torstai 22. helmikuuta 2018

PYLLYTTÄJÄT

Helsingissä, toukokuussa 2019


Pian virkavalansa vannova Suomen uusi pääministeri Touko Aalto istui työpöytänsä ääressä ja kävi läpi lähiaikoina toimintansa aloittavan hallituksen uutta hallitusohjelmaa. Se oli syntynyt melko sopuisissa merkeissä sillä veret seisauttavan vaalivoiton saaneilla vihreillä, vasureilla ja demareilla sekä kiilapoikapuolue RKP:llä oli yhteinen ja suorastaan euforinen tekemisen meininki. Nyt näytettäisiin närhioletetun oletusvärkit niin rasismille, kansallismielisyydelle kuin insinööritodellisuudellekin.

Aalto oli varsin tyytyväinen lopputulokseen. Turvapaikanhakijoille tulisi automaattinen oleskelulupa puhtaana ilmoitusasiana ilman aikaavievää tutkintaa, turhaa maanpuolustusta vähennettäisiin minimitasolle, ekologisesti täysin kestämättömälle haja-asutusaleelle määrättäisiin raskas haitta- ja vittuiluverotus, sekä kaivos- että turveteollisuus ajettaisiin kokonaisuudessaan alas ja energiantuotannossa siirryttäisiin puhtaasti uusiutuvaan vihreään energiaan. Joku alan ammattilainen oli tosin sanonut Aallolle että ei semmosella meiningillä tahdo riittää virtaa edes Turenkiin mutta hallitusohjelman tekijät uskoivat asiaansa ja vain uskollahan oli merkitystä.

Sitten hallitusohjelmaan piti tietenkin lisätä pieniä, mutta oleellisen merkittäviä nyansseja että Suomi vuonna 2023 näyttäisi aivan  toiselta kuin tänään. Siihen työhön Aalto oli päättänyt hankkia parasta mahdollista asiantuntemusta ja asiaa käsittelevän työryhmän johtajana oli toiminut saneleva ja ihmisten asioihin kärsänsä työntävä vähän helvetin korkea-arvoinen virkahenkilö Lennipirkitta Löröttät-Sixteen. Itse asiassa Lennipirkitta olisi täällä aivan hetken kuluttua sillä hänellä olisi tapaaminen innokkaasti virkakautensa alkua odottavan pääministerin kanssa. Ovikello soi sekunnilleen sovittuna ajankohtana. Lennipirkitta ei ollut koskaan myöhässä eikä koskaan etuajassa. Hän oli paikalla juuri silloin kuin piti. Niin kuin se harmaa velho siinä fantasiakirjassa. Touko kutsui Lennipirkitan sisälle ja sanoi leveästi hymyillen:

- Hei Lennipirkitta, istu, ole hyvä. Haluaisitko jotain?

- Ei kiitos. Näin on hyvä.

Aalto kävi läpi Lennipirkitan luomaa muistiota ja totesi sitten:

- Tää on kuule silkkaa rautaa. Lähes kokonaisuudessaan. Mutta…

- Mutta mitä?

- No tää pyllytysjuttu. Tää ei mulle oikein auennut. Siis tarkoitatko tosiaan niin, että valtiolle, kuntiin ja NGO-organisaatioihin palkataan huomattava määrä naispuolisia yhteiskuntatieteitten maistereita joitten tehtävänkuva koostuu siitä, että ne kerran tunnissa viiden minuutin ajan vetävät hameen korviin ja näyttävät työpaikalla paljasta persettä?

- Totta kai tarkoitan. Luulitko että vitsailin? Näytänkö minä henkilöoletetulta jolla on huumorintajua?

- Mutta kun tää ei mulle oikein aukee…

- No sinulta on jäänyt tietysti ehdotuksen taustoitus lukematta. Pyllyttäminenhän on ikivanhaa suomalaista perinnettä joka pohjautuu jo keskiaikaiseen uskoon naisen ikiaikaisesta vitun maagisesta voimasta. Naisen sukupuolielimellä on valtava seksuaalinen feminiininen energia jota se säteilee ympäristöön. Nuo pyllyttäjät ovat aikanaan olleet hame korvissa peltojen reunoilla suojaamassa manttaaleja pedoilta ja taudeilta. Tässä vain otetaan vanha perinne uusiokäyttöön.

- Onhan aivan selvää, että tällaisen positiivisen seksuaalisen energian jakaminen ilman muuta parantaa sekä ilmapiiriä että työssä jaksamista myös nykyajan pelloilla eli meidän näkövinkkelistämme katsottuna toimistoissa. Ja niin kuin tiedät, niin nykyinen feminismi on muutenkin hyvin vittukeskeistä. Kysy vaikka Ajatushautomo Vi… eiku siis Hatulta. Kyseessä on aivan luonnollinen ja välttämätön askel siirryttäessä aina vain feministisempään yhteiskuntaan. Sitä paitsi kyseessähän on myös feministinen ekshippailu ja sehän on aina vakavasti otettava protesti konservatiivisia ja patriarkaalisia arvoja kohtaan.

- Jos taas mietit sitä että miksi työsessiot ovat vain viisi minuuttia pitkiä, niin sinun tulee ymmärtää, että suojelevan ja voimauttavan seksuaalienergian jakaminen suurelle ihmisjoukolle on huomattavasti raskaampi työtehtävä kuin joku tylsä fyysinen suorittaminen. Siinä tarvitaan palautumisaikaa. Ja tehtävään valitan vain sopivalla tavalla yliopistokoulutettuja naisia koska heidän seksuaalienergiaansa ei mikään viettelevä epäilyksen piru ole päässyt vääristämään.

Aalto mutruili hieman suutaan ja totesi sitten:

- Niin no tietysti… eihän tuleva hallitus millään muotoa vastusta mitään, mikä edistää feministisen yhteiskunnan luomista mutta vähän tää mietityttää silti…

- Ota huomioon että kyseessä on myös työvoimapoliittinen näkökulma. Mehän olemme kyllä tarkkailleet sitä, mitä suorittavalla tasolla ajatellaan asioista ja olemme tehneet siellä myös hieman pyllygalluppia ja reaktio on ollut yllättävän myönteinen.

- Tässä kun ei ole lehtihenkilöoletettuja paikalla niin mietin ääneen, että kuinka hemmetissä se voi olla mahdollista?

- Hyvin yksinkertaista. Suorittavalla taholla todettiin että kun ne akateemiset suojatyöllistetyt tänne työpaikalle köijätään kumminkin, niin tulkoot sitten pelkästään näyttämään persettään. Silloin he eivät tunge kärsäänsä varsinaiseen työhön. Muuten niistä tehtäisiin taas joitain projektikoordinaattoreita, monikulttuurisuusasiantuntijoita, sosiokulttuurisia tasapainottajia, kulttuuriluotseja ja muita pitkiä sanoja joitten vaikutus varsinaiseen työhön on parhaimmillaankin plusmiinusnolla ja yleensä joko haitallinen tai ihan helvetin haitallinen.

- Ymmärrän. Ja sinä varmaan ymmärrät, että tuota äsken sanomaasi et ole koskaan sanonut ja jos joku sitä väittää niin kiistät sen kategorisesti ja syytät väittäjää vihapuheesta. Ja tuon kyselyn sekä tulokset, analyysi että raakadata täytyy välittömästi tuhota. Sitä ei saa missään nimessä päästää julkisuuteen. Siitähän joku voisi tehdä johtopäätöksen että julksen sektorin ylemmissä kerroksissa on roppakaupalla täysin turhaa väkeä.

- Äläpäs Touko opeta äitiäsi naimaan. Minä olen ollut näissä rullissa huomattavasti kauemmin kuin sinä ja tiedän kuinka tällaisten asioitten kanssa menetellään. Totta kai se tutkimus on jo hävitetty. Se muuten jäi sanomatta että me olemme ehtineet puhua pyllyttämisprojektista myös ruotsalaisten kanssa ja siellä asiaan on suorastaan ihastuttu. Kävi meillä miten kävi niin ruotsalaiset aloittavat pyllyttäjien palkkaamisen viimeistään ensi vuonna. Ja he laajentavat tätä meidän perusideaamme vielä etnisen ja queerdiversiteetin suuntaan. Me sen sijaan tyydymme vielä ihan puhtaasti feminiiniseen pyllyttämiseen.

- Etnisen ja queerdiversiteetin suuntaan? Jos nyt annan hieman mielikuvitukseni vaeltaa, niin tarkoittaako tuo sitä, että esmes kuninkaanlinnan pihalla joku isokokoinen neekerijätkä joka mieltää olevansa miesoletetun sijasta ottiatuota-oletettu nostaa hameen ilmaan, pyllistää, roikottaa kassejaan kohti kuninkaallisia ja tällä tavoin jakaa kuningashuoneelle queerseksuaalista etnoenergiaa?

- Juuri niin! Eikö olekin ihanaa! Ja ymmärtänet kai, että meidän on saatava oma pyllytysprojektimme alkuun ennen ruotsalaisia. Muutenhan meitä syytetään vain vesitetystä plagioinnista.

Tuleva pääministeri Aalto raapi hieman partaansa ja kysyi sitten melko vaisulla äänellä:

- Mutta… kun asiaa miettii… niin onko tuossa loppulaskussa kuitenkaan mitään järkeä?

- Järkeä? Voi hyvä Touko, kai sinä ymmärrät että kun sinä tähän punavihreään kapearaiteiseen junaan aikanaan hyppäsit niin sinä silloin myös hylkäsit pysyvästi kysymyksen ”onko tässä mitään järkeä”. Ei näillä raiteilla ole kysymys mistään järjestä vaan hyvistä ja tiedostavista fiilareista. Jotka raappahousukansa maksaa, maksaa ja maksaa aina uudestaan.”Vaadi mahdottomia. Kun saat sen, vaadi lisää.”

Tässä vaiheessa tulevan pääministeri Aallon ilme paljasti hänen miettivän että minkähänlaista se olis ollutkaan joku vaikkapa täysin epäpoliittisen parturin elämä Joensuussa. Sitten hän totesi:

- Entäs jos minä kuitenkin kieltäydyn?

- Siinä tapauksessa tuon pyllytyssuunnitelman sisältö vuotaa välittömästi julkisuuteen. Samoin kuin se, että sinä sanoit feminismin etenemiselle ei. Ja sitten saat vastaasi sellaisen feministisen joukkorääkymisen että pitele ja varjele. Yritä vaan alkaa totutella siihen faktaan että keksivät feministit mitä tahansa, ihan-mitä-tahansa, niin uusi punavihreä hallitus näyttää sille joka kerta vihreää valoa koska sen on kertakaikkiaan pakko tehdä niin. Eihän se muuten olisi punavihreä hallitus.

- Tuota… paljonkos sinä niitä pyllyttäjän virkoja olit ajatellut?

- Tuhannen kappaletta. Ainakin näin alkuun.

- No… pannaan sitten kerralla pari tuhatta. Ainakin näin alkuun.


Kiitokset inspiraatiosta Qroquius Kadille ja Toiselle professorille. Ja tuota uuspyllytystä on ainakin Helsingissä jo kertaalleen kokeiltu.

maanantai 19. helmikuuta 2018

JÄTKÄNKYNTTILÄ

Uusi Suunta osa IV

Naakkamossa, helmikuun 18. vuonna 2039


Naakkamolaisen omakotitaloalueen pihalla oli keski-ikäinen mies ja hänen 12-vuotias tyttärensä Maija. Kello oli kahdeksan aamulla ja Maija auttoi purevassa pakkasessa isäänsä nostamaan Suomen lippua salkoon. Isä naureskeli että on tää Suomen lippu vaan kätevä kun sitä ei oikein pysty nostamaan salkoon väärinpäin. Hän sanoi myös tyttärelleen, että tää on Maija tärkeä juttu tää lippu. Ennen kaikkea se kaikki, mitä se edustaa. Maija piti kiinni lipusta kun isä kiinnitti klipsit ja veti sitten lipun salkoon. Onneksi oli kevyt tuuli joten lippu liehusi ja se oli helpompi viritellä salon kärkeen saakka. Kun lippu oli ylhäällä, isä otti hetkeksi karvahatun pois päästään ja katsoi lippua hiljaisena. Sitten hän sanoi hymyillen Maijalle:

- Mennäänkös vielä käymään liiterissä? Haetaan se illan ohjelmanumero.

Tottahan Maija tuli mukaan. Iskä pilkkoi varsin ohkaisia klapeja ja Maija laittoi ne pulkkaan johon iskä oli laittanut muovipressusta reunukset jolloin pulkka toimi pienenä ahkiona. Sillä oli hyvä viedä klapeja poltettavaksi. Isä kopsautti halkaisemiaan klapeja yhteen jolloin ne päästivät mukavan kuivan kilahduksen ja totesi:

- Otetaan näitä närepuita. Ne on pihkaisia ja paukkuu ja kipinöi sitten illalla mukavasti.

Tokihan Maija oli jo oppinut erottamaan mikä oli närepuuta, mikä koivua, mikä mäntyä ja mikä leppää. Ja mitä kannatti polttaa pesässä ja mitä takassa. Iskä oli opettanut. Nämä näreklapit poltettaisiin illalla kahdessa jätkänkynttilässä mitkä iskä oli laittanut valmiiksi olohuoneen ikkunan eteen. Maijan perheellä asiaa toimittivat kaksi metallista jätkänkynttilän runkoa johon klapit sitten ladottaisiin. Naapureilla Kekkoloilla puolestaan oltiin sahailtu moottorisahalla pari tervaspuista runkoa jätkänkynttilöiksi.

- Ja toi Pensselsson se aina vähän liioittelee. Mutta kyllähän sillä komeat tulet sitten illalla on.

Näin totesi isä hiljaa nauraen. Toinen naapuri Pensselsson oli kova harrastamaan kaikenlaista nikkarointia ja puutyötä. Hän ei oikein osannut elää, jos ei ollut aina ainakin pari rautaa tulessa. Mukava mies hänkin kyllä oli. Hän oli kuskannut takapihalleen ison peltitynnyrin ja laittanut talven aikana kertyneen ylijäämäpuun siihen. Tynnyri oli tullut melkein täyteen. Iskä totesi vielä hymyillen:

- Kyllä toi Pensselsonin tynnyri vähintään hehkuu illalla. Saas nähdä sulaako…

Tänään polteltaisiin jätkänkynttilöitä niin Naakkamossa kuin kaikkialla muualla Suomessa. Maija tiesi minkä vuoksi. Sillä juhlistettaisiin Vapautuksen päivää jolla muistettiin sitä kansannousua joka oli tapahtunut muutama vuosi ennen kuin Maija oli syntynyt. Kansannoususta hänelle olivat kertoneet niin vanhemmat kuin koulun opettajatkin. Kun opettaja oli käynyt läpi kansannousuun johtaneita tapahtumia ja kokonaista aikakautta niin nuoret ja uteliaat oppilaat olivat kyselleet ihmeissään:

- Siis oliko niin, että maan johto oli vapaaehtoisesti luopunut Suomen itsenäisyydestä ja tehnyt siitä jonkun mitättömän liittovaltion maakunnan?

- Ja oliko tosiaan niin, että maan johto oli tieten tahtoen hankkinut maan täyteen vierasmaalaisia ihmisiä elätettäväksi vain siksi että tänne piti saada vierasmaalaisia ihmisiä elätettäväksi? Eihän ne mitään Karjalan evakkoja kumminkaan olleet.

- Oliko ihan oikeasti niin, että vaikka tuo tänne köijätty porukka teki jatkuvasti väkivaltarikoksia suomalaisia kohtaan niin ainoa asia mitä maan johto teki oli ongelman kieltäminen ja asiasta keskustelun muuttamisen rikolliseksi?

- Kuinka tämä yleensä oli mahdollista? Eihän tuollaista voisi nykyään edes kuvitella?

Oppituntia pitänyt koulun rehtori Jarmo Luostarinen oli ollut hetken hiljaa ennen kuin vastasi:

- Ensinnäkin täytyy sanoa, että te nuoret oppilaat esitätte viisaita kysymyksiä. Toisekseen sanon, että nuo kysymykset oltaisiin ennen kansannousua julistettu rikollisiksi. Ja kolmanneksi sanon, että vaikka tuota asiaa on tutkittu yliopistoissakin, niin vieläkään ei olla saatu pitävää vastausta siihen, että miksi tuo kaikki tapahtui. Se on selvää, että maassa joku meni vinksalleen 1990-luvulla. Ehkä jo 1960-luvulla. Kyseiseen kehitykseen – tai taantumiseen – kuului tietysti monia muitakin asioita ja elämänalueita kuin ne, joista te kysyitte. Voidaan sanoa, että päädyimme yhteiskuntaan jossa sairaus oli normitila ja yritys parantaa sairautta nähtiin rikollisena toimintana.

- Joku, se kuuluisa joku sai aikaan tilanteen, että valtaan pääsivät elämästä täysin vieraantuneet ihmiset jotka pakottivat kansan elämään jatkuvasti pahenevassa painajaisessa ja väittivät sitä parhaaksi mahdolliseksi olotilaksi. Mutta mikä se joku oli? Mikä sai tuon kaiken aikaiseksi? Siihen ei ole vieläkään varmaa vastausta. Se, mikä on varmaa, että nykyisin tuollaisen kehityksen varoitusmerkit tunnetaan entistä paremmin. Ja kun ne tunnetaan, ne voidaan estää. Silloin kun minä olen eläkkeellä ja sitten aikanaan tups´ahossa niin teidän vuoronne on estää ne omasta puolestanne. Ja uskon, että tekin tulette onnistumaan. Niin että uusia kansannousuja ei enää tarvittaisi vaan te voisitte keskittyä rakentamaan ja säilyttämään omaa, suomalaista yhteiskuntaamme.

Maija tiesi että iskä oli ollut mukana kansannousussa. Mutta hän ei ollut halunnut hirveästi puhua siitä. Vaikka Maija oli monesti kysynyt hänen jalassaan olevasta arvesta. Työtapaturmana iskä oli sen aina kuitannut mutta tajusihan Maija että luodin jäljiltä se oli. Sitten kun Maija oli täyttänyt edellisenä kesänä kaksitoista vuotta oli isä kertonut:

- Taidat olla jo sen ikäinen että sinulla on oikeus tietää. Minä olin mukana kansannousussa. Naakkamon kansalaiskaartissa. Tai silloinhan me vielä sanottiin sitä suojelukaartiksi. Kansalaiskaarti siitä tuli vasta sitten kun väliaikaishallinto ja sitä seurannut hallitus nimitti kaartit virallisiksi hallituksen yksiköiksi mitä ne ovat vieläkin. Minä olin muitten naakkamolaisten mukana puhdistamassa Radanvarsikaupunkia. Itse asiassa se kävi suhteellisen siististi ja nopeasti. Etnojengit tajusivat että ne ovat saamassa rumasti turpaansa, laskivat aseensa ja suostuivat karkoitukseen ajatellen että koettavat onneaan Ruotsissa jonne ne kuskattiin.

- Entäs tuo arpi? Sinua on ammuttu.

- Ne olivat puolestaan niitä anarkisteja joille silloinen maanpetturihallitus oli antanut aseet ja valtuudet. Anarkomiliiseiksi niitä kutsuttiin. Kamapäissään ne eivät tajunneet tuuliviirin asentoa ja alkoivat ampua. Yhden Mutasen Matin ne saivat hengiltä ja minua osui tuohon oikeaan sääreen. Siihen se loppui se kansannousu minun kohdaltani. Onneksi oli sen verran hyvä tuuri että se luoti meni siististi lihaksesta läpi eikä sattunut sen pahemmin. Toisin kuin sillä Matilla. Se oli kunnon mies.

- Miten niille… anarkisteille kävi?

Iskän kasvoille kohosi varjo ja hän vastasi:

- Niillä ei ollut yhtä hyvä tuuri.

Maija halusi kysyä iskältä vielä Ruotsista. Silloin, kun äiti odotti Maijaa isä oli ollut kansalaiskaartin mukana auttamassa ruotsalaisia joitten maa oli mennyt täyteen kaaokseen. Myös norjalaiset ja tanskalaiset olivat osallistuneet taisteluihin. Sota oli päättynyt niin, että eteläisessä Ruotsissa, tarkemmin sanoen Skånessa oli nyt islamilainen etnovaltio joka pysyi hengissä vain rikkaitten arabimaitten avustuksella. Yhtään ruotsalaista ei siellä enää asunut. Jonkunlainen Gaza potenssiin kolme. Kaikki Ruotsin alueella asuvat etnot oli karkoitettu sinne ja Maija oli lukenut wikipediasta että kuolleita siinä sodassa oli tullut kymmeniä tuhansia.

- Iskä… entäs se Ruotsin juttu… sinä olit sielläkin…

Isän kasvoille tuli vielä synkempi varjo ja hän vastasi:

- No… se oli vähän toisenlainen savotta se… puhutaan siitä sitten kun olet vanhempi.  Mutta ehkä sinun on aika oppia jotakin. Siihen olet jo tarpeeksi vanha.

Isä käveli asekaapilleen jonka avain oli visusti Maijalta piilotettu. Hän aukaisi sen. Sisällä oli pari metsästysasetta ja sitten kaksi muuta asetta jotka hän laittoi pusseihin ja totesi hymyillen Maijalle:

- Lähdetäänkös käymään ampumaradalla?

- Joo!

Äiskäkin tuli mukaan ja ampumaradalla iskä kaivoi asepussistaan esille aseen.

- Tää on RK 72. Tää on iskän kansalaiskaartiase. Alun perin tää on tehty Itä-Saksassa. Semmonenkin valtio oli aikanaan olemassa. Sulle kyllä koulussa opetetaan siitä sitten enemmän. Minä näytän, kuinka tätä käytetään.

Iskä opetti aseen toimintaperiaatteen Maijalle ja se oli yllättävän yksinkertainen. Tietysti ensiksi iskä opetti turvallisuuden. Aseen piippu ei saanut koskaan osoittaa kuin maalitauluja päin.

- Paitsi tietysti vihollista päin. Mutta toivotaan, että sinä et joudu koskaan siihen tilanteeseen. Ja muista, että asetta käsitellään aina, niin kuin se olisi ladattu.

Ampuminen aseella oli helppoa ja Maija sai räiskiä muutaman sarjankin. Sitten äiskä puolestaan kaivoi esille toisen aseen sanoen samalla:

- Nää aseet on se viimeinen lukko jolla me voidaan puolustaa itseämme jos muu ei auta. Onneksi hallintokin sen nykyisin tajuaa ja tukeekin sitä. Ja sen myötä varmistaa, että näitä aseita ei tarvita. Ainakaan enää sisäistä vihollista vastaan. Mutta tämä tässä on puolestaan äiskän kotivara.

Se äidin kotivara oli vanha Nagant-revolveri. Maija opetteli lataamaan sen ja ampui pari rullaa tyhjäksi. Tämän jälkeen isä totesi:

- Jos haluat, niin me voidaan käydä täällä radalla useamminkin.

- Joo!

Maija oli jo aikaisemmin ajatellut että hän kuusitoista vuotta täytettyään liittyisi Kansalaiskaartin pikkulottiin. Mutta siihen oli vielä hieman aikaa. Nyt vietettäisiin Vapautuksen päivää ja se meni Maijalla normaalisti leikkiessä. Hän erosi huomattavasti jostain 2010-luvun ikäisestään esiteinistä sillä hän leikki normaaleja leikkejä ja ennen kaikkea hänellä ei ollut älypuhelinta. Niin kansannousun jälkeinen väliaikaishallinto sekä sitä seuraavat hallitukset olivat tajunneet että alaikäiset olivat alkaneet elää pelottavan syvällä virtuaalimaailmassa ja kieltäneet älypuhelimet alle 16-vuotisilta kokonaan. Maija oli kuullut asiasta historiantunnilla ja ihmetellyt kavereittensa kanssa että minkä ihmeen takia ne heidän ikäisensä lapset olivat kulkeneet koko ajan zombiena se suorakulmio käsissään. Olihan niin paljon muutakin tekemistä.

Iltapäivällä iskä lähti lämmittämään saunaa. Heillä oli omakotitalossaan kyllä myös ihan tavallinen sähkösauna mutta tontilla olevassa ulkorakennuksessa oli vanha puusauna jossa käytiin lähinnä kesäisin. Mutta Vapautuksen päivänä se tuntui jotenkin sopivalta. Pihalle ajoi auto ja sieltä tulivat vieraat. Jääskeläiset. Maija tunsi heidät jo pitkältä ajalta. Jääskeläisillä oli kaksi tytärtä, yksi Maijaa vuotta vanhempi ja yksi vuotta nuorempi ja he olivat tulleet aina juttuun keskenään. Iskä ja Jääskeläisen Pentti paiskasivat pihalla kättä ja katsoivat toisiaan ilmeellä joka kertoi joistain ajoista ja joistain tapahtumista jotka Pentti ja iskä tiesivät mutta joista ei Maijalle oltu kerrottu. Pentti oli ollut iskän mukana niin kansannousussa kuin myöhemmin Ruotsissa ja Pentillä oli poskessaan arpi jonka Maija arveli olevan kranaatinsirpaleen tekemä. Edellisenä kesänä Maija oli ohimennen kuullut osan keskustelusta mitä iskä ja Pentti olivat käyneet saunatauollaan:

- Vaan täytyy sanoo, että se Ruottin savotta jätettiin suotta kesken… olis pitäny hoitaa kerralla loppuun saakka… kun tilanne oli jo hanskassa… mutta sitten ne svedupellet vislasivat pelin poikki… kun olivat ensin rääkyneet meitä apuun…

- Joo… nyt se turpoo siellä Skoonessa ja kun sillä ei tila enää riitä niin se lähtee höökimään taas… eikä se usko kuin lyijyä… ruottalaiset ne näyttää olevan nopeita unohtamaan… hyväuskoiset hölmöt… mutta sen minä sanon kanssa että olis se valtiorikosoikeus voinu pistää muutaman pahimman täältäkin montun syrjälle… onneks ne sentään istuu ne elinkautisensa loppuun asti kumminkin…

- Sukevalla ovat ja mätänevät hjuu… mutta siitä minä olen tyytyväinen että niittasin sen perkeleen takkutukan joka ampui Matin ja haavoitti sinua… törpöltä jumitti vielä pyssy ja se rupes nosteleen tassujaan… laskin sarjan saatanaan… en ole hetkeäkään katunut…

Maija oli ymmärtänyt että nuo jutut eivät olleet tarkoitettu hänen korvilleen. Mutta hänellä vahvistui ymmärrys, että asioita ei voi pitää itsestäänselvyyksinä. Niistä oli usein maksettu raskas hinta. Ja Maijan mielessä kävi että olikohan liian moni ihminen unohtanut sen silloin ennen kansannousua.

Sauna oli lämminnyt ja naiset menivät sinne ensiksi. Maijankin mielestä tässä vanhassa ja kynttilöiden valaisemassa saunassa jossa pesuvesi lämmitettiin padassa oli jokseenkin hieno tunnelma, vaikka ei hän tässä ihan jatkuvasti halunnut käydäkään. Vatipesu oli vähän työlästä vaikka äiskä sen valmiiksi laittoikin Jääskeläisen rouvan kanssa. Mutta niin Maija kuin Jääskeläisen tytöt ymmärsivät, että nyt oli erikoinen päivä. Juhlapäivä jolloin kaikki tehtiin toisin. Vähän niin kuin vanhalla mallilla.

Seuraavaksi menivät saunaan iskä ja Jääskeläisen Pentti. Naiset tekivät sillä aikaa ruokaa. Vapautuksen päivässä ei ollut mitään selkeää kaavaa mitä ruokaa pitäisi laittaa mutta kaikki laittoivat jotain perinteistä suomalaista. Naapurissa Pensselsoneilla tehtiin kuulemma muikkukukkoa. Kekkoloilla väsättiin karjalanpaistia. Mutta täällä tehtiin hirvikäristystä ja perunamuussia. Iskä oli viillellyt jäisen hirvenpaistin lastuiksi ennen saunaan menoaan ja äiskä valmisti ruuan valmiiksi. Tytöt pelailivat sillä aikaa keskenään Mustaa Pekkaa ja Jääskeläisten äiti sanoi että tiedättekös tytöt, tuokin oli kielletty peli ennen kansannousua. Tyttöjä nauratti. Se taisi vähän narrata. Mikä tässä pelissä niin ihmeellistä oli? Miksi ihmeessä se oltaisiin kielletty? Kun tytöt pelasivat, niin Maijan vieressä oli perheen vanha ja viisas labradorinnoutaja Romppanen joka oli hengessä mukana vaikka ei ehkä pelistä kaikkea ymmärtänytkään.

Kun miehet olivat tulleet saunasta ja hirvenkäristys oli syöty kävi iskä ja Pentti ottamassa lipun salosta ja kysyivät sitten Maijalta että haluakkos tulla sytyttämään jätkänkynttilät. Tottahan Maija halusi. Isä lorotti jätkänkynttilöihin sytytysnestettä ja antoi Maijalle sitten rasian myrskytulitikkuja. Jääskeläisen Pentti totesi:

- Ne on muuten nuo myrskytikut yksiä maailman parhaimpia keksintöjä. Jeesusteipin ja sen styroksisen ulkohuussin persreunuksen lisäksi.

Molemmat jätkänkynttilät syttyivät ensimmäisellä yrityksellä ja isä katsoi Maijaa ylpeänä. Naapurissa Pensselson oli sytyttänyt omansa jo hieman aikaisemmin ja tynnyristä roihuavat liekit muistuttivat liekinheitintä. Selvässä laitamyötäisessä oleva Pensselson kävi lisäämässä tynnyriin vielä pari ämpärillistä puurojua ja huusi tulta ruokkiessaan:

- Siel palloit suvakkiloihe perskarvat! Mpähähähää!

Niin Maijan oma perhe kuin Jääskeläiset katselivat jätkänkynttilöitä olohuoneesta. Jätkänkynttilöitä paloi kaikkialla ympäristössä. Aikuiset nauttivat – päivän perinteen mukaisesti – Koskenkorvaa puolukkamehulla. Puolukat oltiin poimittu porukalla viime syksynä ja äiskä oli tehnyt niistä mehumaijassa mehua. Tytöille oli varattu Fazerin sinistä, Fazerin parhaita, pihlajanmarjakarkkeja ja perinteistä sitruunasoodaa.

Ilta kului rauhallisesti ja välillä iskä ja Pentti veivät jätkänkynttilöihin lisää närepuita jotka paukkuivat ja kipinöivät mukavasti. Jossain vaiheessa aikuiset skoolasivat maljojaan ja totesivat:

- Suomelle. Ja sille, ettei koskaan enää. Ei milloinkaan.

Kymmenen aikaan aikuiset aukaisivat television. Suomen kansannoususta ei oltu vielä tehty sellaista elokuvaa kuin Tuntematon Sotilas jota katsottiin aina itsenäisyyspäivänä. Sen sijaan oli tapana,  että Vapautuksen päivänä katsottiin lakkautetun Yleisradion tilalle perustetun Kansalaiskanavan tekemä dokumentti ”Kun kansa vapautti itsensä”. Maijaa alkoi väsyttää ja sen huomasi myös Romppanen joka laittoi kuononsa hänen polvensa päälle ja totesi viisaasti:

- Mrrröölgllöll murr wuff.

- Iskä. Minä taidan mennä nukkumaan.

- No joo, käypä hambapesulla niin minä tulen peittelemään. Vaikka iso tyttöhän sinä jo olet.

Jääskeläisen Pentti totesi puolestaan:

- Taitaa ne meidänkin plikat olla jo petikunnossa. Me aikuiset valvotaan vielä vähän aikaa.

Maija pesi hampaansa ja meni huoneeseensa. Romppanen vahti vieressä kun iskä peitteli hänet ja antoi vielä hyvänyön suukon otsalle. Sitten Romppanen puolestaan antoi vielä perusteellisemman hyvänyönsuukon jossa tuli Maijan naama vielä kertaalleen pestyä. Sitten Romppanen hyppäsi sänkyyn Maijan jalkopäähän, käpertyi kerälle ja totesi vielä:

- Mörlllglgl örr.

Niinhän se oli. Tätä unta ei häirittäisi. Olohuoneesta kuului aikuisten hiljainen puheensorina. He jatkoivat vielä Vapautuksen päivää. Romppanen päästi pitkän koiranhuokauksen ja painoi päänsä Maijan jalkaa vasten. Pian huoneesta alkoi kuulua niin tytön kuin koiran uninen tuhina.


Jatkoa Uusi Suunta-tarinoille

I



lauantai 17. helmikuuta 2018

PALJASTA PROTESTIPINTAA

Eli ymmärrysharjoitus feministisestä alastomuudesta

Niin kuin lukija on matkan varrella saattanut huomatakin niin meikäläinen on tällainen yli viisikymppinen arvokonservatiivi raappahousujätkä joka ei oikein aina ymmärrä nykymaailman menoa. Sen – ei ehkä niin yllättävän – huomaamisen myötä voidaan mennä erääseen uutiseen ja sen myötä heräävään ihmettelyyn, sottailuun ja tuumailuun sekä jälleen kerran pyrkimykseen ymmärtää.

Uutinenhan on itsessään ihan selkeä ja siinä paha lienee saanut palkkansa eli USA:n voimistelumaajoukkueen entinen lääkäri Larry Nassar tuomittiin tammikuussa 175 vuodeksi vankeuteen kymmenien nuorten seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Rankat on vissiin olleet teot kun on tullut noin rankka tuomiokin.

Sitten uutisessa kerrotaan eräästä kyseisen hepun uhrista eli telinevoimistelija Aly Raismanista joka protestoi miehen tekoja näillä sanoilla:

- Käytit väärin valtaa ja luottamusta, jotka minä ja monet muut annoimme sinulle. Olen varma, etten tule koskaan antamaan anteeksi sitä, miten kamalalla tavalla manipuloit ja hyväksikäytit minua.

A vot. Eipä mulla tuohon mitään lisättävää. Ihmisten pitää elää ihmisiksi. Mutta sitten mulla loppuu hahmotuskyky kun kyseinen Raisman jatkaa protestointiaan. Jaa mitenkö? No, alastonkuvilla tietenkin:



Kyseisen voimistelija viestittää Iltalehden komppaamana alastonkuvillaan että ”naisten ei tarvitse olla vaatimattomia ollakseen arvostettuja”. Ei tartte niin. Kai tuo olis muutenkin ymmärretty. Mutta miten tuo alastomuus tuota ideaa painottaa ja tekee vakavammin otettavaksi? Ja mitenkäs, jos joku toinen nainen esiintyy täsmälleen samanlaisessa kuvassa ilman nahkaan tussattua tekstiä ja ilman minkäänlaista feminististä painotusta niin onkos hän sitten puolestaan löyhäpäinen horo joka suostuu siihen että nainen esineellistetään?

Jokainen toimii tietysti tavallaan ja tyylillään ja tämähän ei ole suinkaan ensimmäinen kerta kun naiset protestoivat tasa-arvon ja muitten pitkien sanojen puolesta vähentämällä vaatetustaan. Ja se pistää puolestaan minut miettimään vielä kerran että millä tavoin se nakuna esiintyminen vahvistaa protestia ja saa esitetyt vaatimukset jotenkin vakuuttavammaksi? Kun tästäkin tapauksesta loppulaskussa mulle jäi mieleen vain hyvännäköinen nainen joka esittelee kaunista alastonta vartaloaan. Ei se minusta yhtään valveutuneempaa yksilöä tee eikä saa yhtymään johonkin kollektiiviseen miehiseen anteeksipyyntöön. Samoin kuin ei tee naisten vähävaatteinen protestointi yleensäkään josta pieni potpurri seuraavana:


Väkisinkin mieleen tulee ajatus että onko tässä kyse jostain vakavasti otettavasta protestoinnista vai pelkästä ekshippailusta? Mieleen palaa muistikuva siitä Susan Kurosesta / Ruususesta / Whatever joka ajatteli tekevänsä Matti Vanhaselle jonkunlaisen vastaiskun ja poseerasi niukoissa alusvaatteissa muistaakseni Hymy-lehdessä. Saaden aikaan lähinnä äärimmäisen myötähäpeän.

Onhan meinaan olemassa ihan asiallistakin protestointia, jolla vastustetaan järjestelmää joka on oikeasti patriarkaalinen ja törkeästi naista alistava. Tässä kuvassa eräs teheranilainen nainen vastustaa sitä järjestelmää. Protesti on toimiva eikä tissejä tarvitse asiakseen esitellä:


Hän riisuu julkisesti huivinsa ja saattaa samalla itsensä kuolemanvaaraan. Myös erittäin asiallinen naisten asemaa – vaatteet päällä – puolustava henkilö on tässä:


Eli Ayaan Hirsi Ali. Joka henkensä uhalla puolustaa naisia heitä oikeasti sortavaa järjestelmää vastaan. Ja joka on länsimaisille feministeille sen myötä totaalinen epähenkilö. Kas kun se naista sortava ja puolikuuta palvova järjestelmä onkin feministisen ajattelun mukaan rauhan- ja tasa-arvon uskonto. Ainoa naista sortava järjestelmä on valkoisten heteromiesten rakentama yhteiskunta joka toisaalta on hankkinut naisille paljon paremmat ja ennen kaikkea turvallisemmat olot kuin tuo kyseinen puolikuun palvonta. Länsimaista feminismiä katsellessa päätyy väkisinkin kahteen johtopäätökseen:

a) Se haluaa – turvallisissa ja valvotussa olosuhteissa – uhriutua vain siitä, mikä sille itselleen sopii.

b) Niistä asioista, joissa sen logiikka pettää, se haluaa vaiettavan. Sillä jos niistä asioista laajemmin puhuttaisiin, se saisi länsimaisen feministin näyttämään juuri siltä mitä hän onkin eli vajaaälyiseltä pelleltä.

Niin kuin tuli todettua, niin minä en hahmota nykymaailma ja ehkä tuossa paljaan nahkan esittelyssä on taustalla joku elämää suurempi viisaus jota minä en vaan ymmärrä. Minähän joudun tsuhnan helvettiin joka tapauksessa joten ei minusta tartte välittää. Muistutetaan vielä loppuun Tapio Rautavaaran sanoin että onhan sitä aikanaan suomalaiset miehetkin joutuneet protestoimaan. Ja vielä ihan vaatteet päällä:

perjantai 16. helmikuuta 2018

ANTERO LÄRVÄNEN JA EPÄILYKSEN PIRU


- Hyvää päivää, hyvät kuuntelijat. Täällä Antero Lärvänen. Olette Huitsinnevadan paikallisradion suorassa unhuman interest-lähetyksessä jossa tällä kertaa vieraanamme on hyvin vaikutusvaltainen kaikenlaisten asioitten taustavaikuttaja jonka merkitys on suurempi kuin uskottekaan. Pinnanmaalainen yleisö ei ole hänestä aikaisemmin juuri kuullut mutta me täällä radiossa olemme saaneet kunnian tutustua häneen jo aikaisemmin. Tervetuloa lähetykseen, Oy Helvetti Ab:n kiertävä järjen valon suurlähettiläs Epäilyksen Piru eli tuttavallisemmin Epi:

- Kiitos, Antero ja miellän suurena kunniana sen, että saan esittäytyä järkeville ja asiallisille pinnanmaalaisille ihmisille. Mehän sinun ja äänimiesten kanssa sinänsä siis tunnemmekin toisemme jo ennestään ja olemme useammankin kerran saunoneet Hotelli Yrjöperskeleen ylläpitämässä mainiossa Persaukistenniemen mökkikylässä.

- Ja sinne ollaan luonnollisesti menossa myös tämän lähetyksen jälkeen. Mutta kerrotko Epi ensiksi hieman työsi luonteesta?

- Niin kuin nimenikin jo kertoo, tehtäväni on herättää epäilyksiä. Siis nimenomaan herättää uinuvia ja orastavia sellaisia. Ei luoda niitä tyhjästä. Sellainen olisi toimivaltani ulkopuolella ja linja niin Oy Helvetti Ab:ssa kuin sen kanssa kilpailevassa Yläkerran Firmassa on se, että ihmisellä on vapaus valita, olivat ne valinnat kuinka typeriä hyvänsä. Ja koska tilanne on tämä, pyrin tietysti työssäni ottamaan kontaktia juuri niihin ihmisiin joilla tämä epäilyksen tynkä on jo olemassa. Itse asiassa asiakaskuntaani ei kuulu juurikaan tavallisia pinnanmaalaisia ihmisiä, koska heillä ovat perusarvot jo muutenkin kunnossa ja heidän kohdallaan epäily keskittyy pieniin ja jokapäiväisiin asioihin eikä niitä silloin sanota edes epäilyksi vaan terveeksi harkinnaksi ja lautamiesjärjen käytöksi.

- Eli toimit siis pääosin muualla Suomessa?

- Kyllä. Jokaisella maalla ja kielialueella on tietysti oma epäilyksen pirunsa ja täällä Suomessa ruotsinkielistä väestöä puolestaan palvelee kollegani Hjärnspök.

- Osaisitko kertoa hieman tarkemmin asiakaskunnastasi?

- Pääosin sen voisi jakaa kolmeen erilliseen ryhmään.

- Mikä on ensimmäinen ryhmä.

- No ensimmäinen on se, joka on tietysti työtäni ajatellen se kaikkein hedelmällisin ryhmä eli puhtaat opportunistit. Ja juuri kyseinen ryhmä on sitä kaikkein vaikutusvaltaisinta porukkaa sillä heitä löytyy sekä poliittisesta koneistosta, virkamiehistöstä että osittain mediasta. He tietävät kyllä oikein hyvin sen mitä ovat toiminnallaan saaneet aikaiseksi ja tietävät sen myös olevan omaa kansaansa kohtaan haitallista, vaarallista ja suorastaan rikollista mutta he eivät välitä siitä sillä heitä kiihottaa raha, valta ja asema sekä sitä kautta tietysti kasvojen säilyttäminen. Joten sekä saadakseen  että säilyttääkseen nuo edut he ovat hypänneet kyytiin ja pysyvät federalistisessa ja punavihreässä junassa vaikka suuri osa heistä ei edes usko sen varsinaiseen opilliseen sisältöön. Keskusteluissani heidän kanssaan olen saavuttanut suurta edistystä mutta he eivät uskalla ottaa sitä riskiä että puhkaisisivat omalta osaltaan tuon mammuttimaiseksi kasvaneen paiseen. Heistä ei vain ole siihen. Uskallus ei riitä, koska näiltä ihmisiltä puuttuu kokonaan moraalinen selkäranka. Lisäksi heillä tuntuu olevan tietynlainen yhteinen puolustusmekanismi epäilystä vastaan.

- Minkälainen puolustusmekanismi?

- Uni. Tarkemmin sanottuna painajainen. Hyvin moni heistä näkee usein samaa unta.

- Minkälainen tämä uni on?

- Siinä he elävät tulevaisuudessa ja ovat valtiorikostuomioistuimessa syytettynä. Unessa tuomari alkaa puhua ja hän puhuu heille aina näillä sanoilla:

”Osallisuudesta sekä törkeään maanpetokseen että valtiopetokseen. Osallisuudesta yhteiskunnallista valta-asemaa käyttäen kansalaisten turvallisuuden tietoiseen heikentämiseen ja sitä kautta avunannosta murhiin, tappoihin, ryöstöihin, raiskauksiin ja pahoinpitelyihin. Osallisuudesta yhteiskuntarauhan romuttamiseen. Osallisuudesta yhteiskunnallisen luottamuksen romuttamiseen. Osallisuudesta aktiiviseen sananvapauden tukahduttamiseen. Osallisuudesta koululaitoksen muuttamisessa poliittisen propagandan välineeksi. Osallisuudesta oikeuslaitoksen muuttamisessa poliittisen manipuloinnin sekä kansalaisten alistamisen ja hiljentämisen välineeksi. Osallisuudesta kantaväestön muuttamisessa toisen luokan kansalaisiksi. Sekä osallisuudesta ennenäkemättömän typerään ja vaaralliseen etnisen väestörakenteen muutoskokeiluun tuomitaan syytetty kärsimään…”

- ja silloin, ennen kuin tuomari ehtii viimeistellä lauseensa, he heräävät.

- No hemmetti, tuo on aika ovela puolustusmekanismi. Tuon unen jälkeen aito opportunisti kyllä jaksaa taas yhden päivän julistaa että federalismi tarkoittaa laajennettua itsenäisyyttä, monikultturismi on välttämätöntä rikkautta, etninen väkivalta on seuraus suomalaisten vääristä asenteista ja vaikka meitä suomalaisia ei ole olemassakaan niin meillä suomalaisilla on silti päivä päivältä kasvava velvollisuus. Ja ennen kaikkea tuosta unesta saa uutta virtaa pyrkiä kaiken arvostelun kieltämiseen ja mielellään kriminalisoimiseen. Mutta minkäslainen asiakasryhmä se kakkosryhmä sitten on?

- Meidän epäilyksen pirujen keskuudessa heitä kutsutaan nimellä ”mimosat”. Heissä on kaksi yhteistä piirrettä. Ensinnäkin he aivan aidosti uskovat tuohon punavihreään epistolaan eikä mikään – ei varsinkaan faktat – horjuta heidän uskoaan. Toiseksi heidän varsin heikko egonsa rakentuu juuri nimenomaan tuohon punavihreyteen ja ennen kaikkea sen mahdollisimman julkiseen tunnustamiseen. Sen ansiosta he voivat kuvitella olevansa jotain paljon enemmän ja paljon parempaa kuin niin sanottu raappahousukansa, joka muuten elättää nuo mimosat. Jos heidän uskonsa pohja romahtaa, niin heidän egonsa pohja romahtaa myös ja jäljelle jää silloin vain ihminen itse. Joka siinä tilanteessa ymmärtää olevansa nolla kertaa nolla jaettuna nollalla. Näin ollen ymmärtänet, että he ovat hyvin vaikeita asiakkaita. Suurin osa ei edes näe minua ja ne harvat jotka näkevät puolestaan mököttävät, pitävät mykkäkoulua eivätkä suostu minkäänlaiseen keskusteluun.

- Tässä mimosa-ryhmässä on myös tietty alaryhmä joka on kyllä saman tyyppinen mutta se koostuu kokonaisuudessaan virkakoneiston toimistopöytäosastosta. Juuri siitä, jolla ei ole päässään minkäänlaisia omia ajatuksia ja muualta syötetty epistola on sitten heille se ainoa totuus johon uskoa mutta myös heille se saavutettu asema on hyvin tärkeä, itse asiassa välttämätön ja nimenomaan asemaan heidän egonsa pohjautuu. Koska mitään muuta heillä ei ole. Onkin sitten sattuman kauppaa, että kuka sen epistolan heille pääsee syöttämään ja tällaista asiakastyyppiä minulla on ollut asiakkaanani niin kauan kuin on ollut jollain lailla järjestäytynyttä yhteiskuntaa. Aikanaan heillä oli koppalakit ja nykyään jakkupuku.

- Ymmärrän  että tämä mimosatyyppinen asiakaskunta on sinulle ja kollegoillesi todella haastava. Entäs se kolmas asiakastyyppi?

- Se kolmas niin… se on ongelmallinen… kovasti ongelmallinen… kun siihen ei oikein pääse vaikuttamaan… se vaikutuksen ikkuna kun on niin lyhytaikainen…

- Mitä tarkoitat?

- Tarkoitan aivan tavallisia suomalaisia. Tervejärkisiä sellaisia. Ihmisiä, jotka elävät ihmisiksi ja jotka myös aivan hyvin ymmärtävät, mikä tässä vallitsevassa järjestelmässä on pielessä. Ihmisiä, jotka eivät oikeastaan tarvitsisi epäilyksen pirujen palveluksia. Muussa kuin yhdessä asiassa. He kaikki kärsivät koppipsykoosista.

- Koppipsykoosista?

- Siitäpä hyvinkin. Siis tarkemmin sanoen äänestyskoppipsykoosista. Sanotaan että tommonen tavallinen demareitten, kepun tai kokoomuksen äänestäjä mieltää ja ymmärtää että maan asiat ovat ajettu perseelleen, tietää täsmälleen mikä on perseellään ja haluaa muutosta. Sitten kun tulee vaalit, niin hän menee äänestämään ja äänestää edelleenkin niitä samoja demareita, kepua ja kokoomusta odottaen sitä muutosta jota ei koskaan tule. Jos hän on oikein ärrinpurrillaan niin hän vaihtaa demareista kepuun, kepusta kokoomukseen jne. Ja sitten hän seuraavat neljä vuotta mutisee että kyllä tässä maassa on vaan paljon mälsää tajuamatta että ongelma on juuri hän itse ja hänen äänestysratkaisunsa. Jonka hän sitten seuraavissa vaaleissa jälleen toistaa.

- Kyseinen äänestäjä kyllä mielessään tietää taudin ja tietää lääkkeenkin mutta panee silti kerta toisensa jälkeen käden kuumalle hellalle ajatellen, että josko se ei tällä kertaa polttaisi. Jotain kummaa tapahtuu vaalien toimitsijapöydän ja äänestyskopin välissä ja muuttaa kyseiset äänestäjät hetkeksi tahdottomiksi hallintozombieiksi. Itse asiassa tämän omituisen ilmiön parissa tehdään tutkimusyhteistyötä ylä- ja alakerran firmojen välillä. Kummankin firman parhaat klönttimekaniikan tutkijat ovat selvittämässä tämän arvoituksen syytä mutta tutkimuksen matka on kovin, kovin pitkä.

- Täytyy tämmösenä maan matosena olla kateellinen teidän osaamisellenne ja resursseille. Meillä maan pinnalla kun ei olla oikein kunnolla otettu selkoa edes kvanttimekaniikasta saati sitten klönttimekaniikasta. Ovatko ne muuten samoja tutkijoita jotka yrittävät aukoa feminististä logiikkaa?

- Ei, se on eri porukkaa. Katsos Antero, kun sen feministisen logiikan aukipurkaminen on äärimmäisen vaarallista. Jos se aukeaa liian nopeasti ja suojaamatta se saattaa aiheuttaa vakavan repeämän aika-avaruudessa ja pahimmillaan jopa ympäröivän universumin tuhon. Siksi feminististä logiikkaa tutkitaan erillisessä suojaulottuvuudessa ja sitä tutkivat ylä- ja alakerran tutkijat ottavat suuren henkilökohtaisen riskin. Antilogiikan huolimaton käsittely on nimittäin vielä antimateriaakin vaarallisempaa.

- Täytyypä tässä Huitsinnevadan paikallisradion puolesta esittää lämmin kiitos ja kunnianosoitus noille rohkeille tutkijaenkeleille ja –demoneille jotka tekevät pyyteetöntä työtä ihmiskunnan hyväksi. Mutta kerrotko vielä minkälaisia henkilökohtaisia tuntemuksia työsi sinulle saa aikaiseksi?

- Onhan se aika ajoin kovin raskasta. Tämä kun on kumminkin puhtaasti palveluammatti ja palaute on hyvin harvoin kiitollista. Päinvastoin, suurin osa asiakaskunnastani mieltää minut vitsauksena. Mutta tietyt onnistumisen kokemukset auttavat kuitenkin jatkamaan.

- Epäilyksen Piru, lämmin kiitos  haastattelustanne ja voimia vaativaan ja tärkeään työhönne. Täällä Antero Lärvänen, Huitsinnevadan paikallisradio. No niin, äänimiehet, sitten jätkät ja Epi Ransittiin ja suunta kohti Lällävettä.

- Tuleehan Ykä myös?

 - Joo, mutta hieman meidän jälkeemme. Kas kun hotellin pitopalvelun velvollisuudet kutsuvat. Hömpstadin voimalaitoksessa vietetään tänään kolmannen väsynytvesireaktorin harjakaisia ja Hotelli Yrjöperskeleeltä on tilattu sinne neljäkymmentä laatikollista tuoretta koppavoituita. Ykä on kuskaamassa niitä sinne.

- Hienoa päästä saunomaan tällä tutulla porukalla. Niin kuin tiedät, että työni kautta ei pahemmin tule tutustuttua kovin inspiroivaan ihmisseuraan. Ei muuta kuin Ransitti käyntiin, suunta saunalle ja paljon tsössiä!

*

Päivän alkaessa jo hieman hämärtymään saapui Persaukistenniemen mökkikylän mökki nro viitosen edustalle Huitsinnevadan paikallisradion Ransitti. Hieman myöhemmin sinne saapui myös vanha UAZ-paku jonka kyljessä luki Hotelli Yrjöperskeles. Mökin saunan piisistä alkoi nousta savu ja pian löylyistä nautti neljä suomalaista ajatusten vastarintaliikkeen miestä, yksi työteliäs ja rehellinen piru sekä maailman ainoa puhuva kiuas.

Saunan viereisessä männyssä korppipariskunta kuulosteli tsössin suhinaa ja hyväntuulista puheensorinaa. Nuo tutut korpit tiesivät että tälle porukalle ei myyty rähinäviinaa. Mökin vesiränneissä kiristyvä pakkanen paukahteli, jäätyneen Lälläveden lahdukan toisella puolella kaakanaparvi säesti saunasessiota pulinallaan ja ympäristön koirat kävivät kuonobookissa kiivasta keskustelua menneen päivän tapahtumista. Epäilyksen Piru tuumasi muille saunojille että on se vaan sentään hyvä, että helvetillisen raskaan työn raatajalle löytyy aika ajoin hyvää seuraa ja paikka missä voi huilata raskaasta työstä…


tiistai 13. helmikuuta 2018

TURISTIT

Meidän suuresti arvostamamme Yle julkaisi tuoreeltaan – jälleen kerran –  silmäkulmanpyyhkimisjutun hylsyn saaneesta turvapaikanhakijasta joka ammuttiin Irakissa. Tavoitteena jutussa oli tietenkin aikaansaada kollektiivista syyllisyyden tunnetta siitä, että Suomi ei tarjoa automaattista elatusta jokaiselle tänne itsensä hilanneelle.

Hotellin respassa ollaan sen verran kyynisiä että alaleuka ei väpätä. Sen sijaan asiasta todetaan, että kun turisti on poistunut Suomesta, niin samalla päättyy myös suomalaisten viranomaisten vastuu turistin turvallisuudesta. Vaikka turisti kuuluisikin tähän nykyaikaiseen ja edistykselliseen turistivyöryyn joka eroaa esmes suomalaisista Las Palmasissa. Suomalainenhan maksaa palveluista ja hyödyttää Las Palmasia. Las Palmasissa oleskellessaan hän on luonnollisesti paikallisten viranomaisten suojeluksessa.

Nykyaikainen edistyksellinen turismi puolestaan pohjautuu siihen, että matkailun kohteena oleva maa ei saa turistilta rahapenniäkään vaan päinvastoin maksaa turistille siitä, että turisti käyttää paikallisia palveluja. Nykyaikaisessa edistyksellisessä turismissa turisti sitten kiittää saamistaan palveluista murhilla, tapoilla, pahoinpitelyillä, ryöstöillä ja raiskauksilla. Joista puolestaan Yle ei ole koskaan kiinnostunut tekemään nyyhkyjuttuja koska tuon väkivallan uhrit eivät edusta ihanaa toiseutta.

Ylen – niin kuin valtamedian yleensäkin – mielestä suomalaisilla on pyhä ja ikuinen velvollisuus huolehtia:

a) Täällä olevista elatusturisteista.

b) Täältä poistuneista elatusturisteista.

c) Tänne tuloa suunnittelevista elatusturisteista.

Mutta tässä vaiheessa on hyvä muistuttaa, että valtamedia ei ole viranomainen vaikka se sellainen luulee olevansakin. Ei sen vaatimuksista tarvitse välittää. Niin kuin ennenkin olen todennut, valtamediaa voi verrata voodoo-uskontoon. Se vaikuttaa vain niihin jotka uskovat siihen.


Lisäys samana päivänä: Lämmin kiitos Reijo Koiraalle kunnianosoituksesta. Ryppy & Reikä on Suomen ehdottomasti paras sarjakuva.

maanantai 12. helmikuuta 2018

SYYTTÄJÄ

Eli Uusi Suunta osa II ½


Toukokuu oli vaihtunut kesäkuuksi ja tuonut tullessaan jälleen itsenäistyneeseen Suomeen helleaallon jonka seurauksena myös Kasperi Penttinen hikoili Helsingin Säätytalossa. Pikkutakkinsa pois riisunut ja kauluspaidan hihat käärinyt Penttinen tuumaili, että parempi ilmastointi olisi kovasti eetvarttia tällaiselle 67-vuotiaalle eläkeläiselle joka oli yllättäen kutsuttu valtion palvelukseen tekemään pitkiä päiviä tässä toimistossa. Alun perin Radanvarsikaupungista kotoisin oleva Penttinen oli ammatiltaan lakimies ja joskus aikaisemmin hän oli toiminut sekä syyttäjänä Turussa ja käräjäoikeuden tuomarina Radanvarsikaupungissa. Sen jälkeen, 1990-luvun alussa hän oli siirtynyt erään suuryrityksen palvelukseen ja toiminut sen kansainvälistä kauppaa käsittelevänä lakimiehenä. Tätä uraa hän oli jatkanut eläkkeelle siirtymiseensä saakka ja asunut pääosan urastaan Lontoossa seuraten kuitenkin jatkuvasti hänelle rakkaan kotimaansa tapahtumia. Hän oli aina mieltänyt itsensä vain suomalaiseksi joka oli kaukana kotoa, ei miksikään maailmankansalaiseksi.

Kotimaan kehitys osana liittovaltioksi muodostuvaa hirviötä oli huolestuttanut Penttistä ja saanut hänet pohtimaan uransa loppuvaiheessa vaihtoehtoja siitä, mihin muuttaisi uransa jälkeen. EU:sta eronnut Iso-Britannia oli sinänsä varteenotettava ja ennen kaikkea itsenäinen vaihtoehto mutta erityisesti hänen vaimonsa kaipasi takaisin kotiin. He molemmat olivat aina pitäneet saaristoista ja päättivät pitkän harkinnan jälkeen ostaa eläkepäiviään varten talon Turun saariston Nauvosta. Asuinpaikan valintaan vaikutti nimenomaan  se, että vanha pariskunta halusi olla rauhassa sekä kaupungin hälinästä että ennen kaikkea siitä etnisestä ja väkivaltaisesta värinästä jota Suomikin oli liittovaltiokehityksen myötä joutunut ottamaan aina vain enemmän vastaan.

Nauvo oli ollut onnistunut ja miellyttävä vaihtoehto. Kasperi ja hänen vaimonsa osasivat puhua hyvää ruotsia ja sopeutuivat nopeasti tähän kauniiseen ja rauhalliseen saaristopaikkakuntaan. Ainoan särön rauhaan toi sekä televisio että internet ja ennen kaikkea niitten tarjonnan välillä vallitseva valtava ristiriita. Virallinen televisio ylisti vallitsevaa etnistä harmoniaa ja samalla varoitti äärioikeistolaisesta, tosin täysin piilossa olevasta ja missään näkymättömästä uhasta jota vastaan piti kuitenkin kaikin keinoin taistella. Se sai reporadion hyvin muistavan Penttisen puistelemaan ihmeissään päätään miettien sitä, eikö ihminen milloinkaan opi. Niin sanotun etnisen harmonian aikaansaamaa väkivaltaa ei valtamedia uutisoinut ollenkaan yrittäen häivyttää sen olemattomiin, kieltäen sen olemassaolon tai ainakin yritti vierittää sen syyn suomalaisten takapajuisten asenteiden kontolle. Mutta vapaa internet kertoi vallitsevasta tilanteesta häpeilemättä sekä sensuroimatta ja sen seuraajamäärät olivat jatkuvasti kasvaneet.

Luonnollisesti hän oli seurannut myös oman ammattialansa kehitystä ja kauhistuneena huomasi kuinka helppoa hänen politisoituneitten kollegoittensa oli tuomita selkeän poliittisissa oikeudenkäynneissä toisinajattelijoita ehdottomiin vankeustuomioihin. Totuuden ääneen puhumisesta. Ajatus, joka hänen käräjätuomariaikoinaan olisi ollut täysin mahdoton. Hän muisti, kuinka se Halla-aho oltiin aikanaan tuomittu täysin poliittisin perustein sakkoihin ja oli ajatellut silloin, että nyt oikeuslaitos varmaan ottaa itseään tekemänsä virheen jälkeen tukasta kiinni, tekee ryhtiliikkeen ja muuttuu jälleen oikeuslaitokseksi puoluekoneiston käsikassaran sijasta.

Kauhukseen hän huomasi olleensa totaalisen väärässä ja huomasi myös poliisilaitoksen alkavan politisoitumaan ja sen käyttävän hatarin perustein pystyynkyhättyjä esitutkintoja jo itsessään rangaistuksena. Siinä vaiheessa kun Penttiset muuttivat takaisin Suomeen ja asettuivat Nauvoon oltiin langetettu ensimmäiset ehdottomat poliittiset tuomiot. Kasperi ajatteli itsekin avautua tilanteesta internetissä mutta jätti sen kuitenkin tekemättä. Lähinnä hän teki sen vaimonsa takia sillä hän ei ollut varma kestäisikö hänen rakas ja pitkäaikainen elämänkumppaninsa sitä, jos hänen miehensä joutuisi vankilaan. Mutta siitä Kasperi oli varma, että tämä kehitys johtaa tuhoon. Jos joku tai jokin ei sitä pysäytä. Viimeisen varmuuden hän sai silloin, kun edellisen vuoden marraskuussa perussuomalaiset kiellettiin rasistisena, äärioikeistolaisena ja separatistisena puolueena.

Siksi se, mitä kuluvan vuoden helmikuun kahdeksantenatoista oli tapahtunut, ei tullut Kasperille yllätyksenä. Eläkeläispariskunta heräsi aikaisin, hieman kuuden jälkeen. Kasperi alkoi keitellä kahvia ja viritellä aamiaista kun hänen vaimonsa huusi olohuoneesta:

- Hei Kassu! Tules tänne!

Kasperi kuuli huolen vaimonsa äänestä ja käveli ripein askelin olohuoneeseen. Vaimo ei sanonut sanaakaan vaan osoitti sormella televisiota:


KANSALAISILLE.

PUOLUSTUSVOIMAT, KANSALAISKAARTI JA VÄLIAIKAISHALLINTO OVAT SYRJÄYTTÄMÄSSÄ MAANPETOKSEEN JA KANSALAISTEN IHMISOIKEUKSIEN LOUKKAAMISEEN  SYYLLISTYNEEN PUNAVIHREÄN HALLITUKSEN JA SITÄ PALVELEVAN HALLINTOKONEISTON.

KADUILLA OLEVAT ASEISTETUT JOUKOT EIVÄT OLE TEILLE UHKANA, VAAN TURVANANNE JA NE PALAUTTAVAT SUOMEN ITSENÄISYYDEN SEKÄ KARKOITTAVAT ULKOPUOLELTA POLIITTISISTA SYISTÄ MAAHAN TUODUN ULKOISEN UHAN.

PYSYKÄÄ RAUHALLISINA. UUSI AIKA ON ALKAMASSA.

Kasperi aukaisi radion. Sama tilanne. Äänitetty lähetys toistui minuutin välein. Vaimo kysyi huolissaan:

- Mitä oikein tapahtuu?

Kasperi hymyili aukaistessaan tietokonetta ja vastasi:

- Minä vähän luulen, että pelkkää hyvää. Odotas… netti toimii… minä menen Hommaforumille… ja sehän toimii myös… täällä on linjat kuumana… näyttää olevan just niin kuin telkkarissa luki… jonkunlainen kansannousun ja sotilasvallankaappauksen sekoitus… katos hei, tossa on livestriimi…

Lähetyksessä näkyi sekä ajoneuvoissa olevia että jalkaisin kulkevia sotilaita. Osalla oli normaali armeijan maastopuku ja osilla miehistä puolestaan oli sekalaisia maastopukuja joissa oli hihassa sininen nauha. Huomattavaa oli että katujen reunoilla oli aikaisesta ajankohdasta huolimatta paljon ihmisiä. Monilla oli Suomen liput ja he vilkuttivat ja osoittivat suosiota ohikulkeville sotilaille. Kasperin hymy levisi entisestään:

- Ne perhanat taitavat onnistua. No, meitä ei siellä tarvita. Kyllä ne siellä itsekin pärjää. Eiköhän mennä juomaan aamukahvit. Kyllä se televisiolähetyskin sieltä vielä palautuu. Kunhan löytävät joitain tolkullisia toimittajia. Jos niitä on enää ollenkaan jäljellä. Joka tapauksessa minä luulen, että ne ovat lyöneet koko helvetin Ylen tyrmään. Ja aiheesta, saatana, en paremmin sano.

Kului kaksi päivää. Ylen televisiolähetykset palasivat, tosin siellä näytettiin alkuun lähinnä elokuvia ja niitten välissä Ruotuväki-lehden toimittajien tekemiä uutiskatsauksia. Niistä ja vaihtoehtoisen median puolelta kävi selville, että kaappaus oli onnistunut ja väliaikaishallinto vakiinnuttamassa asemaansa. Kaappauksen aikana oli kuollut onneksi vain muutama kymmenen ihmistä ja nekin ensimmäisten tuntien aikana. Seuraavana päivänä sama tilanne oli alkanut myös Tanskassa. Tanskan puolustusvoimat, hjemmeværnet ja vapaaehtoisista muodostettu kansalaiskaarti olivat ottaneet vallan. Tanskassa tilanne oli toinen kuin Suomessa, sillä siellä paljon suuremmat ja järjestäytyneemmät etnojoukot olivat alkaneet panna hanttiin. Tanskalaiset olivat yksinkertaisesti katkaisseet no go-zoneilta sähköt ja veden ja alkaneet puhdistaa aluetta kortteli kerrallaan. Lippaissa oli kovat ja niitä myös käytettiin huomattavasti enemmän kuin Suomessa. Mitta oli täynnä ja jälki sen mukaista.

Kasperi oli ollut väärässä sanoessaan että heitä ei tarvita. Päivää myöhemmin hän seurasi vaimonsa kanssa uutislähetystä jossa kerrottiin kansannousun alkaneen myös Hollannissa. Tilanne oli vielä epäselvä. Silloin television kuvaruutuun tuli ilmoitus: puhelu, tuntematon numero. Jaa… ihan kuvapuhelu. Katsotaanpas.


Kuvaruutuun ilmestyi everstiluutnantin arvoinen sotilas. Hän tervehti Kasperia ja hänen vaimoaan ja Kasperi vähän ihmetteli että mistäs upseeri hänet oikein tunsi. Sotilas esittäytyi:

- Olen everstiluutnantti Kauko Koskinen ja edustan väliaikaishallintoa. Oletan, että olette perillä siitä, mitä Suomessa on viimeisten päivien aikana tapahtunut.

- Oletatte oikein.

- Voin vahvistaa sen, että väliaikaishallinto on vakiinnuttanut asemansa. Maa pysyy sen hallinnossa arviolta seuraavat pari vuotta ja sen jälkeen maassa voi pitää uudet vaalit ja siirtyä jälleen siviilihallintoon.

- Mutta ette kai te aio sitten päästää noita samoja husaareita valtaan mitkä olettaakseni olette pidättäneet?

- Tekin oletatte oikein. Sekä siinä, että heidät on pidätetty että siinä, ettei heitä päästetä enää valtaan. Ja siinä tarvitsemme teidän apuanne.

- Selittäkää.

Everstiluutnantti piti pienen luovan tauon ja selitti:

- Väliaikaishallinto ei jää sinänsä odottamaan uutta eduskuntaa, vaan se laittaa pystyyn valtiorikosoikeuden. Syytettävinä tulevat olemaan niin poliittisen kuin virkamieseliitin edustajat kuin myös tietyt median edustajat. Samoin kuin myös tietyt oikeuslaitoksen edustajat. Ja tässä pääsemme ongelman ytimeen. Tämän hetkinen oikeuslaitos on niin politisoitunut, että me emme kelpuuta valtiorikosoikeuteen sen jäseniä ollenkaan.

- Taidan ymmärtää mistä on kysymys.

- Kyllä. Me tarvitsemme sellaisia lakimiehiä joilla on käräjäoikeuskokemusta, mutta jotka ovat siirtyneet sittemmin yksityiselle sektorille nimenomaan ennen kuin oikeuslaitos alkoi ryvettää itseään politiikan apuvälineenä. Teidän tehtävänänne olisi muitten mukana valmistella oikeusprosessia ja sen sisältöä sekä sitten itse oikeudessa toimia yhtenä syyttäjistä.

- Mutta kuinka te löysitte minut? En ole ollut millään muotoa esillä. Ettehän te edes tiedä, mitä mieltä minä olen tästä vallankaappauksesta.

Everstin tähän astinen kivinaama kääntyi hymyksi:

- Teillä on suosittelijoita jotka tuntevat teidät ja samoin mielipiteenne. Teitä arvostetaan kovasti ja teidät tiedetään isänmaalliseksi mieheksi. Kuinka on? Otatteko tehtävän vastaan? Isänmaa tarvitsee teitä. Se isänmaa, jota ollaan nyt uudelleen synnyttämässä.

Kasperi katsoi vaimoaan joka nyökkäsi. Ehkä vaimo ei tosiasiassa ollut asiasta kovin innostunut ja olisi jättänyt urakan miehensä sijasta nuoremmille. Mutta hän oli itsekin sitä mieltä että syyllisiä tuli rangaista. Ja hän tunsi myös miehensä. Mies piti haasteista ja tämän suurempaa haastetta ja myös vastuuta tuskin lakimiehelle saattaisi elämänsä aikana tulla. Tässähän oltiin pykäämässä pystyyn Suomen Nürnbergiä. Ja aiheesta. Vaikka siinä tuomittavat natsit käyttivät koppalakkien sijasta liituraitapukua tai muodikasta jakkupukua. Kasperi käänsi katseensa kuvaruutuun päin ja vastasi everstiluutnantille:

- Kai se on tultava kun isänmaa kutsuu. Minun varmaan pitää tulla sinne Helsinkiin?

Everstiluutnantti hymyili edelleen:

- Kyllä. Mutta teidän ei tarvitse olla huolissanne kuljetuksesta. Puolustusvoimien auto on siellä puolessa tunnissa.

- Taisitte olla aika varma vastauksestani?

- Niin olin. Kunnon miehet ovat valmiita kantamaan vastuun. Nilkit sysäävät sen toisille. Ja ne nilkit te tulette laittamaan tuomiolle.


Kasperi oli saapunut Säätytalolle johon oli kokoontunut muitakin hänen kaltaisiaan lakimiehiä. Jokainen heistä näki, että Säätytalo oli oikea paikka pitää valtiorikosoikeudenkäynti. Tavallaan se puhdistaisi talon sotasyyllisyysoikeudenkäynnin ikävästä muistosta. Pääosa lakimiehistä oli majoitettu Hotelli Torniin ja siinäkin valinnassa saattoi nähdä kytköksen historiaan. Olihan juuri Tornissa aikanaan pitänyt majaansa Valvontakomissio. Nyt sinne olisi majoittuneet isänmaalliset suomalaiset miehet.

Tutkiessaan kuulustelujen materiaalia lakimiehet olivat huomanneet lähes kaikkien pidätettyjen vedonneen siihen, että he olivat toimineet demokraattisen järjestelmän pelisääntöjen mukaisesti, osana sitä ja sen vuoksi heitä ei voinut tuomita rikoksista. Hyvin moni tosin tunnusti sen, että kohtalokkaita virheitä oltiin tehty ja myös hyvin moni mielellään nimesi suurimpia syyllisiä puolueittensa  ja virastojensa johtohahmoista toivoen itse pääsevänsä pälkähästä.

Lakimiehet totesivat että maa oli tosiasiallisesti elänyt diktatuurissa vaikka varsinaista diktaattoria ei voinut henkilönä osoittaa. Itse järjestelmä oltiin rakennettu sellaiseksi ja ehkä juuri siksi että vastuu häivytettäisiin lukumäärään. Vallassa oli ollut kyllä diktaattori, mutta ei yksittäinen henkilö vaan kaikkiin valtapuolueisiin ulottunut uusrälssi joka oli vakiinnuttanut ehdottoman valtansa ja valinnut itselleen ajan kuluessa sopivat valtansa perilliset. Koska sen valta ja sitä myötä vastuu oli jakaantunut yhden ihmisen sijasta hyvin monelle se oli kuvitellut että sen valtaa ei voinut kaataa. Muuten kuin kaatamalla koko sen aikaansaaman poliittisen järjestelmän. Ja siinähän se oli ollut oikeassa. Kunnes kansannousussa tuo demokratiaksi nimetty uusrälssin diktatuuri sitten kaadettiin.

Mutta selvää oli, että uusrälssi niin poliittisine kuninkaineen ja kuningattareineen sekä alemmalla tasolla toimineine herttuoineen ja paroneineen oli syyllistynyt suuriin rikoksiin eikä rikosvastuusta päässyt vetoamalla tyhmyyteensä ja ymmärtämättömyyteensä. Itse asiassa tuomioon riitti jo kaksi olemassaolevaa lakia jota rälssi ei ollut ymmärtänyt mitätöidä. Tai ainakaan ensimmäistä se ei ollut uskaltanut mitätöidä sillä sen myötä se olisi avoimesti paljastanut toimintansa rikollisen luonteen. Ensimmäinen laki oli tietysti laki törkeästä maanpetoksesta:

Törkeä maanpetos on maanpetoksen törkeä tekomuoto, josta tuomitaan vankeutta vähintään neljä vuotta ja enintään elinkautinen vankeusrangaistus. Maanpetoksen tekee törkeäksi se, että siinä

- aiheutetaan vaara valtakunnan tai sen osan joutumisesta vieraan vallan alaiseksi taikka

- muutoin aiheutetaan Suomelle erityisen suurta vahinkoa

ja rikos on kokonaisuutena arvostellen törkeä.

Tässä syytekohdassa oli selvää että syytetyt eivät vain olleet aiheuttaneet vaaraa valtakunnan tai sen osan joutumisesta vieraan vallan alaiseksi vaan he olivat aktiivisesti toimineet sen eteen että valtakunta todellakin joutui kokonaisuudessaan vieraan vallan alaiseksi ja he olivat vielä aktiivisesti toimineet myös sen eteen että asiasta valittaneet ja sen esille tuoneet henkilöt vaiennettaisiin. Joittenkin syytettyjen oli ollut vaikeaa ymmärtää asiaa ja he olivat todenneet että eiväthän he suinkaan olleet Venäjän kätyreitä. Eiväthän he silloin olleet voineet syyllistyä maanpetokseen. Heiltä jäi ymmärtämättä että laki ei suinkaan koskenut vain Venäjää vaan mitä tahansa vierasta valtaa. Käytti se sitten valtaansa Moskovasta tai Brysselistä käsin.

Rikoksen törkeyden määrittelyssä oli neljä tarkasteltavaa aikajaksoa:

1. Syytetyn toiminta ennen vuoden 1994 EU-kansanäänestystä.

2. Syytetyn toiminta ennen Suomen sitomista euroon vuonna 1999.

3. Syytetyn toiminta ennen Suomen perustuslaillista muuttamista EU:n maakunnaksi vuonna 2011.

4. Syytetyn toiminta sen jälkeen.

Jo aktiivinen toiminta Suomen saattamisesta vieraan vallan eli tässä tapauksessa Euroopan Liittovaltion alaiseksi sai automaattisesti aikaan tuomion törkeästä maanpetoksesta. Raskauttavana asianhaarana tutkinnassa nähtiin aktiivinen toiminta Suomen väestörakenteen muuttamiseksi Euroopan ulkopuolisella haittamaahanmuutolla ja sen aikaansaama väkivalta suomalaisia kohtaan. Osa syytetyistä oli syytettynä nimenomaan toisen asiaan liittyvän lain perusteella eli avunanto rikokseen:

Mikäli henkilö ennen rikosta tai sen aikana tahallaan avustaa omin neuvoin, toimin tai muilla tavoin toista henkilöä tahallisen rikoksen tai sen rangaistavan yrityksen tekemisessä, tuomitaan avunannosta samoin kuin rikoksen tekijä, nk. avunanto rikokseen. Yllytys avunantoon rangaistaan avunantona.

Useat syytetyt totesivat, etteivät he ole suoranaisesti avustaneet yhdessäkään niin väkivalta- kuin seksuaalirikoksessa mikä tietysti oli tottakin. Mutta Säätytalolla oikeudenkäyntiä valmistelevat lakimiehet ilmoittivat näkemyksenään väliaikaishallinnolle että viimeistään vuoden 2010 jälkeen oli haittamaahanmuuton aiheuttama riski suomalaisille tullut niin selkeäksi ja kiistattomaksi että sen jälkeen harjoitettu haittamaahanmuuton nostaminen kyseenalaistamattomaksi itseisarvoksi ja sen arvostelun kieltäminen tullaan tulkitsemaan sekä avunannoksi sekä yllyttämiseksi suomalaisiin kohdistuneisiin väkivalta- ja seksuaalirikoksiin. Mukaan luettuna murhat ja tapot.

Väliaikaishallinnon edustajat olivat samaa mieltä ja totesivat että syytetyt saivat olla tyytyväisiä säilyttäessään henkiriepunsa. Kasperin tehtäväänsä värvännyt everstiluutnantti Koskinen oli todennut:

- Kansannousun kiihkeimpinä hetkinä esiintyi hyvin voimakkaita vaatimuksia siitä että asia hoidetaan saman tien kenttäoikeuksissa mahdollisimman tehokkaalla ja samalla lopullisella tavalla mutta väliaikaishallinto on päätynyt valtiorikosoikeudenkäynnin kannalle. Ymmärrän kyllä vaatimukset ja suuttumuksen. Olinhan itsekin vapauttamassa toisinajattelijoita Sörnäisten vankilasta. Me emme kuitenkaan halua mitään pikatuomioita jotka toteutetaan jossain mäensyrjässä. Ajattelemme tulevia sukupolvia ja pyrimme välttämään sen, mitä tapahtui vuonna 1918. Mutta oikeuden on silti toteuduttava. Ankarana. Aivan liian paljon on tapahtunut, että asioita voitaisiin katsoa läpi sormien.

- Ne ihmiset, joita syytetään ovat yksiselitteisesti rikollisia. On aivan yhdentekevää vaikka he verhoavat rikoksensa demokratian kaapuun tai yksinkertaisesti ymmärtämättömyyteen. Rikos on rikos, oli sen perusteena mikä tahansa. Se millä on merkitystä on se, mitä he ovat toiminnallaan saaneet aikaan toisille. Muu on merkityksetöntä. Jotkut heistä ovat toimineet opportunisteina ja ajaneet omaa etuaan. Jotkut toiset ovat pelkkiä seuraajia.  Jotkut jopa vetoavat maailmaahalaaviin ideologioihin ja väittävät että pyrkimys oli vain hyvään. Nämä on nähty maailman sivu. Mitä suurempi rikos, sen ylevämmät perusteet sille löytyvät. Ennen kaikkea teidän lakimiesten tulee muistaa, että mitä tämä rälssi olisi tehnyt tulevaisuudessa jos sen valtaa ei olisi viety siltä pois. Diktatuuri harvemmin pehmentää otteitaan. Varsinkin jos sen valta-asema kyseenalaistetaan.

Säätytalossa työskentelevät lakimiehet olivat samaa mieltä. Ne, jotka vapautettaisiin, oltiin vapautettu jo alustavissa kuulusteluissa. Muut tuomittaisiin. Ankarasti. Elinkautisia langetettaisiin useita kymmeniä. Elinkautisia, joihin oli turha anoa armahdusta. Yli kymmenen vuoden tuomioita tulisi pitkälle toista sataa. Minimituomio olisi neljä vuotta eli minimi törkeästä maanpetoksesta ja niitä tuomittaisiin satoja. Jokainen tuomio istuttaisiin täysimääräisenä.

Penttinen vilkaisi kelloaan, tuumasi että ihminen ei elä pelkästä hengestä ja käveli Säätytalon ruokalaan. Siellä hän tapasi kaksi jo aikaisemmalta työuraltaan tuttua lakimiestä eli Hannu Slöörin sekä Kaarlo Suopangin. Myös heidät oltiin värvätty eläkkeeltä valtiorikosoikeudenkäyntiin mutta he olivat keskittyneet eri asioihin kuin Penttinen ja heidän toimipaikkansa oli yleensä muualla Helsingissä. Nyt he olivat saapuneet Säätytalolle kokoukseen. Slöör toimi takavarikointityöryhmässä ja Suopanki puolestaan kansalaisuustyöryhmässä. Miehet kävivät hakemassa aterian ja vaihtoivat tilannekatsauksen. Penttinen kertoi ensin oman työryhmänsä tilanteesta sekä suunnitelmista ja sai hyväksyviä nyökkäyksiä. Sitten Slöör puolestaan valaisi tilannetta:

- Takavarikointityöryhmä on periaatteessa saanut työnsä aivan loppusuoralle. Kaikki niin sanottuun maahanmuuttoteolliseen kompleksiin osallistuneitten sekä julkisten että julkisrahoitteisten NGO-organisaatioitten toiminta on lakkautettu ja niitten sekä kiinteä, irtain ja tiliomaisuus on asetettu myynti- ja hukkauskieltoon. Ne tullaan kaikki takavarikoimaan ja siirtämään väliaikaishallinnon käyttöön. Sama koskee myös niitä yksityisen sektorin yrityksiä jotka ovat rikastuneet turvapaikanhakijatoiminnalla. Piru vie, sanoisin että siitä ehti kehittyä ajan myötä gangsterismin uusi ja hyvin tuottoisa muoto. Varmempaa rahaa kuin huumeraha. Ja turvallisempaa. Miksi ottaa riskejä kun varmemmin saa tilinsä pullolleen verorahoja polaamalla? Tässä tapauksessa voi sanoa, että rikollinen ja lainsäätäjä ovat kuuluneet samaan jengiin. Ennen kansannousua tuosta rikollisuudesta sai kunniamerkkejä. Nyt seuraa linnatuomioita. Niin kuin kuuluukin.

Penttinen kysyi tähän väliin:

- Kuuluuko muuten SPR tuohon lakkautettavien listaan?

- Totta helvetissä kuuluu. Se oli ensimmäisten joukossa. Nyt SPR:stä on irroitettu se toiminta jota varten se on alunperinkin perustettu. Niistä muodostetaan erilliset Suomen veripalvelu ry sekä Suomen kriisi- ja pelastuspalvelu ry. Muu SPR:n toiminta lakkautetaan ja sitä ovat tutkimassa talousrikospuolen tutkijat. Osa SPR:n toiminnasta taitaa olla myös Kasperin poikien tutkinnassa?

- Pitää paikkansa. Erityisesti vuoden 1990 tapahtumat ja haittamaahanmuutolla tienaaminen yleensäkin kiinnostavat meitä kovasti.

Kaarlo Suopanki puolestaan kertoi tilanteesta kansalaisuustyöryhmässä:

- Perusasetelma työssämme oli periaatteessa varsin yksinkertainen. Löimme merkkitolpan vuoteen 1990 ja aloimme tarkastella sen jälkeen myönnettyjä kansalaisuuksia. Jossain vaiheessa tilanne alkoi hirvittää sillä huomasimme, että kansalaisuuksia oltiin jaettu suurinpiirtein kuin muoviämpäreitä jonkun marketin avajaisissa. Mutta harvassa ovat ne virheet, joita ei voi korjata.

- Kuinka olette menetelleet?

- No, perusperiaate on myös yksinkertainen. Mikäli henkilö on kansalaisuuden saadessaan elänyt sosiaaliavustuksella niin kansalaisuus perutaan automaattisesti ellei jotain hyvin suurta muutosta ole myöhemmässä vaiheessa tapahtunut. Ja ne ovat vähissä. Kansalaisuuden peruuntuminen koskee myös jälkeläisiä. Selvää tietysti on, että joku YK joukkorääkyy ratkaisusta varsinkin kun kansalaisuuden peruuntuminen tietää myös oleskeluluvan peruuntumista ellei kyseessä satu olemaan kiintiöpakolainen. Mutta YK saa rääkyä. Yhdysvallatkin on eroamassa siitä joten se on muutenkin muuttumassa Tupperware-kutsuiksi. Mutta selvää on, että ei seuraavaa sukupolvea voi velvoittaa kantamaan sitä ristiä mitä sen väestörakenteen etniseen muuttamiseen ihastuneet edeltäjät langettivat.

- Sinänsä kansannousun jälkeen tuon väestöosan muuttoliike muualle on alkanut. Sillä kun sosiaaliapu muutettiin pelkästään maastapoistumiskeskuksissa annettavaksi ruuaksi ja parakkimajoitukseksi on Suomen viehätys alkanut – eikä niinkään yllättävästi – vähetä ja liikenne suuntautuu Ruotsiin joka ottaa tulijat mielellään vastaan sillä sehän esittää vieläkin humanismin supervaltiota. Siellä on vieläkin leveämpi toisten maksama leipä tarjolla. En vaan tiedä kuinka kauan. Sillä Ruotsilla – huolimatta voimakkaasta taloudestaan – alkaa perse aukeamaan. Varsinkin kun se on typeryyttään toiminut loppusijoituspaikkana niin Suomesta, Tanskasta kuin Norjasta paenneille turvapaikkahuilailijoille.

Penttinen totesi tähän:

- Te teette sen, mikä olisi pitänyt tehdä jo aikaa sitten. Ruotsissa, siinä humanismin supervallassa se ei onnistu enää kuin laajamittaisella ampumisella enkä ole varma, että onko Ruotsista yhteiskuntana enää siihen. Mutta mitenkäs, eikös sinun tyttäresi Aino ole myös väliaikaishallinnon palveluksissa vähän samoissa hommissa kuin me?

- Kyllä joo. Hänhän on auditoija ja on selvittämässä työryhmänsä kanssa sitä, kuinka paljon ilmaa Suomen julkisella sektorilla on. Tarkkoja lukuja hän ei ole sanonut, mutta todennut että herra nähköön sitä on paljon. Hän kertoi työryhmänsä käyttävän työstään termiä ”turhuuden markkinoitten tutkiminen” ja totesi että hyvin, hyvin moni akateeminen suojatyöläinen pääsee henkilökohtaisesti tutustumaan suomalaisen työttömän elämään. Totesi piruuttaan vielä että kun hän on tarkastellut kaikennäköisten kehitysprojektipäälliköitten aikaansaannoksia niin he ovat itse asiassa valtiolle paljon hyödyllisempiä työttöminä. Tai ainakin vähemmän haitallisia.

Ruokasaliin saapui tuttu mies ja huikkasi pöydässä istujille. Hän oli Mauno Vesanto joka toimi myös Säätytalolla työskentelevässä perustuslakityöryhmässä. Penttinen tiesi sen työn sisällön ja oli siitä mielissään. Siinä olisi juuri oikeat askeleet taaksepäin ja samalla muutama eteenpäin. Vanha Ståhlbergin perustuslaki palautettaisiin pääpiirteissään voimaan mutta siihen tehtäisiin kaksi merkittävää lisäystä. Ensimmäinen oli se, että kohtaan ”ylin valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta” lisättäisiin ”tätä ylintä valtiovaltaa ei saa luovuttaa ulkopuoliselle niin valtiolliselle kuin yksityiselle toimijalle missään olosuhteissa eikä minkään valtiollisen elimen toimesta”.

Toinen lisäys oli se, että perustuslakiin kopioitaisiin lähes suoraan Yhdysvaltain perustuslain toinen lisäys, eli: ”Koska hyvin valvottu kansalliskaarti on tarpeellinen vapaan valtion turvallisuudelle, kansalaisten oikeutta omistaa ja kantaa aseita älköön loukattako. Vapaan aseenkanto-oikeuden mukana kansalaisille annetaan oikeus kaataa aseellisesti sellainen hallinto, joka kääntyy kansalaisiaan vastaan”.

Vesanto tervehti kollegoitaan ja kysyi:

- Olettekos kuulleet ihan tuoreet uutiset Ruotsista?

Slöör vastasi hymyillen hilpeästi:

- Ei olla ehditty kun ollaan näitä kuulumisia vaihdettu. Mikäs Ruotsissa? Onko ruotsalainen löytänyt lopultakin sen kadonneen viikinkikypäränsä ja julistanut liikekannallepanon?

- Oikeastaan päinvastoin. Ruotsin Hemvärnet on lakkautettu ja julistettu laittomaksi. Siellä on vissiinkin ollut liikaa nationalistisia avautumisia. Eikä se vielä riitä. Ruotsin hallitus on suostunut siihen, että etnisillä erityishallintoalueilla voidaan perustaa erillisiä Ruotsin hallituksen suojeluksessa olevia itsepuolustusjoukkoja nationalististen äärioikeistolaisten uhkaa vastaan. Jo aikaisemmin Hemvärnetiltä takavarikoitu kalusto tullaan luovuttamaan näille itsepuolustusjoukoille.

Penttinen nojautui tuolissaan taaksepäin ja muisteli:

- Hitto joo… Hemvärnetin vahvuuttahan pienennettiin mutta veikkaisin, että sen varastoissa on ainakin kolmisenkymmentä tuhatta AK 4-rynnäkkökivääriä. Ja olihan siellä raskasta aseistustakin jonkun verran. Sinkoja nyt ainakin.

Suopanki komppasi:

- Tämmösiä määriä muistelen minäkin. Svedut meinaa ihan tosissaan hankkia itselleen oman Libanonin.

Penttinen vilkaisi kelloaan. Oli aika palata työhön. Hän hyvästeli kollegansa ja käveli toimistoonsa. Kävellessään hän mietti, ettei kestäisi kuin pari vuotta kun Ruotsin valtakunnan rippeet joutuisivat pyytämään apua niin Suomelta, Norjalta kuin Tanskalta. Historia toistaisi itseään ja suomalaisia miehiä kuolisi taas kerran ruotsalaisten aloittamissa sodissa.

Siihen hän ei pystyisi vaikuttamaan. Hän oli jo vanha mies. Mutta siihen hän puolestaan pystyisi vaikuttamaan, että oikeus Suomessa tapahtuisi. Ja se tulisi tapahtumaan.


Lämmin kiitos suuresti arvostamalleni Kumitontulle inspiraatiosta. Kirjoitus on osa Uusi Suunta-kirjoituksia ja tapahtuu kakkos- ja kolmososan välillä.