KALJUPÄISIÄ UUTISHAVAINTOJA OSA CLVI

1. Oikeaoppista palkintoa pukkaa jälleen

Tässä hiljattain tuli kirjoitettua siitä, että pääinkvisiittori Raija Toiviainen on saanut Oikeusteko-palkinnon. Erityisesti mainittiin Toiviaisen aktiivinen osuus sananvapauden tukemisessa ja siinähän mentiinkin jo mukavasti Orwellin tasolle. Nyt Helsingin kaupunki näyttää ajatelleen että osataan sitä täälläkin ja on antanut tunnetulle propagandapoliisille Jari Taposelle ”kultaisen Helsinki-mitalin kaupungin hyväksi tehdyistä ansioista”.

Mikäli näitä ansioita ovat ne, että jätkä on säännöllisesti vähätellyt ja jopa kieltänyt tuontitavarana hankitun ja jatkuvasti kasvavan väkivaltarikollisuuden olemassaolon niin voi todeta että Helsingin kaupungin näkemys ansioista on ehkä hieman erilainen kuin tavallisen ihmisen. Taposen näkokantahan on ollut se perinteinen eli ongelma ei ole ongelma mutta ongelmasta julkisesti puhuminen on suuri ongelma. Yksi palkintoperusteista on seuraava:

”Taposen johdolla Helsingin poliisin ymmärrys eriarvoistumisesta ja radikalismista on laajentunut merkittävästi. ”

Herää kysymys että mitähän hemmettiä tuo munkkilatina oikeastaan tarkoittaa ja kuinka pitkään tuota tuli muotoilla. Mutta ainakaan se ei tarkoita sitä, että tuontitavaran väkivaltarikollisuus Helsingissä millään muotoa vähenisi.

On sanonta että ei kahta ilman kolmatta. Nyt on nopealla aikataululla jaettu kaksi parodiahorisontin ylittävää palkintoa. Mikä olisi se kolmas?

Ehkä Tarja Haloselle vapaudenristi maanpuolustuksen eteen tehdystä vankkumattomasta työstä?

2. Ay-liike ja kokoomus

Pisti vaan silmään että SDP ja sen kanssa kompuksessa oleva ay-liike näyttävät haistelevan seuraavan hallituksen tuulensuuntaa ts. pyrkivät kokkareiden kanssa samaan hallitukseen. Sitä kuvaa hyvin kokkareiden puoluekokouksessa erään ”ay-vaikuttajan” lausunto:

Ratkaisevaan asemaan nousee tarve turvata työvoiman määrä Suomessa.

– Suomeen saapuu nyt vuodessa 20 000 työperäistä maahanmuuttajaa. Heistä 10 000 on kausityöntekijöitä. Työperäistä maahanmuuttoa tarvitaan vuodessa 30 000 ihmistä, jos haluamme turvata työvoiman riittävyyden, talouskasvun ja 1940- ja 1950-luvuilla syntyneiden ihmisten vanhuuden hoivan, ay-vaikuttaja arvioi.

Niin Kokoomus kuin tuo ay-vaikuttaja tietävät että korkean verotuksen ja korkean sosiaaliturvan Suomeen ei ole tulossa mitään muita kuin kehitysmaalaisia elätettäviä. Mistä nyt alkaa olla kokemusta jo kolmekymmentä vuotta. Mutta kumpikin kaipaa niitä elätettäviä lisää. Yhteinen sävel löytyy hallituksessa varmasti. Varsinkin kun kokoomus on sanonut että nykyisen hallituksen ilmastokiimaa ei millään muotoa jarrutella,

No, kokoomus jyrää gallupeissa ja kovin moni suomalainen kuvittelee löytävänsä sieltä pelastuksen. Ei kokoomus lähde korjaamaan niitä ongelmia mitä se itse on ollut viimeisten kolmenkymmenen vuoden aikana ollut aiheuttamassa.

Tällaisen tavallisen muurahaiskansalaisen näkövinkkelistä on vaan  jotenkin järkyttävää että niin oikeisto kuin vasemmisto pitävät Suomen tulevaisuuden kannalta välttämättömänä hankkia aina vain lisää elätettäviä. Eli jos joku on mennyt perseelleen jo kolmekymmentä vuotta niin jatketaan järkähtämättömästi samalla linjalla.

3. Naiset jyrää! Vai jyrääkö sittenkään?

Vuorossa esimerkki valtamedian uutisoinnista jossa otsikko ja varsinainen uutinen eivät ole ihan linjassaan. Tässä komea otsikko:

Ja uutisen lopussa pieni täsmennys:

Golfissa miehet lyövät keskimäärin pidempiä lyöntejä kuin naiset. Turnauksessa lyöntien pituuseroja oli tasoitettu niin, että miehet ja naiset pelasivat kentän eri pituisena.

Esimerkiksi suomalainen Gogolf kertoo, että virallisesti miehillä kentän pituus oli 6 402 metriä, naisilla 5 498 metriä.

Että sellaista jyräämistä. Mutta saatiinhan komea otsikko.

4. Rauhaa rajalle

Olen kirjoittanut aikaisemminkin eräästä hyvin rauhanomaisesta valtioiden välisestä konfliktista. Eli Tanskan ja Kanadan kiistasta Grönlannin länsipuolella sijaitsevasta Hans-saaresta, kooltaan 1,3 neliökilometriä. Tätä ”sotaa” on käyty lähinnä kiistan osapuolille lahjoitettujen viski- ja snapsipullojen voimalla.

Nyt tähän konfliktiin on sitten saatu päätös, saari jaetaan Tanskan ja Kanadan kesken ja raja kulkee suurinpiirtein saaren keskellä sijaitsevassa kuilussa:

51 vuotta kestäneen konfliktin saldo oli nolla kaatunutta, nolla haavoittunutta sekä eräitäkin juotuja pulloja. Tällaisesta konfliktien hoitamisesta tulisi muidenkin maiden ottaa oppia.

KALJUPÄISIÄ UUTISHAVAINTOJA OSA CLV

1.  Lisää velliä Afrikkaan

On uutisia joissa vain ensimmäisen kappaleen lukeminen saa aikaan vääriä johtopäätöksiä. Niin kuin kenestäs muusta kuin Sanna Marinista kertova uutinen  joka kertoo:

Pääministeri Sanna Marin (sd) ja Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja Charles Michel nostivat esiin ruokaturvan tavatessaan tänään keskiviikkona mediaa Helsingissä.

Tästähän voisi tehdä äkkinäisiä johtopäätöksiä eli ollaanko Suomen maatalouden kriisitila ottamassa vakavasti ja aletaanko Suomeen rakentaa uudelleen tarpeellisia varmuusvarastoja? Ja yleensäkin parantaa maatalouden toimintaedellytyksiä? No, eihän toki sillä uutinen jatkaa:

- Tulevina kuukausina meidän täytyy valmistautua vastaamaan kasvaviin humanitaarisiin tarpeisiin kehittyvissä maissa, jotka kärsivät ruoan kasvavista hinnoista ja mahdollisesta puutteesta, Marin sanoi.

- Meidän on osoitettava solidaarisuuttamme kehittyville maille ja autettava heitä konkreettisesti, Michel sanoi.

Meillähän on itsellämme tulossa ruokakriisi. Tulemme kärsimään ruoan kasvavista hinnoista ja mahdollisesta puutteesta. Marinin yleisessä maailmanparantamisessa hän tietoisesti unohtaa väestöräjähdyksen tai ei välitä siitä. Eläähän hän muodin mukaisesti.

”Kehittyvissä” maissa on liikaa suita ja kun niitä suita ruokitaan tulee lisää ruokittavia suita. Kyseessä on ikiliikkuja jota pidetään pyörimässä länsimaiden rahoilla joilla ostetaan hyvää omatuntoa suvaitsevais-tiedostavaistolle. Joku voi pitää tietysti ajatustani hirvittävän julmana mutta realismi on joskus julmaa.

Ärsyttää muuten tuo termeillä kikkailu. Ensi oli ”alikehittyneet maat”, sitten oli ”kehitysmaat” ja nyt on sitten ”kehittyvät maat” vaikka todellinen termi olisi kehityshaluttomat maat.

2. Hokkea

Niin. Se Suomi voitti taas maailmanmestaruuden. En minä siihen sinänsä puutu.

Enkä siihenkään että yleisistä syistä huolimatta kisojen pelillinen taso kärsi kun Venäjä ei ollut mukana.

Enkä puutu siihenkään että venäläinen media murjottaa suomalaisille siitä että suomalaiset häiskät jotka läksivät KHL:stä menivät sitten pelaamaan MM-kisoihin.

Mutta yksi lause tuossa venäläismediassa pistää silmään. Meinaten toimittaja Dimitri Storozhevin lause:

- Jääkiekko on yksinkertainen peli. 16 joukkuetta pelaa, ja Kanada ja Suomi ovat lopulta finaalissa.

Miettikääpä sitä jos hikinautit olisivat aikamatkustaneet johonkin vaikkapa vuoteen 1973 ja näyttäneet suomalaisille lätkäfaneille – jotka itkivät sen ensimmäisen MM-pronssin perään – tuon lauseen.

Olis ne sen ajan suomalaiset mahtaneet ihmetellä. Times they are changing.

3. Leikkipartisaanin logiikkaa

Onhan niitä leikkipartisaaneja muuallakin kuin Suomessa. Esim. Ranskassa. Mietitäänpä. On kyseessä nuori ranskalainen mies joka on ilmastoaktivisti ja joka haluaa saattaa ilmastoasioita ihmisten tietoon. Kuinka hän toimii? No näin:

Leonardo da Vincin Mona Lisa -maalaus oli sunnuntai-iltana tavalliseen tapaan taiteenystävien piirittämä. Yhtäkkiä alkoi kuitenkin tapahtua kummia, kun iäkäs nainen pomppasi ylös pyörätuolistaan ja alkoi hakata teoksen suojalasia rikki.

Panssarilasi ei onneksi hajonnut. Vandaali sotki kuitenkin lasin kermakakulla ja heitteli ruusuja ympäriinsä, kertoo uutistoimisto Reuters.

Turvahenkilöstö taltutti hyökkääjän nopeasti ja vei hänet pois paikalta.

Pian selvisi, ettei protestoija myöskään ollut vanha nainen, vaan sellaiseksi naamioitunut nuorehko mies. Vartijoiden ohjatessa peruukkiin pukeutunutta miestä ulos hänen kuultiin huutavan ympäristöaiheisia iskulauseita.

– Ajatelkaa maapalloa, ihmiset tuhoavat maapallon, aktivisti huusi ranskaksi.

Saas nähdä, mitä rohkeat leikkipartisaanit seuraavaksi keksivät.

4. Välttämättömiä palveluja

Kysymys: Mitä varten julkinen sektori on perustettu?

Vastaus: Tarjoamaan kansalaisille välttämättömiä peruspalveluja.

Kysymys: Kuinka Helsingin kaupunki mieltää nykyisin tehtävänsä?

Vastaus:

Työyhteisölle kävelyjä ja koulutusta

Työyhteisöt kutsutaan We walk with Pride -kävelyille osoittamaan tukensa tasa-arvoiselle ja yhdenvertaiselle kaupungille. Aihetunnisteella #wewalkwithpride merkittyjä kuvia julkaistaan tällä viikolla Helsingin kaupungin Instagramissa.

Viikon aikana henkilöstölle järjestetään keskustelutilaisuus monimuotoisista työyhteisöistä sekä aiempina vuosina suurta suosiota saavuttanut Pride-koulutus.

Kysymys: Entäs jos työntekijää ei kiinnosta tämä pakkotuputus?

Vastaus: ?

Mutta onhan se hyvä että Helsingin kaupungilla on prioriteetit kunnossa.

KALJUPÄISIÄ UUTISHAVAINTOJA OSA CXLI

1. Ammoin Yle, edelleen Yle

Niin. Juu. Sehän ei ole kummallista että on olemassa ihmisiä joilla on mielenterveytensä kanssa ongelmia ja sitä myötä myös huomattavia vaikeuksia sukupuoli-identiteettinsä kanssa. Siksipä he – nykyaikaisen muodikkaasti – toteavat että he ovat sitä kolmatta sukupuolta ja heidän mielestään vika on siinä ettei sen olemassaoloa laajamittaisesti tunnusteta. Vika ei ole eikä voi olla omien korvien välissä.

Sekään ei ole kummallista että kyseisestä identiteettihäiriöstä kärsivä nainen vaatii, että hänen saamelaiskulttuurinsa monisatavuotinen vaateperinne pannaan kerralla uusiksi hänen häiriönsä vuoksi. Onhan näitä kaikenlaisia, ihmisiä, meinaan. Ja saahan sitä vaatia, sano.

Mutta sitä voi hieman ihmetellä, että pakkoverorahoitteinen Yle nostaa juuri tämän asian valtakunnan uutiseksi. Opiksi ja ojennukseksi meille tavallisille suomalaisille. Tutulla tyylillään taas kerran:

Huomattavaa on, että kyseinen nainen asuu Norjan puolella ja sieltä saakka Ylen piti uutisensa etsiä. Hotellin respassa epäillään, että olemme nähneet uuden ammattiuhriutujan tähden syttyneen. Meillähän on muutamia citysaamelaisia naisia jotka ovat siinä jo kunnostautuneet. Miksei kunnostautuisi kun siihen annetaan mahdollisuus?

Ylessä ollaan varmaan sitä mieltä että lukijan pitäisi tuntea törmänneensä suureen epäkohtaan. Itse asiassa Yle on oikeassa. Tosin hotellin respan näkemä epäkohta on vähän muuta kuin mitä Yle ajatteli. Epäkohta on Ylen uutisoinnissa ja pakkosyöttämisessä.

Vinkki Ylelle: Menkääpäs piruuttanne tekemään juttu islamilaisten maiden trans-vaatetuksesta. Ja naisten kohtelusta yleensäkin. Vaikkapa Saudi-Arabiaan. Ja miksei ihan haastattelututkimuksena? Siellä kadulla. Kansanhenkilöiden keskuudessa. Saatte varmasti aikaiseksi mielenkiintoisen jutun.

2. Ykä, vanhus harmajapää

Tai no, harmajaparta. Mulla mitään tukkaa ole. Mutta joo, telkkaria tulee katsottua harvoin mutta kun se on sattumoisin samassa huoneessa kuin tietokone niin pistin merkille Ylen (niin, minkäs muunkaan) melko tuoreen Uutis Suomi-ohjelman ja tunsin itseni aivan järkyttävän vanhaksi. Siinä oli nimittäin juttu nuoresta miehestä joka päätti kokeilla, että voiko ilman älykännykkää elää kuukauden.

Siis kuinka voi elää kuukauden ilman sitä älyhärpäkettä? No joo, en mene siihen miinaan että sanoisin ”kun minä en tarvitse älyhärpäkettä niin ei tartte kukaan muukaan” vaikka olenkin elänyt liki kuusikymmentä vuotta ilman sitä härpäkettä. Kukin tavallaan ja tyylillään, ei siinä mitään.

Mutta suoraan sanoen minua pelottaa se riippuvuus, mikä niin monella ihmisellä on tuohon masiinaan. Se on jatkuvasti kourassa ja ihminen tuijottaa sitä zombien lailla. Kävellessäänkin. Omassa elämässä tapahtunut asia ei ole tapahtunut, ennen kuin se on jaettu älyhärpäkkeellä eteenpäin ja sitä on joku toinen yhtä lailla riippuvainen kommentoinut.

Tätä kertovat – ja tunnustavat – minulle minua huomattavasti nuoremmat kyseisen masiinan käyttäjät. Joille ajatus elää ilman kyseistä masiinaa aiheuttaa jo ajatuksena vieroitusoireita.

Ei voi välttyä ajatukselta että kone käyttää ihmistä eikä ihminen konetta.

3. Transkaljaa vai tavallista kaljaa?

Monilla firmoilla on ihmeellinen taipumus edistää myyntiään tavoilla, jotka eivät edistä myyntiä vaan saavat tavallisen ihmisen lähinnä vittuuntumaan jatkuvan pakkosyöttämisen vuoksi. Karhu-olut on mennyt samaan pakkosyöttämiseen mukaan:

Hotellin respasta muistutetaan että raikas Tsuhnan Kosto on edelleenkin transvapaata olutta joka ei pakkosyötä minkäänlaista transideologiaa.

4. Haukutaan, kun ei muuta osata

Ja laitetaanpa vielä LGBTQTiiTyy-porukan hienostunutta keskustelukulttuuria. Kiitos eräälle Anolle linkistä.

Haukkuahan voi tyylilläkin. Tämä koira on suorituksessaan suorastaan gentleman.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Pahemmin haukkumatta.

HOTELLI YRJÖPERSKELEEN KALENTERI 2019

Hotellin respassa ollaan muodikkaasti nykyaikaisia ja edistyksellisiä niin kuin ajan henki vaatii. Kannatamme interperspirationaalista feminismiä äärimmäiseen rajaan ja mahdollisesti vielä yli senkin. Siksipä julkaisemme interperspirationaaliseen feminismiin pohjautuvan tyttökalenterin. Kalenteri on vastaveto kaikille seksistisille Pirelli- yms. kalentereille ja sen ideana on osoittaa, kuinka feminismi saa naisen muuttumaan niin, että hän löytää todellisen, kauniin itsensä. Siirrytään pitemmittä puheitta kalenteriin.

KANSIKUVA

TAMMIKUU 2019

HELMIKUU 2019

MAALISKUU 2019

HUHTIKUU 2019

TOUKOKUU 2019

KESÄKUU 2019

HEINÄKUU 2019

ELOKUU 2019

SYYSKUU 2019

LOKAKUU 2019

MARRASKUU 2019

JOULUKUU 2019

Kiitos vakikommentoija Taisteluvälineupseerille kalenterin pohjaideasta. Kyseiset kuvat on julkaistu alun perin eBaumsworld-nettisivuilla. Näissä interperspirationaalisen feminismin merkeissä siirrymme kohti vuoden vaihdetta.

MARSHALL-APUA

Niin kuin lukija tietää, ei Suomi ottanut vastaan kakkosrähinän jälkeistä Marshall-apua. Tämä johtui ns. yleisistä syistä. Nyt, muutama kymmenen vuotta myöhemmin Amerikanapua on sekä annettu ja otettu vastaan. Eli legendaarinen Metallica-yhtye lahjoitti Heikki Hurstin vetämälle avustustoiminnalle 25.000 euroa. Voi sanoa, että apu sattui kohdalleen sillä viime joulukuussahan kunnianarvoisa hallituksemme päätti vetää kaikki rahoitukset pois tämäntyyppisiltä toiminnoilta. Hallituksen päätös oli sinänsä looginen sillä onhan selvää, että leipäjonoja ei enää ole jos ei ole leipää jaettavaksi. Ja ehkä hallitus tarvitsi senkin säästetyn miljoonan edistyksellisempien suitten ruokkimiseen.

Eikös se ollut kehitysmaissa semmonen tapa että herrat hässii kansalaisten rahat ja kansa elää ulkomaisella avustuksella? Joka tapauksessa hotellin respasta nostetaan lätsää niin Heikki Hurstille kuin Metallican jätkille.

MU ISAMAA, MU ÕNN JA RÕÕM

Tasan sata vuotta sitten Viron kansa otti oman elämänsä ohjat omiin käsiinsä ja julistautui itsenäiseksi. Voi varsin perustellusti sanoa, että satavuotisjuhliaan viettävät virolaiset ymmärtävät itsenäisyyden arvon paremmin kuin ainakin Suomen poliittinen eliitti ja sen kanssa käsi kädessä kulkeva valtamedia. Viron historian synkkiä vaiheita on turha käydä tässä läpi sillä lukijat tietävät ne muutenkin. Noitten synkkien vaiheitten jälkeen niin Virossa kuin entisen itäblokin alueella yleensäkin ollaan opittu että ulkoa väkisin tuodut ideologiat ja ihmiset eivät välttämättä ole siunaukseksi.

Eletään toivossa että tämä valtioitten talousliittona ihmisille myyty ja liittovaltiohirviöksi osoittautunut EU hajoaa omaan mahdottomuuteensa. Jos hajoaminen jostain alkaa, niin se alkaa Itä-Euroopasta jossa Euroopan toivo tällä kertaa sijaitsee. Lämpimimmät onnittelut niin Viron kansalle kuin valtiollekin. Ja sitten sama viroksi. Ehkä Soomepois Eestist osaa kääntää ja välittää terveiset eteenpäin.

HOTELLI YRJÖPERSKELEEN JUHANNUSMENU

Hotellin keittiön chef Pauno Blääd suosittelee maittavan juhannusaterian valmistamista seuraavalla tavalla:

1. Osta bulkkimarketista poliittisen broilerin koipireisiä.

2. Mittaa lihan koostumus Ptruitzapa/Lämänen-yleiskeittiömittarilla. Totea, että liha sisältää niin paljon suvaitsevais-tiedostavia trikiinejä ja utopistis-selitteläätiötoksiineja että liha on niin ihmis- kuin eläinruuaksi kelpaamatonta.

3. Toimita pilaantunut elintarvike Riihimäen ongelmajätelaitokseen asianmukaisesti hävitettäväksi.

4. Hyppää autoosi, nosta kytkintä ja suunnista paikallisen lihayrittäjän luokse. Luonnollisesti häneltä kannattaa ostaa myös Euroopan Unionin demonisoimaa savupalvikinkkua mutta varsinaiseksi juhannusevääksi kannattaa ostaa hevosen sisäfilettä. Laita sisäfile marinoitumaan vuorokaudeksi. Marinaadin ohje:

- Öljyä

- Soijakastiketta

- Punaviiniä

- Merisuolaa

- Valkosipulimurskaa

- Rouhittua mustapippuria

- Tuoretta lipstikkaa

5. Valmista eväs grillaamalla. Käytä marinaadia grillikastikkeena.

6. Höystöksi ei tarvita muuta kuin hotellin keittiön valmistamia karjalanpiirakoita ja munavoita. Tällä kertaa kaikki rehut jätetään jäniksille kun jalo ruoka on kyseessä. Hyvää ruokahalua.

7. Ja palanpainikkeeksi chéf suosittelee luonnollisesti oluitten kuningasta eli Tsuhnan Kostoa.

Hotellin respasta toivotetaan kaikille lukijoille hyvää ja rauhallista juhannusta.

*

Vielä lisäys. Pistetään myös MC Tsuhna Internationalin presidentin Pertin juhannusterveiset joissa hän muistuttaa suvakkien fantasioimista juhannusperinteistä.

Pertti. The Man.

GREATEST SHITS: TULOKSET

Lähihistoriamme suurinta hölmöntölmäystä koskeva äänestyksemme on saatu sitten käytyä läpi. Äänestykseen osallistui kuukauden aikana kaikkiaan 646 henkilöä ja siinä annettiin yhteensä 1762 ääntä. Lämmin kiitos kaikille osallistujille. Ennen kuin julkistan tulokset, kerron omat kolme valintaani ja miksi niihin päädyin. Lukijoilta tuli kaikille valinnoille kyllä erittäin hyviä perusteita, eivätkä omani ole sinänsä sen parempia kuin muidenkaan. Mutta ovatpahan omiani kumminkin. Valintani aikajärjestyksessä:

1987: Konsensus

Tästä konsensuspolitiikasta voitaisiin käyttää myös nimitystä broileripoliitikkojen aikakausi. Poliitikkojen, jotka ovat ajatuksettomia, mielipiteettömiä sekä mielikuvituksettomia ja jotka ajavat sitä linjaa, mitä oma etu sekä niin sanottu ajan henki vaativat, ajan henkeä noudattaen ilman minkäänlaista kyseenalaistamista. Viimeisen noin kolmenkymmenen vuoden aikana poliittinen koneistomme (samoin kuin tietysti ylin virkakoneisto) on oikeastaan kloonattu itäsaksalaisesta järjestelmästä.

Ilman tätä kloonipoliitikkojen sukupolvea Suomea ei oltaisi ajettu väkisin EU:hun ja siihen kaikkeen, mitä sen myötä seurasi. Niin euro, Suomen muuttaminen EU-maakunnaksi, monikultturismin muuttaminen itseisarvoksi ja invaasio 2015 ovat seurausta siitä, että kloonipoliitikot toteuttavat sitä politiikkaa, mitä heidän omasta mielestään täytyy toteuttaa. Se kysymys, ovatko he mielestään oikeassa vai väärässä ei ole enää aikoihin juolahtanut heidän mieleensä. Se katosi siinä vaiheessa, kun broilerit hautasivat viimeisen valtiomiehen ja polttivat kaikki noitarummut, ettei häntä saisi enää manattua henkiin.

Tietysti nykyiseen poliittiseen koneistoon - lähinnä vihreisiin ja vasureihin - kuuluu niitäkin, jotka aivan oikeasti uskovat monikultturismin epistolaan. Heidän poliittinen painoarvonsa on heidän määräänsä nähden käsittämättömän suuri. Ehkä se kertoo siitä, että elämästä vieraantuminen ja kaikenlaisen realismin unohtaminen on muuttunut maassamme jonkunlaisen uskonnon asemaan.

1990: Somali-invaasio

Äänestyksen kommenttiosuudessa todettiin useammastakin suunnasta, että somali-invaasio ei ollut sinänsä merkittävä, sillä sen tilalle olisi tullut joku toinen invaasio kuitenkin. Voi pitää paikkansa. Mutta somali-invaasio tuli kuitenkin ensimmäisenä, joten se on sekä symboli että tietyn hallitsemattoman kehityksen alkupiste. Nimenomaan se on symboli turhalle alistumiselle. Kyllähän Suomi oli alistunut ja nöyristellyt Neuvostoliitollekin kymmeniä vuosia. Mutta siihen oli varsin perustellut syyt. Muun muassa Neuvostoliiton parisataa divisioonaa ja parikymmentä tuhatta ydinkärkeä. Nöyristelyn myötä Suomi pystyi myös käymään Neuvostoliiton kanssa kannattavaa kauppaa, joten se, mikä nöyristelyllä aiheutti haavoja itsetuntoon voitiin voidella kansalliseen lompakkoon ilmestyneillä seteleillä.

Somalien kohdalla ei olisi ollut minkäänlaista tarvetta alistua. Suomea ei oltaisi pystytty pakottamaan. Se tehtiin vain ja ainoastaan omaa typeryyttään. Eikä alistumisella saavutettu mitään hyötyä. Somalian suurin vientituote on edelleenkin somalit. Ja Somalia puolestaan tuo Suomesta lähinnä somalien lähettämää suomalaista rahaa. Somali-invaasio oli ensimmäinen turha, tarpeeton ja perusteeton kansallinen alistuminen jota on seurannut aina vain uusia alistumisia.

1995: Median pravdoittuminen

Konsensuspolitiikan kohdalla kirjoitin lauseen ”Tietysti nykyiseen poliittiseen koneistoon - lähinnä vihreisiin ja vasureihin - kuuluu niitäkin, jotka aivan oikeasti uskovat monikultturismin epistolaan. Heidän poliittinen painoarvonsa on heidän määräänsä nähden käsittämättömän suuri.” Herää tietysti kysymys että miksi näin, mutta siihen on helppo vastata. Jos maassa ei ole pariinkymmeneen vuoteen ollut minkäänlaista vapaata mediaa, vaan se kuuluu kokonaisuudessaan punavihreään kuplaan, on luonnollisesti varsin selvää, minkälaiset ajatukset ovat esillä ja mitkä puolestaan vaiettuja ja kiellettyjä.

Niin kuin aikaisemmin olen todennut, valtamedia ei ole enää vallan vahtikoira eikä edes verikoira vaan se on vallankäyttäjä itsessään. Vallankäyttäjä, jota poliittinen koneistokin pelkää. Se on suurin syy siihen, miksi suomalainen asenneilmapiiri on jo pitkään muistuttanut Itä-Saksaa. Siksi tervehdinkin suurella ilolla vaihtoehtomediaa, jota valtamedia luonnollisesti kutsuu valemediaksi. Se on se aseettoman sissisodan muoto, jonka kautta me tavalliset kansalaisetkin voimme panna hanttiin.

Ja siirrytäänpä sitten äänestyksen varsinaisiin tuloksiin:

Sijalla neljätoista:

1991: Suuri Lama, 59 ääntä

1990-luvun suuri lama sai oikeastaan yllättävän vähän ääniä sillä silloin Suomesta, tai ainakin osasta siitä murtui moraalinen selkäranka ja satojen tuhansien ihmisten työttömyys muuttui pysyväksi normaaliksi.

Sijalla kolmetoista:

1987: Konsensus, 66 ääntä

Varmaankin niin laman kuin konsensuksenkin ääniä söi noitten tapahtumien suhteellinen kaukaisuus. Osa lukijoista ei niitä ole elänyt.

Sijalla kaksitoista:

2012: Homohypetys, 78 ääntä

Homohypetyshän ei itsessään maata tuhoa, mutta se on osa sitä perinteisten arvojen romuttamista, mikä punavihreälle kuplalle on niin perin tärkeää.

Sijalla yksitoista:

2017: Punavihreä kirkko, 82 ääntä

Samaan perinteisten arvojen romuttamiseen kuuluu tietysti myös evankelis-luterilaisen kirkkomme moraalinen mädättäminen, jonka viimeisin suuri ilmentymä oli Marjaana Toiviainen-show. Mutta olkaa huoletta. Joku laittaa vielä taatusti paremmaksi. Ehkä jo tänä vuonna. Ja kyseinen Toiviainen on kuitenkin vain yksi julkisuudenhaluinen leikkipartisaani. Tarinan suurimmat myyrät löytyvät sieltä arkkipiispa-/piispatasolta.

Sijalla kymmenen:

2011: Suomi EU-maakunnaksi, 87 ääntä

Tällä perustuslain muutoksellahan eduskuntamme taputteli sitten viimeisetkin rippeet itsenäisyydestämme. Sinänsä kyseessä oli vain leiman lämpsäytys jolla virallisesti vahvistettiin jo saavutettu olotila.

Sijalla yhdeksän:

1995: Median pravdoittuminen, 105 ääntä

Kyseinen ilmiö ei siis päässyt edes pistesijoille. Voi olla, että asiaan ollaan viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana jo niin pitkälti totuttu.

Siirrymme pistesijoille.

Sijalla kahdeksan:

2011: Jalkaväkimiinakielto, 112 ääntä

Tähän hölmöntölväykseen olisi voinut lisätä myös sen, että Suomi osti erinomaisia raskaita raketinheittimiä, mutta niihin ei sitten hankittu rypäleammuksia. Harjoitusraketeilla ei meinaan tosipaikan tullen kauhean pitkälle pötkitä.

Sijalla seitsemän:

2009: Sananvapaustuomiot, 113 ääntä

Jos tämän kaltainen äänestys pidetään vielä kymmenen vuoden kuluttua, niin oletettavasti esimerkkejä on huomattavasti enemmän eikä Seppo Lehdon ehdoton tuomio ole enää ainut, eikä varmaan pisinkään.

Sijalla kuusi:

2002: Euro, 114 ääntä

Mikä on asia, joka erottaa Suomen muista pohjoismaista? Vinkki: muut pohjoismaat olivat kyseisessä asiassa huomattavasti tsuhnaa fiksumpia.

Sijalla viisi:

1994: EU-äänestys, 121 ääntä

Jos kyseessä olisi ollut äänestys, jossa etsittäisiin suurimman hölmöntölväyksen sijasta suurinta kusetusta, niin kyseinen äänestys olisi todennäköisesti voittanut ylivoimaisesti ja jos vuonna 1994 oltaisiin näytetty aikakoneella sen ajan suomalaisille kooste vuoden 2017 Suomesta ja liittovaltiota kohti etenevästä EU:sta olisi kyllä-äänten osuus jäänyt epäilemättä jonnekin kymmeneen prosenttiin.

Sijalla neljä:

2016: Poliittinen poliisi, 123 ääntä

Kyseessähän on varsin tuore möhläys joka aloitti jatkumon, jonka myötä poliisi on muuttamassa itseään uudeksi Valpoksi ja siitä pikkuhiljaa Tšekaksi. Mikäli äänestys oltaisiin pidetty pari - kolme vuotta myöhemmin, on oletettavaa että poliittisen poliisin äänimäärä olisi ollut huomattavasti suurempi. Joka tapauksessa nytkin se pääsi jo melkein mitalisijoille.

Ja seuraavaksi kärkikolmikko, joka erottui muista melko selkeästi:

PRONSSIA:

1990: Somali-invaasio, 216 ääntä

Typeryys, jota ei olisi tarvinnut tehdä. Kukaan ei pakottanut. Ja sitten kun se tehtiin, saatiinkin kävelevät solidaarisuuspokaalit jotka muuttuivat välttämättömäksi suvaitsevaisen egon polttoaineeksi. Ja suvaitsevainen egohan eroaa esim. polttomoottoreista siten, että ajan myötä ja tekniikan kehittyessä sen polttoaineenkulutus vain kasvaa.

HOPEAA:

2000: Tarja Halosen valinta presidentiksi, 224 ääntä

Vilpitön onnittelu eritoten suomalaisille naisille maamme lähihistorian toiseksi suurimmasta hölmöntölmäyksestä. Jonka vaikutus jatkuu edelleenkin. Meinaan, kukas se sitä korkeaa virkakoneistoa nimittikään vuosina 2000 - 2012?

KULTAA:

Invaasio 2015, 262 ääntä

Monesta pahasta on vaikea valita, mutta äänestäjät valitsivat tämän. Eikä se millään muotoa huono valinta olekaan. Tulee muistaa ja muistuttaa, että kyseisestä invaasiosta tiesivät etukäteen niin nykyinen kuin sitä edeltänyt hallitus. Jotka tekivät mitä? No sitä, mitä on tehty uuteenkin invaasioon varautuessa. Eli ei mitään. Muuta kuin pyritty suitsimaan vihapuhetta.

Voittajamöhläykselle ja siitä vastuussa oleville tahoille luovutetaan juhlallisesti Hömpstadin vähänköehkäammatillisen oppilaitoksen metalli- ja sanaseppälinjan opiskelijoiden suunnittelema ja valmistama ”annos uusinnovaatiota”-palkinto. Onnea voittajille.

Vielä lisäys: Tämä kyseinen blogipostaus on omistettu edesmenneen suositun ja arvostetun bloggaajan Rähmiksen muistolle. Yksi parhaista on poistunut rivistä, mutta me muut jatkamme. Hänen muistoaan kunnioittaen.

Rähmis in memoriam

GREATEST SHITS: ÄÄNESTYS

Kun blogini täytti kymmenen vuotta, ajattelin laittaa pystyyn äänestyksen suurimmasta hölmöntölväyksestä blogin toiminta-ajalta eli vuodesta 2007 (kun Viha oli vielä nuori) nykypäivään vuoteen 2017 (kun Viha oli jo kypsemmässä iässä). Huomasin, että asetelmassa oli selvä ongelma, eli kyseisen kymmenen vuoden aikana esille nousi muutama niin suuri tyräys ohi muiden, että äänestys olisi jäänyt tylsäksi. Luonnollisesti kyseistä aikaa tarkkaillessa esille tuli valtava määrä ehdokkaita mutta ne olivat kuitenkin pääosin yksittäisten tiedostavaisten ihmisten aivopieruja jotka kuuluvat kuitenkin niihin aika ajoin julkaistaviin Epistola-juttuihin. Tokihan ne säännöllisesti olivat sitä ns. triple facepalm-osastoa, mutta eivät yltäneet valtakunnallisen tason emähölmöilyihin.

Otin siis hieman toisen linjan, vähän laajemman aikahaitarin ja laitan äänestykseen niitä ehdokkaita, joita voi sanoa valtiollisen tason lähihistorian eeppisiksi munauksiksi. Lukija voi sitten äänestää kaikkein eeppisintä munausta ja koska kilpailu on varmasti kova, niin tällä kertaa lukija voi äänestää useampaa kuin yhtä vaihtoehtoa. Kuljemme aikajärjestyksessä historiasta nykypäivään ja ensimmäinen ehdokas on niinkin kaukaa kuin vielä Suuren ja Mahtavan aikakaudelta. Aloitetaan.

1987: Konsensus

Konsensus kuulostaa sinänsä varsin viattomalta sanalta ja voi herättää myös positiivisia mielleyhtymiä. Tässä tapauksessa kuitenkin tarkoitetaan Suomen lähihistoriassa harjoitettua konsensuspolitiikkaa, joka vei politiikan pois politiikasta ja samalla myös äänestäjiltä tosiasialliset vaihtoehdot. Samalla kun konsensuspolitiikkaan siirryttiin, se tarkoitti lopullista siirtymistä pois valtiomiesten aikakaudelta broileripoliitikkojen aikakauteen. Puoluekoneistot kouluttavat vanhojen johtajien tilalle uusia johtajakokelaita jotka ovat mieltäneet politiikan urana ja ammattina sekä suhtautuvat toisten puolueitten edustajiin puhtaasti samassa liigassa pelaavina kollegoina.

Tämä tarkoitti siirtymistä vaalikauden kestäviin hallituksiin ja järjestelmään jossa kaksi suurta oli ”hallituksessa” ja kolmas suuri lepovuorossa ”oppositiossa” kunnes seuraavissa vaaleissa lepovuoroon siirtyi joku ”hallituksesta”. Järjestelmä sai särön vuonna 2011 perussuomalaisten jytkyn myötä, tai näin ainakin luultiin sillä persut ovat tällä hetkellä kesytetty yhdeksi konsensuspuolueista. Se, mitä persujen kohdalla tapahtuu vuoden 2017 kesällä jää nähtäväksi mutta tällä hetkellä konsensuspolitiikka on edelleen voimissaan ja valtakunta etenee konsensuspuolueitten hyväksi näkemällä yleisafrikkalaisella linjalla.

Konsensuksen alun vuosiluvusta voi kiistellä, mutta itse valitsin vuoden 1987 siksi, että silloin aloitti toimintansa Harri Holkerin hallitus, jossa kokoomus pääsi ensimmäistä kertaa pitkään aikaan mukaan. Sitä ennenhän ne ns. yleiset syyt olivat pitäneet sen oppositiossa (jossa se oli silloin jopa jonkun sortin oppositiopuolue). Joka tapauksessa kyseinen konsensuspolitiikka on saanut aikaan sellaisen poliitikkojen sukupolven, jolle tärkeintä ei ole kansalaisten hyvinvointi vaan lähinnä oma ura ja mielellään liittovaltioportaassa.

1990: Somali-invaasio

Eli kyseisen vuoden lopulla meille alkoi tulla huomattava määrä somaleita. Ei suinkaan pakolaisleireiltä eikä edes Somaliasta, vaan Moskovasta, johtuen pääosin siitä, että Suuren ja Mahtavan Neuvostoliiton tarjoama toverirahoitus oli loppumassa ja silloiset tulijat olivat Mohamed Siad Barren hallintoa. On vieläkin selvittämättä  se, kuinka paljon tietyt suomalaiset järjestöt olivat mukana kyseisessä somali-invaasiossa mutta jotain osuutta niillä epäilemättä on ollut.

On muistutettava, että silloinen presidentti Mauno Koivisto vastusti voimakkaasti somaleitten tuloa ja hallituksella oli valmiina toimintaohje siitä, että niitten tulo tyssättäisiin. Mutta sitten Holkerin hallitus teki yhden lähihistoriamme eeppisimmistä mokista ja aukaisi rajat. Samalla luotiin ennakkotapaus muillekin elätettäväksi tulijoille. Somaleista tuli hämmästyttävän nopeasti kaiken arvostelun ulkopuolella olevia käveleviä solidaarisuuspokaaleita.

Muistutetaan vielä niistä presidentti Koiviston kommenteista, joita hän esitti asian tiimoilta:

"Somalialaiset on syytä pysäyttää rajalle. Otetaan nimet ylös ja luvataan harkita. Todetaan, että Neuvostoliitto on turvallinen maa. Jos joku on eri mieltä, niin sitten riidellään. Sanoin, että ellei näitä pysäytetä, miten sitten muitakaan." (Kommentissaan 29.11.1990 sisäministeri Jarmo Rantaselle ja ministeriön kansliapäällikkö Juhani Perttuselle.)

"Tulisi määritellä raja, johon asti annetaan tulla ja sitten poikki. Jottei tulisi tarpeettomia hankaluuksia, pakolaisia ei tulisi sijoittaa paikkakunnille, joilla on tuntuvaa vastustusta." (Muistiinpanossaan 7.1.1991)

"Minua rasittaa, että on joku eliitti, joka kertoo mitä mieltä kansan pitäisi olla ja antaa tuomioitaan ja hyväksymistään sen mukaan. Täytyy tunnustaa, että minua aika lailla rasittaa sekin, kun sanotaan, että katsokaa muita maita ja kuinka me kehtaamme niiden edessä olla. Aivan kuin meidän historiamme, yhteiskuntamme tai saavutuksemme olisivat sellaisia, että pitäisi jotenkin madella muiden ihmisten edessä." (Kommentti Suomen harjoittamasta pakolaispolitiikasta Ilta-Sanomien haastattelussa 10.1.1991)

Hän oli oikeassa ja häntä olisi tullut kuunnella. Erityisesti hän ennusti naulan kantaan sen ylimielisen eliitin syntymisen. Ehkä hänkään ei tosin osannut ennustaa, kuinka suureksi  ja röyhkeäksi se lopulta turposi.

1991: Suuri Lama

1990-luvun suuri lama kesti itse asiassa paljon lyhyemmän aikaa verrattuna tähän nykyiseen lamaan mutta nykyinen lama tuli meille automaattisesti siksi, että se jylläsi muuallakin maailmassa ja eteni sieltä meille. 1990-luvun lama taas saatiin aikaan pääosin ihan ikiomin voimin niin pankki- kuin asuntokuplan ylisuureksi puhaltamisen sekä vahvan markan politiikan vuoksi. Osaltaan tietysti vaikutti Neuvostoliiton kanssa käydyn bilateraalisen kaupan loppuminen.

Joka tapauksessa kyseinen lama tuhosi valtavan määrän suomalaisia yrityksiä, särki perheitä ja tuhosi ihmiselämiä. Lisäksi sen myötä ajatus siitä, että maassa on satoja tuhansia työttömiä ei enää ole kriisi, vaan siitä on tullut pysyvä normaali. Muistutettakoon, että Kekkonen runnoi vuonna 1975 kasaan hätätilahallituksen juuri työttömyyden vuoksi ja silloin työttömiä oli muistin mukaan tuollainen 70.000. Tuon laman myötä suomalaisille ihmisille epävarmuus tulevasta muuttui pysyväksi olotilaksi.

1994: EU-kansanäänestys

Hotellin respassa äänestettiin EU-jäsenyyttä vastaan. Pääasiallinen syy äänestyspäätökseen oli pelko siitä, että jäsenyyden myötä Suomi muuttuu itsenäisestä ja itsestään huolta pitävästä valtioyksiköstä Euroopan Takahikiän Perähikiäksi nollavaikutusvallalla. Ja juuri näinhän siinä sitten pääsikin käymään.

56,9 % äänestäneistä äänesti kuitenkin liittymisen puolesta. On tietysti tavallaan epäreilua sanoa, että he tekivät eeppisen munauksen. Sillä eihän heillä ollut aavistustakaan siitä, mitä tuleman piti. Hehän kuvittelivat äänestävänsä sen puolesta että Suomi liittyy jonkunlaiseen valtioitten liittoon, jonka kautta he saavat keveämmän verotuksen, halpaa ruokaa, halpaa viinaa, halpoja autoja ja jonkunlaisen kuvitellun turvan Venäjää vastaan. Lisäksi heitä kohtaan harjoitettiin painostusta, sillä oltiinhan valtiovallan ja median taholta tehty selväksi että Suomella on kaksi vaihtoehtoa. Joko se liittyy Euroopan Unioniin tai sitten se joutuu tsuhnien helvettiin.

Tästä vinkkelistä ajateltuna äänestystulos oli ymmärrettävä. Mutta yhtä kaikki, se avasi tien sille kehitykselle jonka lopputuloksena Suomea voi nykyisin verrata lähinnä Liittovaltion munakarvoissa elävän satiaisen munakarvoissa elävään kutiaiseen.

1995: Median pravdoittuminen

Eli tällähän tarkoitetaan sitä, että suomalainen valtamedia on muuttunut viimeisen noin kahdenkymmenen vuoden aikana punavihreää ideologiaa suoltavaksi propagandakoneistoksi. Valitsin vuosiluvuksi 1995 sillä silloin aloitti toimintansa Helsingin Sanomien Nyt-liite, jossa tulevan kehityksen merkit näkyivät hyvin selkeänä. Siitä kehitys levisi muihinkin lehtiin sekä valtiollisiin tiedotusvälineisiin näin jälkeenpäin ajatellen oikeastaan hämmästyttävän suurella nopeudella. Seurauksena oli kehitys, jossa media muuttui ensin vallan vahtikoirasta sen verikoiraksi ja lopulta itse vallanpitäjäksi joka ei millään tavalla pyri peittelemään nykyaikaista lähetyskäskyään. Muistutetaan, että valtamedia on nykyisin yksi niistä aktiivisimmista tekijöistä jotka vaativat sananvapauden rajoittamista ja väärinajattelun hiljentämistä. Eli toistetaan: valtamedia vaatii sensuuria.

2000: Tarja Halonen presidentiksi

Tästä vuoden 2000 eeppisestä hölmöntölväyksestä voi pääosin kiittää suomalaisia naisia, joille silloin iski kummallinen hysteria päälle. Oli kerta kaikkiaan pakko saada naispresidentti kun oli pakko saada naispresidentti ja kun mukavasti pravdoittunut valtamediakin tuki kovasti Halosta niin näin Suomi sai presidentikseen vasemmistososialistisen ”arvopresidentin” jonka mädätystyö niin hallinnossa, virkakoneistossa kuin maanpuolustuksessa näkyy vielä kauan aikaa. Koska valtamedia piti yllä mielikuvaa ”meidän kaikkien rakastama muumimamma”, niin hölmöntölväys uusittiin vuonna 2006.

Lähinnä täytyy olla kiitollinen siitä, että kun presidentin valinta siirtyi suoraan kansanvaaliin, niin samalla presidentin valtaa olennaisesti kavennettiin. Ajatus siitä, että Halosella olisi ollut Kekkosen valta on suorastaan karmaiseva. Toisaalta Halosen valta ei olisi silti noussut Kekkosen absoluuttiselle tasolle, sillä Kekkosella oli karisma ja Halosella antikarisma.

2002: Euro

Euro oli niitä asioita, joita ei otettu ensinkään esille EU-kansanäänestyksessä eikä sitä kyselty kansalta sen jälkeenkään. Miksi oltaisiin kysytty, pikkujuttuhan se oli. Eihän se meinannut muuta kuin taloudellisen itsenäisyyden menettämistä, devalvointimahdollisuuden poistumista ja Suomen talouden kytkemistä johonkin, jota ei oltu tehty taloudellisin, vaan poliittisin periaattein ja päämäärin.

2009: Sananvapaustuomiot

Laki kiihottamisesta kansanryhmää vastaan on tunnetusti blankolaki jota on käytetty puhtaasti poliittisiin tarkoituksiin. Kun lähestyttiin kuluvan vuosituhannen ensimmäisen vuosikymmenen loppua tätä pykälää alettiin sitten hyödyntää käytännössä. Hotellin respan rajallisen muistin mukaan ensimmäinen tuomion saanut oli nimimerkillä Tomashot toiminut henkilö joka sai sakkorangaistuksen koska oli levittänyt yleisön keskuuteen maahanmuuttajia ym. etnisiä vähemmistöjä ”panettelevia ja solvaavia” lausuntoja, sekä luoneen itse osan lausunnoista. Hotellin respassa muistetaan kyseinen sivusto ja se sisälsi kylläkin vain mediasta kopioituja uutisleikkeitä maahanmuuttajien tekemistä rikoksista. Tuomio tuli siltä pohjalta joten periaatteessa suomalaiset sanomalehdetkin olisi pitänyt panna tuomiolle sen vuoksi että ne olivat uutisoineet siitä, mitä oli tapahtunut.

Ehkä kuuluisin sananvapaustuomio oli luonnollisesti tapaus Jussi Halla-aho jonka tuomiossa oli kyse puhtaasti Mika Illmanin henkilökohtaisesta kostosta josta häiskä totesi itsekin, että ”on hyvä, että lain tulkitsijat nyt ovat saaneet ennakkotapauksen. Korkein oikeus on vetänyt rajan sille, kuinka pitkälle se, joka arvostelee valtaapitäviä, saa provosoida ja liioitella.” Siis sama suomennettuna että valtaapitäviä ei saa arvostella vaikka siihen olisi perusteetkin sillä sitä niitten ego ei kestä.

Vuosi 2009 valikoitui tämän hölmöntölväyksen vuosiluvuksi erityisesti Seppo Lehdon tuomion vuoksi. Seppohan harrasti koko lailla törkeää bloggaustoimintaa jossa hänen virkakoneistoa kohtaan osoittama arvostelu meni kiistatta mauttoman puolelle. Siitä huolimatta Sepon saama kahden vuoden ja viiden kuukauden ehdoton vankeustuomio oli täydellinen poliittinen oikeusmurha sillä samaan aikaan (niin kuin nykyisinkin) esmes törkeistä pahoinpitelyistä ja raiskauksista saa pääosin ehdollisia tuomioita. Keräsin silloin hieman tuomioita vertaukseksi ja laitetaan yksi muistutukseksi:

Eräs vantaalaismies:

- törkeä pahoinpitely

- lyönyt ja potkinut maassa makaavaa uhriaan ylävartaloon ja päähän

- aiheuttanut aivovamman

- hovioikeuden mukaan pahoinpitely oli tehty erityisen raa'alla ja julmalla tavalla ja että teko oli myös kokonaisuutena arvostellen törkeä

Tuomio: Yksi vuosi ja kaksi kuukautta ehdollista vankeutta

Seppo ei lyönyt ketään, ei raiskannut ketään, ei laittanut kenenkään piimäpurkkiin rotanmyrkkyä, eikä niin pöllinyt kuin hajoittanut kenenkään kiinteää tai irtainta omaisuutta. Seppo kirjoitti. Ja sai siitä 2 v 5 kk ehdotonta. Tulee muistaa, että Lehdon tuomiota voi käyttää ennakkotapauksena. Se mahdollistaa sen, että väärinajattelijalle voidaan lasauttaa vaikkapa kahdeksan kuukautta ehdotonta ja todeta, että verrattuna case Lehtoon tuomio oli kumminkin pieni. Niin että älä rasisti valita.

2011: Suomi EU-maakunnaksi

Eduskunta sitten meni ja päätti syyskuussa 2011 lopettaa vapaaehtoisesti Suomen lopunkin itsenäisyyden kirjaamalla perustuslakiin muutoksen että Suomi on Euroopan unionin jäsen. Euroopan unioni on puolestaan menossa koko ajan enemmän liittovaltion suuntaan eikä sitä millään muotoa edes yritä peitellä. Lukijalle ei liene epäselvää kuinka helppoa Suomen perustuslakia on muuttaa ja paljonko kansanedustajia tarvittaisiin, että kyseinen pykälä saataisiin pois.

Tuohon eduskunnan päätökseen sisältyy melkoinen paradoksi. Sillä laki törkeästä maanpetoksesta sanoo näin:

Törkeä maanpetos on maanpetoksen törkeä tekomuoto, josta tuomitaan vankeutta vähintään neljä vuotta ja enintään elinkautinen vankeusrangaistus. Maanpetoksen tekee törkeäksi se, että siinä

1. aiheutetaan vaara valtakunnan tai sen osan joutumisesta vieraan vallan alaiseksi taikka

2. muutoin aiheutetaan Suomelle erityisen suurta vahinkoa

Tuolla vuoden 2011 päätöksellähän eduskunta ei pelkästään aiheuttanut vaaraa vaan kokonaisuudessaan saattoi koko valtakunnan vieraan vallan alaiseksi. Jos lakia oltaisiin noudatettu niin eikös suurimman osan silloisesta eduskunnasta pitäisi olla istumassa pitkiä vankeustuomioita?

2011: Jalkaväkimiinakielto

Saman vuoden marraskuussa eduskunta sitten liitti Suomen Ottawan sopimukseen jonka perusteella Suomelta on tähän päivään mennessä tuhottu niin sakara- kuin putkimiinatkin. Sopimusta voi pitää tiedostavien alaleuanväpättäjien (joitten eturintamassa oli arvopresidenttimme Tarja Halonen) suurvoittona. Varastossa olleet suomalaiset jalkaväkimiinat eivät olleet silponeet yhdenkään angolalaislapsen jalkaa ennen marraskuuta 2011 jolloin päätös tuli voimaan. Mutta kyseinen päätös voi maksaa jossain vaiheessa hyvin paljon suomalaista verta.

Mainittakoon Ottawan sopimuksesta vielä eräs, no, hieman ihmeellinen seikka. Wikipedian mukaan sopimuksen voi irtisanoa kuudessa kuukaudessa ilmoittamalla siitä sopimuksen tallettaneille Yhdistyneille kansakunnille. Miinakielto kuitenkin jatkuu irtisanomisaikana syntyneen sodan loppuun saakka, mikäli sota alkaa irtisanomisaikana.

Eli kuinkas tää menikään? Siis jos Suomi ja, no, se yks valtio alkavat valtioitten välisen ottaanlyöntikilpailun, niin Suomi ei saa pikapuoliin alkaa valmistaa miinoja (niitähän voisi kyllä tehdä huomattavia määriä huomattavassa ajassa) koska Ottawan sopimus vaatii odottamaan että sota loppuu ensiksi? Minkälaiset utopistit tuon sopimuksen oikeastaan ovat laatineet?

Pornoa

Taidetta

2012: Homohypetys

No joo, kyseinen hypetys alkoi toki jo ennen vuotta 2012 mutta hotellin respa valitsi vuoden silloin käytyjen presidentinvaalien perusteella. Silloinhan Pekka Haavistosta piti ehdottomasti saada presidentti ja nimenomaan siitä syystä että hän oli homo. Sittenhän homohypetykseen tuli mukaan tämä tolkuton Tom of Finland-buumi vaikka jätkän tuotannossa ei loppujen lopuksi ole kyse muusta kuin hinteille tehdystä runkkausmateriaalista.

Nuo kaksi seikkaa olisi sinänsä kestänyt ilman että olisi laittanut tätä asiaa greatest shits-äänestykseen mutta kun homohypetys on kääntynyt viime aikoina LGBTQTiiTyy-hypetykseksi jossa sukupuolen (tai ne noin 35 sukumoniota) voi valita ihan puhtaalla fiilispohjalla ja asiaa aletaan aivan tosimielessä vaatia kouluihinkin opetettavaksi. LGBTQTiiTyyn myötä näyttää myös siltä, että aikaisemmin koviin tieteisiin kuulunut biologia on siirtynyt - ainakin feministien mielestä - selitteläätiön ja soveltavan spedestetiikan alalajiksi:

Olemme siirtymässä aikaan jossa pervo on normaalia, normaali pervoa ja kokonaisuus määritellään promillen puoliskon sen hetkisen fiiliksen mukaan eikä sitä tällainen aikuinen mies tahdo kestää.

Hetkinen. Did I just assume my gender?

2015: Invaasio 2015

Se surullisenkuuluisa syksy. Maahan saapui pääosin Ruotsin puolelta tommonen 35.000 pääosin arabitaustaista jätkää jotka olivat siis tulleet seitsemän sotaakäymättömän maan läpi hakemaan ”turvapaikkaa”. Itsenäinen valtio olisi pistänyt Tornionjoelle sotilaat asemaan ja tyssänneet tulemisen ankarimman jälkeen. Mitä teki EU-maakunta Suomi? No, pisti myös sotilaat asialle, tosin  laittoi varusmiehet kantamaan turvapaikkahuilailijoitten kapsäkkejä.

Asian tekee vielä häpeällisemmäksi se, että niin nykyinen kuin sitä edeltävä hallitus tiesi invaasiosta jo kauan ennen kuin se alkoi. Jo maaliskuussa 2015 sisäministeriö kartoitti kunnilta majoituspaikkoja. Silloin luku oli 11.400 paikkaa. Saman vuoden toukokuussa luku oli jo 80.000.

Tilannehan olisi vaatinut kovia keinoja. Niitä oltiin valmiita käyttämäänkin. Nimittäin suomalaisia kohtaan. Sisäministeriön kansliapäällikkö Päivi Nerg meni ja uhkasi kuntia:

Jos kunnat eivät vapaaehtoisesti tarjoa sopivia tiloja, ne voidaan määrätä valtioneuvoston asetuksella luovuttamaan tilat vastaanottokeskuskäyttöön tässä poikkeuksellisessa tilanteessa. Valtio maksaa vastaanottokeskuksen kustannukset ja tilavuokran.

Tavallinen ihminen on tupannut ajattelemaan, että valmiuslain valtuuksia käytettäisiin silloin jos maata uhkaa ulkopuolinen tunkeutuja joka uhkaa suomalaisten turvallisuutta. Ei ollut juolahtanut mieleenkään, että niitä käytettäisiin auttamaan ulkopuolista tunkeilijaa joka uhkaa suomalaisten turvallisuutta.

2016: Poliittinen poliisi

Eli viime vuonna poliisimme otti hyvän askeleen kohti punavihreää valpoa. Kyseisestä askeleesta se käytti nimitystä ”suunnitelma vihapuheen ja -rikosten torjunnan tehostamiseksi.” Kyseinen suunnitelma sisälsi viidenkymmenen (myöhemmin tuli tieto määrän nostamisesta kahteensataan eikä tätä tietoa olla peruttu) viharikostutkijan toimen perustamisen. Eli resurssipulassa oleva poliisi priorisoi resurssinsa siihen, että tyypit tutkivat työkseen nettiä etsiäkseen vääriä mielipiteitä.

Erityisen tärkeä osuus suunnitelmassa oli tämä:

Poliisihallitus esittää, että uusi ryhmä tekisi esitutkinnan kaikissa niissä tapauksissa, joissa tehdään rikosilmoitus internetissä tapahtuneesta kiihottamisesta kansanryhmää vastaan tai uskonrauhan rikkomisesta.

Niin kuin aikaisemmin tuli kirjoitettua, tavalliselle lainkuuliaiselle ihmisille joutuminen poliisin tutkinnan kohteeksi on jo itsessään ankara rangaistus. Jonka rangaistuksen kautta hänellä on hyvinkin suuri mahdollisuus menettää työpaikkansa. Vaikka syyttäjä toteaisi esitutkinnan jälkeen että  asia ei ylitä syytekynnystä ei tutkinnan kohteena ollut ihminen saa työpaikkaansa enää takaisin.

Rangaistus toisinajattelusta on silloin joka tapauksessa jo annettu ja on ihan turha yrittää väittää, etteikö tämä olisi käytännön taka-ajatuksena. Lisäksi kyseinen käytäntö antaa sekopäille tyyliin Rasmus mahdollisuuden suoranaiseen ihmisten terrorisoimiseen rikosilmoituksia tehtailemalla. Poliisihallitus voi olla varma että siitä suunnasta alkaa tulla rikosilmoituksia parasta mahdollista vauhtia huomattavasti nopeammin.

Poliittinen poliisi aloitti myös aktiivisen propagandan tuottamisen joka tosin meni hieman ns. reisille, niin kuin lukija tästä videosta muistaa. Mistähän mahtaa johtua, että kommentointimahdollisuutta ei videolla ollut?

2017: Punavihreä kirkko

Hotellin respassa ei olla millään muotoa uskonnollisia, mutta siitä huolimatta voi todeta, että pitkässä historian juoksussa Suomen evankelis-luterilainen kirkko ansaitsee suuren tunnustuksen. Se on ollut kuitenkin pitkään yhtenä suomalaista yhteiskuntaa kantavana ja koossapitävänä voimana. Sitä suurempi on se suru mitä kokee kun katsoo kyseisen kirkon nykyistä alennustilaa. Kirkko on keskittynyt lähinnä puolustamaan islamia ja (ressukka) kuvittelee että islam vastaa samanlaisella pyyteettömällä rakkaudella.

Samoin kirkon bravuurina on (lakia uhmaten) pyrkiä säilyttämään maassamme pysyvän elatusautomaatin piirissä joka ainoa elintasopakolainen joka tänne vaan sorkkansa saa survottua. Luonnollisesti kirkon prioriteettinä on kaikenlainen perversioiden tukeminen, mistä yhtenä osoituksena oli piispa Irja Askolan jakama vuoden homo-palkinto alaikäiselle häiskälle. Tämän tuoreimman punapääpastorin edesottamukset ovat oma luku sinänsä.

Kirkon piirissä on varmasti paljon pappeja, joita nykymeno ei miellytä. Mutta he ovat samassa asemassa kuin me muutkin kansallismieliset. Jos aukaiset suusi julkisesti, niin kuinka käy työpaikan? Joku salaliittoihin uskova voisi ajatella, että kirkko on salakavalien kulttuurimarxilaisten miehittämä mutta hotellin respassa puolestaan uskotaan, että kyse on yksinkertaisesti vain osittain itseään hoidattavista ihmisistä ja osittain hyväuskoisista hölmöistä jotka eivät ansaitse veronmaksajien elatusta levittääkseen typeryytensä epistolaa. Tehkööt sen omalla kustannuksellaan. Kirkosta voi erota tuossa osoitteessa. Kirkollisveroa ei ole pakko maksaa.

Ei liene sattumaa, että kirkon alasajo jonkunlaiseksi maallisen laitoksen ja huonon vitsin yhdistelmäksi on alkanut sen jälkeen kun naispappeus sallittiin. Iso Kirja totesi, että ”nainen vaietkoon seurakunnassa” ja ehkä se oli siinä oikeassa. Täällä Pohjantähden Alla-kirjassa puolestaan punapäällikkö Hellberg totesi että ”kirkkoherran kannattaisi keskittyä evankeliumin julistamiseen ja jättää politiikka muille”.

Siinä hän oli aivan varmasti oikeassa. Ainakin kun nykytilannetta ajattelee.

*

Ja tässähän nämä Greatest Shits-ehdokkaat olivat. Ei muuta kuin äänestämään. Valinta lienee vaikea, sillä tässä monta kovaa koettelee keskenään. Vaikka lukija voi äänestää useampaa vaihtoehtoa, niin toivoisin, että pitäytyisitte kolmessa.

Ennen äänestystä vielä pari muuta asiaa.

1. Blogista: Nyt tägeihin on lisätty kohdat ”Pitkät Tarinat” eli nämä novellityyppiset kirjoitelmani sekä kohta ”Radanvarsikaupunki”. Siihen liittyviä kirjoituksia on jo sen verran paljon, että sen voi laittaa oman täginsä alle.

2. Ennen äänestämistä tarjotaan vielä lukijalle kulttuurinautintoa. Tämä hiljattain youtubeen ilmestynyt, vuonna 1974 tehty lyhyt finnwestern ”Kostaja” on alansa ehdotonta huippua. Sen minimalistinen kerrontatyyli, tarinan saumaton yhdistyminen elokuvan musiikkiin ja näyttelijöitten loistava keskenään käymä käymätön dialogi nostavat Kostajan lännenelokuvan klassikoitten rinnalle ja ehkä jopa hieman ylikin.