torstai 29. huhtikuuta 2010

LYHYESTI ASELAISTA

Hienoa sentään, että valtamediassakin kuullaan silloin tällöin järjen ääntä. Niin kuin tällä kertaa Iltalehdessä, joka uutisoi perustuslakiongelmiin perehtyneen tutkijan Pertti Eilavaaran lausunnosta valmisteilla olevasta aselaista:

Niin: ”Salassa pidetty asiantuntijalausunto lyttää täysin uuden aselakiesityksen (…) Kiistelty ja moitittu hallituksen esitys uudeksi aselaiksi on osoittautumassa oletettuakin hatarammaksi ja suurelta osin perustuslain vastaiseksi (…) Säännös edustaa poliisivaltiota ja puuttuu vastoin perusoikeussäännöstä sen ytimeen.

Lausunto on järkevä ja asiallinen. Niin aseharrastajat kuin metsästäjät ovat samasta asiasta metelöineet hyvän aikaa, mutta kun lausunto tulee ns. viralliselta ja asiaan erikseen tilatulta tutkijataholta, on sitä vaikea sivuuttaakaan. Herää vaan kysymys: kun näin selkeää suomenkieltä asian tiimoilta on lausuttu jo kolmas marraskuuta, miksi sitä ei silloin jo annettu julkisuuteen? Iltalehti kirjoittaa, että se ”sai käsiinsä” lausunnon. Tarkoituksellinen vuoto? Oliko lausunto tarkoitus pimittää kokonaan? Ainakin se oli tarkoitus julkaista vasta sitten, kun maito olisi jo maassa.

Vastapuolelta lienee odotettavissa välitöntä tunteisiin vetoavaa itkupotkuraivaria.

Kiitokset Pertti Eilavaaralle ja tällä kertaa myös Iltalehdelle ja Iltalehden Risto Kunnaksen näkökulmalle asiasta:

Mitäpäs jos tämä Eilavaara laitettaisiin seuraavaksi tutkimaan tämä ”positiivinen erityiskohtelu”? Että kuinka se oikein rimmaa perustuslain kanssa?

sunnuntai 25. huhtikuuta 2010

KALJUPÄISIÄ UUTISHAVAINTOJA OSA XI

1. Tiedostavaa elvistelyä

Hotelli Yrjöperskeleen respassa on riemulla pantu merkille uutinen, että että Eva Biaudet on valittu uudeksi vähemmistövaltuutetuksi. Kunnialaukauksia, ja sitä seuraavaa katonpaikkausta ei sinänsä saanut aikaiseksi uuden vähemmistövaltuutetun henkilö, tai hänen mahdolliset erinomaiset kykynsä. Riemua aiheutti se tapa, jolla Biaudet valittiin (kiitos Kullervo Kalervonpojalle mediavalppaudesta):

NIMITYSASIAT
Valtioneuvosto päätti 22.4.2010 seuraavat nimitysasiat:
Valtioneuvosto myönsi Eva Biaudet’lle erivapauden vähemmistövaltuutetun virkaan kelpoisuusvaatimuksena vaadittavasta ylemmästä korkeakoulututkinnosta. (SM kansliapäällikkö Ritva Viljanen 071 878 8203))


Biaudetin puuttuva tutkintohan ei sinänsä vaikuta siihen, etteikö hän pystyisi mokuttamaan ihan yhtä armottomasti kuin edeltäjänsäkin. Ehkäpä hän kiitollisuudenvelassa mokuttaa vielä armottomammin. Ja niin kuin lukija on silloin tällöin ehkä huomannut, ei Hotelli Yrjöperskeleen henkilökunta pidä yliopistollista loppututkintoa ihan välttämättömänä oikotienä viisauden auvoon.

Vaan valintaperusteet olivat kuitenkin olemassa, ja niitten mukaan päteviä hakijoita olisi ollut yllin kyllin. Hakijana oli myös eräs Jukka Hankamäki, joka on tohtorismies. Lisäksi hän on järkevä ja asiallinen mies, joka osaa suhtautua mm. maahanmuutto- ja monikulttuurisuus- sekä vähemmistökysymyksiin varsin realistisesti. Hän osaa myös kysyä teräviä kysymyksiä, jotka saattavat jopa kyseenalaistaa vallitsevan järjestelmän. Tossahan tietysti tulikin jo kirjoitettua muutama syy, jonka vuoksi Hankamäkeä ei missään tapauksessa valita vähemmistövaltuutetuksi tai muuhunkaan merkittävään virkaan.

Miksi sitten valittiin, ja vieläpä erivapaudella Biaudet, vaikka ns. pätevissäkin hakijoissa varmasti olisi ollut mokutusvarmoja ehdokkaita?

Syynä lienee vallan tunteesta päihtyneitten ihmisten riekkuva riemu. Me tiedostavat tytöthän voimme tehdä ihan mitä me lystäämme, eikä kukaan mahda sille mitään. Eva on meidän tyttöjä, joten hänethän pistetään virkaan, touhu tehdään ihan avoimesti, eikä se edes hävetä. Minkäs ne meille mahtaisivat?

Ja tällä hetkellä asiantilahan on niin. Mutta tiedostavat tytöt unohtavat sen, että heidän valtansa perustana eivät ole divisioonat ja prikaatit. Ei myöskään moraalinen oikeutus. Heidän valtansa takana on se, että järjestelmämme tällä hetkellä sallii heidän riekkumisensa.

Ja sehän saattaa muuttua. Esimerkiksi sillä, että kansalaiset äänestävät järjestelmän toisenlaiseksi. Mutta se ei varmasti käy vallastaan humaltuneitten tiedostavien tyttöjen mielessä. Vastustajan aliarvoimisesta voisi heille pitää pienen luennon esim. vielä elossa olevat puna-armeijan sotilaat, jotka vuonna 1939 läksivät pienelle mukavalle talviajelulle, jossa samalla vapautettaisiin suomalainen proletariaatti, ja Suomi-neito odottaisi sankareita ruusu hampaissa ja hame korvissa.

Vastustajan aliarvioiminen on kaikkien munausten äiti. Joten Hotelli Yrjöperskeleen henkilökunta kiittää Ritva Viljasta, niin kuin hänet virkaansa nimittänyttä Tarja Halosta, samoin kuin kaikkia tiedostavia tyttöjä. Jatkakaa vain samalla linjalla.

Kansakunta näyttää millä se mällää
Kaikki me kiitämme deeämlällää


(Ja niin kuin nimimerkki Bookworm huomautti, niin tää juttuhan on etuajassa, ei valintaa ole vielä vahvistettu, mutta eipä tuohon touhuun oltais ruvettu, mikäli touhua ei olis jo etukäteen päätetty)

2. SDP: Liian vähän, liian myöhään

Meikäläinenhän on semmonen vanhakantainen ottokivivuorelainen sosialidemokraatti, jonka äänestyslippu on useissa vaaleissa kolahtanut laatikkoon SDP:n väreissä. Toistakymmentä vuotta sitten tilanne muuttui, kun puolue unohti varsinaiset äänestäjänsä, ja alkoi saarnata monikulttuurisuuden aatetta. Samaten puolue ei tehnyt juuri mitään sille, että Oyj-muotoon muuttuneet suomalaiset yritykset myytiin ulkomaalaisomistukseen, ja sitä kautta niitten toimintaa alettiin siirtää muualle. Yks lystihän se oli jonkun floridalaisen eläkevakuutussäätiön edustajille, tuleeko tuotto Valkeakoskelta tai Brasiliasta.

Monikulttuurisuuteen sitoutunut puolue kusi äänestäjiensä raksuihin ja selitti, että meillä on velvollisuus ottaa maahamme ihmisiä, joita puolueen äänestäjäkunta ei halunnut, ei tarvinnut, joita se joutui elättämään, joka ajoi heidän ohitsensa asuntojonoissa ja joka harrasti väkivalta- ja seksuaalirikollisuutta huomattavasti enemmän kuin heitä elättävät, mm. demareita äänestävät ihmiset.

SDP puolueena julisti, muitten mukana, että tällaista vallitsevaa menoa vastustavat ihmiset ovat rasisteja, joitten ihmisarvo on alempana kuin käärmeen maha, ja sehän on valmiiksi tosi alhaalla se. SDP onnistui myös saamaan vallan kahvaan presidentin, joka halusi asiakseen heikentää Suomen maanpuolustusta jalkaväkimiinakiellolla. SDP sai virkaan teoriatiedossa kunnostautuneen ulkoministerin, joka otti asiakseen vittuilla joka saumassa Yhdysvalloille ja hyvä ettei saanut Suomea osaksi ns. Pahan Akselia.

Mm. nämä syyt saivat aikaan sen, että SDP muuttui minulle, sosialidemokraatille, täysin vieraaksi puolueeksi, enkä sitä enää voinut äänestää.

Nyttemmin sosialidemokraatit ovat yrittäneet kehittää takaisin suomalaista selkärankaansa. Ensimmäisenähän yritti Jutta Urpilainen, mutta valitettavasti hän on eräänlainen kävelevä pakkohanmunolisjotainkeksiä, joten Jutan kohdalla ei mieleen muistu edelleenkään ”Maassa maan tavalla”, vaan ennemminkin ”Yes We Can”.

Sen sijaan Eero Heinäluoman saattaisin ottaa vakavamminkin, ja hänhän puhui hiljattain silkkaa järkeä.

Mutta ei touhu silti oikein vakuuta. Tietysti on hyvä, että järjen ääntä alkaa tulla jopa demarijohdolta (demarien duunariäänestäjät ovat ajatelleet noin jo maailman sivu), mutta mieleeni juolahtaa kaksi kysymystä:

1. Onko todellakin niin, että demarijohtajat hoksasivat ilmiselvän asian vasta nyt, vaikka heillä oli siihen kaksikymmentä vuotta aikaa?

Jos näin on, johtopäätös: tyhmiä. Ei kannata äänestää.

2. Onko todellakin niin, että demarijohtajat hoksasivat ilmiselvän asian jo kaksikymmentä vuotta sitten, mutta toimivat silti niin kuin toimivat?

Jos näin on, johtopäätös: opportunisteja, nilkkejä, maanpettureita. Ei kannata äänestää.

SDP:n yritys soutaa minua miellyttävillä ”sameilla vesillä” ei tunnu aidolta. Vanhana SDP:n perusäänestäjänä en näe, että SDP pyrkii toimimaan äänestäjiensä edun mukaan, vaan ylläpitääkseen organisaatiota nimeltä SDP.

Kuolisiko kukaan aivoinfarktiin, jos SDP poistuisi puoluekartalta? Mikään ei ole pysyvää. Aikanaan oli olemassa aatelisto / papisto / porvarit / talonpojat-järjestelmä. Se on varmaan tuntunut ikuiselta silloin. Kuka sitä enää tarvitsee? Kuka sitä enää edes muistaa?

SDP on ollut yksi tärkeimmistä tekijöistä maamme historiassa. Pitkälti juuri SDP:n ansiosta saatiin meillekin suht toimiva hyvinvointivaltio. SDP:n asevelisosialistit olivat yksi suurimpia tekijöitä siinä, ettei sodan jälkeen Prahan tie ollut meidän tiemme.

Mutta nykyisin SDP muistuttaa mielestäni hetekaa. Hetekakin oli aikanaan huomattavan järkevä ja tarpeellinen keksintö, ja sen jousien narinassa saatettiin alkuun pari suomalaista sukupolvea. Mutta nyt hetekan tilalle on tullut toimivampia vaihtoehtoja, ja niitä löytää enää kesämökeiltä.

tiistai 20. huhtikuuta 2010

TILATUN MAKUA

Niin kuin hyvin tiedämme, on Helsingin Sanomat ottanut itselleen opetus- ja valistustehtävän, jotta se voisi takoa oikean sortin viisautta perunanenäisten suomalaisten mulliturpien koviin kalloihin. Luulisin, että tuore mielipidekirjoitus ”Tulin unelmieni maahan ja petyin”, jonka on kirjoittanut itävaltalainen Harald Molan on osa tätä opetustehtävää ja sen tarkoituksena lienee aiheuttaa han-suomalaisissa voimakkaita kansallisen häpeän tunteita. Päättelen tämän siitä, että mielipidekirjoitusta oltiin vielä erikseen mainostettu lehden paperiversion otsikkosivulla.

Mielipidekirjoituksessaan Molan kertoo, että häntä ottaa päähän, kun ei ole löytynyt sopivia töitä, ja byrokratia on tolkuttoman jähmeää. Itseäni tuppaa vähän harmittamaan tämmöinen, koska kyseessähän on väärinkäsityksen aiheuttama turha suuttuminen. Molania nimenomaan ei ole syrjitty.

Kaverillehan olisi jonkun, mikseipä vaikka suomalaisen tyttöystävänsä, pitänyt kertoa etukäteen, että meillä Suomessa todellakin on mahdottoman jähmeä julkishallinto, jonka perustehtävä on jo iät ja ajat ollut julkishallinto itse, ei ne tehtävät joita varten se on alun perin perustettu. Ja julkishallintomme tykkää kyykyttää meitä kantakirjasuomalaisia ihan yhtä lailla. Jos painut virastoon varustettuna idealla, että siellä hoidettaisiin esmes sinuun liittyviä asioita, muistuttaa asiaa hoitavan viranomaisen naama säännöllisesti lättään painettua armeijan harmaata karvahattua, jolle on annettu leikkisä lempinimi.

Jokainen suomalainen tietää tämän, eikä siitä enää jaksa niin marmattaa. Se on vähän niin kuin luonnonvoima. Mutta jonkun olis pitänyt kertoa tämä Harald Molanille, niin hänhän olis hoksannut, että hemmetti, ihan samalla viivallahan tässä muitten kanssa ollaan. Sitten oltais menty kimpassa virastoon, otettu jonotusnumero, painettu persettä penkkiin ja odotellessa oltais rupateltu mukavia. Kun se yhteinen kielikin olis ollut olemassa.

En ole tosin aivan varma siitä, onko jähmeä byrokratia keksitty juuri Suomessa, ja onko Suomi ainoa maa, jossa sitä enää esiintyy, mutta kun en kerran varma ole, niin mitäs sitä asiaa turhaan sottailemaan.

Toinen asia, joka kaveria jurppii, on se, että töitten saaminen on ollut hankalaa. Tässä voidaan syyttävä sormi osoittaa taas kaverin suomalaista tyttöystävää kohtaan. Kyllähän elli ihan varmasti tiesi sen, että Suomessa tuotetaan liukuhihnatyönä tolkuton määrä turhanaikaisia maistereita, joille on erittäin vaikeaa keksiä mitään järkevää tekemistä ja julkishallinnon suojatyöpaikkojakin pystytään keksimään vain rajallinen määrä, sitten loppuu mielikuvitus kesken. Eli ei niitä hommia täällä riitä oikein muillekaan, joten taas kerran itävaltalainen ystävämme on samalla viivalla muitten kanssa.

Se on tietysti totta, että maassamme on varsin tehokas julkishallinnollinen organisaatio, joka keskittyy tasoittamaan töyssyjä tiettyjen maahanmuuttajaryhmien tieltä, ja mm. palkkaamaan heitä erityisavustajiksi ratkomaan ongelmia, joita ei olisi olemassakaan, mikäli näitä maahanmuuttajaryhmiä ei olisi maassamme.

Ja tähän kohtaan Molanin olisi kyllä kannattanut iskeä. Itävaltalaisethan eivät kuulu näihin etuoikeutettuihin maahanmuuttajaryhmiin. Johtuneeko siitä, että he eivät pahemmin aiheuta ongelmia maassamme? Ja kun ajattelee Molania, niin hänhän on akateemisesti koulutettu, ja oman maamme akateeminen järjestelmä on varsin vihervasemmistolainen. Voisiko tässä olla sorron juurta? Sorsiiko akateeminen järjestelmämme itävaltalaisia? Kun siellä Itävallassahan on se FPÖ ja BZÖ ja Haiderin haamukin kummittelee ja sieltä tuli se yksi hassuviiksinen korpraali ja tiedä minkälaista sotilassaappaan rumpsetta sieltä saattaa kuulua.

Kun olin ehtinyt lukea mielipidekirjoitusta tähän asti, niin heränneet ajatukseni saivat minut hetken tuntemaan sympatiaa kaveria kohtaan, tosin ehkä hieman eri syystä kuin kirjoituksen julkaisseen toimittajan idea oli.

Mutta sitten kun päästiin kirjoituksen loppuhuipennukseen, niin pilalle meni sekä tapetit että tunnelma, sympatia hävisi ja huomasin, että tilaustöitähän tää vaan taas kertaalleen oli.

”Olemme kurkkua myöten täynnä maata, jossa asuu vähemmän ulkomaalaisia kuin yhdessä Wienin esikaupungissa, ja joka ei halua maahanmuuttajia riippumatta heidän iästään, koulutuksestaan, kielitaidostaan tai kotimaastaan.”

Sekös se Suomeen muuton viehätys olisi ollut, että täällä olisi ollut paljon muita kuin suomalaisia? Ja sekö sen innon sitten vei, että täällä olikin liikaa suomalaisia ja liian vähän muita? Korreloiko maahanmuuttajien määrä miehen viihtyvyyden kanssa? Miksi sitten lähteä alunperinkään pois Wienistä, jossa näitä viihtymisen elementtejä olisi ollut olennaisesti enemmän?

Muuttaako mies Espanjaan nimenomaan nähdäkseen paljon venäläisiä ja kanadalaisia? Muuttaako hän Chileen nähdäkseen paljon uiguureja ja papualaisia? Viehättääkö Alaskassa juuri aboriginaali- ja masaivähemmistö?

Harrastanko minä tunturivaellusta nähdäkseni koralliriuttoja?

Ymmärrän sinänsä sen, että nuo byrokraattiset ja työnhakuseikat saattavat jurppia. Tai sen, jos viemärit haisee, sähköt pätkii eikä hanasta tule lämmintä vettä. Tai jos snagarilla ei tarjota kunnon bratwurstia vaan sitä iänikuista lihapiirakkaa sadalla nakilla. Tai jos paikalliset ryövärit ryöstävät tyypin ja potkivat samalla polvilumpion halki. Ai niin, toi tapaus taisikin olla niitten viihtyvyyttä lisäävien elementtien tekemä, joten otetaan toi takaisin.

Mutta kun ei ollut tarpeeksi niitä ulkomaalaisia.

Tilatun makua on taas tässä jutussa.

Vaan mitä jää jutusta käteen, kun mietitään Helsingin Sanomien valistus- ja opetusmissiota? Ei varmaankaan mitään. Suomalaiskansallisiin itseinho-orgioihin ei tällä jutulla lisää osallistujia tullut. Niitten lisäksi, jotka niissä orgioissa jo valmiiksi palkkaa vastaan piehtaroivat. Niin että hukkaan meni hyvät sellut. Olisivat tehneet niistäkin ennemmin sätkäpaperia. Kyllä minä olisin ostanut.

torstai 15. huhtikuuta 2010

TANTE ASTRID JA POLIITTINEN JÄRJESTELMÄ

Kun vaalit lähenevät, hätä kasvaa ja leuat öljytään liukkaiksi. Tämän huomaa muun muassa meidän kaikkien arvostamasta Astrid Thorsista, joka on nopeassa tahdissa jakanut viisauttaan tämän kansan karttuisiin päänuppeihin, viimeksi Kansan Uutisissa (kiitokset Roopelle aina valppaasta mediaseurannasta).

Astridin tuoreet lausunnot ovat sinänsä sen verran tuttua evästä, että niihin voi suhtautua lautakuntatyylillä eli merkitään tiedoksi, ei aiheuta toimenpiteitä.

Mutta yksi lause tossa Astridin avautumisessa pisti pahasti silmään, eli tämä:

– Pitäisi vastustaa spontaanisti yhdessä rintamassa tällaisia meidän poliittista järjestelmäämme vastaan suuntautuvia ilmiöitä.

Ihan aikuisten oikeesti toivoisin, että Astrid hieman tarkentaisi tuota. Siitähän saa kuvan, että maassamme on organisoitunut porukka, joka valmistelee valtiopetosta. Hyökätään suorastaan meidän poliittista järjestelmäämme vastaan. Keitä nää tyypit on? Mitä ne haluaa nykyisen poliittisen järjestelmän tilalle? Italialaistyyppistä fasistista korporaatiovaltiotako? Neuvostoliittotyyppistä yksipuoluejärjestelmää? Sharia-lakiin pohjautuvaa järjestelmääkö? Vai vaihdetaanko kerralla feodaalisysteemiin?

Onko suojelupoliisilla tai sotilastiedustelulla hajua tästä porukasta? Nehän täytyy saada kiinni ja panna telkien taakse.

Varmaankaan Astrid ei tarkoita tätä ns. Hommaryhmittymää, koska sehän aikoo nimenomaan toimia oikeaksi katsomiensa asioitten eteen poliittisen järjestelmämme sisällä. Osa toimii perussuomalaisissa, osa väsää pystyyn Muutos 2011-puoluetta, suurissakin puolueissa on soraääniä, ja osa sitten toimii niin kuin minä, eli yrittää kirjoittamalla vakuuttaa mahdollisimman monta ihmistä siitä, että seuraavissa vaaleissa kannattaa ihan oikeasti äänestää toisin kuin aikaisemmin. Homma toimii demokraattisesti ja väkivallattomasti. Poliittista järjestelmäämme noudattaen.

Meillä ”Hommaan” enemmän tai vähemmän kytköksissä olevilla ihmisillä on selkeä näkemys maamme poliittisesta järjestelmästä. Maassamme on edustuksellinen demokratia, eli valtaa käyttää eduskunta, joka valitaan vaaleilla, jossa kansalaiset äänestävät periaatteella ääni per sierainpari.

Eli ymmärrämme, että mikäli seuraavissa vaaleissa kävisikin niin, että äänistä 40% menisi YHR:lle (Yhdistynyt Hommaryhmittymä), 30% haudasta henkiin herätetylle TPSL:lle (Työväen ja Pienviljelijäin sosialidemokraattinen liitto), 20% UKP:lle (Unohdetun Kansan Puolue), 9% PZRDOVL:lle (Pelimanni- ja zydecomusiikista sekä ralliautoilusta diggaavien oikeistovasemmistolainen liitto) ja muille sitten alle prosentti, niin seuraava eduskunta kokoontuisi juuri tuolla kokoonpanolla.

Tässä tapauksessa mm. Kepu, Kokoomus, Rkp, Vasemmistoliitto, Vihreät ja Kristillisdemokraatit muuttuisivat marginaalipuolueiksi. Mikäli ne eivät saisi edustajaa seuraavissakaan vaaleissa läpi, ne poistettaisiin puoluerekisteristä, niin kuin moni muu puolue ennen heitä. Näin toimii poliittinen järjestelmämme.

Poliittinen järjestelmämme ei toimi näin:

Perustuslain mukaan Suomen Tasavallan alueella käyttää valtaa Keskustapuolueen, Sosialidemokraattien ja Kokoomuksen muodostama valtakolmikko, joka ottaa halunsa ja tarpeensa mukaan kiilapojakseen muita pienempiä puolueita, mm. RKP:n, Vihreät ja muita hörhöjä. Tämä järjestelmä vahvistetaan kerran neljässä vuodessa pidettävässä vahvistusmessussa, johon kansalla on oikeus osallistua, jos haluaa, mutta ei sillä loppujen lopuksi niin suurta väliä ole.

Valtakolmikosta pitää valtaa kerrallaan kaksi valtakolmikon edustajaa kiilapoikineen ja yksi valtakolmikon edustajista on oppositiossa lataamassa akkujaan. Se, kuka valtakolmikosta on vuorollaan oppositiossa, määritellään kerran neljässä vuodessa juuri talviuniltaan heränneen naaraskarhun pihkatapin väristä.

Pihkatapin väriä määrittelevät Tampereen Yliluostarista valmistuneet toimittajamunkit, joita pidetään lukittuna Oikean Tiedon Luostarissa, jotta reaalimaailma ei häiritsisi heidän meditointiaan ja valmistautumista tärkeään tehtäväänsä.

Pyrkimykset muuttaa tätä vallitsevaa järjestelmää tulkitaan valtiopetokseksi, josta rankaistaan ankarammin kuin ketään koskaan.


Luulisin, että Astrid, tai ainakin hänen poliittiset avustajansa tietävät, että poliittinen järjestelmämme ei toimi noin.

Saattaa olla, että olen ymmärtänyt jotain väärin, sillä onhan Astridin suomenkielen taito heikompi kuin meikä läisen oikein kirjootus-taito, mutta ehkäpä Astrid kuitenkin täsmentäisi lausuntoaan. Kun pistää vähän huolettamaan, että onko Astrid sitten kumminkaan hajulla poliittisesta järjestelmästämme.

Ennen vanhaan muuten tuli totuttua siihen, että puolueet mainostivat itseään vaaleissa jotenkin näin: ”meidän puolue on tätä mieltä, ja jos äänestätte meitä, niin tätä on myös tarjolla”. Nykyisin osa puolueista määrittelee sen, mitä mieltä muutkin puolueet saavat olla, ja mitä mieltä eivät. Tekeeköhän RKP tai Vihreät ennen vaaleja rikosilmoituksen esmes Muutos 2011: sta, kun se ei ole samaa mieltä kuin he?

maanantai 12. huhtikuuta 2010

OHJATTUA YMPYRÄN NELIÖIMISTÄ

Tämmösellä tavallisella, älynlahjoiltaan ja hahmotuskyvyltään varsin rajoittuneella kansalaisella on usein vaikeaa luovia elämän karikoissa. On vaikeaa tuumia, mitä mieltä asioista olisi, kun niitä asioita on niin turkasen paljon. Kovin usein tulee vastaan jyrkkää ottiatuotaa ja sormi hakeutuu väkisinkin suuhun. Muodosta siinä mielipiteitä sitten. Onneksi on olemassa Asioista Perillä Olevia Tahoja, jotka opastavat, miten maailma makaa, ja miten asioista tulee ajatella. Seuraavassa pari tuoretta esimerkkiä:

1. Thorskaisu

Laajalti arvostettu maahanmuutto- ja eurooppaministerimme Astrid Thors toi Yleisradion lähetyksessä julki huolensa asiasta, mistä hän ei aikaisemmin ole pahemmin puhunutkaan, eli internetissä riehuvista vihakirjoituksista. Vihakirjoituksiahan pitävät yllä suomalaiset vihaihmiset, jotka kirjoittavat vihablogeihinsa rasistisia vihaa täynnä olevia vihan täyttämiä vihaperäisiä ja vihalähtöisiä vihakirjoituksia.

Thors esitti huolensa suomalaisten rasistien oveluudesta, sillä heidän kirjoituksistaan ei sitten kumminkaan löydy varsinaista rasismia. Ovat, kehnot, hienovaraisia. Tyhmempi saattaisi luulla, että he eivät ole ollenkaan rasisteja, vaan saattavat olla suivaantuneita mm. ns. kukkahattutäteihin, mahdollisesti näitten kukkahattutätien omien tekojen ja ennen kaikkea lausuntojen takia. Aito kukkahattutätihän ei varsinaisesti tee mitään, mutta haluaa kyllä kovasti toisten tekevän.

Nähtävästi Thors haluaa rasismin käsitteen laajentamista koskemaan myös kukkahattutätejä, sillä kun varsinaista rasismia ei näistä vihaamattomista vihakirjoituksista löydy, niin kirjoittajien turvan väkisin tukkiminen aiheuttaa tiettyjä moraalisia ongelmia. Ehkä jopa kukkahattutädeillekin.

Sinänsä on suotavaa, että kukkahattutätien kritisointi lisätään rasististen ja näin ollen tuomittavien asioitten joukkoon, sillä termin sisältö on tällä hetkellä liian suppea. Rasismiahan on tällä hetkellä vain se, jos:

- arvostellaan afrikkalaisperäistä väestöä
- arvostellaan lähi-idästä peräisin olevaa väestöä
- ei arvostella naamaltaan vaaleaa väestöä
- erityisesti ei arvostella suomalaista väestöä
- arvostellaan mitä tahansa feminismin muotoa
- arvostellaan lihavia ihmisiä
- arvostellaan laihoja ihmisiä
- arvostellaan vanhoja ihmisiä
- arvostellaan nuoria ihmisiä
- arvostellaan juutalaisia (liittyen Saksaan)
- ei arvostella juutalaisia (liittyen Israeliin)
- ei arvostella Kaakkois-Aasiasta tulevaa naisväestöä
- arvostellaan kasvissyöntiä
- ei arvostella lihansyöntiä
- arvostellaan suurinta osaa suomalaisia puolueita
- arvostellaan virkamiehistöä
- arvostellaan Astrid Thorsia

Selväähän on, että kukkahattutädit tulee saattaa rasismisateenkaaren suojaan. Ja koska nämä näennäisen rauhanomaiset viharasistit ovat valitettavan hyviä keksimään asioille kiertoilmaisuja, tulee myös ompeluseuroista ja tupperware-kesteistä missään kielteisessä sävyssä puhuminen säätää laittomaksi, eikä ihan pienillä rangaistuksilla tulekaan.

Vaan mitä Astridin viisaudesta jää käteen minulle, joka kirjoitan tätä Yrjöperskeles-blogia? Kai tämäkin meinaten sitten semmonen vihasivusto on. Vaikken minä oikeastaan muuta vihaakaan kuin hirvikärpäsiä, ja niittenkin kanssa oppii elämään.

Kai mulle jää käteen se, että niin minä, kuin muut tämän tyyppisten blogien kirjoittajat kannatamme kovasti järjestäytynyttä ja rauhallista yhteiskuntaa, emmekä halua tänne sen tyyppisiä hulinoita ja väkivallantekoja kuin esmes Malmössa tai Pariisissa. Ja juuri sen takia me olemme uhka järjestäytyneelle ja rauhalliselle yhteiskunnalle ja saatamme aiheuttaa hulinoita ja väkivallantekoja niin kuin esmes Malmössa tai Pariisissa.

Meikäläisestä asia tietysti tuntuu nurinkuriselta, mutta mikäs minä olen lukeneempia opettamaan. Ehkäpä Astrid pelkää, että me jotenkin manaamme henkiin Tahko Pihkalan haamun, joka muuttaa kaikki pesäpallomailat zombieiksi ja seurauksena on Night Of The Living Baseballbats.

2. Ähläisy

Meidän vihanvaltaamien blogejahan saatetaan tutkia täikammalla, jos sieltä vahingossa sattuisi löytymään jotain kiihottavaa aineistoa, ja nyt ei ollut kysymys pornosta. Sen sijaan jos Asioista Perillä Olevalle Taholle tarjotaan jotain varsin kouraantuntuvaa sopivasta suunnasta, niin hahmotuskyky hämärtyy, ja asia ei olekaan enää millään tavoin vaarallinen.

Helsingin Oikeaoppinen tarjoaa tästä hyvän esimerkin. Sunnuntainumerossa esitti näkemyksiään asioista eräs mies, jonka juuret eivät välttämättä löydy Iijoen törmästä:

” Apinat polveutuvat ihmisistä, jotka tekivät miljoonia vuosia sitten syntiä Allahia vastaan, ja Allah muutti heidät apinoiksi.”

"Suurin ongelma Suomessa on, että somalialaiset naiset ajattelevat olevansa vapaita ja voivansa tehdä mitä haluavat. He ovat vieneet mieheltä kunnian olla vastuussa kaikesta siitä, mitä nainen syö, mihin hän pukeutuu tai mitä lapsille opetetaan."

”Profeetta Muhammedista pilapiirroksia tehneiden kuuluu kuolla. "Se on meidän pyhässä kirjassa. En voi tulla siinä vastaan. Jokainen meistä on teoistaan vastuussa."


Kaverihan saa tietysti olla sitä mieltä mitä lystää, mutta jos edes tonnepäin sukua olevia näkemyksiä olis esittänyt mies, jonka juuret oikeasti löytyvät Iijoen törmästä, olisi sekä suvaitsevaisto että äärifeministit saaneet välittömän sorto-orgasmin ja meteli olis ollu sitä luokkaa, että Motörheadkin olis ihmetellyt.

Mutta kun kaveri on oikean värinen ja oikeauskoinen, ei toimittaja totea muuta kuin että jotkut mielipiteet vähän hämmentää ja onkohan se kummiskaan tosissaan. Ei puhuta vihapuheista. Ei puhuta kiihottamisesta. Ei peräänkuuluteta poliisia. Kaipa hän on sitä ”mukavan oloista porukkaa”.

3. Johtopäätöksiä edellisten pohjalta

Johtopäätös 1: Jos se ei näytä ankalta, ei kävele kuin ankka, ei vaaku kuin ankka, ei haise ankalle eikä maistu ankalle, sen täytyy olla ankka.

Johtopäätös 2: Jos se näyttää ankalta, kävelee kuin ankka, vaakkuu kuin ankka, haisee ankalle, maistuu ankalle ja väittää itsekin olevansa ankka, se ei voi olla ankka.

Näillä Asioista Perillä Olevien Tahojen opastuksilla onkin mukavaa aloittaa uusi viikko.


maanantai 5. huhtikuuta 2010

ANTIDEMOKRATIAA JA ÄLYKKÖPOSEERAUSTA

Sehän ei ole sinänsä mitenkään kummallista, että ihminen puhuu pehmoisia. Toki hänellä on siihen oltava oikeus. Se sen sijaan hieman ihmetyttää, että miksi mahdollisimman pehmoisille puheille tulee maassamme saada mahdollisimman suurta julkisuutta.

Tämmönen ajatus putkahti päähän, kuin luin Hommaforumista (kiitos nimimerkki Matille) Valtakunnan Virallisen Ulkopuolisviisaan Umayya Abu-Hannan tuoreimpia avautumisia, jotka Talouselämä-lehti otti asiakseen julkaista.

Sillähän ei sinänsä ole enää mitään uutis- tai järkytysarvoa, että Abu-Hannan mielestä häntä jo kolmekymmentä vuotta elättäneet suomalaiset ovat kertakaikkiaan /c:stä. Myöskään todisteita suomalaisia elintasopakolaisia sata vuotta sitten elättäneestä Ameriikan sosiaalitoimistosta ei ole vielä löydetty, vaikka Abu-Hanna kuinka suuta pieksääkin.

Sen sijaan meikäläistä pistää pikkusen huolestuttamaan, miten kevyesti itseilmoittamalla hankitun älykköaseman suojista voidaan heittää meille tuttu demokratia kerralla viemäriin.

Abu-Hannan mielestä siirtolaiset pitäisi nyt vain tunkea kaikkialle sinne, missä heitä ei ole. Valtion ja kuntien virkamiehiksi, opettajiksi ja muiksi vaikuttajiksi. Vaikka erillisillä kiintiöillä, aivan kuten naiset ja ruotsinkieliset. Myös pätevyysvaatimuksia joihinkin tehtäviin on syytä muuttaa niin, että esimerkiksi epätäydellinen kielitaito ei olisi siirtolaiselle etenemisen este.

"Käsitys demokratiasta pitää laajentaa etnisyyteen."

Abu-Hannan mielestä rekrytoinnissa pitäisi voida kysyä ihmisen etnistä taustaa ja näin korjata siirtolaisten aliedustusta.

"Tämä on Suomessa tabu. "Etnisyyden" määrittäminen voi olla vaikeaa, mutta kyllä sen voi tehdä."


Tuota muualta tulleitten ja kielitaidottomien pakkokiintiöintiähän harrastettiin aikanaan ihan tossa lähellä, lahden takana, meinaan Suomenlahden. Meidän kannattaisi ehkä kysyä virolaisilta, että kuinkahan paljon tuo systeemi heitä hyödytti ja yleensä miellytti. Tietysti muualta tulleille neuvostokansalaisille systeemi oli vallan hyvä, ja Viro oli haluttu asuinpaikka. Kantaväestöstähän he eivät nakanneet paskaakaan.

Suhteessa kantaväestöön näyttää Abu-Hanna olevan samoilla yleisneuvostoliittolaisilla linjoilla vielä 30 vuotta täällä asuttuaan. Tämä saa taas meikäläisen tuumimaan, että onkohan tuolle ”suomalaisuuden uudelleen määrittämiselle” itse asiassa minkäänlaista tarvetta?

Mitä tulee tuohon demokratiaan ja Abu-Hannan kaipaamaan vallan jakamiseen, niin muistuttaisin, että meillä on voimassa tommonen länsimainen edustuksellinen demokratia. Valtaa käyttää eduskunta, joka koostuu eri puolueista. Eduskunta on valittu vaaleilla, jossa jokaisella äänioikeutetulla on yksi ääni.

Jos vaikkapa Päijänteen Pilkkipojat ry. päättäisi rekisteröityä puolueeksi PPP, ja enemmistö suomalaisista, esim 75% lämpenisi heidän ajatusmaailmalleen, niin silloin PPP miehittää kolme neljäsosaa eduskunnasta. Ja vaikka se kuinka vituttaisi esim FKP-ryhmittymää (Fanaattiset Kuhanpuolustajat) niin mutinasta huolimatta ei eduskunnan paikkajako muutu.

Yhtä lailla meikäläistä ottaa kupoliin se asia, että nykyään eduskunnassa pitää valtaa Nännistis-Lellistinen Puolue (alaosastoinaan Vihr, Vas, Sdp, Kepu, Krist, Kok). Vaikka asian tiimoilta meinaankin hajota ketutukseen, niin en silti vaadi eduskuntaan esim. Homma-kiintiötä, vaan omalta pieneltä osaltani pyrin vaikuttamaan siihen, että ihmiset seuraavissa vaaleissa äänestävät toisin. Tämmöinen tapa meillä, suomalaisilla, on ollut pitkän aikaa, ja me olemme loppujen lopuksi saaneet aikaan suhteellisen toimivan yhteiskunnan niillä rakennuspalikoilla mitä meillä on ollut käytössä.

Abu-Hannallahan on oikeus vaaleissa äänestää ihan minkä etnisen ryhmän edustajaa hyvänsä. Mutta näyttää siltä, että Abu-Hannalle ei yksi ääni riitä. Abu-Hanna haluaa enemmän. Perusteella että ”mä vaan haluan”. Peruste on yleinen esim. lapsilla tai teini-ikäisillä.

Ihmettelen vaan, että miksi tämmönen vuodatus julkaistaan juuri Talouselämä-lehdessä. Eikös sen pitäisi olla jonkinlainen elinkeinoelämän edustaja, ja elinkeinoelämän edustajat eivät tietääkseni halua järin suuria mullistuksia suht toimivaan yhteiskuntaan. Se tekee pahaa bisnekselle. Samoin pidän outona sitä, että yksityiset yritykset kannattaisivat systeemiä, jossa ulkopuolinen taho määrää heille, keitä yritys voi palkata.

Semmosia ajatuksia näin pääsiäismaanantaina. Otetaanpa lopuksi älykköposeerausharjoitus. Tätä blogiahan lukee varmaankin myös melko nuoret henkilöt, joiden uravalinta on vielä hieman epäselvä. Joku lukijoista on saattanut miettiä, että jospa antautuisi esim. monikulttuuriasiantuntijan, ilmastomielipideasiantuntijan tai yleensä jonkun erityisasiantuntijan uralle. Vaihtoehto on varteenotettava, sillä se tarjoaa maksimaalisen hyödyn minimaalisilla ponnistuksilla. Harjoitellaanpas hieman tarvittavaa älyllistä uskottavuutta. Abu-Hanna saa toimia mannekiinina.

1. Kerro haastattelijalle jotain sopivaa puolivillaista tuubaa, jossa painotat asemaasi esim. siipikarjatalouden vaihtoehtodemokratian asiantuntijana totean vahvojen faktojen pohjalta että havaadeshalluai hassukssäädääks sesmellellem kukkuu.

2. Tämän jälkeen valokuvaaja tarkentaa sinut puolivartaloprofiiliin.

3. Siirrä nyt oikea kätesi vasempaan kyynärtaipeeseen.

4. Koukista seuraavaksi vasenta kättäsi ylöspäin, levitä samalla peukaloa ja etusormea ja aseta leukasi mukavasti niitten muodostamaan kuoppaan.

5. Lopuksi katso valokuvaajaa ja ota kasvoillesi semmonen monalisa-tyyppinen salaperäinen hymy (tätä kannattaa ensiks treenata kotona peilin edessä).

Ja kas kummaa. Lopputuloksena on valokuva, jossa näyttää siltä, että pääkoppasi käsittelee äärimmäisen älykästä settiä silloinkin, kun kamera käy.




Rohkeasti vaan mukaan. Kyllä se siitä suttaantuu.