Tuesday, March 28, 2017

SHERWOODIN UUDET ILOISET VEIKOT


Ravintola Gasthof Hirschen, Regensdorf, Sveitsi, elokuun neljästoista päivä vuonna 2024


Ravintola Gasthof Hirschen oli viihtyisä ravintola joka oli erikoistunut yksityistilaisuuksiin joissa asiakkaat halusivat olla ehdottomassa rauhassa ja nauttia silti hyvästä ja ammattitaitoisesta palvelusta. Eräs sellainen seurue, kooltaan kaksikymmentäkaksi henkilöä oli varannut ravintolasta kabinetin tälle illalle. Passejahan asiakkailta ei kysytty, miksi olisikaan, mutta selvää oli, että kyseinen seurue ei ollut kotoisin Sveitsistä. Varauksen ja ennakkoon suoritetun hyvin avokätisen kokonaismaksun - joka takasi täyden palvelun ilman, että seurueelle tarjoiltuja ruokia ja juomia enää ynnättäisiin -  suorittanut mies oli esittäytynyt nimellä Harry Stephenson, mutta kun tarjoilijat kuuntelivat seurueen puhetta, niin se ei kuulostanut kyllä millään muotoa englannilta. Se oli hyvin omituista, hyvin pitkiä sanoja sisältävää vokaalivoittoista kieltä eikä se muistuttanut mitään tarjoilijoitten tuntemaa kieltä. Vaikka ravintolassa oli käynyt seurueita kaikkialta maailmasta. Oli siinä kielessä kyllä hyvin paljon saksankin kielessä käytettyjä umlauteja.

Kieli, jota seurue puhui oli suomen kieli, ja Harry Stephenson oli oikealta nimeltään Eino Mustonen, 58-vuotias pankkialan ammattilainen joka oli työskennellyt jo vuosia kansainvälisen Barclays-pankkikonsernin yhtenä johtavista toimihenkilöistä. Kaikki paikalla olevat henkilöt olivat jo kohtuullisen iäkkäitä mutta silti vielä työikäisiä. Nuorin heistä oli 48-vuotias. Itse asiassa he tapasivat enimmäistä kertaa koko porukalla, erästä virkansa puolesta poissaolevaa miestä lukuunottamatta. Mutta tavallaan he olivat tunteneet toisensa parhaimmillaan jo parikymmentä vuotta.

Paikka, missä he olivat ensimmäisen kerran tavanneet oli internet. He olivat sekä talous-, tietokone-, turvallisuus- sekä muutaman muun alan ammattilaisia ja he olivat pikkuhiljaa löytäneet toisensa vallitsevaa järjestelmää arvostelevan sosiaalisen median, lähinnä blogien ja niitten kommenttiosuuksien sivuilta. He olivat kommentoineet, löytäneet samanmielisiä ihmisiä, vaihtaneet ensiksi ajatuksia keskenään kommenttipalstoilla ja uskaltautuneet ajan myötä ottamaan yhteyttä toisiinsa nimimerkkisähköpostiensa välityksellä. Nimimerkeistä siirryttiin luottamuksen kasvaessa oikeisiin nimiin ja ennen pitkää lopulta henkilökohtaisiin tapaamisiin.

Yhteistä näillä kaikilla miehillä oli syvä huoli heidän oman maansa Suomen tulevaisuudesta ja kohtalosta. Tämä siitäkin huolimatta - tai ehkä juuri siitä syystä - että yli puolet heistä oli asunut jo pitkään ulkomailla ja luoneet siellä huomattavan uran. Jokaista tapaamiseen osallistuvaa miestä saattoi sanoa urallaan ja elämässään varsin onnistuneeksi, ainakin perinteisiä mittareita käyttäen. Heidät tunnettiin julkisuudessa varsin kuivakiskoisina tehtäviensä tunnollisina suorittajina. Ammattilaisina, jotka keskittyivät alaansa eivätkä koskaan arvostelleet vallitsevaa järjestelmää. Itse asiassa he olivat antaneet itsestään kuvan sen verran mielikuvituksettomina miehinä, että järjestelmän kyseenalaistaminen olisi ollut heille ajatuksenakin mahdoton.

Tämä julkinen kuva oli luonnollisesti pelkkä kulissi, sillä nämä miehet eivät halunneet, että heihin kiinnitettäisiin minkäänlaista tarpeetonta huomiota. Erityisesti virkakoneiston taholta. Sillä heidät oli ajanut yhteen juuri järjestelmän arvostelu ja sen seikan ymmärtäminen että se oli ajamassa heidänkin syntymämaataan monikulttuuriseen kaaokseen. He olivat myös jo kauan sitten ymmärtäneet, että tavalliset suomalaiset eivät olleet järjestelmälle enää varsinaisesti ihmisiä. Vain utopian kustantajia ja sen tahdottomia hyväksyjiä. Vaikka näitä miehiä saattoi sanoa suuriksi menestyjiksi, niin se ei ollut vienyt heiltä empatian tunnetta kanssaihmisiään kohtaan.

He vihasivat vallitsevaa utopistista ja federatiivista, kansoja ja kansalaisia alistavaa järjestelmää. Järjestelmää, joka mainosti taistelevansa fasismia vastaan ja oli siinä samalla itse muuttunut niin federalististen utopistipoliitikkojen kuin heidän kanssaan kompuksessa toimivien ylikansallisten jättiyritysten johtamaksi fasistiseksi valtioksi. He halusivat toimia sitä vastaan. Iskeä takaisin. Edes jollain tavalla. Piilossa käydyissä keskusteluissa he olivat ymmärtäneet, että mistään sissitoiminnasta olisi turha haaveilla. Heitä oli liian vähän eivätkä he olleet mitään varsinaisia Antti Rokkia. Eikä sellaisen aika ollut vielä muutenkaan. Yhteiskunta ei ollut vielä tarpeeksi syvällä siinä kuopassa jota se oli itse kaivamassa.

Mutta hyvin pian he olivat ymmärtäneet, että iskeä voi monella tavalla. Sotaa saattoi käydä ampumatta laukaustakaan ja silti voittaa taistelun. Käyttämällä hyväksi omaa osaamistaan, kokemustaan ja asemaansa. He olivat edenneet vihaamansa järjestelmän palveluksessa huomattavan korkealle ja saavuttaneet sitä myötä Aseman.  Aseman myötä he olivat saavuttaneet myös järjestelmän täydellisen luottamuksen. Täydellinen luottamus tarkoitti samalla täydellistä sokeutta ja mahdollisti heille iskun suoraan järjestelmän ytimeen. Ja sitä kautta mahdollisuuden  antaa kusetetuille kansalaisille takaisin edes osan siitä, mitä järjestelmä oli heiltä ryöstänyt. Suunnitelman perusta oltiin laadittu jo vuonna 2017, sitä oltiin toteutettu kulissien takana viimeiset seitsemän vuotta ja nyt se oli aika panna täytäntöön.

Nämä miehet söivät ateriansa kaikessa rauhassa ja keskustelivat toistensa kanssa lähinnä niistä samoista asioista joista tuon ikäiset miehet yleensäkin keskustelivat. Lapset ja lapsenlapset sekä heidän elämäntilanteensa tuli käytyä läpi. Urheilustakin tuli puhuttua. Suomen ja muun maailman säät käytiin läpi. Omia asumisratkaisujakin, niitten etuja ja haittoja vertailtiin. Naisistakin vähän puhuttiin, joskin tämän ikäisillä miehillä suhtautumista asiaan saattoi pitää jo varsin rauhallisena. Tässä vaiheessa tapaaminen ei juurikaan eronnut monesta hyvin samantyyppisestä. Mutta aterioinnin päätyttyä ja miesten maistellessa hyvää konjakkia Eino Mustonen, joka seurueessa tunnettiin nimellä Veli Veikeä nousi, ja aloitti:

- Hyvät veljeni. Vuonna 1963 tehtiin Englannissa suuri junaryöstö, jossa saatiin saaliiksi nykyrahassa noin viisikymmentä miljoonaa euroa. Sen rinnalla, mitä me aiomme nyt tehdä, tuo kyseinen rikos voidaan laskea harrastelijatason pikku-urakaksi. Siinäkin mielessä, että suuren junaryöstön tekijät jäivät kiinni. Me emme jää. Tämä ryhmä on varjo, jota ei ole olemassakaan. Seitsemän vuoden työ on nyt päättymässä. Tällaisen yrityksen onnistumiseen tarvitaan osaamista. Ja sitähän meillä on. Monelta alalta. Siihen tarvitaan myös epäilyksen ulkopuolinen Asema. Sekin meillä on. Olemme hankkineet sen omilla ansioillamme. Työhistoriamme on moitteeton. Lisäksi siihen tarvitaan yhteistyötä ja luottamusta. Ilman kykyä yhteistyöhön me emme olisi omilla elämänurillamme  edenneet siihen pisteeseen, missä nyt olemme. Luottamuksesta ja sen arvosta kertoo tietysti jo se, että olemme tässä emmekä poliisin pidätyssellissä. Olemme miehiä, jotka osaavat pitää turpansa kiinni. Lisäksi on tarvittu kärsivällisyyttä. Jokainen tietää, mihin hätäily ja liika innokkuus johtaa. Check, doublecheck, triplecheck and then check again. Lisäksi on tietysti tarvittu asialle omistautumista. Syitä minun ei varmaankaan tarvita kerrata kenellekään. Ehkä Veli Harppi jatkaa seuraavaksi?

Veli Harppi, joka muualla maailmassa tunnettiin nimellä Keijo Mutkala nousi ja nyökkäsi seureelle. Mutkala oli varsin tunnettu mies, sillä hän oli yhden maailman suurimpiin ja arvostetuimpiin kuuluvan tietoturvayhtiö Root-Forcepointin strategiajohtaja. Kyseinen yritys vastasi noin kolmasosasta koko finanssimaailman tietoturvasta ja yli puolet niin sanottujen veroparatiisien vastaavasta. Mutkala tunnettiin miehenä, joka oli omistautunut työlleen ja hänen  työnsä myötä yhtiön luotettava maine oli entisestään lisääntynyt ja tietoturvamaailmassa hänet tunnettiin nimellä Mr. Trust. Mutkala aloitti:

- Hyvät veljet. Yhtiöni myötä olemme onnistuneet toteuttamaan operaatio Robin Hoodin ensimmäinen osan. Tietokoneohjelma Väinämöinen on istutettu kaikkiaan sadankolmenkymmenen Sveitsissä, Luxemburgissa, Caymansaarilla, Andorrassa, Jerseyssä, Man-Saarilla, Gibraltarissa, Brittiläisillä Neitsytsaarilla, Panamassa ja Guernseyssä sijaitsevan suuren pankin tietojärjestelmiin. Väinämöinen on asennettu näihin järjestelmiin kahden kuluneen vuoden aikana toisistaan irrallisina osina jotka aktivoituessaan yhdistyvät, toimivat ja sen jälkeen hävittävät itsensä järjestelmästä. Yhtiöni pankkeihin asentama tietoturvajärjestelmä ei ole tunnistanut Väinämöistä koska sen ei kuulu sitä tehdäkään. Aktivoituessaan Väinämöinen ottaa pankkien järjestelmät hallintaansa ja suorittaa historian suurimman pankkiryöstön muutamassa sekunnissa. Ryöstettävä summa otetaan niin monilta tileiltä, että se häviää kansainvälisen rahaliikenteen valkoiseen kohinaan eikä sitä huomata ennen kuin ehkä viikkojen päästä. Tilit ja sijoitukset joihin kajotaan, ovat suuryritysten ja pörssikeinottelijoitten tilejä. Tavallisten kansalaisten tileihin ei kosketa.

- Operaation toinen osa on ohjelma Ilmarinen joka puolestaan on asennettu rahoitusjärjestelmiin kolmella eri mantereella. Kun Väinämöinen aloittaa rahansiirrot kahdellesadalle sitä varten avatulle tilille, Ilmarinen puolestaan alkaa siirtää näitä varantoja seuraaville, varta vasten perustettujen pöytälaatikkofirmojen tileille ja sitten taas seuraaville hävittäen rahamäärän tuhansiin eri kohteisiin. Suoritettuaan tehtävänsä Ilmarinen deletoi nämä kaksisataa tiliä ja hävittää jäljet niitten olemassaolosta. Näistä pöytälaatikkofirmoista puolestaan voisi kertoa Veli Vesikko:

Veli Vesikko nousi ja kiitti Veli Harppia. Hänen oikea nimensä oli Juhana Grönstrand ja hän työskenteli korkeassa asemassa yhdysvaltalaisessa JPMorgan Chase-pankissa. Hän oli pienikokoinen, pyylevä ja jollain lailla jatkuvasti olemassa olostaan anteeksi pyytävän näköinen mies, mutta ulkonäkö hämäsi ja hänet tunnettiin yhtenä maailman terävimmistä finanssimaailman analyytikoista. Hän jatkoi suunnitelman esittämistä:

- Kiitos, Veli Harppi. Tämä ohjelma Ilmarinen jatkaa siis toimintaansa ympäri maailman ja siirtää rahaa pöytälaatikkofirmoista niitten lopullisiin kohteisiin, perustaa samalla uusia firmoja, lakkauttaa entisiä ja sijoittaa myös firmojen rahavarantoja tuottaviin kohteisiin. Näitä pöytälaatikkofirmoja meillä on tällä hetkellä pystyssä noin 8.600 kappaletta ja määrähän lisääntyy vielä operaation suorittamisajankohtaan mennessä. Ilmarinen siirtää varantoja firmoilta toiselle aikaan saaden lopulta niin suuren toistensa sisällä olevan laatikkojen vyyhdin, että sen selvittämiseen tarvittaisiin kokonaisen suuren valtion koko poliisikunta ja tuskin se onnistuu silloinkaan. Mutta tämäkin on tietysti vain operaation välivaihe ja sen lopullinen kohde on sitten isänmaamme Suomi. Ehkäpä veljet Jaska ja Yrjö kertovat meille siitä:

Veli Jaska ja Veli Yrjö nousivat ja nyökkäsivät muille. He olivat itse asiassa ammatilliselta statukseltaan huomattavasti vähemmän menestyneitä kuin muut paikalla olevat miehet, mutta heitä saattoi pitää osaltaan idean yksinä primus motoreina, sillä juuri heidän blogisivujensa kautta tämä veljeskunta oli alkanut aikanaan muodostua. Tällä hetkellä he olivat molemmat virkavapaalla varsinaisista leipätöistään ja työskentelivät eräässä näistä veljeskunnan muodostamien pöytälaatikkofirman palveluksessa. Heidän tehtävänään oli ollut etsiä ne henkilöt, jotka olisivat operaation lopullisena kohteena. Ja niitten etsiminen ei ollut vaikeaa. Heitä oli paljon. Veli Jaska aloitti:

- Tällä hetkellä kohteita on jo kymmenisen tuhatta. Perustimme Yrjön kanssa ”Kusetetun Väestön Uudempi Alakomitea”-sivuston jo muutama vuosi sitten. Sivustoon olemme keränneet esimerkkejä järjestelmän vuoksi ahtaalle joutuneista kansalaisista. Sivusto on tullut suosituksi ja lukijat lähettävät jatkuvasti lisää esimerkkejä, jotka julkaistaan. Sivuston taustalla, Veli Harpin kehittämän NewTor-järjestelmän suojassa toimii lähes kahdensadan vapaaehtoisen avustajan joukko, joka käy tapauksia tarkemmin läpi. He tekevät vapaaehtoistyötään koska tietävät, että avustuksia näille lyödyille ihmisille on tulossa, joskaan he eivät tietenkään tiedä sitä, että mistä kautta ja kenen antamana se tulee tapahtumaan.

Veli Yrjö jatkoi:

- Tässä työssä meillä on ollut suurena apuna Veli Harpin kehittämä Lemminkäinen-ohjelma joka on puolestaan solutettu suomalaisiin pankkijärjestelmiin. Meillä on tiedossamme apua tarvitsevien ihmisten henkilötiedot sekä ennen kaikkea pankkiyhteydet. He ovat varmasti hyvin ymmällään kun toiminta alkaa, mutta Lemminkäisen kautta heille lähtee asiasta kertova ja selittävä sähköposti joitten laatimisessa Kusetetun Väestön Uudemman Alakomitean vapaaehtoistyöntekijät ovat kiitettävästi auttaneet. Suurin osa on valmiina luonnoksina, vain lähettämistä vailla. Ne harvat, joilla ei vielä ole nettiyhteyttä tulevat saamaan asiasta kirjeen.

Jaska puolestaan täydensi:

- Kusetetun Väestön Uudempi Alakomitea jatkaa tietysti operaation jälkeenkin toimintaansa, sillä avun tarve ei ole tällä operaatiolla vielä loppunut, eikä se kokonaan lopu millään. Varoja tietenkin jää operaation ensimmäisen vaiheen jälkeen käytettäväksi ja kyseinen alakomitea kartoittaa sen tarvetta. Avun tarvitsijoista lähetetään luonnollisesti lista kaikille veljille ja kaikki mahdolliset huomautukset otetaan vakavasti.

Kokouksen avannut Veli Veikeä jatkoi:

- Toiminta suomessa tulee tietenkin aiheuttamaan huomiota myös Keskusrikospoliisin talousrikososastolla. Rahan vastaanottaminen tuntemattomasta suunnasta ei ole laitonta, mutta on mahdollista että tutkijat yhdistävät asiat tulevaan operaatioomme. Meillä on kuitenkin poliisikoneistossa myyränä Veli Härski, joka ei arkaluontoisen virka-asemansa vuoksi voinut osallistua tähän tapahtumaan. Hän kuitenkin lähetti meille lämpimät terveisensä ja tulee pitämään meidät ajan tasalla.

- Hyvät veljet. Tässä ei tarvita enempää sanoja eikä suuria puheita. Me emme ole sellaista kansaa, joka tarvitsisi melua ja iskulauseita. Me olemme saaneet tehtävän suorittaaksemme ja me suoritamme sen. Olemme suorittaneet sitä viimeiset seitsemän vuotta. Ja vuoden vaihtuessa työ saavuttaa lakipisteensä. Tapaamme ensi keväänä vielä kerran ja kartoitamme, kuinka olemme onnistuneet.


Vuodenvaihde 2024 - 2025


Sveitsissä vuosi oli vaihtunut jo muutama tunti sitten. Kello oli nyt 03.01 Keski-Euroopan aikaa. Operaation läntisimmässä kohdassa Panamassa kello oli 21.01. Kun kellon viisari raksahti lukemaan 03.02 käynnistyi Väinämöinen-ohjelma Sveitsissä Union Bank of Switzerlandissa, Credit Suissessa, Zürich Cantonal Bankissa, Julius Bauer Groupissa, Luzerner Kantonalbankissa, Berner Kantonalbankissa, EFG Internationalissa ja Valiant Holdingissa. Kuluneen loppuvuoden aikana Väinämöinen oli solutettu aina uusiin kohteisiin joten samaan aikaan se alkoi toimia kaikkiaan 193:ssa erilaisessa rahoituslaitoksessa ympäri maailmaa. Yhteistä niille kaikille oli, että ne olivat suuria. Mukana oli myös 27 sellaista pankkia, jotka eivät olleet Root-Forcepointin asiakkaita. Hämäyksen vuoksi. Ettei Root-Forcepointia itseään epäilty syyksi hyökkäykseen. Väinämöinen oli ujutettu noihin pankkeihin viattomilta vaikuttavien sähköpostien kautta. Kello 03.04 oli lukemattomilta tileiltä siirretty kahdellesadalle etukäteen perustetulle tilille kaikkiaan 7,42 miljardia euroa. Kello 03.06 Väinämöinen oli tehnyt tehtävänsä, pilkkonut itsensä kappaleiksi ja hävittänyt ne yksi kerrallaan tallettamalla kappaleitten päälle merkityksettömiä tiedostoja.

Ilmarinen puolestaan oli käynnistynyt kello 03.00 Keski-Euroopan aikaa. Se odotti Väinämöisen lähettämiä valuuttavirtoja ja niitten saapuessa se alkoi siirtää niitä kaikkiaan 9.176:n pöytälaatikkofirman tileille. Tilisiirrot päättyivät tarkalleen kello 03.06.12. Kello 03.06.48 ei näistä kahdestasadasta tilistä ollut enää merkkiäkään. Niitä ei ollut koskaan ollutkaan. Maailma vietti uuden vuoden juhlallisuuksia tietämättä että uutta vuotta juhlisti myös kaikkien aikojen suurin pankkiryöstö. Ryöstö, jossa ryöstön suorittajat eivät olleet ryöstettyjen pankkien lähimaillakaan. Ryöstö, jossa ryöstäjät eivät tarvinneet aseita eivätkä uhanneet ihmishenkiä.

Samaan aikaan Suomessa oli aktivoitunut Lemminkäinen, joka otti välittömästi yhteyden Ilmariseen. Lemminkäinen lähetti sille pankkitiedot Kusetetun Väestön Uudemman Alakomitean antamista kohteista, ohjelmat alkoivat toimia keskenään ja kello 03.10.12 olivat ohjelmat siirtäneet rahalähetykset kaikkiaan kuudelletoista tuhannelle suomalaiselle. Lähetykset olivat summaltaan viidestä tuhannesta eurosta kahteen miljoonaan euroon. Kaikkiaan rahaa siirtyi tässä vaiheessa noin kahdeksansataa miljoonaa euroa. Sen jälkeen Ilmarinen jatkoi toimintaansa ja siirsi puolet summasta erilaisiin sijoituskoreihin ja jätti puolet toistaiseksi tuhansille ympäri maailmaa hajautetuille tileille.

Maailma jatkoi juhlimistaan ja hyvin monissa suomalaisissa kodeissa siirryttiin toivottomuudesta uuteen toivoon. Vaikka nuo nukkuvat suomalaiset eivät sitä vielä tienneetkään.


Pudasjärvi, neljäs tammikuuta 2025


78-vuotias eläkeläinen Irma Saarinen joi aamukahvia varsin synkällä mielialalla. Pitkän työuran aikanaan tehnyt nainen oli aina pyrkinyt olemaan elämässään positiivisella asenteella. Silloinkin, kun hänen rakas miehensä Valtteri oli kuusi vuotta aikaisemmin kuollut. Jäihän hänestä sentään yhteisen elämän kauniit muistot. Mutta nyt katkeruus pyrki pintaan ja jäyti sielua. Pienessä kunnan rivitaloyksiössä asuva Irma olisi niukalla eläkkeellään sinänsä pärjännyt. Nippa nappa kylläkin, mutta joka tapauksessa. Eihän hän paljoa tarvinnut ja tyytyi vähään. Mutta pitkäaikaissairaana hän tarvitsi jatkuvaa lääkitystä. Lääkkeet maksoivat ja olivat tulleet koko aika kalliimmaksi, sillä kela-korvattavien lääkkeitten määrä ja korvausprosentti olivat jatkuvasti vähenneet.

Lääkitys oli hänelle välttämätöntä ja eteen oli tullut se tilanne, että aika ajoin oli valittava ruuan ja lääkkeitten välillä. Hänen lapsensa pyrkivät auttamaan häntä parhaansa mukaan, mutta he asuivat eteläisessä Suomessa eikä helppoa ollut heilläkään. Aikanaan niin varmat työurat olivat vaihtuneet jatkuvaan väliaikaisuuteen ja epävarmuuteen ja lapsillakin oli lapsia. Heidätkin piti ruokkia ja vaatettaa. Vanhin lapsista oli jo yli viisikymppisenä pudonnut niin sanotusta kehityksen kyydistä. Kun hän oli jäänyt 49-vuotiaana työttömäksi oli peli pelattu. Häntä ei palkkaisi enää kukaan. Palkkaamisessa tässä maassa ei jostain syystä enää katsottu osaamista ja kokemusta vaan kalenteria ja papereita joilla ei ollut osaamisen kanssa varsinaisesti mitään tekemistä. Hänkin kituuttaisi jatkossa peruspäivärahalla. Aina eläkkeeseen saakka, joka tulisi olemaan vielä pienempi kuin mitä hänen äidillään nyt oli.

Olihan Irma käynyt sosiaalitoimistossakin. Vaikka mielsi sen häpeäksi. Hän oli sitä sukupolvea, joka ei pitänyt sossun rahaa etuoikeutena vaan oman epäonnistumisen merkkinä. Kohtelias sosiaalityöntekijä oli pahoitellen ja selvästi häpeissään kertonut sen, että Pudasjärvi nimenomaan oli päättänyt vuonna 2017 pitkän ajan kuntastrategiassaan, että vuonna 2025 Pudasjärven väkiluvusta vähintään kymmenen prosenttia tuli olla maahanmuuttajia. Strategia oli onnistunut. Ainakin lukumäärän osalta. Nyt maahanmuuttajia oli 15 prosenttia väestöstä. Sen sijaan, että ne olisivat tuoneet kuviteltua elinvoimaa, innovaatioita, työpaikkoja ja ennen kaikkea uusia veromarkkoja ne olivat syöneet kunnan varat niin, ettei sosiaalirahat riittäneet niitten elättämiseen ilman ulkopuolelta otettua lainaa. Näin ollen oli selvää, että kunnassa asuville kantasuomalaisille ei riittäisi harkinnanvaraiseen sosiaalitukeen penniäkään. Tämä oli kunnan sosiaalijohtajan selvä käsky. Sille Irman kanssa jutellut sosiaalityöntekijä ei voinut mitään.

Poistuessaan sosiaalitoimistosta kello 14.30 iltapäivällä ja kotia kohti kävellessään Irma katseli samalla kylänraitilla kulkevaa hyvin pukeutunutta ja röyhkeää joukkoa näitä kovasti mainostettuja  niin sanottuja uusinnovaattoreita joitten ainoa varsinainen innovaatio oli löytää itselleen vakituinen elatus typerien suomalaisten toimesta. Irma ymmärsi, että jopa niin alhaisella tasolla kuin jonkun Pudasjärven kuntakoneistossa nuo öykkärit olivat - jostain käsittämättömästä syystä -  Irmaa tärkeämpiä. Hänen mielessään oli silloin käynyt ajatus, että jos hän ei olisi luopunut Valtterin pistoolista hänen kuoltuaan, niin nyt sille olisi käyttöä. Hän ei enää välittänyt.

Lopetellessaan aamukahviaan Irma kuuli puhelimensa soivan ja kaivoi sen esille käsilaukustaan. Se oli jäänyt sinne eilisen sossukäynnin jälkeen. Jaa, sehän oli apteekin numero. Mitäs niillä?

- Irma Saarinen.

- No tuota, proviisori Viitanen täällä hei.

- No hei. Mitäs sinulla?

- Kun tuota… pitäisi vähän puhua noista sinun lääkkeistäsi.

- No mitäs puhumista niissä on? Sinä otat niistä kiskurihinnan ja minä maksan minkä pystyn. Vai viedäänkö multa viimeisetkin?

- Kas kun tuota… niin no, nythän on niin, että meille tuli maksusuoritus. Sinun lääkityksesi on maksettu etukäteen viidentoista seuraavan vuoden ajaksi.

- Hä? Kukas… kuinkas…

- Ei tässä ole kuin tilinumero ja sen kun googlailin, niin se vie jonnekin meksikolaiseen pankkiin. Mutta tämä on kyllä sinänsä ihan validi suoritus, ja minä olen sen omasta puolestani kuitannut. Niin että sinun nykyinen lääkityksesi on sitten maksettu seuraavaksi viideksitoista vuodeksi.

Irma kiitti ja tuijotti hölmistyneenä seinää. Sitten hän käveli tietokoneelleen ja meni pankkitililleen. Tilille oli ilmestynyt 20.000 euroa. Mitä helvettiä? Hän katsoi tilisiirron tietoja ja suoritus oli tullut joltain Innerseas Holding & Spice Brewery-yritykseltä. Suorituksen viestinä oli ollut ”Irma Saariselle kiitoksena pitkästä isänmaan hyväksi tehdystä työurasta ja elämästä”. Sitten hän älysi mennä sähköpostilleen, jota ei suinkaan joka päivä avannut. Siellä oli viesti. ”Terveiset Irma Saariselle”. Hän aukaisi viestin.

Hei Irma,

Olet varmaankin jo löytänyt pienen avustuksemme ja olet ehkä hieman ihmeissäsi. Siihen ei ole mitään syytä. Et ole ainoa suomalainen, joka on näitä avustuksia saanut. Olet ansainnut jokaisen pennin. Käytä ne mihin haluat.

Lämpimin terveisin,

Sherwoodin Uudet Iloiset Veikot

Irma mietti hetken. Pitäisikö tästä ilmoittaa pankkiin? Ei. Tuo viesti varmistaa sen, että kyseessä ei ole mikään vahingossa tehty tilisiirto. Senhän osaltaan varmisti jo hänen etukäteen maksetut lääkkeensä. Pitäisikö hänen sitten ilmoittaa poliisille? Paskat. Saattaahan olla, että tuo on rikoksella ansaittua rahaa, joka on sitten siirretty hänelle. Mitä väliä. Viekööt sitten vankilaan. Onpahan siellä sentään varma ruoka ja lääkitys…

Irman mieliala koheni kerralla tuplaksi ja ikävuosista tipahti kymmenen pois. Ettei jopa kaksikymmentä. Hän kiitti mielessään näitä Sherwoodin Uusia Iloisia Veikkoja ja lähetti jonnekin korkeuksiin pienen rukouksen heidän puolestaan. Voi kun hän joskus saisi kiittää heitä henkilökohtaisesti.


Savonlinna, neljäs tammikuuta 2025


52-vuotias pienyrittäjä Raimo Saha istui pienen peltihallinsa kahvihuoneessa, poltti tupakkaa ja kirosi mielessään. Noutaja tulisi, onnistumisen kynnyksellä, saatana. Hän oli pitänyt firmaansa pystyssä kaikkiaan kahdeksan vuotta, elättänyt sillä itsensä ja perheensä sekä sen lisäksi kolme muutakin miestä. Mutta joskus vaan asiat sattuvat yhtä aikaa. Yleensä ne pahimmat. Hänen oli ollut pakko investoida uusiin koneisiin ja ottanut sitä varten velkaa. Pian sen jälkeen eräs sovittu iso urakka oli mennyt puihin eikä uusia tullut läheskään tarpeeksi. Isot firmanperkeleet pystyivät kilpailemaan hinnalla ja ne mielellään pistivät pienet kilpailijansa ahtaalle.

Ja se uusi pankinjohtajakin näytti olevan täysi mulkku. Lainan lyhennykset olisi aloitettava välittömästi. Hän oli yrittänyt selittää, että parin kuukauden päästä alkaisi sesongin mukaiset urakat ja sen myötä hän pystyisi maksamaan velan silloin pois aivan hyvin. Ei olisi kyse pitkästä ajasta. Eikä edes suuresta rahasta. Paljoakos se viiskymmentä tonnia pankissa painaisi? Ei paljon paskaakaan. Kyllä pankki ilman sitä muutaman kuukauden pärjäisi. Ja juoksisihan se korkokin koko ajan. Mutta se perkeleen nilkki oli juuri samanlainen pykälänviilaaja joita tapasi verovirastossa. Raimo hörppäsi näljääntynyttä kahvia muutenkin närästävään mahaansa ja pisti palamaan uuden nortin. Ei tässä mikään auta… pankrotti tästä tulee… saatana… niin… pistäiskö köyden kaulaan… mutta kun ne on ne lapsetkin… ja vaimokin… ihan hyvä nainen sekin on, vaikka tilanne vähän välejä kiristääkin… saatana…

Puhelin herätti Raimon ajatuksistaan. Siellä oli eräs pankkivirkailija. Ne olivat sentään inhimillisiä ja tolkullisia ihmisiä.

- Saha.

- Kirsti Penttinen täältä pankista hei.

- No hei. Tulitko antamaan firmalle viimeisen voitelun?

- Minkä ihm… siis sitähän minä soitan, että tämä sinun asiasi on nyt kunnossa. Jos käyt vaikka tänään täällä niin hoidetaan tuo paperipuoli kuntoon. Hienoa, että sait rahoituksen kuntoon. Ei elinkelpoisia firmoja saa tieten tahtoen hirttää. Vaikka ne pieniä olisivatkin. Käviskös sulle tänään vaikka kello kolmetoista? Niin että tiedän varata sulle ajan.

- Häh… öö… joo…

- Hieno homma. Nähdään kello kolmetoista.

Raimo oli jäänyt aivan sanattomaksi eikä ollut edes älynnyt sanoa virkailijalle, ettei hänellä ollut käsitystäkään siitä, mistä hän oli puhunut. Vai oliko hän itse sekoamassa ja kuvitellut koko puhelun? Jospa…

Raimo kaivoi esiin firmansa läppärin ja meni pankkitilille. Mitä vittua? Firman velkasaldo 0.00. Ja tilille oli ilmestynyt ylimääräiset 50.000 euroa. Mitä maan tulen helvettiä? Hän aukaisi vielä sähköpostin ja näki viestin:

Terve Raimo,

Kyllä työmies on palkkansa ansainnut. Ja pienyrittäjä mahdollisuutensa. Tässä pieni avustus hankalaan saumaan, ja siitä eteenpäinhän sinä varmaan pärjäätkin omillasi. Hyviä urakoita ja turvallisia työtunteja.

Sherwoodin Uudet Iloiset Veikot

Raimo raapi päätänsä ja päätti käydä kirjanpitotoimistossa, joka hoiti firman paperityöt. Tuttu kirjanpitäjä kävi läpi asiaan liittyvät tositteet ja totesi että ei tässä ole mitään epäselvää. Kyllä nää sulle lahjoitettuja varoja on. Voit käyttää ne niin kuin lystäät. Lähettäjänä on joku Technical Marble & Vision-yhtiö jostain Portugalista. Sitähän ei tiedä, mistä se firma on varansa hankkinut, mutta et sinä itse ole tehnyt mitään rikollista. Painu sinne pankkiin ja hoitele asia vaateriin. Taitaa olla kuule tämä kriisi tällä kertaa ohi.

Pankkiin päin kävellessään Raimo tuumaili, että mitähän porukkaa nää suojelusenkelit oikein olivat. Nämä uudet iloiset veikot. Olivatpahan ainakin pelastaneet useamman perheen kurjuudelta. Kun voisi tarjota niille edes kaljan.


Tampere, neljäs tammikuuta 2025


45-vuotias Matti Jonsson istui kotonaan sohvalla ja tuijotti lattiaa. Se oli muuttunut tavaksi. Kun ei ollut oikein muuta. Ainakaan näin päivällä, kun vaimo oli töissä ja heidän tyttärensä Vilma lukiossa. Matti ei käynyt töissä. Kun niitä ei ollut tarjolla. Siihen varmaankin vaikutti hänen vankeustuomionsa. Hän oli vapautunut vankilasta kolme kuukautta aikaisemmin. Ei hän ollut varsinaisesti mikään rikollinen. Ei ollut koskaan varastanut. Ei kavaltanut. Ei myynyt eikä välittänyt huumeita. Ei hän ollut väkivaltainenkaan. Tapellut hän oli viimeksi joskus pikkupoikana. Hän ei yleensäkään ollut koskaan halunnut häiritä ketään ja hän halusi vain pitää huolen omista asioistaan.

Poikkeuksena oli ollut se päivä Tampereella kesällä 2023 kun Matti, vaimonsa Minna ja heidän tyttärensä Vilma olivat käymässä Särkänniemellä. Vilma oli kunnon tyttö ja vaikka hän nuori itsenäistymistä kaipaava neito jo olikin, hän tykkäsi vielä myös liikkua vanhempiensa seurassa. Alueella liikkuessaan he ohittivat neljän pysyväisoleskelijan porukan. Joitain arabijätkiä, mitä lie. Jonssonit eivät välittäneet moisesta porukasta ollenkaan, mutta eivät myöskään häirinneet heitä. Lähinnä saadakseen itse olla rauhassa. Tällä kertaa niin ei käynyt, ja yksi niistä sälleistä meni kourimaan Vilmaa rinnoista. Vilma oli rääkäissyt ja Matti oli huutanut miehille käskien heitä lopettamaan.

Jätkät olivat päästäneet röhönaurun:

- What could you do? You are not a man. You´re a woman. We can fuck your daughter, if we want.

Matti ei ollut varsinaisesti mikään tappelija. Ei edes sen näköinenkään. Itse asiassa hän oli ammatiltaan kirjanpitäjä, miltä hän näyttikin. Mutta sillä hetkellä hän oli tajunnut, mitä tarkoittaa ”ylittää kynnys”. Mitään uhoamatta hän oli kulkenut kohti noita arabeja jotka olivat Matin hiljaisen kiihtymyksen huomattuaan alkaneet uhota ja heilutella käsiään uhkaavasti niin kuin heidän tapoihinsa kuului. Matti puolestaan ei ollut kiinnostunut metelöimään ja esittämään uhkaavia eleitä vaan hän oli pamauttanut kahta lähintä nopealla oikealla suoralla naamaan. Sällit olivat pudonneet sikäli ja kaksi muuta oli huomannut että vain kaksinkertaiseksi kutistunut ylivoima taisikin vastata alivoimaa ja samalla puolestaan ymmärtäneet suomenkielisen termin ”ottaa ritolat” syvimmän sisällön.

Tapaus oli tallentunut valvontakameralle ja Matti pidätettiin. Hänellä oli vastassaan koko tiedostava oikeuskoneisto. Ja minkäs hän sille mahtoi. Todisteet puhuivat puolestaan. Mattihan se ensimmäisenä oli lyönyt. Toiselta sälliltä oli murtunut leuka ja toiselta nenä sekä koko yläkerran hammasrivistö. Oikeus katsoi Matin syyllistyneen rasistisella motiivilla tehtyyn kaksinkertaiseen törkeään pahoinpitelyyn. Tuomio: yksi vuosi ja kaksi kuukautta ehdotonta vankeutta sekä maksettavaksi kertyneitä korvauksia kaikkiaan kahdeksankymmentätuhatta euroa. Ja koska tuomio oli tullut rasistisesta väkivaltarikoksesta, se istuttiin kokonaan. Vankilassa Matti pärjäsi sinänsä hyvin ja sai olla rauhassa, sillä muut - varsinaiset rikollisvangit - arvostivat häntä teostaan. Oli hyvin tiedossa, että tuo vässykän näköinen kirjanpitäjä oli veistänyt rumasti turpaan kahta maahantunkeutujaa ja istui tuomiotaan sen vuoksi. Matti halusi olla omissa oloissaan ja hänelle sallittiin se. Tuomio oli mennyt ilman minkäänlaista välikohtausta. Häntä oltiin suojeltu. Ja hän oli siitä kiitollinen.

Matti oli vapautunut viime marraskuussa mutta lusiminen jatkui. Rasistisena rikollisena häntä ei enää palkattu oman alansa töihin eikä minnekään muuallekaan. Onneksi perhe pysyi hänen tukenaan. Hän oli tehnyt sen, mitä isän ja miehen oli pitänyt tehdä ja sekä tytär että vaimo jaksoivat muistuttaa häntä siitä. He eivät unohtaneet. Myös Vilman kaverit lukiossa pitivät Mattia sankarina. Mutta silti hän tunsi itsensä hyödyttömäksi ja tarpeettomaksi. Evp. Elää vaimon palkalla. Hjaa… jos katsois sähköpostin. Hän oli lähettänyt useita työhakemuksia. Taas kerran. Jos kävis vaikka lukemassa päivän hylsyt. Saattaisi siellä tietysti olla viestiä ulosottovirastoltakin. Oli siinä ja siinä, ettei talokin mennyt vasaran alle korvauksien vuoksi. Auton ne perkeleet veivät jo. Korvaukset lohkaisivat ison osan perheen budjetista.

Hän käveli läppärin luokse, aukaisi sen, kirjautui sähköpostiin ja ihmetteli sinne ilmestynyttä viestiä. Outo lähettäjänimi. Hän aukaisi viestin ja ihmetteli vielä enemmän:

Terve, Matti.

Et ole rikollinen. Tavallisten ihmisten silmissä olet sankari. Siksi haluamme auttaa sinua. Ohessa on tosite maksetuista korvauksista. Ja tililläsi on hieman lisää avustusta. Pidä sitä vaikka korvauksena linnassa istutuista päivistä. Käytä siitä kymppitonni auton ostoon. Sehän sulta takavarikoitiin. Saatat tarvita sitä työmatkoillasi. Sinun nimittäin kannattaa ottaa yhteys Kirjanpito Kuittinen & Kovasin-liikkeeseen. Siellä tarvitaan apua ja siellä arvostetaan tavallista rehellistä suomalaista miestä.

Terveisin Sherwoodin Uudet Iloiset Veikot.

Mukana oli tuon kirjanpitotoimiston yhteystiedot sekä liitetiedosto. Matti aukaisi tiedoston ja siinä oli kopio ulosottovirastolle tehdystä maksusuoritteesta. Kaikki hänen osalleen tulleet korvaukset oli maksettu. Ainakin kuitin mukaan. Pakko varmistaa asia. Mutta jos kävisi siellä tilillä ensin. Matti ei muistanut koskaan jännittäneensä näin paljon. Arabeja vastaan tapellessa adrenaliini oli ottanut vallan ja oikeudessa hänet oli vallannut hällävälismi. Nyt sitä ei ollut. Pankkiote aukesi ja kertoi, että Matin tilille oli tullut 50.000 euroa. Lähettäjänä joku Excecutive Paperwork and Common Consulting-yhtiö Kanadasta. Hän kaivoi kännykkänsä ja soitti ulosottovirastoon. Virkailija naputteli esille Matin tiedot, tutki niitä hetken ja vastasi:

- Kyllä… kaikki on maksettu eilen. Asiasta on lähetetty teille paperitosite, mutta se ei taida ehtiä teille ennen huomista.

Sen jälkeen hän soitti kirjanpitotoimistoon. Toimiston omistaja Vesku Kuittinen totesi, että jos Matilla on vaan halua, niin töitä on tarjolla. Toiminta on laillista ja tavanomaista kirjanpitotyötä., Mutta asiakaskunta on sellainen, että se arvostaa kansallismielisyyttä. Täällä Matin tuomio ei haittaisi. Itse asiassa Kuittinen oli saanut vihjeen Matista Kusetetun Väestön Uudemman Alakomitean kautta. Kuittinen seurasi sivustoa itsekin ja oli mielissään, kun sai auttaa. Varsinkin kun sai auttaa osaavaa työntekijää josta oli oikeasti hyötyä.

Matti kiitti, sulki puhelimen ja istui hiljaa. Hänestä alkoi tuntua siltä, että enkeleitä on sittenkin olemassa.


Helsinki, neljäs tammikuuta 2025

Yhdistyneen Kansalaiskanavan YKK:n sihteeri aukaisi yhteenliittymän sähköpostin. YKK oli perustettu pari vuotta aikaisemmin, kun sekä Hommaforum, Oikea Media, PT-Media, muutama muu keskustelufoorumi sekä joukko blogikirjoittajia oli siirtynyt saman katon alle. Painostus sekä viranomaisten että kaikenkarvaisten julkisrahoitteisten NGO-organisaatioitten toimesta oli ollut aina vain ankarampaa, joten voimien yhdistäminen nähtiin välttämättömänä. Vapaaehtoisuuteen pohjautuva toiminta oli tietysti aina rahavaikeuksissa. Sihteeri aukaisi erään hieman omituiselta vaikuttavan viestin ja luki:

Hyvä pojat!

Painakaa päälle niin perkeleesti vaan!

Ja käykääpäs katsomassa pankkitiliänne.

Voimia ja jaksamista toivottavat Sherwoodin Uudet Iloiset Veikot.

Ensimmäisenä sihteeri ajatteli, että tää oli taas joku trolli, joita tässä sähköpostissa riitti muutenkin paskaan asti, mutta sitten hän sai jonkunlaisen etiäisen, sulki sähköpostin ja aukaisi yhteenliittymän pankkitilin. Seuraavaksi hänen silmänsä muuttuivat teevadeiksi. Tilille oli tehty kahden miljoonan euron suoritus. Lähettäjänä joku Extended Hydrophonics, Lecabean & Pulpnutrition-yritys Alaskasta. Sihteeri kaivoi kännykkänsä ja soitti YKK:n puheenjohtajalle:

- Tiedän, että et usko tätä mutta…


Ravintola Sjøhuset Skagen, Stavanger, Norja, kesäkuun kahdeksas päivä vuonna 2025


Viihtyisässä ja rauhallisessa norjalaisessa ravintolassa kokoontuivat samat kaksikymmentäkaksi miestä jotka olivat kokoontuneet edellisen vuoden elokuussa Sveitsissä. Tämä olisi viimeinen kerta, kun koko porukka kokoontuisi yhdessä. Poislukien se mahdollisuus, että Väinämöistä jouduttaisiin vielä käyttämään. Tälläkin kertaa Eino Mustonen eli Veli Veikeä aloitti tapaamisen:

- Hyvät veljeni. Operaatio Robin Hood oli menestys. Ja me olemme voineet toteuttaa sen moraalisesti ylpeinä siinäkin mielessä, että me emme itse siitä kostuneet lanttiakaan. Me olemme jo vakavaraisia ihmisiä. Meille raha ei ole itseistarkoitus. Emmekä myöskään ole varkaita. Teimme vain lupaa kysymättä samanlaisen rahansiirron, mitä järjestelmä on tehnyt lupaa kysymättä tavallisilta kansalaisilta itselleen kerta toisensa jälkeen. Siirretyt 7,2 miljardia euroa ovat nakkiputkarahoja verrattuna siihen, mitä niin Euroopan Unionin federaatiopolitiikka kuin ahne, kansaton ja kasvoton niin sanottu globaali markkinavoima on ihmisiltä ryöstänyt. Sen lisäksi että se on ryöstänyt heiltä oikeuden kansalliseen itsemääräämisoikeuteen ja yleiseen turvallisuuteen. Me yksinkertaisesti annoimme heille hieman takaisin.

- Poliisiviranomaiset ympäri maailmaa etsivät kuumeisesti tämän operaation suorittajia, mutta ovat törmänneet loputtomaan pöytälaatikkofirmasumuun. Lisäksi veljeskuntamme jäsen Veli Härski, joka ei asemastaan johtuen taaskaan voi osallistua tähän tapaamiseen on rakentanut käyttöömme misinformaatio-operaation, joka viittaa kansainväliseen hakkerijärjestöön. Jokainen johtolanka vie poliisia aina askeleen enemmän harhaan. Veli Härski on rakentanut tätä harhautusoperaatiota viimeiset kolme vuotta, luovuttanut suunnitelmansa tiedot käyttöömme ja me toteutamme sitä hänen ohjeittensa ja aikataulunsa mukaan. Jaamme netissä tätä misinformaatiota aina pala kerrallaan. Mutta kerrotko Veli Vesikko mikä on rahastomme tilanne tällä hetkellä?

Veli Vesikko eli Juhana Grönstrand nousi, nyökkäsi ja jatkoi.

- Niin kuin Veli Veikeä sanoikin, operaation kokonaistuotto oli siis 7,2 miljardia euroa. Tällä hetkellä sitä on jaettu suomalaisille jo noin 1,8 miljardia euroa. Täysin puhdasta rahaa on operaatioon vielä käytössä 3,5 miljardia euroa, minkä jaamme seuraavan kuluvan vuoden aikana. Loppu sijoitetaan, ja jatkossa sijoituksesta saadut voitot käytetään avustusten jakamiseen. Kokonaan pois jakamisen piiristä on miljardi euroa, mikä pidetään sen varalla, jos jossain vaiheessa alkaa Euroopan politbyroovaltion vastainen aseellinen kapina. Miljardilla eurolla varustaa jo melkoisen porukan. Raha on yksi tehokkaimmista aseista. Siinä vaiheessa voimme myös laittaa Väinämöisen uudestaan toimintaan. Sitä vastaanhan ei osata varautua, sillä sitähän ei ole koskaan ollut olemassakaan. Kertovatko Veljet Jaska ja Yrjö vielä siitä, kuinka Kusetetun Väestön Uudemman Alakomitean toiminta on edennyt?

- Kiitos, Veli Vesikko. Alakomitealla on apunaan jo neljäsataa piilossa toimivaa vapaaehtoista ja sivustosta itsestään on tullut hyvin suosittu. Varsinkin kun on saatu tietoon, että pulassa oleville ihmisille on tipahtanut apu kuin taivaasta. Suomessa media kirkuu jatkuvasti kysymystä ”keitä ovat Sherwoodin Uudet Iloiset Veikot?”. Kansa mieltää meidät sankareiksi ja media roistoiksi. Eihän sillä muuta vaihtoehtoa ole, koska se on valinnut oman linjansa jo aikaa sitten eikä pysty siitä enää perääntymään. Sinänsä media ei ole vieläkään oikein tajunnut, että Kusetetun Väestön Uudempi Alakomitea ja Operaatio Robin Hood liittyvät toisiinsa. Eihän sitä toisaalta ole oikein hoksannut poliisikaan, vaikka tietysti se on yrittänyt selvittää, että mistä helvetistä se raha on ihmisille tullut. Ja törmännyt selvittäessään jälleen päällekkäisten ja limittäisten firmojen sumuun. Joka tapauksessa toimintaa jatketaan niin kauan, kuin siihen tarvetta on. Ja niin kuin tiedätte, tarve ei lopu kesken.

Kokous päätti vielä sen, että tästä lähtien yhteydenpito pidetään vain NewTor-verkon kautta. Yksittäisiä tapaamisia tietysti olisi, mutta porukalla ei enää kokoonnuttaisi. Ellei sitten Eurooppaa uhkaisi sisällissota, jonka vuoksi Väinämöisen olisi jälleen palattava soittamaan globaaleille pankeille kallista kanneltaan. Miehet jatkoivat illanistujaisiaan tämän jälkeen epävirallisemmissa merkeissä ja hyvällä mielellä. Tehtävä oli suoritettu. Sitä saattoi hieman juhlistaakin.


Keskusrikospoliisi, Vantaa, kesäkuun kymmenes päivä vuonna 2025


Keskusrikospoliisin talousrikoksia tutkivan osaston päällikkö ylikomisario Uuno Böman kuunteli erään nuoren tutkijan raporttia. Tutkija oli vetänyt yhtymäkohtia uutena vuonna tapahtuneen valtavan kyberkaappauksen ja Suomessa ihmisille raha-apua jakavien Sherwoodin Uusien Iloisten Veikkojen välillä. Hän kertoi alustuksessaan:

- Tietenkään selvää yhteyttä näitten kahden välillä ei pystytä tällä hetkellä näyttämään, sillä se kaapattu raha ja suomalaisille ilmestyvä raha ovat molemmat valtavan pöytälaatikkoviidakon seassa. Firmoja perustetaan, käytetään hetken ja sitten ne katoavat taas. Mutta suomalaisille syydetty rahamäärä on valtavan suuri. Puhutaan yli miljardista eurosta. On sinänsä valitettavaa, että ne suurpankit, joihin kyberisku kohdistui, eivät halua kertoa viranomaisille tappioittensa kokonaismäärää. Ne pelkäävät, että luottamus näihin pankkeihin heikkenee. Niin kuin se tietysti jonkun verran on heikentynytkin. Mutta jos antaisitte lisäresursseja tähän tutkimuslinjaan, niin saattaisimme löytää jotakin. Sillä oikeastaan mistään muualta eivät nämä iloiset veikot voi tehdä näitä valtavia rahasiirtoja suomalaisille. Heidän on pakko olla jollain tavoin osallisia uuden vuoden tapahtumiin.

Böman kuunteli nuorta ja innokasta tutkijaa, mietti hetken ja sanoi sitten:

- Ei sinulla ole kuin aavistuksia. Intuitiota. Poliisin vaistoa. Ja sekin voi mennä joskus vikaan. Tuossa teoriassasi on kaksi aukkoa. Ensimmäinen on se, että miksi kansainvälinen kyberrikollisryhmä tekisi rikoksen ja avustaisi sen jälkeen vain suomalaisia? Toinen on se, että koska näin ei epäilemättä ole, niin silloin jäisi jäljelle se vaihtoehto että se kyberrikollisryhmä olisi itse kokonaan suomalainen. Ei suomalaisilla yksinkertaisesti löydy niin paljon osaamista. Ei tuossa mittakaavassa. Pysykää entisessä tutkimuslinjassa. Poliisiorganisaatiot maailmalla ovat saaneet tiettyjä johtolankoja siitä, että kyberryhmän jalanjälkiä löytyisi sekä Bulgariasta, Taiwanista ja Yhdysvalloista. Ne niin sanotut Sherwoodin Uudet Iloiset Veikot saavat olla taka-alalla. Selväähän on, että jollain lailla rikollista senkin toiminnan täytyy olla, koska puhutaan tuollaisista rahamääristä. Mutta meillä ei ole mitään, mistä aloittaa tutkimusta. Avustamme edelleenkin Europolia tuon kansainvälisen hakkeriryhmän kiinniottamisessa. Se isku on kuitenkin niin röyhkeä isku koko globaalia talousjärjestelmää kohtaan, että ne perkeleen koijarit on saatava kiinni. Kansainvälinen yhteistyö on tärkeintä. Me olemme osa Eurooppaa, emmekä vain omiin asioihimme keskittyvä Takahikiä. Sinun tulee muistaa se. Jos haluat edetä urallasi. Muista, osa Eurooppaa. Ei Takahikiä.

Tutkija kysyi vielä arasti:

- Entäs se Kusetetun Väestön Uudempi Alakomitea?

- Mitäs siitä?

- Sehän periaatteessa on kuin noitten Sherwoodin Uusien Iloisten Veikkojen julkinen tiedusteluelin. Sillä sivustolla suorastaan etsitään ihmisiä, jotka kaipaavat avustusta.

- Ei se ole kiellettyä. Ja tiedät itsekin, että tuo sivusto toimii Yhdysvalloista käsin. Ei meillä ole siellä toimivaltuuksia. Ja koko sen toiminta pyörii niin hyvin suojattujen verkkoyhteyksien takana, ettei meillä ole mitään mahdollisuutta saada selville kuka tai ketkä sitä sivustoa pyörittävät. Niin että yritä ymmärtää.  En minä voi laskea sinua ja huomattavaa määrää miehiä etsimään tuulimyllyjä joita vastaan taistella. Olet lahjakas nuori tutkija ja luotan ammattitaitoosi, mutta jokainen tekee joskus virhearvioita. Ammattilainen osaa olla tekemättä niistä pakkomielteitä.

Tutkija poistui toimistosta. Böman, 58-vuotias ylikomisario katsoi hänen peräänsä hymyillen. Kelpo poikahan tuo. Lahjakas kuin mikä. Oli itse asiassa jo asian juurella. Böman itse tunnettiin valtakunnassa piinkovana talousrikollisuuden vihollisena ja kannustavana esimerkkinä nuorille poliiseille. Hänen aikanaan talousrikoksen tutkimusosasto oli saavuttanut huomattavaa menestystä ja alkanut käyttää itsestään nimitystä Uudet Lahjomattomat. Mutta tällä kertaa se ei sitä menestystä saisi. Böman otti henkilökohtaisen älypuhelimensa, meni NewTor-verkkoon, kirjautui erääseen moninkertaisesti salattuun keskusteluryhmään ja aloitti viestinsä:

-Veli Härski tiedottaa…

Friday, March 24, 2017

ANTERO LÄRVÄNEN JA UUDET SUKUMONIOT

- Hyvää päivää, hyvät katselijat. Tervetuloa tänne Antero Lärväsen uusastraalivarttiin. Lähetyksemme aihe pohjautuu siihen, että täällä Pinnanmaallakin hyvin suositussa Ryppy &Reikä-sarjakuvassa käsiteltiin sitä aihetta että sukupuolia ei enää olekaan kaksi, mihin näillä selkosilla ollaan tututtu vaan niitä onkin kerralla kokonaista kolmekymmentäkaksi.

- Aihe on saattanut epätietoiset ihmiset ottamaan yhteyttä toimitukseen ja tiedustelemaan, että täytyykö tässä tietämättömän ihmisen ruveta esmes rukkaamaan omaa sosiaaliturvatunnustaan uuteen kuosiin. Epätietoisuus ja tiedonhalu on kova, ja siksi me olemme hankkineet paikalle asiantuntijan joka varmaankin vastaa kaikkiin kysymyksiin. Selitteläätiön ja soveltavan spedestetiikan sekä akateemisen käsitehässimisen tohtori Lennipirkitta Löröttät-Sixteen, tervetuloa lähetykseen ja samalla vilpittömät onnittelut teille uudesta nimityksestänne valtiolliseksi kärsänsä ihmisten asioihin työntäväksi ylikärsänsätyöntäjäksi kaikilla mahdollisilla toiminta- ja vittuiluvaltuuksilla.

- Kiitokset, Antero ja lämmin tervehdys kaikille pinnanmaalaisille tv:n katsojille, joitten tosin toivoisin mielummin suosivan Yleisradion tiedostavia lähetyksiä.

- Ylikärsäntyöntäjä Löröttät-Sixteen, onko nyt todellakin niin, että sukupuolia on olemassa kolmekymmentäkaksi kappaletta? Mehän saimme siitä ihan kuvankin lähetykseemme, pistätkö Pertta näkyville?

- Ja minähän pistän:


- Tässähän on tavallisella ihmisellä aika paljon opettelemista näitten uusien sukupuolten kanssa. Mitenkä on, pitääkö tämä nyt paikkansa?

- Totta kai se pitää paikkansa, mutta haluaisin, että käyttäisimme ensinnäkin asiaankuuluvia termejä. Jos sukupuolia on enemmän kuin kaksi, niin eiväthän ne voi olla mitään sukupuolia, vaan käytetään jatkossa termiä ”sukumonio”. Sillä niitähän on todellakin monia, näitä erilaisia vaihtoehtoja.

- Käytämme siis termiä ”sukumonio”. Mutta noita on äkkinensä kyllä kovin paljon, varsinkin tällaiselle lähimuistin heikkenemisestä kärsivälle keski-ikäiselle miehelle. Ja noitten symbolien kehittämisessä on kyllä jouduttu käyttämään varsin paljon mielikuvitusta.

- Voi Antero, niitähän on enemmänkin. Niitä kehitetään koko aika lisää.

- Lisää? Siis enemmän kuin nuo? Osaatko kertoa esimerkkejä?

- No johan nyt toki. Yliopistollisessa sukumoniomäärittely- ja pervoilufiilistelylautakunnassa on kehitetty jo useita noitten kolmenkymmenenkahden lisäksi olevia sukumonioita ja kehittelytyöhän pohjautuu nimenomaan kentältä tulevaan pervoilufiilistelevään tarpeeseen. Jos näitä nyt esitellään ja miksei esiteltäisi niin otetaan ensimmäisenä esille määrittelemätön akvaattinen laji- ja sukupuolimonio. Ja sen tunnus on tällainen:

- Vaan mitäs tuo määrittelemätön akvaattinen laji- ja sukupuolimonio sitten tarkalleen ottaen tarkoittaa?

- No tietenkin sitä, että henkilö mieltää siirtyneensä sukupuolisuuntautuneisuudesta lajisuuntautumiseen ja siinä suuntautumisessa hän mieltää olevansa kala, mutta ei ole päättänyt vielä sitä, että onko hän mäti- vai maitikala vaiko ehkä molempia tai jotain siltä väliltä. Tämähän on edistyksellistä species gender queer-ajattelua joka pitäisi kuulua yleistietoon ilman muuta.

- Jaa… niin no, onhan ihmisellä tietenkin oikeus ajatella noin, mutta siinähän mulla tuli heti mieleen se… ootas hetki… napu napu naputi ja napu… mitäs tykkäät tästä symbolista?

- Jaa… no mikäs tämä sitten on? Minä en kyllä tämmöseen ole lautakunnassa…

- No sehän on tietenkin se määrittelemätön akvaattinen laji- ja sukupuolimonio joka on käynyt veden pinnan alla yli viisi minuuttia selvittämässä onko hän mäti- vai maitikala. Ja saanut selville, että ei hän ollut kumpaakaan. Oikeastaan tätä voisi sanoa määritellyksi akvaattiseksi laji- ja sukupuolimonioksi.

- Antero. Vittuiletko sinä minulle?

- Kiistän kategorisesti vittuilevani. Yritän vaan pysyä ajatuksen hengessä mukana.

- No… jos kerran kategorisesti kiistetään. Mutta jatketaanko näitten uusien sukumonioitten parissa? Nää on kuitenkin vakavia asioita, jotka täytyy ottaa tosissaan.

- Ilman muuta jatketaan. Ja tosissaan otetaan. Niin minä kuin katselijat odotamme mielenkiinnolla.

- No sittenhän yliopistollinen sukumoniomäärittely- ja pervoilufiilistelylautakunta on löytänyt myös elektrostaattisen sukumonion. Ja sen symboli on tällainen:

- Jaa… hieman täsmennystä tähänkin kyllä kaivattaisiin.

- Ja sitähän tulee. Nämä henkilöt mieltävät olevansa elektrostaattisia entiteettejä, joitten välinen kanssakäyminen tapahtuu kokonaan ihmisten välisen energiavoimakenttien kautta ilman suoran fyysisen kosketuksen tarvetta. Ja äläkä Antero yhtään irvaile mistään pistorasoista ja identiteetin selvittämisestä.

- Enhän toki irvaile. Mutta sen kysyn, että miksi noita naaraan merkkejä on tuossa symbolissa niin paljon enemmän kuin uroksen merkkejä?

- Sehän johtuu tietenkin siitä, että ns. oletetun naissukumonion edustajan ymmärtävät ottaa nämä tällaiset asiat paljon vakavammin kuin ymmärryskyvyltään rajoitetummat oletetut miessukumonion edustajat.

- Joo… me miehet… tai mitä me nyt ollaankaan ollaan kyllä tässä kehityksen hurjassa juoksussa pahasti naisista jäljessä ja meillä on teiltä paljon opittavaa.

- Onpa hyvinkin. Ja sen vuoksi Tampereen Yliopistoon ollaan perustamassa kahta sukupuolisen energeettisen vuorovaikutuksen tutkijatohtorin virkaa. Koska hallituksemme on leikannut yliopistuksellisesta rahoituksesta, niin nämä tohtorinvirat rahoitetaan lopettamalla kaksi matematiikan tohtorinvirkaa Helsingin yliopistosta ja rahoitus siirretään yhteiskunnallisesti tärkeämpiin osa-alueisiin.

- Vaan tietäähän se Jumalakin, missä eniten tarvitaan. Mutta onko näitä uusia sukumonioita enemmänkin?

- Ilman muuta. Sitten olisi tarjolla heteroseksuaalinen painohaasteinen seksuaalisesta kiinnostusrajoituksesta kärsivä sorrettu sukupuolimonio. Ja sen tunnus on tällainen:


- Ja mitähän kummaa tämä sitten tarkalleen meinaa? Onks tää jotain valaan verkkopyynnin vastustamista?

- Mitäkö kummaa? Kyseessähän ovat heteroseksuaaliset ylipainoiset feministiaktiivinaiset, joita kohtaan heteroseksuaaliset miehet eivät ole osoittaneet seksuaalista mielenkiintoa, mutta jotka mieltävät itsensä sisäisesti pin up-tytöiksi, joille sitä seksuaalista mielenkiintoa kerta kaikkiaan on osoitettava. Missä he ovat tietysti ehdottoman oikeassa. Seksikäs ulkonäköhän on ihan samalla lailla sosiaalinen konstruktio niin kuin sukupuolikin.

- Eli kiihottumista viranomaispäätöksellä?

- Nimenomaan niin. Koska jos niin ei tapahdu, niin silloinhan mies on syyllistynyt ns. reverse-rapeen.

- Mutta tostahan mulle tuli mieleen, ootas hetki taas… napu napu ja vähänköehkä napu… mitäs tykkäät tommosesta?

- En ymmärrä. Mitä tämä symboloi?

- No sehän on tuo sama toisinpäin eli se on heteroseksuaalinen miespuolinen ylipainoinen nörtinressukka joka ei ole naista alasti nähnytkään mutta joka mieltää itsensä korviensa välissä isomunaiseksi alfaurokseksi jolle naisten tulisi ilman muuta osoittaa seksuaalista mielenkiintoa.

- Onko tuo Antero jonkunlaista kieroutunutta pinnanmaalaista mukamashuumoria? Eihän kyseessä ole ollenkaan sama asia. Eikä naista voi määrätä olemaan seksuaalisesti kiinnostunut sellaisesta miehestä joka ei kerta kaikkiaan kiinnosta. Tietokoneensa äärellä jatkuvasti istuvat ylipainoiset runkkarijätkät eivät kuulu edistyksellisen seksuaalisen tasa-arvon piiriin. Sen sijaan sen piiriin kyllä kuuluu seuraava sukumonio, joka on autoeroottinen sooloseksuaalinen itseälyllinen itseromanttinen sukumonio, eli henkilö, joka tuntee itseään kohtaan sekä romanttista, älyllistä että eroottista kiinnostusta:


- Eli siis toisin sanoen itseään täynnä oleva narsistinen runkkari. No, se kyllä sinänsä sopii nykyaikaan oikein hyvin, niitähän löytää pahemmin etsimättäkin ja tuntuvat olevan alati lisääntyvä luonnonvara. Mutta miksi tuo vemputussymboli muuten on pelkästään miespuolinen?

- Se on graafisesti selkeämpi. Ehkä siihen pitäisi lisätä jotain sopivaa naisellista symbolia. Näitä tunnuksiahan aina voidaan kehittää graafisesti luontevampaan suuntaan. Pääasia on kuitenkin se, että ihmiset kehittävät ennenkaikkea asiaan liittyvää ajattelua edistyksellisempään suuntaan ja rohkeasti haastavat oman jäykän ja konservatiivisen näkemyksensä omasta sukupuolestaan.

- Oletan, että näitä edistyksellisiä löytyy koko ajan lisää?

- Oletat oikein. Otetaanpa esille seuraava symboli:

- Vaan mikäs härpäke tämä on? Liittyykö se jotenkin elokuvamaailmaan?

- Eihän toki. Kyseessä on male-femme. Eli heteroseksuaalinen mies joka mieltää kuitenkin olevansa naispuolinen homoseksuaali ja tarkemmin sanottuna lesbolaisuuden butch / femme-pariasetelman naisellisempi eli femme-osapuoli.

- Ööö… anskumä hetken… siis ymmärsinkö oikein, että kyseessä on miespuolinen hyvin naisellinen rekkakuskilesbo jolla on munat?

- No ei nyt ihan kirjaimellisesti näin, mutta vähän siihen suuntaan. Se sinussa Antero on ongelma, että sinä putkiaivoisena otat asiat aina liian kirjaimellisesti ja unohdat luovan fiilispuolen. Se, mitä ihminen tuntee on kuitenkin se pääasia ja ainoa merkittävä asia. Vaikka kaltaisenne umpimieliset faktanvatkaajat yritättekin sitä estää.

- Well… I… I… I think… I need more time ynnä muuta alaleuanväpätystä. Mutta sitä tiedostavampaa aikaa odotellessa teillä on varmaankin vielä takataskussa uusio sukumonioita?

- Onhan toki. Ja vielä uraa uurtavia, etten sanoisi. Tämä seuraava rikkoo rajan ihmisen ja kasvin välillä:

- Jaa… onks tää Biolan-mainos?

- Jotain noin typerää minä vähän odotinkin sinun kommentoivan. Tässähän on kyseessä fotosynteettinen botanistis-humanoidinen sukupuolientiteetti-, -identiteetti ja -eksistenssi. Kyseinen henkilö mieltää itsensä osittain kasvikuntaan kuuluvaksi eikä hän sen vuoksi miellä pystyvänsä kokemaan sekä romanttista että seksuaalista mielenkiintoa ihmisiin eikä myöskään pysty tyydyttymään seksuaalisesti muun kuin puhtaan auringonvalon kanssa.

- Vanniin, vanniin… onko sitten myös näin, että fotosynteettinen botanistis-humanoidinen sukupuolientiteetti-, -identiteetti ja -eksistenssi ei pysty saamaan orgasmeja, vaan runsaan auringonvalon myötä erillisiä fotogasmeja?

- Juuri niin, Antero! Et sinä sentään olekaan ihan toivoton.

- Ja oliskos vielä niin, että Yliopistollisessa sukumoniomäärittely- ja pervoilufiilistelylautakunnassa nähdään asian olevan sillä tavalla että Suomen pohjoinen sijainti ja pitkä pimeä aika on näille ihmisille selkeästi pelkkää näännyttämistä ja kiduttamista joten valtion tulisi kustantaa heille elatus vaikkapa Kanarian saarilla välillä loka – maaliskuu?

- Antero! Sinähän suorastaan yllätät. Juuri näin me olemme miettineet.

- Voi meinaan tulla valtiolle hiukka kalliiksi, sillä luulen, että tämänkin lähetyksen aikana hyvin moni katselija hoksaa yhtä-äkkiä omaavansa fotosynteettisen botanistis-humanoidisen sukupuolientiteetin-, -identiteetin ja -eksistenssin. Sillä kun on varsinkin persaukiselle työttömälle omat, kiistattomat etunsa. Mutta oliskos vielä sukumonioita tarjolla.

- Tällä hetkellä vielä pari, mutta lisää varmaankin keksitään. Tässä olisi se ensimmäinen:

-No joo, minäkin hoksaan, että tää ei liity vissiinkään kenkäfetissijuttuihin, vaan luulen, että tää on taas niitä fiilispuolen sukumonioita.

- Aivan oikein, Antero. Kyseessä on läheslesbolaisen eksperienssinkokijan sukumonio. Eli tarkemmin sanottuna kyseessä on naispuolinen heteroseksuaalinen henkilö, joka on melkein lesboillut mutta ei sitten kuitenkaan, mutta joka avautuu julkisesti läheslesbolaisesta kokemuksestaan lisätäkseen sukupuolista, tai siis tarkemmin sanottuna sukumonioista tasa-arvoa.

- Ja samalla kasvattaa omaa tiedostavaa egoaan niin perkeleesti, yksinoikeudella ainoastaan kaikille mahdollisille naisten- ja iltapäivälehdille. Tuolta kulttuuripuolelta tuleekin mieleen eräs esimerkki. Mutta sulla oli yksi sukumonio vielä tarjottavana?

- Ja se onkin yksi tärkeimmistä. Eli valitusrajoitteinen mutta valitushaluinen tiedostava sukumonio. Sen tunnus on tällainen:

- Ja mitäs tämä valitusrajoitteinen mutta valitushaluinen tiedostava sukumonio sitten tarkoittaa?

- Siihen kuuluvat ne sekä nais- että miespuoliset tiedostavat henkilöt, jotka ovat selkeästi mies- ja naispuolisia ja jotka näin ollen eivät voi nauttia seksuaalisesta uhriutumispääomasta mutta jotka haluavat pitää asian tiimoilta tiedostavaa meteliä ja joille sen vuoksi on luonnollisesti tarjottava oma, uhriutumisen mahdollistava sukumonio.

- Mitenkä minulla on sellainen tuntu, että juuri tämä kyseinen sukumonio on määrällisesti kaikkein suurin näistä kovin moninaisista sukumonioista?

- Tämä on todellakin lukumäärältään suurin. Mistäs sen arvasit?

- Jaa, mistä lie moinen arvaus päähän putkahtanut. Mutta kun nyt teitä tässä haastattelen, niin mennäänpä vielä hetkeksi siihen uuteen valtiollisen kärsänsä ihmisten asioihin työntäväksi ylikärsänsätyöntäjän virkaanne. Miten teillä on virantoimitus alkanut sujua ja miltä työ tuntuu?

- Voi Antero, se tuntuu aivan ihanalta. Valtiolla on ehdottomasti oikeus työntää kärsänsä ihmisten asioihin ja minä olen siihen tehtävään juuri oikea henkilö. Tämä ei ole vain työ, tämä on kutsumus ja elämäntapa.

 Mihin olette ensimmäiseksi puuttunut?

- Ensimmäiseksi puutuin luonnollisesti puolustusvoimiin. Minähän en sitä organisaatiota niin tarkasti tunne, mutta olen siinä käsityksessä että siellä ihan oikeasti opetetaan tappamaan ihmisiä. Ja ovathan aseet kiistatta ihmisille varallisia. Niinpä päätin tarkastaa puolustusvoimien varustuksen ja otin yhteyden pääesikuntaan. He olivat erittäin yhteistyökykyisiä ja tutustuttivat minut erääseen asevarikkoon ja on pakko myöntää, että järkytyin siitä mitä siellä näin. Siellä oli miekkoja, kirveitä ja tapparoita. Totesin, että tämähän on tavatonta, ihmisoikeuksien vastaista, laadin asiasta kirjelmän ja onnistuin! Puolustusvoimat ilmoittivat pari päivää sitten, että ne poistavat miekat, kirveet ja tapparat asevalikoimastaan, laittavat ne sulattoon ja niistä tehdään kymmensenttisiä harjateräksen pätkiä, jotka lahjoitetaan innovaatiomateriaaliksi Startup Refugees-verkostolle.

- No nythän rauha on turvattu ja voitte olla tyytyväinen, sillä kyseiset astalot olivat puolustusvoimien asekannan teknistä huippua. Pärjäähän sitä puhejudollakin ja jos oikein tiukka paikka tulee, niin tilataan Erkki Tuomioja tekemään turvallisuusanalyysi. Rouva Löröttät-Sixteen, kiitän teitä haastattelusta.

- Did you just assume my gender?

- Joo. Taisinpa tehdä. Meillä Pinnanmaalla kun ei olla vielä täysin lähdetty mukaan kaikkiin vouhotuksiin.

- Sinä olet hirvittävä mies!

- Did you just assume my gender?

- Minä… ääh, antaa olla…

- Ja minähän annan. Antero Lärväsen uusastraalivartti lopettaa ja HuiTV jatkaa ohjelmistoaan. No niin, äänimiehet. Tämän päälle sitten varmaan maistuukin löylyt Lällävedellä. Ykä on siellä jo lämmittämässä saunaa.



myöhemmin, Lälläveden saunassa

Antero: Vaan mitäs te jätkät tuumitte tästä uudesta sukupuolisesta maailmankaikkeudesta joka on fysikaalisen maailmankaikkeuden lailla myös ääretön, rajaton ja jatkuvasti laajeneva?

Ykä: Niin… jotenkin tuntuu tulevan sellainen mielikuva että meillä on vallassa jonkunlainen Uusvanhojen Joogasukeltajien puolue jonka varsinainen vaikutusvalta koostuu kahden kunnan varavaltuutetusta mutta jonka poliittinen painoarvo on tolkuton eikä valtapuolueet uskalla sanoa sille enää vastaan oikein missään. Ja sen seurauksena noitten muutaman hapsenkakkiaisen korvien välinen fiilis sanelee kaiken ja menee kaiken realismin yläpuolelle.

Hösse: Jep. Kun onhan kumminkin niin, että sukupuolia on ne kaksi ja sitten on ihmiset, joitten kohdalla luonto on ollut epäreilu. Enkä ole oikein havainnut, että he pitäisivät asiassa sitä suurinta meteliä. Muu onkin sitä nykyaikaista fiilistelyä fiilistelyn vuoksi. Varmaan niillä plebeijijätkillä jotka aikanaan alkoivat hahmottaa Rooman rappion oli samanlaisia tuntemuksia kuin meillä tässä saunassa.

Pertta: Liekö homman idea sitten siinä ns. sukupuolikartassa, jonka minä laitoin lähetyksen alussa näkyville. Jos tarkoituksena on alkaa ajatella että niistä ns. sukupuolista jokainen on yksi yksikkö – ja tästä määrittelystä unohdetaan luonnollisesti prosenttiyksiköt – niin silloinhan siinä tapauksessa tavalliset heteroseksuaaliset miehet ja naiset muodostavat yhdessä vain yhden kuudestoistaosan erillisistä sukupuoliyksiköistä eli ovat vain merkityksetön sukupuoliyksikkövähemmistö. Vaikka tosiasiassa meitä on kai se joku 97 prosenttia väestöstä. Mutta kun me ollaan sukupuoliyksikkövähemmistö, niin lainsäädäntöä täytyy totta kai ruveta rukkaamaan ”enemmistön” mukaiseksi.

Antero: Elikkä edistyksen, kehityksen ja suvaitsevaisuuden lopullisin muoto olisi siirtymistä sukupuolivähemmistöjen diktatuuriin. Luulen, että seuraavaksi aletaan tosissaan vaatia, että termistä ”heteroseksuaali” luovutaan kokonaan ja esmes kouluissa aletaan opettaa jo pikkulapsille että he ovatkin niitä cis-seksuaaleja. Elleivät sitten satu olemaan noin muutamaakymmentä muuta sukumoniota, joitten sisäistä löytämistä avustetaan toki kaikin mahdollisin keinoin.

Ykä: Ja sehän minua oikeestaan eniten ihmetyttää, että nää samat ääliöt sitten kulkevat joka ristuksen mielenilmaisussa käsissään banderollit, joissa lukee ”LGBTQTiiTyy-people against islamophobia”. Se on suurin piirtein sama juttu jos juidet olisivat liputtaneet 1930-luvulla että ”jewish people against naziphobia”. Emmää vaan kerta kaikkiaan ymmärrä.

Oluttölkit ämpärissä: Ei kieltämättä ymmärretä mekään. Mutta herrat ovat nyt keskittyneet niin syvästi tähän keskustelun, että ovat unohtaneet jotain olennaista. Homojen hommaa, sanomme me.

Kiuas: Ja sama huomio tästäkin suunnasta.

Hösse: Jaa, helevetti. Niinhän tuo pääsi unohtumaan. Mutta uusi sukupuolinen maailmankaikkeus on niin laaja ja ääretön että sitä ihmetellessä pääsee tuo lähimuisti tärvääntymään. Kaivatko Ykä sieltä saavista sitä Tsuhnan Kostoa?

Ykä: Ja vissiin kaivan. Heitäkkö Pertta puolestas tsössiä? Sitä tarvitaan, kun kylmät väreet menee pinnassa muutenkin.

Kiuas: Tsöss!

4 x oluttölkki: Knirsk.




Hotellin respasta kiitetään lämpimästi Reijo Koirasta inspiraatiosta ja toivotetaan lukijoille mukavaa viikonloppua.