Wednesday, May 24, 2017

MIKÄ OLI RIKKI?

Törmäsin suuresti arvostamani Vasarahammerin tuoreimmassa blogipostauksessa ulkoministerimme Timo Soinin loihelausumaan, jossa hän käsitteli Manchesterin terrori-iskua. Soinihan totesi terrori-iskuista näin:

- Avoimen yhteiskunnan yksi haavoittuvuustekijä on, että kun meillä on demokratia, jossa ei ole totalitarismia, eikä kaiken kattavaa kontrollia ja rajat pystyy ylittämään kohtuullisella vaivalla, niin näiden täydellinen estäminen ei vain ole mahdollista.

Tämä lause pisti minut aika ymmälleni. Suomessahan ei ole tuollaista Manchesterin tyyppistä terrori-iskua vielä tapahtunut, mutta Suomessakin on totuttu jatkuvaan haittamaahanmuuttajien aiheuttamaan arkipäivän terroriin, joka koostuu tapoista, ryöstöistä, pahoinpitelyistä ja raiskauksista.

1980-luvulla tällaista ulkoapäin tuotettua arkipäivän terrorismia ei ollut. Mikä johtuu tietysti siitä, että tänne ei haittamaahanmuuttajia silloin laskettu. Josta pääsemme taas tuohon Soinin lauseeseen ja se herättää kysymyksiä 1980-luvun Suomesta.

- Oliko siis niin, että Suomi oli 1980-luvulla maa, jossa ei ollut demokratiaa?

- Oliko Suomi tuolloin totalitaristinen valtio?

- Eikö Suomen rajoja pystynyt tuolloin todellakaan ylittämään?

- Oliko Suomessa silloin todellakin nykypäivään verrattuna kaiken kattava viranomaiskontrolli? Esimerkiksi jopa niinkin hurjassa muodossa, että kansalaisten mielipiteenilmauksia valvomaan oli perustettu kokonainen ”vihapuhetutkintaryhmä”?

Omat mielikuvani tuon ajan Suomesta ovat vallan toisenlaisia. Olenko asunut tietämättäni jossain toisessa valtiossa? Vai olenko ollut koomassa, josta olen herännyt joskus vuonna 2005?

Ehkä minua viisaammat ja lukeneemmat voisivat myös kertoa, mikä silloisessa 1980-luvun Suomessa ja Euroopassa oli niin rikki, että se piti korjata nykyisellä ”avoimella yhteiskunnalla” ja ”eurooppalaisilla arvoilla”? Yhteiskunnalla ja arvoilla, jonka tunnusmerkkinä on jatkuvasti lisääntyvä maanosan ulkopuolelta tuontitavarana tuotettu väkivalta, ihmisten lahtaaminen, kantaväestön kurjistuminen ja tämän ”kehityksen” nostaminen kyseenalaistamattomaksi itseisarvoksi?


Sota on rauhaa

Vapaus on orjuutta

Tietämättömyys on voimaa

ja

Valhe on totuus

Tuesday, May 23, 2017

GREATEST SHITS: TULOKSET

Lähihistoriamme suurinta hölmöntölmäystä koskeva äänestyksemme on saatu sitten käytyä läpi. Äänestykseen osallistui kuukauden aikana kaikkiaan 646 henkilöä ja siinä annettiin yhteensä 1762 ääntä. Lämmin kiitos kaikille osallistujille. Ennen kuin julkistan tulokset, kerron omat kolme valintaani ja miksi niihin päädyin. Lukijoilta tuli kaikille valinnoille kyllä erittäin hyviä perusteita, eivätkä omani ole sinänsä sen parempia kuin muidenkaan. Mutta ovatpahan omiani kumminkin. Valintani aikajärjestyksessä:

1987: Konsensus

Tästä konsensuspolitiikasta voitaisiin käyttää myös nimitystä broileripoliitikkojen aikakausi. Poliitikkojen, jotka ovat ajatuksettomia, mielipiteettömiä sekä mielikuvituksettomia ja jotka ajavat sitä linjaa, mitä oma etu sekä niin sanottu ajan henki vaativat, ajan henkeä noudattaen ilman minkäänlaista kyseenalaistamista. Viimeisen noin kolmenkymmenen vuoden aikana poliittinen koneistomme (samoin kuin tietysti ylin virkakoneisto) on oikeastaan kloonattu itäsaksalaisesta järjestelmästä.

Ilman tätä kloonipoliitikkojen sukupolvea Suomea ei oltaisi ajettu väkisin EU:hun ja siihen kaikkeen, mitä sen myötä seurasi. Niin euro, Suomen muuttaminen EU-maakunnaksi, monikultturismin muuttaminen itseisarvoksi ja invaasio 2015 ovat seurausta siitä, että kloonipoliitikot toteuttavat sitä politiikkaa, mitä heidän omasta mielestään täytyy toteuttaa. Se kysymys, ovatko he mielestään oikeassa vai väärässä ei ole enää aikoihin juolahtanut heidän mieleensä. Se katosi siinä vaiheessa, kun broilerit hautasivat viimeisen valtiomiehen ja polttivat kaikki noitarummut, ettei häntä saisi enää manattua henkiin.

Tietysti nykyiseen poliittiseen koneistoon - lähinnä vihreisiin ja vasureihin - kuuluu niitäkin, jotka aivan oikeasti uskovat monikultturismin epistolaan. Heidän poliittinen painoarvonsa on heidän määräänsä nähden käsittämättömän suuri. Ehkä se kertoo siitä, että elämästä vieraantuminen ja kaikenlaisen realismin unohtaminen on muuttunut maassamme jonkunlaisen uskonnon asemaan.

1990: Somali-invaasio

Äänestyksen kommenttiosuudessa todettiin useammastakin suunnasta, että somali-invaasio ei ollut sinänsä merkittävä, sillä sen tilalle olisi tullut joku toinen invaasio kuitenkin. Voi pitää paikkansa. Mutta somali-invaasio tuli kuitenkin ensimmäisenä, joten se on sekä symboli että tietyn hallitsemattoman kehityksen alkupiste. Nimenomaan se on symboli turhalle alistumiselle. Kyllähän Suomi oli alistunut ja nöyristellyt Neuvostoliitollekin kymmeniä vuosia. Mutta siihen oli varsin perustellut syyt. Muun muassa Neuvostoliiton parisataa divisioonaa ja parikymmentä tuhatta ydinkärkeä. Nöyristelyn myötä Suomi pystyi myös käymään Neuvostoliiton kanssa kannattavaa kauppaa, joten se, mikä nöyristelyllä aiheutti haavoja itsetuntoon voitiin voidella kansalliseen lompakkoon ilmestyneillä seteleillä.

Somalien kohdalla ei olisi ollut minkäänlaista tarvetta alistua. Suomea ei oltaisi pystytty pakottamaan. Se tehtiin vain ja ainoastaan omaa typeryyttään. Eikä alistumisella saavutettu mitään hyötyä. Somalian suurin vientituote on edelleenkin somalit. Ja Somalia puolestaan tuo Suomesta lähinnä somalien lähettämää suomalaista rahaa. Somali-invaasio oli ensimmäinen turha, tarpeeton ja perusteeton kansallinen alistuminen jota on seurannut aina vain uusia alistumisia.

1995: Median pravdoittuminen

Konsensuspolitiikan kohdalla kirjoitin lauseen ”Tietysti nykyiseen poliittiseen koneistoon - lähinnä vihreisiin ja vasureihin - kuuluu niitäkin, jotka aivan oikeasti uskovat monikultturismin epistolaan. Heidän poliittinen painoarvonsa on heidän määräänsä nähden käsittämättömän suuri.” Herää tietysti kysymys että miksi näin, mutta siihen on helppo vastata. Jos maassa ei ole pariinkymmeneen vuoteen ollut minkäänlaista vapaata mediaa, vaan se kuuluu kokonaisuudessaan punavihreään kuplaan, on luonnollisesti varsin selvää, minkälaiset ajatukset ovat esillä ja mitkä puolestaan vaiettuja ja kiellettyjä.

Niin kuin aikaisemmin olen todennut, valtamedia ei ole enää vallan vahtikoira eikä edes verikoira vaan se on vallankäyttäjä itsessään. Vallankäyttäjä, jota poliittinen koneistokin pelkää. Se on suurin syy siihen, miksi suomalainen asenneilmapiiri on jo pitkään muistuttanut Itä-Saksaa. Siksi tervehdinkin suurella ilolla vaihtoehtomediaa, jota valtamedia luonnollisesti kutsuu valemediaksi. Se on se aseettoman sissisodan muoto, jonka kautta me tavalliset kansalaisetkin voimme panna hanttiin.

Ja siirrytäänpä sitten äänestyksen varsinaisiin tuloksiin:

Sijalla neljätoista:

1991: Suuri Lama, 59 ääntä

1990-luvun suuri lama sai oikeastaan yllättävän vähän ääniä sillä silloin Suomesta, tai ainakin osasta siitä murtui moraalinen selkäranka ja satojen tuhansien ihmisten työttömyys muuttui pysyväksi normaaliksi.

Sijalla kolmetoista:

1987: Konsensus, 66 ääntä

Varmaankin niin laman kuin konsensuksenkin ääniä söi noitten tapahtumien suhteellinen kaukaisuus. Osa lukijoista ei niitä ole elänyt.

Sijalla kaksitoista:

2012: Homohypetys, 78 ääntä

Homohypetyshän ei itsessään maata tuhoa, mutta se on osa sitä perinteisten arvojen romuttamista, mikä punavihreälle kuplalle on niin perin tärkeää.

Sijalla yksitoista:

2017: Punavihreä kirkko, 82 ääntä

Samaan perinteisten arvojen romuttamiseen kuuluu tietysti myös evankelis-luterilaisen kirkkomme moraalinen mädättäminen, jonka viimeisin suuri ilmentymä oli Marjaana Toiviainen-show. Mutta olkaa huoletta. Joku laittaa vielä taatusti paremmaksi. Ehkä jo tänä vuonna. Ja kyseinen Toiviainen on kuitenkin vain yksi julkisuudenhaluinen leikkipartisaani. Tarinan suurimmat myyrät löytyvät sieltä arkkipiispa-/piispatasolta.

Sijalla kymmenen:

2011: Suomi EU-maakunnaksi, 87 ääntä

Tällä perustuslain muutoksellahan eduskuntamme taputteli sitten viimeisetkin rippeet itsenäisyydestämme. Sinänsä kyseessä oli vain leiman lämpsäytys jolla virallisesti vahvistettiin jo saavutettu olotila.

Sijalla yhdeksän:

1995: Median pravdoittuminen, 105 ääntä

Kyseinen ilmiö ei siis päässyt edes pistesijoille. Voi olla, että asiaan ollaan viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana jo niin pitkälti totuttu.

Siirrymme pistesijoille.

Sijalla kahdeksan:

2011: Jalkaväkimiinakielto, 112 ääntä

Tähän hölmöntölväykseen olisi voinut lisätä myös sen, että Suomi osti erinomaisia raskaita raketinheittimiä, mutta niihin ei sitten hankittu rypäleammuksia. Harjoitusraketeilla ei meinaan tosipaikan tullen kauhean pitkälle pötkitä.

Sijalla seitsemän:

2009: Sananvapaustuomiot, 113 ääntä

Jos tämän kaltainen äänestys pidetään vielä kymmenen vuoden kuluttua, niin oletettavasti esimerkkejä on huomattavasti enemmän eikä Seppo Lehdon ehdoton tuomio ole enää ainut, eikä varmaan pisinkään.

Sijalla kuusi:

2002: Euro, 114 ääntä

Mikä on asia, joka erottaa Suomen muista pohjoismaista? Vinkki: muut pohjoismaat olivat kyseisessä asiassa huomattavasti tsuhnaa fiksumpia.

Sijalla viisi:

1994: EU-äänestys, 121 ääntä

Jos kyseessä olisi ollut äänestys, jossa etsittäisiin suurimman hölmöntölväyksen sijasta suurinta kusetusta, niin kyseinen äänestys olisi todennäköisesti voittanut ylivoimaisesti ja jos vuonna 1994 oltaisiin näytetty aikakoneella sen ajan suomalaisille kooste vuoden 2017 Suomesta ja liittovaltiota kohti etenevästä EU:sta olisi kyllä-äänten osuus jäänyt epäilemättä jonnekin kymmeneen prosenttiin.

Sijalla neljä:

2016: Poliittinen poliisi, 123 ääntä

Kyseessähän on varsin tuore möhläys joka aloitti jatkumon, jonka myötä poliisi on muuttamassa itseään uudeksi Valpoksi ja siitä pikkuhiljaa Tšekaksi. Mikäli äänestys oltaisiin pidetty pari - kolme vuotta myöhemmin, on oletettavaa että poliittisen poliisin äänimäärä olisi ollut huomattavasti suurempi. Joka tapauksessa nytkin se pääsi jo melkein mitalisijoille.

Ja seuraavaksi kärkikolmikko, joka erottui muista melko selkeästi:

PRONSSIA:

1990: Somali-invaasio, 216 ääntä

Typeryys, jota ei olisi tarvinnut tehdä. Kukaan ei pakottanut. Ja sitten kun se tehtiin, saatiinkin kävelevät solidaarisuuspokaalit jotka muuttuivat välttämättömäksi suvaitsevaisen egon polttoaineeksi. Ja suvaitsevainen egohan eroaa esim. polttomoottoreista siten, että ajan myötä ja tekniikan kehittyessä sen polttoaineenkulutus vain kasvaa.

HOPEAA:

2000: Tarja Halosen valinta presidentiksi, 224 ääntä

Vilpitön onnittelu eritoten suomalaisille naisille maamme lähihistorian toiseksi suurimmasta hölmöntölmäyksestä. Jonka vaikutus jatkuu edelleenkin. Meinaan, kukas se sitä korkeaa virkakoneistoa nimittikään vuosina 2000 - 2012?

KULTAA:

Invaasio 2015, 262 ääntä

Monesta pahasta on vaikea valita, mutta äänestäjät valitsivat tämän. Eikä se millään muotoa huono valinta olekaan. Tulee muistaa ja muistuttaa, että kyseisestä invaasiosta tiesivät etukäteen niin nykyinen kuin sitä edeltänyt hallitus. Jotka tekivät mitä? No sitä, mitä on tehty uuteenkin invaasioon varautuessa. Eli ei mitään. Muuta kuin pyritty suitsimaan vihapuhetta.

Voittajamöhläykselle ja siitä vastuussa oleville tahoille luovutetaan juhlallisesti Hömpstadin vähänköehkäammatillisen oppilaitoksen metalli- ja sanaseppälinjan opiskelijoiden suunnittelema ja valmistama ”annos uusinnovaatiota”-palkinto. Onnea voittajille.


Vielä lisäys: Tämä kyseinen blogipostaus on omistettu edesmenneen suositun ja arvostetun bloggaajan Rähmiksen muistolle. Yksi parhaista on poistunut rivistä, mutta me muut jatkamme. Hänen muistoaan kunnioittaen.


Rähmis in memoriam

Friday, May 19, 2017

XXX YMMÄRRYSHARJOITUS

Tulipahan vaan mieleen sellainen ajatuksentynkä, että entäpäs jos Suomessa olisi olemassa sellainen suht merkittävä, ei-kristillinen, vaan vanhoihin suomalaisiin jumaliin uskonsa pohjaava puhtaasti ja pelkästään kantasuomalaisten harjoittama uskonto. Ajatellaan asiasta vaikka niin, että uskonnon nimi olisi ”uusväinöläinen usko” ja sitä harjoittaisi Suomessa tommoiset 100.000 ihmistä. Uskonnon pääasialliset alueet sijaitsisivat Pohjois-Karjalan itä- ja pohjoisosissa, Kainuussa ja Koillismaalla. Jonkun verran uskontokuntaan kuuluvia olisi tietysti suurimmissa kaupungeissamme. Ihminenhän joutuu muuttamaan työn perässä. Minkäs sille mahtaa.

Uskonto pohjautuisi luonnollisesti vanhaan suomalaiseen luonnonuskontoon, se olisi monijumalainen kumartaen Ukko Ylijumalaa, Tapiota, Ahtia ja kumppaneita. Uskon uskontunnustus kuuluisi: ”ei ole muita jumalia kuin uusväinöläiset jumalat, ja Väinämöinen on hänen profeettansa”. Tunnustus tosin lausuttaisiin uskovaisten pitkän ja hartaan työn myötä rekunstroimalla muinaissuomalaisella kielellä, jolla myös uskonnon pyhät kirjoitukset oltaisiin kirjoitettu. Kyseistä kieltä ei käytettäisi normaalissa elämässä vaan puhuttaisiin ihan tavallista suomea mutta kyseinen muinaiskieli opetettaisiin lapsille, jotta he voisivat lukea pyhiä kirjoituksia pyhällä alkukielellä. Koska uskonto olisi sinänsä kovasti käytännön elämään pohjautuva, pyhät kirjoitukset eivät olisi kokonaisuudessaan kuin noin kolmenkymmenen sivun mittaiset.

Yksi tärkeimmistä uusväinöläiseen uskontoon liittyvistä opinkappaleista olisi ”jumalat auttavat niitä, jotka auttavat itseään”. Sen opin myötä työnteon ja yrittämisen arvostus olisi uusväinöläisessä uskonnossa äärimmäisen arvostettua. Tätä kautta kyseisessä uskonnossa olisi myös hyvin vastenmielinen suhtautuminen sosiaaliturvaan ja varsinkin siihen, että ihminen pitää sosiaaliturvaa ja sen myötä toisten rahoilla kustannettua elämää itsestäänselvyytenä. Uusväinöläisessä ajattelussa tälle ei olisi tilaa, ja mikäli joku uusväinöläinen perhe joutuisi taloudelliseen ahdinkoon esim. työttömyyden myötä, uusväinöläinen yhteisö avustaisi perhettä ennen kaikkea siinä muodossa että se tarjoaisi työtä perheen vanhemmille. Ei ehkä kovin hyvin palkattua, mutta se antaisi ihmiselle mahdollisuuden yrittää eteenpäin omin voimin. Joutilaisuus ja tietoinen toisten kustannuksella eläminen ei kuuluisi uusväinöläiseen uskontoon.

Ulkoisesti uusväinöläisten perheitten kodit eivät eroaisi juurikaan tavallisten suomalaisten kodeista. Yleisin asumisen muoto olisi omakotitalo, jonka pihalla olisi auto, ehkä sellainen suuri tila-auto sillä uusväinöläiset eivät suhtautuisi kovin suopeasti ehkäisyyn. Silloin vähän isommalle autolle olisi käyttöä koska lapsia olisi paljon. Tosin uusväinöläisyydessä pidettäisiin hyvin korkeassa arvossa ihmisen koskemattomuutta, ja jos lääkäri arvioisi uuden raskauden vaarantavan perheen äidin turvallisuuden, niin silloin ehkäisy olisi sekä sallittua että suotavaa.

Ulkoisesti uusväinöläiset eroaisivat jonkun verran tavallisista suomalaisista tapakristityistä. Heillä olisi varsin tiukka pukeutumiskoodi. Miehillä tulisi olla päässään väinönlakki ja päällään harmaat, armeijamalliset vaatteet. Talvella ne olisivat luonnollisesti sarkaisia. Kesällä käytettäisiin sitten harmaata puuvillaa. Talvella - pakkasista johtuen - ei väinönlakkia käytettäisi, vaan se korvattaisiin karvahatulla.


Naiset pukeutuisivat mekkoon, joka muistuttaisi melko tarkalleen vanhaa harmaata lottaunivormua. Naimattomilla naisilla mekkoon kuuluisi esiliina, joka kertoisi heidän olevan naimattomia. Mekkoa voisi käyttää joko kokopitkänä, polvipituisena tai minipituisena. Mitään määrättyä päähinettä tai kasvojen peittämistä ei uusväinöläisyys naisille vaatisi, mutta se pitäisi hyvänä pitkiä hiuksia naisille todeten, että hiukset ovat naisen kauneuden kruunu eikä naisen kasvojen kauneutta saa peittää. Kylmillä keleillä naiset luonnollisesti saisivat käyttää sellaista päähinettä kuin haluaisivat. Kuka sitä pakkasessa palelemaan? Voihan sitä järkeäkin käyttää. Luonnollisesti työelämässä uusväinöläiset pukeutuisivat työn vaatimiin asusteisiin.

Kyseinen uskonto toimisi tietyiltä osiltaan Suomen lain ulkopuolella noudattaen uskontoonsa kuuluvaa ”Korpilakia”. Korpilakia tuomitsisivat väinökuntalaisten keskuudestaan valitsemat niin sanotut ”luotetut miehet” ja laki pohjautuisi hyvin pitkälle käytännön oppeihin ja niin sanottuun tolkkuun ja lautamiesjärkeen. Uusväinöläisessä oikeusajattelussa todettaisiin päällimmäisenä, että ”mikä ei ole oikeus ja kohtuus, ei voi olla lakikaan”. Pääosin uusväinöläiset noudattaisivat Suomen lakia, mutta esmes avioliittoon liittyvissä asioissa pitäydyttäisiin Korpilakiin. Aviorikos tuomittaisiin aina - sukupuolesta riippumatta - petetyn osapuolen hyväksi ja pettäjä saisi kärsiä Korpilaissa tunnetun rangaistuksen nimeltä ”remmiapeli”, eli tilanteesta ja rikoksen törkeydestä riippuen 5 - 30 nahkavyön läimäytyksen perseelle sekä omaisuuden sekä mahdollisten lapsien huoltajuuden menettämisen petetylle osapuolelle.

Remmiapelia käytettäisiin myös tietyissä väkivaltarikoksissa sekä toisiin ihmisiin kohdistetuissa varkauksissa ja petoksissa, joihin uskonto suhtautuisi erittäin kielteisesti. Lisäksi uusväinöläisessä oikeudenkäytössä olisi käytössä äärimmäinen rangaistus äärimmäisiin rikoksiin kuten esimerkiksi murhiin ja raiskauksiin. Näitä rangaistuksia - niin kuin uusväinöläistä Korpilakia yleensäkään - ei uskontokunnan ulkopuolella millään tavoin mainostettaisi, vaan tuomitut yksinkertaisesti katoaisivat. Näitä katoamisia ei varsinaisesti väinökuntien keskuudessa olisi ollut vuosikymmeniin, koska niihin ei olisi ollut tarvetta, mutta valtiovalta olisi saattanut huomata, että uusväinöläisille alueille ei kannattaisi sijoittaa esmes islamilaista väestöä, sillä uusväinöläisten suhtautuminen naistensa koskemattomuuteen tiedettäisiin hyvin, hyvin huumorintajuttomaksi.

Uskonnon edustajat suhtautuisivat tavallisiin kristittyihin tai kirkkoon kuulumattomiin suomalaisiin hyvin positiivisesti, mieltäisivät heidät saman etnisen ryhmän edustajiksi jotka jakaisivat pääosin samanlaiset, varsin konservatiiviset elämänarvot ja pyrkisivät toimimaan heidän kanssaan mahdollisimman suuressa yhteistyössä yhdessä suomalaisessa yhteiskunnassa. Uusväinöläinen uskonto ei myöskään tuntisi termiä jumalanpilkka, sillä he ajattelisivat että mikäli jumala - niin kuin esimerkiksi islamissa - tarvitsee ihmisiä puolustaakseen kunniaansa, niin sellainen on heikko ja mitätön jumala eikä sellaista kannata pahemmin noteerata.

Uusväinöläiseen väinökuntaan kuuluvat lapset kävisivät samaa koulua muitten suomalaisten lasten kanssa sillä erotuksella että uskontotunnit olisivat uusväinöläistä opetusta, jota antaisivat vapaaehtoiset kukin kerrallaan. Uusväinöläisyydessä ei nimittäin olisi varsinaisia pappeja, eikä siinä kerättäisi kirkollisveroja. Liikuntatunnit uusväinöläiset lapset suorittaisivat aivan normaalisti muitten lasten kanssa, mutta silloin, jos koulussa opetettaisiin suomalaiseen yhteiskuntaan kielteisesti suhtautuvaa opetusta esim. islamilaisuuden tai perinteisiä suomalaisia arvoja halventavan opetuksen muodossa, kaikki vanhemmat hakisivat silloin lapsensa pois koulusta kyseisen opetuksen ajaksi.

Kyseisessä uskonnossa vaadittaisiin, että lapsille pidettäisiin kerran vuodessa - syyskuussa - uusväinöläinen luontoviikko, jolloin uusväinöläisille lapsille sekä opetettaisiin että kerrattaisiin erätaitoja. Tämä siksi, että uusväinöläinen uskonto suhtautuisi luontoon ja sen kanssa tasapainoiseen elämiseen hyvin vakavasti ja kunnioittavasti. Uusväinöläisiin uskonkappaleisiin kuuluisi lause ”luonto ja ympäristö ovat itsessään niin tärkeitä asioita, että niitä on suojeltava ihmisiltä, joille luonto on pelkkä käsite, sana jolla ei ole muuta merkitystä kuin oman pätemisen korostaminen”.

Lisäksi uskontoon kuuluisi kolme kertaa päivässä tehtävä puolen minuutin mittainen rukous. Ensimmäisenä olisi seisaaltaan tehtävä taivaan rukous. Sitten olisi istualtaan tehty veden rukous. Ja lopulta olisi polviasennossa tehtävä maan ja ajatuksen rukous. Rukousta tehdessään uusväinöuskovaiset keskeyttäisivät työntekonsa rukouksen ajaksi ja palaisivat sen jälkeen työhönsä. Rukoukseen ei tarvittaisi mitään erillisiä tiloja, vaan uusväinöläinen voisi suorittaa sen esim sorvin ääressä, mikäli sattuisi olemaan töissä metallihommissa. Uusväinöläinen uskonto ei tarvitsisi minkäänlaisia kirkkorakennuksia, sillä sellaiset miellettäisiin pelkäksi rahan haaskuuksi.

Luonnollisesti uusväinöläiset suhtautuisivat koulutukseen erittäin positiivisesti. Erityisesti sellaiseen koulutukseen, joka pitäisi yllä yhteiskunnallista infrastruktuuria. Näin ollen, mikäli joku nuori uusväinöläinen lähtisi kouluttautumaan vaikkapa sairaanhoitajaksi, asentaja-koneistajaksi tai fysiikan opettajaksi, niin yhteisö auttaisi häntä rahallisesti, ettei hän joutuisi ottamaan kohtuuttoman suurta opintolainaa. Sen sijaan jos yhteisön jäsen päättäisi lähteä kouluttautumaan yhteiskuntataiteellisille aloille, toteaisi yhteisö, että infrastruktuurin kannalta vahingollisia aloja ei tueta, joten pärjäilepä keskenäsi.

Maanpuolustukseen kyseinen uusväinöläinen uskonto suhtautuisi hyvin positiivisesti sillä se näkisi, että se viime kädessä suojelee suomalaista yhteiskuntaa joka taas suomalaiselle on se paras ja ainoa yhteiskunta ja ennen kaikkea ainoa sellainen, joka on kiinnostunut suomalaisten hyvinvoinnista. Uskontokunnan nuoret miehet suorittaisivat varusmiespalveluksensa pääosin rajavartiostojen sissikomppanioissa, sillä uusväinöläiset nuoret oltaisiin jo nuorena totutettu luontoon ja eräelämään. Uskonto pitäisi kyseistä koulutusta suuressa arvossa sillä yhteys luontoon ja kyky selviytyä luonnossa olisi uskonnon oppien mukaan erittäin tärkeää.

Nykyisin niin kovin muodikkaaseen homoseksuaalisuuteen uusväinöläinen uskonto suhtautuisi kielteisesti. Jos yhteisössä olisi avoin homoseksuaali, häntä siedettäisiin ja hänen annettaisiin olla rauhassa, mutta mikäli hän pyrkisi houkuttelemaan homoseksuaaliseen kanssakäymiseen muita yhteiskunnan jäseniä, erityisesti alaikäisiä, niin silloin Korpilain mukaan hänelle annettaisiin ensiksi Vakava Varoitus ja mikäli se ei auttaisi, hänelle annettaisiin kahdenkymmenen vyöniskun remmiapeli ja sen jälkeen hänet eristettäisiin yhteisöstä. Siinä vaiheessa, kun hänelle annettaisiin Vakava Varoitus, hänelle annettaisiin myös toinen mahdollisuus eli tuettu irtautuminen yhteisöstä. Hänelle kerättäisiin kolehti, jonka avulla hän voisi aloittaa uuden elämän esim. Joensuussa, Kuopiossa, Oulussa tai eritoten Helsingissä. Mikäli hän valitsisi irtautumisvaihtoehdon, niin hän hyväksyisi myös samalla sen, että hän poistuisi uusväinöläisestä yhteisöstä pysyvästi.

Uusväinöläinen uskonto ei olisi ns. lähetysuskonto ja väinökunnan jäseneksi olisi vaikeaa päästä. Yleensäkään väinökunnan jäseneksi ei hyväksyttäisi muita kuin etnisiä suomalaisia ja heidätkin vasta pitkän koeajan jälkeen. Koeajan aikana ei seurattaisi niinkään paljon uskonnollisten kirjoitusten ulkoa opettelua, vaan ns. tolkullista elämää.

Minkäänlaisia uskontoon liittyviä ruokailurajoituksia uusväinöläinen uskonto ei tuntisi, eikä se myöskään pitäisi mitään eläintä saastaisena. Uskonnon pyhissä kirjoituksissa todettaisiin asiasta näin: ”Mikäli jumalien mielestä joku eläin olisi saastainen, ne olisivat jättäneet sellaisen luomatta. Jos taas jossain vähemmän kehittyneissä yhteiskunnissa ei osata lihan valmistusta, kyse ei ole eläimen saastaisuudesta, vaan ruuanlaittajan typeryydestä”.

Kaiken kaikkiaan uusväinöläinen uskonto näkisi, että ihmisen tulee elää ihmisiksi, kunnioittaa naapureitaan, pyrkiä heidän kanssa yhteistyöhön ja olla lainkuuliainen osa yhteiskuntaa. Niillä tietyillä reunaehdoilla, minkä uusväinöläisyys asettaa, mutta sehän ei kieltämättä haittaisi ketään muuta. Kyseisen uskonnon, ja sen edustajien piikkiin ei voisi Suomessa laskea ensimmäistäkään ryöstöä tai raiskausta.

Jos tällainen uskonto olisi olemassa, niin väinökuntiin kuuluvia ihmisiä voisi pitää kovasti rauhallisina ja yhteiskuntaa ylläpitävinä ihmisinä. Vaan eihän sitä ole olemassa. Mutta jos se olisi kumminkin olemassa, niin kuinka siihen suhtauduttaisiin erityisesti suvaitsevais-tiedostavan väen taholta? Hotellin respassa uskotaan, että uskonnosta mainittaisiin mm. seuraavaa:

- Uskonto on selkeästi rasistinen.

- Uskonto on selkeästi väkivaltainen, hyväksyy ruumiillisen rangaistuksen ja tämähän on sekä Herrasta Perkeleestä että Jahannamista.

- Uskonto on selkeästi naista alistava. Naisille määritelty pukeutumiskoodi on selkeästi naisen vapautta rajoittava, ja naisten pakollinen hiusten näkyvissä pitäminen puolestaan tekee naisesta pelkän miesten himojen seksisymbolin.

- Uskonto aivopesee lapsia uskonnollisella propagandalla.

- Tätä kautta uskonto estää lapsiltaan aidon valinnanvapauden.

- Uskonto on homofobinen.

- Uskonto on militaristinen.

- Uskonnon ulkoiset, vaatetuksen muodossa esitetyt tuntomerkit ovat nykyaikaisessa yhteiskunnassa lähinnä naurettavia.

- Uskonto pyrkii tietoisesti estämään tieteellistä tutkimusta ja kehitystä, erityisesti yhteiskuntataiteellisilla tutkimusaloilla.

- Uskonto pyrkii selkeästi käyttämään omaa, valtakunnallisesta lainsäädännöstä eroavaa lainsäädäntöä ja sitä kautta uskonto on kokonaisuudessaan rikollinen ja sen harjoittaminen tulisi kieltää.

- Uskonnon julkiset rukousharjoitukset ovat kehittyneessä yhteiskunnassa lähinnä naurettavia, eikä sellaisia tulisi sallia työelämän jarruna.

Luonnollisesti todettaisiin, että uusväinöläinen uskonto ei edusta ihqua toiseutta, sillä sen jäsenet olisivat kaikki etnisesti suomalaisia pottunokkia ja se sellainenhan ei vaan kertakaikkiaan käy. Kyseinen uskonto ei olisi mitään sellaista muodikasta niin kuin islam eikä se antaisi suvaitsevais-tiedostaville ihmisille tarpeellisia kicksejä, joten se olisi tuomittava. Olisi hyvin todennäköistä, että tiedostavissa mielenosoituksissa nähtäisiin kylttejä LGBTQTiiTyy against islamophobia and neoväinämöism.


Kiitokset Jaska Brownille eräästä vinkistä.

Ja Greatest Shits-äänestyshän on vielä menossa. Vielä ehtii osallistua.

Tuesday, May 16, 2017

SOVELTAVAA TYØNHAKUA

Niin kuin lukija hyvin tietää, on hallituksemme tehnyt esityksen siitä että työttömän tulee hakea töitä kolmen kuukauden aikana vähintään kahdestatoista eri paikasta ja jos hän ei niin tee, niin hän menettää työttömyyskorvauksensa 60 vuorokaudeksi. On esitetty - hyvin perusteltuja - näkemyksiä että tällainen johtaa merkityksettömien blankohakemusten tekemiseen ja se pahimmillaan tukkii erityisesti firmojen toimintaa siinä määrin, että ne luopuvat työpaikkojen julkisesta ilmoittamisesta ja hankkivat työntekijänsä toisin keinoin.

On kuitenkin muistettava että hallitus koostuu pääosin ammattipoliitikoista ja ammattipoliitikko ei tee virheitä. Ainakaan se ei myönnä niitä tehneensä. Joten tämä hakemuspakko saattaa astua voimaan. Mikä neuvoksi? Oy Firma Ab saattaa saada aivan tolkuttoman määrän hakemuksia joista suurin osa on sellaisia jotka ovat hakeneet hommia pakotettuna, omaamatta minkäänlaista sellaista osaamista ja kokemusta mitä Oy Firma Ab tarvitsisi. Ehkä yhteiset pelisäännöt auttaisivat tässä. Hotellin respassa esitetään, että pakkohakemuksissa otetaan käyttöön skandiääkköset ja -öökköset ja tehdään sellainen standardihakemus. Se voisi olla vaikka tällainen:

Vastaanottaja
Oy Firma Ab

Lähettäjä
Jorma Væænænen

HAKEMUS TYØPAIKKAAN

Pyydæn kunnioittaen, ettæ minut otettaisiin huomioon valitessanne uusia tyøkalujyrsijæ-kelkkamaalareita yrityksenne palvelukseen. Olen ahkera ja tyøteliæs tyøntekijæ.

Kunnioittaen,

Jorma Væænænen

Näin ollen Oy Firma Ab:n työnhakuasiaa käsittelevä henkilö huomaa, että Jorma Väänänen ei tosiasiassa ole kiinnostunut työpaikasta vaan hakee sitä pakotettuna, joten hän pistää menemään Jorman sähköpostiosoitteeseen viestin jossa lukee: ”Hei, kiitos mielenkiinnosta. Valitettavasti valintamme ei tällä kertaa sattunut sinuun. Terveisin Oy Firma Ab”. Jorma puolestaan voi lähettää viestin työvoimatoimistoon ja todistaa sillä osallistuneensa tähän uuteen kansalaisvelvollisuutensa. Ehkäpä joku työtön ATK-alan ammattilainen voisi asian tiimoilta päästä uudestaan leivänsyrjään kiinni kehittämällä ohjelmiston joka tunnistaa sähköpostista æ:t ja ø:t, varsinkin jos ne on lähetetty Suomesta, siirtää kyseiset viestit välittömästi roskakoriin ja lähettää automaattisesti hylkäävän ja pahoittelevan vastausviestin työttömälle työnhakijalle. Firmat saattaisivat olla kiinnostuneita kyseisestä ohjelmasta, varsinkin jos sen saa kohtuuhinnalla.

Samaa menetelmää voisi käyttää tietysti toisinpäinkin, erityisesti julkisella sektorilla. Moni lukija on varmasti törmännyt ilmiöön, että hän on huomannut hakevansa työpaikkaa joka on tosiasiallisesti luvattu jo jollekin valmiiksi pedatulle henkilölle jolloin koko työnhakuprosessi on turha. Julkisen sektorin on kuitenkin pakko panna työpaikat julkiseen hakuun ja järjestää asiaankuuluva haastattelukierros. Tämä aiheuttaa työttömälle turhaa vaivaa ja mahdollisesti turhia kulujakin, sillä jos työtön asuu vaikkapa Hämeenkoskella ja kiinnostava työpaikka olisi tarjolla Lahdessa niin eestaas kulkeminen on jotain 60 kilometriä, se ei ole ilmaista ja sen mielellään jättäisi tekemättä jos tietää etukäteen tekevänsä turhan reissun. Jos joku julkisen sektorin työpaikka on haussa, mutta virkaan valittava henkilö on jo tosiasiallisesti päätetty, niin kyseinen konttoori tai mikä lie voisi olla kohtelias ja käyttää öökkösmenetelmää tässäkin. Esimerkiksi näin:

TYØTEHTÆVÆ: KUNNALLINEN KÆSITEHÆSSIJÆ

Radanvarsikaupungin julkishallintobyroon yleinen asioita sæætævæ, sæhlæævæ ja sæveltævæ subdiviisio:

Etsimme palvelukseemme kokenutta ja motivoitunutta kunnallista kæsitehæssijææ. Arvostamme aikaisempaa tyøkokemusta. Koulutusvaatimuksena miel. joko selittelæætiøn tai soveltavan spedestetiikan yliopistollinen loppututkinto.

Tyøhakemukset læhetetææn osastopæællikkø Annaluutia Mæhkiø-Fløffmannille.

Näin ollen työtön tietää, ettei kyseisen työpaikan kanssa kannata nähdä turhaa vaivaa. Se olisi varsin kohtelias kädenojennus julkiselta sektorilta tavalliselle kansalaiselle. Jos ääkkös-öökkösmenetelmä on jotenkin liian päällekäyvän oloinen, niin sen tilalla voitaisiin käyttää jotain tekstiin upotettua yleisesti sovittua merkkiä kuten vaikka (*).

Tietysti tämäntyyppisten juttujen myötä tällaiselle tavalliselle valveutumattomalle kansalaiselle tulee mieleen ajatus, jonka savolaiset kiteyttävät niin osuvaan muotoon eli ”osattaan sitä tiälläkkiin”. Mieleen nousee väkisinkin työpaikkahakemusten tarjoama eräänlainen aseettoman sissisodan muoto.

Siksipä hotellin respassa esitetään, että kehitetään kansallinen veetuilupörssi. Tässä pörssissä julkaistaan kaikki mahdolliset jonninjoutavat julkishallinnon ammatit ja mikä ettei tehtäisi valmiit hakemuspohjatkin, joilla niin työtön kuin työssäkäyväkin voisi hakea noita tehtäviä. Otetaan nyt esimerkiksi sellainen tilanne, että Yhdenvertaisuusvaltuutetun toimisto hakee uutta ylitarkastajan virkaa. Kyseinen toimisto ja sen edeltäjä on haistatellut sen verran ahkerasti tavallisille kantasuomalaisille että pieni jäynä, sanotaanko vaikka 60.000:n jätetyn hakemuksen myötä olisi paikallaan.

Näissä hakemuksissa ei luonnollisesti käytettäisi minkäänlaisia skandiöökkösiä vaan ne tehtäisiin niin tosissaan kuin ikinäkoskaanmilloinkaan. Ehkä hakemukseen kannattaisi laittaa mukaan lause: ”muistuttaisin, että eräs nimeltä mainitsematon E.B. on muuten valittu vielä ylitarkastajankin pestiä ylempään virkaan epäpätevänä, ja koska yhdenvertaisuusasiat ovat niin kertakaikkisen lähellä sydäntäni, niin aion ilman muuta turvautua valitusmenettelyyn ellei minua kutsuta edes haastatteluun.”

Jos ajatellaan, että saadaan aikaiseksi 60.000 hakemusta ja sanotaanko vaikka 10.000 valitusta, niin voidaan todeta  jäynän onnistuneen. Tietysti mainio bonus olisi saada aikaiseksi vielä tommoset 3.000 ylimääräistä työpaikkahaastattelua ja sehän antaisi koiranleuoille mitä parhaimman mahdollisuuden pilata tapetit ja tunnelma.

Onhan tietysti selvää, että jos hallitus joutuu luopumaan tästä aikeesta, niin jotain muutahan se keksii. Nykyinen hallitus todennäköisesti päätyy siihen vaihtoehtoon, että mikäli työtön ei työllisty kolmeen kuukauteen ominpäin niin hän ei ole silloin edes yrittänyt työllistyä. Näin ollen hän menettää työttömyyskorvauksensa kahdeksi kuukaudeksi.

Jos seuraava hallitus on puolestaan punavihreä, niin se saattaa pistää pystyyn pitkäaikaistyöttömien eutanasialoton, jossa vuosittain 20.000 lyhyen tikun vetänyttä pistetään pakolla koomaan, laitetaan niitten elimistä kansainvälisillä markkinoilla pystyyn huutokauppa ja sen jälkeen kun kyseisestä kansalaisesta on poistettu käyttökelpoiset varaosat, niin hänen tuhkansa lahjoitetaan jollekin biodynaamista parsaa viljelevälle tilalle lannoitteeksi. 

Mikäli asiasta tulisi mutinaa, voisi punavihreä hallitus perustella asian niin, että ”suomalainen on elämänsä ensimmäiset kaksikymmentä vuotta niin tolkuton kuluerä yhteiskunnalle, että on vain oikeudenmukaista, että yhteiskunta ottaa ne elämän viimeiset kaksikymmentä vuotta ikään kuin takaisin lunastettavana panttimaksuna”. Moraalista ongelmaahan ei asiassa punavihreää ideologiaa tunnustaville ja evoluutiossa Homo Sapiens Premenstrualsyndromicus-tasolle kehittyneille ihmisille olisi muutenkaan, sillä varaosiksi lyötävät ihmiset olisivat kuitenkin joutuneet työttömiksi ns. oikeista töistä, jolloin he olisivat modernille tiedostajatyypille lähinnä vanhemman ja pikkuhiljaa häviävän ihmisrodun edustajia. Kyse olisi vain tervetullut lisäaskel uusevoluution kehityksessä.


Thursday, May 11, 2017

EPÄILYKSEN PIRU JA SÄVELLETTY ISLAM

Aivan kuin lentäisi kerta toisensa jälkeen samanlaisiin kulisseihin joihin on aseteltu samanlaisia mallinukkeja, tuumaili Epäilyksen Piru lennähtäessään erääseen kalliiseen helsinkiläiseen kerrostaloasuntoon. Oli oikeastaan aivan sama, oliko hänen asiakkaanaan poliittisen eliitin, virkakoneiston tai median edustaja. Joka kerta löytyi kämppä, jossa ei podettu pulaa, ei omattu minkäänlaista kosketuspintaa tavallisen ihmisen elämään ja kyseisistä nukkekodeista löytyi aina ihminen joka oli kovasti tyytyväinen itseensä jostain, minkä hän oli hiljattain suorittanut.

Hiljattain suorittanut, niin. Ja samalla kyseinen ihminen onnistui sulkemaan mielestään sen tosiasian, ettei hänellä ollut juurikaan aihetta ylpeillä tekemisistään. Nämä suomalaiset eliittikuplan edustajat eivät eronneet juurikaan esmes niistä saksalaisista viranomaisista jotka aikanaan olivat tunteneet ylpeyttä kuskattuaan taas yhden junalastillisen ihmisiä nousemaan savupiipusta taivaalle. Eivät hekään olleet varsinaisesti ylpeitä siitä, mitä he olivat juuri tehneet, vaan siitä, että se oltiin tehty kunnolla ja ehdottomasti määräysten mukaisesti.

Samanlainen oli tuo tietokoneellaan istuva ja tyypillistä punaviiniä lipittävä keski-ikäinen opetushallituksessa korkeana virkahenkilönä työskentelevä nainen. Hänellä oli koneellaan auki opetushallituksen verkkosivut, niissä alaosio ”yleissivistävä koulutus” ja siitä kohta ”kysymyksiä ja vastauksia islamista”, joka oltiin lehdissä otsikoitu komeasti ”Islam ei pyri tekemään kaikista muslimeja, sukupuolet islamissa tasavertaisia” ja jota sitten käytettäisiin esi- ja perusopetuksessa selittämään virallista totuutta islamista nuorille suomalaisille. Nainen oli ollut mukana tekemässä näitä sivuja ja oli sitä mieltä, että lopputulos oli varsin onnistunut. Noo… pilataanpa naisen iltaa pikkusen ettei se sentään ala ilmassa leijailemaan…

Vielä äsken kovasti tunnelmallisella ja itsetyytyväisellä tuulella ollut sekä arvostaan ja asemastaan kovasti tietoinen virkanainen hätkähti ja rääkäisi:

- Mitä helvettiä? Sinä perkelekö siinä taas? Olisit nyt pysynyt poissa edes tään kerran, kun ollaan saatu jotain valmiiksi ja sen vuoksi vähän juhlatuulella!

- No ”sen jonkun” vuoksihan minä tänne juuri tulin. Sinä sitä sitten latelit suomalaisille lapsille oikein roiman taqiyya-annoksen? Kyselitkö Isra Lehtiseltä ja latelit sitten käyttöön suoraan sen, mitä täti selitti?

- Haise pahalle.

- Niinhän minä haisenkin. Kuuluu vähän niin kuin toimenkuvaan. Mutta onko tuo kaikki Lehtisen kynästä?

- Mitä väliä sillä on vaikka oliskin? Ei se lopputulos olis eronnut tuosta sen enempää. Tehtiin mitä vaadittiin ja lapsille opetetaan että islam on länsimainen kevytislam.

- No niinhän te teitte. Niin kuin Pirkkalassa aikanaan opetettiin, että sosialismi oli kevytsosialismi. Mutta käydäänpäs näin ihan kaksistaan läpi noita opetushallituksen oppeja.

Epäilyksen Piru hyppäsi läppäristä pöydälle, napasutti sormiaan, läppärin näyttö suureni 80-tuumaiseksi ja siinä luki opetuksen ensimmäisestä kohdasta:

1. Millainen on naisen asema islamissa?

"Vastaus: Muslimi on ensisijaisesti muslimi, olipa hän nainen tai mies. Islamin mukaan nainen ja mies ovat tasavertaisia. Muslimimaissa naisen asema vaihtelee paikallisen kulttuurin ja yhteiskuntaluokan mukaan sekä uskonnollisen sitoutumisen mukaan. Mitään yleistystä on vaikea tehdä; jo eri maiden sisällä erot voivat olla suuret jne jne…

Epäilyksen Piru virnisti ja kysäisi:

- Ettei teillä vaan unohtunut tuosta jotain pientä?

- Niin kuin esmes mitä?

- No vaikka sitä, että islamilaisissa maissa pieniä tyttöjä naitetaan vanhoille äijänräähkille ja naisia kivitetään hengiltä uskottomuudesta ja huonolla tuurilla raiskatuksi tuleminenkin on uskottomuutta. Ja niissä maissa löytyy ihan oikeasti ihmisiä jotka ovat valmiita viskomaan niitä kiviä elävää ihmistä kohti. Mitä taas meillä takapajuisissa pohjoismaissa ei tapahdu. Lisäksi vois todeta sen, että islamilaisissa maissa se nuorten tyttöjen alapäänsilpominen on vieläkin yleinen tapa.

- Mutta se ei ole teorian mukaista. Muista kumminkin se.

- Niin, ei ainakaan opetushallituksen teorian mukaista. Mutta siinähän opetushallitus onkin ongelman edessä. Teorian mukaan islamissa mies ja nainen ovat tasa-arvoisia. Käytäntö on kaikkea muuta. Ja sitä vähemmän tasa-arvoista käytäntöä harjoittavat nimenomaan islamilaiset ihmiset. Kun opetushallitus ei myöskään - rasismin pelossa - voi tunnustaa, että nimenomaan islamilaiset ihmiset elävät tavalla, joka länsimaissa rikkoisi noin x:ää lakipykälää, niin silloinhan pitää pysytellä teoriassa ja vaieta käytännöstä tykkänään.

- Niinhän siitä vaietaankin. Ja vaaditaan muitakin vaikenemaan. Sitä varten on olemassa mukavasti määrittelemätön termi viharikos.

- Tiedätkö, minä olen ollut näissä hommissa pitkään ja tottunut tuohon käytäntöön. Sitä on esiintynyt maissa, joita historia on oppinut kutsumaan diktatuureiksi. Tosin olihan niillä diktatuureillakin joskus puolensa. Siihen liittyen mennäänpä vielä tuohon ykkösopetukseen. Katsos, 1960- ja 1970-luvuilla naiset saattoivat kulkea islamilaisissa maissa ihan rauhassa minihameissaan ilman esmes miehensä tai veljensä vartijoita. Muistatkos, mikä niissä maissa oli silloin hallintomuoto?

- Sotilasdiktatuuri.

- Ja minkähän nimenomaisen ideologian se sotilasdiktatuuri piti aisoissa?

- No, islamin.

- Nyt siellä ei ole enää sotilasdiktatuureja. Ja naiset kulkevatkin Säkkivälineen mannekiineina. Mikäs ideologia niissä maissa on saavuttanut huomattavan vaikutusvallan?

- Islam.

- Jep. Tyhmempikin osaisi tehdä asiasta johtopäätöksiä ja todeta, että opetushallitus haastaa paskaa ihan tietoisesti. Niin osaa opetushallituksen korkea virkahenkilökin. Muttei tunnusta sitä, vaan syöttää sitä oppilaalle vielä uuden lusikallisen, suukki auki, aa-aa… lentskari tulee… vaan mennäänpä siihen kakkosopetukseen:

2. Miten islam suhtautuu muihin uskontoihin?

"Vastaus: Islamissa ei ole samalla tavalla pyrkimystä tehdä kaikista ihmisistä muslimeja kuin ehkä kristinuskossa on. Koraanissa lähtökohtana on, että kaikilla ihmisillä on vapaa tahto uskonkysymyksissä. Kristinusko ja juutalaisuus ovat Koraanissa erityisasemassa Kirjan kansana, sillä heidän uskontonsa perustuu taivaalliseen ilmoitukseen jne jne…

- Mitenkäs… unohtuikos tästäkin opetuksesta mahdollisesti jotain?

- Virkakoneistossa ei takerruta kokonaisuuden kannalta merkityksettömiin yksityiskohtiin.

- Ei takerruta niin. Mutta täälläpä takerrutaan. Meinaan, kun sotilasdiktatuurit eivät pidä enää islamia aisoissa, niin keitäs siellä lähi-idässä erityisesti lahdataan?

- Kristittyjä… ja vääräuskoisia yleensäkin… vääräuskoiseksi kelpaa sellainenkin islamilainen, joka ei ole lahtaajan mielestä se oikean suunnan edustaja…

- Kenenkäs nimiin sitä vääräuskoisten lahtaamista tehdäänkään?

- Allahin… ja Mohammedin…

- Just. Ja ainoa keino säästyä lahtaamiselta on todeta julkisesti että la ilaha illallah ja Muhammed on hänen profeettansa. Saattaa tosin olla, että juutalaisia ei pyritä käännyttämään. Niitten kohdalla islamilaisille riittänee, että ne tapetaan.

- Mutta emmehän me voi lapsille tuollaista opettaa. Se on jotenkin niin rumaakin. Ja se opetus sisältäisi selvästi rasistiseksi tulkittavissa olevia aineksia.

- Eli todellisuus on rasismia.

- Oikeassa viitekehyksessä kyllä. Ja opetushallitus kuuluu oikeaan viitekehykseen.

- Niinhän se kuuluu. Mennäänpä kolmanteen opetukseen:

3. Miksi miehellä saa olla monta vaimoa?

"Vastaus: Profeetta Muhammedin aikana oli se tilanne, että muslimit joutuivat sotiin, joissa yleensä kuolee enemmän miehiä kuin naisia. Muslimimiehiä kehotettiin pitämään naisista huolta. Nämä naiset eivät useinkaan olleet nuoria, ja mies sai lisäksi monta lasta huollettavakseen, joten "mukavat oltavat" olivat kaukana arjesta. Koraani on asettanut tiukat ehdot moniavioisuudelle: kaikkia vaimoja on kohdeltava tasavertaisesti ja miehen pitää pystyä elättämään jokainen. Koska tämä on inhimillisesti katsoen vaikeaa useimmille miehille, islam pyrkiikin moniavioisuuden asteittaiseen poistamiseen

- Tämä on se kohta, mikä minua Epäilyksen Piruna ihmetyttää erityisesti. Tai ei varsinaisesti se kohta itsessään, vaan länsimaisten feministien suhtautuminen siihen ja yleensäkin flirttailu islamin kanssa. Mutta eikös sinunkin mielestäsi tällä ja sillä kaksitoistavuotisten tyttöjen naittamisella vanhoille äijille ole hienoinen ristiriita?

- Nehän ovat erillisiä asioita. Eivät ne ole verrattavissa keskenään.

- Muistatkos muuten, mitä ne sodat silloin aikanaan olivat? Joissa muslimimiehiä kuoli?

- Islamin valloitussotiahan ne…

- Niitäpä juuri. Mitenkäs, onkos nää länsimaisten valtioitten käymät sodat sitten sellaisia, että niitä ovat käyneet pääosin naiset?

- No eivät tietenkään.

- Ja jostain kumman syystä länsimaissa ei ole moniavioisuutta. Te virkakoneistossa olette muuten keksineet loistavan tavan ylläpitää islamilaista moniavioisuutta.

- Mitä sinä tuolla tarkoitat?

- No sitä, että kun ennen oli ykkösvaimo, kakkosvaimo, kolmosvaimo ja niinpoispäin, niin nyt suomalaisen sosiaaliturvan siunauksella meillä on ykkösyksinhuoltaja, kakkosyksinhuoltaja, kolmosyksinhuoltaja ja niinpoispäin. Mikään ei ole niin aikaansaava kuin virkakoneisto silloin kun puhutaan rahan turhasta törsäämisestä. Vaan otetaanpa vielä yksi kohta:

4. Mikä jihad on?

"Vastaus: Jihad tarkoittaa suomeksi kamppailua, ponnistelua tai kilvoittelua. Suuri jihad on kamppailua omien heikkouksiensa kanssa ollakseen parempi ihminen, parempi muslimi. Jihad voi tarkoittaa aseellista kamppailua, jos islamilaisen maan kimppuun hyökkää toinen valtio. Jokainen maa luonnollisesti puolustautuu tällaisessa tilanteessa jne jne…

- Ja milläs tavalla se islam sitten laajeni? Shakkiturnauksella?

- Väkivaltaisella valloitussodalla tietenkin.

- Ja keihinkäs se islamilainen terrorismi länsimaissa oikein kohdistuukaan?

- No vääräuskoisiin. Ja joo joo, teit pointtisi selville. Kyllähän tuossa syötetään lapsille teoriaa jostain länsimaisesta sosialidemokraattisesta islamista johon me emme usko itsekään. Mutta nyt sinä et ymmärrä sitä tärkeintä pointtia. Katsos, kun meidän on pakko tehdä niin.

- Saatanpa minä sen pointin ymmärtääkin. Mutta kerropas omin sanoin. Se tekee sinulle hyvää.

Korkea opetushallituksen virkahenkilö ei viitsinyt enää kaataa punkkua lasiin vaan veti suoraan pullosta loput ykkösellä huiviin, huokaisi, ja jatkoi:

- Sillä tavoin me suojelemme järjestelmää. Tai no, ei koko järjestelmää, vaan tärkeintä osaa siitä. Eli poliittista-, virka- ja mediaeliittiä. Toki me tiedämme, että on ihan yksi lysti että millä tavoin islam selitetään. Pääasia on se, että islamilainen väestö itsessään on ongelma määritteli sen minkä tahansa ismin alle hyvänsä. Se on ihan oikeasti tolkuttoman kallis. Se ei ihan oikeasti työllisty eikä integroidu, enkä minä ole varma että onko sillä siihen juuri haluakaan. Varsinkaan niitä ”tasa-arvoisia” naisia ei niitten äijät laske kotoa minnekään ja minnekäs ne kielitaidottomina muutenkaan työllistyisivät? Ja on totta, että ne tekevät tavallisiin suomalaisiin nähden aivan tolkuttoman määrän väkivalta- ja seksuaalirikoksia.

Epäilyksen Piru otti tuumivan ilmeen ja onnistui hetken ajan näyttämään helvetilliseltä versiolta Auguste Rodinin Ajattelija-patsaalta. Sitten se kyseli hymyillen:

- Eikös silloin olisi helpompaa todeta asia julkisesti ja alkaa korjata sitä, mitä on tapahtunut?

- No eihän helvetissä! Sillä juuri mehän ne ihmiset olemme tähän maahan päästäneet ja tehneet vielä asiasta itsetarkoituksen. Jos me tunnustaisimme tämän totaalisen hölmöntölväyksen julkisesti, niin mehän joutuisimme asiasta vastuuseen. Ja sehän ei käy päinsä. Näin ollen suomalaisille lapsille tullaan jatkossakin opettamaan länsimaisesti määriteltyä kevytislamia, painetaan pää puskaan ja toistetaan aina uudestaan että ongelma ei ole ongelma, vaan ongelmasta ääneen puhuminen on ongelma.

Epäilyksen Piru taputti kämmeniään hitaasti ja painokkaasti yhteen. Näinhän tehtiin, kun ei oltu suuressa väkijoukossa mutta haluttiin silti osoittaa suosiota:

- Hienoa! Eikö annos rehellisyyttä teekin hyvää? Vaikka ethän sinä sitä vielä työpaikallesi uskalla viedä. Mutta olet siitä huolimatta ansainnut lahjan.

- Lahjan? Noilla sun lahjoillasi on paha maine tiedostavissa piireissä. Mitä sinä mulle annat? Omatunnonko? Vai jotain vielä hirveämpää? Moraalisen selkärangan ehkä?

- Siihen sinä et ole vielä valmis. Minä annan sinulle lahjaksi palasen tasa-arvoista ja rauhanomaista islamilaista kulttuuria. Sinä saat burkhan.

- Burkhan? Mutta mitä minä sillä? Enhän minä ole muslimi. Ja enhän minä sitä käytä kumminkaan. Mitä ne virastossakin ajattelisivat?

- Kyllä sinä sitä käytät. Joka ristuksen, korjaan muhametin päivä. Se kun on sellainen burkha jota ei näe muut kuin sinä. Sinä näet sen. Sinä myös tunnet sen. Etkä saa sitä pois päältäsi. Tiedä, vaikka oppisit nauttimaan siitä. Eikös ne feministit ole sanoneet että se on vapaaehtoinen, voimauttava ja valtauttava kokemus joka vapauttaa naisen kuolaturpaisten länsimaisten miesten irstailta ja riisuvilta katseilta ja sitä kautta lisää naisen seksuaalista vapautta. Mutta nyt mun täytyy lähteä seuraavaan paikkaan. Som´moro!

Epäilyksen Piru hävisi rikinkatkuisaan pilveen ja korkea arvoinen virkanainen meni katsomaan itseään peilistä.


No voi helvetti… laittoi vielä sen harsollisen version…

Seuraavana päivänä opetushallituksessa muut työntekijät vähän ihmettelivät korkea-arvoista virkanaista. Aivan kuin hänen näkökenttänsä olisi muuttunut jotenkin putkinäöksi. Ja hän hikoili ihan tolkuttomasti, vaikka kevät oli kylmä ja rakennus mukavasti ilmastoitu…

Tuesday, May 9, 2017

SALAMETSÄSTÄJÄ JA KARJALAN SISSIT

Jatkoa tarinalle Metsänvartijat

European Federation Wilderness Center 24, Ruunaa, Lieksa, lokakuussa 2038


Suoraan Euroopan Liittovaltiohallinnon alaisuuteen kuuluvan suljetun ja pelkästään maksaville asiakkaille varatun luonto-, metsästys-, kasino- ja bordellialueen Wilderness Center 24:n alueella sijaitsevan Mukavaaran aamuöistä rauhaa alkoi häiritä lähestyvä kimeä surina. Surina tuli alueella lentävästä droonista joka ilmestyi näkyville pitkulaisen särkän takaa ja ylitti muutaman hehtaarin laajuisen alueen jossa puusto oli lyhyempää. Siellä oltiin tehty aikanaan hakkuu. Nythän ei moto näillä mailla ollut liikkunut enää aikoihin. Drooni jatkoi lentoaan ja katosi toisen särkän taakse.

Droonia valvoi eräkeskuksessa aluetta vartioivan kansainvälisen Excecutive Forest Service-yhtiön työntekijä. Droonin reitti oltiin syötetty siihen etukäteen mutta valvoja saattoi halutessaan muuttaa sitä, mikäli näki sen tarkkailukameroista jotain tavallisuudesta poikkeavaa. Toisella näytöllä hänellä oli reaaliaikainen tieto siitä, missä päin laajalla, yli puolet Pohjois-Karjalaa kattavalla alueella tapahtui vartijoitten saattamaa ja opastamaa maksettua metsästys- tai muuta virkistystoimintaa. Mikäli valvontamonitorissa näkyvät henkilöt eivät kuuluisi näihin ryhmiin, valvoja antaisi hälytyksen salametsästäjistä jolloin joko Ruunaan keskuksesta tai sitten jo maastossa olevista partioista lähtisivät aseistetut ryhmät ottamaan heitä kiinni.

Drooni katosi näkyvistä ja sen äänikin alkoi kadota. Lyhytkasvustoisemmalla aukolla, jonka se hetkeä aikaisemmin oli ylittänyt alkoi näkyä liikettä. Maasta nousi neljä miestä. Näkyville tuli myös harmaa pystykorva sekä juuri ammuttu hirvenvasa josta oltiin päästetty veret ja jota oltiin juuri suolistamassa. Kun miehet olivat kuulleet droonin äänen, he olivat heittäneet sekä itsensä, puuhun kytketyn koiran että ammutun hirvenvasan päälle koko aika mukanaan kuljettamansa itse tehdyt rölliviitat. Hieman kauempaa kuului maastomönkijän ääni. Sieltä oli tulossa porukan viides mies, joka oli lähtenyt hakemaan kätkettyä mönkkäriä heti kun yksi miehistä oli kaatanut vasan. Yksi miehistä sytytti tupakin, katseli siihen suuntaan mihin drooni oli hävinnyt ja totesi tuhahtaen:

- Liittovaltiomulukut… noita helevetin pershärpäkkeitä lennättävät… helevetin kuspiät…

Toinen miehistä puhalteli myös jännityksen hermosavuja:

- Näinköhän tuo näki meijät?

Mönkijä tuli paikalle ja kolmas rölliviitan alta nousseista miehistä tiuskaisi:

- No näki tai ei, niin ei se siitä meille asiakseen ilmoita. Ei me jäädä tänne munia raapimaan ja odottamaan Federaation asemiehiä. Minä ja Veka puotetaan nää loput sisälmykset tästä vasasta. Ottakaa te tuosta mönkkäristä moottorisaha ja kaatakaa pari puuta tuon mehtätien poikki. Jos ne on tulossa tännepäin niin se on ainoa suora tie tuosta suunnasta. Viivästyttää se niitä sentään vähän. Sitten vinssataan vasa mönkijään ja suksitaan täältä hevon huitulan helevettiin.

Tiuskaisu herätti miehet hetkellisestä horroksestaan ja he panivat toimeksi. Miesten yhtä lailla piilotettu pakettiauto oli vain muutaman sadan metrin päässä. He tunsivat maaston ja tiesivät minne passipaikat kannattaisi laittaa. Nopeus oli nyt valttia, sillä nykyisin salametsästys ei ollut enää vain metsästysrikos. Se oli liittovaltiorikos ja sitä kautta majesteettirikos josta sai ankarat tuomiot. Maastopuvut olivat näillä reissuilla päällä syystä eikä punaisia liivejä käytetty.


Miehet tunnettiin nimillä Toropaisen Leksa, Airaksisen Kalevi, Mutasen Ossi,  Romppasen Veka ja Jauhiaisen Antti. Iältään he olivat kaikki siinä neljänkympin pinnassa. Jauhiaisen Antti, se mies joka oli tiuskaissut muille muisteli ammutun vasan kanssa touhutessaan sitä, kun hän oli aikaisempana keväänä istunut eräässä lieksalaisessa kuppilassa naapurinsa Holopaisen Juhanin kanssa törpötellen Venäjältä tuotua olutta ja pirtupaukkuja. Juhani oli häntä kymmenisen vuotta nuorempi mutta he olivat naapureina olleet aina hyvissä väleissä. Juhani oli ollut vielä pari vuotta aikaisemmin ollut Ruunaalla palkattuna ja aseistettuna metsänvartijana mutta oli sitten saanut monen muun kollegansa tavoin tylysti kenkää kun vartiotoiminta oli ulkoistettu ulkomaalaiselle yritykselle.

Juhani tiesi toki sen, että Antti kävi salametsällä. Asiassa ei ollut hänelle nyt eikä metsänvartijana ollessaan mitään moraalista ongelmaa, sillä hän tiesi että tarpeeseenhan paikalliset miehet niitä hirviä ampuivat. Lähes koko Pohjois-Karjalan käsittävässä liittovaltion luontoreservaatissa ei ihmisillä ollut juurikaan työmahdollisuuksia ja niukoilla liittovaltion avustuksilla eläminen oli muistuttanut suomalaisia pitkästä aikaa siitä, mitä köyhyys todella tarkoitti. Muutamaan mieheen jaettu hirvenruho ei ollut enää ylimääräistä herkkua kaupasta ostettavan lisäksi vaan se oli välttämätöntä ravintoa koska kauppaostoksiin oli hyvin niukasti rahaa.

Antti muisti, kuinka Juhani oli ottanut siinä kuppilassa asiaan - melko yllättävästi - entistä paljon jyrkemmän kannan.

- Kyllä minä suosittelisin, että te lopettaisitte ne reissut kokonaan. Ei minulla itse asiaa vastaan itsessään mitään ole. Kyllä sinä sen tiedät. Mutta se Liittovaltion luontokeskus on viime aikoina ainakin triplannut vartijoitten määrän. Se on sikarikkaitten ampumis- ja hurvittelualue ja siellä on nykyisin vartijoita vissiin enemmän kuin pataljoonan verran. Samanlaiset aseet niillä on kuin minullakin aikanaan, mutta se porukka on huomattavan liipasinherkkää. Ne ovat ulkomaalaisia palkkasotilaita jotka ovat tottuneet tappamaan. Eikä niillä ole minkäänlaisia siteitä paikallisiin ihmisiin. Toisin kuin meillä oli. Mehän helvetti soikoon kahviteltiin teidän kanssa samoilla tulillakin joskus ja lähetettiin teille viestejä siitä, missä päin milloinkin liikutaan että te pääsette kopauttamaan hirven nurin. Nyt on tyyli ihan toinen. Niitten valtuuksiakin on lisätty. Rajusti. Eikä salametsästämisestä kiinnijäämisestä riitä enää vuoden kakku. Satun tietämään, että aivan lähiaikoina kaikkeen Liittovaltion omaisuuteen koskevista rikoksista annettavat tuomiot tulevat koventumaan huomattavasti. Ja ennen kaikkea tulee muistaa, että niillä jätkillä on siellä ihan omat sääntönsä. Meidän omalla poliisilla ei ole siellä mitään valtuuksia. Sitä voidaan sanoa miehitetyksi alueeksi ja sitähän se on. Pysykää poissa sieltä.


Antti oli ottanut hörpyn tuopistaan ja vastannut:

- Tiedänhän minä sen. Mutta minkä tässä mahtaa? Ei ihminen oikein pelkällä vellilläkään pärjää. Liittovaltioavustus on yksinkertaisesti liian pieni. Töitä ei ole tarjolla. Liittovaltioeläke on yhtä lailla vitsi. Niin kuin tiedät, minä asun vanhempieni luona. Tiedät myös, että vanhemmat eivät pysty käymään enää edes risusavotassa. Niissä harvoissa paikoissa kun niitä saa vielä yleensä tehdä. Tuon saatanan suojelualueen takia. Välillä polttopuukin on ostosessa. Raha ei vaan riitä. Saatana vieköön koko sen liittovaltiomulkkujen suojelualueen. Mutta kun me ammutaan viiteen pekkaan pari hirveä syksyn aikana niin se tietää sentään sitä, että syötävänä on kumminkin lihaa eikä pelkkää perunaa.

Antti oli tosiaan jäänyt asumaan vanhempiensa luokse eikä ollut enää aikoihin edes ajatellut muuttoa minnekään muualle. Osittain siksi, että ei ollut tarvetta muuttaa. Hänellä oli ollut muutama sotkuinen naissuhde joista ei tullut koskaan mitään sen valmiimpaa. Nuoret naiset tuppasivat muutenkin muuttamaan kaupunkeihin. Elleivät sitten tehneet ekstraa luontokeskuksen bordellissa. Osittain hän oli jäänyt vanhempiensa luo puhtaasta vastuuntunnosta. He olivat huonossa kunnossa. Äidillä oli sydämessä paha läppävika. Hän hengästyi jo postilaatikolla käynnistä. Isä olisi tarvinnut toiseen polveensa ehdottomasti tekonivelen. Mutta täällä Liittovaltion reuna-alueilla tilanne oli tyly. Kumpaakaan ei leikattaisi, sillä yli 65-vuotiaille henkilöille ei annettu enää julkisissa sairaaloissa hoitoa kuin akuutteihin tapauksiin. Jäljelle jäi vain yksityiset sairaalat. Lähin olisi ollut Joensuussa mutta sen hinnat olivat tavalliselle ihmiselle täysin mahdottomat. Isä ei olisi varmaan pystynyt edes kävelemään ellei Antti olisi Juhanin kautta saanut hankittua Panacodia omakustannushintaan.

- Ja äidin sydänlääkkeisiinkin menee pitkä penni. Niihin kun ei saada mitään korvauksia Liittovaltion sairaskorvauskassasta. Kas kun äiti on liian vanha ja asuu väärällä alueella. Alueella jota Brysselille ei ole edes olemassa. Tai alue on, mutta siellä asuvat ihmiset ovat sille ihan yksi lysti. Niin että ei me siellä metsällä olla minkään seikkailunhalun takia. Sille lihalle on ihan oikeasti tarvetta. Ossilla ja Vekalla on vielä alaikäisiä lapsiakin. Ja niittenkin pääelinkeino on syöminen.

Juhani sytytti tupakin. Tässä kuppilassa ei niin kauheasti välitetty Liittovaltion säännöksistä. Laitonhan tämä luukku oli muutenkin joka niittiään myöten. Hän puhalsi savut ja vastasi:

- Onhan tuo totta. Minä häntä niin kiistä. Vaan olishan se yhteismetsävaihtoehtokin. Sinne saisi laillisia lupia.

- Tiedät itsekin ettei se kannata. Yli puolet maakunnasta on totaalista suojelualuetta. Nimenomaan tää meidän puoli. Lähimmät yhteismetsät on Liperissä, Polvijärvellä ja  Outokummussa. Pikkusen turhan kaukana meille. Ei siellä päiväseltään käy. Hirvilupa sinne maksaa melkein saman verran kuin mitä sillä hinnalla saisi kaupasta lihaa. Eikä maksua saa takaisin jos saalista ei tule. Majoituskin maksaa. Liian iso sijoitus siihen nähden, että lopputulos voi olla tuulen huuhtoma perse. Ja muutenkin siellä on niin paljon miehiä metsällä että siellä lähinnä törmäilee toisiinsa. Ei siitä semmosesta mitään tule.

Juhani oli hetken hiljaa ja vastasi sitten:

- Niin… mutta riski teillä on kova. Sinähän tiedät, että me avustetaan teidän perheitänne vähän. Mutta kun avustettavia on niin paljon, niin meilläkin on rajamme. Ja jos te jäätte kiinni, niin mekään emme voi auttaa. Minun täytyy mennä. On yks homma hoidettavana. Morjens.

- Hei, odotas.

- Mitäs?

- Sulla kun on niitä, no, kontakteja, niin voisitteko miettiä semmosta mahdollisuutta että tuolla etelämpänä ja lännempänä, missä noita helvetin suojelureservaatteja on vähemmän, alettais järjestää vähän laajempaa laitonta hirvijahtia? Semmosta, johon idän ja pohjoisen miehet pääsis osallistumaan? Eihän meinaan paikalliset poliisit nakkaa siitä touhusta siellä paskaakaan. Mielissään vaan olisivat kun hirvi- ja kauriskannat ovat turvonneet siellä ihan tuhottomasti ja niitä joku vähentäisi.

- Tuo muuten voisi olla ihan toimiva idea. Minä pistän korvan taakse. Palaillaan.

Miehet kättelivät ja Juhani poistui. Antti tiesi kyllä oikein hyvin, mitä ”me” tarkoitti. Jouduttuaan pois metsänvartijan tehtävästä Juhani ja muutama muukin entinen metsänvartija oli siirtynyt aivan toisen työnantajan palvelukseen. Liittovaltion myötä suomalaisetkin olivat oppineet perustamaan oikeita rikollisjärjestöjä joitten rinnalla jotkut aikaisemmat vastaavat olivat lähinnä amatöörien kyhäelmiä. Perustettuja järjestöjä saattoi sanoa mafiaksi aivan hyvin, vaikkei Suomessa sellaista nimitystä käytettykään.

Lieksan alueella vallassa oleva rikollisjärjestö tunnettiin nimellä Karjalan Sissit. Sillä oli hallussaan kaikki rikollinen toiminta niin Pohjois-Karjalassa, Etelä-Karjalassa, Kymenlaaksossa kuin Kainuussa. Sissien toiminta käsitti kaiken rikollisuuden kirjon, mutta se erosi - niin kuin myös muut vastaavat suomalaiset organisaatiot - ulkomaalaisista rikollisjärjestöistä siten, että sitä saattoi pitää jonkunlaisena mafian, suojeluskunnan, osuuskunnan ja sosiaaliavun yhdistelmänä. Mitään varsinaisia Robin Hoodeja sissit eivät suinkaan olleet, sillä ne toivat Venäjältä myös kaikkia mahdollisia huumeita. Niitä välitettiin kuitenkin vain suurempiin ja etniseltä väestörakenteeltaan muuttuneisiin kaupunkikeskuksiin joita kutsuttiin ”menetetyiksi alueiksi”.


Sissien alueella näitä ”menetettyjä alueita” olivat Joensuu, Imatra, Lappeenranta, Kouvola ja Kotka. Sissit toimittivat sinne huumeet paikallisille diilereille. Jos joku yritti asiaan liittyvää omaehtoista liiketoimintaa, se tiesi varmaa kuolemaa. Sama oli edessä niillä, jotka yrittivät toimittaa huumeita menetetyn alueen ulkopuolelle. Siellä riitti Sissien toimittama olut ja viina. Narkomaanit tiesivät levottomuutta ja turvattomuutta eivätkä Sissit halunneet liata omia pesiään. He kun eivät varsinaisesti olleet tyyppejä, joilla olisi ollut palava halu ryhtyä rikollisiksi. Olivatpa vain paikallisia miehiä joilla ei ollut muuta vaihtoehtoa, jotka olivat huomanneet, että suomalaiset olivat erittäin hyviä organisoitumaan tälläkin alalla ja myös sen, että historiallisesti tunnettu suomalaisten kyky tunteettomaan tappamiseen ei ollut kadonnut geeneistä minnekään vaikka se näyttikin uinuneen muutaman vuosikymmenen.

Sissien hallitsemilla alueilla asuvat ihmiset eivät pitäneet heitä oikeastaan rikollisina ollenkaan. Sissit pyörittivät laitonta yritystoimintaa - eikä juuri muuta varsinkaan luontoreservaatin piiriin kuuluvilla alueilla voinut ollakaan - tarjoten ihmisille mahdollisuuden kohentaa elintasoaan edes hieman. Järjestö myös auttoi pahimpaan ahdinkoon joutuneita ihmisiä. Järjestön jäsenet eivät myöskään saaneet hankkia itselleen silmiinpistävän suurta ja pröystäilevää omaisuutta. Oikeastaan heitä saattoi sanoa yhteiskunnan ulkopuolella toimiviksi suojeluskuntalaisen ja rikollisen yhdistelmäksi. Pahamaineinen järjestö oli maineeltaan lähinnä menetetyissä kaupungeissa sillä se tunnettiin tarvittaessa hyvin väkivaltaisena ja olihan se vastuussa kaikesta huumekaupasta. Kaupunkien ulkopuolella asuvat ihmiset ajattelivat asiasta kyynisesti että kaupungit ovat kaaoksessa joka tapauksessa, joku sillä kaaoksella kumminkin rahastaa, joten hyvä vaan että rahastajana ovat omat miehet. Siitä riittää aina joku ropo meillekin. Ja jos sekä rikastettuun väestönosaan kuuluvat että tiedostavat ihmiset halusivat narkata itsensä hengiltä niin silvuplee.

Koko Suomi oli jaettu samankaltaisten järjestöjen toiminta-alueeksi. Pohjois- ja Etelä-Savossa sekä Keski-Suomessa hallitsivat Veljmiehet. Pohjois-Pohjanmaa ja Lappi kuuluivat Tervanpolttajille. Eteläisemmällä Pohjanmaalla hallitsivat Häjyt. Hämeen, Satakunnan ja Varsinais-Suomen alueella toimivat Lallit. Ja Uudellamaalla asioitten taustalla vaikuttivat Vanhat Starbut. Jokainen näistä järjestöistä oli toimintaperiaatteeltaan ja -tavoitteiltaan toisiinsa nähden samanlainen, joten niillä ei ollut tarvetta kilpailla keskenään. Samoin venäläiset järjestäytyneen rikollisuuden edustajat olivat tulleet siihen johtopäätökseen, ettei tunnetusti vittumaisten tsuhnien markkinoille kannattanut tunkeilla, kun ne olivat ne kerran ottaneet haltuunsa. Oli tarpeeksi kannattavaa toimia niin viinan, tupakan, huumeitten kuin aseittenkin toimittajana. Lisäksi suomalaiset järjestöt, pääosin Tervanpolttajat suojasivat venäläisten vastaavia toimituksia Ruotsin puolelle ja totesivat niistä että Tornionjoen länsipuolella voitte tehdä mitä lystäätte. Ei puututa, ei tartuta.

Toiminta hyödytti kaikkia osapuolia. Ennen kaikkea se hyödytti haja-asutusalueen väestöä. Eräänä hyvänä esimerkkinä oli se, että järjestöt omistivat peitefirmojen välityksellä melko suuria metsäalueita luontoreservaattien ulkopuolella. Kaikki hakkuun jäljiltä jäänyt poltettava puu oltiin säännöllisesti kuljetettu luontoreservaattien alueilla asuville ihmisille ilmaiseksi polttopuuksi. Sillä oli suuri merkitys, sillä alueilla kärsittiin puupulasta mikä sinänsä suomalaisille oli aikamoinen paradoksi. Mutta vihreän aatteen nimeen vannova Liittovaltio oli päättänyt, että luontoreservaatissa ei ainuttakaan runkoa kaadeta ilman lupaa ja leimaa. Myös öljynpoltto alueella oli kiellettyä ja sähkö tolkuttoman kallista. Lieksassakin Karjalan Sissien suureen tarpeeseen toimittamat valtavat rankakasat lisäsivät kiitollisuutta ja pitivät osaltaan huolen, ettei Sissien toiminnasta koskaan laverreltu viranomaisille. Toinen kannustin oli tietysti se, että jos puhui Sisseistä läpiä päähänsä, sai mitä varmimmin läpiä päähänsä. Kauniitten keinojen ja neuvottelujen aika oli Suomessa jäänyt Liittovaltion myötä historiaan. Ehkä sekin oli sitä kuuluisaa kehitystä. Suomalaiset vaan olivat kehittyneet kehityksen mukana.

Antti havahtui muistoistaan kun Ossin ajama pakettiauto jarrutti äkisti. Jyrkän metsätien mutkan takana oli passissa kaksi Liittovaltion pakettiautoa ja niiden ympärillä aseellisia miehiä.


- No voi sen perkele…

- Kusessa ollaan…

Antin mielessä kävi, että olis ehkä pitänyt uskoa Juhania. Sitten mieleen tuli nopean peruuttamisen ja pakenemisen vaihtoehto. Kun hän katsoi taakseen, sekin ajatus kuivui kokoon. Jostain pusikosta auton takaakin hyppäsi tielle neljä miestä. Rynnäkkökiväärit käsissään. Ja eihän tuon pakun perässä olevan mönkijätrailerin kanssa mihinkään olis pakittamalla päässyt muutenkaan. Vielä mielessä kävi oma hirvikivääri ja vastarinnan mahdollisuus, mutta hän ymmärsi, että heidät oltaisiin ammuttu hetkessä seulaksi. Voi saatanan saatana…

Autolle käveli suomalaisen näköinen mies. Antti aukaisi ikkunan ja mies sanoi:

- Aukaiskaa ovet ja tulkaa autosta ulos kädet ylhäällä. Nuo miehet ovat liipasinherkkiä joten ei kannata yrittää mitään. Teidät pidätetään Liittovaltion omaisuuteen kohdistuvasta aseellisesta rikoksesta joka kuuluu terrorismia koskevien lakien alaisuuteen.

Mies veti itse pakettiauton liukuoven auki ja se oli virhe. Leksan nelivuotias harmaapystykorvauros Heppu oli vaistonnut tilanteen uhkaavuuden ja ryntäsi ulos. Suomenkielisellä virkailijalla ei ollut asetta esillä ja jotenkin Heppu vaistosi suuremman uhan tulevan taempana odottavasta miesjoukosta. Se ryntäsi muristen niitä kohti ja yksi miehistä ampui siihen sarjan. Heppu jäi kuolleena makaamaan. Antti kääntyi välittömästi taaksepäin katsoen Leksaa ja ajatteli että voi perkele, nyt Leksalla keittää yli. Heppu oli ollut Leksan silmäterä ja paras ystävä. Raivokohtaus oli ihan hetken päässä. Mies, joka oli ampunut Hepun puhui huvittuneella jotain, joka kuulosti espanjalta. Leksa kysyi pelottavan hiljaisella ja rauhallisella äänellä:

- Mitä tuo juippi sanoi?

Tulkilla ei ollut tarpeeksi tilannetajua, joten hän käänsi suoraan:

- Kaikki rikoksentekovälineet tuomitaan menetetyksi Liittovaltiolle.

Se riitti. Vieteri meni poikki. Leksa ryntäsi autosta ja huusi mennessään:

- Ja nyt sinä saatanan jätkä kuolet!

Eihän Leksa kauas ehtinyt. Kolme lähintä miestä ampui sarjan ja Leksan lävisti toistakymmentä luotia. Muut metsästäjät olivat älynneet mennä autossa niin matalaksi kuin mahdollista ja se kannatti. Pari luotia lensi tuulilasin läpi ja näytti siltä, että jos Ossi ei olisi kumartunut alas, niin se olisi lojahtanut suoraan hänen päähänsä. Hetken nieleskeltyään tulkki jatkoi:

- Niin kuin huomaatte, niin nämä miehet ovat tosissaan. Jospa jatketaan siitä, mihin jäätiin.

Miehet nousivat autosta ulos kädet ylhäällä yksi kerrallaan ja näkivät samalla kun espanjalaiset kantoivat Ossin ruumiin oman autonsa perään. Hepun ruumis viskattiin tylysti ojaan. Heidät sidottiin nippusiteillä sekä jaloista että käsistä ja heitettiin oman pakettiautonsa peräosaan  hirvenvasan päälle muutaman kiväärinperän iskun säestämänä. Heidän autoonsa hyppäsi kaksi espanjalaista metsänvartijan tittelillä toimivaa palkkasotilasta jotka lähtivät ajamaan muitten autojen perässä. Antti, Kalevi, Ossi ja Veka oltiin heitetty vasanruhon päälle sen kummemmin asettelematta ja kuoppaisella metsätiellä kyyti muuttui nopeasti piinaksi.

- Ne saatanat tappoivat Leksan. Täysin kylmästi. Mitä vitun tyyppejä nää oikein on?

- Silencio, mierda!

Miehet olivat hetki sitten nähneet kun heidän ystävänsä ammuttiin kylmäverisesti, joten viesti meni perille ja turvat pysyivät tukossa. He keskittyivät miettimään, että mihin heidät kuljetettaisiin. Lieksassa oli poliisilla vielä väliaikainen päivystyspiste, mutta suunta ei tuntunut olevan sinnepäin. Pian asia selvisi kun auto pysähtyi. Täähän on se perhanan Wilderness Center. Hittoako ne heitä tänne raahasivat? Heidät kannettiin rotevien palkkasotilaitten raahaamina vartiotuvan päätyyn, jossa aukaistiin ovi josta heidät heitettiin sisään ja ovi lyötiin säppiin mitään kommentoimatta ja selittämättä.


- Jonkunlainen putkahan tää on selvästi.

- Niin on, ja minä arvaan miksi me ollaan täällä.

- Hä? No miks? Mikseivät vieneet Lieksaan? Siellähän se poliisi on.

- Vittuillessaan tekivät näin. Meidäthän viedään täältä kuitenkin suoraan Joensuuhun vangittavaksi ja tuomittavaksi. Minä luulen, että ne soittaa poliisit sieltä. Enkä usko, että ne pitävät soittamisella mitään kiirettä. Tästä tulee pojat vittumainen odotus.

- Olisivat nyt perkeleet ottaneet edes nää nippusiteet helvettiin. Eihän tässä pysty kusemaankaan.

- Ei täällä kyllä ole mitään paljuakaan mihin kusta. Saati sitten paskoa. Niin kuin sanoin, tästä tulee vittumainen odotus.

Niinhän siitä tuli. Odotusta kesti vuorokauden ja nippusiteitten sekä liikkumattomuuden aiheuttama puutuminen yhdessä epävarmuuden ja tietämättömyyden kanssa muodosti sen helvetilliseksi. Joka miehen rakko petti jossain välissä ja pari paskoi housuihinsakin. Antti yritti olla ajatuksissaan jossain muualla. Hän muisteli tämän syksyn ensimmäistä ja onnistunutta salakaatoa. Kaikki oli sujunut kuin tanssi. Heppu oli ottanut haukun melkein heti ja Ossi oli kaatanut nuoren hirviuroksen tarkalla laukauksella joka oli siinä mielessä onnekaskin että se katkaisi selkärangan jolloin hirvi putosi niille sijoilleen. Hirvihän saattoi painella vielä sydämeenkin ammuttuna parisataa metriä. Metsänvartijoita, joita liittovaltiomulkuiksi kutsuttiin ei näkynyt mailla halmeilla.

Hirvi saatiin mönkijän kyytiin samantien ja porukka oli turvassa Romppasen Vekan kotona alta tunnissa. Metsässä suolistettu hirvi nyljettiin ja paloiteltiin Vekan autotallissa. Sen jälkeen piti saada tietysti kaatotulet. Ymmärrettävistä syistä ne tehtiin Vekan pihalla olevassa grillissä. Tulittelu alkoi kahvilla ja makkaralla ja jatkui sitten saunassa jalompien juomien parissa. Heillä oli ollut hyvä olla. He olivat tunteneet itsensä jonkunlaisiksi sisseiksi, jotka olivat tehneet hieman jäynää Liittovaltiolle, joka oli muuttanut heidät siirtomaa-asukkaiksi.

Mutta nyt sissin sankaruus oli valunut kusen myötä lahkeeseen. Antti ajatteli, että kyllähän hän vankilan kestää mutta miten vanhemmat pärjäisivät. Kunnalliset vanhainkodit olivat nykyisin lähinnä vanhusvankiloita. Kuinka kävisi tämän porukan perheellisten miesten lapsille? Epävarmoin ajatuksin Antti onnistui jossain vaiheessa nukahtamaan horroksiseen uneen. Jossain vaiheessa hän havahtui siitä, kun sellin ovi aukesi ja sisään marssi palkkasotilaita. Ne napsaisivat miehiltä nippusiteet poikki todeten että stay down, minkä kai olisi muutenkin ymmärtänyt sillä täysin turtunut ruumis vaati ainakin tunnin ennen kuin alkoi kantaa jaloillaan.

Käsiään ja jalkojaan pikkuhiljaa hieromaan alkanut Veka tuumasi:

- Luulen, että poliisit tulevat hakemaan meidät parin kolmen tunnin kuluttua. Ne napsaisivat siteet auki että me saadaan itsemme siinä ajassa jonkunlaiseen kävelykuntoon.

Veka veikkasi melkein oikein. Noin neljän tunnin kuluttua ovi aukesi ja heille metsässä puhunut tulkki astui sisään.

- Joensuun poliisi tulee hakemaan teidät noin varttitunnin päästä.

- Eikö me voitaisi edes peseytyä jossain? Mehän ollaan hitto vie kusessa ja paskassa joka jätkä.

- Se ei ole meidän ongelmamme.

Poliisiauto saapui paikalle ja miehet kuskattiin sen takatilaan. Toinen poliiseista sanoi:

- Me viedään teidät ensiksi Lieksaan. Saatte peseytyä siellä ja päällenne puhtaat vaatteet. Sieltä teidät viedään Joensuuhun.

- Kiitti jätkät. Ihan oikeesti.

- Noo… ei se ihan puhdasta ihmisrakkauttakaan ole. Meidän kun on pakko olla samassa autossa teidän kanssanne aina Joensuuhun saakka ja te haisette tällä hetkellä ihan oikeesti järkyttävän pahalle. Ja älkää muuten kysykö meiltä yhtään mitään siitä, mitä teille seuraa tai mitä tuolla korvessa teille tapahtui. Meillä ei ole oikeutta keskustella kanssanne siitä. Rikos on tapahtunut Liittovaltion hallintoalueella joten meillä ei ole siihen ei sanaa eikä sijaa. Me ollaan nyt tässä tapauksessa vaan taksina.

Kolme päivää myöhemmin Joensuussa


Miehet oltiin siirretty Joensuun poliisin tutkintavankiselleihin. Itse käsittely oli hyvin lyhyt eli miehet sekä pidätettiin että vangittiin eikä siihen tarvittu kuin kaksi erillistä leimanlämpsäystä. Liittovaltio ehkä rakasti byrokratiaa ja valtavia paperivuoria mutta asioissa jossa se katsoi arvovaltansa olevan uhatun se pystyi olemaan huomattavan nopea ja suoraviivainen. Tilanteeseen nähden Antti oli tyytyväinen, sillä sellin patja oli huomattavasti mukavampi kuin aikaisempi betonilattia, kroppa alkoi pikkuhiljaa asettua pitkän, pakotetun ja betonilattialla tehdyn nippusidejoogan jäljiltä ja ruokaakin sai. Epätietoisuus tulevasta tietysti vaivasi ja hän oli kysynyt vartijalta että eikös hänellä ole oikeus jonkunlaiseen oikeusavustajaan ja mitenkäs tää prosessi muutenkin etenee. Vartija oli vastannut vähän väsyneellä äänellä:

- Tulee se sitten kun tulee. Ei mene välttämättä viikkoakaan. Ja kyllä se sulle tään prosessin sitten selittää.

No, nyt oli selityksen aika ja Antti ohjattiin huoneeseen jossa oli pöytä jonka molemmilla puolilla oli tuolit. Antti istui toiselle tuolille ja toiselle istui noin nelikymppinen nainen, joka normaalioloissa olisi ollut sen verran vetävän näköinen että Antti olisi alkanut välittömästi miettiä että kuinkahan tuon hyvin leikatun minimittaisen jakkupuvun hameen alle oikein pääsisi. Sattuneesta syystä Antilla ei ollut kuitenkaan tällä hetkellä mielessään kovin eroottisia ajatuksia joten hän kysyi naiselta:

- Oletan, että olet oikeusavustajani. Niin että voisitkos kertoa, että mitä vittua seuraavaksi tapahtuu? Meille ei olla kerrottu mitään. Mistään.

Nainen katsoi Anttia rauhallisesti ja vastasi:

- Seuraavaksi tapahtuu se, että minä esittelen itseni. Olen Miina Antikainen ja toimin oikeusavustajanasi. Ja mitä sen jälkeen tapahtuu on hyvin nopeasti selvitetty. Sinut tuomitaan ja sinä lähdet vankilaan istumaan tuomiotasi. Oikeuskäsittely on oikeastaan jo tapahtunut ja tuomio langetettu. Varsinaisessa oikeuskäsittelyssä se vaan lähinnä vahvistetaan.

- Mutta… eikös kumminkin…

- No ei kumminkaan. Katsos, sinun ja kavereittesi rikos on suora hyökkäys Liittovaltion omaisuutta ja sitä myötä myös Liittovaltion arvovaltaa vastaan. Siksi tuomio on selvä. Teidän kohdalla se vaihtelee kahdesta neljään vuoteen. Tuomioita kovennettiin viime kesänä. Tuomio tulee ehdottomana. Ilman mahdollisuutta ehdonalaiseen. Se istutaan kokonaisuudessaan. Minä en pysty siihen vaikuttamaan. Olen täällä lähinnä neuvomassa sinua siinä, että oikeudessa sinun kannattaa olla olla niin turpa rullalla kuin ikinäkoskaanmilloinkaan. Jos mutiset vähänkin vastaan, niin se tuomio on aivan varma neljä vuotta. Myönnät vaan syyllisyytesi ja sillä hyvä. Pääset vähemmällä.

- Mutta entäs Leksa? Ne saatanat murhasivat Leksan. Eikä sitä koiraakaan olis tarvinnut ampua.

Oikeusavustaja oli hetken hiljaa, huokaisi väsyneesti, katsoi Anttia hetken ja vastasi:

- Tiedätkös, sinun ja kavereittesi kannattaa olla tyytyväinen, että ne metsänvartijat ehtivät ampua kaverisi ennen kuin hän ehti lyödä ketään. Vaikka teillä ei ollut ehkä sinänsä osaa ja arpaa kaverinne hyökkäykseen Liittovaltion viranhaltijaa vastaan, niin teille olisi räpsähtänyt automaattisesti kaksi vuotta lisää avunannosta Liittovaltion viranomaisen väkivaltaiseen vastustamiseen. Se kaverisi olisi saanut neljästä kuuteen vuotta ylimääräistä kakkua. Liittovaltio kun ottaa tuollaiset asiat enemmän kuin vakavasti. Ja se, mikä tapahtuu Liittovaltion suoran hallinnan alaisilla alueilla on Liittovaltion asia eikä esmes minulla ole mitään mahdollisuutta vaikuttaa siihen. Sinun kannattaa tyytyä tilanteeseen, pitää naamasi näkkärillä ja toivoa mahdollisimman lievää tuomiota.

Antti ei ollut mikään tyhmä mies. Niin kuin eivät olleet hänen kaverinsakaan. He tunnustivat nopeassa oikeuskäsittelyssä syyllisyytensä, tuomari pamautti heille kaikille kaksi ja puoli vuotta ehdotonta ja passitti heidät välittömästi kärsimään tuomiotaan Pyhäselän vankilaan.


Kuusi kuukautta myöhemmin, huhtikuussa 2039, Pyhäselän vankilassa


Antti makoili sellinsä punkassa. Selliä saattoi sanoa varsin mukavaksi, sillä kun Liittovaltio-Suomessa vankien määrä oli alkanut voimakkaasti lisääntymään, niin vankiloitten mukavuuskriteereitäkin oltiin jouduttu tarkastamaan tai ”saattamaan ajan vaatimusten tasalle” eikä niissä vaatimuksissa vankien Playstation ja mahdollisimman suuri määrä uusia pelejä siihen ollut listalla ensimmäisenä. Mutta Hammaslahden vankila oli niin sanottu kilttien poikien vankila, jossa oli lähinnä salametsästäjiä, rattijuoppoja, talousrikollisia, poliittisia mielipidevankeja ja joitain seksuaalirikollisia jotka eivät tuottaneet vartijoille pahemmin ongelmia joten olot olivat kohtuulliset. Antti loikoili yläpetillä. Alapetillä majaili Mutasen Ossi ja muutkin salametsästyskaverit lusivat samalla osastolla. Heillä oli sellinsä nurkassa paskapönttö ja sellin pöydällä oli sekä matkaradio että pieni tv, joten selliä saattoi sanoa luksusselliksi.

Sellin ovi avautui. Vartija vinkkasi Antille:

- Jauhiainen. Sulla olis vieras.

Antti seurasi vartijaa ja oli kääntymässä käytävällä väärään suuntaan kohti yleisiä vierailutiloja kun vartija sanoi hänelle, että ei sinne. Tännepäin. Mitäs helvettiä? Mihinkä se on minua viemässä? Vartija vei Antin erilliseen huoneeseen, jossa yleensä vankeja tapasivat vain virkakoneiston edustajat. Mutta nyt siellä odotti Holopaisen Juhani. Juhani, ja hänen kauttaan Karjalan Sissit olivat auttaneet hänen vanhempiaan Antin tuomion aikana. Sissit olivat antaneet vanhemmille joka kuukausi käteistä rahaa saman verran kuin mitä Antti olisi saanut liittovaltioavustuksia. Lisäksi Sissit olivat pitäneet huolta, että vanhemmilla riitti polttopuuta. Onneksi vanhemmilla oli käytössään Antin auto ja isä pystyi kipeällä polvellaan ajamaan sen verran, että kauppareissut hoituivat.

Vartija ohjasi Antin vierailuhuoneeseen, nyökkäsi Juhanille ja sulki oven. Juhani otti povitaskustaan pienen laitteen, painoi siinä olevaa nappulaa, asetti sen pöydälle ja nousi sitten kättelemään Anttia.

- Mikäs masiina tuo on?

- Se estää kuuntelun. Tosin tuskin tää koppi on mikitetty. Mutta varma on aina varmaa.

- Mitenkäs sinä tuon tänne sait? Ja tämän yksityiskopin?

Juhani katsoi Anttia hymyillen ja teki sormillaan käteisen rahan merkin.

- Niin… tietysti… mutta kiitos Juhani, että olet auttanut vanhempiani. Kiitos sulle ja Sisseille.

- Kiitos kiittämästä. Enemmänkin haluaisin auttaa. Mutta autettavia on niin paljon. Ja meidän on myös varastoitava ja sijoitettava omaisuutta tulevaisuutta varten.

- Tulevaisuutta? Mitä tarkoitat? Nykyisyyskin on jo tarpeeksi vittumainen.

- Mitäkö tarkoitan? No, sotaahan minä tarkoitan.

- Sotaa?

- Kyllä. Ne miehet, jotka joskus vuonna 2017 näkivät tulevan ymmärsivät, että suomalaisista ei ollut silloin minkäänlaisiksi vapaustaistelijoiksi eikä heistä ollut estämään Liittovaltion tuloa. Niinpä he päättivät, että otetaan askel taaksepäin ja taannutaan rikollisiksi. Se oli silloin ainoa mahdollinen vaihtoehto. Sillä rikollisjärjestö toimii organisaationa huomattavasti tehokkaammin ja suoraviivaisemmin kuin siviiliorganisaatio. Sen kun ei tarvitse välittää muotoseikoista. Silloin perustettiin Karjalan Sissit. Silloin perustettiin Veljmiehet, Häjyt ja muut. Toimittiin järjestelmän sisällä ja samalla sen ulkopuolella. Järjestelmän säännöistä välittämättä. Ja mehän olemme onnistuneet. Lieksassakin me käytännössä pyöritämme koko infrastruktuuria ja me olemme se, mitä joskus sanottiin sosiaalihuolloksi. Me vaan teemme sen myymällä heroiinia ja muuta paskaa kaupunkeihin. Mitä useampi etno ja tiedostava ihminen narkkaa itsensä hengiltä, sen parempi. Ja kaikki niitten narkkaamiseen käyttämänsä rahat päätyvät meille.

- Ymmärrän tuon. Mutta mitä tarkoitat sodalla?

- Liittovaltio romahtaa pian. Joko se romahtaa siihen, että etnojen määrä ylittää kriittisen rajan, ne yrittävät ottaa vallan ja sitten alkaa ampuminen. Tai se romahtaa siihen, että Liittovaltiolta aukeaa perse, se ei pysty enää ruokkimaan etnoja, ne alkavat riehumaan ja sitten joka tapauksessa alkaa ampuminen. Liittovaltion hallinto ei pyri sitä edes estämään, vaan se pitää päänsä puskassa ja toivoo, että sen utopia joskus toteutuisi. Kun siihen oikein uskoo ja vaatii muitakin uskomaan. No, toteutuuhan se, tosin eri tavalla kuin se kuvittelee. Me olemme koko ajan valmistautuneet siihen tilanteeseen. Sota tarvitsee kolmea polttoainetta. Miehiä, aseita ja rahaa. Me olemme hankkineet niitä kaikkia. Tapahtuuko romahdus huomenna, viiden vuoden päästä tai kymmenen vuoden päästä on oma kysymyksensä. Mutta me olemme valmistautuneet siihen ja aiomme silloin ottaa maamme takaisin. Sitä varten kaikki nämä järjestöt on perustettu. Ne ovat erillisiä organisaatioita, mutta toimivat yhteisen asian eteen. Cosa nostra. Se, miten se tehdään, ei tule olemaan millään muotoa kaunista mutta muut vaihtoehdot estettiin poliitikkojemme toimesta jo kymmeniä vuosia sitten. Mutta se ei ole syy siihen, miksi tulin käymään. Minulla on kolme erillistä asiaa.

- Mikä on ensimmäinen?

- Ehdotit minulle silloin, ennen kuin jäit kiinni, että ”Tuolla etelämpänä ja lännempänä, missä noita helvetin suojelureservaatteja on vähemmän, alettais järjestää vähän laajempaa hirvijahtia? Semmosta, johon idän ja pohjoisen miehet pääsis osallistumaan”. Panin asian eteenpäin. Siitä neuvoteltiin Veljmiesten, Lallien ja Häjyjen kanssa ja heille se sopi. Toiminta on alkamassa. Niin Karjalan Sissien kuin Tervanpolttajien alueella asuvia salametsästäjiä majoitetaan niillä alueilla paikallisten ihmisten kodeissa ja annetaan mahdollisuus osallistua salajahtiin. Ja jonkunlaisen goodwillin merkkinä Lallien alueella on jo pidetty ylimääräisiä salajahteja joitten tuotos kuskataan meillepäin. Itse asiassa Lieksaan tuli eilen kuorma-autollinen niin hirven- kuin kauriinlihaa jaettavaksi.

- No helvetti! Tuohan on hieno juttu. Mikäs se on se toinen asia?

- Haluan, että levität tässä vankilassa varoituksen.

- Varoituksen? Mistä?

Juhani oli hetken hiljaa. Näytti siltä, kuin hän oli vaipunut muistoihinsa. Sitten hän nosti katseensa ja alkoi puhua:

- Silloin kuin minä olin vielä metsänvartijana luontoreservaatissa, niin muistan että siellä oli kahdenlaisia asiakkaita. Oli sellaisia oikeita metsämiehiä. Ne olivat hyviä tyyppejä. Muistan esmes sen yhden italialaisen joka pääsi pudottamaan teeren latvasta. Se pyyhki kyyneleitä silmistään, halasi, ja kiitti meitä. Antoi ihan käteistä rahaakin vielä. Ihan hyvän summan. Se suolisti teeren itse, ja vaati että hän saa tehdä sen itselleen ruuaksi Centerin keittiössä. Se mies kunnioitti riistaa ja luontoa. Se oli oikea erämies.

- Mutta oli toisenlaisiakin. Ja niitten määrä kasvoi. Jatkuvasti. Oikeat metsästäjät jäivät vähemmistöön. Niillä toisilla oli rahaa. Paljon. Ja ne olivat aika perverssejä. Yksi porukka vaati, että saivat ampua hirven konekiväärillä. Ja mehän järjestettiin se. Toinen porukka halusi ampua hirven singolla. Jumalauta, singolla. Mutta niinhän me sekin järjestettiin. Aika komeasti se hirvi levisi pitkin tanteretta. Ei siitä kyllä mitään syötävää jäänyt. Järkyttävää tuhlausta. Mutta maksava asiakas on aina oikeassa. Kun se vaan maksaa tarpeeksi paljon. Jo silloin minä ajattelin, että näillä pervoilla ruokahalu kasvaa syödessä. Ja kun rahaa kerran on, niin se ruokahaluhan European Federation Wilderness Center 24:ssa tyydytetään. Varsinkin kun siellä nykyiset metsänvartijat eivät puhu enää suomea eivätkä edes ole mitään metsänvartijoita vaan pelkkiä palkkasotilaita. Housuilla ja aseilla varustettuja väkivaltaisia huoria.

Antti mietti hetken aikaa, että mistä Juhani oikeastaan puhui. Sitten hän hoksasi ja kysyi:

- Et kai sinä meinaa…

Juhani vastasi tyly ilme kasvoillaan:

- Meinaanpa hyvinkin. Ihmisiä. Se äärimmäinen saalis. Sissien tiedustelu alueella on ollut vähän myöhässä ja näyttää siltä, että toiminta on ollut päällä jo toista vuotta. Jo silloin kun te olitte siellä salametsällä ja jäitte kiinni. Se droonivalvontakin on alkanut samaan aikaan kun se ihmisjahti.

- Miten helvetissä ne hankkivat saaliin? Siis ne ihmiset?

- Vankiloista. Vangeille annetaan mahdollisuus osallistua ”vapaushaasteeseen”. Vanki viedään Ruunaalle ja hän saa valita Ruunaan keskustaa ympäröivästä viiden kilometrin harppiympyrästä minkä paikan hyvänsä. Metsänvartijat vievät hänet autolla siihen pisteeseen, ajavat takaisin keskukseen ja ilmoittavat mihin vangin jättivät. Sen jälkeen metsästäjät lähtevät perään. Konevoimin. Jokainen jahtiin osallistuja on maksanut kaksi miljoonaa euroa. Jos jahtaajat saavat ammuttua pakenijan, niin peli on hänen kohdallaan tietysti selvä. Mutta jos pakenija pääsee Lieksan lähellä Pankakoskella sijaitsevaan luontoreservaatin vartiopisteeseen saakka, niin hän on voittaja. Hänet vapautetaan tuomiostaan, hän saa satatuhatta euroa ja hänen annetaan siirtyä Suomesta mihin tahansa maahan. Suomeen hän ei saa jäädä eikä koskaan palata. Ymmärrettävistä syistä.

- Jos kyseessä on kokenut erämies, niin tuo kuulostaa hulluudestaan huolimatta periaatteessa jopa reilulta mahdollisuudelta.

- Niin kuulostaa, muttei ole. Me ollaan saatu tietoomme, että drooni seuraa vapaushaasteeseen osallistuvaa silloinkin, kun häntä ollaan viemässä sovittuun paikkaan. Hänen sijaintinsa tiedetään reaaliajassa. Ja jos joku sattuisi pääsemäänkin perille, niin metsänvartijat ampuvat hänet siihen paikkaan. Kas kun tuo koko peli on niin perverssi, että ei Liittovaltio ota mitään riskiä, että se paljastuisi. Muttei se sitä lopetakaan. Kun se tuottaa selvää rahaa.

- Eli koko vapaushaaste on selvää kusetusta ja varma kuolemantuomio?

- Melkein. Me nimittäin tiedämme, että yksi mies on voittanut sen. Ja ihan tuttu mies. Muistatkos Huumosen Vänen?

- Vänen? No tokihan. Väne meni ja tappoi hänen sisarensa Joensuussa raiskanneen etnon ja sai murhasta elinkautisen. Mutta Vänehän on kuollut. Eikös hänet ammuttu kun hän yritti paeta Riihimäen vankilasta? Vähän ennen kuin minä jäin kiinni?

- Virallisesti ammuttiin. Mutta Väne elää. Hän osallistui vapaushaasteeseen. Ja voitti. Hän otti hiljattain Sisseihin yhteyttä Norjasta joku aika sitten ja kertoi, mitä tapahtui. Väneä kuskattiin hänen karttaan näyttämäänsä paikkaan ja hänellä oli vahtina kaksi aseistettua espanjalaista palkkasotilasta. Väne oli hoksannut heti että tässä ei ole kaikki sitä, miltä näyttää. Hän oli onnistunut tyrmäämään molemmat palkkasotilaat, ottanut niiltä aseet, hoksannut ilmassa lentävän droonin ja ampunut sen alas. Sitten hän oli nostanut kytkintä, ajanut metsätietä pitkin parinsadan metrin päähän Venäjän rajasta, jättänyt auton ja aseet, kävellyt rajan yli ja antautunut venäläisille rajamiehille.

- Entäs sen jälkeen?

- No ryssäthän olivat pitäneet sitä kopissa Petroskoissa kuukauden kun ne ottivat selvää sen tarinasta. Tai lähinnä kai ne halusivat vahvistusta sille, mitä ne jo epäilivät. Ryssästä voi toki puhua mitä hyvänsä eikä koskaan ilman syytä mutta tyhmäksi sitä ei voi sanoa ja tiedusteluhommissa se on aika peto. Nähtävästi se tiesi Ruunaan ihmisjahdista jo ennen Sissejä. No, joka tapauksessa ryssät hoitivat Vänelle väärennetyn Norjan kansalaisuuden ja Väne asuu nykyisin Pohjois-Norjassa. Me ollaan Sissien kanssa toimittamassa hänen siskoaan ja veljeään lähiaikoina sinne. Koska he ovat murhasta tuomitun lähisukulaisia, niin ei heillä ole mitään mahdollisuutta saada maastapoistumisviisumia. Tervanpolttajat ovat luvanneet auttaa meitä tässä.

Antti raapi parransänkeään mietteliään näköisenä ja totesi:

- Selvä. Minä kerron tuosta eteenpäin. Lähinnä tuo tosin koskee niitä muutamaa talousrikollista jotka istuvat täällä kahdeksan vuoden vankeustuomiota. Se on sen verran pitkä tuomio, että ehkä joku haluaa ottaa riskin. Mutta niistä jätkistä ei olis kyllä Lieksan metsissä selviytymään. Vaikka ei olis edes asemiehiä perässä. Mutta mikäs se oli se kolmas juttu?

Juhani katsoi Anttia syvälle silmiin. Varsin pitkään. Sitten hän naputteli hieman kännykkäänsä, laittoi sen pöydälle ja alkoi puhua:

- Miltäs sinusta tuntuisi semmonen juttu, jos sissit kustantaisivat yksityisessä sairaalassa sekä äitisi sydänleikkauksen että isäsi polvileikkauksen? Ja sen jälkeen avustaisivat heitä tuplasti suuremmalla rahamäärällä sillä aikaa, kun sinä istut täällä? Ja kun sinä pääsisit vapaaksi, niin sinulle annettaisiin käteisenä tällainen summa.

Juhani näytti kännykkänsä näyttöä Antin katsottavaksi. Antti vihelsi ja totesi:

- Kyllähän tuo kiinnostaa. Mutta kun tommosista jutuista ja summista puhutaan, niin minä arvaan kyllä hinnankin. Kuka?

- Teille on tullut kuukausi sitten istumaan semmonen heppu kuin Matti Mononen.

- Mononen. Joo, tiedänhän minä sen. Hiljainen mies. Rauhallinen. Tykkää olla omissa oloissaan. Ei häiritse ketään. Mutta miten hän on Sissit niin hermostuttanut, että minun pitäisi hänet nirhata?

- Ei hän olekaan. Mutta venäläiset yhteistyökumppanimme hän on. Hän kun ei ole Matti Mononen, vaan Ivan Arhippainen. Kotoisin Petroskoista. Sekä ekonomi että tietokonespesialisti. Ja hän teki venäläisille yhteistyökumppaneillemme kuprun. Tosi pahan kuprun. Puhutaan suurista rahoista. Hyvin suurista rahoista. Hän häipyi sitten väärän identiteetin turvin Suomeen ja piti kaikessa hiljaisuudessa antikvariaattia. Muutenhan hän varmaan olisi selvinnytkin, mutta kun jätkällä oli himo vähän liian nuoriin tyttöihin, niin se jäi harrastuksestaan täällä kiinni. Ja Suomen poliisi luovuttaa seksuaalirikollisten dna-tiedot myös kansainväliseen rekisteriin niin ne tiedothan yhteistyökumppanimme saavat reaaliajassa. Raha puhuu sielläkin. Natsasi. Tuo mielenkiinto alaikäisiin oli hänen ensimmäinen suuri virheensä. Toinen oli se, että hän jäi Suomeen, eikä lähtenyt vaikka Amerikkaan. Joka tapauksessa yhteistyökumppanimme eivät unohda, ja haluavat sovitusta. Ja heille sovitus voidaan tehdä vain yhdellä tavalla. Otatko tehtävän hoitaaksesi?

Antti mietti hetken ja sanoi sitten:

- Otan. Lunasta sitten lupauksesi ja hoida vanhukset kuntoon. Laita puolet tuosta summasta suoraan heille. Sinulla on konstit tehdä se. Ja kun minä pääsen täältä pois, niin oliskos teillä tarvetta miehille? Minulla kun ei tuossa Federaatio-Suomessa paljon tulevaisuutta enää ole.

- Totta kai aikaansaavalle miehelle aina käyttöä on. Kerro muuten kavereillesi että laitoin niin sinun kuin heidän vankitileilleen parisataa euroa.

- Kerron. Kuinkas ilmoitan siitä, että tehtävä on onnistunut?

- Me saamme sen kyllä tietoomme.

Miehet kättelivät ja Antti palasi selliinsä. Seuraavana päivänä hän oli vankilan työpajalla. Työpajan tehtävät luonnollisesti vaihtelivat tilausten mukaan. Nyt tehtiin saunan löylykippoja. Kuparinen kippo ja raudasta tehty kahva johon oltiin laitettu puinen suoja. Sen kahvan rauta oli sentin paksuista. Se kävisi hyvin tehtävän suorittamiseen. Antti tarkasti tilanteen. Pamppu katseli koneelta NHL:n pudotuspelejä. Olihan kyseessä kilttien poikien vankila. Mitäs niitä suotta vahtimaan. Antti hioi parinkymmenen sentin rautapätkän pään teräväksi ja asensi siihen vielä kahvan. Sillä se hoituisi. Sitten hän piilotti aseen housuihinsa. Mitään moraalista ongelmaa asian tiimoilta hän ei tuntenut. Toisen kuolo oli toisen leipä. ”Vapaushaasteesta” kertovan varoituksen hän oli laittanut eteenpäin välittömästi.

Työpäivä päättyi ja Antti piilotti housuihinsa kätkemänsä aseen sellinsä patjaan. Asetta kätkiessään hän mietti, että minkähänlainen se oli ollut se vanha Suomi. Se vanhanaikainen Suomi, johon Liittovaltio ei ollut tuonut vielä rauhaa, vakautta, vaurautta, oikeudenmukaisuutta ja turvallisuutta…