tiistai 17. elokuuta 2010

KALJUPÄISIÄ UUTISHAVAINTOJA OSA XIV

Toiston voimaa eli mielipidekirjoituksesta uutiseksi

Vanha viisas sanonta kuuluu: kertaus on opintojen äiti. Valtamediamme on ottanut tästä viisaudesta vaarin, sillä se uskoo jatkuvan toiston voimaan. Toistaminen koskee tietysti sitä, kuinka monella tavalla me suomalaiset olemme rasisteja ja muutenkin kertakaikkiaan paskaa porukkaa. Jatkuvalla syötöllä tuotetaan uutisina juttuja, jotka itse asiassa ovat mielipidekirjoituksia. Virkamies X, dosentti Y ja poliitikko Z ilmaisevat mielipiteensä ja media julkaisee sen uutisena yhtä kiivaalla innolla, kuin jos Maan ja Marsin välistä olisi löydetty uusi planeetta.

Tavallinen ihminen alkaa tietysti turtua asiaan. Jos media mainostaisi vaikkapa hampaitten harjaamista samalla kiihkolla, alkaisivat ihmiset tietysti miettiä, että kyllä toi vähemmälläkin meuhkaamisella tulis ymmärrettyä. Vertaus on tietysti vähän ontuva, sillä säännöllinen hampaitten harjaaminen on ihmiselle ihan oikeasti hyväksi. Sen sijaan näistä mediatoistoista en ole ollenkaan niin varma. Tarkastellaanpa muutamia toistoja.

Ensimmäinen toisto: Eva Biaudet kaipaa mummoja muualta

Tuore, ja tehtävään selvästi sopivin vähemmistövaltuutettumme Eva Biaudet on heti pestinsä alussa tehnyt selväksi, että hänestä todellakin on täyttämään ne kokoa 28 olevat saappaat, jotka hänelle täytettäväksi annettiin. Tuoreessa uutiseksi nostetussa mielipidekirjoituksessaan hän pitää kiitettävästi huolta yleismaailmallisesta hyvinvoinnista, ehkä joitain suomalaisia lukuunottamatta.

Eva puhui suuria ja viisaita. Hän haikaili ulkomaalaisia mummoja Suomeen. Eva totesi, että ”Kyllä siitä voi perheellekin olla suurta hyötyä, jos isovanhempi on Suomessa, vaikka ei taloudellisesti tuotakaan niin paljon yhteiskunnalle. Isovanhempi tukee sopeutumista ja perheen elämää. Lapsen kehitykselle voi olla hyötyä siitä, että on muitakin kuin omat vanhemmat, jotka huolehtivat, ja joiden kanssa voi jakaa huolia. Lapsillakin on oikeus perheeseensä ja se voi tarkoittaa myös isovanhempia.”
Siinä Eva on kiistatta oikeassa, että esim. Somaliasta tai Afganistanista Suomeen raijatut isovanhemmat eivät varmaankaan kovin paljon yhteiskunnallemme tuota. Taitaapa peräti mennä miinusmerkkiseksi. Sitä meikäläinen vaan tyhmänä miettii, että millähän konstilla se täysin ummikko ja islamilaisia tapoja ikänsä noudattanut mummi eli ukki tukee mukulan sopeutumista suomalaiseen länsimaiseen yhteiskuntaan?

Sehän on kiistatta totta, että on mukavaa, jos muksut voivat pitää yhteyttä isovanhempiinsa. Tulee vaan mieleen, että esim. Helsingissä asuu huomattavan paljon perheitä, jossa vanhemmat ovat kotoisin vaikkapa Suomussalmelta, Kuhmosta, Ylivieskasta, Ilomantsista tai Puumalasta. Vanhemmat ovat muuttaneet työn perässä etelään, ja isovanhemmat ovat jääneet kuka mihnäkin. Selvää on kumminkin, että perheen mukulat eivät voi olla kovinkaan paljon tekemisissä isovanhempiensa kanssa. Evan tehtävänkuvaan ei tietysti kuulu sen miettiminen, ”onko suomalaisillakin lapsilla muitakin kuin omat vanhemmat, jotka huolehtivat, ja joiden kanssa voi jakaa huolia ja onko suomalaisillakin lapsilla oikeus perheeseensä ja se voi tarkoittaa myös isovanhempia”. Ehkäpä asiaan palataan sitten, kun suuri, ja oikeasta ilmansuunnasta saapuva ilmasilta on saatu toteutettua ja maksettua.

Evalta kysytään: ”Onko Suomesta tulossa koko maailman vanhainkoti ja sairaala kuten maahanmuuton vastustajat väittävät?” Eva vastaa: ”Se on ihan päinvastoin: Jos tänne ei tule maahanmuuttajia, Suomesta tulee vanhainkoti ja sairaala. Mikä on vaihtoehto?”
Evan logiikka on varsin mielenkiintoista. Pelastaakseen ukkoutuvan ja elätettäväksi ajautuvan Suomen, Eva haluaa maahamme entistä enemmän porukkaa, joita elätetään lapsena, aikuisena ja vanhuksena. Evan logiikka ei minulle aukea, mutta ehkäpä kyseessä on tämä Evan ”ylivoimainen kokemus ja osaaminen muihin hakijoihin verrattuna”.

Ylivoimaista kokemusta ja osaamistaan Eva näyttää, kun haastattelija yrittää laittaa Evan vähän ahtaalle. Evalta kysytään: ”Eikö isovanhempien päästäminen maahan tulisi Suomelle todella kalliiksi?” Eva väistää miinan, ja lausuu: ”En usko, että ihmisten arvo on rahassa mitattavissa. Se vie meidät sellaiselle tielle, että mietimme muissakin asioissa, kuka on yhteiskunnan palveluiden arvoinen.”

Ja tähänhän se keskustelu sitten tyrehtyykin. Muuten rasismi. Ehkäpä Aamulehti julkaisi Evan mielipidekirjoituksen uutisena ns. yleisistä syistä. Olihan lehti uutisoinut aikaisemmin jotain hieman muuta:

Somaliperheitä yhdistetään Suomeen enemmän kuin koskaan


Heinäkuun loppuun mennessä Suomeen on tullut lähes 2 500 hakemusta Somaliasta ja määrä on jo nyt enemmän kuin viime vuonna yhteensä.

Perheenyhdistämishakemusten määrän ennustetaan kasvavan 4 500:aan, kun viime vuonna hakemuksia tuli 2 200.

- Hakemuksia on vireillä noin 5 000, Maahanmuuttoviraston hallintoyksikön johtaja Kaarina Koskinen sanoo.

Erityisen vilkas kuukausi oli heinäkuu, jolloin hakemuksia tuli noin 600, kun Maahanmuuttoviraston arviot perustuivat 200:aan. Yksi hakemus käsittää aina yhden henkilön.

Perheenyhdistämiset lisääntyvät jatkuvasti somalialaisten perheiden suuren lapsimäärän vuoksi. Perheissä on keskimäärin viisi lasta.

- Suurimmassa perheessä, minkä minä olen nähnyt, oli 18 lasta, Koskinen sanoo.

Ulkomaalaislain mukaan ydinperheeseen kuuluvat vanhemmat ja alaikäiset lapset. Perheen kokoa ei voida lain mukaan rajata. Perheenyhdistämiset herättävät usein arvostelua niiden taloudellisten kustannusten vuoksi.

Perheenyhdistämiset ovat lisääntyneet sen jälkeen, kun turvapaikanhakijoiden määrä kasvoi loppuvuodesta 2008. Pari vuotta sitten perheenyhdistämishakemuksia tuli alle tuhat, joten hakemukset ovat nelinkertaistumassa.

Toinen toisto: Henkistä rasismia ja väärää kahvirupattelua

Myös Turun Sanomat osallistui mielipiteitten julkaisemiseen uutisina. Kotimaan uutisissa pääsi Helsingin kauppakorkeakoulun professori Vesa Puttonen osallistumaan ”hauku suomalaista ja ole osaasi parempi”-kisoihin. Hän totesi (kukaan muu ei muuten varmaan ole keksinyt tuota lausetta aikaisemmin) että me suomalaiset olemme henkisesti rasisteja. Jos tällä ei painokoneet pysähdy, niin millä sitten?

Puttonen lausuu, tai piiskaa, niin kuin TS velmusti kirjoittaa, että ”globalisoituvassa taloudessa on pakko ottaa lusikka kauniiseen käteen ja mennä epämukavuusalueelle”. Tämmönen vähän tyhmempi kansalainen niin kuin minä voisi tietysti tuumia, esmes tohon Biaudet-juttuun viitaten, että eikös me kaikin mahdollisin keinoin olla pyrkimässä sille epämukavuusalueelle, mutta en ole varma tarkoittaako Puttonen jotain muuta.

Puttosen jutussa on tosin jotain, mistä olen ihan samaa mieltä. Puttonen nimittäin sanoo, että ”mielikuva globaaleista suomalaisista on pelkkä illuusio”. Jep. Näin todellakin on. Nurkkakuntaista väkeä ollaan. Jos puhutaan ihan tavallisista ihmisistä. Ja sama koskee saksalaisia, espanjalaisia, irlantilaisia, teksasilaisia, meksikolaisia, thaimaalaisia ja chileläisiä. Jotka yhteen ääneen tuumivat suomalaisten kanssa että entäs sitten.

Tavallisen nurkkakuntalaisen käsityskyvyllä voisin sanoa, että varsinaisesti globaaleja ovat suuryritykset. Sitten on tämmöstä Puttosen kaltaista porukkaa joka luulee olevansa globaali. Siks toiseks, kun globaalit suuryritykset ovat ostaneet pörssiin listautuneet suomalaisyhtiöt ja siirtäneet niitten toiminnan toisille yhtä nurkkakuntaisille alueille, ei meidän enää tarvitse edes teeskennellä, että joku globaalisuus kiinnostaa.

Puttosen mukaan se viimeinen korsi, joka katkaisee kamelin selän, tulee siitä, että me emme puhu kahvipöytäkeskusteluja englanniksi. Mitä tohon nyt enää sanois? Onko sälli tutkinut asiaa enemmänkin? Vai pitikö vaan päästä sanomaan jotakin? Toi kahvipöytäveto taisi kieltämättä olla ihan tuore. Tiedä hänestä, mutta olenhan minä itsekin ollut ulkomaalaisten kanssa tekemisissä, ja sen kokemuksen mukaan he mieltävät ongelmana ennemminkin sen, että suomalaiset haluavat asiakseen puhua heidän kanssaan englantia, ja se ei edesauta suomenkielen oppimista ensinkään. Voihan se olla, että minä olen törmännyt niihin ainoisiin ulkomaalaisiin, jotka ajattelevat näin. Ja ehkä silloin sata vuotta sitten Ameriikoissa oli ihan oikeesti olemassa se suomalaisten kotouttamistoimisto.

Vaan mietin sitä, että jos minä olisin semmoinen ulkomaalainen huippuosaaja, sanotaanko vaikkapa tietokonevelho herra Singh Kalkutasta, niin millä silmällä minä katselisin maata, johon mahdollisesti lähtisin töihin?

No, jos jonnekin hornanperseeseen pitää mennä töihin, niin työstähän pitää tienata. Hra Singh ottaa selvää suomalaisesta palkkatasosta, mutta fiksuna miehenä hän tietää, että brutto- ja nettopalkka ovat kaksi varsin eri asiaa. Hän ottaa selvää verotuksesta, ja hoksaa, että progressiivinen verotushan vie häneltä (oletusasetus on, että hra Singh tulee hyvin palkattuihin töihin, koska hän on semmonen kaivattu huippuosaaja) aika helkkarinmoisen loven tilipussista. Sitten hän huomaa, että Suomihan on oikea verojen luvattu maa muutenkin. On arvonlisäveroa, kunnallisveroa, polttoaineveroa, autoveroa, kiinteistöveroa ja kun hra Singh oikein ynnäilee, niin hän huomaa, että erilaisina veroina häneltä nykäisee valtio tommoset kaksi kolmasosaa.

Järkevänä ja asiallisena miehenä hra Singh tekee enemmänkin etumaaston tiedusteluja, ja ottaa hieman selvää, että mihinkä hänen verorahojaan sitten itse asiassa käytetään. Siinä vaiheessa hra Singh ei enää välttämättä mieti kahvipöytäkeskusteluja, vaan tuumii että pitäkää tunkkinne ja alkaa tutkailla amerikkalaisia työmarkkinoita.

*

Kolmas toisto: Maahanmuuttajien musiikki ei pääse esille


Myös Yleisradiomme osallistuu suomalaiseen itseruoskimiseen. Yleisradio ottaa asiakseen valittaa, että maahanmuuttajaryhmien musiikkia on levytetty vain muutamia levyjä. Ja kun niitä levyjä ei kehno vie tahdo löytää levykaupastakaan. Eikä radiossakaan tule soittoaikaa.

Mitenkähän tään nyt kauniisti sanois? No, ensinnäkin levy-yhtiöt eivät ole sosiaalitoimistoja. Niitten on tarkoitus tuottaa voittoa. Sama koskee levykauppoja. On huomattavasti varmempaa julkaista Eppu Normaalia, koska sitä ihmiset ostavat.

Tässä voisi todeta, että monilla maahanmuuttajabändeillä on varmasti ihan vaan huono tuuri. Yhtyeistä löytyy varmasti äärimmäisen taitavia soittajia. Mutta kun he ovat väärässä maassa. Meinaan, suomalaiseen korvaan akselilla Marokko – Kiina tehty musiikki kuulostaa epävireiseltä. Ei sitä tule silloin ostettua pelkän kannatuksen vuoksi. No eihän se tietysti epävireistä ole, kyllä jätkät varmasti osaavat vehkeensä virittää, mutta kun meikäläinen korva on tottunut toisenlaisiin sävelasteikoihin. Ja kun kyseessä ei ole allergia, niin tuskin asiaan voi siedätyshoitoakaan määrätä. Niin että sori vaan, ihan oikeesti. En vaan tunne, että mulla olisi velvollisuutta kantaa asiasta minkäänlaista syyllisyyttä.

Mutta tarvitsiko tästäkään ihan oikeasti uutiseksi asti nouseva ongelma tehdä? Mietitään asiaa toisin päin. Kolmas Nainen ei ole kovin pop esmes Iranissa ja Pakistanissa. Haittaako se iranilaisia? Haittaako se pakistanilaisia? Haittaako se Kolmatta Naista? Ketä se haittaa? Pitäisikö sen haitata ketään?

*

Niin juu, vielä myöhemmin muistettavaksi. Mari Kiviniemi totesi reteesti Eero Heinäluomalle, että ”En pyydä anteeksi. Poliitikon on oltava valmis ottamaan kritiikkiä vastaan”. Kiviniemihän elää nyt sitä varttituntiaan vallankahvassa. Sehän tietää sitä, että nenäherneitä kylvetään hehtaareittain, ja ankaraakin läppää häntä kohtaan tullaan heittämään. Tosta lauseesta kannattaa muistuttaa sitten, kun hänelle tulee ensimmäisen kerran henkinen pipi, kun joku puhui ilkeesti.

keskiviikko 11. elokuuta 2010

HELSINKI STRAIGHT PRIDE 2010

fiktiivinen kertomus eräästä kauniista kesäpäivästä

- Täällä Suomen Yleisradio, Helsinki ja Arvo Itäoja. Olen täällä Helsingin kaduilla seuraamassa usean kymmenen tuhannen ihmisen muodostamaa kulkuetta, joka etenee pikkuhiljaa kaupungin kaduilla. Tapahtumaa kutsutaan nimellä Helsinki Straight Pride 2010. Minulla on tässä haastateltavana pari tapahtuman puuhahenkilöä, eli Eeva Väättälä Peltopirtistä ja Antti-Pentti Vasenpuntti Ala-Tölöviöstä. Voisitteko kertoa kuulijoille, mistä tässä tapahtumassa oikein on kyse?

- Eeva Väättälä: Niin, kyseessähän on heteroseksuaalisten pariskuntien ja perheitten elämää ja kulttuuria tunnetuksi tekevä tapahtuma. Mehän olemme aktiivisia median seuraajia, ja suomalainen mediahan on aina ajan tasalla ja totuudenmukainen, joten me olemme panneet merkille saamastamme mediahuomiosta tai oikeastaan sen puutteesta, että heteroseksuaalinen väestönosa on nykyisin melko pieni vähemmistö maassamme, ja perinteinen heteroseksuaalisuus on kovasti epämuodikasta. Me emme kiistä sitä, että emme ole ehkä kovin muodikkaita, ja meistä on sinänsä hieman noloa kulkea ihmisten ilmoilla ilmoittamassa, että me tykkäämme olla sillai vastakkaisen sukupuolen kanssa, koska yksityisasioitahan nämä ovat. Mutta olemme silti kokoontuneet tänne muistuttaaksemme, että maassamme on vielä usein niin, että Markku tykkää Mirkusta ja Mirkku Markusta ja molemmat ovat vielä tilanteeseen vallan tyytyväisiä.

- Arvo Itäoja: Mitä mieltä olette aikaisemmin kesällä Gay Pride-kulkueeseen tehdystä kaasuiskusta, ja uskotteko tässä kulkueessa syntyvän samanlaisia ongelmia?

- Antti-Pentti Vasenpuntti: Niin, sehän on erinomaisen höhlää mennä häiritsemään ventovieraitten ihmisten kulkemista, ei sellaista tule kenenkään tekemän. Meillä täällä ei sellaista ole kyllä tähän mennessä esiintynyt. Poliisihan on pistänyt mellakka-aidat kulkueen reitin ympärille. Tosin minusta näyttää siltä, että niitten tarkoitus on pitää meidät aitojen sisässä. Minusta se on hieman outoa, mutta enhän minä poliisin joukkojenhallintastrategioita hallitse. Pari kertaa poliisi näytti aukaisevan mellakka-aitoja, ja sillä kohdalla meitä kuikuili parin korttelin päässä jotain omituisen näköistä porukkaa, joka oli pukeutunut vaaleanpunaiseen ja mustaan. Mutta ne vaan kuikuilivat nurkan takaa. Yksi heilutti nyrkkiään, mutta saattaahan se olla, että se huitoi hyttysiä. Kai huligaanit yleensäkin tietävät, että me pystymme varsin hyvin puolustamaan itseämme. Vaan eihän tuota itsepuolustusta tässä ole tarvittu, kun touhu sujuu sen verran leppoisasti.

- Arvo Itäoja: Niin, täytyy kyllä todeta, että vaikka kyseessä on suuri väkijoukko, niin ihmiset ovat hyvin rauhallisia ja tunnelma leppoisa, jaa hetkinen, nyt valvomosta ilmoitetaan, että siirrymme hetkeksi merisäähän…

...niin, olen… eihän nyt pitäny mikään säätiedotuksen paikka olla… miten niin munasin? …no kun täällä oikeesti on kymmeniä tuhansia… miten niin väärä haastatteluasenne? …tiesin niin, että uhkailua piti ettiä, mutta kun eihän nuo… joo, joo, totta kai tiedän, mitä mun tilinauhassa lukee… …no minä yritän, tuolta tulee just sen näköinen körmy eukkonsa kanssa vastaan…

- Ja täällä edelleen Arvo Itäoja ja Helsinki Straight Pride-tapahtuma, jossa parituhatta ihmistä osoittaa mieltään heterovähemmistön puolesta. Otanpa haastateltavaksi tästä pariskunnan, päivää, voisitteko esitellä itsenne?

- No minähän olen Perskeleen Yrjö tuolta Huitsinnevadasta ja hän on vaimoni Ylva.

- Arvo Itäoja: Voisitteko kertoa, mikä on saanut teidät osallistumaan tähän tapahtumaan?

- Ylva Perskeles: Niin no, minua hiukka jurppii tuo vaahtoaminen, että meillä on jokaisessa tämä homoseksuaalinen puoli, ja sitä pitäis tutkiskella ja opetella käytännössä ja pikkuhiljaahan ne alkaa sitä opettaa koulussakin. Mutta kun minua ei vaan toi naisen kanssa eläminen jaksa innostaa, eikä muunkaanlainen vehtaaminen. Onhan toi Yrjö kyllä kieltämättä melkoinen sonni niin habitukseltaan kuin asenteeltaankin, mutta miestähän minä olen vailla, enkä mitään sisäistä simpukkaansa etsivää Leevi Piimäläistä. Tämä mielletään nykyisin arveluttavaksi ajattelutavaksi, mutta eikös meillä vähemmistöilläkin ole oikeuksia. Luotamme, että vähemmistövaltuutettu tulee puolustamaan oikeuksiamme.

- Arvo Itäoja: Yrjö Perskeles, te olette pukeutuneet t-paitaan, jossa on suurikokoinen leijonavaakuna. Oletteko pukeutuneet paitaan nimenomaan tätä tilaisuutta varten, ja mitä haluatte tällä viestiä?

- Yrjö Perskeles: Niin no, paitahan on päällä sen takia, että mulla on tuota mahaa jo jonkun verran, ja minusta on vähän säädyllisempää kulkea paita päällä muutenkin. Jaa, mitäkö haluan viestiä? No kai sitä, että olen selvinpäin. Juovuksissa tulis helposti pistettyä paita päälle sekä väärin- että nurinpäin, jolloin jellona olisi paidan sisäpuolella selkää vasten ja pesuohjelappu törröttäis etukauluksesta. Saumatkin näkyisivät. Höhlän näköistähän se olisi. Niin että kyllä ihmisten ilmoille kannattaa mennä selvin päin.

- Arvo Itäoja: Arvovaltaisilla tahoilla on kuitenkin todettu, että tämäntyyppisiä tunnuksia käytetään viharikosten lietsomistarkoituksissa. Tunnetteko te vihaa gay- ja queer-enemmistöä kohtaan?

- Yrjö Perskeles: Jaa, enhän minä. Antaa kaikkien kukkien kakkia vaan. Ja esmes se Hankamäen Jukkahan on hyvinkin tolkun mies. Saattaisin äänestääkin sitä, mutta kun asun eri vaalipiirissä. Lähinnä minua huolestuttaa meidän heteromiesten henkeen ja turvallisuuteen kohdistunut vähättely. Ihmettelen hieman Ylimmän Mielipidevaikuttajamme, presidentti Tarja Halosen, jota tietysti kansalaisena muuten suunnattomasti arvostan, asennetta. Kun siihen gay-kulkueeseen sotkettiin vähän kaasua, niin Halonen veti kauheat herneet nenäänsä, mutta kun sertifikoidun etuoikeusvähemmistön edustaja ampui kolme heteromiestä hengettömäksi, ei hän siitä piitannut niin sanotusti naakan paskaakaan. Ja kun joku vuosi sitten armeijassa jätkät olivat kirjoitelleet naisvarushenkilöistä rumia juttuja vihkoon, meinasi presidenttimme julistaa liikekannallepanon, mutta kun heterovähemmistön miehet ovat ottaneet ihan oikeaa osumaa niin kovapanosammunnoissa kuin ulkomaankomennuksissa, ei asia presidenttiämme tunnu kiinnostavan.

- Arvo Itäoja: Niin, tuota, te siis sanoudutte irti vihasta?

- Yrjö Perskeles: No ilman muuta. Harvemmin sinänsä tuon seksuaalisen suuntautumisen kanssa on vihaan törmännyt muutenkaan. Tosin noissa lesboporukoissa olen kyllä törmännyt välillä varsin valkohehkuiseen ja koko lailla perustelemattomaan miesvihaan. Miksikähän ne meitä niin inhoaa? Eihän me mitään pahaa.

- Arvo Itäoja: Niin, tuollaisia ilmiötä on kyllä kieltämättä… hetkinen… valvomo ilmoittaa, että tässä välissä tulee sää sisävesialueilla…

…niin, …juu… …miten niin oli päästä sammakko suusta? Enhän minä Sirkku-Liisukkaa, Kerstiniä ja Mallamillaa olis nimeltä maininnut, mutta tiedäthän ittekin, että ne laittais vaikka ventovieraan vastaantulevan miehen munat halstariin, jos niillä olis siihen tilaisuus ja… hä? …miten niin olis saanut hyvän varoittavan esimerkin, sehän oli ihan umpirauhallinen mies, eikä se… …no totta kai tiedän, mitä opetettiin, ”totuus on savea, jota vastuullinen asiantuntija dreijassaan muokkaa”, mutta en minä ihan suoraan valehtelemaankaan viittis… joo joo, ymmärretty on, minä vielä yritän…

- Täällä edelleen Arvo Itäoja, Suomen Yleisradio, ja Helsinki Straight Pride 2010-tapahtuma, jossa parikymmentä heteroaktivistia osoittaa mieltään. Anteeksi, herrasväki, kysyisin teiltä muutaman kysymyksen kuulijoille, voisitteko kertoa keitä olette?

- No mehän ollaan Vilma ja Vellu Karttupää Lällävedeltä. Kysykää pois. Kysyvähän ei tieltä eksy.

- Arvo Itäoja: Vilma Karttupää, teillä lukee paidassanne teksti ”Mukulat Tehty Luomuna”. Mitä haluatte sillä sanoa?

- Vilma Karttupää: No sitä, että vaikka nykyiset tutkimukset ovatkin osoittaneet heteropariskuntien perinteisellä tavalla tehtyjen lasten olevan huomattavan suuressa syrjäytymisvaarassa verrattuna kaikkiin muihin, niin pyydämme silti, että meille annetaan mahdollisuus yrittää. Me teemme kyllä parhaamme.

- Arvo Itäoja: Tässä kulkueessa ei kuitenkaan näytä olevan yhtään lasta?

- Vilma Karttupää: Eihän niitä ole niin. Meidän mukulat on isovanhemmilla hoidossa. Kun tässä porukalla päätettiin, että on aika lailla vastuutonta ottaa pieniä muksuja sellaisiin mielenilmauksiin, mistä ne eivät mitään vielä ymmärrä. Meitä hieman jurppii, kun puolitoistavuotisia mukuloita kuljetetaan kärryissä joku pahviplakaatti kaulassa jossain ”pelasta maailma, sähköä töpselistä, rahaa seinästä”-mielenosoituksessa.

- Arvo Itäoja: Niin, muistan kyllä itsekin, kun ne silloin 1970- ja 1980-lukujen vaiheessa puuhasivat sitä ydinaseetonta Pohjolaa Murmanskia lukuunottamatta, ja siellähän kyllä oli varsin paljon… hetkonen, valvomo ilmoittaa, että nyt on vuorossa Tampereen ja Turengin kiireellinen jokisäätiedoitus…

…no minä täällä, kukas muu… …miten niin menettänyt järkeni, muistathan ittekin kun… no tiedän tiedän, mikä ohjeistus oli, mutta millä minä ympyrän neliöksi muutan… ai että hakemaan välittömästi? …kuule, etköhän tuota välittömän irtisanomisen ilmoitusta osaa postissakin laittaa, ei sen pitäis edes sulle olla liian vaikeaa, muistat vaan, että postimerkki tulee oikeeseen yläkulmaan ja nimi ja osoite sitten alle… …ai törkeä, no ei kai se näin viimeisenä työpäivänä niin haittaa, niin että vedä ämmä majavan ulkosynnytin päähäs ja kaikkoa mäkimaastoon, minä kaikkoan mukaan tohon kulkueeseen, johan tässä oli aikakin tulla ulos kaapista… …hei äänimiehet, ottakaas noi mikit ja kuulokkeet ja muut vermeet, som´moro…

- Täällä Suomen Yleisradio, Helsinki. Aikaisempaa lähetystä ei voitu enää jatkaa skinheadien lähetysautoon suorittaman sabotaasin vuoksi. Jatkamme seuraavat kolme tuntia nonstoppina Akuliina-tädin ohjelman ”Musta tuntuu ja niin sustakin pitäisi”-parissa. Sitä ennen osallistuvaa iskelmämusiikkia.

*

Lisäys samana iltana eli lisää mainoksia. Pari blogia, joita tervejärkisten keskiäkäisten miesten kannattaisi mielestäni lukea. Erilaisia keskenään, mutta mielestäni asiallista settiä. Eli Vonpeen söpinät ja Kumitonttu. Lakki! Lepo. Lakki! Päästä! Lukekaa!

maanantai 9. elokuuta 2010

PAPPIEN PUISTATUS

Meikäläinenhän on eronnut kirkosta joskus neljännesvuosisata sitten. Syynä ei ollut sinänsä se, että olisin koskaan tuntenut itseäni ateistiksi. Lähinnä olen aina ollut agressiivinen agnostikko, eli ”minä en tiedä, etkä muuten sinäkään”. Lähinnä otti silloin erotessa päähän kirkon virkamiesmäisyys ja jo silloin 1980-luvulla aloitettu miedontaminen, eli kirkon voi muuttui mauttomaksi kevytlevitteeksi. Siitä huolimatta olen tykännyt elää elämäni pitkälle luterilaista etiikkaa noudattaen, koska eihän siinä sinänsä mitään vikaa ole. Yleensäkin tuumin, että uskon asiat tulisivat olla enempi yksityisasioita.

Muutama vuosi sitten, suurin piirtein samoja aikoja, kun aloitin tämän blogikirjoittelun, ajattelin, että taidanpa liittyä takaisin kirkkoon. Ei siksi, että ajatukset asiasta olisi minnekään muuttuneet, vaan pieneksi protestiksi tätä ”islam keskuudessamme ja ylimpänä ystävänämme”-vouhotusta kohtaan. Siinähän tuli sitten otettua selvää, että mitä tämä valtiokirkkomme asioista tuumii ja liittymättähän siihen sitten jäi. Jo silloin huomasin, että valtiokirkkoamme saattoi verrata 1970-luvun kokoomukseen suhteessa Rauhanvaltioon.

Hyvää vahvistusta ajatukselle tuli tuoreessa Länsiväylän jutussa, jonka löysin Mediaseurannan kautta (kiitos taas Roopelle). Jutun otsikkona oli raflaavasti ”Koventunut maahanmuuttokeskustelu puistattaa pappeja”. Jutun pari ensimmäistä lausetta antaa hyvää osviittaa, mitä mieltä papistomme on:

Arvojen koventuminen, ihmisten syrjiminen ja oman kulttuurin toista parempana pitäminen ovat asioita, joihin on puututtava heti alkuunsa.

On järkyttävää se maahanmuuttokielteinen asenne, joka niin monella suomalaisella on. Kirkon pitäisi ehdottomasti torjua kaikki vihamielisyys maahanmuuttajia kohtaan.


Kun mullahan ei ole muuta kuin se normivirtasen näkökulma, niin se pistää hieman ajattelemaan. Tämmönen meikämieskin on huomannut, että pappien kovasti puistattelemassa maahanmuuttokeskustelussa keskitytään säännöllisesti pariin seikkaan, eli:

1. Kannattaa miettiä, onko meillä suomalaisilla a) velvollisuus ja b) varaa olla yleismaailmallinen sosiaalitoimisto. Kannattaa myös miettiä, kuka meille tämän velvollisuuden antoi ja annettiinko se ehkä väärin perustein. Kannattaa myös miettiä, kuinka paljon meillä riittää laarissa vieraille ämpäröitävää.

2. Tietyistä ilmansuunnista tulevat maahanmuuttajaryhmät syyllistyvät väkivalta- ja seksuaalirikoksiin potenssiin n verrattuna tavallisiin suomalaisiin. Kannattaa siis miettiä, onko tästä ilmansuunnasta järkevää ottaa ihmisiä tänne ollenkaan, koska he pääosin ovat juuri ylläpitämämme yleismaailmallisen sosiaalitoimiston asiakkaita. Vieläkin enemmän kannattaa miettiä, miksi näihin rikoksiin syyllistyneitä pidetään maassamme edelleenkin. Kannattaa myös miettiä sitä, tuleeko meidän hyväksyä ihan kaikki mahdollinen vain siksi, että se on jotain muuta kuin suomalaista.

Näitä muutamaa asiaa on vatvottu taajaan (tosin ei kirkon eikä muunkaan virallisen koneiston taholta) ja papistomme käsitys asiasta näyttää olevan aivan sama kuin vihervasemmistolaisen valtakoneistomme. Eli jos esität kysymykset 1 ja/tai 2, syyllistyt kokonaan maahanmuuttokielteisiin asenteisiin, syrjit ihmisiä ja pidät omaa kulttuuria toisia parempana. Eli pappien puistatus lakkaa vasta, kun asiasta ei puhuta. Pappien puistatukseen saattaa myös vaikuttaa se, että keskustelu tulee nimenomaan ei-viralliselta taholta.

Sinänsä oman kulttuurin arvostaminen ei mielestäni sisällä muitten kulttuurien automaattista halveksumista. Suomalainen tapa elää sopii näille leveysasteille varsin hyvin. Täydellinen se tuskin on, mutta yhteiskunnallista täydellisyyttä eniten peräänkuuluttavat ovat maailman sivu saaneet helposti aikaan täydellisen totalitarismin tai täydellisen kaaoksen.

Lehtijutussa haastateltua tulevaa Helsingin piispaa Irja Askolaa jurppii se, että hänen mielestään ”keskustelu ei viime vuosien saatossa ole edennyt minnekään”. Papeille tehty kysely, ja siinä julki tulleet asenteet ovat itsessään hyvä esimerkki niistä syistä, miksi keskustelu ei ole edennyt. Kun on keskusteltu väärin. Askolaa jurppii myös se, että ”Maahanmuuttokeskustelusta on Askolan mukaan puuttunut faktapohja. Omaa lainsäädäntöä sekä velvollisuuksia esimerkiksi EU:n jäsenmaana ei tunnusteta, ja kaikkien maahanmuuttajien oletetaan olevan islaminuskoisia.”

Normivirtanen miettii tietysti sitä, että tarkoittaako Askola faktapohjaa vai Oikeaa Faktapohjaa? Meinaan, kysymyksiin 1 ja 2 löytyy kyllä faktoja, joitten pohjalta noita asioita kannattaa ainakin pohdiskella. Askola ei näemmä halua noita kysymyksiä pohdittavan, joten hänellä lienee hallussaan toisenlaiset faktat. Myöskin vetoaminen omaan lainsäädäntöön ihmetyttää tavallista persaukista. Eikös kirkon keskuudessa ole jo hyväksyttyä piilotella karkoituspäätöksen saaneita? Miksei kirkko myöskään tuomitse tätä positiivisen erityiskohtelun systeemiä, joka ei ihan tarkalleen kyllä natsaa perustuslain kanssa?

Lause ”kaikkien maahanmuuttajien oletetaan olevan islaminuskoisia” osoittaa sinänä hyvin, että tämän varsinaisen maahanmuuttokeskustelun seuraaminen näyttää Askolalta jääneen Johanna Suurpään ja Eva Biaudetin lehtihaastattelujen lukemiseksi. Noin yleensä ottaen voi huomata sen, että mikäli Askolalta ottaisi liperit kaulasta, hän voisi puheittensa perusteella olla ihan hyvin titteliltään vähemmistövaltuutetun henkilökohtainen erityisavustaja.

Eli virkamies muitten muassa. Tässä lienee se punainen lanka. Valtionkirkkomme osaa haistella kyllä mistä päin tuulee, ja se tietää, että ilman verotusoikeutta ei leipäpapeille ja -piispoille riitä enää leipää. Maallisella vallalla on oikeus ottaa verotusoikeus pois, joten kirkko ei keikuta venettä. Toisaalta niin minä, kuin moni muukin tavallinen persaukinen mieltää, että kirkkohan on, tai ainakin se on alun perin perustettu hengelliseksi laitokseksi, jonka toiminta pohjautuu Raamattuun, mihin se ihan oikeasti uskoo, ja jossa tiukat ja uskossaan vakaat hengenmiehet käärivät hihansa ja alkavat hiki otsassa ajaa perkeleen pahuutta syntisten päistä ja sieluista.

Nykykirkossa ei näille hengenmiehille ole tilaa. Kirkko on häitä ja hautauksia suorittava ja virallista propagandaa suoltava virkamiesvirasto. Väistämättä tulee mieleen, että kirkkoamme suorastaan nolottaa se tilanne, että sen toiminta pohjaa kristilliseen uskoon. Ei varmaankaan kestä kauaa, kun seurakunnat hakevat työntekijöitään käyttäen positiivista erityiskohtelua. Etusijalla toisista kulttuureista ja uskonnoista tulleet. Synergiaa, you know. Mutta moni normivirtanen, varsinkin sellainen, jonka elämässä usko merkitseekin jotain, jättää jäähyväiset organisaatiolle, joka on olemassa vain itseään varten. Hää- ja kuoppaustoiminnan voi siirtää väestörekisterille ja maallista propagandatoimintaa varten on toki olemassa jo tarpeeksi virkamieskuntaa. Uskon voi hoitaa omin neuvoin. Rukoillakin voi ilman taustaorganisaatiota.

Toisaalta kirkkomme tilaa voi kuvata melko samanlaiseksi kuin silloin aikanaan, kun lännestä tulleet Jeesuksen miehet karkoittivat Ukkoa ja Tapiota metsäsuomalaisten sieluista pois. Silloinkin rahvaan rahalla elävät koreasti pukeutuneet tyypit puhuivat kirkkokansalle pitkiä lauseita, joita kansa ei ymmärtänyt alkuunkaan, ja pelottelivat päälle, että jos ette usko, mitä just saarnattiin, niin olette moukat Herrasta Perkeleestä ja sitten tapahtuu hirveitä.

Sinänsä pappien haastattelussa taisi olla mukana yksi vanhan ajan hengenmies, joka lausui osuvasti:

Yksittäisten hörhöjen mielipiteitä ei tule dramatisoida. On ymmärrettävää, että tietyt maahanmuuttajaryhmät herättävät ärtymystä. Kirkon aktiiveissa on paljon ”hyväntahtoisia hölmöjä”, lässyhumanisteja, jotka vilpittömyydellään saavat pahaa aikaiseksi.

Tuo sopii niin kirkkoon kuin muuhunkin virkamieskuntaan. No, ainoa asia mistä olen täysin varma, on se, että kun vakaumukselliset ja uskossaan vahvat islamilaiset imaamit lukevat valistuneen kirkkomme sympatiaa, empatiaa, levennystä, laajennusta ja yleensäkin omaa olemassaoloaan häpeävää ja muilta etukäteen anteeksipyytävää ahlanawallahilallatiqusallahawallaa niin ne taatusti päästävät ilmoille oikein paskaisen naurun.

*

PS. Mainos: Blogirintamalla melko tuore, mutta suurta arvostustani nauttima Lakeudenmies on uusimmassa kirjoituksessaan hoksannut varsin mukavasti, miten tietynlaiset pyörät pyörivät. Tuosta linkistä, olkaa hyvät.

lauantai 7. elokuuta 2010

HELPOT SELITYKSET JA TOISTEN RAHAT

Meikäläistä on aina silloin tällöin askarruttanut, että mikähän se tekee ihmisestä älykön. Semmosen oikein arvostetun yleisviisaan, jonka lausumat ovat äärimmäistä totta, vaikka tyyppi esittäis pelkkää kurlausta. Koska ittelläni on tuota älyllistä ymmärrystä vain pelkän normivirtasen verran, päättelen rajallisilla kyvyilläni, että nykyisin älyköksi ilmoittaudutaan. Kun on hankkinut itselleen minkä tahansa akateemisen tutkinnon, tai on sitä hankkimassa, ja ilmoittautuu vihervasemmistolaisen arvomaailman kannattajaksi, ei ihminen voi enää olla väärässä.

Yksi esimerkki tämmösestä älyköstä näyttää olevan tää vihreitten Jyrki Kasvi. Ainakin tämä Ana María Gutiérrez Sorainen fanittaa miestä kovasti. Kasvi nimittäin vastaili eräisiin Harry Bogomoloffin esittämiin kysymyksiin (jotka normivirtasen mielestä olivat sinänsä varsin aiheellisia) jonkunlaista pilkallista huumoria tavoitellen, ja A.M.G.S:n mielestä vastaukset olivat äärimmäisen tiukkaa settiä, jolla pistettiin razzet taas kertaalleen matalaksi. Itse näin normi-Ykänä tuumailin kyllä, että olipa melko köykösiä vastauksia. No, tarkastellaanpa muutamaa niistä:

Bogo kysyy: Haluatko lapsesi kouluun jossa kukaan ei häiritse opetusta?

Jyrki pläjäyttää: Ja koulun pihalle häkin, johon kaikki häiritsijät laitetaan.

Ykä ihmettelee: Ei Bogomoloff ymmärtääkseni ketään vaatinut pihalle häkkiin. Sen sijaan voisi olla varsin viisasta miettiä sitä, että peruskoulussamme opettajien arvovalta ja mahdollisuudet kurinpitoon ovat nykyisin tasoa nolla. Tilanne on loistava uraansa aloittaville pikkupsykopaateille, jotka saavat kaikessa rauhassa rääkätä ketä huvittaa. Mutta jos tällaista ajattelee ääneen, tulee silloin samalla tuominneeksi koko peruskoulun, ja sehän on sentään niinqu uudistusmielisten ja tiedostavien ihmisten aikaansaannoksia. Ja kun älykkö otti puheeksi koulun pihalla olevan häkin, niin keskustelu asiasta tulee lopettaa. Muuten ollaan ihan puolen askeleen päässä totalitarismista.

Bogo kysyy: Haluatko sinä työtä ja toimeentuloa suomalaisille?

Jyrki pläjäyttää: Itse en ainakaan määrittele lähimmäistä sen mukaan, mihin Maapallon kolkkaan hän on sattunut syntymään.


Ykä ihmettelee: Tai ei oikeastaan ihmettele. Tämähän on tunnettua älykkösettiä. Bogo varmaan tuumii, että kun meillä on tuota työttömyyttä omastakin takaa, niin kannattaa varmaankin miettiä, onko meillä oikeasti varaa olla yleismaailmallinen sosiaalitoimisto. Ja jos on varaa, niin mihinkä asti? Riittääkö se, että otetaan 10.000 lisää elätettävää? Vai pitääkö olla 30.000? Riittääkö sata tuhatta? Vai pannaanko avoin piikki? Jyrkillähän on kyllä tarvittavaa laskupäätä, mutta kun on asioihin tietyn kannan ottanut, ei sitä oikein muuttaakaan voi. Jolloin oikeana älykkönä hän tyrmää kysymyksen sanomalla ”itse en ainakaan määrittele lähimmäistä sen mukaan, mihin Maapallon kolkkaan hän on sattunut syntymään”. Mainio lause. Kiertää hyvin kysymyksen, että millä rahalla, ja antaa tunnelman, että mää oon kumminkin fiksumpi kuin sää, vaikken viitti kysymykseesi vastatakaan. Eipä puutu enää kuin rajojen yli lentävät linnut, mutta senhän eräs Kiljunen ehti jo patentoida. Tunnustettu älykkö hänkin.

Bogo kysyy: Haluatko sinä järjestyksen palaavan kaduille ja puistoihin?

Jyrki pläjäyttää: Apua apua, tuolla on piknikillä viinipullo, pamppua ja putkaa.


Ykä fundeeraa: Kun on aikanaan omaksunut vihervasemmistolaisen ajattelutavan, niin sehän sulkee luonnollisesti pois sellaisen ajatuksen, että ehkäpä kuria tietyille tahoille voisi lisätä. Ja ehkäpä voisi ajatella, että joku taparettelöitsijä, täysin kansallisuudestaan riippumatta, on ihan oikea kusipää, jonka voisi kuskata koppiin. Ja että hän on valinnut kusipäisyytensä ihan omin neuvoin, eikä hän ole pelkkä yhteiskunnallisen sorron epätoivoisiin tekoihin ajama viaton henkilö. Vihervasemmistolaisen älykköajattelun mukaan ihminen ei itse ole vastuussa teoistaan, joten antaapa asian olla, ja heitetään uhkakuva piknikillä olevista rauhallisista ihmisistä, joita poliisi tulee pieksämään. Tätä ei Bogokaan varmasti halunnut, mutta kun älyköllä ei ole oikein vastauta kysymykseen, niin pistetään vitsiksi, ja muistutetaan, että tässähän ollaan ihan puolen askeleen päässä totalitarismista.

Bogo kysyy: Haluatko sinä kodin, perheen ja traditiot elämäsi keskipisteiksi?

Jyrki pläjäyttää: Toki, kun ensin sovitaan, mikä on perheen määritelmä ja kenen traditioista on puhe.


Ykä sondeeraa: Niin no, jos oikein yhdessä porukalla asiasta sovitaan, niin silloinhan normivirtastenkin ääni otetaan mukaan. Eli silloin nämä määritelmät ja traditiot pysyvät tietysti ihan entisenlaisina. Olis Jyrki vaan rehellisesti sanonut että ”Toki, kun ensin saamme oikeaoppisten kesken määritellä, mikä on perheen määritelmä, ja kenen traditioista on puhe. Ainakaan mitään normivirtasta miellyttävää se ei voi olla”.

Bogo kysyy: Haluatko sinä raiskaajille ja lasten hyväksikäyttäjille todella kovat tuomiot?

Jyrki pläjäyttää: Heti kun löydät jostain rahaa vankiloiden rakentamiseen ja vartijoiden palkkaamiseen. Mutta veroillahan kustannetaan vain byrokratiaa.


Ykä tuumii: Niin, vankiloihin laitettu raha on hukkarahaa, mutta turvapaikanhakijoihin käytetty raha on korvamerkitty pyhäksi. Mitäs tästä, nää on tietysti arvostuskysymyksiä. Jos ammatti- ja taparikolliset suljetaan vankilaan ja jos tuomioita kovennetaan tai edes annetaan sellaisia tuomioita joita laki mahdollistaa, niin ollaan tietysti puolen askeleen päässä totalitarismista ja sillai.

Bogo kysyy: Haluatko sinä, että yhteiskunta tukee ja kustantaa romanikerjäläisten oleskelun Suomessa?

Jyrki pläjäyttää: Jokaisella ihmisellä on oikeus ihmisarvoiseen kohteluun, jopa romanikerjäläisellä.


Ykä miettii: Tämä on erinomainen älykkökommentti. Se sisältää avoimen piikin, ja muistuttaa, että vaikka oikeutemme loppuvatkin Suomen rajoille, niin velvollisuutemme jatkuvat siitä paljon pitemmälle. Hinnasta ja rahasta puhuminen on rahvaanomaista, ja toisten rahojahan ne ovat muutenkin. Missä vaiheessa muuten nämä yleismaailmalliset velvollisuudet tulivat osaksemme? Mikä eduskunta sen päätti? Hyväksyttiinkö se jossain kansanäänestyksessä? Milloin se pidettiin? Miksei mulle kerrottu?

Bogo kysyy: Haluatko sinä maahamme Ruotsin ja Tanskan mallin mukaiset väkivaltaiset muukalaisjengit?

Jyrki pläjäyttää: En Finne igen vai miten se meni.

Ykä raapii päätään: Kyseessähän on älykköpiireissä hyväksi havaittu han-metodi. Jep, Slussenin Sissejä todellakin oli. Olivat suomalaisia. Eli Bogon kysymys on kerralla perusteltu nurin. Mitään Black Cobra-porukkaa ei ole missään. Tai jos onkin, niin ei ne oo vaarallisia. Koska Slussenin sissit.

Tämmöisen normivirtasen mielestä siis Kasvin kommentointi, vai huumoriako tuo lie, on aika ohutta. Vaan ainakin Ana diggaa kovasti. Minä en normivirtasena oikein osaa. Itse asiassa normivirtasena tule mieleen semmoinen asia, että nykymaailman älyköt tarvitsevat itselleen eräänlaisia kalibrointipisteitä. Esmes bogomoloffeja tai halla-ahoja. Kun he lukevat, mitä kalibrointipisteet ovat mieltä, he tietävät, että heidän tulee olla vastakkaista mieltä, ja julkisesti. Muuten he eivät ole enää uskottavia älykköjä. Ja heidän vastakkaisen mielipiteensä voi perusteella esim. sanomalla ”itse en ainakaan määrittele lähimmäistä sen mukaan, mihin Maapallon kolkkaan hän on sattunut syntymään”. Älykkökavereille se riittää. Normivirtasesta ei ole niin lukua. Mitä siitä muutenkin tulis, jos normivirtaset saisivat itse päättää asioistaan?

Niin muuten, Jyrkiä fanittavan Anan mielestä kysymykset vaikkapa koulujen ja katujen turvallisuudesta sekä suomalaisten työllisyydestä ovat melko lapsellisia. Ovatko ne ihan tosiaan?

*

PS. Älykköystävämme Jyrki on harrastanut tuoreeltaan myös pyssyviisautta, mutta annetaanpa mainioitten Keskiolutkommandojen Pahan Kanin kertoa siitä tarkemmin.