tiistai 23. toukokuuta 2017

GREATEST SHITS: TULOKSET

Lähihistoriamme suurinta hölmöntölmäystä koskeva äänestyksemme on saatu sitten käytyä läpi. Äänestykseen osallistui kuukauden aikana kaikkiaan 646 henkilöä ja siinä annettiin yhteensä 1762 ääntä. Lämmin kiitos kaikille osallistujille. Ennen kuin julkistan tulokset, kerron omat kolme valintaani ja miksi niihin päädyin. Lukijoilta tuli kaikille valinnoille kyllä erittäin hyviä perusteita, eivätkä omani ole sinänsä sen parempia kuin muidenkaan. Mutta ovatpahan omiani kumminkin. Valintani aikajärjestyksessä:

1987: Konsensus

Tästä konsensuspolitiikasta voitaisiin käyttää myös nimitystä broileripoliitikkojen aikakausi. Poliitikkojen, jotka ovat ajatuksettomia, mielipiteettömiä sekä mielikuvituksettomia ja jotka ajavat sitä linjaa, mitä oma etu sekä niin sanottu ajan henki vaativat, ajan henkeä noudattaen ilman minkäänlaista kyseenalaistamista. Viimeisen noin kolmenkymmenen vuoden aikana poliittinen koneistomme (samoin kuin tietysti ylin virkakoneisto) on oikeastaan kloonattu itäsaksalaisesta järjestelmästä.

Ilman tätä kloonipoliitikkojen sukupolvea Suomea ei oltaisi ajettu väkisin EU:hun ja siihen kaikkeen, mitä sen myötä seurasi. Niin euro, Suomen muuttaminen EU-maakunnaksi, monikultturismin muuttaminen itseisarvoksi ja invaasio 2015 ovat seurausta siitä, että kloonipoliitikot toteuttavat sitä politiikkaa, mitä heidän omasta mielestään täytyy toteuttaa. Se kysymys, ovatko he mielestään oikeassa vai väärässä ei ole enää aikoihin juolahtanut heidän mieleensä. Se katosi siinä vaiheessa, kun broilerit hautasivat viimeisen valtiomiehen ja polttivat kaikki noitarummut, ettei häntä saisi enää manattua henkiin.

Tietysti nykyiseen poliittiseen koneistoon - lähinnä vihreisiin ja vasureihin - kuuluu niitäkin, jotka aivan oikeasti uskovat monikultturismin epistolaan. Heidän poliittinen painoarvonsa on heidän määräänsä nähden käsittämättömän suuri. Ehkä se kertoo siitä, että elämästä vieraantuminen ja kaikenlaisen realismin unohtaminen on muuttunut maassamme jonkunlaisen uskonnon asemaan.

1990: Somali-invaasio

Äänestyksen kommenttiosuudessa todettiin useammastakin suunnasta, että somali-invaasio ei ollut sinänsä merkittävä, sillä sen tilalle olisi tullut joku toinen invaasio kuitenkin. Voi pitää paikkansa. Mutta somali-invaasio tuli kuitenkin ensimmäisenä, joten se on sekä symboli että tietyn hallitsemattoman kehityksen alkupiste. Nimenomaan se on symboli turhalle alistumiselle. Kyllähän Suomi oli alistunut ja nöyristellyt Neuvostoliitollekin kymmeniä vuosia. Mutta siihen oli varsin perustellut syyt. Muun muassa Neuvostoliiton parisataa divisioonaa ja parikymmentä tuhatta ydinkärkeä. Nöyristelyn myötä Suomi pystyi myös käymään Neuvostoliiton kanssa kannattavaa kauppaa, joten se, mikä nöyristelyllä aiheutti haavoja itsetuntoon voitiin voidella kansalliseen lompakkoon ilmestyneillä seteleillä.

Somalien kohdalla ei olisi ollut minkäänlaista tarvetta alistua. Suomea ei oltaisi pystytty pakottamaan. Se tehtiin vain ja ainoastaan omaa typeryyttään. Eikä alistumisella saavutettu mitään hyötyä. Somalian suurin vientituote on edelleenkin somalit. Ja Somalia puolestaan tuo Suomesta lähinnä somalien lähettämää suomalaista rahaa. Somali-invaasio oli ensimmäinen turha, tarpeeton ja perusteeton kansallinen alistuminen jota on seurannut aina vain uusia alistumisia.

1995: Median pravdoittuminen

Konsensuspolitiikan kohdalla kirjoitin lauseen ”Tietysti nykyiseen poliittiseen koneistoon - lähinnä vihreisiin ja vasureihin - kuuluu niitäkin, jotka aivan oikeasti uskovat monikultturismin epistolaan. Heidän poliittinen painoarvonsa on heidän määräänsä nähden käsittämättömän suuri.” Herää tietysti kysymys että miksi näin, mutta siihen on helppo vastata. Jos maassa ei ole pariinkymmeneen vuoteen ollut minkäänlaista vapaata mediaa, vaan se kuuluu kokonaisuudessaan punavihreään kuplaan, on luonnollisesti varsin selvää, minkälaiset ajatukset ovat esillä ja mitkä puolestaan vaiettuja ja kiellettyjä.

Niin kuin aikaisemmin olen todennut, valtamedia ei ole enää vallan vahtikoira eikä edes verikoira vaan se on vallankäyttäjä itsessään. Vallankäyttäjä, jota poliittinen koneistokin pelkää. Se on suurin syy siihen, miksi suomalainen asenneilmapiiri on jo pitkään muistuttanut Itä-Saksaa. Siksi tervehdinkin suurella ilolla vaihtoehtomediaa, jota valtamedia luonnollisesti kutsuu valemediaksi. Se on se aseettoman sissisodan muoto, jonka kautta me tavalliset kansalaisetkin voimme panna hanttiin.

Ja siirrytäänpä sitten äänestyksen varsinaisiin tuloksiin:

Sijalla neljätoista:

1991: Suuri Lama, 59 ääntä

1990-luvun suuri lama sai oikeastaan yllättävän vähän ääniä sillä silloin Suomesta, tai ainakin osasta siitä murtui moraalinen selkäranka ja satojen tuhansien ihmisten työttömyys muuttui pysyväksi normaaliksi.

Sijalla kolmetoista:

1987: Konsensus, 66 ääntä

Varmaankin niin laman kuin konsensuksenkin ääniä söi noitten tapahtumien suhteellinen kaukaisuus. Osa lukijoista ei niitä ole elänyt.

Sijalla kaksitoista:

2012: Homohypetys, 78 ääntä

Homohypetyshän ei itsessään maata tuhoa, mutta se on osa sitä perinteisten arvojen romuttamista, mikä punavihreälle kuplalle on niin perin tärkeää.

Sijalla yksitoista:

2017: Punavihreä kirkko, 82 ääntä

Samaan perinteisten arvojen romuttamiseen kuuluu tietysti myös evankelis-luterilaisen kirkkomme moraalinen mädättäminen, jonka viimeisin suuri ilmentymä oli Marjaana Toiviainen-show. Mutta olkaa huoletta. Joku laittaa vielä taatusti paremmaksi. Ehkä jo tänä vuonna. Ja kyseinen Toiviainen on kuitenkin vain yksi julkisuudenhaluinen leikkipartisaani. Tarinan suurimmat myyrät löytyvät sieltä arkkipiispa-/piispatasolta.

Sijalla kymmenen:

2011: Suomi EU-maakunnaksi, 87 ääntä

Tällä perustuslain muutoksellahan eduskuntamme taputteli sitten viimeisetkin rippeet itsenäisyydestämme. Sinänsä kyseessä oli vain leiman lämpsäytys jolla virallisesti vahvistettiin jo saavutettu olotila.

Sijalla yhdeksän:

1995: Median pravdoittuminen, 105 ääntä

Kyseinen ilmiö ei siis päässyt edes pistesijoille. Voi olla, että asiaan ollaan viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana jo niin pitkälti totuttu.

Siirrymme pistesijoille.

Sijalla kahdeksan:

2011: Jalkaväkimiinakielto, 112 ääntä

Tähän hölmöntölväykseen olisi voinut lisätä myös sen, että Suomi osti erinomaisia raskaita raketinheittimiä, mutta niihin ei sitten hankittu rypäleammuksia. Harjoitusraketeilla ei meinaan tosipaikan tullen kauhean pitkälle pötkitä.

Sijalla seitsemän:

2009: Sananvapaustuomiot, 113 ääntä

Jos tämän kaltainen äänestys pidetään vielä kymmenen vuoden kuluttua, niin oletettavasti esimerkkejä on huomattavasti enemmän eikä Seppo Lehdon ehdoton tuomio ole enää ainut, eikä varmaan pisinkään.

Sijalla kuusi:

2002: Euro, 114 ääntä

Mikä on asia, joka erottaa Suomen muista pohjoismaista? Vinkki: muut pohjoismaat olivat kyseisessä asiassa huomattavasti tsuhnaa fiksumpia.

Sijalla viisi:

1994: EU-äänestys, 121 ääntä

Jos kyseessä olisi ollut äänestys, jossa etsittäisiin suurimman hölmöntölväyksen sijasta suurinta kusetusta, niin kyseinen äänestys olisi todennäköisesti voittanut ylivoimaisesti ja jos vuonna 1994 oltaisiin näytetty aikakoneella sen ajan suomalaisille kooste vuoden 2017 Suomesta ja liittovaltiota kohti etenevästä EU:sta olisi kyllä-äänten osuus jäänyt epäilemättä jonnekin kymmeneen prosenttiin.

Sijalla neljä:

2016: Poliittinen poliisi, 123 ääntä

Kyseessähän on varsin tuore möhläys joka aloitti jatkumon, jonka myötä poliisi on muuttamassa itseään uudeksi Valpoksi ja siitä pikkuhiljaa Tšekaksi. Mikäli äänestys oltaisiin pidetty pari - kolme vuotta myöhemmin, on oletettavaa että poliittisen poliisin äänimäärä olisi ollut huomattavasti suurempi. Joka tapauksessa nytkin se pääsi jo melkein mitalisijoille.

Ja seuraavaksi kärkikolmikko, joka erottui muista melko selkeästi:

PRONSSIA:

1990: Somali-invaasio, 216 ääntä

Typeryys, jota ei olisi tarvinnut tehdä. Kukaan ei pakottanut. Ja sitten kun se tehtiin, saatiinkin kävelevät solidaarisuuspokaalit jotka muuttuivat välttämättömäksi suvaitsevaisen egon polttoaineeksi. Ja suvaitsevainen egohan eroaa esim. polttomoottoreista siten, että ajan myötä ja tekniikan kehittyessä sen polttoaineenkulutus vain kasvaa.

HOPEAA:

2000: Tarja Halosen valinta presidentiksi, 224 ääntä

Vilpitön onnittelu eritoten suomalaisille naisille maamme lähihistorian toiseksi suurimmasta hölmöntölmäyksestä. Jonka vaikutus jatkuu edelleenkin. Meinaan, kukas se sitä korkeaa virkakoneistoa nimittikään vuosina 2000 - 2012?

KULTAA:

Invaasio 2015, 262 ääntä

Monesta pahasta on vaikea valita, mutta äänestäjät valitsivat tämän. Eikä se millään muotoa huono valinta olekaan. Tulee muistaa ja muistuttaa, että kyseisestä invaasiosta tiesivät etukäteen niin nykyinen kuin sitä edeltänyt hallitus. Jotka tekivät mitä? No sitä, mitä on tehty uuteenkin invaasioon varautuessa. Eli ei mitään. Muuta kuin pyritty suitsimaan vihapuhetta.

Voittajamöhläykselle ja siitä vastuussa oleville tahoille luovutetaan juhlallisesti Hömpstadin vähänköehkäammatillisen oppilaitoksen metalli- ja sanaseppälinjan opiskelijoiden suunnittelema ja valmistama ”annos uusinnovaatiota”-palkinto. Onnea voittajille.


Vielä lisäys: Tämä kyseinen blogipostaus on omistettu edesmenneen suositun ja arvostetun bloggaajan Rähmiksen muistolle. Yksi parhaista on poistunut rivistä, mutta me muut jatkamme. Hänen muistoaan kunnioittaen.


Rähmis in memoriam

26 kommenttia:

Pörri Orava kirjoitti...

Tämä oli mielenkiintoinen äänestys ja kandidaatit sinänsä oivallisesti valittu, mutta itelläni ykkösehdokkaan valintaa vaikeutti huomattavasti se, että monet tuoreemmista SHITEISTÄ ovat suoraa seurausta vanhemmista SHITEISTÄ, jolloin ei ole aivan selvää mihin osoitteeseen krediitti lopulta kuuluu.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Pörri. Juu, kieltämättä äänestyksessä oli se ongelma. Siksi annoin mahdollisuuden äänestää useampaa vaihtoehtoa. Ehkä joku minua viisaampi heppu voisi selvittää sen ”patient zeron”, jossa asiat alkoivat mennä vituralleen. Ehkä se löytyisi jostain 1960-luvulta.

Tuumailija kirjoitti...

Vastasin: konsensus, median pravdoittuminen ja sananvapaustuomiot. Perustelut lyhyesti: Melkein kaikki paha juontaa juurensa konsensuksesta. Pravdoittuminen tuhosi sananvapauden ja lukitsi tietyt mielipiteet valta-asemaan. Poliittinen poliisi tekee Suomesta poliisivaltion, tuhoaa luottamuksen viranomaisiin ja kaventaa edelleen vapautta puhua ja toimia.

Sijalle 4 laittaisin somalien saapumisen 1990, koska se oli se joka antoi tavallaan ovenavauksen tuleville kansanvaelluksille. Vaikka 2015 oli pahempi, katson sen kuitenkin olevan vain jatkumon seuraus ja huippukohta, ei alku.

Sananvapaustuomiot kilpailivat poliittisen poliisin kanssa loppumetreille, mutta katsoin sen olevan lopulta pravdoittumisen ja konsensuspolitiikan seuraus.

Loppujen kohdalla perustelut miksi ei mitalisijoja:

-Halonen ei todella kovasta suorituksestaan huolimatta saanut mitalia, koska pressan valtaoikeudet olivat onneksi kapeammat kuin aiemmin. Jos Halonen olisi saanut Kekkosen aseman, mitali olisi ollut varma.

-EU-jutut ja euro ovat seurausta konsensuspolitiikasta ja ne markkinoitiin meille kusettamalla. Muutenkin niiden vaikutus olisi heppoisempi, jos Suomi ei olisi taas kerran se kympin oppilas joka uskoo kaikki direktiivit Jumalan sanana.
Korjattavissa olevia asioita kuitenkin lopulta.

-Lama oli harmillinen ja monille surullinenkin juttu, mutta yksi lama ei tuhoa kansakuntaa. Ks. Islanti 2008-2017. Pahastakin taloussuosta noustaan oikeilla ratkaisuilla. Lamasta muuten sai omakin perheeni osansa, mutta selvisimme.

-Miinakielto oli hupsua, mutta uskoakseni mahdollisen sodan merkit ovat ilmassa tarpeeksi kauan, jotta moinen voidaan perua hiljaisuudessa. Toisaalta olen kuullut jotta erilaisia kivoja jekkuja saa aikaan viuhkapanos- ja muillakin nykyaikaisilla kepposilla, joten en ole aivan varma ovatko jalkamiinat edes tarpeellisiakaan.

-Homohype ja kirkon punertuminen ovat oire, ei syy. En anna paljoa painoarvoa.

Kiitokset hotellin respaan mielenkiintoisesta äänestyksestä. Seuraavaa odotellessa.

Hemuli kirjoitti...

Itse veikkaisin syylliseksi Mauno Koivistoa - rauha hänen sielulleen mutta kyllähän Suomi tarvitsisi vahvan johtajan, joka aina kulloisenkin hallituksen ruotuun. Presidentin suurin valta vielä Koiviston aikana oli kunnolliset nimitysoikeudet. Presidentti määräsi tärkeimmät virkamiehet ja saatiin presidentin näköistä politiikkaa.

Jossakin kohtaa Koivisto antoi kuitenkin periksi ja päästi mm. 90-luvun somalit Suomeen. Koivisto myös antoi "parlamentarismin" voittaa ja leikkasi tulevien pressojen oikeuksia rajusti.

Kutina munaskuissa sanoo, jotta esimerkiksi viimeistään Stubeloisen hallitus olisi saanut kenkää Niinistöltä jos vain hänellä olisi moiseen valtaoikeudet olleet...

""Sanoin heille: 'Somalialaiset on syytä pysäyttää rajalle. Otetaan nimet ylös ja luvataan harkita. Todetaan, että Neuvostoliitto on turvallinen maa. Jos joku on eri mieltä, niin sitten riidellään'. Sanoin, että ellei näitä pysäytetä, miten sitten muitakaan.""
- Mauno Koivisto-

Anonyymi kirjoitti...

Oma top 3 ihan sama. :) R.I.P Rähmis. Muistoa kunnioittaen, Iines

Anonyymi kirjoitti...

Minustakin kaikki nuo yksittäiset katastrofit, kuten Haloskan valinta ovat pikemminkin oireita taudista, jonka ehkä suurimpana alkusyynä voidaan pitää median tilaa ja sananvapauden rajoittamista.

Vai uskooko joku, että edelliset äänestykset niin eduskunta- kuin kuntavaaleissakin olisivat menneet niin kuin ovat menneet jos asioista olisi kerrottu rehellisesti ja ennenkaikkea mitään pois jättämättä?!

Miten olisi mm. EU-äänestyksessä käynyt jos kaikki olisi kerrottu totuudenmukaisesti ripottelematta tomusokeria sen valtavan paskakasan naamioimiseksi?!


t: Vitjaantunut Stadilainen

KKi kirjoitti...

Pahus joo. Toi konsensus tosiaan saattaa olla nykyisen jakkupukukalkkuna syndrooman alkusyy. Itse olin silloin -87 juuri kortin saanut koltiainen joten toi politikointi jäi vähemmälle.

Mutta kyllä Ykän perusteluissa pointti on. Vielä syvemmälle jos mennään niin olisiko kuuskytlukulainen hippi- ja vasemmistoaate antanut alkuvauhtia?

Kepeä mullat Räjmikselle. Oli sellainen kirjoittaja jonka blogiin jäi koukkuun. Loistavan viistoa huumoria ja sensuroimatonta asiaa, kirjoitti hän.

Apoliteia kirjoitti...

Mielenkiintoinen ja ehkä hieman ennakoitava tulos, varsinkin voittavan munauksen viimeaikaisuus on edelleen hermolla ja tuntuu ehkä siksi painavalta. Tulevaisuudessa näitä "ihmispulsseja" tullee lisää ja tämän ko. tapaus menettää luultavasti painoarvoaan ihmisten mielissä.

Samaa mieltä kommentoija Pörri Oravan kanssa, näistä munauksista monet on nähtävissä seurauksina aiemmista kämmeistä. Itsekin pyrin äänestämään vähän sellaisia "alkusyitä". Tavallaan hassua, että yksi omasta kolmen kärjestäni, ysärin lama, jäi viimeiselle sijalle.

Olen meinaan itse ollut vasta märkäpää mukula tuolloin eikä lama kovin pahoin omaan perheeseen edes osunut, mutta varsinkin lunastettujen talojen hämäristä kaverikaupoista ennalta annetuilla hinnoilla olen myöhemmin aikuisena kuullut. Minulle on kerrotttu, että yksikin vanha kyläpankkiiri sai pääkonttorin suunnalta potkut, kun tämä koitti antaa köyttä vaikeuksissa oleville sen sijaan, että olisi saalistanut velkaiset talot pankille! Minusta nimenomaan tiettyjen ihmisten toiminta laman luomassa villissä tilanteessa romahdutti kansan sisäistä luottamusta arvaamattoman paljon.

Anonyymi kirjoitti...

Ykältä taas hyvin pureskeltua pohdintaa. Kultapallille päässyt Invaasio 2015 odottaa meillä vielä täyttymystään, kun Rautatientorin porukka kyllästyy hitaisiin virkamiehiin ja "vääriin" päätöksiin. Manchesterissa sen sijaan laitettiin toimeksi ja on suorastaan raivostuttavaa seurata taas poliitikkojen ulostuloja. Paljonko se uhrien omaisia lohduttaa, että jonkun vieraan maan päämiehet lähettävät surunvalittelunsa? Sanahelinää ja tavallisten kansalaisten ylenkatsetta, kun ei edes yritetääkään tehdä asioiden eteen mitään. Vali, vali, seli, seli ja entinen meno jatkuu! Grhhh!!! Ja saa nähdä, minkälaisen uhrin ja syrjäytyneen reppanan media onnistuu leipomaan tämänkin iskun tekijästä.

Sanotaan, ettei mitään uutta auringon alla. P-puhetta. Tarvittiinko meillä muutama vuosikymmen sitten katuesteiden pystyttämistä tai poliiseja mellakkavarusteissa turvaamaan katsojien turvallisuus ja entisen presidentin kunniakas hatajaissaattue? Jokin on perusteellisešti muuttunut tässä(kin) maassa ja sille on olemassa yksi yhteinen nimittäjä, mutta se, mikä se on, sitä ei saa sanoa.

Rouva Ano

Lemminkäinen kirjoitti...

Hupiukon ohjekirjasta: Maahanmuutto on rikkautta (leveä hymy) - monikulttuurisuus on rikkautta (yhtä leveä hymy) - ei saa antaa pelolle valtaa (ehkä etusormi pystyssä) - me tuomitsemme tämän (ehkä käyttää emotionaalista efektiä: Tuomitsemme jyrkästi) - ajatuksemme ja sydämemme on uhrien ja omaisten luona (osaa ottava ilme) - kokoonnumme huomenna onnettomuuspaikalle, anteeksi sananvalintani, tarkoitin sattumuspaikalle, kynttilöiden ja kukkien kera ja kunnioitamme sattumuksen uhreja ja omaisia hiljaisella minuutilla (luottamusta ja toivoa tulevaisuudesta, äänenpainoilla ja ilmeillä).

Anonyymi kirjoitti...

Väkevästi olen sitä mieltä, että ongelmien alkusyy ja juuri on suomalainen kansanluonne. Suomalaiset ovat orjakansaa jotka tarvitsevat vahvan johtajan kertomaan mitä tehdä. Vapautta pelätään niin maar perkeleesti että sitä vastaan taistelussa mikään uhri ei ole liian suuri.

Tästä saakin hauskan dilemman. Onko suomalaiselle huono asia se, että meillä on Kekkosia ja Koivistoja jotka johtavat maan perseeseen omavaltaisilla päätöksillään? Vai se, ettei meillä ole Kekkosia ja Koivistoja jolloin suomalainen ottaa vastaan komentoja Halosilta ja Kataisilta? Kas siinäpä historioitsijoille mietittävää.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Tuumailijalle, Hemulille, Iinekselle, Vitjaantuneelle Stadilaiselle, KKi:lle, Apoliteialle, Rouva Anolle, Lemminkäiselle ja Anolle. Voi todellakin ajatella, että jokainen noista neljästätoista kohdasta on vain sairauden erillinen oire ja kansallinen selkäranka sairastui luumätään jo aikaisemmin. Koska se tapahtui? Tarkkaa aikaa ja kulminaatiopistettä ei kai koskaan pysty selvittämään. Jonnekin suomettuneisuuden aikoihin se varmaankin johtaa. Ehkä kaikkein tärkein kysymys on se, että millä sen voisi parantaa.

Kunniaa Rähmiksen muistolle. Hänen bloginsa oli se ensimmäinen, joka osoitti nimenomaan sen, mitä valtamediamme EI kerro niin Ruotsin kuin Pohjoismaitten tapahtumista.

Tuo, mitä Lemminkäinen kommentoi oli hyvä esimerkki tästä terrori-iskuihin liittyvästä ”ikiliikkujasta”. Tällä kertaa ovat tainneet hoksata sen, että ei julisteta ”ei saa antaa pelolle valtaa”. Tajuavat vissiin itsekin, että se vitsi ei herätä enää edes sääliä.

Ironmistress kirjoitti...

Manchesterin tapahtumien kirvoittamana ruukinmatruuna lanseerasi uuden käsitteen: rationaalinen antipatia. Allekirjoittanutta on syytetty "tunteenomaisesta reaktiosta islamilaiseen terrorismiin", "fobiasta", "paniikkireaktioista" ja ties mistä, mutta ruukinmatruunan päällimmäiset tunteet ovat inho ja suru. Inho terroriteon tekijöitä sekä heidän edustamaansa arvomaailmaa ja kulttuuritaustaa kohtaan sekä suru kuolleiden ja heidän omaistensa puolesta.

Rationaalinen antipatia tarkoittaa kylmän viileää, tunteetonta sekä kiihkotonta suhtautumista terrorismiin ja tahtotilaa terroristien, heidän taustaryhmiensä sekä heidän edustamansa meemipohjan neutraloimiseen. Eli täsmälleen samaa, mitä tuhoeläintorjuja kokee neutraloidessaan rakennuksesta sinne pesiytyneet haittaeliöt. Rationaalinen antipatia ei tarkoita uunittamisia, kansanmurhia eikä ristiretkiä. Se tarkoittaa ensisijaisesti meihin kohdistuvan uhan neutralointia. Tarpeellisiksi katsotuin keinoin. Ja jos valtiomme ei siihen kykene tahi halua, on aika perustaa suojelukaarti sitä varten. Kyllä hätä keinot keksii.

Anonyymi kirjoitti...

Hyvä äänestys eikä tuloksessakaan ole moittimista.

Ilman Sinua, Ykä, en tietäisi, että Rähmis on lähtenyt. Aukko on vaikeasti, jos ollenkaan täytettävissä. Miestä en tuntenut henkilökohtaisesti, mutta suru hyppäsi puseroon tämän tiedon myötä.

keski-ikäinen mummo

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Ruukinmatruunalle ja Keski-ikäiselle mummolle & kiitos kommenteistanne.

Ruukinmatruuna: Jos mietitään sitä, mitä Veijo Esson baareissa puhutaan, niin tuo ajattelu ei ole millään muotoa vierasta.

Keski-ikäinen mummo: Kyllä Rähmiksen poismeno jätti ikävän aukon. Mutta onneksi Paavo Tajukankaan sivusto toimii samalla periaatteella.

Kuli kirjoitti...

Kiitos yrjöperskeles kun muistit rähmistä. Olet hänen kanssaan samaa materiaalia: Teette humorillista proosaa informaatiolla höystettynä ja samalla teette vaikeista aiheista helpommin lähestyttäviä.
Rähmiksen poismeno kosketti itseäni kovasti, kun olen seurannut hänen tuotantoaan alusta lähtien. Rähmiksen kirjoituksista huokui oikeudenmukaisuus ja erinomainen äly ja hyväsydämisyys. Hän teki mittavan työn suomentaessaan lukemattomia suorastaan mielipuolisia uutisia monikulttuurin mukanaan tuomista hulluuksista. Voi jopa sanoa, että sikolätti oli rähmiksen intohimo. Rähmis oli sananvapauden puolesta taistelija.
Mies oli legenda jo eläessään ja vaikka minulle ei koskaan suotu kunniaa tavata mies livenä, voin liioittelematta sanoa, että tuntuu kuin ystävä olisi lähtenyt. En tosin tiedä kuka rähmiksen jättämän aukon voi paikata, tuskin kukaan, enkä tiedä mistä Ruotsinkaan tilanteessa jatkossa enää saa ajantasaista informaatiota.

ajuha kirjoitti...

Rähmiksen kanssa joskus laiteltiin ajatelmia, eli vaihdeltiin viestejä..mahtava tyyppi.

Ukkeli kirjoitti...

Mistä kaikki alkoi? Suomen poliitikot ovat aina apinoiden isoveli Ruotsia, paitsi eurosekoilussa. Tosin Ruotsikin olisi eurossa, jos sen poliitikot olisivat saaneet päättää, mutta siellä kansa sai äänestää. Kun äänestin EU-vaaleissa 1994, muistan aivan selvästi, että luvattiin markan säilyvän. Eurosta äänestetään sitten uudelleen. Olisin äänestänyt ei eurolle.

Paavo Väyrynen on kuvannut Kekkosen ja Koiviston aikaa kirjoissaan, toki omasta näkökulmastaan. Hänen mukaansa 1980-luvun ongelmana oli kommunistisen puolueen hajoaminen, joka lopetti perinteisen punamullan.

Niinpä hän näki mahdolliseksi porvarihallituksen 1987 vaalien jälkeen. Sopi Kokoomuksen Ilkka Suomisen ja Rkp:n Taxellin kanssa, etteivät neuvottele Sdp:n kanssa hallituksesta.

Vaalien 1987 jälkeen presidentti Koivisto nimitti Harri Holkerin hallitustunnustelijaksi ohi Kokoomuksen puheenjohtaja Suomisen. Väyrysen mukaan Holkeri antoi Sdp:lle periksi ihan kaikessa, koska näin hän pääsi pääministeriksi ohi Suomisen, silloin presidentti nimitti pääministeriksi kenet halusi. Holkerin hallitus ajoi sitten varsin vasemmistolaista politiikkaa, talous ylikuumeni, markka pidettiin kalliina ja avattiin rajat somaleille. Oikeusministerinä oli muuan Tarja Halonen.

Asetelma muistuttaa viime vaaleja, joiden jälkeen Perussuomalaiset pääsivät hallitukseen ja myivät kaikki periaatteensa halvalla kuin Eesau esikoisoikeutensa hernerokasta.

Ei ole mitään uutta auringon alla. Kun Katainen sanoi, että me tienataan tällä, hän oli oikeassa, mutta keitä hän tarkoitti, kun puhui meistä. Kyllä tällä joku tienaa. Follow the money.



Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Kulille, ajuhalle ja Ukkelille & kiitos kommenteistanne.

Kuli & ajuha: Rähmis teki sellaista työtä, jota valtamedian olettaisi tekevän. Jos se olisi oikeasti mediaa eikä pelkkä propagandakoneisto. Mutta hyvin Rähmiksen kanssa samankaltaista sivustoa pitää Paavo Tajukangas. Löytyy tuolta linkkilistaltani.

Ukkeli: Kyllä tuo polaaminen tosiaan onnistui 1980-luvullakin. Olisko niin, että valtiomiesten aikakausi loppui joskus 1960-luvulla?

Kalle Lauri kirjoitti...

Kaikki alkoi hävitystä sodasta. Isänmaallinen oikeisto nujerrettiin kokonaan. Uhkaava kommunismin nousu antoi SDP:lle muka tasapainottavana voimana mahdollisuuden ottaa vallan. Se joutui kuitenkin tekemään myönnytyksiä, mm. antamaan yliopistot komukoiden temmellyskentäksi. Toki myös sossut pitivät ylläpitivät vallankumousretoriikkaa aina 80-luvulle. Kaikesta tästä seurasi yliopistojen humanistipuolella yhä vallitseva marxilainen internationalistinen tendenssi, joka Neuvostoliiton kaaduttua naamioitui vihreydeksi. Surullista on entisen isänmaallisenkin Kokoomuksen muuttuminen pelkästään kapitalistiseksi. Suurpääoma ja punavihreä bolsevismi tarvitsevat molemmat proletaareja ja kun niitä ei enää tahdo Suomesta löytyä, tuodaan ulkoa.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Kalle. Osittain samaa mieltä, mutta ei täysin. Demareissa oli kyllä sodan jälkeen ihan isänmaallinen asevelisosialistinen ja tannerilainen siipi, joka vei ääniä kommunisteilta. Ja kommareissakin oli saarislainen siipi, joka esti SKP:n muuttumisen puhtaasti Moskovajohtoiseksi puolueeksi. Yliopistojen luovuttaminen vasemmistolaisille oli kyllä suoranainen rikos, enkä oikein tiedä, kuinka se pääsi tapahtumaan. Maassa oli kuitenkin silloin ei-sosialistinen enemmistö eduskunnassa.

Anonyymi kirjoitti...

"Yliopistojen luovuttaminen vasemmistolaisille oli kyllä suoranainen rikos, enkä oikein tiedä, kuinka se pääsi tapahtumaan..."

Yliopisto ja koululaitos yleensä - media.

Esimerkiksi:

https://en.wikipedia.org/wiki/Yuri_Bezmenov

https://www.youtube.com/watch?v=SZnkULuWFDg

Andrew Breitbart Explains Cultural Marxism:

https://www.youtube.com/watch?v=ZIO4oSLwK3A


Allaspalo kirjoitti...

Semmonen äänestystulos. Ei siinä mitään.

Mutta Hemulille ja muille jotka haaveilevat vahvasta presidentistä niin miettikää Halosta Kekkosen valta oikeuksilla. Nii-ih. Huomautan myös, että Sveitsissä, joka on jonkinasteinen mallimaa, ei ole ymmärtääkseni vahvaa presidenttiä. Noh Alppimaa on Alppimaa ja Suomi on Suomi myönnän, mutta Sveitsi on lähinnä esimerkkinä, että demokratia voi toimia kunnolla ilman vahvaa presidentillistä Isäntää/Emäntää.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Allaspalo. Hyvä muistutus. Voi tosin olla, että mikäli presidentillä olisi vahvat valtuudet niin silloin olisi edelleenkin valitsijamiesvaalit joilla ainakin pyrittäisiin estämään Halosen valinnan kaltainen tuplahupsis.

Sametti kirjoitti...

Väittäisin minäkin, että kaikki näistä tölväyksistä ovat seurausta jostakin aiemmasta, myös tuo konsensus. Olen itse ollut huomaavinani, että 1960-luku on ollut monessa suhteessa jonkinlainen käännekohta. Uskoisin, että kaikki alkoi jo sieltä, mutta en ole varma, että mistä tarkalleen.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Sametti. Olen samaa mieltä. 1960-luvulta tuo mätäneminen on alkanut, mutta saattaa olla, että "patient zeroa" on enää mahdoton jäljittää.