torstai 29. joulukuuta 2011

ANTERO LÄRVÄNEN JA AIVOHÄMMENNYKSEN OIREET

- Hyvää päivää, hyvät kuulijat. Täällä Antero Lärvänen Huitsinnevadan paikallisradion ja Huitsinnevadan Paikallisdemokraatin yhteislähetyksessä. Haastateltavana on tällä kertaa Hömpstadin ehkävähänköopistollisen keskussairaalan ylempi aivoräätäli Veikko Vopakki ja haastattelun aiheena on HöEVOKS:n tekemä tuore lisäysehdotus viralliseen tautiluokitukseen. Aivoräätäli Vopakki, voisitteko kertoa hieman tarkemmin näistä lisäysehdotuksista?

- Morjens, Antero ja hyvää uutta vuotta kuulijoille. Kyseinen lisäysehdotus liittyy tautiluokituksen kohtaan F 40 eli pelko-oireiset ahdistuneisuushäiriöt, johon aiomme lisätä kohdan F 40½ eli valtaperäiset sekavuusoireiset ahdistuneisuushäiriöt.


- Tarkoittaako ”valtaperäiset” tässä tapauksessa siis sitä, että näitä kyseisiä ahdistuneisuushäiriöitä esiintyy nimenomaan sillä osalla väestöä, joka on vallankäytön kanssa tekemisissä?

- Nimenomaan sitä se tarkoittaa. Syytä siihen, miksi häiriö keskittyy nimenomaan näihin ihmisryhmiin ei olla pystytty selvittämään, mutta asiasta tehdään jatkuvaa tutkimustyötä.


- Mitä nämä uudet ahdistuneisuushäiriötilat sitten ovat?

- Ensimmäinen todettu ahdistuneisuushäiriötila on biaudet. Tähän tilaan sairastuneella on aggressivisuuden tasolle ulottuva pakkomielle sitoutua johonkin muuhun viiteryhmään kuin siihen viiteryhmään, joka muistuttaa ulkonäöltään häntä itseään. Hän näkee tilansa luonnollisena, eikä hyväksy, että ihmiset sitoutuisivat omaan viiteryhmäänsä. Hän näkee omaan viiteryhmäänsä sitoutumisen tuomittavana toimintana, ja vaatii ihmisiä irtautumaan omasta viiteryhmästään ja tuomitsemaan sen olemassaolon. Kyseessä voi olla jonkinlainen itsensä kieltäminen, sillä henkilön mielestä häneen itseensä nähden huomattavan erinäköiset ihmiset taas voivat, ja heitä tulisi kannustaakin sitoutua mahdollisimman voimakkaasti omaan viiteryhmäänsä. Kyseessä voi olla myös jonkunlainen valkoiseen ihonväriin kohdistuva pelkotila, eikä ole varmaa, uskaltaako biaudetista kärsivä ihminen katsoa itseään peiliin.

- Jos potilaan ongelmana on biaudet, hänellä on vaikeuksia erottaa toisistaan vihan ja rakkauden tunteita, ja pahimmassa tapauksessa ne kääntyvät hänen mielessään täysin päälaelleen, eli hän puheillaan ja käyttäytymisellään julistaa ulospäin voimakkaita vihan ja aggression tunteita, ja mieltää itse toimintansa rakkauden osoitukseksi. Jostain syystä tämä aggressiivinen käytös korostuu liikenteessä, nimenomaan liikennevaloissa, ja varsinkin ihmisten päälaen peittämättömät pyöreät muodot aiheuttavat voimakkaita aggressiotiloja.

- Koska korostunut aggressiivisuus liittyy nimenomaan tiettyihin päälaen muotoihin, on mahdollista, että tämä ahdistusoire johtuu aivojen näkökeskuksen häiriötilasta – tähän viittaa myös valkoiseen ihonväriin kohdistuva fobia – mutta tähän emme saa varmuutta, ennen kuin koehenkilöille kananmunilla ja pingispalloilla tehdyt testit ovat valmistuneet. Joka tapauksessa en suosittelisi tästä ahdistusoireesta kärsiville henkilöille autoilua.




- Voiko tätä tilaa verrata siihen, että mr. Hyde kuvittelee olevansa tohtori Jekyll silloin kun hän on mr. Hyde?

- Kyllä näinkin voi sanoa. Oikeastaan tutkimusaineistomme perusteella voisi tehdä lievän tarkennuksen, eli yleensä ms. ylioppilas Hyde kuvittelee olevansa tohtori Jekyll silloin kun hän on mr. Hyde. Mutta mennäänkö eteenpäin?


- Kiitos, Veikko. Jatketaan vaan. Tämä käy kieltämättä mielenkiintoiseksi. Kaikenlaista vaivaa sitä ihmisten kiusaksi ilmaantuu. Niin kuin ei entiset olisi riittäneet.

- Seuraava häiriötila on halonen. Halosesta kärsivän henkilön oireet muistuttavat pitkälti biaudet-oireita, mutta halosen ominaispiirteenä on tietty aikakäsityksen katoaminen. Tavallaan halosesta kärsivällä henkilöllä on menossa jatkuva ”groundhog day”, eli hän elää aina saman päivän uudestaan ja uudestaan, mutta hän ei itse käsitä tilaansa, vaan mieltää sen normaalina ja mieltää häntä ympäröivän maailman jotenkin vääristyneenä, epätodellisena ja liian nopeasti liikkuvana. Potilas tavallaan katselee ympäröivää maailma kuin nopeutettua elokuvaa, mutta elää mielestään itse normaalitilassa ja ympäröivässä maailmassa on hänen mielestään vikaa, koska se ei asetu hänen aikakäsitykseensä ja hän nimittelee normaalia aikajanaa eläviä ihmisiä erilaisilla halveksuvilla termeillä kuten rasisti tai äärioikeistolainen, vaikka nämä termit eivät varsinaisesti aikakäsityksen häiriöihin liitykään. Mutta hänhän ei itse sitä huomaa.

- On huomattavaa, että halosesta kärsivä ihminen ei elä uudestaan ja uudestaan nykypäivää, vaan jotain päivää melko tarkalleen vuonna 1972. Tämän jälkeistä maailmaa ei ole hänelle olemassa, joten hän esimerkiksi uskoo, että DDR on vielä olemassa ja Vietnamin sotaa käydään edelleen.




- Voiko kyseessä olla siis jonkinlainen dementia?

- No kyllä ja ei, sillä hän ei sinänsä unohda ihmisiä, vaan kokonaisia historiallisia tapahtumajaksoja, eikä hänen lähimuistissaan ole varsinaisesti mitään vikaa, eikä hänen tarvitse välttämättä olla toisten holhottavana. Mutta pisimmälleen edenneenä voi halonen kehittyä tuomiojaksi, jolloin lisäoireena henkilölle tulee pakonomainen tarve haastaa riitaa itseään isompien henkilöitten kanssa ja väittää, että kaikki hänen viiteryhmäänsä kuuluvat henkilöt haluavat myös osallistua riidan haastamiseen.

- Eli pisimmilleen kehittyneenä halonen voi aiheuttaa vaaraa myös muille ihmisille. Oletteko tutkineet vielä muita ahdistuneisuushäiriötiloja?

- Kyllä. Seuraava häiriötila on katainen. Kataisessa on tiettyjä samoja oireita kuin biaudetissa, mutta huomattavasti lievempinä. Aikakäsitys ei kataisesta kärsivällä ihmisellä häiriinny, toisin kuin halosessa, mutta kataisesta kärsivä ihminen menettää kokonaan hahmotuskykynsä lukuihin. Hänelle esim. luvut 1, 1.8, 14 ja 40 eivät eroa mitenkään toisistaan ja tämä tietysti aiheuttaa ongelmia jokapäiväisestä elämästä selviytymisessä. Mikäli kataisesta kärsivällä henkilöllä on henkilökohtainen avustaja, hän voi elää täysipainoista elämää, mutta mikäli hän joutuu esim. työkseen käsittelemään lukuja, varsinkin suuria lukuja, voi tämä aiheuttaa suuria ongelmia niin hänelle itselleen kuin varsinkin muille. Tulee huomata, että tästäkään häiriötilasta kärsivä ei itse tiedosta tilaansa.



- Eli ette siis suosittelisi kataisesta kärsivälle henkilölle pikavippipalveluita.

- Niin no, minähän olen valan tehnyt aivoräätäli ja minun tulisi keskittyä pelkästään potilaan etuun, mutta tässä tapauksessa en panisi pikavippipalveluita pahakseni. Pikavipeillä kataisesta kärsivä potilas sössii lähinnä oman elämänsä, mutta julkisia pikavippejä myöntävä kataishäiriöinen sössii helposti paljon enemmän. Katsos, Antero, kun noitten oireitten lisäksi kataisesta kärsivä ihminen myös kärsii pakkomielteestä, että hänen tulee luopua identiteetistään ja sulautua osaksi jotain suurempaa. Varsinkin valtiollisissa johtotehtävissä tällainen voisi johtaa suoranaiseen maanpetokselliseen toimintaan, vaikka kyse on pelkästään ahdistuneisuushäiriötilasta.

- Niin, kyllähän yleinen etu menee joskus yksityisen edun ohi. Olisihan se aika hurjaa, jos meillä olisi kataisesta kärsivä henkilö vaikkapa pääministerinä. Mutta onko tautiluokitukseen tulossa vielä muita lisäyksiä?

- Itse asiassa useitakin, mutta suurin osa on vielä tutkimusasteella. Mutta yksi meillä on jo saatettu valmiiksi, eli häiriötila, jota kutsutaan nimellä vanhanen. Ja nimenomaan vanhashäiriötilan löytyminen on meillä läpimurto, joka saattaa auttaa näitten kaikkien häiriötilojen, no, jos nyt ei parantamiseen, niin ainakin oireitten lieventämiseen.


- Mikä vanhasesta tekee niin erikoislaatuisen?

- Se, että me tiedämme tämän häiriön syystä ja rakenteesta enemmän kuin muista. Vanhanen esintyy ihmisillä, jotka ovat olleet koko ikänsä ns. vilttiketjua, ja ovat pärjänneet elämässään seurailemalla muita. Heitä voisi verrata niihin koulukiusaajan porukoissa mukana kulkeviin ihmisiin, jotka eivät välttämättä pidä kiusaajasta, mutta ovat mieluummin kiusaajan peesaajana kuin itse kiusattavana.

- Mikäli he voisivat elää koko elämänsä tällä lailla, heillä ei todennäköisesti olisi mitään ongelmaa elämässään, mutta vanhanen puhkeaa, kun tällainen henkilö joutuu odottamatta johtotehtäviin, jotka vaativat enemmän, kuin mihin heidän kykynsä riittävät. Tällöin heillä puhkeaa, ehkä jonkinlaisen henkisen lyhytsulun vuoksi supermiesharha, eli he ovat hetken aikaa mielestään yhdistelmä Urho Kekkosta, John Holmesia ja Nätti-Jussia.

- Harha kestää vain muutamia kuukausia, maksimissaan ehkä vuoden pari, mutta yleensä ehtii vaikuttaa niin, että henkilö on ryssinyt elämänsä, ja siinä sivussa muittenkin elämän pahemman kerran. Mutta olemme havainneet vanhasesta kärsivillä henkilöillä aivojen oman puolustusmekanismin. Henkilö kehittää ennen pitkää itselleen voimakkaita psykosomaattisia kiputiloja, joihin vedoten hän pystyy väistymään tehtävistä, joihin häntä ei olisi alun perinkään pitänyt laittaa. Näin hän pystyy pikku hiljaa ns. siirtymään takavasemmalle, ja hänellä on mahdollisuus palata elämään aivan normaalia ja täysipainoista elämää. Tästä emme vielä ole sinänsä aivan varmoja, sillä monivuotinen seurantatutkimus on kesken. Mutta toivoa on.




- Onko näissä ahdistuneisuushäiriötiloissa mitään yhteistä piirrettä?

- Itse asiassa on. Kaikissa häiriötiloissa esiintyy poikkeuksetta harha, että kärjellään seisova pyramidi pysyy pystyssä, vaikka se rakennettaisiin kilometrin korkuiseksi. Ja harha jatkuu siten, että vaikka pyramidi kaatuisikin, sen rakentamista tulee silti jatkaa, sillä tärkeintä ei ole itse pyramidi, vaan idea pyramidista. Tähän harhaan emme ole pystyneet juuri pureutumaan, sillä se on hämmästyttävän sitkeä, ja sen pienikin kyseenalaistaminen aiheuttaa potilaassa välittömiä tuska- ja aggressiotiloja.

- Kuulostaa hurjalta, suorastaan scifiltä, mutta kun tieto tulee HöEVOKSin ylemmältä aivoräätäliltä, niin pakkohan se on uskoa. Mutta onko näihin häiriötiloihin sairastuneilla minkäänlaista mahdollisuutta parantua?

- Täydellisestä parantumisesta ei voida vielä tässä vaiheessa puhua, mutta oireita – ja muihin ihmisiin kohdistuvaa vaaraa – voidaan lievittää, jos nämä ihmiset vapautetaan valta-asemastaan. Jostain syystä valta-asema pahentaa oireita, tosin emme ole vielä varmoja, aiheutuuko ahdistuneisuushäiriö valta-asemasta, vai saako häiriötila itsessään ihmisen tavoittelemaan valta-asemaa. Mutta niin kuin aikaisemmin sanoin, mikäli ihminen siirtyy suosiolla valta-asemastaan ns. takavasemmalle, on nimenomaan vanhashäiriöstä paranemiselle erittäin hyvä ennuste.

- Entä muut luokkaan F 40½ kuuluvat ahdistuneisuushäiriöt?

- Valitettavasti on todettava, että jos potilaan diagnoosina on biaudet, ei hänellä tämänhetkisen tietämyksemme mukaan ole toivoa. Rakkaudeksi käännetty viha on niin olennainen osa potilaan minäkuvaa, että sen horjuttaminen voisi aikaansaada täydellisen luhistumisen.

- Parantumiseen halosesta ja kataisesta on pientä toivoa. Tietyt toimintaterapeuttiset menetelmät, kuten halonhakkuu ja ojankaivaminen ovat avuksi, sillä niitten kautta potilaalla on mahdollisuus oppia hahmottamaan, että asiat ovat konkreettisesti olemassa, eivätkä ne ole pelkkiä ideoita.

- Tämän jälkeen on halosesta kärsiville suunniteltu tv-terapiaa, eli pikkuhiljaa ruvetaan näyttämään heille vuoden 1972 jälkeisiä uutislähetyksiä, aluksi muutama minuutti kerrallaan. Mikäli halonen on edennyt tuomiojan asteelle, ollaan silloin toivottomassa tilassa. Kataisesta kärsiville ihmisille voidaan lukuja opettaa tietysti normaaleilla hahmottamishäiriön hoitokeinoilla, mutta että pystyisimme puuttumaan kataiseen kuuluvaan suurempaan sulautumispakkomielteeseen, tarvitsemme vielä lisää tietoa ns. inhimillisestä hive mind-ajattelusta.

- Painottaisin, että työssämme on tällä hetkellä tärkeimpänä osa-alueena ennaltaehkäisy. Pyrimme kaikin keinoin selvittämään näitten häiriötilojen puhkeamiseen liittyvät syyt, jotta voisimme auttaa ihmisiä jo häiriötilan varhaisvaiheessa. Lisäksi haluamme selvittää, voivatko nämä häiriötilat tarttua joko kosketus- tai pisaratartuntana. Meillä on vielä pitkä matka kuljettavanamme, mutta olemme sitkeitä, koska kyseessä on vakavasta kansanterveydellisestä ongelmasta.


- Ylempi aivoräätäli Veikko Vopakki, kiitos haastattelusta ja oikein hyvää uutta vuotta. Täällä Antero Lärvänen, Huitsinnevadan paikallisradio, Hömpstad. Toivotan kuulijoille oikein hyvää ja rauhallista uutta vuotta, ja hetk... mittee... ahaa, myös lähetyksen linkkiasemana toimivan Hotelli Yrjöperskeleen respan henkilökunta toivottaa onnen ja menestyksen täyttämää uutta vuotta. No niin, äänimiehet, that´s a wrap. Eiköhän lähdetä hakemaan pitkäripaisesta sopiva määrä asiaankuuluvia ilotulitteita ja sitten lähdetä saunomaan Lällävedelle?

- Eikös niitä yksin tein vois hakea kerralla sopimattoman määrän?


- No jumalauta. Kyllä pienessäkin maassa saa olla suuret volyymit.

keskiviikko 28. joulukuuta 2011

MUUALTA POIMITTUA

Eli erään valtesmannin eräs päätös

Tällä kertaa en kirjoita itse juuri mitään, vaan laitan esimerkin siitä, kuinka suomalaiselta mieheltä on viranomaisten toimesta viety hänen lailliset aseensa pois ja millä perusteilla. Kyse on Ase-lehden tuoreimmasta numerosta, nettiversiota siitä ei ole tarjolla, joten juttu on parina kuvaskannauksena. Mukavaa, jos jaksatte lukea, ja tehkää omat johtopäätöksenne.





Itse tekisin muutamia johtopäätöksiä:

1. Jos harrastaa ampumista tai metsästystä tai molempia, ei siitä kannata edes puhua kuin ihmisille, jotka harrastavat ampumista, metsästystä tai molempia.

2. Oikeus diagnosoida korvien välissä olevaa latvalahoa on näemmä jaettu muillekin kuin lääkäreille, ja poliisi ottaa vastaan näitä diagnooseja oikein mielellään ja toimii niitten mukaan.

3. Poliisi voisi ihan rehellisesti ilmoittaa, että meitä ei enää vallitsevan asiantilan vuoksi kiinnosta, eikä edes voi kiinnostaa (Ykä: ymmärrän tämän tavallaan täysin poliisin puolelta) järjen käyttö, vaan meidän on niin kertakaikkisen pakko pestä oikeustoimiset pyllymme niin puhtaaksi, että niitten päältä voisi vaikka syödä. Siksi meidän on pakko ylireagoida. Sori, emme mahda mitään, leipäähän ne meidänkin perheemme syövät.

4. Jos työpaikalla on joku nainen, joka haluaisi työpaikkakiusata jotakin miestä, mutta jolla ei riitä supliikki, järki ja kantti, niin tässähän on mainio keino. Ei muuta kuin ilmiantonappia painamaan, ja joku toinen hoitaa kiusaamisen puolestasi.

Ei mulla oikeastaan tällä kertaa muuta. Hyviä välipäiviä kaikille.

perjantai 23. joulukuuta 2011

keskiviikko 21. joulukuuta 2011

ODOTETTAVISSA RAKENTEELLISTA RASISMIA

Yksityisellä sektorilla eräässä yrityksessä eräässä kaupungissa työskentelevä vanha kaverini Herra K kertoi minulle, että hänen firmaansa, niin kuin monta muutakin firmaa on lähestytty seuraavanlaisella sähköpostilla:

***

Hyvä työnantaja,

Yhdenvertaisuuden periaate, niin työelämässä kuin muillakin yhteiskunnan aloilla, kuuluu jokaisen ihmisen perusoikeuksiin. Olemassa olevan tutkimustiedon perusteella syrjintää eri perustein kuitenkin tapahtuu niin Suomen kun muidenkin maiden työmarkkinoilla.

Suomalaisessa työelämässä esiintyvän syrjinnän seurannan kehittämiseksi ja työhönotossa esiintyvän syrjinnän määrän arvioimiseksi Helsingin yliopiston Sosiaalitieteiden laitos toteuttaa parhaillaan Syrjintä työelämässä ja syrjinnän mittaaminen rekrytointitilanteissa -tutkimusta, johon Te olette tietämättänne osallistunut syksyn 2011 aikana. Tutkimuksen tavoitteena on tutkia rekrytoinnissa tapahtuvaa syrjintää etnisen alkuperän sekä sukupuolen perusteella ravintola-, rakennus- ja kaupan aloilla Suomessa. Tutkimuksen rahoittavat työ- ja elinkeinoministeriö, sisäasiainministeriö sekä Euroopan unionin Progress -ohjelma. Tutkimuksen johtajana toimii professori Karmela Liebkind ja tutkijoina Liisa Larja, Johanna Warius ja Liselott Sundbäck
Helsingin yliopistosta.

Tutkimuksessa käytettiin Kansainvälisen työjärjestön ILO:n kokeellista kenttätutkimusta, ns. situation testing -menetelmää. Kyseessä on tilannetesti, jossa kaksi koulutukseltaan ja työkokemukseltaan mahdollisimman samankaltaista, mutta etniseltä alkuperältään tai sukupuoleltaan eroavaa, kuvitteellista hakijaa hakee samaa työpaikkaa. Vertailemalla haamuhakijoiden keskimääräistä menestystä hakutilanteessa suuressa määrässä työpaikkoja, tuotetaan tietoa etnisyyteen ja sukupuoleen perustuvan syrjinnän yleisyydestä rekrytoinnissa. Tutkimuksessamme käytettiin menetelmän kahta ensimmäistä askelta (ns. haamuhakijoiden
puhelinyhteydenotot sekä varsinaisten työhakemusten lähettäminen). Viimeistä askelta, työhaastatteluun menemistä, ei tässä tutkimuksessa toteutettu, vaan haastattelukutsuista kieltäydyttiin työnantajille ja muille työnhakijoille koituvan vaivan minimoimiseksi. Menetelmää ei ole aikaisemmin käytetty Suomessa rekrytointisyrjinnän tutkimiseksi, mutta sen avulla on jo vuodesta 1993 asti tutkittu syrjintää muun muassa Ruotsissa, Belgiassa, Ranskassa, Espanjassa, Saksassa sekä Yhdysvalloissa.

Painotamme, että hankkeen päämääränä ei ole yksittäisten mahdollisten syrjintätapausten tutkiminen, vaan yleisen tiedon tuottaminen työhönottotilanteissa mahdollisesti tapahtuvasta syrjinnästä suuren aineiston perusteella. Tutkimushankkeessa haettiin yhteensä yli 1200 avoinna
ollutta työpaikkaa. Valikoitumisenne tutkimukseen perustui sattumaan ja kaikki tiedot, joista Teidät tai yrityksenne/organisaationne on mahdollista tunnistaa, on poistettu aineistosta. Täten Teitä ei esimerkiksi voida tunnistaa hankkeen raportista.

Pahoittelemme tutkimusmenetelmän mahdollisesti aiheuttamaa vaivaa yrityksellenne/organisaatiollenne. Tutkimuksen raportti on luettavissa työ- ja elinkeinoministeriön kotisivuilla (www.tem.fi) huhtikuusta 2012 lähtien. Mikäli Teillä on kysymyksiä liittyen hankkeeseen tai sen toteuttamistapaan, otattehan yhteyttä.



Kunnioittaen,

Liisa Larja

Projektikoordinaattori

Sosiaalitieteiden laitos
Unioninkatu 37 (PL 54)
00014 Helsingin yliopisto


***

Eli huhtikuussa 2012 on sitten luvassa hätkähdyttävää tutkimusaineistoa suomalaisen yksityisen sektorin rakenteellisesta rasismista, ja tämähän saa tietysti aikaan kaikenlaista avautumista ja julistamista.

Tutkimuksen pääideahan on tietysti saada aikaan sellaisia tutkimustuloksia, että jatkotutkimukset nähdään välttämättöminä, ja täten taataan projektikoordinattoreille jatkossakin siistiä sisätyötä. Mitäänhän se ei varsinaisesti muuta, sillä yksityisellä sektorilla on jatkossakin oikeus palkata töihin ketä lystää.

Tietysti jokunen tiedostava kansanedustaja saattaa tutkimuksesta kuultuaan vaatia, että ns. positiivinen erityiskohtelu ulotetaan lainsäädännöllisin keinoin koskemaan myös yksityistä sektoria. Sen verran optimisti olen, että uskon suurimman osan kansanedustajista kuitenkin tajuavan että yksityinen sektori tekee ne pelimerkit joita julkinen sektori käyttää, ja mikäli yksityinen sektori muutetaan jonkunlaiseksi sosiaalitoimiston maahanmuutto-osaston jatkeeksi, se ei enää välttämättä tahkoakaan niitä pelimerkkejä.

Suomessahan säästetään tällä hetkellä paljon kaikesta jonninjoutavasta niin kuin vaikka vanhustenhuollosta, puolustusvoimista ja poliisista. On kuitenkin ilahduttavaa nähdä, että näille kaikkein tarpeellisimmille toimialoille niin kuin rasismin tutkimukseen vielä riittää rahoitusta.

keskiviikko 14. joulukuuta 2011

SELITTELÄÄTIÖTÄ TAI HILJAISUUTTA ODOTELLESSA

Tuolla Belgiassa päin eräs marokkolaismies päätti sitten pilata joulutunnelman kerralla ja teki sen varsin onnistuneesti. Tuloksena kuusi kuollutta ja toistasataa haavoittunutta. Huomattavan nopeasti on mediassa ilmoitettu, että kyseessä ei ollut terroriteko. Kyseessä oli yksittäinen mies, joka oli taparikollinen. Saattaahan se pitää paikkansa, en minä sitä epäile. Sitä vaan hieman ihmettelen, että pitäiskös tässä tuntea olonsa nyt jotenkin turvallisemmaksi? Kun tyyppi meni ja joukkolahtasi ventovieraita ihan muuten vaan eikä profeetan parran kautta.

Kyseessä oli siis tavallinen rikollinen, sanovat. Sattuneesta syystä tunnen joitakin han-suomalaisia tavallisia rikollisia, enkä usko heidän juurikaan eroavan han-flaami- ja han-vallonikollegoistaan. Ja heidän toimintatapoihinsa ei kuulu ventovieraitten ihmisten julkinen joukkolahtaaminen. Ei siksi, että he olisivat erityisen empaattisia, vaan siksi, että se tekee pahaa bisneksille. Kun siinä tapauksessa normaalisti melko kynnetön poliisi vetää kerrankin housut jalkaansa ja ottaa mukaansa aseita minkä vaan vyölle mahtuu.

Eli ei minusta kyseessä ole ihan tavallinen rikollinen. Vaan nähtävästi meidän tulee olla kovasti onnellisia, ettei kyseessä ole mikään ääri-islamilainen terrorismi. Kyseessä on vaan ihan tavallinen maallistunut muslimi, jolla on oma, ehkä meidän tyylistä hieman eroava tapansa selvittää asioitaan. Niin kuin tällä Sellossa ihmisiä tappaneella albaanihäiskälläkin. Ymmärretään juu. Ei nää todellakaan ole mitään ääri-islamisteja. Mikä on, kun ei vaan vieläkään tunnu yhtään turvallisemmalta.

Jään odottamaan, että televisioon ja muuhun mediaan hankitaan viljalti selitteläätiön ja soveltavan spedestetiikan ammattilaisia, jotka selittelöivät, että sehän teki se Breivik silloin heinäkuussa ensin sitä ja sitten tätä ja sillä perusteella nuo Belgiassa tapetut muuttuvat jotenkin kevytkuolleiksi ja haavoittuneillakin tekee vähemmän kipeetä ja koko episodi kannattaa ottaa muutenkin lähinnä hyvänä vitsinä.

Ja selittelöidään myös se, että onhan se ilmiselvää, että tapaus Breivikin kohdalla piti ilman muuta selvittää kaikki miehen todelliset (löytyikö niitä?) ja ennen kaikkea kuvitellut yhteydet, mutta tässä tapauksessa sitä päinvastoin ei tule tehdä, koska kyseessä on kaksi ihan eri asiaa ja päähuoli on se, ettei tämä vaan aiheuta muslimeihin kohdistuvia vihakirjoituksia. Niin ja ne yksityisaseet tulee ilman muuta kaikki takavarikoida.

Toinen vaihtoehto on tietysti se, että asiasta pidetään mediaturvat kiinni kerta kaikkiaan. Sitä osoittaa vaikkapa se, että iltapäivälehtiemme etusivujen ykkösuutiset olivat ne, että Timo Soinin avustaja kuuluu Opus Deihin ja se, että poliisi tutkii jonkun julkkisten hirvijahdin.

Jotenkin sattuvaa on se, että Suomen islamilainen neuvosto on tänään tuuletellut kansanedustaja James Hirvisaaren hovioikeudessa saamaa tuomiota. Imaami Anas Hajjar syytti Hirvisaarta pelottavien, mutta väärien uhkakuvien luomisesta. Ja eihän siinä mitään, asiaahan se. Ei sellaisia uhkakuvia saa luoda. Mutta jos mies luo pelottavia uhkakuvia jotka oikeasti toteutuvat, niin tarvitseeko häntä silloin rangaista?

tiistai 6. joulukuuta 2011

HYVÄÄ ITSENÄISYYSPÄIVÄÄ 2011



Suomi-neitomme viettää jälleen vuosipäivää. Lahjathan hän ehti saada valtaapitäviltä jo etukäteen, eli itsenäisyyden päivittämisen maakuntatasolle ja maanpuolustuksen rapauttamisen. Johan siinä yhdelle vuodelle lahjoja onkin. Niin että eihän tää oikein hyvältä näytä ja mieliala tuppaa olemaan välillä aika ankea.

Siitä huolimatta Hotelli Yrjöperskeleen respan henkilökunta uskaltautuu toivottamaan hyvää, rauhallista ja perinteistä itsenäisyyspäivää. Ja ollaan porukalla jatkossakin jääräpäisen, ettei suorastaan rienaavan isänmaallisia.

*

Lisäys pari tuntia myöhemmin:

Maamme valtalehti eli Helsingin Sanomat onnitteli myös Suomi-neitoa omasta puolestaan. Esionnittelijana toimi toimittaja Virpi Salmi. Salmen vuodatushan on sinänsä sitä tavallista, jota pitää julkaista, koska sitä pitää julkaista, sillä muuten sitä ei tulisi julkaistua, mutta täytyy onnitella Salmea siitä, että hän ihan oikeasti keksi jotain uutta, eli:

Kiitos, sotaveteraanit, että saamme rauhassa sotkea suomen kieleen englannin sanoja venäjän sanojen sijaan.
Minunkin mielestäni Suomen itsenäisyys on muutakin kuin käydyt sodat. Samoin ajattelee hyvin moni muukin, vaikka Salmi ei sitä varmaan uskokaan. Mutta pistää miettimään, että näinköhän me oltais noin vähällä neuvostomiehityksestä selvitty? Että kieli vähän rikastuu, ei muuta.

Sinänsä Salmen avautuminen on elävä todiste suomalaisesta menestystarinasta historian kulussa. Suomalaisethan ovat pieni kansansirpale, joka elää hornanperseen leveysasteilla maassa jossa on heikonlaisesti raaka-ainevaroja.

Mutta tuo kansansirpale on työtä tekemällä saanut aikaiseksi niinkin hyvinvoivan yhteiskunnan, että sillä on varaa elättää virpisalmia, joitten ainut lisä suomalaisuuteen on se, että he halveksivat heitä elättäviä ihmisiä ja saavat siitä vielä palkkaa.

Eli tämä kansansirpale on noussut köyhyydestä kovalla työllä hyvinvointiin ja siitä sen seuraavalle tasolle eli maksettuun pahoinvointiin.

Itse pienenä ja älyltäni rajoittuneena ihmisenä mietin, että tuliko tässä jossain vaiheessa luotua hirviö, vai onko tämä asioitten luonnollista kehityskulkua. Vaan pirustako minä siihen vastauksen tiedän, kun olen vain tämmönen Ykä. Lastu laineilla, en muuta.

sunnuntai 4. joulukuuta 2011

KALJUPÄISIÄ UUTISHAVAINTOJA OSA XXIV

ELI TARKEMMIN SANOEN KALJUPÄISIÄ KANSANUUTISHAVAINTOJA ts. LISÄÄ VASEMMISTOLAISUUDEN PÄIVITYSTÄ
Meikäläinenhän silloin aikanaan äänesti vasemmistopuolueita, mutta jo aikaa sitten hyppäsi niitten syvästä, laajasta ja leveästä sylistä sameammille vesille, monen muun saman tyyppisen hepun lailla, ja sekös vasemmistopuolueita jurppii. Tai no, onhan se tunnustettava, että eiväthän vasemmistopuolueet varsinaisesti minua kaipaa, mutta vaaleissa annettavaa ääntäni kylläkin.

Tottumuksen voimasta tulee oma vasemmistolaisuuden aste aina aika ajoin päivitettyä, ja tässähän minua auttaa aina valpas Roopen mediaseuranta. Tarkastellaanpa, mitä Kansan Uutisilla olisi minulle tällä kertaa tarjolla. Pääkirjoituksethan ovat oiva tapa seurata lehden tuuliviirin heilahteluja.

1. Hetken aikaa se vaikutti hyvältä

Toinen päivä joulukuuta julkaistu pääkirjoitus on otsikoitu Rasismiin ei ole pakko alistua. Kirjoitus alkaa siteerauksella Wikipediasta:

”Rasismi eli rotusyrjintä tai rotusorto on aate tai toiminta, jossa ihmisten rotuluonteen ja siihen liittyvien fyysisten sekä henkisten piirteiden erilaisuudella perustellaan eriarvoista kohtelua eli syrjintää. Rasismiksi voidaan kutsua myös toimintatapoja ja yhteiskunnallisia rakenteita, jotka johtavat näihin seikkoihin perustuvaan eriarvoisuuteen.”

Ymmärtäisin, että Kansan Uutiset suhtautuu kovin negatiivisesti rasismiin, ja sehän kuulostaa äkkiseltään hyvältä. Samoilla linjoillahan olen minäkin. Minusta on esimerkiksi kovasti rasistista ja muutenkin vistoa toimintaa semmonen, että maassamme ihmisten rotuluonteen ja siihen liittyvien fyysisten sekä henkisten piirteiden erilaisuudella voidaan kiilata tavallisten perunanenien ohi kaupunkien asuntojonossa. Vaikka nämä perunanenät elättävät tätä erilaisuutta.

On myös melko tympeää, että tätä erilaisuutta pitää hankkia maahamme vain nimenomaan sen perusteella, että sillä sillä on ihmisen rotuluonteen ja siihen liittyvien fyysisten ja henkisten piirteitten erilaisuutta. Sekin on pirun tympeää, että tätä erilaisuutta varten kehitellään näille erilaisille suojatyöpaikkoja, joissa keskitytään korjaamaan erilaisuuden itsensä aiheuttamia ongelmia ja näitä sitten esitellään mediassa perunanenille menestystarinoina, joista perunanenien olis syytä ottaa oppia.

Varsin rasistista on minusta myös se, että kun erilaisuus on erinomaisen hyvin edustettuna väkivalta- ja seksuaalirikoksissa, löytyy leegio asiantuntijoita, jotka tilastomatematiikalla selittävät tehdyt rikokset tekemättömiksi tai ainakin merkityksettömiksi. Eikö turpaan saaminen enää teekään kipeää?

Tietysti jurppii sekin, että erilaisuuden hyväksymis-, ihquttamis- ja lisäähankkimisteollisuutta varten on kehitetty suuri koneisto, josta neljäsosa avittaa erilaisuutta, että se saa pysyä erilaisena, neljäsosa kirjoittaa tutkimuksia siitä, kuinka tyhmää kantaväestö on, kun se ei ymmärrä erilaisuuden tuomaa voimavaraa, neljäsosa keksii niin erilaisuudelle kuin rasismillekin koko aika uusia termejä ja neljäsosa selittää julkisuudessa että tää systeemi on ihan välttämätön, muuten joudutaan joukolla helvettiin. Ja nämä neljä neljäsosaahan elättää ne samat perunanenät, jotka elättävät myös sen erilaisuuden. Maassa, jossa kymmeniä tuhansia nuoria on pikkuhiljaa syrjäytymässä yhteiskunnasta kokonaan. Niitä perunanenäisiä sellaisia.

Minusta tuo oli hyvä aloitus, ja ajattelin, että onkohan vasemmisto taas alkanut ehkä ajatella äänestäjiään, mutta ilo meni sitten saman tien ohi, kun hoksasin, että tuon alkukappaleen vasemmalla puolella meikäläistä toljottaa Vesa Puurosen naama. Eli tässähän tarkoitetaan jotain tuiki päinvastaista, joka ei minulle sinänsä ole vielä valjennut, mutta Kansan Uutiset näyttää luottavan edelleenkin siihen, että Vesa Puuronen selittää minulle, kuinka minun tulee rasismista ajatella ja epäilemättä hävetä vanhoja, ei-selitettyjä ajatuksiani. Lehti näyttää olevan vanhoilla linjoillaan.

Vaan tämän jälkeen näyttää taas hetken hyvältä, sillä pääkirjoituksessa siteerataan Kjell Westöä seuraavaan tapaan:

”Vartuin aikana, jolloin julkisessa keskustelussa edellytettiin toisten ihmisten mielipiteiden kunnioittamista – silloinkin, kun tuon toisen mielipiteet erosivat jyrkästi omistani.”

Ja toden totta, meidän rasisteiksi tutkittujen mielipiteet voidaan nykyisin nollata ja mielipiteen ilmaisija voidaan itse julistaa kyseenalaiseksi sen vuoksi, että hän sattuu kyseenalaistajan mielestä olemaan rasistiksi tutkittu, rasistiksi julistettu, amis, juoppo, työkyvyttömyyseläkeläinen, lähiöspede, syrjäytynyt, mielenterveysongelmainen, kuudellatoista eri tavalla tulkittu äärioikeistolainen, peltopelle tai yleensä muuten naurettava henkilö, jonka mielipidettä ei tarvitse ottaa vakavasti. Mikä tapa tietysti on helpointa, sillä näin vältytään perustelemasta, mikä niissä mielipiteissä niin jurppii. Totuushan tekee aina eniten kipeää.

Odottelin hetken, että Kansan Uutiset puuttuu pääkirjoituksessaan tähän, vaan eipä siitä sen valmiimpaa sitten tullutkaan. Taisi sittenkin olla kyseessä se, että joku toimittaja tai poliitikko on lopettanut blogikirjoittamisen, kun on saanut liian purevaa kommenttia. Onhan se nyt ihan /c:stä, että haalariväelle joutuu perustelemaan mielipiteensä. Onhan ne iskulauseet riittäneet ennenkin.

Tämän jälkeen ei pääkirjoitus enää edes lupaile, vaan keskittyy kehittelemään Vesa Puuroselle lisää työtehtäviä. Tässä kun esitellään persujen sisältä löytyvä kaupunkilais- ja maalaisrasistinen siipi. Täähän nyt on pelkkä intro, sillä jopa meikäläisen kaltainen entinen lähiö- ja nykyinen pöpelikköspede ymmärtää, että mikäli asiaa ruvetaan tutkimaan, niin löytyyhän noita siipiä enemmänkin, ainakin nuo:

- kantastadilaisrasistinen siipi
- itähelsinkiläisrasistinen siipi
- Helsingin sudeettisavolaisrasistinen siipi
- kasvukeskusten rasistinen siipi
- taantuvien alueitten rasistinen siipi
- syrjäseutujen traktorimiesten rasistinen siipi
- syrjäseutujen peltihallimiesten rasistinen siipi
- syrjäseutujen palvelualojen rasistinen siipi
- amerikan- ja australiansuomalaisten rasistinen siipi


Ja kun tähän lisätään jokaiseen siipeen vielä sen piilorasistinen versio ynnä ristiintaulukoidut erot näitten siipien rasistisesta nettikäyttäytymisestä, ja jokaisesta tehdään ainakin parin sadan sivun tutkimus, niin siinähän sitä on Puuroselle hommaa aina eläkkeelle asti. Niin no, toisaalta urakka saattaa olla valmis parissakin vuodessa, sillä näissä tutkimusalueissa tieteelliseksi näytöksi riittää tutkijan stetsontuntuma, ja äkkiäkös sitä koulutettu aikamies näppikseltä suoltaa tuubaa tulemaan.

Tämä pääkirjoitus loppuu seuraavasti:

Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soinikin piti viikko sitten presidenttikampanjaansa esitellessään hyvänä, että rasismista keskustellaan. Hän sanoi oman tilinsä olevan siltä osin puhdas.

Toivottavasti asiaa ei jätetä Soinin oman ilmoituksen varaan. Vesa Puuronen huomauttaa, että Soinin tavassa määritellä rasismi on paljon puutteita tämän omaksi eduksi.


Sehän on alun perin selvää, että niin Puuronen kuin Kansan Uutiset haluavat tavallisen rahvaan osalta jättää asioitten määrittelyn ja yleisen ajattelemisen ns. asiantuntijoille, mutta nyt tätä ruvetaan edellyttämään puoluejohtajiltakin. Siinä mielessä tämä muistuttaa vanhaa SKP-tyyliä, että kanttia ja pokkaa riittää kyllä. Mutta tämän pääkirjoituksen perusteella voin todeta, että tuuliviirin kukko näyttää ruostuneen paikoilleen, eikä minun ääneni tota porukkaa kiinnosta. Mutta katotaan nyt ihmeessä vielä toinen pääkirjoitus, ettei sentään hätiköidä.

2. Kaksi valtiota, kaksi uhkakuvaa

Viidestoista marraskuuta julkaistussa pääkirjoituksessa Kansan Uutiset käsittelee jalkaväkimiinakieltoa. Lehti tekee selväksi saman tien, että tämä jalkaväkimiinakielto on älden ihquu, ja onhan kumma, kun sitä ei ole aikaisemmin saatu aikaiseksi.

Kirjoituksessa hyökätään sitten rypäleaseita vastaan ja ollaan kovasti negatiivisella kannalla siihen, että Suomi niitä hankkisi. Täähän on tietysti ihan pirun loogista, siilä kun Suomi kerran hankki isolla rahalla näitä raskaita raketinheittimiä, niin sitten niihin ei ole saatavilla kuin harjoitusraketteja. Ehkäpä Kansan Uutiset sitten seuraavaksi esittää seuraavaksi suomalaiseksi panssarintorjuntajärjestelmäksi tätä.

Oikeastaan tässä vaiheessa voin lopettaa varsinaisen vasemmistolaisuuden päivittämiseni, ja keskittyä vertailemaan 1980-luvulla ilmestynyttä Kansan Uutisten viikkolehteä ja tätä nykyistä verkkoversiota. Siinä viikkolehdessä oli aika paljon pirunkuriakin ja suoranaista koiranleukailua. Nykyinen versio taas on edistyksellisessä haudanvakavuudessaan itsessään oikea koiranleukamagneetti.

Ajatellaan nyt vaikka tätä miinapääkirjoitusta. Siinähän lehti julistaa näin: Ennen Suomea maamiinat kieltävän sopimuksen ehti hyväksyä 158 maata. Juuri ennen Suomea ehtivät saarivaltio Tuvalu ja juuri itsenäistynyt Etelä-Sudan. Olisivat nyt hitto soikoon vaan kirjoittaneet, että jo 158 maata mukana ja olleet ihan hiljaa siitä Tuvalusta. Minähän en itse ole koiranleuka, vaan semmonen varsin tylsä tyyppi, mutta joku koiranleuka saattaisi tuumia että piru vie, kun kerran Tuvalukin uskaltaa, niin tottahan meidänkin pitää, ja rupeaisi sen jälkeen vertailemaan Suomen ja Tuvalun puolustuksellista tilannetta.

Suomen kohdallahan on tilanne melko pian kartoitettu, sillä meillä on toista tuhatta kilometriä maarajaa sellaisen naapurin kanssa, joka on aika ajoin tulossa koputtamatta kylään, ja joka nykyisinkin tuppaa harrastamaan automatkailua naapurimaissa, ja matkailuajoneuvona ei ole Volga.

Tuvalun tilanne on taas hieman vieraampi, koska maa on Suomesta katsottuna ns. hornan perseessä. Tietysti tilanne on sama toisinpäin Tuvalusta katsottuna.

Tuvaluhan on Tyynellä valtamerellä sijaitseva 129:stä saaresta koostuva saarivaltio. Koska kyseessä on saarivaltio, ei sillä luonnollisesti ole maarajoja minkään valtion kanssa. Näin ollen maahyökkäyksen vaaraa ei ole.

Merinaapureita Tuvalulla on muutama, mm. Kiribati, Salomonsaaret, Fidzi ja Samoa. Ainakaan omaan tietooni ei ole tullut, että Tuvalulla olisi niin pahat ränävälit naapureittensa kanssa, että kyseessä olisi välitön maihinnousun vaara.

Eikä naapureilla ole edes puolustusvoimia. No, Fidzillä löytyy jonkunlainen armeija, mutta kun sen laivasto koostuu yhdeksästä partioveneestä, ja Tuvaluun on matkaa jotain tuhannen kilometriä, niin aika epätodennäköisenä pidän sitä, että fidziläisillä olis kovin suuria valloitushaluja. Varsinkin kun valloitettavaa maata Tuvalusta löytyy kokonaista 26 neliökilometriä.

Entäs Tuvalun oma puolustus? Kuinka paljon jalkaväkimiinoista luopuminen haittaa Tuvalun puolustusta? Laitetaan googleen hakusanaksi Tuvalu ja military, ja katsotaan mitä löytyy.

Tuvalu has no regular military forces, and spends no money on the military.

Eli jalkaväkimiinoista luopuminen ei selvästikään heikennä Tuvalun maanpuolustuksen tilannetta millään tavalla, joten maa voi ihan rauhassa liittyä Ottawan sopimukseen. Vaan kun Tuvalukin kerran uskalsi, niin miksemme mekin.

No joo, eiköhän tota vasemmistolaisuutta tullut taas tällä kertaa päiviteltyä. Pitää kattoa taas tuonnempana. Ja nyt takaisin sameille vesille.

torstai 1. joulukuuta 2011

PIENI NÄYTE AJAN HENGESTÄ

Vanha tuttavani Herra X tuolta kaakompaa titasi minulle lehtileikkeen (kiitos X, kavereiden kesken Äks) paikallisesta valtalehdestä evästettynä kysymyksellä että huomaatko, kuinka piru piilee yksityiskohdissa. Ja huomasinhan minä.

Kyse ei sinänsä ole mistään maailmaa kaatavasta uutisesta, onpahan vain erään Arto Fröjdin julkaisema ennakkokirjoitus eräästä tulevasta radio-ohjelmasta. Ohjelman nimi on Sabotaasia ja sodanvastustajia ja kirjoitus on otsikoitu Tamperelainen vastarintanuori muistelee. Siinä käsitellään hepun nimeltä Sakari Selin muistoja jatkosodan ajalta. Heppu päätti sosdem-nuorena ruveta vastustamaan käytyä jatkosotaa ja yhteistyötä Natsi-Saksan kanssa.

Jutun mukaan ohjelmassa mies muistelee, että hän ja toverinsa olivat räjäyttäneet muuntajia Tampereella ja olivatpa yrittäneet räjäyttää saksalaisia sotilaita kuljettaneita juniakin. Kun tässä sanotaan, että yrittäneet, jää johtopäätökseksi että yritykset eivät olleet onnistuneet.

Noin henk.koht. tuumin, että mies on maanpetturi, ja esmes huomattavasti kuuluisampi vasemmistolainen Aarne Saarinen valitsi täysin toisen tien ja taisteli Ässärykmentissä aateveljiään vastaan ja kotiutui useilla kunniamerkeillä palkittuna kersanttina.

Mutta en sinänsä viitsi jänkätä siitä, kuka on maanpetturi.

Enkä sano sitäkään, etteikö tällaisia ohjelmia voisi julkaista. Tokihan niitä voi. Tuokin on osa Suomen historiaa, joten mitä sitä suotta peittelemään.

Mutta se, mikä heikäläistä pistää silmään nimenomaan tässä Arto Fröjdin kirjoittamassa jutussa on loppukaneetti:

Sakari Selin itse on yhä sitä mieltä, että hänen tekonsa eivät olleet maanpetos, vaan oikeita isänmaallisia tekoja.

Oikeusvaltiossa pitää olla mahdollista ajatella näinkin.


Kun ottaa huomioon, että kyseessä on heppu, joka teki oikeita terroritekoja ja yritti tappaa ihmisiä (liekö toteuttaminen jäänyt onnistumatta osaamattomuuden ja toheloinnin takia), ja oikeusvaltiossa myös hänellä pitää olla oikeus ajatella teoistaan, että ne olivat ihan ok, ja ihan julkisesti, niin hieman ihmetyttää se, että mm. Hommaforumille kirjoittajat, kansallismielinen blogirintama ja muut hirviöt eivät nauti tätä oikeutta. Vaikka ne eivät ole räjäyttäneet ketään eikä mitään eikä edes astaloitten kanssa hilluneet. Kunpahan ovat suutaan louskuttaneet. Ja silti ne pitäisi saada seipään nokkaan.

Jos jostain Voiman Pimeälle Puolelle siirtyneestä bloggaajasta tehtäisiin vastaavanlainen radio-ohjelma, siitä tehtävä ennakkokirjoitus menisi jotenkin näin:

Yleisradion ohjelmasarjassa ”Suomalaisen rasismin karut kasvot” on tällä kertaa haastateltavana kansallismieliseksi itseään kutsuva blogikirjoittaja Lärvänt Rytt. Kirjoittaja on blogissaan vuosia lietsonut ksenofobiaa sekä epäluuloa yhteiskuntaa ylläpitäviä rakenteita kohtaan.

On myönnettävä, että Rytt ei ole eläissään osallistunut minkäänlaiseen väkivaltaan, eikä hän blogissaan kehota siihen muitakaan. Hänen kirjoituksensa ovat näennäisen perusteltuja, ja juuri tämä muodostaa suuren uhkatekijän. Kansallismielinen (lue: äärioikeistolainen) aines sisältää huomattavan määrän epävakaista ja impulsiivista ainesta, joka voi hänen kirjoituksistaan löytää perusteen toteuttaa hautomaansa väkivaltaa. Ja on täysin mahdollista, että juuri tätä Rytt haluaa.

Se, että kirjoittaja Rytt vetäytyy tästä vastuusta on vastenmielistä, ja Yleisradion olisi hyvä miettiä, onko tällaisen ohjelmasarjan julkaiseminen perusteltua.

Oikeusvaltiossa sananvapauteen kuuluu aina myös vastuu sanoistaan.


Toi Arto Fröjdin kirjoitushan on siis ihan pikkujuttu vain. Ei se maailman akselia minnekään kallista. Kuvaapa kumminkin pieneltä osaltaan hyvin ajan henkeä. Se, että onko sinulla oikeus, vai kannatko vastuun riippuu aika pitkälle ideologisesta taustastasi. Toisen ideologian kannattajilla on enemmän oikeuksia sanoa kuin toisen.

Oikeus yksillä, vastuu toisilla, mutta joulukuu kaikilla. Antoisaa joulukuuta tämän vihablogin lukijoille. Älkää räjäytelkö muuntajia. Ja olkaa muutenkin ihmisiksi.

lauantai 19. marraskuuta 2011

TUPLAPEUKKUJA JA HOMOHYPETYSTÄ

Hotelli Yrjöperskeleen respassa on pantu merkille, että maatamme on jälleen koetellut huomattava causti, joka pistää alaleuan väpättämään, jalat vapisemaan ja joka tunkeutuu uniinkin saaden hyvän hallintoalamaisen heräämään pissit housussa hiestä märkänä kauhunpuistatuksiin.

Kysehän on siitä, että pari perussuomalaista kansanedustajaa meinaa jättää tulematta presidentinlinnan itsenäisyyspäivän bailuihin sen takia, kun siellä homot tanssahtelee.

No, kiistämättä tätä voi sinänsä pitää suvaitsemattomuutena, etteipä jopa epäkohteliaisuutena. Vaan meillä respassa kun ollaan tämmöisiä tyhjänkyselijöitä, niin tulee mieleen jokunen seikka.

Eli pari kansanedustajaa ei tule linnan juhlille, kun ne ei tykkää homoista, ja suvaitsevaisteollinen kompleksimme vetää siitä pellollisen herneitä nenään ja huutaa skandaalia.

Samaan aikaan jossain Iranissa hirtetään homoja, ja suvaitsevaisteollinen kompleksimme ei kommentoi sitä mitenkään. Ja jos niiltä asiaa kysyy, niin ne toteavat joko että ei nyt kerkeä kommentoida, kun pitää lähteä kioskille tupakin ostoon, tai sitten toteavat vanhan tutun kommentin että saatanan rasisti ja heiluttelevat yhtä aikaa SETAn ja HAMASin lippuja.

Ei siinä mitään jos hirtetään, mutta kun ei tulla samoihin bailuihin. Pitäähän se joku roti olla tässä maailmassa sentään.

Täällä respassa ollaan sinänsä hyvin suvaitsevaisia ihmisten seksuaalista elämää kohtaan. Se, mitä ihmiset tekee makuuhuoneissaan on täällä suhteellisen yhdentekevää. Mutta tämä jatkuva homohypetys kiistatta alkaa pikkuhiljaa tympiä. Kun ei enää riitä, että hyväksyy, ja antaa ihmisten olla ja pitää huolen omista asioistaan, vaan pitäisi aktiivisesti julistaa, että täähän on tosi nasta juttu tää.

Ja esimerkkiä antaa kunnioitettu, ja onneksi pian entinen tasavallan presidenttimme, nyt kun näistä linnan juhlista kerran puhutaan.

Rajoittuneen muistini mukaan tässä maassa ei ole linnan juhlien kättelyjonossa saanut presidentiltä tuplapeukkuja kuin yksi ainoa ihminen.

Kuka se mahtais olla? Olisko kyseessä joku Mannerheim-ristin ritari? Vai oliskos joku menestyksekäs olympiaurheilija? Vai ehkä joku pirun hyvä lastenlääkäri? Tai joku fysiikan tutkija ehkä? Tai ehkäpä joku heppu, joka on ideallaan ja sitkeydellään perustanut firman, joka elättää satoja suomalaisia?

No ei.

Tuplapeukut sai heppu nimeltään Jani Toivola.



Tyhmempi, niin kuin esmes minä saattoi tuumia viimeisten linnanjuhlien aikaan, että kuka vitun Jani Toivola. Eihän siinä auta muu, kuin ottaa Google käyttöön.

No, Toivolahan on nykyisin kansanedustaja, jonka valinnasta vihreätkään eivät välttämättä ole kovin innoissaan (vaikkeivat sitä tunnustakaan), sillä heppuhan pudotti saman puolueen Jyrki Kasvin, josta olis saattanut olla vihreille pitkässä juoksussa huomattavasti enemmän hyötyä, mutta nyt on kyse miehen saavutuksista ennen kansanedustajaksi valitsemista. Jotain erikoistahan hepun on täytynyt tehdä, kun kaveri saa tuplapeukkuja aina presidenttiä myöten.

Ja löytyyhän niitä meriittejä. Heppu on näyttelijä, tanssija ja juontaja. Joita Suomessa ei ole kuin muutama. Korkeintaan kolmetoista tusinassa.

Vaan kun kaveri sattuu samalla olemaan homoseksuaali ja vielä puoliksi kenialainen. Oliko hepun meriitti vain siinä, että hän on puoliksi kenialainen ja kokonaan homoseksuaali ja julkinen sellainen? Tämäkö sen Tarjankin sai peukkuja nostelemaan? Tämäkö oli se erityisansio?

Ne homoseksuaalit mitä itse tunnen, eivät muuten ole Toivolan kaltaisia ammatti- ja tapaloukkaantujia. Ne nyt vaan haluavat elää elämäänsä niin kuin muutkin eivätkä halua nostaa homouttaan kovin tapetille. Seksuaalisuushan on kumminkin vain yksi elämän osa-alueista, ja niitä osa-alueita on paljon muitakin. Ennen kaikkea heillä ei ole vihaa ketään kohtaan. Pinnat siitä heille.

Sen sijaan ne lesbot, joita tunnen, lähes poikkeuksetta tuntevat aivan järjetöntä ja perustelematonta miesvihaa. Olenhan minä keskusteluyhteyteenkin heidän kanssaan päässyt, mutta eivät he sitä miesvihaa ole mulle osanneet perustella. Se vaan on. Onhan heistä joku minultakin kysynyt, että miksi minä heitä lesboja niin vihaan. Ja kun minä olen kysynyt, että kuinka minä olen sen vihani osoittanut, ei vastausta ole koskaan tullut. Muuta kuin se, että no kun musta tuntuu siltä.

Vielä kerran toisto:

Suomessa pari persukansanedustajaa ei tule linnan juhliin, kun ne ei tykkää että homot tanssahtelee. Painokoneet seis. Etusivu uusiksi. Skandaali.

Iranissa hirtetään homoja. SFW. Ei aiheuta toimenpiteitä. Nehän on joitain vitun iranilaisia homoja vaan. Ei niistä saa kotimaisia suvaitsevaisuuspisteitä.

torstai 17. marraskuuta 2011

PEKKA JA SOPIMUS

Piakkoinhan sitten eduskuntamme jatkaa maanpuolustukseemme kohdistuvaa hyväksi havaittua yleisafrikkalaista linjaa ja liittää Suomen jalkaväkimiinat kieltävään Ottawan sopimukseen eli tarkemmin sanoen muuttaa sopimuksen sanasta lihaksi, tai tässä tapauksessa oikeastaan lihan puutteeksi. En rupea itse asian älyttömyydestä hirvittävästi toistamaan, sillä sitä on toistettu ja rautalangasta & ratakiskosta ansiokkaasti väännetty niin monella taholla. Muistutanpa nyt kumminkin muutaman lauseen Puolustusministeriön jalkaväkimiinaselvitystyöryhmän väliraportista:

Maavoimillamme ei ole tällä hetkellä miina-aseen ohella muita määrällisesti riittäviä asejärjestelmiä, joilla mekanisoidun hyökkääjän liike voitaisiin yhtä tehokkaasti hidastaa ja pysäyttää. Miina-asejärjestelmä on osa alueellisen puolustusjärjestelmämme tulen kokonaiskäyttöä. Miina-asejärjestelmän teho perustuu eri tyyppisten miinojen yhteiskäyttöön, jossa jalkaväkimiinat täydentävät muiden miinojen vaikutusta. Jalkaväkimiinat ovat kustannustehokkaita ja soveltuvat hyvin asevelvollisuusarmeijan käyttöön.

Suomessa jalkaväkimiinoilla on merkitystä erityisesti laajamittaisen hyökkäyksen torjunnassa. Jalkaväkimiinat ovat oleellinen osa alueellisten joukkojen sotavarustusta ja torjuntakykyä.

Pääesikunnan tutkimusten mukaan luopuminen jalkaväkimiinoista merkitsee operatiivisella tasolla vihollisen etenemisnopeuden kasvua jopa 2-3 kertaiseksi ja omien tappioiden lisääntymistä. Jalkaväkimiinojen aiheuttamaa psykologista pelotevaikutusta, ns. miinakauhua, ei voida korvata millään muulla järjestelmällä.

Tietysti voihan tosta esittää tiedostavan mielipiteen ja todeta, että jalkaväkimiinat ovat vanhentuneita aseita ja muutenkin mm. Vihreän Langan toimituksessa ymmärretään tosta sodankäynnistä huomattavasti enemmän kuin vaikkapa puolustusvoimissa. Saahan sitä toki niin sanoa. Vapaa maahan tämä. Voin minäkin mennä siltainsinöörille selittämään, kuinka silta tehdään, vaikka ymmärrän sillanrakennuksesta just yhtä paljon kuin kottarainen Koraanista.

Vaan en käsittele asiaa nyt yleensä, vaan erikseen. Meinaten, kyse on tästä Pekka Haavistosta, joka tuntuu olevan kovasti mielissään Ottawan sopimuksesta ja Suomen jalkaväkimiinojen tuhoamisesta. Haavistohan on siis tämä heppu, joka pyrkii Vihreiden riveistä tasavallan presidentiksi. Siis Suomen tasavallan. Tiedättehän, tämän maalämpäreen joka sijaitsee akselilla Hanko – Nuorgam ynnä Vaasa – Ilomantsi. Ja jossa asuu pääosin semmosia perunanenäisiä tympeämielisiä ihmisiä.

Jos hakee Suomen tasavallan presidentin hommia, pitäisi tietysti olla edes jollain tavoin kiinnostunut suomalaisten hyvinvoinnista. Eikös se presidentti sano pestinsä aloittaessaan että minä --, jonka Suomen kansa on valinnut Suomen tasavallan presidentiksi, vakuutan, että minä presidentintoimessani vilpittömästi ja uskollisesti noudatan tasavallan valtiosääntöä ja lakeja sekä kaikin voimin edistän Suomen kansan menestystä.

Ainakaan blogikirjoituksensa perusteella Haavisto ajattelee tätä miina-asiaa ihan jostain muusta vinkkelistä kuin suomalaisesta. Hän toteaa seuraavaa: Sopimuksella on jo nyt ollut myönteinen vaikutus. 1990-luvulla jalkaväkimiinoilla oli vuosittain lähes 25 000 uhria. Määrä on pienentynyt neljään tuhanteen.

Minä ajattelen asiaa suomalaisesta vinkkelistä, joten lasketaanpa luvusta ensiksi pois suomalaisten jalkaväkimiinojen Suomessa tappamat ihmiset, jolloin jäljelle jää, hetkinen, joo, 1990-luvulla vuosittain 25.000 uhria ja nyttemmin neljä tuhatta.

Lasketaan sitten ulkomaat. 1990-luvulla jalkaväkimiinojen aiheuttamasta 25.000 vuosittaisesta kuolemasta oli suomalaiset varastossa säilytettävät jalkaväkimiinat vastuussa melko sietämättömän määrän eli nolla (0) kertaa. Nykyisistä neljästä tuhannesta vuosittaisesta kuolemasta ovat suomalaiset varastossa säilytettävät jalkaväkimiinat vastuussa sentään hiukka vähemmän eli nolla (0) kertaa. Ottawan sopimuksen vaikutus sinänsä on tuntuva, sillä esim. vuonna 2018, kun Suomella ei ainakaan teoriassa ole enää jalkaväkimiinoja, päästään niinkin hienoon tilanteeseen, että suomalaiset jalkaväkimiinat tappavat maailmassa nolla (0) ihmistä.

Tämähän on sinänsä niin huikea saavutus, että sen vuoksi kannattaa totta kai heikentää olennaisesti Suomen puolustuskykyä. Ainakin Pekka Haavisto, presidenttiehdokas, näyttää olevan sitä mieltä. Minä en tosin itse ole ihan varma siitä, kuinka tämä palvelee suomalaisten etua, jota Suomen presidentin tulisi ajaa, mutta minulla ei olekaan asioista yhtä laajaa näkemystä kuin Pekka Haavistolla.

Haavisto jatkaa kirjoituksessaan Ottawan sopimuksen kiistattomia etuja ja vaikutusta Suomeen tuumimalla jos Suomi haluaisi tulevaisuudessa jatkaa jalkaväkimiinojen käyttöä, se joutuisi valmistamaan ne itse. Rajoittuneen käsityskykyni mukaan Suomi on tähänkin mennessä valmistanut jalkaväkimiinansa itse, mutta ehkäpä siitä on turha jaaritella, meinaan, piru piilee yksityiskohdissa.

Haavisto mainostaa myös, että kyllähän tässä ollaan hankkimassa jalkaväkimiinoja korvaavaa välineistöä, esmes viuhkapanoksia ja pimeänäkölaitteita. Minä kun olen vanha tykistön mies, niin voisin olettaa, että mahdollisessa rähinätilanteessa naapurin tulenjohtomiehet ovat naama hymyntirrillä. Meinaten, kun toi viuhkapanos joudutaan laukaisemaan tähysmiinana, mikä tietysti tarkoittaa sitä, että miinan laukaisijalla täytyy olla siihen näköyhteys, ja suomalaisessa melko mäkisessä maastossa näköyhteys tuppaa rajoittumaan muutamaan lähimpään mäkeen. Siinä on sitten tulenjohtajien mukavan helppoa lähetellä lukemia tuliportaaseen ja putkiahan naapurilla riittää.

Haavisto esiintyy vihreitten sotilasasiantuntijana, mutta ehkäpä tätä ei ole hänelle kerrottu. Tai ehkä hän tuumii että paskanko väliä, eihän hänen tartte sitä miinaa laukaista ja sen jälkeen odotella patteriston kokoista määrää kyisiä terveisiä.

Pimeänäkölaitteitten hankinnan minä kyllä ymmärrän itsekin, mutta en ole varma, miten ne korvaavat jalkaväkimiinat. Ehkäpä jos niillä kattelee vastapuolen jalkaterää tarpeeksi tuimasti, niin siihen palaa reikä. Tää on tää nykyajan optiikka niin kehittynyttä.

Haavisto muistuttaa tämän miina-asian tiimoilta innoissaan että kansalaismielipiteellä on vaikutusta kansainvälisessä politiikassa. Minulla on tosin itselläni sellainen käsitys, että tässä tapauksessa ulkomaisten järjestöjen mielipiteellä on ollut vaikutus yhden yksittäisen kansakunnan puolustuspolitiikkaan, jonka ei ulkomaisille järjestöille tulisi kuulua paskan vertaa ja vakavasti otettava presidentti ei välttämättä olisi asiasta kovin mielissään.

Mutta en ole varma, haluako Haavisto vakavasti otettavaksi presidentiksi. En tiedä, hakeeko hän presidentiksi ollenkaan, vai luuleeko ehkä, että tässä on menossa jonkun kansainvälisen järjestön työpaikkahaastattelu. Ottawan sopimusta tarvitsee Pekka Haavisto. Suomalaiset sitä eivät tarvitse.

Tai ehkä hän vaan on niin optimisti, että uskoo tosissaan, että jos näillä selkosilla vielä käydään kansojenvälinen ottaanlyöntikilpailu, niin se käydään nätisti ja sääntöjen mukaan. Ehkä jopa etälamauttimilla.

Vaan eihän häntä presidentiksi sentään valita. On maailmassa vielä jotain oikeuttakin. Tosin onhan meillä ollut kovasti jalkaväkimiinavastainen presidentti vallassa kohta kaksi kautta. Mutta Tarjasta nyt ei enää tässä palveluksen vaiheessa viitti sanoa muuta kuin siteerata Valentin Konosen valmentajaa, kun Vallu pisti mm-kisoissa tossua räväkästi toisen eteen ja oli menossa kohti 50 kilometrin kävelyn maailmanmestaruutta. Eli hän ei ota enää vastaan ulkopuolista informaatiota.

Niin, muuten, kun nämä tiedostavat ja edistykselliset tahot niin mielellään muuttavat sanoja ja kuvittelevat muuttavansa sillä asian merkitystä, niin eiköhän puolustusvoimien tulisi seurata perässä. Ehdotan, että jalkaväkimiinat säilytetään, ja niitten uudeksi tyyppinimeksi tulee henkilökohtaisesti käynnistettävä nopeavaikutteinen jalkapohjan lämpöhoito- ja ihonkuorintalaite.

tiistai 15. marraskuuta 2011

ANTERO LÄRVÄNEN JA ERIKOISASIANTUNTIJA

- Täällä Antero Lärvänen Huitsinnevadan Paikallisdemokraatin ja Huitsinnevadan paikallisradion yhteislähetyksessä. Olemme Helsingissä, tarkemmin sanoen Rakkauden Ministeriössä ja lähetyksemme koskee Helsingin kaupungin tuoretta esitystä siitä, että kohta valittavan pelastuskomentajan eli entisen palopäällikön viran pätevyysvaatimuksista poistettaisiin kokonaan pelastusalan päällystötutkintovaatimus, mutta ylempi korkeakoulututkinto säilytettäisiin.

- Kaupungin ideaa työstäneen työryhmän erikoisasiantuntijana on ollut Rakkauden Ministeriöstä lainassa ollut selitteläätiön ja sovelletun yhteiskunta- ja luokkanillittämisen tohtori ynnä PhD of some political science and shit, yo, rva Lennipirkitta Löröttät-Sixteen, joka päätoimessaan toimii RM:ön uudelleenmäärittelemisen- ja kärsäntunkemisosaston johtajana. Osastohan on erikoistunut nimenomaan tällaisten edistyksellisten, joskaan ei aina kovin toimivien organisaatiomuutosprojektien suunnitteluun. Hän aikoo nyt valottaa meille tämän esityksen taustoja. Erikoisasiantuntija Löröttät-Sixteen, kiitos että olette suostunut tähän haastatteluun.

- Suostuin mielelläni, koska haluan selvittää tämän uuden toimintamallin ehdottomia etuja, ja olen samalla kiitollinen, että Helsingin kaupunki halusi käyttää asiantuntemustani.
- Erikoisasiantuntija Löröttät-Sixteen, tämän uuden esityksen mukaan pelastuskomentajan tehtävään voitaisiin jatkossa nimittää vaikkapa sovelletun spedestetiikan maisteri, jolla ei ole pienintäkään kokemusta palo- ja pelastustyöstä. Mitä ovat tämän uuden toimintamallin ehdottomat edut, joista äsken mainitsitte?

- Edut ovat kiistattomat, sillä sopivan yhteiskuntatieteellisen koulutuksen saanut esimies voi paljon paremmin suhteuttaa pelastuslaitoksen asemaa, olemusta ja tulevaisuuden suuntaviivoja suhteessa sitä ympäröivään kehittyvään yhteiskuntaan ja käyttää hyväkseen tästä syntyviä synergiaetuja. Palo- ja pelastustyöhän on alana ollut aivan turhan eristäytynyt ja tietyllä tavalla jopa militaristishenkinen ja sehän johtuu siitä, että alalla on ollut vain kapea-alaista, pelkästään tiettyyn tehtävään keskittynyttä osaamista.

- Mutta eikös palo- ja pelastustyön ideana ja perustehtävänä ole aina ollut nimenomaan palo- ja pelastustyö?

- Juuri tällaisen ajattelun vuoksi tarvitsee palo- ja pelastusala tuoreita näkemyksiä. Perustehtäviähän voi aina muuttaa. Ja jos jonkun alan perustehtävä on mielletty samanlaiseksi jo kymmeniä vuosia ilman muutoksia, niin onhan selvää, että ala on silloin selvässä pysähtyneisyyden tilassa. Jos ala ei itse ymmärrä, että sen tarvitsee jatkuvasti kehittyä vastatakseen kehittyvän yhteiskunnan tarpeisiin, silloin sille täytyy näyttää vaadittavat kehitystarpeet alan ulkopuolisen, laajempaa yhteiskunnallista näkemystä omaavaan asiantuntijan toimesta. Eihän Fordinkaan tehtaat tee enää Hoppaa, vaikka se toimisi periaatteessa nykyisinkin vallan hyvin.

- Minkälaisia uusia perustehtäviä olette palo- ja pelastustoiminnalle ajatellut?

- Tietenkään emme tingi varsinaisesta palo- ja pelastustyöstä, mutta näkisimme, että alan on tunnistettava kasvavassa määrin vastuunsa esimerkiksi tasa-arvon ja suvaitsevaisuuden puolesta tehtävässä valistustyössä.

- Eräs ystäväni toimii sosiaalialalla, tarkemmin sanoen lastensuojelussa. Hänen kertomansa mukaan siellä on ollut jo pitkään käytäntö, että alan johtohenkilökunnalla ei tarvitse olla välttämättä päivääkään kokemusta varsinaisesta osastotyöstä. Hänen mukaansa tämä on saanut aikaiseksi tilanteen, jossa johto- ja suunnittelutaso ei osaa kohdata päivittäisessä työssä esiintulevia ongelmia, vaan vaatii tehtävien suorittamista puhtaasti ylemmistä virastoista annettavien ohjeistusten mukaisesti, vaikka se yleensä vain vaikeuttaa työtä. Näin ollen hänen mukaansa alalla on tavallaan kaksi eri todellisuutta, jotka eivät kohtaa toisiaan, ja joista toinen, se alistumaan joutuva, pohjautuu jokapäiväiseen käytännön realismiin ja se toinen, määräyksiä antava, taas pohjautuu humanistisiin unelmiin. Ettekö näe, että tällainen tilanne voisi olla uhkana myös palo- ja pelastusalalla?

- Hienoa, että otit puheeksi edellämainitun alan, sillä sen kehitystä me olemme täällä uudelleenmäärittelemisen ja kärsäntunkemisen osastolla tarkkaan seuranneet ja usein antaneet konsultoivaa apua. Tuon alan ihmiset, varsinkin pitkään alalla olleet ovat valitettavasti kaavoihinsa kangistuneita, ja he eivät hahmota alan kehitystarpeita. Ja eihän heillä tietenkään ole siihen teoreettista valmiuttakaan. Siksi tarvitaan tarpeellisen koulutuksen omaavaa johto- ja kehittämishenkilökuntaa, jotka osaavat kyllä löytää kehitettävät osa-alueet ja toimintametodit ja pystyvät pitämään yllä jatkuvia kehittämisprojekteja.

- Niin, tuo ystäväni mainitsikin näistä kehittämisprojekteista. Hän kertoi, että ennen kuin entistä projektia on edes saatu loppuun, tulee päälle kovalla tohinalla uusi projekti ja entinen ikään kuin hautautuu ja unohtuu. Hänen näkemyksensä mukaan kyseessä ei ole alan vaatimukset, vaan lähinnä työvoimapoliittiset lähtökohdat, joilla voidaan työllistää maistereita, joita valmistuu tarpeeseen nähden liikaa.

- Jatkuvissa ja muuttuvissa kehittämisprojekteissa ei kyse ole mistään työvoimapolitiikasta, vaan alan yleisen viretilan ylläpitämisestä. Voisinko muuten saada tuon henkilön yhteystiedot? Rakkauden Ministeriö saattaisi haluta keskustella hänen kanssaan.
- No illman muuta. Hänen nimensä on Iivana Nyhtänköljä, ja hänet löytää osoitteesta Apatitskaja Ulitsa 128, 184000 Kovdor. Vaan palataksemme haastattelun aiheeseen, onko muille aloille tulossa tämänkaltaisia esityksiä? Miten esimerkiksi puolustusvoimat?

- Itse asiassa tämä on puolustusvoimien suhteen työn alla, ja uutta menettelytapaa tullaan kokeilemaan ensimmäisenä Karjalan Prikaatissa, jossa normaalin virkakierron myötä sekä prikaatin komentajan että Kymen Jääkäripataljoonan, Itä-Suomen Viestipataljoonan ja Karjalan Tykistörykmentin komentajien virat laitetaan yleiseen hakuun. Pääsyvaatimuksiin ei enää kuulu varusmiespalvelu eikä muukaan sotilaallinen koulutus, vaan ylempi korkeakoulututkinto.
- Mitenkähän joukko-osastossa palvelevat upseerit mahtavat suhtautua tähän ideaan?

- En ymmärrä, miksi heidän tulisi suhtautua asiaan negatiivisesti. Tällä tavoinhan puolustusvoimatkin murtavat ammatillista eristyneisyyttään. Ja kyllähän heilläkin on mahdollisuus hakea noita virkoja, vastaahan upseerin tutkinto ylempää korkeakoulututkimusta. Tosin sehän edustaa varsin kapea-alaista ja erikoistunutta osaamisen aluetta, jolloin laajemman yhteiskuntatieteellisen koulutuksen saaneet ovat kyllä hakuprosessissa askeleen edellä. Mutta ehkä puolustusvoimienkin olisi aika tuulettaa johtamisjärjestelmäänsä jyrkästä hierarkiasta neuvottelevampaan ja pohtivampaan suuntaan.

- Niin, hyvähän se on tuuletella välillä ja mukavaahan se, että tuo kokeilu aloitetaan juuri puolustusvoimien ykkösnyrkistä. Vaan mitenkäs uusilla siviilikomentajilla hoidettaisiin tuo virkapukupuoli? Poliisiylijohtaja Mikko Paaterokin pitää poliisiunivormua päällä, vaikkei varsinaisesti ole poliisi. Tulisiko arvomerkitkin määritellä uudelleen? Voisiko siviilimajurista siviilieverstiin käyttää kultaisia käpyjä? Siviilikenraalikunnassa olisi sitten isommat kävyt tammenlehvillä ja kauluslaattaa kiertäisi teksti ”metsän poika tahdon olla, sankar jylhän kuusiston”.

- Voi mutta tuohan on aivan ihastuttava idea. Käpy on kaunis, heraldisesti toimiva ja muistuttaa ympäristöarvoista. Kuinka te noin hienon idean keksittekin?
- Eikö erikoisasiantuntija ole kuullut käpykaartista?

- Nyt äkkiseltään en kyllä muista… voisiko kyseessä olla joku ympäristönsuojelullisiin tehtäviin keskittynyt joukko-osasto?

- Juu, semmonenhan se. Mutta haastattelun perusteella pystyn kyllä ymmärtämään, että laaja-alainen yhteiskunnallinen näkemys, joka teilläkin koulutuksenne ansiosta on, mahdollistaa yleiserityisosaamisen monilla yhteiskunnan osa-alueilla. Osastonne konsultoi sekä palo- ja pelastusalaa, sosiaalialaa sekä puolustusvoimia. Voisinko vielä kysyä, minkälaisia olivat omat päättötyönne opiskeluaikananne?

- Kirjoitin tohtorinväitöskirjani aiheesta ”Sukupuolisten stereotypioiden ja ennakkoasenteiden haitallinen vaikutus yliopistollisten apurahojen saamisessa” sekä PhD:n aiheesta ”When shit happens, how can I prove, that it was not shit at all”.
- Erikoisasiantuntija Lennipirkitta Löröttät-Sixteen, kiitokset haastattelusta. Täällä Antero Lärvänen, Huitsinnevadan paikallisradio. That´s a wrap. Äänimiehet: asenne- ja orientaatiotarkastus. Hän jumalauta viulullaan…

Äänimiehet: …löi päähän toista soittajaa. Ja sitten selkeesti kapakkaan.

- Joo, onhan tässä taas kertaalleen jo jokellettukin. Lähettiin.

torstai 10. marraskuuta 2011

JOTAIN IHAN MUUTA V

Koska Hotelli Yrjöperskeleen respassa on tällä hetkellä varsin mukava jazz-tunnelma, jätän yhteiskunnalliset aiheet tällä kertaa rauhaan ja käsittelen jotain ihan muuta, eli tarkemmin sanottuna musiikkikappaleitten sanoituksia. Sanoittaminenhan on vaativa taito, ainakin ammattisanoittajalla täytyy olla erinomainen pokka, kun hän kertoo medialle sanoituksistaan.

Itsellenihän musiikkisanoitusten huippuaika oli silloin 1970-luvun alussa, jolloin englanninkieliset sanoitukset kuulostivat vallan upeilta ja suorastaan mystisiltä. Tämä johtuu pitkälti siitä, etten silloin nyrkillätapettavana vielä osannut sanaakaan englantia. Esimerkiksi Led Zeppelin-yhtyeen klassikon Whole Lotta Loven kertosäe you wanna whole lotta love kuulosti nöösipojan korvaan että ö hölö hölölö lö, ja sehän kuulosti vallan jännältä se.

No sittemminhän tuli tehtyä kaikenlaista typerää, niin kuin opeteltua se englannin kieli ja sen myötä selvisi, että samaa tuubaahan ne laulaa kuin suomalaisetkin ja taika karisi melko tarkkaan. Jäljelle jäi vain tahattomat väärinkuulemiset, joitten seurauksena esmes Whitesnake-yhtyeen ehkä kuuluisin kappale ei kuulu minulle että Don´t Break My Heart Again, vaan Don´t Shake My Fart Again ja Judas Priest-yhtyeen hittikappale kääntyy päässäni (johtuen siitä, että samaan aikaan kun sen ensimmäisen kerran kuulin sivukorvalla väänsin kattolampun piuhoja sokeripalaan) aina muotoon:

I´m your turbo lover
Tell me there´s no other
I´m your turbo lover
Better buy some löpö


Joka tietysti ahkerasti kiertävälle bändille sinänsä sopiikin. Kyllähän se keikkabussi nielee löpöä eräitäkin litroja.

Niitähän on sitten paljon sellaisia tekstinvääntäjiä, jotka kovasti pyrkivät teksteillään yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. Minä en näistä juurikaan perusta. Se johtuu varmaan siitä, että sain tähän varsin hyvän suojarokotuksen silloin 1970 – 1980-lukujen vaihteessa, jolloin yhtä-äkkiä oltiin tämän punkin ja uuden aallon myötä niin pirun yhteiskunnallisia ja kärsittiin muutenkin kaunista angstia. Sen ajan perussanoitus siinä genressä meni hotellin respan kommenteilla varustettuna suurinpiirtein näin:

- Zwiddu kun ahdistaa ja yhteiskuntakin sortaa eikä oo työtäkään!

- Mikäs sua niin ahdistaa, kun isäukkos elättää sinut, eikä 16-vuotiaan lukiolaisen välttämättä vielä leipätyössä tartte käydäkkään?

- Zwiddu niin mutkun poliisi pamputtaa!

- Älä ny nulikka valehtele. Ei sun äijäs laske sua niin myöhään ulos, että poliisi vielä alkais pamputtaa.

- Niin mut me vaaditaan nuorisotiloja!

- No mitä te niillä sitten itte asiassa tekisitte?

- Öö… öö… prrkele… ai… ai… zwiddu me vaaditaan nuorisotiloja!


Ja niin poispäin. Jotenkin muualta opitulta vaikutti jo silloin toi yhtä-äkkiä keksitty mieletön angsti. Liekö Suosikki-lehdellä ollut osuutensa asiassa? Vaan tässä vaiheessa täytyy nöyrästi pyytää anteeksi eräässä aikaisemmassa jutussani loukkaamiltani rockabillymiehiltä (en loukannu tahallani). Onhan se meinaan niin, että siihen aikaan rockabillymiesten hokema rockabilly rules ok! ei ole yhteiskunnalliselta painoarvoltaan yhtään vähäisempi kuin vaikkapa sisko tahtoisin mennä, mutta moottorisaha on jäässä, tai jotain sinnepäin, mitä silloin niin kovasti hoettiin.

Vaan mitkä sitten ovat omasta mielestäni hyviä musiikkikappaleen sanoituksia? Laitetaanpa TOP 5.

Numerolla 5 on laulu- ja soitinyhtye Hurriganesin kappale Get On. Parhaiten kai sanoitusta kuvaa se, että eräs kaverini (terveiset Herra Y:lle Hömpstadiin), joka hankkii leipänsä kaupallisella alalla, soitti aikanaan tämän kappaleen angloamerikkalaiseen kieliryhmään kuuluvalle kollegalleen, joka totesi, että onpa jätkillä ihan mieletön draivi, mutta millä ihmeen kielellä ne tään laulaa.

Eli Remun rock-esperantoa ymmärretään tahi ollaan ymmärtämättä monilla kielillä ja se silti pelittää. Siitä sija viisi. Jos tämän blogin lukijoissa sattuu olemaan joku ihminen, joka ei tätä kappaletta ole kuullut (epäilen kyllä vahvasti), niin sehän löytyy tuosta.

Sijalle 4 sijoittaisin listallani Martti ”Huuhaa” Innasen kappaleen Borneolaisen Passipoliisin Parempi Huuhaa-laulu. Sanoitus on erittäin toimiva, eikä se jätä mitään kyseenalaiseksi. Sattumoisin tästä voi vielä saada jotain yhteiskunnallista näkemystäkin aikaiseksi (vaikka se ei Innasen tarkoitus varmaankaan ollut) sillä jos kyseisen kappaleen laulaisi joku naispuoleinen solisti (Maija Vilkkumaa tuntuisi vallan osuvalta tähän), niin eikös tuo kuulostaisi Eva Biaudetin tuoreimmalta rasisminvastaiselta avautumiselta? Olkaa hyvät, ja kuunnelkaa kappale tuosta.

Sijalle kolme pääsee tällä puhtaasti henkilökohtaisella listallani hollantilainen progressiivinen jodlaus/älämölö- ja soitinyhtye Focus kappaleellaan Hocus Pocus. Sanoitus sopii erinomaisesti kappaleen tunnelmaan ja se on mukavan vokaalivoittoinen ja soljuva. Täytyy myöntää, että yhtyeen laulu/jodlaus/älämölösolisti, kosketinsoittaja ja huilisti Thijs van Leer on myös ollut (tosin varmaan hänkin tahtomattaan) jonkunlainen yhteiskunnallinen oraakkeli jo 1970-luvun alussa. Meinaten, jos mieheltä ajelee poskiparran pois, leikkaa tukan lyhkäseksi ja siistille jakaukselle ja pistää päälle kokopuvun ja kravatin & ohutsankaiset silmälasit, niin eikös se Kataisen Jyrki siinä selosta pähkinänkuoressa tyhmemmälle väestönosalle Euroopan velkahimmelin kiistattomia etuja. Kappaleen voi hulvattomana liveversiona kuunnella tuosta. Se on lisäksi ihan pirun hyvä biisi muutenkin. Kyllä jätkät osaa.

Sijalle kaksi pääsee laulu- ja soitinyhtye Sleepy Sleepers kappaleellaan Kesämopo. Kappaleen sanoituksessa ei ole minkäänlaista yhteiskunnallista aspektia, vaan se on yksinkertaisesti erinomainen sanoitus, joka noudattaa draaman kaarta, sillä se alkaa aurinkoisesta optimistisesta alusta, sitten siihen tulee yllättävä dramaattinen käännös ja kappale päätyy ahdinkoon ja epätoivoon. Laitetaanpa tämä loistava sanoitus ihan luettavaksi, on se sen ansainnut:

SLEEPY SLEEPERS: KESÄMOPO LYRICS

Oli kesä oli mopo
Oli kesämopo mopo mopo
Oli kesämopo mopo mopo
Oli kesämopo vaaleenpunainen


Oli mopo oli kesä
Oli mopokesä kesä kesä
Oli mopokesä kesä kesä
Oli mopokesä auringonpaisteinen


Oli pipo oli mopo
Oli mopopipo pipo pipo
Oli mopopipo pipo pipo
Oli mopopipo villakankainen


Oli kesä oli mopo
Tuli ylämäki kesä mopo
Ylä ylämäki mopo hyyty mopo hyyty
Ylä ylämäkeen moottori laukesi

Oli mäki tuli hiki
Tuli mopohiki mäki mopo
Tuli mopohiki mäki mopo
Tuli mäkihiki pinnani kuumeni


Lähentelee täydellisyyttä. Ja kappaleenhan voi kuunnella tuosta.

Ja sijalle yksi sijoitan laulu- ja soitinyhtye Hullujussin sanoituksen Viimeinen Rock Bulvaniassa. Tämä on täydellinen rock-sanoitus. Kappaleen sanoitusta ei näytä löytävän googlaamalla millään, joten otin asiakseni laittaa ne luettavaksi ihan omin neuvoin. On se minun mielestäni ihan yhtä lailla kulttuuriteko kuin se, että joku kuskaa kottikärryssä kaksimetristä toosaa pitkin Helsinkiä.

HULLUJUSSI: VIIMEINEN ROCK BULVANIASSA LYRICS

Hulitihuliti hulititi hulitiyäaihjajhaa jo
A hulitihuliti hulititi hulitiyäahjajaa jo
A hulitihuliti hulititi hulitiyäahjajaa jo

A hulitihuliti hulititi hulitiyäahjajaa jo

Öhömhön
Öhömhöm
Öhömhöm
Öhömhöm
Öhömhöm
Höhöm
Öhömhöm

Hulihuliti hulitititi hulitihuli hulihuliaijhajaa jo
Ääjjähulitihuliti huliti hulitiyäaitahaa jo
Ääjjähulitihuliti huliti hulitiyäaitahaa jo

Öym
Ähämhöym
Ähämhöym
Äm´njöym
Ähämhäm
Ähämhäm
Ähämhän

A buli buu
A bulu buu
A buli bluu
Khih khäh

A boli boulb
Khih khäh
Al´yule

Hui hai hyä
HUI HAI HYÄ!
A hui hai hyä
HUI HAI HYÄ!
A hui hai hyä
HUI HAI HYÄ!
A hui hai hyä
HUI HAI HYÄ!

A hii hai hyä
Hy
HY!
A hui hai hyä
HUI HAI HYÄ!

Rauhallisesta hysteeriseen etenevää naurua…
Lisää hulitihulitia…
Yleistä älämölöä…
Sireeni ja muuta räimettä…


Täydellisyyttä kannattaa tavoitella, miksei myös sanoituksissa. Tossa oli kaikki, mitä kappale tarvitsee. Ja kuunnellahan sen voi tuosta. Saattaa olla, että tekstiksi saattamisessa oli virheitä, mutta otan korjausehdotukset suosiolla vastaan. Vaan palataan vielä hieman taaksepäin, eli siihen 1970 – 1980-luvun vaihteessa musiikkipuolella esitettyyn angstiin, jota nämä nulikat silloin harrastivat, ja eiköpä näillä nykyisilla Suomi-räppäreillä ole ihan yhtälailla uniikki paha olo niin kuin kaikilla muillakin uniikkia pahaa oloa kärsivillä.

Kyllä se meinaan on niin, että jos ruvetaan angstia kehittelemään ja itsesäälissä kunnolla rypemään, niin se on kumminkin aikamiesten hommaa se. Silloin kun minä olin nuori, soitti jätkät pellemiljoonaa ja manailivat että meillä menee elämä perseelleen, mutta keski-ikäiset hemmot laulelivat silloin vakuuttavasti, että meillä se jo ehti mennä perseelleen.

Oli Reijo Kalliota ja Mattia & Teppoa ja muuta valittajaa ja hommahan pelitti ihan kybällä. Tehtiin selväksi että et voi tulla rajan taa, ja sit oli viikonloppuisä ja sitten viikonloppumuki, viikonloppusaunakiulu, viikonloppumopo ja viikonloppukanootti, sit oltiin yksinäisiä ja haihtunut on kuin paska huuleen vai oliko se tuhka tuuleen ja lopuksi hautas löysin ja kukkaset nauraneet ei.

Niin että jos itsesäälin henkseleitä meinataan kunnolla paukutella, niin kyllä siihen aikamiestä tarvitaan. Pistä lapsi asialle, itke itse perässä.

Kaikissa musiikkityyleissä on oma unsung hero, niin kuin vaikka raskaassa rokissa Frank Marino ja progessa Renaissance. Itsesääli-iskelmän unsung hero, ja kiistaton mestari oli Rami Ranta, joka kehitti tyylin äärimmäiseen huippuunsa, ja sen jälkeen ei ollut enää kuin alamäkeä. Oliko mies liian täydellinen tyylissään, mene ja tiedä, sillä hän ei saanut kaupallista menestystä ja kappalekin unohtui vuosikymmeniksi. Onneksi joku teki hiljattain kulttuuriteon ja latasi sen youtubeen. Olkaapa hyvät: Rami Ranta ja kappale Itkuliina.



Tätä ei voi enää ylittää, ja tähän on hyvä lopettaa tällä kertaa. Huliti huliti. Mopohiki. Mäki. Mopo. Muistakaa vaihtaa talvirenkaat. Ja tohelointia työpaikan pikkujouluissa ei tarvitse jälkeenpäin hävetä, jos sinne jättää alunperinkin menemättä.

torstai 3. marraskuuta 2011

KALJUPÄISIÄ UUTISHAVAINTOJA OSA XXIII

eli vaihteeksi tukea vastapuolellekin

1. Kun Stubbi sano ruman sanan niin kuin se on

Tämän mediamme pyrkimys saada aikaan kaikenlaisia causteja ja avohärdellejä asioista, jotka eivät anna avohärdelliin aihetta tunnetaan hyvin. Tunnetaan myös se, että kynnys näihin causteihin laskee koko ajan. Uutena piirteenä näyttää olevan, että causteja kehitellään nyt myös näistä oikeaoppisistakin henkilöistä. Tuoreena esimerkkinä on Eurooppa- ja ulkomaankauppaministeri Alexander Stubb, joka on - juutas - aikaansaanut rumasana- ja ruumiinkielicaustin.

Pohjoismaiden neuvoston kokouksessa nimittäin kävi ilmi, että Stubbin ruumiinkieli oli jotenkin halveeraava. Sitä ei tosin selitetty, että mikä siinä sitten halveeraavaa oli. Näyttikö mies kansainvälistä käsimerkkiä, nojasiko leukaansa kouraansa, raapiko muniaan vai oliko puvun ryhtinappi vain jotenkin vikavinkkelissä?

Olipa Stubb vielä sanonut että paska, ja nyt käydään vielä kissanhännänvetoa, ettei Stubb olis jopa sanonut kirkkovenettä. Etusivu uusiks. Ihanpa vielä todettiin, että Stubbin möläys hämmästytti.

Toivon hartaasti, että esim. persut eivät rupea esittämään tämän asian tiimoilta minkäänlaisia anteeksipyyntö- tai tehtävistä vetäytymisvaatimuksia. Ei niitä esitä Huitsinnevadakaan. Minä ainakin aikamiehenä kestän, jos poliitikko silloin tällöin kirota pärskäyttää. En minä siitä järkyty, enkä miestä tekopyhää närkästystä teeskennellen hirteen halua, vaikka suurinpiirtein kaikesta sällin kanssa eri mieltä olenkin.

Ja siks toiseks, mikäli Stubb totesi oikeasti, että olipa paska kokous, niin asian informatiivinen arvohan on huomattavasti suurempi ja selkeämpi kuin silloin, jos mies puhuisi korrektia poliittista munkkilatinaa tyyliin jaa, että missäkö ravintolavaunu, ka, junan ravintolavaunu on etupeässä takapeässä silloin kun se sattuu siinä peässä olemmaan, mutta se suattaa hyvinniin olla toesinniinpäen, ellei sitten ole silleen, miten alun perin sottailin. Kerrotko muuten, missä päen tässä junassa on ravintolavaunu?

Lukija varmaankin tietää entuudestaan, että minä en Alexader Stubbia arvosta mistään vinkkelistä. Mutta tästä asiasta myönnän hänelle täyden rehabilitoinnin. Sinänsä toivon, että mediamme harrastaa näitä jonninjoutocausteja jatkossakin myös Kokoomuksen suuntaan. Meinaan, silloinhan Kokoomuksen järkisiipi (kyllä sellaisen täytyy olla vielä jossain muodossa olemassa) saattaa alkaa funtsimaan, että onkohan siinä lopultakaan mitään järkeä, että puolueemme kieli on koko ajan median ahterissa? Ja kuka sen sinne alunperinkään työnsi? Ja minkä ihmeen takia?

2. Väpe jyrää, vaikkei tunne hipstereitä


Tästä asiasta nyt sinänsä ei kai niin suurta caustia kehitellä, mutta niin vain ylitti Ilta-Sanomien uutiskynnyksen niinkin merkittävä asia, että kepun presidenttiehdokas Paavo Väyrynen ei tiennyt, mitä hipsterit ovat.

Presidentin hommiin kuuluu monenlaisia asioita, enkä ole aivan varma, että onko niissä tärkeintä tietää, mitä hipsterit ovat. En ole itse asiassa varma siitäkään, että kärsiikö ihminen jotenkin elämässään, jos hän menee kehdosta hautaan, eikä missään vaiheessa tiedä, että hipstereitä on olemassa. Onko kansalaiselle olennainen tieto, tunteeko Väyrynen hipstereitä vaiko ehkä ei? Vaikuttaako se kansalaisten äänestyspäätöksiin? Ja mihin suuntaan?

Ja sinänsä, voiko hipstereitä tietää tai tuntea kukaan? Kun käsitykseni mukaan (enpähän minäkään tosin kovin trenditietoinen ole) hipsterithän nimenomaan kiistävät olevansa hipstereitä. Eli yhtälailla tietysti Väyrysestä voisi uutisoida että Väyrynen ei nähnyt pilkkivää ufomiestä Kallavedellä tammikuussa 1988.

Minä en mitä varmimmin äänestä Väyrystä, mutta täytyy sanoa silti, että on se äijä. Jos poliittinen selviytyminen lasketaan taidemuodoksi, niin jätkä on Leonardo da Vinci. Hepulle on varattu muumion käärinliinat jo parikymmentä vuotta sitten, mutta siinä kävikin niin, että käärinliinojen vartijat muumioidaan yksi toisensa perään ja Väpe senkun porskuttaa.

Hyvä esimerkki oli tää presidenttiehdokkuus. Väpe lorotteli kepun housunpunteille naama hymyntirrissä, kepua vitutti ihan armottomasti, mutta niin vaan puolue totesi että olihan nää märät jo valmiiksi, niin että kuse rauhassa vaan.

Ei Väpe mahda tarvita hipstereitä. Vaikka se Ilta-Sanomien mielestä jotenkin oleellista oliskin.

Ilmestyskirja oli käynyt toteen. Gogin ja Magogin kauhea sota oli käyty. Pöly alkoi laskeutua. Raunioitten alta ryömi lyhyehkö, pikkusen kierosilmäinen mies. Hän putsasi nollavahvuiset silmälasinsa, pyyhki pölyt pikkutakistaan, suoristi kravattinsa, ja totesi että jaha, lähetääs taas...
3. Armoa vasureille

Tuorein supercaustihan tuli siitä aiheesta, että perussuomalaisen kansanedustajan avustaja oli hakenut aikanaan äärioikeistolaisen liikkeen jäsenyyttä. Ja tottahan siitä supercausti on aikaan saatava, sillä tempaus oli sinänsä tyhmä, joskaan sillä ei ole merkitystä, vaan sillä, että kyseessä oli persu, ja persuthan ovat Herrasta Perkeleestä muutenkin, ja sitten kun ne tekivät sen Jytkynkin ja rintaakin pisti ja vitutti.

Samanlainen caustihan olis sinänsä tarjolla Vasemmistoliitolle, sillä puolueen listoilla esiintynyt heppu oli hakenut saman pumpun jäsenyyttä. Vaan eipä tosta sellaista caustia ole tullut.

Ja miksi pitäis tullakaan? Huitsinnevada ei ainakaan vaadi asian tiimoilta Vasemmistoliiton anteeksipyyntöä ja täydellistä irtisanoutumista äärioikeistolaisista ajatuksista. Minä saatan ihan pokkana väittää, että äärioikeisto ei uhkaa Vasemmistoliiton suunnasta.

Ja uskon vielä ton hepun selitykseen, että hakemus tuli lähetettyä kännissä ja se tuntui silloin ihan hyvältä läpältä. Tavalliset ihmiset (mukaan lukien toimittajat, joille litkivä journalismi ei liene vierasta), tietävät kyllä, että kun viinan kanssa läträä, törmää usein ilmiöön silloin se tuntui hyvältä idealta.

Eli tarjoan vasureillekin täydellisen rehabilitoinnin. Eikös sitä niissä piireissä ole aina silloin tällöin harrastettu muutenkin, niin että protokolla lienee hallussa.

Sinänsä saattaisin kysyä, että eikös Vasemmistoliitto voisi irtisanoutua siitä toisesta aatteesta, joka on myös saanut aikaan rutkasti raatoja ja kurjuutta, mutta sehän olis taas sitä pahan hengen pullosta päästämistä, kapeakatseisuutta, vihapuhetta ja se saattais saada ihmisille aikaan näitä, mitä nää oli, vihakokemuksia.

4. Yleensä ja erikseen (Teuvo, anna palaa)

Oman vähäisen ymmärrykseni mukaan tilanne menee aina vaan enemmän siihen suuntaan, että media päättää täysin sen, mitä saa sanoa, miten sen saa sanoa ja kuka sen saa sanoa. Keltainen neste uhmaa painovoimaa aina vaan entistä enemmän ja voittamattomuuden tunne saa aikaan euforian.

Puolueitten kannattais miettiä ensiksi keskenään ja miksei sitten vaikka viisaat päät yhdessä, että ketä se tilanne palvelee, että poliitikot ovat puolueesta riippumatta median edessä pelosta jännäkakkaa pidätteleviä poliittisia lausuntonukkeja?

Juuri sen vuoksi eduskunta tarvitsee (taas vähäiseen ymmärrykseen perustuva henkilökohtainen mielipide) Teuvo Hakkaraista. Mulle saatetaan mutista tästä, että Teuvohan töppää meidänkin asiat, ja niinhän se töppääkin, niin pitkään, kun median annetaan määritellä, miten töpätään.

Kun on kumminkin hyvä, että eduskunnassa on edes yksi (1) tyyppi, joka ei osaa poliittista liturgiaa, vaan puhuu niin kuin ihmiset puhuvat Esson baarissa, verkonlaskussa, kahvitulilla, rasvamontussa, talkoissa ja ettei piru vie vaan Tupperware-kutsuillakin. Ei kaikki niin puhu, ei niin. Mutta moni puhuu.

Sitä on tietysti vaikea uskoa niissä piireissä, joissa hiki ei haise, hernesoppa ei pieretä, rikollisuus parantuu puhumalla ja haalarit (ne, joita pidetään muulloinkin kuin vappuna) eivät rasvaannu.

Persut ainakin saisivat hoksata (ja miksei muutkin puolueet, kyllä siellä järki-ihmisiä löytyy), että kun media kehittää seuraavan elämää suuremman caustin, ne saattaisivat todeta, että kuulkaas toimittajat. Itse asiassa me olemme eduskuntapuolue, ja varsin suurikin sellainen. Sen, jatkammeko seuraavien vaalien jälkeen, päättävät äänestäjät, ette te. Niin että pidätelkää ny vähän sitä intopissiä. Siedätyshoitoa, hyvät toimittajat, siedätyshoitoa. Ja Alexander saa meidän puolesta noitua, jos sitä huvittaa. Väännetään sitten kättä asiasta eikä yhdestä kirosanasta. Eikä mekään tiedetty hipstereistä mitään, ennen kuin luettiin se teidän tekemä juttu. Ja se vasurityyppi saa rauhassa töpeksiä hakemuksia humalapäissään. Se on kumminkin seuraavana päivänä taas selvinpäin. Mutta te ootte huomennakin ihan yhtä törppöjä kuin tänään.

lauantai 29. lokakuuta 2011

KALJUPÄISIÄ UUTISHAVAINTOJA OSA XXII

1. On tota porukkaa, meinaan

Törmäsin tossa uutiseen, että maapallollamme on ensi maanantaina seitsemän miljardia ihmistä. On siinä melkonen määrä porukkaa. Sehän ei ole millään muotoa hyvä asia se. Kun porukkaa tulee tolkuttomasti, niin tarvitaan lisää ruokaa, raaka-ainevaroja ja yleensä kaikkea muutakin, ja sittenhän, ne raaka-ainevarat varsinkin, piru vie, tuppaavat loppumaan.

Kun kakkua on vähemmän kuin syöjiä, niin siitähän seuraa nälkää, kurjuutta ja kaaosta. Ja kun kumminkin jokainen haluaa velliä lautaselleen, niin sitähän hankitaan sitten vaikka väkisin, ja siitähän seuraa sotia, joitten seurauksena tietysti tulee lisää nälkää, kurjuutta ja kaaosta.

Kyllä mun mielestä tarvittais semmonen poliittinen ryhmittymä, joka toimis tätä väestön järjetöntä kasvua vastaan, ja samalla toimis tommosten ympäristöasioitten puolesta muutenkin. Semmonen pitäis olla joka maassa. Se olis hirvittävän tärkeä liike. Kun onhan se selvää, että jos tolkutonta väestönkasvua ei saada kuriin, niin esmes ajatus Suomesta vihreän ajattelun suurvaltana on vain marginaalista piipertelyä. Luulisin, että tällaisen poliittisen liikkeen nimeksi tulisi antaa Vihreä Liike.

Vaan hetkonen. Semmonenhan meillä jo on. Kai ne tekee asian eteen jotakin. Kattelin eilen Vihreän Langan nettisivuja. Noo, jotkut Krista Kosonen ja Katja Ståhl näyttivät kertovan, kenetkä ne haluavat presidentiksi. Ton Haaviston takanahan noi näyttävät olevan. Sit siellä oltiin näemmä pahalla päällä, kun VR ei kannusta pyörän kuljettamiseen. Näyttipä siellä olevan tarjolla ekorasvaa jenkkakahvoille ja kehotettiin hippejä luovuttamaan verta. Ritva Viljasen huolestuminen rasistisesta rikollisuudesta oli muistettu ja sentään jotain väestönkasvustakin, sillä lehti kertoo stadilaisia olevan tulevaisuudessa yli kuusisataatuhatta.

Vihreän liiton sivuillakin näköjään onniteltiin sydämellisesti arabikevään palkittuja ja vaadittiin inhimillisyyttä pakolaispolitiikkaan. Vaan ei tästä väestömäärän kasvusta niin huolissaan tunnuta olevan.

Olisko sitten näin, että kun nämä meidän kaupunkivihreät ovat kaikenlaista rajoittamista vastaan, niin ne tuumivat, että kyllä Afrikassakin tulee saada lisääntyä ihan niin paljon kuin huvittaa, vaikka siinä nälkään sitten kuollaankin? Ja ainahan me voidaan ottaa ylijäämät tänne länsimaista elintasoa elämään. Pumpataan sitten lisää öljyä ja louhitaan hiiltä.

Jos afrikkalaisilta vaadittais järkevää väestöpolitiikkaa, niin sehän olis rajoittamista, ja eihän se semmonen käy. Eihän sitä ihmisiä rajoittaa saa. Pois lukien lakia noudattavat tavalliset suomalaiset ihmiset. Niitä saa, ja pitääkin rajoittaa.

Vaan kaipa tämä nykyvihreys on jonkunlaista mukavien kicksien etsimistä. Mene ja tiedä, kun tää maailmanparantamisen syvin olemus ei tämmöselle tyhmemmälle aina täysin hahmotu.

2. Erään poliittisen nobodyn ajatuksia hetkeä ennen Suurta Mahdollisuutta

Mälsää…

Ne kattelee vaan noita muita. Miks ne ei kattele mua? Miks ne ei haastattele mua? Mä haluisin olla niin kuin tapetilla. Olla kansanedustaja ja kaikkee. Enkö mä muka tunne yhtä vahvasti kuin vihreitten kansanedustajat? Oonhan mä jo osoittanut, että mä tunnen vahvasti. Mä niinku välitän.

Miks mulle ei vois tulla jotain onnenpotkua? Niin kuin sille Annillekin. Kun se rustas niitä runojaan ja sitten se bändi teki niistä biisejä ja sit se pääsi kansanedustajaksi ja ministeriksikin ja ihan kaikkee ihan vaan sen takia kun se rustas niitä runoja ja se bändi teki niistä biisejä. Ne kaikki jotka äänesti sitä ajatteli, että se on tosi fiksu, kun se rustas niitä runoja ja se bändi teki niistä biisejä.

Miks Jyväskylän bändit ei ole kysyneet multa sanoituksia?

No tuolla ne puhuu. Niitä kuunnellaan. Niitä haastatellaan. Eikö mulla muka ole oikeus tulla kuulluksi? Eikö mulla ole muka oikeus tulla haastatelluksi? Kun mä haluun. Eiks se perkele riitä että mä haluun?

Miks mulle ei vois tulla sitä onnenpotkua? Eihän musta ole edes kirjoitettu niitä vihakirjoituksia. Miten mä muka voin olla vakavasti otettava vihreä poliitikko, jos musta ei ole kirjoitettu edes niinqu YHTÄÄN vihakirjoitusta?

Siinä ne nyt kihertää. Niin kuin toi Pekkarinenkin, joka… hei… mitä se sanoi? Sanoiks se sen? Hei, se sanoi sen. Uskaltaisinko mä? Tässähän olis sauma. Uskaltaisinko? Uskaltaisinko? Piru vie, kyllä mä uskallan…

RYNTÄÄT! SE SANOI RYNTÄÄT! PEKKARINEN SANOI RYNTÄÄT! MINÄ PALJASTIN SOVINISTIN! MINÄ OTIN ROSVON KIINNI! MINÄ! MINÄ! MINÄ! TÄÄLLÄ! KATTOKAA TÄNNE! MINÄ OON TÄÄLLÄ!


3. Huippuresurssit huippukäyttöön


Sehän nyt on selvää, että on olemassa onnettomia asioita, jotka järkyttävät normaalilla empatiakyvyllä varustettua ihmistä. Mulla esmes pääsee itku ilman muuta, jos minä näen kissanpennun jäävän jyrän alle. Ja vedet tursuu silmistä myös silloin, jos näen jonkun psykopaatin tunkevan koiranpennun hakesilppuriin. Ja saattaa olla, että sitä psykopaattia tulis pudotettua niin turpaan että se sen ikänsä muistais.

Mut näähän on tietysti pikkupähkinöitä vielä järkyttävämpien tragedioitten rinnalla. Ja semmosiahan ovat ne tapaukset, että tiedostava ja oikeaoppinen kansanedustaja, niin kuin tämä Kimmo Kiljunen äänestetään pois eduskunnasta. Jääkö heppu sitten tyhjän päälle?

Tuskinpa Kimmo tyhjän päälle jäisi, sillä kyllähän yksityinen sektori varmaankin suorastaan tappelisi miehen osaamisesta. Siksi näenkin huomattavan miehekkäänä tekona Kiljuselta, että hän päätti kumminkin palvella maatamme ja varsinkin muita maita ottaessaan vastaan alueellisiin rauhanvälitystehtäviin erikoistuvan ulkoministerin erityisedustajan tehtävän. Heppuhan hoitaa vaikeat tehtävät heti ja mahdottomat viikossa. Ainakin luvassa on lisää huippuluokan lausuntoja.

Ja hei jätkät. Älkää irvailko suojatyöpaikasta. Minä kuulin kyllä.

lauantai 22. lokakuuta 2011

LISÄÄ RAKKAUTTA VIRANOMAISPÄÄTÖKSELLÄ

Eli fanittamisen ihanuudesta, syvästä tunteesta ja suuresta katkeruudesta

Meikäläisellä tulee täällä Huitsinnevadan perukoilla harrastettua sottailua maailman menosta. Sottailunihan ei sinänsä ole esim. toimittajien tai päivystävien dosenttien mielestä varsinainen synti, kunhan vaan sottailen keskenäni, mutta synniksihän se muuttuu siinä vaiheessa, kun julkaisen sottailuni tässä huippusuositussa blogissani (valehtelematta ainakin 12 vakiolukijaa, tai no, ehkä 11, Ylvaa ei lasketa, Ylva on blogin sensori).

On tietysti ymmärrettävää, että ammattitoimittajien ja päivystävien dosenttien mielestä on huomattavan epiä, että joku tavallinen jätkä voi puhua mälkyttää julkisesti yhteiskunnallisista asioista ja kieltämättä he ovat tavallaan ihan oikeassa, sillä onhan heillä yliopistokoulutuksen tuoma laajempi näkökanta asioihin ja tämän näkökannan ansiosta he pystyvät pureviin ja syväluotaaviin analyyseihin ts. kirjoittavat just sen saman minkä kaikki muutkin ammattitoimittajat ja päivystävät dosentit kirjoittavat.

Koska todellisuudessa tällä kohdalla olevaa reikää ei olla vielä saatu paikattua (Luoja tietäköön, että halu ja yritys on kyllä kova), niin jatkan sottailua, ja sottailua on aikaansaanut viime aikoina tuo Lieksan tilanne. Siellä kun paikallisväestö on suhtautunut varsin nuivasti väen vängällä paikkakunnalle raijattuihin somaleihin ja nuiva suhtautuminen on luonnollisesti aikaansaanut kaikenlaista paheksuntaa tiedostavissa piireissä. Suoranaista yllättymistäkin. Kuin ne sillai kehtaa? Kun ideahan itsessään on kovasti edistyksellinen ja suorastaan vaatii julkista ylistystä.

Tästä lieksalaisten ällistyttävästä ja täysin puskista tulleesta rasistisesta reaktiosta äimistyneet ja syvästi järkyttyneet piirit muistuttavat minusta kovasti 13-vuotiasta teinityttöä joka fanittaa Justin Bieberiä koko teinitytön syvällä rakkaudella ja saa itkupotkuraivarin, kun seitsemän vuotta vanhempi isoveikka suhtautuu tytön fanittamiseen hiukka huvittuneesti.

Välttämättä tyttö ei ehkä ole ihan täysillä edes innostunut J.B:n musiikista, mutta fanittaminen on itsessään ihanaa ja tyttö rakastaa rakastamista niin täysillä kuin nuori ihminen vaan voi. Ja asiaan vaikuttaa tietysti se, kun Lissu ja Mirkkukin fanittaa.

Sinänsä toi pimu on kyllä huomattavasti suvaitsevampi kuin monikultturismia fanittavat edistykselliset piirit, sillä hän antaa kyllä isoveikkansa puolestaan ihan rauhassa tykätä vaikka Carlos Santanasta tai Ry Cooderista eikä se häntä niin häiritse, kunhan isoveikka ei vaan heitä ilkeää läppää oman fanituksensa kohteesta. Lieksaan liittyvässä edistyksellisessä närkästyksessä ei tämä riitä, vaan kun idea itsessään on niin ihqua, ja fanittaminen on ihanaa, niin jos minä fanitan, niin silloin täytyy fanittaa sinunkin.

Varsinainen asian sietäminen ei tietenkään riitä, vaan valistuksellisin keinoin suomalaiset, ja ennen kaikkea suomalaiset miehet tulee kouluttaa siihen malliin, että Akuliina Saarikoskikin hyväksyisi heidät poikaystäväkseen. Ja kun valistus ei tuota tulosta, niin sitten tietysti vaaditaan rakkautta ideaan väkipakolla.

Mikä ei tietenkään onnistu. Edistykselliset piirit tietty ihmettelevät, että miksi ihmeessä tavalliset persjalkaiset taarikat eivät voi fanittaa niin kuin pitäisi. Täältä huitsinnevadalaisesta näkökulmasta katsoen siihen on tiettyjä syitä.

Me suomalaisethan, sen lisäksi että olemme persjalkaisia taarikoita, olemme melko lailla nurkkakuntaista, epäluuloista ja kyräilevää väkeä. Minä en itse asiassa pidä sitä edes millään muotoa pahana, sillä sellaiset ihmiset eivät kauhean suuressa määrin innostu kaikista hömpötyksistä niin kuin vaikka Lapuan liikkeestä, taistolaisuudesta, voodoosta tai monikulttuurikiimasta. Mielipiteelläni ei sinänsä ole juurikaan merkitystä, eikä liene tarpeellista miettiä, onko jossain suuressa kosmisessa katsantokannassa suomalaisten nurkkakuntaisuus hyvä vai paha. Pääidea on, että suomalaiset vaan tuppaavat olla semmoisia. Niin lieksalaiset kuin vaikkapa ylämaalaiset, saarijärveläiset, sotkamolaiset kuin muoniolaisetkin.

Nyt kun sinne Pielisen takana sijaitsevaan kyräilevien persjalkojen asuttamaan kaupunkipahaseen kuskataan persjalkojen mielipidettä kysymättä parisataa somalia ja luodaan keinotekoisesti etninen vähemmistö, joka ei muistuta paikallisia niin ulkonäöltään kieleltään ja tavoiltaan, niin onhan se jo alun perin selvää, että ei siitä ilman kärhämiä selvitä.

Sitten kun persjaloille vielä kerrotaan, että ei riitä, että hyväksytte tämän systeemin vaan teidän täytyy olla asiasta innoissanne ja vielä mieluummin julkisesti, ja ai niin, jos jotain kärhämää syntyy niin muistakaa, että vika on teissä, teidän tavoissanne ja asenteissanne, koska teille siirretty etnisesti oikeaoppinen vähemmistö on meidän toimestamme vapautettu kaikesta vastuusta ja syyllisyydestä. Te olette vastuussa, te, piru vie te!

Ja kun lieksalaiset ovat kumminkin eläneet selkosillaan omilla tavoillaan ja asenteillaan, joilla on loppujen lopuksi iät ajat suhteellisen hyvin pärjätty, niin eihän se ihme ole, jos ei asennekasvatus perille mene. Varsinkin kun etnisesti oikeaoppiset vähemmistöt eivät välttämättä aina mitään kullanmuruja ole, vaikka kollektiivisesti syyttömäksi sertifikoituja ehkä ovatkin. Eikä asiaa auta maakunnan ykköslehdessä julkaistut pikku-uutiset esim. tähän tyyliin:



Kiitokset aikaisempaan juttuun kommentoineelle Anonyymille kuvasta. Lieköhän maakunnan ykköslehden latoja muuten salaa nuiva?

Valistuksessa sitten tietysti otetaan käyttöön raskaat aseet ja järjestetään seminaari, jossa kuullaan alustuspuheita ja paneelikeskustelua ja päälle etnistä musiikkia. Keinohan on sinänsä vallan mainio, sillä kun Lieksassa ei ole mitään mestaruussarjajoukketta, ja Joensuuhun on aika pitkä matka, niin Lieksassahan tunnetusti tavalliset Toropaiset hyppäävät alinomaa kaikissa seminaareissa. Varsinkin semmosissa seminaareissa, joissa keskustellaan siitä, miten paskaa porukkaa lieksalaiset Toropaiset ovat.

Eli eihän seminaariin tule kuin asialle vannoutuneita fanittajia, jotka fanittavat asiaa ilman seminaariakin, koska fanittaminen on itsessään ihanaa ja tuo ihmiselle niin ihanan lämpimiä paremmuuden tunteita. Siinä sitten kuunnellaan, kun esiviisaat rupattelee mukavia ja sen päälle kuunnellaan jännää etnistä musiikkia, joka soittajien kiistattomasta taitavuudesta huolimatta kuulostaa länsimaiseen korvaan epävireiseltä ja sen jälkeen ihastellaan että kuinka loistavaa musiikkia tämä olikin, miks ihmeessä meillä ei tehdä tämmöstä, miks meillä on vaan Popedaa ja Lauri Tähkää.

Ja tilaisuudessa soittaneelle – varmasti ihan tolkun kaverille – saattaa jäädä ontto tunne, ja hän voi tuumia, että tykkäsiköhän se oikeasti minun musiikistani, ja pitääkö hän minusta ihmisenä siksi, että olen hänen mielestään hyvä tyyppi. Vai pitääkö hän minusta vain siksi, että minusta täytyy pitää? Kun minä olen muotia. Vaan entäs, jos minä en vuoden päästä olekaan muotia? Entäs, jos fanittaja keksii jotain muuta. Muodin virtaukset kun ovat niin oikullisia.

Fanittaja ei tämmösiä mieti, vaan hän tuumii, että nyt ollaan tehty jotain tärkeää ja ollaan niinqu jotenkin enemmän kuin muut. Kyllä nyt uni maittaa.

Mutta persjalkainen lieksalainen ei vaan suostu fanittamaan. Sitten täytyy lyödä varmaan joitain faktoja kehiin. Ensimmäisenä voisi varmaan muistuttaa tulevasta työvoimapulasta jota me ollaankin kärsitty jo 1 v 9 kk ja rapiat ja tämähän tietysti uppoaa 15,1%:n työttömyysasteesta kärsivään kaupunkiin kuin puusta tehty veitsi kivijalkaan, joten jotain muuta kannattaa ehkä yrittää.

Niin no, voisihan sitä tietysti muistuttaa persjalkaisia, että kaupunkihan saa tämän monimuotoistumisen myötä valtiolta hyvät rahat. Saattaa hyvinkin olla niin, että ankarasti fanittava ikiteini ei itse välttämättä hahmota, mistä se valtion verokertymä oikein tulee, mutta tavallinen persjalkainen tietää, että veroeuron siirtäminen momentilta toiselle on samaa kuin siirtäisi meisselin puntista toiseen. Meisseleitä on edelleenkin vain yksi, eikä sen koko kasvanut.

Tai ehkä lieksalainen Toropainen vertaa asiaa niihin kahteen ekonomiin, joista ensimmäinen syö annoksen koiranpaskaa kun toinen maksaa siitä 5000 euroa, ja hetken päästä ensimmäisestä syöntisessiosta maksanut tekee samoin kun toinen maksaa 5000 euroa. Jälkikäteen heput tuumivat, että olikohan tässä mitään järkeä, kun eihän me itse asiassa tienattu mitään ja kummallakin on suu täynnä paskaa. Mutta ekonomit lohduttautuvat, että tehtiinhän me sentään kymppitonnin liikevaihto.

Saattaapa joku lieksalainen koiranleuka todeta, että koko monimuotoistumissessiosta ei kehity muuta kuin huomattava määrä fissioitunutta moraalisäteilyä, ja jos sen pystyisi vangitsemaan reaktoriin, jossa se pyörittäisi turbiineita ja jauhaisi sähköä, jota voitaisiin myydä hyvällä hinnalla vaikkapa Keski-Eurooppaan, niin tilanne olisi ehkä toinen.

Ja sittenhän ei fanittajille jää oikeastaan muuta vaihtoehtoa kuin rikosilmoitukset kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Kun fanittaminen on itsessään niin ihanaa, niin muittenkin pitää fanittaa. Vaikka väkipakolla. Vaikka asiasta ei olisi varsinaisesti mitään hyötyä kenellekään. Mutta se tunne. Se ihana tunne. Ja kun sitä on tarjolla jatkossakin lisää. Kun jotain seuraavaa pikkupaikkakuntaa väen vängällä monimuotoistetaan, on luvassa taas ihania oikeaoppisen vihan tytinöitä. Ja tarvitseehan fanittaja mm. myös minua ja kaltaisiani. Mistäs sitä muuten sitten niitä ihania vihan tytinöitä saisi? Ja tarvitseehan kunnon uskonto saatanansa.

*

Niin muuten, eilen, perjantaina 21. lokakuuta 2011 eduskunta betonoi perustuslaissa Suomen muuttamisen valtiosta maakunnaksi. 118 puolesta, 40 vastaan, 1 tyhjää ja 40 ei viitsinyt edes vaivautua paikalle. Median näkemyksen mukaan äänestyksen pääasia oli presidentinvallan pienentäminen. Niin no, kaipa se pitkässä juoksussa sitten melko reippaasti pienentyykin. Sen, mitä eivät Bobrikov ja Stalin saaneet tehtyä, sen omat nilkkimme sitten menivät ja tekivät.

Sotilaspasseja voi palauttaa sotilasläänien aluetoimistoihin.