HAITTAVÄESTÖN TEHOIMURI

Tämähän on osa sitä nykyhallituksen aikana jatkuvaa saagaa. Eli eduskunta sitten meni ja hyväksyi ”paperittomien” terveyspalvelut. Muistutetaan parista seikasta:

Ensinnäkin. ”Paperiton” on newspeakia jonka voi suomentaa muotoon ”laittomasti maassa oleskeleva”. Joka tulisi ottaa kiinni ja karkoittaa.

Toisekseen. Tässä kehitettiin taas yksi haittamaahanmuuttajien sisäänheittotuote. Suomi alkaa olla jo todellinen haittaväestön imuri ja mahdollisimman suurella imuteholla. Utopiassaan elävälle hallitukselle asian niin taloutta kuin turvallisuutta heikentävät vaikutukset ovat täysin merkityksettömiä. Elämä on varmasti kaunista kun elää omassa kuplassaan.

Hommaforumilta huomasin muuten että äänestyksestä oli poissa viisi perussuomalaisten ja seitsemän kokoomuksen kansanedustajaa. Jos ne olisivat olleet paikalla niin laki oltaisiin saatu kaadettua. Laiskuudella on paikkansa ja joskus siitä on hyötyä mutta nyt ei ollut se tilanne. Tulee meinaan muistaa, että voimaan astuneita lakeja Suomessa harvemmin myöhemminkään kaadetaan. Vihervasemmisto elää etsikkoaikaansa ja sen huomaa.

Lisää haittamaahanmuuttajia odotellessa. Ja niitähän piisaa, älkää olko huolissanne.

SON LÖNSÖN JA YMPÄRISTÖTEKO

- Hyvää päivää, hyvät kuuntelijat. Täällä Antero Lärvänen Huitsinnevadan paikallisradion ohjelmasarjassa ”pinnanmaalaisia innovaatioita” ja haastateltavanamme on vanha tuttavamme eli monialayrittäjä Son Lönsön Äkkölämäkölän kunnasta. Oy Son Lönsön Ab:han tuottaa mökki- ja matkailupalveluja, viljelee transfobista slurria sekä on myös maailman arvostetuin genitaalihiekan tuottaja. Nyt hän on keksinyt uuden innovaation joka on osoittautumassa myös suosituksi vientituotteeksi. Tervetuloa lähetykseen, Son Lönsön, ja kerrotko uudesta tuotteestasi?

- Kiitokset, Antero ja tervehdys kaikille kuuntelijoille. Se uusi innovaatiomme on aromimörssäri.

- Aromimörssäri?

- Niin no, teknisesti ottaen se ei ole mörssäri vaan eräänlainen paineilmalla toimiva haulikko jolla ei ammuta hauleja vaan hapansilakkaa eli surströmmning på svenska.

- Ahaa, sitä oksennusvarmaa tavaraa. Ja se taitaa selittää nuo pari isoa rekkaa jotka rahtareitten kertoman mukaan ovat tulleet Ruotsin keikalta. Kerrotko hieman tarkemmin aromimörssäristä ja siitä, mihin tarpeeseen se on kehitetty?

- Mainitsemasi rahtarit liittyvät asiaan ja pohjaidea on juuri heiltä. Nythän on niin että ne egotrippailevat leikkipartisaanithan häiritsevät kaikenlaista liikennettä nakottamalla tukkona risteyspaikoilla ja nyttemmin ne ovat vielä keksineet liimata räpylänsä maahan. Yksi firman rahtareista totesi että niitten päälle voisi viskoa hapansilakkaa, mutta se olis teknisesti vaikeaa, koska purkkia aukaistessa itseltäkin pääsisi takuuvarma höök. No siitähän saimme idean ja aloimme kehittää välinettä jolla rahtarit ja miksei muutkin voivat tarjota leikkipartisaaneille hapansilakkakylvyn pidemmän matkan päästä ilman että löyhkä häiritsisi itseään.

- Ja mikä oli lopputulos?

- No sehän oli juuri tämä nopeasti kehitetty aromimörssäri. Siinä on kituturpeesta nkpata´yin-menetelmällä valmistettu tähtisupistettu hylsy jonka sisällä hapansilakka on. Kun ase laukaistaan, hylsy hajoaa pölyksi melkein heti piipun suusta poistuttuaan ja hapansilakka hajoaa laukauksen voimasta, no, eräänlaiseksi hapansilakka-haulisuihkuksi. Mörssärin ampumaetäisyys on 30 metriä joten ampuja on itse suojassa yöök-vaikutukselta mutta kohde taatusti ei. Mörssärin piipun supistusta voi säätää joten hapansilakkasuihku osuu 1 – 3 henkilöön kerrallaan.

- Tarkoitus mörssärillä on tietysti estää tien tukkiminen ja karkoitusteho on aivan varma mutta jos leikkipartisaanit ovat jo ehtineet liimata itsensä katuun mörssäriä voi käyttää ”osataan sitä täälläkin”-mielessä ja leikkipartisaanit muistavat varmasti tämän ”iskunsa” pitkän aikaa. Voi olla, että poliisillakaan ei ole mikään suurempi kiire irroitella hapansilakkaa haistelevia leikkipartisaaneja kadusta irti. Ennen kuin saadaan paikalle vaikka paloauto joka huuhtelee pahimmat pois. Ja sekin saattaa kestää.

- Tuo kuulostaa kyllä äärimmäisen toimivalta liimatilhin yms. karkoitusvälineeltä. Hapansilakka on siis hylsyn sisällä eikä varsinaista purkkia ammuta minnekään.

- Ei niin. Sehän voisi ottaa kipeetä. Purkit aukaistaan ja hylsyt täytetään sekä sinetoidaan täällä tehtaallamme erikoiskoulutetun ja hyvin palkatun sekä myös suojatun henkilökunnan toimesta. Ja ne painavat tällä hetkellä hommia kolmessa vuorossa. Leikkipartisaanien toiminta tietysti rauhoittuu kun talvi tulee mutta niin Suomessa kuin Keski-Euroopassa logistiikka varautuu jo seuraavaan kesään ja kysyntä on kova. Mörssärihän on tarkoitettu ulkotiloihin mutta on sitä varattu jo muuallekin. Muun muuassa Saksassa.

- Kerrotko siitä?

- No joo, Baijerin sinfoniaorkesteri tilasi meiltä kaksi aromimörssäriä. Ja tilauksen saatekirjelmässä ne kertoivat kahdesta leikkipartisaanista jotka tulivat keskeyttämään alussa olevan Beethoven-konsertin ja liimasivat itsensä kapellimestarin tankoon. Eivät vaan pölvästit käsittäneet että ei se tanko ollut kiinni missään ja henkilökunta raahasi ne nakottamaan takahuoneeseen.

- Kun ne tilasivat niitä mörssäreitä niin ne harmittelivat että niitä ei ollut siellä paikalla vielä silloin. Olisivat vieneet leikkipartisaanit parkkipaikalle ja antaneet hapansilakkakäsittelyn. Me lähetettiin mörssärit sinne alennushinnalla. Kulttuuriteko, katsos.

- Kulttuuritekopa hyvinkin. Me kaikki arvostamme kulttuuria. Mutta mutta… entäs jos leikkipartisaanit itse saavat käsiinsä näitä mörssäreitä?

- Ei tuota ongelmaa. Kas kun niissä on samanlainen tunnistusjärjestelmä kuin Lällättävässä Kameravalvonnassa. Eli jos liimatilhi, punavihervästäräkki, sukkahousukoppelo, koloradonqueeriäinen, punapäähysteeri, huivihuppuhippiäinen, tiedostavaris tai jakkupukuhirviö tai mikä tahansa muu leikkipartisaani lataa mörssärin niin järjestelmä tunnistaa sen ja patruuna laukeaa ennen kuin piippu on pantu kiinni ja lyö möhnän tyypin naamalle.

- Nostamme hattua pinnanmaalaiselle tekniselle osaamiselle. Kuinkas paljon näitä mörssäreitä on tilattu?

- Tuhansia jo. Ja mörssärissä on se etu, että siihen ei tarvitse mitään lupia. Kas kun sitä ei ole rekisteröity aseeksi vaan lokki- ja varislintujen etäruokintavälineeksi.

- Täytyy todeta, että on hienoa raportoida pinnanmaalaisista innovaatioista jotka samalla ovat äärimmäisen arvokkaita ympäristötekoja. Onhan niin, että mitä useampi leikkipartisaani ajetaan takaisin sen kiven alle mistä ne ovat vanhempiensa rahoilla esille ryömineet, niin sen viihtyisämpi ympäristömme on. Son Lönsön, kiitän teitä haastattelusta ja toivotan kaikkea lyckaa yrityksellenne. Täällä Antero Lärvänen, Huitsinnevadan paikallisradio.

SEISKARI

Niin, tänäänhän tulee kuluneeksi 83 vuotta siitä kun Stalinin Neuvostoliitto aloitti Suomeen kohdistuvan rosvoretkensä joka onneksemme onnistui vain osittain. Niinpä voinemme hieman muistella sitä, mitä silloin vääryydellä menetettiin. Onhan niin, että minä en ole erityisemmin innostunut matkailusta mutta jos Tarton rauhan rajat olisivat jääneet voimaan niin epäilemättä kävisin Suomenlahden itäisimmässä aikanaan Suomelle kuuluneessa saaressa eli Seiskarissa:

Saarihan oli Suomessa itsenäinen kunta jossa oli päälle kahdeksansataa asukasta ja koska sen pinta-ala oli vain 4,2 neliökilometriä niin asukastiheys oli varsin huikea eli 212 ihmistä neliökilometrillä. Koska kyseessä oli siis saari, niin sen pääelinkeino oli luonnollisesti merenkulku, kalastus sekä hylkeenpyynti ja itse asiassa itsenäisyys ei ollut sille varsinaisesti etu sillä se tiesi sitä ettei kalastajilla ollut enää pääsyä Neuvostoliiton aluevesille. Samoin kaupankäynti Pietariin / Leningradiin sattuneesta syystä loppui. Kauppaa käytiin kuitenkin Pohjois-Viron kanssa. Seiskarissa ei ollut juurikaan maanviljelystä joten perunat ja vilja maksettiin kalalla. Bilateraalista kaupankäyntiä ennen YYA-aikaa:

Kaikenlainen merenkulku oli siis seiskarilaisten elinkeinona ja tietenkin kieltolain aikaan myös pirtun salakuljetus:

Sitä en sano, että olivatko kuvan miehet pirtun salakuljettajia

1930-luvulla matkailusta tuli uusi elinkeino Seiskariin. Ja miksei olisi tullut sillä olihan saari mukavasti keskellä Suomenlahtea ja sen itärannikko oli pelkkää hiekkadyyniä:

Jos Tarton rauhan rajat olisivat jääneet voimaan niin Seiskari olisi varmasti hyvin suosittu matkailusaari ja Tapani Kansalla olisi aikanaan ollut ongelmana että laulaako Kalajoen Hiekkojen sijasta Terijoen Hiekoista vaiko Seiskarin Hiekoista.

Seiskarin Lounatkylä

Mutta Seiskari vietiin meiltä niin kuin moni muukin alue. Mitä Seiskarissa on nykyisin? Majakka ja yksi majakanvartija. Kyllähän siitä olisi ollut suomalaisille huomattavasti enemmän hyötyä.

Seiskarin epävirallinen perinnevaakuna

Seiskarin sijainti Suomenlahdella

Seiskarista kertoo tarkemmin Seiskari-seuran sivut joista tähän postaukseen on saatu kuvia. Kiitokset seuralle.

SELITYSPOLIISIN JENGIKARUSELLI

Varmasti jopa poliisille on selvinnyt se, että tuontitavaran rikollisuus – ja huomattavaa väkivaltaa sisältävä rikollisuus – on jatkuvassa kasvussa ja on ollut sitä jo pitkään. Mutta näyttää siltä, että poliisin eri tahot keskittyvät lähinnä termeillä kikkailuun eli pallottelevat on jengejä/ei oo jengejä-palloa toisilleen niin että tällaisen yksinkertaisemman on vaikeaa pysyä perässä.

Alunperinhän poliisi kielsi että ei mitään jengirikollisuutta ole. Eikä varsinkaan tuontitavarasellaista. Hajaantukaa.

No sitten se sanoi että onhan se tuontitavaran rikollisuus kasvussa mutta ei ne ole jengejä vaan ne ovat vain löyhiä kaveriporukoita.

Sittemmin – jo tämän vuoden helmikuussa – ”Helsingin poliisin mukaan pääkaupunkiseudulla vaikuttaa kymmenkunta gangsta rap -kulttuuriin kytkeytyvää katujengiä. Niistä osa on kiinnittänyt identiteettinsä kaupunginosaan, osa taas jäsentensä etniseen alkuperään”.

Eli olihan niitä jengejä. Tosin koko ajan muuan Taponen on sanonut että ei ole mitään jengejä kun eivät kaikki kriteerit täyty. Hajaantukaa.

Heti perään Taposen esimies totesi että ”Suomessa on katujengejä ja terminologiaa käytetään läpi koko hallinnon”.

Ja nyt sitten tuoreeltaan tuli esille taas uusi poliisi joka totesi ”Alaikäisten ryhmissä tekevät rikokset ovat puhuttaneet julkisuudessa. Poliisin mukaan tässä ei ole kyseessä uusi ilmiö. Alaikäiset tekevät rikoksia tyypillisesti ryhmässä, mutta se ei poliisin näkökulmasta tarkoita jengiytymistä.”

Eli ei sitten ollutkaan jengejä. Tosin yhtä lailla tuoreessa uutisessa kerrotaan että ”Poliisi on havainnut uusia katujengejä Helsingin seudulla. Helsingin poliisilaitos on perustanut uuden ryhmän katujengi-ilmiön kitkemiseksi. Poliisin mukaan muissa isoissa kaupungeissa on viitteitä samanlaisesta ilmiöstä kuin pääkaupunkiseudulla on jo nähty.”

Eli nyt perustetaan yksikkö torjumaan jotain jota on / ei oo / ottiatuota / Schrödinger.

Mutta samaan aikaan kun poliisi on jo pitkään kikkaillut keskenään termeillä ovat suomalaiset joutuneet jatkuvasti tuontiväkivallan kohteeksi. Ja mikseivät joutuisi, koska tuontitavara tietää, että suomalainen järjestelmä tarjoaa jatkossakin vain selitystä, analyysiä, lässytystä ja ennen kaikkea lisää kotouttamista joka toimii jatkossa yhtä hyvin kuin on toiminut viimeiset kolmekymmentä vuotta.

Tuossa Uuden Suomen uutisessa on sitten kohta, joka tiivistää tilanteesta olennaisen. Boldaus ja alleviivaus oma:

Jengien keskeiset henkilöt ovat tällä hetkellä suomalaisia parikymppisiä miehiä, joilla on maahanmuuttajatausta. Ryhmissä ja niiden vaikutuspiirissä on myös alaikäisiä. Useilla keskeisillä jäsenillä on nuoresta iästä huolimatta pitkä rikoshistoria.

Perkele. Tuossa on se ongelma. Ei missään termeillä kikkailussa. Vaikka joku idiootti onkin myöntänyt noille jätkille Suomen passin, niin ne eivät ole suomalaisia. Ja sillä passilla on varmistettu että noista rikollisista jätkistä ei päästä nykykeinoin millään eroon. Se ei ole ongelma, millä termeillä niitä kutsutaan. Ongelma on se, että ne on päästetty tänne.

Väkivallasta on vastuussa väkivallan tekijä mutta voi hyvin todeta, että suomalainen poliittinen eliitti ja sen myötä ylin virkamiehistö on syyllinen väkivaltarikoksen suosimiseen. Se kun hankki typeryyttään ongelman tänne, kiistää nyt ongelman olemassaolon ja pitää ongelmana niitä, jotka puhuvat ääneen ongelmasta.

Mokomat paskat.

USKOSSAAN HORJUNEIDEN LUOSTARI

Heinävesi, joskus tuonnempana…

Intersektionaalisen sisäministeriön auto kääntyi entisen Lintulan luostarin pihaan ja sen kyydissä oli nuori psykologian maisteri Mirjetta Rääkiö. Mirjetta oli tietoinen paikan historiasta ja siitä että se oli ollut pitkään ortodoksinen nunnaluostari. Mutta kun ortodoksinen kirkko ei aikanaan suostunut luopumaan kristillisestä perinteestään ja liittymään perustettuun yleiseen hyve- ja suvaintovirastoon niin sen asema valtionkirkkona lopetettiin ja samalla lopetettiin myös verotusoikeus. Ortodoksisen kirkon omaisuus siirtyi valtiolle ja Lintulan luostari oli nykyisin kehittyneen intersektionaalisen feminismin tutkimuskeskus.

Tosin se oli sitä vain virallisesti ja siitä Mirjetalla oli itsellään jo jonkinmoinen tieto. Sillä hän oli saanut hyvin mielenkiintoisen työtarjouksen tästä paikasta. Aikaisemman uransa Mirjetta oli tehnyt opetusministeriön suunnittelupsykologina joka oli erikoistunut transmyönteisen ajattelun levittämiseen ja normalisoimiseen koko koulujärjestelmässä. Hänet tunnettiin fanaattisena intersektionaalisen feminismin kannattajana. Ja varmaan siksi häneen otettiin yhteyttä intersektionaalisesta sisäministeriöstä, annettiin työtarjous avustavana psykologina ja pyydettiin tutustumaan kehittyneen feminismin tutkimuskeskukseen.

Hänet lennätettiin yksityiskoneella ja Joroisten lentokentällä vastassa ollut auto kuljetti hänet Lintulaan. Hän pani merkille sen, että alue oli ympäröity piikkilanka-aidalla. Hänet ohjattiin suoraan tutkimuskeskuksen pääabbedissan Vilmia Alisteisen toimistoon. Toimistossa oli myös toinen nainen jonka Mirjetta tunnisti. Jumaliste… sehän oli Lennipirkitta Löröttät-Sixteen. Nainen kaiken intersektionaalisen takana. Harmaa eminenssi. Elävä legenda. Kyseinen Lennipirkitta sanoi:

- Vilmia johtaa tätä paikkaa. Mutta minä johdan kaikkea toimintaa sen takana. Sinut on havaittu nuoreksi, lahjakkaaksi, motivoituneeksi ja ennen kaikkea ideologisesti puhtaaksi henkilöksi joten sinulle olisi tarvetta täällä. Tämä on intersektionaalisen yhteiskunnan kannalta hyvin tärkeä laitos. Olet jo varmaan saamistasi ennakkotiedoista ymmärtänyt, että tämä ei ole ihan sitä, mitä tämä virallisesti on.

- Kyllä. Näin olen ymmärtänyt.

- Tämä on taantumuksen vastaisen toiminnan yksi etulinjan laitoksista. Tänne on sijoitettu niitä sisariamme sekä valtamediasta että yliopistoista ja muista tehtävistä joiden usko on alkanut horjua. Usko intersektionaalisen feministisen yhteiskunnan välttämättömyyteen ja täydellisyyteen ainoana oikeana yhteiskuntamallina. He ovat unohtaneet että esille tulevat häiritsevät faktat eivät saa koskaan horjuttaa uskoa kiveen hakattuun ideologiaan.

- Kuinka he ovat tänne päätyneet?

- Osa vapaaehtoisesti. Koska he ovat itse olleet huolissaan itsestään ja ajatuksistaan. Ja osa on, no, sanotaanko että hoitohenkilökunnallamme on suuret valtuudet. Viimeisimpänä esimerkkinä on yliopistollinen tutkija Annia Riippiö joka alkoi tehdä Helsingin Yliopistossa vertailevaa tutkimusta maahanmuuttajien rikollisuudesta sekä jengiytymisestä joka tietysti johtuu vain syrjäytymisestä ja kantaväestön rasismista. Hän vertasi sitä 1990-luvun Suuren Laman syrjäytyneisiin suomalaisnuoriin ja teki johtopäätöksiä jotka olivat, no, faktisesti kyllä täysin oikeita mutta ideologisesti ja intersektionaalisesti vääriä. Hän aikoi julkaista tutkimuksensa ja alkoi muutenkin puhua levottomia yliopistolla. Valveutuneet sisaret yliopistolla ottivat yhteyttä meihin ja kertoivat hänen opillisesta alennustilastaan.

- Eli hänet tuotiin tänne?

- Nimenomaan tuotiin. Se ei tapahtunut vapaaehtoisesti. Hänen puolisolleen ilmoitettiin että hän on täällä, haluaa olla ehdottomassa rauhassa eikä pitää mitään yhteyttä ja haluaa viimeistellä väitöskirjaa islamilaisuuden aikaansaamasta suvaitsevaisuuden lisääntymisestä Suuren Laman aikaisessa Suomessa. Meillä muuten on ministeriössä palkattuna niitä väitöskirjan tekijöitä. Heidän työnsä ei sinänsä ole kovin vaikeaa koska siihen on valmis sabluuna ja jokainen intersektionaalisen sisäministeriön kautta tuleva väitöskirja hyväksytään joka tapauksessa.

Mirjetta kysyi:

- Täällä ei siis ole miehiä ollenkaan?

- Ei. Heille on uudelleenkoulutuspaikka Hailuodossa. Vielä suljetumpi kuin tämä. Sillä eihän miehiin voi muutenkaan luottaa. Sinänsä miestoimittajien ajoittain aiheuttamat ongelmat häviävät ajan kuluessa itsestään sillä eihän heitä ole otettu toimittajakoulutukseen yli kymmeneen vuoteen.

Mirjetta nyökkäsi, oli hetken aikaa hiljaa ja kysyi sitten:

- Entäs se hoito? Kuinka se sitten oikeastaan tapahtuu?

Tähän vastasi Lennipirkitta:

- Se on muistamattomuushoitoa. Meillä on keinot käyttää niin pakkohypnoosia kuin psykoaktiivisia aineita joilla saamme aikaan rajoitetun muistinmenetyksen. Rajoitetun, mutta halutulla ajalla totaalisen sellaisen.

- Ymmärrän. Mutta mihin minua tarvitaan?

- Kartoittamaan se hetki, josta alkaen muistinmenetys täytyy tehdä. Te osallistutte keskustelusessioihin potilaiden kanssa ja pyritte niiden myötä kartoittamaan sen hetken ja ne tapahtumat, jolloin heidän ajatuksensa siirtyivät väärille poluille. Kun olemme saaneet sen hetken kartoitettua, niin asetamme muistinmenetyksen varmuuden vuoksi siitä vuoden taaksepäin. Ja hyvin moni hoidettava on ollut tyytyväinen kun hoito on saatu valmiiksi. He ovat jälleen asiaan täydellisesti uskovia ihmisiä ja lisäksi heillä kaikilla on mukanaan maailmaan palatessaan uunituore tohtorinväitöskirja.

- Kuinka suuri osa hoidosta onnistuu?

- Noin yhdeksänkymmentä prosenttia.

- Entäs ne, joiden kohdalla hoito ei onnistu? Että he kieltäytyvät palaamasta intersektionaalisesti oikeaan ajatusmaailmaan?

Lennipirkitta Löröttät-Sixteen huokaisi ja hänen ilmeensä kertoi varsinaisen asian hänen vastatessaan:

- No… silloin me yksinkertaisesti luovutamme.

- Eli ne, jotka ovat uhkana ajatussaastan levittämisestä eivät koskaan poistu tästä luostarista?

- No… ainoastaan savupiipun kautta. Ja sen vuoksi tämän paikan työntekijöiltä vaaditaan, että he ovat valmiita kaikkeen. Aivan kaikkeen. Oletteko valmis tähän vaativaan tehtävään? Palkka on varmasti kohtuullinen.

Mirjetta mietti hetken ja hän muisti kuinka varsinkin miespuolisia vanhempia toimittajia oli kadonnut julkisuudesta ja sitten he olivat saaneet yllättävän sydänkohtauksen. Hän huomasi, ettei asia vaivannut häntä ollenkaan joten hän vastasi:

- Olen valmis. Kaikkeen. Aivan kaikkeen. Oikean uskon suojelemiseksi.

Lennipirkitta katsoi häntä lämpimästi. Oli jälleen löytynyt oikea ihminen oikeaan tehtävään. Tietysti hänen piti hankkia vielä kannuksensa käytännön työssä. Intersektionaalisen feministisellä yhteiskunnalla oli kaikki oikeus ja velvollisuus suojella itseään yhteiskuntana joka saavutti täydellisyyden ja lopetti historian.

JOTAIN IHAN MUUTA CXXX

Eli suoran ykkösen ruhjovaa voimaa

Siirrytäänpä taas hetkiseksi ylimasentavasta nykypäivästä muistojen Kekkoslovakiaan. Silloinhan suomalainen liikkui mopolla. Ja mopolla tarkoitetaan mopoa, ei niitä huuthelvetistä tuotuja moposkoottereita eikä varsinkaan nykyisiä sähköhötkylautoja vai mitä ne on. Tuolloin Kekkoslovakiassa oli vaikea käydä ulkona ilman että näki vähintään yhtä mopoa. Nykyisinhän sellaiset vanhat mopot ovat hinnoissaan jos ne ovat kunnossa. Käydään läpi pieni muistokavalkaadi. Ja senhän aloittaa itseoikeutetusti Pappa-Tunturi:

Soliferilla vastaavanlainen malli oli Solifer Export:

Myös ulkomaalaisia vastaavan tyylisiä mopoja oli myynnissä. Ainakin norjalainen Jupiter:

Ja yhtä lailla norjalainen Øglænd:

Itätavaraa mopomarkkinoille ei oman muistini mukaan tullut ainakaan Neuvostoliitosta mutta olihan myynnissä Tshekkoslovakialainen Jawa-mopo:

Johan sliipparitkin aikanaan lauloivat ”en tarvitse Skodaa, Pobedaa, kun saan Jawalla kaasuttaa, numero selkään ja baanalle, Jawa on tehty miehille”. Tämä Jawa oli kai lähimpänä sitä moottoripolkupyörää. Vielä lähempänä oli tietysti ranskalainen etupyörän apumoottorilla varustettu Velosolex:

Mutta kyseinen mopojotakin ei käynyt meillä kaupaksi ja maahantuoja joutui myymään niitä poistohintaan. Ehkä tuollainen kulkuväline sopi sitten paremmin Ranskan päällystetyille kaduille. Kekkoslovakialaisille nuorille myytiin tietysti myös sporttisemman oloisia mopoja. Niin kuin esimerkiksi Tunturi Sport:

Samoin kuin sen seuraaja Tunturi Super Sport. Soliferilla taas oli omansa eli Solifer SM:

Myynnissä myös oli Helkama Raisu:

Kaikki nuo mopot olivat käsittääkseni kaksitahtikoneita ja jokaisella Kekkoslovakialaisella bensiksellä löytyi myös kaksitahtipumppu:

Vaan lieneekö niitä enää yhdelläkään bensiksellä? Jos jollain lukijalla on havaintoja niin ne otetaan mielellään vastaan. Sitten 1970-luvun lopulla tulivat ne tossumopot eli Honda Monkey joka oli jo nelitahtinen:

Ja Suzuki PV joka muistaakseni oli kaksitahtinen:

Näitähän jätkät virittelivät kulkemaan ihan järkyttäviä nopeuksia mikä oli itsessään pirunmoinen riski kun eihän noiden runkoja oltu kovin suurille nopeuksille suunniteltu. Tässä aikaisemmin tuli todettua että tuolla mopopuolella ei itäkalustoa pahemmin ollut. Sen sijaan moottoripyöräpuolella tilanne oli toinen. Joskus 1970-luvulla tulivat japsipyörät mutta sitä ennen Suomen teillä oli hyvin yleinen näky neuvostoliittolainen IC:

Sekä tshekkoslovakialainen Jawa:

Ja tässähän tätä muistelua Kekkoslovakian ajalta taas oli. Sehän sopii päättää mopoiluteemaan sopivalla musiikilla joka on tietenkin Sleepy Sleepersin kappale Kesämopo, albumilta The Mopott Show, vuodelta 1979:

TAPONEN JA KÄSITEHÄSSIMINEN

Vaikka poliisikin tunnustaa jo että tuontitavaran katuväkivalta vain kasvaa ja raaistuu niin surullisenkuuluisa ylivälikomisario Taponen jatkaa omalla linjallaan ja toteaa että ongelmaa ei ole. Perusteena on käsitehässiminen eli:

Helsingin poliisin ylikomisario Jari Taposen mukaan poliisin tilannekuva ilmiöstä on tällä hetkellä hyvä.

Taponen kuitenkin kritisoi ”katujengi”-termin käyttöä.

Hänen mukaansa Suomessa ei ole rikollisporukkaa, joka täyttäisi kaikki katujengin eurooppalaisen määritelmän kaikki viisi kohtaa.

Kiitos, Taponen. Nyt on helpompi hengittää. Tosin tämähän herättää kysymyksen: Jos se katujengi ei täytä joitain määritelmiä, niin tekeekö se väkivalta silloin vähemmän kipeetä? Ovatko tapetut ehkä vähemmän kuolleita?

Selitteläätiötä on asian tiimoilta tullut myös Yleltä joka on löytänyt lähetykseensä jonkun uuden akateemisen käsitehässijän jonka selitys on jo koko lailla taiteellinen:

Kieltämättä tämä oli jotain uutta ja tuosta on aika vaikea panna paremmaksi. Löytyy tästä videolinkistä. Mutta hyvää talven odotusta kaikille. Liikkukaa ihan rauhassa yksin vaikka osa poliiseista onkin varoittanut siitä. Ei ole mitään pelättävää sillä nuo jengit eivät täytä eurooppalaisen jengimääritelmän kaikkia kohtia.

Ja niin, jotenkin tuntuu että tuo Ylen haastattelema nainen on jäsenenä Veronhaaskaajain Keskusliitossa.