Friday, September 30, 2016

PIENI KUVA NYKYPÄIVÄN SUOMESTA

Laitanpa tähän kuvan poliisin twitter-sivuilta. Kuva saa varmaankin aikaan kansalaisylpeyttä myös lukijassa. Poliisi toimii tehokkaasti ja päättäväisesti maatamme uhkaavaa suurinta uhkaa vastaan. Poliisiylijohtajakin on pannut päälle taisteluvermeet ja tykkikin on vyöllä. On meinaan pojilla ja tytöillä tekemisen meininki!


On loistavaa, että poliisimme toimii pontevasti sitä suurinta uhkaa vastaan mikä kansalaistemme turvallisuutta nakertaa. Hotellin respassa ollaan enemmän kuin tyytyväisiä. Sitä täällä ei vaan oikein ymmärretä, että miksi ihmeessä mieleen tulee eräs toinen kuva vuosien takaa.


Jotenkin vaan… emmää oikein osaa sanoa yhtymäkohtaa… mikä hitto siinä on… ehkä joku lukeneempi osaisi auttaa tässä epävarmuuden tunteessa...

Tuesday, September 27, 2016

PÄIVÄ VIHATUTKIJAN ELÄMÄSTÄ

Lähitulevaisuuden Helsingissä, tarkemmin sanottuna Kalliossa 26-vuotias Anniperttiina Ilmivalta heräsi pirteänä herätyskellon soittoon aamulla klo 6.00. Otettuaan virkistävän suihkun hän nautti maittavan aamiaisen, joka koostui marjaisesta kookos-kauratuorepuurosta sekä vaniljasoijalattesta. Samalla hän luki postiluukustaan kopsahtaneen kätevän tabloidikokoisen Helsingin Sanomat. Lehdessä ei ollut sinänsä mitään, mitä hän ei jo edellisenä päivänä olisi tiennyt työnsä puolesta mutta aamiaisella oli kiva olla jotain joka rapisee. 

Syötyään maittavan vegaaniaamiaisensa hän aloitti meikkaamaan itseään työpäiväänsä varten Rabbit Mama-yhtiön tuotteilla. Saatuaan aikaan itseään tyydyttävän kasvonaamion hän puki ylleen hillitysti minimittaisen mittatilaustyönä tehdyn siniharmaan jakkupuvun jonka kauluksissa oli poliisin miekkaleijonatunnus ja jonka rintapielessä luki ”A. Ilmivalta: Sisäministeriön Erityisasiantuntija”. Kaikki hänen tarvitsemansa työvälineet löytyivät hänen työhuoneestaan Kalasatamassa sijaitsevassa Sisäministeriön rakennuksessa mutta käsilaukkuunsa hän sujautti vielä ysimillisen CZ 75-pistoolin joita sisäministeriö oli hankkinut nimenomaan naistyöntekijöilleen muutama vuosi aikaisemmin. Sinänsä Anniperttiina sai kulkea kadulla aivan kaikessa rauhassa sillä tiedettiin että sisäministeriön erityistyöntekijän virkapuku päällä kulkevan henkilön aseenkäyttöoikeus oli huomattavasti laajempi kuin tavallisen rivipoliisin. Muutenkin Anniperttiinan virkajakku sai tavallisen ihmisen kääntämään katseensa alaspäin ja antamaan hänelle tietä. Jopa suomalaisnaisten seksuaaliseen itsemääräämisoikeuteen varsin luovasti suhtautuvat maahanmuuttajat ymmärsivät, että tuota virkapukua kantava nainen kannatti jättää rauhaan. Hän oli koskematon.


Hänelle annettiin tietä. Häntä väistettiin. Häntä pelättiin. Niin kuin pelkäsi eräs mies kolmosen ratikassa, johon Anniperttiina nousi pysäkiltä. Voi että hän nautti tästä. Tästä ihanasta absoluuttisen vallan tunteesta. Ratikka oli vain puolillaan mutta hän meni pysäkiltä siihen noustuaan ja valtion IKI-korttia lukulaitteelle heilautettuaan kyseisen miehen viereen seisomaan. Hän ei sanonut miehelle sanaakaan. Katsoi vain. Mies oli noin kolmekymppinen, kaljupäinen, noin 190 senttiä pitkä ja lihaksikas. Mies nousi, viittasi Anniperttiinalle että tämä paikka on vapaa ja meni nöyränä seisomaan ratikan takaosaan. Seuraavalla pysäkillä hän poistui ja jäi odottamaan seuraavaa ratikkaa.

Miehellä ei ollut rintapielessään tiettyä merkkiä ja siksi hänen oli syytä esiintyä nöyrästi virkakoneiston edustajan edessä, joka halutessaan saattaisi tuhota hänen elämänsä. Sinänsä kuka tahansa kansalainen saattoi halutessaan saada ”irtisanoutujan” merkin rintapieleensä. Se oli rauhankyyhky jonka nokassa oli oliivipuunlehden sijasta naissukupuolta ja sen voimautumista symboloiva tunnus. Kansalainen saisi tuon tunnuksen mikäli hän sekä allekirjoittaisi että julkisesti lukisi julistuksen, jossa hän irtisanoutuu rasismista, äärioikeistolaisuudesta, sovinistisuudesta, viha-ajattelusta sekä kaikista niistä asioista jotka Sisäministeriön alainen Valtion Viha-ajattelunvastainen Virasto sellaisiksi julistaisi. Kyseinen julistus videoitiin,  tallennettiin viraston tiedostoihin sekä julkaistiin sekä youtubessa että Ylen sitä varten perustetuilla sivuilla. Anniperttinaa hieman ihmetytti että vain noin 650.000 kansalaista oli hankkinut itselleen kyseisen merkin ja suurin osa heistäkin oli julkisen sektorin työntekijöitä, jotka eivät uskaltaneet riskeerata uraansa. Etnisesti edistyksillisille maahanmuuttajillehan tämä merkki myönnettiin ilman mitään julistusta, sillä olisihan ollut suoranaista rasismia, jos heidän ei annettaisi edustaa vapaasti omaa kulttuuriperintöään vaikka se eroaisi suomalaisesta vastaavasta huomattavasti. Anniperttiina ei nähnyt tässä asiassa mitään ristiriitaa eikä olisi ymmärtänyt jos häneltä oltaisiin kysytty perusteita mielipiteelleen. Jotkut asia ja mielipiteet yksinkertaisesti olivat oikeita. Ei niitä tarvinnut perustella.


Miksi olisikaan? Miksi varsinkaan Anniperttiinan? Sillä Anniperttiina Ilmivalta oli kyseisen viraston ansioitunut viha-ajattelun vastainen tutkija. Hänen feministikyyhkysymbolinsa oli kultainen ja sen ympärillä oli laakerinlehdet. Se kertoi tavalliselle kansalaiselle että hän oli saanut kiinni ja tuomiolle vähintään kymmenen viha-ajattelijaa ja sen vuoksi hän sai matkustaa myös lyhyen metromatkansa Hakaniemestä Kalasatamaan aivan omassa rauhassaan. Nekin ihmiset, joilla rintapielessään oli hopeinen merkki pyrkivät välttämään hänen seuraansa. Hän oli pelottavaa eliittiä. Uutta suomalaista nomenklaturaa. Eri kieltä puhuvaa, mutta aivan samanlaista kuin se, joka aikanaan kävi ostoksilla muilta kansalaisilta suljetussa GUM-tavaratalon viidennessä kerroksessa.

Hän nousi metrosta Kalasataman asemalla ja tervehti samasta metrosta noussutta kaukaista sukulaistaan Uuno Nilviötä joka työskenteli samassa sisäministeriön rakennuksessa virallisena kuolinpesärealisoijana. Hänen tehtävänsä oli realisoida kuolleitten ihmisten omaisuus ennen kuin heidän ahneet sukulaisensa pystyivät puolestaan polaamaan sen itselleen viranomaistoimenpiteitten ulottumattomiin. Olihan selvää, että kuolleitten ihmisten omaisuus kuuluu vain ja ainoastaan valtiolle, joka käyttäisi sen hyödyllisiin ja yleisinhimillisiin tarkoituksiin sen sijaan että ahne perikunta rälläisi sen mielensä mukaan ilman minkäänlaista viranomaisvalvontaa. Uuno oli monesti manannut sitä, että käteinen raha oli vieläkin olemassa. Sehän oli pelkkä veronkierron ja rikollisuuden väline. Täysin turha ja haitallinen muinaisjäännös.

Anniperttiina arvosti Uunon työtä. Mutta vielä enemmän hän arvosti omaa työtään. Ja sitä arvosti valtiokin. Valtiota väitettiin hitaaksi toimenpiteissään. Mutta tärkeissä asioissa se oli nopea. Kun sisäministeri Risikon masinoima Lex Jimi saatiin aikaiseksi, sen perusteella saatiin aikaiseksi myös puolessa vuodessa perustettu Valtion Viha-ajattelunvastainen Virasto VVV, jonka palveluksessa oli tällä hetkellä jo noin 1.200 tutkijaa ja 700 avustavaa työntekijää Helsingin, Turun, Tampereen, Kuopion, Vaasan ja Oulun toimipisteissä. Suurin toimipiste oli luonnollisesti Helsingissä jossa Anniperttiinan kollegoina toimi 700 tutkijaa sekä 400 heitä avustavaa työntekijää.

Määrärahat viraston perustamiseksi oltiin saatu aikaan sekä pysyvällä lisäbudjetilla, nappaamalla hieman terveydenhuollosta, tielaitokselta ja puolustusvoimista sekä vähentämällä aina vähemmän tarpeelliseksi käyvästä poliisin kenttätoiminnasta. Perusteena tälle vähennykselle hallituksella oli tutkija Vesa Puurosen tilaustyönä tehty ja laajasti siteerattu tutkimus jonka mukaan tavallisen kansalaisen turvallisuustilanne tällä hetkellä oli parempi kuin koskaan aikaisemmin ja suoranainen välitön uhka ihmisten turvallisuudelle tuli vain viha-ajattelusta ja sen aikaansaamasta niin sanotusta potentiaaliväkivallasta jota ei varsinaisesti ollut juurikaan tapahtunut mutta jonka uhka oli olemassa ja joka saattaisi räjähtää valloilleen ellei siihen etukäteen reagoitaisi. Kiitokseksi työstään Puuronen oltiin valittu ilman viranhakumenettelyä VVV:n pääylijohtajaksi. Hänen lisäkseen virastolla oli kuusi ylijohtajaa, kaksitoista apulaisylijohtajaa sekä 24 avustavaa apulaisylijohtajaa sekä luonnollisesti tarvittava määrä osastopäälliköitä.


Anniperttiina oli hakenut tutkijan paikkaa heti kun se oli tullut julkiseen hakuun. Hänet oltiin valittu saman tien. Hän oli ihannetapaus. 19-vuotiaana kuusi laudaturia kirjoittanut nuori tyttö, varakkaan lääkäri-lakimiespariskunnan ainoa lapsi joka oli päässyt papereillaan suoraan Tampereen Yliopistoon lukemaan toimittajaksi. Hän oli sinkku eikä hänellä ollut vielä minkäänlaista työkokemusta edes kesätöitten muodossa joten reaalimaailma ei ollut pilannut hänen asenteitaan. Puolen vuoden tutkijakoulutus viimeisteli verenhimoisen tutkijan pätevyyden. Koulutuksen jälkeen hänelle – niin kuin kaltaisilleen – myönnettiin myös poikkeusluvalla ja poikkeuserityisosaamisella perusteltu yhteiskuntatieteitten erityismaisterin pätevyys.

Nimenomaan Anniperttiinan kaltaisia nuoria ihmisiä haluttiin tähän tehtävään. Yli kolmekymppisiä ja varsinkin perheellisiä pidettiin kertyneen elämänkokemuksen myötä liian epävarmoina ja epäluotettavina. Erityisesti tämä koski miehiä eikä tässä virastossa ollut miespuolisia tutkijoita töissä kuin viitisen prosenttia. Avustajissa työntekijöissä heitä oli huomattavasti enemmän mutta heidän työnsä olikin hoitaa avustavaa tekniikkaa, ei varsinaista tutkintaa.

Kun Anniperttiina avasi tietokoneensa ja keskittyi päivän ensimmäiseen työtehtäväänsä tuli hänen maisemakonttorissa sijaitsevan työpöytänsä luo tällainen avustava työntekijä eli Jaakko-Pekka Könehmäinen, ammatiltaan tietotekninen ammattihenkilö. Könehmäinen kertoi saaneensa edellisenä päivänä selville sen vihapuhujan henkilöllisyyden jota Anniperttiina oli kytännyt jo viikon verran. Vihapuhuja oli Bloggerin kautta toimiva Pohjanmaan Pertti-blogi johon kyseinen nimimerkki Pertti oli laittanut jatkuvasti tietoja maahanmuuttajien tekemistä rikoksista. Hän ei ollut juurikaan kommentoinut niitä, korkeintaan hän oli sanonut että ”tätäkö me haluamme” mutta Anniperttiina muisti oikein hyvin Lex Jimin myötä virkahenkilöille annetun perusohjeistuksen:

”Vaikka väkivalta ei olisi vihapuheen levittäjän henkilökohtainen tarkoitus, vastakkainasettelun kasvattaminen johtaa helposti siihen. Vastakkainasettelua lisätään sillä, jos kerrotaan julkisia kanavia käyttäen maahanmuuttajien tekemistä rikoksista. Näistä rikoksista kertominen, vaikka aivan faktoihin perustuen saa aikaan sen tilanteen, että epätasapainoiset henkilöt voivat saada näistä faktoista kannustusta maahanmuuttajiin ja suvaitsevaisiin ihmisiin kohdistuviin väkivallan tekoihin. Joten epäkorrektien faktojen esittäminen on yleiseen turvallisuuteen vedoten laitonta ja sen vuoksi ankarasti rangaistavaa”

Ja se tietäisi Pohjanmaan Pertille kylmää kyytiä. Anniperttiinaa avustava tietotekninen asiantuntija Jaakko-Pekka oli pistänyt tuoreen Findhateperson-ohjelman toimimaan, etsi Pertistä kaikkea mahdollista mitä hänestä saattaisi netistä löytää ja sai selville että kyseinen mies käytti myös Facebookia ja ja osallistui muutamille keskustelusivustoille, tosin epäpoliittisissa tarkoituksissa. Kirjoitus- ja sanontatavat sekä lopulta löytynyt IP-osoite osoittivat kiistattomaksi että kyseessä oli Raahessa asuva 46-vuotias teknisten töitten opettaja Mauno Räsänen, kolmen tyttären isä. Viha-ajattelijan henkilöllisyys oli paljastunut ja loppu olisikin sitten oikeusvaltion riemujuhlaa. Tämä oli Anniperttiinan työn yksi palkitsevimpia hetkiä ja se sai hänelle aikaan sellaista tietynlaista kutinaa joita hän ei oikein kehdannut paljastaa kollegoilleenkaan, tosin hän tiesi oikein hyvin heidänkin nauttivan samanlaisesta kutinasta.

Hänellä oli nyt käsissään kokonaisen ihmiselämän tuhoaminen. Räsäsen nuorin tytär oli 15-vuotias joten hänet otettaisiin ilman muuta toistaiseksi huostaan. Kaksi muuta tytärtä olivat valitettavasti täysi-ikäisiä. Heihin ei voinut koskea. Mutta selvää oli, että Räsäselle tulisi vähintään vuoden ehdoton vankeusrangaistus eikä hänellä olisi enää minkäänlaista mahdollisuutta harjoittaa ammattiaan, ainakaan julkisella sektorilla. Rasistia ei voisi missään nimessä pitää nuoren sukupolven opettajana ja valistajana. Anniperttiina katsoi viranomaisvaltuuksillaan perheen tilitietoja ja huomasi että heillä oli vielä noin 60.000 euroa maksamatta omakotitalonsa lainasta. Laina menisi välittömästi Räsästen henkilökohtaiseen lunastukseen ja omakotitalo valtion takavarikkoon joko myytäväksi tai maahanmuuttajaperheen asunnoksi.

Ainoa keino välttää tämä toimenpide olisi Räsäsen vaimon julkisesti esittämä ”irtisanoutumisilmoitus” ja avioeroprosessin aloittaminen jolloin lainavastuu siirtyisi kokonaan Maunolle ja tyttären pysyvältä huostaanotolta saatettaisiin välttyä. Joka tapauksessa Maunon elämä tuhottaisiin ja äidistä tulisi yksinhuoltaja. Mikäli äiti puolestaan ei suostuisi täyteen pesäeroon Maunosta ottaisi järjestelmä heidän tytärtään tukasta kiinni eikä laskisi irti ennen täysi-ikäisyyttä. Asiasta tehtäisiin aikanaan paljon paperia ja pöytäkirjoja mutta kaikki oltaisiin alun perin päätetty Anniperttiinan tietokoneella juuri tässä ja nyt. Valta oli hänellä ja se hiveli häntä. Voi kuinka juovuttavan hyvältä se tuntuikaan.


Hän siirtyi seuraavaan kohteeseensa, joka oli sinänsä lähestulkoon viaton, eli erään kaveriporukan ylläpitämä Pahtajätkät-sivusto. Sivustolla oltiin kerrottu porukan vaellus- ja metsästysreissuista eikä niissä ollut sinänsä mitään laitonta, tosin Annaperttiina kaupunkilaisena ihmetteli että kuinka nuo jätkät jaksaa hypätä jossain hornanperseessä kastumassa ja palelemassa ja  vegaanina hän inhosi syvästi metsästäjiä muutenkin mutta valitettavasti metsästys ei vielä ollut kiellettyä. Se, mihin Annaperttiina kiinnitti huomionsa oli se, että sivuston sivupalkissa oli jatkuvasti päivittyvä mittari, joka kertoi islamilaisten terroristien tekemien iskujen määrän. Mittari, joka löytyi niin monesta kielletystä sivustosta. Se antoi väärän mielikuvan siitä, että islamilaiset olisivat jotenkin väkivaltaisempia kuin esimerkiksi tavalliset suomalaiset.


Se, että mittarin lukemat pitivät sinänsä paikkansa ei ollut mikään luvallinen syy sen julkaisemiseen. Islam oli virallisen ideologian mukaisesti rauhan uskonto ja tässä tapauksessa syyllistyttiin oikeitten faktojen julkaisemiseen kyseenalaisilla perusteilla jotka saattaisivat yllyttää väkivaltaan. Sinänsä kyseisen sivuston rikos ei vielä ollut niin raskas, että se johtaisi syytteeseen, mutta Annapertiina laittoi sivuston ylläpitäjälle sähköpostitse vakavan varoituksen. Tuo – sinänsä paikkansa pitävä mittari – tulisi kadota Pahtajätkät-sivustolta viikon sisällä. Muuten viranomaiset olisivat pakotettuja puuttumaan sivuston toimintaan ja aikaansaamaan sivuston henkilöille huomattavia hankaluuksia.

Tämän jälkeen Anniperttiina luki sähköpostiinsa tulleen nimettömän ilmiannon vihasivustosta. Hän aukaisi lähetetyn linkin ja huomasi päätyneensä erään RASMUS-ryhmän aktiivin facebook-sivulle jossa aktiivi totesi että kaikkia natseja ei kovasta yrityksestä huolimatta vieläkään oltu saatu hiljennettyä. Ja kaikki natsit eivät tunnusta virallisesti natsiaatetta mutta juuri he ovat sitäkin vaarallisempia sillä he esittävät hämäävästi kunnollisia kansalaisia. Ne kaikki kuuluisivat kuopan reunalle ja jos valtiovalta ei suostu niitä ampumaan niin rasisminvastaisten aktiivien on otettava oikeus omiin käsiinsä. Kirjoitus loppui julistukseen:

”Väärillä perusteilla julkaistu oikea totuus saa aikaan ruumita joten se on estettävä toisilla ruumilla! Oikein perustein julkaistu ideologisesti oikea muunneltu totuus on keino suojella rauhaa, solidaarisuutta ja ihmiskuntaa! Niskalaukaus kunniaan! Ja valtion antama asekoulutus aktivisteille, että me opitaan kuinka se tehdään!”

Anniperttiina ihmetteli että mitä ihmeen ilmiannettavaa tässä oli. Tämähän oli selvästi vain voimakas mielenilmaus, jota ei tulisi missään nimessä ottaa kirjaimellisesti. Ja joka tapauksessa RASMUS kannatti monikultturistista ideologiaa eikä sitä kannattavat julkilausumat olleet mitään poliittisia asioita vaan puhtaita inhimillisiä rikkumattomia tosiasioita jotka olivat poliittisen keskustelun yläpuolella. Vähän niin kuin luonnonlait. Vesi valuu alaspäin ja jäätyy pakkasella.

Anniperttiina näki että ilmianto oli tullut henkilökohtaisesta ja täysin salaamattomasta sähköpostiosoitteesta. Ilmiantajan henkilöllisyys saataisiin helposti selville joten hän laittoi turhan ja aiheettoman ilmiannon tekijälle voimakkaan varoituksen. Seuraava aiheeton ilmianto johtaisi toimenpiteisiin eli vähintään sakkorangaistukseen mutta sen tosiasiallinen ja vakavampi seuraus olisi henkilön julkinen nöyryyttäminen. Mikäli henkilö työskentelisi julkishallinnossa hän menettäisi myös työpaikkansa. Luonnollisesti Anniperttiina laittoi henkilön sähköpostiosoitteen ja nimen automaattisen seurannan kohteeksi.

Oli ansaitun ruokatunnin aika ja Anniperttiina siirtyi sisäministeriön hallintorakennuksen viihtyisään ja täysin lihattomaan ruokalaan. Ruokalan seinällä oli suuri taulu jossa oli Pavlik Morozovin kuva ja iskulause: ”Ideologialle vahingollinen yksittäistapaus on AINA yksittäistapaus! Ideologiaa hyödyttävä yksittäistapaus on AINA ilmiö! ILMIANTO YHTEISKUNNAN TURVANA!”


Hän valitsi ateriakseen nyhtökaura-bolognesekastikkeen ja sen höystöksi keitettyä kvinoaa sekä biodynaamista parsaa. Jälkiruuaksi hän otti muodikkaan kahvi-suklaa-mansikka-kurkku-sahanpuru-kukkakaali-teräketjuöljy-vehnänalkiomoussen. Hänen ruokailuseuranaan oli hänen kollegansa ja ystävänsä Nilveena Tvätt-Vittvätt joka toimi VVV:n historiantarkastusosastolla. Hänen tehtävänään oli etsiä  ja poistaa internetistä vanhoja uutisia jotka saattaisivat saada vallitsevan ideologian ikävään valoon.

 Ansaitun tauon jälkeen Anniperttiinalla oli moniammatillisen työryhmän kokous jossa käsiteltiin kaikkein vaarallisimpia vihakirjoittajia. Tällä kertaa tapetilla oli Vittu Joo-blogi jota ylläpiti nimimerkki Yrjöjaska Lekatonttunen, joka toimi amerikkalaisen Bloggerin kautta ja jolla oli ikävän paljon lukijoita. Ei ollut täysin selvää oliko kyseessä yksittäinen henkilö vai työryhmä mutta blogin jäljille oli vaikeaa päästä sillä se ei käyttänyt facebookia, whatsuppia eikä mitään muutakaan viestinnän välinettä Bloggerin ulkopuolella joten Findhateperson-ohjelmasta ei ollut hyötyä. Myöskään yhteydenotto amerikkalaisiin viranomaisiin ei ollut tuottanut tulosta sillä amerikkalaisilla oli vieläkin jotenkin vääristynyt käsitys sananvapaudesta. Presidentti Trumpia manattiin tässä kokouksessa sillä antaumuksella mikä onnistui vain vaikutusvaltaiselta tiedostavalta kansalaiselta.

Jossain vaiheessa tuo paska tai nuo paskat vielä jäisivät nalkkiin ja hänelle / heille langetettaisiin tässä virastossa kuolemantuomio. Toki Suomessa ei moista tuomiota ollut ja virallisesti viharikoksesta saisi maksimissaan neljä vuotta ehdotonta. Mutta sehän ei ollut ongelma sillä kaikki tuomitut raskaan sarjan vihakirjoittajat laitettaisiin vankilassa istumaan samalle osastolle missä olisi pääosin etnisesti edistyksellisiä vankeja. Luonnollisesti he anoisivat välittömästi pääsyä pelkääjien osastolle mutta VVV:n kulissientakaisen määräyksen mukaan tämän anomuksen käsittely tulisi kestää kaksi viikkoa jolloin ns. avustettu luonnollinen poistuma ehtisi oikein hyvin tapahtua.

Anniperttiina piti käytäntöä sekä järkevänä, käytännöllisenä että inhimillisesti oikeana. Ei ollut kyse siitä, että nämä pykälien ulkopuolella teloitetut ihmiset olisivat tehneet varsinaista väkivaltaa tai edes yllyttäneet siihen. Mutta he olivat tehneet jotain vielä vakavampaa. Henkistä väkivaltaa jonka kohteena oli myös Anniperttiina itse ja hänen kollegansa jotka oltiin tehty näissä vihasivuistoissa – ja saatana vielä perustellusti - naurettaviksi. Jossain aivojensa peränurkassa Anniperttiina ymmärsi ettei voittaisi keskustelua heidän kanssaan joten hän – ehkä tietämättään – toimi Stalinin oppien mukaan ja tuumi että kuollut ei protestoi eikä perustele. Ja kuoltuaan hän on hyvä varoittava esimerkki toisille. Tunnontuskia hän ei tuntenut. Hänhän oli kumminkin oikeassa. Vaikkei osannutkaan löytää sanoja joilla perustella oikeassaolemistaan.

Moniammatillisen työryhmän kokouksen jälkeen Anniperttiina aukaisi jälleen sähköpostinsa ja huomasi saaneensa välittömästi vastauksen Pahtajätkät-sivustolta. Sieltä pyydettiin anteeksi ja ilmoitettiin että kyseinen vihalaskuri oltiin poistettu sivustolta. Anniperttiina tarkasti sivuston, huomasi että näin oli tapahtunut ja vastasi että sivusto voi jatkaa toimintaansa tosin huomauttaen että metsästys saatetaan kieltää lähivuosina joten miesten kannattaisi ehkä jo valmiiksi miettiä muita harrastuksia, mm. maahanmuuttajien kummitoimintaa. Tämän jälkeen hän keskittyi rutiiniasioihin joista selvittiin yleensä varoituksella tai sakoilla. Kyse oli nimettömien ilmiantajien antamia vinkkejä facebookissa lausutuista harkitsemattomista sanoista.

Yksi näistä ilmiantojen kohteesta eli ”No nyt se repes se persekin”-blogi kuului niihin, jotka hän siirsi automaattisesti Erityistutkinta- ja tulkintaryhmälle. Kyse oli huumoriblogista jossa julkaistiin vitsejä, pilakuvia ja hauskoja tarinoita. Anniperttiinalla ei itsellään ollut minkäänlaista huumorintajua niin kuin ei viraston tutkijoilla yleensäkään joten nelihenkinen Erityistutkinta- ja tulkintaryhmä pyrki määrittelemään onko kyseessä viaton huumorisivusto vai vittuillaanko siinä poliittisesti epäkorrektilla tavalla. Itse asiassa ryhmän toiminta oli pitkälle lantinheittoa sillä se koostui yhtä lailla huumorintajuttomista ihmisistä. VVV:llä oli ollut jo pitemmän aikaa auki kaksi huumorintutkijan virkaa mutta jostain syystä huumorintajuiset ihmiset eivät olleet kiinnostuneet sitä hakemaan. Ehkä Oikea Asia oli sellainen jota ei yksinkertaisesti voinut edistää kieli poskessa.

Kun Anniperttiina oli hoitanut näitä rutiinitapauksia niin sitten hänellä oli edessään se päivän, ehkä viikon, ehkä kuukaudenkin hankalin juttu.

Pihtiputaan Mummo.


Kyseistä naista ei tarvittu etsiä millään ohjelmalla sillä hän esiintyi blogissaan omalla nimellään ja osoitteellaan. Hän oli 78-vuotias Martta Heinävaara, leski, viiden lapsen äiti, kymmenen lapsen isoäiti ja kolmen lapsen isoisoäiti. Tehnyt pitkän uran maanviljelijänä neljä vuotta sitten kuolleen miehensä kanssa. Ja viimeisen vuoden aikana aktivoitunut vihakirjoittajana. Nainen oli älykäs, havaintokykyinen, huumorintajuinen, erittäin hyvä kirjoittaja ja ennen kaikkea hyvin suosittu.

Mitä tehdä hänelle?

Anniperttiina oli lähettänyt hänelle parikin virallista varoitusta mutta vastauksena Pihtiputaan Mummo oli kehottanut Anniperttiinaa vetämään majavan ulkosynnyttimet korvilleen ja kaikkoamaan mäkimaastoon. Ja hän oli vielä todennut että linna ei pelota sillä siellä hänellä olisi huomattavasti leppoisammat oltavat ja sairaanhoitokin pelaisi paremmin kuin mitä hänellä olisi tarjolla kunnan tarjoamassa vanhainkasarmissa jota hän viimeiseen asti vältteli. Mummo ilmoitti soittavansa poskeaan niin kuin ennenkin ja – perkele soikoon – tuolla vanhalla ämmällä oli yli kymmenentuhatta lukijaa jokaisella jutullaan. Mikä eniten loukkasi mummon vastauksessa Annaperttiinaa oli se, että mummo kehotti häntä kokeilemaan muutaman vuoden ajan oikean työn tekemistä. Eikä Annaperttiina mukamas tehnyt oikeaa työtä? Eikö hänen työnsä mukamas ollut äärimmäisen tärkeää yhteiskuntarauhan ylläpitämisessä? Annaperttiina ajatteli itse, että tämä ns. oikea työ oli aivan liikaa yliarvostettu, hänelle itselleen ei jonkun juntin kuulunut vittuilla ja asia muuttui hänelle henkilökohtaiseksi.

Anniperttiina raapi tiedostavaa päätään ja mietti ankarasti. Vaihtoehtoja oli, mutta yksikään ei tuntunut täydelliseltä:

1. Nostetaan syyte, aloitetaan oikeusprosessi ja hommataan naiselle neljän vuoden vankeustuomio. Ehkä tässä tapauksessa ns. etnisesti avustettua luonnollista poistumaa ei kannattaisi käyttää. Se herättäisi liikaa huomiota. Ja itse oikeudenkäyntiprosessikin oli riskaabeli. Se kun vuotaisi julkisuuteen sosiaalisen median  puolella joka tapauksessa.

2. Otetaan yhteys VVV:n kaikkein salaisimpaan osastoon eli niin sanottuun Taktisesti Välttämättömien Toimenpiteitten Osastoon. Osasto ei varsinaisesti kuulunut VVV:n alaisuuteen mutta sitä oltiin käytetty erityistilanteissa. Osastoon kuului uussuomalaisia ammatti- ja taparikollisia jotka olivat salaisen toimeksiannon mukaan tappaneet kolme hankalaa maasta paennutta viha-ajattelijaa Suomen rajojen ulkopuolella. Kaksi Virossa ja yhden Tanskassa. Tämäkin tapa saattaisi herättää liikaa huomiota vaikka tapahtuma kyllä saataisiin totaalisesti hiljennettyä valtamediassa. Mutta kun – helvetti soikoon – oli muutakin kuin valtamedia.

3. Annetaan Pihtiputaan sosiaaliviranomaisille ns. tarjous josta he eivät voi kieltäytyä eli pakotetaan heidän julistamaan Pihtiputaan Mummo kyvyttömäksi huolehtimaan itsestään ja sitä kautta holhouksenalaiseksi. Silloin hänet saataisiin sijoitettua vanhainkodin suljetulle osastolle ja sitä kautta pysyvään lääketokkuraan.

Koska kyseessä oli niinkin suosittu viha-ajattelija Anniperttiina ei voinut tehdä päätöstä yksin vaan siirsi sen seuraavana päivänä kokoontuvalle moniammatilliselle työryhmälle ehdottaen vaihtoehtoa 3 eli Pihtiputaan Mummon avustettua dementoimista. Valtuuksiaan käyttäen hän määräsi teknisen avustajansa Jaakko-Pekka Könehmäisen aloittamaan mummon blogia kohtaan välittömästi palvelunestohyökkäyksen. Anniperttiinan suunnitelman mukaan hyökkäystä tuli pitää yllä kuukausi niin että lukijat alkaisivat pikkuhiljaa unohtaa blogin. Sen aikana viranomaiset voisivat tehdä sen mitä viranomaisten tulisi tehdä. Estääkseen viha-ajattelun ja kansalaisiin kohdistuvan virkakoneiston ulkopuolella tapahtuvan kansalaisten aikaansaaman mielivallan. Tosin saattoi olla, että mummo saisi apua muilta vihakirjoittajilta ja palvelunestohyökkäys torjuttaisiin parin päivän aikana. Mutta ainahan sitä kannattaisi yrittää.

Päivä oli pulkassa. Anniperttiina käveli virastorakennuksen vieressä sijaitsevalle Kalasataman metroasemalle ja Hakaniemessä hän käveli vegaaniravintola Oikeaoppiseen jossa hän nautti maittavat punajuuripihvit perunamuussilla, kurkulla ja tomaatilla sekä huuhteli annoksen alas palestiinalaisella viinillä. Sen jälkeen hän käveli jälleen omassa rauhassaan ratikkapysäkille ja astui kolmosen ratikkaan. Ja kas, kukas se siellä olikaan. Se sama jätkä joka oli poistunut hänen katseensa edestä aamulla. Näytelmä toistui. Mies antoi hänelle paikkansa. Hänen silmistään näki sen tunteen että hän olisi halutessaan voinut repiä Anniperttiinan palasiksi. Ja kyllähän hän halusi. Mutta hän ei uskaltanut. Hän oli vain mies. Ja Anniperttiina oli Koneisto. Vain Mies väistyi ja poistui jälleen ratikasta.

Anniperttiina oli onnellinen. Hän rakasti tätä ratikkaa. Hän rakasti tätä kaupunkia. Hän rakasti työtään. Hän rakasti itseään. Ja ennen kaikkea hän rakasti tätä yhteiskuntaa joka antoi hänelle mahdollisuuden elää ja ansaita siitä, että hän rakasti itseään ja vihasi oikeita ihmisiä. Jossain alitajunnassaan hän ymmärsi että hänen asemansa ei perustunut hänen poikkeuksellisiin kykyihinsä tai lahjakkuuteen vaan ainoastaan siihen että hän oli oikea nainen oikeaan aikaan oikeassa paikassa toteuttaen sokeasti oikeaa ideologiaa. Mitä väliä sillä oli? Hän oli oman elämänsä kuningatar. Toisten kustannuksella. Se riitti.

What a wonderful world.

*

Kiitos vakikommentoija Juhalle rintamerkki-ideasta.

Sunday, September 25, 2016

KUVA JA SANA

Niin kuin lukijakin hyvin tietää, järjestettiin eilen Helsingissä ja vähän muuallakin tiedostavan väestönosan egonkohotus- ja kiillotusfestivaali jota myös mielenosoitukseksi kutsuttiin. Hotellin respassa jäi sinänsä vähän epäselväksi että mitä oikeastaan vastustettiin mutta yritetäänpä hahmottaa asiaa kuvan kautta:


Öö… anskuma mietin… niin, tuossahan tulonsiirtoproletaarin armoton nyrkki on murskaamassa sekä SVL:ää, Poliisia, Suomen Sisua ja sitten lopuksi Suomen Valtiota. Hotellin respassa on ymmärretty että nimenomaan Suomen Valtio että Poliisi olisi kyllä puolestaan murskaamassa SVL:ää ja epäilemättä myös Suomen Sisu tulee olemaan tähtäimessä joten tiettyä epäjohdonmukaisuutta asiassa on havaittavissa. Ja ilman valtiota ja poliisia jää anarkisteilla itsellään murskaaminen jatkossakin kauppojen näyteikkunoitten tasolle.

Vaan olisiko sitten selityksenä kumminkin se, että dieetissään jatkuvasti epäonnistuneet anarkistit haluavat murskata Suomen Valtion tietäen että sitä myötä heilläkin loppuu syöminen tykkänään mutta hetkeä ennen nälkäkuolemaa linjat ovat kumminkin aika sutjakkaat.

Asian tiimoiltahan on jo ehditty todeta että yksittäistapaushan tämä mutta toisaalta jos Rajat Kiinni-mielenosoituksessa joku heiluttaisi natsilippua niin sen perusteella koko miekkari olisi silkkaa nassea.

Yhtä kaikki, hotellin respassa ymmärretään että juuri tämän kaltaiset julisteveijarit ovat niitä esimerkillisiä kansalaisia joten allekirjoittanut lopettaa tämän kertaisen juttunsa lyhyeen, repii ihokkaansa, suorittaa katumusharjoitukset ja suunnittelee ankarasti vihabloggaamisen lopettamista ja siirtymistä kasvisruokabloggaajaksi.

Thursday, September 22, 2016

PÄÄMINISTERI AVAUTUU

- Hyvää iltaa, hyvät katselijat ja tervetuloa Ylen A-Studioon. Olen tiedostava toimittaja ja nimeni on Leegio, sillä meitä on monta. Vieraanamme on tänään pääministeri Juha Sipilä ja käsittelemme tietysti tätä uusinta natsistisen väkivallan ilmentymää joka on järkyttänyt syvästi kaikkia suomalaisia sekä ihmisiä että nisäkkäitä, kaloja, lintuja, hyönteisiä, niveljalkaisia ja nilviäisiä. Tervetuloa lähetykseen, pääministeri Sipilä.

- Kiitos.

- Pääministeri Sipilä. Suomea on kovasti järkyttänyt Helsingin Asema-aukion tapahtumat. 28-vuotiaan elämä päättyi keskellä päivää, uusnatsien mielenosoituksen yhteydessä pahoinpitelyyn. Millainen herätys tämä on Suomelle?

- Lähinnä tämä on kai niin järkytys kuin herätys toimittajalle itselleen sekä hänen hengenheimolaisilleen jolla on valitettavan suuri ääni suomalaisessa tiedonvälityksessä. Tosin teidän kohdallanne ei voi sinänsä puhua järkytyksestä vaan vaivoin – ja perin huonosti – peitetystä riemusta.

- Mitä te tällä peitetyllä riemulla tarkoitatte?

- Älkääs nyt toimittaja leikkikö tyhmää. Kyllä te itsekin pystyisitte vastaamaan tuohon kysymykseen, mutta ette vaan ilkeä. Eihän teitä sinänsä kiinnosta tuo mahdollisesti tapettu jätkä eikä myöskään SVL:n kuulapäät paskan vertaa kun itsekin oikein hyvin tiedätte sen porukan kuuluvan marginaalin marginaaliin ja jonka väkivallanteot verrattuna teidän niin kovasti ylistämän haittamaahanmuuton aikaansaamiin väkivallantekoihin ovat pelkkää nukkekotileikkiä. Te tiedätte hyvin, että sosiaalisen median ansiosta teidän ylläpitämänne monikultturismikupla on hyvää vauhtia puhkeamassa ja sen vuoksi tämä tapaus oli teille taivaan lahja. Nythän te voitte vaatia kaiken asiallisen kritiikin kieltämistä vedoten natsikorttiin. Teillä kun ei ole siihen asialliseen kritiikkiin omalta puoleltanne muuta vastattavaa kuin aikaa sitten puhkinaurettuja kliseitä.

- Mutta me olemme kuitenkin saaneet voimakasta tukea myös virkakoneiston puolelta. Poliisiylijohtaja Seppo Kolehmainenkin totesi tuoreeltaan että vihapuhe tulisi kriminalisoida ja hän sanoi hyvin osuvasti, että ”Puheet johtavat helposti fyysiseen väkivaltaan. Niillä on selvä jatkumo.”

- No niinhän se törppö sanoi tietäen hyvin, että kun vihapuheen voi määritellä ainoastaan tietyt poliittiset ryhmittymät, niin silloin kyseessä ei ole mikään oikeus vaan poliittinen mielivalta. Yleensäkin tarttee ruveta miettimään että minkälaisia tyyppejä sitä oikein on tullut palkattua noille korkeille virkapalleille. Ja tuo ”puheet johtavat helposti fyysiseen väkivaltaan” on totaalisen väsynyt läppä joka heitetään aina kun ei asialle ole varsinaista perustetta. Yhtä lailla samanlainen kuin tää ”vellit ja puurot” joka ei oikeastaan tarkoita mitään mutta antaa sanojalleen sen kuvan niin kuin hänellä olisi hallussaan joku hyvinkin suuri salattu viisaus. Jos se pitäis paikkansa niin viimeisen kymmenen vuoden aikana täällä olisi tullut jo satoja ruumiita sillä suuta on kyllä pieksetty. Niin asiattomasti ja – mikä teidän kannaltanne hirveintä on – myös asiallisesti. Minä toteaisin ennemminkin että nimenomaan puheen kieltäminen jättää vaihtoehdoksi vain väkivallan. Sitäkö te oikeasti haluatte? Ja mitenkäs tuo lause käy muuten haittamaahanmuuttajiimme?Ne kun ovat saaneet aikaiseksi melko komean määrän ruumiita ihan ilman vihapuheita? Onks ehkä niin, että niitten väkivalta on sallittava sillä perusteella että se puolestaan aikanaan tällä jatkumoperusteella laimenee pelkäksi puheeksi? Häh? Eiks asiat voi mennä myös toiseen suuntaan? Täh?

- Tottahan minä sen tiedän miksi te olette niin tolkuttoman innoissanne mahdollisesta vihapuheen kieltämisestä. Kas kun te tuossa niin sanotussa työssänne suollatte pelkkää poliittista, tiettyä utopiaa kannattavaa propagandaa varsinaisen toimittajantyön sijasta. Kun eihän teistä muuhunkaan ole. Se muu vaatisi tietynlaista sekä ajattelu- että peiliinkatsomiskykyä ja ehkä myös sitä mitä on joskus nimitetty toimittajan ammattitaidoksi. Putkinäköpropagandanne näkyy, se kuuluu ja se on helppo perustella nurin.  Teillä ei ole minkäänlaisia älyllisiä aseita kritiikkiä vastaan joten teillehän olisi loistavaa jos propagandanne perusteltu arvostelu voitaisiin todeta vihapuheeksi johon sisältyy niin ammatillinen kuin henkilökohtainen kunnianloukkaus. Ja silloinhan te voisitte jatkaa rauhassa niin sanottua työtänne joka käytännössä on sitä, että tavallisia suomalaisia kohtaan huudetaan turpa kuolassa sitä ihan oikeaa vihapuhetta. Ja piru vie, minä olen pääministerinä vielä edesauttanut tätä tilannetta kun olen ryöminyt teidän edessänne. Voi jumalauta että hävettää.

- Ehkä emme käsittele tätä vihapuhetta tässä sen enempää sillä meillä on ensi viikolla tulossa keskusteluohjelma jossa vihapuhetta käsitellään laajasti ja tasapuolisesti. Ohjelman juontajana on Ruben Stiller ja keskustelijoina ovat Saska Saarikoski, Husu Hussein, Veronika Honkasalo ja Maryam Askar. Mutta mennään seuraavaan kysymykseen. Miksi ette keskeyttänyt ulkomaanvierailuanne tämän traagisen tapahtuman johdosta?

- Ihan siitä samasta syystä miksi en keskeytä ulkomaanvierailua muunkaan Suomessa tapahtuneen yksittäisen tapon johdosta. Varsinkin kun kyseessä on narkki, jonka kuolemansyy ole vielä edes selvinnyt. Jos muuten olisin keskeyttänyt jonkun mahdollisen ulkomaanvierailuni sen vuoksi että kaksi arabia tappoi täysin viattoman suomalaisen Kajaanissa niin te olisitte rääkyneet naama punaisina että ”pääministeri rohkaisee suomalaisia rasistiseen ajatteluun”. Ettekö te penaalin tylsimmät osaa todellakaan hävetä?

- En ymmärrä kysymystä enkä esittämäänne termiä. Mutta todellakin, tehän todellakin niputitte Asemanaukion järkyttävän murh… tap… no, törkeän kuolemantuottamuksen samaan nippuun Kajaanin tapauksen kanssa. Miksi ihmeessä te niin teitte? Eihän niitä voi verrata keskenään.

- Ei voikaan. Meinaan Asemanaukiolla suomalainen kuulapää hölmö – mahdollisesti – tappoi suomalaisen narkomaanin höpelön. Tämä tapaus on sellainen, että minä en olisi pääministerinä pystynyt siihen vaikuttamaan mitenkään. Sen sijaan Kajaanin tapaukseen minä olen osasyyllinen. Minähän itse lupasin, voi jumalauta, oman kämppäni näille väkivaltaisille elintasointerreilaajille. Voisikos mahtavampaa sisäänheittotuotetta enää keksiäkään? Ymmärrän vastuuni ja häpeän. Mutta sanon puolustuksekseni sen, että siinäkin toiminnassani minä matelin teidän toimittajanplanttujen edessä ja pyrin keksimään jotain, joka miellyttää teitä. Nyt kun olen ruvennut asiaa oikein miettimään niin minähän olen näyttänyt siltä että jos yrittäisin kumartaa edessänne vielä syvemmälle, niin näyttää siltä kuin yrittäisin nostaa päätäni. Ja minä olen kumminkin maan pääministeri, perkele. Pääministeri joka matelee liikaa valtaa saaneitten pilvissä elävien runotyttöjen edessä. Voi helvetti tätä häpeän määrää.

- Mutta tulisihan teidän ymmärtää että kehittyneessä yhteiskunnassa media on voimakas poliittinen vaikuttaja, opettaja ja opastaja.

- Näin on. Ja näihin mainitsemiinne kehittyneisiin yhteiskuntiin laskisin Suomen ja Ruotsin lisäksi Neuvostoliiton, DDR:n, Natsi-Saksan ja Pohjois-Korean. Te olette osavastuussa haittamaahanmuuttajien aikaansaamista suomalaisten murhista, tapoista, pahoinpitelyistä, ryöstöistä ja raiskauksista. Te olette tehneet niitä tekevistä ihmisistä ja heidän tänne rahtaamisesta itseisarvon. Ei kiemurtelunne sitä mihinkään muuta. Te olette niitä rikollisia joita te esitätte jahtaavanne. Ja niin olen minäkin. Mutta minulla on vielä jäljellä omatunnon jämät. Aion erota pääministerin tehtävästä mutta ennen sitä aion saada aikaiseksi lain, että Yleisradion koko henkilökunta erotetaan ja tilalle palkataan suomalaisia opiskelijoita metsä- ja kauppaoppilaitoksista sekä erinäisistä virkeitten eläkeläisten kerhoista ynnä muutaman tarkkaan valitun kennelin suomenpystykorvista. Kello kaksitoista tulee lain voimaantulemisen jälkeen Ylen Päivän Haukku jossa on huomattavasti enemmän asiaa kuin esmes tässä A-Studiossa.

- Tämähän kuulostaa kyllä aivan hirveältä. Tuleehan teidän ymmärtää että Yleä tarvitaan ääriliikkeitten muodostamaa vaaraa vastaan. Ja ääriliikkeitä suosii nimenomaan ihmisten syrjäytyminen. Tehän olette itsekin sanonut niin.

- Paskat suosii. Kunhan höpötin teidän mieliksenne. Jos ääriliikkeet tulisivat lamasta ja syrjäytymisestä niin jo 1990-luvun aikana Suomessa olisi räjähtänyt pommeja minkä te hyvin kyllä itsekin tiedätte. Täällä ei ääriliikkeitä vielä edes kunnolla ole. Muutama kymmenen onnetonta kuulapäätä joille te törpöt annatte media-aikaa enemmän kuin ne ansaitsevat. Mutta ne ääriliikkeet saadaan kyllä tulevaisuudessa teidän avullanne ja teidän vuoksenne aikaiseksi. Tavallisista, aikaansaavista ja organisointikykyisistä kansalaisista. Kai se nyt on selvää että jos tänne asiakseen hankitaan kymmenien vuosien aikana aina vain lisää täysin hyödyttömiä väkivaltaisia elätettäviä ja ne vielä jatkuvasti nostetaan jalustalle kaiken arvostelun yläpuolelle niin alkaahan silloin tavallisilla ihmisillä ennen pitkää pinna kiristyä. Suomalaisella se vaan kestää pitempään kun monella muulla mutta sitten kun se vieteri menee poikki niin jälki on rumaa. Ja tää viimeinen kolmenkymmenen tuhannen ahneen ja kiittämättömän jätkän tänne roudaaminen oli jo sellainen rikos kansalaisia kohtaan että minä suoraan sanoen ihmettelen, ettei ihmiset ole jo laajemmassa määrin kaivaneet talikoita kouriinsa ja ryhtyneen uuteen nuijasotaan. Ja jos ne siihen rupeavat, niin minä nostan tassut pystyyn, sanon viranomaisille että tulta ei avata ja menen mielelläni maanpetosoikeudenkäyntiin. Ja siinä minä vasikoin myös joka ainoan uusrälssiä edustavan toimittajan, uskokaa huviksenne, häh-hää!

- Tuota noin, pääministeri Sipilä. Minusta hieman tuntuu että te ette ole oikein oma itsenne.

- Se varmaan johtuu siitä, että me emme ole Ylen lähetyksessä vaan erään Perskeleen Ykän pääkopassa. Hän näkee unta. Tosimaailmassa minä edelleenkin matelen edessänne kuin tupakanpoltosta kiinni jäänyt peruskoulun ala-asteen oppilas. Minä en ole kehdannut enää katsoa peiliin viimeiseen vuoteen. Partani ajamisenkin minä olen jättänyt vaimolleni. Mutta täällä Ykän unessa minulla sana on sentään vapaa. Ihan hetken kuluttua herätyskello herättää Ykän mutta ennen sitä yritän ehtiä sanomaan että te toimittajat saatte kyllä…

Herätyskello: MÖÖP MÖÖP MÖÖP MÖÖP MÖÖP! 

Ylva: Huomenta Ykä…


Kiitos alkuinspiraatiosta tälle MV-lehden jutulle.


Wednesday, September 21, 2016

HORST WESSEL ELI 34 - 1

Näin alkuun: Hotelli Yrjöperskeleen respassa ei irtisanouduta väkivallasta. Vaikka se niin kovasti muodikasta tällä hetkellä onkin. On meinaan niin, että siitä, mihin ei ole koskaan sitoutunutkaan, ei tarvitse irtisanoutua. 

Sitten asiaan. Suomalainen suvaitsevaisto mieltää saaneensa itselleen ikioman Horst Wesselin sillä äärioikeistolainen on mahdollisesti tappanut ”viattoman henkilön” joka tosin tarkemmin tarkasteltuna on ollut lähinnä räyhäävä narkki jota ilman yhteiskunta pärjää aivan hyvin.


Alkuperäinen Horst Wessel. Miehen kirjoittaman ”Die Fahne Hoch”- kappaleen sijasta uuden Horst Wesselin tunnuskappaleeksi voisi varmaankin tilata jonkunlaisen ”sävellyksen” Palefacelta.

Sekin on vielä epäselvää, että tapahtuiko kyseisen jätkän kuolema pahoinpitelystä vaiko sen jälkeisestä narkkaamisesta. Amfetamiini ja sen aikaansaamat seuraukset ovat itselleni työstä varsin tuttuja.

Mutta ajatellaan nyt niin, että tässä oli ihan oikeasti kyseessä äärioikeistolaisen väkivallan aikaansaama ensimmäinen kuolemantapaus joka on saanut suvaitsevaisella puolella aikaan hysteerisen joukkohousuunlaukeamisen ja jokainen vähänkin merkityksellinen poliitikko on tuominnut äärioikeistolaisen väkivallan johtuen lähinnä siitä että ne eivät uskalla olla sitä tuomitsematta sillä muuten medialle tulee henkinen pipi ja median aikaansaaman haisunäädän kusimyrskyn myötä myös poliitikolle tulee henkinen pipi.

Hotellin respassa ei kannateta äärioikeistoa. Täällä ei kannateta kansallissosialismia. Eli sen myötä täällä ei tietysti kannateta vasemmistolaisuuttakaan sillä natsithan ovat sosialisteja. Mutta täällä kannatetaan kohtuutta. Ja ymmärretään, että vaikka suomalaiset kansallissosialistit eivät kannata niitä asioita mitä täällä respassa puolestaan kannatetaan niin ne osittain kyllä vastustavat samoja asioita ja aivan perustellusti. Ja yksi niistä asioista on haittamaahanmuutto sekä sen aikaansaamat asiat. Laitetaanpas sen tiimoilta murhajalkapallomatsi pystyyn alkaen vuodesta 2005. Vastakkain ottelussa ovat maahanmuuttajat ja suomalaiset äärioikeistolaiset. Tiedot ovat Hommaforumin nimimerkki Nutsyltä jolle voisi antaa tutkimustyöstään mitalin tai ainakin viskipullon. Voi olla, että käyn läpi Nutsyn pdf-tiedoston joskus kokonaisuudessaan läpi ja teen siitä jonkunlaisen tilaston mutta keskitytään nyt maahanmuuttajien tekemiin henkirikoksiin vs. suomalaisten äärioikeistolaisten tekemiin henkirikoksiin. Oletusasetus on siis että tämä helsinkiläinen narkkari todellakin kuoli äärioikeistolaisen väkivallan johdosta. Aloitetaan:


1 – 0

31. 3. 2005: Tappo ja törkeä ryöstö

Turkulaisen ravintolatyöntekijän, Juliet Jones -yhtyeen kitaristi Esa "Kani" Rosenqvistin tappo. Hänet surmannut irakilaismies sai 10 vuoden ja 8 kuukauden vankeustuomion.


2 – 0

4.8.2005 Tampere, tappo

Tampereen käräjäoikeus vangitsi kaksi irakilaismiehen surmaajiksi epäiltyä algerialaista miestä. 21- ja 22-vuotiaiden miesten epäillään tappaneen teräaseella 29-vuotiaan irakilaisen Tampereen keskustassa.

3 – 0

05.08.2005 Helsinki, murha
40-vuotias Abdulhalim Görgin puukotti 34-vuotiasta avovaimoaan 28 kertaa Haagan torilla Helsingissä. Nainen oli puukotuksen aikaan liikkeellä pariskunnan vajaan vuoden ikäisen vauvan kanssa.


4 – 0

1.10.2005 Helsinki, kuolemaan johtanut pahoinpitely
17-vuotias somali tappoi 38-vuotiaan suomalaismiehen puukottamalla.


5 – 0

16.02.2006 Helsinki, tappo
Bangladeshilainen mies tappoi entisen avovaimonsa puukottamalla.


6 – 0

08.03.2006 Helsinki, kuolemaan johtanut puukotus
Mies puukotti vaimonsa hengiltä Helsingin Suutarilassa.


7 – 0

20.11.2006 Vantaa, tuomio taposta
Azerbaizhanilainen turvapaikanhakija tappoi venäläissyntyisen siivoojan.


8 – 0

23.04.2007 Imatra, murha ja murhan yritys

Bosnia-Hertsegovinasta kotoisin oleva mies surmasi ampumalla miehen ja haavoitti naista Imatralla.


9 – 0

13.07.2007 Helsinki, murha

Ulkomaalainen mies murhasi suomalaisen vaimonsa vasaralla.


10 – 0

11 – 0

12 – 0

07.08.2007 Espoo, lasten murha

Aasialaistaustainen nainen murhasi kolme lastaan.


13 – 0

03.12.2007 Rauma, kuolemaan johtanut puukotus
Ulkomaalainen mies tappoi toisen ulkomaalaisen miehen puukottamalla.


14 – 0

15 – 0

16 – 0

17 – 0

18 – 0

31.12.2009 Espoo, Joukkomurha Sellossa

Kosovon albaani Ibrahim Shkupolli murhasi neljä suomalaista kauppakeskus Sellossa Espoossa sekä lisäksi entisen suomalaisen tyttöystävänsä.


19 – 0

01.02.2010 Tampere, murha
Albaanimies murhasi vaimonsa Tampereella.


20 – 0

22.10.2010 Rovaniemi, naisen surmaaminen kuristamalla ja tuhopoltto

Ulkomaalainen mies surmasi vaimonsa kuristamalla ja poltti sen jälkeen talonsa.


21 – 0

22 – 0

23 – 0

22.11.2010 Tampere, pizzerian tuhopoltto ja kolme törkeää kuolemantuottamusta
Ulkomaalaiset (Karim Abbas, Araz Bibani, Aram Bibani ja Zakhariya Hassan) sytyttivät pizzeriansa palamaan vakuutusrahojen toivossa. Tuhopoltossa kuoli kolme suomalaista. Tapaus tunnetaan myös Päivi Lipposen ennenaikaisesta housuunlaukeamisesta ja suuresta halusta olla mielenosoituksen johtajana.


24 – 0

14.08.2011 Jyväskylä, tappo, laiton (raiskaamisella) uhkaus.

18-vuotias Elvidon Dogani tappoi puukottamalla suomalaisen 27-vuotiaan miehen ja uhkasi tapon jälkeen raiskata tämän tyttöystävän.


25 – 0

15.08.2011 Rovaniemi, naisen tappo
Ulkomaalainen mies tappoi ulkomaalaisen naisen Rovaniemellä.


26 – 0

08.01.2013 Askola, murha

Aasialaisperäinen mies tappoi aasialaisperäisen vaimonsa. Murhasta epäillystä miestä on tehty aiempien väkivallantekojen vuoksi rikosilmoituksia.


27 – 0

06.10.2013 Turku, miehen hengiltä puukottaminen
Entisen Neuvostoliiton alueelta kotoisin oleva mies surmasi virolaismiehen puukottamalla.


28 – 0

26.05.2014 Helsinki, tappo Maailma kylässä -festivaalin jatkoilla
Ulkomaalainen mies surmasi toisen viiltämällä kurkun auki.


29 – 0

18.12.2014 Helsinki, tuomio vaimon taposta
Senegalilainen 39-vuotias Cherif Abdoul Aziz Sy tuomittiin kymmenen vuoden ja kuuden kuukauden vankeusrangaistukseen suomalaisen vaimonsa taposta.


30 – 0

31 – 0

14.01.2015 Oulu, kaksi kirvesmurhaa ja virkamiehen tapon yritys

Somalimies tappoi kirveellä kaksi suomalaista ja yritti tappaa poliisin mutta pääsi hengestään. Kaipaajaksi ei jää yksikään suomalainen.


32 – 0

10.07.2015 Pori, tuomio alaikäisen tytön murhasta ja törkeästä raiskauksesta

Afganistanilainen 26-vuotias Ramin Azimi raiskasi, tappoi ja poltti 17-vuotiaan suomalaistytön.


33 – 0

24.07.2015 Helsinki, tuomio taposta

Sherif Ahmed El Husseini Ghazi, 38 tappoi miehen lyömällä tätä veitsellä selkään.


34 – 0

Irakilaiset turvapaikanhakijat murhasivat suomalaismiehen kuristamalla.


34 – 1

Yksi narkkari mahdollisesti kuoli suomalaisen äärioikeistolaisen väkivallan seurauksena.

*

Suvaitsevais-tiedostavan väestöryhmän edustaja voi tietysti todeta tästä listasta että hei, onhan tuolla ulkomaalaisiakin uhreja ja siihen hotellin respasta vastataan, että et kai vaan harrasta etnistä profilointia ja eikös se jokainen ihmiselämä ollut yhtä arvokas?

Eli raatojalkapallo-ottelu päätyi suomalaisten äärioikeistolaisten tappioksi ja maahanmuuttajien voitoksi lukemin 34 – 1. Tämä on sen sortin rökäletappio että edes termi ”pesäpallolukemat” ei riitä. Nyt kun yksi äärioikeistolainen mahdollisesti aiheutti yhden narkkarin kuoleman niin kaikki ns. merkittävät tahot toteavat että tämä on kestämätöntä ja tätä ei voi sietää.

Hotellin respassa ihmetellään, että miksei mikään ns. merkittävä taho ole todennut yhdestäkään noista ulkomaalaisten aikaansaamasta ruumiista että tämä on kestämätöntä ja tätä ei voi sietää?

Ovatko ulkomaalaisten tekemät murhat maamme uusi normaalitila jota täytyy vain sietää?

Tuesday, September 20, 2016

JOTAIN IHAN MUUTA XLI

Eli pieniä täysin epäpoliittisia hetkiä salomailta

1. Ristikolla

Pienehkö varisparvi lenteli Nyhtänköljän aamutaivaalla päästellen välillä tyypillisen rienaavia ja räkäisiä raakkumisterveisiään niille maan matosille jotka eivät pärjänneet orjuuttavalle ja maahan sitovalle painovoimalle. Parvi ylitti Oy Firma Ab:n erän teollisuusalueen jota ympäröi tuotannon saastuttama vyöhyke josta variksetkaan eivät löytäneet itselleen mitään mielenkiintoista vaikka ne eivät tunnetusti turhan ronkeleita olleetkaan. Pilalla mikä pilalla.

Saastunut alue ei yltänyt loppujen lopuksi kovin pitkälle ja sitä reunustavan mäen yli lennettyään varikset lensivät kivikkoiselle hakkuuaukiolle, jonka takaosassa oli muutamia korkeita siemenpuiksi jätettyjä mäntyjä. Aukiolle lennettyään eräs variksista huomasi yhden kiven takana passissa olevan ihmisurosyksilön jonka kädessä oli variksienkin hyvin vaaralliseksi tietämä kovaa ääntä päästävä keppi. Varis rääkäisi varoituksen jolloin koko parvi teki nopean immelmannin, käänsi laivueen etenemissuunnan 180 astetta ja poistui tarinastamme niin että peräsulat vaan väpätti.

Elettiin syyskuuta 1981, joskaan se ei kyseisiä variksia pahemmin kiinnostanut. Variksen ajanluku oli kuitenkin kovasti toisenlainen kuin ihmisten. Se kiven luona kyttäillyt ihmisuros, tai vielä kovasti nuori sellainen, oli Perskeleen Ykä jolle ajankulun merkitys oli huomattavampi. Olihan hän saanut sentään metsästyskortin jo vuosi sitten ja ampunut jo eräitäkin sorsalintuja mutta se ensimmäinen teeri odotti vieläkin jossain tuntemattomassa puunlatvassa. Isä-Perskeleen kanssa oli kyllä kierretty metsiä ja mantuja mutta se sauma ei vaan ollut vielä tullut. Joskus vuonna 2016 saattoi vanhempi Ykä muistella tuota hetkeä ja muistaa myös sen poltteen ja malttamattomuuden. Ymmärtäen olla kuitenkin hymyilemättä vaikka nykyisin miehellä saattoi mennä parikin vuotta ettei tullut ammuttua laukaustakaan. Eikä asia millään muotoa häirinnyt. Tuolloin, 35 vuotta aikaisemmin asia oli nuorelle Ykälle enemmän kuin vakava. Tietyn kynnyksen ylitys ja samalla näyttö Isä-Perskeleelle ettei tässä ihan rähmäkouria itsekään olla tälläkään metsästyksen osa-alueella.

Tälle aukolle, joka sijaitsi melko lähellä Oy Firma Ab:n aluetta tuleminen oli ollut Ykän kummisedän Ranen idea. Rane oli todennut että siellähän ei olla käyty vuosiin, ja se kuuluu Nyhtänköljän Erän aivan reunimmaisiin metsästysalueisiin. Saattaisihan tuolla taas kertaalleen pyörähtää. Niinpä sekä Rane, Isä-Perskeles että Ykä olivat tulleet eräänä syyskuisena sunnuntaiaamuna sinne, vielä liki umpipimeässä. Kun lippaat oli ladattu ja auton ovet kolahtivat kiinni kuului jostain kaukaisuudesta lupaava pulina. Isä-Perskeles totesi:

- Ei tää ihan tyhjä oo kumminkaan. Tuo pulina kuuluu sen verran kaukaa, että ei ne noissa siemenpuissa oo, mutta ne saattaa nousta sinne. Tuo aukko on sen verran pitkä että siinä on sopivat passipaikat joka miehelle. Jos minä meen tonne perälle aukon tuohon päähän, Ykä menee puoleenväliin tuohon ison kiven suojaan ja Rane jää tähän reunaan. Siinä on joka kiväärille omat paikkansa.

Niin tapahtui. Kaksi miestä ja yksi miehen kenkiä havitteleva poika menivät paikalleen ja alkoivat metsästäjille niin tyypillisen odottamisen. Ykällä oli Sakon .243-kaliiberinen kivääri ja sen lisäksi yksipiippuinen Baikalin IJ 18-haulikko joka oli jo tehnyt Ykän kädessä tuhojaan sekä sorsavesillä että nuoren pojan olkapäässä komeitten mustelmien muodossa. Into oli kuitenkin päästä ampumaan kiväärillä. Muuallakin kuin radalla. Isä-Perskeles oli tuolla kyseisellä aseella pudottanut jo lukemattomat linnut. Mutta Ykän kuparinen oli rikki. Ja siksi Ykä joutui taistelemaan myös sitä asiaa vastaan joka oli hyvin monelle nuorelle metsästäjälle tuttu. Eli asioitten kuvittelemista etukäteen. Tietenkin onnistumista. Isä-Perskeleen ja Ranen tyytyväistä myhäilyä. Mutta kyllä Ykä hyvin tiesi, että eihän asiat kuvittelemalla valmistu, eli toivekuvien sijasta kannatti kytätä noita noin sadan metrin päässä olevia mäntyjä.

Tällä kertaa kävi niin, että ei jäänyt pahemmin aikaa kuvitella aikä odotellakaan. Sillä juuri Ykän hollille mäntypuihin lensi puolen tusinan teeren karja. Ykän päässä kuohahti se, mitä vanhempi Ykä nimittäisi ”ajatusmyrskyksi ilman ensimmäistäkään ajatusta”.

Perkele. Ilman huutomerkkiä.

Ison kiven takana oli pienempi kivi, johon Ykä oli jo pannut reppunsa valmiiksi tueksi kiväärille. Siihen makuulle.

Perkele…

Kuti piippuun. Hengitystä rauhallisemmaksi (vitullakomä sitä rauhotan kun pumppu panee toistasataa). No, jotenkin se onnistui, johtuen radalla ammutuista monista laukauksista. Ainakin tekniikka oli hallussa.

Per… …ttu tässä jouda kiroomaakaan.

Tuo reunimmainen… ristikolle… rauhallisesti…

Ristikko alkoi asettua. Tuulta ei ollut, eikä oksat heiluneet. Nyt ei pystyisi syyttämään olosuhteita vaan pelkästään ampujaa. Ykän ei tarvinnut käskeä itseään laukaisemaan rauhallisesti puristamalla.

Laukaus.

PERKELE! (huutomerkillä)

SEHÄN PUTOS! JA IHAN KYNTTILÄNÄ!

Ykä läksi siemenpuita kohti vierestään kaappaama haulikko käsissään. Niin Isä-Perskeles kuin Ranekin tulivat pian paikalle. Koska koiraa ei ollut, niin pudonneen teeren löytäminen ei ollut koskaan helppoa, sillä se ei juurikaan erottunut maasta. Kyseinen teeri oli kuitenkin pudonnut suoraan männyn juurelle, joten se löytyi helposti.

Niin Isä-Perskeleen kuin Ranen suut puhuivat sanoja mutta ei Ykä niitä kuullut. Ilmeet olivat tärkeämmät. Ne paloivat kiinni sieluun. Ei polttaen, vaan vielä kymmeniä vuosia myöhemmin viisikymppisen Ykän mieltä lämmittäen.

Laukaus oli muuten ollut liian hyvä. Se selvisi sitten teertä käsitellessä. Sitä saattoi luokitella harppikympiksi. Se loi liiallista itseluottamusta joka sitten kostautui seuraavaa teertä ampuessa. Isä-Perskeles oli kiertämässä Pientä Hutoijärveä ja Ykä oli passissa. Kulkiessaan isä sai teerikarjan liikkeelle, ja se tuli puun oksille Ykän hollille.

Laukaus.

Ja perkele. Selvä osuma. Mutta se sai siivet levitettyä. Mikä tiesi suolisto-osumaa ja sitä, että teeri saattoi leijailla satojakin metrejä ennen kuin tuli tonttiin. Kyllä sitä etsittiin. Mutta ei löydetty. Päivä oli pilalla. Niin kuin monta seuraavaakin päivää. Se oli oma opetuksensa ja pudotti terveellä tavalla maan pinnalle. Sen jälkeen kävi joskus niin, että Isä-Perskeles kysyi:

- Et sitten ampunut?

- En ampunut niin. Kun en ollu varma.

Isä-Perskeles oli vastannut siihen. 

- Se oli hyvä peruste olla ampumatta. Parempi aina olla ampumatta kuin roiskia summamutikassa  huono osuma.


2. Uusi, mutta ei niin miellyttävä tuttavuus

Elettiin edelleenkin sitä 1980-luvun alkua ja Ykä sekä Isä-Perskeles olivat niissä samoissa metsästyspuuhissa. Tällä kertaa kaksikon saattoi erottaa nuotiotulilla Hölö-Pekan Lammen pohjoispäässä. Kaksikko siemaili termospullossa ollutta teetä odotellessaan makkaroitten paistumista. Vaikka muisti kultaa paljonkin niin sen ajan perusslörde oli huomattavasti parempaa kuin nykyinen grillimakkarakin. Termospulloon kannatti laittaa teetä sillä vaikka Perskeleilläkin juotiin lähinnä kahvia niin se kahvi mäljääntyi termospullossa nopeasti pahanmakuiseksi. Nykyisen suodatinkahvin kohdalla tämä vain korostuu.

Hölö-Pekan Lammelta lähti polku luoteeseen päin. Itse asiassa Isä-Perskeles kertoi että siinä oli ollut aikanaan kärrytie ja tien päässä oli ollut jo aikaa sitten purettu mökki. Siinä oli asunut aikanaan eräs sotaveteraani joka oli haavoittunut hyvin pahasti jatkosodassa mutta selvinnyt hengissä. Isä-Perskeles kertoi käyneensä pienenä poikana joskus 1950-luvun alkuvuosina siellä itsekin ja saunoneensa siellä olleessa rähjäisessä, mutta löylyiltään erinomaisessa saunassa.

Kyseinen mies oli ollut kovista sotakokemuksistaan ja vakavasta haavoittumisestaan huolimatta oikein mukava ja iloinen mies. Sellainen mies, joka sai ympärilläänkin olevat ihmiset hyvälle tuulelle pahemmin edes yrittämättä. Joku siinä asenteessa vain oli. Joku sellainen positiivisuutta huokuva ja merkityksettömiin pikkuasioihin puuttumaton. Ykälle tuli kyseisestä miehestä mieleen tätinsä mies Tane joka oli aivan samanlainen. Tuo isän kertoma veteraani oli jo kuollut melko nuorena mutta Tane eli vielä silloin. Eihän Tane ollut silloin kuin vasta 57-vuotias.

Tanekin oli veteraani, aina Tali-Ihantalan taisteluja myöten. Mutta hän oli sen toisen veteraanin tavoin onnistunut murtautumaan pelon ja katkeruuden vankilasta, keskittynyt elämän positiivisiin asioihin ja löytänyt niistä voiman, jota hän säteili toisillekin. Hänen hymyntirristään oli tullut eräänlainen dynamo, joka oli auttanut Ykääkin vaikeina aikoina. Vaikkeivat ne olleet tietenkään lähellekään niin vaikeita kuin mitä Tanella oli ollut mutta nuorelle ihmiselle oman elämän ongelmat tuppaavat olemaan niitä maailmanhistorian suurimpia. Tane ei koskaan verrannut omaa elämänhistoriaansa Ykän vielä kovin pieneen sellaiseen, eikä koskaan tuominnut. Tane kannusti.

Nämä ajatukset saivat 16-vuotiaan Ykän mielen varsin korkeaan lentoon, mutta pian tuli paluu maanpinnalle ja sen hetkisiin asioihin sekä hetken kuluttua kohdattaviin uusiin tuttavuuksiin. Tulet huolellisesti sammuksiin, reput pykälään, pyssyt kantoon ja eteenpäin eräälle kankaalle.

- Täällä on muuten paljon tuoreita hirvenjälkiä.

- Joo, ja hirvenpaskaa on kanssa.

Siinä eteenpäin kulkiessa eräs tuntoaistimus muistutti Ykää tietyistä fysiikan perusasioista eli neste ei virtaa ylöspäin. Ei siis hikikään, joten niskassa oli joku pöppiäinen. Ykä nippasi sen pois siihen edes paljon katsomatta mutta kun seuraava hikipisara virtaili taas ylöspäin, niin pitihän sitä katsoa. Jaa, se taisi olla hämähäkki. No, huitvittuun moinen ja uutta juntua vaan isäukon perässä. Se kun oli parempi haulikkoampuja kumminkin. Isä-Perskeleelläkin näytti olevan sama ongelma, käsi kävi aina vain useammin niskassa ja jossain vaiheessa kaksikko alkoi tarkemmin tarkastella niitä ylöspäin virtaavia hikipisaroita joita oli edeltänyt korviin kuuluva hurh-ääni.

- Hei isä, mikä tää oikein on? Täähän on niinku joku lentävä hämähäkki. Minä oon kaivanu näitä päästäni jo useemman.

- No näitä minäkin oon kaivellu. Tää taitaa ny olla se hirvikärpänen, mistä ne on puhunu. Leviää Venäjältä päin tännekin. Kai se nyt on sitten tullut. Mutta on tää jotenkin vittumainen otus. Eihän tää meinaa kuollakaan. Tää pitää kynsien välissä murskata. Näitä jos tulee enemmän, niin näistähän tulee varsinainen riesa. Ja tuleehan niitä. Jos on hirviä niin sitten on näitäkin. Perkele, tuli taas toteen näytettyä että idästä ei tule mitään hyvää. Tai no, pyssyjä ne osaa kumminkin tehdä.

Siinähän sitä tuli kahden sukupolven Perskeleillä tutustuttua ensimmäisen kerran tähän Suomen luonnon uuteen, mutta ei millään tavalla tervetulleeseen elinmuotoon. Ajan myötä tuli tavaksi opittua että jos metsään miehen mieli, niin niitten kanssa pitää vaan elää ja metsäreissun jälkeen tehdä uuden ajan täisavotta (hirvikärpänen eli Lipoptena cervi kuuluu täikärpästen heimoon) ja kaivella kamppeistaan useampi kymmen näitä veikeitä veitikoita. Pitkätukkaisille ihmisille asia on tietysti vielä hankalampi. Ykän kaljuun päähän niitten on vähän hankalampi piiloutua. Ja onneksi ne eivät pure Ykää. Se on vähän henkilökohtaista. Joitakin Ykän kavereita ne purevat ja saavat aikaan pahoja paukamia.

Joka tapauksessa voi todeta, että väite ”luonnon suuressa ekosysteemissä jokaisella lajilla on paikkansa” ei välttämättä pidä ainakaan Suomen kohdalla paikkaansa. Jos hirvikärpänen häviäisi Suomesta, niin tuskin yksikään edes hyönteis- tai niveljalkaislaji kuolisi sukupuuttoon. Oli niillä ennen hirvikärpästä syömistä suomalaisissakin pöppiäisissä. Eihän se tietysti yhtä tuhoisa vieraslaji ole ollut kuin rapurutto mutta ylen vittumainen kumminkin.


Moi! Saanks mä muuttaa teille asumaan?

3. Sopeudu tai kuole

Siirrymme 2010-luvun puolenvälin Pinnanmaan maakuntaan, tarkemmin sanottuna Uuteen Hyisianaan, jossa sijaitsee muutamia valtion metsästysalueita. Eräällä näistä, tarkemmin sanottuna Hyijärven alueella löydämme kaksi viisikymppistä miestä istumassa nuotiotulilla. Nehän näyttävät olevan Perskeleen Ykä ja Lötjösen Eelis jotka natustelevat parhaillaan Lälläveden Läski & Leivonnaisen vanhan ajan lenkkiä joka tuo makumuistiin ja mieleen tuulahduksen 1970- ja 1980-luvun nuotiotulilta.

Miehet olivat kulkeneet läpi Rytöpaskanpuottamansalon ja olivat nyt ansaitulla tauolla. Reppuun ei ollut matkan varrella tullut lisää painoa eikä laukaustakaan ollut ammuttu. Oli jälleen huono lintuvuosi. Se ei miehiä sinänsä harmittanut, sillä näitten miesten reissujen pääidea ei ollut saalis vaan reissu kokonaisuutenaan. Miehethän olivat myös tunnettuja viha-ajattelijoita. Mennäänpäs vakoilijaksemme suostuneen hömötiaisen avulla kuuntelemaan mitä nämä viha-ajattelijat siinä makkaraa natustellessaan rupattelivat.

- Vaan on se mukava otus tuo hömötiainen. Tuossa oksalla se nytkin nakottaa eikä oo meistä moksiskaan.

- Joo. Se kun ei oikein säiky ihmisiä, mulla semmonen on kerran tullu kiväärin kiikaritähtäimen päälle.

- Minun kummisetä Rane kertoi että kun hän oli kertaalleen hirvipassissa niin hömötiainen oli tullut sen aurinkolasien sankojen päälle ja ei ollu kummisedästä moksiskaan.

- En muuten ihmettele. Vaan taas me törmättiin niihin metsoihin hakkuuaukealla.

- Ja isolla sellaisella. Niitähän oli kaksi ihan vierekkäin. Eivät tosin jääneet ammuttavaksi. Eikä oo ensimmäinen kerta. Metso muuttaa näemmä ihan oikeasti tapojaan. Ei niitä ennen ole siellä nähnyt. Nuoria metsojahan nuo kaikki ovat olleet. Ei mitään homenokkia.

- Ei niin. Enempi ne on tykänneet elellä vaan synkissä kuusikoissa. Mitä synkempi, niin sen varmemmin sieltä homenokan löysi. Se on muuten komee ääni kun se lähtee lentoon. Se on ryskettä se. Niin kuin menis ryteiköstä oksia poikki.

- No elä muuta virka. Vaan kai se on tuon metsonkin pakko muuttaa elintapojaan. Sopeudu tai kuole. Kun nää synkät kuusikot alkaa olla hakattu nurin ja mettätietä on metsä täynnä. Pirun ikävää. Opettele uimaan, perkele. Vaan toisaalta Suomi elää niistä hakkuista aika pitkälti vieläkin. Pidetään peukkua siitä, että metso selviää uusillakin alueilla. Olis se niin sääli jos se häviäisi.

Miesten yli lensi korppiparvi raakkuen. Lötjönen katseli niitä, sytytti Voimasavuke Bostonin ja tuumasi tuhahtaen:

- Vaan niin ne on sopeutuneet nuokin. Muuttuneet variksiksi, mokomat.

- Joo, silloin aikanaan korppi oli yksinäinen ja arka korpimetsän lintu. Sen lentoa katteli mielellään. Ihan pysähtyi ja jäi kattelemaan. Se oli jotenkin uljas. Nyt niitä löytää kaatopaikoilta sadan korpin parvina. Urbaanilintuina. Ei varista ja harakkaa kummempana.

- Vaan tietysti se on korppikin ajatellut viisaana lintuna että hittoako sitä vaivaa nähdä korvessa kun ihmisten jätteistä saa evään niin paljon helpommalla. Mutta eikös me jatketa reissua? Katos tonne länteen päin. Sieltä näkyy tulevan synkkä pilvi ja se näyttää olevan täynnä ihan selvää päivänpolitiikkaa.

- No niin näyttää olevan perkele… eihän siitä tuu kuin mahahaavan alku... anskumä katton karttaa… joo, tuo pilvi menee itään ja tossa pohjoisessa alkaa Ronttosensuontakasenkönyämänkangas. Eiköhän me mennä sinne. Kierretään siitä sitten tuota Munienhuljuttamansuon itäreunaa pitkin tolle vanhalle kärrytielle niin siitä me päästään sitten suoraan autolle. Sitten pannaan sauna lämpiämään, korkataan kylmät Tsuhnan Kostot ja jatketaan sitä mettäreissujen ulkopuolella tapahtuvaa normivihaamista.

- No jumalauta.

Toverukset sammuttivat nuotion huolellisesti, jatkoivat eräreissuaan vielä pari tuntia ja sen jälkeen saunassa jatkoivat synkkiä kulkujaan vielä synkemmillä viha-ajattelun poluillaan.

Parantumattomia ja sopeutumattomia yksilöitä. Jotka eivät koskaan oppineet uimaan. Vaikka metsokin oppi muuttamaan elintapojaan.