EVANKELIS-RYÖMIVÄINEN KIRKKO

Suomessahan eletään jatkuvassa itsepetoksessa. Ja yksi suurimmista itselleen valehtelijoista on tämä kansankirkkomme, jolla tosin ei varsinaisen kansan kanssa ole ollut aikoihin mitään tekemistä. Sen sijaan se kumartelee vuoronperään LGBTQTiiTyylle ja vuoronperään islamille. Jälkimmäisestä on hyvä esimerkki kyseisen pulaakin arkkipiispa Tapio Luoma joka on tuoreeltaan avautunut. Ja Ylehän otsikoi avautumisesta komeasti:

Arkkipiispa Tapio Luoma on huolissaan lisääntyvästä rasismista ja islamofobiasta.

Sen sijaan kyseinen arkkipiispa ei ole huolissaan kyseisen väestöryhmän suomalaisiin kohdistuvasta jatkuvasti kasvavista väkivalta- ja seksuaalirikoksista. Samoin kuin kyseisen väestöryhmän Suomeen tuomasta järjestäytyneestä rikollisuudesta. Kyseinen Luoma pitää pään pensaassa ja toteaa sen sijaan:

Suomessa uskontojen välinen vuoropuhelu on hyvää ja vastavuoroinen kunnioitus on korkeaa.

Kyseinen vuoropuhelu on suomalaisten – eritoten kirkon – taholta pelkkää nöyrtymistä. Samoin ”vastavuoroinen kunnioitus” on nöyrtymistä jolla kuvitellaan saatavan sitä kunnioitusta. Islamilaiset Suomessa eivät ole osoittaneet suomalaisia kohtaan minkäänlaista kunnioitusta. Pelkästään alati lisääntyviä vaatimuksia. Vielä kysymys arkkipiispalle: Kuinkahan islamilaisissa maissa kunnioitetaan muita uskontoja?

Luoma ei vastaa kysymykseen vaan elää omissa kuvitelmissaan todeten:

Luoman mukaan Suomen muslimiyhteisö on viime vuosina kohdannut lisääntyvässä määrin vihapuhetta, ilkivaltaa, demonisointia ja islamofobiaa.

Ja tässähän Luoma on sillä perinteisellä linjalla että suomalaisen sanoma sana on suurempi paha kuin tuontitavaran tekemä väkivallan teko.

Laitetaan vielä esimerkki siitä evankeliumista mitä kirkko nykyisin tarjoaa. Jo kauan aikaa:

YLE JA PUNAVIHERPIISPA

Yle tunnetusti etsii ja löytää sen agendaan sopivia ihmisiä ja nostaa ne tapetille. Luonnollisesti sellaisia löytyy nykyisestä evlut-kirkostamme. Tällä kertaa Kuopion hiippakunnan piispa Jari Jolkkonen. Otsikointi on uhoavaa:

Piispa Jari Jolkkonen saarnaa kumoon Israelin ihailijat.

Että ihan kumoon saakka. Mitäs tällä ”tulisielulla” (niin kuin Yle ihastuksissaan mainostaa) on sitten sanottavaa:

En minä mikään Israelin matkaopas ole, mutta väitän tietäväni aiheesta enemmän kuin suomalaiset sohva-aktivistit.

Ja tällä Jolkkonen viittaa porukkaan, jota hän kutsuu ”Israel-selittäjiksi”. He puolustavat Israelia eri kriteereillä kuin muita maita tai kansoja ja korottavat Israelin nykyhallituksen moraalisen arvioinnin yläpuolelle.

Väittäisin kyllä, että ne eri kriteerit ovat piispan omaa keksintöä.

Mitä tehdä kuudelle miljoonalle palestiinalaiselle?

– Tähän kysymykseen Israel-selittäjät eivät vastaa. Se saattaa kertoa heidän valmiudestaan etniseen puhdistukseen tai apartheidpolitiikkaan.

Luonnollisesti heppu jättää sanomatta että niiden ”palestiinalaisten” tavoite on kaikkien juutalaisten tappaminen. Eli se totaalinen etninen puhdistus.

Puolustaahan mies kyllä Suvivirttäkin, mutta lisää sitten:

Lapset eivät mene rikki uskonnosta. Eivät lapset säry Suvivirteen tai siihen, että tutustuvat ramadanin tapoihin tai ikoneihin.

Mitähän islamilaiset tästä tuumisivat?

En tunne savolaista kirkkokansaa, mutta kuvittelisin etteivät he välttämättä halua kuulla saarnastuolista Ylen uutisia Lähi-idästä.

HYÖDYLLISIÄ IDIOOTTEJA

Meiltä

Jo useasti mainittu islamin nuoleskeleminen vain jatkuu. Nyt mukaan on tullut Mikkelin – luonnollisesti naispuolinen – piispa joka on virkansa suomalla arvovallalla asettunut tukemaan sitä, että islam otettaisiin mukaan ylioppilaskirjoituksiin.

Kyllä se minun mielestäni on ihan aiheellista. Jos meillä on islaminuskoisia kirjoittamassa ylioppilaskoetta, niin heillekin se mahdollisuus suotaisiin kirjoittaa omasta uskonnosta.

Kyseinen nainen tietysti toimii kovasti ekumenian hengessä ja kuvittelee että islam vastaa, niin kuin sille kumarretaan. Se hänellä ei tietysti käy mielessä että jos eletään islamilaisessa yhteiskunnassa niin:

1. Siellä ei varmasti opiskella niin kristin- kuin muitakaan vääriä uskontoja.

2. Kyseinen nainen ei olisi koskaan missään piispanvirassa.

3. Jos kyseinen nainen esittäisi siellä kristillisiä mielipiteitä, niin hän olisi hyvin äkkiä köyden jatkona.

Tuo oli esimerkki yksittäisestä ihmisestä hyväuskoisine mielipiteineen. Toinen esimerkki on vielä vakavampi sillä se koskee suurkaupunki Espoota. Kas siellä Espoon kaupunki on järjestänyt islamilaisille Ramadanin alun kunniaksi juhlan jossa on myös tarjoiltu kyseiseen ”paastoon” kuuluva iftar-mässäilyateria. Ja perusteet:

"Ramadan on monille espoolaisille merkittävä juhla. Se muistuttaa meitä solidaarisuudesta ja yhteisömme voimasta. Tämä yhteinen iftar-illallinen on yksi konkreettinen tapa vahvistaa vuoropuhelua ja juhlistaa kaupunkimme monimuotoisuutta”, kaupunginjohtaja Kai Mykkänen totesi.

Mykkänen niin. Ja sitten taas huomioita:

1. Koska islamilaiset ovat osoittaneet solidaarisuutta kantaväestöä kohtaan? Tai muita uskontoja?

2. Millä lailla islamilaiset ovat lisänneet espoolaisen yhteisön voimaa?

3. Mahdettaisiinko islamilaisessa yhteiskunnassa järjestää kaupungin puolesta joulujuhlia kristityille? Vieläpä perinteen mukaisesti kinkun kera?

Tämä hyväuskoinen typeryys ei lakkaa hämmästyttämästä.

Tässä kuvassa on jotain hyvin pelottavaa.

Muualta

Niin kuin tiedetään, leikkipartisaanit tarvitsevat aina uusia kohteita ja tekosyitä harrastaakseen elämysmatkailuaan. Niinpä Iso-Britanniassa on nyt noussut tapetille Palestine Action-leikkipartisaaniporukka, joka on tehnyt huomattavan määrän omaisuus-, väkivalta-, ilkivalta- ja murtorikoksia brittiläistä puolustusteollisuutta kohtaan. Perusteena on se, että kohteet ovat jollain lailla yhteydessä Israelin puolustusteollisuuden kanssa ja kaikenlainen Israelin vastustaminenhan on muotia. Ja muoti antaa taas syyn elämysmatkailuun.

Liittyykö tämä Suomeen?

Kyllä liittyy, sillä kyseinen Palestine Action on osa Extinction Rebellionina joka Suomessa tunnetaan Elo… eiku Egokapinan nimellä. Ja koska Egokapina apinoi ulkomailta kaiken, niin odotettavissa on leikkipartisaani-iskuja myös suomalaista puolustusteollisuutta kohtaan.

Jakakaapas firmat vartijoille kovat piippuun. Tai ainakin hapansilakka-aseet.

EGON RUOKKIMISTA JA HAISTATTELUA

1. Egon ruokkimista

No joo. Tampereen yliopistollakin pidetään sitten arabeja tukevaa telttaleiriä jossa lukee niin kovin muodikkaasti ”joelta merelle”. Ollaan kovasti tiedostavassa muodissa mukana.

Niin no, mikäs sitä on lämpimillä keleillä sinänsä telttaillessa. Mukava harrastus. Omat telttailuni ovat tosin keskittyneet aina mahdollisimman kauas taajamista. Nämä leikkipartisaanit vaativat ”israelilaisten yliopistojen asettamista akateemiseen boikottiin. Opiskelijat ovat ilmoittaneet, että he jatkavat mielenosoitusta, kunnes Tampereen yliopisto vastaa heidän vaatimuksiinsa.”. Sinänsä kun katsoo noita pimuja jotka sitä mielenosoitusta pitävät voi tukea kyseistä leikkiä vaikka maailman tappiin sillä he tuskin ovat valmistumassa mihinkään tarpeelliseen ammattiin.

Noilla pimuilla ei herää sellaisia ajatuksia joita tällaiselle – ei muodin mukana kulkevalle ja elämässä jo aika paljon kokeneelle – käppäukolle herää.

1. Se ”from the river to the sea” meinaisi toteutuessaan sitä, että arabit viimeistelisivät Israelissa sen, mikä muuan itävaltalaisella neliöviiksimiehellä jäi aikanaan kesken.

2. Kukas sen tuoreimman rähinän aloittikaan äärimmäisen julmalla ja sadistisella terrorilla? Ja kuka oli ennen sitäkin ampunut jatkuvasti raketteja Israelin puolelle? Sitä saa, mitä tilaa.

3. Ovatkohan kyseiset pimut hoksanneet että he vääräuskoisina ovat yhtä lailla noiden islamilaisten vihollisia? Eivät ystäviä. Eivät islamilaiset heitä arvosta kuin hyödyllisinä idiootteina.

4. Mikähän mahtaa olla se seuraava muodikas kohde jonka varjolla kyseiset pimut voivat tuoda itseään esille? Kas kun se osallistuvan egon nälkähän on loputon. Ja tässäkin leikissä on kyse vain siitä. Koska eihän niiden pimujen toiminta vaikuta itse asiaan yhtään mitään.

5. Jos leikkauskohteita etsitään niin yliopistojen yhteiskuntateologiset linjat olisivat erinomainen vaihtoehto. Sieltä ei tule kuin akateemisia suojatyöntekijöitä. Joille ei ole mitään todellista tarvetta.

2. Haistattelua

Jaa kenellekäs? No tavallisille suomalaisille. Ja kuka haistattelee? Kirkon ulkomaanapu. Hesarin etusivulla (hinta 64.520 €):

Noin henkilökohtaisesti toivotan onnea ja menestystä noille kahdelle etelä-sudanilaiselle heidän omassa maassaan. Mutta he eivät ole meikäläisiä vaikka asiaa kuinka tuputettaisiin. Eikä kyseinen mainos – tai lähinnä oman toiminnan kehuminen – herätä minkäänlaista sympatiaa kehitysmaalaisten Suomeen muuttoa kohtaan.

Vaan jos asian pakkosyöttöä on sekä valtamedia että tv:n mainokset täynnä niin kai se pitää levitä Hesarin kanteenkin. Sehän on luonnollista.

Kehitystä ja edistystä.

USKOSSAAN HORJUNEIDEN LUOSTARI

Heinävesi, joskus tuonnempana…

Intersektionaalisen sisäministeriön auto kääntyi entisen Lintulan luostarin pihaan ja sen kyydissä oli nuori psykologian maisteri Mirjetta Rääkiö. Mirjetta oli tietoinen paikan historiasta ja siitä että se oli ollut pitkään ortodoksinen nunnaluostari. Mutta kun ortodoksinen kirkko ei aikanaan suostunut luopumaan kristillisestä perinteestään ja liittymään perustettuun yleiseen hyve- ja suvaintovirastoon niin sen asema valtionkirkkona lopetettiin ja samalla lopetettiin myös verotusoikeus. Ortodoksisen kirkon omaisuus siirtyi valtiolle ja Lintulan luostari oli nykyisin kehittyneen intersektionaalisen feminismin tutkimuskeskus.

Tosin se oli sitä vain virallisesti ja siitä Mirjetalla oli itsellään jo jonkinmoinen tieto. Sillä hän oli saanut hyvin mielenkiintoisen työtarjouksen tästä paikasta. Aikaisemman uransa Mirjetta oli tehnyt opetusministeriön suunnittelupsykologina joka oli erikoistunut transmyönteisen ajattelun levittämiseen ja normalisoimiseen koko koulujärjestelmässä. Hänet tunnettiin fanaattisena intersektionaalisen feminismin kannattajana. Ja varmaan siksi häneen otettiin yhteyttä intersektionaalisesta sisäministeriöstä, annettiin työtarjous avustavana psykologina ja pyydettiin tutustumaan kehittyneen feminismin tutkimuskeskukseen.

Hänet lennätettiin yksityiskoneella ja Joroisten lentokentällä vastassa ollut auto kuljetti hänet Lintulaan. Hän pani merkille sen, että alue oli ympäröity piikkilanka-aidalla. Hänet ohjattiin suoraan tutkimuskeskuksen pääabbedissan Vilmia Alisteisen toimistoon. Toimistossa oli myös toinen nainen jonka Mirjetta tunnisti. Jumaliste… sehän oli Lennipirkitta Löröttät-Sixteen. Nainen kaiken intersektionaalisen takana. Harmaa eminenssi. Elävä legenda. Kyseinen Lennipirkitta sanoi:

- Vilmia johtaa tätä paikkaa. Mutta minä johdan kaikkea toimintaa sen takana. Sinut on havaittu nuoreksi, lahjakkaaksi, motivoituneeksi ja ennen kaikkea ideologisesti puhtaaksi henkilöksi joten sinulle olisi tarvetta täällä. Tämä on intersektionaalisen yhteiskunnan kannalta hyvin tärkeä laitos. Olet jo varmaan saamistasi ennakkotiedoista ymmärtänyt, että tämä ei ole ihan sitä, mitä tämä virallisesti on.

- Kyllä. Näin olen ymmärtänyt.

- Tämä on taantumuksen vastaisen toiminnan yksi etulinjan laitoksista. Tänne on sijoitettu niitä sisariamme sekä valtamediasta että yliopistoista ja muista tehtävistä joiden usko on alkanut horjua. Usko intersektionaalisen feministisen yhteiskunnan välttämättömyyteen ja täydellisyyteen ainoana oikeana yhteiskuntamallina. He ovat unohtaneet että esille tulevat häiritsevät faktat eivät saa koskaan horjuttaa uskoa kiveen hakattuun ideologiaan.

- Kuinka he ovat tänne päätyneet?

- Osa vapaaehtoisesti. Koska he ovat itse olleet huolissaan itsestään ja ajatuksistaan. Ja osa on, no, sanotaanko että hoitohenkilökunnallamme on suuret valtuudet. Viimeisimpänä esimerkkinä on yliopistollinen tutkija Annia Riippiö joka alkoi tehdä Helsingin Yliopistossa vertailevaa tutkimusta maahanmuuttajien rikollisuudesta sekä jengiytymisestä joka tietysti johtuu vain syrjäytymisestä ja kantaväestön rasismista. Hän vertasi sitä 1990-luvun Suuren Laman syrjäytyneisiin suomalaisnuoriin ja teki johtopäätöksiä jotka olivat, no, faktisesti kyllä täysin oikeita mutta ideologisesti ja intersektionaalisesti vääriä. Hän aikoi julkaista tutkimuksensa ja alkoi muutenkin puhua levottomia yliopistolla. Valveutuneet sisaret yliopistolla ottivat yhteyttä meihin ja kertoivat hänen opillisesta alennustilastaan.

- Eli hänet tuotiin tänne?

- Nimenomaan tuotiin. Se ei tapahtunut vapaaehtoisesti. Hänen puolisolleen ilmoitettiin että hän on täällä, haluaa olla ehdottomassa rauhassa eikä pitää mitään yhteyttä ja haluaa viimeistellä väitöskirjaa islamilaisuuden aikaansaamasta suvaitsevaisuuden lisääntymisestä Suuren Laman aikaisessa Suomessa. Meillä muuten on ministeriössä palkattuna niitä väitöskirjan tekijöitä. Heidän työnsä ei sinänsä ole kovin vaikeaa koska siihen on valmis sabluuna ja jokainen intersektionaalisen sisäministeriön kautta tuleva väitöskirja hyväksytään joka tapauksessa.

Mirjetta kysyi:

- Täällä ei siis ole miehiä ollenkaan?

- Ei. Heille on uudelleenkoulutuspaikka Hailuodossa. Vielä suljetumpi kuin tämä. Sillä eihän miehiin voi muutenkaan luottaa. Sinänsä miestoimittajien ajoittain aiheuttamat ongelmat häviävät ajan kuluessa itsestään sillä eihän heitä ole otettu toimittajakoulutukseen yli kymmeneen vuoteen.

Mirjetta nyökkäsi, oli hetken aikaa hiljaa ja kysyi sitten:

- Entäs se hoito? Kuinka se sitten oikeastaan tapahtuu?

Tähän vastasi Lennipirkitta:

- Se on muistamattomuushoitoa. Meillä on keinot käyttää niin pakkohypnoosia kuin psykoaktiivisia aineita joilla saamme aikaan rajoitetun muistinmenetyksen. Rajoitetun, mutta halutulla ajalla totaalisen sellaisen.

- Ymmärrän. Mutta mihin minua tarvitaan?

- Kartoittamaan se hetki, josta alkaen muistinmenetys täytyy tehdä. Te osallistutte keskustelusessioihin potilaiden kanssa ja pyritte niiden myötä kartoittamaan sen hetken ja ne tapahtumat, jolloin heidän ajatuksensa siirtyivät väärille poluille. Kun olemme saaneet sen hetken kartoitettua, niin asetamme muistinmenetyksen varmuuden vuoksi siitä vuoden taaksepäin. Ja hyvin moni hoidettava on ollut tyytyväinen kun hoito on saatu valmiiksi. He ovat jälleen asiaan täydellisesti uskovia ihmisiä ja lisäksi heillä kaikilla on mukanaan maailmaan palatessaan uunituore tohtorinväitöskirja.

- Kuinka suuri osa hoidosta onnistuu?

- Noin yhdeksänkymmentä prosenttia.

- Entäs ne, joiden kohdalla hoito ei onnistu? Että he kieltäytyvät palaamasta intersektionaalisesti oikeaan ajatusmaailmaan?

Lennipirkitta Löröttät-Sixteen huokaisi ja hänen ilmeensä kertoi varsinaisen asian hänen vastatessaan:

- No… silloin me yksinkertaisesti luovutamme.

- Eli ne, jotka ovat uhkana ajatussaastan levittämisestä eivät koskaan poistu tästä luostarista?

- No… ainoastaan savupiipun kautta. Ja sen vuoksi tämän paikan työntekijöiltä vaaditaan, että he ovat valmiita kaikkeen. Aivan kaikkeen. Oletteko valmis tähän vaativaan tehtävään? Palkka on varmasti kohtuullinen.

Mirjetta mietti hetken ja hän muisti kuinka varsinkin miespuolisia vanhempia toimittajia oli kadonnut julkisuudesta ja sitten he olivat saaneet yllättävän sydänkohtauksen. Hän huomasi, ettei asia vaivannut häntä ollenkaan joten hän vastasi:

- Olen valmis. Kaikkeen. Aivan kaikkeen. Oikean uskon suojelemiseksi.

Lennipirkitta katsoi häntä lämpimästi. Oli jälleen löytynyt oikea ihminen oikeaan tehtävään. Tietysti hänen piti hankkia vielä kannuksensa käytännön työssä. Intersektionaalisen feministisellä yhteiskunnalla oli kaikki oikeus ja velvollisuus suojella itseään yhteiskuntana joka saavutti täydellisyyden ja lopetti historian.

KAUNIS KIRKOLLINEN TEINIANGSTI

Sehän on selvää että jos lukion ekaluokan opettaja antaa oppilaille tehtäväksi kirjoittaa aiheen monikulttuurisuudesta niin tuloksena on herkästi sellaisia naiivin sympaattisia ja tahatonta huumoria sisältäviä tekstejä jotka on kuitenkin tehty suurella sydämellä. Näin ollen tällaisille nuorille kirjoittajille ei ehkä kannata kovin rankasti kuittailla sillä hehän ovat vielä vaikutteille alttiita, herkkiä ja kasvavia nuoria joille voi tulla kuittailuista helposti koko loppuikää hankaloittava henkinen pipi.

Mutta jos samanlaisen teinikyhäelmän väsää selkeästi aikuisten kirjoissa oleva mies, tekee sen palkkaa vastaan ja julistaa sen vielä kansalle opillisena epistolana niin silloin asian tiimoilta voi kaikessa rauhassa esittää kyisiä kysymyksiä. Kyseinen henkilöoletettu on Kirkko ja Kaupunki-lehden toimittaja Pauli Juusela joka on vielä kyseisen aviisin uutispäällikkö. Laitetaanpa esille kaikkein teineimmät pätkät hänen vuodatuksestaan joka on otsikoitu epistolan hengen mukaisesti ”Toimittajalta: Monikulttuurisuus on todellisuutta – sitä ei voi pyyhkiä pois”:

Suomi on aina ollut kansainvälinen ja täällä on aina asunut muualta muuttaneita. Sellaisia me olemme itse kukin. Olemme riippuvaisia ulkomaankaupasta ja kansainvälisistä yhteyksistä. Jos ulkomaankauppa pysähtyisi edes muutamaksi päiväksi, kaupat olisivat tyhjiä.

Asia on oikein hyvin ymmärretty enkä ole kuullut että yksikään kansallismielinen vastustaa ulkomaankauppaa tai kansainvälisiä yhteyksiä. Mutta se, että tänne rahdataan pysyvälle elatukselle afrikkalaisia sekä lähi-itäläisiä ja tehdään asiasta vielä kyseenalaistamaton itseisarvo ei ole ulkomaankauppaa vaan sinisilmäistä typeryyttä. Kas kun ulkomaankaupasta hyötyvät sekä myyjä että ostaja. Monikultturismissa ei ole kumpaakaan, vaan maksaja ja elätti.

Meille maistuvat pizza ja kebab ja monenlaiset muut etniset ruoat. Riisi kasvaa Aasiassa ja Italiassa, ei Karjalassa, vaikka se onkin olennainen osa karjalanpiirakkaa. Makaronilaatikon perusaines ei ole suomalainen keksintö.

Huikeaa! Tätä ei olla otettu esille varmaankaan vuosiin kun se viimeksi röhönaurettiin nurin sen verran perusteellisesti. Eihän tuosta puuttunut kuin se että ilman monikulttuurisuutta suomalaiset jälttäisivät vieläkin pelkkää naurista. Mutta – noin vakavasti sanoen – kaikkia noita ruoka-aineksia sai Suomesta jo silloin kun maassamme oli toimiva rajavalvonta. Ja vielä vakavammin voi todeta että etkö jätkä tosiaan mitään parempaa keksinyt? Ihan semmoinen triviatieto Juuselalle että alkuperäisessä karjalanpiirakassa muuten käytettiin ohrapuuroa.

Kristinusko on globaali uskonto, syntyjään Lähi-idästä. Siniristilippumme risti on lainaa muualta. Maamme-laulun säveltäjä syntyi Hampurissa. Sen kirjoitti ruotsinkielinen runoilija, jonka isä oli maahanmuuttaja.

Kiitos itsestäänselvyyksistä. Viitsitkö vielä kertoa että tuolla perusteellako meidän tulisi sietää kantasuomalaisiin kohdistuva kehitysmaalaisten arkipäivän terroria joka esiintyy sekä väkivalta- että seksuaalirikoksina? Ovatko raiskatut suomalaiset pikkutytöt jonkunlainen maksu Maamme-laulusta? Missä valuutassa maksu määritellään ja monenko raiskauksen jälkeen se on maksettu? Olisit nyt ihmeessä nostanut esille vielä Fazerin, Serlachiuksen ja kumppanit sekä vetänyt heistä yhtymäkohdat nykyiseen kaarnaveneitten veistelyyn ja niitten aikaansaamaan huikaisevaan tulevaisuuteen.

Suomessa on aina elänyt muualta muuttaneita, joskus vähän, joskus enemmän. Turvaa hakeneitakin olemme ottaneet vastaan: esimerkiksi pakolaisia neuvostovallankumouksen jaloista.

Myöntää täytyy, myöntää täytyy. Ja samalla täytyy muistuttaa että niille silloisille venäläisille pakolaisille ei ollut tarjolla elinikäistä elatusautomaattia eikä myöskään puolestaloukkaantumis- ja jalustallenostokoneistoa jota arvon toimittaja itsekin edustaa. Niillä venäläisillä ei ollut muuta mahdollisuutta kuin sopeutua ja alkaa tienaamaan omaa leipäänsä. Nykyinen monikultturismi pitää itseisarvona nimenomaan sopeutumattomuutta.

Viimeiset pari vuosikymmentä Suomi ja erityisesti pääkaupunkiseutu ovat astuneet kansainvälistymisessä ja monikulttuurisuudessa vielä paljon pidemmälle. Tänne on muuttanut paljon ihmisiä muista maista ja kulttuureista: töihin, opiskelemaan, perhettä perustamaan ja osa myös turvaa hakemaan.

Osa suomalaisista näkee tämän kehityksen uhkana ja korostaa maahanmuuton varjopuolia. Toiset löytävät asiasta lähinnä mahdollisuuksia. Ihan ensimmäiseksi monikulttuurisuus kannattaisi ottaa tosiasiana, joka ei muuksi muutu.

Kun näin on, on etsittävä parhaat tavat elää yhdessä, erilaisina, samoja lakeja noudattaen.

Aivan. Juuri niin kuin esimerkiksi Malmössä, Göteborgissa sekä huomattavan monessa keskieurooppalaisessa kaupungissa on etsitty. Onko etsimisen lopputulos ollut asukkaille turvallinen ja viihtyisä?

Väkisinkin mieleen herää muutama kysymys:

1. Kirjoittaako kyseinen Juusela tätä sketsitason epistolaa – joka ei mene läpi kuin ehkä sille lukion ekaluokkalaiselle – siksi, että hänen on käsketty kirjoittaa? Jolloin herää kysymys että kuka käski?

vai

2. Kehittääkö hän taas kertaalleen sellaisen kuolaturpaisen ja rajoja totaalikiinni vaativan olkiukon ja kuvittelee että sitä murjomalla hänen oma, tyhjän päälle rakennettu epistolansa ei tuntuisi ihan niin tyhmältä?

vai

3. Onko häiskä todellakin noin tyhmä että uskoo sanomaansa ja tuumii että nyt tuli lyötyä rasisteille luu kurkkuun?

Karmeinta lienee se, että kyseisen toimittelijan vuodatusta ei oikein tahdo erottaa kieli poskessa tehdyistä trollikirjoituksista. Mutta koska alustana on Kirkko ja Kaupunki niin jätkä lienee aivan tosissaan. Hyvänä esimerkkinä nykyajasta jossa sinisilmäinen typeryys on vallitseva ja pakkosyötetty normi. Koska tuo jälkiteiniangstinen vuodatus on siis valtiokirkkomme lehdessä yleisenä saarnana niin ei kai tähän voi laittaa loppukaneettina muuta kuin että Piru kaiken periköön.

Ja senhän se tekee.

XXVII YMMÄRRYSHARJOITUS

Niin kuin lukija varmasti tietääkin, lennätettiin Helsinki-Vantaan lentokentältä maanantain ja tiistain välisenä yönä takaisin Afganistaniin kymmenisen yksikköä jotain sellaista, josta tavallinen ihminen ajattelee että sitä ei tarvittu, ei kaivattu, ei haluttu, ei pyydetty, joka silti tuli, oli kallis ja muodosti selkeän turvallisuusriskin. Niin että sen puoleen asiassa ei ole valittamista, tosin tavalliselle kansalaiselle Tornion ja Haaparannan välillä suoritetut perseeseenpotkijaiset huomattavasti suuremmalle joukolle miellyttäisivät selvästi enemmän.

Sitten on se vähemmistö, joka on tosin kovaäänisempi ja ennen kaikkea valtamediassa enemmän huomiota saava, joka puolestaan suhtautuu samoihin yksikköihin jonkunlaisena kävelevän solidaarisuuspokaalin ja kultaisen vasikan yhdistelmänä. Mikä on tietysti luonnollista sillä laumasielu tarvitsee jotakin jota palvoa ja kun se Neuvostoliittokin otti ja hajotti itsensä mahdottomana ja toimimattomana niin jotain pitää ilman muuta saada tilalle henkilökohtaiseksi ideologiseksi tukipönkäksi. Tavallinen ihminen pärjää ilmankin, mutta tietyt yhteiskunnallisesti ajatteluvammaiset valitettavasti eivät. Sen vuoksi tälle kovaääniselle ajatteluvammaiselle vähemmistölle on näitten solidaarisuuspokaaleitten palauttamisesta kehittynyt täysin ennustettava ja armoton henkinen pipi. Niin armoton, että se näyttää saavuttaneen eräänlaisen nautinnon tason, mikä sinänsä on aivan ymmärrettävää. Eihän suvaitsevais-tiedostava ihminen oikein voi olla tiedostavalla hyvällä tuulella ellei se saa olla tiedostavalla pahalla tuulella. Nautin ja kärsin. Kärsin ja nautin. Sain ihania suvaitsevaisia puolestaloukkaantuvia väristyksiä. Mukavasti jonkun toisen elättämänä.

Tämän myötä voisimme katsoa asian tiimoilta kaksi videota. Ensimmäisessä videossa tunnettu punaviherpastori Marjaana Toiviainen leikkii Che Guevaraa turvallisissa ja valvotuissa olosuhteissa Metsälän vastaanottokeskuksen pihalla tietäen oikein hyvin, ettei häneen kuitenkaan ota kipeetä jolloin marttyyrin esittäminen on totta kai helppoa ja turvallista. Ihanaa partisaanigloriaa ilman partisaanin elämään olennaisesti liittyvää vaaraa. Varsinainen toiminta (tai suunpieksäminen) alkaa videon kohdassa 1.20. Suora linkki videoon tästä ja upotettu versio on tässä:

(Ja kas, niinpä se video on sitten poistettu. Tässä huonompilaatuinen kopio)

(Ja nimimerkki Nyrkkitasku laittoi toimivamman version. Kiitos hänelle)

No niin. Näin äkkiseltään kun videon katsoo, niin tulee selvään johtopäätökseen että turvallista leikkipartisaaniegotrippiään elävä tättähäärä opettaa kanssaihmisilleen sen, että itsensä voi munata monella tavalla. Esim:

a) Hokemalla että poliisit ajavat hänen päälleen, vaikkei sellaisesta ole tietoakaan. Itsensä munaamisen varmistamiseksi hän menee vielä asiakseen liikkumattoman poliisiauton eteen ja jatkaa päälleajamishokemistaan.

b) Muuttumalla yhtä-äkkiä papista lakimieheksi ja sitten vielä kerrassaan improvisoiduksi perustuslakituomioistuimeksi, jota Suomessa ei edes (valitettavasti) ole, joka määrittelee Suomen perustuslain ihan oman mallin mukaan ja määrittelee vielä sen koskevan myös kaikkia muitakin kuin suomalaisia.

c) Muuttumalla lopulta Poliisin ylijohtajaksi joka alkaa jakaa irtisanomisia virkatehtäväänsä suorittavalle poliisille.

No joo, niin kuin tuli todettua, niin jokainen voi munata itsensä haluamallaan tavalla. Mutta mietitäänpäs tuon videon sisältöä uudestaan ja ajatellaan tuota punaviherpappi Toiviaista. Ajatuksen kanssa. Ja hei, hänhän ihan oikeasti mieltää olevansa tilanteessa oikeutettu viranomainen, jonka virantoimitusta ammattitaidottomat poliisit estävät ja syyllistyvät estäessään jonkunlaiseen virkarikokseen. Ja miksei hän näin ajattelisi? Hän on kumminkin pitänyt pystyssä laittomien maahanmuuttajien laitonta leiriä jo viikkokausia eli syyllistynyt itse selkeään rikokseen eikä poliisi ole puuttunut siihenkään. Niin kuin ei myöskään poliittinen eliittimme joka on käynyt asiakseen kuvauttamassa itseään tässä laittomassa leirissä antaen sen viestin, että tämä olisi jollain lailla hyvä asia. Aina entistä presidenttiä myöten. Nälkä on tietysti kasvanut syödessä ja median gloria on ruokkinut sitä vieden samalla kaiken todellisuudentajun mennessään. Täysin ymmärrettävää tämänkaltaiselle ja tämänkaltaisen yhteiskunnan kehittämälle ja elättämälle leikkipartisaanille. Yhteiskunnan, jossa todellisuudentaju mielletään jos ei nyt vielä ihan rikolliseksi niin moraalisesti tuomittavaksi joka tapauksessa.

Mutta mikä viesti tästä tulee tavalliselle kansalaiselle?

Tavallinen kansalainen tuota videota katsellessaan huomaa, että poliisit ihan oikeasti kohtelevat kyseistä häirikköä kuin de facto viranomaista. Hyvin nätisti. Pehmoosella kädellä, pojaat. Ajatellaanpa puolestaan sitä tilannetta, että tavallinen suomalainen mies vastustaisi poliisin, no, mitä tahansa toimintaa samalla tavalla kuin tuo kyseinen tättähäärä. Siitä ei oltaisi saatu aikaan viiden minuutin videota, sillä heppu olisi hyvin nopeasti:

a) tontissa

b) raudoissa

c) koppiautossa

ja

d) syytekin tulisi perään aivan varmasti.

Hotellin respassa ei syytetä tilanteessa mukana olleita poliiseja. He toimivat epäilemättä niin kuin heitä on käsketty. Ja käskijä on aivan varmasti tiennyt, että kyseinen punaviherpappi sekä hänen opetusaikuisensa tulevat riekkumaan paikalle. Käskyt ovat tulleet korkeammalta. Niitten käskyjen antajat hyväksyvät laittomuuden, kunhan se vain tulee tietyltä taholta. Kunhan se vain on ideologisesti hyväksyttävää.

Eli aiheellinen kysymys on se, että minkälaisen kuvan poliisi organisaationa antaa tavalliselle kansalaiselle? Ketä se suojelee? Mitä se puolustaa? Tunteeko rivipoliisi enää tekevänsä ”työtä, jolla on tarkoitus”? Ja mikä se tarkoitus on?

Mitä tulee kyseiseen punapastori Toiviaiseen ja hänen hengenheimolaisiin, niin hotellin respassa suositellaan vääristyneen hoitovietin tyydyttämiseksi teddykarhun hankkimista. Sitä voi halia ihan niin paljon kuin haluaa, eikä siitä ole kenellekään haittaa. Teddykarhun kanssa voi ottaa vaikka selfieitä ja pistää ne sosiaaliseen mediaan.

Mutta mennäänpäs siihen seuraavaan videoon, joka on kuvattu samana iltana Pasilassa, poliisitalon edessä. Suora linkki tässä ja upotettu versio tässä:

Suomen rikoslain 16 luvun 4 § sisälsi vuoden 1999 alkuun asti rikosnimikkeen kapina, jolla tarkoitettiin ”väkijoukon yksin toimin harjoittamaa väkivaltaa virkamiestä vastaan.” Jos kyseinen laki olisi voimassa, niin sekä poliisin päälle tulevat maahantunkeutujat ja heitä taustalta fanittavat (ja epäilemättä koko session järjestäneet) tiedostavat ja turvallisesti ulkomaalaisten selän takana toimintaan osallistuneet kotimaiset leikkipartisaanit olisivat syyllistyneet kapinaan.

Kapinan yhtenä tukijana olisivat olleet vihreät, puheenjohtajansa Ville Niinistön voimin:

Mikä viesti virkavallalta nämä Pasilan tapahtumat ovat näille maahantunkeutujille? Viesti on helppo tulkita. Nämä jätkät ovat kotoisin maista, jossa poliisi ampuu. Täällä se ei tee niin. Poliisia voi vastustaa. Seurauksia ei tarvitse pelätä. Ja osa poliittista koneistoamme tukee sitä toimintaa, jonka voi tulkita kapinaksi. Eikä edes suomalaisten tekemäksi, vaan ihan puhtaaksi tuontitavaraksi. Joskus järkevämpinä aikoina tilannetta olisi kutsuttu miehitykseksi. Maassa oli miehittäjät ja heidän toimiaan tukevat quislingit. Nämä turvapaikkahuilailijat ovat poliisin lisäksi jo törmänneet suomalaisiin sotilaisiin. Jotka kantoivat heidän kapsäkkejään Torniossa, etteivät he itse rasittuneet liikaa. Viestin sisältö: heikko kansa, heikko maa, heikot ja helposti alistettavat ihmiset.

Mikä viesti virkakoneistolta lähetettiin puolestaan näille toiseutta palvoville suomalaisille leikkipartisaaneille jotka pelaavat Che Guevara-roolipeliä turvallisissa ja valvotuissa olosuhteissa? Viesti oli tietysti se, että te voitte jatkaa roolileikkejänne. Turvallisissa olosuhteissa. Te olette etuoikeutettuja, teille - ja vain teille - nämä roolileikit sallitaan. Eiväthän tavalliset kansalaiset sinänsä tällaisista roolileikeistä niin perustakaan.

Mikä puolestaan oli tässä tapauksessa virkakoneiston viesti tavalliselle kansalaiselle? No, tietysti se, että nämä niin maahantunkeutujat kuin niitä palvovat leikkipartisaanit voivat jatkaa valitsemallaan linjallaan, mutta poliisi on puolestaan palkannut huomattavan määrän nettipoliiseja etsiäkseen, rangaistakseen ja hiljentääkseen niitä tavallisia kansalaisia, joitten nettikirjoitukset saattavat saada aikaan henkisen pipin niin maahantunkeutujille kuin leikkipartisaaneille.

Hotellin respassa ei syytetä rivipoliiseja. He tekevät niin kuin heitä käsketään. Mutta pyytäisin heitäkin miettimään keskenään, että missä vaiheessa heidän työnsä muuttuu kansalaisten turvaamisesta pelkäksi järjestelmän turvaamiseksi? Sellaisen järjestelmän, joka toimii vain oman itsensä, ei kansalaisten hyväksi.

Ja onko niin jo tapahtunut? Tällainen tavallinen kansalainen ajattelee niin. Perustellusti. Ja silloin tavallinen kansa saattaa myös ajatella, että jos kerran laki koskee vain meitä mutta ei toisia, niin mitä vikaa korpilaissa oikeastaan on?

YHDEKSÄN PYHÄÄ TOIMITUSTA

Niin kuin lukija hyvin tietää, on evankelis-luterilainen kirkkomme viimeiset vuodet ponnistellut ankarasti saadakseen nimensä synonyymiksi sanalle vastenmielinen. Tästä kirkon uudesta missiosta kertoo tuoreimpana uutinen, jonka mukaan useat suomalaiset seurakunnat aikovat panna kirkkokansalta alaleuan väpättämään lukemalla jumalanpalveluksissa kielteisiä turvapaikkapäätöksiä.

Suomalaisissa seurakunnissa tehdään paastonaikana uusi aluevaltaus: jumalanpalveluksissa aiotaan lukea kielteisiä turvapaikkapäätöksiä.

Kyse on suomalaisten teattereiden We see you, Migri -kampanjasta, johon joukko seurakuntia on nyt lähtenyt mukaan.

Ideana on lukea autenttisia turvapaikkapäätöksiä kirkoissa. Kampanjaan mukaan lähteneillä seurakunnilla on käytössään sama materiaali kuin teattereilla, kaikkiaan yhdeksän turvapaikanhakijan päätökset. Jumalanpalveluksissa turvapaikkapäätökset luetaan anonyymeinä.

Kirkon osalta hanketta koordinoi Olarin seurakunnan diakoni Kristiina Huotari. Millaisia tarinoita kuullaan?

– Ne ovat todella pöyristyttäviä. Turvapaikanhakijalle on esimerkiksi todettu, että olet vaarassa ja henkesi on uhattuna. Ja silti päätös on, että sinut palautetaan kotimaahasi.

Hienoa. Alaleuka väpättää. Tokihan valtionkirkollamme on tähän oikeus. Se kun toimii verotulojen varassa, joten sen ei tarvitse miettiä, mitä sen jäsenet ajattelevat. Sinänsä – toisin kuin Ylestä – ihmiset voivat erota kirkosta. Hotellin respassa nähdään, että toki kirkko voi lukea kielteisiä turvapaikkapäätöksiä jos siltä tuntuu. Mutta tasapuolisuuden vuoksi voisi kirkko lukea myös näihin etnisesti edistyksellisiin henkilöihin liittyviä oikeudenkäyntipöytäkirjoja. Kirkko tarjoaa yhdeksän esimerkkiä. Hotellin respa on hengessä mukana ja tarjoaa myös yhdeksän esimerkkiä. Niistäkin on kuulkaa väsäilty pöytäkirjoja vino pino.

1.10.2005 Helsinki, kuolemaan johtanut pahoinpitely

17-vuotias somali tappoi 38-vuotiaan suomalaismiehen puukottamalla.

http://hommaforum.org/index.php?topic=86722.0

13.07.2007 Helsinki, murha

Ulkomaalainen mies murhasi suomalaisen vaimonsa vasaralla.

http://www.iltalehti.fi/uutiset/200707136347149_uu.shtml

31.12.2009 Espoo, Joukkomurha Sellossa

Kosovon albaani Ibrahim Shkupolli murhasi neljä suomalaista kauppakeskus Sellossa Espoossa sekä lisäksi entisen suomalaisen tyttöystävänsä.

http://yle.fi/uutiset/krp_shkupollilla_useita_aiempia_tappouhkauksia/1332986

22.11.2010 Tampere, pizzerian tuhopoltto ja kolme törkeää kuolemantuottamusta

Ulkomaalaiset (Karim Abbas, Araz Bibani, Aram Bibani ja Zakhariya Hassan) sytyttivät pizzeriansa palamaan vakuutusrahojen toivossa. Tuhopoltossa kuoli kolme suomalaista. Tapaus tunnetaan myös Päivi Lipposen ennenaikaisesta housuunlaukeamisesta ja suuresta halusta olla mielenosoituksen johtajana.

http://www.mtv.fi/uutiset/rikos/artikkeli/tampereen-pizzeriapalon-tuomiot-pysyivat-paaosin-ennallaan/2051164

14.08.2011 Jyväskylä, tappo, laiton (raiskaamisella) uhkaus.

18-vuotias Elvidon Dogani tappoi puukottamalla suomalaisen 27-vuotiaan miehen ja uhkasi tapon jälkeen raiskata tämän tyttöystävän.

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2011120814912118_uu.shtml

18.12.2014 Helsinki, tuomio vaimon taposta

Senegalilainen 39-vuotias Cherif Abdoul Aziz Sy tuomittiin kymmenen vuoden ja kuuden kuukauden vankeusrangaistukseen suomalaisen vaimonsa taposta.

http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-2000000837838.html

14.01.2015 Oulu, kaksi kirvesmurhaa ja virkamiehen tapon yritys

Somalimies tappoi kirveellä kaksi suomalaista ja yritti tappaa poliisin mutta pääsi hengestään. Kaipaajaksi ei jää yksikään suomalainen.

http://www.mtv.fi/uutiset/rikos/artikkeli/oulun-kirvessurmat-somalialaismies-hyokkasi-asunnosta-poliisi-ampui-kahdesti/4695550

10.07.2015 Pori, tuomio alaikäisen tytön murhasta ja törkeästä raiskauksesta

Afganistanilainen 26-vuotias Ramin Azimi raiskasi, tappoi ja poltti 17-vuotiaan suomalaistytön.

http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-2000000872226.html

12.09.2016 Irakilaiset turvapaikanhakijat murhasivat suomalaismiehen Kajaanissa.

Kaksi irakilaista turvapaikanhakijaa ryöstömurhasi vuonna 1964 syntyneen suomalaismiehen.

http://www.hs.fi/kotimaa/a1473645631773

Tässähän käytiin läpi vain kyseisten solidaarisuuspokaalien tappamia ihmisiä. Ryöstettyjä, raiskattuja ja pahoinpideltyjä ei käyty läpi, sillä lista kävisi turhan pitkäksi.

Kirkko voisi myös kaivella esille, että ovatko kantasuomalaiset syyllistyneet vastaaviin tekoihin näitä ulkomaanapuja kohtaan ja huomata, että eivätpä ole. Lisäksi kirkko voisi tietysti kaivella esiin videoita, joissa kyseiset, seitsemän sotaa käymättömän valtion läpi Suomeen tulleet  turvapaikkahuilailijat valittavat ruuan laadusta ja vaativat rahaa. Rahasta puheenollen kirkko voisi myös kaivella esille paljonko heidän fanittamat ulkomaanavut ovat maksaneet suomalaisille noin vuodesta 1990. Ehkä kirkko voisi myös kaivella esille dokumentteja suomalaisista leipäjonoista ja vanhustenhuollon tilasta. Tämän jälkeen kirkko voisi myös muistella, mitä tarkoittaa sana ”häpeä”. Mitä se tosin tuskin muistaa. Liekö koskaan oppinutkaan.

Hotellin respassa ehdotetaan että näitä saarnoja esitettäisiin mahdollisimman suurelle kirkkokansalle. Jos pokka kestää. Todennäköisesti ei kestä. 

We see you, church.

KALJUPÄISIÄ UUTISHAVAINTOJA OSA LXXIX

Eräs nurmijärveläinen lukija (suuret kiitokset hänelle) lähestyi hotellin respaa sähköpostilla jossa hän laittoi valokuvaliitteinä pari juttua Nurmijärven Seurakuntaviestistä sillä evästeellä että teepä näillä kuvilla mitä lystäät, mutta joka tapauksessa täällä Nurmijärvellä päin rintaan pistää ja vituttaa niin että veri kiertää väärinpäin. Kun respassa luettiin nämä kyseiset jutut, niin vitutuksen aiheet todettiin erittäin ymmärrettäviksi. Laitetaanpa nämä jutut luettavaksi myös täällä, lähinnä sillä evästeellä että jos joku lukija kuvittelee evlut-kirkossamme Mäkinen – Askola-akselin alapuolella kuntatasolla löytyvän käytännön järkeä ja ns. vanhan ajan kirkkoa, niin ehkä nämä jutut pistävät ajattelemaan toisin ja miettimään että kannattaakohan sen kirkon jäsenenä sitten kumminkaan olla. Valokuvat jutuista ovat sitten tässä kirjoituksen loppupuolella koska suoraa linkkiä ei ole antaa.

Aloitetaan ensimmäisestä (ja hotellin respan mielestä hieman lievemmästä, joskin sinänsä yhteiskunnallista rintakipua aiheuttavasta) jutusta. Siinähän käydään läpi Nurmijärvellä pelattua (ja seurakunnan masinoimaa) rauhanjalkapallo-ottelua joka meni nykymittakaavan mukaan melko rauhallisesti eli avohärdelliksi muuttunutta ottelua rauhoittamaan ei tarvittu kuin jonkun verran järjestysmiehiä ja muutamia poliisipartioita. Respasta huomautetaan, että eihän tää niin vakavaa ollut sillä paikalla ei ollut edes Karhuryhmää Pasi-Sisuilla vahvennettuina ja on epätodennäköistä että Utin erikoisjääkäreitä on edes informoitu asiasta. Peanuts. Mitäs näistä tämmösistä.

Samalla linjalla on myös Nurmijärven Seurakuntaviesti joka pitää asian ideaa kuitenkin tärkeämpänä kuin sen varsinaista toteutusta ja joka esittää ns. pakollisena hyvänä tyyppinä turvattomasta Irakista saapuneen Alin jolla on palava halu pelata jalkapalloa. Jutun punainen lanka löytyy sitten tästä:

Nurmijärven seurakunnan diakonissa Anna Handroo vastasi pelin käytännön toteutuksesta yhdessä tiimin kanssa.

- Nämä ihmiset ovat saapuneet Suomeen hyvin haavoittuvista oloista. Heillä on traumoja sekä käsittelemättömiä asioita hyvin paljon. Tunteitten käsittely, itsehillintä ja pettymyksen sieto eivät ole päässeet kehittymään vaikeissa oloissa riittävän hyvälle tasolle. Tässä pelissä nähtiin juuri se, että meillä on vielä paljon työtä edessä. Näitä ihmisiä on autettava käsittelemään traumoja sekä pettymyksiä. Jokaisella on unelma paremmasta elämästä. Meidän tehtävänämme on tukea näitä ihmisiä kohti näitä unelmia.

Ja mitäpä respassa tähän avautumiseen todettaisiin? Useitakin asioita tulee mieleen. Ensimmäisenä tietysti se, että kun kyseinen diakonissa Hadroo toteaa, että meidän tehtävänämme on tukea näitä ihmisiä kohti näitä unelmia niin tarkoittaako hän Nurmijärven seurakunnan henkilökuntaa vaiko koko juuttaan Suomen kansaa? Respassa veikataan että hän tarkoittaa jälkimmäistä jolloin seuraava kysymys on tietenkin että milläs käskyvallalla ja oikeutuksella hän alkaa komentaa kokonaista kansakuntaa?

Seuraavaksi tulee tietysti mieleen se asia, millä ottelua puffattiin ennen varsinaista ottelua eli:

Joukkueen tavoitteena on lopettaa vastakkainasettelu kulttuurien ja uskontojen välillä. Peace Unitedin pelaajat ymmärtävät, että nuorten väkivaltainen radikalisoituminen ei johdu uskonnosta tai ihonväristä vaan vaihtoehtojen puutteesta.

Tästähän sai kuvan että kyseessä on umpirauhalliset ja sotaa nippanappa hengissä selviten (seitsemän sotaa käymättömän maan läpi) Suomeen paenneet heput joille ei vaan olla annettu mahdollisuutta näyttää meitä kaikkia hyödyttäviä kykyjään. Heput, jotka ovat täysin samanlaisia rauhallisia lällydemareita niin kuin me kaikki suomalaiset.

Mutta otteluhan meni sitten suvaitsevan ja maailmaa halaavan näytösluonteensa perusteella vituiksi ja varpaanväliksi. Joten asiaa jälkeenpäin selitellessään kyseinen diakonissa Handroo luonnollisesti unohtaa sen perusteen millä ottelua perusteltiin ja tohelouttaan suoraan tunnustaa että kyseessä ovat vaaralliset ja totaalisesti impulssikontrollin puutteesta kärsivät häiskät jotka ovat täällä meidän tavallisten suomalaisten uhkana. Jolloin voidaan todeta myös se lause, minkä kyseinen Handroo sanoi: ”jokaisella on unelma paremmasta elämästä”. Niin on suomalaisillakin. Hyvin monelle suomalaiselle tosin riittää myös nykyisen elämän edes jonkunlainen säilyttäminen. Jolloin näillä suomalaisilla on oikeus esittää kysymys mm. diakonissa Handroolle:

Miksi sinä teet meidän turvallisuutta selkeästi heikentävien vaarallisten jätkien Suomeen rahtaamisesta ja täällä elättämisestä itseisarvon? Kuka antoi sinulle siihen oikeuden? Me emme antaneet. 

Jatkamme uutisointia kyseisestä Nurmijärven seurakunta-aviisista ja pistämme alkuun vienon naispappihymyn:

Hymy kävisi myös Tampereen Yliopistosta valmistuneelle tiedostavalle naistoimittajalle, mutta tällä kertaa tämän hymyn seurakuntalaisille esittää pastori Ida Vartiala joka kolumnissaan Ekohipin Moraalisaarna (joo, ihan oikeasti) ”ahdistuu ympäristöasioista sekä taiteilee moralisoinnin rajapinnoilla”. Laitetaanpas tähän otteita Idan epistolasta:

Pakolaisia ja turvapaikanhakijoita on sanottu elintasopakolaisiksi, maanpettureiksi ja rintamakarkureiksi. Haukkumasanoja on kehitetty sitä mukaa kun on pitänyt pönkittää omia rasistisia ja muukalaisvihamielisiä ajatuksia. On sanottu, että eivät ne oikeasti apua tarvitse, kunhan kulkevat paremman elämänlaadun perässä. Ja nehän tulevat vain tuhoamaan meidän hienon ja ainutlaatuisen kulttuurin. Mielestäni kulttuuri ei ole säilyttämisen arvoinen, jos se sallii vihapuheen.

Tähän kohtaan voi tietysti todeta, että kyseinen pastori Vartiala tekee taktisen unohduksen mikä on tavallista hänen toimittajapastorikollegoillekin eli hän jättää sanomatta sen, että jos häiskät (ja nimenomaan häiskät) tulevat seitsemän sotaa käymättömän valtion läpi juuri niihin maihin missä on korkein sosiaaliturva ja varmin mahdollisuus jäädä elätettäväksi plus sen lisäksi kiitokseksi haukkuvat ruokaa ja palvelun tasoa, niin olisikohan kumminkin mahdollista sanoa tyyppejä elintasopakolaisiksi?

Noin toisekseen voi heittää pastori Vartialan heiton toisinpäin ja kysyä, että mitähän meidän kulttuuriamme ainutlaatuisesti parantavaa nämä häiskät ovat tuoneet lisäksi suomalaiseen kulttuuriin? Ainoa uniikki asia joka tulee mieleen on joukkoraiskaus, jotka Vartialankaan ei uskoisi pitävän välttämättä ns. toivottavana kehityksenä.

Luonnollisesti mieleen tulee myös huomautus kyseisen pastorin lauseesta ”mielestäni kulttuuri ei ole säilyttämisen arvoinen, jos se sallii vihapuheen”. Olettaisin, että teologisessa tiedokunnassa opetetaan myös hieman muita uskontoja ja siinä sivussa mm. islamin keskeisiä oppeja joista maallikkokin voi tajuta että islam sisältää huomattavan määrän vääräuskoisiin sisältyvää vihapuhetta joka ei myöskään ole jäänyt pelkäksi kirjan tekstiksi vaan jota sovelletaan erittäin aktiivisesti myös käytännössä. Äkkiseltään tulee mieleen ajatus että sopivilla islamilaisilla alueilla kyseisen naispuolisen kristityn pastorin elinajanodote olisi huomattavan lyhyt. Mutta kun kyse on hyvän ihmisen syndroomasta kärsivästä henkilöstä niin silloin tietysti tietyt asiat on helpompi sivuuttaa ja unohtaa ja keskittyä hakemaan ongelmaa siitä suunnasta jossa sitä ei ole ja jonka suunnan ihmiset elättävät myös kyseisen pastori Vartialan. Tätäkin voisi verrata eränlaiseen turvallisissa olosuhteissa tehtyyn partisaanilarppaamiseen jossa ei ole minkäänlaista uhkaa, mutta josta voi ottaa itselleen täyden partisaaniglorian. Vaikka partisaanilla olisikin liperit kaulassa.

Mutta annetaanpa hänen jatkaa.

Pakolaisuus ei ole vain ohimenevä trendi. Olen varma, että se tulee olemaan pysyvä olotila. Luonnollisesti sodat ja muut konfliktit aiheuttavat pakolaisuutta, mutta suurin aiheuttaja tulee olemaan ilmastonmuutoksesta aiheutuva pakolaisuus.

Tässä välissä täällä respassa nostetaan hattua uskovaiselle joka hakee apua toisesta uskonnosta eli ilmastosellaisesta ja perustelee jo täällä olevien elintasointerreilaajien notkumisen sillä että joskus saattaa tapahtua jotakin joka joskus saattaa aiheuttaa jotakin. Antaapa kyseisen henkilön jatkaa:

Länsimainen vastuuton kulutuskulttuuri aiheuttaa ilmastopäästöjä, sortaa ihmisiä tuotantomaissa, sekä estää tuotantomaiden kehittymisen. Kulutuksestamme tekee vastuuttoman se, että näemme vain tuotantoketjun loppupään ja ummistamme silmämme sen alkupäältä.

Voi olla, että tästä lauseesta kyseinen toim… sori, siis pastori olisi saanut Tampereen Yliopistossa täydet pisteet sillä hän ammattitaitoisesti unohti sen minkä tuleekin unohtaa eli Suomi tuottaa luonnonvaroja huomattavasti enemmän kuin kuluttaa ja toinen taktinen unohdus oli luonnollisesti tolkuton väestönkasvu, joka nimenomaan on se asia joka aiheuttaa luonnonvarojen ylikulutusta sekä nälkää ja kurjuutta. Johon suomalaiset ovat täysin syyttömiä ja johon ei vaikuta se, vaikka Suomeen otettaisiin kaksi miljoonaa kehitysmaalaista.

Toinen plussa Tampereen Yliopistossa olisi pastori Vartialalle tullut termin ”tuotantomaat” lanseeraamisesta. Kehitysmaitahan ne tähän mennessä ovat olleet ja sekin termi on keksitty aikanaan siksi, että termi ”alikehittyneet maat” tuntui liian härskiltä vaikka täysin paikkansapitävä se onkin. Mutta hotellin respassa nostetaan hattua. Aina jos suvaitsevais-tiedostava yksilö keksii uuden termin jo puhkinaurettujen lisäksi, niin se on huomionosoituksen arvoinen. Termin lanseeraaminen vaan ei tee niistä täysin tuotantomaita sillä ilman länsimaista teknologiaa ne siirtyisivät hyvin nopeasti takaisin hevoskärryihin. Vaan annetaan pastorimme vielä jatkaa:

Ilmastonmuutos tekee esimerkiksi kuivuuden takia osasta maailmaa sietämättömän elää ja ajaa siten ihmismassoja muille maille. Emme voi Suomessa ummistaa silmiämme ja elää omassa hyvinvointikuplassamme. Sotaa vastaan on vaikeaa etäältä taistella, mutta ilmastopakolaisuuteen voimme vaikuttaa omilla valinnoillamme. Emmehän halua tukea pakolaisuutta?

No joo. Tää menee sinänsä jo vähän väsyneeksi mutta tulee muistaa että se on kuitenkin tarjoiltu Nurmijärven seurakuntalaisille opinkappaleeksi. Kyseinen pastori puhuu ilmastopakolaisuudesta jota ei ole vielä edes tapahtunut ja unohtaa että elintasopakolaisuudessa on kyse väestönkasvusta jota vastaan pastorimme ei sano sanaakaan. Ja sitä väestönkasvua ei hillitse se, että kyseinen pastori vie tyhjät maitopurkkinsa kierrätykseen ts. kaatopaikalle jossa ne silputaan sekajätteeksi. Pastori saa toiminnastaan hyvän ja ekologisen olon joten mikseipä hän kirjoittaisi siitä vaikka Nurmijärven Seurakuntauutisiin. Täällä hotellin respassa vaan tuumitaan, että pappikin on yliopistokoulutuksen käynyt ihminen joten eikö hänelle missään vaiheessa ole opetettu että vaikka Suomi siirtyisi ”omilla valinnoillaan” vaikka puhtaaseen hevoskärriaikaan, niin se ei vaikuta maailman (joka siittää itsensä väestönkasvun myötä nälkäkuolemaan) tasolla yhtään mitään.

Mutta sehän ei haittaa kyseistä pastoria niin kuin ei myöskään aikaisemmin mainittua diakonissaa. He kärsivät hyvän ihmisen syndroomasta ja – mikä vielä pahempaa – siihen liittyvästä hyvän ihmisen addiktiosta. Addiktoiva aine on ns. kävelevät kehitysmaalaiset solidaarisuuspokaalit joita täytyy saada addiktiota tyydyttämään aina enemmän ja niin kuin tyypillisellä narkomaanilla niin tästä addiktiosta kärsivällä ihmisellä löytyy aina vain uusia selityksiä addiktiolleen. Sinänsä normaali narkki on rehellisempi kuin suvaitsevaisuusnarkki sillä se hankkii narkkaamiseen tarkoitetut rahansa selkeästi rikoksella eikä yritä muuta esittääkään mutta suvaitsevaisuusnarkki vaatii ja saa rahoituksen addiktiolleen tavallisilta työtä tekeviltä ihmisiltä ja vaati päälle elättäjältään kiitokset addiktionsa julistamisesta. Tavalliselle ihmiselle nämä ovat aivan vastaavanlaisia narkomaaneja kuin muutkin narkit. Ympäristölleen ja ihmisille haitallisia, kalliita ja vaarallisia.

Nurmijärveläinen vakaumuksellinen kristitty saattoi ehkä haluta itselleen pastorin, mutta hän sai sen sijaan itselleen haitallisen ekohipiksi itseään kutsuvan fiilistelynarkkarin jota vakaumuksellinen kristitty elättää rahoillaan. Hotellin respassa otetaan osaa niitten ihmisten puolesta jotka omilla rahoillaan elättävät liperit kaulassa eläviä fiilistelynarkomaaneja.

Evankelis-luterilainen kirkkomme tukee tätä narkomaniaa. Toimiaksesi narkomaniaa vastaan, se on helpointa tehdä tässä osoitteessa.

UUSINTA: YLEINEN HYVE- JA SUVAINTOVIRASTO

Tämän kertainen uusinta on itse asiassa vain pari vuotta vanha, mutta se soveltuu nykyiseen maailman menoon julkaisuaikaansa paremmin. Kysehän on siis kirkosta ja sen viime aikojen edesottamuksista. Aikoinaan kirjoitin tämän koko lailla kieli poskessa, mutta nykyisin en ole aivan varma, että tuliko sittenkin ennustettua jotakin, joka on tulossa.

*

Yleinen hyve- ja suvaintovirasto

Tapahtuma-aika: vuonna 2018

Tapahtumapaikka: Helsingin hiippakunnan tuomiokapitulin neuvottelutila, Helsinki

Tapahtumassa läsnä: Arkkipiispatar, yleiserityisasiantuntija Lennipirkitta Löröttät-Sixteen sekä toimintansa versioon 2.0 päivittävän Suomen evankelis-luterilaisen kirkon hiippakuntia johtavat uudet piispat, joista kolme neljäsosaa naisia

Poissa tapahtumasta: Suomen puolustusvoimien kenttäpiispa, jota ei haluttu paikalle turmelemaan yksimielisyyttä

Arkkipiispatar aloittaa tilaisuuden:

- Tervetuloa teille kaikille. Olemme suuren muutoksen edessä, ja tässä neuvonpidossa tuo muutos tulee meidän toimestamme nyt vahvistaa. Muutos on odotuttanut itseään jo aivan liian kauan, mutta lopultakin sen aika on tullut. Oliko viivästymisen syynä henkinen laiskuus, mukavuudenhalu, totuttuihin kaavoihin kangistuminen vai mikä, se ei ole nyt varsinaisesti tärkeää. Tärkeintä on tulevaisuus, ja se, että me alamme muokkaamaan sitä uudeksi tästä päivästä eteenpäin. Uusin sanoin, uusin periaattein ja uusin rakentein.

- Me olemme olleet jo, no, sanotaanko kymmenisen vuotta hyvin tietoisia siitä, että toimintamme ei ole enää perustunut kristinuskoon kuin nimellisesti. Me olemme omaksuneet uudet, yleisinhimilliset toimintaperiaatteet ja rajoittava kristinuskoon vetoaminen on ollut jarruna valistustyöllemme. Rehellisesti sanoen minustakin on ollut ahdistavaa toistuvasti vedota raamatunlauseisiin. Yhä uudestaan ja uudestaan vedota sen yhden ja saman parituhatta vuotta vanhan niin fyysisesti kuin ajatuksen tasolla pölyttyneen kirjan lauseisiin, vaikka olisin jo aikaa sitten voinut keskittyä kehittyneen ihmisluonnon esiintuomiin paljon laajempiin suvaitsevaisuuden, feminismin, monikulttuurisuuden ja rakkaudella kaikki ihmiset syliinsä sulkevan humanismin periaatteisiin. Miksi ihmeessä minun täytyy vedota saarnoissani joihinkin tuhansia vuosia sitten eläneisiin mitä todennäköisimmin kuviteltuihin ihmisiin ja heidän tekoihinsa, kun voisin vedota Martin Luther Kingiin, Nelson Mandelaan, Steve Bikoon, John Lennoniin, Bob Marleyhin sekä Judith ja Adolf Butleriin.

- Minua on henkilökohtaisesti vuosikausia ahdistanut ja järkyttänyt kirkkomme, ja varsinkin sen tavallisten riviseurakuntalaisten pysähtyneisyys ja passiivisuus. Jos humanismin asiaa ei aktiivisesti aja ja julkisesti julista, on itse humanististen periaatteitten vastustaja. Jos piilorasismia ei ääneen vastusta, on itse sen kannattaja. Niin sanotut tapakristityt valitettavasti mieltävät kirkollisen perinteen nimenomaan kansalliseksi perinteeksi. He mieltävät niin sanotun protestanttisen etiikan, ja ennen kaikkea protestanttisen työetiikan erääksi syyksi siihen, että suomalainen kansakuntamme on selviytynyt historiansa aikana niinkin hyvin kuin mitä se on tehnyt. Tällainen ajattelutapa sisältää arveluttavaa kansallismielisyyttä ja ajatuksen siitä, että jotkut kansakunnat ja jotkut ihmiset ovat toisia parempia. Sitä emme voi hyväksyä, sillä tiedämme, että kaikki ihmiset ovat tasa-arvoisia ja samanlaisia riippumatta kansallisuudestaan, ihonväristään, uskonnostaan, seksuaalisesta suuntautuneisuudestaan ja ideologiastaan. Niin no, poislukien tietenkin äärioikeistolaiset.

- Vaikka Suomen ja suomalaisen valtaväestön ulkopuolella on kansoja, ihmisiä ja ideologioita, jotka eivät ajattele suvaitsevaisuudesta täysin samalla tavalla kuin me, me emme voi omasta puolestamme suhtautua heihin suvaitsemattomasti. Se on heidän tapansa, heillä on siihen oikeus, eikä meillä suvaitsevaisina ihmisinä ole oikeutta sitä tuomita. Se tarkoittaisi, että pitäisimme heidän tapojaan huonompina kuin omiamme. Heillä on oikeus säilyttää tapansa ja asenteensa myös täällä Suomessa ja meidän tulee kunnioittaa niitä. Meidän velvollisuutemme on aloittaa niin sanottu yksipuolinen humanistinen ajatusten aseistariisunta. Olen varma, että esimerkkimme tulee leviämään maailmalle suurella menestyksellä ja esimerkkimme voimasta kaikki kansat ja ihmiset tulevat tulevaisuudessa kulkemaan käsi kädessä ja toisiaan arvostaen ja rakastaen. Ensin täällä Suomessa ja sitten koko maailmassa.

- Mutta tämä ei onnistu, mikäli pohjaamme valistustyömme vanhoihin pölyttyneisiin kirjoituksiin. On aika, ja on välttämättömyys, että kirkkomme sanoutuu irti uskonnosta ja muuttaa itsensä maalliseksi virastoksi. Silloin sen nimikin luonnollisesti vaihtuu toiseksi. Hiippakunnissa on erillisissä työryhmissä tehty valmistelevaa työtä, ja niin kuin tiedätte, raakamateriaali annettiin erikoistyöryhmän käsiteltäväksi. Tuon erikoistyöryhmän johtoon tarvittiin äärimmäistä ammattitaitoa, joten saimme Rakkauden ministeriöstä lainaksi yleiserityisasiantuntija Lennipirkitta Löröttät-Sixteenin, joka on mukana tässä tapaamisessa. Lopullinen materiaali on teillä kaikilla edessänne printattuna, mutta Lennipirkitta käy sen tässä vielä pääpiirteittäin sanallisesti läpi. Ole hyvä, Lennipirkitta.

Lennipirkitta Löröttät-Sixteen nousi paikaltaan ja käveli kokoukseen osallistujien eteen. Itsevarmana ja onnistumiseen tottuneena uranaisena hän ei tarvinnut mitään ujoa rykimistä äänen avaamiseksi, vaan kävi itsevarmana asiaansa käsiksi:

- Arvoisat kokoukseen osallistujat. Työryhmämme on päätynyt siihen, että uskonnosta irrottautuvan ja kokonaan maalliseksi virastoksi muuttuvan Suomen evankelis-luterilaisen kirkon nimi tulee jatkossa olemaan Yleinen hyve- ja suvaintovirasto.

Eräs piispoista pyysi puheenvuoron ja kysyi:

- Suvainto? Mitä se tarkalleen ottaen tarkoittaa?

Lennipirkitta Löröttät-Sixteen vastasi:

- Ei tietenkään yhtään mitään. Se on keksitty termi, niin kuin vaikka kotouttaminenkin. Mutta se kuulostaa hyvältä ja on myös välttämätön. Työryhmälleni annetun ohjeistuksen mukaan uudeksi versioksi itsensä päivittävä valtionkirkko ei suinkaan aio harrastaa dialogia jäsenistönsä kanssa vaan toiminnan periaatteena on ylhäältäpäin yksinkertaisemmille saneltu opetus. Ja kun asianlaita näin on, niin tarvitaan tietenkin hokemia, joita toistetaan aina uudestaan ja uudestaan.

- Päätimme ottaa käyttöön yhden ainoan varsinaisen hokeman, eli ”suvainnon”. Termi ”hyve” on mukana oikeastaan vain siksi, että se on kuitenkin ihmisille ennestään tuttu sana, siitä saa positiivisia mieliyhtymiä ja se saa viraston nimen kaksiosaiseksi, niin kuin evankelis-luterilainen kirkkokin oli. On myös kätevää, että varsinaisia hokemia, joitten nimeen vedotaan on vain yksi. Silloin ei tarvitse miettiä, että vetoaako asiaa Herran, Jumalan, Luojan, Jeesuksen, uskon, pyhän kolminaisuuden tai jonkun muun sellaisen nimeen. Ei tarvitse vedota kuin suvainnon nimeen. Ja hokemahan itsessään kuulostaa mukavalta. Se muistuttaa esimerkiksi sanoja ”suvaita”, ”sovinto” ja ”suvanto”.

- Mutta tuohan on nerokasta, totesi kysymyksen esittänyt piispa ja totesi vielä, että kun sanaa makustelee niin ihan kermaleivos tulee mieleen.

Arkkipiispatar pyysi sitten Löröttät-Sixteeniä kertomaan Yleisen hyve- ja suvaintoviraston organisoinnista ja toimintamuodoista.

- Organisaatiossa puretaan hiippakunnat ja siirrytään maakunnallisiin päävirastoihin jotka jakautuvat kunnallisiin aluevirastoihin. Nämä kunnalliset aluevirastot, joita jatkossa tullaan seurakuntien sijasta nimittämään suvaintokunniksi toimivat itsenäisesti, eivätkä ole siis kunnallisesta hallinnosta riippuvaisia. Papinvirat lakkautetaan ja tilalle perustetaan hyveen- ja suvainnon esilausujien virat. Mikäli papinvirassa olevat henkilöt haluavat jatkaa näissä uusissa viroissa, heidän on luonnollisesti allekirjoitettava kirjallinen sitoumus pidättäytyä kaikenlaisesta kristillisyyden julistamisesta. Jos he eivät tähän suostu, he saavat mennä kilometritehtaalle. Yliopistojen yhteiskunnallisista tiedekunnista löytyy kyllä runsaasti halukkaita näihin varmoihin ja pysyviin virkoihin ja siitä hakijakunnasta löytyy myös yllin kyllin tehtävään vaadittavaa ideologista omistautumista.

- Kunnallisten hyveen- ja suvainnon esilausujien virkatehtävissä ei varsinaisesti tarvita kirkkorakennuksia, sillä he tulevat työskentelemään pääosin internetissä ja mediassa yleensäkin sekä kouluissa ja kunnallisissa työpaikoissa jossa he antavat hyve- ja suvaintovalistusta, joka keskittyy monikulttuurisuuteen, rasismin avoimien-, piilo- ja rakenteellisten muotojen vastustamiseen, erilaisten kulttuurien arvostuksen lisäämiseen sekä seksuaalisen tasavertaisuuden korostamiseen. Lisäksi heidän tehtäviinsä kuuluu edellämainittuihin asioihin liittyvä tutkimus- ja projektityö.

- Kiinteistöpuolella kirkkorakennusten sijasta tarvitaan lähinnä henkilökohtaisia toimistotiloja. Näitä periytyy kyllä toimintansa nyt lopettavilta seurakunnilta, joitten kiinteä ja irtain omaisuus siirtyy kokonaisuudessaan uusien kunnallisten hyve- ja suvaintovirastojen omaisuudeksi. Lisäksi näillä virastoilla on jatkossa varaa ostaa tiloja lisääkin, mutta siihen palaan tuonnempana. Virastoille jää siis tyhjän pantiksi kirkkorakennuksia, joita voidaan panna myyntiin. Niitä voidaan myös sopuhintaan vuokrata haluaville ja alustavien, taustalla tehtyjen tiedustelujen mukaan niistä tiloista ovat olleet kiinnostuneet muun muassa useat islamilaiset yhteisöt sekä aktiivista vasemmistolaista vaihtoehtonuorisotyötä tekevät yhteenliittymät.

- Kun siirrytään kunnalliselta tasolta maakuntatasolle, maakuntavirastoa johtaa maakunnallinen hyveen- ja suvainnon päällikköesilausuja ja valtakunnan tasolla sitten valtakunnallinen päällikköyliesilausuja. Näitten korkeampien virkahenkilöitten tehtäviin kuuluvat tietysti normaalit hallinnolliset velvollisuudet, mutta työryhmämme on ajatellut myös yhteistyötä Yleisradion kanssa. ”Sana viikonvaihteeksi”-formaattia tullaan muokkamaan ja laajentamaan. Korkeampien suvaintovirkahenkilöitten valmiiksi äänitettyjä suvaintolausumia lähetetään sekä Ylen maakuntaradioissa että valtakunnan kanavilla ohjelmina ”Keskipäivän suvainto” ja ”Alkuillan suvainto”. Nämä voisivat olla pituudeltaan 5 – 10 minuuttia. Perjantaina alkuillasta olisi sitten television ja radion yhteislähetyksenä puolituntinen, vaikkapa kello 17.30 – 18.00 esitettävä ”Suvainto viikonvaihteeksi”. Ohjelmien sisältö on korkeimpien suvaintovirkahenkilöiden itse päätettävissä.

- Sunnuntaiset jumalanpalveluksethan loppuvat tarpeettomina muutenkin, joten niille radiossa ja televisiossa varattu ohjelma-aika voidaan korvata vaikka lähetyksillä monikulttuurisista ja seksuaalista tasa-arvoa korostavista tapahtumista, kuten vaikka ”Afrikka kylässä” tai Helsinki Gay Pride-festivaalista. Tietysti noina ohjelma-ajankohtina voidaan myös esittää sopivia suvaintodokumentteja, joita kyselyni perusteella Yle on enemmän kuin halukas tuottamaan.

Yksi piispoista, josta tulisi pian maakunnallinen hyveen- ja suvainnon päällikköesilausuja pyysi puheenvuoroa.

- Tämähän kuulostaa kyllä erinomaiselta suunnitelmalta ja olette onnistuneet kiteyttämään antamamme ohjeistuksen varsin erinomaisesti. Mutta puhuitte aikaisemmin siitä, että kirkolta perittävän omaisuuden lisäksi olisi tulossa jotain ylimääräistä varallisuutta. Mitä tarkoitatte sillä?

Lennipirkitta Löröttät-Sixteen hymyili suloisesti ja selitti:

- Minulle annettiin tehtävä, ja teen sen aina mahdollisimman perusteellisesti. Lisävarallisuus tulee bonuksesta, jonka hoksasin tehtävänantoa tarkkaillessani. On nimittäin niin, että Väestörekisterikeskus tullaan liittämään kokonaisuudessaan Yleiseen hyve- ja suvaintovirastoon. Keskustellessani tiettyjen poliittisten ja virkamiestahojen kanssa hoksasimme, että kirkkoon kuulumatonta väestöä on Suomessa kumminkin 21 prosenttia väestöstä. Hehän ovat eronneet kirkosta siksi, että eivät miellä itseään kristityiksi. Mutta totta kai he ovat oikeutettuja uskonnottomaan suvainnollisuuteen.

- Näin ollen, Väestörekisterikeskuksen siirtyessä keskusvirastomme alaisuuteen, nämä 21 % siirtyvät automaattisesti myös paikallisten suvaintokuntien jäseniksi ja kirkollisvero – jonka nimi tietysti muuttuu suvaintoveroksi – koskee myös heitä. Lisäksi hautaustoiminta keskitetään keskusvirastomme alaisena toimivalle Mutkatta Multiin-säätiölle, joka laskuttaa palveluistaan markkinahintaan. Vihkimiset jäävät kokonaisuudessaan maistraateille ja kastetilaisuuksiahan ei jatkossa enää tarvitakaan.

Eräs piispoista pyysi puheenvuoroa:

- Mutta tämähän vaikuttaa suorastaan taivaalliselta, jos vertaus sallitaan. Mutta meneeköhän tämä eduskunnassa sittenkään läpi? Kun kyllähän tämä on rajoittuneiden ihmisten mielestä varsin radikaali uudistus.

Arkkipiispatar vastasi:

- Niin tähän voin vastata, että suunnitelma menee heittämällä läpi. Sen takaavat perussuomalaiset. He nimittäin vastustavat suunnitelmaa ja koska muut puolueet eivät kerta kaikkiaan uskalla olla persujen kanssa samaa mieltä mistään, he taas kannattavat. Ja vaikka persut saivatkin sen jytky kakkosen, niin he eivät pääse kumminkaan koskaan hallitusvaltaan ellei heillä ole sataayhtä kansanedustajaa. Ja niin no, kyllähän kristilliset tietysti myös vastustavat, mutta hittoako me yhdestä sirpalepuolueesta joka on lisäksi täynnä uskovaisia.

Yleiserityisasiantuntija Löröttät-Sixteen täsmensi:

- Arkkipiispatar on oikeassa. Kiersin läpi koko puoluekentän. Tai siis sen puoluekentän joka tässä tapauksessa on olennainen. Hallitusta tukevassa oppositiossa eli vihreissä ja vasureissa lauettiin pöksyihin heti, kun kerroin suunnitelmasta. Hallituksen puolella demarit lähinnä kyselivät, että löytyisikö suvaintovirastosta mahdollisesti valovoimaisia ihmisiä, jotka olisivat valmiita heidän eduskuntavaaliehdokkaikseen. Kun on ollu tuon menestyksen kanssa vähän köyköstä viimeiset viisitoista vuotta. Kepussa tuumittiin, että kun on kerran hallitukseen takaisin päästy, niin kyllä varmaan isäntämiehetkin ymmärtävät citykepulaisen linjan olevan oikea. Koti, Suvainto, Liittovaltio, you know. Henkisesti jo liittovaltiossa elävässä kokoomuksessa todettiin vaan tylysti, että ei nuo tommoset piirikunnalliset kinkerit meitä enää kiinnosta, niin että tehkääpä hiekkalaatikollanne whatever mitä lystäätte. Ja sveduja lähinnä kiinnosti että heille taataan kiintiöt niin maakunnallisissa suvaintokunnissa kuin niitten johtovirkamiehistössä.

Eräs piispoista tiedusteli vielä, kuinka on suunnitelmassa laita ortodoksisen kirkon ja puolustusvoimien. Löröttät-Sixteen vastasi:

- Ortodoksit voivat pysyä omana kirkkokuntanaan. Sen merkitys on määrällisesti kuitenkin niin pieni. Mutta ortodoksien kirkollisvero muuttuu yhtä lailla suvaintoveroksi, joka tilitetään meille. Ortodoksit voivat halutessaan maksaa edelleenkin vapaaehtoista kirkollisveroa, mutta suvaintovero on pakollinen. Ja mikäli ortodoksi eroaa omasta kirkostaan, hänestä tulee väestörekisterin kautta automaattisesti paikallisen suvaintokunnan jäsen. Puolustusvoimat jätettiin tällä kertaa rauhaan. Sitä ei mielletty vielä ideologisesti valmiiksi tähän askeleeseen.

Arkkipiispatar otti puheenvuoron:

- Nyt on tullut aika äänestää. Kaikki on päätöksestämme kiinni. Puolesta?

Kaikki kädet nousivat.

- Ei siis tarvitse kysyä, että oliko joku vastaan. Suunnitelma on hyväksytty. Tämä on historiallinen päivä.

Arkkipiispatar, josta tulisi nyt valtakunnallinen hyveen- ja suvainnon päällikköyliesilausuja kohotti puheenjohtajan nuijansa.

- Suvainto olkoon kanssamme!

Nuija pamahti pöytään. Huoneessa alkoi välittömästi valtavat aplodit ja riemunhuudot. Riemunhuudoista ei tullut loppua millään. Pian alkoivat myös kengänpohjat kopista lattiaa vasten horkkamaisesti ja ilmassa alkoi kuulua hyminää. Lisään sekoittui hokemista: suvainnon nimesä ja pyhäsä sovintoveresä… suvainnon nimesä ja pyhäsä sovintoveresä… alkoi kuulua ensimmäisiä ynähdyksiä… ja sitten kiljahduksiakin… äänten sekamelskaan liittyi lattialle putoavat vaatekappaleet ja nautinnolliset voihkaisut.

Suomen evankelis-luterilainen kirkko oli ehkä luopunut uskostaan, mutta olihan se saanut sentään tilalle hurmoksen ja kiihkon.