Saturday, January 21, 2017

KALJUPÄISIÄ UUTISHAVAINTOJA OSA LXXXI

1. Päivän epistolan julistaja

Täällä Voiman Pimeällä Puolella on jo aikaa sitten tiedetty että islamilaisen terrorismin suosio ei johdu pelkästään köyhyydestä ja työttömyydestä vaan terroristeiksi on värväytynyt myös pitkälle koulutettua väkeä. Niin valtamediallamme kuin tiedostavilla tutkijoillamme on ihmeellinen tapa pantata itsestäänselvyyksiä ja löytää ne sitten muutaman vuoden myöhässä. Niin kuin teki Aamulehti joka haastatteli tämän hetkistä suosittua tiedostavaa maskottia Karin Creutzia:

Helsingin yliopiston sosiologian väitöskirjatutkija Karin Creutz on tutkinut väkivaltaista ekstremismiä Suomessa. Hän haastatteli ääriliike Isisiin osallistuneiden läheisiä ja teki havainnon, joka on varmasti monelle yllätys. Isisiin lähtee aivan kunnollista, pärjäävää väkeä.

Niin kuin tuli todettua, tämä on jo aikaa sitten tiedetty ja tehty omalta puoleltamme se johtopäätös että viisainta olisi olla päästämättä näitä ihmisiä maahamme ollenkaan. Sen lisäksi että heissä on potentiaalisia terroristeja, he syyllistyvät väkivalta- ja seksuaalirikollisuuteen huomattavasti enemmän kuin kantaväestö ja he muodostavat tolkuttoman taloudellisen rasitteen jonka vastineeksi ei saada kuin kiittämättömyyttä ja lisää väkivaltaa. Karin Creutz on luonnollisesti ajatellut asian eri tavoin ja syyllistää ketäpäs muita kuin suomalaisia:

Työntävänä tekijänä näyttäytyy Suomen yhteiskunnallinen ilmapiiri, joka on muuttunut aggressiivisemmaksi kymmenen viime vuoden aikana. Creutzin tutkimusten mukaan Suomen muslimit kokevat olevansa ahtaalla. Nykyään voi julkisesti sanoa sellaisia törkeyksiä, joita ei voinut 15 vuotta sitten kuvitellakaan.

Creutzin mukaan käynnissä on yleiseurooppalainen oravanpyörä, jossa toinen ääriliike radikalisoi toista.

Monet suomalaiset muslimit kokevat nyky-Suomen uhkaavana. He törmäävät jatkuvasti huuteluun ja tuijottamiseen, myös väkivaltaan. Jotkut kokevat olevansa oman kotimaansa vihollisia vain siksi, että ovat muslimeja.

– Kokemus siitä, ettei ole suomalainen, on nuorelle identiteettimielessä hankala, jos hänen ainoa kotimaansa on Suomi, Creutz pohtii.

Mielenkiintoista vaan on, että tätä muslimeihin kohdistunutta väkivalta-aaltoa ei olla huomattu muualla kuin karincreutzien tutkimuksissa. Voi olettaa kyseessä olevan sellaisen perinteisen nykyaikaisen tutkijan (tai itse asiassa vielä jatko-opiskelijan) joka tekee ensin johtopäätöksen ja sitten etsii sitä puoltavat faktat. Samalla metodilla voitaisiin osoittaa, että suomen vankilat ovat täynnä syyttömänä tuomittuja ihmisiä. Ei tarvitse kuin mennä ja kysyä.

Mitä tulee Creutzin huoleen siitä, että ei-suomalaista ei pidetä suomalaisena, niin se johtuu siitä, että ei-suomalainen ei ole suomalainen. Ennenkin on tullut todettua, että jos maahan saapuu häiskä vaikkapa Angolasta, opettelee kielen, painaa konepajalla hommia ihan neekerinä, tienaa suomalaisille veromarkkoja ja käyttäytyy muutenkin ihmisiksi niin häntä pidetään mahdottoman hyvänä tyyppinä. Mutta ei suomalaisena, sillä hän ei ole suomalainen. Karincreutzit ovat ehkä sitä mieltä että maailmassa on vain yksi maa, nimeltään Maailma ja vain yksi kansa, nimeltään ihmiset mutta näin ei asia kuitenkaan ole. Eikä pakolla määrättyä rakkautta tuntematonta ja vihamielistä kohtaan saada aikaiseksi niin viranomaisen kuin jonkun jatko-opiskelijankaan vaatimuksella.

Aikanaan pikkutytöt leikkivät pehmoleluilla kunnes sitten kasvoivat aikuisiksi ja alkoivat tekemään aikuisten hommia. Nykyisessä systeemissä pikkutyttö voi kieltäytyä kasvamasta aikuiseksi ja hankkia uusia pehmoleluja. Ne pehmolelut tuppaavat vaan olla tavallisille ihmisille vähän turhan kalliita ja vaarallisia. Valitettavasti vain valtamediamme on lääpällään näistä täysi-ikäisistä pikkutytöistä.



2. Toiston toistoa

Tämän tyyppistä uutista tulee sen verran säännöllisesti ettei siihen jaksa aina edes reagoida, mutta reagoidaan nyt sitten. Eli Helsingin yliopiston tutkija Martti Lehti on – taas kertaalleen – selvittänyt, että mistäs se mahtaakaan johtua se etnisesti edistyksellisten kansojen suuri rikollisuuden määrä täällä Suomessa. Ja mikäs se syy sitten mahtoi ollakaan? No, Marttipa kertoo:

Työttömyys ja heikko osallistuminen yhteiskuntaan selittävät sitä, miksi tietyissä maahanmuuttajaryhmissä rikollisuuden taso on niin korkea.

No enpä olis arvannut. Tätähän ei ole toistettu kuin montasataaviiskytseittemän kertaa. Ja toistoa komppaa tutkija Mikko Aaltonen, joka loihelausuu että ”yleisesti syrjäytymisen ehkäiseminen on myös rikollisuuden ehkäisemistä.”

Tätä toiston toistoa jatketaan ja jatketaan ja samalla aivan tietoisesti unohdetaan se tosiseikka että minkähän ihmeen takia suomalaisten pitkäaikaistyöttömien pahoinpitely-, omaisuus- ja seksuaalirikollisuuden tasot eivät ole nousseet Lähi-idästä ja Afrikasta tulleitten maahanmuuttajien tasolle. Suomalainen pitkäaikaistyötön korkeintaan juo nätisti itsensä hengiltä tai menee ehkä kaulakiikkuun. Tämä on kysymys, johon yliopistoilla ei ole vastausta, mutta toisaalta ei se kysymys yliopistoja kiinnostakaan, sillä eihän suomalainen pitkäaikaistyötön ole mikään yliopiston julistama ja pyhittämä solidaarisuustalkoitten kohde. Hän on vain tilastoluku, painolastia ja hukkapätkää.

Kyseinen Martti Lehti jatkaa toiston toistoa ja kertoo hämmästyttävän idean, millä tätä tuontitavarana hankittua rikollisuutta voitaisiin vähentää:

– Asiaan voitaisiin vaikuttaa nykyistä yksilöllisemmällä ja kokonaisvaltaisemmalla kotouttamisella.

Hotellin respassa muistetaan kuulleen tuo lause jo noin parikymmentä vuotta sitten ja sitä on sitten toistettu kerta toisensa jälkeen. Täällä kun ei olla hankittu tuota yhteiskunnallista yliopistollista koulutusta, niin mieleen tulee väkisinkin tietty kaava:

1. Pannaan vuosikymmeniä rahaa kankkulan kaivoon ja huomataan, ettei sillä saada aikaiseksi mitään.

2. Koska rahan kankkulan kaivoon upottamisella ei olla saatu aikaiseksi mitään, tehdään johtopäätös, että kankkulan kaivoon ei olla upotettu vielä tarpeeksi rahaa. Näin ollen sitä luonnollisesti upotetaan lisää ja jos omat rahat eivät riitä, niin lainataan muualta.

Mikäli Suomi olisi valtio, jossa sanotaammeko vaikka Pohjanmaa olisi pelkkää öljykenttää, niin tähän olisi ehkä taloudelliset mahdollisuudet. Moraalisesti moinen toiminta olisi perustelematonta silloinkin. Öljykentistä puheenollen, montakos turvapaikkahuilailijaa on öljyvaroistaan rikas Saudi-Arabia ottanut vastaan pysyväiselatukselle ja yksilölliselle & kokonaisvaltaiselle kotouttamiselle?

Tästäkään toiston toistosta ei voi tehdä muuta johtopäätöstä kuin sen, että monikultturismi on noussut uskonnoksi, eikä sen opinkappaletta voi järjellä perustella eikä sen oppeja myöskään järjellä tuomita niin kuin eräässä kuuluisassa oikeudenkäynnissä aikanaan todettiin.

Suomalaiselle pitkäaikaistyöttömälle ei ole tarjolla ”yksilöllistä ja kokonaisvaltaisempaa kotouttamista”. Sen sijaan hänelle on tarjolla väkisin määrättyä tyhjänjoutoa työharjoittelua yhdeksän euron ylimääräisellä päiväpalkalla ja mikäli hän kieltäytyy siitä, hänelle tarjotaan yksilöllinen ja kokonaisvaltainen karenssi. Siihen nähden kyseisessä uutisessa siteeratun työ- ja elinkeinoministeriön neuvottelevan virkamiehen Paula Karjalaisen lause työyhteisöjenkin pitäisi muuttua niin, että otettaisiin avoimemmin töihin ihmisiä, vaikka he eivät osaa täydellisesti suomea” ylittää jo preussilaisenkin vittuilun tason.



3. Purkka pysähtyi Washingtonissa

Hotellin respassa onnitellaan Yhdysvaltain tuoretta presidenttiä Donald Trumpia ja toivotetaan hänelle voimia eloon vaativassa tehtävässään. Voimia tehtävään todella tarvitaan. Antero Lärvänen ehti saada Trumpilta lyhyen puhelinhaastattelun, jossa hän totesi olevansa hyvin tietoinen siitä, että suomalainen valtamedia toimii aktiivisesti ja ns. lehtineekerin raivolla häntä vastaan. Trump totesi asian huolestuttavan häntä suuresti sillä hän on hyvin perillä siitä, että suomalainen media on ehkä maailman vaikutusvaltaisin mediavaikuttaja jota seurataan kylmä rinki persesilmän ympärillä kaikkialla maailmassa ja ilman sen tukea on minkä tahansa presidentin hyvin vaikeaa saada toiminnalleen uskottavuutta. 

Huitsinnevadan Paikallisdemokraatti ei kuulu valtamediaan, joten se toteaa, että Donald on tervetullut pilkkimään ja saunomaan Lällävedelle koska tahansa. 



Thursday, January 19, 2017

XXIV YMMÄRRYSHARJOITUS

Tässä blogissa on ajan kuluessa usein käsitelty sitä valitettavaa ja pelottavaa ilmiötä että suomalainen poliisi on muuttumassa aina vain pitenevin askelin tavallisesta poliisiviranomaisesta poliittiseksi poliisiksi. Tuttu ja turvallinen Reinikainen on pikku hiljaa muuttamassa itseään jonkunlaiseksi Reinhard Heydrichin kevytversioksi. Edellisessä postauksessani nähty video oli siitä yksi hyvin kuvaava  esimerkki. Video ei ollut propagandamielessä kylläkään kovin onnistunut, sillä jos propagandan huomaa propagandaksi noin kolmessa sekunnissa ja se herättää yhtä aikaa sekä vastenmielisyyden että myötähäpeän tunteita voi todeta, että hommassa on vielä lievää enemmän hiomista. Tietysti propagandan kannalta on ongelmallista myös se, että tällä kertaa propagandan esittäjällä ei ole koko mediakenttää kourissaan niin kuin viime vuosisadan diktatuureilla oli.

Lukijakin on hyvin tietoinen siitä, että kun poliisi nykyisin twiittaa ”nyt meillä on tekemisen meininki” niin se ei suinkaan tarkoita sitä, että tinanapit ovat lähtemässä innolla laittamaan kuriin esim. huumerikollisuutta, talousrikollisuutta tai vaikkapa matujen tekemää väkivalta- ja seksuaalirikollisuutta. Eihän toki, vaan lukija tietää että tekemisen meininki tarkoittaa sitä, että suomalaiset väärinajattelijat pyritään hiljentämään mahdollisimman tehokkaasti.

Tässä ei ole lukijalle mitään uutta enkä sitä sen enempää tässä ymmärrysharjoituksessani käsittelekään. Pyrin sen sijaan miettimään syitä siihen, miksi poliisi on muuttumassa / jo muuttunut joksikin, jota tavallinen kansalainen ei enää tunnista ja tuskinpa sitä tunnistaisi kolmenkymmenen vuoden takainen poliisiorganisaatiokaan. Muuttanut itsensä kansalaisten turvallisuudesta huolta pitävästä organisaatiosta kansalaisten valvonta-, komento- ja mielenmuokkausorganisaatioksi. Asiat tuon kokoisissa organisaatioissa eivät tuosta noin vain tapahdu, vaan joku syy siihen täytyy olla. Tässä ymmärrysharjoituksessa ei mietitä sitä, mitä tavallinen rivipoliisi asiasta ajattelee, sillä hänen mielipidettään ei poliisijohdon taholta kuitenkaan kysytä ja poliisienkin perheissä pääelinkeino on syöminen, joten kenttäkonstu suorittaa hänelle mainitut tehtävät turpa rullalla tietäen hyvin, että työttömän työnhakijan elämä voi olla mielenkiintoista mutta harvemmin miellyttävää. Keskityn siis miettimään sitä, miksi poliisin keski- ja ylin johto on muovaamassa poliisia poliittiseksi organisaatioksi.

Itse – rajoitetulla ja alikoulutetulla ajattelukyvylläni – päättelen, että mahdollisia syitä voi olla kaksi.

Ensimmäinen mahdollinen syy: aito usko

Voisiko olla niin, että poliisin johtotaso on oikeasti ja vilpittömästi omaksunut uskonnon tasolle nousseen monikultturistisen ideologian? Jos näin on, niin poliisin toimenpiteet ovat tietysti siihen nähden loogisia, sillä silloin poliisikin organisaationa uskoo että jatkuva ja kasvava ulkomaalaisten, erityisesti etnisesti edistyksellisten sellaisten hilaaminen Suomeen on se tunnusmerkki josta tunnistaa yhteiskunnallisen kehityksen ylimmälle humanistiselle tasolle nousseen valtion. Eli se pitää nykyistä yhteiskunnallista utopiakokeilua ja siihen liittyvää etnisen väestörakenteen keinotekoista muutosta tavoiteltavana ja välttämättömänä tilana, jonka vastustaminen itsessään on sekä rikollista että pyhien inhimillisten periaatteitten vastaista.

Koska kyse on ideologiasta johon sokeasti uskotaan, se menee kaiken muun yli ja silloin tämän ulkomaalaisväestön tekemät väkivalta- ja seksuaalirikokset pyritään yksinkertaisesti vaientamaan (kai lukija muistaa syksyn 2014 pääkaupunkiseudulla suomalaisiin kohdistuneen etnisen väkivalta-aallon josta poliisi jo silloin selitti ettei mitään etnistä väkivalta-aaltoa tai jengiytymistä ole olemassakaan) tai ainakin selittämään sosioekonomisena haasteena, jota nimenomaan kantaväestö ei ole onnistunut ratkaisemaan. Monikultturismille olennaista on se, että jos käytäntö ei vastaa teoriaa, niin silloin käytännössä on vikaa ja se on korjattava.

Mikäli nykyisen toiminnan syynä on poliisin omaksuma monikultturismi-ideologia, ei tarvitse yhtään epäillä miksi poliisi yrittää hiljentää sosiaalisessa mediassa toimivat väärinajattelijat. Sillä siinä tapauksessahan poliisi ei tee varsinaisesti poliisin työtä, vaan se käy uskonsotaa.

Jos poliisin keski- ja ylin johto on omaksunut monikultturismi-idelogian, silloin poliisin peilikuvasta katsoo vastaan Thomas Elfgren. Rikosylikomisario, joka on monikultturismin vannoutunut kannattaja.  Heppu, joka adoptoi itselleen Ruandasta kerralla kuusi häiskää. Ehdoton Suomen ennätys muuten, yleensä adoptioita vahditaan aika tarkasti. Miten tuo yleensä oli mahdollista? Lisäksi hän toimii Rasmus ry:n hallituksen jäsenenä. Lukija puolestaan tietää hyvin, että kyseinen Rasmus sisältää todennäköisimmin kaikkein eniten reaalimaailmasta vieraantuneet yksilöt tässä maassa. Ja kyseinen Elfgren on yksi sen vaikutusvaltainen jäsen. Häntä kunnellaan.

Jos poliisin toiminnan syynä on aito usko, voisin tehdä epätieteellisen mutta silti toimivan johtopäätöksen että kusessa ollaan ja kaulaa myöten.

Toinen mahdollinen syy: ajatukseton ja sitä kautta ylilojaali viranomainen

Olen useampaan otteeseen todennut blogissani, että julkinen sektori ei suinkaan hae keski- ja ylijohdon tehtäviin parhaita ja osaavimpia ehdokkaita vaan se suosii sopivan oppiarvon itselleen ulkoalukenutta, ajatuksetonta ja mielipiteetöntä yksilöä jonka paras vahvuus on siinä, että hän ei kyseenalaista järjestelmää, koska hänellä ei korviensa välissä yksinkertaisesti ole resursseja siihen. Niinpä hänelle annetut ohjeistukset ja määräykset muuttuvat hänen päässään hänen omiksi varmoiksi mielipiteikseen jotka hän toteuttaa (toisin sanoen laittaa alaisensa toteuttamaan) ilman minkäänlaista epäröintiä tai kyseenalaistamista. Nehän ovat hänen omia ajatuksiaan, jotka joku toinen tosin hänelle syötti. Tällaiset johtajat ovat syy siihen vallitsevaan perusolettamaan että koneisto ei voi olla väärässä ja sitä myötä se on valmis tarvittaessa käymään loputtomasti käräjiä sellaisistakin asioista missä koneiston olisi paljon yksinkertaisempaa tunnustaa virheensä ja mahdollisesti maksaa sopivat korvaukset.

Poliisi on osa julkista sektoria, enkä usko sen ainakaan nykyisessä mallissaan eroavan muusta julkisesta sektorista. Lieneekö sitten eronnut koskaan. Yhtä kaikki, tässä mahdollisessa vaihtoehdossa poliisin ajatukseton ja mielipiteetön johto toteuttaa (eli laittaa kenttäkonstut toteuttamaan) poliittisen johdon typerimmätkin mielihalut koska se ajattelee, että näin virkakoneiston on tehtävä. Niin kuin esimerkiksi tällä hetkellä väärinajattelijoiden vaientamisen. Sitä myötä poliisi on siinä älyttömässä tilanteessa, että se joutuu keskittymään facebookien ja blogien pläräämiseen etsien edes jotain, josta saattaisi saada syytteen aikaiseksi vaikka sillä olisi aivan varmasti oikeaa poliisintyötä muuallakin. Tällainen ylilojaali virkamies joutuu luonnollisesti toimimaan haluamattaankin ideologisten syitten vuoksi tässäkin vaihtoehdossa sillä poliittinen koneistomme tunnustaa monikultturistista ideologiaa. Virkamies toteuttaa sitä mitä vaaditaan, vaikkei sitä täysin ymmärtäisikään ja protestoi (jos protestoi) korkeintaan eläkkeelle jäätyään. Mikä on tietysti merkityksetöntä sillä silloin hänen tilalleen on jo palkattu uusi ulkoalukenut, ajatukseton ja mielipiteetön yksilö.

Hyvä virkamies ja hyvä virkakoneisto pitää periaatteenaan, ettei se kyseenalaista annettuja määräyksiä. Olen aikaisemminkin todennut, että yhtä lailla hyviä ja tunnollisia tehtävänsä mitään kyseenalaistamatta suorittavia viranomaisia on löytynyt mm. niistä maista, joissa samanlaiset viranomaiset pakkasivat ihmisiä härkävaunuihin joissa heidät kuskattiin toisten samanlaisten viranomaisten toimesta tapettaviksi.

Tämänkaltaiset viranomaiset ovat diktatuurille olennaisen tärkeitä. Ihmisten vapaudelle ja hyvinvoinnille vaarallisimmat yksilöt eivät suinkaan ole niitä idealisteja jotka ovat päättävissä portaissa. Yksinään, ilman käsikassaraa he ovat pelkkiä uneksijoita ilman mahdollisuutta toteuttaa unelmiaan. Vaarallisimpia ovat ne tunnolliset viranomaiset, jotka laittavat idealistien ideat toteen. Käytännössä. Rumassa sellaisessa. Suomi alkaa olla myös sillä tiellä. Suomi ei ole vielä hirmuvalta, mutta se on hyvää vauhtia etenemässä pakkovallaksi. Ja ne yksilöt, jotka pitävät tätä kehitystä vääränä, ovat hyvien ja tunnollisten virkamiesten tähtäimessä, koska heitä johtavat poliittiset idealistit niin haluavat. Eivätkä hyvät ja tunnolliset viranomaiset kyseenalaista heidän haluaan.

Jos syynä poliisin toimintaan oli tämä toinen vaihtoehto, niin kusessa ollaan joka tapauksessa. Mutta silloin tilanne on kuitenkin parempi kuin ensimmäisessä vaihtoehdossa. Sillä jos poliittinen suunta muuttuu järkevämpään suuntaan, niin silloin lojaali virkakoneisto seuraa mukana.

En voi sanoa että tuntisin juuri poliisikoulutusta. Mutta pitäisin hyvänä, ja suorastaan välttämättömänä että siihen kuuluisi pitkä kurssi aiheesta ”käsky ja sen moraalinen oikeutus”, jonka kurssin tulisi perustua siihen viisaaseen sanontaan, eli ”mikä ei ole oikeus ja kohtuus, ei voi olla lakikaan”. 

Jos poliisilla sellaista koulutusta on ollut, niin sitä ei voi nykypäivänä pitää kovin onnistuneena.


Tuesday, January 17, 2017

ANTERO LÄRVÄSEN KULTTUURIVARTTI


- Hyvää päivää, hyvät ihmiset, niin kuin Heikki Hietamies aikanaan totesi Suomen suosituimman viihdeohjelman Lauantaitanssien alussa. Täällä Antero Lärvänen täältä Huitsinnevadan Paikallistelevision lähetyksestä ja tässä lähetyksessä käsittelemme erilaisia kulttuuriin liittyviä ilmiöitä olivat ne sitten musiikin, proosan, runouden, teatterin, liikkuvan kuvan tai minkämitäkin tiimoilta. Apunani ja asiantuntijana lähetyksessämme on Huitsinnevadan Paikallisdemokraatin kulttuuritoimittaja Jönnes Höytämö. Kulttuuritoimittaja Höytämö, tervetuloa tänne liikkuvan kuvan osastolle sieltä painetun sanan osastolta. Kollegoja ja saman firman miehiähän me tässä ollaan.

- Kiitos kiitos, Antero ja lämmin tervehdys kaikille katsojille. On mukavaa vaihteeksi koitella tätä kuvaformaattiakin.

- Kerrotko kuinka olet pätevöitynyt kulttuuritoimittajan tehtävääsi? Sehän tiedetään, että Huitsinnevadan Paikallisdemokraatilla on rima korkealla ja sinne ei mitään rupusakkia valita.

- Vaan kerronhan toki. Minähän olen siis iältäni 48-vuotias mies ja olen toiminut motokuskina kaksikymmentä vuotta ennen kuin aloitin kulttuuritoimittajan hommat viime vuonna. Olen lukenut Jerry Cottonia ja Tex Willeriä säännöllisesti pikkupojasta alkaen ja sen lisäksi olen katsonut huomattavan määrän Chuck Norrisin ja Steven Seagalin elokuvia. Luonnollisesti katson joka itsenäisyyspäivisin Tuntemattoman Sotilaan vanhan version. Olen harrastanut metsästystä ja kalastusta pienen ikäni ja olen niitä harvoja metsämiehiä jotka ovat onnistuneet ampumaan kaakanan lähietäisyydeltä. Osaan rakentaa ulkopaskiksen huomattavasti halvemmalla kuin sambialainen kymppätonnin versio maksaa. Pystyn erottamaan Koskenkorvan ja Dry Vodkan toisistaan silmät sidottuina pelkän hajun perusteella. Harrastan kotimaanmatkailua ja olen tässä harrastuksessani käynyt yli sadalla suomalaisella snagarilla. Lisäksi voin todeta, että en ole koskaan nähnyt Tampereen Yliopistoa livenä.

- Vaan jos tuolla kulttuurillisella osaamisella ei homma hoidu niin ei sitten millään. Mutta mikäs meidän aiheemme tämän kerran kulttuurivartissa onkaan?

- Tällä kertaa keskitymme tuoreeseen huumorivideoon, jonka on julkaissut poikkitaiteellinen performanssiryhmä nimeltä ”Poliisi”. Tämä otos, nimeltään ”Poliisileijona: sosiaalinen media” on pituudeltaan minuutti ja viisikymmentäyhdeksän sekuntia ja se sisältää huumorin keinoin toteutettua yhteiskunnallista satiiria. Voisi sanoa, että osittain teos onnistuu varsin mainiosti mutta  osittain siinä on vielä, no, sanotaan että käynnistysvaikeuksia minkä tietysti ymmärtää sillä kyseinen performanssiryhmä on aikaisemmin keskittynyt hieman toisenlaisiin itseilmaisun muotoihin ja huumori itseilmaisun muotona on heille vielä kovin uutta. Mutta yritystä ryhmällä kyllä löytyy. 

- Vaan eihän siinä mitään. Pannaanpa pitemmittä pulinoitta pätkä pyörimään:


- No niin, kuinkas Jönnes analysoisit tätä näkemäämme?

- Voi todeta, että tässä teoksessa on kolme selvästi erillistä osiota ja ehkä ne kannattaisi käsitellä erikseen. Ensimmäisessä, vajaa kaksikymmentä sekuntia kestävässä osiossa ryhmä on ihan hyvässä vedossa, sillä siinä poliisia mallintava poliisileijona liikkuu pelkästään lasten kanssa. Tämä on mielestäni satiirisesti onnistunut ratkaisu sillä sehän symboloi sitä, että poliisin kannattaa yrittää viedä sitä nykyisin niin kovasti tapetilla olevaa vihapuheen vastaista valistustyötä lähinnä lasten pariin. He kun eivät vielä välttämättä ymmärrä kaikkea ja voivat hyvinkin vastaanottaa sellaista valistusta jolle jo murrosikäinen päästää röhönaurun.

- Hyvä idea tässä alussa on myös tämä kova torvimusiikkimeteli joka symboloi sitä että valistus, tai no, propaganda kannattaa ehdottomasti tehdä mahdollisimman kovaäänisesti niin että se jyrää kaiken muun alleen. Myös varsin hyvä idea on tämä poliisin univormuun laitettu pikkupoika joka toruu aikuista miestä joka räplää älykännykkäänsä. Erityisen hyvä nyanssi on se että toruminen tapahtuu siitä huolimatta, vaikka niin poika kuin tämä poliisileijona eivät itse asiassa tarkistaneet, että mitä se heppu puhelimellaan teki. Saattoihan olla, että kaveri olikin katsellut älyhärpäkkeestään täysin laillista ja poliittisesti korrektia homopornoa. Ehkä tässä annettiin viesti, että kun vihapuhetta vastustetaan, niin aika ajoin laitetaan mutkat suoriksi ja oheisvahinkojakin saattaa tulla, mutta ne on hyväksyttävä suuremman asian nimissä.

- Joka tapauksessa tässä alkujaksossa performanssiryhmä ”Poliisi” muistuttaa hyvin, että toimintaansa pikku hiljaa aloittelevan diktatuurin kannattaa satsata Pavlik Morozovin hengessä erityisesti lapsiin. Ja erityisesti loppuhetki tässä ensimmäisessä osiossa oli herkullinen, sillä siinähän vihjaistiin – tuota poliisileijonaa käyttäen – että Poliisilla organisaationa on nuppi turvonnut jo niin suureksi ettei se mahdu enää partioauton sisään.

- Mennäänpä sitten tähän toiseen osioon. Mitäs siitä tuumailet? Et näyttänyt olevan siitä yhtä vakuuttunut kuin tästä ensimmäisestä.

- No en ollunna niin. Tässä osiossa olisi ollut suuret mahdollisuudet saada aikaan tarvittavaa inhimillistä syvyyttä mutta se sortuu helppoon ratkaisuun. Tämähän on suoraan kuin jostain oikean poliisin propagandavideosta jossa pikku-Alma opettaa äitiään, että poliitikoille ei saa kirjoittaa rumia. Tässähän on perusasetelmana se, että äitee kirjoittaa käärmeissään jollekin poliitikolle joka on toistanut jotain suvaitsevaa epistolaa joka on toistettu noin miljoona kertaa. Tilanne olisi antanut mahdollisuudet herättää lämpimiä inhimillisiä tunteita myös sitä poliitikkoa kohtaan. Yritystähän siinä tietysti oli, mutta lopputulos jäi sanellun ja ulkoaluetun makuiseksi. Pikku-Alma olisi voinut sanoa mieluummin vaikka näin:

- ”Kuules äiti. Etkö sinä ymmärrä, että tuon henkilö X:n jolle sinä kirjoittelet identiteetti pysyy kasassa ja itse asiassa jopa rakentuu nimenomaan sen epistolan varaan mitä sinä nyt yrität kyseenalaistaa? Jos sinä menet nyt puhkomaan tuon epistolan sisällön, niin sinä samalla voit romuttaa kokonaan myös hänen identiteettinsä ja sehän aiheuttaa vähintäänkin armottoman henkisen pipin ja ehkä vielä paljon suuremmat traumat? Ajatteles äiti, tuo epistola mitä hän suoltaa on kumminkin se ainoa asia, millä hän on rakentanut koko elämänuransa. Sinulla äiti on sentään ammattitaito ja sitä kautta työ mutta hänellä ei ole mitään muuta. Ilkeä faktapuheesi voi järkyttää poliittisesti korrektiin ja turvalliseen paskapuheeseen tottunutta henkilöä jopa vuosiksi eteenpäin. Jos sinä äiti nyt painat tuota enteriä ja lähetät viestin, niin se on kyllä tosi tuhmasti tehty.”

- Huomaatko Antero, kuinka pienillä muutoksilla tulos olisi ollut huomattavasti toimivampi ja ihmisläheisempi?

- No piru vie… hjuu… toi on kyllä totta. Siinä olis tullut heti semmonen, mitenkä sen sanoisin, inhimillisempi ja jotenkin todellisempi tuntu. Siis minähän en sinänsä mistään draaman kaaresta vai siltapalkkiko se oli ymmärrä mitään mutta tuossa kyllä poliittisen satiirin kannalta jäi betoni raudoittamatta vaikka mesu toi työmaalle kaikki tarvittavat materiaalit. Vaan mene ja tiedä että  johtuisiko tuo sitten kokemattomuudesta ja sitä kautta liiallisesta innosta? Kiire saada valmista saa aikaan sen, ettei malteta miettiä kaikkia nyansseja? Vaan entäs se kolmas osio?

- Ja tässähän tämä performanssiryhmä onnistuu parhaiten koko tämän videon aikana. Tää on oikeastaan mestarillisesti toteutettu. Vaikka tiedetään, että kyseessä on vain poikkitaiteellisen performanssiryhmän fiktiivinen esitys, niin tää lopun laulu- ja soitto-osuus pistää hetkeksi aikaa epäilemään että hitto vie, onko nää ihan oikeasti poliiseja? Naamat on porukoilla just sellaiset pakkohymyllä varustetut ja koko aika takaisin näkkärille pyrkivät värkit että pistää epäilemättä miettimään, oliko vieressä poliisin ylijohtaja toteamassa että eläytykää ny perkele tai muuten itkette ja eläydytte. Tässä performanssiryhmä on onnistunut erinomaisesti. Sillä ei kai oikea poliisi tekisi kuitenkaan mitään ihan näin amatöörimäistä? Tää oli tältä ryhmältä hyvä oivallus.

- Kuinka arvostelisit teoksen kokonaisuudessaan?

- No sanoisin, että tyydyttävä plus. Tässä näkyy ryhmän tuoreuden aikaansaamaa haparointia mutta olen kuullut, että ryhmä aikoo tehdä kaikkiaan sata tällaista videota vuoden aikana. Vuoden loppupuolella tältä ryhmältä voi odottaa suoranaisia mestariteoksia. Samanlaisia kuin performanssiryhmä ”Ylen” tekemä legendaarinen raiskauksenestovideo. Sitä minä vaan ihmettelen, että miksi tämän esityksen youtube-versiosta on poistettu kommentointimahdollisuus. Olihan tässä kuitenkin niin mainioita humoristisia elementtejä että kommentit olisivat varmasti kannustaneet ryhmää jatkamaan työtään entistä suuremmalla innolla.

- Sitä minäkin jäin vähän ihmettelemään, sillä kyllähän rakentava palaute on aina paikallaan ja epäilemältä tältä performanssiryhmältä tullaan näkemään vielä monta hassunhauskaa videota kuluvan vuoden aikana. Päätämme kulttuurivarttimme tällä kertaa tähän ja Hui-TV jatkaa poliittisesti korrektilla ja kulttuurillisesti korkeatasoisella musiikilla jota esittää feministinen taiteilijaryhmä The Sirens:


- Vaan mitenkä on, Jönnes, lähdetkös Lällävedelle saunomaan?

- Ilman muuta lähden.


myöhemmin Lällävedellä:

Antero: Mitenkäs sinä Jönnes muuten olet viihtynyt noissa kulttuuritoimittajan hommissa?

Jönnes: No kerrassaan erinomaisesti. Näähän on mainioita hommia, varsinkin kun ei sotke sekaan mitään kulttuuria. Ainakaan ns. korkeasellaista. Luvassahan on seuraavana juttusarja jossa käydään läpi parhaat suomalaiset nakkikioskit ja sen jälkeen vertaillaan Lälläveden parhaita rantasaunoja. Sitten on tulossa kattava suomalaista kirjallisuutta esittelevä sarja, jossa käydään läpi koko Veikko Huovisen tuotanto. Niin juu, ja työn alla on myös juttusarja parhaista työpaikalla esitetyistä kirouslitanioista. Tällä hetkellä piikkipaikalla on se eräs motokuski, eli entinen kollegani. Veikkaan, että hänestäkin tulis kelpo kulttuuritoimittaja.

Hösse: Pitäis kyllä saada tuo Huitsinnevadan Paikallisdemokraatin levinneisyys kattamaan koko maan.

Pertta: Kyllä. Maassa on paljon kulttuurinnälkäisiä ihmisiä ja hyvät kulttuurijulkaisut ovat turhan harvinaisia.

Antero: Täytyy kutsua päätoimittaja Esko Äng tänne saunomaan ja ottaa asia työn alle. Vaan tuli mieleen semmonen uusi juttuidea sille performanssiryhmä ”Poliisille”. Nehän vois käyttää sitä kovasti poliisien näköistä porukkaa ja pistää ne laulamaan eksoottisilla uussuomalaisilla kielillä että ”Älä ryöstä, älä pahoinpitele, älä raiskaa!”.

Hösse: Mutta Antero hei, eihän se semmonen käy päinsä. Sehän olis viharikos.

Pertta: Joo, sillä siitähän saattaisi saada tulkinnan että nämä tietyt eksoottiset uussuomalaiset kansanryhmät tekisivät väkivalta- ja seksuaalirikoksia väkilukuunsa nähden tolkuttoman paljon enemmän kuin kantasuomalaiset.

Jönnes: Ja vaikka se noin niin kuin teknisesti ottaen pitää paikkansakin, niin sen ääneen lausuminenhan on  omiaan herättämään ja vahvistamaan uskonnollista suvaitsemattomuutta ja ennakkoluuloja. Johan näin on sanonut eräs apulaisvaltakunnansyyttäjäkin.

Antero: Hjuu… niinhän se taitaa olla… täällä on vaan niin pirun hyvät löylyt että ne tuppaa huuhtomaan aika ajoin pois tuon kovalla työllä rakennetun poliittisen korrektiuden. Niin että huuhdellaanpas ne loputkin. Hösse, viitsitkö?

Kiuas: Tsöss!




Sunday, January 15, 2017

EI FAKTOJA, EI PUHETTA, EI PELKOA

Niin hotellin respassa kuin lukijoittenkin keskuudessa ollaan tietoisia siitä, että asioitten totaalisen määrittelyvallan itselleen myöntänyt suvaitsevais-tiedostava väestönosa harrastaa jatkuvaa erilaisten uusien termien keksimistä kun vanhat alkavat olla pahemman kerran loppuun kaluttuja ja täällä Voiman Pimeällä Puolella puhki naurettuja. Vihapuhe on terminä tietysti yksi sellainen, tosin tulee muistaa, että suomalainen oikeuslaitos on alkanut käyttää sitä tosissaan aivan kuin se olisi oikeasti lakiin kirjattu.

Aikanaan eräs liperit kaulassa liikkuva kulttuurimarxilainen eli Irja Askola yritti lanseerata käyttöön termin ”huolipuhe”, mutta se ei oikein ottanut tulta, johtuen varmaan siitä että ilmaisu on itsessään varsin mieto. Mutta nyt näyttää tulleen esille termi ”pelkopuhe”, joka saattaa hyvinkin yleistyä, sillä se saundaa vähän kovemmalta ja sitä voi käyttää myös rinnakkain vanhan kunnon vihapuheen kautta. Kyseiseen termiin tuli törmättyä MV-lehden jutun kautta (kiitokset MV:lle) ja alun perin asiaa esitteli Turun Sanomat, jonka jutussa pelkopuhetta käsittelee Aalto-yliopiston maankäytön suunnittelun professori Marketta Kyttä, joka tiivistää asiaa näin:

- Näen sen lähipiirissäni. Oma 17-vuotias poikani on uudella tavalla varpaillaan. Pariisissa hän ei mennyt kovin halukkaasti katsomaan jalkapalloa Eiffel-tornin isolta screeniltä. Sydneyssä hän puhui siitä, miten houkutteleva kohde terroristeille uudenvuoden ilotulitusta seurannut ihmisjoukko olisi ollut.

Tästähän voisi todeta, että kyseisen naisen poika on ihan järkevä ja asiallinen nuori mies, sillä hän ymmärtää vaaran lisääntyneen. Ja miksei ymmärtäisi, sillä sehän on fakta. Hänen äitinsä taas ei faktoista oikein pidä, vaan toteaa:

Marketta Kyttä muistuttaa, että myös sosiaaliseen mediaan kirjoittelevien pitäisi tuntea vastuuta sanoistaan.

– Mediaa syytetään siitä, että pelot leviävät nopeasti, mutta miten tiedotusvälineet voisivat olla kertomatta tapahtumista? Ihmisten omalle vastuulle jää se tärkein, reagoiminen. Jokaisella julkiseen keskusteluun osallistuvalla on vastuu. Pelkopuhe on lähes yhtä haitallista ja tuomittavaa kuin vihapuhe.

Kyseinen Kyttä on selvästi hankkimassa nostetta uralleen kehittämällä uusia oikeamielisiä lukuja oikeamieliseen epistolaan, mutta mitä tuo lausuttu itse asiassa tarkoittaa? Sehän tarkoittaa sitä, että kyseisen naisen mielestä varsinainen ongelma eli terrorismi ei ole varsinainen ongelma, vaan siitä puhuminen on. Ja nimenomaan puhuminen sosiaalisessa mediassa eli asioitten tulkinta pitäisi edelleenkin jättää valtamedian toimittajille, lukea hyvin mielin ”toimitettua tekstiä” ja muistaa, ettei pidä antaa pelolle valtaa ja ettei ennen kaikkea millään tavoin kyseenalaista monikultturistista yhteiskuntakokeilua.

On kuitenkin niin, että pelkoa ei herätä väkivallasta puhuminen. Pelon herättää väkivalta. Eräs Antti Rokkakin totesi aikanaan viisaasti, että ”pakokauhun näetsen saa aikaan vihollinen enkä mie”. Kyseinen korkeasti koulutettu Kyttä puhuu terrorismista uutisoinnista sekä siitä keskustelemisesta ja luonnollisesti (joko tietoisesti tai tajuamattaan) jättää huomiotta sen hyvin yleisen ulkoa tuodun arkipäivän terrorismin, joka on kohdannut ja kohtaa useita suomalaisia. Ja mikä puolestaan herättää täysin aiheellista pelkoa. Pitäisikö siitäkin jättää puhumatta ja todeta vain, ettei anneta pelolle valtaa sillä kyseessähän on luonnonvoimaan verrattavissa oleva ilmiö joka yksinkertaisesti vain tapahtuu ja joka sen vuoksi täytyy vain hyväksyä?

Hotellin respassa ymmärretään, kun sitä oppineemman taholta kerran valistettiin että faktojen esilletuominen ja niistä keskusteleminen on pelkopuhetta joka on siis lähes yhtä haitallista ja tuomittavaa kuin vihapuhe. Yritetäänpä siis aikaansaada hieman pelkopuhetta:

Kolmekymmentä vuotta sitten, vuonna 1987 oli hyvin epätodennäköistä, että suomalainen joutuisi haittamaahanmuuttajan ryöstämäksi, pahoinpitelemäksi, raiskaamaksi tai tappamaksi. Tämä johtui siitä, että silloin Suomessa ei juurikaan ollut haittamaahanmuuttajia.

Kolmekymmentä vuotta myöhemmin, vuonna 2017 riski sille, että suomalainen joutuu haittamaahanmuuttajan ryöstämäksi, pahoinpitelemäksi, raiskaamaksi tai tappamaksi on olennaisesti kasvanut. Tämä ei johdu siitä, että suomalaiset keskustelisivat kyseisistä asioista sosiaalisessa mediassa vaan siitä, että Suomeen on kuskattu väen väkisin huomattava määrä haittamaahanmuuttajia jotka suorittavat kyseiset väkivallan teot.

Kas näin. Yllä esitetty on faktaa. Sitä tuskin kieltää yliopistollinen professorikaan. Mutta kun kyseinen fakta sanottiin ääneen, ja se sanottiin vielä sosiaalisessa mediassa, niin epäilemättä on ylitetty pelkopuheen kynnys. Faktan esittäminen on haitallista ja tuomittavaa. Katsotaanpa, kuinka lausetta jatketaan, ja mihin sillä päädytään:

Jos halutaan olennaisesti vähentää riskiä, että suomalainen joutuu haittamaahanmuuttajan ryöstämäksi, pahoinpitelemäksi, raiskaamaksi tai tappamaksi, se ei onnistu parhaiten sillä että kielletään asiasta puhuminen, vaan sillä, että vähennetään maassa olevien haittamaahanmuuttajien määrä vuoden 1987 tasolle.

Kas näin. Tämäkin on fakta. Mutta kun miettii nykyistä oikeuskäytäntöämme, niin on varsin todennäköistä, että tässä siirryttiin pelkopuheesta vihapuheen puolelle, ja sehän itsessään olisi nykykäytännön mukaan jo aihe esitutkintaan, oikeusprosessiin ja tuomioon vaikka Suomen laissa ei sitä vihapuherikosta tunnetakaan. 

Älä pelkää. Tai jos pelkäät, älä puhu pelostasi. Äläkä ainakaan kirjoita siitä. Saatat syyllistyä faktojen julkituomiseen väärässä ja rangaistavassa mielessä.

George Orwell totesi aikanaan viisaasti: "yleisen petoksen aikoina totuuden kertomisesta tulee vallankumouksellinen teko”. Hotellin respassa on vaan aina ajateltu, että Orwell kirjoitti teoksensa ”Vuonna 1984” varoitukseksi eikä oppikirjaksi.


Hajaantukaa. Täällä ei ole mitään pelättävää.

Thursday, January 12, 2017

XXIII YMMÄRRYSHARJOITUS

Lukijahan on varmaankin hyvin tietoinen siitä, että suuresti kunnioittamamme ja aina seitsemänteen sukupolveen arvostamamme Tytti Tuppurainen on ehdolla demareitten puheenjohtajaksi. Hotellin respassa nähdään, että hänellä on myös varsin hyvät mahdollisuudet tulla valituksi kolmesta perustellusta syystä joilla demarileirissä on huomattavaa merkitystä:

1. Hän on nainen

2. Hän on nainen

3. Hän on nainen

Näin ollen on mahdollista että kun katsomme Tyttiä, joka hymyilee leveää väkisin opeteltua tekohymyään niin katsomme samalla vuonna 2019 virkaansa astuvaa pääministeriä. Pääministeriä, joka on valmis neuvottelemaan kaikesta ja kaikkien kanssa sillä poikkeuksella, että rasistien kanssa hän ei tee kompromisseja. Tässä vaiheessa tulee muistuttaa, että tässä on siis kyseessä se sama Tytti, joka viime vuoden marraskuussa esitti pakolaiskiintiön komeaa kymmenkertaistamista eli kymmentä tuhatta per vuosi. Tämä on siis se hänen vaatima automaattinen kiintiönsä eikä siinä ole tietenkään mukana ne muut turvapaikkahuilailijat jotka tulevat syömään suomalaisten kustantamaa ruokaa jonka laadusta he sitten valittavat.

Voidaan siis varsin perustellusti todeta, että Tytti kuuluu niihin ihmisiin, joille etnisesti edistyksellisten ihmisten maahamme kuskaaminen on kyseenalaistamaton itseisarvo ja jokainen, joka kyseenalaistaa sen, on rasisti, jonka kanssa ei siis tehdä kompromisseja ts. ei siis pahemmin keskustellakaan, mikä taas kertoo varsin hyvin Tytin mahdollisesta tulevasta hallitusohjelmasta ja sen aikaansaamasta elämästä täällä koivun ja tähden alla.

Mutta ymmärrysharjoitukseni pääaihe ei ole varsinaisesti Tytti Tuppurainen, vaan eräänlainen arkkityyppi jota voisi kutsua termillä tyttituppurainen ja jota Tytti Tuppurainen varsin osuvasti edustaa. Kyseiset tyttituppuraisethan ovat pääosin naispuolisia yliopistokoulutettuja kansanedustajia pääosin vihervasemmistolaisissa puolueissa jollaiseksi demaritkin voidaan oikein hyvin laskea, tosin heitä löytyy kyllä muualtakin, myös oikeistopuolueista, tai sellaisista, jotka sellaiseksi itseään kutsuvat. Onko meillä olemassa muita kuin erityyppisiä vasemmistopuolueita? Kansanedustajana tyttituppuraisilla on jo asemansa vuoksi luonnollisesti käytössään parhaat mahdolliset tiedonlähteet, joten yhteiskuntamme vallitseva tilanne pitäisi olla heillä erinomaisen hyvin selvillä. Missään nimessä tiedon puute ei voi olla heille ongelma eikä tietysti saakaan olla sillä täytyyhän kansanedustajalla olla käytössään paras mahdollinen tieto että hän voisi hoitaa tärkeää työtään mahdollisimman hyvin ja kansakunnan etua ajaen.

Tyttituppuraiset tietävät oikein hyvin, että maassamme ei ole eikä tule sellaista työvoimapulaa jonka vuoksi tänne pitäisi alkaa hilata ulkomaalaisia urakalla niin kuin esmes Ruotsin piti ylikuumenevan taloutensa vuoksi tehdä 1970-luvulla. He tietävät myös, että luku-, kirjoitus- ja kielitaidoton sekä täydellisen integroitumishaluton ihminen ei paikkaa minkäänlaista vajetta missään muualla kuin maahanmuuttoteollisen kompleksin välttämättömänä polttoaineena ja sen polttoaineen polttamisen aiheuttamat kustannukset ovat sitten joka jeni pois kantasuomalaisilta joille niillä rahoilla saattaisi olla jopa jotain tolkullista käyttöä. Sitä kautta tyttituppuraiset tietävät oikein hyvin että valtiontalouteen tehdyt leikkaukset ovat lähinnä vitsi silloin kun heidän lemmikkeihinsä syydetään saman aikaisesti tolkuttomasti rahaa eikä tähän tuhlaukseen liittyvistä leikkauksista edes keskustella.

Tokihan tyttituppuraiset tietävät myös minkälaisen valtavan rasitteen tämä jatkuvasti kasvava ja lisääntyvä ihmismassa aiheuttaa jo muutenkin piiputtavalle kansantaloudellemme nyt ja ennen kaikkea tulevaisuudessa. He tietävät, että nämä ihmiset ovat elätettäviä, heidän lapsensa ovat elätettäviä ja heidän lapsenlapsensakin ovat elätettäviä. Nyt ja tulevaisuudessa. Tyttituppuraiset tietävät myös että näitten ihmisten työllistäminen julkisella sektorilla ja sitä kautta tehdyt kotoutumisen sankaritarinat ovat pelkkää säälittävää kulissia sillä pääosa näistä ihmisistä työllistetään sellaisiin tehtäviin joita ei tarvittaisikaan, ellei kyseisiä kansanryhmiä olisi koskaan tullut Suomeen. Somalin, arabian ja darinkielen tulkkeja ei 1980-luvun Suomessa pahemmin ollut, sillä niille ei ollut tarvetta. Niin kuin ei ollut myöskään tarvetta somalialaisille nuorisotyöntekijöille jotka keskittyvät somalinuorukaisten aiheuttamiin ongelmiin.

Ilman muuta tyttituppuraiset ovat perillä siitä että kyseiset etnisesti edistykselliset kansanryhmät tekevät valtavan paljon enemmän niin väkivalta- kuin seksuaalirikoksia kuin kantaväestö. He tietävät myös sen, että näitten rikosten kohteena on pääosin nimenomaan kantaväestö. Heillä täytyy olla myös tiedossaan, että tällä kehityksellä väistämättä päädytään Ruotsin tilanteeseen, jossa osa maan alueista on täysin viranomaisten vallan ulottumattomissa, ihmisten ampuminen on normaali uutinen joka ei herätä sen suurempaa ihmetystä eikä autojen polttaminen edes ylitä uutiskynnystä.

Ja ilman muuta tyttituppuraisilla on tiedossa, että kulunut vertaus siitä, että kun 1800-luvulla Finlayson, Fazer, Sinebrychoff, Gutzeit ja kumppanit niin totta kai sen vuoksi tänään Mohamed, Ali, Abdul ja Abdelkader ja hyvin monet muut kumppanit on vain hyvin, hyvin väsynyt läppä, jota kuitenkin jatkuvasti viljellään kun ei oikein muutakaan keksitä.

Luonnollisesti tyttituppuraiset tietävät että heidän vaalimansa kuva rauhallisesta ja lähestulkoon länsimaisesta islamista on vain pelkkä poliitisen korrektiuden nimissä keksitty tahallinen harhakuva. He tietävät myös, että mikäli joku Suomessa vaikuttava kristillinen yhteisö vaatisi naisensa kulkemaan säkkiin verhottuna siveytensä vuoksi sekä miehensä jatkuvassa valvonnassa ja  komennossa eli toimisi juuri niin kuin islam toimii niin he päästäisivät taivaankorkean tai ehkä vielä korkeamman älämölön naista alistavasta uskonnosta. Näitten tyttituppuraisten täytyy myös ymmärtää, että islamilaisessa yhteiskunnassa tyttituppuraiset hiljennettäisiin nopeasti ja lopullisesti.

Ja kaiken järjen mukaan ajatellen tyttituppuraiset myös ymmärtävät, että toiminnallaan he testamenttaavat tuleville sukupolville aina vain kasvavan määrän persnettoa, velkaa, epävakautta ja väkivaltaa.

Heillä on tiedossaan kaikki tämä. Heillä täytyy olla. Sillä hehän ovat kansanedustajia. Ei heiltä tietoa pimitetä.

Mutta.

Silti tyttituppuraiset toimivat niin kuin tyttituppuraiset toimivat.

Ja se aiheuttaa täällä hotellin respassa ihmetystä. Miksi he tekevät niin?

Onko syynä joku käsistä lähtenyt puoluekurin ilmiö jota ei uskalleta enää kyseenalaistaa? Linja, joka valittiin joskus 1990-luvulla kun maahanmuuttajia oli vielä paljon vähemmän. Linja joka tuntui niin ihanan edistykselliseltä ja jota ei uskalleta enää hylätä vaikka se on havaittu virheelliseksi eikä sitä hylätä ihan siitä puhtaasta syystä ettei haluta menettää kasvoja ja tunnustaa tyrimistä? Ja sitä myötä maksattaa kasvojen säilyttämisen hinta seuraavilla sukupolvilla? Ehkä tajuamatta että ne seuraavat sukupolvet kiroavat tyttituppuraisten nimeä alimpaan helvettiin? Tai – pahimmassa tapauksessa –  he toimivat näin jopa vallitsevan tilan tajuten, mutta siitä välittämättä. Meidän jälkeemme vedenpaisumus, no joo, what the fuck, sehän on meidän jälkeen. Ehtihän meillä sentään olla hyvät bailut.

Vai onko syynä yhteiskunnallisen yliopistokoulutuksen aikaansaama vapaaehtoinen aivopesu jolla täytetään ajatuksista tyhjät aivot? Ne niin sanotut kympin tytöt ovat menneet ilman minkäänlaista elämänkokemusta kirjoitusten jälkeen yliopistoon jossa heidät on tabula rasana täytetty piripintaan oikeaa vihervasemmistolaista ajattelua ja ylpeää käsitystä siitä, että pelkän ulkoa opeteltuun pohjautuvan oppiarvonsa takia he ovat rahvasta ylempänä? Vaikka rahvaalla on ammatti ja heillä ei. Heillä on vain oppiarvo. Mutta joka tapauksessa juuri he ovat miehittäneet (tai siis naisistaneet) niin politiikan kuin virkakoneiston.

Vai ovatko he sittenkin vain kylmiä opportunisteja jotka tietävät mitä pitää sanoa, mitä pitää arvostaa ja mitä pitää vihata saadakseen aina vain paremman ja ennen kaikkea varman aseman poliittisessa koneistossa? Vallan- ja asemanhimoisia pyrkyreitä?

Vai ovatko he kuitenkin yksinkertaisesti vain pumpulissa eläneitä ja pullalla syötettyjä sokeita epistolaansa uskovia idealisteja jotka kerta kaikkiaan kieltäytyvät uskomasta tai edes kuuntelemasta heille tarjottuja faktoja, koska ne pilaisivat heidän omassa päässään ja mukavassa samanhenkisessä porukassa hymistävän kumbayan jolla ei ole mitään tekemistä reaalimaailman kanssa? Laittavatko tyttituppuraiset kädet korvilleen ja alkavat huutaa wääwääwäätä kun epämiellyttäviä faktoja on tarjolla?

Hotellin respassa tätä kovasti mietitään, mutta ei saada ymmärrysharjoituksesta sen kummempaa selkoa. Se täällä kyllä ymmärretään, että tyttituppuraiset ovat tavallisille kansalaisille kalliita, tarpeettomia ja vaarallisia ihmisiä jotka haluavat vaimentaa tyttituppuraisiin ja heidän egotrippailuunsa kohdistuvan arvostelun että he voisivat jatkaa tyttituppuraisen elämää jatkossakin.

Mahtavatkohan muuten tyttituppuraiset pitää mielessään ymmärrysharjoituksia meistä Voiman Pimeälle Puolelle siirtyneistä ihmisistä? Miettivätkö he, että miksi nuo ihmiset pitäytyvät kylmissä, tylyissä ja rumissa faktoissa kun tarjolla olisi niin paljon kauniimpaa unelmaa? Vai ajattelevatko he ainoastaan, että kuinka nuo paskat saataisiin hiljennettyä pilaamasta heidän toisten kustantamaa egotrippailuaan?

Näitä tyttituppuraisia löytyy tietysti muualtakin kuin eduskunnasta. Helsingin kaupunki on aloittanut Safe stadi-projektin, jonka tarkoituksena on vähentää internetissä vellovaa vihapuhetta. Ylen uutisen mukaan projektin tarkoituksena on, että ”asenteisiin täytyy puuttua ennen kuin ne näkyvät tekoina kaduilla”.

Hienoa. Maahanmuuttajien asenteista ei puhuta, mutta ne ovat kyllä näkyneet jatkuvina väkivallan tekoina kadulla ja se väkivalta kohdistuu kantaväestöön. Mutta sehän ei ole tyttituppuraisille ongelma. Heille riittää se, etteivät kantasuomalaiset puhu rumia heitä hakkaavista, ryöstävistä ja raiskaavista maahanmuuttajista. 

Ymmärrysharjoitus epäonnistui. Ei tullut ratkaisua. Ei tullut johtopäätöstä. En oivaltanut, en päässyt tyttituppuraisista perille. Kuin ehkä sen, että tyttituppuraiset ovat varmaankin huomattavasti onnellisempia ihmisiä kuin me tavalliset kansalaiset. Ovathan he kumminkin vapauttaneet itsensä logiikan ja reaalimaailman aiheuttamista ikävistä paineista ja siitä he saavat myös varsin kohtuullisen elantonsa. Sen ymmärrysharjoituksessa voi kuitenkin varmaksi hahmottaa, että Suomi on tyttituppuraisten paratiisi. He voivat tehdä oikeastaan ihan mitä huvittaa ja jos heidän toimiaan arvostelee, syyllistyykin sitten vihapuheeseen. Hotellin respassa ei tiedetä, kuka antoi tyttituppuraisille asioitten määrittelyvallan mutta nähtävästi kyseessä oli joku harvinaisen paska tyyppi. Ja senkin voi todeta, että tavallinen kansalainen pärjäisi oikein hyvin ilman tyttituppuraisia. Mutta tyttituppuraiset eivät pärjäisi päivääkään ilman tavallisia kansalaisia. Ja jostain syystä silti tyttituppuraiset saavat määritellä sen, kuinka tavallisen kansalaisen tulisi elää ja ajatella.

Keep spending most of our lives
livin´ in a tytti´s paradise

Tuesday, January 10, 2017

UUSI SUUNTA OSA II

Erään lieksalaisen metsästysseuran majalla oli kokoontuneena useita kymmeniä hiljaisia ja jännittyneen mutta päättäväisen oloisia miehiä. Joku ulkopuolinen olisi saattanut katsoa miehiä ja tuumia, että nuo miehet olivat jostain syystä ylittäneet tietyn kynnyksen ja tehneet tietyn ratkaisun jota ei enää peruttaisi ja sitä myötä saavuttaneet jonkunlaisen henkisen tasapainon joka auttaisi heitä vielä tuntemattomassa ja epävarmassa tulevaisuudessa. Vuorokausi oli juuri vaihtunut ja elettiin kahdeksattatoista helmikuuta vuonna 2021. Yksi näistä miehistä oli 35-vuotias Aatos Väätämö joka toimi historian opettajana Lieksan lukiossa.

Ennen nykyistä tointaan hän oli ollut samassa pestissä Lieksan yläasteella mutta tympiintynyt työhönsä ja hakenut virkaa lukiossa heti kun se vain aukesi. Lieksassa oli väkilukuunsa nähden varsin suuri etnisesti edistyksellinen maahanmuuttajakeskittymä jonka edustajat tekivät opetustyön peruskoulussa hankalaksi ja aika ajoin lähes mahdottomaksi. Väätämö olikin useasti miettinyt, että perkele kun opettajan varustukseen kuuluisi virkapistooli. Nykyisin välttämättömään varustukseen kuului lähinnä lehmän hermot joitten ansiosta opettaja ei vetänyt törkyturpia kuonoon vaikka mieli tekikin. Lukiossa oli helpompaa, mutta olihan toki lukiossakin muutama kiintiöetno joitten kohdalla lukion rehtori oli ilmoittanut muille opettajille että niille täytyy saada valkolakki keinolla millä hyvänsä.

Väätämö tiesi että kikkailemalla ja säälinumeroillahan se onnistuu, varsinkin kun maa oli uuden punavihreän hallituksen aikana luopunut ylioppilaskirjoituksista. Todellisen osaamisen mittaaminen ilman positiivista diskriminaatiota oli opetusministerin mielestä rakenteellisen rasismin räikeä muoto josta täytyy ilman muuta päästä eroon ja sille ajatukselle tuli voimakasta tukea myös osalta Lieksan lukion opettajakuntaa. Osan puolestaan vastustaessa, vedoten opetuksellisiin perusteisiin. Muuhun ei uskaltanut vedota. Opettajakunnan välejä saattoi pitää enemmän kuin tulehtuneina mutta aivan avoimeen vastarintaan ei Väätämökään ollut uskaltanut ruveta. Jo pelkkä rikosilmoitus viha-ajattelusta olisi tiennyt uran nopeaa päättymistä.

Mutta täällä metsästysmajalla Väätämö ei varsinaisesti ollut opettajana vaan aikanaan Kainuun Prikaatin jääkärikomppaniassa palvelleena reservin ylikersanttina. Reserviläisenä joka oli suostunut vapaaehtoisena uuteen palvelukseen. Tällä kertaa kovat piipussa ja pahat mielessä. Tosin se suostuminen oli tapahtunut virallisen koneiston ohi, niin kuin näillä kaikilla muillakin miehillä. Miehillä, jotka odottivat toiminnan aloittamista. Tänä yönä se tapahtuisi. Lopultakin. Se, mitä oltiin odotettu niin kauan, puristaen voimattomana nyrkkiä taskussa.

Asiat olivat edenneet oikeastaan varsin nopeasti. Väätämö oli ollut ensimmäisessä asiaan liittyvässä kokouksessa tällä samalla metsästysmajalla edellisen vuoden joulukuussa. Hänen metsästysseurakaverinsa ja reservin yliluutnantti Kokkonen oli kutsunut kokoukseen hänet ja muutaman muun luotettavan miehen omasta seurastaan. Kokouksessa oli ollut mukana myös miehiä muista riistanhoitopiirin seuroista, ampumaseuroista sekä reserviläisjärjestöistä. Kokousta vetämässä oli ollut eräs kapteeni Pohjois-Karjalan Rajavartiostosta. Lyhyessä alustuksessaan hän kertasi nopeasti, mitä Suomessa oli tapahtunut vuodesta 1990 alkaen.  Tämän jälkeen hän sanoi sen, mitä jokainen oli arvannut ja varmaan toivonutkin kuulevansa:

- Onhan selvää, että se mitä minä pyydän teitä seuraavaksi tekemään on tietenkin valtiopetos. Mutta kun se suuntautuu sellaista valtiokoneistoa vastaan joka on jo itsessään syyllistynyt maanpetokseen sen törkeimmässä muodossa niin eipä tässä paljon vaihtoehtoja ole. Ja jos me emme sitä tee, niin kuka sitten? Siteeraan Koskelan Akselia: ”Mikä ihmeen toinen porukka? Ei ole mitään toista porukkaa”. Sama viisaus koskee tätäkin hetkeä. On vain tavallisia suomalaisia miehiä jotka joutuvat kantamaan sellaisen vastuun jota eivät ehkä haluaisi osakseen. Mutta muitakaan ei ole ja tämän sukupolven miehille se vastuu on annettu vaikkei sen halukkuutta kysyttykään. Mutta sitä vastuuta ei voi siirtää enää eteenpäin. Sillä tekemätön työ muuttuu aina vain vaikeammaksi ja jossain vaiheessa mahdottomaksi. Ennen kuin jatkan puhettani, annan teille aikaa minuutin. Ne, jotka eivät halua osallistua tähän kokoukseen tätä pidemmälle ovat vapaita poistumaan.

Aikaa ei tarvittu täyttä minuuttia vaan miehet totesivat yhdellä suulla että kyllä me tiedetään mitä varten tänne on tultu ja tänne me myös jäädään. Ja tullaan tekemään se, mitä vaaditaan. Vaikka sitten kuinka raskaimman jälkeen. Kapteeni katsoi miehiä, nyökkäsi hiljaa, katseessaan ylpeyttä noita tavallisia suomalaisia miehiä kohtaan ja jatkoi:

- Minun ei varmaan tarvitse pitää teille enää toista kertaa luentoa siitä, mitä Suomelle on viimeisen noin kolmenkymmenen vuoden aikana tehty ja mihin tilaan se on saatettu. Ja mitä sille on tehty erityisesti punavihreän hallituksen aikana. Sen te tiedätte kyllä itsekin. Ette te muuten täällä olisi. Te tiedätte että tavallista suomalaista ei valtiokoneistolle ole enää olemassakaan. Häntä tarvitaan vain punavihreän kuplan elättämiseen sekä maalle ja kansalle vaarallisen utopian ylläpitämiseen. Ja sen utopian hyväksytty hinta on suomalaisiin kohdistetun jatkuvan väkivallan hyväksyminen ja siihen alistuminen. Jo siinä olisi peruste sille, että tavalliset ihmiset ottavat maan takaisin itselleen. Jota nyt ollaan tekemässä.

- Mutta sitä mitä te ette tiedä on se, että hallitus kyseli jo loppusyksyllä puolustusvoimilta sitä mahdollisuutta että pv:n joukoissa tehtäisiin osittainen liikekannallepano ja joukkoja käytettäisiin järjestyksenvalvontatehtäviin. Tämä siksi, että poliisi on kiinni vihakirjoittajien metsästämisessä ja niistä Antifan virallisen aseman saaneista järjestyksenpitovaltuudet saaneista takkutukista on kuitenkin enemmän haittaa kuin hyötyä vaikka ne hallituksen suosikkilemmikkejä muuten ovatkin. Tärkeintä tässä tiedustelussa oli se, että hallituksella ei ollut pienintäkään tarkoitusta lopettaa maahantunkeutujien tekemää väkivaltaa eikä tyhjentää no-go zoneja. Päinvastoin. Hallitus halusi että sotilaita käytetään kantaväestön valvomiseen ja kaikenlaisen hallitusta ja monikultturismia vastaan suuntautuvan järjestäytyneen ja järjestäytymättömän toiminnan lopettamiseen. Siis kaiken toiminnan. Koskee myös sanallista arvostelua sekä täysin ilman terä- ja tuliaseita toimivien kotivartioryhmien toimintaa vaikka niillä on välineinään vain kännykät joilla tarvittaessa soitetaan poliisi apuun ja toivotaan että se tällä kertaa joutaisi tulla.

Tällöin Kokkonen nousi ylös ja kysyi:

- Mikä oli puolustusvoimien vastaus?

Kapteeni vastasi:

- Valitettava totuus on, että pääosa uraansa keskittyneistä virkakyöstikenraaleista olisi suostunut. Mutta onneksi ne ottivat ensiksi joukko-osastoissa asioista selvää. Ja ottivat siitä myös onkeensa. Kun tosiasiahan on niin, että kenraali voi toki määrätä joukot kaduille kurmottamaan omaa kansaa. Mutta käytännössä ne joukot sinne vievät luutnantit, kapteenit ja majurit. Jotka ympäri PV:n ilmoittivat, että tätä ei tule koskaan tapahtumaan. Ja muistuttivat vielä että varsinaiset rivisotilaat ovat tavallisia suomalaisia asevelvollisia ja reserviläisiä. Suomalaiset sotilaat eivät kohota aseitaan rauhallisia, lainkuuliaisia ja aseistamattomia suomalaisia vastaan. Ehkä omia naapureitaan. Eräs koiranleuka oli sanonut, että mikäli tuollainen käsky tulee, niin vaihdetaan sitten kokardi paremmin tilanteeseen sopivaksi. Eli sellaiseksi tähtimalliseksi.

Metsästysmajassa kuului hyväksyvää mutinaa mutta kapteeni jatkoi:

- Ja senpä vuoksi punavihreä hallitus on ottanut yhteyttä Euroopan Liittovaltioon. Ja pyytänyt sieltä aseellisia joukkoja vahtimaan ja tarvittaessa pidättämään ja leirittämään kantasuomalaisia. Onneksi Liittovaltion byrokraattiset pyörät ovat hitaita mutta vastaus tulee olemaan kyllä. Suomea halutaan käyttää ennakkotapauksena. Jolla näytetään, että liittovaltiolle ei vittuilla eikä sitä vastusteta. Oletettavaa on, että ensimmäiset joukot tulisivat joskus toukokuussa. Meidän on toimittava ennen sitä.

Tässä vaiheessa Väätämö nousi ja esitti kysymyksen:

- No totta munassa on toimittava. Tietojesi valossa se on itsestään selvää. Ja tietysti tapahtuneitten asioitten vuoksi muutenkin. Mutta mikä tulee olemaan puolustusvoimien osuus? Missä mitassa vastuu jää vain reservissä oleville metsästysseurojen huru-ukoille hirvikivääreineen? Ei silti, ettenkö niin minä kuin varmaan joka häiskä tässä tuvassa olisi valmis silti yrittämään. Mitta on jo niin saatanan täynnä. Se on ollut jo pitkään. Mutta edelleen kysyn, mitä sotavaltio tulee tekemään? Sen merkitys on kuitenkin olennainen. Se ei siis nosta asetta tavallisia suomalaisia vastaan. Hyvä tietää. Mutta nostaako se aseen hallintoa vastaan? Ettei tässä käy meille niin kuin Turkissa joku vuosi sitten. Jos tää meinaan hävitään niin silloin Suomi siirtyy lopullisesti punavihreästä pakkovallasta punavihreään hirmuvaltaan.

Kapteeni vastasi:

- Hyvä kysymys. Ja onneksi minä pystyn vastaamaan siihen. Kenraalikunta ei tiedä tästä mitään. Eikä sen tarvitse tietääkään. Ne ovat poliittisen koneiston hyväksymiä uraohjuksia. Samanlaisia ajatuksettomia ja mielipiteettömiä virkakyöstejä kuin muukin virkakunta. Mutta joukko-osastoissa, everstitason alapuolella pääosa niin upseereista kuin toimiupseereista on mukana. Ja miksei olisi. Maata voi sanoa miehitetyn jo pitkään. Ja miehittäjästä täytyy päästä eroon ja karkoittaa se maasta pois tai jos se ei lähde niin ampua niille sijoilleen. Sitä varten puolustusvoimat ovat yleensäkin olemassa. Näitä kokouksia on pidetty nimenomaan upseerikunnan kesken jo viime kesästä alkaen.

- Niissä kokouksissa nousi päällimmäisenä esille aina sama kysymys. Puolustusvoimat ovat omalta osaltaan olemassa turvatakseen vakautta ja kansalaisten turvallisuutta. Hallitus puolestaan aiheuttaa toimillaan epävakautta sekä suoranaista kaaosta ja saattaa kansalaisten turvallisuuden uhanalaiseksi. Eikö puolustusvoimilla ole silloin velvollisuus toimia? Sitä kysymystä kierrettiin kuin kissa kuumaa puuroa mutta ymmärsimmehän me, ettei vaihtoehtoa ole.

- Mitä varusmiehiin tulee, niin olemme laittaneet luotetut kokelaat ja ryhmänjohtajat tiedustelemaan mielialaa. Ja johtopäätös on, että siellä ollaan enemmän kuin valmiita. Ollaanhan noilta nuorilta miehiltä valtion toimesta tuhoamassa koko tulevaisuus jonkun käsittämättömän utopian vuoksi. Nuoren ikäluokan viha on vielä aivan muuta kuin meidän. Ainakin osa meistä muistaa jotain parempaa. Mutta he ovat syntyneet tähän ja heille on syötetty tätä paskaa väkisin koko ikänsä. Kun vain olisit ollut kuulemassa meidänkin varusmiesten kommentteja maailman ja ennen kaikkea Suomen menosta. Et epäilisi hetkeäkään.

Väätämö nyökkäsi hyväksyvästi ja tällöin puolestaan nousi ylös Matti Mutanen, 47-vuotias paikallinen metsäteknikko ja reservin alikersantti:

- Mitä me voimme jatkossa tehdä?

Kapteeni laittoi ensin paperinipun kiertämään miesten keskuudessa:

- Tuossa on tiivistelmä siitä, mitä kerroin. Se on muokattu niin, ettei tiedon lähdettä voi määritellä. Materiaalihan on sotilastiedustelumme hankkimaa. Joka muuten on täysillä mukana tässä yrityksessä. Jos se olisi hallituksen puolella niin minutkin olisi pidätetty jo ennen tätä kokousta. Mutta se, mitä te voitte tehdä tässä vaiheessa on hankkia lisää miehiä. Luotettavia, pitkään tuntemianne. Kavereitanne. Miehiä, joitten kanssa olette puhuneet asioita ja jotka ovat olleet samaa mieltä kuin te. Nyt ei ole aika ruveta kyselemään ventovieraitten mielipidettä riskipelillä. Ei puolituttuja, vaan niitä miehiä, joita olette tunteneet vuosia. Niin kuin tiedätte, niin hallitus on vankka, kätyrlauma sankka. Pidetään seuraava kokous tammikuussa ja sitten päästäänkin jo siihen aiheeseen, mitä täytyy tehdä kun pilliin vislataan. Tehkää nyt pohjatyötä.

Tällöin Väätämö puolestaan nousi ja kysyi vielä:

- Kysyn vielä kalustosta. Aseethan on kaikki tietysti kielletty mutta jemmassahan ne ovat meillä edelleenkin. Muutamalla meistä on piilossa puoliautomaattisia reserviläisrynkkyjä mutta suurimmalla osalla, niin kuin minulla on vain pulttilukkoisia kivääreitä. Jotka ovat tietysti nekin laittomia. Olisi kovasti hyvä saada hieman tukevampaa tavaraa. Ei silti, olen minä valmis tuon Sakon hirvikiväärinkin kanssa lähteä koettamaan jos sikseen tulee ja aika vittumainen mies minä sen kanssa osaan vieläkin olla.

Kapteeni hymyili vinosti:

- Se asia tulee korjaantumaan seuraavaan kokoukseen mennessä. Olen jo Kokkosen kanssa sopinyt että hän tekee minulle ilmoituksen arvioidusta miesten määrästä kokouksen lähestyessä. Sanon jo tässä vaiheessa, että pelkillä pulttilukkoisilla ei tarvitse tähän kapinaan lähteä. Ja kapinaahan me ollaan tekemässä. Se on hyvä muistaa ja muistaa tarkkaan. Sillä kapinassahan on aina se puoli että sitä ei parane hävitä.

Miehet hajaantuivat metsästysmajalta kukin tahoilleen ja seuraava kokous pidettiin tammikuussa. Miesten määrä oli kasvanut ja Kokkonen osasi kertoa, että tämä ei ollut suinkaan ainoa metsästysmaja Lieksankaan suunnalla missä kokoonnuttiin. Miehiä oli yleensäkin kasassa ympäri maata niin paljon, että yrityksellä olisi hyvät mahdollisuudet onnistua. Erityisen merkille pantavaa ole se, että nuoria miehiä oli paljon. Kapteeni oli ollut oikeassa puhuessaan nuoren sukupolven tunnoista ja kokemuksista.

Kapteeni aloitti jälleen:

- Olen jakanut Lieksassa tapahtuvaa toimintaa johtavalle Kokkoselle ohjeistukset siitä, kuinka teidän tulee toimia silloin kun käsky tulee. Käykää nämä ohjeistukset läpi keskenänne. Minä luotan teihin. Lieksa on tietysti toiminnassa sivusuunta mutta teilläkin on merkitystä erityisesti sen takia että paikkakunnalla on paljon matuja. Toiminnan pääkohdehan on tietysti Helsinki. Siellä homma joko voitetaan tai hävitään. Ja häviämäänhän me emme ole lähdössä.

Kokkonen nousi ja kysyi:

- Kerrotko hieman, mitä siellä tulee tapahtumaan?

- Kolme tuntia ennen varsinaista pilliin vislausta alkaa niin Karjalan Prikaatista kuin Panssariprikaatista siirtyä moottoroituja ja panssaroituja joukkoja kohti Helsinkiä. Ensimmäisenä kadut ottaa luonnollisesti tietyllä kellonlyömällä haltuunsa paikallinen Kaartin Jääkärirykmentti joka tuo näkyville niin paljon panssaroituja ajoneuvoja kuin mahdollista. Erikoisjääkärit ja merivoimien erikoistoimintaosasto ottavat haltuunsa Helsingin poliisiasemat. Sotilaspoliisiyksiköt vangitsevat nykyisen hallituksen sekä osan entisten hallitusten ministereistä ja ottavat haltuunsa Pasilan lähetysaseman sekä Sanomatalon. Porin Prikaatin vastaavat sotilaspoliisiyksiköt ottavat Tampereella haltuunsa Tohlopin.

- Muut varusmiesyksiköt ja reserviläiset valtaavat eduskunnan, eristävät maahanmuuttajalähiöt ja toimivat pääosin samojen ohjeitten mukaan mitä teidän täytyy tehdä täällä Lieksassa. Erikoisrajajääkärit toimivat reservinä sitä varten mikäli jossain esiintyy oletettua kovempaa vastarintaa. Kun kontrolli on saavutettu, valtaan nostetaan puolustusvoimien valvoma tietyistä valituista henkilöistä koottu tilapäishallitus. Tulee muuten muistaa, että pääosa rivitason poliisiseista on täysin kyrpiintyneitä vallitsevaan tilanteeseen ja mitä todennäköisimmin tulee meidän puolellemme tai ainakin sovinnolla nostaa tassut pystyyn. Vaan lähdetääs sitten käymään tuolla ulkona. Niin kuin huomasitte, tulin tänne sotavaltion kuorma-autolla. Siellä on hieman purettavaa. Ja samalla tulee vastaus siihen kysymykseen, jonka joku teistä viimeksi esitti.

Miehet huomasivat, että kuorma-autossa oli huomattava määrä puisia laatikoita joita he alkoivat siirtää metsästysmajaan sisälle. Kun rahtaaminen oltiin saatu valmiiksi, kapteeni totesi:

- Herrat ovat hyvät. Welfare for warfare vai mitenkä siinä yhdessä Steven Seagalin leffassa aikanaan sanottiinkaan.

Miehet alkoivat aukoa laatikoita ja huomasivat, että ne olivat täynnä sekä 7,62 x 39-kaliiberin patruunoita sekä ennen kaikkea rynnäkkökivääreitä. Kapteeni valisti:

- Nämä ovat niitä reserviläiskäyttöön aikanaan hankittuja harppisaksalaisia AK47-kopioita. Jos osaatte ampua suomalaisella rynkyllä niin osaatte kyllä tälläkin. Koneisto ei eroa suomalaisesta rynkystä mitenkään. Tähtäin on suomalaisesta poiketen normaali avotähtäin mutta senhän te kyllä hallitsette. Nää on ollut hyvässä varastorasvassa jo 1990-luvulta alkaen. Patruunoita on enemmän kuin riittävästi, tosin homman ideahan on se että jos kovasti joudutaan räiskimään niin silloin homma on menossa reisille. Mutta on selvää, että tekin saatatte joutua näyttämään, että tällä kertaa tsuhna on tosissaan. Silloin ei ole varaa epäröidä. Muistakaa se.

Kokkonen jatkoi puolestaan:

- Ja muistanette myös sen, että pyssyt ja amitsioonit pannaan toistaiseksi varmaan talteen ja ennen kaikkea jokainen teistä on nyt sitten jatkossa turpa rullalla ja mahdollisimman matalalla profiililla, no, aivan kaiken kanssa. Jos tuolla kylillä liikkuessanne törmäätte tilanteeseen jossa matut riehuu niin kääntykää pois ellei ihmisiä ole suoranaisessa vaarassa. Ja jos törmäätte tilanteeseen jossa yleensä puhutaan näistä asioista niin todetkaa vaikka että mitäs tässä persaukinen mihinkään mitään kommentoimaan ja esittäkää tyhmempää kuin olettekaan. Nyt ei ole syytä herättää minkäänlaista huomiota.

Mitäs tässä persaukinen mihinkään mitään kommentoimaan.

Turvat pidettiin rullalla ja profiili matalalla mutta tuosta Kokkosen sanonnasta tuli miehille keskinäinen tervehdys jota viljeltiin aina kun tavattiin. Ehkä sitä maustettiin vielä hymyllä, jota joku ulkopuolinen olisi saattanut sanoa julmaksi.

Ja nyt elettiin helmikuun kahdeksattatoista vuonna 2021, hieman vuorokauden vaihduttua. Metsästysmaja oli täynnä aseistettuja miehiä ja heidän seurakseen oli liittynyt sotilaspoliisiryhmä Kainuun Prikaatista. Ryhmänjohtaja kersantti Torssonen oli ilmoittautunut Ryhmä Lieksan komentajalle Kokkoselle sillä evästyksellä että tee meillä minkä hyväksi näet. Miehet olivat hyvin koulutettuja ja hyvin varustettuja. Heille olisi käyttöä. Kokkosen kännykkä piipitti. Mies luki viestin ja alkoi puhua:

- No niin, jätkät. Karjalan Prikaati ja Panssariprikaati on lähtenyt etenemään kohti Helsinkiä. Samoin kuin Porin Prikaati kohti Tamperetta ja Jääkäriprikaati kohti Torniota. Kellään ei liene epäilystä siitä, mihin Jääkäriprikaatia toiminnan onnistuttua tarvitaan. Kainuun Prikaati on täydessä toimintavalmiudessa ja siirtää joukkojaan kohti etelää. Viestissä mainittiin myös että vallankaappaus joukko-osastoissa on onnistunut täydellisesti ja ylemmän upseerikunnan virkakyöstit ovat turvasäilössä. Odotamme nyt vain tietoa, milloin toiminta meidän osaltamme alkaa. Sitä odotellessa käymme läpi tehtävämme vielä kertaalleen.

- Minä toimin Ryhmä Lieksan komentajana ja toiminnan alkuvaiheessa osallistun Lieksan poliisiaseman haltuunottoon. Nykyisinhän siellä on taas päivystys mutta sekin on yleensä vain kaksi miestä. Lähimmät partiot ovat ties missä. Poliisiasemalle tulee mukaan Väätämön joukkue sekä kaiken varalta Kainuun Prikaatin sotilaspoliisit jotka sen jälkeen toimivat meikäläisen suorana reservinä mikäli jossain homma lähtee lapasesta. Ervastin ryhmä puolestaan käy pidättämässä Lieksan poliisipäällikön ja tuo hänet poliisiasemalle koppiin.

Ja näin varmasti tehdään, totesi Ervasti, 39-vuotias maanrakennuskoneasentaja ja kolmen lapsen isä. Kyseinen poliisipäällikkö oli ollut Lieksassa puolitoista vuotta ja oli eräänlainen arkkityyppi punavihreästä jakkupukuhirviöstä. Hieman yli kolmekymppinen Helsingistä kotoisin oleva nainen joka oli lakitieteen maisteri ja jolla ei ollut minkäänlaista poliisityön koulutusta eikä kokemusta mutta palava halu käyttää poliisia toteuttamaan monikultturistista utopiaa. Punavihreä hallitus oli naisittanut poliisilaitokset tällaisilla jakkupukuhirviöillä ja miehet tiesivät kenttäpoliisien inhoavan häntä suurella antaumuksella. Kokkonen jatkoi:

- Janttosen joukkue menee porukkaan muualta liittyvän Kolehmaisen joukkueen kanssa vastaanottokeskukseen. Keskus miehitetään, suomalaiset työntekijät siirretään pois, matut siirretään yhteiseen helposti valvottavaan tilaan eli tässä tapauksessa vokin ruokasaliin ja heiltä otetaan pois kaikki yhteydenpitovälineet. Niin ja tietysti kaikki terä- ja tuliaseet joita niillä saattaa hyvinkin olla. Ja sehän on selvää, että niille tehdään selväksi että mikäli joku pyrkii pakenemaan vokin tiloista niin se ammutaan varoittamatta. Voi olla, että siitä lammasmaisiin suomalaisiin tottuneesta porukasta joku koettaa onneaan mutta seuraava sitten taatusti enää ei.

- Toisella metsästysmajalla kokoontuvat Könösen ja Ekmanin joukkueet puolestaan menevät tuossa kartalla näkyvien kahden kerrostalon luo, missä on Lieksan toinen matukeskittymä. Siellä on meillä jo muutama mies valmiina. Taloista katkaistaan sähköt, vesi ja lämpö, ne vallataan ja koko porukka kuskataan myös vastaanottokeskukseen odottamaan tulevaa rautatiekuljetusta Tornioon ja siitä rajan yli Haaparannan puolelle. Ne naiset ja lapset mitä noissa taloissa on viedään lukion voimistelusaliin. Pääosa näistäkin hädänalaisistahan on geelitukkaisia hyväkuntoisia yli kaksikymppisiä janttereita. Kaikkeen vastarintaan vastataan ampumalla. Siitä ei liene kellään epäilystä, sanottavaa tai kysyttävää?

Ei ollut. Janttosen joukkueeseen kuuluva Hiltunen totesi:

- No ei ole niin. Onhan tätä pelleilyä jo tarpeeksi katseltu. Oma siskontyttökin raiskattiin, saatana. Mutta mitenkäs svedut mahtavat suhtautua siihen, kun Tornion kautta aletaan hilata kymmeniä tuhansia tyyppeja Ruotsiin?

Kokkonen hymyili vinosti ja sanoi sitten:

- Eihän niitten mielipidettä kysytä. Eihän nekään meiltä kysyneet kun ne tuon lössin tänne itse dumppasivat. Torniossa on Jääkäriprikaati varmistamassa asiaa. Voihan ne svedut tietysti panna konekiväärit asemiin ja ampua kaikki palautettavat siihen Tornionjoen sillalle. Vaan kuinka moni luulee että ne sen tekee? Ja ketä loppujen lopuksi edes kiinnostaa? Mutta jatketaan vielä tehtävien läpikäyntiä. Väänäsen ryhmä käy ottamassa haltuunsa Lieksan Lehden toimituksen. Kaiken varalta. Onhan niillä nettiyhteydet kumminkin. Ja yleensäkin jos toimittajia tulee paikalle, niin ne pidätetään ja viedään poliisiasemalle säilöön.

Sama Hiltunen kysyi vielä:

- Entäs takkutukat?

Kokkonen vastasi:

- Kyllä teistä jokainen tietää. Niitähän valtion virallistamia ja aseistamia Antifan pellejä on täällä Lieksassakin vähän toistakymmentä kappaletta osa-aikajärjestyksenpitäjinä. Niillähän ei ole mitään asemapaikkaa vaan ne asuvat kotonaan ja kokoontuvat kun huvittaa. Voi olla, että äiten kullanmuruja yöaikaan vielä nukuttaa ja ne käydään muitten operaatioitten jälkeen keräämässä aamulla talteen. Mutta jos ne ilmestyvät paikalle, niin niitä varoitetaan kerran, vaaditaan luovuttamaan aseensa ja alistumaan pidätykseen. Mikäli ne eivät siihen suostu, niin tuli on vapaa. Ja pakollinen. Tämä on käsky. 

Nyt kaikkien miesten kännykät piippasivat yhtä aikaa. Viestissä näkyi kuva:


Ja sen alla teksti:

GERDA: 0330

Kokkonen totesi miehille:

- No niin. Nyt se alkaa. Minä en enää kysy, onko kellään kysyttävää. Nyt ei enää peräännytä. Jokainen osasto siirtyyy kohteeseensa ja suorittaa tehtävänsä. Ollaan ihmisiksi mutta mikäli vastarintaa esiintyy, se on murskattava sääliä tuntematta. UHF-kanava 8, varakanava 16.

Niin kuin hyvin monessa samanlaisessa metsästysmajassa ympäri Suomea miehet laittoivat hihoihinsa siniset nauhat ja sen jälkeen siirtyivät tehtäviinsä ilman sen kummempaa uhoamista, vaihtaen vain vielä keskenään muutaman sanan siitä, kuinka tehtävä käytännössä suoritettaisiin. Saattoi olla, että heidän mielessään kävi myös se kiertokulku mitä historia on täynnä. He olivat niitten ihmisten lapsia, jotka olivat tehneet toiseuden palvonnasta, alistumisesta ja kumartamisesta itseisarvon. Mutta näitten ihmisten vanhemmat puolestaan olivat niitä, jotka eivät kumartaneet vaan torjuivat vyöryn idästä. Ja heidän vanhempansa puolestaan näyttivät sisällissodassa puolin ja toisin, mitä suomalaisuus voi ärsytettynä karmeimmillaan olla.

Ja niiden ihmisten vanhemmat taas olivat olleet nöyriä ja uskollisia tsaarin palvelijoita joita pidettiin lammasmaisina tsuhnina. Joka tapauksessa oli selvää, että näitten autoihin siirtyvien aseistettujen miesten oli vuoro toimia toisin kuin heidän vanhempansa olivat tehneet. Niin myös Aatos Väätämön, jonka mielessä oli mietelause, jonka hän muisti joskus kuulleensa, joskaan ei muistanut että missä ja milloin:

Kovat ajat tuottaa kovia miehiä,
Kovat miehet tuottaa hyviä aikoja,
Hyvät ajat tuottaa velttoja miehiä,
Veltot miehet tuottaa kovia aikoja

Klo 03.30, Lieksan poliisiasema.

Ryhmä Lieksan komentaja Kokkonen, joukkuettaan johtava Väätämö sekä avuksi tulleet kahdeksan sotilaspoliisia lähestyivät poliisiaseman ovea. Näköjään päivystysvuorossa olleet poliisit olivat nähneet miehet valvontakameroistaan. Sillä he odottivat miehiä oven sisäpuolella ja osoittivat käsillään lattialle siirtämiään pistooleita. Toinen heistä aukaisi oven ja totesi:

- Me arvaamme kyllä, mitä varten te olette täällä. En tiedä uskotteko, mutta on teitä jo pitkään odotettukin. Ymmärrämme kyllä jos te laitatte meidät koppiin kaiken varalta. Mutta jos teillä luottamus riittää, niin mekin ottaisimme mielellämme hihaamme tuon sinisen nauhan…

Miehet eivät tienneet keneltä ja milloin idea oli ollut lähtöisin mutta kapinallisten keskuudessa oltiin sovittu, että kaikkien varmistettujen kohteitten lähelle sytytetään merkiksi jätkänkynttilä. Kun poliisiasema oli kapinallisten hallussa kävi eräs miehistä pakettiautosta pari sellaista ja niitten tuli alkoi valaista helmikuista yötä. Näitä valoja alkoi syttyä ympäri Suomea.


Radanvarsikaupunki, helmikuussa 2028

Jaana viittasi opettajalle, nousi sitten seisomaan ja sanoi:

- Kiitos teille opettaja että kerroitte meille omista kokemuksistanne ja osallistumisesta Vapautuksen Päivään. Me emme tienneet tuota. Ette olleet koskaan ennen kertoneet.

Väätämö otti naamalleen sellaisen vinon hymyn minkä hän muisti vuodelta 2021:

- Niin no… ei ole kukaan kysynyt… ja mitäs tässä persaukinen mihinkään mitään kommentoimaan.

Jaana jatkoi:

- Kuinka te muuten sitten päädyitte sieltä Lieksasta tänne Radanvarsikaupunkiin?

Väätämö oli hetken aikaa hiljaa mietteliään näköisenä ja vastasi sitten:

- Niin… mehän emme silloisilla toimillamme saaneet varsinaisesti takaisin niitä niin sanottuja vanhoja hyviä aikoja vaikka siihen pyrittiin. Mennythän ei kuitenkaan koskaan palaa. Mutta saimmepa kumminkin aikaiseksi uudet ajat jotka ovat sentään paljon paremmat kuin mitä meillä välillä oli. Vanhoihin hyviin aikoihin kuuluivat elämän mittaiset työurat, mutta siihen me tuskin koskaan enää pääsemme. Niinpä ihminen joutuu muuttamaan työn perässä. On joutunut jo kauan. Rouva Väätämö sai täältä sen verran hyvän työtarjouksen että muutimme tänne molemmat. Ja ehkä koin muuton myös henkilökohtaisena haasteena. Radanvarsikaupunginhan tiedettiin olleen yksi punavihreän kuplan pahiten mädättämistä paikkakunnista. Mielsin, että pyrin korjaamaan osaltani sitä, mitä se aikanaan hajotti ja pilasi.

Väätämö oli hetken hiljaa ja jatkoi sitten hymyillen:

- Mutta kun minulla on ollut kunnia opettaa teitä, niin tiedän että punavihreän kuplan mädättämisyritys oli jäänyt kuitenkin vain yritykseksi. Ei se ollut pystynyt vaikuttamaan teihin. Näin ollen korjaus on osaltani muuttunut hiomiseksi ja kiillottamiseksi. Ja sitä teen mielelläni. Olen ylpeä teistä. Lukekaa seuraavalle oppitunnille kirjasta sivut 113 – 132 eli kansannousun onnistuminen, tilanteen vakiintuminen ja syyllisten tuomitseminen…