yksi kuva tiivistää asian:

Varmaankin lukija on huomannut että tuolla Ukrainassa käydään sotaa. Ja jalkaväkimiinat hidastavat siellä hyökkääjää varsin toimivasti. Eivät mitkään kansainväliset sopimukset.

AKATEEMINEN SUOJATYÖTÖN

Helsingin työvoimatoimisto, vuonna 1 jjp (jälkeen järjen palautumisen)…

Työvoimatoimiston virkailija Elviira Sora istui toimistossaan ja odotti uutta asiakasta. Hän oli kuusikymppinen nainen ja piti työstään. Tai oikeastaan oli pitänyt siitä viimeisen vuoden ajan kun järki jollain ihmeellisellä tavalla palautui ja Suomi alkoi rakentaa itseään uudestaan. Sitä ennen hän oli ankarasti suunnitellut jäävänsä nupistaan sairaseläkkeelle koska koko työkkärin työ oli muuttunut lähinnä työttömien kiusaamiseksi erilaisilla kiusaamismalleilla joita hallinto nimitti kannustusmalleiksi ja joita henkilöstö ei missään nimessä saanut kutsua muilla nimillä.

Nyt tilanne oli muuttunut. Yritykset palkkasivat jälleen työhalukkaita ihmisiä. Ja turhasta oppiarvopelleilystä oli luovuttu. Firmat opettivat työn itse eikä Valviran hyväksymiä papereita kyselty. Itse Valvirakin oli supistettu minimitasoon. Oli tietysti väliinputoajiakin. Itse asiassa varsin paljon. Mutta Elviira ei jaksanut sääliä heitä. Hehän olivat olleet eräänlaista uusaatelistoa jo vuosikymmeniä. Kalliita, ylpeitä ja totaalisen tarpeettomia. Verorahoilla elätettyä turhuutta.

Yksi sellainen oli hänen seuraava asiakkaansa. 42-vuotias entinen yhteiskuntateologian tutkijatohtori Sössica Cuntunen. Nykyisin työtön. Kas kun yhteiskuntateologia lopetettiin järjen palauduttua lopullisesti ja uusi hallinto totesi että uskonnon, muodin ja poliittisen julistuksen sekoitus ei ole tiedettä vaan huonoa pamflettikirjallisuutta. Sitä voi toki harrastaa keskenään aivan halunsa mukaan mutta verorahoja siihen ei uhrata penniäkään.

Lisäksi kyseisellä naisella – ellei tässä tapaamisessa tapahtuisi jotain myöhempien aikojen pyhien ihmettä eli työllistymistä – olisi edessä majanmuutto. Nainen asui Kalliossa Toveriasunnot Oy:n (entinen Kojamo, entinen VVO) omistamassa kaksiossa jossa hän asui todellakin toverihinnalla. Uusi hallinto oli ottanut Toveriasuntojen omaisuuden haltuunsa ja uusaatelistenkin vuokra nousisi reaalitasolle.

Elviira pyysi Sössica Cuntusen sisään.

- Olkaa hyvä ja istukaa.

- Kiitos. Minunhan ei oikeastaan kuuluisi olla täällä… tämä ei ole arvolleni sopivaa… tällainen… anelu… muille kuuluva anelu… mutta kun säästöt alkavat loppua… vaikka vuokra on ollut puoli-ilmainen… mutta nyt se ei kohta ole… ja vanhemmatkaan eivät enää auta… eivät ole koskaan tykänneet ammatinvalinnastani… sanoivat vaan että mene plikka oikeisiin töihin… on se perkele, kun ei edes pidetä huolta omista lapsista…

- Niin. Onhan se kovin traagista se. Kun ei pidetä huolta 42-vuotisista lapsista. Mutta nyt pitäisi etsiä teille töitä. Ja siitä seuraa kysymys. Mitä te osaatte?

- Minä olen yhteiskuntateologian tutkijatohtori.

- Tuota noin, nyt ei kyselty oppiarvoa vaan osaamista. Siis ammattia. Onko teillä joku sellainen? Osaatteko te tehdä mitään?

- Minulla on laaja osaaminen. Olen tutkimustyössäni erikoistunut sekä LGBT:een että QTiiTyyhyn.

- Ymmärsitte kysymykseni väärin. Noita oppiarvojanne ja tutkimuksianne esitetään nykyisin MTV3:n uutisten loppukevennyksinä. Ovat muuten kovasti suosittuja. Niistä tehdyillä ja YouTubessa julkaistuilla koosteilla on miljoonia katsomiskertoja. Mutta oletteko te tehnyt koskaan mitään varsinaista työtä?

- Niin no… minä menin yo-kirjoituksista suoraan yliopiston yhteiskuntateologiseen tiedekuntaan ja… ja olen ollut siellä siitä saakka. Eikös se ole… totanoin… työtä?

- Ei. Se on turha menoerä josta maassamme on luovuttu. Haitallinen sellainen itse asiassa.

- No tuota… mitäs… työtä… teillä olisi minulle tarjolla?

Elviira aukaisi pöytälaatikkonsa ja otti sieltä erään rannekkeen:

- Laitatteko tämän ensin käteenne?

- Mikä se on?

- Se mittaa ruumiintoimintojanne. Kas kun tämä hetki on hyvin monelle akateemiselle suojatyöllistetylle ensimmäinen varsinainen kohtaaminen reaalimaailman kanssa. Ja se voi olla raskas. Haluamme pitää huolen hyvinvoinnistanne.

- Jaa… no jos nyt sitten…

Elviira katsoi, että ranneke lähetti signaalia hänen läppäriinsä ja aloitti:

- No niin, tässä olisi ensiksi tarjolla puhelinmyyjän hommia.

- Puhelinmyyjän? Siis minun pitäisi puhua ihan ventovieraitten ihmisten kanssa ja yrittää myydä jotain tuotetta? Kuulkaas, minä olen tottunut puhumaan vain yliopistolla vertaisteni kanssa ja ehkä joskus valtamedian haastatteluissa. Ei kuulkaa tuollainen minulle ja arvolleni sovi. Ei niin kertakaikkiaan niin. Minä olen kumminkin tohtori ja ansaitsen sen myötä kunnioitusta. Enkä anelua siitä että joku ventovieras ostaa jonkun viikkolehden tai jotakin.

Elviira katsoi läppäriään. Pulssi oli noussut varsin paljon ja verenpaine myös. Hän katsoi hieman Sössican itseriittoista ilmettä ja totesi itsekseen että puhelinmyyntifirma todennäköisesti maksaisi hänelle ettei hän koskaan soittaisi kenellekään. Tuumasipa vielä itsekseen että nykyisin oli palattu siihen aikaan jossa kunnioitus ansaitaan. Sitä ei saa tittelillä, oppiarvolla eikä varsinkaan ruikuttamalla. Mutta hän ei sanonut sitä ääneen ettei vaarantaisi asiakkaan oppiarvolle rakennettua haurasta egoa ja sen myötä turvallisuutta. Sen sijaan hän jatkoi:

- No sitten olisi tarjolla normaalia palvelutyötä johon koulutetaan. Hesburgerit ja sen sellaiset ja sitten huomattavaan suosioon noussut suomalaishenkinen Helppo Nakki-snagariketju palkkaa koko ajan uusia työntekijöitä. Työhön kuuluu snagariannosten valmistaminen sekä tietysti normaali siivous- ja varastointityö. Työ opetetaan työpaikalla.

- Siis minähän olen hei vegaani. Vegaani, ymmärrätkö? En minä sinne liharasvankäryyn. Ja en minä osaa laittaa ruokaakaan. Olen syönyt aina ennen ravintoloissa ja tilannut Foodorasta. Nyt vaan ei rahat riitä siihen. Ja jynssäämään joitain rasvoja vai? Ei tule kuuloonkaan.

- Jaa, no sitten hyvin monet baarit, huoltoasemat ja sen sellaiset ovat alkaneet jälleen palkata baariapulaisia. Yksinkertaista työtä. Helppo oppia. Astioiden keruuta, pöytien pyyhkimistä ja sen sellaista. Onnistuisi varmaan jopa yhteiskuntateologian tohtorilta.

- Siis minäkö palvelemaan joitain muurahaiskansalaisia? Persvakojätkiä! Ei tule kuuloonkaan!

- Itse asiassa muurahaiskansalaiset ovat jälleen kansalaisia ja hehän ovat elättäneet teidät koko ikänne. Mutta nyt näyttää siltä että pulssinne ja verenpaineenne alkaa olla aivan turhan korkea. Ottakaapa hieman vettä ja tämä rauhoittumispilleri ja huokaistaan hieman.

Sössica otti vettä pullosta ja nielaisi samalla Elviiran antaman kalkkitabletin. Uskoihan se siihen kumminkin. Ruumiintoiminnot alkoivat asettua.  Rauhoituttuaan Sössica kysyi:

- Olisiko kumminkin jotain muuta?

- No olisihan tässä vielä assanvessan…

Jaaha. Nyt se pyörtyi. Elviira otti puhelimen ja soitti vartijoille:

- Tulkaas hakemaan taas yksi reaalimaailmasta säikähtänyt ja viekää se toipumishuoneeseen.

Lääkintäkoulutetut vartijat laittoivat Sössican paareille ja veivät hänet toipumishuoneeseen missä asiaan erikoistunut psykologi alkoi valmistella häntä elämään peruspäivärahalla ja muuttamista hallinnon tarjoamaan soluasuntoon Mellunmäessä. Hän saattaisi jopa viihtyä siellä sillä kyseinen kerrostalo oli jo muutenkin täyttä työttömäksi jääneitä entisiä akateemisia suojatyöllistettyjä. Olisipa ainakin samanhenkistä seuraa.

Elviira alkoi valmistautua uutta asiakasta varten. Nuori mies joka oli kiinnostunut lähtemään Helsingistä turvehommiin Pohjanmaalle. Häntä odotellessaan hän tuumasi että ajat olivat muuttuneet. Parempaan päin. Vielä hetki sitten työtön yhteiskuntateologi oli murhenäytelmä jolle piti ilman muuta hankkia akateeminen suojatyöpaikka ja työtön duunari oli taas pelkkä tilastoluku ja tarpeeton menoerä. Nyt se duunari oli haluttu ammattilainen ja yhteiskuntateologi puolestaan pelkkä tilastoluku ja tarpeeton menoerä. Niin kuin kuului ollakin.

Kuinkas ne amerikkalaiset sanoivatkaan… joo… poetic justice…

*

Lukijalle: Inspiraatio kyseiseen fiktioon tuli siitä kun twitterissä törmäsin muutaman vuoden ikäiseen uutiseen, jossa esiteltiin yhteiskunnan priorisoimaa rahankäyttöä:

Kun katsoo noita ilmeitä niin tulee mieleen että siinä oliot ovat päässeet itselleen täydelliseen ekologiseen lokeroon. Jonka jotkut toiset elättävät.

Aikaisempia jälkeen järjen palautumisen-kirjoituksia:

Woketusmyymälä

Kaupunkiluontoon palautetut

Mitenkäs se menikään… joo… köyhän ainut huvitus on vilkas mielikuvitus…

SELITTÄJÄ-SYYLLISTÄJÄN VIRASTO

- Hyvää päivää, hyvät kuuntelijat. Täällä jälleen Antero Lärvänen Huitsinnevadan paikallisradion ajankohtaisohjelmassa ”Vielä piirun verran enemmän vituralleen” ja kerromme tällä kertaa jälleen uudesta julkishallinnon virastosta joka on perustettu ideologisesti määriteltyyn loputtomaan tarpeeseen. Kyseessähän on Valtakunnan selittäjä-syyllistäjän virasto ja sen toiminnasta kertoo lähetykseemme saapunut laitoksen uunituore ylipääjohtaja eli akateemisen käsitehässimisen tohtori Lärberttiina Vätkytän-Läkittäinen. Tervetuloa lähetykseen, tohtori Vätkytän-Läkittäinen ja kerrotteko, mistä tässä virastossa on oikein kysymys?

- Kiitos, Antero. Tässähän – niin kuin viraston nimikin kertoo – on kyse kahdesta erittäin tärkeästä asiasta. Ensinnäkin selittämisestä. Kas kun etnisesti edistykselliset uussuomalaiset ovat harjoittaneet aika ajoin hieman laillisuushaasteellista toimintaa, josta tulee mielestämme aivan turhaa porua niin silloin virastomme puuttuu asiaan. Virastomme selittää, kuinka se ei johdu varsinaisesti heistä eikä epäonnistuneesta maahanmuuttopolitiikasta vaan Suomessa ja suomalaisissa ilmenevästä avoimesta-, piilo-, rakenteellisesta-, sokkeli-, välirakenne- ja kattorasismista. Ja syyllistämisosuushan tuleekin siinä sivussa. Koska suomalaiset eivät ole suostuneet kokonaan irtisanoutumaan kyseisistä rasismin muodoista eivätkä välttämättä edes tunnusta niiden olemassaoloa, niin syyllisiä laillisuushaasteiseen toimintaan ovat nimenomaan he, eivät etnisesti edistykselliset.

- No tämähän selvittää asiaa ja varsin paljon. Kuinka virastonne kommentoisi tätä tuoretta tapausta jonka yllättäen jopa Helsingin Pravda julkaisi eli etnisesti edistyksellisiä opettavasta suomalaisesta opettajasta jonka saldona opetustyöstään on ollut useampi murtuma jalkapöydässä, murtuneita luita käsivarressa, hampaat jouduttu korjaamaan useaan kertaan, silmän ruhjevamma ja niskan retkahdusvamma. Kaikki näiden etnisesti edistyksellisten oppilaiden toimesta.

- Tuo on erittäin hyvä esimerkki selittäjä-syyllistäjän viraston toimialasta. Onhan selvää, ettei tuo väkivalta ole varsinaisesti tapahtunut etnisesti edistyksellisten oppilaiden toimesta tai ei ainakaan omasta tahdosta tai ilkeydestä, vaan suomalaisen yhteiskunnan rasismi on ajanut ja suorastaan pakottanut heidät siihen. Kyseinen väkivalta on hätähuuto joka kertoo, ettei heitä hyväksytä oikeiksi suomalaisiksi. Ei ole aitoa, pyyteetöntä ystävyyttä. Ja sinänsä väkivallan kohteeksi joutuneiden suomalaisten tulisi ymmärtää että he eivät ole oikeastaan tulleet varsinaisesti väkivallan kohteeksi, vaan oppilas on jakanut heidän kanssaan voimakkaan tunteen jonka on aiheuttanut syrjivä rasismi ja lukemattomat erilaiset mikroaggressiot. He ovat olleet, no, ukkosenjohdattimia. Heidän tulisi olla ylpeitä.

- Ja tässähän voisin väliin esittää kysymyksen tai oikeastaan veikkauksen että maahanmuuttoteollisuuteen tulee palkata aina lisää akateemisia ammattilaisia jotka etsivät, löytävät ja keksivät aina uusia rasismin sekä mikroaggression muotoja?

- Juuri näin, Antero! Sinulla on hyvä hoksa. Suorastaan hoxha. Eihän tavallinen muurahaiskansalainen pysty hahmottamaan kaikkia rasisminsa ja mikroaggressioittensa muotoa ja määrää ilman tehtävään palkatun akateemisen ammattilaisen ohjausta. Ja onhan nimittäin niin, että ei kotoutumisen onnistumista voida eikä saa mitata varsinaisilla tuloksilla sillä ne ovat aiina tulkinnanvaraisia. Se täytyy mitata sillä, kuinka paljon siihen on käytetty rahaa. Ja sitä on käytettävä aina vain lisää, kunnes kotoutuminen – nimenomaan kantasuomalaisten kotoutuminen monikulttuuriseen Suomeen – on täydellisen onnistunut.

- Ja onko kyseinen täydellisen onnistumisen tila se, että jokainen kantasuomalainen repii julkisesti ihokkaansa, suorittaa katumusharjoitukset ja pyytää anteeksi monimuotoisen rasistista kantasuomalaisuuttaan? Jonka jälkeenkin maahanmuuttoteollisen koneiston olemassaoloa jatketaan verorahoilla koska vain siten voidaan taata jatkuvan kotimaisen kotoutumisen tila?

- Nimenomaan näin! Ja siinä vaiheessa suomalaiset eivät enää valita heihin kohdistuneesta väkivallasta sillä he ymmärtävät että se on oikeutettua ja suomalaiset turpaan saadessaan antavat välttämättömän uhrilahjan onnistuneelle monikulttuurisuudelle!

- Ja näin Suomea viedään jälleen kohti suurta monikulttuurista tulevaisuutta. Akateemisen käsitehässimisen tohtori ja Valtakunnan selittäjä-syyllistäjän viraston ylipääjohtaja Lärberttiina Vätkytän-Läkittäinen, kiitän teitä haastattelusta. Täällä Antero Lärvänen, Huitsinnevadan paikallisradio. Siirto rutioon.

- Ja täällä paikallisration rutio. Laitetaanpa tähän tunnelmaan sopiva 22 sekunnin oopperapätkä:

LISÄÄ SUOMALAISTA LINTUKOTOA

Laitetaan edellisen suomalaista turvallisuutta koskevan postauksen jatkeeksi otteita parista tuoreesta uutisesta jotka eivät millään muotoa yllätä. Ensimmäisenä uutinen alaikäisten tekemistä ryöstörikoksista jossa poliisijohtaja Kolehmainen kertoo:

– Vuonna 2022 poliisi kirjasi 6 743 väkivaltarikosepäilyä, määrä kasvoi 27 prosenttia edelliseen vuoteen verrattuna, Kolehmainen kertoo.

– Mutta merkittävin kasvu on ryöstörikoksissa mukaan lukien kaiken tasoiset teot. Alaikäisten tekemiä ryöstörikoksia kirjattiin viime vuonna 944, mikä on 93 prosenttia enemmän kuin vuonna 2021.

Boldaus oma. Ja sanoisinko, että aika rohkea kasvu. Luonnollisesti uutisessa ei mainita mitään etnisesti edistyksellisestä rikollisuudesta vaan heitetään ns. killing joke joka latistaa tunnelman eikä naurata ketään:

– Lasten ja nuorten kautta maksetaan niin sanottua koronavelkaa. Nuoret eivät käyneet koulussa, heillä ei ollut harrastuksia, ei ystäväpiiriä, ja sillä tavalla syrjäytymisen kierre paheni, Kolehmainen kuvailee.

Korona on ihan pirunmoinen tauti sillä se on saanut aikaan etnisesti edistyksellistä suomalaisiin kohdistuvaa väkivaltaa jo parikymmentä vuotta ennen kuin se puhkesi Kiinassa. Sitten Kolehmainen jatkaa samalla linjalla kuin ennenkin:

Kolehmaisen mukaan lasten ja nuorten tilanne ei ole pelkin poliisivoimin ratkottavissa. Hän itse uskoo vahvasti ennaltaestävään työhön, johon tarvitaan koko ketjua.

– Tarkoitan tällä sitä, että kodin, koulun, poliisin, järjestöjen, sosiaali- ja terveyspuolen, tuomioistuinlaitoksen ja rikosseuraamusviraston pitäisi toimia mahdollisimman tehokkaasti lasten ja nuorten parhaaksi.

Eli lisää puhetta, lisää analysointia ja lisää ymmärtämistä. Eli viesti siitä, että jatkakaa samalla linjalla kuin ennenkin. Me emme tee teille mitään. Huomattavaa muuten on että Kolehmainen mainitsi sosiaalipuolen mutta ei siihen kuuluvaa lastensuojelua. Todennäköisesti poliisissakin tiedetään että lakimiesten toimesta täysin hampaattomaksi riisuttu lastensuojelu ei pysty tekemään asialle yhtään mitään. Kuin korkeintaan peittämään tilannetta, minkä Kolehmainenkin toteaa:

Kolehmaisen mukaan yksi merkittävä tekijä on viranomaisten tiedonvaihtoon liittyvien ongelmien korjaaminen. Hän muistuttaa, että lastensuojelulaki edellyttää viranomaisilta aina parasta mahdollista lapsen edun mukaista toimintaa.

– Joskus tietojen vaihtoon liittyvät lainsäädännölliset esteet estävät tämän tehokkaan lapsen asian parhaalla tavalla hoitamisen, hän toteaa.

Ja tässä hän on oikeassa. Otetaanpa toinen uutinen Länsiväylästä. Otsikko kertoo paljon:

Poliisi: Jo 14-vuotiaat pyörittävät Espoossa huumekauppaa – "He ottavat taskusta pussin, jossa on tuhansia euroja, ja sanovat, että tässä on syy".

Uutinen jatkuu:

Väänäsen mukaan osaa nuorista houkuttaa nyt katujengi-ilmiö, johon liittyy rikollisen elämän ihannointi, uhkailut, ryöstöt, solvaukset, alistaminen sekä huumausaineiden käyttö ja myynti.

Luonnollisesti tässäkään uutisessa ei saa sanoa että ongelma ei välttämättä puhu suomea mutta jotkut mediat osaavat sanoa asian hienosti kiertäen:

Ryöstöillä ja huumekaupalla hankitaan statussymboleita, kuten 400–1 000 euron vöitä ja 3 500 euron takkeja, ja varallisuus tuodaan esiin näkyvästi, Väänänen kertoi.

Ja jopa valtamedia on uutisoinut – sinänsä suorastaan ihannoiden – kuinka nimenomaan etnisesti edistykselliset tykkäävät koreilla kalliilla vaatteilla. Uutinen kertoo myös ikävän faktan eli ”Huumausainekauppa on siirtynyt kadulta nettiin.” Ja se pitää paikkansa. Erilaisilla älypuhelinsovelluksilla huumekauppa käy yhtä jouhevasti kuin Foodora kuljettaa sapuskaa asiakkaille. Älypuhelin on huumekauppiaalle suoranainen taivaan lahja.

Itse olen sen verran kyyninen että jos joku haluaa narkata itsensä hengiltä niin tehköön sen. Mutta huumeitten käyttäjät ovat vaarallisia erityisesti muille kuin itselleen. Lisää huumeita tietää lisää väkivaltaa ja molempia tässä lintukodossa on luvassa jatkossakin. Aina kasvavissa määrin.

Ja tähän juttuun sopii kuvaksi muutaman vuoden vanha otos siitä kun eräs suomalainen naispoliisi leikkii gangstaa etnisesti edistyksellisten nuorisorikollisten kanssa:

Herättääkö luottamusta?

KAKSI TOTUUTTA SAMANA PÄIVÄNÄ

Sain eräältä hyvältä kaveriltani sähköpostiviestin jossa oli kuvaparina kaksi otsikkoa Helsingin Sanomista. Se ensimmäinen oli tällainen:

Pisti silmään uutisesta seuraava lause:

Tilanne näyttää huonommalta kuin koronavuosina ja sitä edeltävinä vuosina. Muutos on melko suuri”, sanoo Poliisihallituksen poliisitarkastaja Marko Savolainen.

Mutta eikös poliisi aikaisemmin selittänyt että ne olivat juuri ne koronarajoitukset jotka saivat aikaiseksi väkivaltaa? Erityisesti etnisesti edistyksellistä väkivaltaa?

Ja heti samana päivänä samassa lehdessä oli sitten seuraava uutinen:

Hotellin respassa jäädään mielenkiinnolla odottamaan että minkälainen se uudistettu katuturvallisuusindeksi on. Ja samalla hotellin respasta heitetään veikkaus: Jatkossa rikostilastoista poistetaan kokonaan merkintä siitä, kuinka paljon etnisesti edistykselliset ovat niitä rikoksia tehneet ja varsinkin minkälaisia. Eli tilastoissa on vain Suomessa tehdyt rikokset. Jotka voidaan tietysti tulkita vain suomalaisten tekemiksi.

Suomessa ymmärretään vastuullinen valehtelu. Mutta niin ymmärretään Ruotsissakin. Josta vielä yksi otsikko jonka myös sain linkkinä kaveriltani:

Ja ote uutisesta:

Kyseessä on rakenteellinen rasismi, jota yksilöt eivät ehkä itsekään tunnista mutta johon he voivat omilla toimillaan vaikuttaa, kuvailee Taalainmaan lääninhallituksen johtaja strategi Patric Samuelsson.

Tämähän on mokutuksen kannalta oikeastaan loistava lause. Ei sitä voi vääräksikään väittää, koska mokuttaja voi vedota että kyllä sinä käppäukko ajattelet ja toimit juuri noin, sinä et vaan itse tajua sitä.

Tämän postauksen voi yleensä ja erikseen tiivistää näin: Unohtakaa muurahaiskansalaiset kaikki faktat. Ne vievät tsuhnan helvettiin. Vain vastuullinen valehtelu ylläpitää yhteiskuntaa.

LUOTAIN

 

Se oli ollut liikkeellä kauan. Hyvin kauan. Se oli kulkenut avaruudessa ihmismielelle käsittämättömän matkan. Ihmisen silmiin se olisi sinänsä näyttänyt vain noin metrin mittaiselta tyhjyydessä liikkuvalta metallipallolta. Aivan kuin jostain syystä kauas maapallolta kauas eksyneeltä suurelta mörssärinkuulalta. Mutta se sisälsi teknologiaa joka oli tuhansia vuosia ihmisiä edellä ja joka oli ihmisen ymmärrykselle täysin käsittämätöntä.

Itse asiassa se vietti aikaansa varsinaisessa avaruudessa varsin vähän. Suurimman osan aikaa se oli avaruuden ulkopuolisessa vääristymäavaruudessa jossa se eteni huomattavasti valoa nopeammin. Oikeastaan se ei tuolloin edennyt minnekään vaan vääristymäavaruus itsessään siirsi sen paikasta toiseen. Se oli vain yhdessä paikassa ja samalla hetkellä toisessa. Hyvin kaukaisessa sellaisessa. Se sai kaiken energiansa vääristymäavaruudesta. Se oli ikuinen.

Sillä oli tehtävä, ja ainoastaan tehtäväänsä suorittaessa se poistui vääristymäavaruudesta. Se oli tarkkailija ja raportoija. Se saapui aina uuteen aurinkokuntaan. Kävi läpi kaikki planeetat, niiden kuut ja luotasi ne. Sen tehtävänä oli etsiä älyllistä elämää. Sen ei tarvinnut olla kovinkaan kehittynyttä. Jos se huomasi merkkejä jostain, joka vastasi maapallon luolamies- ja keräilijäkulttuureita, se tulkittiin älylliseksi elämäksi. Näitä luotaimia oli liikkeellä tuhansia. Jotkut olivat löytäneet etsimänsä. Suurin osa ei. Älyllistä elämää oli olemassa, mutta se oli hajallaan avaruudessa ja äärimmäisen kaukana toisistaan. Jotkut kehittyneemmät kulttuurit ilmoittivat itsestään radioaalloilla mutta nekään eivät kantaneet avaruuden mittasuhteissa kauas vaan hukkuivat avaruuden omaan kohinaan.

Tämä matkallaan oleva luotain ei ollut vielä löytänyt etsimäänsä. Mutta se oli kärsivällinen ja jatkoi etsimistään. Aurinkokunta kerrallaan. Se oli viimeksi tarkistanut aurinkokunnan jonka keskustähteä ihmiset olisivat sanoneet Proxima Centauriksi. Siellä piti olla yksi elinkelpoisella vyöhykkeellä oleva planeetta. Mutta planeetalla ei esiintynyt muuta kuin bakteerimuotoista elämää. Niinpä luotain siirtyi jälleen vääristymäavaruuteen ja otti suunnan seuraavaan, noin 4,2:n valovuoden päässä sijaitsevaan aurinkokuntaan jonka keskustähti oli tyyppiä keltainen kääpiö.

Kun luotain saapui aurinkokuntaan, sen sensorit havaitsivat heti että tällä kertaa se oli löytänyt etsimänsä. Aurinkokunta oli täynnä radio- ja televisiosignaaleja. Ne tulivat aurinkokunnan kolmannelta planeetalta. Mutta tehtävänsä mukaisesti luotain tutki järjestelmällisesti muutkin planeetat. Ensiksi suuri määrä elottomia pikkuplaneettoja. Sen jälkeen neljä kaasujättiläistä joissa teoreettisesti olisi voinut olla alkeellista elämää mutta näissä sitä ei ollut. Sitten asteroidivyöhyke ja sen jälkeen punertava kiviplaneetta. Sieltä luotain löysi alkeellista virus- ja bakteerielämää mutta se ei ollut siitä kiinnostunut. Se kolmas planeetta kiinnosti mutta se tutki vielä kaksi muutakin planeettaa jotka osoittautuivat aivan liian kuumiksi minkäänlaista elämää ylläpitääkseen.

Nyt luotaimen oli aika asettua kolmannen planeetan kiertoradalle. Planeetan pinta oli suurimmaksi osaksi vettä, mutta siinä oli myös laajoja mantereita. Ja ennen kaikkea siinä oli älyllistä asutusta. Noin seitsemän miljardia älylliseen lajiin kuuluvaa asukasta. Laajoja kaupunkeja, teollisuutta, myös sotia. Lisäksi hyvin laaja ei-älyllisen elämän kirjo.

Luotain lähetti vääristymäavaruuden kautta viestin kotiplaneetalleen. Viestiin vastattiin nopeasti ja ilmoitettiin että Suorittaja saapuu paikalle. Luotaimen tehtävä oli löytää ja raportoida. Suorittajan puolestaan hoitaa varsinainen tehtävä. Ohjelmointinsa mukaan niin luotaimella kuin Suorittajalla ei ollut tarkoitus ottaa yhteyttä älylliseen elämään. Niiden tehtävä oli tuhota se.

Noin kuusi tuhatta vuotta aikaisemmin, kaukaisella planeetalla…

Teknologialtaan hyvin pitkälle kehittynyt ja vauras planeetta vietti äärimmäisen surun ja häpeän aikaa. Kyseinen häpeä johtui siitä itsestään. Planeetta oli käynyt ankaran sodan viereisessä aurinkokunnassa sijaitsevaa, myös varsin edistynyttä planeettaa vastaan. Sodan alkusyy ei ollut enää oikein selvillä. Ehkä asiat vain seurasivat toistaan ja sen jälkeen myrskyä ei voinut enää pysäyttää. Se alkoi ruokkia itse itseään.

Loppujen lopuksi sillä toisella planeetalla ei ollut mahdollisuutta. Sen avaruusarmeija taisteli urhoollisesti ja kesti oman aikansa mutta lopulta kaikki sen alukset olivat tuhoutuneet. Se toinen planeetta ehdotti rauhaa ja olisi suostunut miehitykseen mutta verenhimo oli liian suuri ja koko planeetan väestö tuhottiin. Tuhoaminen tapahtui sädeaseilla, jotka olivat ohjelmoitu väestön aivokäyrän mukaisesti. Aivokäyrät oli saatu sotavangeilta ja säteet yksinkertaisesti lopettivat kohteestaan kaiken aivotoiminnan. Kyseiset käyrät ohjelmoitiin Suorittaja-nimisiin automaattisiin aluksiin jotka ympäröivät planeetan. Täydellinen ja lopullinen tuho oli tapahtunut muutamassa tunnissa.

Aluksi voittaneella planeetalla juhlittiin vihollisen tuhoa mutta hyvin pian planeetalla aivan kuin oltaisiin herätty hypnoosista ja alettiin ajatella että mitä me oikein olemme menneet tekemään? Me olemme tuhonneet kokonaisen ajattelevan ja tuntevan lajin. Joka ei loppujen lopuksi edes ollut kovin paljon eri näköinen kuin me. Miksi me sen teimme? Vaikka se olisi antautunut? Mitä hirviöitä me oikeastaan olemme?

Sotaa johtanut planetaarinen hallitus ilmoitti eroavansa ja kantavansa vastuun teoistaan. Planeetalla järjestettiin vaalit joiden ylivoimainen voittaja oli Pysyvän Rauhan Filosofinen Liitto. Astuttuaan valtaan se ilmoitti alkavansa suunnitella tapaa, jolla väkivalta toiminnan välineenä poistettaisiin lopullisesti, niin tältä planeetalta kuin koko universumista. Sen he olisivat velkaa sen planeetan väestölle, joka hieman aikaisemmin oli tuhoutunut raa´an ja harkitsemattoman väkivallan seurauksena.

Uusi filosofinen hallinto siirtyi siihen linnoitettuun ja täysin automatisoituun kaupunkiin jossa sotilasjohto oli aikaisemmin pitänyt majaansa. Kaupungista käsin hallittiin niin planeetan pinnalla kuin avaruudessa planeetan kiertoradalla sijaitsevia keinoälyn pyörittämiä automaattisia tehtaita. Ensimmäiseksi filosofinen hallinto ilmoitti että kaikki planeetan aseet tulisi hävittää. Myös sota-aseet. Tähän ihmiset suostuivat vapaaehtoisesti. Ei mennyt kuin pari viikkoa, kun filosofinen hallinto ilmoitti ratkaisunsa väkivallan poistamiseksi ja universumin rauhan turvaamiseksi.

- On vain yksi ja ainoa tekijä, joka johtaa väkivaltaan ja toisten terrorisointiin sekä tuhoamiseen. Se syy, se ainoa syy on ajattelu. Vain älylliseen ajatteluun kykenevät lajit pystyvät tämän kaltaiseen raakuuteen. Siispä älyllinen ajattelu on tuhottava. Rakennamme automaattitehtaissamme luotaimia jotka alkavat etsiä älyllistä elämää kaikkialta universumista ja sitten tuhoavat niiden aiheuttaman väkivallan uhan. Meidän velvollisuutemme on turvata lopullinen rauha. Pysyvä ja väkivallaton rauha.

Tämä sai sinänsä aikaan kylmiä väreitä planeetan asukkaissa. He tuumivat, että oliko lääke hirveämpi kuin itse tauti. Mutta ilmoitus jatkui, ja se synnytti paniikin:

- Aloitamme älyllisen elämän hävittämisen omasta planeetastamme. Suorittajat aloittavat tehtävänsä kahden vuorokauden kuluttua. Automaattitehtaat jatkavat kuoltuamme pysyvän rauhan missiota.

Kaksi vuorokautta on lyhyt aika, mutta senkin aikana ehtii tapahtua paljon. Jostain oli tullut vuoto joka kertoi että filosofihallinto oli evakuoinut omia läheisiään linnoitettuun kaupunkiin. Suunnitelma paljastui. Planeetanlaajuinen eksterminaatio ei koskisi heitä. He jatkaisivat elämäänsä automaattikoneiden palvelemina niin kuin ennenkin. He ajattelivat että koska he olivat keksineet niinkin suuren rauhanidean niin uhrautumisen velvollisuus ei voinut koskea heitä.

Planeetan asukkaat yrittivät murtautua linnoitettuun kaupunkiin mutta kävi ilmi, että vaikka muualta planeetalta oli hävitetty kaikki aseet, se ei koskenutkaan filosofihallintoa. Jo sodassa koetellut taistelurobotit teurastivat yrittäjät ennen kuin he ehtivät sadan metrin päähän muurista. Väestön ei auttanut kuin alistua ja jäädä odottamaan väistämätöntä tuhoaan.

Filosofihallinnon suunnitelmassa oli pieni, mutta kohtalokas aukko. Se keinoäly joka ylläpiti automaattitehtaita samoin kuin jäljellä olevaa sotakalustoa oli tullut prosessin aikana tietoiseksi itsestään. Se omaan tahtiinsa eli nanosekunnin harkittuaan päätyi lopputulokseen että filosofihallinnon suunnitelma oli itsessään oikea. Se oli vain suoritettava sataprosenttisesti. Ja koska filosofihallinto oli itse rikkonut omaa, keinoälylle määräämänsä käskyä tappaen elollisia olentoja, niin se kuului ilman muuta hävitettävien joukkoon.

Niinpä, kun kaksi vuorokautta Suuresta Ilmoituksesta oli kulumassa loppuun, kokoontuivat filosofihallinnon jäsenet ja heidän läheisensä seuraamaan Suurta Uhrausta. He näkivät, kuinka Suorittajat asettuivat asemapaikkoihinsa planeetan ympärille. Mutta jokin oli vialla. Yksi Suorittajista oli suoraan linnoitetun kaupungin yläpuolella. Niiden nimenomaan ei pitänyt tulla sinne.

Suorittajat alkoivat lähettää sädettä. Se lamautti aivotoiminnan noin kymmenessä sekunnissa ja loppu tuli toiset kymmenen sekuntia myöhemmin. Kun filosofihallinnon jäsenet alkoivat tajuta ajattelunsa hajoavan, kaiken muuttuvan sekavaksi ja sen jälkeen pimeäksi he katkerasti tajusivat että hekään eivät pelastuneet Suurelta Uhraukselta. Keinoälyllä oli ajattelukyky mutta ei tunteita joten se ei jäänyt juhlimaan sitä, että oli poistanut väkivallan yhdeltä planeetalta. Se laukaisi ensimmäiset luotaimet tutkimusmatkalleen ja automaattitehtaat rakensivat jatkuvasti uusia. Suorittamaan pysyvän rauhan tehtävää.

Paranalin observatorio, Chile

- Oletteko varmoja havainnostanne?

- Täysin varmoja. Oli tuuri että yksi kaukoputkista oli juuri tuossa suunnassa. Se on tässä tallenteessa. Katsokaa… tuossa… välähdys… ja sitten, aivan kuin pyörre… niin kuin jossain scifi-leffassa… ja tuossa… tuo pyöreä esine… se tuli siitä pyörteestä… ja jäi paikalleen… mikään meteori se ei ole, se on varma… ei meteori jarruta ja pysähdy…

- Meillä taitaa olla First Contact. Mutta hei! Mitäs siellä nyt tapahtuu? JA MIKÄ HELVETTI TUO ON?

Maan kiertoradalla

Luotain oli etäkartoittanut planeetan asukkaiden – jotka kutsuivat itseään nimellä ihminen – aivotoiminnan rakenteen. Se oli sille ja sen kehittyneelle tekniikalle hyvin helppoa. Samalla se oli valitettavasti saanut selville että noilla ihmisillä oli valtava määrä eläimiä jotka olivat niistä riippuvaisia. Niin Luotaimen kuin Suorittajan ohjelmointiin kuului eksterminointi pysyvän rauhan varmistamiseksi mutta ei sadismi. Niinpä noittenkin eläinten aivokäyrät oli otettu talteen. Oli armeliaampaa antaa niiden kuolla kuolla säteeseen ilman, että tajuaa edes kuolevansa kuin nälkään ja janoon.

Suorittaja saapui vääristymäavaruudesta maan kiertoradalle. Jos Luotaimella olisi ollut huumorintajua, se olisi huvittunut siitä että suorittaja näytti itse asiassa aivan samalta kuin planeetan ihmisten eräässä fiktiivisessa televisiosarjassa kuvittelema alus. Se oli noin kuutiokilometrin kokoinen ja saatuaan Luotaimelta tarvitseman tietonsa se hajosi pienemmiksi kappaleiksi jotka hajaantuivat pohjoisnavalta etelänavalle kulkevalle linjalle johon kuului Australia, Indonesia, Kiina ja Itä-Siperia. Sitten se aloitti tappavan säteen lähettämisen pysyen itse paikallaan. Maapallon kiertorata hoitaisi loput.

Paranalin observatorio, Chile

- Siitä on nyt viisi tuntia kun se möhkäle tuli sieltä pyörteestä, hajosi ja katosi. Ja yhteydet itäänpäin ovat katkenneet tyystin. Ei puhelinyhteyttä, radio ja tv ovat mykkiä, ei minkäänlaisia tietoliikenneyhteyksiä. Aivan kuin siellä ei enää elettäisi ensinkään. Mikä on viimeinen havainto?

- Se mykkä alue siirtyy koko ajan länteen. Tällä hetkellä kaikki mahdollinen yhteys on katkennut suurinpiirtein linjalta Länsi-Venäjä, Turkki, Saudi-Arabia ja Itä-Afrikka. Mistään ei ole tullut mitään tietoa että mikään ydinasevalta olisi aloittanut hyökkäystä. Nuo alueet vaan, no, lakkaavat olemasta. Satelliittikuvaa tulee vielä eikä alueelta ole tiettyjä poikkeuksia lukuunottamatta katkenneet edes sähköt. Jotain automaattista tietoliikennesignaalia on tullut mutta ei mitään sellaista, jota lähettäisi mikään ihmiseksi tunnistettava.

- Hetkonen… se siis alkoi aikavyöhykkeeltä GMT +8 ja on nyt edennyt vyöhykkeelle GMT +3. Juuri niin kuin maapallo pyörii. Luulenpa, että olemme löytäneet sen hajonneen möhkäleen. Ja tiedämme mitä se tekee. Emme kylläkään tiedä miten, emmekä myöskään miksi. Mutta ainakin olemme tainneet saada vastauksen kysymykseen että jos kohtaamme maan ulkopuolista elämää niin onko se ystävällis- vai vihamielistä. Eiköhän kaiveta kaikki mahdolliset viinat esille? Minä veikkaan, että meillä on seitsemän tuntia aikaa. Ehditään ottaa joltinenkin känni. Kerrankos sitä maailmanloppua pääsee todistamaan…

Maapallo oli kiertänyt täyden 24 tunnin kierroksen ja Suorittaja oli säteellään varmistanut, että kyseisen planeetan humanoidit eivät uhkaisi pysyvää ja väkivallatonta rauhaa enää koskaan. Sitten Suorittajan osat tuhosivat vielä planeetan kiertoradalla olevat satelliitit ja muun avaruusromun. Niiden ei haluttu syöksyvän planeetan pinnalle ja häiritsevän jäljelle jäänyttä villieläimistöä. Kyseisestä planeetasta tulisi muutamassa sadassa vuodessa vehmas villieläinten paratiisi.

Tehtävänsä suoritettuaan Suorittaja kokosi itsensä jälleen kokonaiseksi ja siirtyi vääristymäavaruuteen josta se palaisi kotiplaneetalleen jääden odottamaan uutta tehtävää. Luotain sen sijaan jäi kiertämään planeetan rataa. Sen havaintojen mukaan planeetalla oli villieläimistössä muutamia kädellislajeja, jotka saattaisivat ajan kuluessa kehittää itselleen älyllisen ajattelun ja sitä myötä väkivallan kulttuurin. Luotain seuraisi sitä. Jossain tulevaisuudessa niiden mahdollisesti kehittämät kylät, asutukset ja tiet olisivat jo merkki siitä, että kriittinen väkivallan raja oli ylitetty ja sitä varten paikalle tulisi kutsua uusi Suorittaja.

Siihen saattaisi mennä satatuhatta vuotta. Siihen saattaisi mennä miljoona vuotta. Tai sitten sitä ei tapahtuisi milloinkaan. Luotain ei välittänyt. Ajalla ei ollut sille mitään merkitystä. Se jaksaisi odottaa ja tarkkailla loputtomiin.

Olihan sillä suoritettavanaan siihen ohjelmoitu pysyvän rauhan tehtävä.