tiistai 15. toukokuuta 2018

KAUPUNKILUONTOON PALAUTETUT


Evon retkeily- ja riistakeskus, Lammi, vuonna 27 jjp (jälkeen järjen palautumisen)


Evon retkeily- ja riistakeskus sekä sen ympärillä olevat alueet olivat eteläisen Suomen yksi suosituimmista metsästys- ja retkeilyalueista. Sen yhteydessä toimivan riistan hoito- ja tutkimuskeskuksen pihalla oli kaksi miestä lastaamassa suurikokoista maastoautoa. Tarkemmin katsottuna maastoauton takatilassa oli kaksi suurikokoista häkkiä jotka oltiin peitetty pressuilla. Häkeistä kuului ääntä josta ei oikein osannut sanoa oliko kyseessä eläin, ihminen, jotain niitten väliltä tai sitten jotain ihan muuta. Maastoauton vieressä oli poliisiauto jonka konstaapelit juttelivat lastaavien miesten kanssa. Toinen konstaapeleistä totesi hyväntuulisella äänellä:

- Vaan olipa hyvä että ehdittiin tuomaan tuo yksilö tänne  just kun olitte lähdössä viemään tuota toista. Saadaan samaan kuormaan. Me saatiin tuosta hälytys eilen illalla, otettiin kiinni ja pidettiin putkassa yö. Jos tää ei olis ehtinyt tähän kyytiin niin se olis ollut meidän vaivoina vielä ainakin vuorokauden. Ja onhan nää aina vähän arvaamattomiakin.

Maastoautoa lastaava riistavalvoja Värneri Venttonen  vastasi samalla kun oli viimeistelemässä häkkien kiinnityksiä:

- No joo… arvaamattomiahan nää tietysti ovat… mutta eivät sinänsä vaarallisia… näin yksinään… tulee muistaa että nää on laumaeläimiä eikä ne yksinään minkään kellekään pysty… eivät edes uskalla yrittää… karkuun ne lähtevät… laumassa ne on sitten vähän hankalampia mutta eihän niitä laumoja ole enää kuin luonnonsuojelualueella… tarkoin vartioituna… mutta hyvä että otitte kiinni… lapset pelkää noita kumminkin… ja kun nää on vieraassa ympäristössä vielä täysin avuttomia… nälkään kuolevat, ressukat…

Toinen konstaapeleista kysyi:

- Teillä taitaa olla aika pitkä kokemus noista? Noin niinkun rutiinia? Kun jotenkin varmasti ja pelottomasti te noita käsittelette. Mulla oli koko aika toinen käsi holsterissa kiinni kun tuota tänne köijättiin.

Toinen riistavalvojista, Nacke Pitkänen, piti tauon lastaamisessa ja mietti hetken:

- Jaa-a… mitäs siitä tulee… niin juu, kyllä me Värnerin kanssa vissiin jo yhdeksättä vuotta näissä hommissa ollaan. Pääosin me kyllä ollaan ihan paikallisen eläinkannan kanssa tekemisissä normaalissa riistanhoitohommissa mutta kun tänne tuodaan palautettavaksi kaikki kaupunkisuojelualueelta karanneet, tai siis lähinnä eksyneet niin tuleehan noita vuoden aikana kuskattua takaisin omille pesimisalueilleen tommoset ehkä pari tusinaa per vuosi. Siinä on tullut opittua että vaikka aika häijyltä nää alkuun näyttää niin reppanoitahan ne on kun ne on eksyneet pois omasta laumastaan ja ekologisesta lokerostaan. Täällä ihmisten ilmoilla ne sitten yrittää varastaa ruokansa kun eivät osaa sitä itse muuten hankkia. Hiipivät kehnot ihmisten keittiöihin ja sotkevat paikat. Ja pääsevät hengestään jos on äkkipikaisempi isäntä kotosalla.

- Mitenkäs jos ne rupeaa kuljetuksen aikana riehumaan?

- Onhan meillä tainnuttimet. Kyllä ne niillä tokenee. Ja pitihän meidän molemmille antaa jo kertaalleen tärskyt. Nää on kyllä kahta eri lajia mutta molemmilla on se sama luontainen taipumus esittää aggressiivisia eleitä ja ääniä. Semmonen puolustusmekanismi. Nää kaksi on kyllä ihan säyseitä yksilöitä jo. Oppivat kerrasta. Eikä niillä tuolla häkissä mitään hätää ole. Niillä on siellä pehmusteet alla, kupissa vettä ja toisessa kupissa soijarouhetta.

Riistavalvojat ja poliisit puristivat toistensa käsiä, toivottivat voimia eloon niin työhön kuin elämään yleensä ja läksivät sitten tahoilleen. Värneri ja Nacke käynnistivät maasturinsa ja alkoivat ajaa etelään, kohti sadanneljänkymmenen kilometrin päässä sijaitsevaa Helsingin Kaupunkiluonnonpuistoa johon kuuluivat Kallio, Alppila, Sörnäinen, Vallila, Hermanni ja Kumpula. Alue oltiin perustettu vuonna 8 jjp kun oli käynyt ilmi että tietty nopeutunut kaupunkievoluutio oli saanut aikaan urbaanin villieläinkannan joka ei pärjännyt omineen, jota ei voinut laskea ihmisten ilmoille ja jota ei oikein raaskinut lopettaakaan. Kyseisellä suojelualueella nämä eläinkannat saattoivat elää rauhassa omassa ekologisessa lokerossaan ja välttyä nälkäkuolemalta kun suojelualueen henkilökunta piti huolen niitten ruokkimisesta ja muustakin hyvinvoinnista.




Värneri ja Nacke olivat kyseisen luonnonpuiston henkilökunnan kanssa jutellessaan kuulleet että osa noista lajeista saatiin jopa puolittain kesyyntymään. Kaikkiaan luonnonpuiston alueella esiintyi melko moninainen kaupunkieläinpopulaatio. Siellä asusti liimatilhiä, punavihervästäräkkejä, sukkahousukoppeloita, koloradonqueeriäisiä, punapäähysteerejä, anarkottaraisia, huivihuppuhippiäisiä ja akateerejä sekä lisäksi näitten kesken esiintyi jonkin verran risteytymistä. Työtoverusten matka taittui nopeasti ilman sen kummempia ongelmia ja he saapuivat kaupunkiluonnonpuiston portille. Portilla oli vastassa tuttu mies, kaupunkieläimistön tutkija Anttoni Väyste joka toimi tutkijantyönsä ohessa eläinkannan valvojana. Värneri ja Nacke nousivat autosta ja panivat Anttonin kanssa palamaan Voimasavuke Bostonit. Anttoni kysyi:

- Jahah, montakos karkulaista teillä tällä kertaa on mukana?

- Kaksihan meillä. Toinen on ihan selkeästi koiraspuolinen anarkottarainen ja tuo naaras on vissiinkin akateeri.

- Mistäs kaukaa ne otettiin kiinni?

- Toi akateeri jäi kiinni yhdestä keittiöstä Turengissa. Talon emäntä oli ollut idättämässä mungpapuja ja se oli haistanut ne ja yrittänyt pölliä. Poliisia odotellessa emäntä oli vedellyt sitä hellakoukulla selkään. Onneks poliisit ehti väliin. Muuten se olis ollut kyllä alatoopia koko elukka. Tuo anarkottarainen puolestaan otettiin kiinni Hauholla kun se oli saanut jonkun sorttisen hysteerisen kohtauksen nähdessään kansallismielisen liiton vaalimainoksen. Niillä on joku ihme vaikutus noihin anarkottaraisiin. Liekö väriyhdistelmä tai joku, en minä oikein tiedä. Pirustako noista kaupunkiluontokappaleista ottaa selvän. Hyökkäähän ne härätkin kuulemma kohti punaista. Joka tapauksessa toi oli yrittänyt puskea sen mainoksen kumoon vaikka eihän sillä ressukalla ole edes sarvia.

- No huh huh. Olivatpa ehtineet varsin kauas. Yleensä nuo laumastaan eksyneet yksilöt jäävät nakottamaan avuttomana jo Pohjois-Vantaalle. Onko ne ruokittu, rokotettu ja madotettu?

- Se me tehtiin jo Evolla. Mites muuten, kuulin että tää kaupunkieläinten kokonaiskanta on kovasti laskemaan päin?

Väyste tumppasi Bostoninsa ja totesi huokaisten:

- No joo, onhan se. Kun nää ei oikein tuppaa lisääntymään. Kaupunkieläinsuojelulain mukaan meidän on annettava kaikille naarasyksilöille mahdollisuus ehkäisyyn ja ne käyttävät sitä. Ehkä niin on hyvä, kun niitten kyky hoitaa jälkeläisiään on vähän sieltä tännepäin. Tommoset viisikymmentä vuotta eteenpäin ja nää kaikki ovat kuolleet sukupuuttoon. Sääli sinänsä. Yksi osa pois kaupunkiluonnon monimuotoisuudesta. Mutta haittaeläimiähän nää sinänsä on. Ja pirun kalliiksihan tää suojelualueen ylläpito tulee. Niille kun on annettava ruoka ja majoitus. Kaikkine mukavuuksineen. Mihin kuuluu myös psykoaktiiviset stimulantit. Jos niitä mukavuuksia rajoittaa – ja sitähän yritettiin kerran – niin ne saa niin hysteerisen kohtauksen että aortta repeää helposti. Jaa hei, väistetääs pojat vähän…

Kaupunkiluonnonpuiston portille tuli linja-auto. Tilausajo. Näytti tulevan Jyväskylästä. Jonkun peruskoulun ysiluokkalaiset vietiin kiertoajelulle. Autoon nousi muutama luonnonpuiston työntekijä mukanaan tainnutusaseet. Koululaiset olivat selvästi jännittyneitä. Eihän tuollaisia kaupunkieläimiä enää ollut Suomessa missään muualla kuin tässä reservaatissa. Anttoni totesi tähän:

- Sinnepä menivät. On varmasti vaikuttava kokemus noille nuorukaisille. Ja älkää pojat käsittäkö väärin minun puheitani. Minua kiehtoo nuo otukset lähinnä tieteellisessä mielessä. Noille koulukkaille taas kerrotaan – niin kuin pitääkin –  ja näytetään ihan kirjaimellisesti se, minkälaisia mutaatioita kriittisen massan ylittäneen moraalisäteilyn pitkittynyt yliannos saa aikaiseksi niin erillisissä yksilöissä kuin laajassa mitassa koko yhteiskunnassa. Varoittavia esimerkkejä, varoittaviapa hyvinkin, sano. No, eiköhän ruveta hommiin ja palauteta nuo yksilöt niille luontaiseen elinympäristöön…

Anttoni hyppäsi Värnerin ja Nacken maasturiin ja miehet ajoivat Kumpulassa sijaitsevalta portilta Kallioon jossa pysähtyivät ja hyppäsivät ulos. Värneri nykäisi suojapressun pois ensimmäisen häkin ympäriltä.




Anttoni katseli häkissä kyyhöttävää kaupunkieläintä ja totesi:

- Joo, täähän on selvä anarkottarainen. Jos katsotte tuohon suuntaan niin näette että siellä on muitakin anarkottaraisia. Tää on hyvä paikka laskea se vapaaksi. Seurataan vaan että se hyväksytään lauman jäseneksi ettei se lähde uudelleen vaeltelemaan.

Anttoni otti kaiken varalta tainnuttimen valmiiksi ja Nacke sekä Värneri tekivät työtä käskettyä. Tainnuttimelle ei ollut tarvetta sillä häkin oven auettua anarkottarainen ampaisi saman tien juoksuun ja suunnisti kohti parinsadan metrin päässä pyörivää laumaa. Anttoni katseli kiikareillaan:

- Joo… se löysi lauman… katotaas hylkiikö ne sitä… ei, näyttävät hyväksyvän… joo, nyt sillä palaa jo tötsä huulessa. Selvä tapaus. Katsotaas sitä seuraavaa.

Värneri nykäisi pressun pois toisen häkin päältä.




Anttoni tarkasteli yksilöä hetken ja tuumaili sitten:

- Kyllä tää ihan terve akateeriyksilö on mutta on siinä kyllä pientä risteytymää punapäähysteerinkin kanssa. No, tuossa kahdensadan metrin päässä on noitten pesiytymäpaikka eli Café Mooncup. Lasketaanpas se vapaalle jalalle ja katsotaan miten se kotiutuu…

Värneri ja Nacke avasivat häkin oven. Akateerinaaras tuli häkistä ulos mutta näytti ensiksi siltä ettei osannut mennä oikein minnekään. Se vain katseli avuttomana ympärilleen. Miehet huiskuttivat:

- No, hus hus… menes nyt… tuohon suuntaan… menes ny vaan… siellä on lajitovereita…

Lopulta pelokkaan akateeren askellus alkoi muuttua hieman varmemmaksi ja se kulki oikeaan suuntaan. Sitten se päästi lajille tunnusomaisen kaksiosaisen äänen:

- Did you just assume my gender! Kuolema patriarkaatille!

Tämän jälkeen akateeri pääsi täyteen vauhtiin ja suunnisti suoraan Café Mooncupiin. Anttoni otti suuntamikrofonin, laittoi kuulokkeet korvilleen ja alkoi tähystää kiikareillaan:

- Joo, lauma näyttää hyväksyvän sen… siinä se jo hörsii soijalattea… sieltä kuuluu pojat perkeleellinen kotkotus… eiköhän tää ollu tässä… pääsivät molemmat lauman suojaan… ja hyvä niin… ei järjettömien luontokappaleiden pidä antaa kärsiä…

Evon retkeily- ja riistakeskuksen maastoauto ajoi Kalliosta takaisin Kumpulaan jossa Anttoni hyppäsi kyydistä. Värneri totesi:

- Voimia vaan eloon ja työhön. Muuten, mitenkäs se on edennyt se suunnitelma että laitettaisiin aita koko tään kaupunkiluonnonpuiston ympärille? Sille olis kyllä tarvetta. Ettei nää jatkuvasti karkailisi.

- No, se on työn alla. Onhan se pirun kallis projekti mutta toisaalta näitä karkulaisia on kyllä vähän turhan paljon. Olishan se parempi noille kaupunkieläimillekin. Meinaan, jos ne harhailee liian kauas urbaanialueelta niin ne joutuvat kyllä herkkään ammutuksi. Onhan ne kumminkin aika pelottavan näköisiä ilmestyksiä tottumattomalle. Valitettavaa niitten itsensä kannalta. Kun se pelottavuus on vähän niin kuin riikinkukon pyrstö mutta ihmiset ei välttämättä tajua sitä. Se on sitten eri asia jos ne rupeaa karkailemaan laumoissa mutta mitään sellaista ei ole vielä tapahtunut.

Värneri ja Nacke hyvästelivät Anttonin ja suuntasivat keulan jälleen kohti Evoa. Hieman heitä harmitti nämä jatkuvat Helsingin reissut kun Evolla olisi tolkullistakin riistanhoitotyötä tehtävänä. Mutta he muistivat sen mitä Anttoni sanoi: ”ei järjettömien luontokappaleiden pidä antaa kärsiä”. Jonkun tämäkin työ piti tehdä. Ja jos eivät he, niin kuka sitten?

He tiesivät tekevänsä tärkeää työtä.

29 kommenttia:

Jaska Brown kirjoitti...

Siellä asusti liimatilhiä, punavihervästäräkkejä, sukkahousukoppeloita, koloradonqueeriäisiä, punapäähysteerejä, anarkottaraisia, huivihuppuhippiäisiä ja akateerejä.
Listasta puuttui maan pelottavin petolintu jakkupukukotka. Sillä on vielä se hyvä puoli noihin muihin nähden että osa lajin nuoremmista yksilöistä on varsin näyttäviä. Keski-iästä alkaen laji yrittää korvata sulkasatoaan yhä runsaammalla naamiovärityksellä.

Terho Hämeenkorpi kirjoitti...


Niin, eihän niitä kaikkia voi oikopäätä suolata, kun niitten lihakin, tai paremminkin nyhtöperkelemössö, on niin kelvotonta ihmis- ja kotieläinravinnoksikin. Kissakin vain nyrpistäisi nenäänsä, jos sellaista sille tarjoisi. Kyllä kunnon hiiri tai rotta paljon paremmalta maistuisi silakasta puhumattakaan.

On se degeneraatio vain ihmeellistä. Muistan muinaisuudestani, että joka kylässä oli niitä "puuttuvaisia", ei toki montaa, yks´ tai kaks´. Meidän kylässä sellaiset kuin Raukka-Matti ja Saari-Tönö. Niiden kanssa pärjäsi, eikä ne paljon vaatineet, kun tiesivät jotenkin kuuluvansa kylään ja saavansa tietyn osan arvostuksenkin tavallaan. Talkoilla (väkivelkasilla, kuten meilläpäin sanottiin) pidettiin ne elossa. Vähän jokainen savu otti osaa huolenpitoon; eihän niitä nyt sopinut jättää kitumaankaan. Aikanaan luonto hoiti pois joka tapauksessa. Sellaista oli pienen maalaiskylän sos. huolto 50-luvulla.

Toisaalta noita Ykän esittelemiä täyskakoja ei kyllä normaalissa kylässä kauan kateltais. Ei niistä muuta olis kuin kuluja ja vahinkoa. Kaivuri olis sellainen loppusijoitusmenetelmä. Paskat pois ihmisten ilmoilta!

Lemminkäinen kirjoitti...

Entäs nämä kansan hankkimat kotieläimet mitkä ovat tänään villiintyneet ja alkaneet puremaan elättäjänsä kättä. Isäntä ei saa enää opettaa ja ohjeistaa kotieläimiään hyville tavoille ja jos isäntä sattuu vaikka ärähtämään hyvää tarkoittavassa kasvatusmielessä, niin isäntä kiikutetaan kuulusteluihin ja parhaimmassa tapauksessa rapsahtaa sakkotuomio. Tyytymättöminä tilanteeseen ne haluavat uuden isännän taloon ja juonikkuudessaan ovat jo melkein onnistuneet isännän vaihdossa. Kekseliäinä ne ovat myös alkaneet lisääntymään jakautumalla, koska jakautumislisääntyminen takaa paremmat ja kalliimmat hillopurkit. Millä aktiivimallilla nämä villiintyneet kotieläimet voitaisiin aktivoida siisteiksi ja isäntää totteleviksi kotieläimiksi!

Vittuuntunut NettoVeronmaksaja kirjoitti...

Pahimmassa tapauksessa Jakkupukukotka käynee läpi muutoksen Jakkupukukorppikotkaksi? ;)

Anonyymi kirjoitti...

Buahahahahaha!!! Todettakoon, että tämän lukeminen lähijunassa oli vähän tuskaisaa, kun ei voinut ääneen repeillä - pari vaimeaa tirskahdusta taisi tullla päästettyä...!
Sen verran nillitän, että olisin itse nimennyt nuo "villiolennoiksi" villieläimen sijaan, mutta that's just me...

Kiitos hillittömästä tekstistä,
Riku Raunioilla

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Jaska Brownille, Terho Hämeenkorvelle, Lemminkäiselle, Vittuuntuneelle NettoVeronmaksajalle ja Rikulle Raunioilla. Kirjoitus oli ylistys monimuotoiselle kaupunkiluonnolle. Jaskan mainitsema jakkupukukotka pääsi valitettavasti karkaamaan suojelualueelta ja se on levinnyt ikävästi koko maahan.

Anonyymi kirjoitti...

Ai hitto minä sanon..laittavat vielä sinut leikkimään polunvarsien ja pyöreiden kivien kanssa kun noin kirjoitat.
Juu, jahka saavat sen helkkarin tiedustelulain valmiiksi, niin taatusti kaivavat Ykän esiin ja terva ynnä höyhenet odottavat.
Ei niillä ole huumorintajua näissä asioissa, vai vielä punavihervästäräkkejä...

Bwana kirjoitti...

Katoha. Siinä oli oikein kotokulmien nurkille asti päässyt toistaitoisia karkuun. Vaikka eipä sillä, kyllä sitä toisaalta Turenkissakin aika peikkoja on tullut nähtyä. Hauholla noita ei kait sitten Viittakiven opiston ole juuri näkynytkään... Paitti on siellä tietty sijoitusta. Hyvä tarina, jälleen.

Ookko muuten ikinä miettinyt mitä Tanhuavvaari näistä ajoista kommentoisi?

Anonyymi kirjoitti...

Jakkupukukotka on ehkä vähän korskea, jakkupukukalkkuna voisi sopia paremmin. Jos on koskaan nähnyt, miltä äkäinen kalkkuna (tosin kyllä miespuolinen, mutta näinä aikoinahan sukupuolella ei ole väliä) näyttää, niin eipä juuri ole rumempaa otusta olemassa ja suuttuessaan pää tummanpunaisena säntäillessään toisaalta aika huvittava ilmestys. Punatukkainen pastori Toiviainen ei ole ruma nainen, mutta muuten voisi sopia kuvaukseen. Onkohan hänet raijattu jonnekin rauhoittumaan, kun ei ole julkisuudessa näkynyt?

Rouva Ano

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Anolle, Bwanalle ja Rouva Anolle & kiitos kommenteistanne.

Ano: Niin joo, voi olla että jotkut ajattelevat kaltaisistani (tavallisista ihmisistä) että vielä tulee aika kun veri punnitaan, suolet irki revitään ja perse tervataan. Tuskin niistä haahuilijoista on tosin sen tekijöiksi. Asettele tässä kivvii sitten…

Bwana: Luulen että Tanhuavvaari on aikaa sitten siirtynyt ajasta ikuisuuteen. Tosin uskon että olisi hän tätä touhua ihmetellyt.

Rouva Ano: Ehkä jakkupukukalkkuna olisi nimenä sopivampi. Mitä Toiviaiseen tulee niin oliskos tuomiokapituli antanut määräyksen olla hetken aikaa hiljaa. Tietysti lataamokeikkakin on mahdollinen.

joppos 123 kirjoitti...

Melkoisen varman tiedon mukaan Toiviainen olisi todellakin saanut ja vastaanottanut apua ja on rauhoittumassa ihan siihen tarkoitukseen tarkoitetussa paikassa. Näkihän jo maallikkokin, että hän oli aidosti avun tarpeessa, viimeinen niitti taisi olla se ilman lippuja yritys päästä Afganistanin lennolle.
Ykän lintu-ja eläintuntemus on oivallinen. Lisäisin kuitenkin listaan vielä sinänsä harmittoman "kaksilajisen". Kysymyksessä on yleensä ravintoloissa havaittava punahuulisorsa. Kun se lehauttaa napapiirin yli tunturihotellin anniskelutilaan se muuttuu siiderikoppeloksi.
Ei vaarallinen muutoin kun varomattomille kaksilahkeisille. Havaitaan suurissa määrin lapissa erityisesti ruska-aikaan.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, joppos 123. Toiviaisen lepäilyjaksosta on minulla sama käsitys. Muitstutetaan että mediamme piti häntä erinomaisena esimerkkinä muille kansalaisille. Punahuulisorsan ja siiderikoppelon hybridi elää muuten etelämpänäkin. On kovasti väliaikaispariutumishaluinen.

Kissamies kirjoitti...

Loistava juttu Pahkasian parhaita perinteitä noudattaen.

Anonyymi kirjoitti...

Tuon jakkupukukaalkkunan miekin olen kuullut. Ja lähöissä kuulemma majailee siidrivalaita. Tuskin ovat sukua ryhävalaille tai tälle mikä se tuolla pohjanmaan rannikolla väkisin pyrki rysääntymään....
Korppikotkiakin olen joskus havainnut asutuilla alueilla, kovasti raakkuvat ja vaarallisia miesoletetuille terävine kynsineen ja terävän kielensä takia.
Huru-ukko

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Kissamiehelle ja Huru-ukolle & kiitos kommenteistanne.

Kissamies: Kiitokset. Pahkasikahan lopetti kun todellisuus ajoi oikealta ohi.

Huru-ukko: Henkilökohtaisen kokemuksen perusteella totean että siiderivalas ja ryhävalas varsin usein kyllä muistuttavat toisiaan.

Leijuva jalkahiki kirjoitti...

Jakkukalkkuna on kyllä näistä lajeista vaarallisin ja se pitäisi eliminoida. Syy on yksinkertainen: kalkkunoilla on linnuille äärimmäisen harvinainen kyky lisääntyä toisinaan partenogeneettisesti l. ilman patriarkaatin siittimien apua. Kalkkunat ovat lisäksi luomakunnan rumimpia olentoja ja niiden liha on kuivaa ja rasvatonta.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Leijuva jalkahiki. Ei niitä eliminoida tartte. Riittää kun eliminoi niitten rahoituksen. Sen jälkeen ne löytyvät Hesburgerista ja kyllä ne siellä pidetään kurissa.

Qroquius Kad kirjoitti...

Leijuvan jalkahien huomiosta tuli mieleeni, että miksi näiden kaupunkielämänmuotojen naaraille olisi tarjottava ehkäisyä:
nuohan parittelevat ymmärtääkseni enimmäkseen oman sukupuolensa edustajien kanssa?

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Qroquius Kad. Veikkaan kyllä että heteroita heistä on valtaosa. Poliittisesti oikeaoppisia sellaisia.

Becker kirjoitti...

Tätä oli lysti lueskella saunan jälkeen viinilasi kourassa. Saunassa juotiin kyllä perinteellisesti kunnon olutta, eli A:ta.
Varsin erinomaisia nuo lajinimitykset, tosin jäin kaipaamaan tuota batiikkinoitaa, mutta taitanee jo tuolloin kokeneen sukupuuttoon kuolemisen johtuen partnerin puutteesta.

KKi kirjoitti...

Jakkupukukalkkunat ja virkahyypät lienevät näistä ikävämpiä tavallisen kansalaisen kannalta.

Siiderihait, samoin kuin viskisiepot lienevät sieltä harmittomimmasta päästä, siiderivalas on muuten harmiton mutta tuppaa pariutumaan vieraslaji palleron kanssa. Aiheuttaen näin harmia ja kustannuksia veronmaksajille.

Anonyymi kirjoitti...

"ei järjettömien luontokappaleiden pidä antaa kärsiä…"

Repesi aamukahvit näppikselle

Oletan, että tuossa vaiheessa puhtaat vieraslajit on lopetettu top tykkänään?

-Tvälups-

Vasarahammer kirjoitti...

Pari lisälajia vielä. Soijahiiri lymyilee anarkokottaraisten keskuudessa ja kärkkyy armopaloja. Soijahiiri on harmiton loiseläjä.

Punakukko taas on äänekäs ja aggressiivinen mutta tarvitsee ympärilleen lauman. Yksinäisenä punakukko masentuu helposti. Pyrkii houkuttelemaan ympärilleen palleroita, anarkokottaraisia ja akuteerejä.

Viherräähkä taas on äänekäs moraalisäteilijä, jonka moralisointi ja nyyhkytarinat saattavat herättää väestössä voimakkaita tunteita etenkin, jos räähkällä sattuu olemaan vastenmielinen nariseva ääni.

Veijo Hoikka kirjoitti...

Mustarastas on kivalaulaja. Siitä on hyvä luonnehdinta oheisessa linkissä, lukekaapa vastausosiota! https://keskustelu.suomi24.fi/t/3979179/mustarastas
Luulin, että karvaranne on ihan oikea laji, mutta ehkäpä erehdyin:
https://keskustelu.suomi24.fi/t/13737521/ranne-ja-karvaranne
Munahaukka on veikeä otus, jos sattuu oikea kohdalle https://www.google.com/search?biw=1056&bih=490&tbm=isch&sa=1&ei=_v37Ws_lEePv6QTk5J-ABQ&q=munahaukka&oq=munahaukka&gs_l=img.12...4780.6978.0.9922.10.8.0.0.0.0.646.978.3-1j0j1.2.0....0...1c.1.64.img..8.0.0....0.-QjBnhDRyBo

Jokaiselta jotakin, yritin edes.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Beckerille, KKi:lle, Taisteluvälineupseerille, Vasarahammerille ja Vejo Hoikalle & kiitos kommenteistanne.

Becker: Minä olen jotenkin mieltynyt tuohon keskikaljaan saunassa. Tuo batiikkinoita on kyllä varsin kuvaava termi.

KKi: Joo siiderivalaalla on tuo ikävä pariutumispiirre ja yleensä puolta nuoremman kanssa. Mutta tosi rakkaushan ei tunne jne…

Tvälups: Pahoittelen näppiksestä. Vieraslajien kanssa riittänee jos poistaa ruokinta-automaatit.

Vasara: Tässähän saadaan pian aikaiseksi punavihreä lintukirja.

Veijo: Minä olen kyllä kuullut siitä että tikan näkeminen tietäisi kuolemansanomia mutta meillä on niitä sen verran paljon että tuskin täällä kukaan enää olisi hengissä. Noista vastauksista oli melkoinen osa poistettu. Naaraspuolisiin munahaukkoihin on joskus tullut törmättyä.

joppos 123 kirjoitti...

Yksi vaarallinen alalaji munahaukoista on sellainen joka talvehtii esimerkiksi Gambiassa 1-2 viikkoa vuodesta ja liihottelee takaisin paikallisen "sarvihyypän" kanssa. Törmäsin kerran tällaiseen tapaukseen ja oli jo ennen 35 vuoden ikää ehtinyt roudata 4 paikallista sarvihyyppää Suomeen ja pesinyt onnistuneesti jokaisen kanssa. Sarvihyypät olivat tosin kadonneet kuin tuhka tuuleen ja viidettä oli hakemassa seuraavan talvehtimisen yhteydessä. Poikasia oli jäänyt veronmaksajien ruokittavaksi tässä vaiheessa 6 kappaletta.
Mielestäni kyseisen munahaukan alalaji tulisi ampua lentoon tai ainakin passin voisi ottaa pysyvästi pois. Kallista talvehtimista.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, joppos 123. Joo, tuo laji tiedetään. Siitä valtamedia kirjoittaa että ne etsivät aitoa rakkautta mutta puolestaan suomalaiset miehet jotka tekevät samaa Thaimaassa ovat vain irstaita sikoja. Molemmat ovat saman ruman kolikon kaksi puolta joitten seurauksia lastensuojelu puolestaan joutuu siivoamaan. Mutta siitähän ei saa puhua julkisesti sillä se on vihapuhetta. Minulla käy sääliksi niitä puolikkaita jotka tuossa touhussa syntyvät. Kirjoitin siitä aikanaan:

http://yrjoperskeles.blogspot.fi/2008/10/puolikkaista.html

joppos 123 kirjoitti...

Jep, ei tuollakaan talvehtijalla ollut kotona kuin kaksi poikasta, muut oli huostaanotettu. Kovasti oli kuitenkin usko sen oikean löytämiseen, ei siinä sinänsä mitään väärää.
Ihan toinen lajinsa on taas vanhat talvehtijat,joilla se pesänrakennuskyky on jo mennyt. Niitä vertaisin enemmänkin kesäkissanottajaan ja bumstereita vain paremman pesän etsijöihin.
Afrikan maalla en ole koskaan viihtynyt, Aasian tunnen hyvin.
Kumma kyllä naisen tuominen Thaimaasta on helvetin paljon vaikeampaa kuin bumsterin holaaminen Gambiasta.
Naisten kateus, mitä ilmeisimmin.
Römpsän arvo ja varskin sen tuoma näennäisarvo laskisi perkeleesti jos tänne paukkisi parin kuukauden aikana 34000 nuorta thaimimmiä.
RWC järjestö muuttuisi Suomen pahimmaksi natsijärjestöksi.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, joppos 123. Nimenomaan noita huostaanotettujen äitejä ja isiä sekä ennen kaikkea huostaanotettuja on nähty. Nuo vanhat ryhävalaat ovat taas enempi tekemisissä median kanssa ja kertovat onnestaan.