Wednesday, April 29, 2009

MIELIKUVISTA JA VALINNOISTA II

1. Pound of flesh

Allekirjoittanut teki tuplaväyryset eli nukkui parikin yötä ennen kuin esittää kommenttinsa viimeisiin uutisiin eli tietenkin siihen, että Jussi Halla-aho ei sitten lähtenytkään ehdolle eurovaaleihin. Olen seuraillut keskustelua Hommafoorumilla ja asiasta seuranneen suuttumuksen määrä on kyllä yllättänyt, vaikka Halla-ahon perusteet ovat mielestäni varsin asiallisia. Kovin moni haluaisi nyt nikertää Jussin persuuksista paunan veristä lihaa ja kovasti on todettu että Homma rojahti kymmenen kilometrin korkeudesta suoraan tonttiin.

Vaan ennen kuin alkaa ruoskalla roiskimaan, kannattaa vetäistä muutama raipallinen omaan ahteriin. Muitten puolesta en sitä pysty tekemään, joten pitäydyn itsessäni. Olin tietysti pettynyt päätökseen itsekin, mutta täytyy rehellisesti tunnustaa, että pettymyksen syynä oli itselleni (erinomaisesti sujuneen nimienkeräyksen vuoksi) tullut, täysin Jussin toimista riippumaton vauhtisokeus. Tulipa kumminkin ajateltua, että Jussin valinta Brysseliin tai ainakin pirun komeasti tehty mielenilmaus laukaisee jonkunlaisen ketjureaktion, joka johtaa johonkin määrittelemättömään ja elämää suurempaan vuonna 2011.

Vaan eihän asiat sillä lailla etene. Roomaakaan ei rakennettu päivässä. Mutta tämä vauhtisokeus oli ymmärrettävää, koska ilmiö nimeltä Homma on alkanut levitä sen verran suureksi, että vaikea sitä enää virkakoneiston puolesta on tuhotakaan.

Ehkä lukija saattaa tunnustaa itselleenkin, että vauhtisokeus iski. Minä ainakin tunnustan. Kipeetä se ottaa, mutta tulipahan sanottua.

Ja yleensä ottaen ei ehkä kannata lähteä niin ankarasti tuomitsemaan Jussin ratkaisua. Oletettavaa on, että hänellä on yleensäkin näistä asioista ehkä enemmän ns. taktista tietoa kuin esmes minulla, joka olen vaan tämmönen perusäänestäjä. Ja Jussi on ottanut niskaansa niin monta ämpärillistä ehtaa luonnonlannoitetta mm. minun niin kuin kuin monen muunkin puolesta, että lienee turha lähteä huutelemaan, että sun olis pitänyt tehdä näin ja tehdä vähän niinkun noin ja jättää toi tekemäti kerta kaikkiaan ja meille kaikille käy nyt huonosti / hirveen huonosti / ihan karmeen huonosti kun menit kehno tekemään / tekemättä jättämään / ottiatuota / huudanpa minäkin tältä kulmalta jotakin.

Kommentoijia on monia, ja kaikki tuntuvat tietävän just tarkalleen mitä olis pitänyt tehdä ja samoin sen, mitä siitä jatkossa seuraa.

Siinä tulee helposti se vaikutelma, että poika opettaa isäänsä naimaan.

Ja eihän se Homma mihinkään ole rojahtanut. Mietitään tämän päivän tilannetta vaikka vuoden – puolentoista vuoden takaiseen tilanteeseen. Silloin ”me” (määrittele ”me” haluamallasi tavalla, niin homma toimii) olimme virallisen näkemyksen mukaan muutama kymmen netissä häröilevää epätasapainoista tyyppiä, joita virkakoneisto saattoi jahdata ihan mielensä mukaan itse keksimiensä lakitulkintojen pohjalta.

Netissä suoritetun kansallismielisen, ilman varsinaista organisaatiota toimivan liikkeen päätarkoitushan on ollut levittää tietoa asioista, joista virallinen taho ei halua puhua. Ja se on onnistunut siinä. Nopeasti kokoon kyhätty ja menestyksekäs nimienkeruutalkoo on hyvä osoitus siitä. Halla-ahon oikeudenkäynti on tulossa, mutta uskon ”homman” lähestyvän jo sitä kriittistä pistettä, että lonkalta heitettyjä täysin poliittisia tuomioita ei voida enää noin vain jakaa.

Viimeiset puoli vuotta on ollut varsinaista loskanheittoaikaa, mutta muutosta on jo näkyvissä. Vielä vähän aikaa sitten Halla-aholle ihan suoraan vittuillut YLE lähetti 28.4. aivan asiallisen dokumentin Hommasta. Vaikka YLEn puolella aivan hyvin tiedetään, että tavallinen taavi hakee vieläkin tietonsa virallisista lähetyksistä, ja saattaa huomata ohjelmasta, että eihän näillä tyypeillä mitään vesikauhua olekaan.

Haistaisiko joku tässä hienoista anteeksipyyntöä YLEn taholta?

Homma on edennyt vuoden mittaan paljon. Ei se mihinkään maanantaina romahtanut. Jatketaan vaan provoseeraamista niin merkeleesti.


2. Nyrkkipaja ja kasvava yritys

Niin kuin aikaisemmin kirjoitin, kuulun epävakaaseen ja arvaamattomaan eläinlajiin nimeltä äänestäjä. Olin varautunut äänestämään Jussi Halla-ahoa. Nyt hän ei ole ehdolla, ja tietysti ensimmäinen ajatus oli, että no se on sitten Mustanaamio tällä kertaa.

Vaan annas olla, kun hetki funtsataan. Tuumailin kummiskin, että voisinko saada omalla äänelläni vaikutusta johonkin. Halla-aho kehotti äänestämään Sampo Terhoa, joka on kiistatta järkevä ja asiallinen mies. Olen päättänyt äänestää häntä. Tiedän vastakommentit. Äänesi menee suoraan Soinille. No niinpä menee. Mutta askel kerrallaan.

Näissä vaaleissa on kuitenkin mahdollisuus blokata RKP pois Brysselistä. Suomalaisten meppien painoarvo EU:ssa on sinänsä nolla, mutta RKP on marginaalipuolue, joka kuvittelee olevansa NKP ja joka käyttäytyy kuin NKP. Jos sitä porukkaa pystyy vähänkin kyykyttämään, niin se on kaikki kotiopäin.

Ja voi Sampo Terholle annetulla äänellä olla vaikutusta myös perussuomalaisiin – pitkässä juoksussa. Mikäli Terho saakin yllättävän paljon ääniä, voidaan perussuomalaisissa alkaa ajatella niin kuin yritysmaailmassa ajatellaan. Eli jos firma on nyrkkipaja ja sille kelpaa nyrkkipajan asema, silloin johtaja voi yksinään määrätä vaikka jokaisesta vessapaperirullan ostosta. Mutta menestyvän firman johtaja ymmärtää, että hänen kannattaa palkata hommiin itseään fiksumpaa väkeä ja antaa niille vastuuta ja sen myötä vapauksia.

Timo Soinillehan tämä ei käy, mutta eihän sitä tiedä, mitä muu puolueväki tuumii. EU-vaalit ovat sinänsä sikäli merkityksettömät, että niissä voi antaa tämmösen taktisen äänen. Jos jatkossa perussuomalaisten linja on edelleen se, että riittää kun päästään kiltiksi apupuolueeksi hallitukseen, on tietysti tehtävä toisia johtopäätöksiä.

Lukija saattaa todeta, että kuvitteleeko se Ykä konditionaalien olevan leipäjauhoa ja meinaako mies ehkä leipoa niistä leivän, kun niitä niin viljelee. No viljelen niin. Mutta kun mulla ei ole oraakkelin viisautta sanoa, mitä jatkossa tapahtuu.

Mustanaamio on aina varteenotettava äänestysvaihtoehto, mutta näissä vaaleissa hän on vaaliliitossa RKP:n kanssa.


3. Perusasioita

Tulisi muistaa, vaikka tällä hetkellä monella pipo kiristääkin, että kansalaisliike Homman idea ei ole tapella keskenään. Ainakin itse ymmärtäisin, että sen tarkoitus on osaltaan vaikuttaa, ettei Suomi muutu yleisafrikkalaiseksi taikaseinäksi.

Itse nuivaannuin pahemman kerran jo 1990-luvun alussa. Ennen viimeisintä kulunutta vuotta elimme Suomessa, jossa mitään ongelmaa ei ollut, eikä siitä varsinkaan saanut puhua, koska sitä ei vaan kertakaikkiaan ollut, koska joku oli päättänyt niin ja sillä sipuli. Viimeisen vuoden aikana tapahtunut kehitys on ollut varsin suurta verrattuna vaikka edelliseen kahdeksaantoista vuoteen yhteensä. Mikä onkaan tilanne huhtikuussa 2010? Ehkäpä valtapuolueetkin alkavat haistaa Homman käryn? Nehän ovat poliittisia eläimiä ja nuuhkivat tuulen suuntaa.

Joka tapauksessa äärettömästi voimia eloon Jussi Halla-aholle, Juha Mäki-Ketelälle, Jari Leinolle ja yleensäkin kaikille, jotka Hommaa hoitavat. Kukin tyylillään, voimiensa ja kykyjensä mukaan.


Thursday, April 23, 2009

SISUSTAMISTA JA SÄÄSTÄMISTÄ

Uutiset kertoivat, että Helsingin sosiaalijohtaja Paavo Voutilainen vähän sisusteli työhuonettaan. Lasku oli tosin varsin rohkea, eli 72.000 euroa, millä rahalla ainakin täällä Huitsinnevadassa saa ostettua ihan mukavan asumuksen itselleen.

Tästä on tietysti vetäisty porot nokkaan vähän siellä sun täällä, ja aihetta kyllä onkin, sillä onhan tuo aika härskiä toimintaa. Mutta nuokin eurot ovat oikeastaan vaan pisara hukkameressä. Helsingin sosiaalipuolellahan pyyhitään joka vuosi hikeä otsalta ja laskeskellaan, että säästää täytyy, kun ei ole varoja kaikkeen. Säästöt suunnataan luonnollisesti suorittavalle taholle, eli sille taholle, minkä vuoksi sosiaalivirasto on yleensäkin olemassa.

Suorittavan tahon työstä vaan ei varsinaisesti tarvitsisi säästää. Tietynlaista ilmaa on hallinnossa. Otetaan esimerkiksi yksi osa Helsingin sosiaalivirastoa eli Hallinto- ja kehittämiskeskus ja tarkastellaan nopeasti, minkälaisia ammattinimikkeitä sieltä löytyy:

1 x hallinto- ja kehittämisjohtaja
1 x henkilöstöpäällikkö
2 x hallintopalvelupäällikkö
1 x palvelussuhdepäällikkö
1 x henkilöstöhallintapäällikkö
1 x viestintäpäällikkö
1 x johtaja
1 x johtava neuvoja
1 x apulaisjohtaja / erityissuunnittelija
1 x johtava tutkijasosiaalityöntekijä
3 x tutkijasosiaalityöntekijä
1 x erikoistutkija
1 x tiedottaja
4 x projektipäällikkö
1 x projektijohtaja
6 x projektityöntekijä
3 x projektitutkija
5 x projektisuunnittelija
4 x projektikoordinaattori
1 x projektisihteeri
2 x erityissuunnittelija
1 x suunnittelija
1 x tutkijatohtori
1 x käytäntötutkimuksen professori
4 x erityisasiantuntija
1 x kehittävä sosiaalityöntekijä
1 x tutkija
1 x johtava kehittämiskonsultti
2 x yliopisto-opettaja

Tämä näin äkkiä katsottuna. Lisäksi osa yhteystietojen sivuista ei auennut, joten tarkistamatta jäi Strategiatiimi, Strategia- ja viestintäpalvelu ja Urban-yhteistyöaloiteohjelma, joista olisi voinut löytyä mielenkiintoisia työntekijöitä.

Lukija saattaa huomata, että nuo ylläolevat ammattinimikkeet ovat juuri sellaisia, joilla ei ole suorittavan tason työhön minkäänlaista vaikutusta (parhaassa tapauksessa) tai sitten työtä häiritsevä vaikutus (huonoimmassa tapauksessa). Mutta palkka heille maksetaan, työhuoneet hankitaan, samoin kuin puhelimet ja tietokoneet. Eikä ole puhettakaan, että säästötoimenpiteitä kohdistettaisiin virastoportaaseen.

Eikä niitä sinne tulla kohdistamaankaan. Niin kuin olen aikaisemminkin kirjoittanut, meillä koulutetaan aivan liikaa maistereita. Yksityinen sektori ei niitä palkkaa, kun se ei niillä mitään tee. Näin ollen suojatyövastuu jää julkishallinnolle. Jonkunlaista sosiaalityötä kai tämäkin.

Tarkastelussani oli vain yksi osa Helsingin sosiaalivirastoa. Ja sosiaalivirasto on vain yksi osa Helsingin kaupunkia. Ja Helsinkikin on vain yksi osa Suomea. Joku voisi piruuttaan ynnäillä hukkatyön määrän suomalaisessa julkishallinnossa.

Minulla ei ole ylläolevien työntekijöitten ihmisarvoa vastaan yhtään mitään. Leipäähän heidänkin tulee elääkseen syödä. Mutta julkishallinnossa olisi ehkä aika muistaa se, että mitä varten se yleensä on olemassa.

Friday, April 10, 2009

SOPIVA IKÄ JA VIRALLINEN TAHO

Hiljattainhan Suomen islamilaisen yhdyskunnan imaami Khodr Chehab esitti mielipiteenään, että aviollisen elämän voi tyttö aloittaa 11 – 13-vuotiaana. Avioliitossa lapseen sekaantuminen ei ole pedofiliaa. Tyyppi sai komppaajia suomalaistenkin puolelta, perusteella, että kun on niitä erilaisia lakeja ja tapoja.

Itse olen odotellut hieman, että kommentoiko Virallinen Taho asiasta mitään. Minähän itse oman ammattini, lastensuojelutyön puolesta edustan Virallista Tahoa. Mehän emme työssämme voi ruveta kikkailemaan seksuaalisista suojaikärajoista sen perusteella, että sanooko jonkun muun maan laki asiasta ehkä jotain muuta. Itse asiassa toimintatapojen perusperiaatteena ei edes ole laki (vaikka lakeja kyllä noudatammekin), vaan lapsen / nuoren kasvun ja kehityksen turvaaminen ja fyysisen ja henkisen terveydentilan suojelu (joka on kyllä kirjattu lakiin, ja jos nuo periaatteet viedään laista pois, ei lailla ole moraalista oikeutta olla voimassa).

Suhtautumisemme asiaan voi kiteyttää muutamaan nyrkkisääntöön, jotka sinänsä ovat normaalijärkisille ihmisille täysin ymmärrettäviä:

1. Sukupuolielämän aloittaminen 11 – 13-vuotiaana ei edistä millään tavoin lapsen kasvua ja kehitystä, vaan päinvastoin on sille haitallinen.

2. Tuon ikäisten lasten joutuminen heitä selvästi vanhempien aikuisten seksuaalisesti hyväksikäyttämäksi ei millään tavoin edistä heidän kasvuaan ja kehitystään, vaan päinvastoin on sille hyvin haitallista ja on aivan sama tapahtuuko tämä ei-avioliitossa jonkun Teppo Hönösen toimesta tai avioliitossa jonkun Äbdän Ibilään toimesta.

3. Sellainen tilanne, että syntyvän lapsen äiti on itsekin vielä lapsi, ei ole millään tavoin toivottavaa.

4. 11 – 13-vuotias on vielä lapsi. Ja hänellä on oikeus olla lapsi. Hänen hameensa alle ei ole kenelläkään mitään asiaa. Ei millään tekosyyllä.

Mikäli joku ei näitä nyrkkisääntöjä yhdellä lukemalla ymmärrä, ei rautalankamallikaan silloin varmaan auta, ja ratakiskon taivuttamiseen ei hauikseni riitä.

Meillä lastensuojelun Virallisella Tahollahan ei olla myöskään rasisteja, emmekä me erottele kansakuntia. Näin ollen ymmärrämme (niin kuin tavalliset kansalaisetkin ymmärtävät), että nuo nyrkkisäännöt koskevat kaikkia lapsia, asuivat he sitten Suomessa, Sloveniassa, Irakissa, Mongoliassa, Ecuadorissa, Madagaskarilla tai Papualla.

Kun kysymyshän ei ole mistään lailla tai tavoilla kikkailusta, vaan ihmisten terveyden ja hyvinvoinnin suojelemisesta. Vertauksena voi esittää sen, että lipeää ei kannata syödä, oli sitten minkä tahansa kansakunnan tai uskontokunnan edustaja. Tai sen, että mikäli tyyppiä ammutaan kiväärillä polveen, niin siihen sattuu ihan saatanasti täysin riippumatta siitä, mitä paikallinen laki asiasta tuumii.

Vaan onko tämä vaikutusvaltaisempi Virallinen Taho kommentoinut mitään?

Esimerkiksi Tuija Braxilla olisi nyt ollut mainio kommentoinnin paikka. Juurihan Ilta-Sanomissa oli tämmönen uutinen:

*

Ilta-Sanomien vetoomus lasten puolesta ja hyväksikäyttöä vastaan johti toimii

08.04.2009 06:27

Yhteensä yli 150 000 allekirjoittajaa otti vuosi sitten voimakkaasti kantaa lasten puolesta ja hyväksikäyttöä vastaan.

Kiirastorstaina 2008 oikeusministeri Tuija Brax otti vastaan kaksi vetoomusta, joiden takana oli suuren kaupungin verran suomalaisia.

Ilta-Sanomien vetoomuksen turvallisemman lapsuuden puolesta allekirjoitti 111 768 lukijaa.

Lähes 40 000 nimeä kertyi savonlinnalaisen Kimmo Käärmelahden adressiin, jossa vaadittiin seksuaalirikoksia aidosti rangaistaviksi teoiksi. Tiistaina julkistettiin tutkimus, joka osoittaa, että kansa oli oikeassa.

Tutkimuksen mukaan rangaistukset seksuaalirikoksista voivat vaihdella melkoisesti eri tuomioistuimissa kautta maan, vaikka rikokset olisivat tekotavoiltaan samantyyppisiä.

Braxin mukaan kansalaisten mielenilmaus osaltaan vauhditti tutkimuksen syntyä. Se oli hankejonossa jo aiemmin, mutta kansan tahto pisti vauhtia töppösiin: resurssit ja rahoitus löytyivät sulavasti.

- On selvää, että tällaiset asiat puhuttavat ihmisiä. Ja kun katsoo tutkimuksen lopputulosta, niin voidaan todeta, että ei savua ilman tulta, Brax sanoi.

Brax lupasi tiistaina sekä tehostaa lasten seksuaalista hyväksikäyttöä ehkäiseviä toimia että asetti työryhmän, joka pohtii muun muassa lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten rangaistustasoa.

Braxia mietitytti se, että perusmuotoisesta hyväksikäytöstä selviää yleensä lyhyellä ehdollisella vankeudella.

Ministeriössä on nyt vireillä useita hankkeita, joilla pyritään torjumaan lapsiin kohdistuvaa seksuaalirikollisuutta.

Osakiitos siitä kuuluu kansalaisille, jotka antoivat äänensä kuulua.


*

Tässähän olisi oikeusministerillä todellinen näytön paikka. Kun sälli on oikein julkisesti kannustanut lasten hyväksikäyttöön. Jos Tuija tukkisi jätkän turvan, niin eikös se olisi niitä ”lasten seksuaalista hyväksikäyttöä ehkäiseviä toimia?” Vaan onkos Tuija tehnyt mitään?

No ei.

Kunnianarvoisa presidenttimme Tarja Halonen on voimakkaasti puolustanut syviä, leveitä ja laajoja ihmisoikeuksia. Tarjahan voisi antaa julkilausuman, jossa hän toteaisi, että meillä ei tämmöstä touhua kertakaikkiaan harrasteta, ja jos asiantila ei miellytä, niin suks helvattuun.

Eipä oo Tarja pahemmin jyrähdellyt.

Vuoden alusta perustettu Terveyden- ja Hyvinvoinnin laitos voisi ottaa asian tiimoilta rankasti herneitä sieraimeen. Ihan viran puolesta. Eihän lasten seksuaalista hyväksikäyttöä tämmösissä korkeissa virkamiespiireissä voida millään tavoin hyväksyä.

Vaan kaipa siinäkin laitoksessa on ollut jotain tähdellisempää tekemistä.

Ehkäpä itsensä Suomen johtavaksi humanistiksi (ilman yleisön pyyntöä) ylentänyt Jaana Haapasalo voisi antaa asian tiimoilta räväkän haastattelun? Ja tuomita. Niin kuin Jaana vain osaa.

Ei oo Jaanaa asia kiinnostanut.

Itse asiassa tämän asian tiimoilta ei näytä tulevan soraääniä kuin meiltä propellipäiltä. Ja meitähän pidetään kylähulluina.

Mitä kertoo valtiosta se, että siellä tervettä järkeä peräänkuuluttavat vain kylähullut?

Wednesday, April 1, 2009

MIELIKUVISTA JA VALINNOISTA

Lukijalle: tämä kirjoitus voi olla hieman sekava, koska yritän siinä hahmottaa itselleni muutamien viime päivien tapahtumia, ja sitä, miten ne vaikuttavat itseeni, päätöksiini ja toimintoihini.

Tapahtumilla tarkoitan tietysti sitä, että perussuomalaiset päättivät, ettei Jussi Halla-ahoa oteta EU-vaaliehdokkaaksi. Lisäksi olen huomannut, että kun ihmiset ovat kommentoineet asiaa negatiivisesti, ollaan perussuomalaisten taholla oltu hieman alahuuli lurpallaan ja todettu, että äänestäkää silti perussuomalaisia.

Oma osani tässä hässäkässä on tietysti olla se äänestäjä. Äänestäjähän on epävakaa ja arvaamaton eläin, mutta politiikolle tietysti tuiki tärkeä. Vähän niin kuin hämähäkki ihmiselle. Se on tylyn näköinen, sen mielenliikkeistä ei ota pirukaan selvää ja sen kanssa haluaa seurustella mahdollisimman vähän. Mutta siitä huolimatta se on hyödyllinen, koska ilman sitä maailma hukkuisi kärpäsiin.

Äänestäjänä katson ympärilleni, luen ja kuuntelen ja teen niitten pohjalta mielikuvia erilaisista valinnoista. Minulla on äänestäjänä tiettyjä vaatimuksia. Esimerkiksi nykytilanne, jossa tavalliset suomalaiset on valjastettu pää pilvissä elävien haihattelijoitten unelmien maksajiksi on minusta vastenmielinen ja maallemme ja kansallemme ennen pitkää tuhoisa. Haluan, että henkilö, jota äänestän, toimii selkeästi tuota kehitystä vastaan.

Jussi Halla-aho on toiminnallaan osoittanut selkeästi toimivansa tuota kehitystä vastaan. Tähän mennessä minulla on ollut myös mielikuvana se, että myös perussuomalaiset toimivat tuota kehitystä vastaan. Tämä siksi, että he ovat olleet yhteistyössä Halla-ahon kanssa ja erityisesti perussuomalaisten nuorten keskuudessa on väkeä, joka ajattelee asioista pitkälti samalla lailla kuin minä.

Perussuomalaisten (siis käytännössä Timo Soinin) ratkaisu muutti mielikuvan. Tuore mielikuvani on, että perussuomalaisten päätarkoitus on vain päästä seuraavien eduskuntavaalien jälkeen hallitukseen ja sen vuoksi se ei halua keikuttaa venettä. Mielikuvani on, että ns. halla-aholaiset ovat este tässä pyrkimyksessä ja sen vuoksi heidät käytännössä nyt jyrättiin. Mielikuvani on myös, että Soinin johtamille perussuomalaisille maahanmuuttoon liittyvät ongelmat eivät ole tärkeitä.

Eikä minulla ole tästä valittamista sinänsä. Timo Soini on tehnyt valtavan työn nostaessaan perussuomalaiset laarin pohjalta siihen tilanteeseen, missä se nyt on. Ymmärrän myös täysin, että koska perussuomalaiset ovat Timon projekti, hän haluaa vetää projektin huipulle omissa nimissään. Ei minulla ole siitä mitään mutisemista. Timolla on siihen täysi oikeus.

Mutta äänestäjänä minulla on oikeus tehdä mielikuvieni pohjalta johtopäätöksiä. Soini tähtää hallitukseen apupuolueeksi. Hän kelpuuttaa kepun hallituskumppanikseen. Saman kepun, jonka pomomies Vanhanen totesi, että väärin ei saa äänestää. Soini risti Jussi Halla-ahon uudelleen Joku Halla-ahoksi ja teki samalla mielipiteensä kerralla selväksi.

Johtopäätökseni äänestäjänä on selvä. Soinin vetämät perussuomalaiset eivät aja haluamiani asioita. Soinin vetämät perussuomalaiset pyrkivät kompukseen semmoisen porukan kanssa joka ei varmasti poliittista linjaansa perussuomalaisten vuoksi muuta. Porukan, jonka poliittisen linjan näen olevan vahingollista Suomelle. Minun on siis aivan turha äänestää perussuomalaisia. Ainakaan tällä hetkellä. Ei äänestäminen ole mitään fanittamista. Voinhan toki ostaa tottumuksen vuoksi jonkun nuorena fanittamani yhtyeen levyn, vaikka tyypit olisivat tehneet silkkaa tuubaa viimeiset kaksikymmentä vuotta. Se on vaan tottumus. Äänestäminen on aivan eri asia. Ei millään pahalla, eikä ketään demonisoiden.

Perussuomalaiset tekivät ratkaisunsa, ja heillä oli siihen oikeus. Minun ei tule siitä mutiseman.

Minäkin tein ratkaisuni, ja kerään nimiä Mäki-Ketelälle. Minulla on siihen oikeus. Perussuomalaisten ei tule siitä mutiseman.

En minä tiedä johtaako tuo nimien kerääminen mihinkään, mutta tuleepahan ainakin mielipide esitettyä. Lisäksi minulla on tästäkin mielikuva. Tässä touhussa ovat hyvin monet tavalliset tyypit, joita ei politiikka ole aikaisemmin kiinnostanut pätkääkään, aktivoituneet sentään nollasta seuraavalle tasolle. Ehkä Homma^^^lla on siinä jotain sellaista, mitä puolueilla ei ole.

Mitäänhän ei ole kiveen kirjoitettu. Ehkä mielikuvani perussuomalaisista jossain vaiheessa muuttuvat. Mutta se on tietysti kiinni perussuomalaisista itsestään.